Lastenhuone ja Unihuone

Mulla on täällä tosiaan käynnissä lastenhuoneiden muokkausprojekti, joka sai alkusysäyksen tuossa pari viikkoa takaperin ja nyt ollaan kaaosvaiheessa, jossa osa jutuista on vielä saapumatta ja osa laittamatta paikalleen ja pieni yleinen sekasorto molemmissa huoneissa 😀 Mutta tosiaan, meillä muksut oli ensin omissa huoneissaan, joista tehtiin nyt erillinen nukkumishuone molemmille ja leikkihuone yhteiseksi. Useammasta kuin yhdestä syystä. Välillä Deen herätessä yöllä, hän harmitteli, ettei halua olla yksin. Adrian tuntui taas rauhoittuvan aina parhaiten kun isoveli oli samassa huoneessa. Ja kun pikkuinen konttasi Danten huoneeseen, saattoi isompi aika äkkiä ilmoittaa, ettei saa tulla, vaikka meidän ajatus on se, että kaikki muut paitsi unilelut, on lapsilla yhteisiä eikä tänikäisillä ole vielä “omia tavaroita” niitä muutamaa ykkösjuttua lukuunottamatta (unilelu, päikkyreppu jne.)

Adrianin huone oli sellainen pienempi makuuhuone, missä oli iso vaatekaappi ja pinnis ja pari lipastoa, joista toinen toimi hoitopöytänä. Dantella taas oli isompi huone, missä oli kaikki lelut ja muut. Niinpä kannettiin Danten sänky Adrianin huoneeseen, otettiin sieltä yks osa vaatekaappia pois, käännettiin kaapit ja kannettiin lipastot pois.

Pakko sanoa, että meillä ei oo hirveesti sisustus elänyt tässä vuosien aikana. Ostettiin Ikean Tyssedal-lipastot jo Kuopiossa ja ne on kiertäneet huoneista ja kodeistakin toiseen. Danten huoneesta Mytyn huoneeseen ja mun toimistoon jne. Nyt toisesta luovuttiin, toinen tuli mun toimistoon ja kolmas meni meidän makkariin, mistä lähti edellinen senkki tilalta pois. Kun muutettiin sisään, yritettiin hyödyntää kaapit mahdollisimman hyvin ja sit pelattiin pienillä huonekaluilla. Työhuoneeseen aikanaan ostettu vaaleanpunainen sohva on tullut mun toimistoon jo aikapäiviä sitten ja nyt oli mahdollisuus oikeasti miettiä, mitä näille huoneille oikeen tekisi. Ihan miettiä siis seinien väristä alkaen kaikki.

Lasten unihuoneeksi valikoitui pastellisen hempeät unisävyt, vaaleansininen, valkoinen ja vaaleanharmaa, ja hyödynnettiin siis kaikki se, mikä siellä jo oli, ja huoneeseen tulee vaan vähän lisää. Yksi seinä maalataan jossain vaiheessa uusiksi, koska siitä otettiin hyllyjä pois, ja mä tilasin sinne ihanan pehmoiset ja unihuoneeseen sopivat seinätarrat, jotka kiinnittelen jahka saapuvat. Tapetointi ei inspannut, mutta isoilla kauniilla seinätarroilla saa kivan ilmeen. Tilasin myös vihdoin sinne sänkykatoksen tuomaan sellaista pehmeää fiilistä.

Leikkihuoneessa mentiinkin ihan toiseen suuntaan, nimittäin tummiin ja murrettuihin sävyihin, ripauksella messinkiä. Sitä on jo alettu toteuttaa ja tänään suunnataan Adrianin kanssa maalikaupalle, nimittäin yksi seinä maalataan vielä. Ajattelinkin tässä vaiheessa jakaa muutaman tärpin teille näistä tuhansista selaamistani tuotteista, joihin olen itse ihastunut.

En oo ehkä koskaan vastannut niin usein saaa “ikeasta” kuin ton sinivihreän lipaston kohdalla 😀 sitä tooooooodella moni tiedusteli. Lommarp on tuo malli ja väri on tosiaan sellainen syvä sinivihreä. Ihastuin aivan täysin tuohon sävyyn ja se sopi suunnitelmaankin. Sen kaveriksi on tulossa pari tummempisävyistä Mrs. Mighetto -julistetta, joita oon fiilistellyt jo vuosia. Pojilla on ollut H&M Mrs. Mighetto yhteismalliston teeppareita ja mä rakastan kaikkia noita Mighetto-piirroksia. Ne on jotenkin todella kauniita. En oo ennen saanu tilattua niitä, kun ne ei oo ihan halpoja ja oon miettinyt, mitkä palvelee kauan ja valinnanvaikeus on ollut kamala.

Tummansinistä irtohyllyä meen tänään kattomaan JYSKiin, koska se näyttäisi siltä, että voisi sopia ton lipaston lähelle, mutta saattaa olla tosi riitelevä sävy. Joka tapauksessa mun mielestä hurjan kauniin värinen hylly eikä ihan tavallinen. JYSKissä muutenkin oli ihania kaikkia hyllyjä, mistä valita. Mennään siis tänään sinne ihmettelee. Arkkuja meillä onkin jo ollut. Oon joskus varmaan viis vuotta sitten tilannu valkoiset metalliarkut meille kotiin ja ne on nyt vielä poikien huoneessa. Löysin sinne kyllä muitakin sävyjä nyt ja koska noi on tosi käteviä, oon ajatellut tilata toisen sarjan. Nää Jollyroomin harmaat kiinnostaa myös. Mä oon aatellut ottaa ne valkoiset käyttöön poikien muistolaatikoiksi, sillä niiden alkuperäiset alkaa käydä pieneksi. Oon siis säästänyt molemmille kaikenmoista tästä alkuvaiheelta ekoista hiuskiuhkuroista neuvolakortteihin, ultrakuviin ja kotiutumisvaatteisiin, niin niille noi laatikot ois kauniit säilytyspaikat.

