Kylmä laite – kuumia tunteita

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Kotikylmiö Oy / Festivo 

Pari vuotta sitten kesä alkoi keittiöremontin suunnittelulla ja silloin tuli mietittyä paljon erilaisia vaihtoehtoja kotiin. Ensimmäinen iso tosi arvokas remontti mun elämässäni ja erityisesti kodinkoneet tuntui alkuun tosi vierailta. Mieheni oli vakuuttunut yhdestä asiasta, eli siitä, että meille tulee Festivo, maksoi mitä maksoi, ja niinpä olin erittäin onnekas, kun pääsin tekemään Festivon kanssa yhteistyötä. Mä oon nyt kaks vuotta ollut erittäin tyytyväinen Festivon omistaja ja käyttäjä ja tätä ilosanomaa oonkin usein nostanut Instagramissani. Nyt kesän alussa haluan jakaa hieman ajatuksiani tästä uudelleen, nimittäin tiedän monien teistä rakentavan tai suunnittelevan remontteja ja mielestäni vaikka Festivo palvelee joka euron edestä ympäri vuoden, näin kesällä se on ihan parhaimmillaan.

Ei nimittäin tarvinnut viime kesänä kertaakaan miettiä minne laitan 5-kiloisen laatikon mansikoita tai siskoni tuomat kymmenen litraa herneitä, eikä todellakaan tarvinnut miettiä, miten saisi salaatit pysymään nuupahtamatta myös torilta kotiin saavuttua. Ja voihan Festivo, todellinen arvosi näkyi ehkä viimeistään meidän talven pitkällä reissulla. Kuinka monta kertaa viskasin hotellin jääkaappiin pastalautasen sellaisenaan ja tajusin muutaman tunnin päästä, että kuiva korppu koko ruoka. Ja kuinka monta kertaa piti miettiä, ettei laitakaan niitä kurkkuja ja paprikoita sinne jääkaapin perälle. Olen niin pirun tottunut meidän ihanaan kylmiöön, ei jääkaappiin, vaan tosiaan kylmiöön, että olen jo unohtanut mitä elämä oli ennen. 

Tajusin tän myös ehkä erityisen selkeästi kun yksi päivä juttelin kaverin kanssa puhelimessa tämän sulattaessa pakastintaan. Eipä ole sitäkään tullut kertaakaan tehtyä, nimittäin pakastin pysyy kylmän, mutta ilman pisaraakaan kertyvää jäätä missään. 

Mulla ei ole Festivosta kuin ylisanoja. Tiedän sen aina kuulotavan kornilta ja falskilta kaupallisten yhteistöiden puolella, mutta minua tiiviisti Instassa seuraavat tietävät, että rakkaussuhteeni kylmiöömme on peruuttamaton. Olen vannonut, että jos joskus tästä tulisi muutto, niin Festivo lähtisi mukaan tai uuteen tulisi Festivo, oli keittiö mikä tahansa. Olen hullun tyytyväinen koko keittiöremonttiimme, mutta kyllä sen yksi jalokivi on tämä ihana kylmiömme. 

Meillä on Festivon “vanha” malli, sillä mallisto uudistui tässä taannoin ja nykyisin se on hieman erinäköinen. Tuo massiivinen jenkkijääkaappi-tyyli, joka on niiiiiiiin mun silmääni on yhä säilynyt, mutta nuo erilliset laatikot löytyvät nyt yhtenäisten ovien takaa tuomassa vähän minimalistisempaa vaikutelmaa ja monikäyttöisyyttä. Kodistamme olevat kuvat ovat siis vanhasta mallista ja nämä showroom-kuvat olen käynyt nappaamassa Festivon showroomilla. 

En halua toistaa itseäni, joten kannattaa lukea, miksi Festivo on paras täältä ja täältä. Lyhyesti: kyseessä on kuluttajakoteihin ammattitasoinen kylmiö, joka on ainoa suomalainen kylmälaite kuluttajille, ja jonka kotimaisuusaste on älyttömän korkea. Lisäksi kyseessä on laite, jonka teknologia on suunniteltu niin, että se pitää kylmän kosteana ja tasakylmänä, jolloin voidaan vähentää hävikkiä ja muotoilu takaa sen, että kylmiöön näkee hyvin, eikä mikään jää jäätymään takaseinään kiinni pois silmistä. EIKUN HETKINEN, TÄSSÄ EI OLE SITÄ KYLMÄÄ TAKASEINÄÄ! Jep. No anyway, käykää tutustumassa noihin postauksiin parin vuoden takaa, ja mä jatkan tässä siitä, mikä on käytössä osoittautunut niin mielettömäksi. 

Tässä on tosiaan neljä osastoa eri lämpötiloja, eli hedelmille ja vihanneksille oma hieman lämpimämpi lokero, zero-boksi lihoille ja kaloille, pakastin ja kylmiö. Se on ollut superkiva käytössä, mutta sen osasin ennustaakin. Myös tila on jotain, mistä en voisi olla onnellisempi. Tuossa kun jääkaappi oli tyhjä ja palattiin reissusta maaliskuussa, tilasin kotiinkuljetuksen lähes 400 eurolla karanteenia silmällä pitäen ja anoppini kävi purkamassa tavarat valmiiks. Hän laittoi epävarmatkin asiat jääkaappiin (nekin siis, joista ei ollut varma, säilyvätkö kuivakaapissa) ja kun tulin kotiin, hetken jouduin raapimaan päätäni siitä, että tuliko kaikki ostokset perille. Kun ei se näyttänyt täydelle?! Ei se näytäkään. Ikinä. Okei, isojen juhlien aikaan näytti hetkellisesti, kun pidettiin nimijuhlat ennen korona-aikaa ja tuolla oli pari kakkua ja kasakaupalla ruokaa. Ja silloinkaan ei jouduttu käyttämään terassia.

Meillä on tuo 120-kokoinen kylmiö-pakastin ja tässä tulee hyviä uutisia kaikille tätä pohtiville! Uudistettu Festivo on moduulipohjainen, eli jokainen rakentaa oman mielensä mukainen! Ulospäin se näyttää yhtä siistiltä kuin aina, eli sokkelin saa yhtenäisenä jne. mutta saatte itse päättää haluatteko esim. peräti kaksi pakastinta, viinikaapin väliin tai sivulle, tai haluatteko kapeamman vai leveämmän kylmiön. Säätömahdollisuutta tuli lisää, ja samalla ulkonäön saa just sellaiseksi kuin itse haluaa, jos haluaa palastella isomman kokonaisuuden. Täältä pääsette tsekkaamaan tuotevalitsimen, ja millaisia vaihtoehtoja on.

