Mansikka-raparperi -piirakka

Niiiiiin moni toivoi raparperipiirakan ohjetta blogiin, että täältä pesee 🙂 Ehkä vielä ehtii aamulla tekemään äitienpäiväksi? Tää on ainakin maailman helpoin, joten ei muuta kuin tekemään.

Voit käyttää valmista murotaikinaa tai tehdä itse. Tässä mun postauksessa on murotaikina-ohje. Jos teet vaan pohjan, tee tuolla ohjeella, jos haluat päälle koristelua tai ripottelua tai mitä ikinä, niin tee isompi satsi. Valmistaikinoista yksi riittää piirakan pohjalle, kaksi tarvitaan jos haluaa koristella päälle. Mä tein ekan valmistaikinaan, kun oli kiire, toinen oli omatekoiseen taikinaan. Koristelu oli kivempi ehkä siinä ekassa, mutta tämäkin menetteli, vaikka en jaksanut panostaa. Letti reunoille on musta kivoin koristelu piirakkaan, mutta kunhan nyt kokeilin jotain muutakin 🙂 Tää on ihan täydellinen tarjottava silloin kun ei keksi mitään kummempaa ja kesäsäille tää sopii erinomaisesti, sillä tää on tosi raikas mun mielestä. Ja tää taipuu moneen, omenasta mustikkaan. Helppo, nopea ja aina varma.

TARVITSET:

Mansikoita (N. puoli litraa / litra)
Raparperia (mulla oli ehkä 400 gr?)
Maitorahkaa 300 gr
Kananmunaa 2 kpl
Vaniljasokeria 1 rkl
Sokeria 0,5 dl (tai enemmän, jos haluat makeampaa)

Painele pohja vuokaan ja laita päälle mansikat ja raparperit. Sekoita sokeri, maitorahka, kananmuna ja vaniljasokeri kulhossa keskenään ja kaada mansikoiden ja raparperin päälle. Painele päälle taikinaa koristeluksi miten haluat ja laita uuniiin 200 asteeseen n.45-60 minuutiksi. Koristele mielesi mukaan.

Done. Maailman helpointa. Sama ohje käy myös jos tekee vaikka mustikkaa tai kuningatarta tai mitä vaan marjapiirakkaa 🙂 Rahka sopii tohon ihanasti ja täytteestä tulee tosi raikas, mutta silti jälkkärimakea 🙂

 

Meneekö kokeiluun? 

Grilli kuumaksi, terassikelit on täällä!

Ai että miten ihanat ilmat nyt on ollut! 2-3 päivää täydellisen aurinkoista kevätsäätä ja meidän takapihalla on tuntunut ihan jopa siltä, että siellä olis +20. Muistan, että viime vuonna jo ennen vappua lapset pulikoivat puhallettavassa altaassa, kun täällä oli joku päivä +24, eli sikäli tämä on ihan samassa rytmissä, mutta jotenkin tää kevät menee aina ihan kylmästä talvesta kesäkeleihin. Mut mikäs sen ihanampaa! Mies vahasi melkein koko terassin yksi päivä, ollaan laitettu kaikki pihakukat ruukkuihin ja nyt mies istuttelee vielä viimeisiä maahan. Apua, kello on jo yli 21, ja tuolla edelleen paistaa. Mieletöntä!

Ollaan nyt syöty melkeen joka päivä pihalla. Grilli on käynyt kuumana, kun ollaan tehty vartaita ja parsaa grillissä. Tänään oli pakko saada pihviä. Me syödään nykyään tosi harvoin nautaa, mutta kunnon lankkupihvi grillissä on yksi parhaita kesäruokia, mitä tiedän. Ja aina mediumina! Tilaan ravintolassakin aina pihvin mediumina ja ulkomailla medium rare on melkein parasta mitä on. Medium- on mun suosikki, mutta tehdään yleensä perheelle mediumina ja Dantekin syö ihan mielellään punertavaa pihviä.

