6 kk valokuvaajana

Postaus on sikäli hieman myöhässä, että valokuvaajana on tullut tehtyä töitä nyt jo seitsemän kuukautta, aloitin nimittäin syyskuussa. Toisaalta olin yli kuukauden pois, eli itse kuvaamista on tosiaan vasta 6kk takana. Vuosi oli poikkeuksellinen monella tapaa, erityisesti koronan takia ja vaikea on arvioida oikeasti sitä kuinka erilaista olisi ollut, jos alku olisi ollut erilaisena vuonna.

Kuitenkin, mut on positiivisesti yllättänyt alkutaipale! Asiakkaita on ollut tosi mukavasti vaikka en ole missään mainostanut palvelua, omien kanavien ulkopuolella siis. Toki mulla on hieman eri lähtökohta aloittaa mun seuraajamäärällä, kun se on jo itsessään ison yleisön kautta markkinointiväylä ja iso osa asiakkaistani on varmasti ollut ihan mun seuraajia, eli olen kyllä tosi onnekas ja kiitollinen tästä mahdollisuudesta. Onhan se ihan eri asia lähteä ns. “tyhjästä” kuin mun seuraajamäärällä, joten helppohan mun on sanoa, etten ole “joutunut markkinoimaan”.

Lähdin tähän myös sillä ajatuksella, että katselen puoli vuotta miltä tuntuu tämä kuvaaminen työnä, ilman tavoitteita ainakaan rahapuolella, ja ilman varsinaista “yrityssuunnitelmaa” vaan haistellen, miten menee. Mä rakastan valokuvausta, se on musta aivan ihanaa, ja lasten kuvaaminen ihan parasta ikinä! Siksi halusin kokeilla, että tuntuuko se siltä myös työnä, vai lähteekö siinä into valahtamaan pois. ADHD-opetteluni on auttanut mua ymmärtämään, kuinka impulsiivisesti teen päätöksiä sen suhteen, mitä teen ja sitten tulee jossai vaiheessa se into vastaan. On ollut opettavaista näin aikuisena opetella itseään uudelleen. Joten tähän projektiin lähdin ehkä ensimmäistä kertaa ikinä niin, että olen oikeasti lähtenyt avoimin mielin järkevästi ilman paineita, että “tästä tulee ihanaa!!”.

Mutta tosiaan, puolen vuoden tilannekatsaus. Miten on mennyt?

Ihanasti! Tämä on ylittänyt odotukseni ja olen tosi onnellinen, että lähdin kokeilemaan. Mulla on ollut onni, että on ollut paljon asiakkaita ja paljon kyselyjä ja oon jo puolessa vuodessa laajentanut “valikoimaani” sikäli, että oon kuvannut asiakkaiden ehdotuksesta niin eläin-kuvia kuin boudoir-kuvia kuin newbornejakin jo aika monet. Ja jopa ensimmäiset hääkuvaukset on varattu kesälle jo, vaikka alkuun ajattelin, etten uskalla kuvata häitä. Päivitin vähän aikaa sitten nettisivujani, hieman uusia paketteja sinne ja kävin läpi järjellä vähän hintojakin.

Mulla on tässä pidemmän ajan ollut luonnoksissa postaus yrittäjyyden kustannuksista ja kuluista sekä miten hinnoitella itseään, eli en mene siihen sen enempää miksi ja mitä yrittäjän tulisi veloittaa. Sen verran sanon, että verrattain muihin töihin, valokuvaus on se, jossa jään vähimmälle tulotasolle ja se on jatkuvasti ollut sellaista kahden ääripään pohdinnan ajatusta. Mun ihan kalleinkin peruspakettini kustantaa 350 € sisältäen valmiit kuvat ja siinä on kuvausaikaa varattu kuvauksesta riippuen 90-120 min yleensä. Tää tarkoittaa yleensä työaikana n. 6-8 tuntia. Kuvausta edeltävät asiat vie yleensä yhden työtunnin ainakin varausmaksulaskutuksine ja asiakkaan kanssa yhteydenpitoine. Sitten on itse kuvaus, joka on yleensä n. 2 tuntia vähintään valmistellen kuvauspaikan. Kuvausten jälkeen tulee koevedosten valinta asiakkaalle, sitten asiakkaan valittua lopulliset kuvat, editointi ja kuvien toimittaminen asiakkaalle, laskutuksen täsmääminen jne. Tuo 350 € sisältää myös ALV:n. Yleisimmin mun kuvaukset on 100-200 €:n välissä, sillä tuo on tosiaan kalliimpien peruspakettieni hinta tuo 350 ja siihen sisältyy yleensä 10-25 viimeisteltyä kuvaa kuvauksesta riippuen. Kuten sanoin, verrattuna muihin töihini, tämä on “halvinta” työaikaani. Ja kun on kaksi pientä lasta, joista toinen on kotihoidossa, jos panostaisin talousasioihin ykkösenä, tästä olisi luovuttava tai hintoja nostettava. Yrityksen tavoite on kuitenkin aina tuottaa voittoa tai yksityisyrittäjällä vähintäänkin tuoda palkan tilille.

