Maalaustarvikkeista

Ootte pyytäneet tosi paljon postausta maalaustarvikkeista, joita mulla on ja mitä voisin suositella heti alkuun kaikille, jotka haluaa aloitella maalausharrastuksen. No, mä en oo lähellekään asiantuntija, eli tein ite valinnat ja hankinnat ihan fiilispohjalta, joten en tiedä onko tässä vinkkilistassa mitään järkeä. Mutta, nää mä ite päätin hankkia ja oon todennut hyväksi, eli ehkä tästä on sitten hyötyä heille, jotka haluavat aloittaa.

Sinänsä suuria panostuksia ei mun mielestä tarvii. Esim. about 30 akryylivärin setin saa melko edullisesti ja pari perussivellintä, niin pääsee alkuun. Mä taisin ihan ensin hankkia sellaisen kolmen pellavaisen pinkopohjan setin Clasulta ja se maksoi ehkä siis jotain 20 € tienoilla. Yhteen sellaisista tein ihan ekan akryylikokeiluni ja se oli hauskaa ja innostuin, joten hankin sitten lisää erilaisia tarvikkeita.

Jos oikeesti haluaa alkaa puuhailemaan maalaamisen kanssa, niin ihan ensin täytyy miettiä, haluaako maalta öljyväreillä vai akryylillä vai akvarelleilla ja hankkia tarvikkeita vähän sen mukaan, minkä valitsee omakseen. Mun valinta on akryyli, koska tällaiselle suurpiirteiselle tekijälle akryyli tuntuu hyvälle. Saa tehtyä abstraktia värisotkua ja korjata vaikka tuhat kerrossta päällekkäin, jos menee pieleen. Niinpä mulla on vaan akryyliä (muutama Vinylique -maali, joka käyttäytyy hyvin samalla tavalla). Ensimmäiseksi mä myös hankkisin maalaustelineen. On pöytäversioita ja ihan lattiaversioita ja suosittelen jälkimmäistä, sillä se mahdollistaa innostumisen ja sen, että tekee isompia maalauksia. Suosittelen kokoontaitettavaa, joka ei juuri vie tilaa kasassa ja kasattuna taas on tukeva ja siihen saa isonkin pohjan helposti. Clasulta löytyy tällainen, joka on hyvin samanlainen kuin mun teline. Mulla on tämä Arteljeesta, joka on siis verkkokaupan lisäksi kivijalkaliike Treen keskustassa. Tosta Clasun ei oo kokemuksia, toi mun on ainakin tosi jykevä ja helposti operoitava kasaan ja auki 🙂

Pohjia on tosi erilaisia. Puuvillaiset pohjat on hieman karkeampia kuin pellavapohjat, jotka on tasaisempia ja niiden pohjustamiseen menee musta vähemmän aikaa ja maalia. Mutta molemmat toimii ja kaikki nää mun isot pohjat on puuvillpohjia. Näitä löytyy sanalla “pinkopohjaa” vähän joka koossa maailmasta. Mä oon ostanut enimmäkseen näitä Arteljeesta ja Minimanista, sillä jälkimmäisessä löytyi noita pyöreitä pohjia. Lisäksi pohjia on monessa verkkokaupassa, esim. Temperassa, Artshopissa, Taidetarvikkeessa jne. Suosittelen tutkimaan hieman ja vertailemaan hintoja. Clasun pellavapohjat on best mun mielestä, mutta niissä on vähän kokorajoitusta, jos haluaa tosi isoja pohjia. Myös esim. Suomalaisesta ja Sinellistä saa jotain pohjia, mutta yleensä aika pieniä.

Pinkopohjien lisäksi mulla on tällaisia kangaspohjia, jotka on siis ohuita, ja niissä on hauskaa kokeilla ja testailla mun mielestä, mutta moni käyttää ihan sellaisiakin. Pinkopohjissa mulla on sekä Deep Edge että tavallisia pohjia, eli syviä ja tavallisia.