Musta tulee kesällä ihan valkoviinin ja roseen fani ja punkku jää tosi paljon vähemmälle. Mutta aina kun on karitsan karetta tai grillipihviä, punaviini on parasta kylkeen. Nortonin punkut ovat olleet meillä jo muutama vuosi suosikkiviinien joukossa ja tälläkin kertaa valikoitui ruoan kylkeen Norton Barrel Select Cabernet Sauvignon 2019 -punaviini, joka on ihan täydellinen punaviini grillipihvin kylkeen. Täyteläinen, tumma ja marjaisa viini on ihana seurusteluviini ja sopii hyvin mun rakastamien vähän miedompien juustojen kaveriksi, mutta erityisen ihana tää on lammas- ja nautaruokien sekä grilliruokien kanssa.

Odotan jo sitä, että nämä korona-rajoitukset hieman hellittävät ja elämä jatkuu normaalina ja voi pitää kunnon illanistujaisia isommalla porukalla. Heti ekana järjestän kyllä grillijuhlat takapihalla, kun aika on otollinen. Nyt on ihanaa välillä pukea päälle jotain vähän nätimpää, kutsua ystäväperhe kylään ja hyvää ruokaa. Ollaan itse asiassa otettu mun rakkaan ystävän kanssa lähes jokaviikkoinen traditio “vuoroin vieraissa”, jossa toinen kokkaa ja toinen tuo viinin. Ja sitten istutaan aamun pikkutunneille juttelemassa jomman kumman kotona, kun lapset ja miehet on jo nukkumassa. Parasta! Nimittäin meidän energiapakkausten kanssa ei kyllä ehdi ikinä juttelemaan rauhassa. Nyt kun illat pitenee, lämmintä riittää ja kesä on kohta täällä, on pakko jatkaa tätä traditiota ja voidaan sitten käpertyä vilttien kätköihin juomaan viiniä ja höpöttämään kaikesta mahdollisesta; perheestä, töistä ja elämästä.

Tällä kertaa lihan kaveriksi oli perunamuusia ja herkkusienikastiketta, mikä on mun melkeenpä sellainen ikuinen suosikki yhdistelmä, ihan lapsuudesta asti. Herkkusienikastike on vaan aivan täydellistä varsinkin uusien perunoiden kanssa, mutta vielä kun ei suomalaisia varhaispottuja oo näkynyt, niin mennään muusilla. Kylkeen parsakaalia ja parsaa, joita yllättäen jopa meidän napero syö, vaikka muuten on ihan valikoiva ruokansa suhteen. Helppoa, yksinkertaista ja törkeän hyvää.

Suosittelen ryöpsäyttää parsat ja parsakaalit nopeasti kuumassa vedessä, uittaa ne voissa ja käännellä grillissä. Aijai, ihan parasta. Parsa ja parsakaali molemmat kuuluvat mun ihan lempparivihanneksiin ja voisin syödä niitä joka päivä. Pyritään usein grillaamaan ihan vaan kasvisvartaita tai kasvisnyyttejä, mutta tänään oli lihapäivä. Sinänsä tässä korona-arjessa on hauskaa se, että ei enää ole väliä onko arki vai viikonloppu, kaikki päivät menee samalla tavalla, joten on ihan OK pitää terassilounas silloin kun on hyvä keli, eikä juuri esimerkiksi sunnuntain. No, toivotaan, että tänä sunnuntaina on myös ihana sää ja päästään nauttimaan äitienpäivästä sitten samanlaisissa merkeissä.

Joko olette kokeilleet Nortonin viinejä? Onko suosikkeja? Ja mikä on teidän grillibravuuri? Nyt kaikki ohjeet kehiin, tehään aivan liikaa samooja ruokia aina!!