Hintojen nostaminen kuitenkin sotii mun alkuperäistä ajatusta vastaan. Mä nimittäin lähdin tähän sillä ajatuksella, että haluan ehdottomasti tarjota laadukkaita kuvia sellaiseen hintaan, että useampi perhe pystyy niihin menemään. Itselle ihan tärkeimpiä on nuo meidän omat ammattikuvaajan ottamat kuvat ja sikäli haluan tuottaa työlläni jotakin, mistä on iloa perheille. Samalla kun itse nautin hurjasti töistäni! Koko tänä aikana mun kokemuksiin ei ole mahtunut kuin yksi hankala asiakas, mikä on jopa yllättävää kun kommunikointi on usein viestein netissä ja asiakaskuntana usein pienten lasten vanhemmat, eli kiire ja usein unettomat yöt painavat varmasti itse kutakin. Ei voi olla kuin kiitollinen siitä, kuinka ihania asiakaskohtaamisia on ollut! Tässä ollaankin koko ajan tän ongelman äärellä, kuinka tehdä tätä niin, että se kannattaa, mutta samalla niin, että se on perheille järkevän hintaista. Voin rehellisesti sanoa, että jos voittaisin lotossa, jatkaisin kuvaamista, koska se on niin kivaa! Mutta koska en ole voittanut lotossa, niin pakko miettiä sitäkin puolta, että olen toinen nelihenkisen perheen maksajista, joten jos otan aikaa pois perheeltäni ja pieniltä lapsilta, on sen oltava sen arvoista. Vapaaehtoistyölle jäänee joskus tulevaisuudessa aikaa enemmän.

Oon ollut hirvittävän iloinen kun multa on ostettu usein lisäkuvapaketteja ja kun samat pienet ovat tulleet kuvauksiin jo kahdesti tai peräti kolmasti tänä aikana! Ja niin ihania asiakaspalautteita olen saanut, että apua. En yleensä julkaise niitä koska itsestäni niiden lukeminen tuntuu jotenkin myötähäpeää aiheuttavalta muilla yrittäjillä, en tiedä edes miksi. Niistä yleensä saa parhaiten ajatusta siitä, mitä kuvissa ei näy, eli itse kuvaustilanteesta. Pitäisi aktivoitua pyytämään asiakkailta testimonialseja, niin saisi niitä sinne sivuillekin fiksummin esiin. Itselleni se on kuitenkin merkannut paljon ja yksi ihanimpia muistoja oli kun jossain lastenvaate-ryhmässä oli keskustelu päiväkoti-kuvissa ja siellä joku kertoi omista kokemuksista, joita oli “onneksi pelastanut” kuvaajan joulukuvat ja siinä oli mun ottama kuva! Olin ihan häkeltynyt ja jotenkin niin iloinen vaan tuollaisesta 🙂

