Kotona työskentelyn hyvät ja pahat, sekä tasapainon löytäminen

Kaupallinen yhteistyö: Elisa

Kotoa työskentely on sekä ilo että murhe, ainakin mun mielestäni. Ja selkeästi myös vähän teidän. Kirjoittelin Instagramiini alkuviikosta hieman ajatuksiani siitä, mitä hyviä ja huonoja puolia on kotona töiden tekemisessä ja ajattelin kerätä niitä hieman tänne, sekä teidän ajatuksia ottaa tähän myös huomioon. Ja toki kun tässä on vuosia kokemusta itselläni, niin ehkä muutama vinkkikin mulla on asiaan jakaa.

Mulle kotoa työskentely oli aikanaan tosi ihana juttu. Sai määrätä omat aikataulut ja suunnitelmia pystyi muutamaan lennosta. Aina siinä on ollut pieniä negatiivisia puolia. Kun on aina kotona, ei saa hirveästi ihmiskontakteja, ja kun ei tule hirveästi käytyä kodin ulkopuolella joten kotiin ei tule ikävä. Jotenkin aina kun olimme kaksin mieheni kanssa, kotona olo oli meille tosi erilaista. Mieheni oli onnessaan kun pääsi työpäivän jälkeen sohvalle ja mä olin täysin valmis lähtemään jonnekin muualle. Jos oltiin kotona, mä saatoin hyvinkin miettiä töitä, kun taas mieheni oli rentoutumassa omassa kodissaan. Yhteinen ajanvietto meni helposti siihen, että minä tein töitä, ellei ollut jotain erityistä sovittu, ja en kokenut yhteistä kotona oloa mitenkään laatuajaksi. Lisäksi keskittyminen on aina rakoillut. Aloitanko ensin tärkeän ja kiieisen työprojektin vai siivoanko kodin kaaoksen, että voin keskittyä siihen projektiin?

Mutta, mennäänpä järjestyksessä.

PAHAT:

Niin, keskittyminen oli teidänkin mukaan hankalinta kotona töiden tekemisessä. Kun “näkee” ne kodin tekemättömät työt samalla, oli joku hienosti ilmaissut. Jep. On tosi vaikea keskittyä 100%, kun näkee ympärillään kaiken sen muunkin, mitä pitää tehdä. Tää on mullekin ollut aina haaste ja siksi välillä oon siivonnut vaikka aamuviiteen, että seuraavana aamuna voin keskittyä töihin ihan eri tavalla.

Vapaa-ajan ja työajan erottaminen oli teillekin haastavaa. Ja se on ihan totta! Kun ei ole oikeasti työpaikkaa ja työaikoja, niin on tosi vaikea oikeasti erottaa, mikä on vapaa-aikaa ja mikä ei. Mitä jos joku laittaa vaikka mulle IG:ssä viestiä, onko se työaikaa vai ei? Ja kun oon vapaa-ajalla kotona, muistuu ne kiireiset työt ihan yhtä helposti kuin ne kotityöt työajalla. Jos leikin lasten kanssa jotain puuduttavan tylsää rakentelua (:D), niin saattaa ajatus karata heti töihin ja siihen, että nyt ehtisin tekemään tämän ja tuon, niin ei olisi kaikki niin levällään huomenna.

Tauottamisen mainitsi teistä moni. Ei tullut edes mieleen, mutta totta, iso haaste mullekin! Nimittäin lounastaukoni on usein 14-16 välillä, missä ei oo mitään järkeä. Ja eipä tule kyllä pidettyä 10-15 min taukoa kahvia hakien tai ulkona käväisten hengittämässä. Voisi, helpostikin, mutta eipä tule tehtyä.

Sosiaalisen (fyysisen) kanssakäymisen puute. Ahhh, mä tiedän, että moni ymmärtää tän, mutta vitsi oli kiva lukea tätä teidän viesteissä! Koska voitte kuvitella aikana ennen lapsia, kun mies tuli töistä kotiin ja mä olin ollut koko päivän yksin, niin arvatkaa palkjonko asiaa mulla oli hänelle ja kuinka vastaanottavainen hän oli sille? 😀

Näiden lisäksi ergonomia mainittiin monta kertaa. Oh yess, tätäkin kirjoittelen sohvalta todella huonossa asennossa. Oon nyt oikeasti harkinnut jopa säädettävän pöydän ostamista kotiin, että voisin välillä seistä töitä tehdessä, mutta kun sellainen on niin ruma!

Asennevirhe on yksi, jonka haluan itse mainita. Usein kotona töitä tekevä on vastuussa ruoasta, kodin siivouksesta ja lasten päiväsaikaan osuvista menoista. Jos pitää mennä lääkäriin, neuvolaan tai mitä ikinä, niin usein oletus on se, että se kotoa töitä tekevä joustaa. Ja itse ainakin huomaan häpeäväni, jos mieheni tulee kotiin klo 17 ja meillä on koti ihan pommi, eikä ole ruokaa valmiina. Miksi? Enhän mä ole siellä kodinhoitajana vaan tasa-arvoisena työtä tekevänä vanhempana. Ja auta armias, jos mä lähtisin viideksi päiväksi vaikka jonnekin toiseen kaupunkiin tekemään töitä muuten vaan. Ei menis ihan yhtä hyvin läpi kuin miehen työmatkat. Sama pätee sairaslomiin. Jos lapsi on sairaana, helposti menee siihen, että oletusarvoisesti se kotona muutenkin töitä tekevä vanhempi jää kotiin lapsen kanssa. Mutta ei se nyt ole ihan sama asia tehdä töitä kotona tai tehdä töitä kotona kipeän lapsen kanssa. 

Sama pätee sairaslomiin. Jos lapsi on sairaana, helposti menee siihen, että oletusarvoisesti se kotona muutenkin töitä tekevä vanhempi jää kotiin lapsen kanssa. Mutta ei se nyt ole ihan sama asia tehdä töitä kotona tai tehdä töitä kotona kipeän lapsen kanssa. 

Onneksi hyviä puolia on kyllä ihan yhtä lailla kuin huonoja! 

HYVÄT:

Ajansäästö on yksi sellainen “itsestäänselvä”. Ei tarvitse mennä töihin (+ ehkä aamulla pukea ja laittautua) vaan työt voi aloittaa vaikka heti kun silmät avaa ja harjaa hampaansa. Ei tarvitse käyttää aikaa siirtymisiin ja lounaan voi syödä vaikka työpöydän äärellä säästäen työpäivän pituudessa. Ja jos sattuu olemaan vaikka puhelupalaveri, jossa ei itse tarvitse kuin kuunnella ja osallistua vain aika vähän, voi samalla vaikka tehdä ruoan tai ladata pyykit tai vähän siivoilla. Kyllä, kotona työskentely voi olla äärimmäisen aikatehokasta. 

Mistä päästään omaan suosikkiini, eli vapauteen, eli joustavuuteen. Jos haluan, voin mennä sienestämään keskellä päivää aurinkoiseen aikaan ja tehdä ne pari tuntia töitä sitten illalla. Toki vapaus on juuri se kaksiteräinen miekka, joka aiheuttaa paljon tuon Bad-kohdan ongelmista, mutta jos sitä osaa käyttää, niin ahh, parasta! Joustavuudella saa tehokkuutta niin paljon! 

Moni mainitsi myös rahan säästymisen, kun ei tarvitse kulkea töihin. Kyllä, varmasti näkyy erittäin hyvin menoissa, jos joka päivä pitää ajaa töihin tai mennä julkisillakin. 

Moni mainitsi myös pukeutumisen. Että töitä voi tehdä vaikka pyjamassa. Allekirjoitan. On ihanaa, että saa olla vaikka kuinka homssuinen, mutta näen tässäkin riskin sille Bad-kohdalle omalla tavallaan, nimittäin sitä äkkiä tulee siihen tilaan, jossa kaikenlainen muu pukeminen kuin lökövaatteet onkin ykskaks hankalaa. Ja mä jotenkin koen, että pukeutuminen ja meikkaaminen tuo omanlaistaan buustia siihen omaan tekemiseen ja olemiseen ja ajoittain kaipaan tekosyytä vähän laittautua. Kotona työskennellen ja lasten kanssa vapaa-ajan viettäen ne tekosyyt on aika vähissä. 

Moni mainitsi myös hyvin mielenkiintoisen ajatuksen. Saa enemmän tehtyä kun ei ole häiriötekijöitä ja introverteille työpaikat voi olla tosi kuluttavia. En olekaan ajatellut noin, mutta tottahan tuokin on! 

Itse olen myös huomannut, että kun tämä oma vuorokausirytmi on mitä on, niin mulle on helpompaa määrätä itse omat aikataulut kuin mennä sillä yhteiskunnan 9-17 -aikataululla. Tosin nyt kun meillä on lapsia, niin heidät pitää saada päikkyyn 9ksi, kun alkaa kaikki mielenkiintoinen, joten on vähän mukauduttava tähän, että sitten tekee itsekin työt lasten päiväkotipäivän aikana. 

All in all, aika 50-50. 

Mutta itse ainakin huomasin, että mun tyyppisessä työssä välillä alkoi lipsua sille puolelle, että löysin enemmän negatiivista tästä. Joten oli pakko tehdä muutoksia tekemiseen ja arjen rytmittämiseen. Ja siksi näissä julkaisuissa on ollut Elisa kaupallisena kumppanina, sillä koen, että mun laitevalinnoilla on iso vaikutus tähän tekemiseen. Kaikki alla mainitut laitteet löytyy koostusti täältä.

