Long time no ootd

Mitä se tämä on? Asupostausko? Ei kai! En tiedä mikä on iskenyt, mutta pitkästä aikaa on alkanut taas pukeutuminen kiinnostamaan. En mä nyt toki oo alasti elänyt tätä mennyttä vuottakaan, mutta legginsien ja huppareiden iloisessa maailmassa olen itseni löytänyt seilaamasta. Ja metsäkamoissa sienimetsällä.

En osaa sanoa mitä on tapahtunut tänä vuonna ja jo osittain viime vuonna. Ehkä pandemiavuosi, ehkä muuten vaan loppuunpalaminen ulkonäköjuttujen suhteen. Tai jollain tasolla kyllä pukeutuminen, muoti ja kaikki sellainen on kiinnostanut aina, mutta nää elämän tänhetkiset kierrokset kahden pienen lapsen kanssa vaan jotenkin vei siihen, että itse jäi jatkuvasti prioriteettilistalla vähän kauemmas ja ne oman elämän pinnalliset osat kaikista viimeisimmäksi. Ja nyt on taas jotenkin pitkästä aikaa tosi kivaa pukea ja heittää kevyttä arkimeikkiä kasvoille ja lähteä ulos välillä jopa korot kopisten! Ei se kyllä sitä muuta, että siltikin 90% ajasta oon legginseineni homssuisena menossa ulkoilutakki päällä ja pipo päässä.

Mutta en tällä kertaa kun maanantaina olin hoitamassa asioita ja kerrankin ihmisen näköisenä!

Päädyin jopa otattamaan asukuvat itsestäni iskemällä mieheni käsiin kameran, nimittäin tykkäsin tästä asusta ihan superpaljon! Oon blogannut jo yli 13 vuotta ja tietyt asiat ei ehkä muutu koskaan. Esim. mun ihastus sini-valko-konjakinruskea -värimaailmaa kohtaan. Korkeiden saappaiden fiilistely syksyisin ja se, että pukeutumisessani on aina hyvin vahvasti tiettyjä kausia.

Kuten nyt tämä equestrian -henkisen muodin fiilistely ja liivirakkaus! Voisin pitää liiviä joka päivä ja tää liivi oli täydellinen löytö tähän väliin! Käytiin ennen Kotkaan matkustamista Itiksessä lasten kanssa, kun sattui olemaan matkan varrella ja samassa paikkaa oli EspressoHouse (äiti tartti kahvia) ja Citymarket (lapsi tartti tiettyjä vaippoja, joita saa vaan Cittareista ja jotka äiti unohti pakata mukaan) ja käveltiin Carlingsin ohi. Carlings ei oikeen kuulu niihin kauppoihin, joissa mä käyn. Tai no, ollaanpa rehellisiä. Tällä hetkellä mä käyn yleensä kotiin ja sisustukseen liittyvissä kaupoissa, lastenkaupoissa ja ruokakaupoissa. Aika vähän tulee käytyä missään muotikaupoissa, jos Ratinan Zaraa ei lasketa. Siellä tulee välillä jopa käytyä. No anyway, ei oo oikeen koskaan Carlings kuulunu mun listalle shoppailukohteita, ja en ees tiennyt, onko Pirkanmaalla Carlingsia. Se jotenki on unohtunu multa kauppana täysin. No, ikkunasta bongasin tän liivin ja kävin nopeasti sovittaa. Oli tosi ihana, mutta pää ei toiminut ilman kahvia, joten päätin jättää vielä kauppaan ja pohtia asiaa muutaman päivän. Kouvolassa kun käytiin kauppakeskuksessa lounaalla, suuntasin Carlingsiin hakemaan liivin pois, koska se oli kaks päivää koko ajan kummitellut mielessä.

Jotenkin vaan täydellinen! Malli, matsku, värit ja kaikki! Sinisten farkkujen ja valkoisten tai ruskeiden neuleiden kanssa toimiva, ja niitähän mulla riittää. Ehkä jopa mokkatakin päälle kivannäköinen? Ehkä. En tiedä, täytyy kokeilla!

