Mielipidemaanantai – Kahtia jakautunut maailma

Ei musta vaan…? Valkoinen. Ei aurinko vaan…? Kuu. Ei kesä vaan..? Talvi.

Kuka teki noista vastakohdat toisilleen? Ne on kai vastakohtia, mutta eikö ne oo aika samanlaisia? Musta ja valkoinen on molemmat värejä. Tai teknisesti eivät edes ole, mutta olkoot nyt. Aurinko ja kuu taivaankappaleita, kesä ja talvi vuodenaikoja.

Me ihmiset jaetaan asioita vastapuoliksi. Nykyään mun mielestä enemmän kuin koskaan. Mies – Nainen. Vanha – Nuori. “White” – “Person of colour”. (Ihmisiä he kaikki on, ei toistensa vastakohtia, vaan samaa.) Äiti – Isä. (Vanhempia kumpainenkin.) Homo – Hetero. (Rakastava ihminen). Oikeisto – Vasemmisto. Republikaani – Demokraatti. (Poliittisesti aktiivinen ryhmä.) Poika – Tyttö. (Lapsi/nuori). Lapseton – Perheellinen (tosin, perhe voi olla ilman lapsiakin). Rokotettu – Rokottamaton. (Ihminen) Kristitty – Muslimi. (Uskon ihminen). Yrittäjä – Työntekijä. (Veronmaksaja).

Tyttönen – Setämies. Hippi – Matrerialisti. Kulkutautimyönteinen – Lammas. Natsi – Mamupatja. Mitä näitä nyt onkaan. Niitä ei-niin-kivoja versioita.

Entäs jos annettais noiden olla?

Ihminen. Se me jokainen ollaan.

Me ollaan tosi kovia jakamaan asioita kahtia. Ja sen tulos on tällä hetkellä hyvinkin räjähdysherkkä maailma. Rokotekeskustelu on tuonut ihan uuden ulottuvuuden asiaan, sillä on ihan OK mediassa puhua “kulkutautimyönteinen” -sanalla, samaan aikaan kun vastarannan medioissa ja julkaisualustoilla puhutaan lampaista.

Paljon on vuosien aikana tehty työtä rasismin kitkemiseksi. Sovinismin, ikäsyrjinnän, kaikenlaisen rasismin ja syrjinnän kitkemiseksi.

“Ketäs sä paneskelet, naista vai miestä?” ei eroa mun korviin yhtään siitä kuin jos tuntematon kysyy rokotestatusta. Koska esim. rokotestatus ei ole yhtä näkyvä ero ihmisten välillä kuin vaikkapa ihonväri tai oletettu sukupuoli, sitä on OK tiedustella. Voidaan jakaa sitten joukkueet. Sun tiimi ja mun tiimi. Ja huudella toisillemme molemmilta puolin, kumpi onkaan oikeassa. Onhan meillä erinomaisen hieno esimerkki yhteiskunnalliselta tasolta jo vuosikymmenten ajalta. Kun seuraa esim. Jenkkien poliittista keskustelua, voisi kuvitella että ne etuoikeutetut rikkaat poliitikot siellä edustaisi eri planeettoja, nii kauas toisistaan heidät erotetaan. Perheet hajoaa, ystävyydet särkyy, vihamielisyys kasvaa,

Onhan tätä nähty jo sukupuoliasioissa ja erityisesti ihonvärin osalta jo vuosien ja vuosikymmenten ajan. Valitaan oma tiimi ja pysytään siinä. Oli kyseessä HIFK tai Jokerit, terveydelliset ratkaisut tai seksuaalinen suhtautuminen tai uskonto. On jotenki helpompi kun on me ja ne.

Ei muuten ole. Se vaan tuntuu siltä. Vastakkainasettelu herättää tunteita. Vahvoja. On helpompi vihata toista, kuin yrittää ymmärtää. On helpompi lytätä toinen, kun hän on enemmän erilainen kuin samanlainen. On vaikea ajatella, että joku mun halveksuma ihmistyyppi, vaikkapa pedofiili, olisi kaiken kaikkiaan 99% mun kaltainen ihmisolento ja se 1% hänessä eroaa vain jyrkästi minusta. On helpompi nähdä koko ihminen vaan täysin erilaisena, hirviönä suorastaan.

