Pieniä hetkiä lomaa

Terveisiä Kreikasta! Täällä on viihdytty Aurinkomatkojen pakettimatkalla jo melkein kuusi kokonaista päivää ja viimeistä viedään ennen kuin on palattava kotiin. Hirveen nopeesti nää päivät on menny ohi, vaikka tällä reissulla ollaankin keskitytty sataprosenttisesti vaan olemiseen ja nauttimiseen ja rentoutumiseen. Juuri tänään miehen kanssa juttelimme siitä, miten ihana tämä loma onkaan ollut. Me ollaan aika vähän reissattu valmismatkoja ja yleensä suunnataan reissuihin niin, että koko ajan puuhataan jotain, käydään jossain ja nähdään ja tehdään. Se on aivan ihanaa, mutta kyllä tämä valmismatkapaketti muistutti erittäin hyvin siitä, miksi nämä ovat niin suosittuja varsinkin perheiden joukossa.

On ollut äärimmäisen rentouttavaa vaan oikeasti heittäytyä olemaan. Olemme poistuneet hotellin ja hotellin ranta-alueen ulkopuolelle kahdesti. Kävimme ruokakaupassa kulman takana pistäytymässä (sinänsä turhaa kun hotellissa on kauppa) ja Lindoksessa pyörähtämässä. Tarkoitus oli mennä huomenna Symin saarelle koko päivän retkelle, mutta 2,5 tunnin matkat suuntaansa sai valitsemaan vielä yhden rennon rauhallisen päivän hotellilla, uimassa ja nauttiessa lomatunnelmasta. En muista milloin olisimme ikinä olleet näin rentouttavalla lomalla. Kaikki on valmista, mitään ei tarvitse miettiä. Ei tarvitse tehdä ruokaa, ei tarvitse siivota, ei tarvitse muuta kuin vaan ihan oikeesti rentoutua.

   

Iltaisin olen silti ollut aivan poikki. Nytkin tätä kirjoittaessa tiedän, että heti läppärin suljettuani asettelen tyynyt mukavasti ja rojahdan nukkumaan. Nimittäin kaikki vedessä vietetyt tunnit ja lapsen kanssa leikkipaikalla vietetyt hetket ovat imeneet fyysiset voimat niin tehokkaasti, että olen kaksi iltaa putkeen nukahtanut kännykkä kädessä kun olen yrittänyt lukea hetken kirjaa 😀 Suosikkikirjailijani uusi teos on puhelimessa, enkä ole saanut edettyä sitä kuin vasta puoleenväliin. Uni tulee joka ilta todella nopeasti ja olen nukkunut täällä sellaisia 10-tuntisia öitä joka yö. Mielettömän tehokasta ja tarpeellista tankkausta tähän väliin.

Hotellivalinta oli ihan täydellinen! Normaalisti kuudennen päivän kohdalla mulla alkais jo pää mennä jumiin samaa paikkaa, mut ei todellakaan mistään sellaisesta pelkoakaan. Voisin olla kevyesti vielä toisen viikon. Joka aamu alkaa sillä, että lapsi tallustaa tuosta toisesta “huoneesta” viereen ja kömpii kainaloon. Hetki halimista, parvekkeen ovi auki ja suoraan altaaseen. Maailman paras tapa aloittaa päivä! Jopa yleensä vaihtelevalla menestyksellä aamupuuronsa syövä muksu on vetänyt hyvällä ruokahalulla joka aamu lautasellisen kaurapuuroa aamupalalla, kun selkeesti on myös kulutusta eri tavalla. Tuo oman hotellihuoneen uima-allas merinäköalalla on jotain ihan älyttömän ihanaa, kun joka välissä voi pulahtaa altaaseen raahaamatta tavaroita minnekään. Oma huone on sekunnin päässä ja niin on myös minibarin sisältö (jopa se kuuluu tähän pakettiin), ilmastoitu huone ja kaikki mitä nyt sattuu tarvitsemaan aina unohtuneista aurinkolaseista aurinkorasvaan. Jollei uitais päivittäin hirveitä määriä, pelkäisin hieman tämän viikon mukanaan tuomaa painonnousua, sillä tää hotellin buffet on ihan älyttömän kattava ja herkkupöydät notkuu jälkkäreitä ja hedelmiä. Ja nää baklavat! Oh my!

 

Tässä on niin mukavasti päässyt lataamaan akkuja, että kotiinpaluukaan ei hirvitä, vaikka seuraavat viikot on täynnä ohjelmaa ja tekemistä. Yliopisto alkaa, Danten päiväkoti alkaa, nykyinen keittiömme pitää purkaa kokonaan sillä se haetaan pois alle kolmen viikon päästä. Uusi keittiömme tulee heti vanhan lähdettyä pois alta. Ihana saada akut oikeesti ladattua täyteen ja päästä sellaiseen lähes zen-mäiseen tilaan oman rentoutumisen kanssa, sillä sitä tullaan koettelemaan lähiaikoina. Mut just nyt mikään ei hetkauta mua. Nimittäin mun päivät on liian täydellisiä täällä. Danten kanssa vietetyt tunnit uidessa ja vedessä leikkiessä, kaikki ne ilon kiljahdukset ja onnelliset ilmeet on olleet ihan korvaamattoman ihania. En ehkä olisi ajatellut ennen tätä, että joku pakettimatka Rodokselle olisi se, mistä käytän sanaa “unohtumaton”. Mutta sitä se tosiaan on. Mun mieleen jää nimittäin ikuisiksi ajoiksi jokailtainen Danten paljasjalkainen pinkominen takaisin huoneeseemme (hän tykkää jostain syystä juosta paljain jaloin :D) ja aamuinen “moi, mennään uimaan” -herätys. Sellaiset pienet hetket. Ne kun on ollut ihan sataprosenttisen läsnä ja hetkessä kiinni nauttien vaan jokaisella aistilla. Kevyestä merituulesta hiuksissa, lämpimästä auringonpaisteesta iholla ja pienen lapsen mielettömästä tuoksusta, jossa sekoittuu hänen oman ihon kesäistä lämpöä ja auringonrasvan tuttua tuoksua.

Kirjoittelen lisää matkasta ja tarkemmista tiedoista siihen liittyen jahka kotiudumme. Nyt avaan vielä kerran tuon kirjani. Ihan vaan jotta voin nukahtaa jälleen kesken lauseen ja havahtua hetken päästä siihen, että mies kerää puhelimeni pois, peittelee minut ohuella lakanalla ja antaa suudelman poskelle. Aika täydellistä ♥

Lapsen kanssa reissaaminen pt. 1

Jatkona tälle postaukselle raskaana matkustamisesta voisin vihdoin palata tähän aiheeseen, mistä oottekin toivonut todella usein postausta. Ja mikäs sen ajankohtaisempaa näin reissussa ollessa kuin postaus lapsen kanssa matkustamisesta.