Pukeutumisintoani ei kyllä vähentänyt ainakaan tämä täydellinen vihreä Longchampin messenger-laukku, jota oon ettinyt second handina nostalgiafiiliksissäni jo pari vuotta ja joka nyt löytyi mulle yhdeltä seuraajistani! Ihana! Miten voikin jokin asuste miellyttää silmää näin paljon vuonna 2001 ja 2021? Nyt en itse asiassa oo varma, milloin tää on tullut myyntiin, mutta about 2000-luvun alussa mulla tällainen oli mustana ja oon jo pari vuotta potkinut itseäni siitä, että en tiedä yhtään missä ko. laukku on. Ehkä möin sen, ehkä on jossain vanhempieni varastossa. No, tämä vihreä on vielä ihanampi ja täydellinen aisapari niin mun Mulberryn kaulahuiville kuin myös tälle liiville!

Mango neule huivilla
Zalando saappaat (Bianca Di -merkkiset)
Zara farkut (ikivanhat)
Carlings liivi (STAY)
Longchamp laukku

Olipa hassua tehdä asupostaus piiiiiitkästä aikaa! Toivottavasti into jatkuu ja näitä tulee taas vanhaan tapaan tai ees välillä!

Mitäs tykkäsitte asusta? Ja vitsi pakko sanoa, että tykkään kyllä tästä oman blogipohjan mahdollisuudesta kuvien vierekkäisyydelle postauksissa, nää on jotenki kivannäköisiä asukuvissa! Mitä mieltä te ootte?

Muhkeaa, puhvia ja runsasta

Just kun ilmoitin viime viikon alussa, että mä en löydä ikinä yhtään mulle sopivaa pantaa, niin maksaessani kampaajalla, huomasin telineessä kivan kultaisenruskean pannan, jonka mallasin päähäni ja ihastuin. Pakko oli saada sama myös vaaleanpunaisena kun käytin tuota ruskeaa monta päivää putkeen heti.

Niin helppo keino piilottaa vähän huono tukkapäivä ja viedä huomio kasvoilta! Kultaisenruskea sopii hiuksiin, mutta tämä pinkki on oma statementinsa! Myös tämän asu mekko oli sellainen löytö, joka meinasi jäädä kauppaan. Mä en koskaan jaksa sovitella vaatteita kaupoilla, laiskuus iskee, ja samalla oon tosi huono palauttaa mitään hutiostoksia, joten usein joku juttu jää henkariin, ellen oo erityisen energisellä tuulella. Keväällä jotenkin tulee ehkä helpommin sovitettuakin jotain, kun ei tarvii kuoria tuhatta kerrosta, mut nyt olin tulossa verikokeesta ja vähän huonolla fiiliksellä lääkärikäynnistä, mutta kun piti tappaa hetki aikaa, niin eksyin Ginan ikkunaan. Ihastuin tän mekon kuosiin, mutta mallattuani peilin edessä meinasin jättää sen henkariin. Mä yleensä tykkään, että mut jätetään rauhaan kaupassa ja aktiiviset myyjät harvoin saa mua kiinnostumaan mistään, mutta onneksi tällä kertaa kun olin viemässä mekkoa sovittamatta takaisin paikalleen, myyjä huikkasi, että mekot on kaikki -40%, joten sain vielä lisäsyyn sovitella tätä. Ja siitä päätellen paljon tää on saanu teiltä kysymyksiä, se kannatti 😀 Itsekin tykkään tästä kuosista tosi paljon ja mekko istuikin ihanan rennosti päälle. Puhvihihat, kulmikas pääntie ja muhkea helma toimii just täydellisesti arjessa rentona kesämekkona.