Boksit eivät ole muuten menneet minnekään, ne löytyy vaan kaapin sisältä! Mä tykkään meidän laatikoista tosi paljon, koska ei tarvii avata isoja ovia laisinkaan, kun näitä käyttää, ja esim. muksut pääsee hakemaan itsekin helposti hedelmiä. Jotkut boksit on siis handsfree, ku aukee jalallakin 😀 Mutta, toisaalta onhan tämä uusi jotenkin eleettömämpi, kun laatikoita ei näy. En tiedä, tykkään molemmista! Uusi Festivo tarjoaa sikäli “enemmän”, että kun tuo lämpökomponentti on kaapin sisällä (tuollainen ohut), niin esim. näitä zero-bokseja voi ottaa pari tai sitten hedelmäbokseja. Mä ihastuin tähän uuteen kapeaan ulos vedettävään laatikkoon, jonne menis tölkit, pillimehut ja isot pullot täydellisesti! Olin heti ehdottamassa Festivolle, että tekisivät vanhoihin lisäosa-mahdollisuudeksi ton, sillä mä ainakin ostaisin heti! Kaappien sisäosat on hippusen erikokoiset uudessa ja vanhassa, eli ihan sellaisenaan tuo ei mene vanhoihin Festivoihin, mutta ehkäpä siihen keksitään joku ratkaisu! 

Mun on vaikea keskittyä tähän järjestelmällisesti kertomaan koko rakkauteni tähän kylmiöön, joten nämä eivät ole välttämättä oikeassa järjestyksessä. Mutta kuitenkin, nämä asiat minua tässä erityisen paljon ilahduttaa: 

Hävikki. Lähes olematon, ellet itse tyri jotain. Ensinnäkin, leveässä kylmiössämme kaikki on aina näkyvissä ja mikään ei unohdu minnekään. Kuten sanoin ylempänä, tässä ei ole kylmiä seiniä, vaan kylmyys toteutuu tuolla ylhäältä näkyvällä pömpelillä kosteutta hyödyntäen, joten ei väliä mihin mitäkin sijoittaa, ei ole koskaan liian kylmä tai liian lämmin. Olen ennen Festivoa ihan muutaman vihanneksen heittänyt roskiin kun on jäätynyt. Meillä on aina ovessa ja alhaalla maitotuotteet ja kylmiä ovat. Aina. Kuitenkaan ylähyllyn tuotteet eivät ole sen kylmempiä. Tän jopa testasin sokkotestinä miehelle 😀 Sama kylmä on kauttaaltaan. Näkyvyys ja tasakylmyys varmistaa sen, että hävikki on vähäisempää. On myös sanottava, että juuri tuo kosteuden kautta jakautuva kylmä on avainasemassa siihen, miksi hävikkiä ei tule lähes lainkaan. Salaatti on napakkaa oikeesti kahdenkin viikon päästä. Meillä syödään aina Rustiinnan salaattia tai Romaine-salaattia, ja voin luvata, että ei ole koskaan velttoa viikonkaan päästä ostamisesta! Lehtikaalisipsi-hullu on erittäin tarkka siitä, että vihreä pysyy rapeana eikä sellaisena nuhjasena.

Tila. Ei tarvii koskaan tetristellä. Ensinnäkin hyllypaikat on tosi tehokkaasti muokattavissa (harvoissa on, koska yleensä esim. Zero-boksi on kiinteästi tietyssä kohtaa kaappia tms.) ja tätä voi pelaa niin paljon ku haluaa. Me ollana löydetty aika alusta asti meille tosi toimiva ratkaisu ja vitsi, tää on vaan niin kätevä, kun näkee aina kaiken. Ei tarvii tuskailla minne laittaa mitäkin, jos jääkaappiin tarttis saada pari isoa kakkua tai mansikkalaatikko tai mitä tahansa! Erittäin erittäin kätevä. Korkea blenderikin menee mukavasti alahyllylle, jos on tehnyt vaikka smoothien illalla puolivalmiiksi ja haluaa hurauttaa sen aamulla vaan nopeasti valmiiksi. Kylmiön oveen yhdelle hyllylle menee 7 litraa tavaraa. Se on paljon! Oikeasti! Varsinkin kun niitä hyllyjä voi halutessaan olla kaksi. Me juodaan laktoosittomia maitotuotteita kaikki, joten meidän ei oikeesti tarvii käydä kaupassa jatkuvasti sen takia, ettei mahdu maidot ja mehut oveen. Mahtuu, siihen mahtuu paljon ja loput mahtuu tonne alas.

Laktoosittomat tuotteet säilyy tosi pitkään, joten me voitas ostaa vaikka kahdeks viikoks maidot ilman ongelmia. Ainoa pikkumiinus (mikä koskee kyllä about kaikkia kaappeja) on se, ettei 1,5l tonkka mahdu oveen, mutta toisaalta sen juurikin pelastaa se, että se menee tohon alahyllylle iisisti. Meillä maidonkulutus on valtavaa. Lapset juo paljon maitoa, mä juon pari-kolme maitokahvia päivässä ja lisäks puuroihin menee maitoa joka päivä kahdesti. Eli eli. Ihan kiva, että tonne mahtuu maitojen lisäksi muutakin 😀 Btw, tajusin vasta tällä viimeisimmällä showroom-vierailullani, että nää ei tosiaan oo standardi-korkuisia, vaan korkeampia kuin suurin osa muista kylmälaitteista. Eli tilaa tosiaan on hyödynnetty. Vaikka leveydessä tämä ei vie enempää tilaa kuin perus jääkaappi ja pakastin.

Ajan- ja rahan säästö. Hävikin väheneminen ja tila vaikuttaa siihen, ettei kaupassa tarvii käydä kovin usein. Nyt kun lapset on käyny aika vähän kaupassa meidän kaa, niiden kaa iso kauppareissu on niin per&%ilyä, että ihan kiva, jos ei tarvii usein käydä. Kerralla ostaa jääkaapin “täyteen” (pah! :D) ja sitten voikin vaan aina nostaa tuolta alahyllyltä seuraavan mehun, kaakaon tai mehukeiton oveen käyttöön. Uskallan ostaa salaatit koko viikoksi ja tiedän, että jääkaappi ei ole koskaan ärsyttävän täysi, joten se ei rajoita kauppareissuja. 

