Mielipidemaanantai – Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto

Tiedättekö mitä mä kaipaan suomalaiseen terveydenhuoltoon? Omalääkäriä. Sellaista kunnon vanhanaikaista “perhelääkäriä”, joka hoitaa samaa perhettä vauvasta vaariin ja joka tietää aina mitä terveyserityisyyksiä on yhdellä perheellä, ja osaa tehdä harkinnan siitä, mikä on relevanttia ja mikä ei ja miten jokin asia yhdellä lapsella voi mahdollisesti vaikuttaa toiseen lapseen. Ulkomailla paikoin onkin tällainen GP-systeemi. Siellä general practitioner, yleislääkäri saattaa tarkoittaa juurikin lääkäriä, joka ottaa haltuun koko perheen asiakkaikseen ja parhaassa tapauksessa hoitaa samalla useampaa sukupolvea. Jos jokin menee ohi oman osaamisalueen, niin sitten ohjaa asiantuntijalle, ja seuraa senkin asian sitten loppuun.

Rehellisesti sanottuna viimeiset pari kuukautta terveydenhuolto Suomessa on lähinnä ahdistanut ja ärsyttänyt. Neuvolassa ei todellakaan ole ollut mahdollista päästä mihinkään tutkimuksiin millään osa-alueella, vaikka molemmat lapset on kasvaneet alikäyrillä, vaikka tämä toinen syökin oikein innolla ja hyvin. Yksityisellä puolella taas aivan liian paljon on asiakkaan itsensä vastuulla. Etsi sopiva lääkäri, varaa aika, kerro asia, päädy ehkä tutkimuksiin ja loppujen lopuksi kukaan ei tee mitään seurantaa tai edes yleensä palaa asiaan tulkitakseen verikokeita. Ellet siis itse muista varata erikseen vielä aikaa tälle.

Meillä oli tuossa tilanne, jossa toista lasta hoiti gastroenterologi Tampereella ja toista hematologi Helsingissä. Molemmat varmasti erittäin ammattitaitoisia ja hyviä lääkäreitä. Kumpikaan ei edes näin korona-aikaan nähnyt kumpaakaan lasta. Verikokeita otettiin, toiselta löytyi laktoosi-intoleranssi, toiselta raudanpuute. Molemmille vuoronperään kerroin myös sisaruksen tilanteesta ja miten se on edennyt ja molemmat puhuivat ristiin. Toisen mielestä laktoosi-intoleranssi ei liity lapsen oireisiin ennen 4-5 vuotta, toisen mielestä liittyy ehdottomasti. Toisen mielestä voi pienemmälläkin olla sitä, toisen mielestä ei todellakaan. Raudanpuutetta oirehtivalta ei otettu B12- ja D-vitamiinia (olennaisia raudanpuutteen ja levottomien jalkojen kannalta), toiselta otettiin. Mulla alkoi itselläkin jo pakka leviimään sen suhteen, että mitä keneltä on otettu. Ja kun toi lasten verikokeiden ottaminen on niin lystiä, ettei sinne todellakaan halua mennä yhtään ylimäärästä kertaa.

Sit jatkuvasti on arvoja yli tai ali viitearvojen, jotain kummallisia tuloksia ja vastauksena “no, näitä välillä on, voi olla joku oireeton tulehdus”. Ja sit mulle oikeesti alko riittämään. Kun tuntui siltä, että piti olla itse se lääkäri, etsiä ja selvittää kaikki mahdolliset vaihtoehdot, poissulkea niitä ja sitten pyytää kuin kumileimasin joihinkin kokeisiin, joista en todellakaan tiedä onko edes tarpeellisia, kun en ole lääkäri. Koska ei tuntunut laisinkaan siltä, että kukaan edes tiesi kenen kanssa puhui asiasta. Neuvolasta ei ole kukaan seurannut sitä, että 2kk sitten tuli tieto, että lapsella on raudanpuute. Eipä varmaan kukaan muistele asiaa 1,5v neuvolassakaan. Kun viimeisimpien verikokeiden jälkeen oli puhelu lasta hoitavalle lääkärille, niin ensimmäinen minuutti meni siinä, että lääkäri kävi läpi historiaa, mitä ollaan hänen hoidossaan eletty kaksi kuukautta. Ei ennen puhelua saati niin, että muistaisi lapsen jossain määrin. Samoja asioita käytiin läpi kuin kuukautta aiemmin eikä asia edennyt. Eikä se tuntunut yhtään siltä, että joku “kantaisi” tätä terveysasiaa laisinkaan.

Ja havahduin siihen, että jokaikiselle lääkärille joutuu selittämään lapsen historian suunnilleen alusta aina kun tulee vastaanotolle, jos sillä nyt sattuisi olemaan merkitystä, että korvat on putkitettu ja millä maidolla on kasvanut ja mikä juttu. Samat kysymykset, samat lisäykset kysymysten lisäksi. Huoh.

Ulisin miehelle yksi päivä, kuinka paljon mä haluaisin, että mä voisin tuntea tässä asiassa, että joku muu “kantaa tässä vastuuta”, kantaa tätä asiaa. Ei tietenkään kanna vastuuta, mutta ottaa asian hoitaakseen. On oman alansa, lääketieteen, ammattilainen ja ottaa kattavasti käsittelyyn meidän perheen terveyden. Tietää sen erityispiirteet jokaisen osallisen osalta ja osaa itse tehdä sen poissulkemisen siitä, mikä voi tai ei voi vaikuttaa asiaan. Ja kun on tämä kokonaiskuva tilanteesta, niin sitten osaa myös tehdä sen valistuneen, ammattitaitoisen ratkaisun siitä, mikä liittyy asiaan ja mikä ei.

Ja sitten kävi suoranainen ihme. Randomisti varattu aika itselleni yleislääkärille johtikin puheluun lääkäriltä, johon ihastuin noin viidessä minuuttissa. Kun kysyin alkuun, tarviiko mun sanoa henkilötunnus ja mitä tietoja hän haluaa alkuun, niin selvisi, että hän oli käynyt mun tiedot kannasta jo läpi ja kyseli vielä, että onko kukaan koskaan palannut mun edellisiin verikokeisiin. No ei ole ei. Ja huomasi sieltä jonkin ihan hitusen yli viitearvon olleen asian, jota edes minä en ollut huomannut. Viiden minuutin puhelussa koin enemmän luottamusta häneen kuin yhdenkään lääkärin kanssa ja päädyin googlaamaan hänet puhelun jälkeen. Yleislääketieteen erikoislääkäri. Paljon positiivisia arvioita ja tieto siitä, että hoitaa kaikkia vauvasta vaariin. Varasin seuraavalle päivälle ajan tälle lääkärille myös lapselle, otin samantien tupla-ajan ja suuntasin sinne käymään kaiken läpi. Hän kysyi, kuunteli ja oli aktiivinen. Kiinnostui ja ihmetteli. “Miksei tätä ole vielä tutkittu?” Jaa. Teki mieli vastata, että varmaan koska mä en ollut sitä pyytänyt. Osannut pyytää. Se käynti lääkärissä oli ehkä helpottavin asia pariin kuukauteen. Tuntui, ettei mun nyt tarvinnut etsiä, miettiä ja pohtia. Kun muistin vasta jälkeenpäin kysyä vielä yhtä asiaa ennen kuin mennään lapsen kanssa verikokeisiin, jätin soittopyynnön hänelle. Hän soitti, oli sitä ennen katsonut mun uusimman ferritiiniarvon ja kun se tuli ohimennen puheeksi, hän tiesi sen tarkalleen. 89. Olin itsekin katsonut sen aamulla. Se ei ollut “oikein hyvä”, tai “lähes 90” tai “lähes 100”. Se oli 89. Selkee. Pikkujuttuja, mutta niillä hän on saanut sellaisen tunteen, että joku oikeasti seuraa tilannetta, tutkii asiaa ja on läsnä. Ja se on aina ollut asia, joka on puuttunut yksityisellä puolella. Ja no, julkisellakin. Ainoa kosketus julkisella on ollut neuvola-terveydenhoitaja, joka on ollut mahtava, mutta esim. neuvolalääkäri on vaihtunut nonstop. Ja yksityisellä puolella on ollut niin monta eri lääkäriä viiden vuoden aikana tällä perheellä, ettei edes naurata.

Musta tuntuu, että viime viikon lääkärikäynti tiputti mun harteilta ihan järkyttävän suuren painolastin. Ei mikään muuttunut, edelleen selvitellään. Mutta ei olla siinä osaamattomina “yksin”. Ja se luottamus, se hyvä fiilis, se on puuttunut tähän asti.

Mä yleisesti ottaen ihmettelen ihan hirveästi sitä, miten vähän tässä meidän hyvän terveydenhuollon luvatussa maassa panostetaan ennaltaehkäisevään hoitoon ja seurantaan. Aika monessa asiassa ennaltaehkäisevä tieto voi olla erittäin edullinen ja helppo selvittää, mutta vahingon tapahtuessa, erittäin kallis yhteiskunnalle korjata. Suomessa vitamiinit, hivenaineet, ravintolisät, antioksidantit ja aminohapot on sellaisia asioita, jotka tuntuu olevan keskustelussa kivoja pikkulisiä arkeen, mutta ei niiden “puute” ketään “oikeasti voi häiritä”. Ehhhhh. Meillä täällä pimeässä kylmässä Suomessa on ihan poikkeukselliset olosuhteet aika monelle tärkeälle elimistön kannalta kriittiselle “pikkujutulle”, kuten esimerkiksi vitamiinille tai välittäjäaineiden rakennuspalikalle. Kyllä se vaan kuulkaa vaikuttaa, että yhteen aikaan vuodesta aurinkoa ja valoa on 20 tuntia vuorokaudessa, ja toisessa 3. Kyllä se myös vaikuttaa, millainen maaperä on, mitä syödään jnejne. Ja se tulee kalliiksi yhteiskunnalle. Koska on aivan liian monta mielenterveys-puolen diagnoosia, joiden taustalla on jonkin hivenaineen tai vitamiinin puute. Työkyvyttömyyttä, masennusta ja lieveilmiöitä, jotka syntyy väsymyksestä ja vetämättömyydestä. Isoja terveyskriisejä, jotka syntyy siitä, ettei tiedetä jotain, minkä selvittäminen on helppoa ja halpaa.

Mä oon itsekin suhtautunut esim. välittäjäaineisiin (siis mitä ne on?!) ja vitamiineihin (no vähä energiaboostausta ehkä!) ihan todella vähätellen. Kunnes on alkanut aukeemaan ihan uusi maailma. Miten tärkeitä on tietyt asiat, miten vakavasti ne vaikuttaakaan. Mitä kellekään sanoo B12-vitamiini? Ei kai hirveesti muuta ku yks niistä vitskuista, joita on. Niiiin. Mitä nyt se on vahvasti suhteessa aivolisäkkeeseen, joka taas vastaa aika monesta tärkeästä hormonista kilpirauhasesta lähtien. Se vaikuttaa jopa siihen, pissattaako meitä yöllä ja onko meillä näköongelmia. Yks helvetin vitamiini. Jonka puutteeseen muuten lähes poikkeuksetta kuoltiin joskus aiemmin, ja nyt siihen on sitten olemassa ihan piikkiä, jos ei se imeydy jostain syystä. Ainiin ja se syy? Niitä on monta. Osa ei-niin-miellyttäviä, osa aika simppeleitä, eli esim. tietyn aineen käyttö nukutuksessa, joka annetaan maskista hengittämällä. Niin kuin esim. lapsilla putkituksessa. Sen lisäksi, että vaikkapa B12-vitamiinin puute voi aiheuttaa raudanpuutteen, levottomat jalat ja esimerkiksi runsaan yökastelun ja jopa huonon näön, väsymyksen ja vetämättömyyden ja pahantuulisuuden lisäksi siis, se saattaa myös aiheuttaa kylmät kädet ja jalat ja pahimmillaan selkäytimen haurastumista. Sounds like fun. Vitamiinit. Onpas turhia.

Lääkkeitä sitten vuorostaan voidaankin antaa vaikka kuinka. Mua hirvitti ajatus siitä, että joudutaan antamaan lapselle rautalisää. Se on nyt pienellä tauolla. Koska esim. raudanpuute on usein oire, ei syy itsessään. Jokin aiheuttaa sitä. Tuudittautuminen rautalisään (joka itsessään aiheuttaa ongelmia suolistossa), joka poistaa oireet, on vasta laastari jatkuvaan verenvuotoon, jonka aiheuttajaa kukaan ei tiedä. Pitäisi aina selvittää se syy, eikä tuijottaa jotakin arvoa, mitä haetaan lääkkeillä ja erityisvalmisteilla. Ruokavalion muuttaminen on vain puoli tarinaa, koska vaihtuvien sääolosuhteiden vuoksi kaikenlaista lisää voikin tarvita eri muodoissa. En muista tarkkoja lukuja ja lähteitä, mutta lähtökohtaisesti esim. D-vitamiinin, raudan ja magnesiumin puutetta pidetään lähes länsimaiden “kansantauteina”. MIKSI? Sen lisäksi, että kaikkeen näistä löytyy ratkaisuja ravinnosta tai ravintolisistä, MIKSI meillä on näitä puutteita, ja miksi ne on hyväksytty jotenkin normaaliksi?

Mun mielestä käsite ennaltaehkäisevästä terveydenhuollosta on aivan todella aliarvostettu nykypäivänä. Harjataanhan me hampaitakin, ettei tulisi reikiä ja muita ongelmia. Miksi ei sitten samaa ennaltaehkäisevää strategiaa noudateta terveydenhuollossa? Lasten raudanpuutteen syiksi on vuosia listattu raudanpuutteiset äidit raskausaikana. Miksei niitä äitejä auteta? Neuvolassa napataan hemppa-arvo, todetaan se erittäin hienoksi ja heippa. Vaikka siis kansainvälisesti on aikapäivää sitten saavutettu konsensus siitä, että se ei ole hyvä raudan mittari. Hemppa-arvo voi vaihdella vaikka kuinka, ihan vaikka nesteytyksen määrän perusteella ja se on muutenkin huono mittari, sillä sitä ei pitäisi verrata muihin vaan omaan “normaaliin”, jos jotakin. Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto ei toki rajoitu vain vitamiineihin ja hivenaineisiin, vaan vähän kaikkeen. Jollei ole pää kainalossa, kaikki on hyvin. Joo, rintaan ammuttu tarvii akuuttia apua, mutta kyllä se kamala kohtalo voi kohdata sellaisenkin, jolla vaan jatkuvasti hieman vuotaa joku haava.

Julkisella puolella perustellaan kaikkea resurssipulalla. Okei, suosittelisin ensin tunkemaan kotihoidontuen lakkauttamisen taloudellisista syistä kaltaiset tutkimukset jonnekin todella syvälle ja käyttämään ne resurssit johonkin järkevämpään. Noin niinkuin aluksi. Tulee muutama muukin mielenkiintoinen tilanne tähän liittyen mieleen. Mut lisäksi olisi mun mielestä hienoa, jos ymmärrettäisiin, että tässä vuodetaan kaiken muun lisäksi yhteiskunnan rahoja, kun ei korjata vahinkoja edullisesti silloin kun ne on vasta alkamaisillaan, vaan niitä korjaillaan sitten, kun niiden korjaaminen on jo vaikeaa ja kallista.

Meillä arvostetaan erikoissairaanhoitoa ja erikoislääkäreitä, sellaisia pelastajia katastrofin aikana. Mutta kun moni niistä katastrofeista voi olla vältettävissä! Tiedolla, seurannalla ja ennaltaehkäisyllä. Esimerkkinä vaikka se, että kun asuin Lontoossa, mut yllätti se, että siellä oli kaikki ehkäisymuodot ilmaisia tyyliin kaikille tai tietyn ikäryhmän edustajille tai miten nyt ikinä menikään. Sieltä sait hakea kalliilta tuntuvat ehkäisyt maksamatta mitään. Epätoivottuja raskauksia haluttiin välttää tuomalla ehkäisy kaikkien saataville. On se nimittäin aika paljon yhteiskunnallisesti tehokkaampaa ja edullisempaa hoitaa nuo ehkäisyasiat kuntoon kuin niiden epätoivottujen raskauksien ja lasten, ja kaikkien niiden ympärillä pyörivien lieveilmiöiden korjaaminen.

