What matters most is how well you walk through fire

Kirjoitin eilen hetken mielijohteesta Instagramiini koronarajoitusten kritisoimisesta ja siitä, saako asiaa kritisoida ja peräänkuulutin mielipiteiden taustalle monipuolisempaa taustatutkimusta kuin valtiovallan kommentit valtamediaan. Rehellisesti voin sanoa, että eilinen ulostulo oli osittain impulsiivinen. Ajatuksethan ovat pyörineet mielessäni jo hetken, mutta en ollut jaksanut niitä kirjoittaa auki. Eilen luin uutisia ja kun näin sanat “vain” ja “ainoastaan” sen edessä kun puhuttiin rajoitusten aiheuttamista liikevahingoista (ja puhuttiin miljardeista), meni hieman huuruun. Sitten kun tämän jälkeen luin seuraajieni ajatuksia siitä, millaisia juttuja erialueiden Facebook-ryhmissä oli kirvoittanut virpominen, alko huurtuu vieläenemmän. Ja kun sitten muutama tuli mulle kertomaan, että ei voi nyt mennä virpomaan, koska korona, tiedustelin, miten tarkalleen korona leviää virpomistilanteessa, jossa ollaan esim. okt-alueella, pimpotetaan, joku avaa oven, pienet virpojat huiskii siitä parin metrin päästä lorunsa, ja sitten jättävät risun terassille ja nappaavat siihen vaikka maahan laitetut herkut. Kysyin perusteluja sille, miten tilanteessa siis korona leviää. “No niin ei vaan kuulu tehdä, pitää kaikkea liikkumista välttää”. Napsahti jotenkin tähän koko tilanteeseen. Ottamatta edelleenkään kantaa siihen, kuinka tulisi toimia erinäisissä tilanteissa, pohdin eilen huolestuneena sitä, kuinka meidän nykyhetkessä unohtuu erittäin tärkeä auktoriteetin kyseenalaistus. Se ei oikeastaan unohdu, se tukehtuu. Ei tarvitse boikotoida ja rikkoa kaikkia annettuja ohjeita. Mutta kyllä ohjeita tulisi perustella kansalle laajemmin ja niitä pitäisi voida kyseenalaistaa.

(Kuten esim. sitä, miksi Alkoon saisi mennä liikkumiskiellon aikana? Onko se välttämätöntä? Perustelu “Siellä ollaan lyhyen aikaa vaan” ei kuulosta nyt liittyvän välttämättömyyteen ja vakavaan vaaraan laisinkaan. Mä oon joskus arponut viinejä Alkossa pidempään kuin mun skidin muskari kestäis, mut muskarit on kielletty, Alko ei. Tai siis, Alko nähdään välttämättömäksi, lasten kehittävä harrastustoiminta ei. Miksi hierojalle saa mennä (terveyspalvelu), mutta kosmetologille ei? Kenelle asian pitää olla välttämätön? Ehkä vaikka ripsihuolto ei ole välttämätön asiakkaalle, mutta sille yrittäjälle yhtä lailla välttämätön kuin hierontayrittäjällekin. Kenen välttämätön on tärkein? Ja jos kerta lakimme mahdollistaa sen, ettei meidän tarvitse paljastaa kellekään minne olemme menossa, kuka tahansa voi edelleen liikkua mihin haluaa, eli lopulta vain asenneilmapiiri on ongelma ja siitä kärsivät yrittäjät. Mutta hei, “vain” miljardin verran viikossa. Ja hei, liikevaihtoa, ei liiketappiota. Sentään. Tämä siis jo niiden olemassaolevien ongelmien päälle.) 

Okei, moving on. Tällaisten kysymysten äärellä kuulee heti, että on koronadenialisti, ajattelee turhia asioita ihmishenkien kaupalla ja mitä vielä. Pitäisi miettiä terveydenhuollon kestävyyttä ja kanssaihmisten terveyttä. Aivan. Sitä voi miettiä tässä hetkessä ja tulevassa. Se tuleva mua huolettaa eniten. Ja itse asiassa tässäkin hetkessä, nimittäin niistä rajoitusten vaikutuksista ei puhuta tarpeeksi, ja ei tarpeeksi monesta suunnasta. Kysymys on nykyään niin latautunut väline, että se on jo itsessään, neutraalinakin, erhe. Kun kysyy tai kyseenalaistaa, kysyy perustelua ja yrittää ymmärtää, ei välttämättä tarkoita olla eri mieltä. Haluaa tulla haastetuksi, haluaa ymmärtää, haluaa pystyä muuttamaan mielensä, kun joku perustelee tarpeeksi hyvin. Ja kyllä mä sanoisin, että suurimmalle osalle aikuisia ihmisiä ei vain riitä perusteluksi “no koska niin on sanottu ja nyt ei vaan pitäisi toimia noin”. Mutta miksi?

Olen saattanut taantua taaperon tasolle miksi-kysymysteni määrässä, mutta jos hyvinvointiyhteiskuntamme, perusoikeutemme ja tulevien vuosien taloutemme on uhattuna, on mielestäni ihan oikeutettua vaatia vastausta kysymykseen “miksi?” ilman, että sen esittäminen olisi väärin.

******

Olin itse asiassa järkyttynyt, miten paljon positiivisia vastauksia ja jakoja mun eilinen julkaisu keräsi. Sain yhden koronadenialistiksi minut ilmoittaneen “lakkaan nyt heti seuraamasta sinua!”-kommentin ja muutaman eri mieltä olevan. Positiivisten viestien määrä oli hämmentävän suuri. Olin nimittäin varautunut pahempaan. Muutama keskustelu lähti liikkelle hämmentävästi. “Tuomas Malista ei tulisi käyttää lähteenä, koska hän on niin kärkäs.” Krista Kiuru on kärkäs ja hän on tämän maan ohjaksissa tällä hetkellä. “Lääkäri X ei ole paras lähde, koska on perussuomalainen.” Edelleen, Krista Kiuru on demari, ja silti iso osa maata tottelee häntä. En edes tiedä, mikä on vaikkapa THL:n poliittinen kanta. Olisko OK olla kuuntelematta hänen perustelujaan, jos hän olisi kristillisdemari tai vasemmistolainen vai onko totuuden lähde kaikki muut paitsi persut? Musta nää perustelut on melkein koomisia.

Jos jonkun viesti ei miellytä, tai se ei sovi omaan ajatusmaailmaan, niin ei enää puhutakaan viestistä, vaan puhutaan viestinkantajasta. Hyökätään häneen. Jos saman, tismalleen saman, lauseen sanoisi Sanna Marin ja Jussi Halla-aho, niin ne tulkittaisiin eri tavalla. Ja tämä on osa isoa ongelmaa, nimittäin on aivan liian helppoa jättää huomioimatta asiasisältö, kun puhuja ei miellytä. Vanhoja sanomisia kaivetaan perusteluksi vetää matto jalkojen alta siltä viestinkantajalta, jota ei haluta kuulla. Samalla toisten tapauksessa vanhat sanomiset vaan heilutellaan pois ja todetaan, että “kuka niitä vanhoja nyt kaivelee, pitää keskittyä nykyhetkeen”. Ahhm, mitä? Ajan kestolla, viestin sisällöllä ja koulutuksella tai ammattitaidolla on joustava käsitys sen mukaan, liittyykö ne kuulijan mielestä hyvään tyyppiin vai huonoon tyyppiin.

Ja koko viesti kuolee jonnekin matkan varrelle. Siltä musta tuntuu usein asioiden yhteiskunnallinen tulkinta.

Kun kyseenalaistat jotain, leimaannut tietynlaiseksi ja sitten seuraavassa asiayhteydessä asiaa paisutellaan aivan mittasuhteista ulos, ja sit kaikki sanomasi onkin turhaa, koska vuosikymmen takaperin sanoit tai teit jotain, josta jäi liioiteltu leima.

******

Seurasin mielenkiinnolla tätä Aki Mannisen sovinisti-puheet keissiä. Tai siis mielenkiinnolla tässä tapauksessa tarkoittaa, että käytin asiaan noin vartin. Itse pätkää en ole nähnyt, en oo kattonut minuuttiakaan Selviytyjiä vaikka Saran menestys niissä kiinnostaakin. Ei ehdi. En oo kuullut alkuperäisiä sanomisia, mulla ei ole mitään kantaa asiaan sen takia. Seurasin sitä vaan mielenkiinnolla, nimittäin siinä oli yksi ihminen ja yksi tapahtuma, jonka seurauksena joku nostettiin tikun nokkaan edustamaan kokonaista ilmiötä. Aika paljon resonoi minussa, jos ymmärrätte! 😀 No, satuinpa törmäämään asiassa Akin Roope Salmiselta saamaan kommenttiin, jossa Roope kritisoi Akin puheita ja teki sen vielä erittäin miellyttävällä tavalla. Kritisoi, antoi armoa, kohteli kuin ihmistä, ja oli kaikin puolin asiallinen, ystävällinen ja perusteleva. Mitä tapahtui?

Roopehan ei siis olisi saanut asiaa kommentoida, koska on “tuomittu seksirikollinen!!!!!!!”. Hold on. Oli siitäkin tilanteesta mitä mieltä tahansa, niin eikös tuomionsa saanut ja hoitanut ole aivan yhtä pätevä ihminen yhteiskuntaamme jatkossakin? Siksi niiden tuomioiden pitäisi vastata rikosta, että sen jälkeen voisi olla taas yhteiskunnan ns. neutraali kansalainen. Kun hoidat rikoksesi, olet siitä vapaa. Niin sen pitäisi mennä. Sitä paitsi, voipi olla, että nuorena tulee tyrittyä, siitä saa rangaistuksen ja kas, siitä oppii jotain! Voi ihan kokemuksen kautta kritisoida naisiin kohdistuvaa puhetta toiselle miehelle sitten myöhemmin, koska on itse oppinut virheensä kautta. Mutta ei, ei saa. Ja kuka sitä Roopen viestiä eniten arvosteli? No naiset! Kommentissa, jossa Roope, mies, kritisoi erittäin terveellä ja asiallisella tavalla toista miestä Roopen mielestä naisia halventavasta käytöksestä. Välillä omatkaan aivot ei enää taivu siihen solmuun, jota somessa käytävä yhteiskunnallinen keskustelu on.

Välillä mietin, miksi tiettyjen ihmisten vihaaminen on joillekin ihmisille intohimo ja oma taiteenalansa. Ei riitä paheksunta ja seuraamattomuus, pitää pyrkiä aiheuttamaan vahinkoa. Kaikin mahdollisin tavoin. Pätee ihan minuunkin, some-vaikuttajaan. En ole rikollinen, en ole hirviö. Miksi minun vihaaminen on niin tärkeää joillekin? Miksi minun muuttaminen on päämäärä joillekin? Meitä bloggaajia on kymmeniä. Miksi tietyt meistä on jatkuvasti vihan kohteena? Viime aikoina, ei-niin-yllättäen, tämä asia on käynyt muutamia kertoja mielessäni.

En osaa sanoa. On mulla omat epäilyni. Tunnen nimittäin paljon vaikuttajia ja heidän ajatuksia monessa asiassa. Ne ajatukset, ne mielipiteet, ne jää vain hiljaa yksityisesti taustalla kerrotuksi. Fiksuja ihmisiä, joilla fiksuja mielipiteitä, mutta ne eivät koskaan tule julkisuuten. Koska vaikka elämme historian “suvaitsevinta” aikaa, sananvapauden aikaa, elämme oikeasti erittäin suvaitsematonta aikaa, jossa sananvapaus on erittäin paljon kaventunutta.

On vain yksi muotti, johon ihmisen pitää mahtua nykypäivänä. Ja jos et kuulu siihen, olet riistaa. Ja on jollakin tapaa hyvin sairasta, että voit olla suorastaan vihattu, sen vuoksi, että sä olet erilainen, ajattelet eri tavalla ja teet eri tavalla. Maailmankuva, yhteiskunnallinen keskustelu ja ihmisten ajatusmaailma kaventuu yksipuoliseksi ja pakotetuksi. Se on vaarallista. Se nimittäin antaa väärän kuvan yhteiskunnasta. Jos julkiseen keskusteluun ei mahdu vastapuolen argumentteja ilman vähättelyä, tulee kuva, joka on liian yksipuolinen. Kaikki rakastavat sinistä ja vihreää, mutta maalauksessa näkyy vain vaaleanpunainen. Voi olettaa, että vain vaaleanpunainen on hyvä, ja muut huonoja, koska mitenkä muuten tietää vaaleanpunaista kuvaa katsomalla, että taiteilija rakastaa sinistä ja vihreää? Suomi on tässä tapauksessa se yksivärinen maalaus, huonolla analogiallani.

********

On raskasta kun joutuu käsittelemään tällaisia juttuja omassa arjessa jatkuvasti ja miettimään tätä työn puolesta ja yksityishenkilönäkin. Kirjoita jotain, ja sitten kärsi sen seuraus taloudellisena ja henkisenä vahinkona some-ajojahdin uhrina. Mutta mulle vielä raskaampaa olisi elää sen tiedon kanssa, että minusta tuli osa tätä kulttuuria, tätä maailmaa, jossa ei ole sijaa erilaisille ajatuksille, kyseenalaistamiselle ja erilaisuudelle. Joskus ei-niin-kauan sitten avointa homoseksuaalisuutta paheksuttiin. Joskus ei-niin-kauan sitten nainen ei saanut kertoa mielipidettään, vaan hänen piti olla kiltisti hiljaa. Mä olen mieluummin vihattu kuin alistettu.
Koska per jokainen mun vihaaja on aivan järkyttävän paljon enemmän mielettömiä seuraajia, joilla on fiksuja ajatuksia. Saman- ja erisuuntaisia. Ja kyky keskustella niistä. Viesteistä, ei viestinkantajasta.  Ja sillä suhteella tie jatkuu mulla samaan suuntaan, eikä pienet vastatuulet koskaan heilauta pahemmin.