Arteljeesta muuten kerrottiin, että pyöreät pohjat on lopetettu tuotannossa kokonaan (en tiedä onko juuri se kyseinen merkki vai yleisestikin), joten sellaisten löytäminen voi olla haastavaa. Aloittaisin ehkä ensin ihan pienellä pohjalla ja kokeilisin erilaisia tekniikoita, niin sitten panostaisin isompiin pohjiin, jotka maksaa helposti sen 30-50 euroa kappale. Ja esim. akryylissä on tuhat erilaista tekniikkaa, sillä millä tahansa voi maalata ja kaikkea voi kokeilla 🙂

No entä ne maalit sitten? Mä en oo huomannut suurta käyttöeroa eri merkeissä, eli so far akryyli kuin akryyli kelpaa. Winsor Newton ehkä silleen ihan inasen mun suosikki, koska niillä on ihania sävyjä. Eniten mulla on kuitenkin Amsterdam-merkin maaleja, ne on edullisempia ja niistä saa isoja purkkeja hyvään hintaan. Ja ihana värikartta. Ihanimmat sävyt ja maalit on kuitenkin mun nielestä Vinylique-putelit Arteljeessa, voisin haaveilla niiden sävyjen edessä monta vuotta. Mutta siis mulla on myös Clasun maaleja ja esim. Sinellin maalit oli mun ihan ekan taulun maaleina ja toimi erinomaisesti.

Mä lähtisin alkuun hankkimaan ihan vaikka isomman valkoisen purkin, ja mitä ikinä värejä, mitkä tuntuu itestä hyvälle. 3-4:llä värillä pääsee jo tosi pitkälle, varsinkin jos niitä sekoittelee. Mä oon vähän innostunut ja mulla on ihan luvattoman paljon värejä, eli pakko jatkaa harrastusta tästä ikuisuuteen. En valita 😀

Välinepuolella suosittelen hankkimaan muutaman hyvän siveltimen (omalle maalivalinnalle sopivan, tässä kannattaa ihan käydä vaikka taidekaupassa) ja sitten ehkä pienen pakkauksen palettiveitsiä, jos haluaa kokeilla niillä tehdä, niillä tulee kivaa jälkeä. Mun siveltimet on sieltä sun täältä nekin, suurimmaksi osin Arteljeesta. Siveltimien ja palettiveisten lisäksi suosittelen myös jotain pesusienen tyyppistä, josta saa revittyä paloja, koska sienellä saa kanssa hauskaa jälkeä aikaiseksi. Ihan omalla fiiiksellä lähtisin siis kokeilemaan sitä, mikä tuntuu itestä hauskalle.

Ja sitten päälle vielä lakkaa, vernissaa, siinä muodossa kuin itse tykkää. Mulla on esim. suihke, joka on semikiiltävä ja lakka, joka on täysin matta. Esimerkiksi acrylic pouringilla tulos on yleensä hyvin kiiltävä, ja sen vedän aina sitten kuivuttuaan mataksi. Sitten taas akryylityö voi saada ihan uuden ilmeen puolikiiltävällä lakalla, kun se tuo siihen mattaiseen pintaan hieman eloa. Nää ei sinänsä oo välttämättömiä, mutta kuulemma kiinnittävät maalin sen verran paljon paremmin, ettei siihen sitten ota pöly, valo yms. niin pahasti. Oon lakannut kaikki taulut, mitä oon tehnyt, eli ite kyllä käytän.

Koristelussa mä käytän lehtikultaa, mitä oon ostanut Sinellistä ja Artshopista, Molemmat olleet musta ihan samanlaatuisia. Mä levitän aina lehtikullan joko kostean maalin päälle, niin, että se tarttuu siihen, tai sitten laitan siveltimellä harrastusliimaa ja painelen sormella sen kullan siihen. Käytän kullan välissä tulevaa silkkipaperia siihen, että painelen kullan tasaiseksi tauluun. Kullalle myydään omaa lakkaa, jolla saa sen kullan päällystettyä.

Mä oon tehnyt esim. acrylic pouring -työt niin, että oon kuivattanut ne, lakannut matalla, antanut kuivua ja sitten tehnyt kultalisäykset ja päällystänyt ne sitten sillä kullalle sopivalla lakalla.