Suurin osa meistä varmasti käy tankkaamassa autonsa, ennen kuin se tyssää tielle tyhjällä tankilla ja pitää soitella hinausautoa apuun. Miksemme tee samaa hyvinvoinnillemme? Miksi se on niin vaikeaa, jos vaikka haluammekin hoitaa asian? Kun on valmiiksi väsynyt ja voimaton, avun hakeminen on jo muutenkin vaikeaa, saati sitten se, että jaksaa taistella sen saamiseksi. Oon tässä viimeisen parin kuukauden aikana oppinut enemmän biologiaa kuin koko koulu-urani aikana. Rehellisesti sanottuna, en ymärrä edelleenkään miksi mä opiskelin jotain kalalajien mätejä ja leikkasin kalaa auki bilsantunnilla yläasteella, mutta en vielä 30-vuotiaana tiennyt ihan hirveesti mitään omasta kehostani. Mä oon opetellut vasta tässä 2020-2021 välittäjäaineista ja vitamiineista ja aminohapoista ja antioksidanteista ja vaikka mistä. Jotenkin niissä olisi ollut jo silloin kouluaikaan aika paljon enemmän konkretiaa kuin jossain niissä asioissa mitä silloin käytiin läpi. Oli se sitten bilsassa tai terveystiedossa. Enkä mä sano, että tää on nyt välttämättä opetuksen vastuulla, mutta ois sinne lukion ja yläasteen oppimäärään saanut paljon tärkeää tietoa, josta olisi konkreettisesti hyötyä arjessa nykypäivänä. Saati esim. niihin neuvola-materiaaleihin ja muihin elämän varrella koettuihin terveyskeskus- ja lääkärireissuihin.

No, ehkä vielä joku päivä tämäkin asia muuttuu niin, että ihan yhteiskunnallisesti tälle annetaan painoarvoa. Siihen asti ei auta muu kuin kiinnostua itse ja ottaa itse selvää. Ja suosittelen sitä kyllä! On ollut erittäin avartava ja opettava pari kuukautta, kun olen lukenut materiaaleja, joilla olen oppinut itsestäni ja läheisistäni.

Onko teillä oma GP? Vai tykkäättekö yksityisen puolen tarjoamasta “lääkärin shoppailumahdollisuudesta”? Koska sitähän se on, valinnanvapautta valita hoitava henkilö mihin tahansa vaivaan. Mitä fiiliksiä tämä ilmiö teissä ylipäätään herättää?

EDIT:// Kommentoinnin ajauduttua sivuraiteille ihan reippaasti, olen vastannut yleisesti sekä terveysasioihin että mahdolliseen matkaan liittyviin asioihin kommenttiboksissa yleisellä kommentilla, enkä aio asiasta tuon enempää keskustella. 

91 thoughts on “Mielipidemaanantai – Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto

  1. Moikka, kiitos erittäin hyvästä ja ajankohtaisesta kirjoituksesta. Olen kanssasi asiasta samaa mieltä ja ihmistä pitäisi mielestäni hoitaa kokonaisvaltaisemmin. Heräsin itse tähän huomioon oltuani yhteen aikaan jatkuvasti flunssassa. Lensin myös paljon kaukolentoja, joiden jälkeen olin lisäksi poskiontelontulehduksessa. Onneksi osuin yhdelle ja samalle lääkärille useamman kerran Mehiläisessä ja hän lopulta määräsi d-vitamiinikokeet. Vaikka olin d-vitamiinia ottanut, arvot olivat hyvin alhaiset. Lääkäri antoi uudet ohjeet d-vitamiinimääristä ja arvot ovat olleet erinomaiset. Sen jälkeen en ole flunssaa sairastanut kuin korkeintaan kerran vuodessa, enkä ole antibioottia tarvinnut kertaakaan. Elämänlaatu parani huomattavasti.

    Hienoa, että olet löytänyt hyvän lääkärin perheellesi. Olen Suomessa tavannut muutaman erittäin hyvän lääkärin, mutta myös valitettavan monta aivan täyttä katastrofia. Varsinkin ihotautien puolella on ollut aivan järkyttävää ja vaikean atopian kanssa joutuu kyllä itse miettimään holistisemmat keinot tämän sairauden hoitoon. Kortisonia ja vaikka mitä muita ihmevoiteita kyllä määrätään. Olen usein itse miettinyt, alaa tuntematta, mikä lääkefirmojen rooli tässä mahtaa olla. Mukavaa helmikuun jatkoa ja terkut Lontoosta 💕

    1. Kiitos! Mulla on kans ollu isollaki D-vitamiini -annoksella kyseisen vitamiinin puutosta ja nykyään kun se ja rauta on kunnossa, sairastan tosi harvoin verrattuna entiseen. Mut hei, ihan samaa ite ihmettelen välillä. Lääkkeitä saa sormia napsauttamalla, apua ja luonnollisempaa hoitoa heikommin. Välillä lääke ei ole ratkaisu, vaan esim. erilainen ravinto. Ihotaudeissa oon huomannut samaa läheisen ruusufinnin kanssa. 3kk antibiootti käteen ja menoks. Sen sijaan, että tarkisteltais ruokavalio. Huoh.

  2. Voi kuuuule 😀 Asun Lontoossa ja joo, on GP, mutta ei se mitään yli-inhimillistä terveysvelhoa takaa, joka muistaa kaikki potilaat ja heidän tietonsa “vauvasta vaariin”. Omakin GP vaihtunut jo vaikka kuinka monta kertaa parin vuoden aikana 😀 Mieheni on NHS:llä töissä lääkärinä (erikoistuneena tosin), ja UK:n terveydenhuollossa jos jossain olis ainakin parannettavaa. Musta tuntuu että sulle on jostain jämähtänyt sellanen kuva päähän, että maailmalla terveydenhuolto on jotenkin tosi Suomesta poikkeavaa, vaikka omat kokemukset Suomesta + 3 ulkomaasta, missä oon kerennyt asua, on tosi samanlaiset. Riippuu ihan tuurista millainen lääkäri sattuu omalle kohdalle.

    Muutenkin ehkä vähän stressaat överisti kaikkia terveyskysymyksiä, tai ainakin sellainen kuva itselle tullut tänne ruudun toiselle puolelle. Jos mietit miten paljon esim oma perheesi kuormittaa (anteeksi sanavalinta, en keksi parempaa) terveydenhuoltoa, ja kerrot ton määrän niillä miljoonilla mitä Suomessa on populaa, niin paljon ajattelit nostaa veroja että meillä olisi varaa hoitaa jokaisen perheen D-vitamiininpuutokset jollain erityislääkäreillä. Olisihan se ihan mahtavaa, mutta realistisesti jostain on karsittava, ja ymmärrän myös tiettyyn rajaan asti sen, ettei resursseja haaskata terveisiin nuoriin ihmisiin enempää kuin tarvii. Elän itsekin matalan ferritiinin (4-8 viime vuonna) kanssa kivaa elämää, ja lähinnä oon tyytyväinen ettei mitään vakavampaa kyseessä, ja katsotaan myöhemmin jos sille sit tekee jotain. Nyt otat syvään henkeä ja jätät Googlen edes päiväksi, jos se auttaisi.

    1. Meidän perhe ei kuormita yhtään mitään, vaan olla käytetty julkisia palveluita tasan synnytyksen verran ja lasten välttämättömät neuvolat. Meidän lääkärikäynnit kuormittaa tasan a) vakuutusyhtiötä, joka sinne lääkäriin itse meidät ohjaa ja varaa ajan etävastaanoton perusteella ja b) omaa lompakkoa. Raha liikkuu ja veroja maksetaan, joten itse asiassa aika hyvä asia siis.

      D-vitamiinipuutosta ei kuule tarvii kenenkään hoitaa erityislääkärillä. Se hoituu ihan vaikkapa 1-vuotisneuvolan ohessa, jos sellainen otettaisiin osaksi. Ja voi kuuuuuule, se todennäköisesti säästäisi aika paljon enemmän kuin veisi, nimittäin D-vitamiinin puutos aiheuttaa valtavan määrän erilaisia ongelmia, jotka tulee paljon kallimmaksi. Siksihän sitä tyrkitään vauvoille 2-viikkoisesta alkaen, että sen puutos on vakavaa. Kukaan ei vaan seuraa sitä.

      Hienoa, että sun matalalla ferritiinillä sulla menee hienosti. Eräs tuttuni pyörtyi metsässä yksin ollessaan ferritiinin ollessa 5 ja pääsi ihmeen kaupalla sairaalaan. Itselläni oli arvolla 17 levottomat jalat ja rytmihäiriöitä. Kyllä ois tullu rautalisä ajoissa halvemmaksi kuin sydänkäyrät ja kaikki mahdolliset tutkimukset.

      Sun kannattaisi ehkä miettiä sen raudan lisäksi ihan omaa luetunymmärtämistä ja sitten myös törkeyttä kanssaihmisiä kohtaan 😀 Sun kokemus lääkäreistä kun ei ole mun kokemus tai kenenkään muunkaan, eikä tee siitä pätevämpää tai perustellumpaa. En ole missään sanonut, että maailmalla terveydenhuolto on parempaa, vaan että se voisi olla Suomessa merkittävästi parempaa ja taloudellisestikin kestävämpää.
      Mutta toisaalta, eiköhän kaiken sun ymmärryksestä asiaa kohtaan (vaikka miehesi onkin lääkäri kuulemma) kerro se, että sun mielestä D-vitamiinin puutoksen selvittäminen vaatii erikoislääkärin. Kysele mieheltäsi lisää tai ota itse Google kauniiseen käteen. Olisi kehittävämpää kuin tulla riehumaan toisten kommenttibokseihin 🙂
      Mukavaa jatkoa!

      1. Uskotko, että sillä voi olla jotain tekemistä tämän kanssa kun et antanut lapsille vauvana suositeltua D-vitamiinia?

        1. En laisinkaan, sillä molemmilta on mitattu D-vitamiinit ja omat vitamiiniarvot oli erinomaisia. Itse asiassa molemmilta on mitattu D-vitamiini viimeksi puolisen vuotta sitten ja isommalta uudelleen nyt joulukuussa muiden verikokeiden osana, ja D-vitamiini on aina ollut hyvä. Tämänhetkinen ongelma ei liittyne millään lailla D-vitamiiniin ja jos liittyy, niin ei ainakaan siihen, että molemmille on aloitettu D-vit 2-kuisena eikä 2-viikkoisena.
          Minä tein valintani D-vitamiinin suhteen lääkärin valvonnassa ja hyvin perustellusta syystä ja sitä myös seurattiin erittäin tehokkaasti.

    2. Mitä ihmettä?

      Väitän, että jos Suomessa hoidettaisiin vitamiinien puutokset ja myönnettäisiin ravinnon vaikutus sairauksiin, terveydenhuollon kuorma nimenomaan vähenisi – eikä päinvastoin.

      Ja voi kuuuule oma mieheni on Espanjasta ja siellä sekä hänen että minun kokemukseni ovat hyvin erilaisia Suomeen verrattuna.

      Mm. minulla todettiin Suomessa autoimmuunisairaus, johon ei lääkkeet koskaan tehonneet ja sanottiin, että syö nyt vain, kyllä ne jossain kohden alkavat potkaista. Niinkun mitä?

      Espanjassa puolestaan kyseltiin ensimmäisenä ruokavaliosta ja otettiin vitamiiniarvot. Ja kas, siellä olikin melkoisia puutoksia, joiden korjaaminen ei pelkästään vienyt oireita vaan vei koko autoimmuunisairauden, johon piti olla elinikäinen lääkitys – yhteiskunnan maksamana.

      Että kohtuullisen turhiahan nuo vitamiinit.

    3. Ai että tällaiset vähättelevät kommentit koskien vitamiinien puutosta ovat parasta antia.
      Hyvin monella, oireettomalla, on vakava raudanpuute, mutta koska oireet puuttuvat, ovat vähäiset ja/tai niiden kanssa on oppinut elämään, ei osaa ajatella itse tai lääkäri raudan puutetta. Näin voi olla myös tällaisessa tapauksessa: “Elän itsekin matalan ferritiinin (4-8 viime vuonna) kanssa kivaa elämää, ja lähinnä oon tyytyväinen ettei mitään vakavampaa kyseessä”. Jos elää kivaa elämää, aivan täysin utelaisuudesta kyselisin, miksi ihmeessä ferritiini on edes tutkittu? Kiitän vastauksesta etukäteen.

      Onhan se paljon kätevämpää ehkäistä esim mahdollisia mt-ongelmia hoitamalla vitamiinitasot kuntoon. Raudan-, D-vitamiinin ja B12-vitamiinin puute yhdessä ja erikseen voivat aiheuttaa esim masennusta. Kumpi tosin tulee ensin; väysymys vai masennus vai masennus vai väsymys… onkin sitten oma aiheensa. Eikö se olisi kaikkien kannalta edullisempaa, tehokkaampaa ja mitä kaikkea, hoitaa masennusta yhdessä esimerkiksi raudanpuutteen kanssa, kun tällainen tieto kuitenkin on jokaisen hyppysissä?
      Ajatellaan, että ihminen on masennuksen takia pois työelämästä vuoden. JOS raudanpuutteen aiheuttamat oireet pahentavat tai aiheuttavat masennusta, ja hoitamalla raudanpuutteen ihminen on sairaslomalla masennuksen vuoksi puoli vuotta, eikö se ole yhteiskunnan kannalta parempi ratkaisu, kuin että tämä kyseinen ihminen on sairaslomalla vuoden? Se on win-win tilanne jokaiselle osapuolelle, mutta miten tätä ei nähdä?
      En ole foliohattuilija, mutta joskus, ihan vaan joskus, mietin, että mikä koneisto siinä on takana, että lääkkeitä tosiaan määrätään suitsaitvaan, mutta vitamiinilisä on just sitä “no voithan sä kokeilla”.

      1. Kyllä, juuri näin. Ja on muuten pakko sanoa, että parikin ihmistä on luullut elävänsä “kivaa elämää” matalan raudan kanssa, kunnes se on johtanut vakaviin ongelmiin ja sitten kun se tilanne oli korjattu, ykskaks olikin elämä aika erilaista kuin ennen. Kummasti vaan käy niin, että sitä ei edes tajua kuinka väsynyt on ollut ja kuinka huonosti on voinut fyysisesti ennen kuin on kokenut sen toisen puolen.

        1. Tämä Annan kommentti kiteytti hyvin sen, mikä itsellekin nousi mieleen: väsymykseen ja voimattomuuteen turtuu ja tottuu. Siksi voi olla vaikea havaita, kuinka uupunut todellisuudessa on.

          Täällä menty matallala ferritiinillä vuosi. (Arvo 8). En ole vielä perehtynyt asiaan, mutta tarkoitukseni on selvittää, onko mahdollista saada infuusio esim. tulevan synnytyksen jälkeen vaikka yksityisellä puolella. Rautaa siis kyllä syön, samoin vitamiineja, ja hb on kunnossa mutta ferritiini vain pysyy matalalla. Jossain vaiheessa lienee ollut korkeampi, kunnes romahti jälleen.

  3. Loistava postaus, niin samoilla linjoilla! Muistan kun olin lapsi 90-luvulla ja meillä silloin vielä oli tuollainen ”perhelääkäri” joka tiesi koko suvun vitsaukset oikein hyvin. 😀 Voi vanhoja hyviä aikoja. Oon usein miettinyt just tuota, että kylläpä niitä paljon puhuttuja resursseja mahtaisi säästyä roppakaupalla, jos ongelmiin puututtaisiin heti alkamisvaiheessa eikä vasta sitten, kun on jo oikeasti todella tukala olo. Jos sittenkään siis. Ja siinä vaiheessa kun ongelmiin saa apua, se on usein sellasta ”tekohengitystä” jossa keskitytään oireisiin eikä syihin, jotka oireita aiheuttaa. Varsinkin raudanpuutteen ja kilpirauhassairauksien räikeä laiminlyönti suututtaa ja surettaa. Molemmat voi ajan myötä kehittyä niin lamaannuttaviksi ja elämää rajoittaviksi, puhumattakaan kaikista liitännäissairauksista joita kaupan päälle helposti saa. 😞

    1. Just tämä oireiden tekohengitys syyn selvittämisen sijaan. Ja kyllä, just tuo liitännäissairauksien määrä yksinkertaisissa asioissa kuluttaa työnantajista lähtien koko yhteiskuntaa, kun on turhia sairaslomia ja pitkäaikaista työkyvyttömyyttäkin. Ja nää sun kaks mainitsemaa ongelmaa kun vielä menee ristiin diagnoosit välillä, eikä selvitetä todellista syytä :/

  4. Asutaan Saksassa ja meillä on oma lääkäri ja myös lapsella ollut syntymästä saakka oma lääkäri. Eli neuvolaa ei ole, mutta tietyt ennaltaehkäisevät tarkastukset lastenlääkärillä kuuluu ohjelmaan (vastaa neuvolan ohjelmaa, mutta täällä siis tarkastukset tekee aina lääkäri eikä esim terveydenhoitaja). Meillä on ihanat samat lääkärit olleet jo kohta 10 vuotta ja he todellakin tietävät potilashistorian ja koordinoivat tarvittaessa erikoislääkärille. En voi edes verrata Suomen terveydenhuoltoon! Heillä on tiedossa kaikki erikoissairaanhoidossa tehtyjen kokeiden tulokset ja voivat vanhoja tuloksia verrata uudempiin arvoihin. Heillä on siis hyvä kokonaiskäsitys meidän terveydentilasta. Akuuttiajan saa täällä samalle päivälle ja hoitotakuun turvaamana ajan erikoislääkärille 4 vkon sisällä. Rakastan tätä systeemiä. Mulla on täällä hoidettu kaksi sellaista vaivaa pois mitkä on teini-iästä saakka vaivanneet ja joita Suomessa vaan pyöriteltiin ees taas ja määrättiin aina lisää antibiootteja.
    Tosin on tämä terveydenhuollon systeemi kyllä myös kalliimpi. Sairaskassamaksut plus verot täällä ovat korkeammat kuin mitä Suomessa menisi veroihin, mutta mielestäni tässä asiassa täällä saa kyllä rahalle vastinetta.

