Päikkytarvikkeistoa

Lupailin tuossa heinäkuun alkupuolella, että tekisin listan päikkyyn tarvittavista tai mun mielestä hyödyllisistä vinkeistä ja nyt kun takana on ensimmäinen päikkyviikko loman jälkeen, asia tuntuu ajankohtaiselta, kun huomiseksi pakataan taas päikkyreppu. Pahoittelut, että tässä kesti, aika moni on tätä kysellytkin jo, joten mennään suoraan asiaan 🙂

Päiväkotejahan on tosi erilaisia. Joissain saa pitää tavaroita omassa hyllyssä / kaapissa, toisissa pitää kantaa kaikki takaisin aina. Meillä on aina ollut sellainen päikky, missä lapsella on oma hylly ja omat kenkähyllyt ja koukut, eli kuravaatteet jne. on saaneet asua siellä päikyssä. Meillä ei siis olla jouduttu ajattelemaan raahattavan tavaran määrää mitenkään hirveän paljoa, kun siellä saa aina olla tavaraa. Mitään turhaa siellä ei säilötä, mutta toisaalta kiva kun siellä saa olla varavaatteet yms. odottamassa, niin ei tarvii aina miettiä sitten aamulla, mitä pitikään muistaa ottaa mukaan.

Päikkyrepussa kulkee aina: 

Vaihtoalkkarit
Vaihtosukat
Lämpimät sukat kesäkauden ulkopuolella
Vaihtohousut ja -paita
Valokuva-albumi omasta perheestä (tätä suositteli meidän päikkyhoitaja edellisessä päikyssä ja on tosi rakas Dantelle)
Vesipullo (meillä on tää Skip Hopin termaripullo pillillä, parikin erilaista, yks päikkypullona ja toinen lapsella kotona esim. yöksi ottaa aina yöpöydälle sen. Tykkään termaripulloista, kun maistuu vesi erilaiselle ku muovipullosta ja pitää pidempään veden raikkaana) 
Pyörän lukon avain (meidän pieni rutiini, pyörä lukkoon, avain reppuun, mistä saa sen ylpeästi kaivaa aina kun ollaan lähdössä :D)
Linolan Balsami haavoille ja haavereille tai poskille
Päikkyreppuna meillä on ollut toi SkipHopin kirahvireppu, joka on kovasti edelleen hänen mieleen 🙂

Päikkyhyllyssä asuu aina: 

Paksumpi trikoojumpsuit (meillä tässä toiminut aina Gugguun paksumpaa trikoota oleva jumpsuit tai Metsolan jumpsuit)
Takki / huppari tms. kelien mukaan
Vaihtoalkkarit ja sukat
Vaihtolenkkarit / kengät
Päikkynalle (korona-aikaan on saanut viedä kotiin vaan pesulle, niin eri nalle päikyssä kuin kotona) 
Vaihtolippis / pipo
Hanskat / Lapaset
Kuravaatekerrasto (Kotona on Kuling by Kenza, päikyssä Reiman setti (housut + takki + lapaset + kumisaappaat, kestävimmät ja käytännöllisimmät)
Talvella aina välimerinokerrasto ja villasukat
Kumisaappaat
Aurinkolasit (Hyödynnän silmälasiliikkeiden alet ja ostan kunnon arskat tai parit kerralla. Yhdet “hyvät” valvotussa käytössä ja yhdet sellaiset, jotka saa mennä päikyssä rikki. Käsittääkseni halpamarkettien peruslasit on ihan yhtä suojaavia, mut meillä on ihan Solarikselta haettuja aina ja usein polarisoidut)
Aurinkorasva (SPF50 aina, dödömallinen rasva, niin lapsi saa aika hyvin itsekin laitettua)
Ventoline-putki

Mulla on vähän sellainen ajatus, että jos aamulla jotain unohtuu, on päikyssä sellainen tai repussa jo valmiina sellainen (esim. aurinkorasva tai arskat) ja mulla on myös oikeestaan se ajatus, etten halua että lapsi joutuu koskaan olemaan päikyssä missään kosteessa tai likasessa tai märässä tai jättää jotain väliin, koska ei ole sopivia vaatteita. Joten meillä on kotona yhdet kumisaappaat ja päikyssä toiset. Ja sama pätee vähän kaikkeen oikeestaan, että on tuplakappaleet esim. merinokerrastoa talveksi, kaksi toppahaalaria jne. Ja ajatus on oikeestaan se, että ensisijaisesti käytetään siitä hyllystä vaihtovaatteet ja sukat / alkkarit tms., mutta jos käviskin niin, että päivän aikana menis kahdet sukat märäks tms. niin sitten olis vielä repussa vara-vara-vaate. Lähtökohtaisesti se reppu kulkee kodin ja päikyn väliä niin, ettei sieltä tarvii ottaa mitään päivän aikana paitsi vesipullo. Kaikki muu on siellä päikyn hyllyssä ja se, mitä sieltä viedään kotiin päivän päätteeks, korvataan puhtaalla tai uudella tai mitä ikinä.

Second handina saa tosi hyviä edullisia haalareita, ja mä oon ostanut päikkyhaalariks Reiman käytetyn haalarin aina. Ne on musta teknisyydessään parhaimpia ja kestävimpiä ja usein erinomaisen hyvässä kunnossa vielä käytettynäkin. Mini Rodinin panda on myös tosi ihana ja kestävä haalari. Gugguun haalarit on musta aivan älyttömän ylellisen pehmeitä, mutta näille vähän isommille ne on musta liian herkkiä leikkimisiin talvileikeissä. Vaunuhaalariks aivan täydelliset ja esim. meillä on jo nyt kolmas talvi tulossa Gugguun takissa! Se on aivan mielettömän hyvän mallinen, lämmin, kevyt ja hyvännäköinen. Kaveriksi kestävät toppahousut, niin täydellistä! Päikyssä Dantella on haalari, mutta kotona talvella käytetään yleensä housuja ja takkia. Musta on helpompi käydä vessassa kaksiosaisessa, mutta toisaalta pienenä on vielä kiva olla haalarissa päikyssä, kun ei sit oo vaaraa, että takki nousee ja pääsee viimaa tms, kun ei ole koko aika aikuisen valvova silmä hänessä kiinni. Haalarin alle merinohaalari, kaksiosaisen alle housut ja paita, muuten menee hukkaan kaksiosaisuuden hyödyt. Meillä on ollut PoPin merinoa lähes aina, vahtaan aina noita alennusmyyntejä ja yritän sieltä löytää oikean koon, mutta useimmiten oon joutunu ostaa täyshintaisena, en oo vissii ainoa, joka tykkää niistä. Mutta on tosi hyviä noi, mutta nyt tilasin keväällä alesta Melli Eco Designin merinohaalarin Dantelle ja se on aivan mielettömän ihanan tuntuinen! Odotankin nyt mielenkiinnolla, tuleeko sinne tänäkin syksynä 🙂

