Vuoden paras viikonloppu (ja muita elämyksellisiä kesäideoita)

Kaupallinen yhteistyö: Elämyslahjat

Vitsi miten mieletön viikonloppu meillä oli Helsingissä tuossa taannoin! Oli asiaa Helsinkiin muutenkin ja tuli vihdoin käytettyä Elämyslahjoilta saamani yllätyselämys! Elämyslähettiläänä olen päässyt kokemaan aika ihania juttuja tässä viime kuukausien aikana, mutta kyllä tämä edellinen vei kruunun, eikä pelkästään Elämyslahjojen osalta, vaa yleisestikin. Siis ihan ehdottomasti yksi tämän vuoden ihanimpia muistoja jäi tästä päivästämme. 

Mun yllätyselämys Elämyslahjoilta sisälsi hurjistelua mulle ja miehelleni ja aamu alkoikin Aurinkolahden rannalta, jossa me saatiin käyttöömme kahdeksi tunniksi vesijetti ja saatiin painella sillä kaksi tuntia oman mielemme mukaan, kartassa reitti keskustaan merkittynä. Täydellinen kuuma kesäaamu ja aivan mieletön ajopeli alla me siis lähdettiin liikkelle satama-alueelta, vesijetteiltiin Suomenlinnan edustalle asti ja takaisin päin lähdimme pyörähtämään vielä hurjistelemassa ja pomppimassa tuolla. Mä rakastan vesijetteilyä ja tunnen olevani niiiiin elossa aina vesijetin selässä! Vesi on mulle rakas elementti, uskallan mennä lujaa, koska en pelkää kaatumista veteen ja nautin siitä tuoksusta, äänestä, tunteesta! Vuoroteltiin kuskeja ja ihan yhtä ihanaa oli roikkua kiinni miehessäni kuin painaa kaasua hänen halatessa mua tiukasti vyötäröltä! Aivan älytön kokemus kaikin puolin! Me ollaan vedetty vesijetti-safaria Fijillä mieheni ja joskus vuosia sitten Merin kanssa, ja ne on olleet älyttömän ihania kokemuksia, mutta tässä oli lisänä tietty nostalgisuus, nimittäin tutuissa ympyröissä, Suomen mielettömän kauniissa maisemissa pyöriminen oli jotenkin asteen verran kauniimpi kokemus vielä! 

Ja hei, mä oon tottunut sellaisiin turistipaikkojen vesiskoottereihin, mihin tätä ei voinut edes verrata. En tiedä vesijeteistä mitään, mutta sanoisin tän olevan jotain luksusauto-luokkaa niissä 😀 Bluetoothilla musiikki pauhaamaan kaiutimista, laite totteli kuin unelma ja kyyti oli niin pehmeää, että ei ollut mikään paikka jumissa ton jälkeen. Kun rokki soi kaiutimista ja kaasua painoi niin lujaa kuin lähti hyppien puhtaan Suomen vesistöjen pienessä aallokossa, niin tunsi oikeesti elävänsä täydellistä onnea! En pysty sanoin kuvailemaan kaikkia niitä tunteita, jotka tuossa tuli käytyä läpi, oli vaan niin hyvä olla. Tajuntaan ei mahtunut mitkään murheet tai arkiset ajatukset, vaan kaksi tuntia nautimme vaan tuosta kaikesta. Vesi näytti suorastaan sametilta kun ajelimme avoimemmalle alueelle ja mentiin hissukseen, eli n. 50 km/h vauhtia. 

Mies hyppäsi tämän jälkeen vielä flyboardin selkään ja kävi sillä kikkailemassa hetken. 

Kaikki oli muuten järjestetty superhyvin, perehdytys erittäin miellyttävää ja asiantuntevaa ja koko homma toimi erinomaisesti! 

Me tosiaan päädyttiin tähän niin, että sain Elämyslahjoilta yllätyselämyksen, ja tää onkin sellainen uudehko juttu Elämyslahjoilla, josta halusin kertoa teille vielä tarkemmin. Eli tosiaan, jos haluat yllättää esimerkiksi itsesi, niin tää on mahtava! Nimittäin et itsekään tiedä, mitä saat! Vaihtoehtoja on mm. nautiskelijalle, kulinaristille, kokeilunhaluiselle ja seikkailunhaluiselle ja lahjakortin ostamalla maksat tietyn summan ja saat yllätyselämyksen sillä. Myös jos valinnanvaikeus iskee lahjaa pohtiessa, tällä voi ulkoistaa pohdinnan Elämyslahjoille. Toki Elämyslahjoille saa myös avoimia lahjakortteja

Mä en olis välttämättä edes tajunnut miettiä tällaista vaihtoehtoa meille, joten tää tuli ihan täydellisenä mullekin! 