Ostin poikien huoneeseen pienen messinkisen pöytävalon Ikeasta, ja se näyttää tosi kivalta tossa Lommartin päällä, mutta haluaisin ehkä vielä yhden seinävalon. Hübschin valot oli tosi kauniita ja koko Hübschin valikoima ylipäätään mieleeni. Kaikkea aivan ihanaa!  Ja sitten tuo kettu.. Siitä lisää seuraavan kuvan alla!

Tässä on vähän näitä inspiskuvia poikien huoneen tulevasta “tyylistä”. Laske toki joukkoon mukaan värikkäiden lelujen jatkuva sotku, mutta siis se pohjasuunnitelma on jotakuinkin tällainen. Yritän etsiä Lommarpiin sopivan tumman sinivihreän maalin vastapäiselle seinälle ja kalustepuolella tulee olemaan valkoisen keittiön lisäksi paljon puuta. Mä oon aivan rakastunut Siluettiverstas-nimisen suomalaisen yrityksen tarjoamaan. Puputuoli on ihana, mutta niitä nyt saa toki muualtakin. Suosittelen tsekkaamaan, jos haluaa omannäköisiä puuleluja tai puupalikoita lahjaksi vaikka tietyllä nimellä. Tosi kauniita ja ihana pieni suomalainen yritys, jota tukee mielellään.

Näihin puisiin juttuihin liittyen pieni tärppi. Kylpyhuoneeseen tarkoitettu IKEAn hylly toimii täydellisesti tuolla huoneessa. Meillä oli oven ja kaapin välissä pieni tila, mihin oli kiva saada jotain hyllyä. Kaikki tuntui liian syvältä niin lähelle ovea, mutta tää oli täydellinen. Sai kivoja koriste-esineitä, pupuvalon ja kaiuttimen siihen hyllyyn, niin tää toimii ihan superhyvin lastenhuoneessakin! 🙂 Kankaiselle alahyllyllekin saa laitettua kyllä jotain ihan muuta ku pyyhkeitä tai wc-paperia.

Mun pikkuassari on päikkäreillä ja mulla tän “muuton” tylsin vaihe, eli laitan uusia hyllyjä meidän Paxeihin, että saadaan poikien vaatteet mahdollisimman kätevästi sinne. Pikkuassari on kovin innoissaan auttamassa, eli mun tehokas toiminta-aika on hänen nukkuessaan. Nyt siis noiden hommien kimppuun ja päivittelen sitten aikanaan valmiiden huoneiden kuvat 🙂

Miltä näyttää teidän mielestä suunnitelma? Ja onko vinkata täydellistä syvän sinivihreää maalisävyä? 

Pieniä eroja, siistimpi koti

 

 Mä puhun aika usein siivouksesta. Oon huomannut sen itekin, että asia tulee esiin usein. Mä en oikeestaan voi sanoa nauttivani siivouksesta, mutta jollain tapaa koen sen terapeuttisena. Esim. keittiön siivous ja tiskaaminen on musta terapeuttista puuhaa. Oon ADHD-diagnoosin jälkeen miettinyt paljon tätäkin puolta itsessäni ja todennut, että mulle siisti koti on aina vähittäisvaatimus sille, että mun mieli on “siisti”. Jos meillä on sotkuista, niin mun on entistä vaikeampi keskittyä tai rentoutua. Mutta, pikkulapsiarjessa on joutunut tinkaamaan siivouksesta ja siisteyden tasosta, koska lelut leviää ja kaikki on vähän hujanhajan. Se on ollut prosessi, jonka oon hyväksynyt, mutta tietyt asiat on jääneet. Meillä saa olla sotkuista, muttei likaista. Ei tahroja, ruokajämiä, likaisia lattioita tai mitään muuta. Koira on kakspiippuinen tekijä lapsiperheessä. Nyt kun Benji meni kesälomalle anopille kun tiedossa on pari reissua kotimaassa, minne sitä ei voi ottaa mukaan, huomasin heti sen puutteen. Nimittäin vaikka koirankarvoja ehkä kertyy hieman (ei oo kovin karvoja joka paikkaan jättävä rotu) ja se tykkää mutustella sen ruoat matolla, niin se on tehokas imuri. Kaikki lapsilta tippuva päätyy yleensä koiran suuhun, mutta se lattia ei syöttötuolin alla siltikään ole mitenkään “puhdas”. Konttaava ja joka paikkaan tunkeva vauva on ehdottomasti isoin syy olla tarkkana siitä, että mitään ei jää minnekään ja samaan aikaan kotiin pelmahtaa pihalta 3-v., joka muistaa kyllä kaikki Palomies Samin jaksot, mutta ei sitä, että kengät otetaan pois terassilla.

Meidän iso langallinen imuri on sellainen, mikä on käytössä vain kunnon siivouksessa (ja lasten nenien imuroimisessa). Se asuu kuraeteisessä ja tulee esiin kerran viikossa (toivottavasti). Muuten me pärjätään pikkuimurilla ja erittäin hyvillä siivousvälineillä. Mä rakastan antibakteerisia siivousliinoja esim. syöttötuolin tarjottimen putsaamisessa ja oon suojannut lattian syöttötuolin alla muovialustalla. Pahimmat murut lähtee langattomalla pikkuimurilla, mutta lapsiarjessa on tosi paljon sellaisia tahroja, jotka ei oo täysin kuivia, eli niitä ei voi imuroida. Ja kun lattialla on sosetahroja ja kuivia muruja, niin pölynimuri on vielä huonompi idea. Kyykin usein rätti kädessä lattialla ja manasin kun rättiin tuli niitä muruja, ja piti käydä ravistelemassa sitä rättiä pois käsistä. Sain tuossa taannoin kokeiluun Swiffer-tuotteita. Olin kokeillut näitä ulkomailla, mutten ees tiennyt, että saa Suomesta. Joku lupas tuotteita parempaan siivoukseen, niin mähän olin heti innoissani. Ja voi moi.

