Perjantain parhaat – Heräteostokset yhdessä asussa

Aina välillä heräteostokset ovat sangen onnistuneita, nimittäin ne palvelevat luottovaatteina tai -asusteina, vaikka niitä ei sinänsä edes etsinyt vaan sattuivat miellyttämään ostohetkellä. Tässä asussa niitä yhdistyi neljä kappaletta, joten ajattelin tehdä postauksen, missä yhdistyy asukuvat ja Perjantain parhaat.

Aloitetaan laukusta. Voi jos olisin viime kesänä tiennyt, että tästä sävymaailmasta tulee lyömätön suosikkini. Nimittäin kaikki kamelinruskea, okranruskea ja sen sävymaailman edustajat ovat olleet mieleeni koko tämän vuoden erittäin paljon. Kun kiersimme Euroopan matkallamme viime vuoden kesällä, oli mulla etsinnässä ihan erilainen laukku ja olinkin jo ostanut toisen laukun, kun myyjä kaivoi kätköistä tämän konjakinvärisen juuri alennukseen saapuneen yksilön. Jokin siinä ihastutti ja tein ihan päättömän ostopäätöksen ostaa kallis laukku ehkä viiden minuutin harkinnalla. No, kuten jo huhtikuussa nostin tämän laukun postauksessa yhdeksi käytetyimmistä, niin sitä se on edelleen. Kaikki merkkilaukkuja fiilaavat mamat, tää on ihan mahtava muksujen kanssa! Nahka on kestävää ja vähän vaikka läikkyy jotain, voi pyyhkiä kunnolla. Toisin kuin esim. rakkaissa Chaneleissani, tämä nahka ei ole samalla tapaa pehmeää ja herkkää kuin lampaannahka, vaan sellainen nahkatakkimainen jämäkkä nahka, joka kestää kyllä vähän kaikenlaista. Yli vuoden aktiivisen käytön jälkeen tää on edelleen kuin uusi. Ja tähän Balenciagan miniin mahtuu ihan helkkaristi kaikkea, vaikka se ei näytä siltä päälle päin. Vaikka esimerkiksi Boy on mallina mun silmään yhä edelleen yksi ihanimpia laukkuja, niin kyllä tähän mahtuu enemmän tavaraa tunkematta. Pari puhelinta, korttikotelo, iso lompakko, avaimet, autonavaimet, aurinkolasit, tutteja, kasvomaskeja, kynä ja pikkusälää mikä tarttuu aina mukaan. Tilaihme ja erittäin käytännöllien arjessa! Pehmeä paksu hihna crossbodyna on myös kevyt vaihtoehto ja laukku on myös kevyt verrattuna moniin muihin tämän kokoluokan nahkalaukkuihin, metalleista huolimatta.

Näistä saappaista saan aina paljon kysymyksiä kuvissa ja joudun aiheuttamaan aina pettymyksen. Ne on nimittäin ihan todella monta vuotta vanhat. Ne oli vanhat jo kun tapasin mieheni, eli tuota noin. Kymmenkunta vuotta nää on tainnut olla mulla. Ehkä? Rehellisesti sanottuna en enää edes muista, mutta edelleen palvelevat erinomaisesti. Ellen väärin muista, nää on mulla ainakin jossain mun Aussi-kuvissa, eli nää on siinä tapauksessa todennäköisesti vuodelta 2010. Kärsineet ne hieman on ja just laitoin ne kuraeteisen lavuaarin viereen toivoen, että sappisaippualla ja vedellä saa pahimpia pois, mutta rehellisesti sanottuna, nää on ehkä myös sellaiset kengät, jotka “saa olla” vähän ryönätyt. Tiedättekö ku esim. valkoiset Conssit näyttää oudolta puhtaana, mut heti ku niillä on remunnu yhet festarit, niin ne on heti paremmat? No, näissä vähän sama. Mun mielestä ainakin. Ja itse asiassa nyt ku mietin, niin nää on yllättävän pienillä jäljillä vaikka on ottaneet osumaa niin mustikkametsässä kuin festareilla. Ihan luottokengät vuodesta toiseen, koska sopii musta niin kivasti kaikkien mekkojen kanssa ja väritykseltään niin neutraalit, että sopii kaikkeen mutta samalla noi hapsut tuo niihin “sitä jotain. Ehdottomasti sarjassamme “kengät, joista en luovu”, vaikka alkavat olla kuluneet. Ostotarjouksia oon saanut näistä myös aika paljon 😀

Tää beige takki pääsee listalle myös, sillä se oli heräteostos pistäytyessäni alusvaateostoksille BikBokiin ja mallatessani tätä, päätin sovittaa kunnolla kotona ja ihastuin. Ostin tän jo ennen ku joka paikkaan tuli (ainakaan mun silmään) näitä oversized flanellipaitatyyppisiä takkeja. Tässä oli musta täydellinen vaalea beige väri ja ihana malli. Rento ja kiva trikooiden ja farkkujen kanssa, mutta tosi ihanan kaunis myös mekon kanssa vyö kiinni. Sopii niin mekon kanssa kuin myös ihan lasten kanssa ulkoiluun. Hieman on nukkaantunut pinta hihoista, mutta ei mitään, mitä ei nukkakone pelastaisi. Yks mun simppeleimpiä takkeja, mutta samalla sellainen, josta moni on jo kysynyt, että mistä tää on. Huomaan tarttuvani tähän uudelleen ja uudelleen kotoa lähtiessä, ruokakauppaan ja kaupungille ja oikeestaan ihan kaikkialle. Tää on muuten nyt jo alessa, eli täältä löytyy, jos joku kiinnostui 🙂 Kokomitoitus on aika reilu, mulla on L, eli ellei halua hukuttavan isoa, oma koko tai jopa pienempi. Mun oma koko on L/40 suunnilleen.

Ja tämä mekko. Oon kehunut sitä aiemminkin. Mun ihan sellainen pelastusvaate ihan joka päivään. Pyöräilyshortsit, tämä, jotku nilkkurit tai saappaat ja takki ja valmis! Farkku on ajaton, pallohihainen malli on suloisen rento ja helma on tarpeeksi pitkä mulle näyttämättä hävyttömältä. Mulla on myös tän kanssa välillä ollut vyö, mikä tuo tähän heti eri ilmettä ja ryhtiä. Oon nykyään niin tylsä pukeutuja, etten ehdi yhtään miettii omaa pukeutumistani, joten yleensä menen minne vaan, heitän tämän mekko-buutsit -yhdistelmän. Farkkumekko on siitä kiva, että toimii musta myös mustien sukkisten kanssa koko talven, eli on käytännöllinen ympäri vuoden. Tämä ei farkkumaisesta pinnastaan huolimatta ole paksua kangasta, vaan päinvastoin kevyt ja mukava, joten siinä jaksaa koko päivän. Vihaan kiristäviä tai hankaavia vaatteita, ja tässä voisin vaikka nukkua.