TASAPAINO: 

Yksi puoli tasapainossa on tietenkin työaikojen noudattaminen ja aikatauluttaminen. Värikoodattu kalenteri on hyvä juttu, aikataulut auttaa luomaan sitä rajaa päivien kulkuun. Mutta myös pienet valinnat työlaitteiden ja vapaa-ajan laitteiden välillä auttaa. Mä huomaan, että siinä missä joustan omassa mielessäni tehtyihin aikatauluihin, laitevalinnat tekee konkreettisen muutoksen päiviini. 

Mä oon ajoittain lähes inhonnut mun puhelinta, kun se muistuttaa kaikesta siitä, mitä pitäisi tehdä. Kaksi SIM-korttia puhelimessa on helpottanut elämää niin, että saa molemmat numerot samaan puhelimeen, mutta samalla avannut ovet sille, että on aina tavoitettavissa. Sama juttu läppärinkin kanssa, että aina tulee työasiat sieltä ekana mieleen. Jos vaikka avaan puhelimessa Lightroomin käsitelläkseni jonkun kivan vapaa-ajan kuvan, hyökkää sieltä näytölle heti monta asiakaskuvaa ja muistutus töistä. 

Niinpä oon jakanut laitteet kahteen osaan. Työkoneet ja vapaa-ajan koneet. Paikoitellen jako on vähän sellainen, että se on vähän tekemällä tehty, mutta silti se auttaa. 

Kaksi tietokonetta

Ostin taannoin uuden pöytäkoneen, ja päätin siirtää kaikki työasiat läppäriltä pöytäkoneelle. Läppäri on vapaa-ajan käytölle ja töiden suhteen for emergencies only, eli pääsen pilven kautta hakemaan jotain tarvittaessa. Jos en ole “työajalla”, en mene tsekkailemaan jotain asiakashommaa, vaan se jää seuraavaan päivään. Suunnittelen työaikoja hieman eteenpäin ja suljen pöytäkoneen siihen aikaan kun olen suunnitellut. Piste. Sen käynnistäminen uudelleen on sellainen henkinen porras, jota ei tule otettua ihan yhtä helposti. Varsinkaan, jos ei olekaan toimistossa, vaan jossain muualla. Läppärin kun nappaisi helposti sohvalle vastaamaan pari viestiä tai tekemään jotain muuta, samalla kun on vapaa-ajalla. Ehh. Ei. 
Läppärille en ole yhdistänyt työsähköpostejani ja loin ihan uuden meilin asioille, jotka ei liity töihin. Ahh, autuutta. Näin vuosien jälkeen kun käytin samaa meiliä kaikkeen. 

Mulla on vanhempi MacBook 12” käytössä vapaa-ajan koneena ja iMac 24” nyt pöytäkoneena. Aivan ihana tää uus pöytäkone, tykkään hurjasti! Pöytäkoneen käytössä tulee helposti muuten yksi lisäplussa näihin haasteisiin. Sen kanssa ei tulekaan hypättyä sohvalle tekemään töitä, vaan se pakottaa ergonomisempaan asentoon. Ergonomisempi työtuoli olisi hankintalistalla, jos jostain löytyis siedettävän näköinen! Lisäksi pöytäkone vangitsee työt selvemmin yhteen huoneeseen, yhteen paikkaan. Ja kaiken työhön liittyvän. 

Kaksi puhelinta 

Älkää hätäilkö, on mulla muitakin keinoja hallita tätä kuin kaksi joka laitetta 😀 Mutta tää kyllä auttaa. Mulla on työpuhelin ja oma puhelin. Se työpuhelin jää pöydälle pöytäkoneen viereen, enkä ole tavoitettavissa. Siinä on mun kuvaustilin IG ja SIM-kortit sun muut. Mun vapaa-ajan puhelimessa taas oma tili ja Whatsapp ja mitä ikinä. Työpuhelimeen yhdistyy työmeilit, omaan puhelimeen ei. 

Mulle tää on paljon parempi ratkaisu kuin se, että täytyy kantaa vain yhtä puhelinta. Ihan vaan sen takia, että saan jälleen vedettyä sen keinotekoisen rajan töiden ja vapaa-ajan välille ja keskityttyä vapaa-aikaan. 

Mulla on työpuhelimena tällä hetkellä Samsung S21 5G Ultra ja omana puhelimena Honor 50 5G. Samsungissa on hieman parempi kamera (ei kovin yllättävää kun hintaerokin on kolminkertainen), ja sillä ajattelin ensin, että tämä jäisi kuitenkin mun vapaa-ajan puhelimeksi, kun kuitenkin iso osa työasioista menee järkkärillä. Suoritusteho näissä on mun mielestä töiden puolesta aivan yhtä hyvä, mutta Honor päätyi ainakin nyt vielä vapaa-ajan puhelimekseni kahdesta syystä. Sen akku lataa nopeammin ja kestää mun mielestä paremmin ja se on superkevyt! Eli menee ohuena ja kevyenä puhelimena paremmin mukana kaikkialla! 

Mutta, saatan vielä vaihtaa mieltäni asiassa ja kääntää nää toisinkin päin. Juuri nyt tää tuntuu tosi toimivalta jaolta. En ala viestittelemään kavereiden kanssa kesken päivän, jos on työpuhelin vaan vieressä ja istun koneella, jolla on auki WhatsappWeb työnumerolla. Sama toisinpäin.

Tarkempi postaus tuosta Honorin puhelimesta löytyy muuten täältä.

P.S. WhatsappWeb on maailman paras asia, kun voi näppäillä viestit koneella! 

Vastamelukuulokkeet

Aivan absoluuttisen tarpeelliset töiden tekemiseen kotona, jos on muitakin kotona. Nimittäin lasten äänet kantautuu mun korviin mistä vaan ja en vaan osaa olla reagoimatta, jos kuulen itkua tai naurua. Jos siis olen kotona niin, että muu perhe on kotona ja mies viihdyttää lapsia, mutta mulla on vielä työaika, niin kuulokkeet korville ja jotain tosi kevyttä niihin taustalle, jos tuntuu, että vastamelu itsessään ei riitä. 

Sain Elisan yhteistyömme tiimoilta nämä Urbanistan Miamit, jotka on aivan älyttömän hienot, mutta myös superhyvät käytössä! Mulla edelliset mun kuulokkeet liuku päästä, nää on tosi paljon jämäkämmät korvilla, mutta eivät myöskään purista. Mä en nimittäin yleensä pysty pitämään mitään pantoja tai kuulokkeita tosi pitkään, kun alkaa päätä särkeä. Nää on superhyvät senkin takia, että näissä on naurettavan pitkä akunkesto! Musikaalinen mieheni käyttää tosi paljon kuulokkeita ja tietää niistä paljo ja nämä nähtyään oli tosi yllättynyt siitä, miten pitkä soittoaika näissä on. 40 tuntia aktiivisella melunvaimennuksella. Mulle on aina hirveän hankalaa muistaa ladata kaikki pelit ja välineet, joten tää on mulle tosi hyvä juttu! Äänenlaatu näissä on erinomainen! Kokeilin näitä verrata mieheni hintavampiin yksilöihin, ja en huomannut eroa lainkaan! 

Toki varmasti ammattimuusikot ja ammattilaiset huomaavat eron, mutta hei, mä en tarvitsekaan näitä sellaiseen käyttöön ja mulle nää on täydelliset! Ja nää värit! OMG nää värit! Tää jalokivivihreä oli niin upea, että se oli selvä suosikkini, mutta herrajumala toi punainen on upea myös! Löytyy valkoisena ja mustana kanssa, jos ei niin välitä näistä väreistä. Hinta-laatu -suhde ihan 10/10, nää maksaa 149€ siis. 

Sain Honor-paketin mukana Honorin Earbuds 2 Lite -nappikuulokkeet, ja nää on itse asiassa tosi yllättävän hyvä uusi tuttavuus nämäkin! Mä en oo oikeen hirveesti aina luottanut nappikuulokkeiden pysyvyyteen liikkeessä, mutta näissä on tosi hyvä istuvuus ainakin mun korvaan (joudun aina käyttää sitä pienintä kumirengasta, ettei paina, mut sit tippuu helposti pois) ja oon mielelläni käyttänyt näitä nyt lenkeillä. 

Vastamelukuulokkeet on ihan ykkösasia mun mielestä kotona työskentelyyn. Oli se sitten sitä pyykin lastaamista palaverin aikana tai lasten mökän vähentämistä keskittyäkseen, näille löytyy kyllä käyttöä! 

Älykello

Mulla on pääsääntöisessä käytössä Polar Ignite 2. Se on tosi hyvä, sillä se auttaa mua seuraamaan ajankäyttöä ja aktiivisuutta, mutta ennen kaikkea saan muistutukset eri asioista suoraan ranteeseeni. Tässä on hyvä ansa, jos ohjaa meilit ja muut tähän. Mä oon ohjannut tähän vain vapaa-ajan yhteydenotot ja jättänyt meilin laittamatta tähän kiinni. Omalla tavallaan se on siis enemmän vapaa-ajan laite, mutta samalla myös tärkeä työväline mulle. Nimittäin ajastetut muistutukset tauoista tulee tosiaan suoraan ranteeseeni värisemään, ja sitten pidän pienen breikin, nimittäin en oo ainakaan vielä keskinyt, miten kellolla voi torkuttaa. Mä nimittäin torkutan kaiken puhelimella. “Ihan just”. 

Tää on tosi tärkeä palanen tällä hetkellä mulle mun hyvinvoinnin tarkkailussa, sillä siihen ei tule työviestit lainkaan, mutta omaan hyvinvointiin liittyvät muistutukset tulee. Niinpä tämä on kädessä aamusta iltaan ja usein öisinkin. 

Mä huomaan myös sen, että on helppo kontrolloida omaa unen määrää ja laatua tämän avulla, ja hyvin nukutut yöunet takaa mulla ainakin paremmat työtehot. 