Jotenkin viime aikoina on taas löytynyt iloa pukeutua, iloa joka on ollut jo pidempään poissa. En ehkä edes tajunnut sitä siinä hetkessä, mutta nyt kun tuntuu kivalta pukea ja meikata, huomaan, että tossa mentiin piiiitkä kausi vaan leggareissa. Tiedän, että COVID on vaikuttanut, mutta ennen kaikkea musta tuntuu nyt pitkästä aikaa siltä, että mä oon taas mä. Ja sen huomaan tosi monessa asiassa, mukaan lukien ihan vaikka siinä, miten luontevaa on olla pitkästä aikaa kuvissa. Mun mielestä on vähän surullista miten vähän puhutaan kaikista niistä muutoksisa, jotka kroppa kohtaa lasten myötä. Mieli vetää aikamoisen rumban läpi, mutta niin vetää kehokin. Eikä se liity pelkästään siihen isoon mahaan ja sit siihen, kuinka tehokkaasti ja nopeasti maha lähtee. Usein näkee kuvia ja ajatuksia postpartumiin liittyen, mutta se on vaan osa asiaa. Mä tiedän ainakin omalta kohdalta, että kun raskauskiloja tokassa raskaudessa tuli reilu 6, niin ne myös jäi sinne synnärille. Mutta aivan eri kroppa sieltä tuli takaisin. Imetys oli oma osansa ja kun katson vuoden takaisia otoksia, huomaan, kuinka erilaiselta näytän. Jotenkin turvonneempi, kasvonpiirteet on erilaiset, kaikki on vähän erilaista. Hormonit elää ja muuttuu paljon parissa perättäisessä raskaudessa, mutta myös sisällä tapahtuu muutoksia, joita ei näe. Mulla esim. rintakehä leveni huomattavasti ja takamus vuorostaan katosi. Ykskaks vanhat tutut mallit ei enää sopineetkaan, ja piti löytää kaikki uudelleen.

Ja mulla ainakin tuntui siltä, että vasta lähes 1,5 vuotta synnytyksestä mun kasvot palautui omannäköiseksi ja tuli sellainen yhtäkkinen “hei, mä näytän iteltäni!” -fiilis. Samalla tajusin kuinka pitkään se oli poissa. Me edelleen ajoittain pohditaan sitä, mikä on meidän lapsiluku ja pakko sanoa, että vaikka raskaus on asia, josta olen erittäin kiitollinen, että olen saanut kokea sen kahdesti, niin olen oikeastaan kiitollinen siitä palkinnosta, en itse siitä ajasta. Tuntuu erittäin jotenkin ahdistavalta ajatuskin joutua kulkemaan taas toi muutosten polku uudelleen. Omalla tavallaan se, että raskautta ja synnytyksen jälkeistä aikaa nimitetään välillä toiseksi teini-iäksi, on erittäin osuvaa. Mä en nimittäin koskaan ajatellut, että mun kropan malli muuttuu näin paljon ja että mulla kestää tosi kauan tuntea kroppani tietyllä tapaa täysin omakseni. Toisaalta elämänmittaisella polulla tää on tosi lyhyt aika, mut toisaalta, että tuntuu hyvältä, kun tuntee itsensä jotenkin erittäin kotoisaksi omassa ihossaan.

Tietyllä tapaa oon huomannut vähän teini-iän kaltaista tyylinkin etsimistä pitkästä aikaa itsessäni. Korkeavyötäröiset shortsit ja tiukka napapaita eksyi yksi päivä päälle ja ihmettelin itsekin tätä. Siis tiukat, tai no melko tiukat, vaatteet? Ei oo pahemmin näkynyt. On tuntunut siltä, etten tunne kroppaani ja siksi helpoin vaate on ollut joku säkkimäinen mekko, jonka alla voi olla ihan minkä tahansa mallinen keho. Tää mekko kuuluu just siihen kategoriaan. Ja ehkä just siks meinasin eka viedä sen pois. Koska oon osittain tietoisestikin yrittänyt löytää mun vartaloa uudelleen ja tuntea sen jotenkin paremmin ja pukeutua välillä myös sen mukaisesti, enkä sitä piilottaen.

