Kotimaan syyslomareissu – kohteena Kouvola

Kaupallinen yhteistyö: Visit KotkaHamina

Noniin, edellinen postaukseni sisälsi matkavinkit Kotkaan, joten ajattelin irrottaa nyt omaksi vinkiksi lähialueelta toisen kaupungin, jossa kävimme, eli Kouvolan. Pakko sanoa, että ennen reissua kaikki mitä tiesin Kouvolasta, oli lakut ja läpät, joita Helsingissä asuessa paikasta kuuli. En nyt oikeasti osannut edes kuvitella, että Kouvola olisi se paikka, jossa olisin viihtynyt mielelläni paljon pidempään, jossa oli satumaisen kauniita paikkoja ja jossa olisi valinnan vaikeus ravintoloista! Hyvä osoitus siitä, että pitäisi vähän avarammin mielin tutkia Suomea!

Mitä me siis tehtiin Kouvolassa?

No ainakin ihasteltiin paikkoja…

Maailmanperintökohde Verla

En olisi ikinä kuvitellut, että tämä lähes sadun kaltainen paikka on Suomen Kouvolassa! Fiilis oli kuin olisi astunut Kaunotar & Hirviö -leffan kuvauksiin! Verlan pahvitehdasmiljöö on maailmanperintökohde, jossa on ihania vanhojarakennuksia ja kaikenlaista toimintaa sekä lounaskahvila. Me käytiin siellä pyörähtämässä ihan ulkoillen vaan ja oli kyllä hurjan kaunis ympäristö, missä lapsetkin viihtyi! Laituri oli meidänlasten suosikki ja en oo ehkä Suomessa noin kirkasta vettä nähnyt ennen, ihan helposti näki pohjaan! Ai että kun olisikin ollut lämpimämpi päivä! Nyt pojat keskittyi heittelemään leipiä isin kanssa ja mä istuskelin nauttimassa näystä samalla kun isosta puusta tippui lehtiä kuin lumisateella konsanaan!

Meille tuli paikasta mieleen heti meidän hääpaikka Virossa, ja se teki tuosta ehkä erityisen viehättävän kohteen! Jotenkin tuollainen vanha ruukkimiljöö on tosi kaunis ja rauhoittava paikka liikuskella ja ihmetellä kaikenlaista. Lapsia kiinnosti tuo tosi paljon, joten siellä olisi viihtynyt helposti vaikka puoli päivää!

Myllykoski ja sen ympäristö

Matkalla Verlalta takaisin kohti Kouvolaa pysähdytiin Myllykoskelle ja lapset oli siitä aivan innoissaan! Paikalla oli mun mielestä joku kota tai grillailumahdollisuus, mutta ennen kaikkea tuo oli ihanan helppo koski käydä ihastelemassa lasten kanssa! Vieressä ollut metsä oli myös ehkä paras sienimetsä, missä oon koskaan käynyt! Kyllä, pidettiin pieni sienestyspaussi matkanteossa! 😀

Tykkimäen Sauna

Tykkimäki on ehdottomasti meidän bucket listillä paikoista, jonne on päästävä joku kesä lasten kanssa. Vähän kun vielä kasvavat, niin sitten ehdottomasti Tykkimäkeen koko poppoolla! Sen vastarannalla löytyi tällainen ihana helmi, nimittäin Tykkimäen Sauna! Aivan älyttömän virkistävä pysähdyspaikka ennen kotiin palaamista, ja lapsethan nukkui ton jälkeen koko matkan kotiin!

Tykkimäen Saunalla voi paistella makkaraa (nakkeja sai ostettua paikan päältä!), käydä uimassa, saunoa (myös saunalautalla!) ja viihtyä kauniilla terassilla! Me käytiin heti alkuun saunomassa ja sitten pojat söi posket punaisina nakkivälipalan ennen kuin lähdimme jatkamaan! Hauska saavisuihku oli poikien suosikki ja ylipäätään koko kokemus oli heistä erittäin mieleenpainuva!

Alue oli tosi kaunis vielä näin ruskasyksynä, ja ehdottomasti jäi mieleen sellaisena paikkana, minne pitää sitten joskus päästä kun mennään Tykkimäkeen! Varmaan aivan mieletön kohde huvipuistopäivän jälkeen!

Käytiin me myös syömässä Kouvolassa. Harmitti oikein, että iso osa ravintoloista oli kiinni sunnuntaina (kuten kaikkialla Suomessa, mikä on aina mulle mysteeri, vaikka ymmärrän logiikan työn hinnan vuoksi), sillä moni ravintola vaikutti tosi mielenkiintoiselta, ja mua ois ainakin kiinnostanut mm. Mimosan Aito, joka voitti Suomen parhaan lounasravintolan tittelin 2020.

Hyvinsyöntipaikka Olé

Me käytiin illallisella Oléssa, joka oli tosi kiva, jopa meidän väsyneiden lasten kanssa! Tunnelma oli miellyttävän rento, ja ruoka erittäin hyvää! Tuli kokeiltua niin pihviä kuin tonnikalaa, pojat söivät karitsaa (molemmat faneja! :D) ja jälkiruoat ihastutti! Ainoa miinus oli ehkä inasen pitkä odotusaika, mikä kuitenkin huomioitiin tuomalla pojille naposteltavaksi leipää ja porkkana- ja kurkkutikkuja.

Ruoka ja palvelu oli erittäin jees, ja pakko todeta, että oli aikamoinen valinnanvaikeus liharuokien kohdalla, koska niitä tosiaan riitti! Ja no, oli kyllä ihan superhyvä tuo lankkupihvi, johon päädyttiin!

Olé oli aika lähellä keskutan pääkatua, joten me käveltiin koko keskustan läpi hotelliltamme tuonne. Ja siis ette usko! Kouvolassa on Tiimari! My God, meinasin poksahtaa onnesta, mutta se oli kiinni sunnuntaina! Mikä kamala menetys! Selitin aivan tohkeissani Dantelle äidin lapsuuden lempikaupasta ja hän oli hieman pettynyt, kun sinne ei sitten päästykään! 😀

Original Sokos Hotel Vaakuna

Meidän hotellina toimi Vaakuna, joka oli kävelyetäisyyden päässä niin junat-asemalta kuin esim. tuolta Olélta, joten me käveltiin aika pitkälti aikamme tuolla. Vaakunan perhehuone oli aivan 10/10! Tai no okei, jos siellä olis ollut suihkun sijaan kylpyame, niin olis ollut vielä parempi, mutta muuten ihan täydellinen huone ja tosi ihana hotelli! Oli pakko tsekata, onko hotellia juuri rempattu, sillä oli niin uuden oloinen sisältä! Ja kyllä, koko hotelli on näköjään uudistettu 2020, minkä näki kyllä paikan päällä! Tosi tyylikäs ja kaunis hotelli kaikin puolin! Uusitussahotellissa on mm. Pentik-teemaisia huoneita, sillä Anu Pentik on kotoisin lähialueelta! 🙂

Perhehuone oli ihan mielettömän kiva! Tosi iso ja tilava ja toi kerrossänky oli kuin suorastaan leikkipaikka omassa huoneessa! Kuten myös iso sänky ja pyörivä telkkari! Ai että, mikä rauha odottikaan, kun huoneessa odotti popcornit ja Kouvolan lakut ja pojat sai hetken kattoa piirrettyjä! Pieni jääkaappi löytyi huoneesta ja kahvivälineet, joten ihan ehdottomasti loistava majoituspaikka pienten lasten kanssa.