Jos joskus hirviöksi pääsi jollakin rikollisella, nykypäivänä siihen riittää eriävä mielipide jossain aika pienessäkin asiassa. Ja esim. se ihonväri tai värkki jalkojen välissä voi tehdä hirviöksi. Jokainen nykypäivänä ajaa itselleen erityisen tärkeitä asioita ja on helpompi ponnistaa niissä vastapuolen päältä, kuin kaverin. “Kyllä isät pitäisi pakottaa pitämään vanhempainvapaita!” “Kyllä rokottamattomat on sitten itsekkäitä!” “Kyllä rokotetut sitten on tyhmiä lampaita!” “Naisia aina sorretaan miesten toimesta!” “Oikeisto on kyllä niin rasistinen ja konservatiivinen!” jnejnejne. Vastapuolen ryhmän voi alentaa kesksutelussa oman ryhmänsä kanssa, ja nousta sen ryhmän yläpuolelle. On helppoa olla parempi, kun se toinen on tietenkin erilainen. Vaikka se olisikin 99% muuten samanlainen ja ihan eri asiassa itse asiassa olisittekin samassa joukkueessa.

Jos ennen oltiin samassa tiimissä naisten joukkueessa, seuraavaks voi olla naista vastaan joukkueessa rokotusstatuksen perusteella ja sitten ensi viikolla poliittisen suuntautumisen perusteella olla taas eri leireissä.

Kunhan aina olisi joku vastustaja.

Tää kaikki tuli mieleen kun juttelin yhden kaverin kanssa Instagramissa aamulla. Tuli puheeksi tämä Valtaoja – Ebrahimi -tilanne, ja siitä keskustelu jotenkin eteni. Samaan aikaan järjestelin lasten pyykkejä ja taustalla pyöri SWAT-sarjan neljäs tuotantokausi. Ja siinä on ollut vahvasti esillä BLM-liike ja poliisien tilanne Jenkeissä viime vuonna. Se on loistava esimerkki tästä kahtiajaosta. Olkoonkin, että SWAT on fiktionaalinen tv-sarja, herätti se ajatuksen. Siinä yksi päähahmoista, valkoihoinen mies, harmitteli aisaparilleen, kuinka ei voi mennä lapsensa koulun ammattipäivään, koska on poliisi. En tunne tietenkään koko Jenkkien yhteiskunallista kuvaa, mutta mitä olen seurannut Rittenhouse-oikeudenkäyntiä ja yhteiskunnallisia tapahtumia ja -keskusteluja nyt reilun vuoden ajan, onhan kahtiajako merkittävä. Ihonvärin lisäksi pollisiudesta tuli “paha asia”. “Defund the police!” “Kaikki kytät on sikoja!” jne. Mellakat, valkoihoisten yritysten tuhoamiset ja Uncle Bensin kaltaisten yhtiöiden myllyttäminen medioissa on viime vuoden loistava esimerkki kahtiajaosta. Vaikka Jenkkien poliisivoimissa on eittämättä ISOJA ongelmia, on siellä aivan yhtä eittämättä aivan mielettömiä ihmisiä töissä. Vuosikausia uhraamassa itsensä työlle, jonka palkka on huono, työajat raskaat ja jossa on aina uhka kuolla työaikana. Vuosia itsensä työlle ja ihmisten auttamiselle ja turvaamiselle omistautuneet ihmiset muuttuivat viimeistään 2020 vihollisiksi, koska kantavat univormua, jonka tarkoitus on tuoda turvallisuuden tunnetta ja estää rikoksia tapahtumasta. Hyvät, omistautuneet, tärkeää työtä tekevät poliisit iskettiin samaan kategoriaan kaikkien rasististen poliisien kanssa. Henkilökohtaisesti en näe, että tilanteesta seuraa mitään hyvää. Kellekään.

Tiedostaminen on tärkeää ja epäkohtien nostaminen esiin erittäin tärkeää. Se saa monet heräämään ajattelemaan omaa ajatteluaan. Mä itse vielä viime keväänä totesin, että “mä en näe väriä, mä näen ihmisen”, koska naiivista ajattelin oikeasti ajattelevani näin. Kunnes joku tuli lempeän asiallisesti selittämään, miksi tämä ajattelu ei ole OK. Ja ymmärsin. Ja tajusin, että on ihan typerää ajatella ja sanoa niin. Totta kai minä näen eron ihonvärissä. Olisi typerää väittää toisin. Se onkin eri asia täysin, herättääkö kyseinen havainnointi minussa mitään erittelevää ajattelua. Minulle molemmat on ihmisiä, ja täysin tasavertaisia. Opin myös kuuntelemaan ja kuulemaan enemmän. Puhumaan vähemmän. Silloin kun en ymmärrä. Oppinut kysymään. Kuuntelemaan vastauksen. Välillä se onnistuu paremmin. välillä ihan surkeasti.