Tabletti – Nokia T20 4G

Meillä on ollut pojilla jo pidempään Huawein Mediapadi, joka on edelleen erittäin pätevä laite, vaikka on useamman vuoden vanha. Nyt saatiin kokeiluun tämä ihan uusi Nokian T20 pädi, ja vitsi miten hyvä laite tää onkaan! Mä päätin heti lunastaa tän omaksi meille, nimittäin on kyllä ihan superhyvä laite tähän hintaan! (269€)

Pädi, tai tabletti virallisemmin, on tosi mielipiteitä jakava laite. Mullakin. Toisaalta tuntuu pahalta tyrkätä lapselle pädi kasvojen eteen työpuhelun ajaksi, mutta toisaalta, en tiedä miten selviäisin ilman! Joo, piirrettyjä voi katsoa siltä ja se ei oo pitkällä tähtäimellä hirveen hyvä, MUTTA, mä väitän, että myös piirrettyjen valinta on isossa roolissa. Ei liian nopeaa ja värikästä, vaan opettavaa ja rauhallista. Ja ihan täydellä sydämellä pakko sanoa, että Elisa Viihde Viaplayn lasten tarjonta on ihan huikea! Ryhmä Haut katellaan telkkarista joka aamu aamupuuron kanssa, mutta siis täällä on lasten valikoimissa ihan hirveästi kaikkea! 

Pädin kultainen arvo tulee muuten ihan muissa asioissa kuin piirretyissä. eKirjat on yksi iso juttu, mutta ennen kaikkea pädi voi olla todella kehittävä ja opettavainen laite. Nimittäin, esim. Meillä 4-vuotisneuvolassa ainoaksi kehityskohteeksi nostettiin kynänkäyttö. Nohh, minä fiksuna tyttönä kerroin lapselle, että pädiä pitää käyttää kynällä! Pädin mukana ei tarvitse edes tulla kynää, kun näitä pehmopäisiä kyniähän saa ihan mistä vaan. 

Niinpä meillä isompi usein puuhailee pädillä juurikin jotain tämänkaltaista. Kirja-peli kynällä, missä pitää opetella kirjoittamaan? Kaksi viikkoa tätä ja hän oli huomattavasti taitavampi oman nimen kirjoittamisessa kynällä paperille. Ja kas, kun ote kynästä koko ajan vahvistuu (kivassa puuhassa), niin ykskaks piirtäminen kiinnostaa ihan eri tavalla!

Nykypäivänä on niiiiin paljon appeja, joissa on kehittävää sisältöä lapsille kirjainten ja numeroiden opettelusta kaikenlaiseen muuhun tekemiseen, että tää on kyllä supertärkeä väline niihin hetkiin kun äitin pitää tehdä töitä ja lapselle pitää keksiä jotain tekemistä. On myös paljon helpompi itsensä keskittyä, kun lapselle antaa pädin, eikä laita vaikka piirrettyjä telkkariin. Pieni hinta pienestä keskittymisrauhasta. Ja rehellisesti, mulla ei olisi koskaan riittänyt maltti opettaa lapselle kaikkia kirjaimia. Hän on oppinut ne kylvyn vaahtomuovi-kirjaimista ja pädiltä. 

Aikuisellekin tämä on mieluisa. eKirjojen lukeminen on musta paljon kivempi isommalta ruudulta kuin kännykältä, joten melko usein illalla käperryn lukemaan kirjaa pädiltä. Siinä ei ole linkattuna mitään someja, instagrameja, meilejä tai muita, joten sen kanssa saa olla täydessä rauhassa. 

Lisäapurit arkeen

Pieniä lisäapureita arkeeni on oikeastaan kolmea sorttia. Valvontakamera sisälle kotiin, kantavampi nettiyhteys ja laturi, johon saa monta laitetta kerralla. 

Samsungin 3-in-1 -laturi on loistava sellaiselle, jolla on käytössä useampi Qi-lataukseen sopiva laite! Saa puhelimen, kuulokkeet ja älykellon halutessaan latautumaan samaan aikaan! Mulla on AINA laturit hukassa, joten tämän hommasin nyt mun työpöydälle pysymään kiinteästi siinä, enkä siirrä sitä muualle.

Qi-yhteensopivat laitteet saa tähän latautumaan vaikka kolme kerrallaan, joten ihan kaikkiin kelloihin tai kuulokkeisiin tämä ei käy, mutta monissa on nykypäivänä langaton lataus.

Mulla lisäksi kaikki laitteet on USB-C -laturilla, joten ne kaikki saa ladattua tarvittaessa läppärin laturilla. Ei oo jatkuvasti laturit väärässä paikassa kun yksi on sijoitettu työpöydälle ja toinen sohvan taakse ja kaikkiin laitteisiin menee sama piuha tarvittaessa.

Valvontakamera-kuvia oottekin nähneet usein mun Instassa. Lasten huoneissa on kamerat. Ei tarvii jatkuvasti singahtaa sinne toteamaan, että jaha, leikkivät kiltisti. Voi vaikka tehdä ruokaa ja näytöltä nähdä, että jep, kiltisti ovat. Ihan vauva-aikana mulle hyvä valvontakamera lapsen nukkarissa helpotti työntekoa. Ei tarvinnut joka äännähdyksellä kipittää sinne, vaan näki hyvin töidenkin ääreltä, mikä meno. 

Vaihdettiin tosiaan Elisa Talokuitu Pro:hon tuossa vähän aikaa sitten ja onhan tää mielettömän kätevää, kun nettiyhteys ei katkea pihalla tai kauimmaisessa kulmassa taloa. Noita wifi-laitteita löytyy siis jokaiseen kotiin, vaikka ei olisi Talokuitua ja ne saavat nettiyhteyden toimimaan tasaisemmin monessakin tilassa. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan, koska mä en ees tiennyt tällaisten olemassaolosta ennen kuin bongasin kaverin kotona. 

Go digiless

Aina välillä mä huomaan, että parhaiten pääsee pois työmoodista menemällä vanhanaikaisesti digittömänä. Ei uutisia nähtävissä, ei viestejä, ei meilejä, ei puheluita. Ei mitään. Kirja. Muistivihko. Kynä. That’s it! Saa vähän mielenrauhaa. 

Mutta, oon myös huomannut hyvin tärkeäksi tehdä kahta eri to do -listaa. Työasioiden ja kodin asioiden muistilistaa. Kodin asiat pidän muistivihkossa, työasiat kalenterissa, joka päivittyy pöytäkoneelle ja työpuhelimeen. Kalenterissani on värikoosi työasioille, lasten asioille, ja vaikka mille. Värejä on monta eri ja tiedän aina mitä milloinkin on nopealla vilkaisulla kalenteriini. Läppärilläni olen täppännyt pois näkyvistä työasiat, pöytäkoneella taas näkyy kaikki. Vapaa-aika vaikuttaa töiden suunnitteluun, mutta töiden ei saisi antaa vaikuttaa vapaa-aikaan. Näin mä ajattelen. 

Siinä mun vinkkejä!

Kaikki laitevinkit löydätte keskitetysti TÄÄLTÄ.

Teidän vinkkeinä oli suuressa enemmistössä tehtävälistat ja tauottaminen, jotka on itselläkin selkeästi sellaisia, missä pitäisi panostaa enemmän. 

Tuliko tästä jotain hyviä uusia ideoita tai ajatuksia? Ja hei, jakakaa vielä ajatuksia, jos teille tulee sellaisia! 

Uusi puhelin, uusi innostus

Kaupallinen yhteistyö: Elisa

It’s been a while, mutta nyt olisi pitkästä aikaa puhelinasiaa! Mä muistan kuinka aikanaan, olikohan kuusi vai seitsemän vuotta takaperin tapasin silloisen Huawein markkinointipäällikön ja aloitin yhteistyön kyseisen puhelinmerkin kanssa. Siitä asti olenkin ollut monta vuotta Huawei-tyttö. Yhteistyön aikana tutustuin myös Honorin puhelin-tuotteisiin, mutta mun puhelinmerkkinä pysyi vuosia Huawei. Nyt COVIDin ja muidenkin syiden vuoksi Huaweilta ei ole tullut Suomen markkinoille hetkeen mielenkiintoisia puhelinmalleja ja olinkin kesällä tilanteessa, jossa tarvitsin ehdottomasti toisen pätevän puhelimen Huawein rinnalle, mutten osannut yhtään valita, minkä puhelimen ottaisin. 

Päädyin pitkän harkinnan, kokeilun ja tuntikausien nettivertailun jälkeen siihen, että ostin Elisalta Samsungin Galaxy S21 5G Ultran. Tämä oli itse asiassa jo ennen kuin päädyimme Elisan kanssa yhteistyöhön, joten kokemukseni kaikkineen on kuin keltä tahansa kuluttajalta. Olen ollut puhelimeen tyytyväinen, mutta sain nyt mahdollisuuden kokeilla Honorin uutta lippulaivapuhelinta, ja se oli tietenkin hurjan mielenkiintoinen mahdollisuus! Honor on kuulunut ennen Huaweille, mutta tänä vuonna se on irtautunut omaksi yritykseksi ja on julkaissut ensimmäisenä itsenäisenä puhelinmallina Honor 50 5G -puhelimen, joka eilen lanseerattiin Suomessa! Mä sain puhelimen hyppysiini jo ennen lanseerausta ja olen päässyt kokeilemaan puhelinta erittin suurella mielenkiinnolla. 