Kauppakeskus Veturi

Viimeinen stoppimme matkallamme oli kauppakeskus Veturi, jossa kävimme syömässä aasialaisessa buffetissa ja päästettiin pojat irti leikkipaikalle, jolta eivät olisi malttaneet lähteä. Mä pyörähdin parissa liikkeessä ja kotiutin mm. tuon mun ruudullisen liivini! Veturi oli itse asiassa ihan superkiva kauppakeskuslasten kanssa. Paljon kivoja kauppoja, mutta myös hyvin huomioitu lapsiperheet! Kahvit vielä mukaan lopuksi ja nokka kohti kotia! Saunan ja leikkipaikan jälkeen meidän sankarit nukkuikin sitten kiltisti koko matkan!

Sellainen reissu oli se! Paljon mahtuu kolmeen päivään tuolla alueella ja nyt kun ensi viikko on syyslomaviikko pk-seudulla, niin kannattaa ehdottomasti harkita päiväreissua (tai pidempää!) tuonne Kotka-Hamina-Kouvola -alueelle. Mä tiedän, että meillä ainakin jäi paljon vielä kiinnostusta eri kohteisiin tuolla päin!

Joko te ootte käyneet Kotkassa tai Kouvolassa?

Long time no ootd

Mitä se tämä on? Asupostausko? Ei kai! En tiedä mikä on iskenyt, mutta pitkästä aikaa on alkanut taas pukeutuminen kiinnostamaan. En mä nyt toki oo alasti elänyt tätä mennyttä vuottakaan, mutta legginsien ja huppareiden iloisessa maailmassa olen itseni löytänyt seilaamasta. Ja metsäkamoissa sienimetsällä.

En osaa sanoa mitä on tapahtunut tänä vuonna ja jo osittain viime vuonna. Ehkä pandemiavuosi, ehkä muuten vaan loppuunpalaminen ulkonäköjuttujen suhteen. Tai jollain tasolla kyllä pukeutuminen, muoti ja kaikki sellainen on kiinnostanut aina, mutta nää elämän tänhetkiset kierrokset kahden pienen lapsen kanssa vaan jotenkin vei siihen, että itse jäi jatkuvasti prioriteettilistalla vähän kauemmas ja ne oman elämän pinnalliset osat kaikista viimeisimmäksi. Ja nyt on taas jotenkin pitkästä aikaa tosi kivaa pukea ja heittää kevyttä arkimeikkiä kasvoille ja lähteä ulos välillä jopa korot kopisten! Ei se kyllä sitä muuta, että siltikin 90% ajasta oon legginseineni homssuisena menossa ulkoilutakki päällä ja pipo päässä.

Mutta en tällä kertaa kun maanantaina olin hoitamassa asioita ja kerrankin ihmisen näköisenä!

Päädyin jopa otattamaan asukuvat itsestäni iskemällä mieheni käsiin kameran, nimittäin tykkäsin tästä asusta ihan superpaljon! Oon blogannut jo yli 13 vuotta ja tietyt asiat ei ehkä muutu koskaan. Esim. mun ihastus sini-valko-konjakinruskea -värimaailmaa kohtaan. Korkeiden saappaiden fiilistely syksyisin ja se, että pukeutumisessani on aina hyvin vahvasti tiettyjä kausia.

Kuten nyt tämä equestrian -henkisen muodin fiilistely ja liivirakkaus! Voisin pitää liiviä joka päivä ja tää liivi oli täydellinen löytö tähän väliin! Käytiin ennen Kotkaan matkustamista Itiksessä lasten kanssa, kun sattui olemaan matkan varrella ja samassa paikkaa oli EspressoHouse (äiti tartti kahvia) ja Citymarket (lapsi tartti tiettyjä vaippoja, joita saa vaan Cittareista ja jotka äiti unohti pakata mukaan) ja käveltiin Carlingsin ohi. Carlings ei oikeen kuulu niihin kauppoihin, joissa mä käyn. Tai no, ollaanpa rehellisiä. Tällä hetkellä mä käyn yleensä kotiin ja sisustukseen liittyvissä kaupoissa, lastenkaupoissa ja ruokakaupoissa. Aika vähän tulee käytyä missään muotikaupoissa, jos Ratinan Zaraa ei lasketa. Siellä tulee välillä jopa käytyä. No anyway, ei oo oikeen koskaan Carlings kuulunu mun listalle shoppailukohteita, ja en ees tiennyt, onko Pirkanmaalla Carlingsia. Se jotenki on unohtunu multa kauppana täysin. No, ikkunasta bongasin tän liivin ja kävin nopeasti sovittaa. Oli tosi ihana, mutta pää ei toiminut ilman kahvia, joten päätin jättää vielä kauppaan ja pohtia asiaa muutaman päivän. Kouvolassa kun käytiin kauppakeskuksessa lounaalla, suuntasin Carlingsiin hakemaan liivin pois, koska se oli kaks päivää koko ajan kummitellut mielessä.

Jotenkin vaan täydellinen! Malli, matsku, värit ja kaikki! Sinisten farkkujen ja valkoisten tai ruskeiden neuleiden kanssa toimiva, ja niitähän mulla riittää. Ehkä jopa mokkatakin päälle kivannäköinen? Ehkä. En tiedä, täytyy kokeilla!

Pukeutumisintoani ei kyllä vähentänyt ainakaan tämä täydellinen vihreä Longchampin messenger-laukku, jota oon ettinyt second handina nostalgiafiiliksissäni jo pari vuotta ja joka nyt löytyi mulle yhdeltä seuraajistani! Ihana! Miten voikin jokin asuste miellyttää silmää näin paljon vuonna 2001 ja 2021? Nyt en itse asiassa oo varma, milloin tää on tullut myyntiin, mutta about 2000-luvun alussa mulla tällainen oli mustana ja oon jo pari vuotta potkinut itseäni siitä, että en tiedä yhtään missä ko. laukku on. Ehkä möin sen, ehkä on jossain vanhempieni varastossa. No, tämä vihreä on vielä ihanampi ja täydellinen aisapari niin mun Mulberryn kaulahuiville kuin myös tälle liiville!

Mango neule huivilla
Zalando saappaat (Bianca Di -merkkiset)
Zara farkut (ikivanhat)
Carlings liivi (STAY)
Longchamp laukku

Olipa hassua tehdä asupostaus piiiiiitkästä aikaa! Toivottavasti into jatkuu ja näitä tulee taas vanhaan tapaan tai ees välillä!