Säilyvyys. Tätä jo ohimennen sivuutin noiden salaattien kohdalla, mutta yleisesti ottaen kun tuo tasakylmyys on niin järkyttävän tasainen, niin mikään ei ehdi näivettymään tai menemään huonoksi. Ja kuten sanoin alussa, Festivoon voi heittää lapsen puoliksisyömän ruoan lounaalla jääkaappiin ja palata siihen illallisella, jolloin se on pysynyt ilman kanttakin erittäin freesinä. Ei kuivu, ei tule kylmää pintaa, ei mitään muutosta. Mä oon niin tottunut tähän, että vasta ollessani muutaman viikon ilman, olin järkyttynyt. Kun ostan mansikoita kesällä 5kg, heitän koko laatikon tonne jääkaappiin. Kuorin jossain vaiheessa ne valmiiksi ja pesen ja laitan avonaisissa lautasissa kylmiöön. Sieltä voi hakea niitä pitkin päivää. Ja ne on AINA napakoita, ei vety, ei mitään. Hedelmien ja vihennasten lisäksi, pakko sanoa, että on nykyään hankala kommentoida esim. kakkujen kuorutteiden suoriutumista jossain toisessa jääkaapissa kun on tottunut, että omaan voi viskata kakun edellisenä iltana ja siinä on kukatkin ilman vesilähdettä seuraavanakin päivänä ihan järkyttävän hyvässä kunnossa. Kuvauksiin teen kukkaseppeleet edellisenä iltana ja ne on ku uudet, vaikka ovat ilman vettä. Kosteus kuulostaa siltä, että voisi kuvitella esim. keksipohjan tai murotaikinaisen piirakan vettyvän, mutta ei. EN tiedä mitä toi magia on, mutta siellä on kosteaa kuin täydellisessä viherkylmiössä, mutta keksit sun muut ei mene mössöksi. En tiedä mitä magiaa, mutta otan sen vastaan sitä ymmärtämättä erittäin onnellisena. Zero-boksissa kala ja liha pysyy tuoreena tosi paljon pidempään kuin perus-jääkaapissa ja esim. jauheliha ei vaihda väriä monenkaan päivän päästä harmaammaksi. Päiväys-merkinnät ei merkkaa enää juuri mitään meidän taloudessa, vaan niihin tulee ekstrapäiviä aina tehokkaasti.

Pakastimen helppokäyttöisyys ja vetoisuus. Muutama vanhemman Festivon omistaja on kommentoinut, että ainoa miinus on Festivon “äänekkyys”. Ymmärrän tavallaan, koska kerran illassa toi “pärähtää” hetkeksi tekemään jotain. Mulle selvisi vasta äskettäin, että se on automaattisulatus joka siellä pyörii ja se tekee sen kahdesti päivässä, en vaan oo koskaan aamupäivän hulinassa asiaan kiinnittänyt huomiota. En tosin tullut myöskään ajatelleeksi, että enpä oo joutunut kertaakaan tuota sulattamaan tai raapimaan sieltä jäämurskaa. Pakastin tosiaan automaattisesti “hoitaa itsensä” ja tämä aiheuttaa pari kertaa päivässä hetkeksi pientä “meteliä”. Ja siis, se napsahtaa päälle, sitten humisee, ja sitten lopettaa. Edes näin ääniherkkä ei oo kokenut ikinä häiritseväksi. Vähän ku tiskikoneen laittaisi päälle, alkuun sen ehkä kuulee ja huomaa, sit unohtaa. Ja tämä ei kestä kovin kauaa, en oo kyllä aikaa ottanut, mutta jotain minuutteja. Pakastimesta tulee eniten kysymyksiä. Noi ylösavattavat boksit on meillä ollu monta kertaa ottamassa osumaa, kun meinaa unohtua auki kun ovea laittaa kiinni. Mikään osa ei ole koskaan hajonnut. Pakastimeen mahtuu tosi paljon! En sano, että meidän kaltainen perhe pärjää vain tällä, koska meillä on arkkupakastin marjoille, sienille ja lihoille, mutta no, eipä ne mahtuisi tavalliseenkaan pakastimeen. En ole huomannut mitään eroa pakastimen koossa tavalliseen, vaikka tämä on toki inan kapeampi koska kylmiö on niin leveä tässä. Eli ei ole 60cm tämä, mutta kun kylmennystekniikka jne puuttuu sivuilta, niin ero standardiin on vallan pieni. Laatikot on myös syvyydessään melko pitkiä, eli nää on tosi vetoisia. Ja kun väleissä ei ole niitä ritilöitä keräämässä sitä jäämurskaa, niin tilaa on, erittäin paljon. En oo koskaan kaipaillut isompaa meille, mutta tosiaan, arkkupakastin meillä on, ja olis joka tapauksessa. Ainiin, se on pakko sanoa, että mun marjojen hurteiseksi pakastaminen ei onnistunut ikinä meidän vanhassa pakastimessa ja tässä onnistuu aina. Eli kun otan esim. karhunvadelman nyt pakastimesta, on se täydellisen ehkä ja huurtuu kauniisti koristeeksi kakun päälle Mene ja tiedä oliko taidoissa vika, mutta sen oon huomannut, että marjat pakastuu ehjäksi toisiinsa liimautumatta ja pysyvät niin pitkänkin ajan pakkasessa, koska tää ei vaihtele lämpöjä.

Siinä ehkä olennaisimmat mitä tulee mieleen. Mä oon edelleen sitä mieltä, että tää on vuoden 2019 paras hankinta ja niin on itse asiassa myös koko tän menneen kolmen vuoden paras hankinta. 

Materiaalista haluan kommentoida vielä sen verran, että jännitin tota “rosteria”. Tuohon mun taannoiseen IG liveen jätin tarkoituksella Festivon sellaiseksi kun se on meillä ollut “likaisimmillaan”, eli ei olla putsattu ovia tosi pitkään aikaan. Se kerää yllättävän vähän mitään sormenjälkiä, vaikka käyttäjänä on mm. kaksi pientä lasta. Oven ympäristön kun putsaa kerran viikkoon, niin hyvältä näyttää. Mulla ei oo asiantuntijuutta kommentoida erilaisia RST-pintoja, muta joku selkeä ero tässä on esim. meidän mikroon, jota saa putsata lähes päivittäin ja sama viinikaappi, johon jää joka sormenjälki. Myöskään sivusta katsomalla tää ei näytä kovinkaan lääpityltä, vaikka mistä suunnasta tulisi valo.

