Kesäisen Tampereen parhaat palat

Meillä on ollut ihana kesä ihan täällä Suomessa ja aika paljon vietetty aikaa ja tehty perheenä nimenomaan tässä lähialueilla. Pirkanmaa on ihanaa aluetta ja Tampere ihan mielettömän ihana kesäkaupunki! Lapset on pieniä, joten tekeminen on aika painottunutta heidän kanssaan olemiseen ja puuhailuun, mutta ollaan onneksi saatu myös omaa aikaa kahden kesken mieheni kanssa. Me ollaan nyt vähän kateltu tota maailman tilannetta herkällä silmällä koko ajan, ja mä luulen, että loppuvuonnakin pysytellään ihan oman maan rajojen sisällä, ehkä korkeintaan etelänaapurissa käydään lasten vaaria ja isomummia moikkaamassa, mutta juuri nyt en näe hyväksi mennä edestakaisin, kun tilanne on mitä on. Suomessakin on hyvä muistaa turvavälit ja mahdolliset maskisuositukset ottaa vakavasti. Toivottavasti mahdollisimman moni pysyttelee täällä kotimaassa, nyt jos joskus siihen on syytä! Koko maan turvallisuus ja hyvinvointi on nyt melko pienistä valinnoista kiinni ja kotimaiset yrittäjät ja palveluntarjoajat, varsinkin matkailu- ja tapahtumapuolella on erityisen hyvä pitää mielessä.

Ajattelin listailla teille tähän hieman kaikkia niitä juttuja, mitä me ollaan tehty tässä kesä-heinäkuun aikana ja mitä voisin lämpimästi suositella nyt teille jokaiselle vielä kesän tekemiseksi ihan yhtä lailla kuin alkusyksynkin aktiviteeteiksi. Tiedän, että monilla on kesäloma vasta alkanut ja lapsetkaan ei vielä ole koulussa tai välttämättä päikyssäkään. Joten, jos olette matkalla tänne päin, niin kannattaa lukea tämä lista. Tai no, kannattaa lukea se anyway, sieltä saattaa löytyä ideoita, minkä vuoksi tulla tänne päin 🙂 Nää  koko perheen aktiviteetit on musta tosi kivoja myös ilman lapsia, eli kannattaa tsekkaa nekin, vaikka puhun paljon lapsiperheiden puuhailusta, sellaisena me nimittäin ollaan tää kesä puuhailtu täällä. Lopussa myös muutama ravintolavinkki! 🙂

Yhteistyö VisitTampereen kanssa on ollut mulle kyllä ihan supermieluisa, nimittäin oon saanut sieltä superkivoja vinkkejä ja mulla on nykyään VisitTampereen sivu kirjainmerkeissä ja aina löydän jotain kivaa sieltä. Kannattaa ehdottomasti tutustua siihen, huikea määrä tarjoamaa listattu, jos olette täältä päin tai vierailemassa. Mä löydän jatkuvasti uusia juttuja ja ollaankin menossa nyt viikonlopuksi sen kautta löytämääni uuteen ihan superkivan näköiseen kohteeseen.

TAMPEREEN MAAUIMALA & UINTIKESKUS

Aloitan tällä, koska haluan vilauttaa hieman maauimalaa kuvalla, mitä oon yrittänyt hieman peitellä, että ei näy hirveesti ketään, ja koska tää on viimeisin minne itse mentiin, kun oltiin täällä hieman spontaanisti viime viikonloppuna kaverin kutsumana, niin on tuoreimmassa muistossa 🙂 Ei maailman kaunein muokkaus, mutta mennään sillä. Maauimala sijaitsee Kalevassa uimahallin kyljessä ihanalla paikalla, missä on loputtoman iso nurtsialue, leikkipaikka, pieni ja iso lastenallas, kuntoallas, hyppytornit ja vaikka mitä. Tosi siisti paikka mennä koko perheenä tai lasten kanssa. Alle 4-vuotiaat lapset menee ilmaiseksi ja aikuinenkaan ei ollut kovin kallis. Tampereen matkakortilla pääsymaksu on edullisempi ja voi mennä sekä pelkästään maauimalaan, että lisäksi tuonne sisälle. Me varmaan hyödynnetään tätä nyt tulevina lämpiminä päivinä, nimittäin molemmat vesipedot viihtyivät erinomaisesti. Erittäin kiva paikka kahden pienen kanssa, koska siinä missä taaperolle / pikkulapselle on tekemistä altaissa, voi pienempi myllää nurtsilla, leikkipaikalla tai pötkötellä aurinkotuolilla. Rattaiden kanssa mahtuu hyvin ja paikalla on kahvila.

Viikonlopuks on luvattu mieletöntä keliä, käykää tsekkaamassa tää!

KOULUKADUN MINIGOLF

Koulukadun minigolf on tosi viihtyisällä paikalla Pyynikin kupeessa. Vieressä välkkyy vesi, iso nurtsialue ja leikkipuisto on ihan vieressä ja on useempi erilainen rata. Hinnat ei päätä huimaa ja on kiva lämpimän päivän aktiviteetti koko perheenä, ellei ihan hirveetä skabaa halua, nimittäin siihen ei 3-vuotiaasta ole. Tää on jotenkin tosi mukava ympäristö olla ja leikkipaikkakin on tosi kiva, pienille sopiva. Mukava levittäytyä piknikille tuohon viereen minigolfin jälkeen tai jakautua kahteen ryhmään, lasten viihtyessä leikkipuistossa.

 

Ja siitä onkin sangen lyhyt matka Pyynikille, mistä on ihanat näköalat, mistä saa munkkeja ja missä pääsee vähän kuntoilemaankin halutessaan.

Portaita pitkin pääsee ihan täydelliseen rauhaan tonne keskelle ei mitään nauttiaan rauhasta ja rennosta olemisesta. Tosi kiva retkipaikka tai sitten ihan vaikka kuntoilun puolesta erittäin rattoisa. Kahden pienen kanssa ei ehkä ihan paras, koska toisaalla on vesi ja toisaalla korkeat portaat, mutta toisaalta meidän 3-v. tykkäsi tästä metsäretkestä, kun pystyi ottamaan porraskisaa. En tajua miten niin pieneen pakettiin mahtuu niin paljon energiaa.

Ehkä koska tiesi, mitä on tulossa…

 

PYYNIKIN NÄÖALATORNI, MUNKKIKAHVILA JA TORNILASKEUTUMINEN

No hei Suomen paras paikka Danten mielestä. Pyynikin munkkikahvila. Ai että! Tuolta saa muuten myös sokerittomia munkkeja ja riisipiirakkaa, jos ei ihan sokerilinjalle lähde, mutta me ollaan yleensä sallittu se kerran kuussa toi sokeripommi Dantellekin 😀 Hän rrrrrrrrrrrrakastaa sokeripullapaikkaa. Ja pakko sanoa, vaikka en ole supersokeristen leivonnaisten ystävä, onhan noi Pyynikin munkit omaa luokkaansa!

Pyynikillä pääsee näkötorniin, jossa on mielettömät näköalat…

Ja jos oikeen villillä tuulella on, niin tota tornia pitkin pääsee laskeutumaan. Me tehtiin tää miehen kaa ihan sydän kurkussa (minä), mutta pakko sanoa, että superhauska kokemus. Esim. treffeille, jos on vähän aktiivisempi pariskunta tai polttareihin tää on superhyvä!

Käykää tsekkaamassa Visit Tampereen sivuilta, miten näitä järjestetään “walk-ineille” tai isommalle porukalle voi varata yksityistilaisuudenkin. Mukava tyyppi vetää tota näkötornin laskeutumista, vaikka olin varmaan vuoden ärsyttävin asiakas kun kyselin tuhat kertaa ja olin ihan pupu pöksyissä tuolla. Mut pääsin alas ja ylitin itseni! 🙂 Näitä on kalenteroitu tonne syyskuun lopulle asti, eli hyvin ehtii vielä 🙂

Ja kun alueella ollaan, niin läheltä löytyy…

VARALAN FLOWPARK

Varalan Flowpark, jossa siis ihan hurjan mahtavan näköiset radat aikuisille ja skidirata muksuille. Optimaalinen just 3-4v.+ sanoisin, mutta varmasti hauska vielä 6-7 -vuotiaallekin. Tää oli Danten mielestä aivan mahtava paikka ja kyllä muaki hirveesti himotti mennä kiipeilee ja lentelee flying foxilla. Jos mun synttäreillä on hyvä sää, niin suunnataan tänne miehen kanssa treffi-illan alkuun, kun on lapsenvahtikin sopivasti sitten 😀

Skidirata oli mun mielestä tosi hyvin järjestetty ja siinä pääs vähän kokeilee erilaisia ja kerää rohkeutta lapsi, ja loppujen lopuksi tätä ei ois saanut sieltä poiskaan. Onneks oli munkit seuraavana ohjelmassa 😀

Mun mielestä ihan superhyvä yhdistelmä Tamperepäiväksi lasten kanssa aurinkoisella kelillä ois Minigolf + Flowpark + Munkit Pyynikillä (tässä siirtymät autolla n. 5min) ja siitä vaikka maauimalaan iltapäiväks köllimään. Eikä tuu älyttömän hintaiseksikaan tällainen päivä, mutta ikimuistoinen se todellakin on!

Mutta jos sataa tai on epävakaa sää, niin takuuvarma hitti löytyy kyllä Tampereelta myös!

 

TAMPERE-TALON MUUMIMUSEO, TUHTO-RAVINTOLA JA SORSAPUISTO

Tampere-talossa oleva Muumimuseo on ihanan rauhallinen vierailukohde pienten kanssa, ja on ihmeellin niin 3-4-vuotiaalle kuin ihan pienellekin. Valoja ja kimaltavia juttuja, erilaisia isoja kirjoja ja pienmalleja. Jos Muumi-faneja löytyy, niin pieniä kuin isoja, suosittelen tätä lämmöllä, toki tänne pääsee ympäri vuoden, mutta jos ei sadepäiväksi keksi aktiviteettia, niin tää on varmasti mieleenpainuva kokemus.