Löysin sitä Booztilta joka koossa 🙂

Ei otettu tällä kertaa mitään lähikuvia asusta, kun oli vähän pimeähköä ja kiire, mutta kuvissa välähtävä kello on blogiani ja Instagramiani seuraaville tuttu. Menin kiireellä Stockan alakerrassa Helsingissä syystä X ja bongasin tämän kellon ja pysähdyin kuin naulattuna. Jotenkin tuo vaaleanpunaisen ja ruusukultaisen yhdistelmä viehätti. Mulla on ollut sama kello joskus kulta-valkoisena joskus kymmenen vuotta sitten, mutta se hajosi niin perusteellisesti kerran, ettei sitä saanut korjattua. No, ostin tämän siltä seisomalta ja se on ollut eniten käyttämäni kello kohta vuoden. Ja saa aina paljon kyselyjä teiltäkin. Kyseessä on Michael Korsin Bradshaw siis, tarkkaa värimallia en äkkiseltään muista. Mulla on ollut Korsin kelloja kohta varmaan 10 vuotta ja tykkään niistä yhä vaan edelleen 🙂

Huomasin tätä googlatessa, että sitä mun kulta-valkoista saa muuten edelleen, hyvässä alessa näytti myös olevan täällä. Nyt iski myös silmään se, että tästä mun kellosta on myös älykello, eli tällainen. Linkit on ekoihin silmiin osuneisiin kauppoihin, en tiedä löytyykö parempia hintoja edullisemmin, mutta tulipahan nyt vastaan. Korupuolella kun ollaan, niin samaan syssyyn sanottakoot, että vaikka Keto-sormukseni ei ollutkaan mikään herätyshankinta, niin ihan lempparein edelleen ja joka päivä sormessa. Samaten tuo kaulakoru, josta kyselette usein. Se ei ole mun heräteostos, vaan miehen. Tai no, hän halusi ostaa jotakin kivaa mulle Adrianin syntymän johdosta ja sain tällaisen ihanan Efva Attlingin Offspring-korun. Ihana ajatus ja todella kaunis koru juuri mun mieleeni. Rehellisesti sanottuna, en enää edes muista, milloin on ollut toinen koru kaulassa, kun tää tuntuu tulevan pois tasan kun olen hierojalla 😀 Nukun, käyn suihkussa ja elän aina tämän kanssa ja Adrian hipelöi tätä aina pienissä sormissaan kun on sylissä. Ihan täydellinen valinta mieheltäni.

Siinäpä ne tämän perjantain parhaat, eli arkiset heräteostokset yhdessä asussa 🙂 Mitäs tykkäätte asusta? Entä sen osista? 

Perjantain parhaat – Viikon parhaat

  

Pitkästä aikaa ehdin kirjoittelemaan vielä perjantain puolella. Tuntuu, että tällä hetkellä on viikot mennyt ihan hurjaa kyytiä, kun oon kehittänyt uusia työkuvioita, miehellä on ollut työkiireitä myös ja lasten kanssa on mennyt poikkeuksellisesti kaikki aika perässä juostessa, aina siitä lähtien kun Adrian sai jalat alle ja lähti hirveellä vauhdilla etenemään ja kiipeilemään kaikkialle. Tuntuu, että usein perjantai on kaikista kiireisin päivä, kun täytyy varmistaa kaikki työkuviot viikonloppua silmällä pitäen. Tänään vietin ison osan päivästä studiolla. Mä sain siis studion käyttööni viime kuun lopulla, mutta on ollut niin kiireiset pari viikkoa, etten oo vieläkään saanut sitä ihan kuntoon. Nyt haettiin sinne toissapäivänä Ikeasta muutama kaluste ja lisäksi tein löytöjä Torista. On tullut käytyä viime aikoina niin kirppareilla kuin kangaskaupoilla, ja voi että tuosta tulee superkiva vielä! Se on melkein valmis ja kuvausseinäkin jo valmiina joulukuvia silmällä pitäen, joten se on kyllä ollut tänään isona projektina.

Ajattelin kuitenkin hetkeksi palata tähän perjantaihin, ja perjantain parhaisiin. Ja ihan vaan luetella tän viikon parhaita juttuja. Jotenkin sekopäisen kiireinen ja vähän ärsyttäväkin viikko, mutta samalla ihan superkiva viikko ollut tämä!

Kuva – Ikea

1. Materialismi-onni – Ikea Stockholm rottinkikaappi

Ei siis todellakaan viikon olennaisin asia, mut ette usko! Piiiitkän metsästyksen jälkeen löysin meille vihdoin sen Ikean kaapin, kun yksi seuraajani raaski sellaisen minulle myydä. Nyt pitäisi saada vielä noudettua se, mut äää, oon kuukausitolkulla ettinyt sitä, joten nyt oon erittäin onnellinen asiasta 😀 Joo, mun materiaonni keskittyy tällä hetkellä hyvin vahvasti sisustukseen ja kodin juttuihin sekä lastenvaatteiden puolelle nähtävästi. Oon pikkuhiljaa vaihtanut muutamia juttuja kotona viime aikoina sopimaan sisustukseen paremmin kun piti viedä jotain studiolle ja pari juttua annoin anopille muutossa, niin oli hyvä syy vähän freesata kotihankintoja. Ja jotenkin kaikki saarni, tammi ja rottinki viehättää tosi paljon. Pakkomielle stockholm-kaappiin oli siis todella syvä. Eli kyllä, fiilistelen asiaa jo nyt, vaikka se ei edes ole vielä täällä 🙂

2. Liikkumisen iloa 

En oo muuten koskaan tajunnut, kuinka epäaktiivista elämää mulla on tavallaan, kun kaikki työ on melkeenpä istumatyötä. Tuolla pellolla hyppiessä ja lapsia kuvatessa varsinki tulee liikuttua ihan superpaljon ja oon joka ikinen päivä saanu mun askeltavoitteen täyteen ja helposti. Ollut ihan tosi ihanaa kun pitkästä aikaa arkiliikuntaa on tullut tosi paljon enemmän. Mä elin silleen melko aktiivista elämää Lontoossa, että kävelin paljon. Iisisti saattoi tulla päivän aikana 10 km, ku tykkäsin kävellä yliopistolle ja takas ja pyöriä kaupungilla nimenomaan kävellen. Helsingissäkin tuli liikuttua paljon kävellen, ja se on jännä ku Stadissa saatat vaan kävellä “keskustassa”, mut silti siinä saattaa helposti tulla 1,5km ku kävelet paikasta A paikkaan B ja näitä saattaa tulla useita päivässä. Kuopiossa käytin busseja liikkumiseen ja silloin tuli aika vähän liikuttua mihinkään muulla ku autolla tai bussilla (pyöräilin töihin jonkin verran), mut pahinta on siinä mielessä ollut täällä. Nimittäin tää Lempäälän lapsielämä on ollut kyllä hyvin pitkälti sitä että kävelen etuovelta autoon, ajan jonneki parkkipaikalle ja pyörin siellä, missä olen milläkin asialla. Onneksi Deen päikynvaihdon myötä etäisyys päikkyyn on ollut sen verran lyhyt, että sinne ja takas mennään lähes aina jotenkin liikkuen (hän yleensä kulkee pyörällä, laudalla tai jollain, mä kävelen tai pyöräilen) ja se on aina mukava alku aamuun ja saatan usein lähteä samalla pyörähtämään lenkkiä. Nyt on ollut jotenkin enemmän asiaa Tampereen keskustaan ja siellä tullut liikuttua paljon, kun ei jaksa siirtyä autolla, sillä se tarkoittaa Mytyn köyttämistä autoon. Ja myös kun on ollut kuvauksissa, niin seuraavana päivänä on tuntunut reisissä. Ja ihan kunnolla. Yllättävän paljon tulee kyykättyä kun kuvaa muksuja 😀 Onkin ollut jotenkin ihanaa kun arjen sellainen vahinkoliikkuminen on tullut mukaan taas. On nimittäin kynnys lähteä liikkumaan liikkumisen vuoksi, mutta kun se tapahtuu vahingossa hyötyliikuntana, niin se oma hyvä olo ja jaksaminen tulee yllätyksenä samalla kun tekee kaikkea muuta.

