Uusi, käytännöllisen ihana KHH

Kaupallinen yhteistyö: AINA-keittiöt

No vihdoin! Tää khh-remontti on ollut välillä yks Iisakin kirkko, kun tuntuu, että aina kun on pitänyt saada toi valmiiksi, niin ei oo vaan ollut aikaa. AINA-keittiöiden rungot on itse asiassa superhelpot laittaa paikalleen, mutta pitää varata aikaa sille, mitä tässä arjessa ei liiaksi ole. Keittiöt tai kodinhoitohuoneet tai mitkä ikinä saa AINA-keittiöiltä aina asennettunakin, mutta me otettiin tää ilman asennusta alunperin karanteenin takia. Ja siks siinä varmaan meni sit se pari kuukautta 😀 Ens kerralla en todellakaan kuuntele tota remonttireiskaa, vaan otan sen asennuksen 😀 Ja kun piti esim. hakea uus ovilista tohon kylppärin oven viereen, kun edellisessä oli lovi tason kohdalla, ja sehän vei aikaa suunnilleen enemmän kuin koko khh-remppa, kun ei sitä vaan saanut aikaseks 😀

Nyt se on kuitenkin tossa kokonaisena, ja pääsen esittelemään sen teillekin! Me tosiaan tätä juonittiin keittiösuunnittelijamme Kati Maajaakkolan kanssa live streamissa joskus tammikuussa ja silloin laitettiin tää suunnitelma eteenpäin helmikuussa reissun päältä kun tiesimme kotiinpaluun aikataulun. Kodinhoitohuone odotti katoksessa kun palasimme ja sitten ei muuta kuin edellistä hajottamaan ja remppa aluille.

ENNEN:

Tältä meidän kodinhoitohuone näytti ennen. Meillä ei kodarissa oo ollu lavuaaria, koska meillä on sellainen kuraeteisessä, kylppärissä ja tän kodarin vieressä olevassa pukeutumistilassa. Mä en voi sanoa koskaan oikeastaan “vihanneeni” tätä huonetta, koska se on hienon sijaan funktionaalinen. Pyykinpesulle ja täyttövarastolle. Kun meidän keittiö vaihtui, alkoi hiipiä erittäin suuri ärsytys tähän, nimittäin kontrasti oli niin suuri. Ja koska valitettavasti tää on myös se tila, joka meillä näkyy joka päivä olkkariin, eteiseen, keittiöön ja ruokatilaan. Ja perheessämme on kolme oven kiinni laittamiseen kyvytöntä ihmistä. Nähtävästi. Toisaalta, ei ehkä pitäisi elää niin, että joutuu laittamaan ovea kiinni johonkin tilaan.

Meillä oli tässä IKEAn peruskaapit ennen ja kun niitä ei voi määrämittaan laittaa täyttämään koko tilaa, niin esim. tossa ylärivissä oli vasemmalla tyhjää tilaa, jonne laitoin pyyhkeet. Pesukone oli asia, jonka näki heti kun kävi sisään, jos tää ovi oli auki ja se ärsytti aina. Ennen kaikkea tää ei ollut kovin käytännöllinen, nimittäin noi leveiden kaappien leveät ovet aukesi niin, että koko pieni khh tuntui olevan heti käytössä. Kun vielä keittiöremontin aikaan siirrettiin toi vitriini tohon “väliaikaisesti” ja se jäi siihen yli vuodeksi, tää oli ruma kaaos.

Mä halusin kodarilta käytännöllisyyttä. Mahdollisimman paljon säilytystilaa ja kaikki ovien takana pois silmistä. Vitriini ärsytti eniten ja halusin osaa siihen kokomittaisen kaapin ja sit samalla tilata siihen jotku ovet, millaset sais vaihdettua nohin olemassaoleviin runkoihin kodarissa. Se olisi onnistunut AINA-keittiöiden kanssa, mutta tässä kävi taas perinteinen ja ovien vaihdon sijaan ruvettiin vähän suunnittelee enemmänkin. Ja laitettiin koko homma uusiksi 😀

JÄLKEEN:

Mä keksin, että pesukoneen voisi siirtää itse asiassa kuraeteiseen, josta tulis sellainen pyykkitila ja kodarista tulis sellainen rauhallinen täyttövarasto keittiöön ja kylppäriin. Toi taso oli aina se paikka, mistä kodin räjähdys alkoi. Jos oli mihin laskea puolitäysi pyykkikori tai jotain pois silmistä keittiöstä (mikä ei mennyt suoraan kaappeihin) niin ne jäi aina tohon ja sit räjähdys alkoi. Toi taso sinänsä oli ihan turha. Niinpä suunniteltiin kodinhoitohuone ilman tasoa. Tai on siinä taso, lähinnä esteettisesti mätsäämään tuota keittiötä, joka on heti oven takana tästä.

No mitä tänne siis valittiin? Samaa kuin keittiöön. Sama laminaattitaso ja samat ovet, eli Raamit tuossa Usvan sävyssä. Samat vetimet oviin ja hyvin simppeli ja käytännöllinen muodostelma. Oikealle seinustalle laitettiin siihen sopivanmittainen korkea kaappi, joka ei ole kovin syvä tilan vuoksi, mutta korkea ja sellainen, mihin mahtuu erittäin hyvin esimerkiksi korkeat maljakot ja muut sellaiset, joille ei ole liiaksi tilaa muualla.