Tälleen loppukesästä on musta hankalin aika pakata lapsi päikkyyn. Välillä on +25 ja paahtavaa, välillä +16 ja sataa. Eli siellä on vähän sekalainen sekoitus kaikkea. Trikoopipo ja lippis, aurinkolasit ja aurinkorasva, mutta myös lämpimämmät ulkoiluvaatteet. Musta on tosi kiva, että meidän päikyssä lapsilla on päivän aikana eri vaatteet ulkona ja sisällä, vaikka se ehkä pyykkihuoltoa ja tavaramäärää lisää, mut meillä on kotonakin niin, että ulkovaatteet erikseen, sisävaatteet erikseen. Hiekka, muta jne. ei kantaudu sisälle, eikä esim. syödä ulko”likaisissa” vaatteissa. Ja mitä tulee malleihin ja vaatteisiin ja mitä ehdottomasti, niin hirveän vaikee sanoa. Kaikki lapset on niin erilaisia, kaikille sopii eri asiat. Meillä on esim. kesällä päikkykenkinä ollu yleensä kevyet kudotut lenkkarit ja sitten Niken Court Borought mustana on meidän päikkykengät, koska ne hengittää, mutta on myös aika käyttöä kestävät. Syyskauden ja kevätkauden aina Reiman Patterit. Talvella on ollut Reiman Freddot ja Kavatin Idre -talvikengät. Kumppareina Reiman tai Crocsin kumpparit lämpimämmät ajat, talvikaudella on ollut Kavatin lämminvuoriset kumpparit sellaisille loskakeleille.

Lapsiahan on kovin erilaisia. On niitä, jotka ennakkoluulottomasti läträä mutalammikossa ja niitä, jotka ei Fijillä suostu ekat pari päivää astua hiekkaan, koska sitä jää varpaisiin. Meidän esikoinen on jälkimmäistä. Vuoden päikkyuran aikana pyykkiä tuli kotiin muistaakseni kahdesti. Kerran ihan alkuun metsäretkellä ei ehditty vessaan ja kerran hän leipoi ja musta paita oli jauhossa ja sehän oli kamalaa). Nykyisin tuo onneksi jo leikkii lätäköissä ja sateessa eikä niiiin välitä sotkemisesta, mutta supersiisti muksu ollut aina. Oikein saa kehottaa ja muistuttaa, ettei haittaa vaikka menee sotkuun. Eli meillä ei oo erillisiä päikkyvaatteita oikeastaan lainkaan. On muutamia vaatteita, joita ei laiteta koskaan päikkyyn (Gugguun Angel Falls -välikausitakki on esim. tällainen, koska niiiin kaunis hempeä väri, että se on enemmän “siisti” takki), mutta lähtökohtaisesti 90% vaatteista on sellaisia, ettei yhtään säälitä laittaa päikkyyn, mutta pyrin oikeestaan vaan aina kattoo, että jos päikystä tulee puhtaat vaatteet takaisin, ne menee päikkyyn uudestaan, mutta niitä ei pidetä kotona. Joku ihmeellinen tapa, mikä on jäänyt päälle. En halua turhia pesuja vaatteille, mutta en myöskään päikyn lattialla möyrityissä vaatteissa halua antaa lapsen möyriä sohvalla kotona.

Dante meni päikkyyn melkein 2,5-vuotiaana, joten meillä ei oo ollut koskaan päikyssä tutteja tai vaippoja jne. eli en osaa ottaa yhtään kantaa siihen, miten toimii tuo. Edellisessä päikyssämme ainakin vanhemmat toi yleensä vaippapaketin nimellä varustettuna päikkyyn, ja päikystä ilmoitettiin, kun piti tuoda uusi. Nykyisessä en edes tiedä miten menee tuo. Pastillit vietiin edellisessä päikyssä omat aina, nykyisessä on pieni lisämaksu vuodessa ja päikky hoitaa ne. Me saatiin ainakin aikanaan päikystä tosi hyvä muistilista kaikesta siitä, mitä kannattaa olla mukana, ja sitä oon vähän laajentanut. Dantella on jonkun verran atopiaa poskissa ollut ja esim. just viime viikolla pannutti pyörällä matkalla päikkyyn, niin sen takia meillä on repussa esim. oma voide, vaikka varmasti päikyssäkin on sellainen. Lapsi tietää, mitä on repussa ja osaa itsekin hakea tarvittaessa esim. arskat tai aurinkorasvan.

Kaiken kaikkiaan mä suosittelen vaan valitsemaan päikkyyn vaatteet sen mukaan, mitkä on mukavat, tekniset ja kestävät ulkovaatteet ja sellaiset kengät ja vaatteet, jotka pysyy hyvin päällä, ei päästä vettä/lunta/likaa jne. Lapsen työ on leikkiä, ja päikyssä on hänen työpäivänsä. Vaikka menisi kolmet vaatteet päivän aikana, niin antaa mennä! Vaatteet on tehty käytettäväksi. En laittaisi ehkä hempeimpiä värejä päikkyyn ja sitten harmittelisi, että siellä on maalattu mustikalla, vaan mitä jätän päikkyyn lapsen mukana, hyväksyn, että tulee takaisin sitten siinä kunnossa missä tulee 😀

Yhdessä asiassa mun on opittava skarppaamaan 😀 Mulla on pieni sekopäisyys sukkien suhteen. Meidän koko perheellä on vaan mustia, valkoisia ja harmaita sukkia (+ muutamat lahjaksi saadut :D) ja mä käytän itselläni ja lapsilla mitään muuta ku valkoisia vain pakon sanelemana 😀 Merinosukat on harmaita, mustia sukkia on joitakin mulla, mustiin kenkiin, jotka saattaa värjätä tai joista sukka näkyy. Mutta lähtökohtaisesti lapsillamme on AINA valkoiset sukat 😀 Älkää kysykö, joku ihan sekopäinen oma juttu. Vihaan ihonvärisiä sukkahousuja ja mitään muuta ku valkoisia sukkia. Nyt just siirsin kaikki päikkysukat erikseen ja muut sukat erikseen ja kävin ostaa kasan sukkia Dantelle “ei-päikky-sukiksi”. Koska let me tell you. Valkoiset sukat + päikky ei oo paras yhdistelmä. Hirvittää ajatuskin jostain muista sukista, mutta pakko se kai on joskus repäistä 😀 Mutta toisaalta, aina ku jotku sukat alkaa näyttää jo aika käytetyltä, ne voi siirtää päikkykasaan. Mä en oikeesti osaa ees selittää mistä tää kumpuaa, mut mä vaan inhoan muita kuin valkoisia sukkia. Lapsiraukat, saavat traumoja jo lapsuudessaan.

Ja meillä on suurin osa vaatteista nimikoituja. Just tilasin uusia nimitarroja Dantelle ku edelliset loppu ja samalla tilasin Adrianillekin, vaikkei vielä ole edes tarve. Meillä on ollu vuoden verran Ikioman tarrat käytössä ja on edelleen erinomaisessa kunnossa, eikä vissiin ykskään oo ees lähtenyt. Eli menin tälläkin kertaa Ikioman tarroilla.

