Pitkä löpinä välittäjäaineista ja aminohapoista

Haluaisitteko kuulla välittäjäaineista? Tälleen täysin kouluttamattoman taviksen kertomana? Sit lukekaa tää, muuten skipatkaa tai suunnatkaa ammattikirjallisuuden pariin. Mun piti julkaista tää jo viikko sitten, mutta viime viikko vei ihan hyvin aikaa muutenkin, joten palasin tähän nyt. Haluan korostaa, että en ole koulutettu tähän millään lailla (ja sen varmasti näkee), mulla ei ole mitään auktoriteettiä neuvoa ketään ja siksi korostan, että tämä postaus on vain ja ainoastaan minun mielipiteitäni, kokemuksiani ja sitä, mitä olen monesta lähteestä lukenut 🙂

Kaikki, mitä tässä kirjoitan, on ihan mun omaa kokemusta, joten jos suosittelen jotakin, en ole todellakaan ammattilainen ja ennen mitään ravintolisiä kannattaa tutustua asiaan itse mahdollisimman kattavasti ja keskustella ammattilaisen tai lääkärin kanssa asiasta.

Noniin, sitten itse asiaan maailman pisimmän disclaimerin jälkeen.

Kuinka moni on vähän samanlainen kuin minä, että välittäjäaineet oli joku iso mysteeri, joka ei edes sanana hirveesti kuulostanut tutulta? Tai kuka muu on yhdistänyt hormonit suunnilleen menkkoihin sen enempää ajattelematta mihin kaikkeen ne vaikuttaa? No, I can’t blame you, oon ihan samassa veneessä ollut vielä vuosi sitten. Sitten kun sain ADHD-diagnoosin ja lääkkeet siihen, aloin tankkaamaan itseeni tietoa. Koska olen kiinnostunut asiasta yleisesti ja ennen kaikkea ADHD-kuormituksen poistamisesta ei-lääkkeellisesti. Terapia on oma osansa tässä, mutta entä tämä fyysinen puoli, jota oon oppinut ymmärtämään ihan eri tavalla kuin koskaan ennen ja mikä liittyy vahvasti muuhunkin kuin pelkästään ADHD:hen.

Miksi ykskaks tuntuu, että aikuisilla naisilla tulee ADHD-diagnooseja kuin sieniä sateella? No, ehkä sen takia, että niistä luvattoman iso prosentti on jäänyt diagnosoimatta joskus lapsuusiässä, vääriin tai vanhoihin tietoihin pohjaten (esim. mulla on merkintä koulutiedoissa “vaikea pysyä paikallaan, ADHD mahdollinen, mutta ei lukuvaikeuksia tai oppimisvaikeuksia”) ja koska naiset yleensä pystyy tosi hyvin kompensoimaan näitä asioita pitkälle aikuisikään, vaikka se vaatisikin hirveästi henkistä kuormitusta. Psykiatrini totesi jossain vaiheessa, että naisilla yleensä diagnosoidaan ADHD viimeistään toisen lapsen jälkeen. Ekan pystyy vielä jotenkin kompensoimaan, tokaa ei enää millään. Mutta toisaalta, onhan meidän elämämmekin hyvin erilaista kuin vaikka 50-100 vuotta sitten. On uraa ja lapsia ja kodinhoitoa ja kaikkea mahdollista harrastusta, somea ja muuta. Nykypäivänä on kosketuksissa älylaitteen kautta kaikkiin maailman mahdollisuuksiin ja positiivisiin esimerkkeihin niin, että yrittää venyttää itsensä äärirajoille. Virikkeitä ja häiriötekijöitä on valtavasti. Voi olla, että ADHD:ta on ollut ihan yhtä paljon 100 vuotta sitten, mutta mun mielestä sen oireilu on vahvasti kytköksissä elämäntyylin muuttumiseen. Ja toisaalta moni näistä asioista, jotka on ADHD:lle tyypillisiä, esiintyy myös ihan neurotyypillisilläkin ihmisillä varmasti jossain määrin. Toisaalta nämä kaikki asiat on sellaisia, että rajanveto on muutenkin hankalaa ja meillä kaikilla ihmisillä välittäjäaineet voivat heitellä mitä monimutkaisimmista syistä.

Dopamiinin merkitys aivoissa ja ihmisen toiminnassa ylipäätään on valtava ja usein juuri dopamiinin häiriöt on ADHD:lle isossa osassa. Toisaalta myös serotoniini ja noradrenaliini on vahvasti edustettuina materiaaleissa liittyen ADHD:hen. Toisaalta näillä kaikilla on iso merkitys ihan neurotyypillisillekin ihmisille ja halusin tulla jakamaan hieman niitä tietoja, mitä oon tässä oppinut viime kuukausien aikana.

Aloitan siis dopamiinilla ja serotoniinilla ja palaan muihin omana postauksena/postauksina myöhemmin.

Dopamiini

Dopamiini vaikuttaa mielialoihin, oppimiseen, liikkumiseen, valppauteen ja jopa verenkiertoon ja virtsanmäärään. Se on todella monipuolinen välittäjäaine, joka on ensisijaisessa roolissa sisäisessä palkintojärjestelmässä. Dopamiinin vajaus voi helposti ilmetä esimerkiksi jatkuvilla pienillä nopeilla palkinnon hauilla herkuttelusta shoppailuun tai vaikka uhkapelaamiseenkin. Me kaikki ollaan erilaisia ja meidän kaikkien palkitsemisjärjestelmäkin toimii eri tavalla. Mä oon esimerkiksi sellainen “nopeiden palkintojen” ihminen ollut aina, että esim. kuntosaliharjoittelu on ollut haaste. Jollen näe välittömiä tuloksia, en oikeen saa siitä mitään irti. Urheilu esim. joukkuepelaamisen muodossa taas on välitöntä “tulosta”, voittoa tai tappiota. Oon vähän sellainen sprintteri, en maratoonari. Sellaiset asiat, joissa “palkinto” ei ole välitön, tuntuu myös herkästi hirvittävän hankalalta aloittaa. Saati sellaiset, missä ei näy mitään palkintoa mailla halmeilla ja ne on vaan tehtävä. Motivaatio on kytköksissä dopamiiniin ja oon välillä elämässäni saattanut suunnitella kolme tuntia astioiden pesemistä, johon mennyt vartti. Dopamiini on hyvästä ja pahasta, sen aaltoilu aiheuttaa paljon suunnanmuutoksia ja se vaikuttaa ihmisiin eri tavoin.

Dopamiini ei oikeastaan ole edes hyvien tapahtumien aikaansaama, vaan odotuksen. Kun odottaa aamun ensimmäistä kahvikuppia tai kun odottaa vaikka pakettia saapuvaksi. Sitten kun odotuksen kohde toteutuu, dopamiini tipahtaakin äkisti. Hyvillä dopamiinitasoilla ihminen tuntee itsensä keskittyneeksi, valppaaksi, motivoituneeksi ja iloiseksi. Ei tietenkään 24/7, mutta lähtökohtaisesti jos koskaan ei tunnu siltä, voipi olla, että dopamiinista on vajauksia. Ihmismieli myös käyttää dopamiinia väärin. Nimittäin, kun odotamme jotakin, ja se jokin tuottaa mielihyvää, jäämme siihen helposti “koukkuun”. Kehomme tietää, että siitä saa mielihyvää ja aivomme tietävät haluta sitä jatkossakin. Siksi on helppo jäädä sokerikoukkuun tai kiinni johonkin hauskaan peliin. Monet menestyvät tv-sarjat, applikaatiot ja herkut pohjautuvat nimenomaan ihmisten tarpeeseen dopamiinin nopeille nousuille.

Kun tätä oppii ymmärtämään, oppii sitä myös käyttämään vähän itsensä hyödyksi. Pitkäjänteinen tehtävä pienellä palkinnolla voi tuntua puuduttavalta, mutta sen rikkominen osiin ja välipalkinnot voivat tehdä siitä paljon paremman! Kun keho huomaa oppivansa esim. koulussa jotain, saa se intoa tehdä enemmän. Tiedättekö sen tunteen kun pitäisi siivota ja koko kodin pommi tuntuu ihan mahdottomalta, mut sit kun saa vihdoin alotettua ja tekee jonku pienen, vähiten epämiellyttävän osan pois, onkin enemmän draivia tehdä seuraava ja ykskaks huomaat siivonnees koko kämpän? No, se on kiitos dopamiinin. Todennäköisesti ainakin.

Riko siis tehtävät osiin, laita vaikka palkinto kunkin tehtävän kohdalle. Oli se vaikka 5 min instagramia tai joku muu pieni juttu, aseta väliaikatavoitteita. Helpot, nopeat ja mukavat ensin, sitten pääset sen aallonharjalle ja sieltä on helpompi jatkaa. Luukuta joku hyvänmielen biisi ja tanssi sen mukana hymyillen ja muistellen jotain hauskaa muistoa biisiin liittyen tai hypi hyppynarulla vaikka 50 hyppyä. Liikunta herättelee kehoa ja mieltä ja sen jälkeen on parempi. Jos olet kilpailullinen, ota aikaa. Jos olet nopeampi kuin asettamasi aikatavoite, olet voittanut, ja silloin kehosi tuottaa dopamiinia.

Mä ainakin tiedän, että oon aina parhaimmillani, jos aamulla herään, juon pari lasia vettä, otan muksut ja kävellään reippaasti päikylle auringonpaisteessa. Oon täynnä virtaa kun tulen kotiin ja sitten onkin helppo alottaa hommat. Mut mites tälleen talvella, kun on kylmä ja pimee ja märkää välillä ja se sinne uloslähtö on ihan mahdottoman vaikeeta? Niinpä. Usein nää luonnonmukaiset tavat hoitaa omia tasapainojaan tuntuu hirveän pitkäjänteisiltä ja välillä melkeen mahdottomilta. “Nuku hyvin” pienen lapsen vanhemmille on sellanen “hei kiitti ideasta!”-tyyppinen lähtökohta. Urheile, ota omaa aikaa, älä stressaa, nuku hyvin, jnejne. Voi nyt perkele. Ei se vaan oo ihan niin itsestäänselvää, että arjessa pystyy luomaan täydelliset rutiinit kropalle ja mielelle ja elää niiden mukaan, ainakaan pikkulapsiarjessa.

Sen lisäksi, että kulutamme dopamiinia vääriin asioihin, moni muu asia voi vaikuttaa dopamiiniin alentavasti, esimerkiksi vähäiset unet voivat johtaa dopamiinitasojen alenemiseen. Dopamiinivajaus on myös vahvasti liitännäinen masentumisen tunteisiin ja negatiivisiin tunteisiin. Dopamiini vaikuttaa merkittävästi ihan fyysisestikin, se esimerkiksi nostaa verenpainetta ja vilkastuttaa verenkiertoakin. Ihminen saa dopamiinia luonnollisesti monesta asiasta, urheilusta seksiin ja vaikka mistä, mutta sitä saa myös ravintolisänä. Tai siis sen prekursoreita, dopamiinin rakennuspalikoita. Dopamiini nimittäin rakentuu käytännössä kahdesta aminohaposta, tyrosiinista ja fenyylialaniinista. Jos tuntuu siltä, että sellaiselle olisi tarvetta, kannattaa kokeilla L-tyrosiinia (jos kilpirauhasen toiminnassasi on jotakin erikoista tai sinulla on korkea verenpaine, ole hyvin tarkkana ja tutustu ennen käyttöä!). Tämä aminohappo toimii melatoniinin, adrenaliinin ja dopamiinin esiasteena, joten tää kannattaa mun kokemuksen mukaan ottaa aamulla. Jos oon ottanut tän joskus 18-19 maissa, on ollut takuuvarmasti unta pallossa 22 aikaan, eli jos on nukahtamisongelmia, tämä voi toimia niihinkin.

