6 kk valokuvaajana

Postaus on sikäli hieman myöhässä, että valokuvaajana on tullut tehtyä töitä nyt jo seitsemän kuukautta, aloitin nimittäin syyskuussa. Toisaalta olin yli kuukauden pois, eli itse kuvaamista on tosiaan vasta 6kk takana. Vuosi oli poikkeuksellinen monella tapaa, erityisesti koronan takia ja vaikea on arvioida oikeasti sitä kuinka erilaista olisi ollut, jos alku olisi ollut erilaisena vuonna.

Kuitenkin, mut on positiivisesti yllättänyt alkutaipale! Asiakkaita on ollut tosi mukavasti vaikka en ole missään mainostanut palvelua, omien kanavien ulkopuolella siis. Toki mulla on hieman eri lähtökohta aloittaa mun seuraajamäärällä, kun se on jo itsessään ison yleisön kautta markkinointiväylä ja iso osa asiakkaistani on varmasti ollut ihan mun seuraajia, eli olen kyllä tosi onnekas ja kiitollinen tästä mahdollisuudesta. Onhan se ihan eri asia lähteä ns. “tyhjästä” kuin mun seuraajamäärällä, joten helppohan mun on sanoa, etten ole “joutunut markkinoimaan”.

Lähdin tähän myös sillä ajatuksella, että katselen puoli vuotta miltä tuntuu tämä kuvaaminen työnä, ilman tavoitteita ainakaan rahapuolella, ja ilman varsinaista “yrityssuunnitelmaa” vaan haistellen, miten menee. Mä rakastan valokuvausta, se on musta aivan ihanaa, ja lasten kuvaaminen ihan parasta ikinä! Siksi halusin kokeilla, että tuntuuko se siltä myös työnä, vai lähteekö siinä into valahtamaan pois. ADHD-opetteluni on auttanut mua ymmärtämään, kuinka impulsiivisesti teen päätöksiä sen suhteen, mitä teen ja sitten tulee jossai vaiheessa se into vastaan. On ollut opettavaista näin aikuisena opetella itseään uudelleen. Joten tähän projektiin lähdin ehkä ensimmäistä kertaa ikinä niin, että olen oikeasti lähtenyt avoimin mielin järkevästi ilman paineita, että “tästä tulee ihanaa!!”.

Mutta tosiaan, puolen vuoden tilannekatsaus. Miten on mennyt?

Ihanasti! Tämä on ylittänyt odotukseni ja olen tosi onnellinen, että lähdin kokeilemaan. Mulla on ollut onni, että on ollut paljon asiakkaita ja paljon kyselyjä ja oon jo puolessa vuodessa laajentanut “valikoimaani” sikäli, että oon kuvannut asiakkaiden ehdotuksesta niin eläin-kuvia kuin boudoir-kuvia kuin newbornejakin jo aika monet. Ja jopa ensimmäiset hääkuvaukset on varattu kesälle jo, vaikka alkuun ajattelin, etten uskalla kuvata häitä. Päivitin vähän aikaa sitten nettisivujani, hieman uusia paketteja sinne ja kävin läpi järjellä vähän hintojakin.

Mulla on tässä pidemmän ajan ollut luonnoksissa postaus yrittäjyyden kustannuksista ja kuluista sekä miten hinnoitella itseään, eli en mene siihen sen enempää miksi ja mitä yrittäjän tulisi veloittaa. Sen verran sanon, että verrattain muihin töihin, valokuvaus on se, jossa jään vähimmälle tulotasolle ja se on jatkuvasti ollut sellaista kahden ääripään pohdinnan ajatusta. Mun ihan kalleinkin peruspakettini kustantaa 350 € sisältäen valmiit kuvat ja siinä on kuvausaikaa varattu kuvauksesta riippuen 90-120 min yleensä. Tää tarkoittaa yleensä työaikana n. 6-8 tuntia. Kuvausta edeltävät asiat vie yleensä yhden työtunnin ainakin varausmaksulaskutuksine ja asiakkaan kanssa yhteydenpitoine. Sitten on itse kuvaus, joka on yleensä n. 2 tuntia vähintään valmistellen kuvauspaikan. Kuvausten jälkeen tulee koevedosten valinta asiakkaalle, sitten asiakkaan valittua lopulliset kuvat, editointi ja kuvien toimittaminen asiakkaalle, laskutuksen täsmääminen jne. Tuo 350 € sisältää myös ALV:n. Yleisimmin mun kuvaukset on 100-200 €:n välissä, sillä tuo on tosiaan kalliimpien peruspakettieni hinta tuo 350 ja siihen sisältyy yleensä 10-25 viimeisteltyä kuvaa kuvauksesta riippuen. Kuten sanoin, verrattuna muihin töihini, tämä on “halvinta” työaikaani. Ja kun on kaksi pientä lasta, joista toinen on kotihoidossa, jos panostaisin talousasioihin ykkösenä, tästä olisi luovuttava tai hintoja nostettava. Yrityksen tavoite on kuitenkin aina tuottaa voittoa tai yksityisyrittäjällä vähintäänkin tuoda palkan tilille.