Mut on yllättänyt jopa se, kuinka hyvin on tähän mennessä mennyt. Kopkop. Koko aikana on ollut yksi lapsi, josta en saanut yhtään hyvää kuvaa, kun hän ei uskaltanut äidin sylistä pois. Äiti oli uumoillut tätä aiemminkin, eikä suostunut edes ottamaan varausmaksua takaisin. Kuvauksia on ollut superhelppoja ja vähän hankalampiakin, mutta aina on saatu kivoja kuvia muutoin. Oon tykännyt hirveästi tästä roolista. Olen se kiva täti, jolla on kaikkea jännää pallomerestä ilmapalloihin ja nätteihin mekkoihin ja lapset varsinkin tulee kuvauksiin hirvittävän uteliaina, kiinnostavina ja yleensä vaan tosi avoimina. On ollut ihanaa osata hurmata joku pieni hymyilemään vakavuuden keskellä tai saada lapsi kikattamaan epäluontevassa ympäristössä pienen alun jännittämisen jälkeen. On ollut ihana saada pidellä vastasyntyneitä ja ylipäätään päästä ikuistamaan ihania perhekuvia ja -hetkiä. Oon ollut tosi yllättynyt kuinka paljon tykkään kuvata myös pelkästään aikuisia ja tuntuu, että tekisi hirveästi mieli päästä kuvaamaan kaikenlaisia rakkauteen liittyviä kuvia kuten kihloja, odotusta ja boudoir-kuvia vieläkin enemmän. Alkuun näin itseni enemmän vain lasten ja perheiden kuvaajana, mutta sittemmin olen innostunut kaikesta muustakin koko ajan lisää.

Mitä tulee omiin taitoihin, niin kyllä sen eron huomaa, mitä tapahtuu kun kuvaa 6kk maksavia asiakkaita. Mun editointi on kehittynyt 6 kuukauden aikana tosi paljon, oon käyttänyt siihen paljon aikaa ja opetellut ja opetellut ja opetellut lisää. Oon ostanut uuden objektiivin ja kalustoa tiivistänyt kahteen luottolinssiin aina kuvauksissa ja tuntuu, että kamerankäsittelykin on vahvistunut tosi paljon. Nyt kun katson 6kk takaisia kuvia, olen superkiitollinen silloin asiakkaikseni tulleille, mutta samalla vähän pahoillani, koska ovat saaneet kyllä heikompaa laatua kuin nyt keväällä kuvatut. Editointi on muuttunut niin paljon ja olen oppinut ehkä myös kuvaustilanteessa käyttämään eri kulmia ja mahdollisuuksia paremmin. Ei pitäisi olla pahoillaan, kehitys tapahtuu tekemällä ja se on hyvä juttu. Mutta silti, itse huomaan lopullisissa kuvissa sen verran ison eron, että tekisi mieli “uudelleenkuvata” viime syksyn asiakkaistani osan ainakin 😀

6 kuukauteen mahtuu siis paljon onnistumisia, paljon ilon hetkiä, yllättävän vähän mitään turhauttavaa tai negatiivista ja paljon ihania lapsia ja aikuisia, jotka ovat kävelleen kamerani eteen tänä aikana. Olen erittäin iloinen siitä, että aloitin tän silloin puoli vuotta sitten ja odotan kevät- ja kesäkautta tosi paljon! Miljöössä kuvaaminen on mun suosikkijuttuni!

Toki pandemiavuosi vaikuttaa monien perheiden raha-asioihin niin, että tällaiset “turhat” hankinnat eivät ole ykkössijalla välttämättä kovin monilla, mutta uskon kyllä, että asiakkaita riittää kesällekin.

Ajankäyttö on tässäkin ollut se, mistä on pitänyt pitää mun kaikista tarkimmin kiinni, koska kun lähdin tähän, rajasin juhlat ja häät pois senkin takia, etten halua olla koko kesää viikonloppuisin kiinni. En halua olla aina tekemässä töitä iltoja ja viikonloppuja, koska se ei jätä perheaikaa mieheni tehdessä päivätyötä, eikä hänen työnsä ole joustavaa aikojen suhteen. Niinpä olen yrittänyt tasapainoilla sen suhteen, että kuvattavaa olisi paljon iltoihin ja viikonloppuihin, mutta aikaa rajallisemmin juuri silloin. Eli kesän suhteen pitää ottaa maltilla, nauttia vielä Adrianin kotihoidossa olemisesta, Danten kesälomasta, miehen kesälomasta ja kesästä. Toisaalta kuitenkin haluan kuvatakuvatakuvata, ahhhh, kultaiset auringonlaskut, pelto-metsä-vesistö-kaupunki-maisemat, ja kaikki se ihana luonnon herääminen! En malta odottaa! Eli tästä voisimme päätellä, että ajankäytön suhteen tulee jatkossakin olemaan vaikeinta vetää raja, mutta ehkä se on positiivinen ongelma kuitenkin 🙂