Ja tosiaan, se Acrylic pouring. Siihen on miljoona eri tapaa tehdä se, ja siihen on ehkä triljoona YouTube-videota, joihin mä olen aivan koukussa. Mä tykkään föönailla tota väriä. Siihen ei oikeestaan mee ihan hirveesti väriä, mutta siihen menee aika reippaasti tota pouring mediumia. Sitä on monella eri merkillä ja saa monesta eri kaupasta, mutta voin suositella esim. Suomalaisen Kirjakaupan moista, on nimittäin halvin. 750 ml maksaa 20 e, kun taas monet taidekauppojen pulloista on n. 35-40 € litra. Ja tollaiseen vähän isompaan tauluun menee kevyesti se litra pouring mediumia, ellei lantraa ihan reippaasti vedellä. Pouring medium ei haalenna värejä, vaan pitää ne akryylivärit lähes samansävyisenä kuin purkissa, käsittääkseni vesi taas muuttaa värejä haaleammaksi. Mä oon nyt laittanut ehkä 1/15 osa maalia ja ehkä 3/15 vetää ja loput tota mediumia. Hyvin on toiminut. Pouring on tosi hauskaa, sillä saa nopeasti näyttävää tulosta, mutta tällä hetkellä itellä on ainakin kova hinku maalaamaan. Ihan oikeesti maalaamaan ajan kanssa. Oon vähän koukussa palettiveitsillä kikkailuun tällä hetkellä, se on tosi hauskaa.

Jos haluatte kokeilla tota pouringia, niin kannattaa ostaa sellaisia kertismukeja, joita voi pitää pohjan alla telineenä. Lisäksi kannattaa hankkia jätesäkkejä tms., jolla suojata ympäristöä, se on sottaista puuhaa. Ja sitten jos haluaa kokeilla tota mun suosimaa hiustenkuivaaja-meininkiä, niin sit suosittelen hankkii siihen jonku kirppariföönin tai jonku vanhan föönin, koska se on aika karun näköinen helposti sen jälkeen. Pouringissa sellainen iso palettiveitsi on musta toi kätevä!

Ainiin, ja sitten tää maalareiden perustarvike, eli paletti. Mun toi perinteisen näköinen vanerinen on muistaakseni Sinellistä. Mutta näitä on paljon erilaisia, esim. muovisia, missä on kolot maaleille, niin niissä sekoittaminen on helpompaa. Mä tykkään tästä perinteisestä jostain syystä eniten, mut sillon ku sekoittelen värejä, niin muovinen on näppärämpi, joskin sen peseminen on hanurista.

Ja tästä tulikin mieleen, hankkikaa myös joku kunnon rätti ja sellainen pyyhe, jonka voi uhrata. Ja älkää unohtako heti pestä välineitä, koska nää on todella veemäisiä putsattavia, jos unohtuu. Metallisista palettiveitsistä akryyli lähtee vaan vetämällä kuivuttuaan, mutta siveltimille se tekee tuhoa. Mulla on aina iso vesipurkki vieressä ja upotan siveltimet kesken maalailun siihen ja pyyhin ne pyyhkeeseen ja sitten vielä maalaussessarin jälkeen pesen ne ihan kunnolla ja laitan kuivumaan. Ja kun sanon aina, niin 90% kerroista, koska oon pari kertaa unohtanut ja enpä unohda muuten enää 😀

Maalaus on varmasti sellainen harrastus, mihin saa uppoomaan rahaa (kröhöm, mies ei enää ees ihmettele mun Arteljee-kuitteja), mutta siihen pääsee alkuun myös tosi helposti ja edullisesti. Suosikaa pieniä kivijalkaliikkeitä ja pieniä yrittäjiä jos voitte teidän hankinnoissa ja niille annan myös ääneni jo senkin takia, että sieltä saa hurjan hyvää palvelua ja osaavaa apua. Ei kannata yhtään nolostella, mä oon ainakin ennen jotenki ajatellu, että ei mulla oo asiaa tollaseen ammattilaisten kauppaan ja sit ku kävelin sisään, oli mulla sata kysymystä ja koko show alkoi sillä, että ilmoitin, etten tiedä mistään mitään ja olen ihan ääliö tässä, mutta innokas. Aina oon saanut tosi hyvää palvelua. Samalla kun tässä suosittelen pieniä yrittäjiä, niin pakko kyllä myös antaa pisteitä sekä Ideaparkin Sinellille että Ratinan Suomalaiselle, molemmista oon saanut superhyvää palvelua myöskin.