Mä en oo ihan varma muistinko kaikkea, joten kysykää jos tulee jotain mieleen 🙂

Vauvavuoden viimeinen neljännes

Hän on tänään 9 kk ja virallisesti viimeinen neljännes vauvavuotta on edessämme. Huhhei, hän on ollut kanssamme pidempään nyt täällä kuin aikanaan masussa, joten tuntuu jotenkin merkkipaalulta. Jotenkin näiden pienten kanssa tuntuu aina siltä, että justhan se syntyi ja samalla tuntuu, että hän on ollut kanssamme jo vaikka kuinka pitkään.

Ihan hirvee nostalgia tänään mielen päällä. Kesä hurahtaa ihan just ohi ja hänen vauvavuotensa on taputeltu ja en tiedä onko osaltamme vauvavuodet sitten siinä. Joka päivä hän tuntuu oppivan jotain uutta, jotain ihmeellistä, jotain odottamatonta. Äsken mun pieni nappula sanoi kolmattaa iltaa putkeen Ättä sänkyyn laitettaessa, joten ehkä mä hyväksyn jo sen, että nyt hän tosiaan omalla tavallaan osaa sanoa “äiti”. Tää viikko on mennyt pitkälti kaikki yhdessä kotona, koska flunssa ja olen ehtinyt tarkkailemaan poikia yhdessä vielä tavallistakin enemmän. Samalla tuntuu, että pikkuherra on ottanut taas yhden hirveän hypähdyksen taidoissa ja osaamisissa ja uusia juttuja on tullut.

  

9-kuinen Mytty on jo pitkään osannut kontata ja nousta seisomaan, istua selkä suorana kuin pieni sotilas ja syödä omin pikkukätösin pienimmätkin asiat tarjottimeltaan. Pinsettiote on hallussa, ruoka maistuis eniten vain itse syötynä, konttausvauhti on älytön ja joka paikkaan pitää päästä kiipeämään. Pieni vauhtihirmu kiipeää isoa leluarkkua vasten seisomaan ja kaivaa sieltä haluamansa. Kiipeää myös pallomeren pehmeän reunan yli pallomereen ja sitten tulee yleensä hätä, kun on siellä kokonaan. Viime päivät meillä on kovasti päästetty irti tukihuonekalusta ja kokeiltu, mitä se seisominen onkaan itsekseen. Aika jännää vielä. Eikä onneksi ole ehkä ihan niin kiire lähteä kävelemään kuin veljellään. Näillä main Dante otti ensimmäiset askeleet ilman tukea ja sen jälkeen pieni ikiliikkuja onkin mennyt aika haipakkaa. Veikkaan, että tämä pikkusankari ottaa kyllä tuettomat ensiaskeleet ennen kuin 10kk on mittarissa. Tällä hetkellä Vilacin auto on erittäin kovalla koetuksella, nimittäin sen kanssa kävely on uusi jalo taito, mitä pitäisi saada harjoitella jatkuvasti. Mytty taputtaa ja heiluttaa käyttä moikatakseen ja osaa kävellä kävelytuolissaan.

Jostain on nyt tullut myös ihan mahdottoman vahva fyysinen suhde näiden kahden välille. Koko ajan nää kaks on vierekkäin (Dantella ehkä päikkyseuran puutekin vaikuttaa) ja koko ajan on pientä painia, pientä yhdessä hyörimistä, ja jopa yhdessä leikkimistä! Mun nostalgiaa tänään pehmensi se, kun seurasin miten Dante leikitti Myttyä. Olemme 9 kk melko lailla huolehtineet kahden pikkulapsen tarpeista ja vaikka ihania ja suloisia hetkiä on ollut paljon (Dante on ihana isoveli!), eivät pojat ole vielä oikein keskenään leikkineet. Nyt Dante on ottanut leikittäjän roolin ja nämä kaksi puuhailevat yhdessä koko ajan jotain. Eilen kävelin olkkariin, missä mies oli vahtivuorossa, ja nää oli tyhjentäneet 200 palloa pallomerestä ulos. Huhh. Iso heitti niitä pois, pieni seisoi vieressä ja käkätti ihan katketakseen. Mytyn mielestä on mahdottoman hauskaa kiivetä sohvaa vasten ja mätkäistä sohvalla olevaa Dantea. Nostan hattua tuolle esikoiselleni, joka jaksaa hirveän hienosti Mytyn päälle puskemiset ja yritykset viedä käsistä kaikki mahdollinen. Kiellämme ja torumme ja opetamme, ettei kädestä saa ottaa, mutta vaste tuollaiselta 9-kuiselta on jostain syystä kovin heikkoa vielä.

Mytty selvästi ymmärtää jo hirveän paljon. Katse lähtee seuraamaan herkästi ja kun kysytään “Missä Dante/isi/äiti/Benji on?”, katse kääntyy oikeaan suuntaan. “Anna tutti” ja “tutti suuhun” menee jakeluun myös.

      

Kovin on vahvaluonteinen tämä kuopuksemme. Affektikohtauksia tajuttomuuteen asti ei ole onneksi tullut, mutta kyllä tuota saa kasvoihin puhallella lähes päivittäin. Kun sattuu tai harmittaa, niin hän kyllä sen ilmaisee. Lempeääkin torumista seuraa iso itku ja kun sattuu, niin sitten se itku saattaa aika äkkiä hiljentyä. Ei muista hengittää, kun ärsyttää niin paljon. Toimelias tohisija hän on ja kovapäinen. Kun jotain haluaa, siinä ei paljon “ei”-sana paina, vaan puskee vaikka läpi harmaan kiven haluamaansa kohdetta kohtaan, yleensä vielä erittäin vahvalla ääni-ilmaisulla varustettuna. Tämä vahva temperamentti näkyy kyllä suurimman osan ajasta positiivisena, koska hän on kyllä hymyilevin vauva, jonka tiedän. Meillä välähtää tuo hymykuoppainen hymy jatkuvasti läpi päivän ja pikkumies on erittäin iloinen kikattelija ja hymyilevä ilopilleri. Vasta väsyn iskiessä alkaa suupielet kääntyä, mutta rehellisesti sanottuna meillä ei paljon itkua päiväsaikaan kuulu. Tällä hetkellä Mytyn lempipuuhaa onkin nappasta käsiinsä jokin aarre, jota ei saisi ottaa ja lähteä sen kanssa pinkomaan nelinkontin karkuun hurjaa vauhtia. Kun joku seuraa perässä, alkaa kuulua iloinen käkätys. Ja jos hän huomaa, että häntä ei enää seurata, niin pysähtyy ja jää odottamaan ja heti kun joku ottaa ensimmäisen askeleen, lähtee kikattava konttaaja taas karkuun. Lempileikki ja äitiäkin naurattaa kun toinen niin innoissaan räkättää.