Ja pääseinä laitettiin kokonaan uusiksi. Sinne tuli kaksi syvää laatikkoa alas ja niiden päälle kaksi isoa kaappia. Toivoin kapeita ovia, että niitä avatessa ei koko tila tulisi täyteen. Kun streamissa sitten AINA-keittiöiden ammattilaiset esitteli aamiaiskaappia, sain idean! Taitto-ovi -mekanismi kuulosti täydelliseltä pieneen tilaan! Kun ovet liukuvat sivuun, ne eivät ole auki keskellä huonetta, eivätkä vie tilaa kuin puolet leveästä ovesta! Niinpä meidän kodariin tuli nyt jokaiseen kaappiin WingLine- taitto-ovet! Nää on ihan mielettömät! Tuo iso kaappi on suunniteltu niin, että oikeanpuoleinen aukeaa oikealle ja vasen vasemmalle, eli koko kaapin saa auki ja näkyviin liu’uttamalla sivuille ja ovet jää sinne sivuille, eivätkä vie nimeksikään tilaa. Ahh, miten ihanaa siivota, kun on tilaa eikä tarvii koko ajan kyykkiä ovien välissä.

Alakaapeiksi laitettiin leveät isot vetolaatikot, missä on esimerkiksi toisessa lasten tavaroita paljon. Kylpyjuttuja, rasvoja, vaippoja jne. Pystyvät itsekin hakemaan ne tuolta, ja kaappi vetää itsensä ihan hurjan määrän kaikkea. Kodinhoitohuone tätä kaappia lukuun ottamatta toimii meillä enemmänkin sellaisena “näitä me emme käytä joka päivä, eli emme halua, että ne vie tilaa keittiössä/kylppärissä jne.” -täyttö/käyttövarastona. Ulkomaillahan on paljon tällaisia “pantry”-tyylisiä ratkaisuja, joissa on kaiken maailman kuivakaapin ainekset ja muut. Meillä täällä asuu liinavaatteet, kuivakaapin sellainen “ylijäämä”, mitä ei tarvii aina ja kaikki sellainen sekalainen show kuten mehulinko, tarjoiluastiat, maljakot ja muut. Keittiön kaapit pysyvät maltillisesti täytettynä, jolloin niiden käyttö on helppoa ja samalla mehulingot ja ylimääräiset jauhopussit löytyy oven takaa suoraan. Tää on tosi kätevää, koska jos mehulinko asuisi keittiössä, veisi se hulluna tilaa, ja sitä käytettäisiin ehkä kerran viikossa. Toisaalta, kun se asui meillä varastossa, sitä ei käytetty koskaan spontaanisti, koska kukaan ei jaksanu lähteä varastoon hakemaan sitä.

Mä tykkään pitää tässä kaapissa kaikki sellaiset keittiön tarpeistot helposti saatavilla. Ylimääräinen jauhopussi, tomusokeria ja kaikkea muuta tuollaista, mitä tarvii täyttää usein kaappeihin. Täällä on myös meidän herkkukaappi piilossa ja esimerkiksi leivontatarvikkeet siirsin tänne kerralla kaikki. Leipominen ei oo tässä taloudessa jokapäiväinen tai -viikkoinenkaan juttu, ja siksi on hölmöä katella noita viemässä tilaa keittiössä.

Tärkeintä oli kuitenkin saada sopiva kaappi kaikelle kummallisen kokoiselle tavaralle, kuten korkeille maljakoille. Nyt ne on kaikki pois silmistä kaapin ovien takana ja kuitenkin saatavilla helposti milloin vaan.

Me ollaan tykätty ihan superpaljon meidän keittiöstä se edelleen herättää meissä sellasta iloa mitä silloin 1,5 vuotta sittenkin, kun se vaihdettiin. Nämä meidän puolihimmeät kaapinovet kestävät hienosti käyttöä ilman, että täytyy koko ajan hinkata sormenjälkiä, vaaleanharmaa väri on ihana ja tuo oven pieni yksityiskohta raameineen on tosi kaunis lisä muutoin pelkistettyyn ilmeeseen. Oli ihana päästä jatkaa tätä samalla ajatuksella tänne kodarin puolelle, ja nyt toi ovi saa mun puolesta olla aina auki, kun keittiö ikään kuin jatkuu kodariin.

Meillä on molemmissa meidän AINA-keittiöiden remonteissa ollut samat johtavat plussat. Me ollaan saatu paljon kauniimpaa kotia tällä. Se on iso juttu, esteettisesti tämä miellyttää meitä tuhat kertaa enemmän kuin edellinen. Mutta samalla me ollaan saatu tosi paljon enemmän tilaa, molemmissa rempoissa. Ykskään kaappi tässä kodissa (paitsi allekirjoittaneen vaatekaappi) ei ole täynnä tai hankalasti ylitäytetty. Ja viimeisenä olennaisin. Keittiössä jo huomasimme käytännöllisyyserot pienissä asioissa tosi merkittävänä. Tässä pienessä kodinhoitohuoneessa se korostuu erittäin paljon! WingLine -ovet mahdollistaa sen, että tuolla mahtuu pyörimään, vaikka ne ois kaikki auki. Nää vie niin vähän tilaa, samalla kuitenkin tarjoten paljon säilytystilaa, kn ne voi olla vaikka kuinka isossa kaapissa. Jos nyt tulen kädet täynnä kodariin, riittää kevyesti liu’uttaa ovea yhteen suuntaan ja sit saa käsiä tyhjäksi sinne, eikä tarvii varoa pois tieltä isoja aukeavia ovia tai avata ja sulkea ovia välissä, että mahtuu liikkumaan pienessä tilassa. Ihan mielettömän kivat noi ovet!