 

Ennakkoluulottomasti

Kaikessa ei tarvitse olla hyvä, mutta kaikkea kannattaa kokeilla. Epäonnistuminen on enemmän kuin OK, eikä ikinä tiedä mistä tykkää, ennen kuin kokeilee. Tätä ajatusta olen yrittänyt opettaa lapsilleni ihan alusta asti. Mä olen ite herkästi innostuva tyyppi, joka lähtee kokeilee monenlaista ja suurin osa mun puuhailuista vaan loppuu jossain vaiheessa itsekseen, ajan tai kiinnostuksen puutteeseen. Mutta kaikenlaista on tullut kokeiltua ja hyvin ennakkoluulottomasti olen lähtenyt mukaan juttuihin. 12-vuotiaana lähdin kokeilemaan lentopalloa ihan vaan kokeilumielessä ja pelasin sitä enemmän tai vähemmän aktiivisesti lähes 18 vuotta. Olen aloittanut espanjan opiskelun ja viinikoulutuksen, värittämisen ja tankotanssin. Osa on jäänyt omaksi, osa ei. Blogin aloitin hetken mielijohteesta ja tässä sitä ollaan kohta 12 vuotta myöhemmin. En minä tiedä olenko hyvä tässä, värittämisessä tai vaikka leipomisessa, mutta olen tarpeeksi hyvä siihen, että se tekeminen on musta kivaa. Nimittäin mä vihaan olla huono jossain, ja siihen mulla ei sitten riitä lainkaan huumori. Mä oon esimerkiksi aika huono kaikessa musiikkiin liittyvässä ja mulla menee pata jumiin jo kitaran sointuja opetellessa. En oikeen oo koskaan päässyt siinä kovin pitkälle, koska en vaan saa siitä tarpeeksi onnistumisen iloa irti. Mutta olen mä sitäkin siis kokeillut.

Usein törmää mun mielestä sellaiseen asenteeseen, että näin ei pitäisi toimia. Jos jotain aloittaa, se pitää olla osa elämää pidempään. Mun mielestä kaikkea pitää nimenomaan kokeilla, vaikka sen jättäisikin siihen ensikokeilun jälkeen. Usein on toki hyvä kokeilla uudelleen ja uudelleen. Kun 2009 kokeilin ekaa kertaa järjestelmäkameraa, mulla ei ollut mitään silmää kuville, mulla ei ollut mitään osaamista kameran kanssa ja kuvat siltä ajalta ovat kyllä todella sinnepäin. Vuosien saatossa olen kehittynyt ja vaikka en mikään valokuvaaja olekaan, mielestäni mulla on ihan hyvä visuaalinen silmä ja osaan käyttää kameraani aika suvereenisti. Mun ensimmäinen kakku taisi olla sellainen lässähtänyt suklaakakku, johon tein kekseistä aitauksen ja solmin sen rusetille. Siihen aikaan se oli mun mielestä todella kaunis, nykypäivän valossa se ei ole mun silmään kovin kummoinen, mutta välissä onkin tullut tehtyä varmaan 50 kakkua. Mun ensimmäiset donitsit oli aikamoinen fiasko ja ensimmäinen macarons-pelti lensi roskiin. Nyt tein mun mielestä aivan ihanan iloisen värisiä donitseja vapuksi ja macaronsit saan onnistumaan n. 90 % varmasti.