Ongelma tässä on mielestäni siinä, että yhdistäessämme jonkin epämiellyttävän, ikävän tai jopa aivan selittämättömän kamalan teon tiettyyn ihmisryhmään, arvostelemme kaikkia sen ryhmän ihmisiä tai viemme heiltä ja heidän työltään arvoa. Esimerkkinä nyt vaikka poliisit. Jokaiseen ryhmään mahtuu mätämunia, pahoja ihmisiä, ilkeitä ihmisiä, rikollisia, ja muista piittaamattomia ihmisiä. Naisiin, vaikuttajiin, yrittäjiin, äiteihin, ateisteihin ja kaikkiin muihin ihmisryhmiin joihin tunnen itse kuuluvani. Ihan yhtä lailla “maanantaikappaleita” mahtuu poliiseihin, lääkäreihin, juristeihin, yrityksiin, poliitikoihin, viihdetähtiin ja naapureihin, opettajiin ja lähikaupan kassoihin. Ammatti, ihonväri, poliittinen suuntaus tai mikään muukaan valinta ei tee ihmisestä “huonoa” tai “huonompaa”. Toiselle esimerkiksi upseeri on maamme puolustaja ja toiselle ammattitappaja. Toiselle abortteja tekevä lääkäri on elintärkeä lääketieteen ammattilainen, toiselle sikiöntappaja. Näin jotkut ihmiset ajattelevat. Juuri näin jyrkästi.

Poliisius, lääkäriys, uskonnollinen suuntautuminen, rokote tai vaikka vanhemmuus ei tee kenestäkään jotakin kamalaa. Laittomuuksiin syyllistyjiä löytyy jokaikisestä ihmisryhmästä. Mutta koska mielipide-erot on meille niin äärimmäisen tärkeitä, haluamme ajatella, että olemme mahdollisimman kaukana jostakin ihmisestä, koska hän on eri mieltä. Mä en itse asiassa muista paljoakaan lapsena saatuja opetuksia, mutta yhden muistan. “Na vkus i zvet tovareshei net!” oli äidilläni tapana sanoa ja on edelleen. Suomennettuna vapaasti tämä on “Makuun ja väriin ei ole tovereita”. Sama sanonta löytynee joka kielellä jossakin muodossa, mutta mä muistan tän venäjäksi koska mut on lapsena kasvatettu venäjäksi. Suomeksi lähin, jonka keksin, on “mielipideasioista ei sovi kiistellä”. Tykkään enemmän tosta venäjänkielisestä ilmaisusta. Nimittäin se on mielestäni jotenkin aidompi ja todenmukaisempi, mutta myös pehmeämpi. Nimittäin ihan totta, makuun ja väriin ei ole kavereita. Ei täydellisen 100% samanlaisia. Mä rakastan miestäni ja hän minua, mutta me syömme eri karkkeja, tykkäämme eri väreistä ja siinä missä hän juo yleensä punaviiniä, mä otan valkoviiniä. Silti olemme onnellisia yhdessä. Suomenkielinen sanonta taas tuo jo heti nelisanaiseen lauseeseen kiistelyn, negatiivisen sävyn. Venäjänkielinen sanonta taas on mielestäni erittäin kylmän realistinen. Ei ole kavereita mielipide-asioissa. Ei täydellisiä. Samasta asiasta samaa mieltä olevat ovat eri mieltä eri asiasta. Molemmat voi tykätä suklaasta, mutta eivät välttämättä pinkistä väristä.

******

Jotenkin tykkään tosta lauseesta. Koska brutaalin rehellisyyden lisäksi se kuvastaa mun mielestä erittäin vahvasti myös tietyllä tapaa hyväksyntää. Hyväksytään se tosiasia, että hei, näissä asioissa nyt ei ole kavereita. Ja sikäli mun mielestä ainoa asia, missä voi olla me vs. te, on lainkuuliaisuus. Lait ei ole mielipideasia. Ne on luotu yhteisiksi pelisäännöiksi. Kaikki ei ole silloinkaan ihan itsestäänselvää. On itsesuojelua, on vahinkoja, on paljon kaikenlaista. Mutta se on sentään raja jonka mä jotenkin näen sellaisena, ettei ole ihan veteen piirretty. On tiettyjä realiteetteja, jotka eivät ole mielipiteitä. Esimerkiksi veden muuttuminen jääksi tietyssä lämpötilassa. Mutta hyvin iso osa ihmiselämää on mielipiteitä.