Elämyslahjoilla on hurja valikoima kaikkia ihania puuhia ja nyt kun kesälomat on monilla alkanut, keräsin tähän näitä mua kutkuttavimpia elämyksiä. 

Tämä meidän paketti löytyy täältä, mutta siihen on vaihtoehtoina myös pidempiä aikoja! Esim. 8h löytyy myös, ja sillä aikaahan käy näppärästi vaikka jossain saarella lounaalla ja vaikka missä! Lisäksi löytyy hurjasti muita vesielämyksiä, kuten esimekiksi flyboard, wakeboard ja jetboard. Oon jo mielessäni menossa Paraisille kokeilemaan jetboardia!

Mun mies oli nyt kolmatta kertaa flyboardaamassa ja se on ihan hänen lempparein aktiviiteettinsa, ja odottaa jo seuraavaa kertaa (jonka varasikin jo :D). On kuulemma yllättävän helppoa kun hiffaa miten kroppa toimii tuossa ja sit pääsee revittelemään. Näiden lisäksi veteen löytyy aktiviteetteja vaikka kuinka paljon kesäksi, SUP-lautailusta, jahtia, purjehdusta, kalaretkeä ja vaikka mitä. Mä haluaisin ehdottomasti tänä kesänä purjehtimaan ja suppailemaan Helsingin edustalla, joten ne on ainakin mun kesän listalla. Osa vesiaktiviteeteista sopii koko perheelle, osa vain aikuisille, mutta Elämyslahjoilla on koottuna paljon koko perheen aktiviteetteja eri osa-alueilta omalle sivulleen, eli siihen kannattaa tutustua, jos on lapsiperheellä kesälomaideat vielä auki! Meillä oli yksi lahjakortti, jonka oon saanut synttärilahjaksi, ja ostin just meille perheaktiviteetiksi Kirkkonummelle Kotieläinpihan perhepaketin! Luulen, että meidän eläinfanit on onnesta soikeena tuolla! (Lapsetkin, mun lisäksi siis, jos joku muistaa sen pesukarhu-kohtaamisen viime vuodelta :D) 

Vesipetoilun lisäksi mun sydän sykkii kaikelle vähän jännittävälle ja yleensä aina haaveilen noiden lentoelämysten parissa. Nyt on yksi niistä lähempänä kuin koskaan, nimittäin juuri ostin itselleni lahjakortin varjoliitämiseen Tampereella, ja en malta odottaa!! Veikkaan, että taas on käsillä yksi vuoden ikimuistettavimpia hetkiä! Laskuvarjolla oon jo hypännyt, samaten benjihypyn, ja itse asiassa toi mun hyppäämä Suomen korkein benjihyppy löytyy Elämyslahjojen valikoimasta myös! Kuumailmapallolla lentäminen on ollut kanssa yksi sellainen asia, josta haaveilin vuosia ja pääsin toteuttamaan tämän jo viitisen vuotta sitten Suomessa ja sittemmin myös Kappadokyassa. Ehdottomasti suosittelen sitä kaikille, se on rauhallista, eikä pelota, ja se on kuin purjehtisi taivaalla veden sijaan! Esimerkiksi häälahjaksi isommalta porukalta toi on mun mielestä ihan mieletön lahjaidea! 

“Tuolla näkyy Viikkari!!!”
Aivan älyttömän hieno laite, aivan eri sarjaa kuin nuo turistijetit, mitä oon kokeillu reissussa 😀

Nyt kesäaikaan toi Luontoelämykset-kategoria tarjoaa tosi paljon ideoita! Miltä kuulostaisi alpakkapatikka Yyterissä? Tai kanoottiretki keskiyön auringon alla? Tai heppamainen puuhapäivä? Köysirataseikkailu koko perheelle (myös perheen pienemmille)?