Jos tuntuu, ettei mikään koskaan tunnu miltään, niin ehkä tyrosiinin kokeileminen voisi olla mielenkiintoista. Se voi olla ensimmäinen askel siihen, että jaksaa tehdä elämänmuutoksen, jonka seurauksena huomaakin, kuinka paljon hyvää on, kokee merkityksellisyyttä ja hyvää mieltä pienistäkin asioista. Tiesittekö, että jo vauva kokee dopamiinipiikkejä? Kun äiti hymyilee tai ottaa syliin. Se on meille biologinen ja luonnollinen hyvän olon johtaja, joka voi välillä tarvita boostausta. Ja sen hyvän olon ja motivaation kautta se vaikuttaa vähän kaikkeen, oppimisesta tunteiden hallintaan.

Mulla on käytössä Bioteekin L-Tyrosiini.

Serotoniini

Ahhh, kuningas serotoniini. Ei mee viikkoakaan, etten mä käyttäisi sanaa serotoniini. 2019 en ees tiennyt, mitä se on, 2021 se on mun sanavaraston käytetyimpiä sanoja varmaan 😀

Mitä kaikkea se tekeekään, se on yksi avain-välittäjäaineita ja siksi hirvittävän tärkeä! Serotoniini on tasoittaja, “rauhoittaja” omalla tavallaan, mutta toisaalta myös aktivoi paljon asioita. Se tasoittaa tunteiden piikkejä, positiivisten ja negatiivisten tunteiden, ihan yhtä lailla. Jos dopamiini on sellainen “happy go-lucky”, niin serotoniini on enemmän tasaisen tyytyväinen, kaikki on 8,5/10 -tyyppi. Toisaalta dopamiini ei ole todellakaan pelkästään positiivinen, vaan se kiihdyttää monia muitakin tunteita, kun taas serotoniini on tasaisempi. Mutta se ei muuten todellakaan ole turruttaja sellaisenaan missään nimessä. Se on elintärkeä ja monessa mukana ja siksi sen tasaisuus on tosi olennaista. Esimerkiksi PMS-oireista kärsivillä on havaittu serotoniin tipahtaminen estrogeenin kanssa samassa suhteessa kuukautiskierron aikana ja se on selittämässä matalaa mielialaa, ahdistuneisuutta ja keskittymisongelmia tiettyinä kuukauden aikoina. Jopa masennukseen ja itsetuhoisuuteen vaihdevuosien jälkeen on liitetty serotoniini nimenomaan tämän naisen biologisen kellon kautta. Serotoniini on mukana myös ihmisen rauta-tasapainossa ja se on melatoniinin esiaste. Voi kyllä, melatoniini rakentuu siis tästäkin. Toisaalta, tämä on myös melatoniinin vastapuoli. Nimittäin jos melatoniini on yö, serotoniini on päivä. Nimittäin, serotoniinia syntyy kirkkaassa auringonvalossa ja lämmössä, kuuma suihku tai puoli tuntia auringossa niin, että aurinko pääsee silmän kalvoille (katsomatta aurinkoa kohti tietenkään), herättää serotoniinia meissä. Toisaalta taas pimeä ja kylmä signaloi kropallemme tarvetta muuttaa serotoniinia melatoniiniksi.

Serotoniini säätelee meidän sisäistä kelloa, mikä on sen erittäin tärkeä ominaisuus. Tiesittekö, että vauvat elää ensimmäisen 3kk käytännössä pelkästään serotoniinilla, eikä lainkaan melatoniinilla? Siksi rytmi on mitä on, ja itse asiassa tällä hetkellä tutkitaan paljon serotoniinin vaikutusta koliikkiin. Mutta niin. Oletteko koskaan olleet ulkona kesällä tai reissussa auringossa pari tuntia ja sitten tulleet sisälle huoneeseen, joka on viileämpi ja pimeämpi ja kokenut sellaisen hirveen väsymyksen piikin? Käytännössä sinne pimeämpään ja viileämpään tuleminen on johtanut siihen, että kroppa on saanut signaalin alkaa tuottamaan melatoniinia, jotta voisi mennä nukkumaan. Kun läväyttää vaatteet päälle ja keho tottuu sisälämpötilaan, prosessi pysähtyy ja voi jatkaa olemista. Tai onko joku muu samanlainen kuin minä, eli päivän väsyttävin ja raskain hetki on siinä alkuillasta silloin kun valo muuttuu pimeäksi? Jos ajaa autoa hämärtymisen aikaan, iskee sellainen lekalla päähän -väsymys? Sit pääsee jonneki valojen keskelle ja helpottaa ja sit voikin palloilla hereillä ilman ongelmia aamun pikkutunneille? Oh yess, terkkuja vaan serotoniinille ja melatoniinille. Matala serotoniinitaso on sikäli ongelmallinen, että kun se ei vaihtele luonnollisesti päivärytmin mukaan, ei sitä ole illaksi kertynyt hirveästi ja ykskaks onkin jostain ammennettava melatoniinia, että tulis uni. Mä mietin tossa jossain vaiheessa talvella, että aika inhottavaa toi lapsen rytmi. Herää niin, että on pimeää, sit alkaa tulla valoisaa, niin menee 2-3 tunniks päikkäreille ja sit kun herää niin ei mee ku pari tuntia ja on jo pimeetä. Ja sit onki hirveen vaikeeta saada unen päästä kiinni. Vaihdettiin sellainen semiviileä suihku (ollaan haluttu opettaa lapset sellaiseen, ettei oo uimahalleissa jne. kylmä) siihen, että menevät tosi lämpimään suihkuun aiemmin kuin ennen, joskus 18 aikaan jo, ja sen jälkeen saavat rehata täysissä valoissa kotona. Sitten himmennellään pikkuhiljaa iltapalan jälkeen valot keltaisemmaksi ja haaleaksi ja sitten viileämpään pimeään makkariin unille. Rehellisesti voin sanoa, että tää teki ihmeitä meidän unirytmille!

Huomasin ihan lapsissakin älyttömän vaikutuksen sillä, ettei oltu ulkona varsinaisen pimenemisen aikaan. Tultiin sisälle ennen, leikkivät kirkkaasti valaistussa huoneessa, sitten oli lämmin kylpy ja sit pikkuhiljaa iltahommiin. Sitä ennen oli nimittäin ajanjakso, kun täällä oli aina 16 aikaan kaks matoa, jotka oli ihan rättiväsyneitä ja nuorempi kiukutteli, kun kroppaa väsytti, mutta eihän sitä väsyttänyt kun just heräs, mitä helkkaria!? Joku kerta vaan huomasin, että jos oltiin se pimenemisen aika sisätiloissa tai vaikka kaupassa, niin sitä iltapäivän kiukkua ei tullut.

Auringonvalon ja serotoniinin suhde on todella vahva ja ei olekaan mikään ihme, että Suomen kaltaisissa maissa, joissa voi mennä monta päivää näkemättä yhtään auringonvaloa, serotoniinista on vajausta. Serotoniinista voi tulla vajausta monestakin eri syystä. Sen tuotanto sekä aivoissa, että suolistossa tai jommassakummassa on liian vähäistä tai ei ole tarpeeksi vastaanottajia, reseptoreita, sille. Voi siis olla, että serotoniinia riittää, mutta se ei vaan pääse perille tai sille ei ole vastaanottajia. Vähän kun luukuttaisi tietoa lisäävää tv-ohjelmaa, mutta katsojat ei avaisi telkkareita. Serotoniinia syntyy sekä aivoissa, että suolistossa ja koska aivoissamme on verieste, on tärkeää, että serotoniinia syntyy aivoissa tai se pääsee sinne perille. Nimittäin, verieste estää monia asioita kulkeutumasta aivoihimme. Masennusta hoidetaan SSRI-valmisteilla, mitkä tarkoittavat selektiivisiä serotoniinin takaisinottoestäjiä, koska serotoniini vaikuttaa niin selkeästi mielialoihin. SSRI-valmisteiden vaikutusta on tutkittu aika paljon ja niillä voi olla pitkällä tähtäimellä haasteellinen vaikutus serotoniinireseptoreiden kannalta. Serotoniini voi nimittäin olla ongelmallinen, jos sitä on liikaa ja on tärkeää myös tietää, mikä on Serotonin Syndrome. Siksi monia lääkkeitä ei tulisi käyttää samanaikaisesti. Kroppa tietää, että serotoniinikin voi olla toksinen, ja käytännössä tämä voi johtaa riippuvuuteen lääkkeistä senkin takia, että luonnollisin keinoin ei saakaan “imeytettyä” serotoniinia tarpeeksi, pitkän lääkityksen muokattua kehoa.

Serotoniinia saa tosiaan nostettua luonnollisin keinoin, mutta myös sitä löytyy ravintolisänä purkista. Tryptofaania on ruoassa saatavilla aika hyvin, mutta voi silti olla, ettei sitä saa tarpeeksi ruoasta. Tiesittekö muuten, että kaksi kiiviä ennen nukkumaanmenoa voi parantaa nukahamista merkittävästi? Tästä oli ihan kliininen tutkimus olemassa, tehtiin jossain yliopistossa ja se tulos oli naurettavan selkeä 😀

Kroppa valmistaa siis serotoniinia tryptofaanista. Siihen tarvitaan paria eri entsyymiä. Tryptofaanihydroksylaasi (yhdessä raudan (!!!) kanssa) muuttaa tryptofaanin 5-HTP:ksi ja sitten toinen entsyymi muokkaa sen serotoniiniksi. Tryptofaanihydroksylaasia (TPH) on kahdenlaista, TPH1 ja TPH2. TPH1 löytyy käpyrauhasessa ja se vaikuttaa meidän nukkumiseen, ja juuri siellä tapahtuu serotoniinin muuttaminen melatoniiniksi, kun taas TPH2 asustelee hermosoluissamme, ja tekee suurimman osan työtä siinä, että muokkaa tryptofaanin serotoniiniksi. Jonkin lukemani tutkimuksen mukaan odottavan äidin serotoniinivajaus voi vaikuttaa lapsen serotoniinitasoihin ja dopamiinitasoihin ja luoda perinnölliset puitteet moninaisille haasteille. Serotoniinin suhde rautaan ja raudanpuutteisten odottajien määrä on erittäin mielenkiintoinen ja mun mielestä käsittämättömän vähälle huomiolle jäävä juttu. Odotan mielenkiinnolla tulevien vuosien tutkimuksia tästä aiheesta.