Se on välillä tosi hankalaa. Perustavanlaatuisissa arvoasioissa on vaikea pysyä rauhallisena ja yrittää ymmärtää toista osapuolta. Voin olla tyynenä kun joku ryssittelee tai huorittelee, mutta en mä pysty itsekään välttämättä pysyä rauhallisena, jos joku tulee laukomaan vaikka jotain abortinvastaista ajattelua. Haluan ymmärtää ihmisiä niissäkin tilanteissa. Olen eri mieltä, mutta haluan ymmärtää. Haluan ymmärtää ihmisen syyt omalle ajattelulleen ja jos hän haluaa kuulla ja ymmärtää minua, niin jakaa omani. Ei se ole helppoa, ei tietenkään.

Jollakin tapaa viimeisen vuoden aikana olen vasta ymmärtänyt, kuinka etuoikeutetussa tilanteessa olen saanut elää 30 vuotta. Heteroseksuaali valkoihoihinen nainen Suomessa. Lottovoitto. Jonkun mielestä olisin ehkä ollut etuoikeutetumpi poikana kuin tyttönä. Tai Suomessa syntyneenä. Mä itse en oo koskaan kokenut tarpeeksi alemmuutta sukupuolen tai synnyinmaani perusteella, ymmärtääkseni oikeasti vähemmistöjä. Oon aina ajatellut, että pamu-taustalla rasismia koko lapsuuteni kuunnelleena mulla on jotain perspektiiviä, mutta todellisuudessa ei mulla sinänsä ole ollut. Oon kuitenkin saanut elää näin todella kärjistäen sanottuna “nättinä, hoikkana, koulussa menestyvänä, valkoihoisena naisena Suomessa”, mikä on luonut muhun hyvin vahvan turvallisuuden tunteen, jota en osannut edes pitää etuoikeutena. En tule toivottavasti koskaan kokemaan tarpeeksi sortoa täysin ymmärtääkseni monia vähemmistöjä, muuta viimeinen vuosi on avannut jollakin tapaa silmiäni enemmän. Olen kiinnittänyt enemmän huomiota siihen, kuinka sanojalla ei ole väliä, jos sanoma on “väärä”. Kuinka mielipide riisuu ammattitaidon ja osaamisen. Molemmin puolin kahtiajakoa. Olen ollut itse hyvin kahden vaiheilla, enkä ole osannut ottaa puolta. Olen ollut koko ajan ainoastaan skeptinen. Molempiin suuntiin. Olen halunnut tietää, ymmärtää, löytää vastauksen. En ole sitä löytänyt, mutta olen löytänyt sen, millaiseksi ihmiset tulevat, jakaessaan oman ryhmänsä kahteen osaan ja vihatessaan toista ryhmää.

Mun mielestä rokote-keskustelussa maailma on kärjistynyt pahemmin kuin koskaan. Siinä missä monessa muussa asiassa ollaan yritetty edes kuunnella vähemmistöä, kunnioituksella ja kohteliaasti, tässä asiassa molemmat puolet jyrää vain omaa näkökulmaa. Molemmat puolet yrittää väkisin muuttaa toistensa ajattelua. Vahvat mediatalot valitsee uutiset oman näkemyksensä perusteella. Mielipide-asioita piilotetaan misinformaatio-tittelin taakse, koska ne ovat eroavaa mieltä. Jankataan ja intetään, mutta kukaan ei ymmärrä ketään, eikä kukaan tykkää kenestäkään.

Meille annetaan elämämme aikana monia rokotteita ja lääkkeitä. Tämä on vain yksi monesta. Ja silti tämä on repinyt kansan kahtia. Samaan aikaan maailmassa on tuhansia muita aiheita, joista voimme olla samaa mieltä tai eri mieltä. Akuutteja ja tärkeitä asioita liittyen ilmastoon, politiikkaan, vapauksiin, elinoloihin ja talouteen. Niissäkin kaikissa on aina kaksi vastapuolta, jotka heittelevät kiviä toisiinsa päin.

Me vs. Ne.

Olisiko ehkä helpompaa, jos päästäisimme irti siitä, että yritämme väkisin jaotella meitä ihmisiä mielipiteiden perusteella?

Yritän ymmärtää. Olen ehkä eri mieltä joistain asioista. Mutta vaikka näen erot, oli ne sitten ihonvärissä, sukupuolessa tai vaikka missä, haluan ajatella, että ne eivät muuta mielikuvaani ihmisestä. Jos joku ystäväni on mun kanssa eri aaltopituudella moraalisesti, yhteiskunnallisesti tai vaikka uskonnollisesti jostain asiasta, se ei vähennä hänen ihmisyyttään ja tärkeyttään minun silmissäni. Haluan yrittää ajatella niin muistakin.