Me ollaan reissattu Danten kanssa aika paljon. Jos Dantella olisi kartta, josta rapsuttaa maita pois, olisi siellä jo jonku verran joutunut raapimaan esiin käytyjä kohteita, vaikka ikää ei ole vielä edes kahta ja puolta vuotta. Aika paljon erilaisiakin reissuja on tullut matkattua lapsen kanssa. On ollut köllöttelylomia, kaupunkilomia, monen kohteen seikkailuja, matkoja isolla aikaerolla ja kaiken kaikkiaan hyvin erilaisia matkakohteita. Ensimmäinen Danten matka oli hänen ollessa 3-kuinen, kun matkasimme Prahaan. Sittemmin olemme olleet esimerkiksi Välimeren risteilyllä, yhdistetyllä kaukomatkalla Australiaan, Singaporeen ja Fijille ja viimeisimpänä tuollaisena useamman kohteen lomana Euroopan kierroksellamme kesäkuun lopulla. Jo pelkästään tuo matkojen määrä kertonee vastauksen siihen yksinkertaisimpaan kysymykseen, eli “Onko lapsen kanssa matkustaminen hankalaa?” Ei ole, muuten emme olisi reissanneet näin paljoa. On se toki hankalampaa kuin kahden aikuisen voimin ja eri ikävaiheissa on ollut omia erityispiirteitä, mutta yleisesti ottaen en koe lapsen kanssa reissaamista hankalaksi.

Mitä olen siis oppinut tässä vajaan kahden ja puolen vuoden aikana? 

Vaikka ja mitä! Teen tän kahdessa osassa, koska muuten tää ois ihan jumalattoman pitkä 😀 Aloitetaan lentämisellä, junamatkoilla ja asiakirjoilla,sekä muulla konkreettisella ja jatketaan sit kohdemaiden valinnalla ja muulla sellaisella fiilispohjaisella hommalla.

Lentäminen

Ennen kuin tyyppi sai jalat alleen, oli lentäminen helppoa kuin heinänteko. Muksu viihtyi sylissä, sai ruoan tissitä tai pullosta ja malttoi olla paikallaan. Ihan pienillä ei käsittääkseni tule myöskään korvasärkyä paineenvaihteluista toisin kuin usein ajatellaan, mutta tämä on sellainen tieto, jota en kyllä osaa varmaksi sanoa. Meidän tapauksessa Dante ei ikinä itkenyt lentokoneessa vauvana ja kun hänelle laitettiin putket vuoden ikäisenä, ei sitä “riskiä” ole ollut, sillä Danten korvat ei mene lukkoon putkien takia. Kun käveleminen ja liikkuminen muuttui ajankohtaiseksi, oli lapsi jo vaikeampi pitää paikallaan monta tuntia putkeen, mutta yhtään hankalaa lentoa meillä ei yllättäen ole ollut. Yleensä ollaan pyritty huomioimaan lapsi jo matkaa varatessa. Mahdolliset päiväunet tai yöunet koneessa on pop, jolloin pitkälläkään lennolla lasta ei tarvitse viihdyttää tuntitolkulla, vaan uni maistuu koneessa monta tuntia. Dante nukkuukin lennoilla tosi hyvin, joten meille tää on toiminut.

Mä suosittelen turvakaukaloa lennoille, ja nimenomaan Cybexin Cloud Z-mallia, jossa on makuuasentoon menevä ominaisuus. Me lainattiin tuon edeltävää mallia ystävältä Danten vauvavuonna reissuihin ja se oli ihan mahtava! Hyvin usein lennot ei ole ihan kokonaan loppuunmyytyjä, ja vaikka vauvalle ei olisi omaa paikkaa varattu, me saatiin ainakin tosi monelle reissulle yksi tyhjä paikka, jolloin saatiin turvakaukalo siihen ja nukkuva lapsi siihen kaukaloon. Nyt kun Dante on jo 2-vuotias, niin hänellä on oma paikka lennoilla ja yleensä hän lentää minun ja mieheni välissä nukkuen osittain sylissämme.

Meillä on myös Stokken JetKids-sellainen vedettävä laatikkohässäkkä, joka aukeaa siihen istuimen jalkatilaan tosi kätevästi ja sillä saa sen “reiän” täytettyä niin, että lapsi mahtuu nukkumaan tosi hyvin. Se oli viimeksi käytössä Losin lennoillamme ja oli aivan superkätevä! Tää tosin on mun mielestä kätevä vasta 2v+, koska silloin lapsella on jo oltava se oma paikka. Sitä ennen jos pieni matkustaa sylissä, niin ei tuosta oo juurikaan hyötyä, kun se ei siinä vanhempien jalkojen alla auta. Paitsi jos tosiaan saa sille pienemmällekin oman paikan lennolle, vaikka sellaista ei varaisikaan.

Lennolle me ollaan pakattu aina omat eväät (hedelmiä ja marjoja, kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä, välipalakeksejä ja sosepurkkeja/puuropusseja/kaurapuuro-annospusseja yms.) eikä olla koskaan ees pyritty siihen, että söisi lentokoneen ruokia. Jonkin verran saattaa närppiä ruokaa, mutta aika vähän kiinnostaa. Lapselle saa ottaa aika reteesti sapuskaa ja vettä mukaan. Vauva-aikana meillä saattoi olla vaikka 6 purkkia korviketta lennolla ja lisäksi pussiruokia tai purkkiruokaa ja vettä ja ties mitä. Ne nesteet kuvataan erikseen noissa tapauksissa ja nytkin kun lensimme Kreikkaan, sai Dantella olla mukana kaksi lapsen vesipulloa.

Lennoille ollaan varattu aina reippaasti vaippoja ja jouduttu vauvana kakkavaippoja vaihtamaan koneessa ja myös yhdet oksennukset pesemään koneen vessassa. Mulla on aina lennoilla varapaita mulle ja miehelle ja kaksikin varavaatekertaa lapselle oksennuksen tai minkä tahansa ongelman varalle. Nyt kun Dante on melko varma vaipattomana, matkustaa hän ilman vaippaa, paitsi jos tiedämme, että lennolla saattaa olla pitkät unet, jolloin meillä voi olla varuilta vaippa päällä. En nää huonoksi varmistella vähän liiaksi sitä vaippaa lennoilla, koska välillä vessoihin on hirveä jono koneessa ja siinä pienellä voi olla liian pitkä pidättely tiedossa. Mä en myöskään sinänsä näe sopivaksi etuilla lapsen kanssa jonossa, vedoten pieneen rakkoon tai äkilliseen hätään tai mihin ikinä, vaikka se olisikin totta, sillä se ei ole kyllä kenenkään muun ongelma. Toki antaisin oman paikkani jonossa tällaisessa tilanteessa, mutta se ei voi olla vanhempien ensioletus. Eli tarpeeksi vaippoja pienille ja varavaatteet mukaan koko seurueelle. Nimim. sain osani ym. oksennustilanteesta ja olisi ollut nihkeetä matkustaa loppumatka oksulle haisten.

En tiedä onko D vaan jo niin tottunut reissaaja vai onko meillä ollut jotenkin tosi helppoa, mutta musta edes 12 h koneessa lapsen kanssa ei kuulosta hirveen pahalta. Tarpeeks viihdettä ja tekemistä ja ruokaa mukaan. Ja mielellään yölento! 😀 Tokikaan siinä ei samalla tavalla voi katsella leffoja tai olla koneella tai lukea kirjaa kuin aikana ennen lasta, mutta ei se siitä lentämisestä kyllä hankalaa tee.

Matkatavarat

Me ollaan reissattu niin isojen vaunujen kuin matkarattaiden kanssa ja ollaan roudattu turvaistuinta mukanamme vaikka minne, viimeksi Losiin.