Älä laihduta -päivä

Tänään on kansainvälinen Älä laihduta -päivä. Päivää on vietetty jo lähes kolme vuosikymmentä, mutta Suomeen se on tullut reilu 10 vuotta takaperin. Törmäsin asiaan taannoin, mutta se jäi minulta melko lailla noteeraamatta. Mulla ei ole radikaaleja ajatuksia laihduttamisen suhteen. Mun mielestä joissain tilanteissa on terveyden kannalta erittäin tärkeää pyrkiä laskemaan painoa ja toisissa tilanteissa taas se voi olla ihmisen oma toive oman kehon muokkaamiseksi. Itelleni laihduttaminen on sikäli ajankohtainen aihe, että kahden raskauden jälkeen mulla on lasten välissä kertynyttä painoa, joka on tullut nähtävästi jäädäkseen, koska en koskaan “ehdi” tekemään asialle mitään, mutta toiveissa olisi kiinteyttää kroppaa, muuttaa kropan koostumusta ja saada kuntoa kohotettua. Ja toki ihan kiva, jos siinä prosessissa tippuu myös muutama ylimääräinen kilo. En siis suhtaudu laihduttamiseen mitenkään negatiivisesti, mutta se ei myöskään ole arkipäivää mulle. Niinpä en neuvo ketään laihduttamaan tai olemaan laihduttamatta, joskin jokaiselle voisi tehdä hyvää tutustua tähän Älä laihduta -sivuun ja olla armollisempi itselle.

Tämä Älä laihduta-päivä herätti mussa kuitenki eri ajatuksen, sillä juuri eilen eräs tuoreehko seuraajani lähetti viestiä Instagramissa ja kertoi tykkäävänsä mun sisällössä siitä, että “puhun kauniisti ruoasta”, enkä luo esim. herkutteluun ja sokereihin mitään negatiivista vibaa. Jäin miettimään tätä kommenttia eilen illalla. Niin, itse asiassa mä ajattelenkin “kauniisti” ruoasta, tai itse asiassa sanoisin, että mulla on tosi terve suhtautuminen ruokaan ja kroppaan ja toivon pystyväni välittämään sitä omissa kanavissani. Jäin myös miettimään, miten someissa, lehdissä ja vähän kaikkialla puhutaan ruoasta. “Ansaitsin tänään pullaa”, “täytyy hikoilla tää karkkipussi sitten pois”, “cheat day” jne. Ansaitsin. Täytyy. Huijasin. Jotenkin väkisinkin ruoasta tulee inhottava mielikuva, kun asiasta puhutaan näin. Ikään kuin ruoka olisi jokin palkinto, jonka eteen on tehtävä jotakin erityistä tai sen saaminen on jotenkin hyvitettävä.

Toivon, ettei mun kanavissa koskaan näy tätä sanomaa. En tykkää siitä. En tykkää ajatuksesta, että ruoka on jotenkin huijauksen tai ansaitsemisen asia. Mun mielestä ruoka on ruokaa. Älkääkä ymmärtäkö tätä väärin. Suhtaudun ruokaan itse asiassa melko intohimolla. Rakastan ruoanlaittoa ja leivontaa, tykkään käydä ulkona syömässä, nautin ruoasta. Mun kanavissa näkyy usein jälkiruokia, leipomuksia, hiilareita ja sokereita. Puhuin tuossa yllä halusta hieman laihtua ja kiinteyttää kroppaa. En oo hetkeäkään ajatellut tehdä sitä laihduttamalla ruoan kannalta. Mulle ei sovi ajatuksena hiilarittomuus, sokerittomuus tai mikään muukaan tuollainen. Yritän tehdä enemmänkin fiksuja valintoja, jotka ovat terveellisiä ja lisään liikuntaa. Mä en itse asiassa edes tunne kaloreita hirveän hyvin. En tiedä onko iso kourallinen pensasmustikoita itse asiassa hirveesti sen laihduttavampi kuin pienempi kourallinen karkkia. Olettaisin näin, mutta ennen kaikkea se on terveellisempää häviämättä yhtään maussa. Kylmien viinirypäleiden, pensasmustikoiden ja vaikkapa mangon napsiminen on musta oikeasti tosi hyvää, eikä häviä lainkaan karkille. Mä en siis taistele kaikkia sokereita vastaan, vaan yritän aika ajoin vaihtaa prosessoidun sokerin esim. fruktoosiin.