Mua järkytti tänään nimittäin vain yksi asia. “Kiitos, että olet rohkea ja julkaiset!” -tyyppisiä viestejä tuli kymmeniä. Mua järkyttää tässä se, että oman mielipiteen ilmaisu on nykyään rohkeutta. Enkä itse asiassa edes ilmaissut mielipidettäni itse asiaan, vaan kehotin ihmisiä tutustumaan lähteisiin monipuolisesti. Se on nykypäivänä rohkeaa. On rohkeaa omassa somessa, omilla kasvoilla, kehoittaa ihmisiä tutkimaan monipuolisesti lähteitä ja perustamaan ajatuksensa monipuoliselle aineistoille ja erilaisille mielipiteille. EIKÖ TÄMÄN HELVETTI PITÄISI OLLA PERUSASIA, EIKÄ ROHKEUTTA!?

Kiitän niistä viesteistä, en halua niitä tässä mitenkään dissata. Lähinnä siis ahdistun siitä ajatuksesta, että nykypäivänä valmiiksi pureskellun mutta perustelemattoman asian kyseenalaistaminen ja lisätietojen ja perustelujen vaatiminen tai edes pyytäminen, on rohkeutta. Eihän tää voi mennä näin.

Näin kaupallisena vaikuttajana on ollut mielenkiintoista tää pandemia-aikana matkustamisen ympärille syntyneen myllyn aiheuttama tilanne, omana konkreettisena esimerkkinäni. On näyttänyt tosi paljon. Viesteillä vaikuttajilta ja teiltä seuraajilta. Yksityisviesteissä käydyissä keskusteluissa ja harvemmissa julkisissa ulostuloissa ja erittäin harvoissa julkisissa tuen osoituksissa.

Yhteistyökumppaneista tämä on antanut hirveän selkeän kuvan. Mitä luulette, miten suhtautuu lapsensa terveydestä huolissaan oleva äiti mainostoimiston pyyntöön kertoa lapsen terveysasioista tarkemmin mainostoimistolle, että olisi kättä pidempää neuvotteluihin (suora lainaus) asiakkaan kanssa? Että siis mun pitäisi kertoa mun lapsen terveydestä, taloudellisten neuvottelujen tähden? Teki mieli boikotoida koko yritystä jatkossa, kunnes tajusin, että ei se ole yrityksen moka, ei se ole heidän tuotteiden tai palveluiden vika, vaan huonoa kommunikaatiota. Mutta samalla tää on tuonut esiin aivan mielettömällä tavalla yhteistyökumppanien hyvät puolet. Aito kiinnostus selvittää arvojen yhteensopivuus ja aito halu antaa minulle vaikuttajana tila elää, tehdä valintani ja tuottaa sisältöä aidoista lähtökohdista. On ollut oikeasti tosi ylpeitä hetkiä nähdä yritysten nollatoleranssi nettikiusaamiseen ja vääristelyyn. Samalla on kuitenkin nähnyt sen yritysten paineen olla tukematta julkisesti, koska sitten joku vetäisi herneen nenään ja yritys joutuisi some-myllyyn.

******

Some-vaikuttajana tää on tosi mielenkiintoinen ilmiö, nimittäin minun minuus ja mielipiteeni vaikuttaa suoraan erittäin moneen elämäni osa-alueeseen. Rahallisesti arvioiden, you win some, you lose some. Seuraajamääriä arvioiden, you win some, you lose some. Niihin ei aina itsekään pysty vaikuttamaan. Oon ollut itse asiassa yhtä lailla iloinen seuraajien menetyksestä kuin uusien löytymisestä. Nimittäin kun tätä aaltoilua on tapahtunut sen jälkeen kun olen kertonut aitoja rehellisiä mielipiteitäni, olen ollut tyytyväinen muutoksiin, oli ne miten päin vain. Ne tarkoittivat yleisön teroittumista minun arvomaailmaani sopivammaksi.

Mut mikä on tärkeintä ei ole seuraajien määrä tai kaupallisten yhteistyöiden euromäärä, vaan rehellisyys itselleen, periaatteet ja moraali. Se millainen ihminen ja vaikuttaja on. Se, että sanoo tai tekee jotain tärkeää, vaikka tietää sen mahdollisesti aiheuttavan negatiivisuutta. Siihen jokaisella meillä on omissa käsissä avaimet ja jokainen voi vaikuttaa itse siihen.

Juteltiin IHAN eri asiasta muutama päivä sitten mieheni kanssa ja tuli siinä keskustelussa tämä quote puheeksi:

What matters most is how well you walk through the fire.

Kaikille meille se tarkoittaa eri asioita. Se “Hyvin”.

Joillekin se “hyvin” tarkoittaa mahdollisimman vähin vaurioin ja vahingoin juuri siinä tulessa. Toisille se “hyvin” tarkoittaa mahdollisimman tehokkaasti sammuttaen sitä tulta samalla, ettei se tule uudelleen vastaan. Joillekin se tarkoittaa sitä, että harjoittelee tulen välttelyä ja etsii ympärillä roihuvasta matalimman kohdan, jonka läpi kävelee.

Mä mietin tätä jo joskus aiemmin, vuosia sitten. Ja mun vastaus tähän on ollut oikeastaan kahtia jakautunut.

What matters most is how well you walk through the fire. Mulle tää tarkoittaa sitä, että ottaa kaikki vastoinkäymiset ja yrittää löytää niistä hyvää, ja takertua siihen hyvään. Mulle tää tarkoittaa, että kävelee kaikista vaikeimpienkin asioiden, hetkien ja tilanteiden läpi pitäen kiinni siitä, mikä on tärkeintä. Omat arvot, omat moraalit ja omat periaatteet. Ne todelliset, itsestä syntyneet, ei yhteiskunnan minuun ulottamat. Koska itseään heikomman heittäminen kynnysmatoksi sinne tuleen tai mikä tahansa muu samankaltainen teko, se voisi minimoida vahinkoja. Se, että jäisi istumaan siihen missä on, eikä menisi sinne tuleen, sekin voisi olla jollekin järkevä valinta. Ihan sama, mitä siellä tulen toisella puolen odottaisikaan. Mulle tulen läpi “hyvin” kävely tarkoittaa sitä, että mulla on määränpää, mulla on polku, jonka oon valinnut ja joku on sytyttänyt siihen tulen, ja mä olen kävellyt sen läpi pitäen kiinni siitä, kuka mä itse olen. Luopumasta minuudestani minkään tai kenkään muun vuoksi. Löytäen motiivin siihen tulen ylittämiseen itsestäni, sisäisesti, en ulkoisista vaatimuksista. Se ehkä polttaa enemmän, se ehkä polttaa useammin. Mutta se ei koskaan jää palamaan osaksi minua, hiiltäen minusta paloja minua pois.

What matters most is how well you walk through the fire. Mulle tää tarkoittaa sitä, että jokainen joutuu kävelemään tulen läpi. Ne lieskat voi olla erikorkuisia ja polttaa eri vahvuudella, mutta kaikilla meillä on vastoinkäymisiä ja tulta tiellämme. Vastaus on jo alkuperäisessä lauseessa. Bukowski ei puhunut tulen ylittämisestä, kiertämisestä tai mistään muusta. Hän puhui sen läpi menemisestä. Koska sen läpi meneminen “hyvin“on se, että sen tulen hyväksyy. Ei mieti ja pohdi sitä “miksi minä?”, “miksi tää tuli nyt mun tielle?”. Ei ole passiivinen kärsijä, on aktiivinen valitsija. Tiedostaa liekkien edessä, että on valinnut sen tulen, koska vaihtoehtona oli jokin pahempi. On valinnut sen vaikean asian, koska sen valitsematta jättäminen olisi ollut huonompi. On valinnut erota huonosta suhteesta, vaikka rakastaa ja eroaminen raastaa. Koska siihen suhteeseen jääminen olisi sattunut liikaa. On valinnut muuttaa rakkauden perässä, vaikka kodin jättäminen ja uuden aloittaminen tuntuu pahalta. Koska siitä rakkaudesta luopuminen olisi sattunut liikaa. On valinnut olla taipumatta tiettyyn muottiin, vaikka saisi vihaa niskaansa. Koska itsestä luopuminen olisi sattunut liikaa.

On valinnut polun, jossa sanoo asioita, jotka ovat julkisessa keskustelussa “epäsuosittuja“, koska ei halua olla osa sitä vääristymää, joka saa ne näyttämään epäsuosituilta hiljaisuuden kaikuessa toiselta puolen keskustelupöytää.

Aktiivisena valitsijana itsensä näkeminen tuo kontrollin tunnetta, tuo voimaa. Kun seisoo liekkien edessä ja tietää, että on valinnut ne liekit, tietää myös, että se toinen vaihtoehto olisi ollut huonompi. Niissä kävely sattuu vähemmän, kuin se kipu, jota jokin muu olisi aiheuttanut.

(Mä koin konkreettisesti tällaisen hetken toisen lapseni syntyessä. Synnytyskipujen pahentuessa mahdottomaksi, iski paniikki ja pelko ja sitten iski rauha. Minä TIESIN, mitä kivuliasta paskaa synnyttäminen onkaan. Ja minä silti halusin synnyttää. Minä valitsin. Minä olin aktiivinen synnytykseen menijä, en passiivinen kivun uhri.)

*********

On valinnut palaa, sen sijaan, että hukkuisi. On valinnut huudon, koska hiljaisuus olisi pahempaa. Ja juuri tällä hetkellä liian moni valitsee hiljaisuuden. Ajatellen, että joku muu huutaa.

Pohdittiin myös samaan syssyyn silloin yksi päivä elämän tarkoitusta. Mulle se on hyvin selkeä. Olen joskus sanonut, että elämän tarkoitus on olla onnellinen. Oon myöhemmin muuttanut tän. Elämän tarkoitus on olla tyytyväinen. Tyytyväinen siihen mitä on, arvostaa sitä mitä on, löytää elämästään ne hyvät asiat. Takertua niihin. Tiedostaa, että voisi olla huonomminkin sen sijaan, että jatkuvasti miettisi, miten voisi olla paremmin. Olla tyytyväinen elämäänsä ja itseensä. Käydä nukkumaan illalla ajatellen, että päivässä oli enemmän hyvää kuin huonoa. Mulle elämän tarkoitus on olla sinut itseni ja elämäni kanssa. Elämässä voi olla tavoitteita, kehitystä ja haaveita. Mutta ne eivät saa sumentaa kokonaiskuvaa, jokapäiväistä oloa, joka itsessään on elämän tarkoitus.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa, mediassa ja somessakin tuntuu olevan hyvin kapea ihmisen malli tällä hetkellä. Jokaisen tulisi olla tiettyyn muottiin sopiva. Kaikesta pitäisi ajatella tietyllä tavalla. Mieheni tossa pohti, että olispa hauska tehdä huumorimielessä sellainen listaus siitä, mitä kaikkea ihanneihmisen pitäisi olla. Totesin kuivasti takaisin, että nykyihmisen ihannemalli on kuin piin arvo. Päättymätön lista numeroita tai tässä tapauksessa piirteitä. Pii on päättymätön, loputon. Mutta siitä ollaan sentään samaa mieltä, että 5 on 5. Ihanneihmisen listassa numerot on sumeita. Jonkun mielestä se on 8, jonkun mielestä 6 ja joku näkee siinä 2. Kuin siinä nettimaailmassa pyörivässä optisen harhan testissä tai värisokeustestissä konsanaan. Päättymätön litanja vaatimuksia, jotka ovat vieläpä epäselviä ja muuttuvia. Vaikka tässäkin asiassa on vain yksi helppo vastaus. Selkeä ja yksinkertainen.

Ei ole ihanneihmistä.

On vain jokainen oma ainutlaatuinen yksilönsä. Uniikki, erilainen ja sellaisenaan omanlaisensa, täysin ainutlaatuinen. Siitä luopuminen sopiakseen yleiseen muottiin on kuin neliapilasta yhden lehden repäisy, että se sopisi paremmin  ympärillä oleviin kolmiapiloihin. Siinähän niitä kolmiapiloita on pelto täynnä, miksi se neliapilakin pitää saada kolmiapilaksi? Se, että kolmiapilat ovat vallanneet niityn, ei tarkoita, että ne on kivempia. Aika moni saattaa etsiä juuri neliapilaa.

Mua huolestuttaa moni asia. Korona, koronan rajoitustoimet, molempien näiden vaikutus pitkällä aikavälillä yhteiskuntaamme, kulttuuriimme ja hyvinvointiimme. Kaikista eniten mua huolestuttaa kuitenkin se, että nykypäivänä hiljaisuus on liian usein hyve, mielipide tai kysymys poikkeuksellista rohkeutta ja keskustelu kuollutta.

Tästä tulikin lopuksi mieleen toinen erinomainen lainaus. Oikein aforismikirjan olen tämän perjantain kunniaksi tähän postaukseen tempaissut.

“The only thing necessary for the triumph of evil is for good men to do nothing.”

Pätee tähän päivään ja keskustelukulttuuriin.

“The only thing necessary for the triumph of those who shout the loudest, is for a big mass of people to remain silent.”

Pelonsekainen hiljaisuus vääristää ja antaa vallan pois. Se on passiivista.

Kaunista tässä maailmassa on se, että jokainen saa valita onko passiivinen vai aktiivinen. Itse valitsen olla aktiivinen oman elämäni eläjä.