Nyt kun Elisalla on tästä käynnissä ennakkomyynti, haluan kertoa tästä ennen 15.11. myyntiin tuloa, sillä ennakkoon ostajat saavat Elisalla puhelimen mukaan HONOR Earbuds 2 Lite -kuulokkeet kaupan päälle. Kuulokkeissa on aktiivinen melunvaimennus ja kohinanvaimennus äänipuheluissa, ja niiden arvo on 79 €, joten ihan superhyvä lisä, jos on muutenkin hankkimassa puhelimen! Mä ostin aikanaan Samsungin Elisalta mm. sen takia, että puhelimessa pystyi helposti jakamaan maksun puhelinlaskulle, nimittäin Elisalla on ihan OIKEASTI kuluton ja koroton mahdollisuus maksaa erissä. Kun ostat 100 €:n arvoisen tuotteen, maksat siitä 100€, etkä yhtään enempää, maksoit sen sitten kerralla tai 12kk, 24kk tai 36 kk aikana. Ja vaikka ensin valitsisit pidemmän maksuajan, voi milloin vaan maksaa kaiken kerralla pois. Tekee hankinnoista oikeasti helpompia, jos tulee ykskaks tarve vaikkapa puhelimelle tai tietokoneelle.

Yksi syy, miksi Elisalta itsekin puhelimen tilasin ja miksi suosittelen Elisaa nytkin, on Elisan pidennetty takuu puhelimille. Tässä Honor 50 5G:ssa kuten monessa muussakin tuotteessa on nimittäin valmistajan myöntämä 24 kk takuu, mutta jos ostaa puhelimen Elisalta, takuuta onkin 36 kk, ja Elisa Takuu tulee automaattisesti, jos on Elisan puhelinliittymä (ei Prepaid), Mobiililaajakaistaliittymä, kodin kiinteä laajakaista (esim. meidän Talokuitu Pro) tai Elisa Viihde. Honorit voi myös huoltaa Fonumeissa, joten jos jotain tapahtuu, puhelimen voi huoltaa joko Fonumilla tai sitten Elisan myymälän kautta. Mulle toi yhden lisävuoden takuu oli ehdottomasti turva, jonka koin 1500€ hankinnassa erittäin isoksi lisäksi! 

Mutta niin, itse puhelimeen ja miksi se kannattaisi hankkia?

Mulle tässä on hyvin kiinnostavaa Huawei-tausta, sillä koko Huawei-aikani olin puhelimiini erittäin tyytyväinen. Sen varmasti huomasitte tekin 🙂 Nyt kun Honor julkaisi tämän uuden mallin, mua kiinnosti sen tuomat mahdollisuudet, sillä olen kaivannut Huaweistani tiettyjä aspekteja! Vaikka Honor onkin täysin itsenäinen yritys, on sillä pitkä historia Huawein kanssa, ja sanoisin, että mua kiinnosti tässä ehdottomasti tämä Huawein legacy. 

Nyt täytyy kuitenkin heti alkuun muistuttaa tärkeästä pointista. Meillä kaikilla on erittäin erilainen tarve puhelimille ja kiinnostuksen kohteet niiden tarjoamissa mahdollisuuksissa. Toinen pelaa puhelimella paljon, toinen käyttää Lightroomia ja kameraa ja kolmas tarvitsee perusluotettavan puhelimen. Sikäli siis on mun mielestä ihan hölmöä ostaa puhelin, joka ei ole jokaisen omien tarpeiden mukainen. Mun äiti tai vaikka mieheni, tarvitsee aivan erilaisen puhelimen kuin minä, ja siksi en ole lähtenyt vertailemaan (ainakaan kauheasti) nyt puhelinta muihin, vaan kerron siitä omanaan. Nimittäin mun Samsungin hinta on 1499€ ja se on markkinoiden hintavammasta päästä puhelimia. Toisaalta uusi Honor 50 5G kuuluu keskihintaisiin puhelimiin, ja sen hinta on 499€-599€ muistin määrästä riippuen. Ja tässä 1000 € hintaluokassa on tietenkin eroja, mutta toisaalta jollekin käyttäjälle ne erot voivat olla lähes huomaamattomat, jos ei tarvitse sitä korkeimman hintaluokan puhelinta. 

Ja Honor 50 5G palvelee kyllä hintaluokkaansa nähdä ERINOMAISESTI. Eilen oli hauska nähdä positiivisen järkyttyneitä ilmeitä kun hinnat kerrottiin, nimittäin mun ilme oli varmaan samanlainen. En oikeastaan voinut uskoa, kuinka edullinen puhelin on! 

Jos puhelimen tarkat speksit kiinnostaa, kannattaa ne tsekata vaikkapa täältä kohdassa Tarkemmat tiedot. Mä en oo koskaan ollut tunnettu siitä, että ymmärtäisin hertzejä tai milliampeereja, vaan haluan kertoa puhelimistani käytännön tasolla. Siitä lähtökohdasta, missä itse käytän laitteitani. Mä käytän puhelinta niin, että mulle tärkeimmäksi siinä tulee aina: 1) Suorituskyky, eli laitteen pitää pysyä mun erittäin nopeassa vauhdissa ja pystyä pyörittämään erittäin painavaa Lightroomia ilman ongelmia ja hidasteluja. 2) Akun on kestettävä ja ladattava nopeasti! Mä en siedä sitä, että akku loppuu eikä mulla oo aikaa odotella latautumista. Mä tarvitsen nopean latauksen ja puhelimen, jota ei tarvitse ladata kesken päivän, vaikka käyttäisi mitä ohjelmia siinä. Ja sitten tietenkin 3) kameran on oltava mun tarpeisiin sopiva ja siinä mulla still-kuvat on olennaisempia kuin videot, mutta myös videoiden on tarjottava mulle laadukkaita videoita niin työtilanteissa kuin perhearjessa. 

Nyt kun mulla on työpuhelimena Samsungini, Honor 50 5G kiinnosti nimenomaan vapaa-ajan puhelimella, ja nämä kolme asiaa prioriteettina. 

Puhelin oli heti ensikosketukselta erittäin mielenkiintoinen, sillä se oli niin älyttömän kevyt!! 227 grammaa painava Samsungini tuntui ykskaks todella painavalta, sillä Honor 50 5G painaa vian 175 grammaa ja sen tuntee kyllä heti kädessä! Puhelimen muotoilu ja kameroiden sijoittelu oli myös erittäin mieluisa heti ensikäsittelystä, sillä puhelin on todella ihanasti tasapainotettu ja on erittäin mukava yhdellä kädellä käyttää. Jos joku miinus on sanottava mun Samsungista, niin nuo kamerat on painotettu liian selkeästi tuohon kulmaan ulkonevalla levyllä, jolloin puhelin on tosi etukenoinen ilman kuorta tasapainottamassa sitä kädessäni. Ja kuorihan tuo lisäpainoa merkittävästi, varsinkin sellainen kuori, joka tuohon sopii. Ensi-ihastumiseni Honor 50 5G:n kohdalla olikin nimenomaan tässä sen ulkomuodossa. 

Pyöristetty näyttö on kaunis ja kirkas, toistaa upeasti kuvat. Puhelin on kädessä napakka, mutta kevyt. Kamerat eivät paina puhelinta mihinkään suuntaan, ja yksikätisyys toteutuu hyvin. Puhelimessa on Huawein käyttäjille tutut ihanat puolet! Rystysnapautuksin toimivat kuvakaappaukset ja helppokäyttöisyystoiminnoin tapahtuvat ohjaukset swaippaamalla tekee arjesta helpompaa, kun ei tarvii osua tietyille napeille. Sormenjälki lukee nopeasti, kasvojentunnistus älyttömän nopea, myös himmeässä valossa. 

Pienestä painostaan huolimatta puhelimessa on pätevä akku. 4300 mAh akku on samankokoinen kuin uusimmassa iPhonessa, mutta Honor 50 5G:ssa on 66W superlataus, eli omalla laturillaan ladattuna, puhelin latautuu 70% asti 20 minuutissa. Ja tämä ihan oikeasti toteutuu! Ja mikä parasta, puhelimen mukana tulee oma laturi! Kuulostaa ehkä hassulta, mutta monissa puhelinmalleissa ei nykypäivänä tule laturia mukana, vaan se pitää ostaa erikseen. Mä esim. luulin, että mun Samsungin voisi ladata niillä samoilla USB-johdoilla kuin mitä meillä on monta kotona Huawein latureita, mutta ehei, sepä ei pikaladannut niillä, vaan piti ostaa erikseen vielä pikalataukseen sopiva laturi. Tässä se tuli mukana, samaten kuin kuulokkeet ja takakuori. Ohut, läpinäkyvä suojus olikin erittäin kiva lisä, nimittäin puhelin on kivasti suojattu, mutta sen kauneus näkyy edelleen tuosta ja samalla puhelin ei paina vieläkään juuri mitään! 

Mitä tulee kameraan, niin en voi sanoa, että kamera pärjäisi aivan täysin kalleimpien puhelinten hintaluokkien kameroille, mutta ero on yllättävän vähäinen. Varsinkin kun vertaillessani mun toiseen puhelimeen on pidettävä mielessä, että sillä on ollut aikaa oppia, ja tämä on vielä ihan uusi minulle! Takakamerat on erittäin pätevät! Niillä saa erittäin kivoja kuvia monenlaisessa valossa ja niissä on tosi hyvä tarkkuus! Kameroita on takana neljä, eli 108 MP (f1.9) pääkamera, sekä laajakulma ultralaajakulmalla, makro ja syvyyskamera. Etukamerana on 32 MP:n (f/2.2) kamera (vrt. Samsungini 40 MP).  Tässä on mahdollisuus laajakuva-selfieen ja bokehiin selfiessä, minkä saa helposti päälle ja pois kuvatessa. 