Seuraava osuus kannattaa lukea sellaisella innostuneella Ostos-TV -äänellä, koska fiilis oli kuin sellaisessa mainoksessa. Maailmani koki vallankumouksen 😀

Siis aloitetaan pölyhuiskasta, Swiffer Dusterista. Maailman simppelein asia, eikö? Mä VIHAAN pölyjen pyyhkimistä. Siis vihaan. Kokeiltu on märkää rättiä ja kuivaa rättiä ja pölyhuiskaa ja mikrokuituliinaa ja ties mitä kaikkea. Pölyhuiskalla pöly aina pöllyää, jos on jostain kaapin päältä, mistä harvoin pyyhkii ja sit ku sinne eksyy, niin huhh. Ärsyttää jumalattomasti pyyhkiä pölyjä paikoista, joissa on koriste-esineitä tai muita asioita. Siis ne pitää kaikki nostaa pois, pyyhkiä märällä ja sitten vielä kuivalla ja sitten laittaa ne koriste-esineet takaisin. Ja mähän rakastan kaikkea hilpetööriä! Kokeilin erittän skeptisesti Swifferin pölyhuiskua, ja en uskonut todellakaan, että se oikeesti vangitsee sen pölyn. Voin luvata, että kaapin päältä ei tullut yhden yhtä pölyhiukkasta alas, kun tällä vetäs. Kaikki jäi vaan kiinni. Katoin tätä sellaisena isosilmä-emojina. Siinä se pöly oli, nätisti kiinni siinä huiskussa ja taso oli aivan täysin puhdas, ei rättijälkiä, ei mitään. “Okei, meidän sängynpäätyyn tää ei kykene”, mä totesin. Paksu sängynpääty, kerää pölyä, ei auta mikään muu ku imuri täysillä tehoilla. Rätti kastelee ja levittää, kuiva liina ei tee mitään. Tällä lähti kaikki parilla vedolla. Missä tämä tuote on ollut koko mun elämän? Samalla innolla vedin meidän lamput, takan reunan ja vitriinin lasin välit! Tuli melkein onnenkyyneleet. Mä oon ennenkin kokeillut pölyhuiskuja. En hetkeen, koska ne on aina ollut pettymys. Ja meillä on aina ollut pölyiset lamput ja ties mitkä, kun ei vaan jaksa siihen prosessiin. Tää on niin pehmee ja kevyt, että menee joka väliin, nappaa kaiken pölyn itseensä ja tadaa. Puhdasta on. Where have you been all my life?! Tietokoneen näppikset, meikkien välit, kaikki pienet ja hankalat paikat. Kaiuttimen nappuloiden välit ja liesituulettimen päältä ilman, että hiukkastakaan tippuu alemmas.

Kuulostaa ehkä pieneltä erolta, mutta tällaiselle perfektionistille ero on valtava. Jos pyyhin liesituulettimen muuten, on pakko pyyhkiä myös liesi, koska pölyä tippuu alaspäin. Sit täytyy pyyhkiä lattia tai imuroida. Kolminkertainen vaiva. Tää vie mukanaan pölyt kaikilta kuivilta pinnoilta, eikä tarvii miettiä, mihin pölyttää ja miten saa puhtaaksi. Meillä lapset liikkuu ja pölyttää, koira pölyttää, pidetään terassin ovea kesällä jatkuvasti auki ja se tuo sisälle pölyä lisää. Pölyä kerääntyy hankaliin paikkoihin ja usein jopa jää sinne, koska ei jaksa hakea oikeita välineitä erilaisiin paikkoihin. Liinoja lamppuihin, oikeaa imuripäätä imuriin jne. Sit aina välillä on vedettävä ihan valtava siivousurakka, että saa kaiken puhtaaksi.

Ja siis, tää maksaa about 7 euroa, menee piiloon minne tahansa tilaan ja tähän tulee tossa 7 eurossa mukana 5 vaihtopäätä. Vaihtopäitä saa myös erikseen ja halutessaan saa myös pidemmän varren. Meillä on nyt yks keittiössä ja yks kodinhoitohuoneessa, ja on niiin kätevä! Siivous ei oo mikään “aloitan nyt ja lopetan viikon päästä” -prosessi, tai ei ainakaan siis tunnu siltä, vaan kun tulee joku mieleen tai vastaan, niin se onkin melko lailla done. Just kun nostin maljakkoa kaapin päältä, oli pohjassa vähän pölyä. Ei oo taas sinne kiivetty hetkeen. No, huiskalla pyyhkäisin ilman mitään jakkaroita mitään näkemättä. Kurkkasin, puhdasta tuli. Eikä jääny maljakoiden reunoillekaan pölyä.

No entäs tää moppi! Mä siis vihaan lattioiden pesua. En harrasta. Mies pesee, jos joku pesee 😀 Ärsyttävää kaikkine ämpäreine ja moppeineen ja aina jää viivoja ja jälkiä. Älkää edes aloittako ikkunoiden pesusta, koska meillä kaikki ikkunat alta 120 cm on ihan sormenjäljissä (paljon ikkunallisia ovia), viinikaapissa sormenjälkiä, joka paikassa tahmaa, sormenjälkiä ja muuta. Mun lemppari tällä hetkellä on just maissinaksun syönyt vauva, joka karkaa ennen kuin huomaat ja nousee seisomaan ovesta tukea ottaen. Eiiii!!! Enkä ees aloita syksystä ja siitä, että taapero avaa oven ja Benji singahtaa pihalta sisälle ei-niin-kuivin tassuin.