Tällainen siitä siis tuli! Vielä pieniä viimeistelyjä pitäis keksiä, eli toi viemäriaukko peittää jotenkin vähemmän huomattavaksi ja varmaan joku kivempi mattokin tohon tulee jossain vaiheessa, mutta muuten vihdoin valmista. Mitäs tykkäätte? 

Huonekalulöytöjä ja pientä sisustuskuumetta

Johan oli viikko! Jotenkin hirveesti oli koko aika jotain ja nytkin tuntuu, että olis perjantai-ilta, eli olo on kuin joku olisi varastanut multa kokonaisen viikonloppupäivän. Vielä olis tarkoitus tänään siivota, valmistella huomisiin lapsikuvauksiin kukkapannat ja härpäkkeet ja sitten toivottavasti vielä viimeistellä hallinnollisia työhommia.

Pienempi tuli tällä viikolla kolmannen kerran pinniksestä reunan yli (ihme apina), joten meille tuli tänään uusi sänky, minkä kasaamisessa menikin puoli aamua. Bongasin juuri haluamamme sängyn käytettynä Torista, säästin mukavasti reilu 300e,mut voi helkkari mikä homma oli kasata se ilman ohjeita. Esikoinen toivoi talosänkyä ja mä halusin pojille kerrossängyn tai edes osittain kerrossängyn. Niinpä kuopus peri isoveljen juniorisängyn ja isoveli sai puolikorkean talonmallisen parvisängyn. Nyt ei pääse pieni tulemaan turvalleen tonttiin pinniksestä, mutta valitettavasti hän pääsee helposti sängystä pois halutessaan. Ai että. Olipa kiva ku isompi viihtyi pinniksessä lähes 2-vuotiaaksi ilman mitään tarvetta kertaakaan kiivetä sieltä pois.

Jotenki hirveesti oon jännittänyt tuon 3-vuotiaan siirtymistä “yläkerrokseen” unille ja siksi talosänky oli ainoa vaihtoehto kun tuntui suojaisimmalta. Ja tuo matala parvi on itse asiassa tosi kiva, kun ei ole pelottavan korkealla. Vedettiin juniorisängyn jalat veks ja laitetaan tilalle pyörät, joilla tuota minin sänkyä pystyy siirtelemään helposti parven alle ja esiin, niin ei tarvii nukkua tuon alle metrin korkean parven alla. Eiköhän tästä vielä alkuun riemu repeä kun saa juosta pelastamasta tätä kiipeilijää sängystä. En odota kovin innolla tulevia iltoja ja öitä. Ihme kyllä, tänään tuli vain kaksi kertaa pois tuolta. Meille tuli tosiaan JYSKin Bakhuse, mitä oon kattonu pidempään. Kiva liikuteltava pöytä mahdollisuus ja sängyn alle saa leikkinurkan tai säilytysmahdollisuuden, joten oikein bueno.

Hyviä huonekalubongailuja tuli tehtyä tällä viikolla muutenkin, itse asiassa sen tuloksena kun käytiin lapsen kanssa tutkimassa, tykkääkö Bakhusesta. Löysin just mun toimistoon täydellisen sivupöydän 20 eurolla, pari päivää sen jälkeen kun olin laittanut huonekalut uuteen järjestykseen toimistossani. Ihanan talviauringon paistaessa ikkunasta, halusin laittaa ikkunan eteen kivan pienen hengailu-/lukunurkkauksen, ja se kaipasi kipeästi jotan pientä tasoa. En olis parempaa voinu toivoa, kun tämä sattui silmääni jossai mega-alessa! Just tohon kohtaan kulmankin puolesta sopiva.

Bongasin tän kun oltiin koko perhe kaupassa, mutten jaksanut ees vääntää mieheni kanssa asiasta. Siis miehet ja huonekalukaupat on huono yhdistelmä. Ei mitää mielikuvitusta. Täytyy salakuljettaa kotiin, kasata ja olla silleen “tadaaa!”, nii yleensä heti tykkää. Samalla reissulla bongasin nimittäin mallituotteen ihan täydellisestä hyllyköstä naurettavan halpaan hintaan, joten kiikutin perheen miehet Hoplopiin, ilmoitin, että menen edeltä kotiin tekemään ruokaa, otin ekstralenkin takas huonekalukauppaan, pakkasin kaiken meidän pikkuruiseen kakkosautoon ja hurautin kotiin.