Tampere-talossa on Muumimuseon lisäksi mm. Tuhto-ravintola, josta oon maininnut joskus aiemminkin. Tosi hyvää ruokaa on täältä aina saanut ja lounasaikaan tää palvelee edullisella lounaalla, mutta voi tilata myös listalta. Ihan superhyvä halloumisalaatti saa multa suositukset ainaskin ja lounaspöydässäkin oon ollut useamman kerran. Tosi kiva ruokapaikka, jos on liikkeellä pienten kanssa, koska pääsee helposti puiston puolelta sisään ja kun on syönyt, on ympärillä tekemistä riittämiin.

The halloumisalaatti. Erittäin hyvää.

Tätä syödessä kohdattiin pieni yllättävä näky…

Oi että sitä ilon ja tutinan määrää kun ykskaks näköpiiriin ilmestyi Muumit, joiden kanssa pääsee kuvaan! Pienempi oli ihan hölmistynyt, isompi aivan onnesta soikeena. Ilmeet kertonevat kaiken. Muumien kanssa kuvaaminen ei ole jatkuva aktiviteetti, vaan sattui osumaan silloin kohdalle, kannattaa tsekkailla, jos näitä järjestellään enemmänkin 🙂

Tampere-talon edustalla oleva Sorsapuisto on mun mielestä hurjan kaunis, vähän sellainen keskieurooppalaishenkinen puisto, jossa voi viettää ihanaa päivää piknikillä tai mennä tuonne ihmettelemään sorsia ja syömään jäätelöä veden viereen.

Lisäsi paikalla on ihan mielettömän kiva leikkipuisto, joka on yksi suosikkejani Tampereella. Lapset viihtyy tuolla erinomaisen hyvin.

Ja Sorsapuiston reunalla on häkeissä kanoja, jotka on tosi mielenkiintoisia pienelle eläin-intoilijalle. Rehellisesti sanottuna tuolla saa helposti lounasaikaan kulumaan 4-5 h kun käy ensin leikkipuistossa ja sitten syömässä ja sitten Muumimuseossa tai toisinpäin.

Lisäksi Sorsapuistossa on näköjään puistokirppis joka sunnuntai, ja mä ainakin aion ilmaantua sinne myymään joku sateeton sunnuntai heti kun sopii aikatauluihin. Toivottavasti 16.8., mutta katsotaan säätä sitten kans. Infoilen! 🙂 Mikäs sen mukavampaa kuin kirppistellä kesäsäällä samalla kun lapset voi telmiä miehen kanssa tuolla leikkipuiston puolella! Mistä tuliki mieleeni, että VisitTampereen sivuilla on myös tosi kattava lista kirppiksista, kun haette kohteista sanalla “kirpputori”. Ihan vaan silleen välihuomiona…

Ja sitten se kesän kohokohta…

 

SÄRKÄNNIEMI

Särkänniemessä on huomioitu epidemia-tilanne erilaisin turvallisuusrajoituksin ja esimerkiksi Särkänniemeen pitää varata “paikka”, mutta kalenterissa näyttäisi olevan vihreää mikä tahansa päivä. Dante rakasti tota sen verran, että mennään varmaan vielä kerran tän kesän aikana tuonne ja vähän harkitsen nyt sitä, että ostettais kausikortti. Maksaa 129 euroa ja poikkeuksellisesti sisältää myös ensi vuoden, tai siis on voimassa ensi kesän päättäreihin asti. Sisältää myös “huvipuiston kahden kesäkauden lisäksi talvikauden kohteiden (Akvaario, Planetaario, Näsinneulan näkötorni) rajattoman käytön ja loppuvuoden 2020 sesongit (esim. Karmiva karnevaali).” Tässä ehtis hyvin hyödyntää tuota vielä ja lisäksi ens kesänä tuolla vois käydä vaikka kuinka usein aikuisen sisäänpääsymaksulla.

Paikan varaaminen Särkänniemeen ei maksa mitään, ja jos suunnitelmat muuttuu tai tulee sade, ei ole ongelmaa. Sisäänpääsy Särkänniemeen oli 8,90 euroa, sisältäen oikeuden mennä yhteen laitteeseen. Eli käytännössä pääsylippu on laitelippu yhteen laitteeseen. Alle 3-vuotiaat pääsee ilmaiseksi 🙂

Särkänniemi on musta ihana ja siellä on paljon kivoja aikuisten laitteita, mutta olin itse asiassa jopa hieman yllättynyt siitä, miten ihanan paljon puuhaa siellä oli 3-vuotiaalle. Paljon laitteita tuonikäiselle, joihin sai mennä itse ja useita, jonne sai mennä aikuisen kanssa. Possujuna oli kaikista mieluisin, mutta nuo lentokoneet oli vahva kakkonen 😀 Ja tosiaan tuolla olis saanut aika kevyesti kulumaan sen koko päivän Alle 120 cm -rannekkeen kanssa.

Myttykin pääsi hakemaan ensikosketusta paikkaan, nimittäin alle 3-vuotiaat saavat mennä sopiviin laitteisiin ilmaiseksi, joten isoveli ajelutti meitä muutamaan otteeseen isolla autolla. Oli kivaa molempien mielestä!

Ja kivaa oli myös hattara. Ai että. Lapsuusaikana huvipuistot on maailman paras asia kyllä. Pakko ehkä ostaa se kausikortti 😀

Särkänniemi on mun mielestä ihan superihana jo sen sijainnin takia, kun se on veden äärellä, mutta kuitenkin tosi lähellä keskustaa. Helppo mennä, ja mukava olla, kun on jotenkin niin rauhallisen kiva alue.

 

Aikusille suosittelisin lämpimästi päivää vesiurheilun tai vesilillumisen parissa näköalalla kohti Särkänniemeä, nimittäin…

HIKING TRAVEL

Kaupinojan uimarannalta löytyy Hiking Travel, jonka palveluissa on vaikka ja mitä kanooteista SUP-lautoihin ja muuhun vesi- ja maaurheiluun. Kaupinojan sauna on tässä ihan vieressä ja tossa voi käydä ensin vaikka yhdessä puuhailemassa vedellä jotain kivaa, me oltiin melomassa tai no, nauttimassa oikeastaan vaan kesäpäivästä ja vedellä olosta ja maisemista, ja sen jälkeen suunnata vaikkapa saunaan.

Hiking Travel vuokraa kaikki tarvittavat välineet, joten jos haluatte mennä vaikka suppailemaan, ei tarvii omaa lautaa! Hinnat on tosi kohtuulliset ja tonne pääsee helposti koko päivän kestävälle seikkailulle tai sitten vaan lyhyelle ajanvietolle, treffeille tai lapsivapaalle iltapäivälle. Lastenkin kanssa tänne toki voi mennä, esimerkiksi isoja perhekanootteja tuolla vuokrataan lapsiperheille ainakin, mutta mä en sen tarkemmin asiaa vielä tutkinut, kun noi meidän on niin pieniä vielä, etten lähtis viemään vielä mihinkään moiseen. Muutaman vuoden päästä sitten! 🙂 Fatbikea ja potkulautaa löytyy myös ja paljon kaikkea muuta, joten kannattaa tutustua, jos mielii vesiurheilemaan 🙂

Selkeä hinnasto löytyy nettisivuilta ja henkilökunta oli tosi auttavainen ja palvelualtis, joten sieltä saa kyllä apuja ja opastusta, arviota tarpeellisesta ajasta vuokraukselle ja konkreettisia neuvoja aloittelijoiden puuhaamiseen. Keskustasta tonne menee autolla alle vartin 🙂

Keskustasta puheen ollen. Tulipa testattua siellä myös tällainen uudehko kokemus, nimittäin…

 

ROOF WALK FINLAYSON

Finlaysonin Cafe Katton vierestä lähtee Roof Walk, joka kestää n. 45 minuuttia ja kiertää Finlaysonin katolla, mistä on kivat näköalat. Vaijerilla on kiinni koko ajan ja opas kulkee mukana. Tarinaa saa omaan korvanappiin Finlaysonin ja Tampereen historiasta ja kerrontatyyli on tosi hauska! Ei yhtään pitkästyttävä museokierros tyyppinen juttu, vaan oikeesti mielenkiintoinen ja hauskasti kerrottu katsaus historiaan. En voi suositella korkeanpaikan kammoisille, mutta jollei ihan mahdottomasti pelkää, niin hauska kokemus tuo on! Ollaan turvallisesti tasaisella katolla ja edessä on suurimmaksi osaksi aikaa korkea kaide. Turvallisuudesta huolehditaan koko ajan, joten ei pitäisi ihan heti tulla pelko puseroon, ellei nyt kovin pelkää korkeita paikkoja. Tuo Cafe Katto oli muuten tosi kiva uus tuttavuus, joten suosittelen sitä tässä samaan syssyyn 🙂

Ja sit mun mieliasiaan… Ravintolat!!

Aamupalaksi…

 

LILLAN

Oon kehunut tätä jo aiemminkin ja tää on aivan ihana! Oltiin täällä syömässä koko perheenä ystävän kanssa ja tää on vaan niin viihtyisä paikka lasten kanssa. Suojaisa omakotitalopihan kaltainen paikka, missä on superhyvää ruokaa ja hyvä palvelu! Lillanin brunssi on Tampereella kai jo omanlaisensa paikallisten kulttisuosikki, sitä ei oo ainakaan vielä silloin ollut kun oltiin viimeksi, mutta aamupalaa on saanut ja se on ollut oikein erinomaista! Lillania suosittelen myös majapaikaksi, nimittäin tuo on tosi symppis kiva hotelli, joka sijaitsee Viinikassa, ihan heti Tampereen keskustan ulkopuolella. Hyvät yhteydet, ihana butiikkihotelli ja ihan mahtava viikonlopun aamupalapaikka!