Mytty rakastaa uimista ja vedessä oloa, vedellä läträämistä ja nurmikon tutkimista. Myös kaiken maistamista, mitä me vanhemmat niin kovin tylsästi rajoitamme. Hän rakastaa syödä marjoja käsin ja sotkea itsensä päästä varpaisiin. Lempijuttuja on keinuminen ja pianolla soittaminen, sekä tietenkin Dante. Voi pojat, miten voikaan pieni ihminen rakastaa sisarustaan niin ilmiselvällä palolla jo näin pienenä. Mä olen aina ajatellut, että esikoisuudessa on yksi etulyöntiasema muihin nähden. On lapsista ainoa, joka saa vanhempien jakamattoman huomion ennen sisaruksen syntymää. Mutta olen 9 kuukauden aikana oivaltanut, miksi seuraavana lapsena on vielä ihanampaa. Sinua rakastaa alusta asti useampi ihminen. Ja en olisi osannut edes toivoa ihanampaa isoveljeä tälle vauvalle kuin Dante. Kiltti reipas esikoisemme on ylittänyt jopa meidän korkeat odotukset. Hän on hellä ja reilu, kiltti ja huomaavainen. Ja niin kultainen! Eikä mikään ole Myttysen mielestä niin ihanaa kuin Dante. Kenenkään muun jokainen aivastus, hypähdys ja hassu äännähdys ei aiheuta samanlaista naurua. Adrian tarkkailee Dantea jatkuvasti ja aina hymyssä suin tai kikatellen. Toinen suosikki on baba, eli äitini. Vaikka näkemisten välissä on pari viikkoa, on Adrian aivan myyty aina mummin läsnäollessa. Kun maanittelen syliini äitini sylistä, liimautuu hän kiinni kaksin käsin äitiini, vaikka muuten on ihan äitin poika. Minun pitäessäni siskoni vauvaa, ei Mytty reagoi lainkaan, mutta kun serkku ilmestyy äitini syliin, alkaa mustasukkainen kiukuttelu. En valita, on ihanaa kun on vauvalle mieleinen lapsenhoitaja, joka palvoo rakastaa häntä yhtä paljon kuin mekin.

   

On tosi jännä vanhempana seurata miten erilaisia voi omat lapset olla. Luonteeltaan, ulkonäöltään ja vähän joka osa-alueella. Dante ei välittänyt sormiruokailusta, Mytty haluaisi syödä kaiken itse. Dante oli parempi nukkuja, Mytty on itsenäisempi touhuaja. Dantella oli paksu tumma tukka jo tässä vaiheessa, Mytty on mennyt tummasta punaisen kautta vaaleaan, joka jälleen tummenee. Mytyssä näkyy kummallisesti mun isäni ja mun äidinäitini, ja hän on tosi paljon ylipäätään mun ja mun suvun näköinen. Dante vuorostaan on ihan isänsä miniversio. Mytyllä on myös selkeästi samanlaisempi luonne kuin minulla pienenä, siinä missä Dante oli siinäkin enemmän isänsä kaltainen. Toisaalta heissä on paljon samaa. Kasvukäyrät kulkevat lähes samoja viivoja, hampaat on tulleet lähes identtisesti ja fyysinen sekä motorinen kehitys muutenkin kulkee ihan käsi kädessä. Kumpikin on todella tarkkaavaisia ja jänteviä vauvoja, alusta asti. Välillä oikein haluaisi sellaisen pienen möllöttelijän, jonka ei pitäis koko aika olla niin kärppänä.

Vauvavuosi Mytyn kanssa on ollut hieman raskaampi kuin Danten kanssa. Aikaisemmin alkanut sairastelu RS-viruksen ja sitä seuranneiden korvatulehdusten vuoksi vaikutti imetykseen ja olin hyvinkin loppu pumppaamiseen viimeisten viikkojen aikana, sillä meidän pieni rintaraivoilija ei koskaan toennut takaisin imetyksen pariin, vaikka kovin sitä toivoin. Mytty on nukkunut huonommin kuin Dante. Alussa hän nukkui hirveän hyvin ja sinänsä hän on aina nukkunut yöt ja riekkunut päivisin. Kehitysaskeleet ovat vaan tulleet hänelle uniin paljon vahvemmin, eli vaikka hän on yönsä nukkunut, on yöt olleet sellaista hulinaa, että me vanhemmat emme ole nukkuneet. Nytkin tätä kirjoittaessa pinniksestä kuuluu itkua ja mieheni meni rauhoittelemaan. Pikkumies löytyy sieltä yleensä istumassa tai konttaamassa pää kulmassa, silmät kiinni ja ihan unessa. Iltaisin häntä saa käydä rauhoittelemassa 1-10 kertaa ekan parin tunnin aikana ja öisinkin meillä herätään se 2-10 kertaa edelleen. Onneksi nykyisin yleensä rauhoittuu tuttiin, mutta unihulinoiden aikana 4 ja 8 kuukauden kieppeillä on meillä nukuttu surkeasti, kun sinne sänkyyn ei useinkaan ole voinut enää laskea takaisin keskellä yötä, vaan loppuyö on mennyt hykkyränä pyörivä vauva vanhempien välissä nukkuen. Viimeinen viikko on näyttänyt positiiviselta unihulinoiden ja tämän 8 month sleep regressionin loppumisen kannnalta, joten toivottavasti meilläkin aletaan pikkuhiljaa nukkumaan täysiä öitä vuoden rajapyykin lähestyessä. Myös hampaita tämä meidän pieni on oireillut paljon isoveljeään vahvemmin. Ja autokyydeistä meillä ei edelleenkään ihan hirveesti välitetä, pitkät matkat on sovitettava päiväuniin, tai varauduttava pieneen huutokonserttiin takapenkillä. Unen määrästä, imetyshaasteista ja korona-vuodesta huolimatta näin 9 kuukauden kohdalla voin sanoa, että tämäkin vauvavuosi on mennyt ihanasti. Hän on niin ihanan iloinen ja hyväntuulinen, onnellinen vauva, että se ilo ja onni on tarttuvaa. Hän on niin ihana, että mulla on jatkuva vauvakuume, koska eihän ilman tällaista vaan voi elää? Eihän?

  

Nämä kaksi pientä ovat kyllä elämäni suurin rikkaus ja onni. Jokaisen päivän kaikki parhaat hetket liittyvät heihin ja tämä mennyt 9kk on ollut haastavinakin hetkinä elämäni onnellisinta aikaa. Sisarussuhteen alku ja kehitys on ihan oma lisänsä vauvavuoteen. Tänään jotenkin mieleeni välähti ajatus, että tästä se heidän sisarussuhde vasta alkaa. Nyt he ovat vielä eläneet rinnakkain, mutta joka päivä tulee enemmän ja enemmän sitä heidän keskinäistä suhdetta. Dante opettaa, Mytty hakee kontaktia, heillä on omat juttunsa puuhaillessaan. En malttaisi päästää vauvavuotta vielä hyppysistäni, mutta toisaalta edessä on niin paljon uusia mielenkiintoisia seikkailuja näiden kanssa. Joka kerta kun ajattelen, että kohta mulla ei enää ole tällaista sylivauvaa, muistutan itseäni siitä, että mulla on onneksi nytkin 3-vuotias, joka haluaa halailla ja sylitellä joka päivä. Vauvavuoden viimeinen neljännes on täällä, ja se on katkeransuloinen tieto. Kohta mun vauva ei enää ole vauva, ja siksi tämä kesä on täydellinen aika ottaa kaikki ilo irti näistä hetkistä♥