Oon ollu jotenki tosi ahdistunut tän viikon tästä koko koronatilanteesta, varmaan isosti koska en pysty suunnittelemaan mitään. En tiedä olenko Suomessa vai ollaanko useita viikkoja poissa. Kaikki työasiat tarvii tehdä valmiiksi, vaikka voi olla, ettei päästä reissuun laisinkaan. Nää tilanteet on eläneet niin paljon, että totesin, etten edes suunnittele tai pakkaa mitään ennen kuin mulla on kädessä negatiivinen koronatesti ennen lähtöä ja varmaan hengitän taas vapaammin sitten kun olen matkakohteessa. Oikeestaan koko tän pandemia-ajan henkisesti kuormittavin osuus on ollut se, ettei mitään voi suunnitella. Tai siis suunnitella voi, mut sit kaikki voi muuttua päivässä täysin. Niiiin monta työjuttua on muuttunut viime metreillä, ettei oikeesti ees jaksa laskea. Päivähoidot, kerhot ja menot, suunnitelmat ja muut. Nytkin ollaan viestitty lapsen päiväkotiin koko ajan, että ehkä lähdemme, mutta emme ole ilmoittaneet poissaolevaksi häntä, koska “mitäjoseimennäkään”. Lisäkustannuksia tulee joka suunnasta, kun on kalliit koronatestit, päikkymaksut poissaolon ajalta ja ihan jo sekin, että auto seisoo lentokentän parkissa, että pääsee suoraan karanteeniin näkemättä ketään.

Nää kaikki asiat on jotenkin esikoisen ollessa vähän isompi, ihan erilaisia myös henkisesti. Toisaalta pienempi ei ole pystynyt taas kohta viikkoon ulkoilemaan käytännössä laisinkaan, toisaalta isommalla tulee varmasti kauhea ikävä päikkykavereita. Ja kun reissun jälkeen ollaan takaisin, niin ei voi nähdä niitä kavereita silloinkaan. Tai isovanhempia tai ketään muutakaan. Nooo, onneksi silloin ei ehkä enää ole pakkasia, niin voidaan sitten koko perheenä pyöriä tossa omalla pihalla ja jossai lähimettässä. Ja onneksi on videopuhelut. Onneksi on! Lapsi vietti tänäänkin aamulla pari tuntia virtuaalitreffeillä Ruotsiin tätinsä kanssa. Olivat reput selässä retkellä huonekaluista kasatussa majassa ja keittivät kolmen ruokalajin illallisen leikkikeittiössä. “Sitten kun se pöpö on pois, niin X voi tulla meille!” hän ilmoitti niin onnellisena aamutreffiensä jälkeen. Jep, niin voi. Ei nimittäi ole nuorempi edes nähnyt yhtä tädeistään kohta vuoteen. Kun ei ole ollut mahdollista pitää karanteenien mittaisia reissuja, välimatka naapurimaahan onkin ollut älyttömän pitkältä tuntuva. Sikäli oon kyllä kiitollinen siitä, että meillä on töiden puolesta mahdollisuus olla muutama viikko reissussa ja sitten vielä karanteenit päälle kotona.

No, lapset saivat uudistetun makkarin viikonlopun kunniaksi ja minä uuden lukunurkan itselleni. Roudasin kotiin myös kasan tuoreita kukkia ja asettelin kauniisti. Melkeen harmittaa nyt repiä niitä maljakosta kukkapannoiksi, kun on niin kauniita. Jotenkin kukkienkin ostaminen on vähentynyt, kun tuntuu, ettei arki ja viikonloput eroa toisistaan laisinkaan, niin ei tuu ostettua viikonloppukukkia tai siivottua just perjantaina. Torstaina oli sellainen pieni meltdown, että makasin vaan lattialla ensin todettuani, että puin lasta ja itseäni vartin verran ollaksemme ulkona 10 minuuttia, ennen ku oli pakko mennä takas sisälle. Kaiken muun lisäks lapsen neljä kulmahammasta on kaikki päättäny tulla samalla kertaa, eli tässä on unetki ollu rattoisia pari yötä, joten olin torstaina jotenki ihan yrmynä ja mökkihöperönä täällä, kunnes keräsin itteni, siirtelin vähän huonekaluja, siivoilin ja viimeistelin eilen kukkasin ja laittamalla vihdoin verhot toimistooni. Tuli heti jotenki freesimpi olo kaikin puolin.

Ostin kuvauksiin jämäkukkia, koska ne tuhoutuvat käytössä kumminkin. Keräsin punteista parhaat ja poistin kuolleita lehtiä. Ihastuin kerrattuun ranunculukseen ja oon varmaan 20 kertaa tänään huomannut hymyileväni tällekin kimpulle. Ei se mikään kaunis asetelma ole, kukat valittu tarkoitusperän mukaan, ei huviksi, mutta silti. Ne on kaikki yksittäin kauniita ja epätyypillisiä mulle, joten olen huomannut välillä olevani ihan ajatuksissani ihmettelemässä niiden hauskaa kerroksittaisuutta. Ja istunut tuossa tuolissa kasvot käännettyinä kohti talviaurinkoa haaveillen yhtä upeasta talvesta ensi vuodeksi, ilman mitään ylimääräisiä murheita.

Huomenna on luvassa ihania vauvoja, lisää vaaleanpunaisia kukkia ja varmasti pökerryttävän suloisia kuvia! Niiden perään voikin lähteä kokemaan jotain uutta ja ihmeellistä esikoisen kanssa ennen kuin viimeiset viikonloppuvoimat menee varmaankin Hoplopissa.