Hintojen nostaminen kuitenkin sotii mun alkuperäistä ajatusta vastaan. Mä nimittäin lähdin tähän sillä ajatuksella, että haluan ehdottomasti tarjota laadukkaita kuvia sellaiseen hintaan, että useampi perhe pystyy niihin menemään. Itselle ihan tärkeimpiä on nuo meidän omat ammattikuvaajan ottamat kuvat ja sikäli haluan tuottaa työlläni jotakin, mistä on iloa perheille. Samalla kun itse nautin hurjasti töistäni! Koko tänä aikana mun kokemuksiin ei ole mahtunut kuin yksi hankala asiakas, mikä on jopa yllättävää kun kommunikointi on usein viestein netissä ja asiakaskuntana usein pienten lasten vanhemmat, eli kiire ja usein unettomat yöt painavat varmasti itse kutakin. Ei voi olla kuin kiitollinen siitä, kuinka ihania asiakaskohtaamisia on ollut! Tässä ollaankin koko ajan tän ongelman äärellä, kuinka tehdä tätä niin, että se kannattaa, mutta samalla niin, että se on perheille järkevän hintaista. Voin rehellisesti sanoa, että jos voittaisin lotossa, jatkaisin kuvaamista, koska se on niin kivaa! Mutta koska en ole voittanut lotossa, niin pakko miettiä sitäkin puolta, että olen toinen nelihenkisen perheen maksajista, joten jos otan aikaa pois perheeltäni ja pieniltä lapsilta, on sen oltava sen arvoista. Vapaaehtoistyölle jäänee joskus tulevaisuudessa aikaa enemmän.

Oon ollut hirvittävän iloinen kun multa on ostettu usein lisäkuvapaketteja ja kun samat pienet ovat tulleet kuvauksiin jo kahdesti tai peräti kolmasti tänä aikana! Ja niin ihania asiakaspalautteita olen saanut, että apua. En yleensä julkaise niitä koska itsestäni niiden lukeminen tuntuu jotenkin myötähäpeää aiheuttavalta muilla yrittäjillä, en tiedä edes miksi. Niistä yleensä saa parhaiten ajatusta siitä, mitä kuvissa ei näy, eli itse kuvaustilanteesta. Pitäisi aktivoitua pyytämään asiakkailta testimonialseja, niin saisi niitä sinne sivuillekin fiksummin esiin. Itselleni se on kuitenkin merkannut paljon ja yksi ihanimpia muistoja oli kun jossain lastenvaate-ryhmässä oli keskustelu päiväkoti-kuvissa ja siellä joku kertoi omista kokemuksista, joita oli “onneksi pelastanut” kuvaajan joulukuvat ja siinä oli mun ottama kuva! Olin ihan häkeltynyt ja jotenkin niin iloinen vaan tuollaisesta 🙂

Mut on yllättänyt jopa se, kuinka hyvin on tähän mennessä mennyt. Kopkop. Koko aikana on ollut yksi lapsi, josta en saanut yhtään hyvää kuvaa, kun hän ei uskaltanut äidin sylistä pois. Äiti oli uumoillut tätä aiemminkin, eikä suostunut edes ottamaan varausmaksua takaisin. Kuvauksia on ollut superhelppoja ja vähän hankalampiakin, mutta aina on saatu kivoja kuvia muutoin. Oon tykännyt hirveästi tästä roolista. Olen se kiva täti, jolla on kaikkea jännää pallomerestä ilmapalloihin ja nätteihin mekkoihin ja lapset varsinkin tulee kuvauksiin hirvittävän uteliaina, kiinnostavina ja yleensä vaan tosi avoimina. On ollut ihanaa osata hurmata joku pieni hymyilemään vakavuuden keskellä tai saada lapsi kikattamaan epäluontevassa ympäristössä pienen alun jännittämisen jälkeen. On ollut ihana saada pidellä vastasyntyneitä ja ylipäätään päästä ikuistamaan ihania perhekuvia ja -hetkiä. Oon ollut tosi yllättynyt kuinka paljon tykkään kuvata myös pelkästään aikuisia ja tuntuu, että tekisi hirveästi mieli päästä kuvaamaan kaikenlaisia rakkauteen liittyviä kuvia kuten kihloja, odotusta ja boudoir-kuvia vieläkin enemmän. Alkuun näin itseni enemmän vain lasten ja perheiden kuvaajana, mutta sittemmin olen innostunut kaikesta muustakin koko ajan lisää.