3. Koti

Raahasin meidän ison rottinkituolin terassilta mun työhuoneeseen. Ei mahtunut ovesta, mut mahtu ikkunasta! Ha! Näppäränä tyttönä keksin miten sen saa sisälle purkamatta ja avot, siinä se nyt nököttää mun työhuoneen kulmassa, eli voin nauttia siitä ympäri vuoden. Poikien huoneet on melkein valmiit (jäi vähän kesken tää projekti, viime silauksia vaille valmiit) ja ne on superkivat. Keittiö kiviseinineen ilahduttaa päivittäin, uudet pienet muutokset sisustuksessa on todella mieleeni ja kaiken kaikkiaan koti on ihana (vaikkakin ihan helvetin sotkuinen jatkuvasti, perhana :D). Eihän tämä tule koskaan valmiiksi, täällä on aina sotku ja kaikki kesken, mutta silti on ihanaa kun tykkää omasta kodista, sotkuisenakin, ja siitä tulee aina hyvälle mielelle. Tänä vuonna kodin merkitys on niin korostunut, että ehkä ihan hyvä, ettei vihaa omaa kotia ja saanut siihen jotenkin uutta iloa pienin muutoksin.

(Kuva – Iltalehti)

4. Majen mekko 

Okei, toinen materialistinen onni, ei tää ehkä nyt ihan ollut taas tärkeintä viikossa, mutta jäi positiivisella tapaa mieleeni. Nimittäin näin joskus keväällä tuon kuvan mekon Milla Alftanilla kuvassa ja ihastuin palavasti. Jokin vaan siinä viehätti tosi paljon. Missonimainen kuvio ihanissa väreissä ja mun päässä syntyi pakkomielle-hehkulamppu. Etsin sitä vähän kaikkialta ilman mitään onnea yrityksessä ja laitoin hakuvahteja, jotka eivät tuottaneet tulosta. No ei siinä sitten. Löysin sen ihan yllättäen syyskuussa eBaysta ja tilasin heti! Sen piti tulla vasta joskus marraskuussa tän pandemiatilanteen vuoksi, kun oli Jenkeistä ja arvio toimituksesta oli ehkä tuhat vuotta, mut ihan sama. Mut se tulikin tällä viikolla yllätyksekseni! Jeeee! Ja se on täydellisen ihana! Ja mulla on huomenna täydellinen syy laittaa se päälle, kun mennään pitkästä aikaa jonnekin keikalle 🙂 Ehkä peräti pakotan miehen ottamaan jonkun kuvan pitkästä aikaa 😀

5. Pojat, mun pojat 

Voi herrajumala aina kun mä ajattelen, ettei lapset voi olla ihanampia, ne tekee jotain hassua, ihanaa ja hönöä ja mun sydän vaan on ihan pois paikaltaan. Siis nuo kaksi yhdessä on jotain niin suloista, että kun painivat yhdessä ja käkättävät, musta tuntuu että oon aidoimmillani onnellinen. Mytty sai synttärilahjaksi sellaisen “Arvaa kuinka paljon sinua rakastan” -kirjan ja ollaan luettu sitä pojille. Se on selkeästi herättänyt paljon ajatuksia isommassa, koska joka päivä käydään vaan maailman ihanin keskustelu siitä, kuinka paljon hän meitä rakastaa. Koko tämän talon verran, koko tämän kaupungin verran… “Rakastatko äiti mua yhtä paljon?” No kuule, aina vähän enemmän. Oman lapsen suloinen herkkyys, hellyys ja ylipäätään sellainen lämmin tunteiden käsittely on aina niin häkellyttävän ihanaa, että on vaan hyvä olla. Ihanaa, että mulla on tuollainen ihminen elämässäni. Maailman paras ihminen. Meillä on myös ollut aika paljon ajohetkiä tässä viime viikkoina ja ollaan kuunneltu laatumusaa. Ollaan löydetty nyt smurffit. Coco Jamboon smurffiversio on pojan tänhetkinen lemppari ja mulla nous melkeen kyyneleet silmiin yks päivä. Ei välttämättä liity siihen, että kyseessä olisi musiikillinen taideteos, vaan koska oli jotenkin niin nostalgista kuunnella, kun oma lapsi lauloi takapenkillä Smurffijengin mukana. Mieleen tulvahti omat futismatkat junnuna kun kuunneltiin koko bussi Smurffeja ja jotenkin ne kaksi maailmaa kohtasi yksi päivä punaisissa valoissa kun lauloin lapsen kanssa Smurffeja korkealta ja kovaa. Laulaminen ja tanssiminen kiinnostaa ja hassutellaan paljon. Jotenkin yhtäkkiä on tullut ihan uusi maailma, missä hän vitsailee, hän juttelee kaikkea jotenkin tosi ison pojan juttuja ja me tehdään uusia juttuja. Leikitään värileikkiä autossa bongaillen tai lauletaan yhdessä. “Tää on mun lempibiisi!” kuului tänään takapenkiltä ja jotenkin meitä molempia hymyilytti tuo lause. Ollaan uuden äärellä. Ja samalla saadaan kuitenkin nauttia vielä vauva-ajasta ja tuosta nyökyttelevästä perässä kaikkialle juoksevasta kiharapäästä, joka osallistuu kaikkeen tähän omalla panoksellaan. Mytty täytty vuoden pari viikkoa sitten, mutta jotenkin tällä viikolla tuntui olevan joku ihmeellinen siirtymä. Jokin sellainen käsinkosketeltava muutoksen fiilis, jota ei pysty selittämään. Se teki iloiseksi ja onnelliseksi 🙂