Miten te muut ehitte kaiken?! Musta tuntuu, että ma-pe mietin, että mä saan viikonloppuna kaiken tehtyä ja sit istun täällä la-iltana silleen, että perkele ei taas ehi nukkumaan, jos haluu ehtiä kaiken 😀 

Elegante

Kirjoittelin ajatuksia meidän keittiöstä tuossa syyskuun puolella ja haluaisin vielä palata tuohon meidän uuteen marmoriseinään näin lähes parin kuukauden kokemuksella, varsinkin kun siitä on tullut useampi kysymys. Meillä oli tosiaan Aitokivestä kokemusta jo Kuopion rempastamme, kun laitoimme silloin keittiöön mustaa verhoilukiveä, joka oli tosi kaunis. Kivet sai seinään käytännössä yhdessä päivässä, vaikka pientä palapeliä joutui ja sai harrastaa silloin, kiveä kun tuli kaappien ympärille. Nyt emme olleet vielä edes päässet pidemmälle pohdinnoissa siitä, mitä tähän meidän uuteen keittiöön tehtäisiin sille “tyhjälle” seinälle, vaan ihailimme vasta tuota keittiötämme edelleen päivittäin, kun Aitokiveltä tiedusteltiin kiinnostusta kokeilla heidän uutta verhoilukiveään, nimittäin Carrara Elegante -marmorikiveä. Marmoria? Meille? Yes please!

 

Sain Aitokiveltä kokeilupalan postissa, nimittäin mua huoletti lähinnä tuon marmorin mahdollinen riitely meidän tason kanssa. Pari päivää tutkittuani totesin, että ei riitele. Niinpä muutaman viikon päästä pihaan tuli monta laatikkoa verhoilukiveä ja asentaja. Nää Aitokiven verhoilukivet on helppo asentaa itse ja sivuilla on kattavat asennusohjeet. Marmori on hieman kovempaa kuin moni muu materiaali ja hommaa helpotti tietynlainen saha, joten meille tuli asentaja laittamaan nämä. Suosittelen asentajan hommaamista, jos tuntuu, että aika on muutenkin kortilla, sillä ammattilaisella työhön menee lyhyempi aika eikä tarvitse itse huolehtia asiasta. Mies oli hieman pettynyt, kun ei päässyt pukemaan remonttihousujaan taas jalkaan, mutta aivan hämmentyneen emojin näköinen kävellessään sisälle kotiin. Oli nimittäin aika upean vaikuttava valmis marmoriseinä tuossa!

Aitokiven verhoilukivet voi asentaa pystyyn tai vakaan ja ne vaativat n. 0,5cm tilaa kiinnitysaineineen. Kiinnitykseen voi käyttää liimaa tai laastia, liima vie vähemmän tilaa kuin laasti. Kannattaa siis varautua siihen, että tuossa tarvii jättää ihan hiukan tilaa. Meillä oli jännityksenä tuo asennettu keittiö ja alavetokaapit, sekä sen puolesta mahtuminen, sillä toiset kaapeista on lähes kiinni seinässä. Reunalevy välissä oli kuitenkin juuri tarpeeksi tilaa tuohon, millintarkasti aukeaa nyt kaappi. Sitä aika tarkkaan kyllä mallattiin, että mahtuuko sinne varmasti, joten kannattaa tosiaan huomioita, että nuo vievät tuon verhoilukiven syvyyden lisäksi hieman tilaa siihen kiinnitysmateriaaliin.

Carrara Elegante on aivan upea, koska sen materiaali on sikäli eläväistä, että se ei toista itseään kuviona, vaan jokainen levy on erilainen. Tietenkin, onhan kyseessä luonnonmateriaali. Hukkapaloja tulee jonkin verran, jos verhoilukiveä paloitellaan sopimaan vaikkapa tällä tavalla kuin meillä, eli on vähän tasolevyä ja vinoa seinää jnejne, mutta lähtökohtaisesti tuon voi aika hyvin laskea neliömetreillä + 10% suunnilleen. Meillä meni tähän seinään noin viisi m2 tätä kiveä, hieman vajaa, ja näitä myydään paketteina, joissa on n. puoli m2 kiveä aina paketissa, eli pystyy aika tarkkaankin hankkimaan oikean määrän. Yleisesti ottaen Aitokiven verhoilukivien hinnat pyörivät jälleenmyyjäliikkeissä siinä 60€-100€  hujakoilla per neliömetri, tämä on hintavampaa, hieman päälle 100 €/m2. Jos nyt siitä lähdette laskemaan niin tällaisen ison vinon seinän verhoiluun menisi n. 500-700 € materiaaleihin riippuen hieman seinästä ja leikattavuuden määrästä. Ei mielestäni todellakaan pöllömpi hinta näin kauniista lopputuloksesta.

Verhoilukivi sopii niin keittiöön kuin kylppäriin tai vessaan tai vaikka takkahuoneeseen, ja jossain näin kuvan tästä koristamassa eteisen portaikkoa kaksikerroksisessa talossa, ja voi herrajumala miten kivalta näytti! Superhelppo laittaa (sanoo hän, joka ei ole koskaan laittanut itse tätä, mutta nähnyt kahden miehen niin tekevän ja todenneen helpoksi) ja asennusohjeet löytyvät Aitokiveltä. Meillä meni ekalla kerralla heti perille ohjeistus, eli ei ole vaikeaa. Aitokivi ei itse suoraan myy näitä, vaan jälleenmyyjien kautta, joten suosittelen tsekkaamaan jälleenmyyjiltä ja jos ei löydy suoraan varastosta, niin kannattaa kysellä tilattavaksi näitä. Aitokivi myös suosittelee tämän marmorin pinnalle Aitokiven kivisuojaa marmorin huokoisen pintakoostumuksen puolesta ja sen vuoksi, että kiviseinän saa pidettyä paremmin puhtaana.

