“Poistetaan kotihoidontuki, että meidän hyvinvointivaltio säilyy”

Törmäsinpä tänään niin moneen otteeseen keskusteluun tästä kotihoidontuen poistamisesta ja sen vaikutuksista työllisyyteen, että pakko ottaa näin torstaina pieni mielipidemaanantai. Oon törmännyt niin käsittämättömän typeriin näkemyksiin asiassa, että ei ees naurata, lähinnä koska toivoisi, että aikuisilla ihmisillä olisi vähän laajempi taloudellinen katsanto asioihin. Ja vaikka lähtökohtaisesti olen pitkälti ajattelussani oikealla monessa asiassa, niin kyllä tää on mulle ainakin taloudellisen lisäksi myös arvopoliittinen kysymys, mikä ehkä osittain on enemmän vasemmalla sitten tässä. En miellä muutenkaan itseäni poliittisesti sitoutuneeksi, en tiedä laisinkaan mitä puoluetta lähden äänestämään seuraavaksi, en nimittäin näe yhtäkään niistä omakseni. Mutta mutta. Pieni paatoksellinen avautuminen, olkaa hyvät.

Siis tämä kotihoidontuen asia. Oon tänään törmännyt useammassakin kohti ajatukseen, että “ihan oikein olisi mennä töihin, että onhan se kiva ja rento olla kotona, mutta kyllä tämä valtio tarvitsee työntekijöitä”. Niin, kun simppelisti lööppejä lukee (ja hesarikin alkaa olla borderline sitä klikkiotsikoillaan), niin kyllähän se siltä vähän vaikuttaa, että olispa hienoa saada 10 000 naista lisää työmarkkinoille veroja maksamaan.

Kun asia oliskin niin yksinkertainen. En käytä tässä postauksessa tai kommenteissakaan aikaa siihen, että lähtisin pohtimaan mikä tarkalleen ottaen on oikea ikä lapsille aloittaa päiväkoti. En ole varhaiskasvatuksen ammattilainen ja vaikka olisinkin, se ei takaisi mulle tietoa asiasta. Ihmisiä on erilaisia ja kaikki lapset ovat erilaisia, ja jos jotain olen oppinut omista lapsistani ja varhaiskasvatuksesta, niin jokaikisen perheen tilanne on uniikki ja nykymalli mahdollistaa sen mukaan toimimisen, mikä on erinomaista. Näinpä kommentin, jossa oikein kärjistettiin, että toiset lapset ovat 1-vuotiaina valmiita ja toiset vielä 5-vuotiaina kurkkivat toisten helmojen alta, ikään kuin jälkimmäinen olisi jotenkin huono asia ylipäätään ottaen. Mulla on kaksi reipasta ja rohkeaa lasta ja heidän vanhempina koemme, että he olivat aivan eri aikaan valmiita ja varhaiskasvatuksen “tarpeessa”, vaikka samoissa oloissa ovat eläneet, poislukien toki pandemiavuosi ja toistensa seura. Mutta ei mennä siihen. Kaikilla on oma mielipide kannattaako päikky lainkaan ja onko se paras 9-kuisesta, 3-vuotiaasta tai jostain siltä väliltä. Sillä ei ole tämän asian osalta sinänsä mitään väliä, sillä asiaan ei ole minkäänlaista faktaa ja vaikka olisi mediaani-tieto, niin se ei päde kaikkiin lapsiin.

Mihin pohjaa hyvinvointivaltion hyvyys? Siihen, miten se kohtelee heikoimpiaan. Ja mun mielestä tämä pätee hyvin vahvasti erityisesti lapsiin, ikäihmisiin ja esim. työkyvyttömästi sairaisiin. Mutta niin, pitäydytään nyt niissä lapsissa. Tai itse asiassa, palataan arvopolitiikkaan tuonnempana, ensin pureudutaan talouteen.