Mitäs tykkäsitte asusta? Ja vitsi pakko sanoa, että tykkään kyllä tästä oman blogipohjan mahdollisuudesta kuvien vierekkäisyydelle postauksissa, nää on jotenki kivannäköisiä asukuvissa! Mitä mieltä te ootte?

Kotimaan syyslomareissu – kohteena Kotka

Kaupallinen yhteistyö: Visit Kotka-Hamina

Saimme mahdollisuuden viime viikolla lähteä reissuun tutustumaan Kotkaan ja Kouvolaan, ja reissu sattui erittäin sopivasti tähän syyslomakauteen, joten halusin tulla mahdollisimman pian jakamaan ajatuksia reissusta ja vinkkejä reissun päälle kahden pienen kanssa, sillä onhan ensi viikko jo syyslomaviikko (ainakin osassa Suomea!). Me suunnattiin tosiaan Kotkaan ja Kouvolaan muutamaksi päiväksi, ja koska kuvia ja kohteita mahtui lyhyeeseen reissuumme paljon, jaoin tämän kahteen osaan. Ajattelin aloittaa Kotkasta, ja palaan pian Kouvolaan, joka olikin mulle ihan uusi kohde kotimaassa. Kotkassa olen sentään ollut pariin otteeseen, mutta ekaa kertaa perheenä ja pienten lastemme kanssa, ja jos heiltä kysytään, niin sinne on päästävä uudelleen! Muumitalo-leikkipuisto, Vellamo ja majakat jättivät lähtemättömän vaikutuksen!

Mitä meidän Kotkan reissuun siis sisältyi ja mitä voin suositella?

NÄHTÄVYYDET:

Merikeskus Vellamo

Me käytiin ihan ensimmäiseksi lounaalla ja suunnattiin sitten mahat täytenä Vellamoon! Vellamo on ehkä paras hieman isommille lapsille, mutta kyllä muuten toimi ihan super hyvin myös pienten kanssa! Isot vesitasot ja veneet kiinnosti erittäin paljon, ja erityisen kiinnostava oli Merimonsterit -näyttely, jossa pääsi kokeilemaan hieman millaista on olla monsterikalan masussa ja pääsi halimaan Kalmari Kaan lonkeroja! Odotan ihan superpaljon, että pojat on ala-asteikäisiä, joiden kanssa tällaiset on varmaan ihan erityisen kivoja kokemuksia, sillä nyt maltti ei kestä ihan älyttömän kauaa, varsinkaan nuorimmalla. Olin kyllä positiivisen yllättynyt, miten mielenkiintoinen kokemus oli lapsille, sillä tuolla oli Merimonstereiden (vaihtuva näyttely!) lisäksi paljon muutakin, mihin olisi saatu uppoamaan tuntitolkulla aikaa. Lippujen vetäminen mastoon oli mahtavaa ja simulaattoreilla ohjaaminen erittäin mielenkiintoista esikoisen mielestä! Molemmat olisivat viihtyneet myös varmaan pari tuntia tuolla leikkimökin puolella, jossa hujahtikin reilu tunti! Mä jätin lapset esikoisen kummitädin kanssa leikkimään ja suuntasin hakemaan keskustaan jättämämme auton, koska lapset ei olisi millään halunneet lähteä!

Joten, jos matkanne käy Kotkan tienoille, suosittelen käymään Vellamossa, vaikka lapset olisi ihan pikkuisia! Nähtävää riittää, hinnat on erittäin maltilliset ja pienille lapsille tuolla on tekemistä vaikka kuinka!

Jo matka Vellamolle oli kiinnostava, kun matkan varrelle mahtui jos jonkinmoista tuttavuutta ja tietenkin veturikahvilan veturi oli aivan älyttömän hieno ja sitä piti pitkään ihastella!

Vellamohan on noin kilsan päässä torilta, joten sinne käveli helposti vaunujen kanssa, vaikka edessä on tosiaan reippaasti parkkipaikkoja! Vellamon “katolla” oleva katos on tietääkseni sekin aika tunnettu nähtävyys Kotkassa, joten siellä piti tottakai käydä kääntymässä ottamassa pari kuvaa, viimeisimmät kuvat sieltä taitaa olla vuodelta 2013! Mihin aika oikein rientääkään?

Katariinan Meripuisto

Hands down meidän lasten mielipaikka koko matkan ajalta oli Katariinan Meripuisto! Majakat viihdytti pitkään ja oli hauska etsiä tonttuja majakoiden ikkunoista, mutta myös kaikki muu lähialueella oli kiinnostavaa.

Muumitalo-leikkipuisto oli ihan paras asia ehkä koskaan, ja sinne oli päästävä kahtena päivänä! Ja sitten olikin uhmakiukku-harmia, kun sieltä pitikin lähteä jossain vaiheessa pois. Mutta siis aivan ihaan alue lasten kanssa. Puistossa kurkkiva Mörkö, muumien vene leikkipaikan edustalla, jättikeinu rannassa ja nuo ihanat kauniit majakat! Mä oon jotenkin aina halunnut mennä tonne itse, koska noi majakat on musta vaan niin kauniit ja yksi sellainen “most instagrammable places in Finland” -kohde mulle!

Kaunis ja ihana alue kaikin puolin, ja sinnekin kannattaa varata aikaa reippaasti. Vellamolta ei tuonne aja kuin muutaman minuutin, mutta siellä kuluu kyllä halutessaan useita tunteja! Meidän esikoinen ilmoitti, että haluaa sinne kesällä kokonaiseksi päiväksi. Järjestynee erittäin helposti!

Sapokan Vesipuisto

Oon käynyt Kotkassa ollessani kävelyllä Sapokan vesipuistossa joka kerta, ja nytkin kävin siellä pyörähtämässä, nimittäin se on mu mielestä jotenkin hurjan kaunis ja rauhoittava ympäristö! Näin ruskan aikaan vielä jotenkin ihan poikkeuksellisen kaunis! Lasten kanssa tämäkin on ihana ympäristö, vastapäätä löytyy Sapokan leikkipaikka, joka sekin oli tosi kivannäköinen ja vesiputoukset kiinnostavat varmasti pienempääkin vierailijaa, varsinkin kun niissä pääsee kiipeämään vesiputouksen ylle ihmettelemään tuota veden pulputusta!

Itsehän keskityin lähinnä ihailemaan edessä aukeavaa kaunista näköalaa, joka oli kuin postikortista!

Kävelyreittien varrella oli hirveä määrä sorsia ja olipa siinä kerättävänä hevoskastanjoita maassa vaikka kuinka paljon! (Mä ajattelin kokeilla tehdä noista saippuaa!)