Viimeisen neljänneksen haaste itselleni on vihdoin alkaa tiputtamaan tuota Mytty-nimeä pois. Blogissa hän varmaan jatkossakin aika paljon esiintyy sillä nimellä, ja tällä hetkellä myös arjessa käytämme sitä paljon ja läheisemme käyttävät sitä paljon. Se jotenkin kuuluu hänelle. Toki rakkaalla lapsella on monta lempinimeä, kuten NöksyPöksy, Nökis, Mytty, Myttynen, Rehapetteri ja mitä näitä nyt onkaan. Hänen kaunista nimeään ollaan ihan tietoisesti alettu tehostamaan viime aikoina ja pyritään aina puhuttelemaan häntä hänen omalla nimellään, mutta edelleen siinäkin epäonnistutaan. Itse asiassa Dante on tässä meistä paras, sillä hänelle Adrian on lähes aina Adrian, eikä Mytty. Toisin kuin mulle. Köhh. Skarppauksen paikka, sillä pieni myttymme alkaa jo ymmärtämään sanoja ja reagoi kun puhutellaan.

Huomenna yritän jo pitää sairastelun jälkeen ensimmäisen työpäivän, mutta viikonlopun aion omistaa näille mussukoille. Toivottavasti uskaltaisi jo uimaan, jos tämä flunssa olisi jo taakse jätetty. Toivotaan! Jos ei, niin aina voi laittaa sprinklerin päälle ja mennä nurmikolle peuhaamaan. Seura on ainakin maailman parasta 🙂

Valmiina välikauteen

                      

Säätiedotukset sahaa edestakaisin, kylmä tuuli puhaltaa, aurinko paistaa, sataa ei sada, lunta sataa, on +10. Mitä ihmettä tonne pitäisi pukea päälle muksuille? Välikausivaatteet herättää varmaan kaikissa vanhemmissa aina paljon kysymyksiä ja mä tiedän, että ainakin itelleni ne on aina olleet hankalin valita. Me ollaan päädytty ratkaisuun, että meillä on ns. tekniset vaatteet, siisti välikausivaatteet (joissa saa kuitenkin myös leikkiä tarvittaessa) ja sadevaatteet. Ja päikyssä omat, sillä meidän päikyssä saa pitää vaatteita säilössä ja ei haluta raahata eestaas kuravaatteita. Välikautena tärkeintä on se, että vaate hengittää, eikä siinä näin ollen tule kuuma, mutta on myös suojaava, eli kestää veden ja tuulen, ilman, että tulee kylmä. Kun sää vaihtelee päivittäin ja saman päivän aikana, pitää pystyä luottamaan, että se sama ulkovaate ajaa asiansa auringon paistaessa ja mennessä pilveen ja sateen yllättäessä.

Meidän luottomerkki teknisiin, toiminnallisiin vaatteisiin on ollut alusta asti Reima. Kotimainen, erittäin laadukas ja Dantelle hurjan hyvin sopinut. Tekniset vaatteet oikeesti ajaa asiansa just eikä melkein ja lisäks vaatteet ja kerngät on tyylikkäitä. Dantella on jonkun verran kesäkenkiä, mutta lokakuusta huhtikuuhun me kuljetaan melkein poikkeuksetta Reimoissa. Ja teknisissä välikausivaatteissa ei ole Reiman voittanutta. Oon ostanut osan Danten vaatteista käytettynä, osan uutena ja osa ollaan saatu Reimalta. Kaikki kestäneet käyttöä erinomaisesti. Löysin esimerkiksi kirpparilta Reimatecin talvihaalarin, joka on ollut päikkyhaalari, eikä ole valituksen sanaa.

Nyt saimme valita Reiman mallistosta Dantelle ja Mytylle välikausivaatteet, ja paketti saapui vähän aikaa sitten. Ai että mikä nautinto on sovitella ja hypistellä laadukkaita ja toimivia vaatteita ja kenkiä! Ja kun nää on kotimaisen yrityksen tuotteita, joissa jokaisessa roikkuu “Design from Finland” -merkki, niin on ilo käyttää näitä. Reima on maailman johtava toiminnallisten lastenvaatteiden merkki ja yksi niitä merkkejä, joista saa suomalaisena todellakin olla ylpeä. Hyvä esimerkki siitä, että toiminnallinen ja kestävä voi olla tyylikästä ja että lapsillekin on olemassa vaatteita, jotka ovat samaan aikaan erittäin kestäviä, säänmukaisia ja toiminnallisia, mutta samalla katseenkestäviä.

Aloitetaan kengistä, sillä siitä tää koko homma itse asiassa lähti liikkeelle. Meillä on nimittäin Dantella ollut välikausikenkiä (talvikenkinäkin, kun ei ole ollut pakkasta kovin paljoa) Patterit ja Wetterit. Pattereissa on tarrat, Wettereissä nauhat, mutta helposti jalkaan menevä versio, sillä nauhat on kuminauhaa, eli jalat solahtaa sisään iisisti. Ja silti kengät pysyy hyvin jalassa. Me ollaan nyt opeteltu pukemaan kengät oikeisiin jalkoihin ja laittamaan kengät itse. Pattereiden tarrat on tähän tosi sopivat. Molemmat kengät on ihan superhyvät! Nilkat on tuettuna, kenkä on kuitenkin kevyt, mutta märältä ja kylmältä suojaava. Kaikenlaisissa leikeissä toimii hyvin, likaiseksi mennessään helppo putsata ja erityisesti Patterit on musta ihan supertyylikkäät! Makuasioita, itse tykkään Pattereista pikkusen enemmän kuin Wettereistä, mieheni taas valitsee Wetterit ennen Pattereita. Syksyllä itse asiassa ostettiinkin molemmat, sillä toiset oli päikyssä ja toiset kotona. Nyt otettiin jo seuraava koko ja tällä kertaa mustana, edelliset oli siniset ja edellisvuonna oli mustat. Ootte varmaan huomannu mun IG-materiaaleista, että Dantella on melkein aina pihaleikeissä nää jalassa. Jos pitäisi valita vain yhdet kengät, niin Patterit ottaisin lapselle välikausikengiksi ihan milloin vaan. Patter  ja Wetter Washit ovat vieläpä konekestävät ja tulevat pyykkikoneesta melko lailla uudenveroisen näköisenä. Iso plussa mutaleikkien jälkeen, tosin useimmiten pesen kengät ihan käsin suihkun alla. Helposti lähtee lika pinnasta.

Vaatepuoli on kanssa monille ongelma. Haalari vai kaksiosainen puku? Tekninen vai ei? Kuinka tekninen?

Meillä on seisomaan nousun jälkeen ja kävelemään lähdön jälkeen ollut sekä haalari, että takki ja housut. Molemmissa omat puolensa. Haalari on siitä kätevä, että siinä ei pääse koskaan käymään niin, että alaosa ja yläosa jotenki liukuu eri suuntiin ja jää ihoa näkyviin tai pääsee kylmää välistä. Toisaalta kaksiosainen on helpompi kun pitää käydä vaikka vessassa, niin ei tarvii ottaa niin paljoa vaatteita pois. Molemmilla varmasti omat kannattajakuntansa. Mun mielestä haalari on ihan paras leikkeihin, joissa kiipeillään ja myllätään, mutta tykkään myös tosi paljon meidän takeista ja niihin kaveriks hyvät välikausihousut ja avot.