Mitä käytännössä on kotihoidontuki? Se on vähän vajaa 350 € miinus verot, ja jollen väärin muista tässä minimiveroprosentti on sellainen, että jää alle 300 € anyway. Kyllä, etuuksista maksetaan veroa myös. Ihan vaan btw. Enimmilläänkin, hoitolisän kera puhutaan alle 550€/kk etuudesta, jos on oikeutettu laajimpaan hoitolisään, johon on oikeutettu kun koko talouden tulot on alle tietyn rajan. Ja ainiin, se ei ole sentään 350€ per mukula, vaan jos niitä on kaks, niin tää nousee n. 100€ kuussa. Öbaut.

Mitä sitten päivähoito maksaa? Kuntakohtaista ymmärtääkseni jonkin verran tarkka hinta, mutta esim. meidän täysiaikainen päiväkotipaikka on n. 290 €/kk. Siis meidän vanhempien maksu. Kunta maksaa paljon enemmän päiväkodille. Ymmärtääkseni kyseessä on n. 500 € lapsesta kuukaudessa. Tässä näkyy verojen kierto. Kun me vanhemmat maksamme verorahoja, niitä käytetään siihen, että meidän lapsemme päiväkoti maksetaan, mistä sitten joku muu toki saa palkkaa ja pystyy maksamaan veroja. Toiveena siis tietty se, että koko aika ois enemmän niitä verorahoja, kuin käyttökohteita niille.

Nohhhh. Hieno ajatus siitä, että kaikki menis vaan töihin ja raha laitettais kiertämään ei kaadu ainoastaan siihen, että on kaksisanainen kysymys asiaan. “Mihin töihin?” Suomessa on jo ihan törkeesti ihmisiä, jotka eivät työllisty vaikka haluaisivat. Työpaikkoja ei vaan ole tällä hetkellä kaikille halukkaille oikeilta aloilta. Enkä tarkoita oikeilla sellaisia “haluan vain tähän työhön” – ideologisia tilanteita, vaan sitä, että monet työpaikat vaativat tietyn koulutuksen ja sitä ei vaan kaikilla ole. Ja kun meillä oli tätä ongelmaa jo ennen pandemiaa saati nyt kun meillä on ne ravintolat, ja harrastuspaikat ja muut ahdingossa puhumattakaan sesonkityönteosta, matkailusta ja kaikesta muusta. Niiiiin, moni opiskelija nytkin miettii, mihin mennä kesällä töihin, kun ei niitä töitä nyt vaan ole ylenpalttisesti tarjota. Ja hei arvatkaa mikä ryhmä on hyvin edustettuna tällä hetkellä työntekijätarpeessa? Ja oli siis pahimpaan aikaan keväälläkin? No helvetti ne varhaiskasvatuksen ammattilaiset! Siinä oliski ollu mistä valita ku oisit pk-seudulla ettiny töitä vaka-alall viime keväänä. Sama jengi, joka ihmetteli ravintoloiden rajoitusten kritisointia kertoo valistuneita teorioita siitä, kuinka rahan kierto on tärkeää ja siks tarvii saada mammat työpaikoille.