Ja sit tää moppi. Samassa paketissa sekä pölymoppi, että lapsiperheen pelastus. Tiedättekö sellaiset aamut, kun on vähän kiire? Tai vähän enemmänkin? Ei välttämättä ehdi just sillä sekunnilla pestä lattialta puurotahraa? Tai vihannessosetahraa? Tai sit bongaat viikon päästä bataattisosetta 2,5 metrin korkeudesta seinällä, minne pieni soselinko on sen onnistunut heittämään? Mikään ei oo niin ärsyttävää kun kuivuneen puuron hinkkaaminen. Siitä tulee tahmaihen ja se tahmaa pyyhittäessä ja on vaan niiiin ärsyttävä siivottava. Meillä on 8 tuolia ja monimutkainen pöydänjalka. Voin kertoa, että kyykkääminen sen alla rätti kädessä  ei oo hauskaa. Ja sitten taas perusmoppi… En ees aloita. On toki muitakin erilaisia tuotteita, missä on kiinnitettäviä liinoja sun muita, mutta tämä. Ahh, tämä! Otat pussista märän liinan, nappaset kiinni harjanvarteen, ja peset lattian. Tuoksu on mieto ja miellyttävä, jälki erittäin siistiä. Ei jää viivoja, ei jää likaa. Moppiliina imee kaiken itseensä. Pahimpaan maissinaksutahraan auttaa kun kääntää liinan vihreän viivan, jolla voi vähän hangata, siihen se on tarkoitettu. Märällä liinalla menee helposti lattian pesun lisäksi ikkuna tai iso peili. Tuote pyörii käsissä ku unelma, eikä haittaa, jos lattialla on murusia ja palasia, ne jää kyllä tuohon kiinni. Pöly, lika, murut. Keittiön paras tuote! Ja tä koostumus on sellainen, että lähtee myös tahrat kaakeliväleistä ja lähtee jo kuivuneetkin tahrat aika helposti.

Kiireiselle ja nopeaan tarpeeseen maailman paras, kun noi liinat on valmiiks märkiä ja niissä on pesuaine. Ei tarvii muuta ku yhellä kädellä lapsi kainalossa pyyhkiä liat ja jatkaa elämää. Ei jää illaks hinkattavaa ja hangattavaa, vaikka ois kuinka kiire.

Swiffer Starter Kitissä on 3 näitä kosteita liinoja, mutta näitä saa myös erikseen. Kolmen pakkaus maksaa n. 7 euroa, eli nää on hintavampia, MUTTA, niin väärti. Kunnolla siivotessa otan liinan ensin ihan vaan käteen, pyyhkäisen esim. viinikaapin lasioven ja välioven ikkunan ja sitten napautan moppiin kiinni ja putsaan lattiat. Liinathan toki kuivuvat, jos ne jättää harjan päähän odottamaan pidemmäksi aikaa. Jos oon pyyhkäissyt vaan jotain pieniä osia ja liina ei ole likainen, laitan sen suljettavaan pussiin ja se säilyy märkänä. Säästin ekan pussin noista ja oon napauttanut vaan pois sen märän liinan, jos oon tyyliin pyyhkinyt sillä peilit ja keittiön kodinkoneiden ovet ja sitten illalla pyyhkinyt lattiat. Säästö se on pienikin säästö 😀  Kiinnikkeet on myös sellaiset, että jos liinat loppuu kesken, saa napautettua vaikka rätin kiinni. Se onki ihan hirvee herätys siihen, kuinka paljon siistimpää jälkeä tää tekeekään. Pyyhin siivotessa siis esim. illalla kodinkoneet keittiössä ja seuraavana päivänä lattian tahrat syöttötuolin alta pitkin päivää. Tää toimii myös erinomaisesti esim. Festivon ovien pesemiseen. Tää Starter Kit maksaa muuten n. 15 euroa.

Swifferistä tekee supermonipuolisen se, että tässä on myös kuivia liinoja paketissa mukana ja nää on paljon edullisempia. Paketissa on 8 kpl, täyttöpakkauksessa on 20 kpl ja hintana se sama about 7 euroa. On tiettyjä pintoja, joihin pölyhuiska ei oo ehkä ihan paras. Esim. telkkari. Tällä lähtee myös tuoreet sotkut vauvan ruokaillessa, koiran mutasista tassuista ja esim. nyt siitepölykautena tää on ollut täydellinen terassikalusteiden puhtaanapitämiseen. Ennen kaikkea tää kuitenkin korvaa imuria aika tehokkaasti, sillä tää nappaa itseensä ton pölyhuiskun kaltaisesti pölyt, eli ei tarvii nostella sohvaa, että saa pölyt sohvan alta, mahtuu sohvan ja seinän väliin helpommin ja 360 asteen kääntymisen vuoksi tosi helppo ja nopea kun putsaa lipastojen ja kaappien alta sun muualta. Tosi kätevä ikkunalaudoille ja muille tasaisille pinnoille, jonne kertyy pölyä ja siitepölykautena helpottaa terassin siivoamista tosi paljon. Mä tykkään välillä käyttää tätä kuivaa liinaa ihan vaan kädessä pölyjen pyyhkimiseen tasoilta, kun tää ei levitä pölyä ympäriinsä vaan imasee itseensä. Aivan paras kun harjaa hiuksia ja lentää hiuksenpätkiä lattialle tai ylipäätään meikkitilan lattian siistimiseen. Siinä aika äkkiä saa kerättyä tällaiseen liinaan hiuksenpätkiä, pölyä (kuivaajalla lennätettyä) ja harjatessa tipahtaneita ripsipidennyksiä.

En nyt tiedä kuinka innoissaan muut on siivousvälineistä, mut mulle siivoominen ja kaikki mikä helpottaa siivoamista on sydämen asia. Koska tekemistä riittää lapsiperheessä ja jos täällä ei jatkuvasti vähän siivoile, niin täällä saa varata yhden kokonaisen päivän viikossa, että saa kodin pidettyä puhtaana. Ärsyttävän paljon menee aikaa sellaiseen asiaan, mistä ei oikeastaan nauti, mutta pienin samantien tehtävin siistimisin saa yleistilan kodissa paljon siistimmäksi 🙂

Ootteko jo kokeilleet näitä? Mitä siivoushackeja teillä on, jakakaa kaikki marttavinkkinne! 🙂