Mä en yhtään osannut edes ajatella, että ihana keittiömme kaipaisi vielä jotain, mutta kun nämä siihen laitettiin, niin voi apua, mikä muutos! Kaikki läheisemme olivat heti myös ihastuneita uuteen lopputulokseen, joten en voi kuin suositella. On vaikuttava, mutta ajaton ja sellainen hillityn elegantti. Kuten ehkä nimensäkin.

Lämmin kiitos Aitokivelle! Ideanne viimeisteli meidän Aina-keittiön täydellisesti! ♥

DIY kuivakukkamaljakko

  

Hellurei hei! Mies on takaisin kotona, joten mulla on aikaa muuhunkin kuin juosta kahden lapsen väliä. Otin eilisillan pienenä mental health momentina ja väkersin tällaisen pienen DIY-sisustusesineen / kuivaheinä-maljakon. Näin tällaisesta kuvan jossain IG:ssä ja se jäi mieleeni. Kävinkin ostamassa Sinellistä tällaisia isoja puuhelmiä ja iskin kuumaliimalaitteen pistorasiaan. Muuta ei oikein tarvittukaan. Aikaa meni ehkä viisitoista minuuttia ja tuosta tuli mun mielestä aivan ihana.

Tähän tarvii siis 27 puupalloa, kuumaliimapyssyn/sopivaa liimaa/kaksipuolista jämäkkää teippiä ja hetken askartelua. Hauska tehdä vaikka lasten kanssa tai ihan omana pikkuprojektina, joka ei sotke, eikä ole hankala toteuttaa. Sisältö löytyi lähipolun varrelta, eli muutama heinänkorsi joukkoon ja valmista!

Tästä tuli mun mielestä hurjan suloinen! Ja tässä on paljon muokkausmahdollisuuksia, nimittäin tämän voi maalata tai sprayata haluamansa väriseksi. Vähän aarikkamainen ja melko ajaton. Sopii niin joulupöytään kuin syksyiselle sohvapöydälle ja jokainen voi tehdä omannäköisensä tai omankokoisen version. Mä mietin, kun jäi tuossa sopivasti 13 helmeä, että voisin tehdä vielä sellaisen kaksikerroksisen neljäkuulaisen version, niin niitä voisi pitää välillä yhdessä esillä 🙂

Kaikenlainen käsittelemättömän puun ja tammen ja saarnin näköinen viehättää tällä hetkellä tosi paljon, joten tää oli just eikä melkein tähän tilanteeseen 🙂 Toimii myös esim. kukkien kanssa, jos kukkien ei tarvitse kestää montaa tuntia.

Nyt suurin haaste onkin pitää tuo pois Adrianin pienistä sormista, nimittäin hän pääsi tuohon käsiksi jo ennen kuin sain valmiiksi ja se oli samantien osissa. Kuumaliimapyssyn liima pitää tuon hyvin kasassa, jos sitä tarvii liikutella ja siirrellä ja pyöritellä, mutta pienen lapsen käsiä se ei kestänyt kovin kauaa. Toki ei saanut kuin pari irti.

          

Mitäs tykkäätte? Mä en tiedä miks tällainen iski niin vahvasti mun makuun IG ja nyt ihastelen tätä tekelettä täällä kotona 😀 Simppeli ku mikä, mut tykkään tykkään tykkään!

Haluisitteko muuten enemmänkin tällaisia pieniä helppoja DIY-juttuja? Mulla on nimittäin seuraavana työn alla terracotta-kurpitsa Halloweeniksi 🙂 

Kaunis, käytännöllinen keittiömme

Ei synttäreitä ilman keittiöremppaa… Sellainen fiilis tuli tänä vuonna kun käytännössä 32-vuotislahjaksi mulle tuli uudet viimeistelyt meidän yhdelle keittiöseinälle, päivää ennen kuin täytin 32. Viime vuonna mun synttäreinä kannettiin ulos meidän edellinen keittiö ja viikon päästä siinä oli uusi, upea ihana Aina-keittiömme. Paras lahja ikinä, itseltä itselle. Kun tossa miehen kanssa mietittiin vuoden alkupuolella 2019 parhaita hankintoja (oli tarkoitus listailla blogiin), niin ensin mies huudahti, että Festivo! Mutta sitten heti perään totesi, että itse asiassa koko keittiö.

Ajattelin palata nyt vuoden kohdalla asiaan uudelleen, sillä tää keittiö on ollut niin mieluinen ja tuntuu, että vastahan se laitettiin, vaikka kyllä vaan, siitä on jo vuosi. Ei näytä siltä, on nimittäin edelleen kuin uusi. Pieni lisäjuttu siihen kuitenkin tuli. Tai no, pieni ja pieni, kun koko seinän mitalta laitettiin verhoilukiveä. Ja my GOD mikä ero! En koskaan ajatellut, että tosta puuttui jotain, kun sitä ei siinä ollut. Mutta kun vanha tuttu Aitokivi otti yhteyttä ja kertoi, että uudeksi verhoilukiveksi tuli marmori, olin kiinnostunut. Mä palaan tähän ihan omalla postauksella, on nimittäin paristakin Aitokiven kivestä jo kokemusta, mutta voi että. Nyt kun tuo uusi seinä on tuossa, niin nyt ihmetyttää, miten se ei muka ole aina ollut tossa. Se ei pelkästään ole täydellisen kaunis itse, vaan se tuo tämän meidän Aina-keittiömme aivan uskomattoman kauniisti esille, vielä kauniimmin kuin ennen.