Nii ja miksi niit vakatyöpaikkoja on niin paljon? No kuka sinne haluaa töihin, ellei ole todellista sydämen kutsumusta alaan? Siis alipalkatulle aliarvostetulle alalle, jossa saat pyyhkiä ihmisten persuksia päivästä toiseen aivan järkyttävässä metelissä ja sitten vielä kuunnella erinäisten vanhempien harmia siitä, että Helga-Petriinan Metsolan mekolle on mennyt mustikkatahra. Okei, maalasin päikkyarjen kamalaksi ja vaka-ammattilaiset kuin vankilaan. En tarkoittanut sitä niin. Oma kokemukseni on se, että meillä on ollut ihania opettajia ja hoitajia ja he ovat vaikuttaneet aidosti nauttivan työstään, vaikka rankkaa se varmasti on kaikin puolin. Mut ehkä meille on oikeesti osunut heitä, jotka ovat alalla kutsumuksesta ja rehellisesti sanottuna, kahden lapsen äitinä, oma kutsumukseni on hyvin kaukana toisten lasten hoitamisesta, siksi miellän kyseisen työn kaikkea muuta kuin oikein palkatuksi. Joten oikeasti arvostan sitä, että ihmisiä on erilaisia ja toiset meistä nauttivat siitä mistä muut eivät todellakaan, muuten mäkään en sais koskaan tehtyä sitä, mistä tykkään. Honestly, hattu kattoon ja aika paljon korkeammalle ihan jokaiselle vaka-ammattilaiselle. Teette järkyttävän hienoa ja tärkeää työtä ja ihan naurettavalla palkalla. Kolme vuotta opiskeluja, vastuu useammasta lapsesta, meluisa työympäristö, joka kuormittaa ja monien vanhempien vääristynyt näkemys siitä, että päikkyhenkilökunta on perheellä asiakaspalvelutehtävissä ja kohtelu sen mukaista, ja käteen jääpi n. 1700 € kuussa. On muuten niin houkutteleva homma (varsinkin jos ei ole kutsumusta työhön lasten parissa), että tosi jännä juttu, että sinne ei ole ihan jonoksi asti jengiä. Enkä mä suoranaisesti ihmettele, jos muutamalla alkaa katkeruus iskee ohimoon kun on ite tehnyt kaikkensa resurssien ollessa äärimmillään ja palkkakuitin kiitos on vähän pieni.

Niin miten tää liittyy kotihoidontukeen? No jos lähetään liikkeelle siitä, että ymmärtääkseni päiväkodit on melko lailla täynnä tai lähes täynnä jo nyt, kunnalliset varsinkin, ja yksityisiä päiväkoteja otetaan palvelusetelille, koska niille on suuri tarve. Perhepäivähoitajan löytäminen on yks helkkarin suo. Melkee sais alkaa ettii ennen ku on raskaana. Jos me nyt lähdettäis liikkeelle siitä, että kotihoidontuki poistettais, niin olisi erilaisia valintoja. Yksi olisi toki jäädä kotiin hoitamaan lasta perheen toisen vanhemman tuloilla tai vuorotellen työaikoja. Kaikki eivät ole näin optimaalisessa tilanteessa, että sellainen onnistuisi. Toinen vaihtoehto olisi laittaa lapsi päivähoitoon, mikä maksaisi siis kunnalle sen about 500€/kk per muksu ja niitähän saattaa olla jopa pari alle 3-vuotiasta, ja palata töihin kuuliaiseksi veronmaksajaksi. Jos siis on töitä. Toivottavasti on. Ehkä ei ole. Sit pitäis hakeutua työttömäks. Mikä on muuten korvauksena ajatuksissani korkeampi? Siinä sitä sitten olis, työttömänä työnhakijana. Se ois se kolmas vaihtoehto. Ja siis, jos joku ei kokisi oikeaksi laittaa lastaan hoitoon 9-kuisena, niin sittenhän vaan olisi työttömänä. Ero taloudellisesti ei olisi positiivinen ja lähinnä olisi todennäköisesti henkisesti negatiivisempi. Yhteiskunnan “työtön laiska loinen” sen sijaan, että on kotivanhempi. Toki joillekin nämä ovat synonyymejä jo sellaisenaan.