55 thoughts on “What matters most is how well you walk through fire

  1. “Pitäisi miettiä terveydenhuollon kestävyyttä ja kanssaihmisten terveyttä. Aivan. Sitä voi miettiä tässä hetkessä ja tulevassa. Se tuleva mua huolettaa eniten.”

    Eikö sinua nimenomaan tulevassa huoleta yhtään se, että koronapotilaiden määrän kasvaessa ei ole kapasiteettia hoitaa muita sairauksia ja ihmisiä, jotka ehdottomasti tarvisisivat sairaalahoitoa, mutta paikkoja ei ole, koska ne Suomessa ovat hyvin rajalliset? Ne jotka eivät nyt pääse hoitoon, ovat nimenomaan siellä tulevassa ajassa osastoilla todella pitkään ja huonossa kunnossa, koska eivät välttämättä ole päässeet hoitoon sillon, kun olisi pitänyt. Tämä on jo nyt ollut vahvasti nähtävissä terveydenhuollossa, aina kun sairaalassa koronapotilaiden määrä kasvaa. He myös vievät paikkoja pidempään kuin tarvis, jolloin seuraavalle tulijalle paikkaa ei osastoilla ole, vaikka olisi nuori ja vuosia vaikka kuinka vielä edessä. Tämä viittauksena tekstiisi, että iso osa olisi kuollut joka tapauksessa lähiaikoina.

    1. Ähh, just kirjoitin pitkän pätkän ja se poistui.
      Ensinnäkin, ethän laita sanoja suuhuni. Minä en väittänyt missään kohtaa, että kuolemaan menehtyneet olisivat kuolleet vuoden sisällä joka tapauksessa. Minä kirjoitin, että se, että joku kysyy “Kuinka moni olisi kuollut joka tapauksessa lähiaikoina?” ei ole kritiikkiä rajoituksia kohtaan tai koronadenialismia, vaan se on validi kysymys, jolla yritetään ymmärtää käytännön tasolla se, kuinka paljon rajoitustoimet ovat pelastaneet, mikä olisi ollut vahinko ilman niitä ja kuinka suuri koronan vaikutus on ollut. Esimerkiksi vaikkapa influenssaan, joka ei ole ikinä aiheuttanut tällaisia toimenpiteitä. Kysymys ei ole kritiikkiä, eikä se ole myöskään väittämä, joten ethän sitä sellaisena minulle takaisin syötä. En minä voisi väittää tuollaista, koska siitä ei ole mitään statistiikkaa, eikä reilun 800 hengen kuolinsyitä ole julkaistu. Miksi tällainen kysymys olisi paikallaan? Sen on moni kysynyt, syitä kysymykseen en tiedä. Omasta puolestani voin puhua.
      Minusta olisi esimerkiksi mielenkiintoista nähdä tilasto, jossa kävisi ilmi kuinka monen kuoleman kuolinsyy oli korona ja sen aiheuttamat komplikaatiot ja kuinka monen kuolinsyy on ollut joku muu ja menehtyneellä on samalla ollut koronavirus. Lisäksi minusta olisi mielenkiintoista nähdä neutraali arvio siitä, kuinka moni menehtyneistä olisi hyvin todennäköisesti menehtynyt myös mihin tahansa influenssa-tyyppiseen virukseen, joita on ollut joka ikinen vuosi paljon, eikä ne ole aiheuttaneet mitään rajoitustoimia, siinä missä korona on aiheuttanut erittäin mittavia muutoksia yhteiskunnassa.

      Mä olen vahvasti matemaattisuuden kannattaja ja lukujen tuominen esiin on mun mielestä tärkeää. Siksi tämä on kiinnostavaa tässä keskustelussa.

      Mitä tulee tuohon huoleen, niin en ole huolissani asiasta, sillä tätä varten on olemassa triage. Yhtään sanomatta, että mielestäni olisi hyvä joutua ottamaan käyttöön triage, joka on erittäin raskas terveydenhuollon ammattilaisille, varsinkin jos valinta johtaa kuolemiin. Mutta, triage on menetelmänä erittäin neutraali siinä mielessä, että se punnitsee vain tavoitteena maksimaalinen selviytyjien määrä, eikä diskriminoi sitä, mikä tilanteeseen joutumisen on aiheuttanut. Jos tilanne todella eskaloituisi siihen pisteeseen, että hoitopaikat eivät riittäisi, mikä olisi maksimaalinen “tuho” mitä tapahtuisi tilastojen valossa? Nimittäin vuosi sitten yksi ylilääkäri väläytteli, että peräti 70 000 tulee kuolemaan Suomessa pahimmassa skenaariossa, ja nyt ollaan vuoden päästä tilanteessa, jossa meillä on ollut sen verran tartuntoja ja edelleen alle 1000 kuolemaa. Kyllä, meillä on ollut rajoituksia. Kaikki voinemme olla kuitenkin siitä samaa mieltä, että Ruotsissa rajoitukset ovat olleet huomattavasti lievempiä ja Ruotsia on pidetty monien mielestä huonona esimerkkinä koronasta. Otetaan siis Ruotsi verrokiksi tilanteesta, jossa olisi lievät rajoitukset olleet Suomessakin. Ruotsissa on ollut n. 13500 kuolemaa. Väkiluvun ollessa lähes tuplat Suomesta, voisi tämän siis laskea niin, että Suomessa tämä luku olisi siis n. 6500. Asiaan toki vaikuttaa mm. Ruotsin tehohoitopaikkojen määrä suhteessa Suomeen, mitä en tiedä. Duodecimin mukaan tehohoitopaikkojen määrä per 100 000 on Suomessa ja Ruotsissa lähes sama. Tästä aivan liian suoraan vedetystä hypoteesista (huomioida pitäisi erittäin moni muu vaikuttava asia kuten väkilukun jakautuminen, ikärakenne, etäisyydet jnejnejne.) voidaan siis lähteä liikkeelle, että Ruotsin kaltaisissa lievemmissä rajoituksissa pystyisimme ennustamaan suunnilleen, mitä tapahtuisi. 6500 kuulostaa paljon pahemmalta mun korvaan kuin 800. Se kuulostaa mun korvaan siltä, että 5700 ollaan saatu pelastettua. Pelkästään koronalta saati sitten tosiaan muilta tehoa vaativilta ongelmilta, kun terveydenhuolto ei ole kuormittunut. Tämä onkin sitten jo ihan vaan mun mielipide, jolla sinänsä ei ole painoarvoa.

      Se, mitä yritän tuoda ilmi on se, että tällaiset asiat pitäisi mielestäni avata selkeämmin, antaa perustellut, tilastolliset näytöt vaihtoehtojen välille ja antaa oikeasti järkevät skenaariot asioille, joiden pohjalta ihmiset ymmärtävät tilanteen paremmin. Nythän on koko ajan nosteltu korttia liikkumiskiellosta, jota ei otettu käyttöön vuosi sitten, koska se oli liian vakava keino, mutta tilanne oli tilastollisesti samanlainen jollei pahempi. Tätä ei perustella ja selitetä. Kun sanotaan, että “on ainoa keino” ja samaan aikaan asiantuntijat kertovat, että “ei ole ainoa keino ja jos on, niin ne muut keinot lain mukaan pitäisi kertoa”. Jos hiuksia lähtee halkomaan, eihän se voi olla ainoa keino, on muitakin keinoja. Se on hallituksen arvion mukaan paras keino, mutta kansa ei pysty ymmärtämään sitä arviota näiden tapahtumien ja tietojen varassa, jotka on kerrottu. Herääkin kysymys, että onko kerrotut vaikuttajat todellisuudessa kansan mielestä riittämättömiä rajoitustoimiin nähden vai onko kommunikaatiossa epäonnistuttu.

      Mä en vastusta rajoituksia. Mä vastustan huonoja ja ylimitoitettuja rajoituksia, joilta monet rajoitustoimet tällä hetkellä tuntuu, sillä niiden perustelu ei käy yksiin tilanteen kanssa, tai sitä ei ole. Esimerkkinä kuntosalien sulkeminen.

      Ja tämä kaikki palaa siihen, että JOS kansa kokee, että rajoitukset on perusteltuja ja niillä tuleva haitta ja tappio on pienempi kuin kaikkien muiden vaihtoehtojen, silloin ihmisistä tulee rajoituksin uskojia, rajoituksia kannattavia ja ihmiset haluavat toimia mukana. Heitä ei tarvitse pakottaa mukaan, koska luottamuspulan takia kukaan ei tee kuten käsketään sillä kaikki kokee rajoitukset ylimitoitetuksi. Harva on nimittäin oikeasti elänyt tämän vuoden täysin kaikkia suosituksia noudattaen.

      Tilanne on tilastollisesti ja tiedon valossa hankala ja moni ei ymmärrä, eikä siksi ole halukas luopumaan oikeuksistaan ja ottaa avosylin vastaan tulevaisuuden vuosien ongelmat, jos ne näyttävät pahemmilta kuin tämä valittu vaihtoehto. Jos kyseessä olisi erityislaatuinen ebola, joka tappaisi 75%:lla ihmisiä, niin väittäisin, että ihmisten suhtautuminen olisi ihan erilainen, sillä riskin arviointi olisi simppeliä ja mikä tahansa muu ratkaisu tuntuisi hyvältä. Siksi keväällä itsekin olin vahvasti kaikkien rajoitusten puolesta, kunnes tilanteen edetessä nämä rajoitukset eivät vaan yksinkertaisesti käy yksiin jo saadun tiedon puolesta. Ja näitä ratkaisuja pitäisi tehdä pedaten tietoon. Olen voinut ymmärtää väärin ja oikeasti on tieto ja ratkaisut tehdään sen puolesta, että hallituksella on käsissään todennäköinen seuraus, joka on niin kamala, että tämäkin on paljon parempi. Sitten on epäonnistuttu tämän asian viestinnässä täysin.

      Myös viime keväänä puhuttiin hoitopaikkojen täyttymisestä. Kuitenkin seurauksena oli ylilääkärit, jotka kommentoivat tyhjiä sairaaloita ja vuosi, jonka aikana terveydenhuollon kestävyydelle ei ole tehty merkittäviä parannuksia. Siksi tänä keväänä rajoituksia ei enää niellä samalla tavalla kysymättä lisäkysymyksiä, lähteitä kun on löydettävissä kansainvälisesti erittäin paljon.

  2. Hymyilin läpi blogipostauksen ❤️ Ylpeä siitä, että tässä maassa on rohkeita ihmisiä (kyllä, nykyään sitä valitettavasti tarvitaan) omien eriävien mielipiteiden ilmaisemiseen. Ylpeä sinusta! Ylpeä siitä, kuinka mahtava nainen olet! Olen lukenut blogiasi välillä vähemmän ja välillä enemmän. Tämän postauksen jälkeen olet kuin sankari. Hän, joka kävelee tulen läpi 😉 En halua myöskään olla enää hiljaa. Kannustan muitakin avaamaan suunsa 💪🏻 Yhdessä olemme voima!

  3. Kiitos hyvästä kirjoituksesta! On hienoa, et uskallat tuoda eriävän mielipiteen esille. Pitäisi itsekin uskaltaa, eikä olla vain hiljaa. Ihmiset kävelee helposti sun yli, jos ei koskaan ilmaise omaa kantaansa.

    Ymmärrän et valtion pitää tehdä rajoitustoimenpiteitä, ettei pandemia pahenisi. Silti kyseiset liikkumisrajoitukset on musta liikaa. Niinku säkin kirjoitit, se näkyy tulevaisuudessa. Yrittäjät kärsivät ja kohta meillä ei ole yrityksiä, jotka tarjoavat palveluita. Rajoitukset vaikuttaa myös ihmisten henkiseen hyvinvointiin. Erityisesti näin yksin asuvana vähäisetkin ihmisten tapaamiset on erityisen tärkeitä ja suoraan yhteydessä hyvinvointiin. Mulle ei myöskään riitä perusteluksi,et “nyt vaan pitää tehdä näin”.

    Valtamediassa voitaisiin hyvin kyseenalaistaa, eikä vaan kiltisti toistaa yleistä mielipidettä. Mulle tuli eilen mitta täyteen median negatiivisista uutisista, niin tuntui jotenkin erityisen hyvältä nähdä sun rajoituksiin liittyvät stoorit. Kiitos siis niistä!

    Tässä kommentissa ei taida olla kunnollista punaista lankaa, mutta mulla on ainaki nyt helpompi olo ku sai purkaa omia ajatuksia ulos.

  4. Mykistävä, upea teksti, tuli ihan kylmät väreet ❤️ Oot niin taitava kirjoittamaan, avaamaan asioita mieli- ja kielikuvin,perustelemaan kantasi älyttömän fiksusti. Ihailen! Ja tekstiisi viitaten, nyökyttelin koko ajan!