Perjantain parhaat – Laukut

Tämän perjantain kunniaksi ajattelin listailla mun viisi tämänhetkistä suosikkilaukkuani. Tai no, jos käyttömäärää arvioi, niin viimeisen kuukauden on kovimmalla käytöllä ollut lähinnä ruokakaupan kestokassi, mutta jos ei ajatella tätä Korona-elämää, vaan ihan normaalia arkea. Ja tänään mulla on ikävä sitä, että voi pukea muutakin kuin trikoot ja suunnata hiekkalaatikon sijaan jonneki muualle, minne tarvii käsilaukun mukaan. Eli fiilistellään jooko hetki näitä, vaikka taas huomenna ainoa kassi, jota todennäköisesti kannan on roskapussi kotoa roskakatokseen 😀

TÄMÄN HETKEN SUOSIKKI – VAALEANHARMAA CHANEL MINI RECTANGULAR

Tää on ehdottomasti mun suosikki laukuistani tällä hetkellä. Alkusyksystä ostamani vaaleanharmaa Chanel Mini Rectangular on ihan mielettömän kaunis ja silmäniloa niinäkin päivinä kun en poistu kotoa minnekään. Tuo väri hipoo täydellisyyttä. Tai itse asiassa on täydellinen. Todella vaalea harmaa, jossa on ripaus violettia. Laventelinen vaaleanharmaa, joka sopii mun mielestä, yllättävää kyllä, aivan kaikkeen.

Ihana pehmeä nahka (calfskin), puhtaan hopeiset metallit ja tuo kylmän taittava harmaa on ihana yhdistelmä. Herkkähän tämä varmasti on, enkä välttämättä ensimmäisenä lähtisi tämän kanssa vesisateeseen, mutta toisaalta kun mietin, käytin tätä talvella yllättävän paljon. Crossbody-laukku mahtuu tarvittaessa vaikka takin alle suojaan. Mini Rectangular on mallina mun suosikki Chanelilta, sillä siihen mahtuu kaikki mitä haluan, mutta samalla se on tosi pieni ja näppäränkokoinen. Yli olan menevä laukkumalli on lasten kanssa mun suosikki, sillä laukun saa helposti selkäpuolelle pois edestä, kun joku pieni ihminen kaipaa syliin.

IKISUOSIKKI – CHANEL BOY OLD MEDIUM 

Musta tuntuu, etten vaan voi tehdä laukkupostausta ilman tätä. Mulla voi olla kausittaisia suosikkeja laukuissa, mutta jos mun pitäisi pelastaa yksi laukkuni tulipalosta, olisi se tämä. Tasan viisi vuotta yhteiseloa jo takana ja silti joka ikinen päivä tää sykähdyttää ja aina kun se on käytössä, niin rakastun tähän uudelleen ja uudelleen. Old medium -koko on paras Boy-koko mun mielestä ja tämä vasikannahkainen malli kulutetuin metallein on mun mielestä paras yhdistelmä, mitä on tehty Boyhin koskaan. En tule ikinä kyllästymään tähän.

YLLÄTTÄJÄ – BALENCIAGA CLASSIC MINI CITY 

Tää oli oikeesti vähän yllätys itsellenikin, kuinka paljon tästä oonkaan tykännyt. Kun olimme Euroopan reissulla kesällä, mulla oli metsästyslistalla Balenciagan Metallic Edge hieman miniä isommassa ja mustana hopeisin helyin. Se oli pieni pakkomielle, jota en löytänyt Suomesta tai netistä. Pariisissa sellainen tuli vastaan, mutta sitä pyörittäessäni osui silmiini Mini-kokoinen vaaleanbeige versio ja ihastuin jostain syystä palavasti. Pyöriteltyäni näitä hetken, päädyin siihen vaaleanbeigeen, mikä oli oikeesti paljon fiksumpi valinta, koska mulla on useita mustia crossbody-laukkuja, mutta multa uupui sellainen rento vaalea crossbody. Jo maksettuani sen (ja kun meillä alkoi olla jo kiire lähteä kohti juna-asemaa), jäin katselemaan yhtä alennuksessa ollutta laukkua, ja myyjä kertoi, että hänellä on itse asiassa tullut juuri pari muutakin laukkua varastosta alennushyllyyn. Tämä konjakinruskea oli toinen niistä ja mukavassa -40% alennuksessa. Tein aika nopean päätöksen ja ostin senkin, vaikka kaksi samanmallista laukkua samalla kertaa tuntui vähän hullulle. Varsinkin kun miellän yleensä konjakinruskean nahan kaveriksi kullanväriset metallit, mutta tässä toimi mun mielestä tosi jotenkin freesisti hopea. Ja tämä on ollut yllättäjä, koska oon käyttänyt tätä hurjan paljon ja tykkään tästä ihan tosi paljon.

Mallina tää mini-kokoinen Balenciaga on ihan mieletön! Kevyt, ja mahduttaa pienestä koostaan huolimatta tosi paljon! Mulla ollut aina jompikumpi näistä mun reissulaukkuina ja ihan paras arkilaukku mihin vaan. Helppohoitoinen, kestävä, kaunis ja tosi kätevä. Erinomainen ale-löytö siis.

ENITEN KÄYTÖSSÄ – LOUIS VUITTON MY LOCKME BB 

Mieheltäni lahjaksi saamani laukku on mulla ehdottomasti eniten käytössä arjessa, ja se onkin yksi suosikkejani. Pehmeä, tosi tilava, kaikkeen sopiva ja jotenkin superkätevä arjessa. Tän kanssa tulee kuljetua kaikista eniten ja aina kun jotain on hukassa, se on todennäköisesti jäänyt tänne. Jos valitsen kiireessä nopeasti päivän laukun, niin lähes aina tartun tähän. Tämä ei ole yhtä rakas kuin esimerkiksi musta Boy, mutta päätyy useammin käyttöön. En osaa sanoa miksi. Ehkä säästelen Boyta aina välillä ja tämä korvaa sen käytössä. Mutta tämä on kyllä erinomainen arkipalvelija. Pehmeä ja kevyt laukku on hyvä tällaiselle hamsterille, joka tarvii mukaan tuhat asiaa. En välillä ymmärrä, mitä kaikkea tämänkokoiseen laukkuun edes mahtuu, kun tuntuu, että tää on pohjaton.

Jos tästä tulisi joku kiva väri, niin mä todennäköisesti päätyisin hankkimaan toisen samanlaisen. Mulla menee laukkujen kanssa tosi kausittain nää ihastumiset, mutta tämä ja Louis Vuittonin Pochette Metis on mulla ehkä eniten käytössä monipuolisuutensa ja tilavuutensa vuoksi.