Tryptofaania saa ostettua mistä tahansa luontaistuotekaupasta purkista, mutta tehokkaampi on 5-HTP, jota saa purkista suoraan myös. Jos ei saa tarpeeksi tryptofaania, mutta ei ole haasteita entsyymitoiminnassa, niin tryptofaani on sellaisenaan riittävä, mutta 5-HTP hyppää yhden askelman yli suoraan serotoniinin esiasteeksi.

Jälleen kerran korotan, että en toivo kenenkään ostavan mitään ravintolisiä pelkästään tämän jutun perusteella, vaan kannattaa tutustua asioihin tarkemmin ja valita sen mukaan omansa, mielellään ammattilaisten kanssa yhteistyössä. Mulla on käytössä Solgarin 5-HTP.

TASAPAINO

TÄMÄ ON TÄRKEÄÄ! Serotoniini tasapainottaa dopamiinia. Matala serotoniini voi aiheuttaa sen, että dopamiini saa juosta villinä ja impulsiivisuus nostaa päätään. Toisaalta liian korkea serotoniini saattaa tylsyttää kaikkien tunteiden, motiivin ja spontaaniuden. Tasapaino on erittäin tärkeää. Ja tärkeää on muistaa se, että nämä kaksi käyttävät samoja entsyymejä. Jos kroppa saa jatkuvasti paljon serotoniinia, dopamiini jää kakkossijalle. Jos taas toisinpäin, niin serotoniini häviää.

Omalla esimerkilläni voin kertoa mun ADHD-lääkkeiden titraamisesta kokemuksia.

Yksi lääkkeeni oli sellainen, että sen vaikutuksen alkamisen kropassa oikeasti “tunsi”. Syke nousi hieman, tuli kuuma aalto hetkeksi ja hikoilutti, tuli sellainen hirveä draivi, ja ruokahalu kaikkosi tunniksi-pariksi täysin, itse asiassa ajatuskin ruoasta oli etova. Vähän ku ois vetäny pari redbullia. “Let’s go, let’s go!” Sit se vähän rauhottui ja pystyin sulkemaan häiriötekijöitä ja olemaan miettimättä kaikkea mahdollista. Olin hirveän iloinen ja hyväntuulinen. Siis kaikki oli tosi ihanasti ja ihanaa. Koin olevani paljon parempi äiti ja vaimo ja ystävä ja kaikkea, koska mua ei stressannut samalla tapaa, ajatukset ei pyöriny mielessä ja mun oli helppo nukahtaa ja nukuin tosi hyvin. Mutta en mä kyllä edelleenkään saanut tehtyä veroilmoituksia, kirjanpitoa ja kaikkea sellaista, johon motivoituminen on ylipäätään mulle vaikeaa. Kivoihin juttuihin lähdin ehkä harkitummin ja impulsiivisuus oli vähäisempää, mutta silti kaipasin enemmän draivia just niihin haastavimpiin motivoinnin kohteisiin. ADHD on yleensä yhdistelmä toiminnanohjausta ja tunnesäätelyä ja huomasin lääkkeen selkeästi vaikuttavan enemmän jälkimmäiseen.

Toinen lääke taas oli ihanan tasainen. Sitä ei tajunnut, ennen kuin huomasi keskittyneensä Exceliin kaks tuntia ilman mitään muuta ajatusta. Ai että mikä autuas rauha. Kunnes iltapäivällä se tuli helisten alas ja olin ihan todella kiukkuinen ja ärsyyntynyt. Kun annosta nostettiin ja opin tasaamaan laskua kofeiinilla, huomasin olevani kuin kone. Pystyin keskittymään tuntitolkulla epämiellyttäviinkin asioihin, mutta sitten en enää oikeastaan iloinnut pienistä arjen jutuista. Jos istuin leikkimässä legoilla lapsen kanssa, ekalla lääkkeellä musta se oli ihanaa ja nautin siinä lapsessa ihan kaikesta, hymystä, tuoksusta, innosta ja ilosta. Toisella lääkkeellä muutaman viikon käytön jälkeen halusin vaan, että se tekis nyt ne legot nopeammin, että voitas tehdä jo seuraava asia. Olin huonommalla tuulella ja saatoin tiuskahtaa lapselle, että käveli liian hitaasti. Muutaman viikon kohdalla totesin, että ei toimi ei. Tykkäsin siitä, mitä se teki mun työnteolle ja keskittymiselle, vihasin sitä, miten tehokkaan koneen se musta teki, koska hei, lapset on lapsia, ne ei ole koneita ja mä vietän lasten kanssa iiiiison osan elämästäni. Ja silti en olisi halunnut jättää tuota lääkettä pois, koska ensimmäistä kertaa ikinä mun ei tehnyt mieli tökkiä nauloja kynsinauhoihini sen sijaan, että oisin tehnyt kirjanpidon. En osannut selittää tätä asiaa kunnolla miehelle. Että tiesin itsekin, etten välitä tästä muutoksesta itsessäni tämän toisen lääkkeen myötä, mutta silti haluan käyttää sitä. Ja ensimmäistä kertaa koin pienimuotoisesti ajatuksen siitä, että mitä jos jään koukkuun. Silloin tämä kiinnostus välittäjäaineisiin ja luonnonmukaisiin keinoihin kasvoi tosi paljon. En halua olla koukussa mihinkään.

Mulla on mahtava hoitotiimi ja pääsen keskustelemaan, kokeilemaan ja tekemään valintoja yhdessä ammattilaisten kanssa. Nyt on nimittäin löytynyt sellainen yhdistelmä lääkkeitä, jolla mä saan noista molemmista parhaat hyödyt irti ja käytän lääkkeitä kuormituksen ja tarpeen mukaan.

En silloin edes tiennyt kumpi tekee ja mitä, kunnes tutustuin asiaan tarkemmin ja huomasin, että ensimmäinen lääke oli ns. “dopamiinivoittoinen”, ja toinen taas “serotoniinivoittoinen”. Jos olisin tiennyt kaiken sen mitä tiedän nyt, olisin hoksannutkin sen heti.

Mun päivät on sikäli erikoisia, että ne on palasteltu. Teen töitä kun voin, eli kun lapsi nukkuu tai on vaikka mummu käymässä ja sitten jossain vaiheessa iltaa ja iltapäivää. Jos tekisin tarkkuutta vaativaa työtä 9-17, niin ei siinä mitään, toinen lääke naamaan naps aamulla ja olisin varmasti älyttömän kova työssäni. Mutta kun mun työ ja arki on paloja siellä sun täällä, niin se on hyvin erilainen tilanne. Kun lueskelin vertaiskokemuksia ja tutkimuksia, olin hämmentynyt, että “tasoittamisesta” ei juuri ole ollut puhetta Suomessa näissä yhteyksissä. Eli kun lääkitsee yhtä, olisi hyvä lisätä toista, ettei tasapaino järky.

Mun toiveesta lääkitystä muutettiin ja aloin tasaamaan lääkitystä ravintolisin. Jos mulla on käytössä vaikkapa mummi lastenhoitajana koko päivän, voin ottaa tuon mun erittäin paljon keskittymistä tukevan lääkkeen ja tehdä vaativampaa keskittymistä vaativia töitä hyvällä teholla. Tasoitan sitä kuitenkin tyrosiinilla ja huomaan, että käyttäessäni sitä 1-2 päivänä viikossa, ei musta tule kiukutteleva tehoilija, joka joutuu mielessään laskemaan sataan kun lapsi yrittää asetella lautasta tiskikoneeseen. Jottei pää räjähdä häiriötulvaan kun yritän tehdä töitä siellä täällä lapsiarjessa, käytän enimmäkseen ensimmäistä lääkettäni pienellä annoksella nykyisin ja tasailen sitä ajoittain 5-HTP:llä. Ns. pyöristää kulmia. Ja jos illalla ajatukset on menossa laukoille, niin tuplaespresso nassuun ja uni tulee helposti 🙂

Jos siis päätät kokeilla jotakin näistä, niin tutki asiaa mahdollisimman tarkkaan, juttele ammattilaisen kanssa ja muista tasapaino. Älä vedä kuukautta 5-HTP:tä joka päivä ilman, että havainnoit itseäsi ja tunteitasi hyvin tarkkaan ja jos tuntuu, että saat hirveästi aikaiseksi, mutta et ole enää yhtä iloinen, harkitse lisäksi tyrosiinia. Ja päinvastoin. Kun puhutaan ravintolisä-aminohapoista, ne eivät toki ole yhtä vahvoja kuin ADHD-stimulantit. Mutta, pakko sanoa, että mä koen ne lähes yhtä hyväksi ja olenkin usein pitänyt lääkkeettömiä päiviä viime aikoina.

LOPUKSI:

Ajatushan ei ole se, että ostaa kaapin täyteen eri purkkeja ja elää niiden varassa. Ei tietenkään. Mutta kun näistä oppii paljon, niin oppii ymmärtämään kehoaan ja mieltään ihan eri tavalla. Oppii mitä ruokaa oikeasti kannattaa syödä mihin aikaan päivästä ja miksi tekee kuten tekee joissain tilanteissa. Meidän elämäntyylimme on muuttunut nopeammin kuin mitä kehomme on voinut muuttua. Jos miettii, miten elämä meni ennen, niin me oltiin paljon luonnollisemmin kosketuksissa erilaisiin bakteereihin, meidän suolistoa ei muokattu jatkuvasti antibioottikuurein ja itse asiassa kun mennään tarpeeksi kauas historiaan, niin ei meillä blastannut LED-lamput keskiyöllä. Ihminen heräsi kun aurinko nousi, lähti ulos peltohommiin (hyviä pöpöjä!), oli päivän auringonvalossa ja sitten illan tullessa valon hiipiessä pois, oli aika mennä nukkumaan. Eikä kattoa sinistä ruutua ylivalaistussa kodissa. Onhan se aikamoinen haaste jos keholle tulee viesti siitä, että pitäisi nukkua, ja sit se väkisin pidetään hereillä ja sit pitäs ykskaks valot sammuttamalla alkaa nukkumaan. Ei välttämättä tarvii yhden yhtä kapselia tai lisättyä jauhetta smoothieen, vaan kirkkaalla valolla, liikunnan ajoittamisella ja ruokavalinnoilla voi saavuttaa paljon muutosta tässäkin asiassa. Mutta sen aloittaminen voi olla ihan sairaan vaikeeta, jos on nukkunut vuosia erittäin katkonaisesti ja huonosti (kuten minä) ja aamun ekat tunnit on kuin suoraan zombie-leffasta. Koska lapsille ei tulisi ikinä koskaan annostella mitään vitamiineja tai ravintolisiä tai hivenaineita ilman lääkärin määräystä, niin oon tutkinut tosi paljon näiden eri rakennuspalikoiden esiintymistä eri ruoissa. Kuten tuolla ylläolevassa esimerkissä kerroin, merkitystä voi olla niinkin yksinkertaisella asialla kuin parilla kiivillä!