Vaikka kasvatan poikani poikina, en kasvata heitä ajattelemaan, että jompikumpi sukupuoli olisi parempi. Siinä on jokapäiväinen homma pienten sanojen ja ilmaisujen tasolla. “Äiti, sä näytät aika komeelta!” sanoi lapseni mulle eilen. Mä olin heti korjaamassa, että yleensä tytöt on kauniita ja pojat komeita. Ehdin avaamaan suuni, ennen kuin aivoni pääsivät mukaan. Sanonhan itsekin poikiani kauniiksi jatkuvasti, miksen voisi siis olla komea tässä keskustelussa? Pienet asiat tulee jostain selkärangasta, mutta lasten kasvattaminen opettaa hurjasti joka päivä. Haluan opettaa heidät näkemään maailman. Näkemään värierot, tilanne-erot ja kaikenlaiset erot, mutta samalla tavalla kuin värikynäpakkauksessa. Ne kaikki kynät kuuluu siihen, ei muuten ole kiva värittää, jos on vain yksi väri.

Loppujen lopuksi…

It’s all about the money and the power.

Kahtiajako tuottaa rahaa ja valtaa. On niitä brändejä, ihmisten tai yritysten, jotka edustavat “oikeaa asiaa”. He hyötyvät valtavasta kahtiajaosta. On iso ryhmä omia tukijoita, jotka nostavat jalustalle. Molemmin puolin asiaa.Mitä enemmän meillä on kahtiajakoa, sitä enemmän meillä on isoja tunteita. Ja tiedättekö mikä myy? Isot tunteet.

Markkinoinnin tärkein tehtävä on vedota tunteisiin. Markkinointi on myynnin työväline. Isot tunteet myyvät. Oli se rahan ottamista pois poliisiresursseista tai ilmastokeskustelu tai rokotekeskustelu. Eurot, dollarit ja muut valuutat liikkuu. Liikkuessaan pois yhtäältä, ne siirtyvät toisaalle. Ja se, mikä ei liiku euroissa, liikkuu vallankäyttönä. Jollakin on valtaa. Hänen mielipiteensä takia. Niin kuin mullakin on valtaa. Mulla on valtaa vaikuttaa satoihin ja tuhansiin ihmisiin, jotka seuraavat minua mun somessa. Se on lähes mitattavaa omaisuutta. Mun mielipiteet joissakin asioissa on saanut ihmiset pitämään minua heidän tiimiin kuuluvana. Toisten kohdalla mä jäin siihen “ne”-ryhmään.

Iso osa kahtiajaosta on keinotekoista. Me olemme kaikki ihmisiä, ja jos keskittyisimme oikeaan asiaan, näkisimme, että 99% olemme kaikki samaa. Veikkaisin, että jos patologi tekee ruumiinavauksen ihmiselle, jolla ei ole vaikkapa näkyviä hakaristi-tatuointeja, ei hän ajattele ihmistä minään muuna kuin biologisena kokonaisuutena. Ilman ennakkoluuloja. Hänen silmiin me lienemme 100% samanlaisia kaikki. Hän etsii yhtäläisyyksiä ja sitten sitä yhtä poikkeusta, jolla päädyimme sinne patologin pöydälle. Elossa se poikkeus, se ero, se on meidän henkinen puoli. Meidän sielu, äly, sydän.. Miksi ikinä haluaa mieltääkään oman persoonan, mielipiteiden ja ajatusten säilytyspaikkansa.

Mutta silti. Me olemme kaikki ihmisiä. Kaikki 99% samanlaisia. Mitä jos vaan kohtelisimme toisiamme samanlaisina, eikä erilaisina?

Nimittäin kahtiajaon maksajina on me ihmiset. Vaaleaihoiset ja tummemmat, vanhat ja nuoret, äidit ja isät, miehet ja naiset, yrittäjät ja työntekijät. Jokainen menetetty ihmissuhde, kokemus, elämys, perhe, ura ja mikä tahansa, minkä on hajottanut keinotekoinen kahtiajako meidän välille, on turha menetys.

Sodat ja aseteollisuus, uskonnot, politiikka, lääketeollisuus ja viihdeteollisuus ovat kaikki isoimpia rahakoneistoja mitä on. Ne elävät kahtiajaosta. Mutta valta, se on vielä parempaa kuin raha.

Ainoaksi kärsijäksi jää vaan ihmisyys ja yhteisöllisyys. On yhteisöllisyyttä toki nytkin. Se “Me”-tiimi ja “Te/Noi”-tiimi. Niissä on vahva yhteisöllisyys. Puhutaan naisten asemasta ja feminismistä, mutta kun joku heittää ensimmäisen vahvasti mielipiteitä jakavan kortin pöytään, on ura-äidit ja kotiäidit toisensa kurkuissa ja sairaanhoitajat ja yrittäjät tukkanuottasilla. Unohtuu se naisten asia heti, kun pääsee vähän muissa asioissa puukottamaan vastapuolta.