Kaikki mun puuhailu on nykyään aika visuaalista. Tykkään tehdä juttuja, joissa saan käyttää värejä ja jossa tarvii visuaalista silmää. En tiedä onko omani monenkaan muun mielestä kummoinen, mutta tykkään tehdä asioita, jotka on mun mielestä visuaalisia ja esteettisiä. Sitä pääsee toteuttamaan tekemällä kukkakimpun itse, maalaamalla taulun tai leipomalla. Jopa ruoanlaitto täyttää usein tätä visuaalisuuden tarvetta. Kaikessa mun tekemisessä mä oon aika suurpiirteinen. Toisaalta voin uppoutua tunniksi pipertämään värityskirjaa tai tekemään palapeliä, mutta yleisesti ottaen mulle ei sovi mikään kovin pikkutarkka. Jos mun pitää saada tehtyä suorassa linjassa tasalaatuista, todennäköisesti tilannetta seuraa katastrofi. Mä tykkään tehdä, en noudattaa ohjeita. Kokeilemalla oppii. Macarons-koostumuksen oppii vasta kun on epäonnistunut sen kanssa. Kakkujen pursotuksen tai meikkaamisen kanssa on usein sama juttu. Saatan heittää keittiössä kasaan jonkun vinegretten ihan silmämääräisesti sinne päin ja se voi onnistua täydellisesti tai epäonnistua täysin. Harvoin pystyn edes toistamaan samaa asiaa täysin, sillä en muista miten tein sen ekalla kerralla. Fiiliksellä. Ja fiilishän on aina erilainen.

Mua aina hirveesti harmittaa sellainen asenne, jossa pitää olla jossakin täydellisen hyvä, jotta sitä voisi tehdä ja epäonnistumista pelätään hirveästi. Jollakin tapaa meillä on vähän sellainen kulttuurikin, että kaikessa pitää onnistua. Mä taas kehotan kaikkia “epäonnistumaan”! Kehitystä ei tapahdu ilman uskallusta, kokeilua ja epäonnistumista. Huomaan kaipaavani elämääni usein sekä mitattavia että mittaamattomia asioita. On kiva nähdä vaikka työnsä jälki mitattavissa luvuissa, mutta samalla tykkään myös sellaisista asioista, joissa ei ole mitään mittausmahdollisuutta. Taide on aina katsojan silmissä ja muiden mielipiteillä ei ole väliä. Sama koskee montaa muutakin asiaa. Esimerkiksi tanssi on sellainen asia, jossa ei voi mennä pieleen. Toki varmasti niin maalaamisessa, leipomisessa kuin tanssissakin on ne omat “säännöt”. Kuinka työstää akryyliä ja kuinka ojentaa nilkkaa. Mutta niillä ei ole mitään väliä! Jokainen saa tehdä asiat omalla tavallaan, sellaisella, joka tuo iloa ja onnea elämään.

Maalasin tänään tän taulun. Maalin koostumus meni ihan pipariksi ja koko homma meni ihan erilaiseksi kuin mitä oli tarkoitus. No, päätin kokeilla erilaisia tapoja tän kanssa ja tästä tulikin loppujen lopuksi aivan erilainen kuin suunnitelmissa, mutta aika hauska silti. Tuli hyvä mieli. Ei sen takia, että kokisin tämän olevan lähes Mona Lisan kaltainen taideteos, vaan koska minä loin jotakin, mikä oli mun mielestä kivannäköinen ja mitä oli kivaa tehdä. Oli kiva huomata, kuinka innoissaan taapero maalasi sormimaaleilla sen jälkeen kuin katsoi minun tekevän tämän. Kun halusin kehua häntä maalausrupeamansa jälkeen, en kehunut lopputulosta vaan sitä, miten ennakkoluulottomasti hän kokeili kaikkea ehdotettua ja kuinka hienosti hän malttoi kokeilla. Kaikki vapaa-ajan ajanviete on mielestäni sellaista, missä ei pidä miettiä lopputulosta vaan sitä, millainen on matka sitä kohti. Nautitko siitä tekemisestä? Onko lopputuloksen onnistuminen kuinka tärkeää iloitsemisen kannalta? Mä esimerkiksi rakastan pelata Menolippua ja vaikka vihaan hävitä siskoilleni tai miehelleni, niin loppujen lopuksi sillä voittajalla ei ole niin väliä kuin sillä, onnistuuko jossain kunnianhimoisessa strategiassa. Vähän kaikessa tekemisessä oon yleensä aika ennakkoluulottomasti messissä.