Jollain tapaa myös huomaan, että elämäntyyli on vaikuttanut pienin tavoin pukeutumiseen. Printit on pop, koska lapset onnistuu yleensä jotenkin mutkin sotkemaan, ja lyhyen hameen alle tulee puettua aina shortsit, koska liikkuminen tykinkuulien kanssa on vaikea ennakoida. Mut noi on sellaisia isompia juttuja. Pienempiä muutoksia on paljon. Käytän tosi vähän korkoja nykyään ja huomaan sen asuvalinnoissani. Mun silmään tosi monet vaatteet ja asut oikein kaipaa kaverikseen korkkareita, ja näyttävät heti aivan erilaiselle, jos jalassa on matalat kengät. Jotenkin ballerinoista tulee herkästi mieleen oma lukioikä ja söpistely pillifarkuissa ja ballerinoissa, ja niihin en osaa kajotakaan, joten käyttöön jää bootsit, tennarit ja lenkkarit. Aika erilainen fiilis tulee kuin vaikkapa korkeiden saappaiden tai avokkaiden kanssa. Tääkin mekko näyttää ihan erilaiselle korkkareiden kanssa. Mutta tuntuu jotenkin ihan vieraalta ajatus, että joskus sitä käytti korkkareita jatkuvasti, ihan kaupungille vaan lounaalle lähtiessä tai muuten vaan. Nyt kaivan luottokenkäni pölyttymästä synttäreinä ja ehkä jonnekin ravintolaan aina välillä.

Jollain tapaa kaipaisin töihin kodin ulkopuolelle. Ja sitähän olen viime aikoina tehnyt. Valitettavasti se ei kyllä auttanut tässä asiassa laisinkaan. Nimittäin mä kuvaan yleensä leggareissa ja hupparissa, koska pyörin studion lattialla tai jossain rämeikössä ties missä asennoissa ja joku mekko nyt on yleisesti ottaen ihan typerä yritys mulle niissä tilanteissa. Nostan hattua kaikille tyylikkäille valokuvaajille, jotka ottaa kuvia kukkamekossa, nahkatakissa ja hatussa. Ite etin mukavimmat vaatteet, joiden tuhoutuminen ei haittaa. Huomaan tän nykyisen elämäni muuttavan koko ajan mun pukeutumista, meikkaamista ja vaikka tukkatyyliä. Siinä missä ennen olin suurimmaksi osaksi aikaa meikit nassussa, tukka kiharalla ja päällä joku näyttävä mekko ja korkkarit, nyt oon enemmän Birkenstocks + leggarit ruokakaupassa -ihminen. Sit kun tottuu siihen peilikuvaan, niin alkaa näkemään sen edellisen ihan kummallisena. Vietin ennen arkea juhlavammassa lookissa kuin nykyisin suuren osan juhlista. Silloin se ei tuntunut juhlavalta, enkä missään nimessä häpeä tai kadu sitä. Päinvastoin! Välillä jotenkin kaipaan sitä! Onhan se jotenkin surullista, että viettäisi suurimman osan arjessa “jossain vaan vaatteissa” ja kivat ja näyttävät vaatteet ja erilaiset muodot, siluetit, värit ja kuviot olisi harvinaista herkkua. Siks oon varmaan viime aikoina tehnyt muutamia hankintoja, jotka on huomiota herättäviä. Valkoisen sijaan halusin pinkin pellavapaidan ja harmaan sijaan ostin juuri kirkkaansinisen paidan. Ja sama päti tähän mekkoon. Tätä sai valkoisenakin nimittäin. Mut mä ihastuin tähän. Tuhat ja yks väriä, isot hihat, muhkea muoto. Tää on just niin tårta på tårta ku olla ja voi and I love it!! Se menneisyyden Anna, joka puki kolmerivisen niittivyön röyhelömekon kanssa, iski kaulaan kettingin ja ranteisiin pari kiloa niittikoruja, on ihan vähän mielissään. On täällä jossain beigen ja okran ja legginsien alla vielä se ihminen, joka nauttii siitä, että seisoo peilin edessä ja miettii, laittaisko mekon kanssa vaaleanpunaisen laukun vai vaaleanharmaan.