Aloitetaan niistä vaunuista. Alle 2-vuotiaalle saa ottaa vaunut tai turvaistuimen veloituksetta mukaan lennolle. Lentokentästä riippuen vaunut pakataan suojapussiin joko portilla tai sitten jo lähtöselvityksessä (Helsinki-Vantaalla näin) ja ne saa määränpäässä takaisin. Isojen rattaiden kanssa matkustamisessa kannattaa muistaa, että kaikilta lentoyhtiöiltä ei saa kunnollisia suojapusseja vaunuille, joten oma suojakassi ei välttämättä olisi huono idea. Joskin esim. Finnairilla ja Turkishilla on ollu hyvät varusteet tarjota. Mä yleensä menomatkalla säästän ne pussit siltä varalta, että määränpään lentokentällä on huonompi varustelu kuin Helsinki-Vantaalla ja muutenkin kyllä se pussi kestää pari matkaa sen sijaan, että heti heittäisi roskiin. Uudelle tulokkaalle meillä on odottamassa niin kauniit rattaat, että niille tulee ehdottomasti oma kunnollinen suojakassi, sillä en raaskisi jättää niitä muovipussin suojissa ruumaan.

Viimeisin lento meidän isompien vaunujen kanssa taisi olla kun Dante oli 9kk, sen jälkeen ollaan oltu aina reissussa meidän Babyzen Yoyoilla. En voisi lämpimämmin suositella noita matkarattaita. Ne menee niin pieneen tilaan, että ne mahtuvat lentokoneen ylähyllylle helposti ja ne on ihan insinöörityön ihanteellinen taidonnäyte 😀 Jokaisella lentokentällä ollaan tiedetty Yoyot, silleen, että virkailija on tyyliin kattonu rattaita ja kysynyt, että onko ne Yoyot ja ollu silleen ok. Ne menee siis mukaan koneeseen, mikä on ihan superkätevää. Lapsen voi tarvittaessa rullata koneeseen asti niissä kärryissä (tai no yleensä voi, tänne Kreikkaan lentäessä ekaa kertaa joku virkailija kävi ilmoittamassa, että ne pitää taittaa ennen koneeseen menoa, mut tää oli ekaa kertaa ikinä), ja itse asiassa ne on leveydeltään sellaiset, jotka mahtuu penkkirivien välistä koneessa kulkemaan. Tää tuli testattua kun lensin yksin Danten kanssa Ras al Khaimahiin tänä vuonna ollessani jo raskaana ja ekaa kertaa yksin lapsen kanssa reissatessa. Oli aika älyttömän helppoa kuljettaa kundi penkkirivillemme, heittää kamat ylähyllylle, nostaa lapsi penkille ja kääntää ne rattaat kasaan (vie n. 3 sekuntia).

Koska meillä on ollu matkarattaat mukana koneessa, ei olla koskaan jouduttu maksamaan mitään ekstraa turvaistuimesta tai -kaukalosta. En tiedä tuleeko siitä lisämaksua, jos olisi sekä vaunut, että turvaistuin. Varmaan lentoyhtiökohtaista. Me ollaan aika usein viety mukana jompaakumpaa. Jos kohteessa vuokrataan auto, otetaan oma turvaistuin mukaan. Tästä poikkeus oli oikeastaan vaan Australiassa, missä otettiin Gold Coastilla auto vähän ex tempore vastoin alkuperäisiä suunnitelmia. Ei ollut mitään järkeä raahata mukanamme istuinta kaikissa meidän kohteissa kuukauden reissussa. Melkein koko ekan vuoden Dante mahtui Cybexin kaukaloon ja se oli ihan mahtava. Sen sai taksiin helposti mukaan, jos sellaista käytti. Turvaistuin on kulkenut mukana siitä asti kun Dante täytti 11kk. Me halutaan, että Dante kulkee selkä edellä mahdollisimman pitkään (ainakin 3-vuotiaaksi asti) ja yleensä vuokra-autoihin saa aika epäilyttävän näköiset ei-kovin-turvallisen oloiset tuolit, jotka näyttää siltä kuin niitä olisi käyttänyt ainakin miljoona muksua kymmenessä eri kolarissa ja ne on aina kasvot menosuuntaan. Kerran AirBaltic laittoi meidän turvaistuimen uuteen uskoon paluumatkalla Kroatiasta ja jouduttiin ostamaan uusi (matkavakuutus korvasi päivässä tuon), sillä siinä hajosi IsoFix-kiinnitys ja kun turvaistuin on ottanut noin kovan osuman reissussa, niin en uskaltaisi sitä enää käyttää. Euroopassa IsoFix on melko lailla standardi, mutta esim. Jenkkien kohdalla jouduin googlaamaan asiaa aika paljon. Olen melkein aina ottanut yhteyttä vuokrafirmaan ja selvittänyt IsoFix-kiinnityksen yhteensopivuutta ja saanut aika hyvin vastauksen asiaan. (Toimi Jenkeissäkin)

Turvaistuinta en ottaisi matkalle mukaan, ellei olisi vuokra-auto, joka haetaan suoraan lentokentällä ja palautetaan sinne. Aikamoinen järkäle se on kanniskeltavaksi mukana muuten vaan. Sellaisissa tapauksissa, joissa vuokra-autoa ei oo ollut, oon yleensä yrittänyt järjestää kyydit, missä ei oo tarvetta turvaistuimelle (junat yms. eikä takseja) tai sitten kyydin, jossa on turvaistuin tarjolla.

Kannattaa huomioida, että turvaistuin voi helposti olla 15-25 €/vrk reissun päällä autovuokraamosta otettuna, joten se voi helposti tuoda jopa parisataa euroa lisäkustannusta reissuun. Ja en oo koskaan törmännyt laadukkaaseen vuokrafirman turvaistuimeen. Omamme ollessa 100 % luotettava, kolariton ja selin menosuuntaan matkaa tekevä, on raha-asiat viimeinen syy valita oman raahaaminen Suomesta ulkomaille kun puhutaan lapsen turvallisuudesta, mutta tulipahan tässä nyt mieleeni tämäkin puoli asiasta. Mä kans välillä pelkään, että jos Dante sais kulkea vaikka viikon kasvot menosuuntaan, suostuisiko menemään selkä menosuuntaan sitten olleskaan Suomessa. 😀

Sinänsä jännä, mutta sylilapsena matkustavalle alle 2-vuotiaalle on esim. Finnairilla suurempi sallittu matkatavaramäärä kuin sitten omalla penkillä matkaavalle. Sylilapselle on lentoyhtiökohtaisesti omat sääntönsä, mutta lähes kaikilla kokeilemillamme on ollut 10 kg lisämatkatavara sylilapselle. Jollain oli peräti 15 kg. Jos taas sille 2-vuotiaalle ostaa oman lipun, niin esim. Finnairin halvimmalla lipputyypillä siihen ei lukeudu mitään matkalaukkua, mutta tavallinen käsimatkatavara. Me ollaan tähän mennessä reissattu aina niin, että aikuisten matkalaukuissa kulkee myös Danten kamat, eikä tarvitakaan kolmea matkalaukkua reissuun. Mä suosittelen tutustumaan aina aika tarkkaan oman lentoyhtiön sääntöihin, sillä niissä on paljon eroja.