Lounaaksi…

 

PUISTO

Jo edellä mainitun Tuhton lisäksi voisin suositella Puistoa sellaiseksi helpoksi ja hyväksi lounaspaikaksi. Kattava lounaspöytä, josta kasata oma annos. Tää on siitä huikea, että se aukeaa Koskipuiston puolelle iiiiisolla terassilla, minne on helppo liikkua. Puistoa on just kevään aikana uudistettu ja se on entistä viihtyisämpi! Tää on ollut meidän vauvaporukan kantapaikka kun sinne mahtuu helposti monien rattaiden kanssa ja siellä on reilusti syöttötuoleja pienille. Ja kun sinne pääsee helposti kävellen tosta puiston puolelta ja lähellä on Pikkukakkosen leikkipuisto, niin ihan täydellinen lounaskohde koko perheelle. Ja täältä saa hyvää kahvia, ainakin mun mielestä latte täällä on superhyvää! 🙂

Illalliseksi…

 

MUUSA

Muusa oli mulle melko uusi tuttavuus, mutta voin heti suositella ja piru, että on pakko päästä sinne taas pian uudelleen, koska toi Bang Bang kukkakaali on vaan jotain liiiiian hyvää 😀 Olympiakorttelissa sijaitseva Muusa on hauskalla tavalla vähän hipster, mutta ei yhtään teennäinen. Ruoka on ihan superhyvää, ravintola tosi viihtyisä ja palvelu pelaa. Olutta on joka makuun (iso plussa joillekin, toisin kuin mulle, joka ei harrasta koko juomaa) ja ruokoapuolella tuli kanssa valinnan vaikeus. Mut se bang bang kukkakaali. Hello. No anyway. Täällä on hauska terassi sisäpihalla rakennusten välissä, missä on kivoja seinämaalauksia ja ihanat pihakeinut, joiden äärellä syödä tai olla yksillä tai useammilla. Tunnelmaltaan tosi viihtyisä ruokapaikka, jossa oli kiva pitää kahdenkeskiset illallistreffit miehen kanssa.

(Sanoinko jo, että edelleen haluaisin sitä hitsin kukkakaalia?! :D)

 

PERISCOPE

No tää on mun ikisuosikki. Ratinan yläilmoissa oleva Periscope on vähän sellainen fancympi fine dining -paikka, jonne mennään aina kun on jotain spessumpaa. Vietettiin täällä tyttöjen iltaa ystävän kanssa nauttien superhyvästä ruoasta ja seurasta ilman lapsia. Ollaan usein perheinä liikkeellä, joten tällaiset kahdenkeskiset hetket on aika ihania! Periscopen ruoka ei oo koskaan ollut mitään muuta ku superhyvää ja palvelu tuolla pelaa aina. Koronakeväänä laajennettu terassi on lämpiminä päivinä aivan mielettömän ihana ja viihtyisä, kuin ulkomailla olisi!  Kaikki mun maistamat annokset tuolla on olleet tosi hyviä, mutta noi ribsit on aina yhdet mun suosikeista!

Ja hei, Periscopen pornstar martinit on ihan älyttömän hyviä! Tota drinkkiä kuuluu harvoin millekään menulle ja sattuu olemaan suosikkini, niin oon ihan superinnoissani, että tota saa Periscopesta ja vielä ihan todella hyvin tehtynä! Periscopeen kannattaa varata pöytä viikonlopuksi ajoissa, terassilla on mahdollista ottaa päiväksi pienestä maksusta daybed ja nauttia aurinkoisesta päivästä siellä ruoan ja juoman merkeissä. Terassillekin tarjoillaan ruokaa, mutta siellä on supistettu menu. Nyt kesällä oon pari kertaa ollut tuolla lounaalla ja siellä on päivittäin vaihtuva lounas ja a la carte lista myös lounasaikaan ollut nyt. Kannattaa aina tsekkaa etukäteen, mutta kyllä tuolta takuuvarmasti hyvää ruokaa saa! Mä suosittelen niin lounaaksi kuin illalliseksi aina! 🙂 Periscopesta on myös aivan ihanat näköalat, kun on kuudennessa kerroksessa.

Näiden ruokapaikkojen lisäksi suosittelen ainakin lämpimästi:

Jack the Roosterin terassia ja wingsejä siellä, Brooria, Napolin pizzaa, Kajoa, Masua ja Bonker Moodcourtin Hoax-ravintolaa, jossa on mielettömiä vegaaniruokia, mm. ihan sairaan hyvää bang bang kukkakaalia täälläkin. Ja ehdottomasti Kauppahallin 4 vuodenaikaa, Umami ja Natsu! Nää nyt ihan silleen muutamana vinkkinä, Tampereella on ihan superpaljon hyviä ruokapaikkoja, en oo itekää ehtiny ku vasta murto-osaan 🙂 Jos olette vaan päivän Tampereella, niin jo pelkästään keskustan alueella on tosi paljon kivaa tekemistä ja Kauppahallissa kannattaa ehdottomasti käydä!

Siinäpä multa vähän ideoita kivaan päivään tai useampaankin Tampereella, meneekö joku näistä testiin? 

Tyhjä reissukalenteri – mitkä fiilikset?

(Mulla tuli tänään tästä kuvasta mieleen Amsterdam ja yks kuva, jonka otin siellä. Tää vaan sattu olemaan 20 km päässä kotiovelta 🙂 

Pitäisi pakata. Siis pakata. Tuntuupa hassulta, näin koronakevään jälkimainingeissa ajatus pakkaamisesta. Ollaan oltu niin tehokkaasti vaan Pirkanmaalla ja muutamalla päiväreissulla pk-seudulla, ettei oo ollut tarvetta pakata käytännössä melkeinpä viiteen kuukauteen. Ei kuulosta ehkä paljolta, mutta yleensä reissaillaan niin paljon, että tuntuu mulle ajatuksena pitkältä ajalta. Eikä me nytkään siis kauas mennä ja omalla autolla eikä lentäen, mutta pitäis ottaa melkein viikon tavarat kaikille mukaan. Lasten kanssa pakkaaminen on aina jotenkin ihan omanlaisensa projekti, kun on pitkä lista mitä tarvitsee, mitä pitää olla varmuuden vuoksi mukana ja sitten kun molemmille tarvii olla tarpeeks vaihtovaatteita, jos ei oo pesumahdollisuuksia ja ties mitä kaikkea, niin mulla on täällä joku A4 täynnä pakkauslistaa.

Tuntuu hassulta lähtee reissuun, vaikka tosiaan se ulottuu niinkin pitkälle kuin Tallinnaan. Se onkin ainoa ulkomaanmatka tällä hetkellä meidän kalenterissa. Eilen juteltiin ystävän kanssa ensi talven matkasta sellaisessa “ois hauska mennä porukalla” -hengessä, ja vaikka idea tuntui ihanalle, tuntuu se jotenkin vielä kaukaiselle, koska niin vahva “ehkä” on mielessä koko ajan. Ehkä. Me oltiin itse asiassa suunniteltu, että mennään talvella pariksi kuukaudeksi Ausseihin, ajatuksena ihan vaan ottaa irtiotto talvesta ja asua yhdessä paikassa Ausseissa pari kuukautta. Mutta no, tilanne on tosi auki tän pandemian takia ja Australia ei varsinaisesti ole tunnettu siitä, että ottavat omien rajojensa availut mitenkään kovin höllästi. Niinpä voi olla, että vaikka pandemia maailmalla on rauhoittunut, ei Australiaa kiinnosta suomalaiset vierailijat pätkääkään. No, se selvinnee jossain välissä, mutta lähinnä muistan kun tästä puhuttiin perheen kanssa joskus kuukausi sitten ja äitini ihmetteli ihan järkyttyneenä, että vieläkö me harkitaan sitä asiaa. En ymmärtänyt hänen ajatusta. Hän vaan jotenkin ihmetteli, että “mitä jos taas tilanne eskaloituu tai jotain sattuu?”. Niin. Sepä se. Kun ei tämä pandemia nyt ole maailmassa ainoa asia mitä voi sattua tai mitä voi tapahtua tai mikä voi vaikuttaa. Kummasti sitä on kuitenkin aina reissannut jonnekin yhtään miettimättä. Ei nyt ehkä minnekään sota-tantereelle tai epidemian keskelle, mutta onhan maailmassa sattunut ja tapahtunut. On syttynyt sotia, on tulivuoria purkautunut, on ollut maanjäristyksiä ja mellakoita ja ties mitä. Eipä se ole koskaan estänyt suunnittelemasta kuuden kuukauden päähän. Musta tuntuis nyt iha hassulta ostaa lentolippuja Ausseihin, koska “tilanne voi olla mitä vaan”. Mutta niinhän se tilanne on aina voinut olla “mitä vaan”.

Korona on kuitenkin jotenkin muuttanut sitä omaa ajatusta. Ehkä se meidän aikojen ensimmäinen pandemia oli oikeasti tosi pysäyttävä ja näytti vahvasti toteen sen, että kaikkea voi sattua ja mitä tahansa voi tapahtua ja mitä se konkreettisesti on. Koko maailma voi muuttua parissa viikossa ja se kriisitilanne voi olla hyvinkin raju. Se on konkreettisesti jumissa oloa, kun lentoja ei lähde. Se on konkreettisesti täysin ennakoimaton tilanne, joka voi olla todella hankala tosi monin tavoin. Ja silti kun mietin vaikka ensi talven lomaa, mietin ensimmäisenä vain koronaa, vaikka tosiaan mitä vaan voi sattua. Ihan eri pandemia tai jotain sairauksiin liittymätöntä. Matka on aina riski ja rahansijoittaminen tulevaisuuden suunnitteluun on myös aina riski. Ja silti niitä on aina otettu. Nyt oonkin ykskaks tilanteessa, ettei ole mitään reissua oikeastaan suunniteltuna, eikä yllättäen ihan hirveetä intoa suunnitella. Jollakin tasolla varmasti myös ADHD-lääkitys on vaikuttanut asiaan, sillä olen löytänyt selkeitä yhteyksiä mun matkustamisen ja ADHD:n väliltä, mutta ei se kuitenkaan ihan hirveän kattavasti asiaa selitä.