Valokuvaaminen on muuten sellainen asia, joka on kahtiajakoisesti vaikuttanut mun some-vaikuttajan töihin. Toisaalta koen, että mun editointi on kehittynyt ja kuvatkin sen mukana. Toisaalta taas koen, että mulla on korkeampi kynnys julkaista yhtään mitään kuvia, varsinkaan ilman editointia, ja sitten ne unohtuu kuitenkin esim. Instagramin osalta, kun en heti julkaise. Täytyisi vaan päästää irti siitä ajatuksesta, että pitäisi niitä kuvia jotenkin hinkata ja vaan julkaista aktiivisemmin. Instagramissa aktivoituminen on muutenkin sellainen, mitä mun pitäisi tehdä, nimittäin tolla valokuvaustilillä. Kun on kaksi eri julkista tiliä, niin tuntuu, että molemmissa kasvaa välillä julkaisuväli, kun ei tule julkaistua läheskään kaikista kuvauspäivistäkään mitään, saati valmiista kuvista. No, siinäkin on yksi kehitysaskel tälle vuodelle siis 🙂

Ootteko te seurailleet mun valokuvaustiliä? Ja tervetuloa kuvauksiin kaikki innokkaat, meilillä tai Insta-DM tavoittaa parhaiten! 🙂

 

[ivory-search id=”10611″ title=”Default Search Form”]

HITONMOINEN FLUNSSA

february (1 of 1).jpg

This flu is kicking my ass right now! Hetken eilen kuvittelin, että ollaan vihdoin parempaan päin. Dante alkaa olla melko lailla  kunnossa,vielä vähän nuhainen, mutta vetää taas normaalilla energiallaan ympäriinsä. Mä sen sijaan oon tänään huonoimmillani. En oo käytännössä saanu nukuttua koko viime yönä, ku oon ollut niin tukossa ja kurkku niin kipeenä. Ja tää päivä on menny lähinnä peiton alla uikuttaen, kuinka hirveä olo onkaan. 

Tänään mun oli tarkoitus pitää töissä viininmaistelu-tilaisuus työkavereille ja olin eilen sen verran paremmissa energioissa, että sain puoli päivää tehtyä töitäkin fiksusti ja ajattelin, että tänään olisin varmaan jo ihan kunnossa palata työmaalle. Niin ehei, tänään on ollut pahin päivä tähän asti. Myös mieheni on ihan superkipeänä, ja onneksi äitini uhmasi tätä flunssapöpökotia ja tuli leikkimään Danten kanssa ja pitämään tästä huolta, sillä me ollaan molemmat niin rikki, ettei olla yhtään siinä energiassa, että saatais pidettyä yksi taapero jotenkin aisoissa ilman, että se hyppii mökkihöperönä pitkin seiniä. 

En oikeesti muista milloin olisi ollut näin HC flunssa. Lääkäri tuumasi, että tää on joku virus, joten en nyt tarkalleen tiedä mikä tää on. Dantella oli kurkunpääntulehdus, minkä useimmiten aiheuttaa parainfluenssa, mut en sit tiedä mikä meillä on. Mulla yleensä menee niin, että flunssassa kestää pari päivää kuume, nuha ja kurkkukipu ja sen jälkeen yskin jonku 1-2 viikkoa jälkitautina kuin mikäkin. Ja se yskä on aina todella inhottavaa. Nyt oon ollut jo yli viikon kipee niin, että on kuumetta, hedaria, kurkkukipua ja nuhaa, mut yskä loistaa poissaolollaan vielä. Eiköhän se oo sit seuraavan parin viikon ilo. Yngh. 

Oon siis vaan maannut sängyssä ja kattonu Suitsia (löysin netistä 8-tuottiksen, jeeeee!!!) ja nukkunu kolmet päikkärit päivässä. Todella toivon, että tää megatauti ei kestä enää ihan hirveen pitkään, koska mulla ei oo tähän aikaa eikä malttia, mä mökkihöperöidyn tän kourissa ihan täysin. Kaikki työt odottaa tekijäänsä, piha on jonku neljämetrisen hangen peitossa ja kaikki hommat ihan levällään. Onneksi Danten kummisetä oli niin ihana, että kävi pyörähtämässä meillä tekemässä etupihan lumityöt ennen kuin hanki alkoi olla sellainen, ettei sieltä olisi päässyt enää edes meidän järeällä maasturillamme saati kakkosautollamme 😀 Kerroinko muuten, että ostettiin toinen auto? En enää muista mitään, mikä edelsi tätä flunssaa, joka on tuntunut nyt kestävän jo ainakin vuoden. Ellei kaksi. 