Monet näistä elämyksistä on mun mielestä yllättävän edullisia ja Elämyslahjojen kautta tulee löytäneeksi aina ihan supermielenkiintoisia aktiviteetteja, joita mä en ois osannu ees ajatella! Ja sit aina ku pyörin tuolla sivulla, niin haavelista sen kuin kasvaa! Onneksi sitä pääsee aina myös lyhentämään, ja oonkin viime vuosina vastannu lahjatoiveisiin sanalla “Elämyslahjojen lahjakortti”. Sillonki ku multa kyseli siskoni läheiset häälahjaideaa. 100% rehellisesti koen, että yhteinen aika ja elämys on jotain, mitä ei rahalla saa. Sitä nimittäin ei tule varattua välttämättä ikinä ilman sitä ensimmäistä kipinää, lahjakorttia kädessä kertomassa, että NYT! En mä esim. välttämättä olis ensimmäisenä varannut aamupäivää kaksin meille miehen kanssa, vaan valinnut jotain perheaikaa, ja tää oli enemmän kuin paikallaan tähän väliin. Tuon kahden tunnin aikana ehdimme rakastua toisiimme taas lisää, kun pääsi tuntemaan itsensä nuoreksi ja huolettomaksi, eikä vain vanhemmiksi ja arjen sankareiksi. Koko päivä tämän jälkeen oli ihan mielettömän ihana, kun sen pääsi aloittamaan näin epätavallisissa merkeissä.

Toki NYT on vähän joustava aikakäsite, sillä Elämyslahjojen lahjakortti on voimassa 3 vuotta ja sen voi aina tarvittaessa vaihtaa toiseen samanarvoiseen elämykseen. Avoin lahjakortti on myös aina hyvä vaihtoehto, yhdistelemällä pari pienempää voi saada aika mukavan yhteissumman ja jonkun arvokkaammankin elämyksen. Mun mielestä ei ole parempaa lahjaa valmistujalle, hääparille tai synttärisankarille, mutta myös ihan itselle tuolta kannattaa ajoittain hankkia joku ikimuistoinen elämys! Ja jos ei osaa päättää mikä, tai haluaa vähän pois mukavuusalueeltaan, niin ottaa yllätyselämyksen! (Senkin voi tarvittaessa vaihtaa, jos on jokin jo koettu juttu tai joku, mitä ei pysty tekemään millään.)

Mitä te tekisitte, jos saisitte valita mitä vaan? Ja mitä luulette, kuinka paljon tää nykyisin-pelkuri on hajalla tuolla varjoliitimessä? Siellä on himmailevampikin mahdollisuus, mutta mä haluan sen hurjan ja temppuilevan, missä luvataan G-voimia koettavan. Oon varmaan aivan helisemässä kun tuntuu, että vatsanpohjasta otti tänä vuonna lasten laitteissa Särkänniemessä 😀 Sieltä saa kuulemma mukaan GoPro-nauhoituksen, ja voisin sitten teidän huviksi julkaista siitä jotain 😀

Mutta summa summarum. Tutustukaa hei Elämyslahjojen koko perheen elämyksiin ja kesäisiin luontoelämyksiin, ja jos rakastatte vettä ja vauhtia, niin viekää läheisenne tuonne vesijetti-seikkailulle tänä kesänä! Oli kyseessä sitten vanhempi, sisarus, ystävä tai puoliso, ette tule katumaan! Mun IG on videoita tästä meidän reissustamme ja samalla aika hauska arvonta, jos haluatte hurjistelemaan mun kanssa! 😉

TERVEISIÄ RAS AL KHAIMAHISTA

RaK1.jpg

Heipsulivei! Huhhh, onpas viikko mennyt nopeeta. Ollaan kohta tasan viikko viihdytty Jennin luona Ras al Khaimahista ja blogijutut on täysin unohtuneet täksi viikoksi. Ihan kyllä suunnitelmallisestikin, sillä en ole halunnut nyt ottaa yhtään stressiä siitä, ehdinkö läppärin äärelle. Enpä kyllä ole ollut kamerankaan äärellä, nimittäin tässä reissussa on tähän mennessä tullut otettua tasan 0 kuvaa kameralla.

Jotenkin näin bloggaajana reissatessa on tullut jo vuosia raahattua kamera kaikkialle ja usein tallennettua kuvia useamman sata reissun aikana kameraan. Kännykkään on aina toki myös tarttunut paljon materiaalia, mutta jotenkin oon jo vuosia kokenut, että blogiin tulee vain järkkärilaatuisia kuvia ja kuvia, jotka on tietyllä tapaa vähän “set up”. Ei siis mitenkään vääristettyjä ja valheellisia, vaan enemmänkin vaan siis sellaisia kuvia, joita on vähän tarkemmin rajattu ja katottu. Valikoidut kuvat. Nyt oon jotenkin hieman kyllästynyt koko tuohon maailmaan ja huomaan reissuissa ottavani tosi paljon kuvia ihan vaan kännykälle, omaksi ilokseni ja muistoiksi. Siinä kun napsi kuvia usein blogia silmällä pitäen, jätti kuvaamatta ne vähemmän valokuvaukselliset hetket, jotka on usein ne, jotka on eniten täynnä fiilistä ja tunteita.