Mulle tää puhelin jää ehdottomasti vapaa-ajan puhelimekseni ja uskon, että tullaan kameran kanssa erittäin hyvin toimeen! Tykkään tosi aidosta värien toistamisesta, eli kamera ei ylikyllästä ja PRO-toiminnolla kuvaamisessa saa säädettyä siitä lähes järkkärin kaltaisen kuvamahdollisuuden, jonka voi sitten jälkikäsitellä Lightroomissa. Tykkään siitä, että värit toistuvat aitona, ja kuvan terävyys ei kärsi sielläkään, mikä ei ole tarkennuksen keskellä! 

Video-ominaisuudet tässä on ihan mahtavat! Ensinnäkin video itsessään on jo hyvin laadukas ja siinä toistuu värit todella aidosti. Esittelen näitä tarkemmin Instagramissani, mutta keron tässä muutaman tärkeimmän 🙂 Tuo multi-video -ominaisuus on ihan mahtava! Ensinnäkin kahden eri kuvatarkkuuden kuvaaminen on ihan superkiva, mutta tuo picture in picture -kamera se kiva onkin! Just jos vaikka haluan videoida teille vaikkapa mahtavan sieniniityn metsässä ja samalla näkyä itse kuvassa, niin eipä hei tarvii käännellä puhelinta! 🙂 

Ja ahhhhh mikä onni! Tässä on ihan mieletön kuvausmahdollisuus videoilla, jolla saa säästettyä itseltään video-editointia pois vaikka kuinka! Ja jep, mä vihaan editoita videoita, siksi multa ei koskaan tuu reelsejä, ja siksi tää on niiiiiin paras! Nimittäin, videota kuvatessa voit vaihtaa videotyyppiä kesken kaiken ilman tauottamista tai katkaisemista ja se käy tosi kätevästi swaippaamalla vaan ylöspäin ja valitsemalla oikean videon. Eli esimerkiksi jos kuvaan meikkivideota, voin ensin kuvata kahta videota samanaikaisesti (lähikuvaa vaikkapa silmämeikistä ja kokonaiskuvaa kasvoista), sitten voin vaihtaa kesken kaiken vaikka kokonaiskuvaksi ja nopeuttaa sitä vaikka 4-kertaiseksi nopeudeksi siksi aikaa kun levitän vaikkapa meikkivoidetta!) Ei tarvitse jälkeenpäin yhdistellä palasia, vaan koko videon voi kuvata kokonaisuutena, jossa ei tarvitse keskeyttää sitä tekemistä ja sitten palata siihen uudelleen. Kesken videon voi vaihtaa vaikka siihen kuva-kuvassa toimintoon, jossa voi kuvata vaikka kokonaiskuvaa ja sen keskellä pienemmässä ruudussa vaikka jotain yksityiskohtaa zoomaten tai itseään, ja sitten voi palata taas kuvaamiseen ilman sitä pikkukuvaa. Ihan superkiva tehdä tällä videoita! Odotettavissa siis hirveä kasa videoita lähiaikoina! 😀 

Voisin kirjoittaa tästä taas varmaan superpitkän romaanin, mutta kuten sanottua, jokaisella meillä on erilainen tarve puhelimelle. Siksi mä haluan korostaa, että jokaisen kannattaa tehdä se oma harkinta ja miettiä, tarvitseeko sen markkinoiden kalleimman mallin vai onko esimerkiksi keskihintaisissa puhelimissa omia tarkoituksiaan erittäin hyvin palveleva puhelin? Mä voin ainakin rehellisesti myöntää, että jos olisin nähnyt hinnan ennen puhelimen kokeilemista, niin olisin varmaan jo mielessäni hylännyt koko mallin. Eihän se voi olla tarpeeksi hyvä mun tarpeisiin? No kun voi! Ja säästää todella paljon rahaa, nimittäin edullisempi malli (499€) tarjoaa RAM-muistia 6 Gt ja tallennustilaa 128 Gt ja vuorostaan tuo 599€ maksava malli  RAM-muistia 8 Gt ja tallennustilaa 256 Gt. Mulla on tuo Emerald Green -värinen pienimuistisempi 499€ maksava malli ja pakko sanoa, ettei viikon tehokäytössä ole kertaakaan tökännyt esimerkiksi Lightroomia käyttäessä puhelin. 

Vertauksen vuoksi sanottakoot, että mun Samsungissa on 16 Gt RAMia, ja en huomaa käytössä eroa. Se ei tarkoita, etteikö eroa olisi! Vaan se tarkoittaa, että mun tarpeisiin tuolla ei ole suurta merkitystä, koska mä en käytä puhelinta sellaisessa käytössä, missä tuo etu ja ero korostuisi! 

Ja tämän takia mä suosittelen kaikille erittäin tarkkaa pohdintaa siitä, mitä puhelimelta oikeastaan tarvitsee ja missä hintaluokassa kannattaa sitä puhelinhankintaa silloin tehdä. Moni meistä tarvitsee myös vapaa-ajan puhelimilta eri asioita kuin työpuhelimilta, jos on kaksi eri puhelinta käytössä. Mulle kaksi eri puhelinta on valinta, jolla haluan tehdä tilaa vapaa-ajan ja työajan erottamiseksi selkeämmin. 

Elisalta Honor 50 5G saa tosiaan jopa 36 kk korottamalla ja kuluttomalla maksuajalla, jolloin edullisempi malli on 13,86€/kk ja kalliimpi 16,62€/kk. Samsungini erämaksu vuorostaan on 41,08€/kk, eli tuohon väliin jää reilu 25€/kk käytettäväksi johonkin muuhun. Erotuksella saa jo melkein Elisa Kirjan sekä Elisa Viihde Viaplayn, jotka mulla on esim. molemmat käytössä. Joku varmasti tarvitsee premium-luokan puhelinta käyttöön, mutta musta tuntuu, että puhelinmarkkinoillakin on usein vallitsevana trendinä se, että pitää olla uusin ja kallein malli, vaikka erittäin hyviä puhelimia löytyy erittäin monessakin hintaluokassa. Kunhan vaan tiedostaa, mihin puhelintaan tarvitsee ja mihin sitä käyttää. Jos tämä tuntuu oikealta, kannattaa se ennakkotilata nyt ennen 14.11., jolloin mukaan tulee tosiaan nuo tosi näppärät (ja korvissa hyvin pysyvät!!) Honor -kuulokkeet 🙂 

Mä jatkan tän kokeilua ja fiilistelyä ja kertoilen lisää, sitä mukaa kun tulee mieleen puhelimeen tutustuessani 🙂 

Tuleeko jotain kysymyksiä mieleen? 

Mungolife 4.0

Here we go! Uusi nettisivu! Neljäs jo, toisaalta onhan tässä blogivuosiakin kohta jo 13 takana. Ensin oli Bloggerissa ihkaensimmäinen Mungolife, sitten oli monen vuoden ajan Mungolifen kotina Rantapallo ja viimeiset nelisen vuotta viihdyin Lilyn bloggaajana.

Nyt on aika palata siihen, mistä kaikki alkoikin, eli omalle sivulle, joskin tällä kertaa sen tekemiseen oli hippusen enemmän osaamista kuin 13 vuotta sitten 🙂 Harjoittelin jo viime vuonna yhden kokonaisen nettisivun verran , kun tein Anna Pastak Visualsin sivun ja nyt aloitin jo tammikuussa tämän uuden sivun rakentamisen, mutta vuoden alku oli odottamattoman raskas ja samalla kävin paljon ajatuksia siitä, kannattaako uutta sivua edes tehdä. Samalla kuitenkin olin jo ehtinyt innostua ajatuksesta, sillä vaikka blogiyhteisöön kuuluminen on omalla tavallaan ihan mahtavaa, mulle inspiroivampaa oli tehdä oma sivu juuri sellaiseksi kuin minä sen haluaisin. Tai oikeammin te!

Sain viime viikolla inspiksen jatkaa tätä projektia loppuun kun teiltä tuli paljon palautetta Instagramin puolella ja toivottavasti tämä vielä viimeistelemätön versio sivusta on mieluinen sekä mobiilin, että desktopin käyttäjille. Vielä on varmasti monia pieniä teknisiä muutoksia tehtävänä, mutta onpahan tuore uusi sivu, jolle kirjoitella, varsinkin kun päässä on viime päivinä pyörinyt kasa ideoita postauksille ja teiltäkin tullut paljon erilaisia toiveita. Jotenkin joka kerta kun oon istunut blogin äärelle, on alkanut ärsyttämään vähän kaikki, mikä ei ollut mulle mieluista vanhassa sivussa, ja sitten jäin hinkkaamaan tätä sivua ja jäi se itse postaus aina kesken.

Blogi on tosiaan tällä hetkellä vielä hieman kesken, mutta jatkan työstämistä taustalla samalla kun te pääsette jo siihen tutustumaan. Tällä hetkellä olen yrittänyt rakentaa tämän käyttöystävälliseksi kaikille, niin mobiililla postausta lukeville kuin myös tietokoneella blogeja lukeville. Tällä hetkellä postaukset löytyy kahdesta paikasta. Etusivulta löytyy postausten snippetit, ensimmäiset muutamat lauseet ja otsikot, heille, jotka tykkää klikkailla auki ja lukea vain tietyn aihealueen juttuja. Blogi-sivulta taas löytyy klassinen blogi-layout, jossa postaukset näkyvät kokonaisena ja jatkuvat loputtomiin. Ylävalikosta löytyy kohdat Perhe & Koti, Muoti & Kauneus sekä Ruoka aihepiireittäin ja etusivulta löytyy myös tägipilvi tuttuun tapaan, jos haluaa lukea tiettyä aihealuetta enemmän kuin toista. Etusivulle nousee myös random postauksia vuosien varrelta, joista olette tykänneet tai joita olette kommentoineet ahkerasti.