Haluaisin ajatella, että mulla on terveen hyvinvoiva ja nautiskelevan arvostava suhtautuminen ruokaan. Välillä herkuttelen enemmän, välillä vähemmän. Välillä herkuttelen terveellisemmin, välillä vähemmän terveellisesti. Kulutan viiniä, suklaata, sokeria, ja my God mä rrrrrrakastan spagettia. Vaalea pasta tai valkoinen riisi kuuluu meidän normaaliin arkiruokaan, enkä näe sitä ongelmallisena.

En oo itse asiassa koskaan ollut laikkarilla. En oo ikinä noudattanut mitään dieettiä tai pitänyt mitään lakkoja. Kerran olin juomatta kokista kuukauden, koska halusin todistaa silloiselle poikaystävälle pystyväni siihen. Hyväksyn muhkurani ja täydellisen epätäydellisyyteni ja elän normaalia arkea, johon kuuluu kaikki. Suklaata silloin kun on laiskotellut koko päivän muutenkin. Salaattia silloin, kun on urheillut koko päivän. Mitä ikinä tekee mieli. Ruoka on ruokaa. Me syödään ainakin kolmesti päivässä jokaikinen päivä. Olis hirveän surullista, jos näin paljon aikaa elämässämme vievä asia olisi vihollinen tai hälläväliä-juttu.

Mulle ruoka on hurjan tärkeää. Jos mietin, mistä ensimmäisenä kiristän kukkaronnyörejä, niin ruoka on siellä ihan viimeisten joukossa. Nuorempana moni mun tuttu tai kaveri saattoi olla juhlimassa baarissa tai ostamassa kalliita merkkituotteita, mutta elivät kaurapuurolla ja purkkitonnarilla. Se sopi heille, ei sopinut tai sopisi mulle lainkaan. Mulle ruoka on itse asiassa oikeastaan ilon aihe. On kiva kokeilla uutta, onnistua ja herkutella. En voisi koskaan laihduttaa vetämällä jotain tiukkaa dieettiä vaan mun kropan muokkaus tapahtuu lisäten liikuntaa ja muuttaen hieman elämäntapoja. Pitkäaikaisia tavoitteita, ei nopeita kestämättömiä ratkaisuja.

Tätä kirjoittaessa napsin mustikoita nassuun ja edessäni on paketti raparperia. Huomenna aion tehdä uudestaan raparperi-piirakan, joka oli superhyvää. Siinä oli voita, sokeria ja jauhoja. Ja se oli hullun hyvää! En itse asiassa tiedä olenko tässä Koronan aikana kerännyt korona-kiloja vai onko paino tippunut. En oo käynyt vaa’alla. Tänään mahduin mun vanhoihin farkkuihin. Juu, toki ne istui hieman napakammin kuin viisi vuotta sitten ja vyötäröllä oli kiva pikku ihopoimu vyötärönauhan päällä, mutta niissä oli mukavaa mennä ja istua pitkiä pätkiä koko päivän aikana. En tarvii vaakaa, toi kertoo mulle tarpeeks. Tänään on lihakset huutaneet hoosiannaa, koska eilen kyykin pari tuntia maalaamassa kyykyssä. Tehokkaampaa ku ykskään askelkyykky-treeni ja erittäin hauskan ajanvietteen parissa. Tänään tais tulla huomaamatta myös aika paljon askeleita mittariin. Kiva juttu. Jos huomenna istun koko päivän ja syön herkkuja, niin sekin on ihan yhtä kiva.