Meillä on ollut nyt Dantella harmaa Reiman Reitti-haalari, josta oon saanut oikeasti kymmeniä kyselyjä Instagramissa. Ostin sen viime vuonna ja se oli paras hankinta ikinä kun sen satuin alesta bongaamaan. Harmaa on ollut täydellinen väri, missä ei näy yhtään kulumaa, sen saa kivasti asustettua millä tahansa pipolla ja huivilla ja haalari on teknisen lisäksi tyylikäs. Ei siis ollut kysymystäkään siitä, minkä halusin seuraavassa koossa, nimittäin Flygar-haalari. on aivan mielettömän hyvä! Kaunis harmaa, vielä tyylikkäämpi leikkaus kuin tuossa edellisessä ja kaikki viimeisen päälle. Korkeat kaulukset irroitettavassa hupussa tuulensuojana. Huppu helppo nepparein irrottaa ja laittaa takaisin. Vetoketjulliset taskut pikkutyypin aarteille, kunnon heijastimet kauttaaltaan, hihoissa ja selässä. Kumilenkit jaloissa ja kunnon tiukat resorit. Vahva kangas, tuulempitävä, likaahylkivä ja vedenkestävä ja tässä on kauttaaltan teipatut saumat. Pepussa ja lahkeissa on vahvikkeet. Tykkään tässä siitä, että tää on tosi huomaamaton, esim. harmaat heijastimet eivät juuri erotu tästä muuta kuin valon osuessa.

Flygarin alle menee erinomaisesti Vuoro-välikerros-haalari. Tässä on sellainen erikoinen materiaali, joka on tosi sileä päältä, siis sellainen ei-pörröinen, vaan sileä ja sisältä tää on mukavan pehmoinen. Dante tykkää tästä hurjasti, on kuulemma autokorjaajan haalari 😀 Tänään taa etittiin “mekaaaaaanikon haalaria”, koska se on mieluisin vaate tällä hetkellä. Haluis melkeen nukkuakin siinä 😀 On varsinaisesti itse asiassa välikerrastohaalari, mutta mun mielestä toimii myös sellaisenaan sitten lämpimämmillä keleillä, koska pinta ei ole sellainen pörheä.

Dante on nyt 98 cm pitkä (kotimittauksen mukaan) ja nää molemmat on meillä 98 cm. Molemmat menee takuuvarmasti vielä syksyllä ja todennäköisesti vielä ensi keväälläkin, nimittäin Reima on mun kokemuksen mukaan hieman reilumpaa mitoitusta, vaatteissa on hyvin kasvunvaraa.

Tuon harmaan haalarin lisäksi mun ehdoton suosikki on nää välikausihousut! Välikausihousuja on tosi vaikeeta löytää oikeessa koossa ja hyvällä istuvuudella, oikeesti. Meillä on pitkäjalkainen kapea lapsi, joten kaikki välikausihousut tuntuu olevan hirveän leveitä ja epämukavan näköisiä käytössä. Lento-housut on ihan täydelliset! Otettiin nää tummansinisenä lapsen mieliksi ja nää on täydelliset! Jalat on tarpeeksi kapeat, voi kiristää vyötärönauhalla, mutta istuu jo näin tosi hyvin ja vahvistetut polvet ja pylly sopii näihin lähes huomaamattomasti. Hengittävä kangas, täysin veden- ja tuulenkestävät. Näissä on myös vetoketjulliset taskut ja lahkeiden kiristys toimii niin hienosti, etten meinannut ensin keksiä. Kiristysnauha on jemmattu kankaanpalan sisälle lahkeiden sisäosaan ja ei sieltä siis roiku häiritsemässä tai hajoamassa askelten alle.

Näiden kaveriksi tuli Huukois-bomber, joka on tosi tyylikäs, mutta samalla kuitenkin tekninen; veden- ja tuulenpitävästä, likaahylkivästä, mutta hengittävästä materiaalista. Resorit on käytännölliset ja tyylikkäät. Sellainen takki, jossa uskaltaa leikkiä leikkipuistossa, mutta kehtaa mennä vaikka kyläänkin.

Housuista meillä on koko 98, takista 104, sillä se on takin pienin koko. Housut on koosta 92 ylöspäin. 104-kokoinen takki on Dantelle jo nyt tosi hyvä, eli en sanoisi sen olevan mitenkään liian reilu. Mennee pari vuotta käytössä siis.

Asusteina Dantella on näissä kuvissa Lahti-pipo (tuo harmaa) ja Tokko (tuo ihana värikäs!) ja nää on tosi hyvät! Molemmat istuu päähän hyvin ja pysyy päässä leikin tiimellyksessä. Molemmat tosi kivannäköisiä ja sopii hyvin näihin asuihin!

Lisäksi pakko vielä hehkuttaa noita siistejä beigejä housuja bomber-takin kaverina. Nää on ihan mielettömän tuntuiset! Puuvilla-modaali -sekoitus on ihan superpehmeä ja sellainen, että itsekin haluaisin tämäntuntuiset housut. Nää Danten on kokoa 104 ja menevät varmasti vielä vuoden-pari. On ihan täydelliset, sillä mä käytän tosi usein Dantella tällaisia chinomaisia ruskeita housuja ihan juhlissakin, ja nää on sellaista kangasta, joka ei hevillä rypisty. Ja jos menee suklaakakkua reisille, niin lähtee helpommin tuolta pinnalta. Nää tuntuu myös käteen sellaisilta, että näissä ei pääse hiki tulemaan kovemmassakaan leikissä sitten kesällä! Ihanat ja niin kivannäköiset yhdessä ton bomberin kanssa. Eikä haittaa vaikka tulee vähän likaa leikkiessä, lähtee helposti pesussa. Reiman vaatteet on tarkoitettu lapselle ominaiseen, leikkivään, käyttöön.

No entäs sitten Mytty?

Mulla oli heti ensimmäisenä ostolistalla tälle tyypille ensiaskel-kengät  kun näin nää Startti-kengät kaupassa. Nää on ihanan pehmeää nahkaa ja tosi kevyet. Juuri ensikengiksi suunnitellut ja hyvä kengät, mutta sellaiset, mitkä on samalla tyylikkäät ja söpöt. Meillä haetaan jo ajoittain seisomaan nousua ja siks uskon, että kevään / kesän aikana täällä otetaan ensiaskeleita, jolloin hyvät istuvat kengät on tosi tärkeet. Nää on vieläpä ihan supersuloiset, sellaiset, joita pitää mielellään! Meille tuli nyt ensikenkiin koko 20.