  5. Mua ahdistaa tämän hetkisessä maailmanmenossa kovasti juurikin tuo, että hyväksyttäviä mielipiteitä on vain yhtä sorttia ja jokainen joka ilmaisee toisin, voidaan heittää roviolle ja sylkeä koko aihepiirin shitti yhden ihmisen niskaan. Ihmisarvo, ihmisyys, vara virhesiin, katoaa sillä sekunnilla. Oli kyse sitten vaikkapa Mannisesta tai ulkomaanmatkasta pandemia-aikana, tuntuu ettei ihmisillä ole kapasiteettia ajatella toisen ihmisen perspektiivistä yhtään, eikä luoteta siihen, että ihmisillä on validit perusteet omassa kehikossaan omille päätöksilleen vaikka se olisi ristiriidassa ns yleisen hyvän nimissä. Mitä tulee rajoitteisiin, tuntuu aivan absurdilta, että nyt isketään pään katkova isku pien- ja keskikokoisiin yrityksiin ja niissä työskenteleviin IHMISIIN. Ja herää aito hämmennys, miksi? Hukutetaan joukko ihmisiä ihan vain varmuuden vuoksi? Jos oltaisiin vedetty täys lockdown vuos sitten vaikka 4vk, olisi tilanne eri kuin nyt vuoden jälkeen tätä löysää hirttä, jengi on väsynyt ja taloudellisessa ahdingossa.Missä se hyvinvointivaltio ja maksetut veroeurot on tässä kohtaa(no missäköhän), ei ainakaan siellä missä sitä nyt ja tässä maassa oikeasti tarvitaan.Jos ei tapahdu jotain ihmettä niin tulee oikeasti todella pahaa jälkeä.

    1. Tämä on juuri se asia, jota yritän avata. Että nämä toimet tuntuvat erittäin radikaalilta, kun jatkuvasti puhutaan jos/mahdollisesti -muodossa ja ei ole validia statistiikkaa tukemaan näitä kauhukuvia, joita esitetään. Mä en tiedä olisko se vuosi sitten ollut lockdown tuottanut erilaista tilannetta, maailman auetessa Suomen ulkopuolella kuitenkin, vaan ennemminkin itse koen ongelmaksi sen, että on jo vuoden ajalta näyttöä ylivarautumisesta ja sen ongelmista ja nyt tuntuu edelleen siltä, että sitä samaa tehdään nytkin, tai ei ainakaan osata antaa selkeitä perusteluja sille, miksi tiettyjä toimia nyt otetaan käyttöön ja miten on päädytty siihen, että TÄMÄ on nyt se tilanne, jolla ollaan valmiita kajoamaan oikeuksiin, jotka on hyvin perustavanlaatuisia ja miksi TÄMÄ on se tilanne, joka on nähty kaikin puolin raskaammaksi kuin tulevaisuudessa tulevat seuraukset :/

  6. Moikka! Jos rajoitustoimia ei olisi, miten ajattelet, että terveydenhuolto selviäisi kaikista niistä potilaista, joita alkaisi tulvia ovista ja ikkunoista? Samalla pitäisi pystyä hoitamaan myös muutkin potilaat. Toki eriäviä mielipiteitä saa esittää, haluaisinkin kuulla sitten perustelut loppuun asti sille, miten asian voisi hoitaa.

    1. Minä en ole esittänyt mitään mielipiettä, enkä ole missään kohti ollut sitä mieltä, että mitään rajoitustoimia ei tulisi olla. Tältä pohjalta koen keskustelun hyvin hedelmättömäksi, jos avaat tällaisella väittämällä.

  7. Ei voi muuta sanoa kuin kiitos, että uskallat tuoda julki omia mielipiteitä ja herätät keskustelua! 🙂 Kuten sanoit, sen ei pitäisi olla rohkeutta, mutta sitä se vallitsevassa ilmapiirissä on.

  8. En tiedä mistä ees aloittaisin.. Itseäkin huolettaa ja surettaa nämä kotona rajoitetusten jälkiseuraamukset. Viime keväänä hallitus väitti, ettei yksikään ravintola alan yritys mene nurim rajoitetusten takia. Kotikaupungissani on mennyt konkurssiin jo useampi, pari jo viime kevään aikana. Ei näiden yrittäjien ahdinko näytä kiinnostavan ketään eikä sellaisia tukia ole kuulemma saatu jotka olisi korvanneet menetyksiä kunnolla. Asun alueella joka on koko ajan ollut perustasolla koronan suhteen. Enkä nyt tarkoita, et baarit pitäisi saada olla auki aamuviiteen tässä tilanteessa tai järjestää isoja yleisötilaisuuksia, mut kyllä mua säälittää et tuo ala on vaan jätetty kuolemaan. Joo, kyllä ilman ravintoloitakin voi varmasti elää jonkun aikaa, mut miten paljon se työllistää ihmisiä joko suoraan tai välillisesti. Pahinta on kuitenkin tämä ihmisten lynkkausmeininki, kotikaupungin “puskaradio” täyttyy jatkuvasti kirjoituksista missä on jopa salakuvattu ihmisiä kaupassa ilma maskia tai maskia väärinpitävää ja haukutaan sit julkisesti kun ei käytä maskia vaikka ei mitään tietoa tän henkilön syystä olla käyttämättä.. Kyseisessä ryhmässä myös arvosteltu koronaan kuollutta henkilöä (ei nimellä mutta tunnistettavasti ja paikallisille monelle tuttu henkilö) et itsepä meni ulkomaille sen koronan hankkimaan, oma vika.. Niin, helmikuussa 2020 jolloin tilanne oli hyvin erilainen ja harva ees ymmärsi vielä vakavuutta 🤔 ei saa ees kuolleet olla rauhassa tältä syyllistämiseltä. Ilmiannoin sen ryhmän ylläpidolle mut ei oo tuo julkaisu poistunut, eli ilmeisesti on ihan ok nykyään kirjoittaa tällaista??? Kaverin mies saanut tappouhkauksia netissä, kun julkisesti jossain kritisoinut osaa rajoituksista. Missä sananvapaus? Osa rajoituksista toki on hyviä ja tarpeellisia, mutta osa menee yli ainakin täällä perustason alueella. Eniten ahdistaa tuo muiden kyttääminen ja syyllistäminen. Ei kukaan kuitenkaan noudata ihan kaikkia suosituksia, ellei tosiaan ole eristäytynyt täysin kotiinsa jo yli vuodeksi. Ja osan on edelleen pakko käydä töissä kun ei voi tehdä etänä ja laittaa lapset päiväkotiin.

    1. Tässäkin kommentissa näkyy paljon mielipiteitä siihen, mitä alaa ja minkä takia pitäisi tukea ja miten pitäisi toimia juuri tiettyjen alojen suhteen. En siis lainkaan väheksy kommenttiasi, vaan tällainen ajatus on tosi tosi monilla. Kohde, syy, perustelu jne. on vaan aina pikkuisen erilainen. Ja se on mun mielestä ongelman ydin. Valtio ei ole pystynyt vuodenkaan aikana kommunikoimaan asiaa niin, että sen suurin osa ymmärtäisi perustelluksi ja oikeasti perusteltujen arvioiden pohjalta kokisi ratkaisut oikeasti hyviksi ja tehokkaiksi ja sikäli parhaaksi ratkaisuksi, ratkaisuksi, jossa valtio voittaa enemmän kuin häviää rajoitustoimilla. Kuitenkin jatkuvasti on pään hakkaamista seinään, kuten jo aiemmin mainitsin, esim kuntosaliyrittäjien kohdalla perustelut puuttuvat täysin ja tartuntaketjujen suhteutus rajoituksiin monella alalla on jäänyt kysymysmerkiksi. Kauaskantoisia seurauksia ei myöskään olla arvioitu ja perusteltu. Vahva epäluottamus rajoitustoimiin syntyy siitä, ettei ymmärretä niiden paremmuutta muihin vaihtoehtoihin nähden, koska asioita ei ole perusteltu ja selvennetty. Joko sen takia, että tämä ei ole paras toimintamalli tai koska kommunikaatio on huonoa. Jos ihmiset uskoisivat siihen, että valittu polku on oikeasti perustellusti paras polku, ei tarvittaisi pakkoja, vaan suurin osa noudattaisi suosituksia ja toimisi annetun tiedon valossa, koska jokainen näkisi itsekin, että tämä on paras.
      Tällä hetkellä herkästi tulee sellainen olo, että ollaan pyritty saavuttamaan yksi tietty päämäärä samalla ajattelematta rajoitusten kauaskantoisia vaikutuksia ja niiden vaikutusta. Kärjistettynä ajatellen, joku voisi sanoa, että nyt on päätetty minimoida koronakuolemat ymmärtämättä, että rajoitustoimien kautta lähtee enemmän ihmishenkiä erilaisista syistä.

  9. Eka sä kerrot, että et jaksa seurata mediaa ja lukea uutisia koronasta loman aikana viikkotolkulla, ja nyt susta rajoitusten vaikutuksista ei puhuta tarpeeksi?

    Kannattaa hankkia vaikka digihesari ja laittaa Areenasta A-studiot ja ajankohtaispodit tulille, niin löytyy vaikka minkälaista analyysiä eri kulmista. Myös ministereiden sun muiden haastatteluja, joissa nostavat näitä esiin.

    Toki somessa ihan kansa näistä jauhaa, ja Helsingin miekkarissakin tämä oli tapetilla, satoja ihmisiä paikalla.

    1. Mä olen kertonut, että mua ahdistaa uutiset ja media, ja että en jaksa seurata uutisointia koska se ahdistaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö seuraisi uutistointia laisinkaan tai että en olisi kosketuksissa ihmisiin ja yhteiskuntaan. Jo pelkästään mun omat mediat tavoittaa kuukaudessa 50 000 ihmistä ja saan viestejä vaikka kuinka paljon ja saan mielenkiintoista vastanäyttöä sille, mitä ihmiset ajattelee ja mitä mediassa kirjoitetaan.
      Mulla kiitos on digihesari ja A-studiotkin on tullut katsottua useamminkin kuin kerran. Myös ministereiden haastatteluja olen seurannut.
      Ihmiset puhuvat. Palstoilla, livenä, netissä, lehdissä jne. Asioita ei keskustella auki kovin laajasti korkealla tasolla, syitä ei perustella tarpeeksi ja kun tavalliset ihmiset (kuten minä itsekin) keskustelevat, kaikesta käy ilmi se, että ei ymmärretä asioita, seurauksia ja vaikuttajia. Sun esiin tuomat lähteet kirjoittaa asiat yksioikoisesti, tiivistäen, puolitotuuksia kertoen, uhkakuvia maalaten mahdollisten arvioiden pohjalta jne. Sitten asetetaan suosituksia ja rajoituksia, ja niitä sitten puidaan kansan kesken. Ja kun kuka tahansa kysyy, että “miksi?”, vastaus on “koska näin pitää toimia ja näin on sanottu”. Kuitenkin loppujen lopuksi todella todella harvalla on ymmärrystä sille, miksi näin tulisi toimia, koska toimintatapaa ei ole verrattu muihin, ainakaan julkisesti.

  10. Täytyy myöntää, että olin aika järkyttynyt tähän liittyvistä teksteistäsi instagramissa. Vaikka niissä toki selvästi sanoit ettet sano mielipidettäsi liikkumisrajoituksista, kävi aika selvästi ilmi, ettet näe niitä tässä tilanteessa tarpeellisiksi. Teki mieli laittaa todella vihainen viesti siitä miten kehtaat kritisoida lukuisten asiantuntijoiden tässä tilanteessa antamaan suositusta rajoituksista. Ja että Suomessa on edustuksellinen demokratia juuri siitä syystä että jokaista päätöstä ei tarvitsi kysellä ja perustella koko kansalle vaan olemme valinneet eduskuntaan ihmiset päättämään puolestamme.

    Tässä postauksessa ehkä varsinainen pointtisi eli se, että ihmisten olisi hyvä käyttää myös omaa järkeä, tuli paremmin ja neutraalimmin esiin. Ja olen lähtökohtaisesti samaa mieltä tässä postauksessa sanomistasi asioista, erityisesti liittyen “rohkeuteen” sanoa mielipiteitään ja Aki Manninen-caseen.

    Liikkumisrajoitusten osalta minun on vaikea ymmärtää, miten parin viikon täyssulku muka kaataisi niin paljon yrityksiä. Luulisi että yritykset olisivat nyt vuoden aikana osanneet varautua tällaiseen mahdollisuuteen? Ja että heidänkin etunsa olisi, että saataisiin tartuntamäärät laskuun jolloin useampi ihminen uskaltaisi taas käyttää heidän palveluitaan ja heillä olisi itselläänkin pienempi mahdollisuus sairastua koronaan.

    1. Ensinnäkään, minä en ollut mitään mieltä, enkä minä ole suositellut mitään muuta rajoituksiin liittyen kuin sitä, että kaikissa asioissa ihmisten kannattaa nostaa ääntään kuuluviin, jos on kysymyksiä.

      Kyse ei ole siitä, että en pitäisi liikkumisrajoituksia pelkästään tarpeettomina. Kyse on siitä, että pidän liikkumisrajoituksiin kajoamista lain ja oikeudenkäytännönkin näkökulmasta niin merkittäväksi asiaksi, joka asettaa ennakkotapauksen, jossa meidän vahvimpia perusoikeuksia loukataan, että en koe järkeväksi antaa sen tapahtua, jollei lain asettamat vaatimukset täyty. Otetaan vertaus. Jos joku nyt säätäisi liikkumispakon rangaistuksen uhalla, niin poliisi voisi pysäyttää ja kysyä, minne olet menossa. Itsediskriminointisuoja tulee heti mieleen ja miten tämä otetaan asiassa huomioon. Saanko sanoa poliisille, että olen menossa Alkoon, vaikka olen menossa kampaajalle (välttämätön-eivälttämätön). Mielestäni tämä on erittäin pelottava ennakkotapaus, jossa annetaan oikeus puuttua vapaaseen liikkumiseen ja myös siihen, mikä arvostus on annettuja asioita kohtaan, jos ei voida selittää sitä, miksi Alkoon voi mennä, mutta kampaajalle ei.
      Hengitysmaskit on toinen hyvä esimerkki. Puhutaan maskipakosta. Okei, jos vaikka VR:ssä on todella maskipakko, valtion rautatieyhtiössä siis, niin mitä jos minulla on jokin terveydellinen tila, jossa en voi pitää maskia. Pitääkö minun perustella asia konduktöörille? Lähtökohtaisesti minulla ei ole velvollisuutta antaa terveyteeni liittyen tietoa edes sen vertaa, että perustelisin asiaa terveydellä. Mitä tekee poliisi tilanteissa, joissa käsi kampaamon ovella seisten joku toteaa olevansa menossa Alkoon? Entä mitä tekee konduktööri, jos vaan totean, että en pidä maskia? Jos asiaa ei voida pakottaa, valvoa tai edes rankaista, kyseessä ei ole pakko. Jos taas oikeasti puhutaan pakosta, niin sitten pitää tehdä muutos siihen, tarviiko esimerkiksi perustella terveyssyin tai kantaa mukana terveysselvitystä siitä, ettei tarvitse olla maskia. Homma tippuu samaan oikeuteen, joka suojaa meitä siltä, ettei työhaastatteluissa saa kysyä, onko nainen raskaana.