Meillä ei tässä parin vuoden kohdalla ole mitään käyttökokemuksia korjauksesta ja lisäosien tilaamisesta. Sen tiedän, että Festivon yksi hyvä puoli on sen kotimaisuus senkin kautta, että lisäosien tai varaosien saaminen on helppoa. Muutaman kommentin olen parin vuoden aikana saanut siitä, että esim. korjaaminen ei ole hirveän simppeliä, jos ei ole osaavaa korjaajaa lähellä. Oon muutaman tarinan siis lukenut, kun on jouduttu ottamaan korjaus johonkin laitteeseen, jolla on ikää 5v+. Tässä täytyy myös muistaa yksi olennainen asia. Suurin osa kylmäkaapeista ei ole korjauksen väärti enää parin vuoden kohdalla, vaan ne vaihdetaan sitten aika sutjakkaan uusiin. Festivoja on nytkin kodeissa yli kahden vuosikymmenen takaa, mikä kertoo laitteen laadusta aika paljon. Ja kun asiakaspalvelu ja valmistaja on Suomessa, niin vastuuasiat on kunnossa kuluttajan näkökulmasta ja varaosia saa helposti tarvittaessa.

I love this one! Jos meille tää ois tulossa nyt, niin mä ehdottomasti ottaisin moduulina tollaisen, missä on viinikaappi samassa. Sekään kun ei ole viinien jääkaappi, vaan optimoitu nimenomaan niin kuin ravintoloissakin vastaamaan viinikellarin olosuhteita. Ja on niin kaunis tossa keskellä!! Ja mä pidän edelleen sormiani ristissä, että Festivolla kehitetään toisenlainen mekanismi, jolla ton kapean boksin saisi vanhaankin mallin, se olisi ihan mielettömän ihana lisä tähän meillekin! Ei niin, että edes kaipaisin tähän mitään lisää, mutta ton kun näin, niin näin mielessäni foodpreppauksen ihan uudella tasolla 😀

Kiitos vielä kerran Festivolle, että olen ensinnäkin saanut oppia niin paljon, mutta myös siitä, että sain mahdollisuuden tehdä kanssanne yhteistyötä tämän tiimoilta! Paras hankinta ikinä, hands down. 

Tuleeko teille jotain kysymyksiä mieleen, mitä tässä piiiiiitkässä postauksessa ei vielä tullut käsiteltyä? 🙂  Ja kumpi miellyttää enemmän silmää, laatikollinen vai uudistettu versio? Mä tykkään omalla tavalla molemmista yhtä paljon 😀

Uusi, käytännöllisen ihana KHH

Kaupallinen yhteistyö: AINA-keittiöt

No vihdoin! Tää khh-remontti on ollut välillä yks Iisakin kirkko, kun tuntuu, että aina kun on pitänyt saada toi valmiiksi, niin ei oo vaan ollut aikaa. AINA-keittiöiden rungot on itse asiassa superhelpot laittaa paikalleen, mutta pitää varata aikaa sille, mitä tässä arjessa ei liiaksi ole. Keittiöt tai kodinhoitohuoneet tai mitkä ikinä saa AINA-keittiöiltä aina asennettunakin, mutta me otettiin tää ilman asennusta alunperin karanteenin takia. Ja siks siinä varmaan meni sit se pari kuukautta 😀 Ens kerralla en todellakaan kuuntele tota remonttireiskaa, vaan otan sen asennuksen 😀 Ja kun piti esim. hakea uus ovilista tohon kylppärin oven viereen, kun edellisessä oli lovi tason kohdalla, ja sehän vei aikaa suunnilleen enemmän kuin koko khh-remppa, kun ei sitä vaan saanut aikaseks 😀

Nyt se on kuitenkin tossa kokonaisena, ja pääsen esittelemään sen teillekin! Me tosiaan tätä juonittiin keittiösuunnittelijamme Kati Maajaakkolan kanssa live streamissa joskus tammikuussa ja silloin laitettiin tää suunnitelma eteenpäin helmikuussa reissun päältä kun tiesimme kotiinpaluun aikataulun. Kodinhoitohuone odotti katoksessa kun palasimme ja sitten ei muuta kuin edellistä hajottamaan ja remppa aluille.

ENNEN:

Tältä meidän kodinhoitohuone näytti ennen. Meillä ei kodarissa oo ollu lavuaaria, koska meillä on sellainen kuraeteisessä, kylppärissä ja tän kodarin vieressä olevassa pukeutumistilassa. Mä en voi sanoa koskaan oikeastaan “vihanneeni” tätä huonetta, koska se on hienon sijaan funktionaalinen. Pyykinpesulle ja täyttövarastolle. Kun meidän keittiö vaihtui, alkoi hiipiä erittäin suuri ärsytys tähän, nimittäin kontrasti oli niin suuri. Ja koska valitettavasti tää on myös se tila, joka meillä näkyy joka päivä olkkariin, eteiseen, keittiöön ja ruokatilaan. Ja perheessämme on kolme oven kiinni laittamiseen kyvytöntä ihmistä. Nähtävästi. Toisaalta, ei ehkä pitäisi elää niin, että joutuu laittamaan ovea kiinni johonkin tilaan.

Meillä oli tässä IKEAn peruskaapit ennen ja kun niitä ei voi määrämittaan laittaa täyttämään koko tilaa, niin esim. tossa ylärivissä oli vasemmalla tyhjää tilaa, jonne laitoin pyyhkeet. Pesukone oli asia, jonka näki heti kun kävi sisään, jos tää ovi oli auki ja se ärsytti aina. Ennen kaikkea tää ei ollut kovin käytännöllinen, nimittäin noi leveiden kaappien leveät ovet aukesi niin, että koko pieni khh tuntui olevan heti käytössä. Kun vielä keittiöremontin aikaan siirrettiin toi vitriini tohon “väliaikaisesti” ja se jäi siihen yli vuodeksi, tää oli ruma kaaos.

Mä halusin kodarilta käytännöllisyyttä. Mahdollisimman paljon säilytystilaa ja kaikki ovien takana pois silmistä. Vitriini ärsytti eniten ja halusin osaa siihen kokomittaisen kaapin ja sit samalla tilata siihen jotku ovet, millaset sais vaihdettua nohin olemassaoleviin runkoihin kodarissa. Se olisi onnistunut AINA-keittiöiden kanssa, mutta tässä kävi taas perinteinen ja ovien vaihdon sijaan ruvettiin vähän suunnittelee enemmänkin. Ja laitettiin koko homma uusiksi 😀

JÄLKEEN:

Mä keksin, että pesukoneen voisi siirtää itse asiassa kuraeteiseen, josta tulis sellainen pyykkitila ja kodarista tulis sellainen rauhallinen täyttövarasto keittiöön ja kylppäriin. Toi taso oli aina se paikka, mistä kodin räjähdys alkoi. Jos oli mihin laskea puolitäysi pyykkikori tai jotain pois silmistä keittiöstä (mikä ei mennyt suoraan kaappeihin) niin ne jäi aina tohon ja sit räjähdys alkoi. Toi taso sinänsä oli ihan turha. Niinpä suunniteltiin kodinhoitohuone ilman tasoa. Tai on siinä taso, lähinnä esteettisesti mätsäämään tuota keittiötä, joka on heti oven takana tästä.