Mulle paino on asia, jota harvoin mietin. Olen kuitenkin huomannut itsekin, miten helposti siitä tulee isokin osa omaa ajattelua. Dantea odottaessa, sain aika painotarkan neuvolan hoitajan ja kyttäsin raskauspainoani hirveän tarkkaan. Kun se kaikki lähti nopeasti, olin hirveän tyytyväinen. Sillä ei ollut mitään väliä, se oli ihan turhaa stressiä. Tällä kertaa raskaana uusi meille juuri vaihtunut neuvolan hoitaja ilmoitti minulle ensimmäisen neuvolan kohdalla, että minun pitäisi mennä sokerirasitukseen ylipainon takia. Hirveässä alkuraskauden turvotuksessa painoindeksini vaatteet päällä oli 25,2 mistä neuvolan terkkari käytti termiä “ylipaino”. Kieltäydyin sokerirasitustestistä, keräsin koko raskauden aikana sen 6 kg painoa ja totesin, että muiden määritelmät mun painosta saa tunkea sanonko minne. Vaihdoimme neuvolaterkkarin alkuperäiseen terkkariimme muutenkin, ihan eri syistä, mutta mietin jälkeenpäin, miten tuollainen kommentti voi tehdä hallaa, jos on epävarmuutta omasta painosta ja painonhallinnasta.

Näin bloggaajana mä joudun olemaan koko ajan painosyynissä. Mun nykyolemusta verrataan mun 22-vuotiaaseen kroppaan, puhutaan rakkauskiloista tai raskauskiloista ja ihmisillä on kovin monia mielipiteitä mun kropasta. Se on musta jotenkin erikoista, kun itse harvoin edes jaksan miettiä kilojani, mutta joku muu jaksaa niitä pohtia enemmän kuin minä.

Mun mielestä me elämme yhteiskunnassa, joka on välimalli vanhan ja uuden maailman välillä. Meillä on jo kaikenkokoisia malleja katalogeissa ja verkkokaupoissa, mutta ne edelleen hieman hyppäävät silmään. Olemme tottuneet tietynlaiseen mallikokoon. Meissä asuu vielä vahvasti tietynlainen käsitys unelmakropasta, ja usein se käsitys on melko laiha. Aikaa ja energiaa on rajallisesti ja urheilulla kropan muokkaaminen vie enemmän voimavaroja kuin suklaan vaihtaminen selleriin. Ruoasta tulee siis helposti vihollinen kuluttavassa arjessa. Ja se on tosi surullista.

Mä en koe koskaan ykkösprioriteetiksi ruokatapojeni muuttamista. Ne ovat jo hyvällä mallilla, vaikka herkuttelen. Mun pitäisi liikkua enemmän hikiliikuntaa. Mun pitäisi juoda enemmän vettä. Ja mun pitäisi nukkua kunnon pitkiä yöunia. Nämä kolme tekisivät kropalleni, mielelleni ja elämänlaadulleni paljon enemmän kuin ruoan kyttääminen.

Mun mielestä elämässä on niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin paino. Oman terveyden ja hyvinvoinnin tarkkailu on mulle tärkeää ja siksi varmasti tulen jatkossakin seuraamaan omaa painonkehitystä ja miettimään perheemme ruokatottumuksia. Esimerkiksi tällä hetkellä prioriteettina on vähentää eläinperäisiä tuotteita ja varsinkin lihaa, eikä laihtuminen. Pyrin jatkossakin pysymään normaalipainon puolella, mutta en näe itseäni koskaan millään dieetillä tai laikkarilla. Ja tämä tulee varmasti olemaan myös mun medioissa vallitseva toimintatapa. Ruokaohjeita, viinivinkkejä ja kaikkea ruoan ja leipomusten ilosanomaa tulen levittämään varmasti jatkossakin. Koska ruoka ja kalorit eivät ole vihollinen. 

Värikkäät uunidonitsit

Poikkeusajan vappu tai ei, överiks pitää vetää ruoan suhteen, eikö? Pienet serpentiinin inspiroimat donitsit oli tän vuoden vapputarjottava, skippasin kakun ja keskityin pikkunypläämisen pienempien leivonnaisten kanssa. Ai että, niiiin hyviä ja niin herkullisen näköisiä!