  5. Itse oon selvinnyt aika vähällä ja vähäiseen omaan tarpeeseeni saanut aina asianmukaista hoitoa sekä yleis- että yksityisen puolen lääkärien vastaanotoilla. Mutta sitten aiheeseen NEUVOLALÄÄKÄRI. Voin periaatteessa uskoa, että on olemassa myös päteviä neuvolalääkäreitä, jotta ottavat sekä raskaana olevan että lapsen asiat oikeasti hoitaakseen, mutta valitettavasti ei ole omalle kohdalle sattunut. Olen meidän 1,5 v lapsen asioissa taistellut neuvolassa monta kertaa, että päästäisiin tutkimuksiin sitä kautta. Usein olen joutunut käymään yksityiseltä lastenlääkäriltä hakemassa lähetteen, kun neuvolassa on vaan olkia kohauttaen todettu että juu menee itsestään ohi. Entä jos ei mene? Entä jos “itsestään ohi mennessään” ehtii tehdä pysyviä vaurioita? Sen tarkemmin avaamatta lapseni terveysasioita kyseessä on kuitenkin aina ollut esim. lastenneurologia tai vastaavaa erikoisosaajaa tarvitseva hoito, jota ei todellakaan varmasti moni vanhempi osaisi vaatia jos neuvolalääkäri on sitä mieltä, että kaikki on hienosti ja eiku seuraava penska ovesta sisään. Onneksi olen itse kiikuttanut lapseni ajoissa hoitoon yksityisen kautta ja apu ollaan saatu ajoissa ja lapsi nykyisin ihan kunnossa. Näin ei välttämättä olisi jos en itse olisi ollut aktiivinen. Kovin raskas taakka olisi vanhemmalle kannettavaksi, jos joutuisi käymään läpi ajatusta “miksi en tehnyt mitään?”.

    Tähän pakko lisätä yksi loistava neuvolalääkäri käynti ystäväni osalta, joka oli jo monta viikkoa raskautensa aikana ollut sitä mieltä, että lapsi on perätilassa. Tämän huolen kertoi myös neuvolalääkärille, jonka mukaan ultraaminen on turhaa ja kyllä se siellä oikein päin on. Lopputulos syöksynä alkanut perätilasynnytys, jossa lapsi ei mahtunut ulos eli olisi pitänyt määrätä sektio jo etukäteen. Lapsi jumissa pahasti, hätäsektio ja kamala jälkipyykki. Tämä kaikki siksi koska ei uskottu, eikä VIITSITTY ultrata. Käsittämätöntä.

  6. En ehkä sanoisi että on oma GP, mutta monen erikoissairaanhoidon potilaana on ollut mukava että on pysynyt samat lääkärit, jotka vielä tekevät yhteistyötä aktiivisesti toistensa kanssa. Toivottavasti pysyvät siellä myös eläkkeellä 😀

  7. Ajatuksesi oma lääkäristä olisi huippu juttu! Kuitenkin tuo rahoitus on varmasti tosi hankala järjestää. Puhutaan isosta systeemin muutoksesta ja joka vuotisesta, kaikkia suomalaisia koskevasta asiasta, joka vie paljon resursseja. Siihen ei ihan yhden tai kahden työryhmän lopettaminen riitä, vaikka kuinka älytön aihe olisikin :D. Toki yksityiselle puolelle tällainen palvelumuoto voisi olla helpompaa järjestää, mutta silloin ei todellakaan koskisi meitä kaikkia vaan niitä joilla on rahaa. Ennaltaehkäisevä terveyden edistäminen on äärimmäisen tärkeää. Omasta näkökulmasta neuvolatoiminnassa olisi paljon parannettavaa ja hyvää potentiaalia puuttua.. Tosi monitahoinen teema, jonka toivon todella, että päättäjät ja itseä viisaammat ottaisivat hoitaakseen.

  8. Kiitos tästä postauksesta, niin allekirjoitan tämän! Omaa kokemusta tämän hetken terveydenhuollosta Suomesta ei ole, koska olen asunut Keski-Euroopassa viimeiset 13 vuotta. Suomen terveydenhuoltoa aina kehutaan, mutta täytyy sanoa, että olen TODELLA tyytyväinen tähän saksalaiseen malliin. Toki molemmissa on puolensa. Täällä on omalääkärisysteemi, ja sen lääkärin saa valita itse – lääkäreilläkin kun on eri osaamisalueita ja painopisteitä, joten mielestäni on loistavaa, kun saa valita itselleen sopivan. Erikoislääkäreille voi varata ajan suoraan ilman lähetettä ja koskaan en ole kokenut täällä samanlaisia odotusaikoja, kuin mitä Suomessa asuvalta perheeltä olen kokemuksia kuullut… Toki tämä systeemi vaatii sen, että asioista on otettava myös itse selvää: etukäteistyötä on tehtävä itse varmaankin enemmän kuin Suomessa, mitä nimenomaan lääkäreiden valintaan tulee. Suomessa terveydenhoito on hyvin hoitajapainotteista, täällä lääkärit hoitaa. Kun neuvolaa ei ole, lastenlääkäri hoitaa kaiken. Tämä tietysti toisaalta tuo alalle varmaan enemmän hierarkia-ajattelua.

    Sairausvakuutus on pakollinen kaikille, ja se toki vie automaattisesti melkoisen summan palkasta. Toisaalta se kattaa kaiken ennaltaehkäisevän: kahdesti vuodessa hammaslääkärin, säännölliset iho- ja gynetutkimukset, kahden kuukauden kätilön ohjaaman palautumiskurssin synnytyksen jälkeen jne jne jne.

  9. Aika hankalaa sitä on rajata mitkä arvot on tärkeimmät. Noiden sun mainitsemien vitamiinien lisäks on niin paljon muitakin, jotka voi vaikuttaa sairauksiin ja aiheuttaa vakaviakin oireita. Jokaiselta ihmiseltä ei voida ottaa varulta kaikkia mahollisia tutkimuksia, julkisella on pakko johonkin vetää raja, jotta saadaan edes jonkinlainen hoito kaikille. Joten ikävä kyllä se vaatii oireilun, että aletaan tutkimaan tarkemmin ja otetaan peruslabrojen lisäks muitakin tutkimuksia ja tarvittaessa jopa sen siirtymisen yksityiselle puolelle. Oishan se hienoa, jos julkisella riittäis resurssit ja raha kaikkeen, mutta se on mahotonta vaikka kuinka tarkkaan alettais miettiä mihin ne varat käytetään. Kyllä Suomessakin on kehitystä tapahtunu vuosien varrella noihin vitamiineihin, hivenaineisiin, ym liittyen, mutta se tapahtuu vaan todella hitaasti. Oon samaa mieltä, että lääkkeitä määrätään liian helposti joka vaivaan. Ymmärrän myös sen, että etenkin julkisella lääkärille on määritelty lyhyt aika ja pieni budjetti potilaan hoitamiseen, joten se lääkkeen määrääminen saattaa olla ainut keino tarjota edes jotain helpotusta potilaan vaivaan. Toivottavasti vielä joskus nääkin kaikki asiat muuttuis parempaan..

    1. Olet oikeassa, on vaikka ja mitä arvoja ja tilanteita, mitkä vaikuttaa, mutta jos D-vitamiinin puutteen ja magnesiumin puutteen ja raudanpuutteen yleisyyttä katsoo, niin harva muu tilanne pääsee likellekään niitä. Jos kansa on näin D-vitamiini -vajaista, niin se on ihan perusteltua jo ottaa osaksi perustutkimuksia.
      Ja samalla kartallahan me ollaan, toivossa, että asiat muuttuisi parempaan.

  10. Somatisointi on tosi yleinen ilmiö nykyään. Kaikille oireille halutaan löytää somaattinen syy. Ja kyllähän niitä selittäviä syitä näennäisesti löytyy. Todellisuudessa kuitenkin terveet ihmiset tekevät itsestään sairaita ja hakevat selitystä ongelmiin jotka löytyvät psyykkiseltä puolelta. Lievempi muoto Munchausenin syndroomasta.

    1. Joo, just näin, tietenkin. Kummallista, kun erilaiset lääkäritkin ovat tähän nyt lähteneet, ja verikokeetkin oikein ajatuksen voimalla muuttuneet. Somatisointia tietenkin 😀 Onko muuten kireä kielijännekin sitä kuuluisaa somatisointia?

      1. Esim. raudanpuuteryhmä FB:ssa johon itsekin kuuluit ennen fuduja on täynnä ihmisiä jotka ovat saaneet rauta-arvonsa ”kuntoon” mutta oireet jatkuvat. Nyt syytä uupumukseen haetaan muualta. Ei tietenkään kuormittavasta elämästä tai henkisten voimavarojen riittämättömyydestä, elintavoista tms.

        1. Ja niinhän mä taisin kirjoittaa tännekin, että raudanpuute on oire, ei sairaus. Raudanpuutetta aiheuttaa jokin muu lähes aina, ja se syy pitää selvittää. Mä sain fudut ko. ryhmästä sen takia, että paljastin, ettei kyseisen ryhmän pitäjä suinkaan ole tämän alan joku ammattitaitoinen tohtori ja että on käsittämätöntä diktatuuria häneltä leikkiä siellä jotain yksinvaltiasta. Kirjoitin siihen viestiinkin, että tiedän lentäväni sieltä kuin leppäkeihäs ja se oli mulle täysin ok.
          Tiesitkö, että ne kuormittavat elämäntavat on myös osa ongelmaa? Ne vaikuttaa fyysisesti. Aina ei pysty elämään vähemmän kuormittavasti esim. pikkulapsiarjen ja työn yhdistämisessä. Silloin ravintolisistä ja vitamiineista on tukea. Esim. melatoniinin, serotoniinin ja vitamiinien suhde on kiinnostava. Tiesitkö, että päävamma joskus pari vuotta sitten voi aiheuttaa ongelmia nyt, esim. aivolisäkkeen vajaatoiminnan kautta, kun muutkin hormonit ovat epästabiilit, sillä niitä ohjailee aivolisäke. Jep. Omaa kehoa voi tukea selviytymään rankoista ajoista. Esim. raskaus ja synnytys eivät ole sairauksia, mutta kuluttavia ja kuormittavia aikoja, ja siinä vauva syö kirjaimellisesti äidin varastoja, jopa tyhjäksi. Kroppa antaa vauvalle. Se ei ole sairaus, mutta sen aiheuttamana voi tulla puutos-seurauksia ja sen seurauksena voi tulla ihan oikeita vaivoja, jotka pahenevat. Somaattista?

          1. Näinpä. Mietitään esimerkiksi synnytyksen jälkeistä aikaa. Sitä kuuluisaa “baby bluesia”. Äiti menettää raskauden ja synnytyksen aikana verta. Katsotaan vain sitä hemppaa, et hei se on hyvä, syö rautaa, jos susta nyt tuntuu siltä, mut mikään pakko ei ole. Jatkossa sitä ei kontrolloida. Ferritiiniä ei edes tutkita saatika kontrolloida. Tähän vedetään lisäksi vielä muut puutokset, univajeet, hormonien epätasapaino, yms yms… ja soppa on valmis. Väsymys saattaa olla niin valtava. Äiti on uupunut. Imetyskin vielä. En sano, että hormoneja täysin saatais tasapainoon, väysymystä ja/tai uupumusta täysin poistettua, mutta voisiko äiti kenties PAREMMIN, jos häntä vain tutkittais kokonaisvaltaisemmin? Otettais sellainen peruspaketti verikokeita, jotka jo TIEDETÄÄN vaikuttavan kokonaisvaltaiseen jaksamiseen?
            Niin valtavan surullista, kun miettii tätäkin ääripäätä; saataisko vähemmän lukea uutisista, kuinka äiti on murhannut vauvansa (ja muut lapsensa) ja/tai itsensä, jos siihen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin puututtais paremmin, eikä lyötäis vaan lääkkeitä kouraan tai selitettäis tilannetta “no sulla nyt on toi baby blues, että koita jaksaa muutama kuukausi vielä”. Ei tietysti vitamiinit yms vie sitä baby bluesia, mutta TUKISIVAT äidin jaksamista (fakta), mitä Annakin tuossa juuri selitti.
            Joo, tarvitaan rahoitusta jne… mutta nyt kyllä säästetään väärästä päästä. On tiedossa esim, että raudanpuute voi “siirtyä” äidiltä vauvalle. Eikö säästeliäämpää olisi hoitaa se äidin raudanpuute ja muut puutokset kuntoon raskausaikana sen sijaan, että hoidetaan jossain vaiheessa sekä äitiä, että lasta?

            Mitä tulee oireiden somatisointiin; onko se tosiaan somatisointia, kun hemppa raskauden(kin) aikana laskee ja laskee, kunnes todetaan “sulla on anemia, syö rautaa” sen sijaan, että hoidetaan se ferritiini kuntoon ENNEN KUIN tulee anemia?
            Esim mun äidillä oli anemia niin pahana, että se veti vuodepotilaaksi (somatisointia?). Oli puoli vuotta sairaslomalla. Puoli vuotta eli valtion tuilla, käytti valtion lääkäripalveluja ja samalla valtio menetti verotuloja puolelta vuodelta. Jos lääkäri olisi tarttunut siihen hemmetin ferritiniin vuotta aikaisemmin, ei anemiaa olisi syntynyt ja tästä olisi seurauksena vain ne valtion lääkäripalvelut sen sijaan, että valtio olisi menettänyt ne maksamansa tukirahat ja veron menetykset puolelta vuodelta.
            Itselläni B12-vitamiinin puute meni niin pahaksi, että siitä aiheutui pahoja neurologisia oireita. Otettiin ties mitä verikokeita, ties kuinka monta kertaa juoksin yleislääkärillä, kerran neurologilla, oli pään magneettikuvaus ja siitä vielä neurologi käytti aikaansa lausuntoonsa. Tämä kaikki VAIN, koska piti sulkea pois kaikki muut neurologisten oireiden aiheuttajat, ennen kuin alettiin hoitamaan B12-vitamiinin puutosta, vaikka B12-vitamiinin puutos oli jo siinä vaiheessa tiedossa. Kuinka paljon edullisemmaksi olisi tullut valtiolle, jos olisi vain otettu perusverenkuvan lisäksi vuotta aikaisemmin just esim joku perus vitamiinipaketti verikokeita, ja oireiden ollessa vielä lieviä ilman neurologisia oireita, hoidettu se B12-vitamiin (ja D-vitamiinin) puute kuntoon ja katsottu sen jälkeen, lähtevätkö oireet, jne. TIETYSTI ei ole täysin varmaa, että oireet johtuvat juuri raudanpuutteesta ja jonkun muun hivenaineen/vitamiinin puutteesta, mutta jos se puute on todettu, miksi etsiä ensin vastausta jostain muualta, jos oireet eivät ole vakavat tai hoidon aikana ilmene uusia oireita/oireet pahene?

            1. Haha, korjaan itseäni:
              “Joo, tarvitaan rahoitusta jne… mutta nyt kyllä säästetään väärästä päästä. On tiedossa esim, että raudanpuute voi ”siirtyä” äidiltä vauvalle. Eikö säästeliäämpää olisi hoitaa se äidin raudanpuute ja muut puutokset kuntoon raskausaikana sen sijaan, että hoidetaan jossain vaiheessa sekä äitiä, että lasta?”
              Valehtelin tuossa viimeisessä lauseessa, kun harvassa ovat ne lääkärit, jotka näitä “huuhaajuttuja” hoitaa, joten äiti JA lapsi jää hoitamatta. Onhan se toki säästeliäämpää yhteiskunnalle, kun vaan jätetään hoitamatta.