Divide & Conquer. Hajota ja hallitse. Sillä aikaa kun ihmiset tappelee kahdessa leirissä kaikesta mahdollisesta, isot asiat seisoo paikallaan vuosikausia. Kuka hyötyy? Eri tilanteissa eri tekijät varmastikin. En minä näe yhtä pahaa täällä ohjailemassa meitä kuin nukketeatteria.

Me ollaan vaan jääty tähän todella surkeaan luuppiin, jossa kaivamme itseämme syvemmälle vihaan. En mä oikeastaan tiedä voittaako siinä kukaan kuin hetkellisesti.

Siellä ne kaksi pelaa koko ajan vastakkain. Enemmän saatais yhdessä aikaiseksi kun oltaisiin kaikki vaan ihmisiä. Ehkä kaikilla olisi silloin parempi olla.

17 thoughts on “Mielipidemaanantai – Kahtia jakautunut maailma

  1. Puit ajatukseni sanoiksi täydellisesti! Olet niin hyvä kirjoittaja, että melkein kadehtisin sua ellet olisi niin ihana ❤️

  2. Todella hyvä teksti! Sait vaikean aiheen puettua hienosti sanoiksi. Ja ihastuin tuohon mainitsemaasi venäjänkieliseen sanontaan, se on kovin kuvaava.
    Onkin ollut ikävä mielipide-maanantaita😊

    1. Pahoittelen virheellisiä termejä, en valitettavasti selkeästikään tiedä kaikkien näiden oikeita termejä vaan käytin niitä termejä, jotka tuttuja puhekielestä. Sovinismia en kai rasismiksi missään kutsunut?

  3. “Tää kaikki tuli mieleen kun juttelin yhden kaverin kanssa Instagramissa aamulla. Tuli puheeksi tämä Valtaoja – Ebrahimi -tilanne, ja siitä keskustelu jotenkin eteni. Samaan aikaan järjestelin lasten pyykkejä ja taustalla pyöri SWAT-sarjan neljäs tuotantokausi.” – – > ihmettelen, miten me ollaan pystytty ees tuottaa lauseita aiheesta, ku iteki sähelsin useampaa muuta asiaa yhtä aikaa 🙈

    Mitä tähän aiheeseen tosiaan tulee, niin uskon, että Valtaojan käyttämä sana oli toiselle keskustelun osapuolelle juurikin toi sama triggeri kuin mitä sulle aborttivastaisuus. Sanalla laitettiin renaz hankalaan tilanteeseen (varsinkin kun ymmärrykseni mukaan keskustelun piti olla nimenomaan turvallinen) ja tietynlaisessa tunnekuohussa yllätettynä on varmaan vaikea jatkaa keskustelua. En rehellisesti sanottuna tiedä, miten ite olisin reagoinut. Olisin varmaan alkanut itkeä tai hermostunut totaalisesti. Musta Valtaojan olis oletetusti fiksuna ihmisenä pitänyt osata kiertää tuo sana, niin keskustelu olis voinut olla paljon hedelmällisempää 😊

    Vastakkainasettelusta yleisesti oon samaa mieltä ja rokotekeskustelu on todella räjähdysherkkää.

    1. Niin, ite lähen siitä oletuksesta, että jokaisen keskustelun tulisi olla turvallinen. Ymmärrän, jos hänellä olisi ollut vastassa joku erityisen rasistisena tunnettu osapuoli ja juontajat olisivat luvanneet valvottua “turvallista keskustelua”, mutta kai mä ajattelen, että jokaisella olisi oikeus olettaa jokaisen keskustelun olevan turvallinen.

      Mä en osaa sanoa kuka toimi ja miten ja miten olisin itse toiminut tossa tilanteessa. Mutta jokaisella meistä on varmasti triggeri, joka herättää tosi paljon tunteita, mutta onko niistä oikein hiiltyä? Kyllä mä jotenkin koen omaksi heikkoudeksi sen, jos en osaa pysyä rauhallisena keskustelussa, jossa puhutaan vaikka tukevaan sävyyn abortin kieltämistä.

      1. Me ei valkoisina ihmisinä voida tietää miltä tuntuu, kun yhdellä sanalla riistetään ihmisyys ja kukaan ei voi mitenkään varautua siihen, että kyseisen sanan kuulisi lausuttavan julki jossain haastattelussa ja vieläpä ihan koulutetun ihmisen suusta (olkoonkin koulutusala sitten ihan mikä vain!).