Toivon, että jokainen rohkaistuu kokeilemaan jotain uutta tänä keväänä. Se voi tuoda hirveästi iloa. Ohjeet on avuksi, mutta ripaus huoletonta suurpiirteisyyttä on kaikille hyvä lisä tekemiseen. Oli se sitten ensimmäinen leivottu kakku, ensimmäinen maalattu taulu tai ekat onnistuneet villasukat (asia, jossa en itse onnistu ikinä), kannattaa kokeilla ja nauttia tekemisestä! Mä nimittäin elin pitkään ajatellen olevani enemmän analyyttinen ja matemaattinen kuin luova ihminen. Nyt kun jo bloggaamisenkin kautta olen joutunut kehittymään, oppimaan ja tutustumaan uusiin juttuihin, olen koko ajan ottanut askeleen kohti erilaisia visuaalisia juttuja. Nyt pidän itseäni ehdottomasti enemmän luovana tyyppinä kuin mitä olisin koskaan kuvitellutkaan. Vuosia mua esti tekemästä vaikka ja mitä ajatus siitä, etten osaa, mutta nykyään sellaiselle ajatukselle ei ole sijaa. Voin tehdä elämäni ensimmäisen kranssin livessä satojen tyyppien katsoessa ja jätän tilaamatta juhliin kakun, koska luotan, että saan jotenkin kasaan järkevän ja ennen kaikkea hyvänmakuisen version itsekin. Lähes aina mun kakut, maalailut tai ruoat on aivan erilaisia kuin ajattelin aloittaessa, mutta ei ne ole silti epäonnistuneita. Ne on erilaisia. Eikä erilaisuus tarkoita huonoa. Voi kun olisin tiennyt tämän jo nuorempana, kun en halunnut yrittää mitään sellaista, missä en objektiivisesti arvioiden ollut hyvä.

Poikani aion opettaa toisin. Kaikki kiinnostava on kokeilun arvoista ♥

Liekehtivä ilotulitus ja aaltoileva meri

Siinä ne nyt on. Apua. En tiedä miks tuntuu niin pelottavalta laittaa kuvaa näistä tauluista blogiin. Varmaan senkin takia, että ite on ihan amatööri, joka sutii siveltimellä lähinnä koska se on hauskaa ja rentouttavaa ja ruudun toisella puolen on jengiä, joka on oikeesti erittäin lahjakasta tässä hommassa ja tekee tätä ihan ammatikseenkin. Toisaalta taiteessa ei voi mennä väärin, vaikka mielipide-eroja voikin olla. Mutta juu. Maalaus vei mennessään. Ensimmäistä tauluani maalailin viimeisilläni raskaana, mutta se oli ruma ja tallensin sen jonnekin varaston perukoille häpeämään. Mutta into maalaamiseen syttyi jo siis vajaa vuosi sitten, viime kesänä ja sen jälkeen kotiin on muuttanut monen monta väriä erilaisia akryylimaaleja, paljon erilaisia suteja ja siveltimiä ja ensimmäsiet tuotokset ovat seinillä roikkumassa.

Ennen kuin joku tuntee palavaa tarvetta esittää kritiikkiä asiaa kohtaan, niin en kuvittele olevani mikään artsy taiteilija, vaan tää on mulle vaan hauskaa ajanvietettä. Teen todennäköisesti kaiken väärin, mutta eipä kiinnosta. Teen tätä omaksi ilokseni, ihan niin kuin leivon kakkujakin omaksi iloksi, sillä mua ilahduttaa kaikki esteettinen tekeminen. Oon itse asiassa niin pihalla tästä, että mulla oli toi maalausteline huoneessani kaks viikkoa väärin asennettuna, kunnes hiffasin tänään, miten sen pitäisi olla. No anyway. Valitettavasti kuvissa taulut eivät oikein pääse oikeuksiinsa, sillä musta ne on livenä kauniimmat. Aloitin ensimmäisen taulun tuossa pari-kolme viikkoa sitten (?) kun yhtenä iltana teki mieli maalata. Levitin olkkarin matolle suoja-alustaksi jätesäkin ja aloin lätkimään värejä. Aamukahden jälkeen sain homman valmiiksi, kun en malttanut lopettaa aiemmin. Siitä tuli mun mielestä aika kiva, tai no, mun mielestä siitä tuli tosi ihana.