Mutta niin. Olettaen, että ne kaikki kotihoidontuella elävät 10 000 naista laitettais nyt työelämään. (BTW. Naisten vika, että maa on ahdingossa ku kehtaavat olla kotihoidontuella, kun miehet ne paahtaa duunia. En ees aloita. En oo mikään feministien kärkiedustaja bloggaajissa todellakaan, mut jeesus mullakin nousee tosta karvat pystyyn tän 10 000 naisen työllistämisen uutisoinnin meininkiä seuratessa heti synnytystalkoo-lässytyksen perään, kun ei suomalainen nainen halua täyttää biologista velvollisuuttaan isänmaata kohtaan.) Mihin ne 10 000+ lasta laitetaan hoitoon? Pitäis vissii rakennella päiväkoteja. Hankkia sinne henkilökuntaa. Okei, rakentaminen tuo töitä, päivähoidon ammattilaisille tulee lisää töitä, mutta hetkinen. Kunnat maksaa  tän lystin. Verorahoilla ne maksetaan. Ei ne päikyt pyhästä hengestä synny, tarvii rahoittaa ja rakentaa ne päikyt. Ja sinne saadaan hoitajat ja opettajat mistä? Kun ei niitä tunnu nytkään riittävän? Tarttis vissiin kouluttaa jengiä. Maksaa opintotukea siltä ajalta kun opiskelevat tai pakottaa töihin siks aikaa ku opiskelevat, että voivat kolme vuotta tehä pers ruvella työtä ja opiskelua, että voivat sit tienata alle mediaanin seuraavat 40 vuotta. Ellei nyt siis keksitä, että laitetaan ilman koulutusta sinne väki kasvattamaan tulevia veronmaksajia ja tulevia sosiaali- ja terveydenhoidon asiakkaita. Anteeks, tän ei oo tarkoitus kuulostaa ikävältä, mutta kyllä mua kauhistuttaa ajatus lapsista kasvamassa asiaan perehtymättömien ihmisten valvonnassa ja paljonko se teknisesti kuormittaisi myöhemmin muita hyvinvointivaltion osia. Kun ei ole koulutettua väkeä huomaamassa ongelmia, auttamassa ja opettamassa. Ei kai kukaan laittais opettajaksi ihmistä, joka ei osaa itse lukea tai ole kouluttautunut opettajaksi? Opettajia ne varhaiskasvattajatkin ovat, joka ryhmässä on opeja. Ei tarhatätejä. Hoitajia ja opettajia. Molemmilla tutkinto. Mut joo, revitään jostain ne ammattilaiset käyttöön tässä teoriassa. Niitä tarvii 10 000+ alle 3-vuotiaalle lapselle vaan sellanen about 3000 lisää. Sit palvelulinja tai keittiöön joku, siivoojat ja huoltomiehet jne. Varmaa tarttis vihdoin nostaa sitä palkkausta, että joku kiinnostus lähtee alalle. On se toki varmaan jo itsessään nykytilanteessa duunin plus-puoli, että saa työtä todennäköisesti valmistuttuaan toisin kuin monilla aloilla, mutta en mä nyt tiedä kuinka houkuttelevaa tuo on, kun huomioi palkan ja työttömyyskorvauksen eron. Olis varmaan vihdoin pakko korkeammalla tasolla tunnistaa varhaiskasvatuksen palkat. Mut hetkinen. Lastenhoitajahan voi olla koulutukseltaan esim. lähihoitaja, joka vois siis olla myös ikäihmisten parissa töissä. Eli siis pitäisikö meidän miettiä julkisen puolen töitä yleisestikin ottaen? Nostaa vähän niitä sairaanhoitajien ja lähihoitajien palkkoja? Olis varmaan pakko. Mut hei, säästyypä kodinhoitotuet. Ei sinänsä, mun mielestä näillä aloilla pitäis nostaa palkkausta muutenkin, mutta tässähän ei olisi kyse siitä, että nostettais palkkaa, koska se pitää nostaa, vaan nostettais ehkä koska olis pakko säästösyistä.