Sapokan vesipuiston alue on jotenkin fiiliskeltään tosi keskieurooppalainen, ihan kuin ulkomailla olisi, vaikka on alle 2h päässä Helsingistä ja alle 3h päässä Pirkanmaalta. Kiva kaunis paikka viettää syyspäivä ja erittäin ihana kohde kesälomallakin! Tämän kyljessä löytyvä Maretarium on vielä kokematta, mutta sinne on päästävä ensi kerralla. Meidän pieni 2-vuotias kalafanimme varmaan poksahtaisi ilosta tai laulaisi äitinsä korvat hajalle Baby Sharkia. Tällä kertaa sinne ei menty, mutta ihasteltiin ulkoa ja todettiin, että kauniina kesäpiävänä tuo kahvila olisi varmaan ihan täydellinen paikka viettää pieni tauko leikkimisen ja puistoilun lomassa!

Erämys – Keisarin Kosket

Oltiin alkumatka reissussa ilman isiä, joten vierailu Erämyksen alueella ei jatkunut yön yli, vaikka tuo Laawu Kultaa olisi ollut aivan ihana paikka herätä uuteen aamuun! Jotenkin jännitti tuo pimeällä yöllä lasten kanssa, mikä oli ihan hölmöä! No anyway, pääsimme ihastelemaan aluetta päivänvalossa ja lasten mielestä tuo mökki oli aivan ehdottomasti superkiva paikka! Laawu on melko pikkuinen, eikä siellä ole juoksevaa vettä tai vessaa sisällä, mutta ne löytyy ihan muutaman metrin päässä samalla piha-aukealla. Laawujen vieressä on AuroraHut, ja lisäksi alueella on ihana tynnyrisauna ja “kylpylätila”, sekä tupamökkiä, laituria ja notskipaikkaa. Ihana, tosi symppis alue, jonne olisi ihana suunnata itse asiassa ilman lapsia kaksin miehen kanssa joskus keskikesällä ja nauttia vaan ätäydestä rauhasta, uiden ja grillaillen!

Nyt ihastelimme lähinnä maisemaa Laawun uumenista ja lapset fiilisteli hauskaa kolmiomökkiä! Erämys tietääkseni tarjoaa paljon erilaisia vesiaktiviteetteja, mutta erityisesti voisin kyllä suositella aluetta pienelle romanttiselle getawaylle. En tiedä olisko mitään niin ihanaa kuin herätä tuolla rauhassa kaksin, keskellä luontoa, ilman mitään häiriötekijöitä, ja fiilistellä tuota näköalaa!

Me suunnattiin tuosta takaisin Kotkaan, mutta pysähdyimme viiden minuutin päähän vähän tutkimaan helppokulkuista metsää ja keräämään hieman tuliaisia, kuinkas muutenkaan! Aikamoinen saalis löytyi koriin alle puolessa tunnissa ja lapset sai herkuteltua itselleen ihan mustikan värjäämät huulet samalla tauolla!

MAJOITUS:

Sokos Hotel Seurahuone

Tosiaan, nuo yllä mainitut Laawu ja Aurora Hut olisi varmasti aivan ihanat majoituspaikat ilman lapsia, mutta meidän köörillä valitsimme majoittua Seurahuoneella, joka oli tosi ihana! Saapuessamme illalla saunat oli päällä, joten pääsimme ihastelemaan lasitetulta terassilta kahdeksannesta kerroksesta maisemaa, ja käytiinpä kääntymässä saiunankin puolella! Kirjaimellisesti kääntymässä, sillä apinat halusi ehdottomasti saunaan, mutta jaksoivat olla siellä peräti 34 sekuntia. Give or take.

No, ei se mitään. Iso huone palveli hyvin, saatiin kaikki hyvät yöunet nukuttua ja aloitimme seuraavan päivän ERITTÄIN kattavalla aamupalalla. My God, mä rakastan hotelliaamupaloja, mutta voisko mun vatsa kokea jonkun triplaantumisen hotelliaamiaisille, koska eihän yhdellä aamupalalla edes pysty maistamaan kaikkia herkkuja!

Seurahuoneen palvelu oli tosi jees ja hotelli vaikutti tosi uudelta (uusitulta?), ja siellä otettiin ihanasti lapsetkin huomioon!

RAVINTOLAT:

Myönnän, en odottanut paljoa, mutta Kotkan ja Kouvolan alueella olikin ihan älyttömän paljon kivannäköisiä ravintoloita. Me ehdittiin Kotkassa kolmeen eri ravintolaan, jotka oli kaikki tosi jees!

Vausti

Ahhhh, fine dining ja mun lapset… Aina vähän jännittää ajatuksena, mutta Vaustissa oli ihan superihana henkilökunta ja täydellisen hyvää ruokaa, joten täähän meni ihan mainiosti!

Ruoka oli aivan super, erinomainen tartar ja täydellinen kala-annos sekä hyvä alkoholiton viini ja upea lakritsi creme brulee saa kaikki multa suosituksen! Lapset söi erittäin tyytyväisesti omat hampparinsa (eli sämpylät ja lihat, koska eivät halua muita täytteitä :D) ja jälkiruoat ja käyttäytyivät pitkän päivän jälkeen yllättävänkin hyvin! Siitä kiitos kyllä myös Vaustille, jotka ottivat huomioon meidän toiveen nopealle illalliselle, eikä ruokaa joutunut odottelemaan hetkeäkään. Päästiin siis ajoissa myös yöunille!

Vausti oli jotenkin tosi symppis, ja ihan Seurahuoneen vieressä, joten jos majoitutte siellä, niin tänne voi kävellä muutamassa minuutissa!

Miljöönä tosi simppelin kiva ja kaunis ravintola, mutta erityisen isot pisteet ihanalle asiakaspalvelulle!

Ravintola Tori

Meidän reissu itse asiassa alkoi lounaalla Ravintola Torissa. Ravintolassa oli ihana terassi, jonne olisin mielelläni jäänyt pidemmäksikin aikaa hyvässä seurassa viinittelyn merkeissä, mutta tällä kertaa me kävimme tuolla vaan lounastamassa ja keräämässä energiaa ennen Vellamon reissua! Ruoka oli erittäin hyvää, palvelu erinomaista ja rapu-caesar-salaattini ehkä suurin, mitä olen koskaan eteeni saanut! Hinnat erittäin maltillisia ja lasten ruokien kanssa sai ihanasti joustoa, nimittäin meidän nirsoilijat ovat ruokansa suhteen valikoivia.

Jos olette tuolla päin ja kaipaatte kaunista lounaspaikkaa, mistä saa hyvää ruokaa, suosittelen tätä kyllä erittäin mielelläni!

Frans & Rosalie

Toinen lounaamme oli Frans & Rosalie -ravintolassa, joka on siis osa näitä Frans & -ketjun ravintoloita. Pienempi lapsi sippasi ennen kuin pääsimme ravintolaan, vaikka ei yleensä enää nuku päiväunia muuta ku päikkypäivinä, ja mua nauratti tämä meidän “ei nuku päikkäreitä” lapsemme, joka nukkui ensin sylissäni ja sitten sohvalla vieressäni, enenn kuin heräsi, avasi silmänsä ja totesi “kalaa!” ja pääsi suoraan lounaansa kimppuun!