      Jo periaatteellisella tasolla, mielestäni jos liikkumiseen puututaan, pitää lain edellytysten “välttämätön” ja “vakava vaara” täyttyä. Muuten me lähdemme liian herkästi hyväksymään sitä, että meidän perusoikeuksiimme kajotaan. Välittämättä siitä, mitä mieltä kukakin on koronasta, perustuslaki, perusoikeudet ja lain edellytysten täyttyminen oikeuksien kaventamiseksi on erittäin tärkeää.

      Mitä tulee yritysten kaatumiseen. Kun yrityksiä ei pakoteta sulkemaan oviaan, ei se oikeuta minkäänlaisiin korvauksiin. Työntekijöillä on edelleen oikeuksia, yrittäjät joutuvat maksamaan palkkoja jne. tilanteessa, jossa asiakkaita ei tule liikkeisiin, koska liikkuminen on kiellettyä. Yrittäjät ovat olleet erittäin kovilla jo yli vuoden. Kivijalkaliikkeissä toimivat yrittäjät eniten. Korvauksia ei ole tullut millään lailla suhteessa. On perusoikeus saada harjoittaa elinkeinoa. Yritykset ovat taistelleet vuoden kaatumista vastaan ja monelle tämä olisi viimeinen niitti. Yritykset ovat tehneet satsauksia taloudellisesti ja työmäärissä siihen, että liikkeet on tehty turvalliseksi. On oikeasti aika jännä kattoa menoa Prismassa tiettyyn kellonaikaan vs. johonkin pieneen vaateliikkeeseen keskellä Helsingin keskustaa. Jos sitten mietit kiinteitä kuluja, joita yrittäjillä on, niin on todella naiivia ja höveliä puhua siitä, että parin viikon täyssulku “muka kaataisi niin paljon yrityksiä”.
      Mun ulostulossa ei ole kyse pelkästään yrityksistä, jotka kaatuvat ja taloudessa, jota on vuodessa oikeasti tuhottu todella pahasti. Taloudellisten seurausten vaikutus tuleviin vuosiin on oma asiansa. Erikseen on harrastustoiminnan ja sosiaalisten suhteiden vaikutus mielenterveyteen, tämän jatkuvan stressitilan, epätietoisen tilan ja kaiken mahdollisen ympärillä vellovan vaikutus ihmisten mielenterveyteen, resurssit siihen ja kaikki sen ympärillä. Lapset eivät pääse puheterapiaan, jos aivastavat kerran ovella, vaikka se johtuisi allergiasta tai ulkoa sisälle tulemiseen. Lasten kehityksessä on jo nyt vuoden kohdalla ongelmia näkyvissä. Koronan kauaskantoiset seuraukset ovat erittäin pelottavat mielestäni. Joten en todellakaan puhu juuri vain ja ainoastaan näistä liikkumisrajoituksista, vaan ylipäätään koko tästä koronastrategiasta ja siitä, miten kauan tätä vielä jatkuu ja miten paljon jokainen viikko vaikuttaa. Ja mitä tulee talouteen, niin ei tule irrottaa taloutta terveydestä, sillä terveydenhuoltomme nojaa hyvinvointivaltioon, joka nojaa veroihin. Joita ne yrittäjät maksavat ja työntekijät, jotka on töissä yrityksissä.
      Lintilän mukaan viikko liikkumiskieltoa tarkoittaa miljardin droppia liikevaihdossa. Jo olemassa olevan kriisin päälle. Pelkästään näillä alueilla. Valtio on ottanut 20 miljardia velkaa. Talousvaikutukset on erittäin merkittävät. Nyt ollaan huolissaan siitä, miten tehohoitopaikat riittävät. Mä oon huolissani, miten rahat riittävät mielenterveyspalveluihin ja terveydenhuoltoon myöhemmin. Mä en vastusta millään lailla rajoituksia, jotka ovat oikeassa mittasuhteessa niiden aiheuttamaan vahinkoon nähden. Tällä hetkellä en ole vakuuttunut, että nykystrategia on mitenkään suhteessa sen tuomien voittojen puolesta siihen, paljonko siitä tulee vahinkoa. Voin olla väärässä, voi olla, että valittu polku on paras näiltä arvioilta, mutta en ole nähnyt mitään lähteitä sille, että näin olisi.

  11. Puit paljon sanoiksi omia ajatuksiani ja niin monta kertaa on tullut tässä viime vuosina mietittyä, että milloin elämästä tuli niin pirun ahdasta.
    Tuntuu, ettei mitään sopisi enää oikein sanoa eikä mistään saisi olla enää mitään omaa mieltä vaan mieluiten valtaosan kanssa samaa mieltä. Jos olet nainen etkä loukkaantunut Aki Mannisen läpistä niin olet takinkääntäjä ja misogynian aivopesemä ja tätä huutivat naiset. Valitettavasti oma olemiseni naisena ei ole koskaan kärsinyt miesten tai kenenkään läpänheitosta eikä ole estänyt mua toteuttamasta elämässäni juuri niitä asioita joita haluan. Olenko onnekas…ehkä sitäkin, mutta voisin väittää että omalla asenteella elämäänkin on jotain tekemistä asian kanssa.
    Jos ei purematta niele liikkumisrajoituksia ja maskipakkoa, on itsekäs paska, jota ei kiinnosta muut ihmiset vähääkään. Ehkä sitten Iltalehden koronauutisten välttely on tehnyt musta vähemmän pelokkaan, jonka järkeä ei pelko ja paniikki sumenna. Koronasta kuitenkin on parantunut enemmän, kuin siihen on sairastunut ja Suomessakin eloon jäänyt enemmän, kuin kuollut, mutta tästähän ei lehdet kirjoita koska se on tylsää.
    Onko rajoitusten kiristäminen oikeasti ainut vaihtoehto ja tarpeellista vai halutaanko sillä pitää paniikkiin lietsotut ihmiset tyytyväisinä. Tiedä häntä, mutta hullua on touhu.

    Ja mitä tulee siihen, että mielipiteiden hyväksyntä riippuu ihan pärstä kertoimesta, jotta miellyttääkö se niin..oh lord. Tämäkin. Tuo Roopen juttu ihan uskomaton. Mies puolustaa nimenomaan nyt sitten niitä naisia niin silti ei kelpaa, koska väärän henkilön naama. Tuntuu, että nykyään moni saa jotain ihme voimaa vihaamisesta. Se on vielä niin helppoa, kun voi somessa vihata, vaikka joka sekuntti. Ennen joutu kytätä oman pihan rajalla, ettei naapuri käytä jalkaa omalla tontilla. Nyt ei tarvii kö avata luuri ja saa vihata ja kytätä sohvalta, vaikka koko päivän.

    Semmosta….

    Aloin seuraamaan sua varmaan vasta vuosi sitten, mutta oot ehdottomasti yks tolkuimmista vaikuttajista joita tiedän. Kiitos siitä.

    1. Mielenkiintoista tässä kaikessa on se, että jos vuosien päästä osoitetaan virheitä ja virheellisiä tapahtumia (mitä voidaan jo nyt osoittaa, sillä monet asiat ovat olleet lainvastaisia). Miten saada vastuuseen sitten hallitus ja päätöksentekijät? Ei mitenkään. Ja vaikka saisi, niin what’s the point? Voidaan 10 vuoden päästä täyskriisissä osoittaa, että kyllä nyt X ja Y tyri tän homman, korvauksia tulis 90 miljardia kiitos. Ei niitä kuitenkaan saatais. Siksi, että kaikki vahinko mikä tapahtuu nyt, on peruuttamatonta, on mun mielestä erittäin tärkeää, että se kartoitetaan monipuolisesti ja päätökset pohjataan siihen. Näin voisi olettaa tapahtuvan, kun hallituksella on käytössään kaikki asianmukaiset resurssit siihen, mutta miksi asiaa ei ole vieläkään avattu? Kysymyksiä vältellään, vastataan ihan utopistisia/dystooppisia kauhukuvia, jotka eivät sovi yksiin todellisuuden kanssa ja sitten ihmetellään, että ihmiset on sitten ikäviä, kun eivät tottele.
      Ja mikä kaikki vaikutus on päättäjien toimintaan sillä, että on pidettävä ns. oma linja tai joutuu myöntämään jo tehdyt virheet avoimesti? Mikä on luottamus kansalla avoimesti virheitä tehneeseen hallitukseen ja eduskuntaan ja mikä on sen luottamuspulan pahin seuraus? Entä tämä selkeä kansan epäluottamus, joka osoitetaan sillä, että toimitaan vastoin suosituksia ja rajoituksia. Tää kaikki on hirveen mielenkiintoista ja olisi mun mielestä suorastaan naiivia ajatella, että tämänhetkisessä toiminnassa ei vaikuta millään lailla se, mitä on tehty aiemmin ja se, miten toimia verrataan aikaisempaan.

      Ja ennen kaikkea, olisi hyvä muistaa yksi asia. Poliittinen agenda on poliittinen agenda, ja se vaikuttaa tässä aivan kaikkeen, jokaisen toimijan osalta.

  12. Aki Manninen-keissiä tiiviisti seuranneena; Roope Salmisen kommentti sai tuhansia tykkäyksiä eikä sitä kritisoinut juuri muut kuin Akia puolustavat.

    1. Siinä vaiheessa kun katsoin kyseistä kommenttia, oli alla vain tämäntyyppisiä kommentteja, kuin mitä tekstissäni kirjoitin.

  13. Hei Anna. Mielipiteiden ilmaiseminen voi olla vaikeaa, sillä se kaikki vain korostuu sosiaalisessa mediassa. Ennen somen olemassaoloa kukaan ei välittänyt, sillä mielipiteet eivät tavoittaneet laajoja joukkoja ihmisiä. Tärkeää on muistaa, että sananvapaus sisältää myös vastuun sanomisiinsa liittyen. Eriävät mielipiteet eivät automaattisesti tarkoita kiusaamista/vihaamista. Haluaisinkin kysyä muutaman kysymyksen, ja toivoisin asiallisia vastauksia kiitos.

    1. Yritysten tukeminen. Harkitsetko jonkin palvelun saatuasi kannattaisiko kyseistä yritystä tukea myös sinun toimestasi ilman että ottaisit sen vastaan ilmaisena mainosta vastaan? (Esim. ripset) Jos vastaus on ei, miksi? Olisiko palvelun mainostaminen ja siitä maksaminen parempi vaihtoehto tukeaksesi yritystä?

    2. Sanot usein, että saamasi eriävät kommentit ovat yksipuolisia eivätkä ota kattaa tarpeeksi kattavasti. Haluaisin myös enemmän laaja-alaisuutta omiin pohdintoihisi, Esim. et ole ottanut huomioon terveydenhuollon kuormittumisen näkökulmaa lainkaan (ja siis nimenomaa heidän näkökulmastaan, Uusi Suomi -tilastot eivät riitä) jos rajoituksia ei olisi. Tarkoitan tällä koko terveydenhoitoa, en pelkästään koronapotilaita (joiden jatkokuntoutus on myöskin vaativaa, eli kotiinpäästyä vaativat vielä kuntoutusta joka on taas pois muilta sitä vaativilta). Tärkeää on myös huomata, että tähän terveydenhuollon kantavuuden tukemiseen olisi tärkeää puuttua ennen kuin on pökäleet housuissa – oletko samaa mieltä?

    3. Ajatuksesi matkustukseen liittyviin rajoituksiin on tullut selväksi myöskin. Haluaisin kysyä ajatuksiasi siitä, miten ajattelet viruksen (etenkin siis näiden uusien mutaatioiden) onnistuneen leviävän vaikka matkustussuositukset ovat olleet voimassa? Eikö tämä juuri todista sen, että vaikka suurin osa varmasti noudattaakin suosituksia, mukaan mahtuu myös niitä jotka eivät välitä? Ja tämä taas johtaa siihen, että jossain vaiheessa rajoituksia on pakko kiristää kaikille, koska suositukset eivät riitä. Jos kaikki olisivat noudattaneet suosituksia, uudet muuntovirukset eivät olisi Suomeen ajautuneet. Mitä muuta keinoa viruksen torjumiseen suosittelisit kuin rajoitusten kiristämistä, kun näytät olevan niitä vastaan?