Oon seurannut sosiaalisissa medioissa haasteita ja matkafiilailuja, joissa on mietitty minne mennään kun pandemia on ohi ja mulla on lyönyt tyhjää. Kuopioon? 😀 Musta on itse asiassa ollut aika virkistävää kun matkustamisen mahdollisuus on ollut pois pöydältä, eikä Suomeen jääminen tuntunutkaan valinnalta, jossa poissulkee muita vaan ainoalta valinnalta. Eikä sekään ahdista, vaan tuntuu kivalta! Sellaiselta “nyt on vihdoin aikaa…” ja sit heti miettii, että miksei sitä aikaa muka ole muutenkin? En tiedä, kirkkaat vedet, palmu, lämpö ja kaikki etelään liittyvä vetää aina puoleensa ja tuntuu vertauksessa kivemmalta, vaikkei välttämättä ole. Meillä oli tänään ihan hurjan hauska päivä ja me oltiin enimmillään kai 30 km päässä kotoa. Ei tarvinnut pakata tai mennä minnekään. En tiedä kuinka iso osa tätä fiilistä johtuu koronasta ja uudesta opitusta ajatusmaailmasta tai kuinka iso osa ADHD:n ymmärtämisestä ja hoitamisesta, mutta ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mua ei ahdista ajatus siitä, että ei ole mitään matkasuunnitelmia. Mulla on aina ollut vahva halu ja tarve tietää seuraava matkakohde ja jos sellaista ei ollut näköpiirissä, iski aivan hirveä matkakaipuu. Nyt sitä ei oo ollut lainkaan. Ehkä se on tää ajoitus, kun eletään ihaninta vuodenaikaa Suomessa pitkine valoisine iltoine ja helppoine arkihetkine,eli voi hyvinkin olla, että todellisuus rysähtää niskaan kertaheitolla lokakuussa ja pakataan taas kimpsut ja kampsut talven pimeimpään aikaan.

Musta on kiva lähteä Tallinnaan vähän samalla tapaa kuin musta on kivaa lähteä Kuopioon. Helppoa ja iisiä, pääsee näkemään omia läheisiä ja rakkaita ja pääsee viettämään aikaa tutuissa rakkaissa paikoissa. Kokea uusia juttuja lasten kanssa. En jotenkin osaa mieltää sitä ulkomaanmatkaksi lainkaan 😀 Mut koen sen just samanlaisena kuin sen, että lähtis lomalle Helsinkiin. Ei mikään uusi jännittävä seikkailu tai hirveän draivin ajama tarve päästä parempiin keleihin ja kivempaan ympäristöön. Ehkä tää Korona-kevät myös jotenkin muutti omaa suhtautumista Suomeen. Paljon tehtiin varmasti Suomessakin väärin ja joissain kohti liioiteltiin, toisissa huithapeloitiin. Mutta samalla oli jotenkin turvallinen ja rauhallinen olla Suomessa. Sellainen fiilis, että maailmalla myrskyää ja mä olen kotona ja kaikki on sen takia kuitenkin ihan hyvin. Moni asia voisi olla paremmin ja jotkut asiat ovat joissakin paikoissa paremmin, mutta kokonaisuutena ajatellen, enpä olisi halunnut olla missään muualla kuin täällä. Ehkä ensimmäinen todellinen kriisi ja kansainvälinen pysähtyminen pysäytti mut ja laukaisi ennennäkemättömän kiitollisuuden myös Suomea kohtaan.

On tosi haastavaa tällä hetkellä pohdiskella yhtään mitään vetämättä aiheisiin mukaan ADHD-diagnoosia ja miten elämä on muuttunut tänä kesänä. En haluaisi koko aika höpistä siitä teidän kyllästymiseen asti, mutta kun se vaikuttaa hyvin kokonaisvaltaisesti ja on itsekin vaikea miettiä, mikä kaikki johtuu siitä ja mikä ei ja mitkä uudet ajatukset ovat sen hoidon vuoksi ja mitkä olisi muutenkin. On ollut vaan jotenkin hauska, miten eri tavalla sitä ajattelee tällä hetkellä. Monena kesänä jos heinäkuu alkaisi +16 ja sateella, mä tuskastuisin sekunnissa ja klikkaisin itseni jonnekin matkasivustolle. En tiedä oliko kesäkuu vaan niin mieletön, vai miks mä löydän itseni jatkuvasti ajattelemasta, että “olipa kiva kesä… eiku hetkinen, nythän on vasta heinäkuun alku!” ja rinnassa kuplii sellainen samanlainen odottava ilo kuin yleensä maaliskuussa. Jee, tätähän on vaikka kuinka paljon vielä jäljellä! Sadepäivät ei harmita, ei ne kesää pilaa, koska kivaa tekemistä on kyllä vähän mälsemmillekin keleille.

Mä mietin tätä eilen kun oltiin miehen kanssa viettämässä treffipäivää ja melomassa kajakilla ihan Tampereella. Ollaan kuusi vuotta oltu yhdessä, ei olla kertaakaan ennen käyty. Oon ollut melomassa ainakin Kroatiassa, Australiassa ja Turkissa, mutten koskaan täällä kotimaassa. Miksi en? Ei nimittäin ollut paljon maisemissa vikaa. Aamulla sää näytti vähän epävakaalta ja oli sateen mahdollisuus, mutta keskipäivän melontareissumme ajan oli ihana puolipilvinen sää ja täydellisen tyyni vesi. Suomalainen luonto on henkeäsalpaava jotenkin sellaisessa puhtaassa vehreässä herkkyydessään ja luonnollisuudessaan ja kesällä Suomi on jotenkin niin elinvoimainen. Kaikki on kirkkaita värejä. Sinistä vettä ja vihreää metsää ja kirkasta kauttaaltaan. Pohdin eilen kaunista koivun heijastusta katsoessa vedenpinnasta, että en oo ehkä koskaan ulkomailla nähnyt aitona näin värikylläistä kauneutta. Rakastan palmuja ja etelän kukkia, mutta miksi en ole koskaan oikein edes kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka kaunista on ihan täälläkin? Ei ehkä nähty quokkia tai flamingoja, mutta nähtiin kuikka ja kaksi poikasta ja katottiin miten poikaset nähtävästi opetteli sukeltamista ja äiti (?) komensi niitä niin hauskan näköisesti, ainakin näin pienten lasten silmään siinä oli jotain tosi samaistuttavaa. Se on Suomea, se on tavallista meille. Mutta miksi sitä on jotenkin aina väheksynyt jonkin “erityisemmän”vuoksi. Koska aika monelle muulle juuri tämä Suomen luonto ja kesä on jotain selittämättömän erityistä.

Mä oon aina ollut tosi huono toimimaan “pakotettuna”. Jos mä vaikka päättäisin, etten söisi suklaata kuukauteen, mun ei mitään muuta tekiksään mieli kuin suklaata, koska sitä ei sais syödä. Ja sit saattaisin kuitenkin olla syömättä suklaata muutenki. Niinku mä pakkomielteilin hernekeittoa Australiassa asuessani kun sitä ei mistään saanut tai niinku mä oon himoinnu koko raskausajan omenasiideriä, jota juon ehkä kerran kuussa talvikuukausina muuten. Kun joku kielletään tai sitä aletaan säätämään, siitä tulee mulle vieläkin houkuttelevampi. Ja en todellakaan ole mikään erityinen lumihiutale tässä asiassa, vaan varmasti monilla on näin. Ja jos oon rehellinen, niin maaliskuussa mä pohdin lähes päivittäin sitä, missäköhän järjestyksessä alkaa taas maailma avautumaan ja mihin sitä mahdollisesti pääsee tänä vuonna reissaamaan. Ja nyt en oo ees seurannut, minne saisi matkustaa ja piti tarkistaa pariin otteeseen Viroon liittyen karanteenisäädökset. Vielä maaliskuussa olisin voinut kuvitella, että tässä vaiheessa mä päivittäisin matkasivuja ihan hirveellä draivilla. Siks onkin niin kummallista, että kun ei saanut matkustaa ja ei voinut matkustaa, siitä löytyikin ihan erilainen rauha pysyä paikallaan.

Kävikö muilla tätä samaa? 

Kuvituksena random räpsäsyjä eiliseltä. Kesä, olet ihana♥

Koronaviruksesta ja miksi en pelkää sitä… ainakaan vielä

“Hui kamala, rokottamattoman 4-kuisen kanssa matkaan koronaviruksen aikaan, miten uskallat?!” No iisisti. Sitä paitsi Mytty on rokotettu rokoteohjelman mukaan, eikä Koronaan oo mitään rokotetta muutenkaan. Ja mehän mentiin Arabiemiraatteihin, jotka on olleet erittäin tehokkaita koronavirukseen liittyen, emmekä mihinkään Wuhaniin. Jos mulla olisi ollut matka Kiinaan tiedossa (ei tuu muuten ihan muutenkaan olemaan, on mun kaikista vierailukohteista häntää pitävä sen suhteen, mitä tykkäsin), niin olisin sen perunut, mutta en mä näe mitää järkeä tässä vaiheessa perua reissua tai olla peloissaan lentämisestä tai reissaamisesta alueille, joissa epidemiaa ei ole. Ihan yhtä lailla se tauti voisi meidän perheeseen tarttua ihan missä tahansa muualla, johan sitä on ollut Suomessa, Helsinginkin alueella ja junassa matkustaneella. Ja mehän reissataan Mytyn kanssa junalla jatkuvasti. Ihan yhtä todennäköisesti sairastunut ihminen aivastaa Mytyn päälle täällä Suomessa junassa kuin Dubaissa.