Sienihullu suosittelee kantarellikeittoa, joka oli ihanan kermainen! Myös etanat oli oikein hyviä ja pihvi erittäin hyvä! Ystävän poro oli kyllä aikamoisen annoskateuden aiheuttaja, joten ensi kerralla sitä sitten! Lasten aterioista isoimmat pisteet, nimittäin lasten ruoat oli kerrankin jotain muuta kuin makkaraperunat -osastoa, ja molemmat veti tyytyväisenä ruokaansa. Toinen lohta ja toinen kanavartaita. Annokset oli aika isoja, joten nälkä täällä ei todellakaan jää!

Suklaa-kakku oli just niin täydellinen, kuin kuva antaa olettaa ja sain peräti syödä sen ihan itse, nimittäin lapset olivat keskittyneitä omiin jäätelöannoksiinsa ja värittämiseen!

Huhhei, oli selkeästi paljon kauniita paikkoja, kun kuvia ja ajatuksia olisi vaikka kuinka paljon! Jatketaan toinen osa erikseen, tämä on muutenkin jo hurjan pitkä!

Hei paikalliset, onko tässä teidän suosikkipaikkoja Kotkan alueelta? Entä onko jotain, mitä ehdottomasti kannattaa kokea lasten kanssa, kun tuonne suuntaa uudemman kerran?

Toimintavarma ja huippunopea netti kotiin? Yes please! 

Kaupallinen yhteistyö: Elisa 

Kuten kirjoittelin Instagramiini syyskuun lopulla, meidän perhe tosiaan päätti vähän uusia meidän nettiyhteyksiä, koska vaikka ollaan oltu tyytyväisiä meidän mobiililaajakaistaan, on meidän tarve netille muuttunut hieman, kun käyttäjiä on koko ajan enemmän, älylaitteita enemmän ja haluamme myös pystyä käyttämään nettiä tontin kulmassa olevassa kasvimajassa.  

Niinpä lähdimme tutustumaan vaihtoehtoihin ja kun huomasimme, että Elisan Talokuitu toimii meidän alueella, valitsimme sen meidän ykköstoiveeksi. Mulle tuli yllätyksenä, että vaihtoehtoja on itse asiassa tosi paljon erilaisia, mä oon jotenkin aina ajatellut, että vaihtoehto on joku superkallis kiinteä yhteys tai sitten mobiililaajakaista, joka ei ole merkittävän paljon parempi kuin kännykällä jako 😀 Tää oli oikeesti mun lähtötilanne, kun en tuntenut asiaa tarpeeksi. Kun tutkin lisää, olimme aika vakuuttuneita, että meille tulee Talokuitu PRO, joka on vähän sellainen “avaimet käteen” -ratkaisu, jolla saa netin ulko- ja sisäasennuksineen ja toimintavalmiina. 

Talokuidun hinta oli sellainen, mistä olin eka vähän skeptinen. Siis pari tuhatta?! (Normaalisti tuon hinta on 2280€, mutta nyt Talokuitu on alessa, ja sen hinta on 1290 €! Hintaan sisältyy siis sisäverkon suunnittelu, asennus ja sisätukiasemat sekä Talokuidun asennus.) Kuulosti aika rajulta alennushintakin, kun mietti verrattuna laajakaistan kuukausittaista muutamaa kymppiä. Mutta, Talokuitu on ihan erilainen tapa toimittaa netti kotiin ja se on pitkäaikainen sijoitus siinä missä vaikkapa maalämpö. Lisäksi Talokuidun voi maksaa viiden vuoden korottomissa maksuerissä, eli 21,50 €/kk, mikä onkin sitten helpommin verrattavissa oleva hinta. Tähän päälle tulee vielä itse liittymän hinta, joka on alkaen 26,90€ /kk, eli huippunopean ja luotettavan netin saa kotiin erittäin järkevään kuukausihintaan. Ja oikeasti, jos tekee töitä kotoa ja viettää suurimman osan arjesta ja elämästä kotona ja isoimman osan työajasta koneen äärellä, niin eikö netti ole aika lailla ykkösprioriteetti arjessa? 

Mä jäin pohtimaan tätä kuitu-asiaa kun mies sen ensimmäisen kerran ehdotti ja seuraavaksi hän alkoi puhumaan jostain pienistä tukiasemista, kun sellaiset näki meidän ystävillä kotona. Mä olin ihan, että WHAT?! Meidän ongelmahan oli oikeastaan se, että yksi mobiililaajakaistan asema ei ihan kantanut tarpeeksi kattavasti meidän kotiin tai ulos. Ihan esimerkiksi, jos pelasin puhelimella lasten makuuhuoneessa Menolippua (köhöm, pitää olla viihdettä kun näitä yrittää saada nukahtamaan!), niin jos lähdin kesken kaiken pelin vaikka meidän makkariin, saattoi netti pätkäistä ja heittää mut ulos mun huolella suunnitellusta Menolipusta! Koska kotimme on lähes 150 neliötä yhdessä tasossa, ei tuo yksi tukiasema ihan palvelut koko kotia yhtä hyvin. Eteisessä siihen aina osui joku ja netti meni pois päältä, joten se eli jonkin aikaa mun toimistossa, joka on kodin toisessa päässä, mut se toi omat haasteensa.  

Kesällä yksi ongelma oli selkeästi siinä, että meidän kaiutinjärjestelmä (, joka on WiFissä, ei bluetoothilla) ei toiminut terassilla, ellei puhelin ollut ihan kiinni oven vieressä. Se aina välillä ärsytti, ja töiden tekeminen esim. kasvimajassa on ollut puhelimesta jaetun netin varassa, mikä on ongelma, jos vaikka siirrän kuvia kamerasta puhelimeen, eli yhteys on poissa.  