Passi ja viisumit

Dantelle on haettu passi 2-kuisena ja nyt tän matkan jälkeen se uusitaan, varmaan sitten samaan aikaan kun haetaan seuraavalle tulokkaalle passia. Dante on ihan höhlän näköinen sen passikuvassa ja ei todellakaan mitenkään helposti tunnistettavissa nykyisellään. Miettikää nyt millaisia perunapäitä 2-kuiset on 😀 Periaatteessa passi on voimassa 5 vuotta, mutta käytännöt tuntuu jonkun verran vaihtelevan. Mua vähän jännitti se Australian reissu, kun tunnetusti Australian rajalla ollaan aika takakireitä kaikesta ja selvittelin asiaa ennen viisumin hankkimista. Vielä enemmän mua jännitti toi Losin reissu, koska tunnetusti Jenkitkään ei ole sieltä ihan helpoimmasta päästä tuolla rajalla. Tää oli itse asiassa vähän tricky, koska en saanut yksiselitteisiä ohjeita asiaan ja mulla oli aikaa vaihtaa Danten passi, mutta koska ESTA on passikohtainen, mietin milloin uskallan sen ottaa, jos passi joudutaankin vaihtamaan. Loppujen lopuksi sain vihdoin jonku ihmisen kiinni suurlähetystöstä ja sain sieltä vastauksen, että 3-vuotiaaksi asti saa mennä vauvakuvalla. Passi nyt ei ole niin iso hankinta, etteikö sitä raaskisi vaihtaa nyt ennen 3 ikävuotta, vaikka se Suomen passi olisikin voimassa 5-vuotiaaksi asti.

Viisumeita ei olla ihan hirveesti jouduttu hakemaan. Aussiviisumi haettiin kaikille, ja muistelisin, että se haettiin erillisenä Dantellekin, mutta se onkin mulle nyt ihan täys mysteeri, että oliko se näin. Pikkudementia tässä välin. Jenkkireissua varten piti hakea se ESTA myös Dantelle erillisenä ja se myönnettiinkin samana päivänä.

Vakuutukset

Meillä oli ennen kaikki vakuutukset Aktian kautta, mutta ollaan vaihdettu Lähi-Tapiolaan tässä joku aika sitten. Aktia oli Folksamin vakuutusten välittäjänä ja sittemmin nämä vakuutukset siirtyivät Fennialle. Me haluttiin keskittää suuri osa meidän vakuutuksista samaan paikkaan ja päädyttiin Lähi-Tapiolaan, vaikka meidän henkivakuutukset jätettiin Aktiaan ja mun hoitokuluvakuutus on Fenniassa, koska muuten uudesta vakuutuksesta olisi rajattu pari juttua. Meillä on siis myös Lähi-Tapiolan matkustaja- ja matkatavaravakuutukset. Lähi-Tapiolassa koko perhe kuuluu saman matkavakuutuksen alle, joten Dantella ei ole erillistä vakuutusta.

Vakuutusasioita ollaan pari kertaa jouduttu käyttämään, niin Aktia/Folksam-aikana kuin Lähi-Tapiolan aikana. Viimeisin kokemus oli Danten ruokamyrkytys/oksutauti Ras al Khaimahissa, jolloin saatiin ihan uskomattoman hyvää palvelua Lähi-Tapiolalta kaikin puolin.

Suosittelen EHDOTTOMASTI kaikille lapsen kanssa reissaaville koko perheen matkavakuutusta, olisi silkkaa typeryyttä lähteä ilman. Me ollaan Danten ollessa 9kk vietetty yks yökin sairaalassa (kurkunpääntulehduksen takia valvonnassa) ulkomailla. Viimeksi saatiin puhelimen päähän suomalainen lääkäri, joka keskittyi iltamyöhällä juttelemaan puoli tuntia kanssani ja meille katsottiin valmiiksi lähin sairaala ja tarjottiin myös maksusitoutumuksen lähettämistä sinne, sekä vielä kyseltiin Danten vointia parin päivän päästä.

Junamatkat

Tällä viimeisimmällä Euroopan reissullamme tuli harrastettua junamatkailua sangen ahkerasti Danten kanssa. Eurostaria ja Thalysiä käyttäneenä voin lämpimästi suositella molempia lapsen kanssa. Eurostarilla lapsi oli ilmainen muistaakseni 3-vuotiaaksi asti ja Thalysillä 4-vuotiaaksi asti. Dante kulki siis veloituksetta, toisin kuin esim. lentokoneessa olisi ollut, sillä siellä se oma lippu pitää olla yli 2-vuotiaana. Juna on myös superhelppo kulkupeli näin 2-vuotiaan kanssa, kun matkarattaat saa helposti kasaan, junassa ei tarvii pysyä paikallaan lentojen nousuja ja laskuja turvavöissä, vaan siellä liikkuminen ja oleminen on hieman vapaampaa. Toki niissäkin on kolaririskinsä ja äkkijarrutusriskit ja muut, joten lapsen olisi hyvä olla paikallaan mahdollisimman paljon. Matkalaukut ja matkarattaat sai junissa tosi helposti kyytiin, mutta mietinpä tuossa itsekseni, etten äkkiseltään olisi keksinyt mihin olisin laittanut yhdistelmävaunut noissa. Toki nekin saa kasaan ja matkatavarahyllyyn, mutta erillistä paikkaa yhdistelmävaunuille en nähnyt missään.

Rokotukset

Dante on rokotettu rokoteohjelman mukaisesti, niin, että on saanut osan rokotuksista varhennettuna. Mulla on hyvin vahva ja erittäin epäimarteleva mielipide kaikista niistä vanhemmista, jotka ei rokota (ellei ole oikeasti lääketieteellistä syytä) ja meillä on menty Suomen rokoteohjelman mukaisesti mitään mukisematta. MPR on annettu varhennettuna 6kk iässä, koska olimme menossa Välimerelle ja vesirokkorokote on annettu myös varhennettuna. Dante on myös saanut B-hepatiitti ja tuberkuloosi-rokotteet mun synnyinmaan perusteella, koska oon syntynyt Uzbekistanissa.

Mä en koe matkustamista mahdottomaksti ennen MPR-rokotetta ja todennäköisesti mekin ollaan reissussa tulevan vauvan ensimmäisen 6 kk aikana (vauvasta toki riippuu paljolti tämä), mutta olisin kyllä aika tarkka kohdevalinnasta ennen tuota MPR-rokotetta ja rotavirusrokotuksia. Mitään reissuihin liittyviä ylimääräisiä rokotuksia ei ole ollut, eli tolla perussatsilla on menty 🙂 Kohteet ei oo ollu niin eksoottisia, että mitään ylimääräistä oltais tarvittu.

Sellaisia ajatuksia tällä kertaa! Kysykää hei ihmeessä vielä ennen tuota toista osaa ja kertokaa omia kokemuksia tai korjatkaa toki, jos jossain on mennyt pieleen. En ole muistiinpanoja tehnyt tässä kahden vuoden aikana vaan enemmänkin aika fiilis- ja muistipohjalta näitä kirjoittelen 🙂 Palaan alkavalla viikolla toisen osan kanssa! 

Sweetheart

   

Pari kertaa mun kuvissa on vilahtanut mun uusi Steamlinen käsimatkatavara ja oon saanut siitä niin paljon kyselyjä, että oli ihan pakko esitellä se vähän kokonaisvaltaisemmin täällä blogin puolella. Mä törmäsin joskus Lontoon vuosinani superkauniisiin (ja superkalliisiin) matkalaukkuihin Selfridgesilla. Ne jätti lähtemättömän vaikutuksen, mutten edes muistanut niiden merkkiä myöhemmin. Sittemmin jossain Instagramin syövereissä törmäsin samannäköisiin matkalaukkuihin noin puolitoista vuotta sitten ja jäin ihastelemaan niitä. Ihastelin ja ihastelin näitä Steamlinen laukkuja, kunnes vihdoin tämän vuoden alussa uskalsin tilata tuon vanity-kokoisen laukun. Se ei mennyt ihan maaliin, sillä pari päivää myöhemmin sain viestiä Steamlinelta, että kyseinen laukku on valitettavasti tilapäisesti loppunut ja että he ovat palauttaneet maksuni. Voi perhana, että se ärsytti. No ei siinä mitään. Vihdoin laukkuja tuli heinäkuun alussa lisää ja minähän olin heti kärppänä paikalla.