Mun mielestä on ollut tosi mielenkiintoista seurata tätä Korona-keskustelua. Onhan tää ihan oman mittaluokkansa epidemia, jollaista ei kaiketi mun elinikänä ole vielä ollut toista. SARS nostatti uutisia pitkään, mutta se olikin huomattavasti tappavampi n. 10 % kuolinuhriprosentilla. Todetuista Koronatartunnoista tähän mennessä n. 3 % ovat olleet kuolettavia ja täytyy muistaa, että todennäköisesti luku on pienempi, sillä varmastikaan kaikkia sairastuneita ei ole testattu, varsinkin jos taudinmuoto on ollut lievä. Juu, tää on paljon pahempi kuin tavallinen influenssa, mutta paljon vähemmän kuolettava (ainakin tähän astisen tiedon mukaan) kuin esim. SARS tai vähemmälle huomiolle jäänyt MERS (jonka tappoaste oli yli 30% luokkaa). Tietyllä tapaa koen, että tällaiset taudit ovat luonnon oma keino taistella meitä ihmisiä vastaan. Näin ympäristökeskustelun aikana on mielenkiintoista huomata mm. se, että kolmessa viikossa Kiinan päästöt ovat romahtaneet 150 miljoonaa tonnia viime vuoteen verrattuna. Kiinan hiilidioksidipäästöt ovat nyt siis noin neljänneksen alemmat kuin normaalisti helmikuussa. Pudotus vastaa lähes kolminkertaisesti Suomen vuosittaisia kasvihuonekaasupäästöjä. (Lähde) Ensinnäkin, kelatkaa, että Suomen kolmen vuoden päästöt on sitä, mitä siis tyyliin Kiinan yhden viikon päästöt on. Kelatkaa. Siks tuntuu aina välillä hieman kyseenalaiselta tää eurooppalaisten syyttelykulttuuri lennoista sun muusta, kun tää vaaka asettuu näin. Toki jokaisella teolla on pienen pieni merkitys, mutta yksittäisen ihmisen valinta on pisara valtameressä ja jotenkin tällainen uutisointi muistuttaa mua tietyllä tapaa meidän ihmisten voimattomuudesta. Mutta, tässä onkin mielenkiintoista nähdä, onko luonto sittenkin meitä vahvempi.

Pandemioita ja epidemioita maailmaan on mahtunut aika paljon. Mä koen jollakin tapaa, että ihmisen tietotaidon kehittyessä, ihmiset elävät “liian pitkään” ja tervehtyvät “liian usein” vakavistakin sairauksista. Kiva meille, mutta ylikansoittuminen ja ilmastokriisi on ihan täyttä totta. En tietenkään sano, että jeejee, korona, toivottavasti 25% maailman väestöstä pyyhkiytyy pois, en oo ihan niin oman elämäni Thanos. Mutta tällaiset epidemiat on vaan luonnon oma keino vaikuttaa tapahtumiin. Tai sit kyseessä on joku pirullinen poliittinen salaliitto. Kukapa tietää.

En lähe tässä sen enempää foliohattuilemaan vanhoilla kirjoilla ja niiden jutuilla, Jenkkien ja Kiinan välisellä sodalla ja mahdollisilla poliittisilla ja taloudellisilla vaikuttimilla tässä asiassa. Ne on ihan vaan spekulaatiota ja jokaisella on oikeus omaansa. Mua kuitenkin kummastuttaa tää tietynlainen pelottelu ja mylly, mikä asiassa on. Kyllä, 87 000 ihmistä on todistetusti sairastunut tähän. Nyt Suomessakin jo viisi tapausta, joista yksi lapsi. Paniikki on valmis alkamaan, Mutta, hold on. Sairastuneita on ollut Kiinassa lähes 80 000, mutta toisaalta Kiinan väkilukukin on lähes 1,4 miljardia ihmistä, eli tähän mennessä Korona on koskettanut noin 0,005% kiinalaista. Loput 7000 sairastunutta on jakautunut sinne tänne; isosti Etelä-Koreaan, jonka osuus on 3700 ja Italiaan, jossa on n. 1200 tapausta. Uhrejakin tällä taudilla on jo lähes 3000. Muualla kuolemantapaukset on yksittäistapauksia, Kiinassa niitä on ollut lähes 3000 ja Iranissa 54, mikä on ollut korkea lukema suhteutettuna sairastuneisiin. Kun katsoo vielä tarkemmin tautiin menehtyneiden tietoja Euroopassa, aika paljon toistuu sama. Vanhat ihmiset (70+), joilla on jo jokin vakava sairaus. Kamalaa tietenkin, jokainen henki on arvokas. Mutta, näin pienten lasten äitinä on ollut helpottavaa nähdä, että jostakin syystä tämä tauti ei joko tartu yhtä herkästi lapsiin tai on heillä hyvin lievä ja sen takia, en tätä mitenkään erityisemmin ole osannut pelätä. Asiantuntijatkaan eivät osaa selittää miksi Koronalla on vähemmän lapsiuhreja, mutta trendi on sama kuin aikanaan SARSissa. Se on kyllä erittäin positiivista meidän kaikkien kannalta, koska lapset on aivan todella pahoja taudinlevittäjiä.

Mä oon ennenkin kirjoittanut siitä, etten pelkää reissaamista. Tai en ainakaan anna pelolle sijaa ja tee valintojani epätodennäköisiin pelkoajatuksiin pohjaten. Terrori-iskut Euroopassa eivät saa mua välttämään Euroopan pääkaupunkeja, eikä koronavirus aiheuta mussa akuuttia pelkoa ja halua lukittautua kotiin ja pitää lapseni suojassa. En toisaalta arvsotele ketään, joka päättää toimia toisin. Itse koen, että ensinnäkin, näyttää siltä, että virus ei ole poikkeuksellisen vaarallinen pienille lapsille. Toiseksi, lasten kanssa on aina sairastumisen riski ellei ole valmis jättämään kaikkia tapahtumia, leikkipaikkoja, päiväkoteja ja kouluja väliin. Eräs tuttu meni vauvansa kanssa neuvolaan Huittisissa ja sattui siihen aikaikkunaan kun siellä oli tuhkarokko-potilas. Elämä tapahtuu vaikka kuinka me suunnitellaan. Pitäisi elää karanteenissa, ja menettää elämää aika paljon, jos kaikkea pelkäisi. Joo, en suin päin suuntaisi Wuhaniin tai nyt välttämättä Italiaankaan juuri nyt, mutta en mä näe mitenkään niin pelottavaksi nyt liikkua julkisilla paikoilla, matkustaa lentokoneella tai tehdä muutakaan. Elää normaalia elämää. Joidenkin mielestä olen ehkä tyhmänrohkea, mutta monet saattavat olla mun mielestä liian herkkiä panikoimaan. Jokainen toimikoot sen mukaan, mikä sopii heille parhaiten. Itse koin, että on todennäköisempää olisi saada influenssa Suomessa vauvalle kuin Korona Arabiemiraattien matkalla. Harkitsemme vielä toista reissua tässä kevään aikana, mutta nyt ollaan sellaisessa “katsotaan miten tilanne etenee”-tilassa sen suhteen.

Mun mielestä huolestuttavinta tässä tilanteessa on tietynlainen sekopäinen lietsottu paniikki, jossa jokainen nuhanenä tulkitaan Koronaksi ja ihmiset pelon keskellä alkavat sättiä ja syyllistää ja arvostella. Flunssa vaan sattuu kuulumaan tähän vuodenaikaan aika vahvasti, joten ihan turha on mulkaista jokaista yskäisyä ja niiskutusta. Muistan kuinka ebolaepidemian aikaan matkustimme Gambiaan (jossa ebolaa ei ollut yhtään sen enempää varmistuneita tapauksia kuin Suomessakaan siinä vaiheessa) ja sain osakseni ties mitä syyttelyä siitä, kuinka tuon ebolan Suomeen ja sairastutan koko kansan 😀 Oikeesti. Siis mä matkustin Lontoosta (ei ebolaa) Gambiaan (ei ebolaa) ja takaisin Lontooseen, mutta jotenkin olisin tappanut koko Suomen. Okkipokki. Tässä on vähän samanlaista ilmassa nyt kun jokaista lentomatkaa kohdellaan kuin Koronaviruksen petrimaljaan sukeltamista. Sen sijaan, että panikoitaisiin, voitaisiin muistaa sellaiset yksinkertaiset ohjeet, mitä terveydenhuolto jakaa. Käsipesua, hyvää hygieniaa ja järjenkäyttöä. Mä “rakastan” aina näitä uutisia miten siellä sun täällä maailmankolkassa on hengityssuojaimet loppu, vaikka on jo kerrottu hyvin selkeästi, että ne eivät auta tässä tilanteessa. Siis terveydenhuollon ammattilaiset ei saa maskeja, joita tarvitsevat työssään, koska jengi stokkaa niitä kuin maailmanlopun varalle, vaikka niistä ei oo hyötyä. Ihan totta ihmiset.

Tän joukkohysterian yks riski on musta se, että jengi ottaa oikeutta omiin käsiin ja alkaa riehumaan väärien hälytysten seurauksena. Ja toinen riski on ehdottomasti tietynlaisen rasismin lisääntyminen. Vähän sama kuin terrori-iskujen aikaan ihmisten yleinen mielikuva Lähi-idästä tulevia kohtaan muuttuu ja he kokevat paikoitellen kamalaa kohtelua. Ei ees tarvii olla kotoisin Lähi-idästä, riittää, että näyttää siltä. Sä voit olla paljasjalkainen harras katolinen lontoolainen, mut sua kohdellaan ku jotain jihadistia. Tässä on vähän kanssa samanlaista riskiä Kiinaa ja kiinalaisia kohtaan. Luin jonkun artikkelin tähän liittyen (en äkkiseltään enää löytänyt) ja siinä oli aika mielenkiintoista ja vähän hurjaakin statistiikkaa.