Ja voi vitsi miten hauskaa oli havahtua hetkeksi siihen ajatukseen, että hei apua, mä oikeesti harkitsen asusteita, enkä vaan nappaa ekaa käteen sattuvaa.

Tiedän että kirjoitin hyvin samanlaisia ajatuksia juuri viimeksikin, mutta antakaa mulle hetki. On jännittävää herätä horroksesta tajuamatta olleensa pitkään horroksessa.

Miten meni? Oliko oikea värivalinta laukuksi ja mitäs muuten tykkäätte asusta?

Kahviseurani totesi, erittäin hyvällä, mun näyttävän ihan Blair Waldorfilta, joka tälleen Serena -fanin ajoi ehkä minimaaliseen kriisiin, mut sit totesin, että ei, tää panta ei oo ällösöpö vaan just hyvä! 😀 Sitä paitsi niin kauan kun mulla ei oo pannan kaverina bleiseriä, mulla on vielä pari askelta Blairiin 😀

Mekko on Gina Tricotin (tämä!), laukku Chanelin, panta Cocobellan ja kengät Lacosten
(I know, 2000-luvun alussa teini-ikäni viettäneenä tekis mieli repiä noi krokotiilit aika näppärän nopeesti sanonko minne, mut nää on maailman parhaat valkoiset sirot perustennarit!!)

Oli muuten ihan parasta, että eksyin sinne sovariin, sillä matkalla sinne päädyin kokeilemaan samaan konkurssiin yhtä farkkuhaalaria, ja se oli täydellinen ja alessa 14 €! Siis ai että! Oon ettinyt täydellistä farkkuhaalaria ties miten kauan, ja nyt törmäsin siihen täysin vahingossa! Tämä on kyseessä ja näyttäisi olevan netissä 16,50 € alessa ja kokoa S olis vielä. Mulla on M, mukavan rento on päällä, vaikka miellän itseni enemmän L-kokoiseksi, joten jos normaalisti pidät M-kokoa, voisi olla just sulle passeli! 🙂

PERJANTAIN PARHAAT : KORUT

korut (3 of 14).jpg

Ajattelin aloittaa uuden postaus-sarjan, Perjantain parhaat. Tässä ajattelin esitellä jollakin aiheella aina sen hetken parhaita. Matkakohteita, ruokia, vaatteita ja vaikka sisustusjuttuja. Ajattelin aloittaa koruilla, sillä niistä mun on ollut tarkoitus kirjoitella jo pidempään. 

Mä rakastan koruja ja mulla on lähes aina koruja. Korujen tyyli on vuosien varrella muuttunut tosi paljon. Tykkään vähän sirommista ja naisellisista koruista nykyään ja se on iso muutos nuoruusvuosiin. Kuka muistaa mun Guessin kettingin, joka mulla oli AINA kaulassa joskus vuosina 2008-2012? Ei tulisi mieleenikään sellainen nyt, mutta silloin se oli lempikoruni. Tykkäsin isosta kellosta, isoista koruista ja sormuksista ja siitä pirun kettingistä, joka oli mun ehdoton suosikki. Pidin myös noihin aikoihin paljon nahkaisia ja leveitä koruja ranteissa ja tunsin itseni alastomaksi ilman ranteita täynnä jotain killuttimia. Tavallaan edelleen tykkään tuosta tyylistä ja välillä mietin, että harmi kun on tylsistynyt tässä vuosien varrella näin paljon. Mutta sitä kai se ikä teettää. Nykyään tykkään tosi paljon siroista, pienistä ja ohuista koruista. Mulla ei oo ihan hirveesti arvokoruja, ja niitä harvoja käytän itse asiassa tosi harvoin. En pysty perustelemaan itselleni tuhansien eurojen koruja, koska oon haka hävittämään ja hajottamaan. Pidän siis yleensä hopeakoruja ja sellaisia “edullisempia” pukukoruja. 