KUN MUKANA ON KOKO ELÄMÄ – LOUIS VUITTON BOSPHORE

Teknisesti ottaen tämä ei ole laukku vaan reppu, mutta menkööt tähän listaukseen. Ostin tän viime vuonna ja oon aivan rakastunut! Palvellut hyvin reissuissa ja arjessa. Aina jos tarvitsen mukaan enemmän tavaraa tai sitten vaikka läppärin ja järkkärin, niin tää valikoituu mun mukaan. Jos mukana on hirveä määrä tavaraa, ei tarvii huolehtia siitä, että laukku painaa, kun repussa paino jakautuu tasaisemmin. Paksut hihnat on tosi kätevät ja laukussa on paljon taskuja pientavaralle. Yksi parhaita ostoksiani viime vuonna!

Nyt mua häiritsee megapaljon toi pieni tahra kuvassa, pakko mennä heti pyyhkimään pois 😀

Tällä hetkellä haavelistalla: Louis Vuitton Multi Pochette (toivon, että on ohimenevä rakastuminen, sillä kyseessä ei todellakaan ole ajaton klassikko), Chanel Mini Rectangular viininpunaisessa hopeisin metallein ja jos jostain löytäisin Chanel Mini Rectangular siinä kiiltävässä vihreässä. Myös minikokoinen Lady Dior kauniissa hempeässä värissä kutkuttelee.

Tällä hetkellä harkitsen myymistä: Saint Laurent Sunset Monogram

Mikä on teidän suosikki näistä? Mistä laukusta haaveilette juuri nyt vai onko haavelistalla mitään? 

Perjantain parhaat – Lempibändit

Nyt perjantaina haluaisin jakaa teidän kanssa mun viisi lempibändiä ja niiltä mun lempibiisejä. Tätä kirjoittaessa meni iät ajat, koska piti jäädä kuuntelemaan niin monta biisiä ja samalla muistelemaan niin paljon muistoja. Se on kummallista, miten ihmisillä isoimmat muistot jää kiinni erilaisiin asioihin. Jotkut muistaa tuoksusta jotain. Mulla on edelleen samoja tuoksuja, mitä oon käyttänyt nuorempana, mutta ne ei aiheuta mitään sen kummempia tunteita. Harva ruoan tuoksu tai viinin tuoksu tai vaikkapa mieheni hajuvesi herättää jotain muistoja. Mutta musiikki… Siihen on sidottu mulla niin paljon muistoja, niin paljon tunteita. Voin palata tiettyyn hetkeen ja kokea ja tuntea sen hetken ihan täysin, lähes yhtä voimakkaasti, nyt vuosien päästä. Elää sen kaiken uudelleen. Ja voi että näissä biiseissä on paljon menneisyyttä mukana. Ja onneksi joka päivä niihin tulee uusia muistoja.

Mutta niin, mitkä ovat mun viisi lempibändiä?

Poets-of-the-Fall-Promo-2018-Ultraviolet_50p.jpg?format=1500w&content-type=image%2Fjpeg

POETS OF THE FALL

Varmaan ainakin 15 livekeikkaa nähneenä väittäisin lukeutuvan bändin uskollisiin faneihin. Bändin lempibiisi on kuunneltu mun iTunesissa aikanaan 1521 kertaa, tämä siis ennen siirtymistä Spotifyn ihmeelliseen maailmaan. Mä löysin Poets of the Fallin jo ekan levyn aikoihin vuonna 2005. Illusion & Dream iski aikanaan niin vahvasti mun musamakuun, että ostin levyn ja kuuntelin sen lähes puhki. Levyjä bändillä on vuosien varrella tullut monta, lempibiisejä on paljon ja joka levyltä löytyy jotain, mikä on musta ihan mieletöntä. Osaan oikeesti varmaan 30 biisiä ulkoa.

Rakastan Poets of the Fallin sanoituksia, englannin kielellä leikkimistä ja ennen kaikkea Markon virheettömän täydellistä englannin lausumista, mikä ei oo missään nimessä itsestäänselvää suomalaiselle bändille. Rakastan tarinoita, niiden jatkumoa, musavideoiden monikerroksista tarinaa, joka jatkuu välillä usean levyn verran. Markon ääni on täydellinen falsetista baritoniin ja toimii kaikessa. Bändi on myös tosi monipuolinen, balladeista rokkaavampiin biiseihin ja kaikkeen niiden välillä. Nää biisit herättää aina ihan älyttömästi tunteita ja ajatuksia, jaksan kuunnella niitä tunnista toiseen ja vuodesta seuraavaan.

Livenä bändi on ihan mieletön. Ammattitaito ja osaaminen on ihan omaa luokkaansa ja sellainen aitous ja yrittämättömyys olla jotain muuta kuin mitä he ovat, tulee läpi. Vaikka oon nähnyt ihan hirveen monta keikkaa bändiltä koskaan ne ei oo tuntunu toisinnolta toisistaan, vaan aina niissä on jotain uutta, uusi tapa tulkita niitä samoja tarinoita. Marko on erittäin teatraalinen esiintyessään ja ajoittain ilmeilyltään ja liikehdinnältään jopa mielipuolisen oloinen. Samaan aikaan tämän teatraalisuuden kanssa hänessä on jotain hyvin helposti lähestyttävää ja sellaista aidon minimalistista. Mulle ei koskaan tuu sellainen olo keikalla, että nyt yritetään tehdä vaikutus ja mieletön show, vaan tulkita ne kappaleet ja välittää ne tunteet faneille ja yhdessä fanien kanssa.

Jotain kertonee se, ettei mun tarvinnu miettiä hirveän pitkään, minkä bändien kappaleita meidän häissä on erityisasemassa. Siinä missä meidän häätanssi oli Mötley Cruen tahtiin, mä tulin itse seremoniaan Poets of the Fallin soidessa. Mikään ei olisi tuntunut yhtä oikealta kuin tulla isäni kanssa mieheni luokse samalla kun instrumentaaliversio Cradled in Lovesta soi kaiuttimista. Mulla nousee edelleen iho kananlihalle kun kuulen tuon biisin instrumentalina.

Lempibiisit:
Illusion & Dream, War, Cradled in Love, Jealous Gods, Carnival of Rust, Dreaming Wide Awake, Ballad of Jeremiah the Peacekeeper, Daze, Kamikaze Love, Smoke and Mirrors, 15 Min Flame, Temple of Thought, The Distance, The Lie Eternal, King of Fools, My Dark Disquiet, The Sweet Escape, Overboard. Tästä kannattaa muuten kuunnella ehdottomasti myös ranskankielinen Partir avec moi. Ranskaa laulava Marko Saaresto oli melkein liikaa mulle 😀

“We took a gamble with this love / Like sailing to the storm
With the waves rushing over to take us / We were battling against the tide
You were my beacon of salvation / I was your starlight”

“The way you walked in / I would kiss the earth beneath your feet”

“I’m here tonight, the passion of your life.
To up the stakes, you will be like me in time. So let me come inside, your heart, your mind.
Hell, I dare you to see yourself in a different light, where my hungry desire finds oblivion in your embrace
all mistakes forgiven in your embrace.”