        Abortti on meille terveyspalvelu. Abortin salliminen tai kieltäminen ei vielä riisu meidän ihmisarvoa. Abortin kieltäjän mielestä kenessäkään ihmisessä ei nyt ehkä lähtökohtaisesti ole mitään väärää tai huonompaa. N-sanan käyttöä taas ei mun mielestä voi mitenkään perustella. Ei ole uutta tietoa, että valtaosa muista kuin valkoisista ihmisistä pitää sitä nöyryyttävänä ja etenkin, jos se sana tulee valkoisen ihmisen suusta.

        On helppoa väitellä politiikasta, uskonnosta ja jopa tieteestä kun asialla ei pyritä lähtökohtaisesti nöyryyttämään, pelottelemaan tai riisumaan toista ihmisyydestä. Näissä kysymyksissä asiat riitelevät, eivät ihmiset.

        Ihmisarvoa ei pitäisi päätyä loukkaamaan teoin, muttei myöskään sanoin. Jos tietää paremmin, on mielestäni velvoitettu tekemään paremmin. Luonnollisesti on mahdollista, ettei tämä avaruustieteilijä-herra ollut aivan ajan hermolla mitä tulee korrekteihin termeihin, turvallisiin tiloihin, valta-asetelmiin jne jne. Mutta siis miksi hän oli kyseisessä ohjelmassa muutoinkaan mukana?

        Mutta blogikirjoituksesi oli mielestäni oikein mielenkiintoinen ja herätti paljon ajatuksia!

        1. No tässä me ollaan sikäli täysin eri mieltä, että mun mielestä abortin kieltäminen vaikkapa raiskauksen uhrilta on ihan nimenomaan ihmisarvon riisumista.
          Mä en lähde väittelemään siitä, miten kenenkin tulisi puhua ja itse en käyttäisi ko. sanaa missään muodossa, kavahdan sen kuulemista valkoihoisenakin, mutta en toisaalta ymmärrä myöskään vastareaktiota tilanteessa, ottaen huomioon kontekstin, jossa asiasta puhuttiin ja koen itse henkilökohtaisena mielipiteenäni, että erilainen tapa keskustella tästäkin asiasta, olisi ollut hedelmällisempi.

          Sinänsä mä en myöskään koe, että juuri ihonvärin perusteella tapahtuva syrjintä tai ennakkoluuloisuus tai nimenomaan se ihmisarvon riisuminen eroaisi noista esimerkeistä, jotka annoit, esimerkiksi siis uskonnosta väittely. En itse ole uskovainen, mutta voisin kuvitella, että siinä ollaan myös aika rajussa ristiaallokossa äkkiä.

          Sun kysymykseen en osaa vastata liittyen tähän ko. ohjelmaan. Mun pointti oli ennemminkin siinä, että asioista olisi paljon järkevämpää keskustella, vaikka ne triggeröisi. Varsinkin kun ollaan keskustelemassa näistä asioista tällaisessa tilanteessa, jossa sadat ja tuhannet katsovat. Se on sopiva foorumi opettaa ja saada ihmisiä ymmärtämään. Koska rehellisesti sanottuna, kyseinen keskustelija ei ehkä ollut ajan hermolla korrekteihin termeihin liittyen, mutta en rehellisestikään sanottuna itsekään ole. Kysyin itse asiassa ennen postausta pariltakin ystävältä (joilla vahva kytkös asiaan), mikä olisi korrekti vastakohta-sana valkoihoiselle, ja en saanut selkeää vastausta siihenkään. Mä en rehellisesti sanottuna ole itsekään varma, mikä olisi oikea sana suomeksi, siksi se on postauksessakin englanniksi. En halua nimittäin ketään loukata ja viimeksi kun tarkistin, “person of colour” oli vielä korrekti termi. En siis sano, että on OK käyttää n-sanaa, jos ei tiedä oikeaa sanaa, ei tietenkään! Mutta tässä kontekstissa mielestäni keskustelija vielä erikseen pahoitteli ja totesi lainaavansa poliitikkoa suoralla lainauksella.

          Mutta joo, mielenkiintoinen aihe, josta olisi mielenkiintoista kuulla keskustelua enemmänkin, mutta aihe on niin hankala, että tuskin kukaan uskaltaa siitä keskustella. Ja SE on itse asiassa kirjoitukseni pointti. Vastakkainasettelu, joka on näin räjähdysherkkä syö kaiken mahdollisuuden keskustella rauhallisesti ja samalla oppia ja opettaa. Kun ollaan koko ajan vastustajina, ei opita mitään.