(Ei huolta, Mytty ulkoilee tumpuissa, sai vaan kuvia varten hetkeksi lelun, kun ei muuten malta pysyä aloillaan 🙂 

Danten vauva-ajalta on tallessa muutama tuollainen välikerroshaalari, joista ollaan tykätty ihan hurjasti! Dante ja Mytty on vaan syksy/kevät-vauvoja, eli vähän eri kokoja on ollut käytössä ja pari ihan alkuvaiheen haalaria on mennyt jo eteenpäin siskonpojalleni. Reiman Lauha on ollut molemmilla meidän pohilla suosikki välikerroshaalariksi, mutta tämä uusi Harmois on vieläkin kivempi, sillä tässä on huppu! Pehmeä, lämmin ja tyylikäs. Välikerroshaalariksi ihan liian tyylikäs, pidän tätä varmaan koko kevään ihan vaan haalarina päällä, koska on niin kaunis!

Alle meneekin sitten tarvittaessa tämä ihana muumikuosinen pyjama. Joo, tää on pyjama, mutta villasekoitetta, joten menee tosi näppärästi välikerrastoksi täydellisesti. Ja kevään unille pihalle ihan paras. Nää on jotenkin niin käteviä vauvalla, ku vetskari on alas asti, on tosi ohut, mutta lämmin ja kaikki suunnitellussa mietitty käytännöllisyys ja mukavuus edellä.

Adrianilla on nää koossa 68/74, koska nää on musta aika reiluja ja meillä menee varmasti vielä syksylläkin! 🙂 Asusteina on merinovillan ja tencelin yhdistelmästä oleva kypäräpipo, joita meillä on ollut Dantella syntymästä asti tähän päivään. Käyttää kypärän alla tälläkin hetkellä. Ihanan pehmeä, ohut ja lämmin ja pitää huolen, että ei tule kylmä, vaikka pipo vähän valahtais. Sillon ku pipon tuplaus on liikaa, lasken kypärähatun alas takaraivolta ja se toimii kaulurina. Ja Mytyllä samaan tyyliin Danten kanssa myös ihana harmaa Lahti-pipo 🙂

Siinä siis meidän poikien välikausivarustus vuodelle 2020. Löytyikö jo jotain tuttuja tai ostoslistalle päätyviä?

Housuvaihe, tervetuloa!

 
Ähinää, puhinaa, jupinaa, kiukuttelua ja kiljahduksia. Sitä meillä on tällä hetkellä aika paljon. Pikkutyyppi on saanut vauhtia. Selältä mahalle kääntyminen käy silmänräpäyksessä ja hänellä on omintakeinen tekniikka siirtyä sinne minne haluaa, konttaamisen ja ryömimisen välimaastoa. Ensin navan ympäri selällään ja pää haluamansa suuntaan. Sitten kiepsahdus vatsalleen ja ryömimisen ensivaihde silmään. Pää kyntää maata ja jalat työntää eteenpäin. Kädet ei vielä aina muista mitä tehdä. Edessä on saalis, jonka hän haluaa ja sitä kohti hän tekee lujasti töitä. Jep, meillä ei enää pysytä paikallaan sekuntiakaan. Ja tällä viikolla hänestä tulikin jo puolivuotias. Apua.

Vaipanvaihto on yhtä akrobatiaa. Kaveri iskee kantapäät hoitotasoon ja ponnistaa kuin painija matolla. Yritä siinä taiteilla vaippa päälle. Ja sitten nää pienet sormet, jotka löytää kaiken mielenkiintoisen, kuten vaippojen teipit. Juu ei. Meillä on siirrytty tässä hyvin haipakkaa jo housuvaippoihin. Ei tuo malta olla sekuntiakaan paikallaan, niin helpompi ottaa syliin ja pukea ilmassa housut jalkaan. Tai sitten vaipan jalka-aukoista kädet läpi ja molemmista jaloista samaan aikaan kiinni ja hop. Vähän ku lakanan kulmia käyttäisi! 

Housuvaippaan siirtyminen herättää monilla kysymyksiä. Mun mielestä sille siirtymiselle ei ole yksiselitteistä aikaa, vaan siihen siirtyy sitten kun hyvälle tuntuu ja mulle se on aina ollut tää vaihe, kun vauva on oppinut pyörähtämisen jalon taidon ja kehittänyt sitä sellaiseksi, että kääntyy sekunnissa. Housuvaipan vaihto käy mun mielestä kätevämmin, nyt kun vauva on jäntevyydeltään sellainen, että päätä ei tarvii tukea. Uimahallin pienessä vaihtokopissa (meidän uimahallissa ei oo isoa pukkaria, vaan kaikki saa sellaisen pikkuisen kopin, jossa riisua ja vaihtaa vaatteet. Se koppi on siis samalla oma säilytyskaappi. Siellä ei tosiaan oo mitään tasoa, minne levittää vauva vaan vaippa vaihtuu melko lailla sylissä), missä tahansa vaipanvaihtopisteessä, lentokoneen vessassa… Housuvaippa on mun mielestä hirveän paljon helpompi kuin teippivaippa, sillä sen saa päälle vaikka yhdellä kädellä samalla kun toisella pitää vauvaa paikallaan. Ja pois lähtee niin ehjänä jalkojen kautta kuin sivuista rikki vaivatta repäisemällä.



Jollain tasolla koen ihan hirveetä haikeutta. Teippivaipat on pikkuvauvan merkki mulle. Sellainen pieni möhkäle, joka vielä on kiltisti paikallaan ja jolle saa puettua mitä haluaa. Jotenkin nostalgista täyttää kaappi housuvaipoilla ja tiedostaa, että taas yksi ajanjakso on ohitettu. 

Me siirryttiin Dantella Pampersiin kun tuli housuvaipan aika. Pampers Premium Protection oli meidän valinta silloin ja myös nyt. Nyt Myttyskä käyttää kokoa 3 housuvaipoista ja se on hyvä varmaan tästä melkeenpä seuraavan vuoden. Muistan, että Dante käytti tosi pitkään tätä kokoa, sillä tää on suositeltu 6-11 -kiloiselle ja me lopeteltiin vaipat muutenkin muistaakseni 12-13 kilon tienoilla. Lapset on kaikki vähän erikokoisia ja erimallisia ja kaikille sopii erilaiset vaipatkin. Dante oli pitkä ja hoikka, Mytty hieman lyhyempi ja pullampi, mutta silti ennemmin kaponen kuin mahakas. Kintuissa on mukavasti vuosirenkaita onneksi 🙂 Pampersin housuvaipat sopii just nyt ihan superhyvin ja niissä on kaikki samat hyvät ominaisuudet kuin teippivaipassakin. Kosteusindikaattori, silkkisen pehmeä materiaali ja hyvä imukyky. Ei vaihdeta juuri ikinä öisin vaippaa ja aina meillä herätään peti kuivana ja vauvan pylly kuivana, eikä yhtään hautuneen tuntuisena. Kolme viikkoa lähes 30 asteen lämpöasteissakin meni täysin ongelmitta. 

Housuvaipassa on mun mielestä tosi tärkeetä se, että se pysyy hyvin paikallaan, ei purista ja on just oikean mallinen, sillä näissä vauva oppii istumaan, konttaamaan, seisomaan ja kävelemään, ja vaipan pitää tukea kehitystä eikä tuntua painavalta ja rajoittavalta. Nää ei juuri imukykyisyytensä takia koskaan näytä yhtään möhkäleeltä housuissa, vaan kapeammatkin housut sujahtaa helposti jalkaan. 