    1. En ole koskaan sanonut, että D-vitamiinin antaminen vauvalle on turhaa. Olen sanonut, että kyllä D-vitamiinikin imeytyy rintamaidosta, JOS äidillä on tarpeeksi D-vitamiinia itsellään, eikä puutosta. Itse olen aloittanut molemmille D-vitamiinin antamisen suihkeena vasta 2-kuisena ja molemmilta on mitattu D-vitamiini ja se on ollut hyvä. 2-kuisesta lähtien on annettu molemmille erittäin tarkasti joka päivä 🙂 D-vitamiini on erittäin tärkeää, mutta sen kailotus, ettei se imeydy rintamaidosta, on turhaa.

  11. Moikka,

    Kiitos mielenkiintoisesta kannanotosta. Itse en Suomen sairaanhoitotilanteesta tiedä tarpeeksi kommentoidakseni sitä, mutta halusin tarttua lyhyesti siihen mitä mainitsin ehkäisyn maksuttomuudesta täällä Briteissä.
    Se on tosiaan ilmaista kaikille ikään katsomatta (ainakin omassa kaupungissani), mikä on mahtavaa!
    Itse näen että se on tosiaan ‘ehkäisevää’ terveydenhuoltoa (pun intended), mutta se on myös suoraan seurausta sille että teiniraskaudet ovat täällä ihan valtavan yleisiä. Se taas johtuu todella puutteellisesta seksivalistuksesta/-opetuksesta.
    Eli ilmainen ehkäisy yrittää tavallaan korjata tilannetta joka on jo pielessä, sen sijaan että tartuttaisiin ihan ongelman juuriin. Parempi tietysti näin kuin että ehkäisy olisi huonon tiedon lisäksi vielä kallista. Täällä on kai pelkona että jos ehkäisy maksaisi, sitä käytettäisiin vielä huonommin.
    Voi olla että tilanne on muuttumassa ja opetus on parantunut kouluissa mutta muistan omilta opiskeluajoilta (n. 10 vuotta sitten) että omat kaveritkin oli aivan ulalla asian suhteen.

    Pointtini oli siis se että ilmainen ehkäisy on tosiaan ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa tavallaan mutta vielä ennaltaehkäisevämpää olisi jos seksivalistus opettaisi ehkäisyn tärkeyden!

    Kiitos mielenkiintoisesta blogista ja mukavaa kevättä! 🙂

    1. Kiitos tästä kommentista 🙂 Mä oon ymmärtänyt, että tuo ehkäisy/valistus-asia liittyy hyvin vahvasti uskontoon ja saaren abortinvastaiseen asenteeseen monellakin tapaa ja siksi tämä laahaa vielä jälkijunassa, mutta sitä on onneksi tajuttu NHS:n toimesta tehdä veloituksettomasti ja sikäli saatavaksi kaikille. Mielenkiintoista nähdä miten tämä muuttuu vuosien aikana sielläkin 🙂

  12. Olin sinuun instassa yhteyksissä viikonloppuna ja kiitos vielä vastauksistasi. Hyvä kirjoitus taas kerran. Itse koen juuri tämän saman asia, että kukaan ei ota ns. koppia asioista. Itse täytyy selvittää ja epäillä, kertoa taustat ja siltikkin saatat saada vähättelyä.Toinen erikoislääkäri sanoo, että ehdottomasti menet maidottomalle dietille-> maito siirtyy rintamaidon kautta vauvaan ja toinen lääkäri sanoo, että kai tiedät, että voit huoletta syödä itse maitotuotteita. Onneksi tiedän, että todellakin siirtyy. Esikoinen otti minun maitoa vuosi sitten tuttipullosta, kun kuopus syntyi. Pari minuuttia tästä, hänellä nousi urtikaania silmän alueelle (hänellä siis anaflyktiset allergiat maitoon ja vehnään).

    Viimeisimmässä tapauksessa, ennenkuin saatiin kuopukselle labrat ferritiiniin+muihin. Ensimmäinen lasten erikoislääkäri sanoi, että vain kehitysmaiden lapset kärsivät rauta-anemiasta. Ei auttanut, vaikka sanoin..että minun ferritiini oli 4 parii kuukautta ennen ensimmäistä raskautta. Parin kuukauden rautakuuri ei varmaan nostanut hirveästi sitä, mitä nyt HB pysyi viite-arvoissa juuri ja juuri. Vauva kasvaa hyvin, niin ei kuulemma huolta. Suositteli unikoulua (mikä meillä on jo ostettu kuukausi sitten). Onneksi sitten suosittelemasi ryhmän kautta löydettiin lääkäri, joka oli myös kiinnostunut syistä ynms. Meillä siis vitaaminit ostettuina nyt kaikille, itseäni myöten ja katsotaan lähteekö tilanne aukeamaan. Tämä uusi lääkäri oli myös kiinnostunut taustasta, että miksi näin on tapahtunut, eikä vain tuijottanut yhtä arvoa. Olisipa sitä tosiaan tiennyt ennen raskauksia/raskauden ja sen jälkeen..miten paljon vitaaminit vaikuttaa. Kiitos vielä siis tätä kautta.

    1. Eipä mitään, tsemppiä teille kovasti!
      Ja joo, tuo vähättelevä asenne on tosi hankala osa tätä kaikkea, koska tää vaatii muutenkin pienten lasten vanhemmilta ekstraponnisteluja, ja jos se avunsaaminen jää epäuskoiseen (ja typerään) vähättelyyn, niin on tosi paljon raskaampaa hakea apua. Ja paskanmarjat raudanpuuteanemia on kehitysmaiden juttu 😀 😀 Omfg, jopa WHO on linjannut sen erittäin yleiseksi 😀

  13. Siis todellakin tämä! Hoidetaan aina sitä akuuttia ongelmaa, mutta kokonaisuutta ei oteta huomioon. Monisairaalle (osin koska ei ole terveydenhuollossa puututtu oireisiin ajoissa) sukulaisellekin on jopa useamman kerran jouduttu kiireellä vaihtamaan lääkkeet kun lääkäri on asiaa tarkistaessaan huomannut, että eri lääkärit ovat muita lääkityksiä tarkastamatta määränneet uusia lääkkeitä, jotka voivat olla jopa vaarallisia yhdessä muiden kanssa otettuna. Laihduttaminen on normaalipainoisellekin ihmelääke kaikkeen, saati jos on isompikokoinen niin laihduttamalla kaikki paranee! Eikä kenelläkään käy mielessä tarkistaa, voisiko painonnousu olla oire eikä syy. Itse olen vitkutellut jo varmaan vuoden päivät ajan varaamista ADHD-tutkimuksiin, koska lähipiiristä olen kuullut tapauksista joissa ADHD:ta tai masennusta epäileviä potilaita on passitettu ensin kuukausiksi päihdepuolelle keskustelemaan voisiko kyseessä kuitenkin olla päihdeongelma… Hammashoitoon joutuu jonottaa kuukausia, viimeksi kun tarkistusajan saamiseen olisi mennyt lähes vuosi totesin että on aika siirtyä yksityiselle.

  14. Oon tästä täysin samaa mieltä. Halvempaa ja fiksumpaa ois hoitaa ihmistä kokonaisuutena ja ennaltaehkäisevästi. Meillä tässä teitä lähellä sijaitsevassa pienessä kunnassa ei saada vakituisia lääkäreitä palkattua ja sijaisia ym. pätkätyöläisiä on jatkuvasti niin eihän ne mitään sun historiasta tiedä. Ja kun seurataan vaan kuinka monta potilasta kukin lääkäri on ottanut vastaan (niillä vartin ajoilla) eikä hoitotuloksia tms. niin arvausvartti on aika kuvaava termi lääkärikäynnille. Ketään ei kiinnosta, ehkä ehdi kiinnostaa, mikään. Ite oon työtön osittain sen takia kun en saa kaipaamaani tukea pään kuntoonlaittoon ja yksityiselle ei oo varaa. Tässä sitä sit kulutellaan yhteiskunnan rahoja vaikka olis halua “parantua”, mutta kun ei yksin pysty.

    1. Tää on oikeesti tosi raskas tilanne monille, kun tarvitsee apua, mutta se avun saaminen on yli omien voimavarojen ja tilanne vaan pahenee. Lääkäreitäkään ei oikein voi syyttää, kun hekin toimivat resurssipulan takia aika ohuilla julkisella puolella ja kiellot laittaa erikoisempiin tutkimuksiin on tosi vahvat 🙁

      1. En tiiä miten mä elän ihan eri todellisuudessa mut oon aina saanut julkisella hyvää hoitoa. Oon saanut lähetteen ortopedille, magneettikuviin, fysioterapiaan, suosituksia kiropraktikoista, osteopaateista jne. On otettu verikokeita, röntgeniä, geenikoetta jne. Ikinä en oo vaatinut mitään, en edes pyytänyt. Jos ei yksityiselläkään saa hoitoa, herättää se vähän ajatuksia potilaan ja Googlen suhteesta.

        1. Saahan sitä yksityisellä hoitoa, vaikka kuinka paljon! Mä en vaan jaksaisi juosta lapseni kanssa verikokeessa toisen perään kun ilman suunnitelmaa pompotellaan ja parin kk välein mietitään, mitähän voisi olla. Mä en ole ikinä jäänyt yksityisellä ilman hoitoa, mä en sitä kritisoinutkaan tässä! Vaan sitä, että ei ole ns. “omalääkäriä”, joka hoitaa asian alusta loppuun.
          Ja onnea sulle, olet yksisarvinen, jollaista toista en ole tavannut 😀 Missä kunnassa saa yksityiseltä lähetteen fyssarille ja geenikokeeseen? 😀 Nyt on nimittäin sellainen kunta, että mäki haluan sinne, jos ihan geenitutkimuksia saa sieltä 😀

            1. Uskon kyllä, että saa lähetteen julkiselta, ongelma on vaan se, että yleensä julkisella ei todellakaan pääse diagnoosissa niin pitkälle, että saa lähetteen mihinkään erikoistutkimuksiin, ellei ole ihan pää kainalossa. Tämä aika monen seuraajani kokemus.

            1. Ei mikään naurata, vaan ainoastaan se, että haluan tietää missä kunnassa oikeasti saa lähetteen tarpeeseen eikä tarvitse taistella joka asiasta, nimittäin niitä tarinoita on erittäin paljon enemmän.

              1. Ei minun ainakaan tarvinnut taistella, mistä sellasta olisin edes keksinyt vaatia. Ihan outoa. En tunne ketään joka olisi joutunut taistelemaan hoidostaan julkisella.

                1. Mä voin nimetä ihan henkilökohtaisesti tuntemiani ihmisiä useamman, joita ei uskottu julkisella ja päätyivät päivystykseen ja yhdeltä oli 15-vuotiaana hengenmeno lähellä. Että onneksi sinulla ei ole tällaisia kokemuksia. Monilla muilla on 🙂

                  1. Mutta siis mikä tuossa aiemmassa vastauksessa oli se mikä nauratti? Se että ihan täällä Pirkanmaalla kyllä pääsee mukavasti jatkotutkimuksiin ja erikoislääkärille lähetteellä julksesta? Mulle tuli ihan uutena että jotkut menee lääkäriin vaatimaan jotain tutkimuksia.

                    1. Lähinnä kommentin poikkeuksellisuus. Että yksi henkilö saa lähetteen julkiselta noin moneen erilaiseen erityisasiaan, kun suurin osa ei saa otatettua 1-vuotiaaltaan rauta- tai vitamiiniarvoja, vaikka kaikki asiat puhuvat sen puolesta (ja jälkeenpäin yksityisellä puolella selviääkin puutos).
                      Kiva, että oot päässyt Pirkanmaalla mukavasti julkisella puolella erikoislääkäriin. Aika monella tutulla ja itsellä on hyyyyyvin erilainen kokemus.
                      Ja kyllä on aika monella ollut tarve vaatia tutkimuksia, kun niihin ei ole päässyt laisinkaan. Kannattaa tutustua ihmisten kokemuksiin laajemmin. On aika työn ja tuskan takana saada kilpirauhaset tai raudat tai monet muut asiat selvitettyä julkisella puolella. En ole itse edes yrittänyt vuosiin. Kun kerroin neuvolassa, että käytiin yksityisellä rauta mittaamassa “koska neuvolan kautta olisi varmaan kestänyt vähän pidempään tuo”, niin vastaus oli: “Ette olis päässeet neuvolan kautta ollenkaan valitettavasti, me ei saada antaa siihen mitään lähetettä”. Että sillä lailla. Jos ei olis mahdollisuutta käyttää yksityisiä, olisin joutunut vaatimaan. En joutunut. Ja verikokeessa selvisi mukava ferritiini alle 12, raudanpuute 1-vuotiaalla. Voit ihan itse tutustua siihen, miksi raudanpuute alle 3-vuotiaalla ei ole hyvä juttu. Ja nyt selvitämme mikä sitä raudanpuutetta ja muuta aiheuttaa, ja voin muuten luvata, että asia ei todellakaan olisi edennyt julkisella puolella tällä tavalla.
                      Mutta hienoa toki kuulla näitä harvinaisempia positiivisia kokemuksia 🙂

                    2. Ihmiseksi joka ei käytä ollenkaan julkista terveydenhuoltoa, hauskaa että tiedät enemmän kuin ne jotka sitä ovat vuosikymmeniä käyttäneet. Viittaat aina siihen kuinka sinulla on valtavasti kokemuksia lähipiirissä. Tiedätkö, muillakin on 😊

                    3. Niin varmasti on, ja eikö olekin huolestuttavaa, että ne on niin erilaisia? Aika epätasaista tuntuu olevan.

  15. Oliko teillä mistä otettu tuo sairausvakuutus? Oletko kokenut hyväksi ja pitääkö aina ensin ottaa yhteys vakuutuksen antajaan jotta saa ns.luvan hakeutua esim. yksityiselle lääkärille?

    1. Meillä on vähän erilaiset vakuutukset perheessä, koska mä oon jäänyt hoitohistorian takia toiseen yhtiöön kuin missä lapset esim. on. Olisi muuten rajattu pois hoitokuluvakuutuksesta muutama juttu. Riippuu tosi paljon vakuutuksen laajuudesta ja siitä räätälöidystä kokonaisuudesta. Meillä on esim. kaikilla sellaiset vakuutukset, että on etälääkärit hyväksytty ja suoraan erikoislääkärit, eli ei tarvii mennä yleislääkärin kautta. Vakuutusyhtiöillä on kaikilla vähän eri toiminnot. Mä oon tykännyt, kun meidän molemmat vakuutusyhtiöt on sellaisia, että sinne voi soittaa / laittaa viestiä, he varaavat ajan, kirjaavat samantien ilmoituksen ja myös laittavat suoralaskutus-luvan sinne. Helppoa itsellekin! 🙂

  16. JuliaIhminen blogissa oli juttu Synlabin labroista. Eli juurikin siitä, että ihmiset itse hakeutuvat ja hoitavat vitamiiniasiansa. Ovat itse asiantuntijoina. Synlab myy palveluja ilmeisen rohkeasti.

    Alla mun kommentti topiciin (kopioin oman kommenttini sieltä):

    “Eikös sitä läpimätää kilpailuttamislakien kiertämistä harrasteta HUSissa jatkuvasti? Kaiken voi nykyään alistaa kapitalismille.

    Karmeinta se on, kun monimuotoisesta kehitysvammasta kärsivien ihmisten asuminen ja hoiva halpuutetaan vuosittain. Tai Kela vaihtaa vakavasti sairaiden lasten fysio- ja toimintaterapiat johonkin halpisversioon. Mites sitten saattohoito? Terho- koti oli mennä nurin. RAHA! Näitä hävyttömyyksuä riittää.

    Ulkoistaminen, yhtiöittäminen, huono- osaisten syrjäyttäminen. Mitenkä niiden köyhien ja sairaiden tulisi tehdä valistuneita valintoja siitä, mikä firma siellä mökkeröisessä saa piipahtaa kerran päivässä vartin?

    Mutta se onkin ihan eri keskustelu, että mihin vedetään potilaan ja kuluttajan roolien rajat. Saako ihminen ostaa omilla rahoillaan kokovartalomagneetin, geenikartan tai vaikka D- vitamiinilabrat niin usein kuin huvittaa? Kuka määrittelee luotettavimmin sen, miten paljon perusterveiltä aikuisilta otetaan seulontamielessä labroja? Kuka laskee kustannusvaikuttavuuden?”

    MIKÄ SIIS ON VINOUTUNUTTA?