Ensimmäinen tauluni lähti ihan vaan muodostumaan itsekseen. Se oli Adrianille ja mietin vain tuota pientä myttyä sitä maalatessa. Se on sinänsä hauskaa, koska en suunnitellut yhtään, mutta ne kaksi asiaa, jotka näen itse taulussa, on mulle hyvin selkeitä. Ja kun kysyin siskoiltani ja ystävältä mitä he näkevät taulussa, he näkivät samat asiat. Mulla ei ollut varsinaista suunnitelmaa, ne vaan tapahtui. Mytyn taulussa näen meren, valkoisia isoja aaltojen vaahtopäitä ja kultaista auringonlaskun hiekkaa. Kullasta muodostuu sydän. Rakas pieni poikani sai nimekseen Adrian, jolla on vahva yhteys mereen, joten musta oli jotenkin mielenkiintoista, että paperille tallentui juuri jotain sellaista, joka muistuttaa mua merestä.

Tää on tehty pellavapohjalle, eli on hieman tasaisempi ja mattaisempi ja on livenä kirkkaampi väreiltään kuin näissä kuvissa. Tää on sikäli vielä kesken, että tuo kulta pitäisi kiinnittää vielä vernissalla, mutta sain vasta pari päivää sitten postissa oikean tuotteen siihen. Vein tämän taulun Mytyn huoneeseen heti kun se valmistui ja se sopi täydellisesti hänen huoneeseen tuolle paikalle, mihin se jäikin. Danten nähtyä taulun, halusi hän myös oman. Tartuin toki tuumasta toimeen ja Dantenkin seinällä on tällä hetkellä äitin maalaama taulu.  Se näyttää tältä:

En oikein tiennyt mitä tuohon kankaalle alkoi hahmottumaan, mutta tiesin, että lapsi toivoi sinistä. Ja vihreää. Lempivärejään. Niinpä otin kaikki eri siniset ja vihreeni kokeiluun ja hahmottelin. Tein pohjan ja jämähdin. Annoin sen muhia varmaan viikon, ja sitten yksi ilta inspis iski ja maalasin taas aamun pikkutunneille. Siitä tuli… sekava. En ensin oikein ollut varma tykkäänkö taulusta vai en. Päivän sitä katseltuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että se on musta hirveän kiva. Kokeilin tällä kertaa uusia tekniikoita, palettiveistä ja roiskeita. Tätä oli ilo tehdä! Mytyn taulun maalasin polvillani ja risti-istunnassa olkkarin lattialla taulun nojatessa rahiin, mutta tätä sain tehdä maalaustelineeseen kiinnitettynä, sillä kävin ostamassa telineen innostuttuani tästä maalaamishommasta todella.

Danten taulustaa tuli itse asiassa hyvin pitkälti Dantelle sopiva. Sillä mulle taulu on ilotulitus. Räiskyvä, poksuva, iloinen ilotulitus. Mä rakastan ilotulituksia ja niin myös Dante tykkää niistä hirveästi. Vaikka kuopukseni on selkeästi perheemme tulinen turkinpippuri, niin esikoisessani on ajoittain pieni firecracker hänkin. Iloinen, innostuva, räiskyvä. Ihana. Muistatteko sen taulun, jonka Dante teki muovipussin läpi akryyliväreillä silloin joku kuukausi sitten? Se toimi mun inspiraationa värien suhteen. Ja vaikka ensireaktioltaan taidekriitikkoni 3v. ei ihan innostunut tästä (olisi pitänyt olla kokonaan sininen ilman muita värejä kuulemma), nyt hän on käynyt sitä tutkimassa pari päivää ja onnekseen sai sen tänään seinälleen. Ei se sinne ehkä ihan yhtä hyvin sovi kuin Adrianin taulu hänen huoneeseensa, mutta halusipa kuitenkin.