Niinpä mies tosiaan seuraavaksi ehdotti näitä lisä-asemia, jotka on siis käytännössä tukiasemaverkosto, joissa on 1-3 kpl mesh-laitteita, jotka sijoitetaan ympäri kotia, ja sen jälkeen tämä huoneiden ja alueiden vaihtaminen ei enää vaikuta netin käyttöön, vaan netti jakaantuu tasaisemmin. Hintaa näillä on suunnilleen 79 – 329 €, ja jokaisen kodin tarpeisiin voi miettiä sopivimman määrän laitteita. Esim. Kaksi-kolmekerroksisiin koteihin tällainen on tosi hyvä ratkaisu, jos haluaa välttää samantyyppistä ongelmaa siitä, että netti ei ole parhaimmillaan jossain yhdessä osassa kotia. Lisäksi näissä on erilaisia ominaispiirteitä virusturvineen ja turvallisuusaspekteineen. Nyt kun moni tekee töitä kotona etäillen, on tärkeää pitää huoli siitä, että oma netti on mahdollisimman turvattu. Myös nämä voi ostaa kuukausilaskutuksella, jolloin maksaa kuussa muutaman euron ja netti toimii varmasti paremmin kuin ennen! Kyseisten laitteiden 3-pack sisältyy Talokuitu PRO:hon, mutta jos ei halua koko ratkaisua ottaa käyttöön, nämä ovat jo erittäin iso askel kohti varmempaa, kattavampaa ja turvallisempaa nettiyhteyttä kotiin. Elisalla on myös olemassa Elisa Wifi-palvelu, jossa on kk-maksuna 4,90 € ja soppari on toistaiseksi voimassa oleva, eikä määräaikainen. Jos siis koet, että ratkaisu ei toimikaan, voit palauttaa laitteet Elisalle, joka huolehtii laitteiden vastuullisesta kierrätyksestä. Todella matalan kynnyksen ratkaisu kokeilla netin toimivuuden tehostamista omassa kotona. Kaiken lisäksi nämä laitteet on oikein visuaalisen silmän kestäviä, nimittäin pienimmät on tosi huomaamattomia ja nämä isotkin oikein kivannäköisiä! 

Seuraava askel olisi ollut 5G Kotinetti Elisalta, jossa on kyse ulkoseinään asennettavasta kiinteästä vastaanottimesta. 5G Kotinetillä ulkoseinä ei heikennä mobiililaajakaistan kuuluvuutta, eli tämä olisi erittäin pätevä ratkaisu juurikin vaikka pihalle / terassille kuuluvuuden saamiseksi. 5G-Kotinetin asentaminen vaatii 495 € asennusmaksun ja sen jälkeen palvelu maksaa alkaen 39,90€/kk. Meille tätä ei vielä ollut saatavana, mutta me oltiinkin heti alun alkaen ajateltu haluavamme toi Talokuitu, että nyt kun tänne hankitaan se eka “oikea” netti, niin otetaan kerralla se kaikista kattavin ratkaisu! Sanat toimintavarma ja huippunopea saivat meidät puolelleen aika nopeasti!  

Niinpä tilasimme Talokuitu PROn, kun sen kerta sai meidän kotiin (Talokuidun saatavuus on helposti tsekattavissa omalla osoitteella täällä). Samaan syssyyn tilattiin kytkentä Elisan Kaapeli-TV -verkkoon, koska meillä ei ole ollut siis “telkkaria” tätä reilua neljää vuotta, vaan olemme eläneet suoratoistopalveluilla. Elisa Talokuidun ohessa kytkentä maksoi lisäksi 180 €, ja nyt Elisalla oli myös kampanja, jolla ensimmäisen 6kk perusmaksu oli 0€/kk, sen jälkeen 9,30 €/kk. Tämä on siis itse Kaapeli-TV:n kuukausimaksu, kytkentämaksu erikseen Talokuidusta on 430 €.  

Otimme siis koko paketin ja jäimme odottamaan. Elisalta tuli tilausvahvistus ja parin päivän sisään tuli puhelua, missä sovittiin käynti kotona, että Elisan asiantuntija pääsee tsekkaamaan miten Kuidun saa kotiimme. Palvelua ei voida taata tilausvaiheessa, vaan kotona käydään selvittämässä, että Talokuidun tosiaan saa vedettyä kotiin, mistä ja miten. Tehdään suunnitelma, katsotaan mistä Talokuitu kaivetaan kotiin ja sitten rakennetaan se itse kuitu. Tämä voi vaatia pientä kaivuuta tontilla, tai kuten meillä, valmiudet oli olemassa jo niin hyvin, että ei vaatinut mitään isompaa projektia vaan kuitukaapeli asentamisen. Asiantuntija kävi sovittuna päivänä tsekkaamassa kaiken, teki suunnitelman sisäverkon asennuksesta ja sitten laitettiin hommaa rullaamaan. Sovittuna aikana kotiimme tuli Elisan asiantuntija asentamaan kuidun valmiiksi ja meidän hommaksi jäi valita sopiva yhteys. Me otettiin Elisa Netti kotiin L. Tässä vaiheessa tuli viesti Elisalta, että Kuidun sisäasennuksen ja käyttöönoton päivän voi valita OmaElisasta ja siellä kalenteri näytti ensimmäisen mahdollisen päivän. Valittiin se ja tilattiin netti alkamaan edellisenä päivänä. 

Paria päivää ennen asennusta, asentaja soitti tarkempaa kellonaikaa ja saapui paikalle sovitusti. Hän hoiti kaiken, enkä osaisi edes kertoa tarkalleen, mitä tuossa tapahtuu. Tein samalla kotona töitä ja hän teki tarvittavat asennustyöt sekä netille, että Kaapeli-TV:lle ja sen jälkeen opasti käyttöönotossa. Ladattiin Deco-applikaatio ja hän opasti sen käytössä ja näytti kuinka mesh-laitteet toimivat. Meille tuli siis 3 tällaista pömpeliä kotiin, jotka sijoitimme suunnittelijan suositusten mukaan. Yksi näistä on kiinteästi kiinni, mutta kaksi on siirreltäviä. Halutessamme siis voimme siirtää yhden vaikka kasvihuoneeseen, jos tuntuu siltä! (Juuri nyt ei tunnu, koska kasvihuoneeseen kantaa netti oikein hyvin näin!)  

Applikaatio on tosi helppokäyttöinen ja simppeli. Tietoturva-asiat on tosi hyvin ja selkeästi tässä tiedossa ja saan aina ilmoituksen, kun uusi laite liittyy verkkoon. Lisäksi asentaja opasti, miten luodaan vierasverkko ja muita yksityiskohtia applikaatiosta. Käytännössä kun meille tulee joku kylään, voivat he liittyä Wi-Fiin, mutta he eivät pääse meidän ns. “oikeaan” verkkoon, vaan ainoastaan vierasverkkoon. Joten meidän kiinteämmät ja turvalliset kotilaitteet ovat eri verkossa kuin muut, mikä lisää turvaa kodin laitteille. Kun tänä päivänä verkossa on useempi tietokone, telkkari, älylukko, pädiä, puhelinta, kaiutinta ja ties mitä laitetta, niin on vaan ja ainoastaan hyvä, että tietoturva on oikeasti mietitty tarkkaan.  

Tukiasemat laitettiin päälle ja netti pelaamaan ja voila! Ja kyllä muuten huomasi eron! Lapset katsoi piirrettyjä, mies teki töitä koneella ja mulla oli auki isolla koneella Lightroom (joka käyttää paljon verkkoa!) ja tv-sarja samaan aikaan jaetulla screenillä, eikä tuo tökkinyt yhtään! Talokuitu on ollut käytössä vasta vähän aikaa, joten palaan myöhemmin siihen, miten käytännössä se on toiminut.  

Halusin kirjoittaa tälleen pidemmin auki tämän, että on selkeästi nähtävissä nämä erilaiset tavat järjestää kodin nettiyhteydet.  