No mitä tänne siis valittiin? Samaa kuin keittiöön. Sama laminaattitaso ja samat ovet, eli Raamit tuossa Usvan sävyssä. Samat vetimet oviin ja hyvin simppeli ja käytännöllinen muodostelma. Oikealle seinustalle laitettiin siihen sopivanmittainen korkea kaappi, joka ei ole kovin syvä tilan vuoksi, mutta korkea ja sellainen, mihin mahtuu erittäin hyvin esimerkiksi korkeat maljakot ja muut sellaiset, joille ei ole liiaksi tilaa muualla.

Ja pääseinä laitettiin kokonaan uusiksi. Sinne tuli kaksi syvää laatikkoa alas ja niiden päälle kaksi isoa kaappia. Toivoin kapeita ovia, että niitä avatessa ei koko tila tulisi täyteen. Kun streamissa sitten AINA-keittiöiden ammattilaiset esitteli aamiaiskaappia, sain idean! Taitto-ovi -mekanismi kuulosti täydelliseltä pieneen tilaan! Kun ovet liukuvat sivuun, ne eivät ole auki keskellä huonetta, eivätkä vie tilaa kuin puolet leveästä ovesta! Niinpä meidän kodariin tuli nyt jokaiseen kaappiin WingLine- taitto-ovet! Nää on ihan mielettömät! Tuo iso kaappi on suunniteltu niin, että oikeanpuoleinen aukeaa oikealle ja vasen vasemmalle, eli koko kaapin saa auki ja näkyviin liu’uttamalla sivuille ja ovet jää sinne sivuille, eivätkä vie nimeksikään tilaa. Ahh, miten ihanaa siivota, kun on tilaa eikä tarvii koko ajan kyykkiä ovien välissä.

Alakaapeiksi laitettiin leveät isot vetolaatikot, missä on esimerkiksi toisessa lasten tavaroita paljon. Kylpyjuttuja, rasvoja, vaippoja jne. Pystyvät itsekin hakemaan ne tuolta, ja kaappi vetää itsensä ihan hurjan määrän kaikkea. Kodinhoitohuone tätä kaappia lukuun ottamatta toimii meillä enemmänkin sellaisena “näitä me emme käytä joka päivä, eli emme halua, että ne vie tilaa keittiössä/kylppärissä jne.” -täyttö/käyttövarastona. Ulkomaillahan on paljon tällaisia “pantry”-tyylisiä ratkaisuja, joissa on kaiken maailman kuivakaapin ainekset ja muut. Meillä täällä asuu liinavaatteet, kuivakaapin sellainen “ylijäämä”, mitä ei tarvii aina ja kaikki sellainen sekalainen show kuten mehulinko, tarjoiluastiat, maljakot ja muut. Keittiön kaapit pysyvät maltillisesti täytettynä, jolloin niiden käyttö on helppoa ja samalla mehulingot ja ylimääräiset jauhopussit löytyy oven takaa suoraan. Tää on tosi kätevää, koska jos mehulinko asuisi keittiössä, veisi se hulluna tilaa, ja sitä käytettäisiin ehkä kerran viikossa. Toisaalta, kun se asui meillä varastossa, sitä ei käytetty koskaan spontaanisti, koska kukaan ei jaksanu lähteä varastoon hakemaan sitä.

Mä tykkään pitää tässä kaapissa kaikki sellaiset keittiön tarpeistot helposti saatavilla. Ylimääräinen jauhopussi, tomusokeria ja kaikkea muuta tuollaista, mitä tarvii täyttää usein kaappeihin. Täällä on myös meidän herkkukaappi piilossa ja esimerkiksi leivontatarvikkeet siirsin tänne kerralla kaikki. Leipominen ei oo tässä taloudessa jokapäiväinen tai -viikkoinenkaan juttu, ja siksi on hölmöä katella noita viemässä tilaa keittiössä.

Tärkeintä oli kuitenkin saada sopiva kaappi kaikelle kummallisen kokoiselle tavaralle, kuten korkeille maljakoille. Nyt ne on kaikki pois silmistä kaapin ovien takana ja kuitenkin saatavilla helposti milloin vaan.

Me ollaan tykätty ihan superpaljon meidän keittiöstä se edelleen herättää meissä sellasta iloa mitä silloin 1,5 vuotta sittenkin, kun se vaihdettiin. Nämä meidän puolihimmeät kaapinovet kestävät hienosti käyttöä ilman, että täytyy koko ajan hinkata sormenjälkiä, vaaleanharmaa väri on ihana ja tuo oven pieni yksityiskohta raameineen on tosi kaunis lisä muutoin pelkistettyyn ilmeeseen. Oli ihana päästä jatkaa tätä samalla ajatuksella tänne kodarin puolelle, ja nyt toi ovi saa mun puolesta olla aina auki, kun keittiö ikään kuin jatkuu kodariin.

Meillä on molemmissa meidän AINA-keittiöiden remonteissa ollut samat johtavat plussat. Me ollaan saatu paljon kauniimpaa kotia tällä. Se on iso juttu, esteettisesti tämä miellyttää meitä tuhat kertaa enemmän kuin edellinen. Mutta samalla me ollaan saatu tosi paljon enemmän tilaa, molemmissa rempoissa. Ykskään kaappi tässä kodissa (paitsi allekirjoittaneen vaatekaappi) ei ole täynnä tai hankalasti ylitäytetty. Ja viimeisenä olennaisin. Keittiössä jo huomasimme käytännöllisyyserot pienissä asioissa tosi merkittävänä. Tässä pienessä kodinhoitohuoneessa se korostuu erittäin paljon! WingLine -ovet mahdollistaa sen, että tuolla mahtuu pyörimään, vaikka ne ois kaikki auki. Nää vie niin vähän tilaa, samalla kuitenkin tarjoten paljon säilytystilaa, kn ne voi olla vaikka kuinka isossa kaapissa. Jos nyt tulen kädet täynnä kodariin, riittää kevyesti liu’uttaa ovea yhteen suuntaan ja sit saa käsiä tyhjäksi sinne, eikä tarvii varoa pois tieltä isoja aukeavia ovia tai avata ja sulkea ovia välissä, että mahtuu liikkumaan pienessä tilassa. Ihan mielettömän kivat noi ovet!