    Muun muassa tämä: https://yle.fi/uutiset/3-11758911.
    Terveys ja palvelut polarisoituvat. On moraalisesti arveluttavaa, että ottamistani askeleista (olen liikunnallinen ihminen), saisin halpuutettua jotain sairauskuluvakuutusta. Samalla joku toinen jää kokonaan vakuutuksen ulkopuolelle, koska raskausaikana oli jotain pientä häikkää labroissa, tuli käytyä kuormittavan elämäntilanteen vuoksi mielenterveyspalveluissa ja kerran on nilkkakin nyrjähtänyt. Monta syytä evätä tai rajata vakuutus, niin ettei sitä siis kukaan tajuissaan ja järjissään oleva ihminen ala maksamaan.

    Joku voi käyttää rinnakkain terveyskeskusta, yksityisiä joka erikoisalalta, erilaisia labrapalveluja, hyvinvointikonsultteja, vakuutusyhtiöiden omia sairaaloja YMS.

    Ja osa ei voi valita. Ei ole varaa edes siihen parinkympin terveyskeskuksen käyntimaksuun. Tai opiskelijalla opiskelijaterveydenhuollon maksuun. Vielä kuitenkin tässä maassa on julkinen sairausvakuutusjärjestelmä ja kuntien ja sairaanhoitopiirien tarjoamat laaja- alaiset palvelut. Ne ovat iso kompromissi, mutta ne ovat HALVIMPIA maailmassa. Epäkohtia on, mutta globaalisti järjestelmä on aika uniikki meidän eduksi. Kiinnostuneimmat voi vaikka lukea tästä https://media.sitra.fi/2017/02/28141954/raportti82-2.pdf.

    No mites sitten se ennaltaehkäisevä terveydenhuolto?

    Jo sote-alan ammatillisissa tutkinnoissa aloitetaan ensimmäisestä päivästä opiskelemaan kuntouttavaa ja ennaltaehkäisevää työotetta. Preventio on keskeinen ja oikeastaan koko koulutuksen läpäisevä ydin myös amkissa; sosionomeilla, kätilöillä, suuhygienisteillä, fysioterapeuteilla jne jne. Jokainen ammattiryhmä tuo siihen omat taitonsa ja kykynsä. Kätilö huomioi esim. äitiyspolilla äidin ja vatsassa olevan vauvan kehittyvää suhdetta, suuhygienistit käy päiväkodeissa puhumassa xylitolista, fysioterapeutit huomioi kaikessa liikeohjauksessa tules- vaivojen ehkäisyn + liikelaajuuksien säilyttämisen. Usein preventio tähtää elämänlaadun ja toimintakyvyn tukemiseen, lisäsairauksien hidastamiseen ja joskus jopa kokonaan jonkin sairausriskin ohittamiseen. Osa alaselkäkipuisista potilaista menee nykyään suoraan fyssarille, ei kirurgin käsiin kajoaviin toimenpiteisiin. Jopa niinkin absurdi asia voi olla ennaltaehkäisyä, että naispotilaalle vinkataan, että otapa samalla hiivalääkkeet apteekista, koska antibiootit voi ns. “sotkea pakkaa” intiimisektorilla.

    Tottakai ongelmien ennakointi ja terveyden edistäminen on vaikeaa, monimutkaista ja vaatii aikaa. Perehtymistä, kokonaisuuksien näkemistä, ihmisen kohtaamista yksilönä. Mutta sadat tuhannet sote- ammattilaiset vaikuttavat jokaisessa työvuorossaan siihen, että potilaan terveyteen kohdistuvat haitat vähentyisivät, uusia ongelmia ei kehittyisi ja laatupainotettuja elinvuosia riittäisi mahdollisimman monelle. Terveyden mahdollisimman tasainen ja oikeudenmukainen jakautuminen väestössä on koko terveydenhuoltojärjestelmän tärkein tavoite.

    Vuosikymmeniä sote- uudistusta onkin hinkattu milloin minkäkin poliittisen agendan kärkenä. Ihmisen terveys on vaan niin vaikeasti kontrolloitavissa, ja kun se vapautetaan markkinalle, vaikeuksilta ei voida välttyä. Sote- uudistuksen kohtalolla on seurauksia jokaiseen, vaikka vain osa käyttäisikin verovaroin tuotettuja palveluja jatkossa.

    Palatakseni vielä ennaltaehkäisyyn. Sitä voi jopa opiskella ihan vakuuttavasti ja opiskella useissa eri yliopistoissa Suomessa ja pitkin maailmaa. Amk- tason suorittaneet voivat opiskella yliopistoissa terveystieteiden maisteriksi prevention painotuksella, sekä tiiviinä pakettina myös YAMK- tutkintona. Tieteellistä kapasiteettia Suomessa siis on yllin kyllin.

    Ensimmäinen globaali ennaltaehkäisevän terveydenhuollon merkittävä linjaus on jo vuodelta 1986 https://www.euro.who.int/en/publications/policy-documents/ottawa-charter-for-health-promotion,-1986. Suomessa on pyörinyt tuhansia preventiohankkeita (mm. PARAS, KASTE yms). Hankerahoitus on lyhytjännitteistä, ja kun raha loppuu, hyvät ajatuksetkin katoavat.
    Jotkut hankkeet jopa onnistuvat, kuten Pekka Puskan Pohjoiskarjala- projekti.

    Lopulta kyse on kuitenkin valtajärjestelmistä ja RAHASTA. Ennaltaehkäisystä ei mikään instanssi halua maksaa, ja sote- uudistuksissa se näkyy kärpäsen kakan kokoisena alaviitteenä.

  17. Kommentoin “pöydän toiselta puolelta”. Olen yleislääketieteen erikoislääkäri ja työskentelen terveyskeskuksessa. Henkilökohtaisesti kannatan ehdottomasti ns. perhelääkäri/väestövastuulääkäri – systeemiä. Nämä ovat kuitenkin jouduttu purkamaan lähes kaikkialta väestöjen kasvaessa mahdottoman kokoisiksi, esim ideaalitapauksessa lääkärillä olisi 1200-1500 kokoinen väestö mutta todellisuudessa väestö on >2000 ihmistä. Tuosta on helppo laskea paljonko siihen mahtuu ennaltaehkäisevää työtä… Arkemme on täynnä valintoja ja jos vastaanotolle pyrkii nuori työssäkäyvä nainen halulla mittauttaa vitamiiniarvonsa vrs 60-v monisairas jolla verenpaineet pielessä, sokerit koholla, ylipainoa ym. pääsee jälkimmäinen heittämällä vastaanotolle sillä todennäköisemmin hän saa ensimmäisenä infarktin ja siten tulee nopeammin yhteiskunnalle jumalattoman kalliiksi (tehohoitovuorokausi on nelinumeroinen) ja elämänlaatu heikkenee jne. Suurin kansakuntamme ongelma on että harva on enää aidosti kiinnostunut terveydestään ja ennen kaikkea tekemään ITSE oman hyvinvointinsa eteen. Jos kaikki söisimme terveellisesti, emme tupakoisi, liikkuisimme ja olisimme normaalipainoisia niin julkinen terveydenhuolto toimisi nykyresursseilla enemmän kuin hyvin ja tilaa olisi nuorempienkin ihmisten terveystarkastuksille. Valitettavasti todellisuus on kuitenkin aivan toista… Vastaanotolleni “eksyy” muutaman kerran vuodessa terve ihminen joka tulee ennaltaehkäisevään tarkastukseen ja olen näistä aina yhtä ihmeissäni sillä 99% vastaanotoista koostuu todella sairaista.
    Loppuun haluan vielä kuitenkin sanoa että neuvolajärjestelmämme avulla olemme saavuttaneet maailman pienimmän äiti- ja vauvakuolleisuuden, että onhan tässä jotain hyvääkin 😉

    1. Näinhän se varmasti on, enkä laisinkaan syytä lääkäreitä tässä, vaan mun mielestä resurssit on vedetty liian ohuelle. Ja se taas näkyy halussa maksaa veroja. Jos ei koe saavansa rahoille koskaan vastinetta, vaan “joutuu” käyttämään jo valmiiksi yksityisiä / maksamaan vakuutuksia, niin ei lämmitä mieltä verojenkorotus, ellei siitä pysty oikeasti näkemään, että hei, tällä nyt laitetaan tää terveydenhuolto uuteen kondikseen.
      Usein noissa ITSE tekemisissä on se ongelma, että siinä missä mä uskallan kyllä itse kokeilla vitamiineja ja ravintolisiä, niin lasten kanssa olen erittäin varovainen. Jos epäilen raudanpuutetta, niin tutkimus ensin, sitten lääkärin annostelu lisään. Jos epäilen vitamiinipuutetta, esim. D tai B12, niin sitten sama juttu. Käytän itse surutta moninkertaista annosta D-vitamiinia ajattelematta asiaa sen kummemmin, koska olen huomannut, ettei mulle talvella yksinkertaisesti riitä suositus. Lapsille taas en uskalla ylittää suosituksia ilman, että on lääkäriltä mielipide asiaan. Kun puhutaan pienistä lapsista, ei varmasti monikaan uskalla itse tehdä paljoakaan hyvinvoinnin eteen ilman “lupaa” ja tietoa lääkäriltä.
      Musta on esimerkiksi kummallisen vähän seurantaa kun lapsi siirtyy pois korvikkeelta / äidinmaidolta. Korvikkeessa on niiiin paljon ladottua lisää, inositolia, koliinia, vitskuja ja vaikka mitä, että siitä pois siirtyminen olisi musta hyvä kontrolloida. Meillä myös vasta lääkäri yksityisellä kiinnostui lapsen painonkehityksestä, ei suinkaan neuvola. Siellä on toki käytetty painokontrolleissa ja ihmetelty painonnousun heikkoutta (molemmilla), mutta ei mitään tutkimusta siihen ole ollut. En tavallaan ymmärrä sitäkään resurssia, että käytetään siellä kontrolleissa, muttei tehdä mitään, vaikka on kaksinumeroista miinusmerkkiä painonkertymisessä. kaiken kaikkiaan systeemi kaipaisi mun mielestä muutosta, eikä nää uudistukset, joita ehdotellaan, mun mielestä paranna tilannetta laisinkaan.

    2. Hei Doc! 🙂

      Et ehkä sitä tarkoittanut, mutta sinun kommentissa ei näy ollenkaan kaikista suurimmat ammattiryhmät, jotka sitä ennaltaehkäisevää sairauksien hoitoa ja terveyden edistämistä TOTEUTTAVAT. Sairaanhoitajat ja lähihoitajat.

      Enkä tosiaan usko, että jätit huomiotta tarkoituksella, kuvaat tuossa osuvasti yleislääkäreiden työolosuhteita, jotka kaventavat preventiivisen otteen mahdollisuuksia.

      Vakuuttavin näyttö preventiossa on tosiaan Suomessa rokotukset, seulonnat sekä äitiys- ja lastenneuvolan kautta saatavat vaikutukset väestön terveyteen. Jatkoa sille löytyy vielä osittain myös kouluterveydenhuollosta sekä asepalveluksen aikaisesta terveydenhoidosta. Jos oikein uskaltaa ajatella laajasti, jopa vankiterveydenhuolto tekee tärkeää työtä lisäsairauksien ehkäisemiseksi. Näitä esimerkkejä ei tietenkään mihinkään juhlapuheisiin ja median valokeiloihin paljon valita. Erittäin ajankohtaista sairastamistaakan keventämistä tapahtuu myös tällä hetkellä vastaanottokeskuksissa sekä Global Health- klinikalla pk- seudulla.

      Keskeisin terveyden edistämisen menetelmä on omahoidon ohjaus, kuten tuossa ehkä yrititkin kuvata.

      Se on sitten terveystaloustietelijöiden työnsarkaa määritellä, millaisin kustannuksin voidaan kohtuullisesti jonkin ennaltaehkäisevän toimen vaikuttavuus houkutella esiin.

      Jos halutaan jotain muutakin, kuin yksittäisiä kokemuksia palvelujen toimivuudesta isommassa mittakaavassa, luotettava taho on tämä: https://palveluvalikoima.fi/etusivu

  18. Mua on aina ihmetyttänyt ihmisten kauhea hinku päästä ‘erikoislääkärille’ (lainaus koska terveyskeskuksissahan on yleislääketieteen erikoislääkäreitä) juurikin siitä syystä, että sillon kokonaisuus jää kokonaan näkemättä. Esh:ssa osataan ja kuuluukin osata vain sen oman osaamisalueen asiat, niinkuin esim gastroenterologi raudanpuuteanemian suhteen osaa oikeasti arvioida vain suoliston osuutta tässä (imeytymishäiriö, vuodot, ym) ja kaikki muu osaaminen on aina joko mutuilua lääkisaikoihin pohjautuen tai muuta omaa valveutuneisuutta (älkää nyt tarttuko raudanpuuteasiaan tässä, se on vain esimerkki) . Ja niin se kuuluukin olla meidän systeemissä, joka on suunniteltu aikaan ennen yksityispalveluiden lisääntymistä: kokonaisuus potilaasta kuuluu yleislääkärille terveyskeskukseen.

    Yksi mun mielestä tärkeimmistä tekijöistä ihmisten tk-vihaan ja huonoihin kokemuksiin siellä on nykyinen lähinnä poliittisista syistä johtuva pakkotyöjakso tk:ssa, minkä nuoret lääkärit joutuvat suorittamaan valmistumisensa jälkeen. Lääkärit “pakotetaan” terveyskeskuksiin 9kk ajaksi, usein kauas oikeasta elämästään ja tekemään tk työtä, mikä ei mitenkään voi kaikkia erikoisalana kiinnostaa. Se vielä yhdistettynä terveyskeskusten jäätävään resurssipulaan, 70h/vko työaikoihin, joista maksetaan palkkaa vain ensimmäisestä 40 tunnista ja vaikka maksettaisiinkin kaikesta niin ei paljon lohduta, kun joskus raskaasta työstä olisi päästävä palautumaankin. Siinä sitten, kun viikon viimeinen potilas (tai vaikka ensimmäinen, kun viikonloppu on mennyt kotona stressiä itkien) pääsee huoneeseen, niin helposti homma menee siihen että yritetään sammuttaa vain se kaikista isoin tulipalo ja toivotaan että muut pysyvät hallinnassa seuraavaan vastaanottoaikaan asti. Tästä johtuu myös tk lääkärien vaihtuvuus. Suomessahan oli omalääkärijärjestelmä vielä 2010-luvulle saakka, mutta se on ajettu alas toimimattomana viimeisen 10v aikana. Ilmeisesti resurssiongelmat oli tässä syynä myös, kun yhdelle lääkärille alkoi kasautua liian suuria potilasmassoja.

    Terveyskeskusten lääkäripulaa ei korjata lääkärien määrää lisäämällä vaan työoloja parantamalla. Tämä aihe oli hetkellisesti pinnalla 1,5v sitten, kun useammat nuoret lääkärit kirjoittivat kokemuksistaan terveyskeskuksissa (lähti liikkeelle lääkäri Laura Juvosen fb postauksesta, joka löytyy varmasti edelleen) ja useammat antoivat haastatteluja, kuinka eivät menisi terveyskeskukseen töihin vaikka maksettaisiin mitä ennen kuin työoloihin on puututtu. Helsinkihän on yrittänyt rekrytä lääkäreitä isoillakin rekrylisillä, mutta tulokset on silti olleet huonot.

    Hyvä postaus, olen siis kanssasi hyvin samaa mieltä! Systeemi on tälläisenään toimimaton. Hienoa, että löysitte hyvän, kokonaisuutta hahmottavan (yleis)lääkärin itsellenne! 🙂

    1. Juuri tämä, että ei ole lääkäreiden vika, vaan järjestelmän ja se tarvitsisi mun mielestä erittäin isoa uudistusta, mutta en usko, että sellaista tulee ihan lähiaikoina ainakaan sellaisessa muodossa kuin itse toivoisin ja nähtävästi moni muukin 🙂

  19. Kiitos tästä keskustelusta! Todellakin toivoisin jonkinlaista mahdollisuutta saada edes asiaan paneutunut lääkäri, eikä vain että liukuhihnalta korjaillaan oireita. Onko tämä osa meidän suomalaista kulttuuria että hiljennetään vain vaivoja ja otetaan seuraava potilas sisään?