Musta on järjetöntä, että tän poistamisen puolesta liputtavat on silleen “jeejee, laiskat töihin niin saadaan verorahoja”, kun tän kokonaistaloudellinen seuraus ei vaan mitenkään päin mahdu mun päähän kustannuksiltaan positiiviseksi ratkaisuksi jos ajatellaan julkisen puolen säästöjä siis. Ihan siis arvoasiat ja muut unohtaen, niin ehkä jollain pitkällä tähtäimellä todella radikaaleilla yhteiskunnallisilla muutoksilla tämä olisikin kannattavaa. Toki varmaan palkannoston sijaan kasvatettais lasten ryhmiä. Kyllä kato ala-asteellaki opettaja pärjää 21 oppilaan kanssa iisisti yksin, niin miks noilla alle 3-vuotiailla on siellä yks ihminen neljälle? Ihme kermaperseilyä. Eihän ne ees liiku vielä, istuttakaa syöttötuoleihin ja lukekaa satuja. Jotenkin musta tuntuu, että täntyyppinen taloudellinen ratkaisu ois sellanen, että kohta tarttis niitä hoitajia vielä nykyistenkin korvaajiksi ku ois uupumussairaslomia resurssien ylivenytyksen vuoksi. Ihan kaikenlaiset yksityiskohdat kiinnostaa, että oisko niistä tilastoja? Siis kun sairauskaudet on aika kytköksissä päikkyjen ja koulujen aikatauluihin ja pienten lasten vanhemmilla on reippaasti enemmän saikkuja yleensä, kun se oma nuhanenä pitää hoitaa kotona terveeks ennen ku käy tartuttaa kaikki muut, ja erinäisiä kustannuksia siirtyy niin työpaikoille kuin kunnille jo välillisestikin.

Ehkä en ole tarpeeksi viisas ymmärtääkseni, miten tämä on kansantaloudellisesti millään lailla kannattava idea, kun siis kyseessä on n. 4000 € vuosipalkka siitä, että joku työkseen kasvattaa tulevia veronmaksajia tähän yhteiskuntaan. Ja onnea jokaiselle, jonka mielestä kotivanhemmuus on helppoa ku heinänteko. On se tosi paljon helpompaa viedä se lapsi päikkyyn ja tehdä omaa duunia, jos se oma duuni on vieläpä mieluista. Vaikka siis onhan tää sellaisen alle metrin mittaisen pienen juopon lailla kommunikoivan ja välillä käyttäytyvänkin tykinkuulan 24/7 passaaminen ihanaa oikeesti, niin ei tää nyt mitään sohvalla rötväämistä ole, let me tell you 😀

Vielä jotenkin ymmärtäisin tän etuuden sitomisen ansioihin, mutta toisaalta, ymmärtääkseni lapsilisät ja kotihoidontuki on arvopoliittinen valinta jokaisen lapsen yhdenvertaisesta asemasta. Ja voin muuten kertoa, että me saatiin kotihoidontukea esikoisesta, vaikka oltiin molemmat töissä. Me käytettiin se + reippaasti lisää siihen, että työllistettiin yksi opiskelija lastenhoitajaksi kotiin ja hän maksoi veroja ja me maksoimme veroja. Lapsi meni päiväkotiin 2,5-vuotiaana. Eli sikäli se “rikkaiden perheiden” kotihoidontuki voi päätyä kiertoon sekin.

No entäs sitten ne arvot? Pitäydyn vielä alkuun taloudellisissa asioissa arvoasioissakin.

Suomi tarvitsee työtä, eli verorahoja. Kyllä. Mutta kun Suomi tarvitsee myös seuraavia sukupolvia, eli niitä lapsia, eli niitä vauvoja. Per jokainen kaksi aikuista tarvittais vähintään ne kaksi lasta, jos haluttas pystyä jollai rahalla elättää sitten seuraavat sukupolvet eläkeläisiä ja tätä meidän hyvinvointivaltiota. Ja itse asiassa mielellään vähän enemmän, kun kaikki ei voi tai halua saada lapsia, niin kiva jos joku sit hankkii kolme tai neljä. Lapsia voi vaikka vihata ja kannustaa vapaaehtoiseen lapsettomuuteen planeettaa silmällä pitäen, mutta talouspoliittisesti arvioiden, me tarvitsemme lapsia. Me tarvitsemme sitä, että nuoret aikuiset haluavat vanhemmiksi. Me haluamme, että lapsia syntyy tänne, jotta meidän tulevaisuus ei ole jotain muuta kuin hyvinvointivaltio. Suomen alhainen syntyvyys on jo nyt ongelma, saati jos vielä järkytetään entisestään ihmisten näkemystä siitä, mitä vanhemmuus olisi. Varsinkin kun suomalainen elinajanodote on sangen korkea.