Yksin lapsen kanssa reissatessa on myös tietyllä tapaa 24/7 se valvova ja vahdissa oleva vanhempi, vaikka ollaankin ystävien luona, eli apua täältä kyllä saa. Mutta silti, kun toinen vanhempi ei ole mukana, on se sellainen vastuu vain yhdellä ihmisellä, jolloin keskittyy siihen lapseen joka sekunti ihan 100-prosenttisesti. Koko perheenä reissussa on ajoittain sellainen tilanne, että voi itse tehdä jotakin samalla kuin vaikkapa mieheni katsoo lapsen perään. Ja vaikka ystävä auttaisi mielellään lapsen kanssa, on silti sellainen olo, että tämä on minun vastuullani ja siinä keskittyy koko ajan kaikkeen muuhun kuin vaikkapa nättien kuvien taltioimiseen blogitarkoituksiin. Mulle tää on tosi tervetullut muutos verrattuna entiseen, sillä on ihana irroittautua blogista ja somesta ja olla vaan 100% kiinni lapsen kanssa touhuamisessa ja sellaisessa kunnon lomailussa, missä ei mielessä pyöri seuraava postaus.

Reissu on muuten ollut ihan täydellinen, ihanan rentouttava ja rento kaikin puolin, mutta toissapäivänä ehdin hieman säikähtää. Poika rupesi ykskaks kesken leikin oksentamaan aika rajusti joskus 17.30 aikaan illalla. Ensin ajattelin, että ehkä jokin ruoka ei oikein ollut sulanut, mutta kun ulos tuli pikkiriikkinenkin määrä vettä, niin tajusin, että lapsi sairastaa. Kun meillä oli viimeksi noro, niin sain eräältä sairaanhoitajalta epävirallisen ohjeen “paastota” niin kauan, että sappinesteet tulee pihalle. Ei mitään suuhun, ei edes teelusikallista vettä. Kun kaikki on tullut pihalle, voi parin tunnin päästä aloittaa teelusikallinen vettä kerrallaan. Kun viimeksi tein tän mukaan, niin sain nujerrettua noron yllättävänkin järkevästi ja tosiaan, helpotti heti kun sai ensin koko vatsan ihan tyhjäksi. Nyt päätin kokeilla samaa metodia lapsen kanssa. Eihän se mukavaa ole oksentaa “tyhjää”, mutta toisaalta, ei se oo mukavaa oksentaa hirveän monta kertaa. Kolmen tunnin paastolla kuitenkin ehdin jo pelkäämään lapsen kuivumista ja selvittämään missä vaiheessa pitää mennä nesteytykseen, mutta onneksi pojan nukahdettua yöunille kolmen tunnin rajuhkon oksentamisen jälkeen, hän nukkuikin yön hyvin rauhaisasti. Saatuani vihdoin Suomesta lääkärin langan päähän parin tunnin yrittämisen jälkeen, oli lääkäri samaa mieltä siitä, että antaa lapsen ennemmin nukkua yönsä rauhassa kuin olla raahattavana jossain sairaalassa. Oli muuten mulle ihan täys yllätys, että monesta paikasta ei saanut puhelu- tai virtuaalipalvelua sen vuoksi, että lapsi on ulkomailla. Jotain protokollasyitä, joiden takia Suomesta ei voitu kommentoida tilannetta ja soitettuamme täällä neljään sairaalaan, oli vastaukset kaikki sitä luokkaa, että “tuokaa näytille”. Ähh. Pakko kyllä sanoa, että suomalainen matkavakuutus taas osoitti tärkeytensä, kun sinne soittamalla, saimme heti yhteyden suomalaiseen lääkäriin, joka soitti meille ja kävi kanssani läpi hyvin rauhallisesti ja ajan kanssa koko tilanteen, hoito-ohjeet ja kaikki. Jäi todella hyvä ja rauhallinen fiilis.