Mitä tulee omiin taitoihin, niin kyllä sen eron huomaa, mitä tapahtuu kun kuvaa 6kk maksavia asiakkaita. Mun editointi on kehittynyt 6 kuukauden aikana tosi paljon, oon käyttänyt siihen paljon aikaa ja opetellut ja opetellut ja opetellut lisää. Oon ostanut uuden objektiivin ja kalustoa tiivistänyt kahteen luottolinssiin aina kuvauksissa ja tuntuu, että kamerankäsittelykin on vahvistunut tosi paljon. Nyt kun katson 6kk takaisia kuvia, olen superkiitollinen silloin asiakkaikseni tulleille, mutta samalla vähän pahoillani, koska ovat saaneet kyllä heikompaa laatua kuin nyt keväällä kuvatut. Editointi on muuttunut niin paljon ja olen oppinut ehkä myös kuvaustilanteessa käyttämään eri kulmia ja mahdollisuuksia paremmin. Ei pitäisi olla pahoillaan, kehitys tapahtuu tekemällä ja se on hyvä juttu. Mutta silti, itse huomaan lopullisissa kuvissa sen verran ison eron, että tekisi mieli “uudelleenkuvata” viime syksyn asiakkaistani osan ainakin 😀

6 kuukauteen mahtuu siis paljon onnistumisia, paljon ilon hetkiä, yllättävän vähän mitään turhauttavaa tai negatiivista ja paljon ihania lapsia ja aikuisia, jotka ovat kävelleen kamerani eteen tänä aikana. Olen erittäin iloinen siitä, että aloitin tän silloin puoli vuotta sitten ja odotan kevät- ja kesäkautta tosi paljon! Miljöössä kuvaaminen on mun suosikkijuttuni!

Toki pandemiavuosi vaikuttaa monien perheiden raha-asioihin niin, että tällaiset “turhat” hankinnat eivät ole ykkössijalla välttämättä kovin monilla, mutta uskon kyllä, että asiakkaita riittää kesällekin.

Ajankäyttö on tässäkin ollut se, mistä on pitänyt pitää mun kaikista tarkimmin kiinni, koska kun lähdin tähän, rajasin juhlat ja häät pois senkin takia, etten halua olla koko kesää viikonloppuisin kiinni. En halua olla aina tekemässä töitä iltoja ja viikonloppuja, koska se ei jätä perheaikaa mieheni tehdessä päivätyötä, eikä hänen työnsä ole joustavaa aikojen suhteen. Niinpä olen yrittänyt tasapainoilla sen suhteen, että kuvattavaa olisi paljon iltoihin ja viikonloppuihin, mutta aikaa rajallisemmin juuri silloin. Eli kesän suhteen pitää ottaa maltilla, nauttia vielä Adrianin kotihoidossa olemisesta, Danten kesälomasta, miehen kesälomasta ja kesästä. Toisaalta kuitenkin haluan kuvatakuvatakuvata, ahhhh, kultaiset auringonlaskut, pelto-metsä-vesistö-kaupunki-maisemat, ja kaikki se ihana luonnon herääminen! En malta odottaa! Eli tästä voisimme päätellä, että ajankäytön suhteen tulee jatkossakin olemaan vaikeinta vetää raja, mutta ehkä se on positiivinen ongelma kuitenkin 🙂

Valokuvaaminen on muuten sellainen asia, joka on kahtiajakoisesti vaikuttanut mun some-vaikuttajan töihin. Toisaalta koen, että mun editointi on kehittynyt ja kuvatkin sen mukana. Toisaalta taas koen, että mulla on korkeampi kynnys julkaista yhtään mitään kuvia, varsinkaan ilman editointia, ja sitten ne unohtuu kuitenkin esim. Instagramin osalta, kun en heti julkaise. Täytyisi vaan päästää irti siitä ajatuksesta, että pitäisi niitä kuvia jotenkin hinkata ja vaan julkaista aktiivisemmin. Instagramissa aktivoituminen on muutenkin sellainen, mitä mun pitäisi tehdä, nimittäin tolla valokuvaustilillä. Kun on kaksi eri julkista tiliä, niin tuntuu, että molemmissa kasvaa välillä julkaisuväli, kun ei tule julkaistua läheskään kaikista kuvauspäivistäkään mitään, saati valmiista kuvista. No, siinäkin on yksi kehitysaskel tälle vuodelle siis 🙂

Ootteko te seurailleet mun valokuvaustiliä? Ja tervetuloa kuvauksiin kaikki innokkaat, meilillä tai Insta-DM tavoittaa parhaiten! 🙂

 

[ivory-search id=”10611″ title=”Default Search Form”]

2 thoughts on “6 kk valokuvaajana

  1. Aivan ihania kuvia ❤, etenkin tuo heinäpellolla otettu säväytti todella paljon. Asumme Jyväskylässä mutta melkein täytyy harkita vaikka hotellireissua Tampereelle kesälle että pääsisi sinulle kuvauksiin.
    Olen raskaana joten olisi ihana saada muutama raskaus-, perhe-, ja taaperokuvat. En tiedä onko tämä edes mahdollista samoissa kuvauksissa mutta se olisi loistavaa. Otan yhteyttä myöhemmin jos päädymme kesäreissun tekemään :).

Leave a Reply to Jenni Munne Cancel reply