Tällainen siitä siis tuli! Vielä pieniä viimeistelyjä pitäis keksiä, eli toi viemäriaukko peittää jotenkin vähemmän huomattavaksi ja varmaan joku kivempi mattokin tohon tulee jossain vaiheessa, mutta muuten vihdoin valmista. Mitäs tykkäätte? 

Huonekalulöytöjä ja pientä sisustuskuumetta

Johan oli viikko! Jotenkin hirveesti oli koko aika jotain ja nytkin tuntuu, että olis perjantai-ilta, eli olo on kuin joku olisi varastanut multa kokonaisen viikonloppupäivän. Vielä olis tarkoitus tänään siivota, valmistella huomisiin lapsikuvauksiin kukkapannat ja härpäkkeet ja sitten toivottavasti vielä viimeistellä hallinnollisia työhommia.

Pienempi tuli tällä viikolla kolmannen kerran pinniksestä reunan yli (ihme apina), joten meille tuli tänään uusi sänky, minkä kasaamisessa menikin puoli aamua. Bongasin juuri haluamamme sängyn käytettynä Torista, säästin mukavasti reilu 300e,mut voi helkkari mikä homma oli kasata se ilman ohjeita. Esikoinen toivoi talosänkyä ja mä halusin pojille kerrossängyn tai edes osittain kerrossängyn. Niinpä kuopus peri isoveljen juniorisängyn ja isoveli sai puolikorkean talonmallisen parvisängyn. Nyt ei pääse pieni tulemaan turvalleen tonttiin pinniksestä, mutta valitettavasti hän pääsee helposti sängystä pois halutessaan. Ai että. Olipa kiva ku isompi viihtyi pinniksessä lähes 2-vuotiaaksi ilman mitään tarvetta kertaakaan kiivetä sieltä pois.

Jotenki hirveesti oon jännittänyt tuon 3-vuotiaan siirtymistä “yläkerrokseen” unille ja siksi talosänky oli ainoa vaihtoehto kun tuntui suojaisimmalta. Ja tuo matala parvi on itse asiassa tosi kiva, kun ei ole pelottavan korkealla. Vedettiin juniorisängyn jalat veks ja laitetaan tilalle pyörät, joilla tuota minin sänkyä pystyy siirtelemään helposti parven alle ja esiin, niin ei tarvii nukkua tuon alle metrin korkean parven alla. Eiköhän tästä vielä alkuun riemu repeä kun saa juosta pelastamasta tätä kiipeilijää sängystä. En odota kovin innolla tulevia iltoja ja öitä. Ihme kyllä, tänään tuli vain kaksi kertaa pois tuolta. Meille tuli tosiaan JYSKin Bakhuse, mitä oon kattonu pidempään. Kiva liikuteltava pöytä mahdollisuus ja sängyn alle saa leikkinurkan tai säilytysmahdollisuuden, joten oikein bueno.

Hyviä huonekalubongailuja tuli tehtyä tällä viikolla muutenkin, itse asiassa sen tuloksena kun käytiin lapsen kanssa tutkimassa, tykkääkö Bakhusesta. Löysin just mun toimistoon täydellisen sivupöydän 20 eurolla, pari päivää sen jälkeen kun olin laittanut huonekalut uuteen järjestykseen toimistossani. Ihanan talviauringon paistaessa ikkunasta, halusin laittaa ikkunan eteen kivan pienen hengailu-/lukunurkkauksen, ja se kaipasi kipeästi jotan pientä tasoa. En olis parempaa voinu toivoa, kun tämä sattui silmääni jossai mega-alessa! Just tohon kohtaan kulmankin puolesta sopiva.

Bongasin tän kun oltiin koko perhe kaupassa, mutten jaksanut ees vääntää mieheni kanssa asiasta. Siis miehet ja huonekalukaupat on huono yhdistelmä. Ei mitää mielikuvitusta. Täytyy salakuljettaa kotiin, kasata ja olla silleen “tadaaa!”, nii yleensä heti tykkää. Samalla reissulla bongasin nimittäin mallituotteen ihan täydellisestä hyllyköstä naurettavan halpaan hintaan, joten kiikutin perheen miehet Hoplopiin, ilmoitin, että menen edeltä kotiin tekemään ruokaa, otin ekstralenkin takas huonekalukauppaan, pakkasin kaiken meidän pikkuruiseen kakkosautoon ja hurautin kotiin.

Oon ollu jotenki tosi ahdistunut tän viikon tästä koko koronatilanteesta, varmaan isosti koska en pysty suunnittelemaan mitään. En tiedä olenko Suomessa vai ollaanko useita viikkoja poissa. Kaikki työasiat tarvii tehdä valmiiksi, vaikka voi olla, ettei päästä reissuun laisinkaan. Nää tilanteet on eläneet niin paljon, että totesin, etten edes suunnittele tai pakkaa mitään ennen kuin mulla on kädessä negatiivinen koronatesti ennen lähtöä ja varmaan hengitän taas vapaammin sitten kun olen matkakohteessa. Oikeestaan koko tän pandemia-ajan henkisesti kuormittavin osuus on ollut se, ettei mitään voi suunnitella. Tai siis suunnitella voi, mut sit kaikki voi muuttua päivässä täysin. Niiiin monta työjuttua on muuttunut viime metreillä, ettei oikeesti ees jaksa laskea. Päivähoidot, kerhot ja menot, suunnitelmat ja muut. Nytkin ollaan viestitty lapsen päiväkotiin koko ajan, että ehkä lähdemme, mutta emme ole ilmoittaneet poissaolevaksi häntä, koska “mitäjoseimennäkään”. Lisäkustannuksia tulee joka suunnasta, kun on kalliit koronatestit, päikkymaksut poissaolon ajalta ja ihan jo sekin, että auto seisoo lentokentän parkissa, että pääsee suoraan karanteeniin näkemättä ketään.