Meidän kesäolkkari

Herrajumala, että voi mennä aikaan viikossa siihen, että ottaa käyttöön uutta tietokonetta. Tai kun sitä aikaa ei oo muutenkaan liikaa, niin tuntuu, että jokaisen hetken varastaa tällä hetkellä sieltä sun täältä, että saa järjestettyä itelleen uuden koneen oikeesti siihen kuntoon, että vanhan uskaltaa laittaa eteenpäin. Kun on noin kuuden vuoden kuvat ja muut hujan hajan koneella, jota on järjestetty ehkä 10 %, niin aikaa on saanut tähän muutokseen uppoamaan. En oo ees selvittänyt saako Macin vaan kokonaan tuotua tähän uuteen PChen, koska nyt jos koska on oikea aika siivota toi mun kaaos nimeltä läppäri. Ja motivaatio tietokoneen järjestämiseen on niin nolla, kun haluais vaan olla perheen kanssa pihalla ja nauttia kesästä. Mitä oonki itse asiassa tehnyt paljon enemmän. Mulla tulee aina paha mieli kun hylkään blogin välillä ihan kokonaan, vaikken tee mitään “tärkeää”, vaan katoan vaan tonne arjenviettoon. Mut sit mä aina muistan, että niin teette tekin ja näistä keleistä on nyt nautittava, kun niitä Suomen kesä iloiseti tarjoilee 🙂 Ja tällä viikolla on tapahtunut tosi paljon, ihan supertärkeitä ja -mielenkiintoisia juttuja, joista kirjoittelen lähiviikkoina ja -kuukausina sitten, kun niiden aika on. Jotenkin sellainen kutkuttavan hassu olo tällä hetkellä ja en oo saanut pysäytettyä itseäni tänne blogin ääreen viime aikoina ihan toivomallani tavalla.

Ollaankin käytännössä asuttu meidän terassilla, jonka sain vihdoin kuvattua myös kuviin, kun purettiin meidän edellinen tramppa pois ja odotellaan alkuviikosta toinen tramppa saapuvaksi. Trampassa ei ollut mitään vikaa, paitsi se, että se oli liian iso sille paikalle, mihin se meidän pihalla sopii. Mun mielestä tramppa ku tramppa on ruma aina, eli ihan sama onko hieno vai ei, se ei mun ajatuksissa mennyt mitenkään tohon meidän nurtsille, josta se näkyy ihan joka suuntaan. Meidän talon kulmalla on sellainen paikka, mihin saisi paljun tai poreammeen hyvin, mutta ajateltiin nyt siihen sijoittaa toi tramppa, joka olis liian näkyvä oikeestaan missä tahansa muualla. Ai että ton pihan viihdyttävyys nous taas monta prosenttia kun toi liian iso tramppa siirtyi pois. Ihanahan sellainen iso tramppa on, mutta ei tollanen 4m halkaisijaltaan oleva vaan sopinut mihinkään järkevälle paikalle.

Tramppa oli siis tästä pöydän kuvasta katsottuna tossa oikealla puolella pöydän ja varastorakennuksen välissä ja täytti sen tilan täysin, joten tuli ihanan avara ja kiva fiilis, kun sen sai siitä pois. Ostettiin nyt tuohon tosiaan iso aurinkovarjo pöydän yläpuolelle, koska tuohon paistaa klo 10-21 koko ajan, ja lapset syö usein kesällä tän pöydän äärellä, joten aurinkovarjo oli must. Jalka näkyy näissä kuvissa tuolla takana, mutta varjo on tässä vielä pois paikaltaan.  Tykkäsin ihan tosi paljon tosta varjosta, kun se oli nii meidän terassille sopiva, vaalea varjo harmaalla jalalla. On siis IKEAsta ja oli hetken aikaa loppu, mutta just oli tullut lisää tällä viikolla 🙂 Ostin samalla reissulla noi tiimalasin malliset ihanat maljakot IKEAsta ja on ihan hurjan nätit mun mielestä, sopii harmaana tohon terassin pöydälle superhyvin ja mulla on melkeen aina terassilla kukkia, luonnonkukkia tai leikkokukkia. Vietetään melkeen enemmän aikaa ulkona kuin sisällä, niin siellähän niistä pääsee nauttimaankin 🙂

(Huomaa Mytyn käsiltä piiloon nostettu kukkamaljakko :D) 

Tässä pari nopeaa räpsäsyä varjon kanssa, se on jotenkin paljon kivempi livenä kuin kuvissa. Kiva kun taipuu vähän miten haluaa, niin saa peitettyä vaan lapset pois auringolta tai koko seurueen ja kun aurinko paistaa matalammalta, saa silti suojaa 🙂

 

Kukista puheen ollen, en pääse yli näistä pioneista, ihan älyttömän värisiä 🙂

 

Toi siitepöly ajaa mut hulluks atm. Siitepölykausi on se aika, kun mä toivoisin aina sitä, että terassi ois lasitettu, mutta toisaalta ois aika homma pestä niitä ikkunoita. Me kun ostettiin tämä talo, mietittiin terassin koko- tai osittaislasitusta. Ei sit lähdetty siihen, koska haluttiin avaruutta tohon terassille ja päätettiin kokeilla yks vuosi ilman. Ihastuttiin ekana kesänä tähän ja jätettiin lasittamatta. Lämpölamppu tekee paljon alkukeväästä ja syksyllä. Meidän terassille paistaa niin paljon, että mä luulen sellaisen lasitetun terassin olevan jopa huono idea tähän. Meidän terde on siis osittain katettu, osittain ei. Tosi moni kysyy tätä aina, mut siis suurin osa on kattamatonta ja kaikki pihalla asuva on joko säänkestävää tai katoksen alla 🙂

Viimeisin lisäys terassille on tää aivan mielettömän kaunis matto. Heti kun näin tän Elloksen sivuilla, ihastuin täysin ja tilasin samantien. Sopii täydellisesti tohon meidän oleskelutilaan terassilla. Nyt oikeestaan ainoa asia, joka uupuu, on joku kiva rahi tolle megatuolille, josta saan aina kysymyksiä Instagramissani. Hän on Bauhausista ja mielestäni aivan mieletön 🙂

Sohvaryhmä ja pöytäryhmä on JYSKistä, matot Ellokselta (molemmat sateenkestäviä ulkomattoja siis), iso tuoli Bauhausista ja tuo tarjoilukärry Clas Ohlsonilta. Noi huonekalut on seisseete nyt kaks kesää satoi tai paistoi tossa pihalla ja kerran on pesty tyynyt ja edelleen kuin bränikät. Laatu on kyllä erittäin hyvä! Talvet pehmusteet on asuneet lämminvarastossa, mutta kalusteet pressun alla tossa ja tosiaan, erittäin hyvässä kunnossa.