Steamline ei itse asiassa ole juuri se kyseinen merkki, jota jäin ihastelemaan aikanaan Selfridgesilla, vaan luulen sen olleen Globe-Trotter. Kauhistellessani Steamlinen hintaa ekan kerran, googlailin merkkiä tarkemmin ja silloin törmäsin johonkina artikkeliin, jossa Steamlinea verrattiin “säästö”-versioksi tuosta Globe-Trotterista. En meinannut uskoa, että tuo on se “halvempi” versio 😀 No, joka tapauksessa tilasin tuon vanity-kokoisen laukun, sillä en ollut ihan varma paljonko olen laukkuihin valmis sijoittamaan ja onko ne oikeesti hintansa väärti. Tuo pienin tuntui kaikista monikäyttöisimmältä, koska ajattelin, että se toimii hauskasi laukkuna arjessa. Laukku tuli tällä kertaa perille asti, mutta pari päivää myöhässä suunnitellusta aikataulusta. Ei siinä, en olisi asiaa huomannutkaan, mutta yritys korvasi sen oma-aloitteisesti meilillä pahoitellen ja mukavalla alennuksella seuraavaan ostokseen. Kävi itse asiassa siis tosi hyvä tsägä, koska jäin miettimään tätä tilatessa tuota käsimatkatavara-kokoista matkalaukkua myös.

Olen ollut tälle aivan myyty! Tää on niiiiiin kaunis ja tosi laadukas! Oon käyttänyt käsilaukkuna jo muutaman kerran ja nyt on mukana Kreikassa käsilaukkuna. Yhdessä sen käsimatkatavara-kokoisen matkalaukun kanssa, jonka laitoin viikko sen jälkeen kuin tämä vanity saapui. En valitettavasti ehtinyt ottamaan sen parempia kuvia vielä tuosta isommasta, mutta se on hyvin samanlainen kuin tämä pieni. Mä päädyin kaikista malleista Sweetheart-malliin, joka on musta hurjan kaunis! Tuo ihana kukallinen vuori vaan kruunaa koko kauneuden. Meillä on yleensä matkalaukut varastossa, ettei vie tilaa kotona ja harvoinhan nuo matkalaukut kovin kauniita on. Nää Steamlinen matkalaukut on niin ihania, että ne toimii sisustuselementteinä kotona. Pienempi majailee mulla laukkuhyllyn vieressä, ja isomman sijoitan varmaan työhuoneeseen “lehtipöydän” tapaisesti.

Isoa matkalaukkua en välttämättä lähtisi ostamaan tästä sarjasta, sillä ruumassa matkalaukkuja kohdellaan vähän niin ja näin ja kulumaa niihin tulee aina, vaikka kuinka nätisti kohdeltaisiin. Mutta, näin kässäri-kokoisena reissaan mielelläni näiden kaunokaisten kanssa. Mun siinä pienessä matkalaukussa on samanlaisesta kuosista kuin tuo vuorikangas tehty suoja”pussi” joka on siis sellainen päällevedettävä kangas, joka hylkii vettä ja suojaa tuota laukkua. Valko/beige nahkainen matkalaukku on varmasti melko hazardi, jos sitä ei pysty suojaamaan, mutta tää suojakangas toimii erittäin hyvin! Ujutetaan vaan päälle ja tarranauhalla pohjasta kiinni. Ei paljon pelottanut sijoittaa laukkua hattuhyllylle tai auton takakonttiin, kun se on täydellisen suojassa. Tiedättekö miten nautinnollista on, kun on joku tuote, missä kaikkea on ajateltu? Kun viimeistely ja kaikki on vimpan päälle? Näiden kanssa tulee just se fiilis, kun kaikki on mietitty, matkalaukut on tosi visuaalisen kauniita mutta samalla toimivia ja lisäksi esim. tuo matkalaukku liikkuu tosi kivasti ja kevyesti.

Tää hankinta osui sillai mukavasti hyvään saumaan, että meidän edelliset kässärit alkoi vähän yksi toisensa jälkeen hajoamaan. Itse asiassa mun suosikki kässäri levisi käsiin Euroopan reissumme lopuksi, eikä sitä oikein edes saa korjattua. Nyyh. No, ehkä tämä korvaa sen! Mielenkiinnolla odotan näiden kestävyyttä ja samaan aikaan pohdiskelen erittäin tarkkaan uuden ison matkalaukun hankintaa. Oon niin pettynyt viimeaikaiseen Samsoniten laatuun, että ei tosikaan. Ennen mun ihan luottolaukut ei vaan pelaa enää niin kuin olettaa voisi tuossa hintaluokassa ja noilla lupauksin. Mun kahdeksan vuotta vanhat Samsonitet toimii edelleen hyvin ja on kasassa, mutta niissä pitäisi käydä vaihtamassa renkaat. Mä itse asiassa lahjoitin ne eteenpäin äidilleni jokunen vuosi takaperin, kun sain uudet matkalaukut. Tällä hetkellä meillä on turkoosi isoin Samsonite ja harmaa nahkakoristeltu isoin Samsonite. Alkuun erittäin laadukkaalta tuntuneet laukut on nyt alkanu brakaa siihen malliin, että menee usko. Tuo uusin on ehkä kaksi vuotta vanha ja se pysyy tällä hetkellä kasassa pyhälä hengellä ja yhdellä vetskarilla. Siitä on hajonnut about kaikki mahdollinen (paitsi renkaat) ja ne taittopuolen “palat” on lähteny irti yks kerrallaan. Euroopan reissulta tultiin takaisin niin, että tuo pysyi kasassa pelkällä vetskarilla, eli nuo eivät olleet sivuja enää tukemassa. No, eilen siitä lähti hitto vielä toinen vetskarivedinkin irti (laukku ei ollu mitenkää megatäynnä ja ihan normaalisti se avattiin) ja tässä reissussa ollaan yhden vetskarin ja vetimen varassa. Koko matkalaukku pitää avata siis ympäri koko matkalta, kun on vaan yks toimiva vetskaripuoli ja sehän tarkottaa, että tuo on käytännössä kahdessa osassa.

Tykkään näissä Steamlineissa tuosta vetskarittomasta mallista hurjasti ja se mun edellinen suosikkikässäri oli myös vetskariton, sellainen napsautettava malli. Nyt oon katellut sillä silmällä Rimowaa isoksi matkalaukuksi, mutten enää tiedä mihin luottaa. Noi kalliiden merkkien matkalaukut on niin perhanan hintavia, että haluaisi oikeasti sellaisen 10-15 vuotta kestävän matkakumppanin. No, kyllähän noi Samsonitet saa kaiketi korjattua, kun niissä on aika pitkät takuut, ja toki yritän saada ne korjattua, mutta ärsyttää niin paljon, ettei voi luottaa tohon kestämiseen yhtään. Onko teillä jotain matkalaukkuvinkkejä? Mikä on oikeesti kestävä, kevyt ja hyvä? 

Ja mitä tykkäätte tästä Steamlinen pikkuvanitysta ja Instagram-kuvassani vilahtavasta samanlaisesta matkalaukusta? Eikö oo aika herkullisia? 