Keittiöremppa-postaukset ennen ja jälkeen löytyy täältä ja täältä, joten kiinnostuneet voivat lukea sieltä, jos ei vielä ole tullut tutustuttua. Tai jos haluaa virkistää muistiaan. Nimittäin nyt mä haluan ihan käyttökokemuksin fiilistellä tätä.

Aloitetaan tärkeimmästä. Keittiö on mun mielestä 10/10 edelleen, tykkään siitä valtavasti ja se tuo lisäarvoa joka ikinen päivä. Voi pojat, miten oikeaan aikaan tämä tehtiinkään, sillä kukapa olisi tiennyt, että seuraavana keväänä tulisi pandemiakevät ja oltaisiin helkkarin paljon kotona. Viihtyvyys on aika eri, sillä keittiö on meidän kodin sydän, jossa vietetään paljon aikaa. Se on avointa tilaa ruokailutilan ja olkkarin kanssa ja sinne näkyy kaikista muista huoneista paitsi lastenhuoneista, eli esim. toimistosta näkyy tällä hetkellä tämä kaunis marmoriseinä ja tämä ihana vaalea keittiömme sen vanhan liesituulettimen sijaan.

No mutta niin. Itse valinnat. Perustelin niitä jo tuolloin vuosi sitten enemmän, mutta otan niihin vähän nyt vuoden kohdalta ajatusta. Kaksi pienen pientä miinusta keksin, jotka oli ihan meidän omia valintoja. Aloitetaan niistä. Olisi vaan kannattanut ottaa ne kaksi laatikkoa ylimmiksikin tonne meidän kaappiin, mutta korit on nyt ajanut saman asian. Edullisempi toki näin, mutta räjähti aina ennen kuin ostin korit tuohon. Käyttömukavuuden kannalta ne vetolaatikot ylös asti ois olleet ehkä vielä paremmat. Ja se toinen oli ihan oma moka. Nimittäin ostettiin tohon mikro, joka aukeaa alaspäin, mikä on tosi kiva, mutta toi mikron kahva on nyt niin, että jos ton Festivon pakastimen avaa täysin auki (aukeaa nimittäin niin halutessa), osuu se tohon kahvaan. Alunperin suunnitelmissa oli sivuaukeava mikro. Me aikuiset osaamme kyllä avata tuon räväyttämättä sitä auki kuin kirjaa, mutta pieni jäätelöhakija pari kertaa avasi sen aika vauhdilla. Hyvin tosin kestää Festivon rosteri, ei tullut näkyviä vaurioita. Siinäpä ne miinukset, ihan rehellisesti. Aika pientä, sanoisin.

Muuten Katin meille suunnittelema keittiö on ihan mieletön!

Aloitetaan siitä tasosta. Marmorikuvioitu, hieman röpelöinen pinta on pikkulapsiperheen täydellisin valinta. Okei, kivikomposiitti olisi ehkä vielä ihanampi ja kauniimpi, mutta koska siihen ei haluttu käyttää koko budjettia, on tää kyllä paras. Ja no, en koe, että se hintaero olisi ollut rahalle vastinetta, sillä olen 100% tyytyväinen tähän meidän laminaattivalintaan. Pölyhiukkaset ei osu silmään jyrkimmässäkään vastavalossa ja tuo pinnan epätasaisuus niin pinnan kuin kuvion osalta, on oikeasti aika anteeksiantava. Kuljetuksessa tuosta itse asiassa lohkesi joku pienen pieni pala, joka liimattiin kiinni ja nyt pitää oikeen ettimällä ettiä, missä se olikaan. Voi laskea kuumaa, päälle on tempastu vaikka ja mitä, en näe siinä naarmun naarmua tai muuta käytön jälkeä. Kaunis, mutta ahh-niin-käytännöllinen, toisin kuin edellinen valintamme aito marmori.

Tää kotitaloushana-tyyppinen hana on kyllä kans ihan omaa luokkaansa. Master-S Semi Profi -hanaa en voisi enempää kyllä fiilistellä. Niiiin helppo pitää iso allas puhtaana, ja suihkuominaisuus on esim. siivilän pesemisessä ihan ässä. Tulee käytettyä molempia ominaisuuksia, veden lämpö ei koskaan elä ja kaikin puolin erinomainen laite isojen maljakoiden, patojen ja peltien pesuun. Silloinkin kun altaassa on jo jotain muutakin, kun sitä voi irrottaa ja siirrellä altaan kulmaan. Ja hei, ei onnistuisi kaikki tämä ilman tota isoa allasta. Sellaisesta oli toki kokemuksia muutenkin, mutta tää vaaleanharmaa saa multa kyllä isosti kiitosta! Ollaan vuoden aikana kerran “tehopesty” se. Yleensä riittää ihan tiskiharja ja pesuaine, välillä pahimmat rasvat tai tummat tahrat (esim. edellisillan bbq-kastike, hups!) on vaatinyt kevyen pesun ihmesienellä. Naarmuja ei näy nimekskään ja käytössä ihan superkätevä. Vauvaperheen käytössä erityisesti. Nimittäin on parit aamupuurot pesty alastomalta vauvalta pienessä kylpyhetkessä tässä 😀