    4. Rajoituksista. Mitä tulee rajoituksiin itsessään, ne täytyy suunnitella koko kansalle (enemmistölle). Toki virheitä on ja tulee olemaan, nähtyhän se on ulkomailla koronan torjumisessa. Mutta kun rajoituksia tehdään, ne täytyy olla mahdollisimman selkeät. Tästä syystä jaetaan raakasti välttämättömiin ja ei-välttämättömiin. Mitä siitä tulisi, jos jokainen suomen kansalainen saisi itse määrittää mikä on välttämätöntä? Toki se on ikävää, että harrastukset yms voi jäädä väliin hetkeksi. Mutta! Mikä on tärkeää on se, että tämä olisi väliaikaista. Tiukka kiristys toimissa, nopea helpotus, nopeampi paluu “normaaliin”. Täytyy muistaa että lapset on sopeutuvaisia, me aikuiset tehdään suurimmaksi osaksi kaikesta suuri haloo. Jos etämahdollisuus esim. harrastukseen on, mahtavaa! Jos ei, mielikuvitus kehiin. Ja positiivisuus! Ehkä some-vaikuttajat voi myös muuttaa tapaansa toimia, positiivista tsemppiä ja neuvoja lapsiarkeen tms.

    5. Kaikki jotka ovat hiljaa eivät ole lampaita. Miksi tuet kahtiajakoa näillä ajatuksilla? Miksi täytyy olla raivolla joko puolesta tai vastaan? Ja tätä hieman sivuten, jos käyt lukemassa sen Roopen kommentin alta, huomaat että mukaan mahtuu myös paljon tsemppejä ja ylistystä (ja tuhansia tykkäyksiä Roopen kommentille). Se, että mukana on pari toopea lyttäämässä häntä, ei tarkoita että kaikki ovat häntä vastaan. Asia ei ole mustavalkoisesti me vs muut.

    Kiitos.

  14. Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Niin täyttä asiaa! Jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiin vaikka ne eivät mene valtamedian “oikean mielipiteen” myötä yksiin. Persujen haukkuminen ja esim Päivi Räsäsen maalittaminen on mennyt sairaisiin mittasuhteisiin. Olen järkyttynyt miten alas ihmiset ovat vajonneet “oikeassa olemisen” ja “ylemmyyden” kokemuksessaan.

    Jatka hyviä tekstejäsi, niitä tarvitaan!

  15. Minä toivoisin, että keskusteluissa muistettaisiin myös se, että tilanteen kärsijöinä ei ole pelkästään yrittäjät, joilta menee työ, vaan myös monet, joilta menee terveys, jos rajoituksia ei ole ja korona rehottaa koska vallitsevan tilanteen vuoksi hoitoja ja leikkauksia perutaan. Näin kävi vuosi sitten ja ilmeisesti ainakin Turun alueella on nyt sama tilanne. Jo jokin aika sitten luin uutisen, että muistaakseni Turussa on jouduttu sulkemaan useita leikkaussaleja koronapotilaiden tieltä. Monelle tarpeellisen leikkauksen siirtyminen voi aiheuttaa pysyviä terveysongelmia. Kumpi on vahvempi oikeus, työ ( ja mahdollinen yrittäminen) vai terveys? Jos nyt mitään rajoituksia ei olisi, olisi kuitenkin aika suuri todennäköisyys siinä, että tartunnat lisääntyisivät mikä hankaloittaisi taas mahdollisuutta saada hoitoa ( siis muuhun kuin koronaan). Aina joku kärsii, mutta miten arvoitetaan se, että kuka se kärsijä on ? Kenen hätä on suurempi ?

  16. Osan rajoitusten voimakkuudessa ja etenkin kohdennuksessa ei ole mitään järkeä. Huolestuttavaa, etenkin, kuinka vähillä ja huonoilla perusteluilla niitä asetetaan. Kyseenalaistamista ei juuri tapahdu, vaikka tilastot eivät tue tämän hetkisiä toimia, eivätkä varsinkaan rajumpia toimia. Näkökulma on todellakin aivan liian kapea päätösten osalta tällä hetkellä.

    Kyllä, korona pelottaa monia, mutta se on harvalle vakava (edelleen, tilastot…). Miksi juuri koronaan ei saa sairastua? Miten kaikki rajoitusten vakavat seuraukset? Tai muut terveyttä uhkaavat asiat elämässä. Yksinäisyys, ahdistus, liikkumattomuus, eristäytyminen ovat todella isoja haasteita mielenterveydelle. Ainakin Turun nuorisopsykiatrian osasto on aivan ylikuormittunut.

  17. Omalla tavalla hullu tilanne. Ylhäältä sateilee käskyjä ja uhkauksia kansalle, joka ei suostu huolehtimaan omasta terveydestä. Se kielii molemminpuolista luottamuspulaa: kanssa ei luottaa hallituksen päätöksiin, mutta ei hallituskaan luota siihen, että kansa pystyisi olla ihmiseksi ja huolehtia pandemian vastaisista toimista itse.

    Suomi ei ole ainoa maa, jossa tilanne on sellainen (https://viaperasperaadastra.com/2021/03/20/miten-korona-on-muuttanut-arkeamme/). Periaatteessa, jos kaikki ihmiset huolehtisi omasta osasta, mitään rajoituksia ei olisi tarvinnut. Ei ainakaan Suomessa, joka on maailman kolmanneksi harvaanasuttu maa (noh, tai sinnepäin). Ongelmana on vain se, että omilla aivoilla ajatteleminen kielletty. Tai sen kutsutaan nykyään rohkeudeksi.

  18. “Krista Kiuru on kärkäs ja hän on tämän maan ohjaksissa tällä hetkellä. ”Lääkäri X ei ole paras lähde, koska on perussuomalainen.” Edelleen, Krista Kiuru on demari, ja silti iso osa maata tottelee häntä. En edes tiedä, mikä on vaikkapa THL:n poliittinen kanta. Olisko OK olla kuuntelematta hänen perustelujaan, jos hän olisi kristillisdemari tai vasemmistolainen vai onko totuuden lähde kaikki muut paitsi persut?”

    Mitä tarkoitit, kun viittasit “häneen”tuossa THL:n maininnan jälkeen? Eihän THL ole kukaan yksittäinen henkilö.

  19. Moikka Heidimar!
    Kiva, että haluat keskustella koronarajoituksista. Ymmärrettävästi olisi mukavaa tavata muita ihmisia ja tapaamisrajoitukset vaikuttavat erityisesti yksinasuvien hyvinvointiin.

    Kommentissasi minulla osui silmään tuo perustelu, että ”nyt vaan pitää tehdä näin”. Minä itse en ainakaan ole nähnyt tällaista perustelua missään. Nythän on siis kyse siitä, että pyritään turvaamaan erityisesti terveydenhuollon kantokykyä sen lisäksi, että estetään viruksen leviämistä ja suojellaan riskiryhmiin kuuluvia. Tämä ei ole ollut mikään salaisuus, vaan tästä on kerrottu yleisesti jo vuosi sitten. Auttaisiko tämä tieto sinua tsemppaamaan vielä tämän kevään rajoitusten kanssa? Jo viime keväästä meille on kertynyt hoitovelkaa erityissairaanhoidossa ja perusterveydenhuollossa. Se tarkoittaa sitä, että monet kiireettömät leikkaukset , tutkimukset ja toimenpiteet on jouduttu siirtämään hamaan tulevaisuuteen. Hoitovelka osuu ihan tavallisiin suomalaisiin, moniin lapsiperheisiin, keski-ikäisiin ja senioreihin. Se koskettaa meidän monien perhettä, ystäviä, isovanhempia, työkavereita, harrastuskavereita. Kaikkea hoitoa ei myöskään ole mahdollista ostaa yksityiseltä puolelta, esim. monet erityissairaanhoidon palvelut. Myös hammashoidossa on paljon hoitovelkaa. Tarkoittaa siis suomeksi sanottuna sitä, että seuraavan kerran, kun yrität saada aikaa kunnalliseen hammashoitolaan (jonka ylläpitämiseksi me kaikki maksamme veroja), voi seuraava vapaa aika ollakin totuttua pidemmän ajan päästä. Tai sitä, että tekonivelleikkausta pitkään odottanut ja ehkä jo leikkausajan saanut onkin saanut soiton, että nyt leikkaustasi joudutaan siirtämään jälleen hamaan tulevaisuuteen. Tai kasvaimen leikkausaikaa, mistä toimittaja Maria Veitola on kertonut viime vuonna julkisesti.

  20. Itse en usko enää mihinkään mitä Suomen valtamediassa sanotaan tai mitä siellä lukee. Hankin tietoni mahdollisimman monesta eri lähteestä, jotka ovat riippumattomia. Yle ja Hesari jakaa disinformaatiota ja suoranaisia valheita. Olen tiennyt “koronan” alkamisesta asti, että se on huijausta. Yksikään virologi koko maailmassa ei ole pystynyt eristämään koronavirusta, koska sitä ei yksinkertaisesti ole. Tiedän, että saan paljon paskaa niskaani tästä kommentista, mutta vuoden tai parin päästä kaikki ovat tätä mieltä.

  21. Postaukseen ja sen kommenteihin on luikerrellut useampia disinformaatiota levittävän qanon liikkeen termejä. Liike ei tosin maailman laajuisesti ole yhtenäinen, mutta etenkin Suomessa heillä korostuu termit: valtamedia, rohkeus (tätä suitsutetaan kun sanoo mitä tahansa koronan kitkemiseen tarkoitettuja keinoja) sekä sananvapaus. Ymmärrän että moni on tuohon disinformaation tulvaan haksahtanut. Viestintä on heillä vaikuttavaa ja tarjoaa helppoja ratkaisuja monimutkaiseen tilanteeseen. Valitettavasti heidän “omien tutkimusten” myötäkään koronatilanne ei helpota ja näissä (qanon) väritteisissä hyvinvointiyteisöissäkin on vakavia tartuntoja ollut, joita ei luonnollisestikaan uskalleta omalle väelle kertoa, koska “koronaahan ei ole/se on vain flunssa”.

  22. aika jäätävää settiä kommenttiboksissa. nythän “ylimitotettujen” rajoitusten tarkotus on hillitä viruksen leviämistä niin että saadaan normaalihko kesä? en käsitä miten tää on epäselvää? toimet on ollu ehkäiseviä. aina joku valittaa että “tilanne on hyvä, miksi minua rajoitetaan yhyy minä ja minun tekemiseni ja menoni”, tilanne ON hyvä KUN on ollu rajotuksia?? Tää nyt ihan yleisenä näihin kommentteihin täällä… nyt tartuntalukujen noustessa purraan hammasta hetki. sit saadaan ens syksynä iltiksen lööppejä kuinla suomi taisteli läpi koronan ja voidaan istua terdellä ja miettiä parin viime vuoden härdelliä. tsemiä kaikille, kyllä tää tästä!

  23. Koronaa ja influenssaa on varsin hölmöä verrata keskenään, toinen kun jyllää vuosittain ja toinen on aivan uusi, tuntematon tauti.
    Tulevia influenssakausia ja jylläävää virusta (a/b) voidaan yrittää ennustaa ja ennusteen perusteella tilataan myös tulevan kauden rokotteet, jotka annetaan vuosittain halukkaille. Välillä ennusteet menevät metsään, mikä myös valitettavasti näkyy tilastoissa.

    Vuosi on lyhyt aika lääketieteessä ja valitettavasti vielä näin herran vuonna 2021, jotkut päätelmät perustuvat ennusteisiin eivätkä kylmään faktaan.

    Ja miten sairaanhoito olisi voinut vuodessa varautua tähän tilanteeseen? Vuodessa ei kouluteta KETÄÄN hoitoalalle. Tyhjästä on vaikea repiä resurssia.

  24. En saanut kommentoitua tuohon kommentin jatkoksi jostain syystä, mutta halusin vielä vastata kommenttiisi, jossa mainitsit että kukaan ei ole näyttänyt todisteita uhkakuville ja että vuoden verran ollaan ylivalmistauduttu koronaan. Minusta hyvinkin vahva näyttö uhkaskenaarioista tulee ulkomailta, etenkin noiden uusien muuntovirusten jälkeen. Monissa maissa on tullut tosi pahaa jälkeä kun asioihin ei puututtu ajoissa. Uskothan näitä ulkomaiden tilanteista löytyviä tilastoja? Musta on ok kyseenalaistaa lähteitä, mutta pitää mukana kohtuus. Musta on vähän pelottavaa kuinka moneen peesaavaan, radikaaliin kommenttiin (esim. salaliittoteorioihin/väitöksiin että korona on täysi valhe) oon törmännyt näihin sun teksteihin liittyen… Mitä mieltä oot siitä?

    Ehkä tosiaan olis helpompi, että hallitus päättäisi suuntaan tai toiseen jotta asiaa ei tarvi soutaa ja huopaa – mutta täytyy muistaa että koronan kans tilanne elää jatkuvasti. Onhan noihin kosiskeltuihin rajoituksiin kuitenkin aina lisätty, et ne täytyy moneen kertaan vielä hyväksyttää ennen voimaantuloa,nimenomaa aina sen hetkisen tilanteen mukaan. Aina ajatuksissani palaan siihen, että rajoituksia ei tarvittaisi jos jokainen hoitais oman tonttinsa – ja se tekee tästä surullista. Jos pidettäisiin turvavälit, jos ei nähtäisi monia eri talouksiin kuuluvia… Mut ongelma näyttää olevan se, et heti kun hallitus tekee asioista “suosituksen”, alkaa kansan vastaanhankaaminen ja niskurointi… 🤔 Vaikka säännöt suurimmaks osaks on hyvin maalaisjärjellisiä – periaatteessa mitä vähemmän sosiaalisia kontakteja, sitä vähemmän viruksen leviämistä ja jokaisen (oikeesti joka ainoan) suomalaisen rooli tässä on tärkeä – kukaan ei oo poikkeus.

  25. Näissä poukkoilevissa koronarajoitustoimissa eniten ärsyttää se, ettei vielä vuodenkaan päästä yrittäjävetoisten alojen ihmisten omaan luovuuteen tai motivaatioon löytää ratkaisuja luoteta pätkän vertaa.