 

Tarjoilukärryyn ostin tänä kesänä Hemtexistä superkivoja muovisia astioita, jotka ei näytä yhtään muovilta. Nyt siitepölykautena noiden säilytyspaikka ei oo paras tossa, mutta olkoot nyt siinä, huuhdellaan aina kun käytetään 🙂 Muoviset astiat on superjees, kun ei tarvii pelätä edestakaisin näiden kantamista sisälle pesua varten 🙂

Meille terassi on tosiaan kuin toinen olohuone, ollaan täällä tosi paljon ja siks halutaan, että tää on mahdollisimman mukava. Multa on muutamaan otteeseen kysytty mm. tosta teltasta ja matosta, niin mun mielestä ne on kivoja elementtejä pihalle, koska tarjoaa lapsille paremmat olosuhteet. Meillä on puinen terassi, joka ei lämpene mitenkään älyttömästi (käsittääkseni jotkut komposiitit lämpenee aika paljonkin?), mutta on se silti suorassa auringossa aika lämmin. Matto on paljon mukavampi pienelle konttaajalle. Matolla on myös sillai turvallisempaa, että hiomisesta ja vahaamisesta huolimatta Dante on ainakin onnistunut joka kesä saamaan useamman tikun itelleen terassilla pyöriessä. Mytty viettää siis suurimman osan ajasta tossa varjoisalla alueella matolla, teltassa tai varjon alla ja mieluusti niin, että ei oo ihan suorassa auringossa juurikaan.

Mun tavoite terassille on aina se, että se on kotoisa ja siellä on kiva olla, mutta kuitenkin kivannäköinen ja koska meillä on ihana näköala, niin en halua tohon pihalle hirveesti mitään. Meillä on tässä terassilla lasten keinut, jotka menee samoihin koukkuihin kuin renkaat, eli vaihdellaan siihen aina sen mukaan, kumpi keinuu. Oppivatpa samalla vähän odottamaan, kun ei me haluttu laittaa tohon pihalle mitään isoa keinutelinettä. Meillä on hiekkalaatikko ja tramppa ja lähialueella hyviä leikkipuistoja, joten mun mielestä tää on hyvä tasapaino. Kun kuitenkin pihalta löytyy myös puhallettava allas, maali ja uusimpana koriskori. Hiekkalaatikonkin mies maalasi samanväriseksi kuin kivialueen, jolla se on, joten sekään ei hyppää silmään pahasti (ainakaan silloin kun taapero muistaa siivota lelunsa arkkuun :D)

Ai että mä vihaan tota letkua tossa  kuvassa, mutta olkoot. Siinä se usein on muutenkin 😀 😀 Tästä kuitenkin näkee aika hyvin ton katoksen, eli se jatkuu about tohon sohvaryhmän pöydälle asti kokonaan ja siitä eteenpäin sitten kapeana, eli esim. tarjoilukärry ja sohva jää katoksen alle suojaan. Me ollaan mietitty jotain lasikattoa tohon, mutta katotaan, nyt on ollut hyvä näinkin 🙂

Terassilta löytyy myös meidän ihana valkoinen grilli ja tosiaan noi renkaat ja keinut, mutta ne saa napsautettua pois siitä näppärästi varastoon niiden taakse 🙂

Rakastan kyllä tätä isoa terassia yli kaiken, vaikka se on usein pienimuotoinen kaaos, ja tässäkin kuvasssa on kukat kastelun jälkeen miten sattuu 😀

Vielä pitäis vaihtaa vauloihin amppelit ja istuttaa maahan muutama näistä ruusuista, joiden tilalle tulee hortensiat, jotka on oikeestaan ainoat patiokukat, jotka viihtyy tosi hyvin tällä meidän superaurinkoisella takapihalla ruukuissa, vaikka nekin juopottelee hirveet määrät vettä päivittäin. Ja haluaisin keksiä jonkun siistin säilytysratkaisun noille meidän ulkokengille ja crocseille, jotka on tällä hetkellä vaan korissa. Myös noita isoja liuskakiviä (liuskekiviä?) pitäis ostaa lisää ja tehdä niistä polku pariin kohtaan pihaa. Sit tää on aika lailla set 🙂

Sellainen siis on meidän kesäolkkari 🙂 Mitäs tykkäätte? 

DIY kuivakukka-asetelmia

Näin yksi päivä Instagramissa jonkun mainoksen, jossa katseeni kiinnitti kuivakukkien kimppu maljakossa. Pampaheiniä mulla olikin jo kotona, mutta kävin hakemassa muitakin kuivaoksia oman fiiliksen mukaan ja asettelin ne kahteen ruukkuun kimpuiksi. Näistä tuli ihan superkivat! ♥

Mulla on ollut pampaheiniä jo varmaan puolitoista vuotta kotona muutamassa maljakossa ja ruukussa ja oon tykännyt niistä ihan valtavasti. Ne ei vieläkään oo pitkästyttäneet mua missään vaiheessa, vaan päinvastoin. Vaikka rakastan leikkokukkia, niin noi kuivaoksat on musta jotenkin tosi elegantin viehättäviä ja lisäksi helppohoitoisia. Ikuisia ja lisäksi niihin ei tarvii vaihtaa vettä tai hoitaa mitenkään. Ja sopii niin kesään kuin talveen.

Mulla oli näissä kahdessa ruukussa kuusi pientä nippua erilaisia kuivaoksia, sisältäen 5 pampaheinän oksaa, jotka rikoin vähän pienemmäksi ja ruukkuun sopivaksi. Napsin niistä ylimääräiset korret pois, ja leikkasin niitä saksilla lyhyemmäksi ja erimittaisiksi, että ne sai nätisti asettumaan maljakkoon. En sitonut näitä mitenkään yhteen, mikä antaa mahdollisuuden vaihdella helpostikin järjestystä, jos ei miellytäkään näin. Aikaa meni vartti ja ainoa tarvittava väline oli sakset.