Nää kaikki asiat on jotenkin esikoisen ollessa vähän isompi, ihan erilaisia myös henkisesti. Toisaalta pienempi ei ole pystynyt taas kohta viikkoon ulkoilemaan käytännössä laisinkaan, toisaalta isommalla tulee varmasti kauhea ikävä päikkykavereita. Ja kun reissun jälkeen ollaan takaisin, niin ei voi nähdä niitä kavereita silloinkaan. Tai isovanhempia tai ketään muutakaan. Nooo, onneksi silloin ei ehkä enää ole pakkasia, niin voidaan sitten koko perheenä pyöriä tossa omalla pihalla ja jossai lähimettässä. Ja onneksi on videopuhelut. Onneksi on! Lapsi vietti tänäänkin aamulla pari tuntia virtuaalitreffeillä Ruotsiin tätinsä kanssa. Olivat reput selässä retkellä huonekaluista kasatussa majassa ja keittivät kolmen ruokalajin illallisen leikkikeittiössä. “Sitten kun se pöpö on pois, niin X voi tulla meille!” hän ilmoitti niin onnellisena aamutreffiensä jälkeen. Jep, niin voi. Ei nimittäi ole nuorempi edes nähnyt yhtä tädeistään kohta vuoteen. Kun ei ole ollut mahdollista pitää karanteenien mittaisia reissuja, välimatka naapurimaahan onkin ollut älyttömän pitkältä tuntuva. Sikäli oon kyllä kiitollinen siitä, että meillä on töiden puolesta mahdollisuus olla muutama viikko reissussa ja sitten vielä karanteenit päälle kotona.

No, lapset saivat uudistetun makkarin viikonlopun kunniaksi ja minä uuden lukunurkan itselleni. Roudasin kotiin myös kasan tuoreita kukkia ja asettelin kauniisti. Melkeen harmittaa nyt repiä niitä maljakosta kukkapannoiksi, kun on niin kauniita. Jotenkin kukkienkin ostaminen on vähentynyt, kun tuntuu, ettei arki ja viikonloput eroa toisistaan laisinkaan, niin ei tuu ostettua viikonloppukukkia tai siivottua just perjantaina. Torstaina oli sellainen pieni meltdown, että makasin vaan lattialla ensin todettuani, että puin lasta ja itseäni vartin verran ollaksemme ulkona 10 minuuttia, ennen ku oli pakko mennä takas sisälle. Kaiken muun lisäks lapsen neljä kulmahammasta on kaikki päättäny tulla samalla kertaa, eli tässä on unetki ollu rattoisia pari yötä, joten olin torstaina jotenki ihan yrmynä ja mökkihöperönä täällä, kunnes keräsin itteni, siirtelin vähän huonekaluja, siivoilin ja viimeistelin eilen kukkasin ja laittamalla vihdoin verhot toimistooni. Tuli heti jotenki freesimpi olo kaikin puolin.

Ostin kuvauksiin jämäkukkia, koska ne tuhoutuvat käytössä kumminkin. Keräsin punteista parhaat ja poistin kuolleita lehtiä. Ihastuin kerrattuun ranunculukseen ja oon varmaan 20 kertaa tänään huomannut hymyileväni tällekin kimpulle. Ei se mikään kaunis asetelma ole, kukat valittu tarkoitusperän mukaan, ei huviksi, mutta silti. Ne on kaikki yksittäin kauniita ja epätyypillisiä mulle, joten olen huomannut välillä olevani ihan ajatuksissani ihmettelemässä niiden hauskaa kerroksittaisuutta. Ja istunut tuossa tuolissa kasvot käännettyinä kohti talviaurinkoa haaveillen yhtä upeasta talvesta ensi vuodeksi, ilman mitään ylimääräisiä murheita.

Huomenna on luvassa ihania vauvoja, lisää vaaleanpunaisia kukkia ja varmasti pökerryttävän suloisia kuvia! Niiden perään voikin lähteä kokemaan jotain uutta ja ihmeellistä esikoisen kanssa ennen kuin viimeiset viikonloppuvoimat menee varmaankin Hoplopissa.

Miten te muut ehitte kaiken?! Musta tuntuu, että ma-pe mietin, että mä saan viikonloppuna kaiken tehtyä ja sit istun täällä la-iltana silleen, että perkele ei taas ehi nukkumaan, jos haluu ehtiä kaiken 😀 

Elegante

Kirjoittelin ajatuksia meidän keittiöstä tuossa syyskuun puolella ja haluaisin vielä palata tuohon meidän uuteen marmoriseinään näin lähes parin kuukauden kokemuksella, varsinkin kun siitä on tullut useampi kysymys. Meillä oli tosiaan Aitokivestä kokemusta jo Kuopion rempastamme, kun laitoimme silloin keittiöön mustaa verhoilukiveä, joka oli tosi kaunis. Kivet sai seinään käytännössä yhdessä päivässä, vaikka pientä palapeliä joutui ja sai harrastaa silloin, kiveä kun tuli kaappien ympärille. Nyt emme olleet vielä edes päässet pidemmälle pohdinnoissa siitä, mitä tähän meidän uuteen keittiöön tehtäisiin sille “tyhjälle” seinälle, vaan ihailimme vasta tuota keittiötämme edelleen päivittäin, kun Aitokiveltä tiedusteltiin kiinnostusta kokeilla heidän uutta verhoilukiveään, nimittäin Carrara Elegante -marmorikiveä. Marmoria? Meille? Yes please!

 

Sain Aitokiveltä kokeilupalan postissa, nimittäin mua huoletti lähinnä tuon marmorin mahdollinen riitely meidän tason kanssa. Pari päivää tutkittuani totesin, että ei riitele. Niinpä muutaman viikon päästä pihaan tuli monta laatikkoa verhoilukiveä ja asentaja. Nää Aitokiven verhoilukivet on helppo asentaa itse ja sivuilla on kattavat asennusohjeet. Marmori on hieman kovempaa kuin moni muu materiaali ja hommaa helpotti tietynlainen saha, joten meille tuli asentaja laittamaan nämä. Suosittelen asentajan hommaamista, jos tuntuu, että aika on muutenkin kortilla, sillä ammattilaisella työhön menee lyhyempi aika eikä tarvitse itse huolehtia asiasta. Mies oli hieman pettynyt, kun ei päässyt pukemaan remonttihousujaan taas jalkaan, mutta aivan hämmentyneen emojin näköinen kävellessään sisälle kotiin. Oli nimittäin aika upean vaikuttava valmis marmoriseinä tuossa!