Kyllä mä voin sanoa, että reissussa isoissa väkijoukoissa vedin Myttyskän vaunukoppaa enemmän kiinni ja jossain täydemmässä hississä läväytin eteen vaunuverhon. En kylläkään Koronan pelossa vaan ihan kaiken muun mahdollisen varalta. Koronan lisäksi maailmaan mahtuu miljoona muutakin tautia ja mä yritän pitää tuota pikkutyyppiä aina järkevässä määrin mahdollisimman suojassa, ihan myös Suomessakin. Esimerkiksi kun oltiin hänen kanssaan tosi pienenä mun siskoni häissä, en päästänyt siskoni ja hänen miehensä, Mytyn kummitädin ja äitini lisäksi oikeastaan ketään muuta koskemaan vauvaa. Nämä samat ihmiset olisin päästänyt myös sairaalaan meitä moikkaamaan. Taapero on musta vaikeampi pitää “suojattuna”. Se poukkoilee eestaas ja koskee joka paikkaa ja hyvä ettei nuole jokaista liukuportaiden kaidetta ja hissinappulaa. Vauva möllöttää vaunuissa aika suojassa. Vaikka ihmisillä on välillä ihan liiankin paljon intoa päästä vauvan lähelle. Usein vanhemmat naisihmiset haluavat kovasti tulla katsomaan ja koskemaan, mistä jälkimmäisen kiellän. Onhan vauvat ihania, mutta eipä tulisi mieleeni koskea toisen ihmisen vauvaa. Meinas tuolla Dubaissa itse asiassa hajota levy erääseen intialaiseen vanhempaan naiseen, joka hississä päätti laskea kätensä Myttyskän kasvoille ja vähän niinkuin heiluttaa niitä. Nappasin käden irti ja totesin, että älä koske. Hän pahoitteli asiaa. Tuskin tarkoitti pahaa ja ehkä oli pieni kulttuurierokin tässä, mutta eipä tulisi mieleeni koskea toisen lapsen kasvoja ja olin ihan raivoissani hetken. Mutta, en olisi reagoinut yhtään eri tavalla tilanteessa, vaikka kyseessä olisi ollut kiinalainen nainen.

Jollakin tapaa mussa asuu pieni sellainen kohtaloon uskoja. What will be will be. En edelleenkään sukeltaisi siihen petrimaljaan ja tekisi kunnon daredevilina kaikkea sellaista, jossa on hyvin todennäköistä negatiivinen lopputulema, mutta en mä jaksa stressaa ja pelkää mitään, missä on minimaalisen pienet todennäköisyydet. Ja tällä hetkellä koen, että jos meidän kohtalo on sairastua tähän virukseen, niin se tapahtuu ihan yhtä todennäköisesti täällä Suomessa kuin missä tahansa muualla. Tässä keskustelussa toivoisin, että pidettäis oikeesti järki päässä ja suhteutettaisiin asiat, koska turha paniikki ei kyllä auta yhtään ketään. Ja tietyllä tapaa myös luotetaan tähän meidän terveydenhuoltoon ja terveysviranomaisiin, jotka tekevät mun mielestä erittäin hyvää tiedotustyötä ja ovat onnistuneet aika hyvin kartoittamaan näitä tartuntariskejä ja toimintaa.

Lasten kanssa reissussa

Lasten kanssa reissaaminen on ihan hirveen erilainen kokemus kuin reissaaminen lapsettomana aikuisena, joten ei sinänsä ihme, että ootte ihan hirveesti toivonu siitä aiheesta postausta. Siinä missä ennen saatettiin kulkea tuntitolkulla omien fiilisten mukaan, käydä kivoissa ravintoloissa syömässä ja istumassa iltaa jossakin mukavilla terasseilla tai drinkkibaareissa, nyt on päivät hyyyyvin erilaisia näiden kahden kanssa reissatessa.

Eniten reissuja sanelee kyllä tietynlainen rutiini, jota lapset tarvitsevat ja erityisesti nukkumaanmenoajat. Jos ennen tuli usein pysyttyä valveilla puolenyön paremmalle puolelle, niin nykyisin hotellissa ollaan lähes poikkeuksetta ihan viimeistään 20 ja sekin on jo aika siinä ja tässä, että menikö yli. Ennen Dante nukkui aina päivällä päiväunet 2-3 h ja ne hän on nukkunut alle 2-vuotiaana melkeinpä missä vaan rattaissa ollessaan, mutta viimeisen vuoden ajan on pitänyt melkeinpä päästä hotellille välitorkuille, jos mieli antaa lapsen nukkua. Ja jos lapsi ei nukkunut, niin ilta ei ollut kyllä kellekään kivaa. Nyt on taas vähän sellainen tilanne, että lapset on tavallaan samassa synkassa, nimittäin Dante ei enää nuku päikkäreitä kuin nähtävästi satunnaisesti, ehkä kerran viikossa tai jos satutaan siihen aikaan päivästä olemaan pidempi pätkä autossa, niin sitten tulee vielä uni. Niin paljon kuin mä pelkäsin tätä päiväunien jättämistä Danten kohdalla, niin tää on käynyt yllättävän kivuttomasti. Tässä reissussa käytännössä ne on vaan jääneet pois ja samalla hänen nukkumaanmenonsa on aikaistunut niin, että on unilla 20 aikaan. Tätä ennen monen monta viikkoa hänellä saattoi 1-1,5h mennä nukahtamiseen tai uni ei tullut, mutta lepäsi sen ajan. Ja illalla sama juttu, vaikka menisi 20 nukkumaan, oli yleensä vielä sängyssään hereillä 21.30. Nyt on mennyt nukkumaan ennen 20 ja simahtanut heti.

Mutta tosiaan, päivää rytmittää hyvin vahvasti unet. Vauva nukkuu tällä hetkellä 3-4 päikkärit. Aamulla ja aamupäivällä kahdet lyhyet, päivällä pitkät ja alkuillasta yhet lyhyet. Jos nuo päivätorkut jää lyhyeksi, niin saattaa nukkua peräti viidet lyhyet. Se ei kyllä oo hankalaa, koska vauva nukkuu missä nyt ikinä nukkuu. Ekat päikkärit hän yleensä nukkuu vähän kuin jatkona yöunille muutenkin. Lapset herää yleensä 7.30 aikaan ja vauva on takaisin unilla viimeitään 8.30 mun kainalossa vietettyään ensin aamun ekan tunnin isin kanssa. Esim. tänään Mytty nukkui aamulla 45 min sillä aikaa kun mies oli salilla ja mä siivoilin. Sitten toiset lyhyet päikkärit mun sylissä aurinkotuolissa, kun en ees raaskinut siirtää vaunuihin vaan halusin pitää sylissä. Kolmannet unet tuli heti kun lähdettiin kaupungille liikkelle ja nukkui vaunuissa varmaan 2,5h. Neljännet unet tuli ennen päivällistä, ja ne kesti tasan 30 min. Vauva nukkuu niin iisisti kaikkialla rattaissa, liinassa tai sylissä, että sen mukaan ei tarvii päivää rytmittää. Ollaan rauhoitettu yöt, mutta päivisin nukkuu metelissä. Toki pyritään lähtemään pidempi automatka aina niin, että vauva just nukahtaa, koska autossa tuo ei viihdy. Ja jos ilta on venynyt pidemmäksi vaikka joinain päivinä, niin tyyppi on nukkunut kapalossa rattaissa yöunia ja on vaan siirretty sitten sänkyyn. Vauvan kanssa reissaaminen unien puolesta on tosi helppoa, ja muistan kun Danten kanssa esim. Prahassa käytiin ihanilla illallisilla ja kaveri nukkui vaunuissa. Toki vauvojakin on erilaisia nukkujia, mutta meillä tää on se meidän helppo osa. Taaperon kaa on selkeästi tärkeämpää se, ettei illat veny hirveesti, koska väsykiukku iskee helposti.

Majoituksetkin on muuttuneet. Olennaista on a) tila, b) sijainti ja meille myös jos mahdollista c) oma keittiö. En halua olla sidottu ruokailuaikoihin hotellin ruokiin ja muutenkin majoituksemme on useimmiten huoneistohotelli tai airbnb. Meillä lapset nukkuu eri huoneissa, etteivät herättelisi toisiaan. Siksi reissuunkin ollaan varattu huoneistoja, meillä on ollut melkein meidän kämpän kokoisia kämppiä täällä vuokralla, kun ollaan otettu kahden makkarin kämppiä. Lasten kanssa “kotona” tulee vietettyä jonkin verran aikaa, koska he tarvitsevat sitä. Jos ennen lapsia saattoi säästää hotellivalinnalla, “koska ei siellä muuta kuin nukuta”, niin varsinkin tällaisessa pitkässä reissussa kodinomainen rutiini ja tekeminen on meille tärkeitä. Aamupala syödään omaan aikaan, vanhemmat käy unille myöhemmin ynnä muuta sellaista. Mä sekoaisin jossain perus-hotellihuoneessa näiden kahden kanssa. Nyt on aamuisin lasten herätessä mies ottanut muksut hoitoon ja aamupalalle mun jatkaessa vielä unia, koska mun yöunet on ollu niin huonoja tän imetysrumban takia. Pienessä huoneessa oltais varmasti paljon väsyneempiä kaikki. Hintavammaksihan tämä tulee, mutta on sen arvoista. Myös sijainti on olennainen, sillä ei haluta viettää päiviä autossa tai siirtyessä paikasta toiseen, vaan on ihanaa, jos olennaisimmat päiväreissut on käveltävissä tai lähellä on paljon vaihtoehtoja, mitä tehdä. Jos ennen hotellia valitessa kattoi jotain tiettyjä speksejä, niin nyt haluaa hyvän uima-altaan ja leikkipaikan.

Lasten kanssa joka paikkaan lähtemiseen pitää varata rutosti enemmän aikaa, pakata enemmän mukaan ja varata eväitä, vaihtovaatteita ja ties mitä kaikkea. Aurinkorasvat pitää levittää, lempilelu ettiä sohvan alta, tutit ja tuttipullot valmistella jne. “Karavaani kulkee” on lähes jokapäiväinen mun käyttämä termi. Meillä on matkassa kahdet rattaat, ja seisomalauta, jota on käytetty 0 kertaa, Joko Dante on kävellyt tai on mennyt Yoyoissa. Vauva kulkee vaunukopassa, missä voi olla masullaan välillä tai miten päin vaan. Liikkuminen lasten kanssa on hitaampaa, vaikka molemmat ois kyydissä. Joka paikassa pitää tsekkaa, että pääsee liikkumaan liuskoja yms. pitkin, eikä vaan lyhintä reittiä enää pääsekään menemään. Hissejä joutuu odottelemaan siellä sun täällä ja joutuu vähän kiertämään aina. Kannattaa siis aina varata liikkumiseen aikaa. Vauvalle meillä on rintareppu matkassa, ja vaihdellaan häntä repusta vaunuihin ja takaisin, koska ei vielä liian pitkiä aikoja oo musta hyvä pitää repussa. Hän kun viihtyy siinä ainoastaan kasvot menosuuntaan päin.