“Dreams have nothing on my reality”

“Could you hold us up if I would drag us down?
Resurrect emotions from our past
N’ if they had a king for fools would you wear the crown?
Build us up again and make us last”

13-3-9235178.jpg

(Kuva: Biffy Clyro)

BIFFY CLYRO 

Pienen pieni osa minusta saa aina sellaisen pienen mielihyvän piikin kun Simon Neil lausuu täydellisellä skottimurteella “all that glitters ain’t gold” tai saman biisin “nobody knows” kohta. Mä rakastuin Biffy Clyroon hmmm oisko ollut 2012. En oo ihan varma. Rakastan tota Biffy Clyron musiikkia ja sellaista iloisen melankolista sekoitusta. Mulle tää on jotenkin rentouttavaa rock-musiikkia, jota jaksan kuunnella loputtomasti. Biffynkin olen nähnyt livenä ainakin kahdesti, mutta ehkä oon jo unohtanut jotain. Se on kyllä sellainen bändi, jonka haluaisin nähdä pian uudelleen livenä, koska edellisestä kerrasta on jo vuosia.

Näissä biiseissä on ihan luvattoman paljon muistoja, ihania elämänmakuisia muistoja. Tosi moni näistä on sellaisia, jotka mieheni nappasi soittolistalleen suhteemme alkuvaiheessa ja niitä on kuunneltu paljon yhdessä. Tää on mun näistä lempibändeistä siitä poikkeuksellinen, etten tiedä bändistä juuri mitään. Yleensä otan kaikesta kaiken selvää, mutta tästä oon vaan jotenkin tyytynyt kuuntelemaan musiikkia ja tuota korvia hivelevää lausumista 😀 Mun iTunesin kautta aikain toiseksi kuunnelluin biisi on Biblical ja mä edelleen sulan niihin ensinuotteihin ja “Baby if you could, would you go back to the start?” Se herättää niiiiin paljon muistoja, niin paljon ajatuksia, niin paljon nostlagiaa, onnellisia muistoja ja hyvää oloa.

IMG_4531

(Ruisrock 2013)

Lempibiisit:

Biblical, Bubbles, Different People, God and Satan, Opposite, The Joke’s on Us, A Girl and his Cat, Many of Horror

“Baby if you could would you go back to the start?
Take any fresh steps or watch it all fall apart again?”

“You can build a house but not a home”

“I talk to God as much as I talk to Satan ’cause I want to hear both sides”

“I savour hate as much as I crave love because
I’m just a twisted guy”

“You are in love with a shadow that won’t come back”

a7xkp1-1200x677.jpg

AVENGED SEVENFOLD

Poetsin ja Biffyn vastapainona paljon raskaampaa, mutta samalla ihan yhtä koskettavaa rockia. Rakkauteni Avenged Sevenfoldiin taisi syntyä joskus 2009/2010 tienoilla, kun hengasimme paljon Bar Bäkkärillä tyttöjen kanssa ja biisit jäi korvamatoilemaan mulle. Sittemmin olen ollut keikalla kahdesti (vai kolmesti?) ja edelleen kuuntelen A7X:a aika paljon. Eniten nimikkolevyä ja Nightmare-levyä ja kaikkia niitä lempibiisejäni. Nykyään tulee jonkin verran vähemmän kuunneltua tätä, koska tuntuu hieman liian raskaalta lasten kuunneltavaksi (en kyllä edes itsekään tiedä miksi), mutta aina yksin ajaessani tai kuulokkeilla musiikkia kuunnellessa mä luukutan jotain vanhoja suosikkejani ja muistelen tuota tiettyä ajanjaksoa elämästäni, jolloin Avenged oli isossa roolissa ja sen biisejä kuunnellen tuli elettyä niiiiiiin paljon erilaisia tunteita ja hetkiä.

A7Xiin liittyy itse asiassa tosi hauska muisto. Oltiin ystäväni Merin kanssa katsomassa Mötley Crueta New Yorkissa ja muutenkin siis matkalla siellä ja lennettiin sitten Nykistä Losin ja Sydneyn kautta Brisbaneen “kotiin”, asuimme silloin Gold Coastilla Australiassa. Nyt en muista oliko siihen aikaan vielä se iphonen näköinen ipod mulla vai sitten yksi niitä vanhimpia iphoneja, mutta joku podi/puhelin kuitenkin. Lentoa varten piti siirtää musiikkia sille tai ladata tai jotain (hitto kun ei tostakaan oo ku 9 vuotta mutta tuntuu lähes esihistorialliselta) ja mä jotenki tyrin sen siirron ja mulla oli joku siis kymmenkunta biisiä silloin vaan siinä soittimessa, pelkästään Avengedia. Luukutin niitä sitten repeatilla koko lennon Nykistä Losiin ja välilaskun latailin sitten musaa koneeltani siihen puhelimeen. (Kelatkaa, ettei kovin monta vuotta tosta taaksepäin me käytettiin walkmaneja ja levyllä tosiaan oli se kymmenkunta biisiä! Apua mä oon vanha! :D) No, olin siinä sen viitisen tuntia kuunnellut pelkkää Avengedia nonstop ja olin jo siis silloin fani. Meillä oli ajoitettu Nykin reissu niin, että ehdittiin ajoissa kotiin, jotta päästäis Avengedin keikalle Brisbanessa. Siinä kun vielä portilla yritin nopeasti siirrellä sitä musiikkia, niin ohi käveli joku porukka, joka näytti, no muusikoilta. Jotenkin kiinnitti huomion ne tatuoidut näyttävät herrat siinä, mutta aivot ei keskellä yötä jotenki toiminu ihan täysillä. Meidän mennessä koneeseen me käveltiin ykkkösluokan/bisnesluokan/whatever läpi omille paikoillemme. Samat herrat osui edelleen silmään, mutta ei vieläkää mitkään kellot soineet. Sitten siellä rivillä 70jotain hehkulamppu syttyi ja tajusin, että kyseessä on Avenged.

Sydneyssä yritin ensin kuikuilla bändin jäseniä, mutten äkkiseltään nähnyt heitä. Siinä odotellessamme jatkolentoa (mä en edelleenkään välillä meinaa ymmärtää, että ne oikeesti lensi siis reittilennolla ja välilaskulla vaimoineen ja kaikkineen) mä bongasin bändin laulajan vaimonsa kanssa ja jossain valvotun yön deliriassa suuntasin juttelemaan M.Shadowsille. Juteltiin siinä itse asiassa sitten yllättävän pitkään isommankin porukan kesken ja lähdettiin sitten hakemaan Merin kanssa kahvia jättäen bändin rauhaan. Oltiin Merin kanssa molemmat sillon ihan kunnon purkkiblondeja ja kun kävelimme pois bändin luota, meidät ympäröi ykskaks lauma oliskohan ollut japanilaisia nuoria tyttöjä, jotka halusivat meidän kanssa yhteiskuvaan. En tiedä erehtyivätkö he pitämään meitä jonain muuna kuin olimme (jostain syystä kun olin nuori ja blondi monet aasialaiset näki minussa samaa kuin Paris Hiltonissa ja Britney Spearsissa, mitä en kyllä allekirjoita :D), mutta he halusivat ehdottomasti yhteiskuviin meidän kanssa ja vaihtelivat siinä vielä kuvan ottajaa. Voitte kuvitella millainen meteli lähtee kymmenkunnasta innostuneita nuoria tyttöjä? Tää kaikki tapahtui muutaman metrin päässä siitä, missä Avengedin koko bändi seisoi täysin ilman, että kukaan (muu kuin me) heitä häiritsi. Muistan ikuisesti, kun he näytti hyvin hämmentyneeltä 😀 Vähän sellainen, “pitäisikö meidän tietää keitä te olette?” ilme 😀 No anyway. Ikimuistoinen kohtaaminen.