Mä oon oppinut tän tiedonmäärän myötä arvostamaan suolistoa ihan eri tavalla kuin ennen. Aina puhutaan aivojen ja sydämen tärkeydestä, mutta apua mikä vartalon keskipaikka suolisto onkaan! Suurin osa välittäjäaineista syntyy suolistossa ja erilaiset kuormitukset suolistolle voivat aiheuttaa mitä erinäisimpiä ongelmia. Mä en oo esim. tiennyt elämäni ensimmäiset 32 vuotta, että mulla on laktoosi-intoleranssi ja herrajumala, mikä ero on ollut nyt, kun jätin sen kokonaan pois vaikkei se juuri oireillut. Puhumattakaan tästä spontaanista raudan imeytymisestä, mitä ei oo nähty ikinä ennen edes rautalisillä. Ykskaks kun nää asiat on balanssissa, mä saan mun rautatarpeeni ruoasta ja ferritiinini on erittäin hyvä jatkuvasti. Parempi kuin koskaan ennen, enkä edes syö mitään rautalisää.

Mä oon tässä raapaissut pintaa kahden välittäjäaineen osalta ja niitä on ihmisessä vaikka kuinka paljon erilaisia! Oma elämä voi muuttua hyvin pienin asioin, halailusta päivänvalossa kävelyyn ja kun näitä oppii ymmärtämään, voi rakentaa itselleen melko täydellisen kokonaisuuden arjen mahdollisuuksien ja mahdollisten tukevien aminohappojen myötä.

Joten, jos tämä teksti ei pitkästyttänyt, vaan innosti, niin ota asiaksesi tutkia eri välittäjäaineita ja niiden vaikutusta ja sukella tähän erittäin mielenkiintoiseen maailmaan, josta voi löytyä avaintiedot just jokaisen omaan henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin! Olen itsekin ihan alkuvaiheissa tätä tutustumista tähän ihmeelliseen maailmaan, joten kertokaa toki omiakin kokemuksianne! 

Psst! Ootte varmasti lopen kyllästyneitä näihin kuviin jo, kun niitä on ollut niin monessa paikassa, joten pahoittelen, ei nyt ollut ihan tuoreita kuvia laittaa tähän, enkä viittiny ottaa välikuvia ravintolisistä tähän randomisti 😀 

Talviloma Tampereella

Huhhei mikä viikonloppu on tulossa kun on ystävänpäivä ja laskiaissunnuntai samaan aikaan! Mitä teillä on suunnitelmissa viikonlopuksi? Meidän viikonloppuun kuuluu ystäviä ja yhdessäoloa, mutta todennäköisesti ei pulkkamäkeä tänä vuonna. Pakko kyllä sanoa, että poikkeuksellisen upea laskemiskeli on tänä vuonna tulossa ja nyt näyttääkin ihanan aurinkoiselta ja sellaselta sopivan pakkas-kylmältä viikonloppu!

Meidän viime päivät on kovan pakkasen takia sisältänyt lähinnä kotoilua ja pari työkeikkaa, mutta onneksi loppuviikkoon kuuluu kivoja suunnitelmia. Oon onnistunu saamaan itelleni aikaseks pienen jännetupentulehduksen, ja lentänyt välillä kipinöitä silmistä kun oon yrittänyt kantaa Adriania jonnekin. Ja sitähän saa olla nostelemassa koko ajan, kun kiipeää vaarallisiin paikkoihin. Koostin Instagramin puolelle ideoita talven viikonloppujen ja hiihtoloman viettoon Pirkanmaalla tuossa yksi päivä ja kun siihen tuli pari juttua lisää niin ajattelin jakaa sen pidemmin kertomuksin myös täällä blogin puolella 🙂 Aloittaen viimeisimmästä, nimittäin viime viikonlopun husky-retkestä!

AKTIVITEETTEJA: 

GEGWEN GETAWAYS: 

Sain VisitTampereelta vinkin vähän aikaa sitten huskysafarista täällä Lempäälässä (vai teknisesti Vesilahden puolella?) ja suuntasimme sinne porukallamme viime viikonloppuna. Mä oon koko talven haaveillut Lapin reissusta ja huskyajelusta, mutta jo pelkästään perheen terveyssyistä vielä kylmempään lähteminen ei oo ollut optio. Niinpä oli ihan mieletön löytö tämä Gegwen Getaways, joka sijaitsee kymmenen minuutin matkan päässä! Otettiin ystävä mukaan ja suunnattiin tutustumaan ihaniin hauvoihin! Huskyt olivat ihania, makkaranpaistoon varattu kotona tunnelmallisen lämminhenkinen ja asiakaspalvelu aivan ihanaa!

Hauvoja pääsi silittelemään kyydin jälkeen ja herkkuakin pääsi vähän jakamaan. Koirarakkaat lapset olivat aivan innoissaan!

Pienten lasten kanssa tätä harkitseville suosittelen erittäin lämpimästi, meidän 3-vuotias oli aivan innoissaan ja varmasti 1-vuotiaskin olisi ollut! Viima kasvoilla kyydissä olisi ollut tuolle pienemmälle liikaa, mutta toki jonkun piti vastata makkarapisteestä! Ja pääsi hänkin hauvoja paijaamaan. Hoitopistettä tuolla ei ole, joten se on hyvä ottaa pienten kanssa huomioon, jos suunnittelee tuonne retkeä. Kyyti on aika vauhdikasta, mutta tasaisen mukavaa. Nyt kun lunta on paljon, suosittelen todella koko sydämestäni! Noin puolen tunnin päässä Treen keskustasta on siis tämä 🙂

     

Nuo silmät!

LASTENKULTTUURIKESKUS RULLA: 

Vilukissoille ja sisäaktiviteetteja kaipaaville suosittelen Rullaa, joka on jälleen avattu. Sinne voi varata ajan omalle porukalle ja lapset pääsee taiteilemaan taidehuoneessa ja tutustumaan sensoriseen metsään, missä on erilaisia metsän otuksia. Tosi rauhallinen ja miellyttävä paikka, joka on 100 % lasten ehdoilla ajateltu. Ihan superkiva paikka, missä käytiin tuttujen pienten kanssa yksi päivä ja minne voisi mennä vaikka kuinka usein. Rulla löytyy ihan Ratinan ja Koskarin tienoilta, bussiaseman kulmalta keskustassa. Aikoja voi tietääkseni varata vain puhelimitse, joten jos arkeen kaipaa tekemistä taaperon kanssa, kannattaa tämä ehdottomasti tsekata. Väitän tämän tarjoavan mielenkiintoista puuhaa kaikille alle kouluikäisille, varsinkin jos tykkää taiteilla ja askarrella.

IRTI MAASTA: 

Isommille ja aikuisille ehdottomasti suosittelen keskustasta löytyvää Irti Maasta, joka löytyy Tullin ostarilta. Parkkipaikalta pääsee suoraan tuonne, ajan saa varattua etukäteen ja itse asiassa koko paikan saa hyvinkin järkevään hintaan oman porukan käyttöön jos haluaa. Kiipeilyn alapainoraja on 15 kiloa, joten meidän 17-kiloinen pääsi hyvin kiipeilemään! En suosittele kovin hennoille 15-kiloisille, koska tuntui, että meilläkin valjaat nosti lasta tehokkaasti jo sellaisenaan. Me päästiin myös aikuiset kiipeilemään, josta oli ei-niin-imartelevaa videomateriaalia meikäläisen osalta, mutta melkein uskalsin noi putket! Jos haluatte ihan aikuisten kesken käydä tuolla, niin toimii! Suosittelen, jos haluaa testata omaa pelkuruustasoa (omani on korkea) ja kilpailla kaveria vastaan kiipeilyssä. Erinomainen kohde teinien ja koululaisten kanssa koko perheelle!

ELLIVUORI:

 

Jos taas kaipaatte rinteeseen, niin Tampereen lähellä on useita eri paikkoja minne suunnata. Me oltiin pari viikkoa sitten Ellivuorella, mikä oli ihana paikka! Oma ulkona viihtyminen oli hyvin lyhyttä perheen pienimmän kanssa, mutta taapero viihtyi isin kanssa pidempäänkin. Jos oma lumilauta vielä uupuu, niin Ellivuorella on hyvät vuokrausmahdollisuudet ja lisäksi siellä on mäkeä kaikennäköiselle laskijalle. Pulkkamäkeä ja laskettelumahdollisuuksia. Ellivuorelta löytyy ruokapaikkaa ja kaakaota saa heti rinteiden läheltä. Paikka näytti itse asiassa hirvittävän mielenkiintoiselle ihan kevättä ja kesääkin ajatellen, sillä siellä on paljon vuokrattavia mökkejä ja näytti olevan joku isompi köysirata-tyyppinen paikka sekä isot leikkipaikat lapsille. Täytyy ehdottomasti palata sinne myös kesämmällä, kun pääsee tutustumaan noihin vähän paremmin.

Meidän 3-vuotias innostui laskemisesta kyllä todella ja nyt on paljon kyselty, josko mennään pian uudelleen. Matka ei ole mikään hirvittävän pitkä, noin kolme varttia Tampereen keskustasta sijaitsee tämä 🙂

Ja hei, mikää ei oo nii söpöä ku pikkunappulat lumilaudalla! Äiti on ihan kateellinen, kun pääsevät kokeilemaan sellaista, mitä itse ei edes voi! Meillä on ehdottomasti hankintalistalla ens talveks laudat, jos tilanne sitten sallii sen, että ulkoilla pystyy molempien kanssa paremmin ilman kikkailuja 🙂

ROOM ESCAPE: 

 

Pakohuonefani täällä hei, tää tulee aina olee mun ikisuositus ajanvietteelle mihin tahansa vuodenaikaan. Yksi tunti aivot kiinni johonkin muuhun kuin siihen, mitä yleensä miettii ja missio-orientoituneesti tehtävien kimppuun! Ollaan aika paljon käyty näitä Tampereella ja Helsingissä ja lopputulemana voisin sanoa, että Tampereella on monia erittäin hyviä huoneita! Me käytiin hääpäivän vietossa Room Escapessa selvittämässä The Secret Cabin, joka saatiin läpi todella muussaantuneilla aivoilla ja totaalijumilla kahdestaan. Ei siis ole vaikeimmasta päästä huoneita, mutta toisaalta sisältää muutaman sellaisen tehtävän, että piru kun oli taas hankalaa! Neljän hengen porukalla varmasti erittäin hauska, kahden porukalla täysin ratkaistavissa ja hauska huone, joka ei ahdista tai pelota!

Jos haluat haastetta, saman paikan Ballpit Takeover on paljon haastavampi. Room Escapen pelinohjaajat on aina mun suosikkeja, vinkkejä ei tule liian helposti eikä peli mene siitä pilalle, mutta samalla kuitenkin selkeitä ja hyviä vihjeitä saa kun tilanne ei millään etene. Ja myös noottia, jos esim. kiipeilee hakemaan jotain, kun ei löydä siihen liittyen tarvittavaa. Kröhöm. Room Escapella on useampi samanlainen huone yleensä, joten siellä pystyy pelaamaan isommallakin porukalla samoja huoneita ilman, että on kaikki samassa huoneessa. En suosittele pakohuonetta yli 4:lle pelaajalle, menee ihan säätämiseksi, mutta jos teitä on isompi porukka, niin ottakaa sama huone kahdelle ryhmälle ja kilpailkaa vastakkain! Kivaa, kun sitten voi kaikki yhdessä puhua huoneesta ja ongelmista!