Los Angeles – Disneyland

Huhh mikä kasa kuvia Disneylandista tarttuikaan kameraan! Oon niitä tässä pikkuhiljaa yrittänyt käydä läpi ja tehdä postausta tuosta retkestämme, kun siitä on kovasti kyselty!

Losin reissustamme on tulossa ihan oma postaus, mutta tämä oli pakko erotella omakseen, on nimittäin aikamoinen kuvapläjäys ja paljon ajatuksia tuosta reissusta.

Ennen lähtöä me ajateltiin kyllä, että me halutaan Disneylandiin, vaikka Dante on vasta 2-vuotias. Mä oon aina halunnut siellä käydä, enkä usko, että paikka voi varsinaisesti vastenmielinenkään olla taaperolle. Uskoin kyllä, että Dante viihtyy siellä ja että korkeintaan meiltä jää vaan osa kokematta, koska on matkassa taapero, eikä esim. 7-vuotias, joka saisi varmaan eniten irti paikasta. No, kuvien ilmeet kertonevat kaiken tarpeellisen tästä sitten 😀 

RUUHKAT MATKALLA

Googlailin jonkin verran tuosta ennen kuin lähdimme kohti Anaheimia ja meidän vuokra-autofirman kuski itse asiassa anto parhaat vinkit 😀 Meillä oli todellinen jenkkisetä Hertzin shuttle busin kuljettajana ja hänen kanssaan juteltiin vähän noista ruuhka-ajoista ynnä muista. Anaheimhan ei siis ole kuin ehkä 45 minuutin ajomatkan päässä Losista, mutta pahimmillaan ruuhkaan saattaa mennä pari-kolmekin tuntia kuulemma. Me ensin ajateltiin, että lähdettäis hirveen aikaisin liikkeelle, mut sit todettiin, että se ois meidän tapauksessa ihan hölmö idea. Meidän ei ollut tarvetta olla siellä kokonaista päivää aamusta iltaan, sitä ei olisi jaksanut vanhemmat tai taaperokaan. Niinpä käytiin aamupalalla kaikessa rauhassa kunnon yöunien jälkeen ja lähdettiin liikkeelle vasta n. 10.30 aikaan. Loistava veto, sillä Dee tipahti autossa päikyille ja nukkui koko matkan, joka tosiaan kesti 49 minuuttia, eikä seisty ruuhkassa missään kohti.

Me viihdyttiin tuolla noin 19 asti illalla ja lähdettiin 19.30-20 välillä ajelemaan takaisinpäin. Siinäkin matkassa meni alle tunti, joten eipä siinäkään ruuhkaa ollut. Missattiin toki illan ilotulitukset, mutta ei tuollaisen pienen kanssa yksinkertaisesti olisi jaksanut pidempään vaikka kuinka oli rattaat mukana. Nähtiin kuitenkin päivän toinen paraati, ja se oli ehdottomasti se, mitä haluttiin päästä todistamaan uudelleenkin.

PARKKI

Mä selvittelin tätä vähän etukäteen, että mihin kannattaa jättää auto, mitä se maksaa ja miten sinne sitten pääsee. Mulla oli prioriteettina se, että sieltä pääsee sitten nopeasti ja ruuhkatta pois, jos lähtee väsyneen taaperon kanssa ajelemaan takaisin. Törmäsin jonkun jenkkibloggaajan vinkkiin, että vaikka Disneylandilla on kaksi isompaakin parkkitaloa/-aluetta, niin hän suositteli jonkun alueen vieressä olevan hotellin pihaa. Me maksettiin 25 USD siitä, että auto seisoi The Anaheim Hotelin pihassa. Maksu tapahtui respassa ja se oli ihan tarkoitettukin Disneylandin kävijöille. Mitä googlasin tuota hintaa, niin maksettiin korkeintaan muutama USD enemmän kuin parkkitalossa, mutta se oli ihan huippuhelppo ratkaisu! Siitä käveli alle 10 minuuttia pääportille, eikä tarvinnut kikkailla shuttlejen tai vastaavien kanssa. Meidän tapauksessa tää oli paras ratkaisu, koska halusin ehdottomasti meille jonkun sellaisen vaihtoehdon, jossa koin todellakin, että auto oli lähellä ja saatavilla, ilman, että piti jonotella shuttleihin tai mihinkään.

LIPUT

Mä latasin Disneylandin applikaation ennen tuota vierailua ja ostin liput netistä suoraan. Me haluttiin tuonne teemapuiston puolelle vaan, eli tuonne missä on noita Disney-hahmoja, toi linna yms. Vieressähän on sitten huomattavasti villimpi huvipuisto, jota varmasti rakastaisin muuten, mutta raskaana ja kaksivuotiaan kanssa todettiin se melko turhaksi. Kahden aikuisen liput maksoi 238 €. Jep, ei oo halpaa lystiä. MUTTA, ihan joka pennin arvoinen oli tämä! Me pitkään mietittiin, että onko rahan väärti “tuhlata” päivä ja noin paljon rahaa tuolla, mut todellakin oli. Applikaatiosta liput vaihdettiin vaan paperisiin (ei jonoja) ja siitä sitten mentiin turvatarkastusten läpi alueelle.

MITÄ MUKAAN?

Meillä oli mukana meidän Yoyo Babyzen matkarattaat, jotka on aina superkätevät. Meillä on reissussa niiden kanssa aina sellainen lisärengas ja kassi, johon saa koko omaisuuden. Dantelle oli vähän jotain hedelmiä ja marjoja eväänä, pari proteiinipatukkaa miehelle ja mulle, ja kolme pulloa vettä (omaa vettä sai ottaa alueelle, ei ollut mitään ongelmaa). Kamera, vaihtovaatteet lapselle, vaihtokengät turpeelle raskausmamalle, toinen lippis, aurinkolasit, aurinkorasvaa ja hyvä mieli. Siinäpä ne. Ei mitenkään erityisemmin varustauduttu mukaan, mitä nyt just vettä ja pikkupurtavaa ja vaihtovaatteita oli mukana, mut todettiin, että toi on sellainen pankin räjäyttävä setti, että maksetaan sitten tuolla sapuskoista mitä ikinä maksaakaan, ei jakseta alkaa lähtemään minnekään sieltä. Moni pakkaa ymmärtääkseni jotain ruokia mukaan, koska alueella ei ole ihan mitenkään halpaa.

APPLIKAATIO

Applikaatio oli superkätevä, se kannattaa ehdottomasti ladata etukäten! Siinä oli tosi paljon kaikkea positiivista, mut ennen kaikkea siinä…

… näkyi missä hahmot kulkee ja missä on niidet meet & greetit, ja meille kaikista tärkeintä oli noi hahmot, joita Dante yksinkertaisesti rakasti. Kattokaa vaikka noita kuvia! 😀 Ja poika edelleen päivittäin muistelee noita tapaamisia. Niitä oli aika hyvin ripoteltu niitä tapaamisia, mut esim. Aku Ankka oli tavattavissa vaan tyyliin puolen tunnin ajan sinä päivänä kun me oltiin ja se ois jääny meiltä ilman appia huomaamatta

… näkyi laitteiden jonotusajat melko tarkasti, oli helppo suunnitella

… oli selkeä kartta, missä näkyi myös paraatin lähtöpaikat ja aloitusajat yms.

… oli todella helppo hakutoiminto kaikelle vessoista ruokapaikkoihin

… pystyi ostamaan photo passin, jolla sitten ammattikuvaaja otti kuvat perheestä/lapsesta hahmojen kanssa meet & greeteissä. Passi maksoi koko päivältä 15 USD, eli hieman alle 15 euroa ja omaa QR-koodia näyttämällä kuvaajan ottamat kuvat latautui suoraan sinne appiin. Sieltä ne on ollu ladattavissa 45 päivää. Per hahmo kuvia otettiin 10-15 kpl ja oli superkiva, kun saatiin koko perheen kuvia.