    Omalta osalta vuodesta toiseen kävin lääkärissä olikohan 5-7 vuotta kun ei löytynyt syytä satunnaisiin flunssiin/aivasteluihin/nuhaan/päänsärkyyn/allergiakohtauksiin. Tämä oikeasti vaikutti jaksamiseenkin kun aivasteluita saattoi tulla +12 putkeen (yhdellä kerralla). Sitten vuosi nenä, niisto ja taas aivastelut uusiksi ja tämän jälkeen oli parin päivän pöhnä otti sitten lääkkeitä siihen perään tai ei. Sesongista huolimatta jatkui läpi vuoden niin että talvella oli muka flunssakautta ja kesällä allergiaa. Välillä olin niin tukossa että ääni meni ja räkää tuli nieluunkin. Aina piti selitellä uusiksi KUNNES yksi ihana työterveyslääkäri oli ensimmäinen joka kurkkasi mun nenään (!!!) ja sain vihdoinkin diagnoosin: nenäpolyyppi. Samat oireet kuin flunssalla mutta ehkäisevällä lääkityksellä voi välttää oireet kokonaan. Loppui limaisuus, tukkoisuus ja voin taas hengittää pitkästä aikaa. Sain myös hätäreseptinä Duactia että aivastelukohtauksen sattuessa menee sitten ohi päivässä (eikä jatku useita päiviä kuten aiemmat “flunssani” ). Kuinka monelta sairaslomalta tällaisessakin olisi säästytty jos joku muu lääkäri olisi aiemmin ottanut tehtäväkseen selvittää tämän ja katsoa nenään!

    Ja niille, jotka vähättelevät muiden sairasteluja: olette oikeasti onnekkaita jos teillä ei ole kokemusta siitä että samoista oireista pitää jatkuvasti kertoa uusiksi ja uusiksi vuosien ajan niin monta kertaa että oma järki on lähteä. Liian monta kertaa sain vain antibiootteja vaivaani mikä oli vaivannut minua jo vuosikaudet, yhtenä vuonna kolmekin antibioottia putkeen ja voitte vaan kuvitella kuinka oma immuunitaso kärsii sellaisesta höykytyksestä. Luulisi että harva oikeasti haluaa istua siellä odotushuoneessa taas odottamassa jotain uutta kuuria kun ei kuitenkaan paranna sitä juurisyytä, ei vain oireita.

  20. Täytyy myös todeta näin mielenterveyspotilaana, että luojan kiitos olen työterveyden piirissä (yksityisellä) ja meillä on edes nimetty työterveyslääkäri. En osaisi edes kuvitella miten nöyryyttävää (koska siltä se ahdistuspotilaasta tuntuu) olisi joka toinen kerta selittää samat asiat eri lääkärille. YTHS:n piirissä jo sain tuta sen, miten surkeasti tiedot – potilastietojärjestelmästä huolimatta – liikkuivat talon sisällä. Ensin piti mennä hoitajalle kertomaan koko elämäntarina, että sai ajan lääkärille ja psykologille, joille niillekin piti kertoa koko repertuaari.

    Tosin vähän sivuten samaa, mitä kommenteissa on jo keskusteltu: nyt kun viimeisimpänä menin diagnosoimaan burnouttia tälle työterveyslääkärille (joka oli kanssani sopinut vain pari kuukautta aiemmin psykiatrin konsultoinnista), tuntui hän olevan täysin tietämätön historiastani ja pohtivan lisäksi heti alkuun, että etätyö ja korona varmaan olleet stressaava elementti. Kun tilanne on päinvastoin.

    Nojoo, pointtina siis se että olen samoilla linjoilla. Ainakin pitkäaikaissairauksien kohdalla pitäisi olla tuttu kontakti terveydenhuollossa, keneen luottaa.

  21. Näin suurella motivaatiolla työhönsä suhtautuvana terveyskeskuslääkärinä arvostan tätä tekstiä. Itse olen ollut töissä myös privaatissa ja siellä törmäsin ihan toistuvasti sellaiseen ihmeelliseen tk-lääkärien vähättelyyn ja tulipa joku sinne hakemaan “second opionin” tk-lääkärin diagnoosille. Huvittavaa tässä oli se, että ihan samat lääkärit usein siellä privaatissa ja julkisella pyörii, moni vain tekee lisätyönä privaattia tienaamismielessä. Jossain vaiheessa tein itsekin vain privaattia. Sittemmin lopetin kokonaan, koska julkisella puolella pystyy vaikuttamaan asioihin paljon enemmän, vaikka toki tuolla privaatissa tienasi suunnilleen 3 kertaa enemmän.

    Toinen asia muuten ja miksi itse asiassa tulin tänne blogiisi: kuulin kahvihuoneella, että olisit matkustamassa Dubaihin ja hehkuttanut tätä somessa. Jos näin on, niin huomioithan vastuusi influenserina ja millaisen kuvan annat suurelle seuraajajoukollesi matkustamisesta näin korona-aikaan. Thl suosittaa, että matkustaminen sekä kotimaassa että ulkomailla pitäisi rajoittaa vain välttämättömään. Lomamatkailu ei ole välttämätöntä ja tuota ohjetta tulee noudattaa. Ajatus, että matkailu korona-aikaan on ihan ok, lähtee leviämään helposti. “Noikin lähtee reissuun ulkomaille, joten kai mäkin sit voin”. Etenkin influensereilla on suuri vastuu tässä asiassa, eikä tosiaankaan pidä antaa sellaista vaikutelmaa, että matkailu korona-aikaan olisi hyväksyttävää. Ei ole. Asiaa täytyy miettiä laajemmin kuin yksilön kannalta. Itse esimerkiksi olen saanut jo rokotteen tehosteineen eli suurella todennäköisyydellä en voi tartuttaa virusta, mutten silti lähtisi ulkomaille, koska en halua toimia vastoin virallisia suosituksia ja omalta osaltani lisätä muiden rokotetta saamattomien painetta matkailla. Ja voin kyllä omalta osalta kertoa, ettei tämä Suomessa jumitus itsellenikään yleensä 2-3 kk vuodesta reissaavana oke mitään helppoa ollut.

    Matkustamista rajoitetaan tällä hetkellä suosituksella vain, koska juridisesti sitä ei ole Suomessa mahdollista kieltääkään. Jos laki taipuisi, varmasti vapaa-ajan matkustus kiellettäisiin kokonaan. Nyt voidaan vain toivoa, että ihmiset ymmärtävät noudattaa suosituksia ja toimivat vastuullisesti. Toivottavasti sinäkin ymmärrät vastuusi ja että se on kohdallasi vielä suurempi, koska sinulla on suuri seuraajajoukko, jonka mielipiteeseen vaikutat.

    1. Mun mielestä on kiinnostavaa, että teidän kahvihuoneella on keskusteltu mun matkasta (jonka tapahtumista en tiedä vielä itsekään varmaksi), sen kohteesta (jota en ole kertonut, vaan sitä on todennäköisesti pahansuovasti spekuloitu) ja käyttäytymisestäni “influenserina” kun viikkoja ennen lähtöä pohdin asiaa yhden kerran IG-storyissa kysellen ihmisiltä mielipidettä siihen, julkaisisinko reissusta mitään materiaalia korostaen turvallista matkustamista vai olisinko kokonaan julkaisematta. On hieman huolestuttavaa jopa, jos tämä nousee kahvihuoneenne keskustelunaiheeksi, ellei tosiaan työporukan yhteisenä aktiviteettina ole juorukeskustelujen lukeminen bloggaajista. Asiasisällön nimittäin veikkaan lähteneen sieltä. Minä kun en ole missään vaiheessa todellakaan “hehkuttanut” reissuamme, enkä edes kertonut kohdetta.
      Mä olen kaikessa mun sisällöntuotossa tuonut koko viime vuoden esiin sitä, että matkustaminen ei ole välttämätöntä ja jos matkustaa, niin tulisi huolehtia turvallisuussuositusten mukaisista ohjeista. Kuten olen myös hyvin selväksi tehnyt, meidän matkaan lähteminen tulee olemaan harkintamme pohjalta tehty ratkaisu, jos näyttää siltä, että se on perheellemme paras ratkaisu näillä keleillä, tilanteessa, jossa lapsen kanssa ulkoilu on erittäin hankalaa jollei mahdotonta. Olen myös kaikessa tuottamassani sisällössä korostanut, että jos matkalle lähdemme, niin pidämme karanteenin matkan jälkeen.

      On harmillista, että sulle Suomessa jumitus on ollut nyt raskasta. Itsekin reissaan paljon normaalisti, mutta rehellisesti sanottuna, ei ole ollut minkäänlaista matkakuumetta pitkään aikaan. Mun mielestä tällä hetkellä on poikkeuksellisen kaunis ja upea talvi ja haluaisin viettää kaiken mahdollisen ajan kotimaassa ulkoillen näillä ilmoilla. Valitettavasti tällä hetkellä meidän maksimiaika ulkoilussa tuntuu olevan 5-20 minuuttia. Että ei tässä nyt ole kyse ihan mistään wanderlust-kaukokaipuusta meidän kohdallamme. Toki tämä on voinut jäädä epäselväksi, jos koko kommentti perustuu kahvihuone-juoruiluun, mutta ehkä se on myös hyvä muistaa jatkoon, ettei siihen perusta omaa mielipidettään.

      Kuten itsekin sanoit, ihmisillä on tiettyjä perusoikeuksia, joita voidaan rajoittaa valmiuslailla ja sitä ei ole nyt tehty. Suosituksia ja tilanteita seuraamme tarkasti ja toimimme sen mukaan, mikä on kokonaisarviona meille paras. Ja siitä viestin seuraajilleni oman vastuuni mukaisesti.

      1. Miten susta voi olla kiinnostavaa että kahvihuoneessa on puhuttu sun blogista? Eiköhän tällä ole aika paljon seuraajia, miksei tästä siis saisi keskustella kahvihuoneessa? Aika outo ajatus. 😀

        Sä voit selitellä sun matkustelua kaiken maailman terveyssyillä, mutta lapsen käsien palelun takia kaus lentäminen on jo niin kaukaa haettua ja absurdia.

        1. On mun mielestä perinjuurin kummallista, jos terveyskeskuksen kahvihuoneessa keskustellaan mun reissukohteesta (jota en ole kertonut) ja sen hehkuttamisesta (mitä en ole tehnyt). Kyllä musta on kummallista, että aikuiset, työssäkäyvät lääkärit terveyskeskuksessa juoruavat tuntemattomasta ihmisestä ikävään sävyyn, joka pohjaa jonkun täysin itse kehittämään juoruiluun tai sitten siihen, että vapaa-aika kuluu jossain erittäin säälittävillä foorumeilla. En voi kuin olettaa, että tämä “taustatieto” on joltain sellaiselta.

          Mä en ole missään vaiheessa selittänyt, että meidän lapsen kädet palelee ja siksi me reissaamme. Hänen kätensä kun eivät palele. Mutta hyvä, että säkin saat nyt väärinymmärryksesi selvitettyä. Tuskinpa meilläkään tehtäisiin geenitestejä sen vuoksi, että lapsen käsiä palelee 😀
          Me matkustetaan (yksikkö, ei monikko) jos sen oikeaksi koemme sen hetkisen tilanteen valossa riippuen kaiken kaikkiaan koko perheemme kokonaistilanteesta ja maailman tilanteesta. Mä en ole matkustamistamme selittänyt käsien palelulla, koska se ei pidä paikkaansa ja koska mä en ole kellekään selityksiä velkaa. Jos mä avaan sielunmaisemaani ja ajatuksiani medioissani, se ei ole selittääkseni tai ostaakseni oikeuden elää elämääni tavallani jonkun inhottavan nettijuoruiliijan ja kaltaisesi kommentoijan silmissä. Se on ihan vain ja ainoastaan sen takia, että mä kirjoittelen tänne ajatuksiani ja tuntojani. Ihan sellaisena kuin ne itse koen ja tunnen. En kenenkään muun vuoksi.

            1. Ei vaikuttaja ole passiivinen tekijä, vaan aktiivinen. Samoin seuraaja. Joka kantaa ihan itse vastuun toiminnastaan, inspiroitui siihen kenestä tahansa. On ihan naurettavaa syytellä vaikuttajia matkustamisesta tai kuluttamisesta. Jokainen tekee omat valinnat. Mutta onhan mua syytetty teini-ikäisten halusta raskautua ja aikuisen anoreksiasta, että ei tää toki ensikertaa ole. Jokainen on vastuussa omista valinnoistaan ja teoistaan. Minä seison omieni takana ketään muuta sormella osoittelematta ja piilottelematta.
              Asiasta en jatka keskustelua, ei liity postauksen aiheeseen.

          1. Out of interest: lapsi jolle ulkoilu on vaikeaa ellei mahdotonta viedään laskettelurinteeseen päivänä jolloin on kohtuullinen pakkanen ja voimakas tuuli (tiedän koska olin itsekin silloin rinteessa). Miksi?

            1. Koska ollaan pyritty viettämään perheenä aikaa, eikä voida sanella viikonloppujen kelejä valitettavasti.
              Oli onneksi yksinumeroiset pakkaslukemat ja kuten kyseisessä kuvassakin on lukenut, ehdittiin olla ulkona hänen kanssaan peräti 20 min. Mutta onpa sekin jotain, ja pääsi kokeilemaan. Ottaen huomioon, että lapsi vietti tossa 10 päivää ulkoilematta laisinkaan, oli tuo lyhytkin ulkoilu parempi kuin ei lainkaan. Eikä ole tuo hänen kroppansa reaktion nopeus kiinni vain pakkasasteista, vaan monesta muustakin tekijästä.

      2. Mites kaikki ne joilla on astmalapsia jotka ei pysty hengittämään ulkona näillä keleillä? Reumaatikot? Lihasrappeumasairautta sairastavat? Jnejne. Suomessa on kymmeniätuhansia (ellei satojatuhansia) ihmisiä joiden terveydelle vois tehdä tosi hyvää päästä lämpimään. Mutta he eivät lähde keskellä maailmanlaajuista pandemiaa!!

        1. Se onkin heidän valintansa, en osaa siihen ottaa enempää kantaa, enkä ole missään väittänyt, että meidänkään on PAKKO lähteä.

      3. Sehän on erittäin mukava kuulla, että tämä tieto on virheellinen. Kuten todettu, kuulin tämän kahvipöytäkeskustelussa, jossa keskustelunaiheena oli muutaman somevaikuttajan matkakuvien postailu (mm. eräs varsin laajalti medioissa näkyvä ja laajan seuraajajoukon omaava “hyvinvointivalmentaja”). Tässä yhteydessä joku mainitsi, että sinäkin tunnettuna blogistina olisit tulevaa Dubain matkaa “hehkuttanut” (mikä siis virheellinen tieto). Pahoittelen aiheuttamaani mielipahaa. Asia jäi mieleeni ja halusin siitä tänne tulla avautumaam, koska olen ajoittain lukenut blogiasi ja pitänyt sinua järkevänä ihmisenä.

        Mitä tulee tuohon, miksi terkkarimme kahvihuoneella keskustellaan some-vaikuttajien reissaamisesta, niin kyllähän asia koskee nimenomaan terveydenhuollon henkilökuntaa ja hyvinkin suoraan. Itse teen infektiopäivystystä ja hoidan koronapotilaita, vieläpä eräässä paikassa, jossa turismin vaikutus näkyy myös potilasmäärissä. Meillä täällä on siis paljonkin syytä toivoa, että ihmiset noudattavat THL:n ohjeita. Ja hienoa kuulla, että sinä noudatat.

        Valitettavasti on liian monta matkakuvia tälläkin hetkellä someen postailevaa suomalaista vaikuttajaa. Ja kyllä – näkisin vahvastikin, että some-vaikuttajilla on suuri valta ja sitä kautta valitettavasti myös vastuu vaikuttaa yleiseen asenneilmapiirin ja monen ihmisen mielipiteeseen. Korona on valtavan suuri, ihan kaikkien elämään vaikuttava asia, ja meidän kaikkien pitäisi kantaa kortensa kekoon ja tehdä kaikkensa, että se saadaan hallintaan. Tuntuu jotenkin vain niin absurdilta katsoa näiden sometähtien matkakuvia ja miten THL:n ohjeistuksia rikotaan ihan huoletta. Ja miksi? Onko näille ihmisille oikeasti matkailusta pidättäytyminen vielä vähäksi aikaa ja ohjeiden noudattaminen niin valtavan iso ja mahdoton ponnistus? Miksi niin moni kokee, etteivät säännöt ja suositukset koske häntä? Jos joku random postinjakaja Kouvolasta lähtee Dubaihin aurinkolomalle ja postaa siitä kuvia someen, hän yksiselitteisesti ei noudata suosituksia ja toimii täten väärin, mutta tuskin motivoi kovin montaa ihmistä seuraamaan esimerkkiään. Kun yli 100k seuraajan Insta-tähti tekee saman, hän paitsi toimii väärin, tahtomattaankin vaikuttaa myös aika monen ihmisen mielipiteeseen, onko niitä THL:n suosituksia coolia noudattaa vai ei. Great power comes with great responsibility.