Room Escapen huoneet on tehty työntekijöiden toimesta alusta loppuun, eli ne ei oo mitään halpatuontia ulkomailta, missä ei oo mitään järkeä. Oon ollu ainakin kolme huonetta täällä ja vielä ois tarkoitus käydä tuo Mars seuraavaksi!

NOKIAN EDEN ja TAMPEREEN KYLPYLÄ:

Pirkanmaan kylpylät on auki ja me ollaan pariin otteeseen käyty ihastelemeassa palmuja ja nauttimassa vedestä ja vesileikeistä siellä. Sopivasti paluumatkalla Ellivuorelta on Eden, joten tällä kertaa käytiin siellä. Ihmisiä on Edenissä viikonloppuisin ollut jonkin verran, muttei mun mielestä mitenkään mahdottomasti missään nimessä ja turvavälit kyllä toteutuu hyvin. Lasten leikkipaikka täällä on ihan mielettömän kiva pienten kanssa, kun siinä on polveen asti vettä, muutama pieni liukumäki ja tuo isokin mäki on sopiva perheen pienimmänkin kanssa menemiseen! Isompi rakastaa Edeniä, eikä millään haluaisi koskaan lähteä! Lainattavia uimavälineitä löytyy pienille ja hyvin tilaa koko perheelle. Ruokaa saa tilattua ja on kivasti ruokapöytiä kylpylän sisällä, eli vauvan saa syötettyä syöttötuolissa halutessaan. Tosi kätevä kohde lapsiperheelle!

Tampereen kylpylä on ehkä perheelle vähemmän kiinnostava leikkipaikan puolesta, mutta se on ihanan lähellä keskustaa ja sielläkin on tosi hyvät puitteet käydä uimareissu omalla perheellä. Tällä kertaa mentiin Edeniin kun se oli matkan varrella, mutta molemmat on vastikään rempattuja ja tosi hyvässä kunnossa molemmat! Vesikin on molemmissa paikoissa mielestäni mukavan lämmintä! T: vilukissa

  

Näiden lisäksi suosittelen ihan vaan käpöstelyä ihanan lumisissa maisemissa Tampereen keskustassa, luistelua Sorsapuistossa tai millä tahansa muulla Tampereen alueen luisteluradalla ja esimerkiksi Tohlopin luisteluradasta olen kuullut paljon hyvää ja myös Hiking Travel tarjoaa mielettömän hyviä mahdollisuuksia talviaikaan, jos haluaa vuorkata talviurheiluun välineitä, niin kannattaa suunnata tänne! Karvapohjasuksia ja iukulumikenkiä voi testata myös lapset ja niitä kannattaa aina kysellä sähköpostilla, koska on tosi suosittuja kuulemma! Latusuksia löytyy koosta 34 ylöspäin, niitä ei varata etukäteen. Tämä on tosi lähellä Tampereen Kylpylää, eli esim. jos ulkoilu talvi-ilmassa kiinnostaa, niin ensin tänne ja sitten vaikka kylpylään syömään ja lämmittelemään?

VisitTampereella on muuten erittäin hyvä listaus ihanannäköisistä kansallispuistoista, joista Helvetinjärven kansallispuisto on ollut meillä koko talven listalla paikoista, joissa haluaisin käydä, mutta ei olla vielä ehditty! Kannattaa tsekata toi listaus, jos patikointi näillä ihanilla keleillä kiinnostaa 🙂

Ruokapuolelta löytyy paljon suosituksia edellisissä samantyyppisissä postauksissani, mutta pakko nostaa tähän nyt erityisesti pari “uutta”. Me nimittäin kokeiltiin ekaa kertaa Mylläreitä ja nyt on ehkä pakko todeta, että nousi nopeasti yhdeksi suosikeistani!

MYLLÄRIT: 

      

Ravintola Myllärit on monille tuttu, mutta meille se oli ensikokeilu. Valloitti heti! Paikan rapukeitto oli juurikin näin hyvää! En ihan sentään nuollut lautasta, mutta leivällä kyllä sitä ehkä putsasin 😀 Ruoka erinomaista, viinit täydellisiä, palvelu 10/10 ja paikka ihana! Sijainti tosi kätevä, ihan rautatieaseman läheisyydessä, eli kävellen pääsee helposti paikan päälle keskustasta! Suosittelen oikeasti koko sydämestäni kaikin puolin, mutta erityisesti tuon keiton takia. Ähh, miksen mä tehny tätä postausta samaan aikaan sen IG-julkaisun kanssa vaan kärsin toistamiseen täällä hirveestä Myllärit-keitto -himosta 😀

Annokset on tosi anteliaita, eli menkää tyhjin vatsoin! Nimim. olin ihan supernälissäni kun mentiin kun en ollut syönyt moneen tuntiin ja vyöryin sieltä pallona ulos kolmen ruokalajin jälkeen 😀

G LIVELAB:

Ahh, Samuli Edelmanin keikka täällä on yksi vuoden kivoimpia kokemuksia, vaikka en edes ole mikään superfani. G Livelab on ihan mieletön paikka keikalle, mutta on muuten viihtyisä myös ulkopuolelta! Nimittäin sen ulkopuolella on tuo terassimökkien rivistö, josta on ihanat näköalat ja illalla kaunis valaistus! Jos siis janoat terassille turvallisuusrajoitusten puitteissa, niin tämä on just eikä melkein!

Lämmitetty terassimökki, jonne saa applikaatiolla tilattu omat juomat ja naposteltavat! Varaus etukäteen netissä ja sitten paikan päälle vaan omalla porukalla! Perheellisille sellainen huomio, että tänne on tervetulleet lapset ja koirat, joten jos vaikka kaipaatte kivaa kaakaopaikkaa Tampereen ytimessä Tammerkosken rannalla koko perheelle viikonloppuna, niin tämä on auki iltapäivästä viikonloppuna niin, että on ihan varmasti miellyttävä kokemus lasten kanssa! Eikä vilkkaimmatkaan pienet pääse karkuun!

PELLA’S:

Aamupalalle tai brunssille suosittelen toisella puolella Tammerkoskea olevaa Pella’s cafeta, jonka brunssi on ihan täydellinen! Oon käynyt täällä useita kertoja myös aamupalalla, joten voin suositella! Kakkuvalikoima on älytön, joten tänne kannattaa eksyä ihan muutenkin vaan, vaikka brunssia ei olisikaan tarjolla tai olette liikkeellä esim. iltapäivästä. Keskeisellä paikalla ytimessä, jos satutte olemaan kävelyllä keskustassa.

P.S. Kaikki maistaneet tietää mitä mä tarkoitan, kun sanon fetamousse. Oh dear god.

COURTYARD BY MARRIOTT: 

Majoituksen puolesta Tampereella ja lähialueilla on kyllä mistä valita! Suloisen idyllinen Lillan keskustan kupeessa ja lemmikkiperheille mahtava valinta Lapland Hotels on tullut mainittua jo aiemmin ja edelleen voin lämpimästi suositella molempia, mutta tällä kertaa oltiin hääpäivää viettämässä Courtyard by Marriottissa, jossa ollaan oltu aiemminkin. Ystävänpäivä-viikonlopulle oli muuten täällä joku aika hyvännäköinen alennus, kannattaa tsekata! 🙂

Asiakaspalvelu on aina ollut erinomaista, aamupala tosi kattava ja erittäin kivasti tarjoiltu isolla alueella, joten istuskella voi tosi rennosti massa rauhassa. Mylläreihin on Marriottista n. 200 metriä matkaa, Irti Maasta on puolisen kilometriä kävelymatkaa ja GLive Labillekin kävelimme ehkä vartin illallisen jälkeen. Sitä paitsi ihan Marriottin läheltä alkaa Tampereen Walk of Fame, joka oli mulle ihan uusi tuttavuus!

Monet meidän tutut on pysähtyneet Marriottissa ja tykänneet tosi paljon, joten suosittelen tätä itsekin aina tosi lämpimästi! Sijainti on sikälikin erinomainen, että tästä pääsee suoraan hotellihuoneesta Sorsapuistoon luistelemaan, jos se on agendalla!

Sellaisia ideoita lähiajoille Pirkanmaalle! Kuinka moni aikoo viettää hiihtoloman Pirkanmaalla? Kuuluuko jokin näistä teidän to do -listalle? Ja hei, jakakaa toki teidän parhaat ideat myös! 🙂 

VisitTampereen sivulla oli muuten tosi kattava lista ideoita, mitä tehdä talven aikaan Tampereella ja varsinkin talviloman varalle hyviä ideoita! Käykää tsekkaa, ehkä löytyy samanlaisia kultakimpaleita ku mulle löyty ton huskysafarin muodossa!

Huonekalulöytöjä ja pientä sisustuskuumetta

Johan oli viikko! Jotenkin hirveesti oli koko aika jotain ja nytkin tuntuu, että olis perjantai-ilta, eli olo on kuin joku olisi varastanut multa kokonaisen viikonloppupäivän. Vielä olis tarkoitus tänään siivota, valmistella huomisiin lapsikuvauksiin kukkapannat ja härpäkkeet ja sitten toivottavasti vielä viimeistellä hallinnollisia työhommia.

Pienempi tuli tällä viikolla kolmannen kerran pinniksestä reunan yli (ihme apina), joten meille tuli tänään uusi sänky, minkä kasaamisessa menikin puoli aamua. Bongasin juuri haluamamme sängyn käytettynä Torista, säästin mukavasti reilu 300e,mut voi helkkari mikä homma oli kasata se ilman ohjeita. Esikoinen toivoi talosänkyä ja mä halusin pojille kerrossängyn tai edes osittain kerrossängyn. Niinpä kuopus peri isoveljen juniorisängyn ja isoveli sai puolikorkean talonmallisen parvisängyn. Nyt ei pääse pieni tulemaan turvalleen tonttiin pinniksestä, mutta valitettavasti hän pääsee helposti sängystä pois halutessaan. Ai että. Olipa kiva ku isompi viihtyi pinniksessä lähes 2-vuotiaaksi ilman mitään tarvetta kertaakaan kiivetä sieltä pois.

Jotenki hirveesti oon jännittänyt tuon 3-vuotiaan siirtymistä “yläkerrokseen” unille ja siksi talosänky oli ainoa vaihtoehto kun tuntui suojaisimmalta. Ja tuo matala parvi on itse asiassa tosi kiva, kun ei ole pelottavan korkealla. Vedettiin juniorisängyn jalat veks ja laitetaan tilalle pyörät, joilla tuota minin sänkyä pystyy siirtelemään helposti parven alle ja esiin, niin ei tarvii nukkua tuon alle metrin korkean parven alla. Eiköhän tästä vielä alkuun riemu repeä kun saa juosta pelastamasta tätä kiipeilijää sängystä. En odota kovin innolla tulevia iltoja ja öitä. Ihme kyllä, tänään tuli vain kaksi kertaa pois tuolta. Meille tuli tosiaan JYSKin Bakhuse, mitä oon kattonu pidempään. Kiva liikuteltava pöytä mahdollisuus ja sängyn alle saa leikkinurkan tai säilytysmahdollisuuden, joten oikein bueno.