Kotihoidontuki on pieni, pieni summa lapsiperheeseen. Mutta se on edes jotain. Se on monissa perheissä se asia, jonka varaan lasketaan. Se voi olla perheen ruoka-, ja bussilippumenekki, jos nuukailee ruoan suhteen. Ja toisen vanhemman tilipussista menee vuokrat, sähköt ja muut ylellisyydet. Jos sitä ei ole ja työllistymisnäkymät on kysymysmerkki, niin lastenhankinta siirtyy kauemmas tulevaisuuteen. Ja lapsiluku yleensä pienenee siinä tapaukessa, jos ensisynnyttäjä on 37-vuotias eikä 27-vuotias. Jo nyt akateemisesti kouluttautuneet ihan hyvin tienaavat aikuiset ovat skeptisiä lastenhankinnan taloudellisista puolista. Itse asiassa, lähes ironista on se, että lastenhoitajalle jää käteen 1700€, mikä on monille ajatuksena oikeesti sellainen, että ei halua siitä summasta alkaa hankkimaan omia lapsia. Ottaen huomioon perusmenot ja vaikka ruoan hintatason ja alati kohoavat pakolliset menot (just marmatin miehelle, että sama leipä joka makso ennen 3 e on hitaasti 4 vuoden aikana muuttunut lähes 5 euron leiväksi, mut jännästi palkat ei oo noussu samassa suhteessa). Kotihoidontuen poistamisen kaltaiset esitykset on sellaisia arvovalintoja yhteiskunnassa, jotka tuo mukanaan lisää epävarmuutta lastenhankintaa kohtaan, jos pandemiavuosi itsessään ei sitä jo tehnyt reippaanlaisesti.

Toki työvoiman saa sitten jatkossa ulkomailta, mitä sitä omia lapsia synnyttelemään maailmaa ylikansoittamaan. Jonkun kai ne on lapsetkin toki tehtävä, kun muuten ollaan kaikki samaan aikaan samalla linjalla eläkeaikana miettimässä, että kellä on vielä jerkkua tehdä töitä.

Voin muuten kertoa jotain. Mä edelleen välillä unelmoin kolmannesta lapsesta. Sillai ajatuksen tasolla, vaikka todellisuudessa olis kiva nukkua edes tän edellisen univelkoja vähä veke. Näin epävarmassakin tilanteessa tietämättä tulevaisuuden talousasioista, mä silti aina välillä mietin kolmatta lasta, ja koskaan ei tuu mieleen se taloudellinen puoli. Toki miehelläni on hyvin stabiili työpaikka, mutta en mä ees sitäkään ajattele, vaan yleisesti ottaen Suomessa kasvaneena aikuisena mä jotenkin elän siinä ajatuksessa, että Suomessa jos jossain talousasiat ei ole koskaan niin pahasti, että tänne ei voida synnyttää lapsia jokaikiseen yhteiskuntaluokkaan. Ja sen romuttaminen olis mun mielestä kriittisen paha juttu Suomelle. Jos miettii monia maita, raha on tärkeä mittari sille, uskaltaako lisääntyä. Saanko lapselleni koulutusta ja sairausvakuutuksen? Entä toiselle? Entä kolmannelle? Montako työtä tarvii vanhemmilla olla, että kaikki lapset saa suht. järkevään yliopistoon? Meillä näitä ongelmia ei ole. Joku voisi sanoa jopa liian reiluksi järjestelmäksi, että voi valtion rahoilla opiskella kahden alan maisteriksi, ja tällainen olisi ymmärrettävää, jos meillä olisi syntyvyysongelma toisin päin, eli tänne puskettais lapsia kovalla vauhdilla, kun kerta on niin taloudellisesti iisiä. Mut ku meillä on matala syntyvyys. Maassa, jossa päikyt ei maksa yhtä paljon ku vanhemman palkka ja neuvolajärjestelmä ei maksa pennin jeniä.