Kaikin puolin superkätevä!

PAIKAN PÄÄLLÄ TAAPERON KANSSA

Meillä oli hirveän hauskaa! Paikka on ihan supervisuaalinen ja ainakin me oltiin kaikki hirveän iloisia ja onnellisia siellä. Ihan sellainen “Happiest place on Earth”. Käytiin Dantelle sopivissa laitteissa, ihasteltiin niitä hahmoja, käytiin tapaamassa Minni, Mikki ja Aku ja palloiltiin kaikissa niissä taaperolle sopivissa paikoissa. Suosikkeja oli Dumbo-karuselli missä oli lentäviä norsuja, perinteinen karuselli, Aku Ankan tapaaminen ja ehdottomasti se hahmoparaati, joka katsottiin kahdesti. Etäisyydet ei itse asiassa oo yhtään mahdottomia, liikkumaan pääsee jalkojen lisäksi junalla (mitä Dante fiilasi) ja kaikki toimii hyvin. Vessajonot ei oo pitkiä, ruokaa sai nopeasti, joka paikassa myytiin vettä yms. Henkilökunta oli tosi avuliasta ja mä esim. kysyin ihan suoraan kahdesti, että missä näkee paraatin parhaiten ja sain aina hyvin vastauksia.

Ne paraatit on upeita! Musiikki pauhaa ja kaikki tutut hahmot menevät ohi vilkutellen ja tanssien. Dante oli poksahtaa onnesta.

Me tultiin itse asiassa sattumalta sellaiseen aikaan, että oli tutustumismahdollisuus Minni Hiiren kanssa heti pääporttien lähellä ku tultiin sisään. Mentiin siihen ensin. Dante ei oikein eka tuntunut tajuavan ja ei ois malttanu hetkeekään jonottaa. Mut sit ku näki sen ihmisen kokoisen Minni Hiiren, niin oli aivan myyty. Piti päästä kokeilee nenää, halimaan ja pusimaan ja antamaan yläfemmoja. Oli AIVAN onnessaan. Sen jälkeen se olikin ihan tohkeissaan joka hahmosta ja odotti tosi nätisti aina tapaamista. Aku Ankan kanssa oli parasta, kun odottelimme hetken jätskiä syöden siinä Aku Ankan majapaikan edessä ja nähtiin kun Aku tulee. Satuttiin olemaan hänen reittinsä varrella, ja Aku tuli sieltä tööttämään nenänpäätä, halaamaan Dantea ja leikittämään hetkeksi. Dante oli oikeesti niin onnellinen, etten unohda sitä ikinä. Sitten kun jonon kautta mentiin vielä siihen viralliseen meet & greetiin, siellä sai ihan rauhassa jokainen viihtyä muutaman minuutin Akun kanssa. Kertaakaan ei tullut sellainen kiirehditty “move along” -fiilis, vaan lapsi sai ihan tosissaan imeä itseensä sitä tapaamista ja heittää femmoja, halia ja höpötellä. Mikki Hiiren kanssa taitaa olla niin, että Mikkejä on useampi ja pitkännäköisestä jonosta huolimatta Mikin luokse pääsi aika nopeasti. Eri huoneisiin otettiin aina n. 10 ihmistä sisään ja sai hieman hengata ja ottaa kuvia.

Kuten sanottua, toi meidän 2-v muistaa edelleen hirveen hyvin ton päivän, rakastaa kattoa näitä kuvia ja kertoo edelleen, että Aku teki “tööt” nenälle 😀 Ja aamulla kun heräsi seuraavana päivänä, niin eka lause vielä kiinni olevien silmien läpi oli “norsut lentää!”. Taisi jäädä Dumbo-karusellikin siis mieleen 😀

Hieman eri puolella Mikin ja Akun huudeja oli muuten myös Nalle Puh-kauppa ja -laite, josta Dante tykkäsi kanssa paljon. Kaiken kaikkiaan, ihan näin pienellekin päivä meni kuin siivillä ja Dante ainakin viihtyi erinomaisesti. Me ei kiirehditty mihinkään, vaan poika sai ihastella just kaikkea mitä halusi, koko päivän ja ainoa päämäärämme oli paraatit ja ne meet & greetit. Kun lähdimme ajelemaan majoitukselle silloin 20 aikaan, poika simahti heti autoon ja kotiin päästyämme ei illalliset maistunu yhtään, vaan ensimmäistä kertaa ikinä pyysi päästä nukkumaan 😀 Energiat tosiaan tyhjeni aika tehokkaasti tuolla, mutta oli kaikesta päätellen hyvin onnellinen.

Äiti rakasti kaikista eniten tuota äärimmäisen kaunista linnaa, ihanan ystävällisiä hahmoja ja vedet silmiin tuonutta paraatia, missä soi tutut biisit ja näkyi iloiset lapsuuden lempihahmot!

MITÄ MIINUKSIA?

Ei äkkiseltään tule mitään mieleen. Jos vihaat paikkoja, missä on paljon lapsia ja paljon ihmisiä, niin lienee sanomattakin selvää, että Disneyland ei ole oikea paikka. Mutta, kiireettömällä asenteella ja hyvällä mielellä toi paikka on ihan täydellinen! Kaikki on tehty todella viimeisen päälle, palvelu pelaa ja kaikki sujuu. Hieman kallishan tuo on, kun miettii, että kolmehenkisen perheen päivä maksoi about 400 €, vaikka Dante meni vielä ilmaiseksi kun on niin pieni! En oo ihan tarkkaan laskenut, mutta liput, parkki, ruoat siellä, valokuvamaksu, Minni-korvat, saippuakuplakone, jätskit, vedet ja muut. Nää ei tietty oo kaikki mitenkään pakollisia, mutta kyllä se 300 € menee väkisin siellä kolmehenkiseltä perheeltä. En kuitenkaan koe, että paikka olisi ollut liian kallis, sillä se oli todella hienosti ylläpidetty, puhdas ja hyvin järjestetty ja henkilökuntaa oli tosi paljon! Ei juuri jonoja muuta kuin laitteisiin ja kaikki pelasi erittäin hyvin. Kyllä tuollaisen ylläpitoonkin menee aika hyvin rahaa, varsinkin kun pelkässä paraatissa esiintyy varmaan satoja työntekijöitä.

Meidän päivä oli kaikin puolin todella onnistunut, enkä vaihtaisi mitään. Ja todellakin, jos ollaan sitten lasten kanssa isompana taas jossain paikassa, missä Disneyland on, niin mennään uudestaankin! 🙂

Aurinkomatkalle!

Meidän EI pitänyt mennä enää mihinkään reissuun ennen vauvaa. Tuon Euroopan tourin piti olla meidän viimeinen isompi reissu puoleen vuoteen ja tarkoitus oli nauttia kesästä Suomessa. Niin siinä kuitenkin kävi, että nää kotiinpaluukelit Suomen heinäkuussa oli niin masentavat, että en kestänyt ajatusta tällaisesta kesästä kokonaisuutena. Mitä se tämä on, että joutuu kerrospukemaan lapsen heinäkuun puolessavälissä kun lämpömittari näyttää +13? Puhallettava uima-allas makaa varastossa ja ulos ei oo mitään asiaa shortseissa. Eilen oli kiva päivä kun ei tarvinnut takkia, mutta tänään on taas synkkää ja pilvistä. Maanantaina olin ihan maani myynyt, koska mä odotan aina kesää koko muun vuoden ja kun säät on lähes syksyiset heinäkuussa, alkaa hiipimään todella suuri harmitus. Kun mulle näiden mielentilojen keskellä tarjoutui lähteä perheenä reissuun heti elokuun alusta, ei tarvinnut kovin kauaa miettiä ennen myöntävää vastausta.