        Noh, sori tästä avautumisesta. Ärsyttää vain ihan hirveästi, että osa toimii moraalisesti, noudattaa sääntöjä ja tekee kaikkensa koronan taltuttsmiseksi, ja sitten on sellaisia “vapaamatkustajia”, jotka eivät ole valmiita tekemään kirjaimellisesti yhtikäs mitään, tinkimään edes vähän mukavuuksista. Mukavia ulkoiluhetkiä. Ihan kivaa täällä Suomessakin tosiaan on. Lupaan seuraavassa kahvihuonekestelussa antaa palautetta väärän tiedon levittäjälle.

  22. Moi Anna!

    Hyvä kirjoitus terveydenhuoltomme tilasta. Resurssit ovat auttamatta liian pienet, lääkärit ja muu hoitohenkilökunta ovat monesti ylityöllistettyjä ja suuren paineen alla. Tähän toivoisi muutosta – että jokainen potilas saisi tulla kuulluksi.

    Toisaalta tulee muistaa, että järjestelmämme on yksi maailman parhaista esim. juuri lapsikuolleisuuden vähäisyyden osalta, kuten aiempi kommentoija muistuttikin. Suurin osa suomalaisista lapsista kasvaa perusterveiksi aikuisiksi ilman monenkirjavia lääkärikäyntejä, sairaalakierteitä ja tutkimustarpeita. Harmi teidän perheen kannalta, että lapsenne ovat olleet noin sairaalloisia :/ Toivottavasti saatte asianmukaista palvelua, ettei pojille jää ikäviä kammoja lapsuusajan jatkuvista lääkärireissuista!

    1. Anteeksi, mutta meidän lapsemme eivät ole olleet sairaalloisia, ethän puhu heistä niin.
      Ihania, perusterveitä lapsia, joilla ollut omia haasteita. Molemmilla lapsilla on ollut korvatulehduskierre lapsena, joka on luvattoman yleistä. Ja molemmilla on tällä hetkellä raudanpuute ilman anemiaa, mikä on myös, luvattoman yleistä. Ja molemmilla on paino laahannut pituutta kasvussa jatkuvasti, eikä neuvolan puolelta asiaan ole tehty mitään. Nyt onkin omien selvitysten perusteella selvinnyt molemmilla lapsilla ja minulla (näin 32-vuotiaana) laktoosi-intoleranssi. Jolla on ihan selkeä yhteys ollut tutkimuksissa em. korvatulehduksiin. Toki ne ovat voineet johtua muustakin, mutta kun lapsilla on ollut paljon korvatulehduksia ja niihin on kirjoitettu paljon antibiootteja, niin ei ole pienten suolisto saanut sitäkään vähää olla rauhassa ja vielä päälle on ollut lehmänmaitopohjaiset korvikkeet. Jännä kun ei oikein kasva kunnolla ja ollut refluksia ja vielä mitä. Että onpa kiva kun äiti on juonut tavallista lehmänmaitoa ja syöttänyt poikia rintamaidolla, mitä kautta ovat saaneet sitä aina ja lisäksi vielä sitten ollaan jatkettu lehmänmaito-pohjaisella korvikkeella. Tältäkin olisi vältetty, kun olisi selvitetty joskus aikanaan oman raudanpuutteen kohdalla laktoosi-intoleranssi, tai edes silloin kun ollaan tutkittu IBSää ja muuta mulla, kun vatsa turposi mitä kummallisemmissa tilanteissa. Mä elin olettaen, että laktoosi-intoleranssi on aina tosi raju, enkä osannut edes kuvitella omaa huljua oloa ja turvotusta siihen liittyväksi. Mutta kas, onpa ollut muutos koko perheessä kun vaihdettiin kaikki laktoosittomaksi. Olisivat meidän lapsetkin päässet aika paljon helpommalla, kun tämä olisi tiedetty.
      Laktoosi-intoleranssihan ei ole sairaus sekään, tai tee kenestäkään sairaalloista. Se on itse asiassa se “alkuperäinen” ja laktoosin sieto on mutaatio.
      Ja se tässä koko asiassa tekee tän niin absurdiksi. Nyt joudutaan tutkimaan asiaa paljon perusteellisemmin, vaikka täysin mahdollinen tilanne on se, että kaikkineen tässä on taustalla laktoosi-intoleranssi, joka aiheuttanut muuta nyt sitten seurauksena.

      Eikä huolta, pojat itse asiassa tykkäävät ihan hirveästi lääkärikäynneistä. Liskoja ja makutikkareita ja ihania lääkäreitä on mahtunut matkan varrelle paljon. Kumpikaan ei älähdäkään kun suunnataan tuttuun paikkaan. Itse asiassa koronatestissäkin ollaan käyty lasten kanssa yksityisellä puolella ja siitäkin on ihan miellyttäviä muistoja lapsilla, liskokokoelma kasvaa ja sen jälkeen saa aina jonkun tsemppiherkun kun on ollut reipas. Labroja ei toki mielellään kukaan ottaisi lapsista ja sehän tässä esimerkissäkin mua on kiusannut, että sen sijaan, että otettais mahdollisimman monta asiaa kerralla, pitää käydä useampi kerta kun tulee joku seuraava juttu, sen sijaan, että poissuljettais kerralla kunnolla.

      1. Terveet lapset ei käy jatkuvasti erikoislääkäreillä ja geenitesteissä. Mielikuva joka tulee blogisi kautta on se että poikanne tosiaan ovat tavallista sairaampia.

        1. Voit tunkea mielikuvasi ihan minne haluat. Refluksi, raudanpuute tai laktoosi-intoleranssi ei tee kestään sairaalloista.
          Kommenttiesi laatu pitää linjansa, mitään hyvää et ole blogin kommentteihin tuonut, joten tämä jääkööt viimeiseksi.
          Tarpeesi vaihdella nikkejä hyökätäksesi eri suunnista on surullista, kaipaat oikein jotain vahvistusta nettikiusaamisellesi, että näyttäisi minun ja muiden silmissä eri ihmisiltä tukemassa sun ajatuksia.
          Tätäkin olet kommentoinut ainakin neljänä eri henkilönä 😉
          Huhhei, säälittävää. Mukavampaa vuoden jatkoa! (jossain muualla kuin mun blogissa)

      2. Hei, pienellä vauvalla laktoosi-intoleranssia ei vielä ilmene, vaan laktoosia pilkkovan entsyymin tuotanto vähenee/loppuu lapsen kasvaessa. Laktoosia on ihmisen (ja kaikkien nisäkkäiden) äidinmaidossa ihan luonnostaan, eli ei ole kyse siitä että laktoosi erittyisi rintamaitoon vain äidin käyttäessä tavallisia maitotuotteita. Synnynnäinen laktaasin puutos on sitten asiaa erikseen, mutta siitä teidän perheen kohdalla ei liene ollut kyse.

        1. Ellen ole aivan väärin ymmärtänyt, äidin laktoosin kulutus vaikuttaa siihen, paljonko laktoosia on äidinmaidossa, vaikka sitä on toki siinä aina. Myös tieto geneettisestä laktoosi-intoleranssista olisi toki vaikuttanut korvikevalintaan. Laktoosi-intoleranssi ei myöskään katso ikää, eli vaikka alkuun vauva sitä sietäisikin, sen sieto voi kestää hyvin lyhyen aikaa, myös suoliston kunto vaikuttaa asiaan, virukset ja antibiootit voivat vaikuttaa. Meidän nuoremmalla oli RSV ja korvatulehdus 3-kuisena. En sano, että kaikki olisi mennyt elämässä eri tavalla, mutta olis kyllä vaikuttanut valintoihimme varmasti.

  23. No huhuh olipa hyvä kirjoitus. Juuri näitä asioita olen itsekin ihmetellyt jo vuosikaudet.
    Ja tosiaan lääkärishoppailu kuulostaa ikävä kyllä tutulta, kun on joutunut ensin lukemaan päänsä puhki mikä voisi olla vaivojen takana ja sitten on pitänyt etsiä lääkäri joka siitä asiasta jotain ymmärtää, että saa varmuuden onko kyseessä todella se vai ei.

    Itsellä todettiin viiden vuoden jälkeen borrelioosi, joka oli erinäisissä tutkimuksissa kyllä ollut positiivinen mutta “ei tarpeeksi”. Jännä että siihenkin joku viitearvo on jos se voidaan kuitenkin poissulkea mikäli arvo ei ole tarpeeksi positiivinen. Lääkärishoppailin sitten itselleni osaavan lääkärin joka samalla tutkimuskerralla diagnosoi minulle yli kymmenen hivenaineen ja vitamiinin puutostilat, joista aiemmin ei ole ollut sanaakaan puhetta julkisella puolella. Toki ymmärrän ettei tällaisiin ole resursseja joka potilaalta tutkia, mutta uskoisin että halvemmaksi se olisi tullut, entä minun viiden vuoden työkyvyttömyys.

    1. No sepä juuri tässä onkin, että lyhytaikainen hinta monessakin asiassa voi tuntua kalliilta, mutta sitten kun miettii pitkäkestoisia vaikutuksia, niin se onkin kymmenkertaisesti ja enemmänkin 🙁

      Onneksi sait apua, vaikka varmasti vaati omia voimavaroja kovasti! :/

  24. Kaikille yleisesti (ja vahviten ehkä tuolle yhdelle, joka vaihtaa persoonaa tasalta ja puolelta kommenteissa):

    – En aio käsitellä mahdollista matkalle lähtöämme tämän enempää tässä vaiheessa. Emme vielä tiedä itsekään pääsemmekö reissuun, vaan seuraamme maailman tilannetta tarkasti ja asia on edelleen harkinnan tasolla. Asiasta vatvominen nyt on ihan naurettavaa ja turhaa, sillä emme ole edes päättäneet lähdemmekö vai emme, tilanteen jatkuvasti eläessä. Olen tälläkin viikolla käyttänyt jokaisessa arjen keskustelussa asiasta sanamuotoa “jos lähdemme…”, sillä sillä tasolla se on.

    – Jos lähdemme reissuun, kerron siitä sitten kun asia on ajankohtainen, mutta en aio silloinkaan asiasta sen enempää keskustella. Ymmärrän ihmisten turhautumisen, pelon ja ahdistuksen tässä hetkessä maailmanmenoa, mutta minä en aio olla kenenkään sylkykuppi ja likaämpäri asiassa. Tämänhetkiset suositukset ja rajoitukset eivät ole ensinnäkään kiistattomat jo sellaisenaan (en tarkoita matkustamista, vaan korona-strategiaa ylipäätään), ja vaikka jokainen minua arvosteleva tosiaan istuu kotona yksin ilman mitään kontakteja ulkomaailmaan (mitä epäilen vahvasti), tämä ei ole kenenkään muun velvollisuus, eikä maksimaalisesti suositusten mukaan eläjät valitettavasti ja onneksi ole tuomareita, joilla on muita oikeus tuomita erilaisesta toiminnasta. Koronakyttäys on uusi ilmastokyttäys, ja mä en ihan oikeesti oo kiinnostunut tuntemattomien mielipiteistä. Ja juuri senkään takia en salaile asiaa. Jos mua kiinnostaisi muiden mielipiteet, olisin mennyt “somelomalle” ja kadonnut näköpiiristä. Jollen minä kysy seuraajieni mielipidettä reissuumme liittyen, en tule siihen liittyviä hyökkäyksiä tai “neuvoja” tai negatiivisia kommentteja käsittelemään. On ollut erittäin mielenkiintoista käydä keskustelua Instagramin puolella omalla profiilillaan keskustelua käyvien ihmisten kanssa, jotka ovat osanneet nähdä tilanteen erittäin monipuolisesti, eri alojenkin puolesta. Olen korostanut ja tulen jatkossakin korostamaan, että JOS me lähdemme reissuun, teemme sen mahdollisimman järkevästi ja lähdemme kentältä omalla autolla kotikaranteeniin. Matkustaminen ei levitä koronaa, holtiton käyttäytyminen matkustamiseen liittyen ja karanteenien pitämättömyys levittä koronaa.
    Jos tämä lähtökohta ei riitä jollekin, on varmasti paljon muita viihdettä tuottavia vaikuttajia ja sivustoja netti tulvillaan. Äänestäkää jaloillanne tai tässä tapauksessa näppiksillänne. Jättämällä klikkaamatta tänne, ei oksentamalla kommenttiboksiin.

    – Lastemme terveyttä hoitaa erittäin osaavat ammattitaitoiset lääkärit, ja heidän kanssaan pohdimme tätä asiaa monelta muultakin puolelta kuin reissuun lähtemisen tai lähtemättä jättämisen osalta. Lapsemme voivat hyvin ja ovat iloisia perusterveitä lapsia, joiden kanssa arki on ihanaa. Meillä kaikilla on omia murheita ja raudanpuutteen kanssa koko elämäni taistelleena, minusta on erittäin hienoa, että olemme saaneet hyvää hoitoa asiasta ennen kuin se on mahdollisesti eskaloitunut.

    – Kuopuksemme ulkoiluun liittyvät haasteet vaikuttavat meidän elämään hyvinkin paljon näillä kovilla pakkasilla, ja se on vain ja ainoastaan meidän perheen asia, miten päätämme toimia matkustamisen suhteen. Olisi aikuisten ihmisten hyvä vähän vilkaista peiliin ja miettiä, olisinko koko asiaa tullut edes maininneeksi, jos todellisuus olisi “epämukavaa ulkoilla” tai “vähän on kylmä”. Asia on aiheuttanut ihan reippaanlaisesti huolta ja haasteita arjessa. En kuitenkaan ole selontekovelvollinen kellekään keskeneräisistä terveysasioista (se kun tuppaa aina avaamaan ovia sille, että asiaa koetaan oikeaksi kommentoida omin neuvoin ja “tiedoin”) enkä koe oikeaksi meidän perheelle vielä puhua asiasta tämän enempää. Kun ette tiedä asiaa, kommenttinne ovat pahimmassa tapauksessa erittäin vähätteleviä, ja jokainen voi ihan itse miettiä, haluaako olla sellainen ihminen. Ja ei, en siltikään aio kertoa tässä vaiheessa enempää asiasta. Kun tiedämme itsekin tilanteen täysin, saatan kertoa asiasta lisää. Tai sitten en. Riippuen siitä, koenko sen yleisesti ottaen sellaiseksi, josta on mahdollista hyötyä jollekin.

    Asia osaltani loppuunkäsitelty näiden teemojen osalta.

  25. Oon joskus lukenut, että jopa syöpien ennaltaehkäisy eli käytännössä niiden ajoissa löytäminen ei ole hyvällä tasolla Suomessa, jopa Jenkeissä parempi. Toivon, että tämä ei pidä enää paikkansa, mutta tuskin asia paljoa paremmalla tolalla.

    Julkisella puolella se tosiaan on resurssipula. Mielestäni kuitenkin työterveydenhuollossa, juuri työterveyslääkärin avulla, olen itse saanut hyvää hoitoa. Kaikki mahdolliset arvot sun muut tutkittu ja hoitoa saa samalta tyypiltä pidemmältä ajalta.

  26. Asun Ruotsissa, ja täällä hyvin samankaltainen tilanne terveydenhuollon suhteen. Sanoisin että jopa vielä paskempi kuin Suomessa, koska täällä ei pääse edes valitsemaan yksityisellä lääkäriä tai aikaa itse.

    Reilu vuosi sitten alkoi ihan järkyttävä väsymys, ja kesäkuusta asti olen vain nukkunut kaiken vapaa-ajan, koska kaikki hengästyttää, rintaa puristaa ja sydän tykyttää, eikä tämän takia pysty tekemään muuta kuin korkeintaan käymään kävelylenkeillä. Olen käynyt kahdeksassa verikokeessa ja kahdessa sydänfilmissä, niistä ei löytynyt mitään, eikä minkäänlaista hoitoa suositeltu. Todettiin vain että taidan olla stressaantunut, masennuslääkkeet sain kyllä pyytämättä.

    Koska olo ei helpottanut puolessa vuodessa masennuslääkkeillä ja levolla, olen googlannut kaiken mahdollisen, ja sitten löytyi jotain johon JOKA IKINEN oireeni täsmäsi: raudanpuute. Yksikään lääkäri ei missään vaiheessa kysynyt ruokavaliostani, kuukautisistani, tai tuonut millään tavalla puheeksi mahdollista raudanpuutetta. Sitä ei edes koskaan testattu yhdessäkään verikokeessa.

    Kaksi kuukautta sitten aloitin rautalisän ja foolihapon omatoimisesti ja totesin että katsotaan mitä tapahtuu. Nyt jo on pahin hengästyminen tiessään, vaikka muita oireita on vielä ja rautavarastojen täyttymisessä menee paljon pidempi aika. Mutta että ensin kärsin kuukausikaupalla ja luotin siihen, että saan apua asiantuntijoilta, ja että tämäkin olisi hoitunut paljon aiemmin verikokeella ja rautalisän aloittamisella.Vituttaa, että piti itse tutkia ja kokeilla, eikä apua saanut sieltä mistä pitäisi.