korut (1 of 14).jpg

korut (2 of 14).jpg

korut (8 of 14).jpg

1. Kihla- ja vihkisormus

No tietenkin mun kihla-ja vihkisormus on mun suosikkeja. Mulla on platinaiset sormukset timanteilla. Halusin sirot ja kapeat sormukset, joita voi halutessaan pinota. Ja kihlasormukseen toiveenani oli emerald cut halolla. Nyt kun sormukset on sormessa olleet yli pari vuotta, oon ehkä vielä rakastuneempi niihin kuin ennen. Rakastan rakastan rakastan sitä miten painottomalta nää tuntuu ja miten ihanan helpot ne on arjessa. Ei jää kiinni, ei raavi, ei paina. Huollan näitä pesemällä ne kerran viikossa Fairylla ja superpehmeällä hammasharjalla ja kiilto on aina kuin uudessa sen käsittelyn jälkeen. Oon tykännyt hulluna platinasta, sillä tää ei oo vaihtanut yhtään väriä ja on edelleen kuin uusi. 

korut (4 of 14).jpg

2. Thomas Sabon rannekorut

Se lähti jostakin yhteistyöstä, jossa sain rannekorun ja valita muutaman Karma-pallon. Nyt mulla on 29 helmeä, 22 hopeista ja 7 ruusukultaista neljällä eri ketjulla. Moni varmasti tunnistaa nää, sillä nää on näkyny mulla asukuvissa melkein aina. Tykkään näistä aivan hulluna. Nää on niiiiiin yksityiskohtaisia nää helmet ja ne on tosi kauniita. Omia suosikkejani on mieheltäni poikamme syntymän kunniaksi saadut vauvajalat, helmi simpukassa, maapallo, tuo maailman yksityiskohtaisin kilpikonna ja ruusukultainen infinity-helmi, jossa on vaaleanpunainen sisus. Mutta rehellisesti sanottuna tykkään näistä kaikista 😀 Tykkään leikkiä näillä ja vaihdella niiden järjestystä ja paikkoja nauhoissa ja sekoitella mitä näitä pidän keskenään. Suurin osa näistä mulla on ollut jo pidempään, mutta nuo ruusukultaiset on uusia. Näitä Karmoja oon saanut paljon lahjaksi ja niitä on tullut kerättyä pikkuhiljaa, mutta nyt kun Thomas Sabon liike meni kiinni Itiksessä ja kaikki tuotteet oli -50%, ostin nuo kaikki ruusukultaiset kerralla, sillä olin niitä miettinyt jo pitkään.

korut (5 of 14).jpg

korut (6 of 14).jpg

korut (7 of 14).jpg

Nää on siitä hauskoja, että joka helmellä on oma merkitys ja musta on hauska lueskella niitä. Käytän näitä Karma-koruja aina, joka päivä ja niiden kanssa usein myös tuota helmikorua Sabolta, jossa on kiinni tuo rusetti-charm. Mun nuo korut on osa jo useamman vuoden vanhoja ja ne on silti erinomaisessa kunnossa. Oon noi ketjut välillä pessy Fairyllä ja hammasharjalla ja hieman myös kiillottanut hopealiinalla. Hyvin lähtee kaikki kertynyt lika ja sitähän on vuosien aikana kertynyt, kun koru on ollut kaikkialla rantaa myöten. 