Lempibiisit:

Afterlife, Almost Easy, Dear God, M.I.A, So Far Away (bändin kitaristin kirjoittama bändin edesmenneen rumpalin muistoksi), Welcome to the Family, Nightmare, Seize the Day, Bat Country ja A Little Piece of Heaven, jonka sanat on ihan huikeet 😀 (Luulin monta ekaa kuuntelukertaa, että se on rakkauslaulu, mut se on ihan sekopäinen biisi, kannattaa kuunnella ensin ja sit lukea sanat 😀 Ja kattoa musavideokin.) 

“And a word to the wise when the fire dies / You think it’s over but it’s just begun”

“I don’t belong here, I gotta move on dear escape from this afterlife / ‘Cause this time I’m right to move on and on, far away from here
Got nothing against you and surely I’ll miss you / This place full of peace and light, and I’d hope you might / take me back inside when the time is right”

“A final song, a last request / A perfect chapter laid at rest / Now and then I try to find / A place in my mind/ Where you can stay/ You can stay awake forever”

“Fight for honor, fight for your life / Pray to god that our side is right / You know we won but still we lose, until I make it home to you”

billboard.jpg

VOLBEAT

Tänki mä oon nähny varmaan viitisen kertaa livenä ja kuunnellu pari levyä puhki. Viime vuonna jotenki himmailin lippujen kanssa kun Helsingin marraskuun keikalle tuli liput myyntiin, ajatellen tuota vauvahommaa, kun Mytty ois ollut parikuinen keikan aikaan. Mieheni ei oo koskaan nähnyt Volbeatia livenä eikä olla oltu yhdessä Volbeatin keikalla, mikä vaan lisää entisestään mun hinkua päästä näkemään nämä jossain vaiheessa mieheni kanssa. No, muistaakseni Volbeatin keikka peruuntui muutenkin jostain syystä ja olin kattovinani, että ne olisi tulossa nyt syksyllä, joten katsotaan tämä korona-tilanne nyt ensin ja sitten sitä, että ehtiikö tätä bändiä näkemään tänä vuonna.

Mä löysin Volbeatin joskus kymmenisen vuotta sitten (apua, miten näistä kaikista on jo näin kauan?!) ja oon nähnyt ne livenä kai kolmessa maassa tässä vuosien aikana. Rakastan Poulsenin syvää ääntä, joka on erittäin tunnistettava. Jos kuulet yhden Volbeatin biisin, tunnistat ne aina jatkossa. Ainakin mun mielestä. Mun suosikkilevy on heittämällä Outlaw Gentelemen and Shady Ladies, jota voin kuunnella kokonaisuutena varmaan hamaan kuolemaan asti. Aikanaan Treella heidän esiintyessä monta vuotta sitten, istuskelimme keikan jälkeen ystäväni kanssa Roosterin terassilla ja eksyneen näköinen hahmo kysyi saako liittyä seuraan. Kyseessä oli bändin Rob Caggiano, jonka kanssa hengasimme pari tuntia höpötellen niitä näitä. Mahtava tyyppi, joka vaan vahvisti mielikuvaani bändistä jotenkin erittäin mukavana ja aidosti musiikintekemisestä nauttivana ryhmänä, joka tekee omanlaistaan musaa vuodesta toiseen.

Viime vuonna kun festariesiintyjiä ilmoitettiin, mikään ei ois saanu mua raskaana festareille, paitsi pari tiettyä bändiä. Volbeat olisi ollut yksi niistä.

IMG_0945IMG_0976

(Sauna Open Air oisko 2013? :D) 

Lempibiisit:

For Evigt, Lola Montez, Cape of Our Hero, Fallen, Our Loved Ones, Still Counting, The Everlasting

“Feel the fire where she walks”

Siinä missä mä voisin luetella Poets of the Fallilta miljoonat lyriikat, en äkkiseltään keksinyt niitä Volbeatilta kuin tuon yhden. Lyriikat on kuitenkin bändillä mielestäni tosi mielenkiintoiset.

Kuinka moni on tässä vaiheessa silleen MISSÄ MÖTLEY?

No worries, en unohtanut eikä mieli ole muuttunut.

635572935595036125-MotleyCrue.jpg?width=2879&height=1627&fit=crop&format=pjpg&auto=webp

MÖTLEY CRÜE 

Always and forever. Vähän niinkuin toi Vince Neilin nimmari mun kyynärpäässä, tää tulee aina olemaan mun lempibändejäni. Ainakin viisi livekeikkaa kolmella eri mantereella, ja saatan jälleen unohtaa jonkun. Mä rakastuin Mötley Crüehun ihan vahingossa, joskus 15 vuotta sitten. 2008-2009 se johti mun ja Merin ystävystymiseen ja siitä eteenpäin bändi on tuonut elämääni uskomattomia muistoja niin monta kertaa, että välillä tuntuu, ettei siihen riitä yksi kokonainen elämä.

Se kerta kun heräsimme Las Vegasissa aamulla hirveeseen päänsärkyyn ja kahteen tuoreeseen tatuointiin erittäin erikoisen strippiklubi-illan jälkeen. Kyllä, mulla on tatuointi, joka on otettu 2.30 aamuyöllä Precious Slut -nimisessä laatupaikassa. Se hetki kun kävelin elämäni ensimmäiseen ja toivottavasti ainoaan häätanssiin lempikappaleeni alkusävelten johdattelemana. Se hetki kun tanssimme New Yorkissa livenä ihmetellen sitä, miten mieletön voi live-show olla. Se hetki, kun joku kuulee mun tykkäävän Mötley Crüesta ja bondaamme samantien. Se koko maailman upottava fiilis Porissa, kun myrsky vei kesän odotetuimman hetken. Ja kaikki ne muut hetket, kun bändi on kulkenut mukanani. Kaikki ne rakkauden- ja rakastumisentäyteiset pienet muistot viimeisen 15 vuoden varrelta. Jokaiseen mun millään lailla merkitykselliseen ihmissuhteeseen kuuluu joku muisto Mötley Crüesta ihan alkuvaiheesta. Se on ollut niin pitkään jo iso osa minua, että olisi kummallista, jos se joskus lakkaisi olla olemasta lempibändini. Tiedän about kaiken bändistä ja olen puhkikuluttanut heidän musiikkiaan jo niin paljon, että välillä pitää pitää vuoden tauko jostain biisistä 😀