Nää on jonkun verran aikaavievät ja ennen kaikkea pipertämistä sisältävät, mutta jos nää tekee kaikki samanvärisenä tai vähän helpommalla, niin ei mee tätä kahta tuntia näihin. Itse taikina on superhelppo ja nopea, ja nää on tosiaan uunissa donitsipellillä tehtävät, joten ei tarvii uppopaistamisia harrastaa. Nää voi päällystää millä tahansa suklaasta sokeriin, mutta ite tein näihin tomusokeri-maito -glaseerauksen, jonka voi yhtä lailla tehdä marmorisena, jos haluaa. Mua alko ärsyttää, ku en löytäny ykskaks keltasta väriä ku oisin halunnu sellaisen serpparivärityksen, mutta nyt meillä on sitten sitä vajaa serpentiinirivi. Yksväristen tekeminen on paljon nopeampaa, koska näissä saa sekoitella värejä aika pitkän tovin. Varsinkin jos myös sulattaa suklaata ja värjää sitäkin neljään eri väriin 😀

TAIKINA:
(Tää taisi olla alunperin Kinuskikissan ohje, jota oon muokannut)

100 g voita
¾ dl fariinisokeria
¾ dl sokeria
2 munaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
200 g vaniljarahkaa
¾ dl vispikermaa
¾ dl maitoa

Sulata voita pikkuisen pehmeämmäksi (ei täysin sulaksi) ja vaahdota voi ja molemmat sokerit. Sekoita joukkoon kananmunat. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita keskenään kuivat aineet, voisokeri-sekoitus ja maito ja kerma. Voitele donitsipelti. Pursota pursotinpussilla donitsipellille rinkulat niin, että ne täyttävät sen puoliksi. Paista 200-asteisessa uunissa n. 12 -15 minuuttia tai kun alkavat näyttää jo valmiille ja vähän kultaiselle.

  

GLASEERAUS: 

Per jokainen 1 dl tomusokeria, 0,5 ruokalusikallista maitoa.
(Mä taisin käyttää 7 dl tomusokeria)

Laita pieneen kattilaan vesi ja nosta sen päälle kuumaa kestävässä astiassa tomusokeri ja maito. Sekoita kuuman höyryn päällä ainekset toisiinsa tasaiseksi. Jos kuorrute tuntuu liian jämäkältä, lisää joukkoon tilkka maitoa. Jos tuntuu liian juoksevalta, lisää tomusokeria. Jaa kuorrute pariin eri kulhoon, sekoita haluamasi värit ja dippaa jäähtyneet donitsit kuorrutteeseen. Koristele mielesi mukaan. Mä sulatin valkoista suklaata, jaoin astioihin ja sekoitin samoja värejä, joilla sitten tein suklaarannut ja niiden päälle lisäsin nonparelleja, mansikoita, kultaa ja syötäviä kukkia.

Sellaiset tällä kertaa. Samalla sotkulla tein myös suklaakuorrutettuja mansikoita, jotka oli ihan superhyviä ja aivan yhtä ihanan näköisiä!

Ihanaa vappua kaikille! Herkutelkaa ja nauttikaa vuoden värikkäimmästä juhlasta, vaikka se tänä vuonna onkin vähän erilainen kuin yleensä! ♥

Meneekö donitsit testiin? 🙂 

Helppo parsapiirakkaohje ja viinisuositus vappuun!

Mainitsin IG Livessä viimeksi, että mulla on ohje superhyvään parsapiirakkaan! Nyt kun vappu lähestyy ja ensi viikolla päästään toivottamaan toukokuu ja piknik-kausi tervetulleeksi, ajattelin jakaa kanssanne helpon ja nopean parsa-piirakkaohjeen ja siihen erittäin hyvin sopivan viinin!