Jos löytyy toimimattomia linkkejä, glitchejä tai muuta kommentoitavaa, nii antakaas tulla, että pääsen korjaamaan mahdollisimman pikaisesti!

Ja toki olen kiitollinen ylipäätään mielipiteistänne sivuun liittyen!

Kuvituksena muutama eilinen kuva keväisen lämpimän kelin helliessä meitä!

Ompusta PC:hen – MateBook X Pron ensikosketukset

Ja niin tuli se päivä, kun meidän kotiin tuli PC. Jep, 10 vuotta Macbookin kanssa meni oikein mallikkaasti, läppäreitä taisi olla jo neljäs menossa ja vuosien varrella kieltäydyin kokeilemasta monia läppäreitä. Yksi vieraileva PC oli kokeilussa ja vaikka se hyvä olikin, palasin Macbookiin. Huaweilta on jo pari vuotta tarjottu PC:tä kokeiluun, mutta en ole lähtenyt. Vaikka olen rakastanut mun Huawein puhelinta, niin läppärissä mä liputin Applen puolesta pitkään. Nyt kuitenkin mun suosikkiläppäri on lopetettu ja kun en osannut päättää, mitä otan seuraavaksi, päädyin ratkaisuun, jossa annoin PC:lle tilan ja päätin kokeilla Huawein uutta läppäriä, Huawei MateBook X Pro -kannettavaa, jossa oli paljon erilaisia herkkuja ja joka vaikutti lupaavalta.

Mun mielestä Applen puhelimesta aikanaan siirtyminen Androidiin oli tosi helppoa, mutta tää Macista PC:hen siirtyminen ei sitten ollutkaan ihan niin sulavaa. Olen tottunut tässä vuosikymmenen aikana tiettyihin erityispiirteisiin ja olen tykännyt niistä käytössä paljon. Toisaalta, lihasmuistin heiketessä kun käytin Matebookia pari viikkoa, alkoi ne unohtumaan ja omat asiat löytymään paikalleen.

Huawei Matebook pyörittää Windows 10 ja mulle siis ehkä suurin haaste oli nimenomaan ohjelmistopuolella, nimittäin mulle on ihan sama onko mun läppärissä omppulogoa, vaan enemmän mulla alkaa heti tökkimään Windowsin kanssa käyttöönotto. Tässä koneessa oli kuitenkin nimenomaan hardwaren puolella niin mielenkiintoisia etuja, että ylitin nämä käyttöönoton alun haasteet Windowsin osalta ja yhteistyö uuden läppärin kanssa muuttuikin aika saumattomaksi.

Ensinnäkin, mä rakastan sitä, että tässä on kosketusnäyttö ja koneen saa ns. tabletti-tilaan, jossa ei tarvii hiirtä tai näppistä. En oo ihan hirveeti tablettitilaa käyttänyt, mutta tuo kosketusnäyttö on tosi kiva, esim. kuvia selatessa, kuvia käsitellessä ja siirrellessä asioita näytöllä. Tämä kosketusnäyttö-ominaisuus ei välttämättä monille ole välttämätön (mullekaan), mutta se on kiva lisä varsinkin sellaisella, joka käsittelee paljon kuvia. Ainakin mun mielestä tää toimii tosi kivasti just sellaisessa tilanteessa.

Huawei MateBookin trackpad toimii tosi kivasti ja pehmeästi ja esimerkiksi kuvankäsittely toimii tosi hyvin tällä. Toimintaa pystyy ite määrittelemään tosi paljon asetuksissa ja erilaisia tapoja käyttää trackpadia on monia. Mihin suuntaan swaippaa milläkin sormimäärällä ja just kaikki sellaiset onko tuplasormipainallus hiiren oikea vai oikea alakulma vai mikä ikinä. Näppis on sulava ja hiljaisempi kuin mihin oon tottunut, pehmeämpi käyttää. Hauska juju tässä on näppikseen upotettu kamera, joka on piilossa. Mä oon itse asiassa teipannut mun koneen kameran jo monta vuotta kuultuani jotain kauhutarinoita noiden hakkeroimisesta ja jotenkin inhoan sitä kun kamera on koko ajan tavallaan valmiina auki. Huaweissa kamera on upotettu näppikseen niin, että se pitää erikseen painaa esiin. Pienenä miinuksena se, että kamera tulee hieman alaviistosta, varsinkin kun on tottunut katsomaan näyttöä katsoessaan kameraan, ja nyt pitää katsoa muutama sentti alemmas. Kameran sijoittaminen siihen näppiksen joukkoon mahdollistaa myös sen, ettei se vie näytöltä tilaa lainkaan. Huawei Matebook ei ole merkittävästi isompi kuin mun Macbook 12”, mutta näyttö tässä on tosi paljon isompi.

Toinen kiva lisä on tuo läppäriin upotettu sormenjälki. Mä oon ajoittain vähän maaninen mun läppäristä, koska tässä on mun koko elämä ja on tosi kiva, että se menee suojattuun tilaan halutessani tosi nopeasti, eikä sitä saa auki kuin sormenjäljellä. Ja itse asiassatuo sormenjälkilukija on ihan supernopea! Näppiksen yläpuolella oleva erillinen sormenjälkinappi on tosi kätevässä paikassa ja koneen saa avattua ihan sekunnissa. Näyttö on merkittävä parannus siihen, mihin olen tottunut, sillä tämä on isompi ja toistaa värit paremmin, on jotenkin kaikin puolin parempi. Myös muistipuolella tää voittaa edeltäjän mun tapauksessa täysin, sillä tässä on 1TB muistia. Kamalaa, mun oikeesti vahva tarve siivota tietokone just katos täysin, koska tässä on tuplasti muistia edeltäjään nähden.

Paras juttu mulle on tietokoneen ja puhelimen saumaton yhteistyö. Ensinnäkin Huawei ID cloudin käyttö on ihan mieletön helppous arkeen puhelimen kanssa. Kaikki mun kuvat menee automaattisesti pilveen ja sieltä ne saa mihin tahansa helposti. Mutta tässä on vielä yksi lisäominaisuus. Nimittäin voin käyttää puhelintani läppärin näytöllä. NFC-yhteydellä riittää, että laitan puhelimen tuohon trackpadin viereen hetkeksi ja sen jälkeen puhelimen näyttö ilmestyy koneelle. Sieltä voin tiputella kuvia suoraan koneelle tai meiliin tai mihin tahansa.

Oon nyt pari viikkoa tätä käyttänyt ja yrittänyt siirtää kaiken toimintani tähän läppäriin. Vielä on siivottavaa mun edellisellä koneella, ennen kuin siirrän kaiken tähän uudelle, mutta hyvältä vaikuttaa nyt. En vielä osaa sanoa tulenko täysin luopumaan Macistani ennen kuin siitä lähtee kokonaan henki, mutta tällä hetkellä näyttää lupaavalta. Vielä olen hieman siinä vaiheessa, että Windows on vähän vieras, mutta koko ajan enemmän ja enemmän tuntuu omalta. Läppärin erityispiirteet kyllä saavat sen ehdottomasti houkuttelevammaksi. Yksi miinus tulee mieleen, nimittäin tämä lämpenee ladatessa jonkin verran. Ei niin pahasti, etteikö voi pitää sylissä, mutta kuitenkin niin, että tuntee eron. Toisaalta niin tekee myös mun Applen läppäri.

Tehokkuudeltaan ja nopeudeltaan tää yllätti mut, sillä on nopeampi ja tehokkaampi kuin Macbook. Esimerkiksi Lightroom availee usein Macilla pitkään, koska on painava ohjelma. Matebookilla tää avaa tosi nopeasti ja lataa koko kuvakirjaston nopeammin esiin. Lisäplussana sanottakoot vielä se, että olen tottunut siihen, että läppärissäni oli vain yksi paikka laturille ja yksi kuulokkeille. Jälkimmäinen oli aika turha, kun on langattomat kuulokkeet, eli kaikki koneessa piti käyttää yhden piuhan paikan kautta. Laturi, muistikorttilukija jne. Huaweissa on kaksi paikkaa + USB-paikka, jolle ainakin itse löydän edelleen aina käyttöä, mm. tulostimen yhdistämisessä (mun tulostin on vanha, mutta toimii hyvin, joten en oo halunnut vaihtaa langattomaan). Ennen siirsin mun kamerasta kuvat muistikortin kautta koneelle ja aina piti olla muistikortinlukija matkassa mukana. Jos siirsin ne puhelimeen, niiden siirtäminen koneelle vei aikaa. Nyt yleensä nappaan kuvat suoraan puhelimeen Wifillä ja saan ne vaan kosketusnäytöllä siirtämällä puhelimesta haluamiini kansioihin koneella. Oon edelleen siitä vanhanaikainen, että tykkään säilöä kuvia pilvipalvelimen lisäksi ihan fyysisesti koneella.

Huawei MateBook tuli myyntiin viime kuussa Suomessa ja sitä saa kahdella eri muistilla ja kahdessa eri värissä. Mulla on tää teräksenharmaa kokeilussa, mutta tuo smaragdinvihreä oli mun mielestä aivan upea! Jos teillä on Huawein puhelin ja haluatte saumattoman yhteistyön kannettavan ja puhelimen välillä, lämmin suositus tälle. Jos hakusessa on uusi PC, niin kannattaa ehdottomasti tutustua. Ja jos olette mun kaltaisesti 1/3 elämästänne olleet omenakannettavan kanssa tiiviissä symbioosissa, niin kannattaa silti tutustua. Tää on ollut helpompaa kuin luulin ja erityispiirteidensä vuoksi laite on paljon kiinnostavampi. Se, osaako siirtyä Windowsiin on sitten jokaisen oma päätös tehdä. Mulla on nyt jonkun aikaa molemmat koneet, sillä en oikein uskalla myydä konettani eteenpäin kuitenkaan ja sitten kun tästä mun ompusta alkaa tehot hiipua, saa Dante sen omakseen. Tällä hetkellä huomaan ottavani useammin esiin Huawein läppärin, joten eiköhän parin kuukauden siirtymävaiheen jälkeen tulla näkemään sellainen tilanne, että musta on tullut virallisesti PC-tyttö. No, katsotaan. En voi vannoa 100% rakastavani tätä laitetta, koska vuosikymmenen tarinaa omenaisen kanssa ei ihan heti unohda, mutta olen erittäin positiivisen yllättynyt siitä, kuinka tehokas ja nopea on tämä kone ja kuinka saumatonta käyttöä saa kun yhdistää tämän ja Huawein puhelimen.