Hyviä huonekalubongailuja tuli tehtyä tällä viikolla muutenkin, itse asiassa sen tuloksena kun käytiin lapsen kanssa tutkimassa, tykkääkö Bakhusesta. Löysin just mun toimistoon täydellisen sivupöydän 20 eurolla, pari päivää sen jälkeen kun olin laittanut huonekalut uuteen järjestykseen toimistossani. Ihanan talviauringon paistaessa ikkunasta, halusin laittaa ikkunan eteen kivan pienen hengailu-/lukunurkkauksen, ja se kaipasi kipeästi jotan pientä tasoa. En olis parempaa voinu toivoa, kun tämä sattui silmääni jossai mega-alessa! Just tohon kohtaan kulmankin puolesta sopiva.

Bongasin tän kun oltiin koko perhe kaupassa, mutten jaksanut ees vääntää mieheni kanssa asiasta. Siis miehet ja huonekalukaupat on huono yhdistelmä. Ei mitää mielikuvitusta. Täytyy salakuljettaa kotiin, kasata ja olla silleen “tadaaa!”, nii yleensä heti tykkää. Samalla reissulla bongasin nimittäin mallituotteen ihan täydellisestä hyllyköstä naurettavan halpaan hintaan, joten kiikutin perheen miehet Hoplopiin, ilmoitin, että menen edeltä kotiin tekemään ruokaa, otin ekstralenkin takas huonekalukauppaan, pakkasin kaiken meidän pikkuruiseen kakkosautoon ja hurautin kotiin.

Oon ollu jotenki tosi ahdistunut tän viikon tästä koko koronatilanteesta, varmaan isosti koska en pysty suunnittelemaan mitään. En tiedä olenko Suomessa vai ollaanko useita viikkoja poissa. Kaikki työasiat tarvii tehdä valmiiksi, vaikka voi olla, ettei päästä reissuun laisinkaan. Nää tilanteet on eläneet niin paljon, että totesin, etten edes suunnittele tai pakkaa mitään ennen kuin mulla on kädessä negatiivinen koronatesti ennen lähtöä ja varmaan hengitän taas vapaammin sitten kun olen matkakohteessa. Oikeestaan koko tän pandemia-ajan henkisesti kuormittavin osuus on ollut se, ettei mitään voi suunnitella. Tai siis suunnitella voi, mut sit kaikki voi muuttua päivässä täysin. Niiiin monta työjuttua on muuttunut viime metreillä, ettei oikeesti ees jaksa laskea. Päivähoidot, kerhot ja menot, suunnitelmat ja muut. Nytkin ollaan viestitty lapsen päiväkotiin koko ajan, että ehkä lähdemme, mutta emme ole ilmoittaneet poissaolevaksi häntä, koska “mitäjoseimennäkään”. Lisäkustannuksia tulee joka suunnasta, kun on kalliit koronatestit, päikkymaksut poissaolon ajalta ja ihan jo sekin, että auto seisoo lentokentän parkissa, että pääsee suoraan karanteeniin näkemättä ketään.

Nää kaikki asiat on jotenkin esikoisen ollessa vähän isompi, ihan erilaisia myös henkisesti. Toisaalta pienempi ei ole pystynyt taas kohta viikkoon ulkoilemaan käytännössä laisinkaan, toisaalta isommalla tulee varmasti kauhea ikävä päikkykavereita. Ja kun reissun jälkeen ollaan takaisin, niin ei voi nähdä niitä kavereita silloinkaan. Tai isovanhempia tai ketään muutakaan. Nooo, onneksi silloin ei ehkä enää ole pakkasia, niin voidaan sitten koko perheenä pyöriä tossa omalla pihalla ja jossai lähimettässä. Ja onneksi on videopuhelut. Onneksi on! Lapsi vietti tänäänkin aamulla pari tuntia virtuaalitreffeillä Ruotsiin tätinsä kanssa. Olivat reput selässä retkellä huonekaluista kasatussa majassa ja keittivät kolmen ruokalajin illallisen leikkikeittiössä. “Sitten kun se pöpö on pois, niin X voi tulla meille!” hän ilmoitti niin onnellisena aamutreffiensä jälkeen. Jep, niin voi. Ei nimittäi ole nuorempi edes nähnyt yhtä tädeistään kohta vuoteen. Kun ei ole ollut mahdollista pitää karanteenien mittaisia reissuja, välimatka naapurimaahan onkin ollut älyttömän pitkältä tuntuva. Sikäli oon kyllä kiitollinen siitä, että meillä on töiden puolesta mahdollisuus olla muutama viikko reissussa ja sitten vielä karanteenit päälle kotona.

No, lapset saivat uudistetun makkarin viikonlopun kunniaksi ja minä uuden lukunurkan itselleni. Roudasin kotiin myös kasan tuoreita kukkia ja asettelin kauniisti. Melkeen harmittaa nyt repiä niitä maljakosta kukkapannoiksi, kun on niin kauniita. Jotenkin kukkienkin ostaminen on vähentynyt, kun tuntuu, ettei arki ja viikonloput eroa toisistaan laisinkaan, niin ei tuu ostettua viikonloppukukkia tai siivottua just perjantaina. Torstaina oli sellainen pieni meltdown, että makasin vaan lattialla ensin todettuani, että puin lasta ja itseäni vartin verran ollaksemme ulkona 10 minuuttia, ennen ku oli pakko mennä takas sisälle. Kaiken muun lisäks lapsen neljä kulmahammasta on kaikki päättäny tulla samalla kertaa, eli tässä on unetki ollu rattoisia pari yötä, joten olin torstaina jotenki ihan yrmynä ja mökkihöperönä täällä, kunnes keräsin itteni, siirtelin vähän huonekaluja, siivoilin ja viimeistelin eilen kukkasin ja laittamalla vihdoin verhot toimistooni. Tuli heti jotenki freesimpi olo kaikin puolin.

Ostin kuvauksiin jämäkukkia, koska ne tuhoutuvat käytössä kumminkin. Keräsin punteista parhaat ja poistin kuolleita lehtiä. Ihastuin kerrattuun ranunculukseen ja oon varmaan 20 kertaa tänään huomannut hymyileväni tällekin kimpulle. Ei se mikään kaunis asetelma ole, kukat valittu tarkoitusperän mukaan, ei huviksi, mutta silti. Ne on kaikki yksittäin kauniita ja epätyypillisiä mulle, joten olen huomannut välillä olevani ihan ajatuksissani ihmettelemässä niiden hauskaa kerroksittaisuutta. Ja istunut tuossa tuolissa kasvot käännettyinä kohti talviaurinkoa haaveillen yhtä upeasta talvesta ensi vuodeksi, ilman mitään ylimääräisiä murheita.

Huomenna on luvassa ihania vauvoja, lisää vaaleanpunaisia kukkia ja varmasti pökerryttävän suloisia kuvia! Niiden perään voikin lähteä kokemaan jotain uutta ja ihmeellistä esikoisen kanssa ennen kuin viimeiset viikonloppuvoimat menee varmaankin Hoplopissa.

Miten te muut ehitte kaiken?! Musta tuntuu, että ma-pe mietin, että mä saan viikonloppuna kaiken tehtyä ja sit istun täällä la-iltana silleen, että perkele ei taas ehi nukkumaan, jos haluu ehtiä kaiken 😀 

Mielipidemaanantai – Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto

Tiedättekö mitä mä kaipaan suomalaiseen terveydenhuoltoon? Omalääkäriä. Sellaista kunnon vanhanaikaista “perhelääkäriä”, joka hoitaa samaa perhettä vauvasta vaariin ja joka tietää aina mitä terveyserityisyyksiä on yhdellä perheellä, ja osaa tehdä harkinnan siitä, mikä on relevanttia ja mikä ei ja miten jokin asia yhdellä lapsella voi mahdollisesti vaikuttaa toiseen lapseen. Ulkomailla paikoin onkin tällainen GP-systeemi. Siellä general practitioner, yleislääkäri saattaa tarkoittaa juurikin lääkäriä, joka ottaa haltuun koko perheen asiakkaikseen ja parhaassa tapauksessa hoitaa samalla useampaa sukupolvea. Jos jokin menee ohi oman osaamisalueen, niin sitten ohjaa asiantuntijalle, ja seuraa senkin asian sitten loppuun.

Rehellisesti sanottuna viimeiset pari kuukautta terveydenhuolto Suomessa on lähinnä ahdistanut ja ärsyttänyt. Neuvolassa ei todellakaan ole ollut mahdollista päästä mihinkään tutkimuksiin millään osa-alueella, vaikka molemmat lapset on kasvaneet alikäyrillä, vaikka tämä toinen syökin oikein innolla ja hyvin. Yksityisellä puolella taas aivan liian paljon on asiakkaan itsensä vastuulla. Etsi sopiva lääkäri, varaa aika, kerro asia, päädy ehkä tutkimuksiin ja loppujen lopuksi kukaan ei tee mitään seurantaa tai edes yleensä palaa asiaan tulkitakseen verikokeita. Ellet siis itse muista varata erikseen vielä aikaa tälle.

Meillä oli tuossa tilanne, jossa toista lasta hoiti gastroenterologi Tampereella ja toista hematologi Helsingissä. Molemmat varmasti erittäin ammattitaitoisia ja hyviä lääkäreitä. Kumpikaan ei edes näin korona-aikaan nähnyt kumpaakaan lasta. Verikokeita otettiin, toiselta löytyi laktoosi-intoleranssi, toiselta raudanpuute. Molemmille vuoronperään kerroin myös sisaruksen tilanteesta ja miten se on edennyt ja molemmat puhuivat ristiin. Toisen mielestä laktoosi-intoleranssi ei liity lapsen oireisiin ennen 4-5 vuotta, toisen mielestä liittyy ehdottomasti. Toisen mielestä voi pienemmälläkin olla sitä, toisen mielestä ei todellakaan. Raudanpuutetta oirehtivalta ei otettu B12- ja D-vitamiinia (olennaisia raudanpuutteen ja levottomien jalkojen kannalta), toiselta otettiin. Mulla alkoi itselläkin jo pakka leviimään sen suhteen, että mitä keneltä on otettu. Ja kun toi lasten verikokeiden ottaminen on niin lystiä, ettei sinne todellakaan halua mennä yhtään ylimäärästä kertaa.