Maalaaminen on ihanaa puuhaa, mutta tajusin tässä juuri pienoisen ongelman. Kun käytät useamman tunnin taulun kimpussa, sille pitäisi keksiä joku kohde. Samalla en koe millään lailla olevani tarpeeksi hyvä tässä hommassa, että näitä tauluja voisin esimerkiksi myydä, ja ei meillä ihan liikaa oo seinäpintoja, minne sopii laittaa joku taulu. No, perheenjäsenet varautukoot taiteellisiin lahjoihin lähiaikoina 😀

Tykkään ihan hirveästi uppoutua maalailuun. Sormet maalissa ei tuu hiplailtua puhelinta tai mietittyä oikein mitään. Siinä vaan keskittyy, miettii seuraavaa kohtaa, seuraavaa väriä, seuraavaa muotoa. Mä oon yllättänyt itseni sillä, että oon tykännyt maalata tällaisia tosi kirkkaita tauluja enkä välttämättä ihan heti ala maalaamaan mitään kovin vaaleaa tai hempeää. Huomista silmällä pitäen tuossa odottaa jo kirkkaanpinkki ja violetti, sillä seuraavaksi ajattelin maalata omaan toimistooni jonkun väripilkun. Katsotaan, mitä siitä tulee.

Odotan innolla kesää, sillä sitten voin raahata valoisina iltoina mun telineen pihalle ja maalailla auringonlaskun aikana ulkona. Ai että, onpas ihana ajatus!

Multa on kyselty paljon välineistä. Osa mun akryylimaaleista on Sinellistä, sillä ostin jo joskus pari vuotta sitten sieltä maaleja, joilla maalasin Danten huoneen kirjainpalikat ja hänen oven kirjaimet. Ensimmäiset siveltimet ja palettiveitsen taisin ostaa Clasulta ja suurimman osan mun välineistä tällä hetkellä oon ostanut Arteljeesta Tampereella. Siellä on mahtava valikoima ja ihana asiakaspalvelu. Mielellään myös tukee paikallista kivijalkaliikettä, joten suosittelen sitä lämpimästi. Siellä on valtava valikoima kaikkea, ja ostin sieltä nyt kunnon siveltimet ja tarvikkeita. Lehtikullat oon ostanut netistä ja Sinellistä ja lisäks tykkään maalailla tolla sienellä. Oon leikannut ja repinyt paloja jostain isosta muhkean pehmoisesta pesusienestä. Mun maalit on akryyliä, koska ne tuntuu sopivan mulle hyvin käytössä.

Pohjia oon ostanut Arteljeesta ja Clasulta. Clasun pellavapohjat on tosi sileitä ja niihin menee vähemmän maalia, mutta jälki on myös sellainen mattaisempi mun mielestä, kun taas Arteljeesta ostamani puuvillapohjat ovat olleet karheampia. Niissä menee enemmän aikaa pohjustamiseen, mutta toisaalta jälki on jotenkin struktuurisempaa. Tykkään molemmista. Tuo maalausteline on muuten ihan huippu! Maksoi alle 40 €, siihen saa helposti isonkin taulun ja se taipuu helposti kasaan tosi pieneen tilaan kuin tripodi konsanaan. Omani on Arteljeesta, täältä löytyy siis se 🙂 Myttyskän taulu taitaa olla F30 kokoa, eli 73 x 92 cm ja Danten on mun mielestä F40 eli 81 x 100 cm. Saattavat olla myös F25 ja F30.

Ihastuin heti valmistuttua Myttyskän tauluun, mutta en ollut ensin varma tykkäänkö Danten taulusta. Nyt oon ihastunut siihen ja se on näistä kahdesta mun suosikki.

Kumpi on enemmän teidän mieleen? Ja mitä te näätte näissä? Musta on aina hullun mielenkiintoista miten eri tavalla ihmiset näkee abstraktit asiat, joten mielelläni kuulen, mitä näätte näissä, jos mitään? 🙂 

Huomenna maalailen IG Liven aikana ja vastailen samalla teidän rutto vai kolera -kysymyksiin klo 20.30! 🙂