Lasten kanssa tietynlainen ennakoimattomuus on hankalaa. Vaipanvaihdon tarve voi osua yllättäen, taaperolle tulee pissahätä tai jotain muuta tapahtuu. You never know, jokainen päivä on erilainen. Nää meidän on onneks tosi reippaita ja iloisia matkustajia ja just eilen mä kävelin varmaan 20km (liioittelematta) päivän aikana, mikä kertonee kuinka pitkä päivä oli ja paljonko tehtiin. Hyvin molemmat kesti ja päivä oli oikein kiva.

Ehkä merkittävin ero kaikessa on se, mitä siellä lomalla voi ja jaksaa tehdä, lapset siis. Tänään käytiin pyörähtämässä Dubai Mallilla ja se on melko suoraan sellainen paikka, minne en jaksa mennä lasten kanssa kuin piipahtamaan maailman parhaalle froyolle tai kattomaan haita akvaariossa. Liikaa virikkeitä vauvalle väenpaljouden ja kaikkien valojen ja muiden muodossa, taaperolle taas paikoitellen epäkiinnostava. Toki megaiso akvaario ja näyttävä karkkikauppa kiinnosti, mutta ei kukaan tuonikäinen kai nauti ostoskeskuksessa pyörimisestä? Lapsen täytyy saada liikkua, mennä ja puuhata, ei istua rattaissa kattomassa kolttuja. Sinänsä ehkä ajoittain tulee sellainen olo, että vitsi ku pääsis rauhassa kiertelee kaupoille, mutta todellisuudessa mukana matkassa on joko vauva ja hänen ajoittain vaikeasti ennakoitavissa olevat tarpeet tai sitten tietää, että vauva kaipaa, jos toinen on isin kanssa hotellilla. Eilen kävimme illalla lasten jo nukkuessa Jennin kanssa pyörähtämässä Mallilla, ja toki voisin jättää lapset mieheni kanssa hotellille vaikka aamulla tai päivällä, mutta en minä malta. Ei siellä ole mitään niin kiinnostavaa, jos vaihtoehtona voin leikkiä lapsen kanssa uima-altaassa tai puuhailla jotain koko perheenä. Pariskuntana ei niin vaan mennäkään keikalle, esitykseen tai johonkin näytökseen. Perheloman aikataulut ja aktiiviteetit on hyvin erilaisia kuin mitä ennen meidän reissuissa oli.

Mun mielestä lasten kanssa reissaaminen on ihanaa! Siinä tulee vietettyä lasten kanssa ja perheenä aikaa tosi intensiivisesti sekä hyvässä että pahassa. Valehtelisin jos väittäisin, ettei oo päikkyä ollut lainkaan ikävä. 24/7 ton porisevan papupadan kanssa on omanlaisensa kokemus 😀 Mutta en vaihtaisi kyllä mihinkään. On ihanaa kun voi näyttää erilaisia paikkoja ja juttuja lapsille ja kelien puolesta on aivan erilaisia mahdollisuuksia. Joka päivä pääsee uimaan ja vaikka uloslähtö on yks savotta, niin ei se oo helppoo talvisessa Suomessakaan tänikäisten kanssa ulkoilu. Kalliimmaksi tämä tulee lentojen ja majoitusratkaisujen myötä, ja voi olla, että joidenkin mielestä tämä ei “anna” samalla tavalla, kun ei pääse tekemään moniakaan asioita. Toisaalta reissussa osaa mun mielestä arvostaa just sitä, ettei tarvii juosta siellä sun täällä, vaan päivän suunnitelma voi olla: Aamulla vähän huoneessa oloa sillä aikaa kun äiti tekee töitä, sitten altaalle ja ulkoilemaan, sitten lounaalle ja iltapäivällä vois suunnata tuohon lähialueelle fiilistelemään ympäristöä. Siinäpä se. Siksi tykkään lasten kanssa reissata aina vähän samoihin paikkoihin. Ei ole sitä sellaista painetta nähdä ja tutustua paikkaan vaan voi vaan olla tutuissa hyväksi havaituissa ympäristöissä. Meidän all-inclusive pakettimatka Rodokselle oli myös yks parhaita reissuja ikinä. Oltiin vaan ja nautittiin auringosta.

Pienten lasten kanssa mun mielestä täytyy vanhempien tehdä kompromisseja ja paljon. Lapsilla on tarpeita, vanhemmilla on haluja. Lasten tarpeet pitää asettaa edelle ja nimenomaan iän mukaan. Mä esim. annan itelleni armoa enkä oo millänsäkään, vaikka poistuttais majoituksesta puolenpäivän aikaan. Aamulla on voitu kattoa piirrettyjä, värittää ja leikkiä jotain, annettu vauvan kölliä nakuna pitkän pätkän ja sylitelty ja oltu lähekkäin. Mä myös usein herään vasta 9.30 aikaan, koska yöt on edelleen vähän rikkinäisiä tän meidän rintalakkoilijan kanssa ja imetykseen/pumppaukseen hajoaa vähän yöunet, joten yleensä mä nukun “parhaat” uneni vasta aamulla. Kun reissulle ei aseta liian korkeita tavoitteita, vaan elää perhearkea uudessa ympäristössä, on musta paras.

Mun mielestä jos tiedostaa tietyt asiat jo ennen kuin lähtee kotoa, ei tule kellekään pettymyksiä ja reissusta saa tosi paljon iloa. Lasten kanssa rankin osuus on meille ainakin aina itse matka uuteen paikkaan, kun on hirveesti tavaraa ja lapsia joutuu viihdyttää lentokoneessa (sen sijaan, että ennen lentokoneet oli musta rentouttavin paikka ikinä) ja tavaroiden pakkaaminen ja purkaminen vie oman aikansa. Siksi oon tykästynyt nyt näihin pitkiin reissuihin, missä ollaan määränpäässä 3-4 viikkoa ja mielellään ei hirveesti vaihdeta majoituksia välissä. Viikon reissussa menee helposti iso osa ajasta siihen tottumiseen ja asettumiseen ja sellaiseen arkeen pääsemiseen uudessa paikassa. Nyt on vielä reissua onneksi viitisen päivää jäljellä, joten tässä ehtii vielä hyvin nauttimaan rantaelämästä ja kaikesta yhteisestä kivasta 🙂

Jos teille tulee jotain kysymyksiä ihan konkreettisista jutuista pikkusten kanssa matkustamiseen, niin yritän vastata! Nyt ei oikei osaa yleispätevästi tän enempää sanoa, kun mulle tää on nykyinen “normaali”:)

TÄYDELLISEN RENTOUTTAVA PERHELOMA

Tässä olon ollessa keuhkoputkentulehduksessa vähintäänkin nihkeä on ihana hypätä hetkeksi takaisin meidän lomafiiliksiin Kreikasta viime viikolta. Reissusta on varmaan tuhat kuvaa Dantesta uima-altaassa, ja kävin niitä eilen läpi jo ihan hirveellä kaipuulla takaisin. Kukapa olisi arvannut, että juuri valmismatka Kreikkaan jäisi mun mieleen tän vuoden ihanimpana reissuna?

Me ollaan yleensä aika omatoimisia matkustajia ja edellisestä pakettimatkasta ehtikin tässä välissä hujahtaa nelisen vuotta. Tällä kertaa kuitenkin päädyimme Aurinkomatkojen reissulle Rodoksen Kiotarille, ihanaan Rodos Princess -hotelliin. Jos oon ihan rehellinen, oon aina vähän suhtautunut pakettimatkoihin sillä ajatuksella, että kohteessa on keskivertohyvää ruokaa, hirveesti suomalaisia turisteja ja tylsää, eikä mitään tekemistä. Ehkä parikymppiselle pariskunnalle tämä voisikin pitää paikkaansa, mutta näin kolmekymppiselle pienelle perheelle loma täysihoidolla laadukkaassa hotellissa oli aivan mielettömän ihana ja rentouttava kokemus!

Ensinnäkin, kaikki toimi erinomaisesti. Ensin Finnairilla Rodokselle. Ennen lähtöä sain Aurinkomatkoilta viestin, jossa suositeltiin lataamaan Aurinkomatkojen applikaatio. Siitä näki hyvin aikatauluja, ohjelmaa ja kartatkin. Lisäksi chat-palvelu Aurinkomatkoille pelasi saumattomasti missä tahansa kysymyksessä. Lento Rodokselle meni melko lailla nukkuessa ja tuntui, että olisimme olleet perillä vartissa. Lentokentältä Kiotarille on noin tunnin matka ja me varasimme siihen yksityiskuljetuksen Aurinkomatkojen kautta, sillä halusimme lapselle turvaistuimen autoon. Määränpäässä haimme matkalaukut ja suuntasimme kohti Aurinkomatkojen merkeillä varustettua tiskiä. Jono tiskillä eteni nopeasti ja jokainen sai omat tarpeelliset paperit siitä nopeasti mukaansa sekä ohjeen kuljetukseen. Me oltiin varattu yksi retki reissullemme ja kaikki paperimme olivat valmiina kuoressa. Siitä sitten kuskin kyytiin ja tunti autossa kohti Kiotaria ja hotellia. Olimme perillä jo joskus puolenpäivän aikoihin, mutta päästiin heti huoneeseen. Meillä oli ihana perhesviitti, joka sijaitsi hotellialueen “reunalla”, merinäköalalla ja pääsyllä uima-altaaseen. Uima-allas oli muutaman huoneen käytössä, mutta yleensä siinä oli kerrallaan ehkä kolme-neljä ihmistä.