Nopein, helpoin ja simppelein ratkaisu voi olla Mobiililaajakaista, joka on myös erittäin kätevä, jos haluaa esimerkiksi viedä sen mukanaan mökille tai mun tapauksessa studiolle. Jos on kuitenkin hieman isompi koti, niin lisätukiasemat voivat tuoda paljon hyötyä arjen netinkäyttöön, eivätkä ole iso sijoitus. Varsinkin kun sitä voi kokeilla todella edullisesti omaan kotiin Elisa Wifillä. Kiinteistä kodin yhteyksistä taas voi valita itselleen sopivan 5G Kotinetti ja Talokuitu tai Talokuitu PRO -palvelujen välillä, joissa molemmissa on omat puolensa!  

Elisalla on tosiaan kaikissa hankinnoissa mahdollisuus jakaa summa oikeasti korottomaan ja lisäkuluttomaan maksuun, oli kyseessä puhelinhankinta tai liittymähankinta tai vaikka Talokuitu. Mä esim. ostin puhelimeni niin, että jaoin maksun 12 kk:lle, koska hinta oli sama kerralla maksaa tai kuukausittain maksaa. Näin nettihankinnatkaan eivät ole kovin hintavia, varsinkin kun nyt Talokuitukin on hurjassa alennuksessa! Lisäksi, jos tontilla tapahtuu jotain töitä Talokuidun verämiseksi, tontilla tapahtuvan työn osuudesta on mahdollista hakea kotitalousvähennystä, sillä sen veloitus eritellään laskulla.  

Mä ihan turhaan ajattelin, että tää on jotenkin tosi hankala prosessi, koska kaikki tällainen on aina hankalaa mulle. Elisan asiantuntijat olivat tosi kivoja ja opasti selkeästi ja kertoi kaiken prosessista tosi hyvin. Elisan asiakaspalvelusta sai apua kysymyksiin, ja tilauksesta netin toimintaan meni about kuukausi kaiken kaikkiaan.  

Nyt kun olen päässyt tekemään yhteistyötä Elisan kanssa, niin mulla on myös mahdollisuus vastata kinkkisempiin kysymyksiin, jos teille sellaisia tulee. Nimittäin voitte jättää kysymyksenne tänne kommenttiboksiin, ja voin pyytää Elisalta asiantuntevaa vastausta! Jos siis nettiasiat hieman ihmetyttää tai hämmentää, niin kysy, ja me yhdessä Elisan kanssa vastaamme! 

Aloittelijan sieniopas aloittelijalle

Huhhei, vihdoin pääsin kirjoittelemaan blogiinkin jotain! Tää syksy on ollut yhtä myrskyä, kun on ollut sairastapauksia milloin missäkin muodossa. Itse, lapset, mies tai lastenhoitajat. Koko ajan elää suunnitelmat ja kaikkea joutuu siirtämään. Niinpä mun erittäin hieno sieniopas aloittelijalta aloittelijalle tulee vasta näin lokakuun puolella! Mut hei, suppis-aikaa on vielä vaikka kuinka ja kantarellejakin löytyy vielä hyvin, niin mikäs siinä! Tästä tulikin sit nälkävuoden mittainen ja nyt on nii hirvee draivi mennä metsään, ettei tosikaan!

Mähän siis hurahdin sienestämiseen tossa 1,5 kk sitten. Jep, siitä ei ole kuin 1,5kk. Keräsin ekan sienen sitten lapsuuden 20.8. ja siitä se sitten lähti. Nyt oon käyttänyt tunteja ja kymmeniä kilsoja kävelyä sienimetsällä ja nauttinut tästä uudesta harrastuksestani ihan täysillä! Moni teistä halusi lisää sienijuttuja IG ja moni harmitteli sitä, että olisi mielellään itsekin hurahtanut lajiin, mutta ei oikein tiennyt mistä aloittaa ja mitä sieniä voi kerätä ja missä ja miten! Niin hei, näin 1,5kk teitä edellä olevana, tässäpä mun ajatuksia!

Hetki juuri ennen hurahtamisen alkua. Metsä näytti suorastaan satumaiselta, joten päädyttiin hiippailemaan leikkipuistosta etsimään käpyjä ja löysimme uuden harrastuksen.

Ja lue silti, vaikka sienestäminen voisi tuntua ihan todella epätodennäköiseltä just sulle! Nimittäin, jos joku ois sanonu mulle vuosi sitten, että mä hurahdan tähän hommaan, niin mä oisin ollut erittäin epäilevä ja mieheni olisi varmaan kuollut nauruun. En todellakaan oo se ykköstyyppi metsäseikkailuihin, trust me on that! Jos tää voi käydä mulle, se voi käydä kelle tahansa 😀 Nimittäin tänä päivänä metsätön päivä aiheuttaa lähinnä hirveän kaipuun, mulla on joka lenkillä matkassa hanskat, puukko ja muovipussi taskussa (kuulostan joltain hyvin pelottavalta tyypiltä tällä varustautumisella :D) ja joka ikinen metsäseikkailun mahdollisuus on käytettävä!

Tää kantsii lukea, vaikka ei ees tykkää syödä sieniä. Kerääminen on best, se syöminen tulee toisena!

Mut ensin, miksi sienestämiseen kannattaa hurahtaa?

No, sienestäminen sopii varmaan tietyntyyppisille luonteille. Jos tykkäät etsimiskirjoista, palapeleistä tai jostain neulan ettimisestä heinäsuovasta ja sen tarjoamasta ilosta, kun sen löytää, niin tää on ihan just sulle! Mä saan ihan älyttömästi kiksejä siitä, kun löydän erikoisia sieniä tai lemppareitani ison määrän tai mitä ikinä. Sienestäminen on kuin aikuisiän ihanaa aarteenetsintää. Samoja sieniä saa kaupasta joo, mut tää on ihan eri juttu, kun voi itse kerätä. Ei pelkästään sen takia, että säästää pitkän pennin (koska tuntikorvaus on kyllä ihan surkea! :D) vaan koska sienestämisessä yhdistyy niin moni juttu!

Ensinnäkin, metsä tekee ihmiselle hyvää! Tuoksu, värit, metsän uskomaton kauneus ja rauha tekee henkisesti hyvää. Fyysisesti ajatellen en usko, että on parempaa paikkaa. Sormet ja kynnet mullassa pääsee just sinne, mitä on liian vähän tällä hetkellä elämässä muuten. Hyvien “pöpöjen” äärelle, vahvistamaan omaa hyvinvointia ja pienten lasten kanssa rakentamaan heille tietynlaista lähtökohtaa elämään. Mä en tiedä mitään rauhallisempaa kuin metsässä sienten perässä pyöriminen. Mulla on mielelle missio, jaloille ja käsille tekemistä ja silmille täysi tarjotin ihania näkyjä. Edelleen, lähes päivittäin metsässä viimeisen kuukauden ajan pyörineenä sanoisin, että tunnin aikana huokailen itsekseni ainakin 20 eri kauniille näylle. Jos jaksaisin, kantaisin kameraa mukanani aina, mutta noh, puhelin ajakoot asian.