    Jos vaikkapa ravintoloissa riskinä on kontaktit, niin joka kiinteistöllä ja ravintolakonseptilla on varmasti eri mahdollisuudet menestyksekkäästi eristää asiakkaat toisistaan ja henkilökunnasta. Joillekkin se ehkä on mahdotonta, mutta tuskin nyt herranjumala kaikille. Mutta vielä vuodenkin päästä ratkaisu on ensisijaisesti sulkea kaikki, eikä esimerkiksi vaatia aukiololupaa vastaan kunnollista selvitystä tehdyistä ehkäisytoimista.

    Samoin hurskastellaan ihmisten lenkkiseurasta ja siitä, saavatko teinit harrastaa. Jos lähtökohtaisesti määrätään rajoituksia, joita on vaikea ymmärtää, niin ei ne motivoi. Pandemian alkupuolen koronakupla-ehdotukset oli huomattavasti inhimillisempiä ja leviämisriskin kannalta perustellumpia kuin nykyiset “saat tehdä näitä muutamaa asiaa ja muitakin ehkä” -vatuloinnit, joista ei lopulta edes löydy sitä yksiselitteistä rajanvetoa millekkään.

    Lisäksi näissä rajoituksissa paistaa päättäjien keskiluokkakeskeisyys ja kaupunkilaisuus. Koronatilanne ja riskit nyt vaihtelee aika laajoissa kaarissa maan sisällä. Kaikilla ei ole mahdollisuutta käyttää kotiinkuljetuspalveluita tai jäädä etätöhin. Etäkoulussa ongelmat kärjistyy ja osaavammatkin lapset väsyy ja masentuu. Jatkuva työskentely koronariskissä tai lomautus-/irtisanomisriskissä on henkisesti kuluttavaa, mutta artikkelit lehdissä antaa vinkkejä etätyölamaannuksen purkuun – lähde vaikka palaverilenkille!

    Tässä on nyt vuosi venytty ja koronasta tiedetään tosi paljon enemmän, niin miksi nämä torjuntaan käytetyt työkalut on silti samat, eikä alojen sisälle ole annettu yhtään porkkanaa kehittää niitä koronan torjumista tukevia ratkaisuja paremmiksi? Just ylelläkin oli artikkeli siitä kuinka radiojuontajat hikolee etätöissä täkin alla että ääneen ei tule turhia kaikuja…ja opettajien pitäisi nähtävästi jakautua kahteen pitäessään samanaikaisesti opetusta lähi- ja etäkoululaisille.

    Ja hallituksen ja THL jatkuva ristiinveto ja emmä vaan toi retoriikka kyllä vie sen viimeisenkin uskottavuuden touhusta.

  26. “oska vaikka elämme historian ”suvaitsevinta” aikaa, sananvapauden aikaa, elämme oikeasti erittäin suvaitsematonta aikaa, jossa sananvapaus on erittäin paljon kaventunutta”

    Sananvapaus tarkoittaa sitä että valtio ei voi sensuroida kenenkään sanomisia tai rangaista yksilöä esim. valtaapitävän johdon kritisoimisesta. Sananvapaus ei tarkoita sitä, että kuka tahansa voisi sanoa mitä tahansa ilman että saa siitä kritiikkiä. Joskus kritiikki ei ole reilua, mutta se ei tarkoita sitä että kenenkään sananvapautta olisi rajoitettu tai kavennettu. Sananvapauden kannalta on hyvin tärkeää, että kaikilla on oikeus kritisoida ketä tahansa ja tämä sisältää myös kritiikkiin vastaamisen.

  27. Komppaan tätä sinun ajattelua niin vahvasti! En vain koronatoimipohdintojen suhteen, mutta myös tulen läpi -kävelyn suhteen. Asioissa on niin monta puolta, mutta monesti liian moni perustaa kaiken ensimmäiseen lauseeseen, asiaan tai muinaiseen ajattelutapaan, eikä mitään eriävää voi hyväksyä. Kiitos Anna ja ihanaa kevättä! 🙂

  28. Triageen jne liittyen:

    olisiko sinulle aivan ok, että koronapotilaiden plus muiden sairaiden täytettyä sairaalapaikat, voisi käydä näin: joudut perheinesi auto-onnettomuuteen, ja koska tehohoitopaikkoja nyt vaan ei ole tarpeeksi, ja nuorempi poikasi kärsi onnettomuudessa niin suuret vammat, että henkiinjäämiselle on vai 10 % mahdollisuus, ei mitään edes yritettäisi tehdä koska triage. Nääs se viimeinen tehohoitopaikka hoitajineen menee toiselle pojallesi, jolla on suuremmat mahdollisuudet selviytyä. Toki jos paikkoja (ennen kaikkea hoitajia) olisi riittävästi, yritettäisi nuorempikin pelastaa, mutta nyt matemaattiset mallit sanoo että ei kannata. Hänen maksansa on onnelsu sen verran ehjä, että se voidaan irrottaa tarvitsevalle.

    1. En pidä yhtään siitä, että tähän keskusteluun tarvii vetää suoraan nimikoituna joku lapsi, mutta kyllä, sitten hyväksyisin tämän valinnan luottaen siihen, että triagella on päätelty se, miten ja ketä pitäisi hoitaa. Kiehuisin varmasti sitä, että valtio ei ole varmistanut terveydenhuollon kantavuutta jo menneen vuoden aikana, mutta ymmärtäisin, jos asia näin olisi. Sinänsä kummallista alkaa jostain maksasta tähän vielä jauhamaan, haluat vaan satuttaa, mutta antaa olla. Elinluovuttajia koko perhe, eli varmasti kaiken synkän keskellä sitten ilahduttaisi se, että jonkun lapsen elämä voisi jatkua, vaikka omani ei voisikaan.
      Joka ikinen päivä on triage-tilanteita. Jossain isossa tapahtumassa voi räjähtää ja teholle on menossa vaikkapa satoja lapsia, ja silloin voi käydä kuten esitit myös. Mitäpä silloin voisi tehdä? Valtio ei kuitenkaan elä sen mukaan, että joskus voi käydä satojen ihmisten massaonnettomuus, mutta koronaan varaudutaan aivan yli äyräiden niin, että koko hyvinvointivaltio terveydenhuoltoineen on vaarassa. Eli triage saattaa tulle todennäköisemmäksi vaikka 5-10 vuoden päästä, jos talous murenee jatkuvasti ja ei ole varaa ylläpitää julkista terveydenhuoltoa tällaisenaan.

  29. Olen hyvin pitkälle samaa mieltä kanssasi. Ongelma on ikävä kyllä maailmanlaajuinen ja jonkun olisi uskallettava puhaltaa peli poikki, istua alas ja miettiä nykyisten toimien hyöty ja haitat pidemmällä tähtäimellä. Nyt sitä ei kukaan maa uskalla tehdä. Suomessa päälle painavat vielä vaalit ja kukaan puolueista ei halua profiloitua tässä vaiheessa puolueena, joka vaati rajoitusten höllentämistä.

    Joku täällä sanoi, ettei voi verrata influenssaa ja koronaa, mutta itseasiassa voi. Aikoinaan ennen influenssarokotuksia Suomessa ja maailmalla vanhuksia ja perussairaita kuoli jokaisen influenssakauden aikana enemmän kuin nyt koronaan, mutta siitä ei missään vaiheessa tehty tällaista numeroa. Nyt riskiryhmät rokotetaan influenssaa vastaan ja kuolleisuusluvut ovat laskeneet. Jokainen ennenaikainen kuolema on toki turha ja jokainen kuolema tuottaa jollekin hirvittävää surua, mutta jossakin vaiheessa on pakko miettiä millä hinnalla tätä nykyistä priorisointia tehdään.

    Itse kuulun riskiryhmään vaikka koronan jo vuosi sitten sairastinkin, eräs läheiseni kuoli, koska ei saanut koronan takia ajoissa hoitoa sydänsairauteensa ja toinen omainen kuoli 2 viikkoa siitä kun sai rokotuksensa joten omkohtaista kokemusta tästä taudista ja siihen liittyvistä toimista on ihan kiitettävästi, mutta siitä huolimatta olen sitä mieltä, että asioiden ja rajoitusten on perustuttava faktoihin eikä pelkoihin.

  30. Rationaalisena ihmisenä varmasti ymmärrät sen, että tämmöiset aidosti kyseenalaistavat postaukset vetävät puoleensa myös semmoisia henkilöitä, jotka kyseenalaistavat myös koko koronan olemassaolon ja vetävät foliohatut hartioita myöten korviinsa. Koska olet suosittu bloggaaja, jolla on paljon vaikutusvaltaa lukijoihinsa, toivoisin sinun tarjoavan myös kättä pidempää enemmän, eikä vain heittävän kysymyksiä ilmoille. Jos kysyn suoraan sinulta: uskotko, että korona on terveysriski? Ovatko rajoitustoimet tarpeen? Onko maskisuositus hyvästä? Uskon, että vastaus näihin sinulla on kyllä. Tästä postauksesta ja storeistasi ig:ssä se ei tule selväksi. Asioita saa, ja pitää kritisoida. On kuitenkin kaksi eri asiaa tuleeko kommentointi asiantuntijalta, vai perus-naapurin Pirkolta. Ja tähän olisi juuri tarvetta sille kättäpidemmälle.

    1. Uskon, että korona on terveysriski. Rajoitustoimet ovat varmasti joiltakin osin tarpeen, mutta ne ovat epäonnistuneet Suomessa monilta osin. Maskisuosituksesta olen kahtiajakoista mieltä, kuten tuntuu olevan tiede ja moni terveysalan ammattilainenkin. Virheellinen käyttö mm. yksi osa ja se, mitkä sen haitat ovat, esimerkiksi lasten kehitykselle.
      Eli vastaukseni ei ole yksiselitteisesti kyllä, eli sen takia se ei myöskään sellaisena tule tässä ilmi.

      Lähdekritiikkiä pitää olla jokaisella, se on jokaisen oma vastuu ei mun. Kyllä ihan alle minuutin selvitystyöllä selviää, että en ole mitenkään terveysalan asiantuntija, ja sitä mun ei tarvii laittaa disclaimeriksi jokaiseen paikkaan.

  31. Kirjoitat kommentissasi triagesta neutraalina menetelmänä ja toisaalta mainitset sen olevan raskasta terveydenhuollon henkilöstölle. Triagen tekeminen päivystysalueella on arkipäivää ja jokaisen potilaan kohdalla esimerkiksi tehohoitoon menemisestä tehdään yksilöllinen päätös. Ja teholle joutuminen kertoo aina siitä, että ihminen on erittäin sairas. Toisaalta kaikki eivät sinne “pääse” kokonaistilanteen arvioinnin jälkeen (korkea ikä, merkittävät perussairaudet). Näiden valintojen tekeminen aiheuttaa kuormitusta ja eettistä stressiä terveydenhuollon henkilökunnalle jo ihan arkityössä. No nyt jos oltaisiin sellaisessa tilanteessa, jossa potilaita olisi niin runsaita määriä, että jouduttaisiin tekemään triagea hoitokapasiteetti pääprioriteettina, olisi tilanne äärimmäisen kuormittava henkilöstölle. Olemme olleet pitkään tilanteessa, jossa koulutettuja ammattilaisia valuu alalta pois henkisen kuormituksen takia. On eettistä stressiä ja myötätuntouupumusta. Ihmisten kanssa tehtävä työ ei ole koskaan mekaanista ja tunteista vapaata, eikä myökään neutraalia. Ja eivätkä ne pelkät tehopotilaat ole kapasiteetin mittarina. Niitäkin potilaita, jotka eivät pääse teholle, on jonkun hoidettava. Vuodeosastopotilaita on jonkun hoidettava. Kotona koronaa sairastaville joku soittaa vointisoittoa. Joku varaa aikoja koronatesteihin ja tekee hoidontarpeenarviointia. Tässä ympärillä on myös kaikki muu infra, joka sairaalaa pyörittää. Vaikka tilanne Suomessa on onneksi pysynyt koronan suhteen maltillisena, on vuosi ollut terveydenhuollolle jatkuvaa muutosta ja varautumista. Meillä ei ole missään nimessä varaa ajautua sellaiseen tilanteeseen, jossa ihmiset uupuvat enää enempää. Ja kapasiteetin nostaminen ei ole kovin yksinkertaista, kun ei kertakaikkiaan ole riittävästi ammattilaisia tekemään sitä työtä, eikä koulutuskapasiteetti riitä korvaamaan eläköitymisiä ja alalta poistumista. Kyseessä on kuitenkin asiantuntijatyö, johon perehtyminen vie aikansa.

    Ymmärrän myös itse hyvin koronarajoitusten aiheuttavan merkittävää haittaa yhteiskunnassa. Tätä tullaan siivoamaan pitkään. Itsekin äitinä olen nähnyt, kuinka lapseni kärsivät koronarajoituksista. Kulkutauti ei leviä, jos ei liikuta. Tämän takia olen itse pyrkinyt noudattamaan ohjeistuksia ja olen ottanut luonnollisesti myös koronarokotuksen. Olen myös useasti perustellut lapsilleni, miksi nyt ei esimerkiksi mennä kaverisynttäreille, koska joku niitäkin vielä järjestää rajoituksista huolimatta. Lapseni ymmärtävät asian perustelut ja hyväksyvät päätöksen. Kun lapsenikin siihen pystyvät, on välillä vaikea ymmärtää aikuisten ongelmia ymmärtää maalaisjärjellä pääteltäviä asioita.