Huoneemme oli aivan ihana! Tilava ja iso huone, missä mahtui todella hyvin hengailemaan, ilmastointi piti tilan viileänä ja mukavana ja suoraan terassilta pääsi uimaan omaan altaaseen. Tää on tosi kätevää, sillä Dante nukkuu vielä päivisin noin parin tunnin päikkärit ja niiden aikana me vanhemmat päästiin hillumaan altaaseen kahdestaan tai vuorotellen. Itkuhälytin vaan päälle ja uimaan! Ei tarvinnut hengata huoneessa Danten kanssa hänen nukkuessaan (ellei itsekin halunnut nukkua), eikä tarvinnut yrittää järjestää lasta päikyille jonnekin allasalueen lähelle rattaisiin. Dante nukkuikin usein melkein kolme tuntia reissussa, sillä päivät menivät uidessa ja leikkialueella ja voimat taisi kulua aina tehokkaasti loppuun. Täysihoitoon kuului minibaarin antimet, joten usein oli sellainen olo, ettei huoneesta tarvii edes poistua. Kylmä kokis auki, kirja terassin aurinkotuolissa käteen ja kuuman tullessa pulahdus siihen omaan altaaseen 😀

Meidän päivät noudatti aika samaa kaavaa tuolla reissussa. Aamulla herättiin joskus 7 aikaan auringonnousun jälkeen ja heti hampaidenpesun jälkeen suunnattiin koko perhe aamu-uinnille. Aurinko paistoi aina ihanasti meidän altaalle heti aamusta, joten sinne vaan. Dante heräs aamuisin yleensä “naku-uimaan!!” kiljahdukseen, koska annettiin sen mennä aamu-uinnille uikkareitta, kun ei siellä muita ollut. Kahdeksan maissa kerättiin kamoja kasaan ja lähdettiin aamupalalle. Buffetit oli ihan superkattavia, mutta mä löysin meidän aamuihin heti saman kaavan, jolla mentiin. Dantelle puuroa, hedelmiä ja yksi lettu. Mä ite syöpöttelin lettuja, kreikkalaista jugurttia ja tuoreita hedelmiä. Ahhh, tätä on ikävä, kun kotona aamulla raapii päätä ja yrittää keksiä jonkun nopeen ja helpon ruoan! Dante syö aina puuroa aamuisin ja oli ihanaa, että tuolla oli ihan kunnollinen maitoon keitetty kaurapuuro tarjolla joka aamu. Aamupalan jälkeen uimaan rannalle tai altaille ja vierailu leikkipaikalla. Lounas, päikkärit, lisää uimista tai leikkimistä ja puuhailua. Illalliselle ja jätskille ja nukkumaan. Siinäpä se ohjelma. Jollekin se ehkä kuulostaa tylsälle, mutta meille se oli aivan täydellistä.

Me oltais voitu mennä miehen kanssa kaksin jollekin babymoonille vielä ennen lapsen tuloa. Dante on sen verran iso, että pärjää ilman meitäkin jo hirveen hyvin, kunhan on mummojen kanssa. Me kuitenkin tykätään reissata kaikista eniten nimenomaan perheenä. Jotenkin siitä saa eniten irti, kun ei ikävöi ketään ja saa viettää rauhassa aikaa kaikki yhdessä. Ilman töitä, siivoamista tai ruoanlaittoa voi oikeasti vaan keskittyä olemaan omana perheenä ja rentoutua yhdessä. On kiva huomata miten mukautuvainen tämä kaksivuotiaamme on jo, kun on tottunut reissaamaan meidän kanssa ja kaikki menee melko lailla rutiinilla. Yleensä kaupunkilomilla ja omatoimilomilla joutuu vähän kikkailemaan ja miettimään järjestelyjä mahdollisimman tarkkaan, että matka on mieluinen myös lapselle, mutta tällaisella perhelomalla kaikki on mietitty jo valmiiksi. On lasten (ja aikuisten) ohjelmaa joka päivä ja ilta, on suomenkieliset oppaat ja suomenkielinen leikkikerho. Aurinkomatkoilla on Aurinkokerho-hotelleissa yli 3-vuotiaille lapsille Aurinkokerho, jonne lapset voi jättää pariksi tunniksi viitenä päivänä viikossa leikkimään suomenkieliseen kerhoon. Dante oli vielä tähän liian nuori, mutta tää on ehdottomasti sellainen palvelu, jota voisin kuvitella meidän hyödyntävän jollain reissulla. Käytettiin kuitenkin tuota leikkialuetta sen ollessa vapaana melkeinpä joka päivä. Noi kerhomahdollisuudet kuulostaa tosi kivalta, koska siellä on tarkoitus pitää hauskaa ja tutustua muihin lapsiin, mutta myös oppia jotain uutta, esim. paikallisia tervehdyksiä tai muuta vastaavaa. Antaa varmasti lapselle ihan eri tavalla tollaisessa reissussa. Aurinkomatkat järjestää myös viisi kertaa viikossa koko perheen yhteisiä aktiviteetteja, esim. minigolfia tai ulkopelejä ynnä muuta sellaista.

Mä rakastan elementtinä vettä ja kaikenlaista vedessä lillumista ihan superpaljon, mutta useimmiten mulle esim. merivesi on aivan liian kylmää. Kiotarin rannan vesi oli täydellistä! Lämmintä, mutta sen verran virkistävää, että niissä 35 asteen lämmöissä siellä viihtyi hyvin vaikka kuinka kauan. Ranta ei ole perinteinen hiekkaranta vaan se koostuu pienen pienistä kivistä, mikä olikin mahtavaa viihdettä lapsen kanssa kun keräilimme erilaisia kiviä aina rannalla. Vesi ei syvene kovin jyrkästi, joten siellä voi hyvin leikkiä lapsen kanssa ja nauttia rannalla oleskelusta perheen pienimmänkin kanssa.

Me nautittiin niin paljon tuosta hotellilla olosta, että käytiin vaan kerran pois hotellialueelta kun menimme Lindokseen. Tilasimme hotellilta kyydin Lindokseen, jotta saimme taas sen turvaistuimen autoon, ja ajelimme n. vartin verran alueelle. Ihana valkoinen pieni kreikkalainen kylä oli hurmaava, mutta 35 asteessa raskaana emme ihan koko päivää siellä viihtyneet. Kylä on ylä- ja alamäkeä kaikkialta ja sen suurin nähtävyys on kiipeämistä vaativa Akropolis. Me tyydyimme ihailemaan Lindosta muutaman tunnin todella rennolla tahdilla ja suuntaamaan takaisin hotellille. Päädyimme lopulta perumaan meidän suunnitellun Symin reissun sen takia, että pelkäsin sen olevan itselleni kuitenkin liian raju koettelemus. Kiotari on sen verran eri puolella Rodosta, että matka Symille olisi tunnin bussimatka, puolentoista tunnin venereissu ja siellä sitten koko päivä aikaa kierrellä, jonka jälkeen on sama matka takaisin. Normaalissa tilanteessa en panisi yhtään pahakseni ja veneretki kuulostaisi suorastaan ihanalta, mutta tälleen raskauden viimeisellä kolmanneksella taaperon kanssa viiden tunnin reissut saman päivän aikana ja tutustuminen pieneen kylään helteessä tuntui liian isolta rutistukselta. Se jäi hieman harmittamaan, koska olisin mielelläni nähnyt kuvankauniin Symin ihan itsekin.

Kaiken kaikkiaan tää kokemus käänsi kyllä mun kelkan valmismatkojen suhteen täysin ja vannotin miestä, että tästä lähtien kerran vuodessa mennään juuri tällaiselle rentoutumislomalle jonnekin täysihoidolle. Rodos Princessissä toimi kaikki moitteetta. Asiakaspalvelu oli superhyvää, ruokaa ihan mielettömät valikoimat ja niin paljon kaikkia herkullisia vaihtohtoja! Allasalueet olivat tosi siistejä ja hyvin ylläpidettyjä ja useamman uima-altaan ja rannan takia edes ihan täysi hotelli ei tuntunut yhtään täydeltä. Sen verran pitää myös sanoa, että jopa mun oletus turistien määrästä oli ihan pieleen. Meidän hotelli oli ainakin sellainen kielikylpy, ettei paremmasta väliä. Toki siellä oli muutama suomalainen perhe lisäksemme, mutta lisäksi turisteja ihan kaikkialta. Kuului niin ranskaa, saksaa, englantia, ruotsia kuin monia muitakin kieliä. Kaikki kanssalomailijat oli tosi mukavia, kukaan ei törttöillyt mitään ja kaikki sujui vaan jotenkin tosi chillisti. Kivoja lapsia oli paljon allasalueilla ja Dante pääsi päivittäin leikkimään uusien tuttavuuksien kanssa. Hotelli on toki vahvasti perhehotelli, niin vaikka siellä oli iltaohjelmaa joka ikinen ilta ja minidiscoa ja muuta, niin mitään meteliä ei koskaan kuulunut ja sai olla täysin rauhassa.

Tuntuu, että toi reissu latasi akkuja enemmän kuin yksikään muu pitkään aikaan. Sai oikeasti nauttia vaan yhdessäolosta. Nauroimme myös miehen kanssa, että tällainen täysihoidolla reissaaminenhan on aikamoista säästöä. Useimmiten lomalla emme ota täysihoitoa, vaan käydään ravintoloissa ja metsästetään kivoja ruokapaikkoja. Siihen saa uppoomaan pitkän pennin. Kun palasimme kotiin ja menimme ruokakauppaan, tajusimme, ettemme olleet viikkoon käyttäneet kuin ehkä 15 euroa hotellin kauppaan kun haimme sieltä pähkinöitä ja jotain purtavaa. Ei ollut tarvetta mennä minnekään ostoksille, ei ostettu mitään turistikrääsää eikä oikeastaan tehty muuta kuin oltiin koko viikko. Ja se vasta ihanaa olikin.

Jos Rodokselle päin suuntaatte, suosittelen lämpimästi tuota hotellia kaikille 🙂 Iso kiitos Aurinkomatkoille reissusta, tämä oli kyllä aivan ihana kokemus!

Ootteko te pakettimatkailijoita vai suositteko omatoimi-reissaamista? Ja onko teillä jotain stereotyyppisiä oletuksia pakettimatkoista, kuten mulla oli?