Toiseksi, metsä muuttaa ihmistä. Nopeasti. Jos vielä elokuussa mä olin se tyyppi, joka yökkäs etanan nähdessään, nyt pitelen käsissäni ihan ilman mitään silmänräpäystä ties mitä hämähäkkejä, etanoita ja kastematoja. Oikeesti, tiputin ekan viikon aikana varmaan 20 tattia nähdessäni etanan tai koskiessani etanan liukkaaseen pintaan. Ja vinguin miestäni ottamaan etanan pois. Nyttemmin kiljahdan ilosta koppakuoriaista ja kastematoa ja katson äärimmäisellä ilolla kun lapseni ovat aivan into piukeena niistä otuksista. Mun pojat ei pelkää tai ällöty noista otuksista lainkaan! Sammakot ja kastemadot ja muut on aivan parasta mitä on! Pari viikkoa sitten esikoiseni itki karvaita kyyneliä, kun hän hukkasi kastemato-ystävänsä, eikä enää koskaan “tapaa häntä”. Kanniskeli eka (oon melko varma, että alunperinkin kuollutta) kastematoa tunnin pitkin metsää ja ihasteli sitä ja sitten se vahingossa hukkui. Saan ihan älyttömän paljon iloa siitä, kuinka luonteva paikka metsä on lapsilleni, koska se ei ole ollut mulle sitä vuosiin! Jos ennen kuulin rasahduksen metsässä, teki mieleni singahtaa toiseen suuntaan ajatellen, että on AIVAN VARMASTI KÄÄRME! Nyt saatan kyykkiä jonkun kuusen alla ihan into piukeena kaivamassa jostain kolosta suppiksia ja rasahduksen kuullessani oon vaan silleen “salee orava, ei mitään ihmeellistä, carry on”. Välillä huomaan, että meen ihan jonnekin muualle metsässä. En ees halua kuunnella musiikkia usein siellä ollessani, koska metsässä on niin paljon ihania ääniä, jotka rauhoittaa jotenkin ihan omalla tavallaan!

Ja nyt en ees halunnu lähteä mihinkään reissuun syksyllä, ettei mee hyvää siuenestysmahdollisuutta hukkaan ja odotan sadepäiviä, että saadaan hyvin sieniä! Aikamoisen erilainen suhtautuminen syksyyn! 😀

Kolmanneksi, suppilovahverot, kantarellit ja mustatorvisienet nyt vaan on ihan sairaan hyviä, ja niistä saa ihan älyttömän hyviä keittoja, mausteita, risottoja ja pastoja! Ja joku siinä on, että itse kerätyt ruoat on aina ainakin 1000% parempia kuin kaupan. Oikeesti.

Neljänneksi, metsä opettaa. Monellakin tavalla. Mä huomaan, että mun arvostus ja ilo luontoa kohtaan on muuttunut 1,5 kk aikana enemmän kuin viimeisen viiden vuoden aikana, ihan sama kuinka monta ilmastoartikkelia olen lukenut. Se konkretia, minkä luonnossa saa, on ihan erilainen mielenmuutos kuin mikään uhkakuvien maalaaminen tulevaisuudesta. Kun joka kerta metsässä on niin hyvä olla, tajuaa sen merkityksen itselleen. On hankala myöntää sitä, mutta jollain tavalla olen itsekin ollut täysin vieraantunut luonnosta aiemmin ja lasteni kautta olen löytänyt ketunleipien ja jäkälien tutkimisen ilot ja sen, kuinka monipuolinen on metsä. Mun pienet lapsetkin tietää, että metsään ei jätetä mitään sinne kuulumatonta, eli eväsretkellä kaikki pakataan tarkkaan mukaan pois lähtiessä. Metsä antaa meille niin paljon (marjoja, sieniä, kivoja hetkiä), että meidän tehtävä on kohdella sitä hyvin! Ei tallota mitään turhanpäiten, ihmetellään ja nähdään ja haistetaan ja maistetaan ja kerätään sellaista, mitä saa kerätä (marjat, sienet jne.) mutta tehdään sekin fiksusti. Olin peräti 33-vuotias oppiessani, että sienistä pitää jättää ne mullassa olevat pohjat metsään. Vaikka ensin nappaisikin sen sienen kokonaan käsiin, niin se multaosa pitää jättää metsään. Metsä on niin monipuolinen ympäristö, että se toimii niin kuin me emme osaa edes ajatella. Ja ne meille aivan turhat osat onkin todella tärkeitä metsälle ja sen kasvustolle ja asukkaille.

Metsä opettaa myös ihan konkreettisesti. Mä oon nauttinut suunnattomasti siitä, että oon käynyt läpi erilaisia sienioppaita ja oppinut uusia lajikkeita. Tallensin puhelimen pikakuvakkeisiin LuontoPortti -sivuston Sienet-osan ja ollaan tutkittu sitä usein yhdessä miehen kanssa haluten oppia lisää. Koska ennen kuin tämä kaikki alkoi, en olisi edes tiennyt, miten erotta tatti muista. Olin aivan 0-tason aloittelija tässä hommassa.

Kerronpa muuten hauskan tarinan tähän väliin. Meidän pihan nurtsille alkoi kesällä ilmaantua kummallisia renkaita. Sellaisia ihan täydellisen pyöreitä ja niihin alko kasvaa sieniä. Manattiin ja kirottiin niitä ihan hirveesti ja mies käytti paljon aikaa niiden poistamiseksi yrittäen saada meidän nurtsin taas kuntoon. NOH! Heitettiin tossa 2kk aikana varmaan ämpäreittäin niitä sieniä veke tuolta takapihalta. Ja siis SYYSKUUSSA tajuttiin ku luettiin lisää, että se on perkele 3 tähden erinomainen ruokasieni, eli Nurminahikas. Voi nyt perkele. Ollaan heitetty kilotolkulla sieniä, joista tuli muuten sairaan hyvää pastaa, veke. Siellä ois ollu koko kesän meille erinomaista ruokaa omalla pihalla. Ai saakeli. Esikoinen repi onnen aivan maksimiin, kun niitä pääsi keräämään vielä tälleen muualle ku roskikseen. Arvatkaa paljon mua ärsytti ne pois heitetyt sienet? 😀

No anyway. Mä nautin hirveesti siitä, että oppii lisää. Ja sitä kautta tulee paljon tavoitteita tähän sienestämiseen.

Ja viidenneksi se yksinkertaisin. Sienestäminen on erinomaista liikuntaa ulkoilmassa!
(Mä en saa itseäni ulos välttämättä muuten vaan, jos on kaikkea muuta tekemistä, kuten siivoamista ja töitä jne. Mut kun on joku missio, projekti, niin oon heti menossa!)