Yritin ettiä kuvia Mötley Crüen keikoilta, mitä oon itte ottanu. Ei nyt äkkiseltään löytynyt, mutta löyty pari muuta kuvaa kätköistä. raita-2-of-9-2.jpg

Pikku-Anna vähän modatussa fanipaidassa about 7 vuotta sitten. Toi paita muutti jo aikoja sitten mun muistojen laatikkoon, jossa se saa levätä odottamassa eläkepäiviä 🙂 

1_1.jpg

(Ai että mitä helmiä blogistani löytyy välillä :D) 

Vince Neilin nasaali ääni on näihin biiseihin täydellinen, koko tämän poppoon sekopäinen historia kaikkine omituisine ja villeine käänteineen ja kaikki heidän julkisuuteen kertomat ajatukset. Niihin kannattaa tutustua. Ei pelkästään Netflixin Dirtin verran (lukekaa kirja ensin!!) vaan muutenkin, musiikin kautta. Pakotin itseni rajaamaan lempibiisini kymmeneen. Jos saisin kuulla vain kymmenen biisiä, jos pitäisi tiivistää koko musiikkikirjastoni Mötleyn biisi kymmeneen biisiin, ne olisivat nämä.

Lempibiisit:

If I Die Tomorrow, The Animal in Me, Wild Side, Too Young To Fall In Love, Afraid, Saints of Los Angeles, Dr. Feelgood, A Rat Like Me, Rodeo, You’re all I Need.

“It brings out the worst in me / When your not around / I miss the sound of your voice / The silence seems so loud
‘Cause there’s no one else, / Since I found you / I know its been so hard / You should know
If I die tomorrow / As the minutes fade away/ I can’t remember/ Have I said all I can say? / Your my everything
You make me feel so alive”

“I spent all my life / Looking for our innocence / I’ve got nothing to lose / One thing to prove
I won’t make the same mistakes / And now I know / That everything will be okay / If I die tomorrow”

“I wanna be your last breath / Before we suffocate
A kiss you cant forget / Like a wedding on a rainy day”

“Its an ache that never heals / Its the deepest cut you feel
Its the thing in you that feeds / The animal in me”

Jos tämän postauksen jälkeen kuuntelet vain viisi, kuuntele nämä viisi: 

MÖTLEY CRÜE – If I Die Tomorrow
BIFFY CLYRO – Biblical
POETS OF THE FALL – Cradled in Love
VOLBEAT – Lola Montez
AVENGED SEVENFOLD – So Far Away

Perjantain Parhaat – Lemppariastiat

Meinasi unohtua, että tänään on perjantai! Äänestitte aikamoisen rökälevoiton astioille tuolla Instagramin puolella, huulipunat ei paljoa kiinnostellut verrattuna tähän. Sinänsä hassua, koska tää on taas sellanen asia, mistä en ois osannu ees arvata, että teitä vois kiinnostaa 😀 Mähän oon ihan astiafani, rakastan ihania astioita ja tykkään, että meillä on sellainen sekasikiö-astiakaappi, missä on erilaisia astioita, eikä varsinaista astiastoa. Mun isoin pahe on mukit, mä rakastan erilaisia kahvikuppeja. Ennen olin tosi tarkka, että pitää olla astiasto, nyt päinvastoin. Kun tulee kavereita, niin mä yritän antaa kaikille eri mukin kahville. Se on kivan sellainen rento kattaus ja samalla on helppo muistaa mikä on kenenkin muki ku mennään lasten perässä täällä pitkin olkkaria 😀  Voisin myös tehdä tän postauksen about joka toinen perjantai, koska mun suosikit muuttuu fiiliksen mukaan jatkuvasti.

Ensimmäisessä kuvassa mun ehdoton suosikki. Mä rakastan Kaunotar & Hirviötä, ja Chip-muki oli ihan must have. Primark möi tällaista samanlaista Disneyn kanssa yhteistyössä (muistaakseni?), mutta mä bongasin tän Disneylandista, josta se tarttui mukaan. Oli kiva ostaa se sieltä, koska se on samalla muisto ja tuliainen meidän Losin reissulta. Ostin samalta reissulta myös Minni Hiiri -mukin (, joka on saavin kokoinen) ja sen kanssa kävi itse asiassa niin, että mies vahingossa tiputti sen ja se hajos, jonka seurauksena hän tilas mulle uuden jostain netin syövereistä. Tuli aika kalliiks se Minni Hiiri, mutta se on toinen mun suosikeista 😀 Meillä on siis ihan sellainen “erityismukien” hylly, jossa on joku viis eri mukia, jossa on kaikki mun tällaiset oudot ja lapsellisetki suosikit.

Vähän tyylikkäämpää. Villeroy & Bochin läpinäkyvät kaksikerroksiset mukit on musta tyylikkäitä ja toimivat mukin lisäksi myös jälkkäriastiana. Nää on tosi simppelit, mut tykkään hirveesti.

(Mua ei oo ehkä ikinä ärsyttänyt mikään niin paljon kuin toi muru tossa kuvassa, mutta en jaksa alkaa editoimaan :D) 

Uusin lisäys mun kahvikuppikaappiin, eli tällainen siveltimenvedoin maalatun näköinen kuppi kultaisella reunuksella. Tykkään väristä ja siitä, että tää on sisältä kanssa kuin maalatun näköinen. Iso, käteensopiva ja kaunis. Mun kahvikuppimaku vaihtelee ihan fiiliksen mukaan. Aamulla nappaan jonkun saavillisen kahvia tai sitten jonku leikkisistä kupeista. Illalla juon teeni jostain tosi rauhallisen näköisestä mukista. Olen astioiden suhteen vähän sekopäinen 😀

Ai että, nää on mun suosikkeja! Sous Chefiltä tilasin aikanaan yhden tällaisen. Iso Ramen Bowl on kaunis, kuin kiveä, mutta sileä. Ihananvärinen, superkäytännöllinen ja tosi kaunis ihan ruokakuvissakin. Meillä on näistä nykyään sekä nää korkeat bowlit, että sitten matalat syvät lautaset. Näihin tehdään salaatit ja keitot ja käytän näitä paljon tarjoiluastioina, koska nää on isoja.

Ja viides suosikkini, eli tämä upea Indiskan iso kulho, joka toimii monella tavalla, erityisesti salaattikulhona, kun on isompi porukka syömässä. Tää on meillä usein ollut myös hedelmäkulhona käytössä 🙂

Siinäpä ne! Mitäs muita Perjantain Parhaat -listauksia te haluaisitte nähdä? Ja kiinnostaako ne top5 huulipunat myöskin?