Sit jatkuvasti on arvoja yli tai ali viitearvojen, jotain kummallisia tuloksia ja vastauksena “no, näitä välillä on, voi olla joku oireeton tulehdus”. Ja sit mulle oikeesti alko riittämään. Kun tuntui siltä, että piti olla itse se lääkäri, etsiä ja selvittää kaikki mahdolliset vaihtoehdot, poissulkea niitä ja sitten pyytää kuin kumileimasin joihinkin kokeisiin, joista en todellakaan tiedä onko edes tarpeellisia, kun en ole lääkäri. Koska ei tuntunut laisinkaan siltä, että kukaan edes tiesi kenen kanssa puhui asiasta. Neuvolasta ei ole kukaan seurannut sitä, että 2kk sitten tuli tieto, että lapsella on raudanpuute. Eipä varmaan kukaan muistele asiaa 1,5v neuvolassakaan. Kun viimeisimpien verikokeiden jälkeen oli puhelu lasta hoitavalle lääkärille, niin ensimmäinen minuutti meni siinä, että lääkäri kävi läpi historiaa, mitä ollaan hänen hoidossaan eletty kaksi kuukautta. Ei ennen puhelua saati niin, että muistaisi lapsen jossain määrin. Samoja asioita käytiin läpi kuin kuukautta aiemmin eikä asia edennyt. Eikä se tuntunut yhtään siltä, että joku “kantaisi” tätä terveysasiaa laisinkaan.

Ja havahduin siihen, että jokaikiselle lääkärille joutuu selittämään lapsen historian suunnilleen alusta aina kun tulee vastaanotolle, jos sillä nyt sattuisi olemaan merkitystä, että korvat on putkitettu ja millä maidolla on kasvanut ja mikä juttu. Samat kysymykset, samat lisäykset kysymysten lisäksi. Huoh.

Ulisin miehelle yksi päivä, kuinka paljon mä haluaisin, että mä voisin tuntea tässä asiassa, että joku muu “kantaa tässä vastuuta”, kantaa tätä asiaa. Ei tietenkään kanna vastuuta, mutta ottaa asian hoitaakseen. On oman alansa, lääketieteen, ammattilainen ja ottaa kattavasti käsittelyyn meidän perheen terveyden. Tietää sen erityispiirteet jokaisen osallisen osalta ja osaa itse tehdä sen poissulkemisen siitä, mikä voi tai ei voi vaikuttaa asiaan. Ja kun on tämä kokonaiskuva tilanteesta, niin sitten osaa myös tehdä sen valistuneen, ammattitaitoisen ratkaisun siitä, mikä liittyy asiaan ja mikä ei.

Ja sitten kävi suoranainen ihme. Randomisti varattu aika itselleni yleislääkärille johtikin puheluun lääkäriltä, johon ihastuin noin viidessä minuuttissa. Kun kysyin alkuun, tarviiko mun sanoa henkilötunnus ja mitä tietoja hän haluaa alkuun, niin selvisi, että hän oli käynyt mun tiedot kannasta jo läpi ja kyseli vielä, että onko kukaan koskaan palannut mun edellisiin verikokeisiin. No ei ole ei. Ja huomasi sieltä jonkin ihan hitusen yli viitearvon olleen asian, jota edes minä en ollut huomannut. Viiden minuutin puhelussa koin enemmän luottamusta häneen kuin yhdenkään lääkärin kanssa ja päädyin googlaamaan hänet puhelun jälkeen. Yleislääketieteen erikoislääkäri. Paljon positiivisia arvioita ja tieto siitä, että hoitaa kaikkia vauvasta vaariin. Varasin seuraavalle päivälle ajan tälle lääkärille myös lapselle, otin samantien tupla-ajan ja suuntasin sinne käymään kaiken läpi. Hän kysyi, kuunteli ja oli aktiivinen. Kiinnostui ja ihmetteli. “Miksei tätä ole vielä tutkittu?” Jaa. Teki mieli vastata, että varmaan koska mä en ollut sitä pyytänyt. Osannut pyytää. Se käynti lääkärissä oli ehkä helpottavin asia pariin kuukauteen. Tuntui, ettei mun nyt tarvinnut etsiä, miettiä ja pohtia. Kun muistin vasta jälkeenpäin kysyä vielä yhtä asiaa ennen kuin mennään lapsen kanssa verikokeisiin, jätin soittopyynnön hänelle. Hän soitti, oli sitä ennen katsonut mun uusimman ferritiiniarvon ja kun se tuli ohimennen puheeksi, hän tiesi sen tarkalleen. 89. Olin itsekin katsonut sen aamulla. Se ei ollut “oikein hyvä”, tai “lähes 90” tai “lähes 100”. Se oli 89. Selkee. Pikkujuttuja, mutta niillä hän on saanut sellaisen tunteen, että joku oikeasti seuraa tilannetta, tutkii asiaa ja on läsnä. Ja se on aina ollut asia, joka on puuttunut yksityisellä puolella. Ja no, julkisellakin. Ainoa kosketus julkisella on ollut neuvola-terveydenhoitaja, joka on ollut mahtava, mutta esim. neuvolalääkäri on vaihtunut nonstop. Ja yksityisellä puolella on ollut niin monta eri lääkäriä viiden vuoden aikana tällä perheellä, ettei edes naurata.

Musta tuntuu, että viime viikon lääkärikäynti tiputti mun harteilta ihan järkyttävän suuren painolastin. Ei mikään muuttunut, edelleen selvitellään. Mutta ei olla siinä osaamattomina “yksin”. Ja se luottamus, se hyvä fiilis, se on puuttunut tähän asti.

Mä yleisesti ottaen ihmettelen ihan hirveästi sitä, miten vähän tässä meidän hyvän terveydenhuollon luvatussa maassa panostetaan ennaltaehkäisevään hoitoon ja seurantaan. Aika monessa asiassa ennaltaehkäisevä tieto voi olla erittäin edullinen ja helppo selvittää, mutta vahingon tapahtuessa, erittäin kallis yhteiskunnalle korjata. Suomessa vitamiinit, hivenaineet, ravintolisät, antioksidantit ja aminohapot on sellaisia asioita, jotka tuntuu olevan keskustelussa kivoja pikkulisiä arkeen, mutta ei niiden “puute” ketään “oikeasti voi häiritä”. Ehhhhh. Meillä täällä pimeässä kylmässä Suomessa on ihan poikkeukselliset olosuhteet aika monelle tärkeälle elimistön kannalta kriittiselle “pikkujutulle”, kuten esimerkiksi vitamiinille tai välittäjäaineiden rakennuspalikalle. Kyllä se vaan kuulkaa vaikuttaa, että yhteen aikaan vuodesta aurinkoa ja valoa on 20 tuntia vuorokaudessa, ja toisessa 3. Kyllä se myös vaikuttaa, millainen maaperä on, mitä syödään jnejne. Ja se tulee kalliiksi yhteiskunnalle. Koska on aivan liian monta mielenterveys-puolen diagnoosia, joiden taustalla on jonkin hivenaineen tai vitamiinin puute. Työkyvyttömyyttä, masennusta ja lieveilmiöitä, jotka syntyy väsymyksestä ja vetämättömyydestä. Isoja terveyskriisejä, jotka syntyy siitä, ettei tiedetä jotain, minkä selvittäminen on helppoa ja halpaa.

Mä oon itsekin suhtautunut esim. välittäjäaineisiin (siis mitä ne on?!) ja vitamiineihin (no vähä energiaboostausta ehkä!) ihan todella vähätellen. Kunnes on alkanut aukeemaan ihan uusi maailma. Miten tärkeitä on tietyt asiat, miten vakavasti ne vaikuttaakaan. Mitä kellekään sanoo B12-vitamiini? Ei kai hirveesti muuta ku yks niistä vitskuista, joita on. Niiiin. Mitä nyt se on vahvasti suhteessa aivolisäkkeeseen, joka taas vastaa aika monesta tärkeästä hormonista kilpirauhasesta lähtien. Se vaikuttaa jopa siihen, pissattaako meitä yöllä ja onko meillä näköongelmia. Yks helvetin vitamiini. Jonka puutteeseen muuten lähes poikkeuksetta kuoltiin joskus aiemmin, ja nyt siihen on sitten olemassa ihan piikkiä, jos ei se imeydy jostain syystä. Ainiin ja se syy? Niitä on monta. Osa ei-niin-miellyttäviä, osa aika simppeleitä, eli esim. tietyn aineen käyttö nukutuksessa, joka annetaan maskista hengittämällä. Niin kuin esim. lapsilla putkituksessa. Sen lisäksi, että vaikkapa B12-vitamiinin puute voi aiheuttaa raudanpuutteen, levottomat jalat ja esimerkiksi runsaan yökastelun ja jopa huonon näön, väsymyksen ja vetämättömyyden ja pahantuulisuuden lisäksi siis, se saattaa myös aiheuttaa kylmät kädet ja jalat ja pahimmillaan selkäytimen haurastumista. Sounds like fun. Vitamiinit. Onpas turhia.

Lääkkeitä sitten vuorostaan voidaankin antaa vaikka kuinka. Mua hirvitti ajatus siitä, että joudutaan antamaan lapselle rautalisää. Se on nyt pienellä tauolla. Koska esim. raudanpuute on usein oire, ei syy itsessään. Jokin aiheuttaa sitä. Tuudittautuminen rautalisään (joka itsessään aiheuttaa ongelmia suolistossa), joka poistaa oireet, on vasta laastari jatkuvaan verenvuotoon, jonka aiheuttajaa kukaan ei tiedä. Pitäisi aina selvittää se syy, eikä tuijottaa jotakin arvoa, mitä haetaan lääkkeillä ja erityisvalmisteilla. Ruokavalion muuttaminen on vain puoli tarinaa, koska vaihtuvien sääolosuhteiden vuoksi kaikenlaista lisää voikin tarvita eri muodoissa. En muista tarkkoja lukuja ja lähteitä, mutta lähtökohtaisesti esim. D-vitamiinin, raudan ja magnesiumin puutetta pidetään lähes länsimaiden “kansantauteina”. MIKSI? Sen lisäksi, että kaikkeen näistä löytyy ratkaisuja ravinnosta tai ravintolisistä, MIKSI meillä on näitä puutteita, ja miksi ne on hyväksytty jotenkin normaaliksi?

Mun mielestä käsite ennaltaehkäisevästä terveydenhuollosta on aivan todella aliarvostettu nykypäivänä. Harjataanhan me hampaitakin, ettei tulisi reikiä ja muita ongelmia. Miksi ei sitten samaa ennaltaehkäisevää strategiaa noudateta terveydenhuollossa? Lasten raudanpuutteen syiksi on vuosia listattu raudanpuutteiset äidit raskausaikana. Miksei niitä äitejä auteta? Neuvolassa napataan hemppa-arvo, todetaan se erittäin hienoksi ja heippa. Vaikka siis kansainvälisesti on aikapäivää sitten saavutettu konsensus siitä, että se ei ole hyvä raudan mittari. Hemppa-arvo voi vaihdella vaikka kuinka, ihan vaikka nesteytyksen määrän perusteella ja se on muutenkin huono mittari, sillä sitä ei pitäisi verrata muihin vaan omaan “normaaliin”, jos jotakin. Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto ei toki rajoitu vain vitamiineihin ja hivenaineisiin, vaan vähän kaikkeen. Jollei ole pää kainalossa, kaikki on hyvin. Joo, rintaan ammuttu tarvii akuuttia apua, mutta kyllä se kamala kohtalo voi kohdata sellaisenkin, jolla vaan jatkuvasti hieman vuotaa joku haava.