RaK2.jpg

Onneksi eilen heräsikin oikein virkeä ja iloinen, joskin kovin janoinen ja nälkäinen pikkukaveri. Vähän säännöstellen ensin suostuin antamaan vettä ja banaania, mutta jo puolenpäivän jälkeen alkoi hyvin käymään selväksi, että lapsi on ihan täysin normaaleissa voimissaan ja me aikuiset selvisimme ilman mitään ongelmia, joten oletettavasti kyseessä oli viruksen sijaan ruokamyrkytys. Hirveän ylpeä sai taas olla tuosta pikkuisesta, ei nimittäin itkenyt yhtään koko episodin aikana ja muutenkin oli hirveän reipas. Ihan ihmettelen, miten vahva ja reipas voi lapsi olla. Jos olisin itse oksennellut seitsemän kertaa muutaman tunnin sisään, olisin varmaan pari päivää vähän voimaton ja haluton. Mulle kaikki mahataudit on aina hirveen rankkoja. Pelkään hurjana oksentamista ja oon tosi huono sairastaa kaikkea tällaista. Oon myös aina ajatellut, että äidiksi tullessani lapsen oksennustaudit on niitä rankimpia, koska pelkään oksentamista itse ja ajatus siitä, että joku oksentaisi syliin, on aika kamala. Hauskaa, miten tässäkin on äitiys opettanut, sillä nyt en oo moksiskaan noissa hetkissä. Toki nää aikuisiällä sairastetut pari noroa on kans vieny oksennuksen pelkoa vähän pois myös.

No, eipä tuo onneksi vienyt meidän loma-ajasta kuin yhden illan, sillä jo eilen oltiin palattu normaaliin. Tänään ollaan viimeistä päivää Ras al Khaimahissa ja huomenna suunnataan vielä pariksi yöksi Dubaihin käymään ennen kotiin lähtöä. Ei yhtään innostuta kotiinpaluu, mutta pakko se kai on. Miehen sanojen mukaan Suomessa on jo kevään merkkejä “valoa riittää peräti klo 18 asti!”, mutta jotenkin se ei mieltä lämmitä. Täällä kun on saanut puuhata aamusta iltaan ulkona, olla uimassa ja hiekkaleikeissä ja koko ajan jossain, niin on raju paluu taas kylmään ja liukkaaseen arkeen. Vaikka ulkoillaan Danten kanssa toki Suomessakin paljon, on se niin paljon rajoittavampaa kuin täällä. Ja pottakasvatuksen huippuaikana on niin turhauttavaa vartin kohdalla joutua tulla riisumaan kaikki vaatteet, jotta ne saa sitten taas taistella päälle. On se kerrasto+haalari kuitenkin vähän eri kuin shortsit ja teeppari. No, onneksi tässä ei ole enää ihan järkyttävän pitkä aika kesään, jolloin Suomi on kyllä parhaimmillaan 🙂

Mitäs teille kuuluu? 

KIIREINEN VIIKKO

mungolife (1 of 1)-2.jpg

(Melkein tasan vuosi sitten otettu kuva Ras al Khaimahista, minne suuntaamme Danten kanssa nyt tällä kertaa kaksin. Katsokaa noita pikkuisia 4 hammasta, kun muita ei vielä ollut! Voi että, miten hän on kasvanut jo näin paljon?!) 

Huhhei mikä viikko ollut. Kotona on pörrännyt äiti ja anoppi vierailulla, töissä on riittänyt tekemistä ja muhun on iskenyt joku kevätväsymys, joka on vaatinut minipäikkäreitä työpäivän jälkeen 😀 Viimeiset kolme päivää on vaan hujahtaneet ohi, kun olemme viettäneet ystävänpäivää, tehneet kevätsiivousta kotiin ja nähneet läheisiä. Huomenna lähdetään Danten kanssa reissuun ihan kaksin ja se on herättänyt mussa kyllä aikamoista jännitystä.

Oon yrittänyt saada kaikkia työjuttuja ja blogihommia sellaiselle mallille, että mitään ylimääräistä lisästressiä ei tulisi reissussa, sillä tällä kertaa ei reissun päällä ole auttavia käsiä samalla tavalla.

Hieman jännittää tuo tuleva lento. Ollaan toki reissattu Danten kanssa melko paljon jo, mutta aina reissussa on ollut vähintään kaksi aikuista. Lentokoneessa on ollut aina kahdet kädet, kaksi viihdyttäjää. Nyt ollaan ykskaks ihan vaan kahdestaan, ja pitää pärjätä tavaroiden ja lapsen kanssa itse. Oon yrittänyt minimoida pakkauslistaa ja miettiä hirveän tarkkaan mukaan vain ja ainoastaan todella tarpeelliset jutut. En usko, että muuten suoralla lennolla on mitään haasteita, paitsi sitten siellä määränpäässä kun pitää onnistua saamaan matkalaukku, pieni matkalaukku, rattaat, unelias lapsi ja itsensä vuokra-autofirman tiskille ja vuokra-autoon. Me saavutaan Suomen aikaa 3 aikaan aamuyöstä, joten voin kuvitella Danten olevan unelias ja kärttyisä, enkä välttämättä ole itsekään parhaimmillani.