Toki Suomessakin voi kelit vielä parantua, mutta en laske sen varaan kyllä nyt tätä koko kesää, niinpä me suunnataan perheen kanssa kolmen viikon päästä Kreikkaan viikoksi rantalomailemaan. Selvitin vakuutusyhtiöstä, että raskaudenkaan puolesta ei ole mitään esteitä lähteä ja hypin ympäri kotia varausvahvistuksen ilmestyttyä sähköpostiin. Ja nyt en malta odottaa! Yleensä me ollaan tosi omatoimisia matkaajia. Otetaan lennot itse, valitaan hotelli tai muu majoitus ja järjestetään kaikki itse. Nyt tehdään toisin ja lähdetään pakettimatkalle nauttimaan helppoudesta, täysihoidosta ja hyvästä säästä. Kun nyt lähden reissuun reippaasti yli raskauden puolenvälin pienen lapsen kanssa, kuulostaa “kaikki valmiina”-paketti erittäin hyvälle. Vähän on myös sellainen kutina, että tässä lähivuosina kun lapsia on enemmän kuin yksi ja lomajärjestelyt aina hieman haastavampia kuin nuorena sinkkuna, niin tällainen pakettimatkailu Euroopassa tulee olemaan meidän ykkösvalinta. Ja kohteitahan Euroopassa riittää!

Meidän oli itse asiassa kesän alussa tarkoitus lähteä Kreikkaan. Tai no itse asiassa, meidän oli tarkoitus lähteä sinne jo viime vuonna, kun kyselin teidän vinkkejä Kreikkaan. Se sitten jäi muiden reissujen alta. Nyt kun helleaaltoisessa Pariisissa katseltiin kotimaan sääennusteita, naureskelin miehelle, että mä oon niin valmis häipymään viikoksi Kreikkaan, jos tää menee oikeesti näin. Ja niinhän me nyt vihdoin tehdään! Kreikka on vielä kohteena meille hieman tuntematon, ollaan oltu vaan Ateenassa ja Santorinilla. Nyt mennään teidänkin paljon kehumalle Rodokselle viikoksi Aurinkomatkojen pakettimatkalle. Oon vilkuillut koko viimeisen vuoden Aurinkomatkojen pakettiratkaisuja Finnairin pistetilini ollessa aika hyvällä tolalla, mutta jotenkin se on aina vähän jäänyt meidän vähän erikoisten matkasuunnitelmiemme tähden. Nyt halusimme helpot suorat lennot, jonkun mahdollisimman ihanan majoituksen, missä viihtyy lapsen kanssa koko päivän ja mahdollisimman helpon ja lapsiystävällisen kohteen.

Niinpä me lähdetään yhteistyössä Aurinkomatkojen kanssa Rodoksen Lindokselle, Kiotarin alueelle. Me valitsimme majoitukseksi Rodos Princessin, joka näyttäisi olevan aika erinomainen taaperon kanssa reissatessa. On vesiliukumäkiä, taaperoallas ja ranta. Lindos vaikuttaa aivan ihanalta ja supersuloiselta alueelta ja asiakkailta arvio hotellista on ollut 4.6/5 mitä tulee lomaan lapsen kanssa. Kuulostaa erittäin lupaavalta! Viikko ei siivoomista, ei ruoanlaittoa, ei säätämistä, ei minnekään kiirehtimistä. Hyvää ruokaa, lämpöä ja kiireetöntä ulkona oloa ja loputtomia vesileikkejä. Lentoajat on alle 4 tuntia suuntaansa, mikä on just täydellinen aika, lapsi ei ehdi yhtään tylsistymään. Kuulostaa kaikin puolin täydelliseltä meille juuri tähän tilanteeseen ja tähän kesän kaipuuseen. Ei, mulle toi ulkona oleva +14 ei ole mikään kesä.

Musta on tosi mielenkiintoista lähteä nyt pakettimatkalle, sillä olen ollut sellaisella viimeksi muutama vuosi sitten ja sitä ennen joskus 18-vuotiaana. Jotenkin nuorena aikuisena on tullut aina rakennettua itse palikoista kokonaisuus ja sitten vastannut itse mahdollisista ongelmia ja pettymyksistä. Nyt tilanne on kuitenkin vähän eri, ja siksi odotan innolla, miten kaikki menee, kun voi heittäytyä lomamoodiin oikeesti täysillä jo Helsinki-Vantaalla ja palata sieltä sitten kun kone laskeutuu takaisin Suomen kamaralle. Aurinkomatkat oli mulle hirveän miellyttävä yhteistyökumppani tähän matkaan, koska se on 100 % suomalainen yritys, joka on myös Suomen vastuullisin ja luotetuin matkanjärjestäjä. Lennot lennetään Finnairilla, mikä on ehdottomasti plussaa ja loman lentojen hiilidioksipäästöt voi kompensoida tuolla Push for Change -ohjelmalla. Aurinkomatkoilla on oma vastuullisuusohjelma, jolla pyritään minimoimaan matkailun ilmastovaikutuksia ja toiminnassa huomioidaan ja kunnioitetaan ihnisoikeuksia kaikessa toiminnassa. Aurinkomatkojen ohjelmistosta ei esim. löydy eläinretkiä, oppaiden työasustet on tehty kierrätetystä materiaalista ja koko henkilökunta on suorittanut vastuullisen matkailun koulutukset. Jos siis haluaa suomalaisen matkanjärjestäjän, joka panostaa sekä vastuullisuuteen että asiakaspalveluun, niin Aurinkomatkat on tätä kaikkea.

Me ollaan aika kokeneita matkustajia, mutta hieman kokemattomammalle matkustajalle tällainen paketti on varmasti aivan lyömätön, kun Aurinkomatkojen suomenkielinen palvelu on tukena 24/7 ja suomenkieliset oppaat ovat apuna aina. Oon jo ihan into piukeena katellut retkivaihtoehtoja ja tutkinut Kiotaria, Lindosta ja Rodosta alueena

Nyt täytyy siis ehtiä käymään lääkärissä hakemassa todistus siitä, että raskaus on sujunut ongelmitta, pakata mukaan uikkarit ja SPF50-aurinkorasvat sekä kaikki mahdollisen vesilelut ja lähteä vuoden huolettomimmalle lomalle. Ei paljon pääse nyppimään nyt pilviset kylmät kesäpäivät, kun tiedän, että meillä on edessä ihana viikko täydellistä kesää Kreikan auringossa. Toki voi olla, että tästä Suomenkin kesäkelit paranee, mutta on reissussa silti niin erilaista! Mulle Suomessa on aina liian kylmä uida ja jotenkin tuollainen altaalla/rannalla hengailu, uiminen ja Välimeren herkut tuntuu nyt erittäin ihanalta idealta viimeiseltä lomalta ennen vauvan saapumista.

Onko muita, jotka on luovuttanut kesäsäiden suhteen ja varannut matkan jonnekin palmujen alle? Ja hei, kaikki vinkit Rodoksesta ja Lindoksesta otetaan mielellään vastaan! 🙂