Onko teillä jotain postaustoiveita? Mulla on ollut tarkoituksena kirjoitella niin mun hiustuotteista kuin kodin suosikeista ja Chanelin laukuista pientä opasta kuin myös pottatreenaamisesta, mut onko teillä jotain toiveita, mitä haluaisitte ehdottomasti lukea? 🙂 Lapsiperhejuttuja vai muita juttuja? 

VUODEN ENSIMMÄISET RAPUJUHLAT

*Kaupallisessa yhteistyössä Mud House Wines

rapujuhlat_1_of_1.jpg

Voitteko kuvitella, että mä en ennen tykännyt yhtään äyriäisistä? Itse asiassa yläaste- ja lukioaikaan oli seitsemän vuotta, kun en syönyt ollenkaan mereneläviä. Seitsemän vuotta. Ja siis rapuja ja kaikkia äyriäisiä vihasin monta monta vuotta. Mun on niin vaikea ymmärtää tota nyt, kun voisin elää vaan merenelävillä, rakatan sushia ja ravut vähän kaikissa muodoissa on ihan mun suosikkiruokaa. Joten, ei liene yllättävää, että siinä missä inhosin rapujuhlia (enkä sellaisissa käynyt nuorempana) ennen, nykyään mun mielestä vähintään kolmet rapujuhlat on paikallaan tässä loppukesästä ja alkusyksystä. 

Ihan totta. Ohjelmassa on yhdessä oloa, hyvää ruokaa, roppakaupalla rapuruokia ja hyvää viiniä. Sinänsä en äkkiseltään keksi mulle sopivampaa ruokaan liittyvää tapahtumaa ja otan tästä rapukaudesta kaiken ilon irti. 

Mun mielestä rapujuhlat on ihania jo senkin puolesta, että niissä on joku sellainen lämmin ja haikeakin kesän tunnelma. Sellainen fiilis, jolla juhlistetaan kaikkea ihanaa, mitä kesään kuuluu ja valmistaudutaan synkempään kauteen. 

rapujuhlat (24 of 26).jpg

rapujuhlat (13 of 26).jpg

rapujuhlat (10 of 26).jpg

rapujuhlat_9_of_19.jpg

Mun mielestä yks rapujuhlien ihanuuksia on se, että rapujuhlien valmistelu on nykyisin niin helppoa! Mä en todellakaan keitä mitään rapuja ja valmistele niitä tuntitolkulla, vaan sulatan valmiiksi keitetyt pakasteravut tai ostan kalatiskiltä valmiiksi keitettyjä tuoreita rapuja. Tavallisten punaisten saksiniekkojen lisäksi rakastan kaikkea muuta rapuruokaa, ja muutama suokki on sellainen, jotka mieluusti jaan kanssanne. Aloitetaan tärkeimmästä, eli ruokajuomasta 😀 

rapujuhlat_19_of_19.jpg

 

rapujuhlat_8_of_19.jpg

rapujuhlat_4_of_19.jpg

Mä en ole snapsi-ihminen, mä olen viini-ihminen. Ja äyriäisiin sopii valkkarit ja rosét niin hyvin, että joutuu oikein miettimään, mikä on suosikkiviini rapujen rinnalle omista suosikeista. Joskus Lontoossa asuessani kävin usein samassa ravintolassa syömässä lobster rollia ja sieltä sain baarimikolta suosituksen erääseen sauvignon blanciin hummerin kaveriksi. Suomen Alkossa samaa viiniä etsiessäni vedin vesiperän, mutta avulias myyjä suositteli toista Sauvignon Blancia, Mudhousea, tilalle. Vähän epäröiden lähdin sitä ostamaan, koska kyseessä ei ole mikään kyykkäriviini ja kyllä harmittaa käyttää reilu 15 € viiniin, josta ei ehkä tykkääkään. Ostin silti ja siitä asti oon ostanut todella useesti. 