Aitokiven verhoilukivet voi asentaa pystyyn tai vakaan ja ne vaativat n. 0,5cm tilaa kiinnitysaineineen. Kiinnitykseen voi käyttää liimaa tai laastia, liima vie vähemmän tilaa kuin laasti. Kannattaa siis varautua siihen, että tuossa tarvii jättää ihan hiukan tilaa. Meillä oli jännityksenä tuo asennettu keittiö ja alavetokaapit, sekä sen puolesta mahtuminen, sillä toiset kaapeista on lähes kiinni seinässä. Reunalevy välissä oli kuitenkin juuri tarpeeksi tilaa tuohon, millintarkasti aukeaa nyt kaappi. Sitä aika tarkkaan kyllä mallattiin, että mahtuuko sinne varmasti, joten kannattaa tosiaan huomioita, että nuo vievät tuon verhoilukiven syvyyden lisäksi hieman tilaa siihen kiinnitysmateriaaliin.

Carrara Elegante on aivan upea, koska sen materiaali on sikäli eläväistä, että se ei toista itseään kuviona, vaan jokainen levy on erilainen. Tietenkin, onhan kyseessä luonnonmateriaali. Hukkapaloja tulee jonkin verran, jos verhoilukiveä paloitellaan sopimaan vaikkapa tällä tavalla kuin meillä, eli on vähän tasolevyä ja vinoa seinää jnejne, mutta lähtökohtaisesti tuon voi aika hyvin laskea neliömetreillä + 10% suunnilleen. Meillä meni tähän seinään noin viisi m2 tätä kiveä, hieman vajaa, ja näitä myydään paketteina, joissa on n. puoli m2 kiveä aina paketissa, eli pystyy aika tarkkaankin hankkimaan oikean määrän. Yleisesti ottaen Aitokiven verhoilukivien hinnat pyörivät jälleenmyyjäliikkeissä siinä 60€-100€  hujakoilla per neliömetri, tämä on hintavampaa, hieman päälle 100 €/m2. Jos nyt siitä lähdette laskemaan niin tällaisen ison vinon seinän verhoiluun menisi n. 500-700 € materiaaleihin riippuen hieman seinästä ja leikattavuuden määrästä. Ei mielestäni todellakaan pöllömpi hinta näin kauniista lopputuloksesta.

Verhoilukivi sopii niin keittiöön kuin kylppäriin tai vessaan tai vaikka takkahuoneeseen, ja jossain näin kuvan tästä koristamassa eteisen portaikkoa kaksikerroksisessa talossa, ja voi herrajumala miten kivalta näytti! Superhelppo laittaa (sanoo hän, joka ei ole koskaan laittanut itse tätä, mutta nähnyt kahden miehen niin tekevän ja todenneen helpoksi) ja asennusohjeet löytyvät Aitokiveltä. Meillä meni ekalla kerralla heti perille ohjeistus, eli ei ole vaikeaa. Aitokivi ei itse suoraan myy näitä, vaan jälleenmyyjien kautta, joten suosittelen tsekkaamaan jälleenmyyjiltä ja jos ei löydy suoraan varastosta, niin kannattaa kysellä tilattavaksi näitä. Aitokivi myös suosittelee tämän marmorin pinnalle Aitokiven kivisuojaa marmorin huokoisen pintakoostumuksen puolesta ja sen vuoksi, että kiviseinän saa pidettyä paremmin puhtaana.

Mä en yhtään osannut edes ajatella, että ihana keittiömme kaipaisi vielä jotain, mutta kun nämä siihen laitettiin, niin voi apua, mikä muutos! Kaikki läheisemme olivat heti myös ihastuneita uuteen lopputulokseen, joten en voi kuin suositella. On vaikuttava, mutta ajaton ja sellainen hillityn elegantti. Kuten ehkä nimensäkin.

Lämmin kiitos Aitokivelle! Ideanne viimeisteli meidän Aina-keittiön täydellisesti! ♥

DIY kuivakukkamaljakko

  

Hellurei hei! Mies on takaisin kotona, joten mulla on aikaa muuhunkin kuin juosta kahden lapsen väliä. Otin eilisillan pienenä mental health momentina ja väkersin tällaisen pienen DIY-sisustusesineen / kuivaheinä-maljakon. Näin tällaisesta kuvan jossain IG:ssä ja se jäi mieleeni. Kävinkin ostamassa Sinellistä tällaisia isoja puuhelmiä ja iskin kuumaliimalaitteen pistorasiaan. Muuta ei oikein tarvittukaan. Aikaa meni ehkä viisitoista minuuttia ja tuosta tuli mun mielestä aivan ihana.

Tähän tarvii siis 27 puupalloa, kuumaliimapyssyn/sopivaa liimaa/kaksipuolista jämäkkää teippiä ja hetken askartelua. Hauska tehdä vaikka lasten kanssa tai ihan omana pikkuprojektina, joka ei sotke, eikä ole hankala toteuttaa. Sisältö löytyi lähipolun varrelta, eli muutama heinänkorsi joukkoon ja valmista!

Tästä tuli mun mielestä hurjan suloinen! Ja tässä on paljon muokkausmahdollisuuksia, nimittäin tämän voi maalata tai sprayata haluamansa väriseksi. Vähän aarikkamainen ja melko ajaton. Sopii niin joulupöytään kuin syksyiselle sohvapöydälle ja jokainen voi tehdä omannäköisensä tai omankokoisen version. Mä mietin, kun jäi tuossa sopivasti 13 helmeä, että voisin tehdä vielä sellaisen kaksikerroksisen neljäkuulaisen version, niin niitä voisi pitää välillä yhdessä esillä 🙂

Kaikenlainen käsittelemättömän puun ja tammen ja saarnin näköinen viehättää tällä hetkellä tosi paljon, joten tää oli just eikä melkein tähän tilanteeseen 🙂 Toimii myös esim. kukkien kanssa, jos kukkien ei tarvitse kestää montaa tuntia.

Nyt suurin haaste onkin pitää tuo pois Adrianin pienistä sormista, nimittäin hän pääsi tuohon käsiksi jo ennen kuin sain valmiiksi ja se oli samantien osissa. Kuumaliimapyssyn liima pitää tuon hyvin kasassa, jos sitä tarvii liikutella ja siirrellä ja pyöritellä, mutta pienen lapsen käsiä se ei kestänyt kovin kauaa. Toki ei saanut kuin pari irti.

          

Mitäs tykkäätte? Mä en tiedä miks tällainen iski niin vahvasti mun makuun IG ja nyt ihastelen tätä tekelettä täällä kotona 😀 Simppeli ku mikä, mut tykkään tykkään tykkään!

Haluisitteko muuten enemmänkin tällaisia pieniä helppoja DIY-juttuja? Mulla on nimittäin seuraavana työn alla terracotta-kurpitsa Halloweeniksi 🙂