Kotihoidontuen poistaminen kuulostaa pieneltä asialta, mutta isossa kuvassa se vaikuttaisi monella tavalla ihmisten elämiin heikentävästi. Se lisäisi luokkaeroja ja jättäisi monilapsiset perheet vain “rikkaiden” oikeudeksi omalla tavallaan. Tai ehkä lastensaannin ylipäätään. Ellei siis jostain kaivella ensin erittäin minimaalinen työttömyysluku ja varmisteta kaikille 9-kuisen päikkyyn viejälle työpaikka. Väitän, että tällä olis vaikutusta myös maantieteellisesti. On paikkakuntia, joilla työnsaanti on hyvin vaikeaa ja työperäinen muutto olisi varmasti monille akuutimpaa, jos mielii saada töitä 9 kk vauvan maailmaan saapumisesta. Mitä käy infralle erikokoisissa kunnissa ja syrjäisemmille alueille? Mitä käy meidän monipuoliselle suomalaiselle kulttuurille, jos lapsiperheet hakeutuvat “työrikkaille alueille” ja pienet paikkakunnat autioituvat. Kuka hoitaa veronmaksun niiden syrjäseutujen sote-puolelle ja vaikkapa teiden ylläpitoon? Millaista on elämänlaatu näissä muutoksissa? Sanoisin, ettei kovin paljon parempaa ainakaan.

Jos meillä tosiaan on töitä jaettavana 10 000:lle ihmiselle, niin eikö näihin töihin ole tarjolla muuta kuin ne kotihoidontuella olevat “naiset”? Eikös kortistossa oo jonkun verran työkykyisiä aikuisia, jotka eivät ole kotiäitejä tai -isiä? Ja jos ei tosiaan ole työntekijöitä saatavilla näihin lukemattomiin työpaikkoihin, niin käsittääkseni meillä on oljenkortena myös työperäinen maahanmuutto. Ensin pitäis vaan saada Suomesta houkutteleva a) työntekijöille ja b) yrityksille, ja jälkimmäisen kohdalla helistään jo muutenkin pahasti. Yrittäjät ovat menestyvinä lähes myrkkyä yhteiskunnallisessa keskustelussa, rikkaita kusipäitä. Ja kun vaikka koronasuosituksissa ollaan kyseenalaistettu tekoja tapahtuma- ja ravintola- ja matkailualoilla, niin mitä ne yrittäjät ruikuttaa? Oisitte hei varautunu. Todellisuudessa kuinka moni on just nyt työtön tai lomautettu, koska nämä suositukset?

Ja siis en tiedä. Oonko mä asunut jossain kuplassa, kun en oo missää vaiheessa tiennyt, että meillä onkin törkeesti työpaikkoja ja ei työntekijöitä? Mä jotenki kuvittelin, että tilanne on toisinpäin.

Jätin omasta mielestäni tärkeimmän viimeiseksi, koska tästä voidaan olla eri mieltä enemmänkin. Mitä me Suomena olemme brändinä? Olemmeko vauraita? Olemmeko hyvinvointivaltio? Olemmeko tehokas suorittaja vai hoivaaja? Keitä me olemme? Millä voidaan paukutella henkseleitä? Tasa-arvolla, erityissairaanhoidolla, millä? Jos Suomi on brändi, millainen brändi se on?