Nyt pidin tuosta varmaan vuoden tauon puolivahingossa kun oon jotain muita suosikkejani juonut enemmän, mutta nyt kun tämä oli Alkon hyllyn päässä rapujuhla-suosikkina esillä, muistin taas nappasta tätä mukaani. En tiedä onko tää 2017 vuosikerta jotenkin tavattoman hyvä vai onko vaan vuodessa jo unohtunut tämän maku liiaksi, sillä tää on vaan aivan järjettömän hyvää! Sauvignon Blanc tunnetusti jakaa mielipiteitä. Toiset rakastaa tota herukkaisuutta, toiset ei niin välitä. Toki pakko sanoa, että Sauvignon Blanceissakin on eroja. Vaikka se on yksi mun suosikkiviinejä, myönnän, että joukossa on myös sellaisia yksilöitä, jotka maistuu ihan kissanpissalta. Sauvignon Blanc kannattaa ostaa kyllä suositusten mukaan, ja niistä harvoin löytyy ihan parhaita sieltä Alkon alimmilta hyllyiltä. Sauvignon Blancin kotialuetta on Uuden-Seelannin Marlborough (toki sitä muualtakin tulee), ja tuolta löytyy mun mielestä ehdottomasti parhaat valikoimat tuota. Mud Housella on valkkarin lisäksi aivan törkeän hyvä Sauvignon Blanc rosé, joka on ehdottomasti mun mielestä TOP3 Alkon rosé-viineistä. 

rapujuhlat (2 of 26).jpg

rapujuhlat_16_of_19.jpg

 

rapujuhlat_1_of_1-4.jpg

Vaikka Mud Housen Sauvignon Blanc on kuvailultaan ihan kuiva, niin mä väitän, että tässä on sellaista luonnollista makeutta. Hapokas se on ja herukkainen. Gerippiä, raparperia ja ryhtiä. Toimii rapuruokien ja aasialaisten ruokien kaverina superhyvin. Ja aivan älyttömän hyvä sushiviini! Kuivan ja puolimakean ystäville ehdottomasti täydellinen viini, joka tosin on hieman hintavampaa päätä, hieman päälle 15 € maksaa pullo. Viini löytyy myös ihan supertyylikkäässä ja kätevän kokoisessa hanassa (1,5L), ja silloin litrahinta on hieman edullisempi. Tuo hana on itse asiassa tosi kaunis, ja menee kyllä kattauksessakin. 

rapujuhlat_12_of_19.jpg

Mud House Sauvignon Blanc Rosé vuorostaan on hieman alle 15 € ja hyvi samantyyppinen kuin valkoinen ystävänsä, mutta siinä on ripaus metsämansikan aromikkuutta ja onhan tuo vaaleanpunainen viini vaan jotenkin niin kesän juttu! Mä ehkä jonkun toisenkin rosén kohdalla oon kehunut rosé-viinejä, mutta tän 2017 Mud Housen kohdalla on sanottava, että jos jostain viinistä haluaa aloittaa roséhen tutustumisen, niin tämä on siihen paras! 

rapujuhlat_10_of_19.jpg

rapujuhlat_11_of_19.jpg

Näistä tota valkkaria löytyy Alkoista ehkä parhaiten, myös hanaa ja roséta saa aika monista Alkoista, mutta kaikki on myös tilattavissa Alkon nettikaupasta, josta ne saa lähimpään Alkoonsa. 

Ruokapuolella taas mä oon aika perinteinen siinä mielessä, että meidän rapupöydässä on, no, rapuja 😀 Eri muodoissa. 

Perinteisten rapujen lisäksi mä rakastan chili-rapu-aiolia ja laiskana ihmisenä käyn hakee sen Stockan Herkun tiskiltä, koska se on ihan sairaan hyvää siellä! Voisin syödä sitä kilokaupalla leivän kanssa! 