Toisaalta musta on hurjan kiva lähteä kahdestaan matkalle Danten kanssa. Se tuntuu jotenkin sellaiselta voimaannuttavalta “kyllä minä pärjään” -kokemukselta. Oon saanut niin paljon apua lapsenhoidossa koko Deen elämän ajan, että välillä oon miettinyt, pärjäisinkö yksin. Tää on ihan mielenkiintoista kokeilla. Eniten itse asiassa mua jännittää se, kuinka paljon lapsi ikävöi isäänsä reissussa, sillä aamut alkaa meillä aina “isi” -sanalla, kun isi onkin töissä eikä köllimässä meidän kanssa aamuhaleja. Ja kun isi on niin huuuuurjan rakas ja tärkeä. Toisaalta lohduttaudun, että mies olisi muutenkin työmatkalla, joten olin kotona tai reissussa, ikävä olisi anyway. Luulen vaan, että se ikävä unohtuu helpommin hiekkarannalla simpukoita keräillessä.

Ja en toki ole ihan yksin Danten kanssa, olenhan menossa Jennin luokse, joten saan hieman aikuistakin seuraa. Voi olla, että muuten tulisi kymmenen päivän kohdalla baby sharkit aika lailla jo korvista ulos.

Oon myös huomannut, että useimmiten poika käyttäytyy parhaiten, kun on vain yksi aikuinen hänen kanssaan. Jotenkin jos olemme molemmat vanhemmat paikalla tai sitten mummikin on mukana, niin hän hieman testaa meitä kun taas yhden aikuisen kanssa ei on ei, eikä siitä ihan hirveesti purnata. Eipä tuo kyllä ikinä mikään supermonsteri ole muutenkaan, välillä ehkä iskee pieni uhmaikään kuuluva uhmistelu, mutta muuten hän on kyllä aivan ihana ja kiltti lapsi. Eiköhän me siis pärjätä! 🙂

Tän päivän suunnitelmissa on pakata kaikki meidän matkatavarat, ettei huomenna tarvii viime tingassa stressata mitään. On musta todella ristiriitaista, että mä rrrrrakastan matkustaa, mutta mä vihaan pakata. Jätän sen aina viime tinkaan ja teen sen aina voihkien ja puhisten sitä, kuinka hanurista se on. Ja luulis, että näin usein reissaavana olis joku hyvä sapluuna sille, mitä pakata mukaan minnekin, mut ei. Se tuntuu aina ihan uudelta projektilta, joka pitää aloittaa tyhjältä pöydältä ja sitten oon täällä kolme tuntia ettimässä jotain latureita ja matkashampoita. Ja aina unohtuu jotain tärkeetä. Aina.

Mulla on sellainen pieni vieno toive, että kaikki lumi ois sulanutta kun tuun takas. Tiedän kyllä, että ei tuu tapahtumaan, mutta ainahan sitä voi toivoa 😀 Missattiin se alkutalven loskakeli-vaihe onnistuneesti viime reissussa ja nyt ois ihana palata sellaisiin kunnon kevätkeleihin. Viime vuoden kesä oli aivan mieletön, mut mä jäin vähän kaipailee kevättä. Nahkatakkikelejä ja sellaista kunnon kevätsäätä. Musta tuntuu, että viime vuosi siirtyi huhtikuun talvesta suoraan toukokuun kesähelteisiin. Ehkä tänä vuonna ehtii pitää ees pari kertaa nahkatakkia?

Ahh, kotona vallitsee ihana hiljaisuus. Mies on pojan kanssa tekemässä ulkona lumitöitä, mä siemailen teetä ja katselen kuinka talviaurinko hemmottelee Benjiä, joka on valloittanut lattian ainoan auringossa kylpevän kohdan. Pitäis ehkä avata sälekaihtimet, laittaa musiikkia soimaan ja jatkaa siivoamista. Tai sitten istun vielä hetken fiilistelemässä.

Onko mun lukijat reissanneet kaksin taaperon kanssa? Miten on menny, onko jotain hyviä vinkkejä? 🙂