Mulle yksi iso tekijä on se, etten näe missään nimessä paluuta iPhoneen ainakaan nykytilanteessa, missä en koe sen kehittyneen puhelimena nimeksikään hinnan jatkuvasti noustessa. Koen jatkuvasti saavani enemmän ja parempaa irti mun Huawein puhelimelta. Nykyisin myös mun läppärin ja puhelimen suhde on muuttunut aika paljon. Ennen kuvasin enemmän järkkärillä, siirsin kuvat koneelle, käsittelin ja otin käyttöön. Nyt käytän konetta enimmäkseen pitkien tekstien kirjoittamiseen, sillä mun Huawei P40 Pro -kamera on sellainen, että järkkäri jää enemmän ja enemmän jäähylle. Kun kuvankäsittelyohjelmatkin saa puhelimeen, niin huomaan mun kaiken tekniikan käytön olevan enemmän ja enemmän puhelinvoittoista. Näin ollen mulle on tosi tärkeää saumaton yhteistyö puhelimen ja koneen välillä. Vuosien kokemuksella voin sanoa, että Applen kone ja Huawein puhelin toimii erittäin hyvin yhteen, varsinkin Huawei ID Cloudilla kun pystyy tosi nopeasti siirtämään asioita, mutta kyllähän yhdistelmänä saman merkin läppäri ja puhelin on voittamaton. Sikäli kun itse koen tällä hetkellä läppärin olevan puhelimen taustatuki, niin uskon mun valinnan kääntyvän tähän Matebookiin, sillä se täydentää mun puhelinta ja tuo siihen lisää käyttömahdollisuuksia. Aika näyttää, alkukosketus on erittäin positiivinen 🙂

Onko tää teille jo tuttu? Ja onko muita, jotka ovat meinanneet vaihtaa Macista PC:hen? 

Psst! Tsekatkaa mun IG storyt, siellä on muutama video näiden toiminnallisuuksista 🙂 

Timantit syntyvät kovassa paineessa

Mulle rantautui vajaa pari viikkoa sitten uusi puhelin. Uudenkiiltävä P40 Pro kuoriutui postipaketista ja minähän malttamattomana otin sen käyttöön. Ja kohtasin ensimmäistä kertaa ikinä tämän Kiina-USA -kauppasodan aiheuttaman tilanteen, jossa puhelimessani ei ollutkaan tuttua ja turvallista Google Playta. Olen toiminut Huawein brändilähettiläänä jo ties kuinka monta puhelinmallia ja ollut erittäin tyytyväinen puhelimiini koko tämän ajan. Viimeisin puhelimeni, P30 Pro palveli mua vuoden uskollisesti enkä kertaakaan keksinyt puhelimesta valitettavaa. Huawein puhelimet täyttää aina juuri ne mun toivomuslistan tärkeimmät toiveet, nimittäin arvostan puhelimessani ensisijaisesti hyvää kameraa, akunkestoa ja tökimmättömyyttä. Ja nämä ovat olleet Huawein puhelimissa aina 10/10.

Mutta puhutaan nyt hetki ihan tästä uusimmasta. Sanoisin, että olen puhelinten ja muiden teknisten vimpaimien sellainen “keskiverto”-käyttäjä, en ole kovin edistyksellinen, mutta en myöskään ihan aloittelija. Niinpä mua kiinnosti testata ihan itse, miten tämä puhelin lähtee pelittämään tällaisen käyttäjän käsissä ilman tuttua ja turvallista Google Playta.

Mulla on Huawei P40 Pro värissä Kristalli, joka on hyvin samantyyppinen kuin mun P30 Pro, mutta väreiltään pikkuisen himmeämpi. Mä en koskaan malta käyttää näissä suojakuoria, kun nää on niin kauniita puhelimia sellaisenaan. Tämä liukuvärjätty pastellinen puhelin on vaan niin kaunis, etten halua peittää sitä kuorella. Puhelin on molemminpuolisesti lasia, mutta ei tunnu yhtään liukkaalle. Hieman jämerämmän tuntuinen kuin edeltäjänsä, ja katse osuu kyllä heti ensimmäisenä tähän älyttömään kameraan. Leica-yhteistyö on jatkunut puhelimissa jo usean puhelinmallin ajan ja vastaan päivittäin Instagramissani viesteihin “ei kai tätä oo kuvattu puhelimella?”. On, lähes kaikki mun IG-materiaali on puhelimella kuvattua. Ja miksi ei, koska tämäkin puhelin on maailmanlaajuisesti palkittu nimenomaan kamerapuhelimena. TIPAn voittaja 2020, eikä ihme. Ultra Vision -kamera yhdistää 50 MP:n SuperSensing pääkameran, 40 MP:n Cine laajakulma-kameran, 12 MP:n kauko-objektiivikameran (5x optinen zoomaus ja 10 x hybridizoomaus) ja 3D Depth Sensing -kameran. Nämä yhdessä mittaavat kuvan monella eri tavalla ja tunnistavat värit, syvyyden, valon ja yksityiskohdat, tehden siitä täydellisen kuvan yhdistämällä näitä kaikkia. Tässäkin puhelimessa kameraa voi käyttää “tavallisena” tai tekoälyn johtamana ja puhelin myös oppii koko ajan käyttäjästä, millaisia kuvia sillä haluaa ottaa.

Hirveesti numeroita, mitä ne tarkoittaa? Noooo, aika paljon. Perusmatikka lienee kaikilla hanskassa, joten otetaan vertaus. Esimerkiksi iPhone 11 Prossa kaikki kolme kameraa on 12 MP:n kameroita. Tässä ne ovat 50, 40 ja 12 MP. Helppoa matikkaa.

(Iltahämärällä kuvattu, suoraan puhelimesta editoimatta. Katsokaa tuota viinin kiipeilyä lasissa, jokainen yksityiskohta näkyy)
(Ylempi suoraan puhelimesta, jälkimmäistä inasen värikäsitelty. Katsokaapa yläkulman pilviä, nuo yksityiskohdat usein katoavat täysin kuvatessa ja taivas näyttää yksiväriseltä)
(Syväterävyydellä leikkiminen on helppoa, ja kamera poimii kaikki yksityiskohdat)
(Editoimaton suoraan puhelimesta, otettu kävellessä)

Video-puolella jo edeltäjä P30 Pro oli ihan älytön. 4K-toiminnon mentyä ekan kerran päälle poissa oli heiluvan käden kuvakohteen siirtelyt ja niiden tilalla oli sellainen leffamainen kamera-ajo. Tässä P40 Prossa on 4K-video myös etukamerapuolella, eli esimerkiksi meikkivideon tai vastaavan tekeminen tapahtuu todellakin erittäin laadukkaalla, ammattitasoisella kuvalla. Puhelimesta löytyy ultra slow motion -videot ja timelapse-videot ja 4K-hämärävideot. En ole käyttänyt muuta kuin puhelinta videoihin aikoihin, sillä tämä on vaan paljon parempi. Yökuvauksessa ja maisemakuvauksessa puhelin on musta järkkäriä parempi myös.

Puhelin on jokaisen puhelimella kuvaavan unelma. Ja rehellisesti sanottuna nämä viime mallit ovat olleet myös järkkärillä kuvaajaan unelma. Mulla on usein kamera matkassa mukana ja jotkut kuvat tykkään ottaa täyskennoisella järjestelmäkamerallani, mutta usein huomaan, että haluankin napata kuvan mieluummin puhelimella. Järkkärillä esimerkiksi ulkona kuvatessa voi kohde (esim. lapsi) olla tosi tarkka, mutta taustalla olevat pilvet eivät olekaan selkeästi kuvassa, vaan taivas menee vähän yhdenväriseksi. Toi on hyvä esimerkki hetkistä, kun valitsen ennemmin puhelimen, sillä tää piirtää tosi kauniisti taivaan, pilvet ja yksityiskohdat sekä edessä että takana. Huawei XD Fusion Engine käsittelee kaiken tämän tietotulvan yö- tai päiväkuvissa ja parantaa kuvia. Tämän “jälkikäsittelyn” näkee omassa puhelimessa heti kuvan ottamisen jälkeen omin silmin.