Liesituuletintahan me siirrettiin ja mua vähän jännitti tää hormiton taulutelkkarin näköinen laite. Kova-ääninen se kyllä on, pakko sanoam mutta herrajumala miten tehokas! Oikeen näkee kun paistinpannun päältä alkaa katoamaan höyry heti kun tän laittaa päälle. Ja siis ei oo sen kovaäänisempi ku edellinenkään, mutta markkinoiden sieltä halvemmasta päästä on tämä, ja näitä hormittomia löytyy kyllä tosi hiljaisiakin. Ja puhtaanapito ihan taivaallista verrattuna edeltäjään. Sama pätee kyllä lieteen. Moni varoitteli valkoisesta liedestä, mutta pyhpah. Sama lasi siinä on päällä, tausta vaan erivärinen. Ihan samalla tapaa siinä mustassakin näkyy liat käytössä, mutta ei tähän mikään sen enempää pinty. Rätillä pääsee 97% ajasta, välillä jonku uppopaiston jälkeen ihmesieni on tämänkin kohdannut. Uudenveroinen edelleen.

Festivosta oon sanonut kaiken sanottavani ja pysyn kannassani. Maailman paras kodinkone. Aina välillä illalla humisee hetken vähän kovemmin, en tiedä mitä tekee sillä aikaa, mutta muuten aivan fantastinen laite! Hiljainen, mahduttaa kaiken ja pitää ruoan niiin tuoreena! Koko kesän ollut täynnä marjaa, koskaan mitään kansia tarvii käyttää tai olla huolissaan mistään seinien kylmyydestä tai mistään. En oikeesti välillä ymmärrä, miksei tätä hankittu jo aiemmin. No, ei ollut sen arvoista keittiötä.

Siis kaiken kaikkiaan en vaan voisi olla tyytyväisempi! Nyt keittiö on oikeesti ihan älyttömän kaunis noiden verhoilujen jälkeen, mutta superkäytännöllinen se on ollut aina. Kertaakaan tänä vuonna mikään ei ole ärsyttänyt. Siis ei kertaakaan. Kaikki Aina-keittiöiden ja Katin suosittelemat ideat on olleet ihan täydellisiä käytössä ja kaikki valinnat osuneet just eikä melkein. Aina kaappien himmeyden sävystä layoutiin. Laatikot vetää paljon tavaraa, mutta kaikki näkyy. Kattilat, pannut ja muut on täydellisessä järjestyksessä, eikä kertaakaan oo lentäny ärräpäät keittiössä (keittiön takia ainakaan :D) toisin kuin ennen. Kaappien kaventaminen ja nostaminen teki keittiön paljon tilavammaksi, vaikka tilaa tuli enemmän.

Aivan täydestä sydämestäni en voisi olla tyytyväisempi ja eniten juuri niihin hankintoihin, joita en olisi osannut edes ajatella mahdolliseksi ennen keittiösuunnittelijan palkkaamista. Nimittäin aukivedettävästä maustehyllystä lähtien olisin valinnut itse ensin toisin. En olisi edes tiennyt hormittomasta liesituulettimesta ja olisin ottanut apteekkarikaapin, jossa olisi ollut mekanismit koetuksella tällä painolla kaikkea kuivaruokaa, mitä meillä on.

On oikeesti maailman paras tunne, kun suomalainen suunnittelu ja työ tekee lopputuloksen, josta tietää kestävän vuosiksi iloa. En ikinä halua muuttaa täältä pois, ihan jo senkin takia, että keittiötä ei saisi mukaansa. No, onneksi ei tarviikaan. Ja siis oon jo nyt keksinyt, miten tästä saa täydellisen pienillä muutoksilla, jos joskus sellainen fiilis tulee! Nimittäin, jos tähän laittaa mustan hanan ja vetimet tai kultaisen hanan ja vetimet, tulis tästä aivan erinäköinen, mutta ne sopisi silti aivan superhyvin! Tuo meidän Usva-harmaa on ihan superkaunis väri, joka sopii tohon keittiöön vaan niin hyvin ja koko meidän kotiin. Eipä sitäkään olisi meille tullut ilman keittiösuunnittelijaa, joka ehdotti muutakin kuin valkoista. Ja tuo materiaali. Kaksi pientä räpeltäjää keittiössä kyllä aiheuttaa sormenjälkiä, mutta ne eivät juurikaan näy ja korkeintaan kovassa valossa tulevat esiin. Puhtaanapito myös äärimmäisen helppoa, kun ei ole kiiltoa kaapeissa.

2019 vuoden paras hankinta on kyllä tämä keittiö. Johon nuo uudet verhoilut toivat vielä pikkuisen lisää ja imartelivat jo ennestään upeasta keittiöstä vielä enemmän irti. Mitään en vaihtaisi, edelleen 100 % täydellinen mulle ♥ Kiitos vielä tuhannesti AINA-keittiöt ja Kati Maajaakkola, joka suunnitteli keittiömme!