Nää on niin ihanan yksityiskohtaiset, että voisin tuijotella näitä ja ihastella uusia tällaisia tuntitolkulla 😀 Superhelppo lahjaidea myös, ainakin mieheni tykkää hyödyntää tätä 😀 

korut (2 of 4).jpg

korut (11 of 14).jpg

korut (1 of 4).jpg

3. Chanelin rintaneula(t)

Tuo helmirintaneula on ollut mulla nyt pari vuotta ja tykkään siitä mahdottoman paljon. Se on ollut niin pannassa, paidassa, takissa, huivissa, pipossa ja missä ikinä kiinni. Se on musta tarpeeksi arkinen arkikäyttöön, mutta kimalluksen ja helmien vuoksi sopii myös juhlaan. Ja sillä saa kivan yksityiskohdan moneen eri tilanteeseen 🙂 Tykkään hirveesti kun tuo väri on shampanjakulta, eli sopii sekä hopeaan, että kultaan kun taittaa väriä vähän erikoisesti. Näissä kuvissa ehkä sellainen aidoin perusväri, mutta ulkona näyttää helposti hopeiselle.

Uusin näistä koruista on tuo hopeinen Chanelin rintaneulani, jonka hankin taannoin. Tää on musta ihana, ja erityisesti sopii arkiasuihin hyvin! Mulla on itse asiassa yhteensä neljä Chanelin rintaneulaa, mutta nää kaks on mun tänhetkisiä suosikkeja. Tykkään isoista, vähintään 4 cm leveistä rintaneuloista, jotenkin rintaneuloissa the bigger the better, toisin kuin muissa koruissa 🙂 

korut (10 of 14).jpg

4. Efva Attlingin P+ korut

Nää korvikset mulla useimmiten on korvissa. Rakastan näitä korviksia, oon tykännyt siitä asti kun ne ensi kerran näin tuttavan korvissa. Sain onneksi nämä mieheltäni lahjaksi ja olen pitänyt niitä onnellisena aina siitä asti. Samaan sarjaan kuuluvaa riipusta pidän ajoittain myös, vaikka oon vähän huonompi käyttämään kaulakorua kuin rannekoruja ja korviksia. Mulla itse asiassa hukkui näistä toisesta korviksesta jotenkin mystisesti tuo tähtiosa, mutta Efva Attlingilta onneksi sai ostettua vain yhden tällaisen! Hallelujaa, sillä nää on ihan mun lemppareimmat korvikset! 

korut (4 of 4).jpg

5. Thomas Sabon kaulakoru 

Sain mieheltäni ekaksi joululahjaksi tämän korun Thomas Sabolta ja se on melkein aina mulla kaulassa. Suihkussakin 😀 Aina kun mä otan tän pois kaulasta, niin hukkaan sen jonneki ja sit etin sitä ihan paniikissa, joten oon vaan tyytyny pitää sitä lähes aina kaulassani. Tykkään tästä hullun paljon, se on musta aivan superkaunis, mutta toki myös tärkeä sen vuoksi, että se oli ensimmäinen lahja mieheltäni. Näppäränä tyttönä en näköjään ottanut omaa kuvaa siitä, eli tihrustelkaa siitä sitten 😀 

Myös tuo Thomas Sabon karttapallo-koru on yksi suosikkikorujani, jota pidän yleensä varsinkin kesällä tosi paljon. Muodostaan huolimatta kyseessä ei ole helisevä bola-koru, vaan se on ihan ontto pallo. Vaikkei kyseessä olekaan bola-koru, niin äärimmäisen mieluisa oli vauvana Dantelle, se hypisteli sitä aina 🙂 

korut (3 of 4).jpg

6. Lempparit rihkamat

Molemmat on muistaakseni Zarasta, molemmat on ihania! Noi isot helmipallot on molemmat hajonnu kertaalleen. Ei sinänsä ihme, toisena niistä kerroista eräs nimeltämainitsematon taapero heitti korviksen huoneen poikki (kiitos rakkaani), mutta onneksi tämän erään monsterin isi liimasi sen kuntoon pikaliimalla. Palmut on ihan suosikit aurinkolomilla, palloja pidän muutenkin paljon 🙂 

Mikäs näistä on eniten teidän mieleen?