Julkisella puolella perustellaan kaikkea resurssipulalla. Okei, suosittelisin ensin tunkemaan kotihoidontuen lakkauttamisen taloudellisista syistä kaltaiset tutkimukset jonnekin todella syvälle ja käyttämään ne resurssit johonkin järkevämpään. Noin niinkuin aluksi. Tulee muutama muukin mielenkiintoinen tilanne tähän liittyen mieleen. Mut lisäksi olisi mun mielestä hienoa, jos ymmärrettäisiin, että tässä vuodetaan kaiken muun lisäksi yhteiskunnan rahoja, kun ei korjata vahinkoja edullisesti silloin kun ne on vasta alkamaisillaan, vaan niitä korjaillaan sitten, kun niiden korjaaminen on jo vaikeaa ja kallista.

Meillä arvostetaan erikoissairaanhoitoa ja erikoislääkäreitä, sellaisia pelastajia katastrofin aikana. Mutta kun moni niistä katastrofeista voi olla vältettävissä! Tiedolla, seurannalla ja ennaltaehkäisyllä. Esimerkkinä vaikka se, että kun asuin Lontoossa, mut yllätti se, että siellä oli kaikki ehkäisymuodot ilmaisia tyyliin kaikille tai tietyn ikäryhmän edustajille tai miten nyt ikinä menikään. Sieltä sait hakea kalliilta tuntuvat ehkäisyt maksamatta mitään. Epätoivottuja raskauksia haluttiin välttää tuomalla ehkäisy kaikkien saataville. On se nimittäin aika paljon yhteiskunnallisesti tehokkaampaa ja edullisempaa hoitaa nuo ehkäisyasiat kuntoon kuin niiden epätoivottujen raskauksien ja lasten, ja kaikkien niiden ympärillä pyörivien lieveilmiöiden korjaaminen.

Suurin osa meistä varmasti käy tankkaamassa autonsa, ennen kuin se tyssää tielle tyhjällä tankilla ja pitää soitella hinausautoa apuun. Miksemme tee samaa hyvinvoinnillemme? Miksi se on niin vaikeaa, jos vaikka haluammekin hoitaa asian? Kun on valmiiksi väsynyt ja voimaton, avun hakeminen on jo muutenkin vaikeaa, saati sitten se, että jaksaa taistella sen saamiseksi. Oon tässä viimeisen parin kuukauden aikana oppinut enemmän biologiaa kuin koko koulu-urani aikana. Rehellisesti sanottuna, en ymärrä edelleenkään miksi mä opiskelin jotain kalalajien mätejä ja leikkasin kalaa auki bilsantunnilla yläasteella, mutta en vielä 30-vuotiaana tiennyt ihan hirveesti mitään omasta kehostani. Mä oon opetellut vasta tässä 2020-2021 välittäjäaineista ja vitamiineista ja aminohapoista ja antioksidanteista ja vaikka mistä. Jotenkin niissä olisi ollut jo silloin kouluaikaan aika paljon enemmän konkretiaa kuin jossain niissä asioissa mitä silloin käytiin läpi. Oli se sitten bilsassa tai terveystiedossa. Enkä mä sano, että tää on nyt välttämättä opetuksen vastuulla, mutta ois sinne lukion ja yläasteen oppimäärään saanut paljon tärkeää tietoa, josta olisi konkreettisesti hyötyä arjessa nykypäivänä. Saati esim. niihin neuvola-materiaaleihin ja muihin elämän varrella koettuihin terveyskeskus- ja lääkärireissuihin.

No, ehkä vielä joku päivä tämäkin asia muuttuu niin, että ihan yhteiskunnallisesti tälle annetaan painoarvoa. Siihen asti ei auta muu kuin kiinnostua itse ja ottaa itse selvää. Ja suosittelen sitä kyllä! On ollut erittäin avartava ja opettava pari kuukautta, kun olen lukenut materiaaleja, joilla olen oppinut itsestäni ja läheisistäni.

Onko teillä oma GP? Vai tykkäättekö yksityisen puolen tarjoamasta “lääkärin shoppailumahdollisuudesta”? Koska sitähän se on, valinnanvapautta valita hoitava henkilö mihin tahansa vaivaan. Mitä fiiliksiä tämä ilmiö teissä ylipäätään herättää?

EDIT:// Kommentoinnin ajauduttua sivuraiteille ihan reippaasti, olen vastannut yleisesti sekä terveysasioihin että mahdolliseen matkaan liittyviin asioihin kommenttiboksissa yleisellä kommentilla, enkä aio asiasta tuon enempää keskustella. 

Raikasta hehkua talvi-iholle!

Mä oon tunnetusti pieni kosmetiikkahiiri ja aika usein esittelenkin suosikkejani, joista suuri osa on selektiivisen kosmetiikan puolelta. En valehtele, mun kovimmat luottotuotteet on nimenomaan sieltä hintataulukon päästä, missä saattaa olla jopa kolme numeroa, mutta mulla on myös päivittäistavarakaupan puolelta löytyviä lemppareita ja yksi merkki on ylitse muiden siinä, NIVEA.

Oon monia suosikkeja Nivealta jakanut aiemminkin, kuten meikinpoistoliinat, dödöt ja erityisesti aurinkotuotteet. Nyt sain kokeiluun mulle vielä tuntematonta Nivea Q10 Energy-sarjaa, joka lupaa uutta hehkua iholle. Yksi mun nuoruuden suosikkituotteita oli aina se klassinen perinteinen Nivean sininen voide ja oon vuosien varrella kokeillut monia muitakin. Siksi musta oli mahtavaa päästä esittelemään tämäkin teille, nimittäin tämä ylitti täysin odotukseni ja oli aivan ihana sarja! Ja ei todellakaan ole hinnalla pilattu, joten jos omaan budjettiin ei istu monen kymmenen euron tuotteet sarjana, niin tämä kannattaa ehdottomasti tsekata!




Kaikki missä lukee Glow, saa mun huomion, koska nykypäivänä meikki on ihan toissijaista ja ihonhoito on prioriteettina. Meikkaan kerran viikossa suunnilleen, mutta ihonhoitotuotteita käytän päivittäin. Nyt pakkasten aikaan on ihan mahdottoman kuivaa kaikkialla, joten kaikki kosteutus ja kuulaus on aina kotiin päin. Sisältä päin tapahtuu suurin osa työstä, mutta ihon pinta kaipaa myös apua näissä vaihtuvissa keleissä. Q10 ubikinonia oon ostanut pillerimuodossa jo kauan aikaa sitten ensi kerran, mutta nyt vasta hiffasin, että tässä on sitä samaa. Kyseessä on keholle ja ihon hyvinvoinnille tärkeä antioksidantti, Q10-koentsyymi, jota on näissä tuotteissa yhdessä C-vitamiinin ja E-vitamiinin kanssa tuomassa tehokasta hoitoa. Tuotesarja on erityisesti nuorille aikuisille, sillä se on myös anti-age -sarja nimenomaan ensimmäisiä ikääntymisen merkkejä vastaan.

Kolmen tuotteen sarjakokonaisuus on helppo ja nopea lisä arkeen. Tässä on ainaki itellä ollu energiat välillä aika koetuksella, ja sen näkee usein ihosta, joten todellakin, mulle kiitos kaikki hehku ja energisyys iholle! Näiden koostumus oli aivan ihastuttava! Niin pehmeä ja kuulas! Ja nimenomaan sellainen, että tuntui kuin olisi juottanut ihon jollain todella todella kosteuttavalla.


Aamulla nopea päivävoide nassuun heti kasvojen pesun jälkeen. Se on tuoksultaan tosi mieto, erittäin raikas appelsiinin tuoksu. Mä en oo kova käyttää nimenomaan päivävoiteita, vaan tykkään öljyistä enemmän, mutta oon oikeestaan viimeisen puoli vuotta laittanut aina aamulla päivävoiteen ja sitten jos oon ollut lähdössä jonnekin tai meikannut, niin olen pessyt kasvot ja aloittanut meikkaamisen öljypohjalla. Koen kuitenkin voiteen ravitsevan ihoa enemmän ja siksi käytän päivävoidetta jos oon ihan vaan kotona. Näitä Q10-tuotteita kaikkia yhdistää tosi vahvasti se, kuinka pehmeälle ne tuntuu iholla! Ihan mielettömät!

Kangasmaskit on ihania, kun ne on niin helppoja! Nassulle valmiina, sit 10 minuutin vaikutusaika ja sit pois. Done. Tää sisältää C-vitamiiniseerumia ja tarkoitus olisi käyttää tätä halutessaan tai sitten parina kertana viikossa systemaattisemmin. Tää näyttää ihan Avatarille, mutta on ihanan tuntuinen iholla, tosi pehmeä ja kevyt! Tän jälkeen jää sellanen superraikas fiilis kasvoille ja kun naamion hieroo sitten kasvoille vielä maskin pois otettua, niin iho tuntuu ihan superkauan kosteutetulta. Kokeilin eilen ja totesin, että jep, edelleen 2h tuon poisottamisen jälkeen ihon pinta oli kuin vastarasvattu. Ei tule sellasta lähmästä kalvomaista kerrosta iholle, vaikka tuon jättäisi iholle. Paras toki tehdä tämä illalla ennen unia ja sitten vaan yövoide päälle ja unille.


Yövoide ei ole muuten yhtään raskas! Ei sellainen paksu voide, vaan vähän jopa geelimäinen koostumus on ihanan jotenkin pehmeä ja samettisen tuntuinen kasvoilla. Hieman läpikuultava jopa, mikä saa sen vaikuttamaan sormilla kevyemmältä kuin päivävoiteen, mutta aamulla tän jälkeen oli kyllä erittäin kivantuntuinen iho!

Jos energisemmän ja hehkuvamman tuntuinen iho tuntuu hyvältä ajatukselta, niin suosittelen näitä kokeilemaan!

Nivean tuotteet on muutenkin hinta-laatu-suhteeltaan aivan erittäin edullisen hintaisia ja niin myös nämä Q10-tuotteet. Voiteiden hinnat ovat siinä 15 € tietämillä ja Nivea Q10 Energy Sheet Mask on n. 3,50 €. Cittarissa on vielä huomiseen iltaan asti alessa monet tuotteet -30%, ja siellä näytti olevan nää nyt 10€/voide ja pari euroa tuo kangasmaski, koko sarjan saisi siis nyt kokeiluun 22 eurolla! Ei todellakaan paha! Näitä on aika hyvin isoissa tavarataloissa ja päivittäistavarakaupoissa, kuten Cittareissa, Sokoksilla ja Stockalla ainakin 🙂

Ootteko jo kokeilleet? Ja onko muut huomanneet tässä pandemiavuonna tällaista meikin ja ihonhoidon suhteen muuttumista? Onko ihonhoito saanut entistä enemmän tilaa teidän arjessa nyt kun ollaan niin paljon kotona ja kasvomaskin takana? Huomaan, että nuo hengityssuojaimet lisää mulle sitä tunnetta, etten halua meikata, vaan nimenomaan haluan tosi kostean ja hyvinvoivan ihon, koska muuten kiristää vielä enemmän se hengitysmaski kasvoilla.