    Edelleen uskon ja kannustan siihen, että omat oireet täytyy konsultoida terveydenhuollon ammattilaisella eikä lähteä ensimmäisenä googlaamaan omia oireitaan ja kokeilemaan omin päin. Mutta kyllä sitä miettii, että kuinka paljon helpommalla joskus pääsisi, jos lääkärit olisivat joskus avoimempia kuuntelemaan potilasta ja harkitsemaan muitakin vaihtoehtoja kuin masennusta…

  27. Mä olen usein kanssa lapsen iho-ongelmien takia miettinyt että kumpa olisi joku sama lääkäri tai neuvolan hoitaja joka olisi seurannut tilannetta, ehkä oltais saatu aikaisemmin apua. Mulla on ollut sama neuvola hoitaja kaksi kertaa kun olin raskaana, muuten aina eri. Oon yksinhuoltaja, kerran oisko 6kk neuvolasta oli omakantaan kirjoitettu “tuli vastaanotolle yksin” NO SHIT! 😀 Tosiaan aina joutuu kertoon samat asiat ja myöskin tuntuu ettei niitä kirjoiteta ylös kun joskus aloitat ihan alusta iho-ongelmista, atopiasta. Kun tarpeeksi monta kertaa soitti ja tarpeeksi monta hydrokortisoni kuuria tehtiin “2 viikkoa ja jos ei auta niin soita uudestaan niin laitan lähetteen ihotauti ja allergia sairaalaan Meilahteen” ja sitten soitat ja saat ajan terveyskeskukseen, eikun mulle sanottiin että päästään nyt vihdoin sinne Meilahteen… Kävin tässä ihosodassa myös Mehiläisessä josta sain vaan lisää kortisoni ja rasva reseptejä ja sanottiin että tuskin on allergiaa. Vihdoin Meilahdessa saatiin selville kananmuna ja maapähkinä allergia. No onneks kananmunaa ei paljoa missään ookkaan! Oli niin turhautunut ja väsynyt ja katkera olo että teki mieli soittaa kaikki edelliset hoitajat ja lääkärit läpi ja soittaa HÄHÄÄ OLIKIN ALLERGIAA, thanks for nothing! Joo ei aikuismaista ja en näin toiminut, mutta menee tunteisiin edelleen 😀 Myöskin todettiin tosiaan vaikea atopia ja sain oikeesti kunnon ohjeet ihoon. Eli I feel you ja aidosti onnellinen että oot löytänyt hyvän lääkärin!

  28. Mitähän ihmettä?? Sä juuri kysyit MIELIPITEITÄ teidän matkalle lähdöstä?!
    Sun postaukset ja kommentit on yhä kiihtyvässä epäloogisuuden kierteessä, riippuen ollaanko sun kanssa eri mieltä. Millaisen vaikutelman tällaisella luulet luovasi? Odotan vastausta ja sen muotoilua suurella mielenkiinnolla.

  29. Epäloogisuuden kierteessä olet korkeintaan sinä, tai vähintäänkin harhakuvien kierteessä. Missään en ole keltään kysynyt mielipidettä meidän matkalle lähdöstä 🙂 Pari viikkoa sitten kysyin mielipidettä julkaisemisista reissusta, mutta mielipidettä matkalle lähdöstä en ole kertaakaan kysynyt, ja vielä vähemmän “juuri”.
    Odotan vastausta, pahoittelua kummallisista syytöksistäsi ja sen muotoilua suurella mielenkiinnolla.

  30. Miksi täältä näistä jutuista saa aina sellaisen käsityksen jos on kasvissyöjä suunnilleen pyörtyy ja voi aina huonosti? tiedän useita kasvissyöjiä jotka eivät ole koskaan syöneet mitään liharuokia tai purkkirautaa, niin että johtuukohan vain ihmisten erilaisuudesta vaikka ferritiiniarvot olisi matalat ja silti olo ei ole huono? eivät kaikki tunne oloaan sairaaksi tai väsyneeksi jos ei syö rautaa paljon. Viime aikoina useissa eri blogeissa on jotkut ryhtyneet kasvissyöjiksi ja hetken päästä tulee kauhea valitus siitä miten väsyttää, pyörryttää. Tuskin ovat syöneet sitten salaatin lisäksi mitään muuta josta saisi rautaa, on paljon muutakin kun liha josta saa rautaa, tai ehkä juovat paljon maitoa ja rauta ei imeydy. Lääkäreillä tuskin ainakaan julkisella puolella on nyt aikaa mitata vitamiiniarvoja, kun aika kuluu koronakriisiin ja rokotuksiin jotka menevät sellaisen edelle.

  31. Moikka Anna!
    Tämä ei täysin liity kirjoituksesi aiheeseen, mutta pakko kommentoida tätä rauta-keskustelua ja kertoa oma tarinani (kuulostaapa dramaattiselta)! Toivottavasti et pahastu, en tähän hätään etsinyt postaustasi raudasta erikseen (sellainen lienee olemassa?).

    Mulla on aina ollut alhainen hemppa. Jo lukiossa sen mitattiin olevan 105 ja koulun terkkari oli sitä mieltä, että mulla on alkava masennus kun olin vastaanotolla “alakuloinen”. Jouduin jopa käydä kuraattorin luona “juttelemassa alakulostani”. Kenelläkään ei ilmeisesti käynyt mielessäkään, että se pirun hemppa saattaisi vaikuttaa asiaan.
    Minulla on 2 lasta ja molempien odotusaikana hemppa huiteli maksimissaan 120:ssa. Sain ohjeen syödä rautaa. Esikoisen rankan synnytyksen jälkeen alhainen hemppa kovan verenvuodon kanssa aiheutti sen, että pökerryin matkalla vessaan. Ei ihmetelty. Ekat puoli vuotta vauvan kanssa oli raskasta, nukuin huonosti (öö, 4h yössä) ja vain itkin ja panikoin olevani huono äiti. Diagnoosina synnytyksen jälkeinen masennus – hemppa edelleen siellä 105 hujakoilla, eikä tähän reagoitu. Se nyt kuulemma vain on mulle luontaista.
    Kuopuksen odotuksen aikaan viimeisillä neuvolakäynneillä hemppa huiteli 96:ssa mutta koska kuulemani mukaan anemian raja on 95, ei asiaan reagoitu vaan kehottettiin nyt vaan syömään sitä rautaa. No minähän söin tupla-annosta. Hemppa nouisi vaivoin 125:een.
    Alhainen hemppa on ollut tosiaan ainainen seuralaiseni hengaillen itsepäisesti tuplarautakuureista huolimatta maksimissaan 125:ssä. Kuukautiseni ovat olleet sieltä alkamisestaan lähtien helvettiä ja tuntui, että vuodan kuiviin! No, jossain vaiheessa lääkäri hoksasi, että alhainen hemppa “saattaa mahdollisesti johtua tästä mutta varmaksihan sitä ei voi sanoa”. Eheh.
    Masennusoireita, itkuisuutta, kuivaa ihoa, hapertuvaa tukkaa, väsymystä, itkua, huonoja unia. Niistä on mun elämäni koostunut. Rauta-arvoja on julkisella (niin tosiaan, kaikki nämä on koettu julkisen terveydenhuollon puolella) tsekkailtu ja päivitelty “kun ei se hemppa nouse yli 125:n, onpa kummallista” mutta mitään muuta ratkaisua ei ole tarjottu, kuin rautalisien napsiminen. En osannut kyseenalaistaa tätä koska onhan kyseessä ammattilaisten ohjeet ja kanta asiaan.
    4 v sitten, kun halusin ehkäisyksi muuta, kuin pillerit (mielialat heitelleet aina kovasti joten halusin kokeilla muuta). Minulla on todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö ja koin, että en haluaisin tämän oheen, kun lääkitys kerran oli saatu tasapainoon, mitään muuta, joka voisi niihin mielialoihin vaikuttaa. Minulle SUOSITELTIIN gynen toimesta kuparikierukkaa. Kommentti oli, että “kuukautiset voivat olla vähän runsaammat”. No siis TERRRRVE kun olikin lisähelvettiä sen jälkeen (puhumattakaan jo valmiiksi perkeleellisistä, toisinaan sairaspoissaoloja aiheuttaneista kivuista, jotka pahenivat huomattavasti)! Kierukka oli minulla viime syksyyn saakka, kunnes otin asian sivulauseessa esille työterveyden tsekkauksessa aiemmin alhaisesta hempasta puhuttaessa. Tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun asiasta puhuin yksityisellä. No, asiaan tarrattiin heti ja hemppa tarkistettiin samalla. Se oli 110 ja ferritiini, joka mitattiin ensimmäistä kertaa, oli 6! KUUSI! Lääkäri oli kauhuissaan ja laittoi saman tien gynelle lähetteen.
    Gynellä vuodatin kaiken kivuista ja vuodosta alkaen. Aivan kaiken unista haperoihin hiuksiin. Minut otettiin enemmänkin kuin tosissaan, gyne totesi minun “käytönnössä luovuttavan verta kerran kuukaudessa eikä tässä tapauksessa voi puhua enää vain vuodosta”- käytin aina viikon ajan pelkkiä yösiteitä, joka piti ekat 4 pv vaihtaa päivin n. tunnin välein. Mä aloin oikeasti itkeä vastaanotolla, kun mut otettiin tosissaan eikä vastaus ollutkaan vain kummastelua ja kehotusta syödä rautaa ja buranaa. Gyne oli myös kauhuissaan siitä, että mulla on kuparikierukka, joka vain lisää kipuja ja vuotoa. Ihmetteli suuresti, miten tätä on voitu mulle suositella ihan jo hemppa huomioiden. Hän totesi ferritiinin olevan hälyttävän alhaalla ja oireideni viittaavan lisäksi endometrioosiin. Hän kirjoitti samantien reseptin Mirenaan ja käski varaamaan asennusajan mahdollisimman pian. Tein työtä käskettyä ja Mirena on ollut minulla nyt elokuusta alkaen. Tähän kaikkeen kului kuukausi. Nyt vuoto on asettunut, kivut ehkä sen 20% entisestä ja hemppa noussut Mirenan ja rautakuurin yhdistelmällä 130:een. Ferritiini tarkistetaan myös pian. Olo on.. no, kaikinpuolin ihan erilainen. Energiatasot nousseet, mieliala pirteä, iho ei kaipaa rasvausta joka päivä.

    Tämän avautumisen tarkoitus on nimenomaan kritisoida sitä, miten huonosti alhainen hemppa huomioidaan ja miten paljon (minun kokemuksellani ainakin) sitä vähätellään. En mä ainakaan osannut edes kysellä jotain muuta lähestymistapaa aiheeseen, koska luotin ammattilaisen, eli auktoriteetin, ohjeisiin. Olin alistunut ajatukselle, että tällasta tää nyt vaan mulla on ja ehkä mä nyt sit vaan syön sitä rautaa lopun elämääni. Jos en olisi aiheitta ottanut esille yksityisellä – tosiaan tuli ihan vain sivulauseessa, koska en ajatellut sen olevan mitenkään merkityksellistä – halaisin edelleen vaippoineni kerran kuussa burana – ja rautapurnukkaa 😀 näin kärjistetysti… Yksityiselle en olisi edelleenkään omatoimisesti mennyt, koska se nyt vaan on elämäntilanteessani liian tyyristä. Ja siis todettakoon vielä, että oon sekasyöjä ja elän lihalla! 😀

    Raudanpuute voi aiheuttaa masennuksen kaltaisia oireita. Se voi aiheuttaa myös kilpparin vajaatoiminnan kaltaisia oireita – tämä mullakin tsekattiin ja ne arvot ok vaikkakin vähän viitearvojen lähistöllä. Raudanpuute ei ole mikään “muotisairaus”, vaan näkisin sen ennemmin niin, että siitä käydyn keskustelun ansiosta kyseisiä oireita kokevat ovat alkaneet herkemmin pyytää sen mittaamista, ja ennen kaikkea siihen reagoimista lääkärin puolelta. Harmillista on, että se tuntuu olevan kovin työlästä saavuttaa julkisella puolella (oma kokemukseni).

    Musta on mahtavaa, Anna, että puhut näistä suoraan! Kiitos siitä ja ihanaa lähestyvää kevättä sinulle ja perheellesi!

  32. Asutaan kanadalaisen mieheni kanssa kanadassa ja odotetaan meidän ekaa lasta. En itse edes tiennyt etta perhelaakareita viela on olemassa kun mieheni toi asian esille melkein heti positiivisen raskaustestin jalkeen. Alkoi metsastys…asumme viela suurkaupungissa silloin joten emme saaneet ajan aikaa kenellekaan. Muutimme maalle ja saimme ensi yrittamalla perhelaakarin! En olisi osannut edes kuvitella kuinka positiivisesti se vaikuttaa elamaan! Ei tarvitse enaa juosta walk in clinicoilla ja juurikin kertoa koko terveyshistoriaa jollekin joka ei valita.
    Tuo niiin paljon mielenrauhaa varsinkin nyt kun synnytys on viikon kuluessa ja vauva tulee olemaan hyvissa kasissa

  33. Antioksidanttiklinikalla on tosi osaavia kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lääkäreitä:) Meidän perhe on saanut eniten apua juuri funkkaripuolelta. <3 Ja Instagramissa kannattaa laittaa ehdottomasti seurantaan, ellei oo jo sellainen kuin Dr Mark Hyman, super <3

  34. Pelkään pahoin, että kommenttini hukkuu siihen tulvaan, mitä olet jo saanut. Kirjoitan silti.

    Olen samaa mieltä, että perhelääkärijärjestelmä (kuten Virossakin) olisi tehnyt hyvää maan terveydenhuollolle. Turhan usein asiakkaaseen suhtaudutaan kuin kertakäyttötavaraan, ja se ei ole sallittava terveysasioissa.

    Suomalaisessa terveydenhuollosta, sekä julkisesta että yksityisestä, en voi sanoa hyvää sanaakaan. Vaikka ihmiset olivat ihan ok, voi olla ammattitaitoisiakin, mutta mun kohdalla oli tehty virhe toisensa perään. Ihme, että olemme pojan kanssa elossa vielä. Minulle se maksoi 2.5 vuotta liikuntarajoitteista elämää. (https://viaperasperaadastra.com/2020/10/18/aitiys-vauvavuoden-tabuja/). Niitä kaikkia virheitä olisi voinut välttääkin, jos joku olisi viitsinyt käyttää aivojaan.

    Kavi ilmi, että vaivani oli toki vakavaa, mutta nopeasti ja helposti hoidettavissa leikkauksella. Tämän vastauksen perään jouduimme tosin muuttamaan Viroon. Suomen terveydenhuollon hoitovirheen (kaikkineen erikoislääkäreine ja yksityislääkäriasemineen) huomasi Virossa fysioterapeutti. Kuukaudessa olin kivuton ja liikuntakykyinen. Noloa.

    Olemme asuneet Tallinnassa 7 vuotta, ja koko se aika meillä oli sama perhelääkäri, koska Virossa systeemi on juuri sellainen. Poika on siirtynyt lastenlääkäriltä (toiselta puolelta käyttävää samalla lääkäriasemalla) perhelääkärimme asiakkaaksi 7-vuotiaana. Sanoisin niin, että meillä kesti noin puoli vuotta löytää yhteisen kielen lääkärin kanssa (1-2 sairastumista koko perheessämme, johon kuuluu myös iäkäs äitini). Sen jälkeen lääkäri oli oppinut, miten meihin kuuluu suhtautua (puhua suoraan, selittää tarkkaan ja käyttää mahdollisimman paljon lääketieteellisiä termejä). Virossa on ylipäänsä tapana puhua potilaalle suoraan ja kaunistelematta. Myös kaikki tapaamani lääkärit vannoivat tutkimustulosten nimeen eikä nettiin ja Dioducemiin. Usein olen saanut määräys kokeisiin jo ajanvaraushetkellä, koska lääkäri tiesi, etten soita nuhan takia. Hän ei muuten koskaan erehtynyt diagnoosissa.

    Lähetteet erikoislääkäreihin, verikokeisiin ja muihin tutkimuksiin hoitui kivuttomasti. Olen 7 Viron vuoden aikana päässyt eroon välilevytyrästä, migreenistä ja mahahaavasta, näistä kaksi viimeistä ovat koetteleet minua suurimman osan elämästäni. Mielestäni, se kaikki oli perhelääkärijärjestelmän ansiota.

    Tulevat sairastumiset olemme ennaltaehkäisseet muuttamalla a. pois Suomesta, b. etelään aurinkoon.

Leave a Reply