    Ymmärsin tekstistäsi, että ne ketkä eivät koviten huuda, pelkäävät. Kyllä minäkin pelkään koronaa (varsinkin kun on nähnyt sitä sairastavia potilaita), mutta mielestäni tilanteessa ei auta panikoida ja kyseenalaistaa kaikkea mahdollista. Oman näkemykseni mukaan koronarajoitusten vastustajat ovat jo pitkään huutaneet koviten. Tekstissäsi on paljon koronadenialismiin liittyvää retoriikkaa ja se tuntuu olevan homman pohjavire. Itse en näe rohkeutta siinä, että käyttää vaikutusvaltaansa ihmisten terveysturvallisuuden heikentämiseen. Haluat, että kaikilla mielipiteillä on sijaa, mutta toisaalta toivot, että seuraajakuntasi kapenee omien mielipiteisesi mukaiseksi. Mielestäni se on ristiriitaista. Ja pakollinen disclaimer: kenenkään ei pitäisi joutua kohtaamaan vihapuhetta missään. Itse sinun tekstejäsi pitkään lukeneena arvioisin, että osalti negatiiviset reaktiot saattavat johtua erittäin aggressiivisesta viestintätyylistäsi.

  32. En jostain syystä pystynyt kommentoimaan enää Annan vastaukseen alkuperäiseen kommenttiini. Mutta halusin kiittää monipuolisesta vastauksesta. Olen myös hyvin huolissani vaikutuksista, joita koronalla on taloudelle ja ihmisten terveydelle (erityisesti mielenterveyden palvelut, jotka ovat ilmeisen ruuhkautuneet). Ajattelisin vain itse, että hetkelliset tiukemmat rajoitukset auttaisivat tilannetta lievenemään nopeammin ja tätä kautta auttaisivat myös noissa asioissa. En myöskään usko, että Suomessa saataisiin voimaan liikkumisrajoituksia, elleivät ne olisi lainmukaisia (eli välttämättömiä).

    Mitä tulee seurauksiin, jotka mahdollisia liikkumisrajoituksia rikkovalle seuraavat, niistä oletettavasti päätetään samaan aikaan rajoitusten kanssa, koska rangaistusuhka on keskeisin ero rajoitusten ja suositusten välillä. Muissa maissa ymmärtääkseni poliisit ovat saaneet määrätä sakkoja vastaavien rajoitusten rikkojille. Muistaakseni esimerkiksi nyt reissussa laittamissasi stooreissa kehuit, että Dubaissa oli selvää, mikä olisi rangaistus heidän rajoituksiaan rikkoville. Toivotaan, että sama selkeys saadaan Suomeenkin, jos tiukemmat rajoitukset tulevat voimaan.

  33. Hei, Kiitos hyvin kirjoitetusta blogitekstistä! 😊 Nämä on kaksipiippuisia juttuja, mutta minä uskoisin näissä asioissa eniten epidemiologeja ja terveydenhuollon ammattilaisia, kuin taloustieteilijöitä ( vaikka itsekin olen ekonomi koulutukseltani),vaikka talous on tärkeä kanta tässä ja taas toiset taloustieteilijät ovat samaa mieltä edellämainittujen epidemiologien ja terveydenhuollon erityisasiantuntijoiden kanssa. Minun mielestäni isoin ongelma eivöt ole rajoitukset vaan se, että vastoin miten muissa Pohjoismaissa on toimittu, niin Suomessa ei tueta edes murto-osan verran yrityksiä. Miten päättäjät selittävät tulevat konkurssit, työttömyyden ja jopa itsemurhat?

  34. KIITOS ❤️ Olen pohtinut samoja asioita pandemian alusta saakka. Onneksi on vielä ihmisiä jotka eivät ole täysin antautuneet pelon ja hysterian vietäviksi ja täysin irtaantuneet todellisuudesta.

  35. Moikka! Ylempänä oli mielestäni hyvä kommentti, jonka yhteydessä kysyttiin mm. yritysten tukemiseen liittyen: “Harkitsetko jonkin palvelun saatuasi kannattaisiko kyseistä yritystä tukea myös sinun toimestasi ilman että ottaisit sen vastaan ilmaisena mainosta vastaan? (Esim. ripset)”. Tämä oli minusta mielenkiintoinen pointti ja olisi kiinnostavaa kuulla kantasi tähän. Itse ajattelen, että haluaisin joka tapauksessa maksaa aidosti mieluisasta palvelusta, ikään kuin jo tukemismielessä – ja hyvän jäljen ja tyytyväisyyden “mainostaminen” olisi ikään kuin luonteva reaktio ja myöskin tapa tukea, ei niinkään vastine siitä palvelusta. Olisi kiinnostava kuulla, miksi (jos olen käsittänyt oikein esim. ripsien suhteen) sinusta on parempi ottaa palvelu ilmaiseksi? Tai siis ymmärrän, että mainostus tuo toki mahdollisesti sitten muita, maksavia, asiakkaita, mutta jos olisi itselläkin mahdollista mainostuksen lisäksi *myös* maksaa. Ystävällisellä mielenkiinnolla kyselen, toivottavasti pointtini välittyi viestistäni! 🙂 Keskustelu täällä on jälleen ollut tosi mielenkiintoista, kiitos ajatuksia herättävästä kirjoituksesta.

    1. Ahh, mun pitikin vastata tähän, mutta se jäi. On mun mielestäni nimittäin erittäin mielenkiintoinen aihe, joskin muotoilu on hämmentävä kysymys, koska joko tässä on luettu tosi tietyt lasit silmillä asiaa, tai sitten ei olla hirveesti seurattu laisinkaan.
      Mä esim. oon käynyt kampaajalla ja kynsihuollossa Helsingissä kuukausia jollen vuosia maksavana asiakkaana ja aina “mainostanut” mun tekijöitä ihan parhaina. Täällä Tampereellakin kävin maksavana asiakkaana ja jaoin hyviä kokemuksia ripsitekijästä, kampaajasta ja esim. ihan viikko-kaksi sitten mun hierojasta, jolla oon aina käynyt 100 % maksavana asiakkaana. Mä en myöskään koskaan mainostaisi jotain tekijää, jota en kokisi hyväksi, vain koska saisin jonkin palvelun. Toisaalta, jos yrittäjä on kaivannut palvelulle esimerkiksi näkyvyyttä ja tarjonnut palvelua (oli kyseessä ravintola, kauneushoitola, kampaaja tai mikä ikinä), niin tuollaisessa oravannahkakaupassa puhutaan mun kohdalla erittäin isosta hintalapun alehinnasta mitä tulee näkyvyyteen. Mun saama rahallinen hyöty vs. se, mitä mä veloitan yhteistöissä, on ihan eri luokkaa näissä, ja fiksut yritykset ymmärtävät tämän. Koska vaikuttajien tuottama sisältö ei ole ilmaista, ja fiksut yrittäjät ymmärtävät senkin. Tässä kannattaisi ajatella niin, että sen sijaan, että yrittäjä maksaa mainonnasta määrän X euroja, on se vaikuttajan saama hyöty esimerkiksi jaettu useampaan eri käyntiin jossakin palvelussa. Kun näkyvyydestä sovitaan, niin silloin se sisältää tietynlaista näkyvyyttä ja tietyn määrän, minkä yrittäjä varmistaa itselleen varmaksi markkinoinniksi. Hyvän palvelun kohdalla onkin sitten tuurista kiinni sattuuko vaikuttajalla olemaan aikaa ja inspistä just sillä hetkellä muistaa kehua jotain palvelua.

      Selasin huvikseni Instagramiani tässä samalla. Oon viimeisten julkaisujeni joukossa (viimeksi tänään) linkannut kangasmerkkiin, josta olen maksanut joka euron kankaasta, Sinelliin viitannut storyissa, oon esitellyt yhden ravintolan lounasta (ravintolan nimi näkyy selvästi pakkauksessa), alkoholitonta skumppaa (selkeästi jälleen nimi esillä), lastenvaatteita (näistä osa oli saatu, osa oli ostettuja, saadutkin jo suurimmaksi osin kuukausien takaa ja mitään näkyvyyttä ei odotettu tässä tilanteessa) ja tämä kaikki huhtikuulta, jota on mennyt 11 päivää ja en oo ees joka päivä tuottanut sisältöjä. Osa ongelmaa tässä tuntuu olevan se, ettei tietyllä silmällä näitä seuraavat kiinnitä huomiota ns. “ilmaiseen mainokseen”.

      Kun otan vastaan kaupallisen yhteistyön, on se pois toisesta kaupallisesta yhteistyöstä, koska teen niitä rajallisen määrän. Jos esim. teen yhteistyötä vaikkapa kampaajan kanssa, niin en tee yhteistyötä toisten kampaajien kanssa ja siinä kuussa se on yksi yhteistyö vähemmän mulla. Ja se on mun “maksu” siinä mielessä, että mä sitoudun myös kyseiseen yritykseen / yrittäjään tilanteessa.

      Otit esimerkiksi ripset. Oon itse asiassa kertonut tän avoimesti jo viime vuoden puolella, miten tämä tilanne meni. Mä kävin ripsihuollossa toisaalla ja entinen ripsitekijäni Helsingistä kysyi haluaisinko käydä hänen kaverilla kokeilemassa, että on tosi hyvä tekemään ripsiä ja kaipaisi uusia asiakkaita tässä koronavuoden tiimellyksessä, että saisko laittaa mulle viestiä vai mikä mulla ajatus. Tälle Helsingin ripsihuoltajalle maksoin joka ikinen kerta käyntini eurolleen ja kävin siellä varmaan pari vuotta. Kaveri oli sitten yhteydessä muhun IG ja kysyi, haluaisinko tulla kokeilemaan palvelua ja mahdollisesti kertomaan kokemuksiani. Kerroin, että voin tulla kokeilemaan, sillä ehdolla, etten sitoudu näkyvyyteen, koska en tiedä mitä mieltä olen palvelusta ennen kuin olen kokeillut. Tämä sovittiin. Kävin ja tykkäsin ripsistä, mutta sovin, että haluan nähdä sen, kuinka ne kestävät. Kun sitten 3 viikon kohdalla mulla oli edelleen ihanat ripset, varasin Timmasta aikaa ja ripsihuollossa sitten kävi hyvin selväksi se, että voin ihan yhtä lailla maksaa koko hinnan palvelusta tai voimme keksiä jotain kivaa (kuten teimmekin esim. arvonnan muodossa) ja ripsihuoltajani tietää kyllä, että vaikka maksaisin 100% hintaa ripsihuolloistani jatkossa, kävisin hänellä huolloissa jatkossakin. Hän itse valitsee yhteistyömme ja minä valitsen jakaa hänen yrityksestään positiivista viestiä mun seuraajille. Sitä en ihan ymmärrä, että millä muulla alalla yksi yritys mainostaa toista ilman, kaikki nämä yritykset kuitenkin ovat voittoa tavoittelevia yrityksiä.

      Ja mun mielestä ei ole välttämättä lainkaan “parempi” ottaa palvelu vastaan ilmaiseksi. Hyvänä esimerkkinä, tilasin paikalliselta puusepältä yhden tuotteen vähän aikaa sitten ja kyseessä ei ollut mikään hirmukallis tuote, mutta ripsihuoltoa hieman hintavampi kuitenkin. Hän kyseli, millä tapaa teen yhteistöitä ja totesin suoraan, että mä mieluummin maksan tuotteen ja mainostan sitten ihan muuten vaan, jos olen siihen erittäin tyytyväinen, sillä en tiennyt milloin se edes olisi ajankohtaista mulle. Ja jaoinkin hänen yrityksensä tietoja IG:ssäni. Eli tällainen oletus siitä, että mielestäni jokin on “parempi” on ihan typerää, kun ei tiedä, mitä täällä taustalla tapahtuu ja mistä kaikesta vaikkapa kieltäydyn.

      Lisäksi mun merkintä “kaupallinen yhteistyö” ei tarkoita sitä, että saisin jonkin tuotteen tai palvelun välttämättä edes kokonaan ilmatteeksi. Sama merkintä tarkoittaa tilanteita, joissa
      – minä saan euroja sisällöntuottoni korvaukseksi
      – minä saan palvelun / tuotteen sisällöntuottoni korvaukseksi
      – minä saan näytelähettämön tuotteen, jossa ei ole edes mitään sovittua näkyvyyttä, mutta tuote on saatu
      – minä saan alennuksen tuotteesta sisällöntuottoni korvaukseksi
      – minä saan seuraajilleni alennuksen jostakin erittäin toivotusta, saamatta itse asiassa itse yhtään mitään, sisällöntuottoni korvaukseksi
      – minulla on jokin tuote kokeilussa tai lainassa sisällöntuottoni korvaukseksi
      ja todennköisesti jokin muukin tilanne, jonka olen unohtanut tähän nyt avata.

      Joten tällaiset olettaen tehdyt kysymykset on mielestäni aina outoja ja sinänsä vaan tekevät koko keskustelusta heti tosi olettavan, sen sijaan, että asioita käsiteltäisiin kattavasti puhtaalta pöydältä.

  36. Vastauksestasi heräsi kysymys koskien kaltaistasi yrittäjää.
    Teette kaupallista yhteistyötä yrittäjinä ja osa saamistanne korvauksista on esim tuotteita, palveluita tai alennuksia jotka tulevat kuitenkin yksityiskäyttöön. Tuntuu asiaa ymmärtämättömälle melkoisen monimutkaiselta kirjanpidonja verotuksen kannalta.

    1. Niin se onkin monimutkaista ja moneen alaan verrattuna epäreilua (esim. vrt. toimittajat), mutta verottaja on antanut asiaan hyvin selkeät ohjeistukset.

Leave a Reply