Näitä kuivakukkia myydään aika monissa kukkakaupoissa nykyisin, joten jokainen voi kokeilla rakentaa omanlaisensa nipun. Mä hain nää kukkatukusta, kun hain kukkia erääseen kuvaukseen, mutta jos innostutte, kannattaa kysellä saatavuutta omasta lähi-kukkakaupasta 🙂

 

Jätin toisen kimpuista keittiöön ja toisen toin toimistooni ja nyt syyhyäis sormet tehdä lisää, mutta ehkä nämä kaksi riittää meidän kotiin 😀 Mun ihmeellinen askarteluinto on lähtenyt ihan käsistä tän kevään aikana, mut siitä on seurannut paljon kauniita juttuja. Se kranssi, jonka tein IG-livessä teidän kanssa edelleen elää ja voi hyvin meidän ovessa ja mulla on tossa toinen rengas oottelemassa kranssin tekemistä, mutta nyt sain sellaisen idean, että tekisin näistä kuivaheinistä uuden kranssin. Se vois olla aika nätti nimittäin! Kuivunut eukalyptus on sekin kaunis, mutta hieman ehkä yksitoikkoinen tällä hetkellä, kun taas näistä kuivaheinistä voisi saada näyttävän kranssin vähän erilaisista oksista. Katotaan jos ehdin vaikka ensi viikolla hakemaan näitä lisää ja pidän taas uuden liven kranssintekohommissa 🙂

 

Onko kivat vai ootteko jo saaneet yliannostuksen näitä trendi-kuivaoksia? 

Mielipidemaanantai – “Finnish dream” ja oman tulevaisuuden turvaaminen

Kirjoittelin juuri Instagramin puolelle meidän terassihuonekaluista ja kävin miettimään sitä, kuinka paljon rakastan tätä meidän kotia. Tätä taloa. Taloa, jota en itse asiassa koskaan halunnut omistaa. Kun tavattiin mieheni kanssa, hän oli jo asunut omistuskämpässä ja omakotitalossa ja mä olin suhannut pitkin maailmaa vuokrakämpissä ja koin sen mulle ehdottoman sopivaksi. En itse asiassa halunnut omistaa asuntoa. Mun vanhemmat painosti mua ostamaan ensiasunnon kun asuin ulkomailla ja olishan se ollut fiksu sijoituskohde varmaankin. Mua se vaan ahdisti ihan hirveesti. Koin asunnon omistamisen hirveän sitovaksi ja ahdistavaksi ja sellaiseksi lopulliseksi. Sinänsä hölmöä. Mutta siltä se tuntui. Halusin elää sitä elämää, jossa olisin voinut pakata laukkuni milloin vaan, antaa irtisanomistiedon ja todeta, että heissulivei, eikä tarvii miettiä tuhansia euroja velkoja niskassa. Sain yllättävänkin paljon arvostelua osakseni mitä kummallisemmista lähteistä liittyen siihen, etten ollut koskaan omistanut kotia.

Mitä asuntomarkkinoille käy? Saanko tämän myytyä nopeasti hyvään hintaan tarvittaessa? Sellaisia kysymyksiä, joita en halunnut miettiä. Maksoin iloisesti vuokraa ja kartutin itseäni fiksumpien ja rohkeampien säästöjä. Se oli mulle varsin OK. Miehelläni taas oli aina halu omistaa omakotitalo ja asua omassa talossa. Joku päivä ihan oikeasti omassa, eikä pankin. Muistan, että seurustelumme alkuvaiheilla käytiin keskusteluja asiasta, koska mä en nähnyt itseäni pitkään aikaan talo-omistajana vaan mä viihdyin erittäin hyvin meidän pienessä Kampin vuokrakodissa.

Niin se vaan elämä muuttaa. Mun ensiasuto oli tämä meidän koti. Kuopioon muuttaessamme mä en halunnut ostaa kotia. Mä en ollut yhtään varma koko siitä Kuopio-hankkeesta ja halusin tutustua kaupunkiin paineetta. Ja siis onhan vuokrasuhteissa usein määräaikainen sopimus esim. 11 kuukaudeksi tai vuodeksi, mutta jotenkin siinä tietää paljon tulee takkiin, jos tulee. Tiedättekö mitä tarkoitan? En osaa selittää, mutta jotenkin vuokra tuntuu hyvälle, helpolle. Jos jotain hajoaa, ei tarvii ite miettiä ja korjata ja maksaa, vaan se on vuokranantajan vastuulla. Ei tarvii miettiä mitään kamalia mahdollisuuksia, joita saattaa tulla vaikka missä muodossa. On huoleton monella tapaa.

Kyllästyimme Kuopion ekaan kotiin pikkuhiljaa ja halusimme sitä muuttaa, mutta emme kuitenkaan halunneet, koska what’s the point? Laittaa rahaa johonkin, mikä ei ole omaa. Niinpä ostimme rivitaloasunnon toiseksi Kuopio-vuodeksemme. Kuulostaapa pahalta. Siinä vaiheessa emme toki tienneet, että kyseessä on lyhytaikainen ilo, vaan luulimme, että Kuopiossa viihdymme vielä muutaman vuoden ainakin. No, laitettiin se koti omannäköiseksi ja pian jouduttiin se myymään, sillä Pirkanmaa odotti. Ja kun sanon tuossa, että ostimme, niin mies osti. 100% osti ja omisti. Tiesimme, että seuraava kotimme tulisi olemaan kalliimpi, joten oli fiksumpaa säästää ensiasunnon ostajan etu varainsiirtoveron osalta seuraavaan taloon. Ja niinpä tämä meidän nykyinen kotimme on minun ensiasuntoni, josta mieheni omistaa osan. Ei ehkä perinteisin ensimmäinen koti 😀