Hän on jo niin iso poika. Siinä hän ryömii menemään housuvaipassa. Apua, miksi aika menee näin nopeasti? 
Haluatteko muuten voittaa 3 kuukauden vaipat? Jos haluatte, suunnatkaa mun IG, siellä on arvonta asiaan liittyen! 🙂

Minkä ikäisenä teillä on siirrytty housuvaippaan?

6

Äitin pikkukulta on tänään kuusi kuukautta. Samalla tuntuu, että puoli vuotta on mennyt ihan hurjan nopeasti ja toisaalta tuntuu, että päivät kestää välillä älyttömän pitkään. Ihana pikkutyyppi tuli elämäämme tasan puoli vuotta sitten klo 21.40 ja hän on ilahduttanut meitä aina siitä asti.

Millainen on tämä minun ihana poikani? 

Hymyilevä ihmisfani. Hän hymyilee kaikille ja rakastaa seurata muita ihmisiä. Erityisesti Dantea. Ja no, minua.

Vauhdikas. Kun jotain oppii, niin vauhtia siihen tulee nopeasti. Tällä hetkellä twerkkailee pylly pystyssä valmiina lähtemään konttaamaan.

Tykkää hedelmistä, ei välitä perunasta.

On iloinen, mutta päättäväinen. Jos hän ei jotain halua, ei sitä todellakaan halua.

Älyttömän seurallinen ja hyväntuulinen.

Hieman malttamaton ja erittäin utelias.

Täysin itsesuojeluvaistoton rämäpää.

Sylihiiri.

Ihana ♥

No millaista on ollut olla äiti kahdelle nämä 6 kuukautta? 

No, Mytty oikeastaan tupsahti maailmaan. En tiedä olimmeko me edes kovin pitkälle suunnitelleet tätä kahden lapsen vanhemmuutta. Aika tuntui oikealta kun päätimme kokeilla onneamme. Oli erinäisiä suunnitelmia ja ajatuksia lähivuosista ja aika tuntui hyvältä viime tammikuussa kasvattaa perheemme kokoa. Hän ilmaantui raskaustestiin kuin varkain, ennen kuin varsinaisesti uskalsin edes toivoa. Hän pelmahti maailmaan alle neljässä tunnissa. Kun hän päätti haluta syntyä, hän teki sen juuri niin kuin kaiken muunkin tällä hetkellä. Vauhdilla ja ryminällä. Yhdeksän kuukautta on pitkä aika oppia saamaan päänsä järjestykseen, mutta en minä tiennyt miten varautua. Hän syntyi, opetti minut nauttimaan täysillä vauvakuplasta ja kietoi minut pikkurillinsä ympärille.

En ole koskaan ollut näin äiti. Tunnen hänet ihan joka sekunti, jatkuvasti. Samaan aikaan minulla on maailman kultaisin ja ihanin esikoinen, täydellinen isoveli tälle pienelle ihmeelle. Olen nauttinut ajastani heidän kanssaan. Rehellisesti sanottuna, puolet ajasta en edelleenkään ymmärrä olevani äiti kahdelle pienelle. Katsoin yksi päivä jotain tv-sarjaa, missä isokokoinen mies halasi pienikokoista äitiään. Tajusin, että vaikka olen pitkähkö, tulen jäämään pian perheemme pienimmäksi. Mutta nyt olen iso, voimakas, turvallinen. Nautin siitä suunnattomasti. Siitä, että voin käpertyä peiton alle tämä pieni mytty minuun painautuen. Siitä, että hän tarraa kiinni ja jakaa kuolaisia pusujaan. Siitä, miten esikoiseni paijaa hellästi vauvan päätä ja kysyy minulta hassuja. Siitä, kuinka sidoksissa olen minun pieneen ihmeeseen, josta kasvaa hurjaa vauhtia seuraava hassujen juttujen kertoja.

Kaikesta tästä ympärillä tapahtuvasta huolimatta tämä on ollut elämäni ihanin puoli vuotta. ♥

Tämä on ollut myös väsyttävin puoli vuotta. Ei mitään verrattuna siihen, mitä moni kokee, mutta silti, minulle väsyttävä. Päivisin pitää jakaa itsensä kahden lapsen ja miehen ja koiran välille ja samalla yrittää tehdä töitä ja pitää huusholli jotenkin ruodussa. Iltaisin pitää hengittää päivän höyryt ja öisin täytyy heräillä milloin mihinkin. En vaihtaisi tätä mihinkään.

Puolivuotias tuntuu niin ihanalle ja niin pahalle samaan aikaan. Virallisesti vauvavuoden puoliväli. Ehkä minun elämäni viimeisen vauvavuoden. Pienen ryömijän polvet alkavat kovettua siitä ihan pienen vauvan ihosta. Hän ei enää tuoksu samalle kuin pari kuukautta sitten ja hän katsoo jo paljon viisaammin minua silmiin. Hän ei enää ole niin pikkuinen vauva. Jokaisessa elämänjaksossa on omat puolensa ja ne on jokainen varmasti omalla tavallaan ihania. Mutta tämä ajanjakso tuntuu niin lyhyeltä. Tuntuu, että Dante on ollut samanlainen jo vuoden. Puhunut ja höpissyt, juossut ja kiipeillyt. Ollut taapero. Mutta nyt mun vauvasta tulee ihan pian vaapero ja sitten taapero ja sitten tämä kaikki on muisto vaan. Onneksi on kuvia. Harmi, ettei tuoksuja ja näitä hetkiä voi tallentaa. Näitä tunteita. Ne ovat mielettömiä. Yritän ehtiä nauttimaan niistä jokaisesta. Olemme päättäneet, ettemme edes ajattele tai tee päätöksiä sen suhteen, mikä on oikea lapsiluku meille, ennen kuin tämä pieni on 1,5 vuotta. Vähintään. Me haluamme keskittyä vain häneen. Ei siksi, etteikö mieleen mahtuisi vielä yksi lapsi. Herrajumala, tämä pieni on ehkä maailman pahin vauvakuumeen aiheuttaja. Miten muka voisin elää kokematta tätä vielä uudelleen? Mutta hän ansaitsee oman aikansa. Hän jakaa jo nyt huomiomme yhden ihanan isoveljen kanssa, joten haluan olla nyt täysillä kahden lapsen äiti. Katsotaan tulevaisuutta tulevaisuudessa 🙂

Puoli vuotta tätä. Minä olen niin onnekas, että ei sanat riitä. Kaiken tämän keskellä, olen niin iloinen, onnellinen, kiitollinen.

Voi pieni rakas, olet ollut elämämme ilo jo 6kk. Sinä olet ollut täällä 182 päivää nyt. Olet niin tuore, mutta samalla tuntuu, ettei elämää ollut ilman sinua ♥

Joka päivä on parempi, koska olet meidän ♥

Psst! Ton kakun ohje tulee ihan lähipäivinä! 🙂 Viimeistään ylihuomenna! 🙂