Mulla käy aina sama tässä keväällä, että punaviini kiinnostaa paljon vähemmän ja kesällä ruoan kanssa menee enimmäkseen valkoviintä ja roseeta. Rosee toimii hyvin niin grillilihan kaveriksi kuin vaikkapa juustoisen piirakan ja grillatun halloumin kaveriksi, joten se on tosi monipuolinen ja raikas kesäviini! Mud Housen Sauvignon Blanc sekä valkoviininä että rose-viininä on meidän suosikkeja! Jos Sauvignon Blanc on suosikkirypäleitä, kannattaa ehdottomasti tutustua tähän roseehen.

PARSA-SIENI-PIIRAKKA

TARVITSET:

1-2 nippua parsaa
3 pientä sipulia / 1 iso sipuli
200 gr herkkusieniä (jos et tykkää sienistä, niin voit laittaa tilalle vaikka paprikaa, tomaattia, kaurapalaa suikaleina tai kesäkurpitsaa)
Vuohenjuustoa oman mielen mukaan
3 kananmunaa
3 dl kermaa
Juustoraastetta
Mausteita

Valmis suolainen piirakka-taikina
tai
150 gr voita
3 dl jauhoja
0,25 dl vettä
1/4 tl suolaa
(Sekoita huoneenlämmössä pehmennyt voi ja jauhot keskenään. Lisää joukkoon vesi ja sola ja sekoita tasaiseksi. Levitä pyöreään vuokaan)

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Laita piirakkapohja uuniin 10-15 minuutiksi.

Pilko sipulit, parsat ja sienet. Ruskista sipuli ja paista sienet pannulla. Napsi parsat pieniksi paloiksi ja raasta juusto isolla raastimella.

Kun piirakkapohja on ollut uunissa n. vartin, ota taikina uunista ja laita päälle sienisipuli-sekoitus ja tämän päälle pieneksi napsitut/leikatut parsapalat ja vuohenjuusto. Peitä kaikki juustoraasteella ja asettele kokonaisia parsoja juuston päälle kuvioksi tai riviksi. Sekoita kulhossa 3 dl kermaa 3 kananmunaa ja mausteita oman maun mukaan ja kaada kastike kaiken päälle. Laita uuniin n. 40 minuutiksi.

Sama piirakka toimii vaikka millä täytteillä, ite teen tosi usein tonnaripiirakkaa tai kinkkupiirakkaa. Tähän sopii lisätäytteeksi hienosti myös pekoni.

Piirakan kanssa me syötiin tällä kertaa grillattua halloumia ja grillivihannesnyyttejä. Nää on ihan superhyviä ja yksi lemppari-grillattavistani. Pieniksi paloiksi paprika, kesäkurpitsa, parsakaali ja ylijäämä-parsat piirakasta. Mausteeksi 1:1 suhteella tuorejuustoa 100 gr ja Creme Fraichea 100 gr ja mausteita. Kaikki sekaisin ja sitten folionyytteihin ja grilliin n. 20 minuutiksi. SUPERhyvää!

Grillikasvisten, halloumin ja parsapiirakan kaveriksi sopii Mud House Sauvignon Blanc Rosé, joka toimii muuten ihan superhyvin myös esim. vähän mausteisemman wokin kaverina. Tosi ihana yleisviini esim. vappupöytään. Me aiotaan viettää vappua omalla takapihalla grillaillen ja piknikillä, jos sää vaan sallii ja kylmässä on jo toinen pullo tätä odottamassa. Sauvignon Blancille on tyypillistä pieni happamuus ja Rieslingin lisäksi Sauvignon Blanc on mun suosikkirypäle viineissä. Tässä Mud House Roséssa on ihanan marjaisa maksu, raparperin lisäksi hieman punaherukkaa ja punakarviaista.

Rosé toimii oikeesti tosi kivasti grilliruokien kanssa ja suosittelen lämpimästi kesällä viilennettynä kaikkien ihanien kasvisruokien tai äyriäistenkin kanssa. Tänään olisi vuorossa sushi bowlit, joiden kylkeen tämä sopii kanssa superhyvin!  Kokeilkaa ihmeessä ja napatkaa ohje parsapiirakkaan talteen, nimittäin tää toimii koko kesän erittäin hyvin grilliruoan kaverinakin!