Se, mistä oikeastaan halusin kirjoitella, on tämä Finnish dream. Tämä kodin omistamisen unelma, joka meihin valetaan jo aika nuorena. Moni kokee tärkeäksi ja haluttavaksi elämässä sen, että ostaa oman kodin. Sitä pidetään melkein omituisena, jos joku ei halua niin tehdä. Mä ymmärrän nykyään molempia ajatusmaailmoita. Musta on ihanaa, että meillä on tämä oma koti, jota on ihanaa laittaa, mutta kyllä mä ymmärrän edelleen sitä mun viiden vuoden takaista ajatusta sitovuudesta. Nyt kun on perhe ja lapsia, se sitovuus tulee jo sitä kautta. Pitää miettiä koko perheen etua, ei vaan omaansa, ja esim. nopea innostuminen ja ulkomaille muuttaminen ei ole ihan samanlaista kuin vaikka nuorena sinkkuna. Ehkä siksi mua ei ahdistanut ostaa kotia. Lapsi oli haaveena jo siinä vaiheessa kun ostimme kotimme Kuopiossa ja olinkin jo raskaana rempatessamme sitä. Kaikki muuttui raskauden ja lasten myötä, mutta silti muistan hyvin sen ajatuksen ja fiiliksen asuntolainan ja oman kodin sitovuudesta. Se vaan tuntui liian hankalalta ja sitovalta joskus ja ymmärrän hyvin, jos joku ei halua sitä vastuuta elämässään. Ei kaikkien tarvitse omistaa kämppää, ajaa farkkuvolvoa ja omistaa mökkiä. Oon alkanut lämpenee mökkiajatukselle, vaikka sellainen meille tuskin tulee, mutta farkkuvolvoa vastaan kapinoin maasturilla 😀 Wild. Pääsin kuitenkin sitoutumiskammostani ohi, eikä kauppakirjojen allekirjoittaminen tuntunutkaan kovin pahalle, kun tämän ostimme.

Yksi ajatus mulla kuitenkin on kaikille. Kun kirjoitan, että mieheni omisti meidän edellisen kodin, niin haluan ehdottomasti tehdä kaikille selväksi, että ilman mitään turvaa sellainen järjestely ei mielestäni ole hyvä. Jos puoliso omistaa kodin ja lyhentää lainaa ja toinen käyttää samassa suhteessa rahaa muihin yhteisiin kuluihin, on tilanne epäreilu. Mahdollisen eron sattuessa toinen jää nollan päälle ja toisella on maksetun kodin muodossa säästöjä. Ihan turha yhtään kenenkään tuossa tilanteessa sanoa, että tuntee kyllä oman puolison ja hän on reilu yms. Ei. Jos ei olla naimisissa tai omisteta yhdessä kotia, niin kodin omistajalla on aivan erilaiset oikeudet kuin toisella osapuolella. Älkää olko hölmöjä naiset, jooko? Sitä näkee liian paljon. Mä lainasin ihan asiakirjalla miehelleni rahaa asunnon pääomaan ja päivitimme velkakirjaa aina sitä mukaa kun remontoimme ja teimme hankintoja. Mies lyhensi kämppää, minä maksoin aika paljon kaikkea muuta.

Vaikka olisi kuinka rakastunut ja vaikka oma puoliso olisi kuinka ihana, äkillisten tilannemuutosten varalta oman elämänsä ja taloutensa varmistaminen ja turvaaminen on aina hyvä ja tärkeä asia. Minä olen aina rakastanut miestäni ja halunnut hänen kanssaan perheen ja nähnyt meillä pitkän yhteisen tulevaisuuden. Ja silti halusin luoda sellaiset puitteet, että tilanne ei koskaan pääsisi kärjistymään sellaiseksi, että jäisin tyhjän päälle. Jos miehelleni olisi sattunut jotain, omaisuuteni olisi ollut paperilla hänen ja hänen vanhempansa olisivat perineet hänet. Hänen vanhempansa ovat toki ihania, mutta ihmisten ihanuuden ja kiltteyden ja kaiken muun varaan ei tule laskea omaa elämää ja taloutta. Mun mielestä on hurjan tärkeää korostaa tätä tässä tilanteessa, koska en halua antaa tilanteesta väärää kuvaa. Jos miehelleni olisi käynyt jotain, olisin varmasti ollut ihan murtunut, eikä raha olisi ollut päällimmäisenä mielessä. Mutta olisi ollut vielä ikävämpää joutoa setvimään jotain, mitä ei tarvitse setviä, jos sen hoitaa heti kuntoon. Me molemmat miehen kanssa tiesimme, mikä on tilanne ja läheisemme tiesivät sen myös, mutta elämä on arvaamatonta ja erilaisten tilanteiden varalle varautuminen on vain fiksua. Vielä nykypäivänäkin ollaan edelleen liian usein tilanteessa, jossa mies omistaa kodin ja autonkin, ja nainen ei paperilla omista mitään. Ei näin.

Omistatte tai ette, muistakaa aina pitää puolenne talousasioissa ja varautukaa tulevaisuuteen. On mitä erilaisimpia tilanteita, joissa on vaikka sukulaisen omistamaa kotia tai sijoituskotia tai vaikka mitä. Ihmiset tienaavat eri suhteessa toisiinsa. Edelleen kuitenkin on tärkeää muistaa, että naiset tekevät ison työn, jota ei voi mitata rahassa. Edelleen lastenhoito ja lasten hankinnat ovat enemmän naisten harteilla ja naiset pitävät enemmän huolta kodista. Naisten hoitaessa käytännössä perheen koko elämää miehet ansaitsevat. Paperilla omaisuus jakaantuu epätasaisesti vaikka yhteisen elämän eteen panostus on ihan samalla tasolla. Kaikkien ei tarvitse omistaa ja kaikkien ei tarvitse välittää materiasta. Liian usein vaan edelleen naiset ovat liian kilttejä vaatiakseen omansa ja tasa-arvoisuuden ja tasapuolisuuden suhteessa. Hyvässä suhteessa hyvän tyypin kanssa sitä ei tarvitse edes vaatia, vaan se on itsestäänselvää myös toiselle puoliskolle.

Luottakaa, iloitkaa ja rakastakaa, mutta turvatkaa oma elämä myös erilaisten tilanteiden varalta. Vakuutuksin, sopimuksin ja kirjallisessa todistettavassa muodossa. Ja jos haluatte aina elää rennosti ja huolettomasti, niin muiden unelmissa epäonnistuminen ei ole epäonnistumista lainkaan. Kaikille on varmasti tässä maailmassa sopiva asumismuoto, säästämismuoto ja elämäntapa. Älkää antako kenenkään arvostella sitä.