Ite teen sellaisen erikoisen wasabi-aioli -sekoituksen, joka toimii rapujen kanssa superhyvin. Ja koska merenelävä-teemalla mennään, tarjoilu tapahtuu simpukoista 🙂 

rapujuhlat_6_of_19.jpg

rapujuhlat (4 of 26).jpg

rapujuhlat_15_of_19.jpg

WASABI-JOKIRAPUSIMPUKAT

TARVITSET:
Kreikkalaista / turkkilaista jugurttia 
Valkosipuliaiolia 
Wasabia 
Mascarponea 
Tuorejuustoa 

Sekoitan sekaisin saman verran kaikkia muita ainesosia (valkosipuliaiolia, tuorejuustoa, mascarponea ja kreikkalaista jugurttia) ja lisään joukkoon wasabin ja sekoitan kunnolla. Wasabia kannattaa laittaa pikkuhiljaa ja maistella, milloin on omaan makuu tarpeeksi tujua. Mä laitan n. 2 ruokalusikallista kaikkia muita aineksia. Sekoita kunnolla, annostele simpukkakuoriin tai pienille lautasille ja laita päälle hieman jokirapuja ja kirjolohenmätiä, ja viimeistele ripauksella tummaa balsamicoa. So good! Mä laitan tarkoituksella liikaa tota wasabimoussea, koska tykkään dippailla noita kuorimiani rapuja siihen. Ja mä muuten oon lisännyt pienen pisaran vihreää elintarvikevääriä tohon, että siitä on tullut kauniin vihreä, koska wasabi itessään ei välttämättä tota ihan hirveesti värjää vihreäksi. 

rapujuhlat_1_of_1-2.jpg

rapujuhlat_2_of_19.jpg

GRATINOIDUT SINISIMPUKAT

TARVITSET: 
1 kg sinisimpukoita 
3 dl valkoviiniä keittämiseen 
130 gr Mustaleima-juustoraastetta 
2 rkl korppujauhoja 
100 gr voita 
1-2 salottisipulia 
2 valkosipulin kynttä 

Nää sopii hyvin alkuruoaksi tai tuohon rinnalle kaveriksi. 

Keitä ensin sinisimpukat valkoviinissä (tähän miljoona ohjetta netissä). Mä pesen ensin kaikki simpukat läpi haalealla vedellä ja kopauttelen ne tarkistaakseni, että kaikki menee kunnolla kiinni. Kaadan 3 dl valkoviiniä isoon kattilaan, kun se alkaa kiehumaan, heitän simpukat joukkoon, laitan kannen kiinni ja varovasti vähän ravistelen. Sitten annan olla kannen alla n. 5 minuuttia. Siinä vaiheessa kaikki simpukat on aika hyvin auki. Nostan ne pois, nostelen ne pois viinistä ja otan toisen kuoren pois. Laitan kaikki simpukat pellille leivinpaperin päälle. 

Sekoitan Mustaleima-juustoraasteen, korppujauhot, hienonnetun sipulin ja valkosipulin keskenään ja sitten lisään joukkoon mikrossa hieman sulatetun voin. Sitten annostelen ton juustosekoituksen simpukoihin ja laitan n. 7 minuutiksi uuniin n. 175-200 asteessa. Mä oikeestaan vaan katon milloin nuo alkaa ruskistua, ja otan pois. Ei ne kauaa oo, 5-10 minuuttia uunista riippuen 🙂 Tarjoile lämpimänä! 

rapujuhlat_1_of_1-3.jpg

rapujuhlat (14 of 26).jpg

Rapujen kanssa tykkään raikkaasta salaatista, joka on esim. tässä tapauksessa ollut rucola-tomaatti-paprika-mansikka-vuohenjuusto-parsa -sekoitus, johon heitin hetken mielijohteesta vielä pinjansiemeniä. 

rapujuhlat_14_of_19.jpg

rapujuhlat (16 of 26).jpg

rapujuhlat_18_of_19.jpg

Loppujen lopuksi rapujuhlien kasaan kyhääminen ei vie tuntia pidempään, vaikka näyttää kauhean monimutkaiselta. Tällä kertaa meidän rapujuhlat on ollut kesäisen pirteä värien sekamelska, mutta rakastan myös pelkistetyn valkoista kattausta, jossa ravut pääsevät todelliseen oikeuteensa kaikessa punaisuudessaan 🙂 

Onko muita rapujuhlafaneja? 

*Alkoholilainsäädännön vuoksi postauksen alkoholiin liittyvä kommentointi poistetaan*