  4. Vertaatko/rinnastatko siis tosissasi seksuaalista suuntautumista esim
    valintaan siitä, mitä jääkiekkojoukkuetta haluaa kannattaa? Apua.

    1. Kiva kun kysyit, mutta apua ei olisi välttämättä tarvinnut huudella vielä oman oletuksen kohdalla. Turhaa tuomitsemista sekin.

      Kukaan ei valitse seksuaalista suuntautumistaan, jääkiekkojoukkueen kannatuksen valitsee, eli sikäli on musta kummallist edes olettaa, että vertaan tai rinnastan näitä. Tarkoitin tuolla kappaleella sitä, että joka asiassa tuntuu olevan vastakkainasettelua, mitä ei tarttisi olla. Voi kannattaa Jokereita ilman, että vihaa HIFKiä. Voi olla kristitty vihaamatta muslimeja ja jos on itse vaikkapa hetero, niin ei ole mitään syytä vihata heitä, jotka eivät ole.

      Jääkiekko-vertaus on mielestäni itse asiassa hyvinkin esimerkillinen. Hyvin usein urheilukulttuurissa osa sitä oman joukkueen tukemista, on aivan törkeä kohtelu sille ykkösvastustajalle. Oma voitto voi olla oma voitto keskittyen omaan voittoon, keskittymättä toisten taisteluun.
      Ja monessa lajissa voitto siitä “ykkösvihollisesta” tuntuu isommin kuin kenenkään muun voittaminen. Tätä vastakkainasettelua, sellaista henkistä “me” vs. “ne” tapahtuu ihan joka asiassa ja siksi näitä oli useampi esimerkki samassa kappaleessa.

  5. Kiitos tästä. Olen surullisena seurannut Sannikan ohjelmasta herännyttä keskustelua. Kuka voittaa? Kuka on oikeassa? Minun silmiin tässä ei voita kukaan.

    1. Niin, keskustelu on kummallista. Sen sijaan, että puhuttaisiin asiasta, puhutaan tekijöistä, liittoudutaan ja riidellään. Käsittääkseni kellään ei ollut pahoja päämääriä, vaan keskusteltiin siitä, miten tilanteet muuttuu ja voidaanko nykypäivän tietojen valossa muuttaa mennyttä ja tulisiko niin tehdä. Se keskustelu hukkui nyt tähän, ja mulle se olis ainakin ollut mielekkäämpi keskustelu.

  6. Kiitos, tämä on todella hyvä kirjoitus. Tuntuu että media varsinkin ja politiikot haluavat tietoisesti ja tahallaan ajaa ihmisten kahtiajakoa. Kiitos paljon.

  7. Tuo jenkkien poliisin vastustus liittyy siihen, että koko järjestelmä on pielessä jolloin myös ne “hyvät poliisit” tukevat kieroutunutta järjestelmää. Jossakin näin listan “hyvistä poliiseista”, jotka oli kuka milläkin verukkeella erotettu virastaan sen jälkeen kun toivat kollegoiden rikkeitä tai muita epäkohtia johdon tietoon. Hyvä poliisi puuttuu järjestelmän epäkohtiin, mutta todennäköisesti saa sen vuoksi myös kenkää. Jos katsot epäkohtia vierestä puuttumatta niihin, voitko kutsua itseäsi “hyväksi poliisiksi” vaikka et itse toimisikaan samoin kyseenalaisin keinoin?

    “Defund the police” idean tarkoitus on ajaa nykyinen järjestelmä alas ja rakentaa parempi tilalle. Rapakon takana poliisiksi pääsee aivan naurettavan helposti, ja poliisivoimissa on myös paljon ihmisiä jotka haluavat univormun saadakseen jonkinlaista valtaa muihin. Tässä pätee vähän sama kuin MeToo-liikkeessä. “Not all men”, mutta en voi tietää yksittäisen kohtaamani miehen kohdalla onko tämä hyvä tyyppi vai pahat mielessä, joten turvallisinta on olla varuillaan. Rapakon takana sama pätee poliiseihin, ja korostuneesti tummaihoisten kansalaisten kohdalla. USAssa poliisi ampuu siviileitä eniten koko maailmassa. Suomessa poliisikoulu vaatii noin 5500 tunnin opiskelua, USAssa keskimääräinen poliisi opiskelee ammattiinsa vain reilut 500 tuntia. Tällaisten epäkohtien korjaamiseen “Defund the police” tähtää, jotta poliisi olisi oikeasti turvallinen ja suojelisi siviileitä, ei ampuisi näitä itse kuoliaaksi.

Leave a Reply