(Nuo hattarapilvet tuon pienen nököhampaan takana eivät ylivalotu vaan piirtyvät tarkasti. Editoimaton kuva.)
(Editoimaton selfie. En nyt tiedä tarvisko tän olla ihan näin tarkka. Täytynee nyppiä kulmakarvat tarkemmin jatkossa :D) 
(Tuulessa huojuvat kirsikankukat. Tämä hieman itse asiassa heilahti, ja kuva ei ole ihan tarkka, mutta halusin näyttää sen teille, sillä tässä alla on 4x zoomaus samasta kukkarykelmästä)
(Tämä on editoimaton kuva kameran zoomilla. Heiluvasta oksasta. Tarkkuus on zoomatessa ihan älytön) (Tällä puhelimella kuvaamisen kivoin puoli on se, että saa usein sellaisen kuvan, jossa on tarkkaa kaikki. Etuala, takan siintävä auringonlasku ja kaikki värit. Editoimaton auringonlasku-kuva on esimerkki siitä, miten tarkkana kuvat onnistuvat)
(Kirkkaiden värien toisto on ihan mieletön! Editoimaton kuva)

Kun puhun tästä käytöstä, niin puhun enemmästä kuin tästä parista viikosta, sillä vaikka tämä kyseinen puhelin on ollut mulla vasta hetken, tässä on kaikki sama kuin edeltäjässä, mutta paljon parempana ja monipuolisemmin. Mutta jo edeltäjä oli aivan mieletön puhelin, joten puhun nyt yli vuoden kokemuksella. Aika usein ollaan otettu kuva kavereiden tai läheisten kanssa niin, että on useampi erilainen puhelin ollut käytössä. Kyllä nää Huawein puhelimet vaan niissä hetkissä erottuu ihan eri lailla edukseen värien toistamisessa, tarkkuudessa ja kuvanlaadussa. Varsinkin jos kohteena on liikkuvat nopeat vauvat tai lemmikit. Iso hyppy edeltävästäkin mallista on myös tämä uusi etukamera, joka on 32 MP:n kamera ja ihan supertarkka kuva. Tästäkin voi ottaa vertauksen iPhone 11 Prohon, jossa on edelleen 12 MP:n etukamera.

Kun puhutaan hardwaresta, tästä fyysisestä laitteistosta, voittaa se joka sektorilla. Melkein 25 % kestävämpi akku, selkeästi voittavat (ja sen vuoksi myös jo palkitut) kamerat ja enemmän RAMia ja vahvempi prosessori. Ei kysymystäkään siitä, onko tämä ylivoimainen puhelin laitteena.

No entä se ohjelmistopuoli? Miten pärjää ilman Facebookia ja Instagramia, kun eikös ne oo jenkkivalmistajien? No hyviä uutisia, ei tarvitse pärjätä ilman! Puhelimen asentaminen käyttöön on ihan pienen piirun verran haastavampaa ilman Google Play -kauppaa, mutta loppujen lopuksi aika helppoa. Olen jo ennenkin käyttänyt Phone Clonea kun olen vaihtanut puhelimesta toiseen. Se siirtää suurimman osan applikaatioista samoille paikoille kuin edellisessä puhelimessa ne oli. Google Play Storen sijaan puhelimesta löytyy Huawei AppGallery, johon tulee jatkuvasti lisää appeja ladattavaksi ja valikoima on jo nyt valtava. Kaikki mun toivomani jenkki-applikaatiot pelittävät tässä puhelimessa oikein ongelmitta. Huawei AppGallerysta löytyy MoreApps-applikaatio, josta hakemalla tiettyä appia, löytyy sen lataus paikka (esim. Huawei AppGallery tai suoraan valmistajalta). Pientä kikkailua tämä vaatii verrattuna Play Storeen, mutta eipä siinä mennyt tuntia pidempään loppujen lopuksi. Spotify, Facebook, Instagram, Whatsapp, Google Chrome, Google Maps ja meiliohjelma toimivat kaikki ongelmitta. Toisaalta Huawei on tuonut näiden rinnalle jo aikamoiset kilpailijat, kuten Huawei Musicin ja Huawei Videon.

Mistä päästään tähän musiikinsoittamiseen Huawei P40 Prolla. Huawei on tosiaan lanseerannut juuri Suomessakin Huawei Music -applikaation, joka on Huawein oma musiikin suoratoistopalvelu. Musiikin laatu on ihan mieletöntä, ja 3D-säätömahdollisuudet takaa sen, että musiikkia voi kuunnella ihan omaan mieltymykseen sopivasti! Jos kuuntelet paljon musiikkia, Huawei Music on sellainen, joka tulee varmasti olemaan kiinnostava uusi tuttavuus. Tässä on myös paljon parempi etsi-toiminto kuin Spotifyssa 🙂

Pieniä tökkimisiä tässä siirtymävaiheessa vielä on, sillä kaikkien applikaatioiden kanssa ei vielä ole saatu yhteistyötä aikaiseksi. Osa verkkopankki-applikaatioista ei toimi (Aktian Wallet toimii hyvin), osa parkki-applikaatioista ei vielä toimi ja muutama muu appi vaatii taustalleen Google Playn, mutta tätä kehitetään koko ajan. Jotkut applikaatiot toimivat siitä huolimatta, että ensin ilmoittavat ettei ole Google Playta. Esimerkiksi MobilePay toimii oikein näppärästi.

Haluan olla mahdollisimman rehellinen yhteistyökumppaneideni tuotteista. Laitteisto tässä on aivan älytön, 10/10, en voisi toivoa parempaa. Google Play Storen puuttuminen hankaloittaa hieman käyttöä, muttei merkittävästi mun mielestä. Jollekin se voi olla tosi iso puute ja silloin kannattaa jäädä seuraamaan tilanteen kehittymistä ja mitä kehitystä tapahtuu seuraavaan puhelinmalliin mennessä. Mun eniten käyttämät applikaatiot toimii tässä kaikki erittäin hyvin ja mitään ongelmaa ei ole ollut. Mutta voi olla, että ohjelmisto-puoli aiheuttaa alkuun jollekin hieman harmaita hiuksia, jos joku ei menekään totutusti.

Kun tämä Kiina-USA -kauppasota alkoi, yksi asia oli mulle varma. iPhoneen en vaihda. Brändillään ratsastava puhelin ei mielestäni ole kehittynyt tarpeeksi ja häviää lähes joka osa-alueella kilpailijoilleen. Koko tämä kauppasota tuntuu olevan 5G-verkoista taistelun lisäksi ennen kaikkea huonon häviäjän tapa tasoittaa kenttää, jotta pärjäisi edes jotenkin. Kummasti tämä nimittäin alkoi juuri silloin kun Huawei nousi maailmanlaajuisesti kännykkämarkkinoiden johtavaksi merkiksi. Musta on aina hölmöä alkaa repimään kilpailijoilta mattoa jalkojen alta, jos itse ei pärjää. Tämä on ihan vain ja ainoastaan oma henkilökohtainen näkemykseni, ja siksi mä jatkan Huawein käyttäjänä. Tällä hetkellä harkitsen jopa seuraavaksi läppärikseni PC-konetta yli vuosikymmenen MacBookin käytön jälkeen. Muista Androideista mulla ei oo kokemusta kuin läheisten tai kavereiden kautta, ja se ei oo luonut mitenkään suurta mielenkiintoa niitä kohtaan.

Musta tuntuu usein, että toistan itseäni näissä Huawei-esittelyissä, kun aina puhelin on edeltäjää uskomattomampi, mutta niin se vaan on. Tämäkin puhelin ottaa ison harppauksen esimerkiksi kamera-puolella jo valmiiksi mahtavaan edeltäjään nähden. Mulle kamera, kuvankäsittely ja akunkesto on puhelimessa olennaisinta ja horisontissa ei vain yksinkertaisesti ole vielä tarpeeksi vakuuttavaa kilpailijaa puhelin-puolella.

Tässäkin postauksessa on merkintä kaupallisesta yhteistyöstä, joten tiedän osan teistä ottavan tämän “with a grain of salt”. Pieni skeptisyys kaupallisten sisältöjen aitoutta kohtaan on varmasti aina paikallaan, mutta haluan sanoa tästäkin sanasen. Ellen olisi Huawein brändilähettiläs, jatkaisin varmaan edelleen Huawei P30 Pron käyttöä. Jos mulla olisi vielä joku vanhemmista malleista, niin vaihtaisin tähän ja kiikuttaisin rahani tyytyväisenä kauppaan. Kuten aina yhteistyössämme, mulla on vapaat kädet sisällölle ja kerron aidon mielipiteeni tästä. Olisi helppo nykytilanteessa ajatella, että tässä nyt joku bloggaaja “laulaa niiden lauluja, joiden leipää syö”, mutta se olisi myös tietyllä tapaa aika yksinkertaista. Tämä uusi maailmantilanne olisi nimittäin mulle helppo hetki vaihtaa puhelinmerkkiä ja todeta, että tässä tilanteessa ei vaan toimi säilyttäen uskottavuuten. Mä otan kuitenkin mieluummin tän hetken sille, että totean, että haasteisessakin maailmantilanteessa mun mielestä markkinoiden paras puhelin on Huaweilla ja Huawei on osannut vastata nopeasti haasteeseen ja mä pysyn merkkiuskollisena jatkossakin. Myös tuo edellinen mallini P30 Pro on erittäin pätevä puhelin, ja nyt on aika hyvä hetki hankkia sellainen, jos haluaa ns. “best of both worlds” eli älyttömän kameran, akunkeston ja prosessorin, mutta kaikki Googlen tuomat mahdollisuudet, sillä siitä ne vielä löytyvät.

Itse jään myös erittäin mielenkiinnolla odottamaan millä lailla tämä Huawein oma ekosysteemi kehittyy jatkossa, nimittäin jo tässä lyhyessä ajassa on saavutettu huipputuloksia. No, timantit tosiaan syntyvät kovassa paineessa ja Huawei on osoittanut sen tällä uusimmalla. Nimestä huolimatta, tässä mun Kristallissa on jotain aika timanttista 🙂

Jos joku teistä kiinnostuu tästä mallista ja päätyy sellaisen hankkimaan, kannattaa tsekata Huawein Suomen Chief Technical Advisorin Pekon videot Youtubesta, missä Pekko käy läpi asennusohjeita ja muita juttuja 🙂

Multa voi toki myös kysyä, ja jos en itse osaa vastata, niin varmasti voin kysyä apua Huawein puolelta! Kannattaa myös tsekkaa mu Instagramissa muutama video kuvaamisesta tällä 🙂