Jokaisella yrityksellä on omat arvot. Sen yrityksen ydinperusta, sen yrityksen tärkein linjaus sille, miksi ja miten töitä tehdään. Jotenkin mä haluaisin ajatella, että lapset, viattomat ihmistenalut, ovat suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ytimessä yhtenä arvona. Lapsentahtisuus, lapsiperheiden tukeminen ja lasten tulevaisuuden turvaaminen. On mielestäni arvovalinta puhuakaan näistä asioista, ikään kuin lapsiperheet olisivat tämän kansakunnan suurin ongelmakohta, suurin menoerä ja suurin kriisinaiheuttaja. Mä mietin tätä asiaa tänään. Musta oli joskus hauskaa lueskella eräässä FB-ryhmässä kun puhuttiin vauraudesta ja sit kommenteissa jäätiin keskustelemaan, että yli 2 wc-paperin käyttö kusella käymisessä on kyllä liikaa ja säästöä sais ku tilais bulkkina jostain hevonjeerasta Serlan sijaan. Vaurastuminen ja pihistäminen kun ei oo musta sama asia. Toki säästää voi kaikesta, ja olla ostamatta noutokahvia vuoteen. Säästeliäisyyttä se mun mielestä on, mutta vauraudeksi en sitä sanoisi. Vaurautta ois mun mielestä se, että voi ostaa sen kahvin ilman, että se vaikuttaa merkittävästi elämään. Tai nappasta 4 ruutua vessapaperia. Jepjep. Ehkä hankala aasinsilta ymmärtää, mut tervetuloa mun aivoihin. Lähinnä haen sitä, että jos me halutaan ajatella olevamme edelläkävijä monessa asiassa, tasa-arvoinen maa, jossa vapaus ja hyvinvointi ovat kulmakiviä, tarvii muistaa, että se hyvinvointi on yhdistelmä montaa asiaa, taloutta ja tunnetta, kykyä ja kilpailukykyä, menestystä ja tukemista, vapautta ja johtamista.

Pelkistettynä nyt puhutaan siitä, että laitetaan 9-kuinen päivähoitoon 45 tunniksi viikossa, että saadaan ihminen tuottamaan verorahoja yhteiskunnalle. Voidaan kiistellä vuosisatoja siitä, mikä olisi oikea aika laittaa lapsi päiväkotiin. Niitä kiistoja värittäisi jokaisen “MINUN LAPSENI…” -tyyppinen aloitus. Joku tuntisi jonkun, jonka 5-kuinen oli onnellinen päikyssä, toisen tuntemat ulkomaalaiset lapset kaikki kasvavat lastenhoitajien kasvattamina ja talous voi hienosti ja jonkun oma lapsi on muita erinomaisempaan aikaan laitettu varhaiskasvatukseen, vaikka koko perheen piti asua autossa sen vuoksi. Keskustelu voisi olla loputon, ja sitä on siksi turha aloittaa. Siihen ei nimittäin mielestäni ole kuin yksi vastaus:

Oikea aika aloittaa lapsen varhaiskasvatus on jokaisella eri. Piste.

Jokainen lapsikin kun on yksilö. Ja aina ei voida tehdä ultimaattisesti pelkästään lapsen edun mukaisesti laittamalla hänet optimaaliseen aikaan hoitoon, vaan tilanteessa painaa perheen kokonaisarvio, joka sekin, kas kummaa, on yksilöllinen. Siinä sitten kompromisseillään paras mahdollinen ratkaisu.

Täntyyppinen poistamisehdotus ottaa mua nuppiin hyvinkin vahvasti sen takia, että se myötäilee hyvin monia muitakin viime aikaisia keskusteluja. On taloudellinen agenda. Nyörejä pitää kiristää. Ja vastauksena siihen kaivellaan vaihtoehtoa, jossa kavennetaan vapaus asiassa, jonka mun mielestä tulisi olla Suomen ykkösarvoja. Lasten hyvinvoinnin ei pitäisi olla kärsijänä taloudellisissa työntekijöiden luomispaineissa, jotta puolue jyräisi voittoon ensi vaaleissa. Ja sitähän tämä on, tietyn tavoitteen saavuttamiseen tarkoitettua kartoittamista. Kaikin puolin typerää, varsinkin kun jo pelkästään rahan kannalta arvioituna tää ei vaan vaikuta millään mittarilla loogiselta. Samaan aikaan haetaan perhevapaauudistusta, jolla kasvatetaan vanhempainvapaan korvattavuusaikaa ja moni nielee tämän täysin mukisematta hyvänä ideana, vaikka se on erittäin suuri taloudellinen rasite valtiolle. Siinä kun hyvin vahvasti ajajana on tasa-arvo miesten ja naisten välillä, että “saadaan isätkin kotiin”. Siis venytetään sitä vanhempainvapaan kautta 9:llä kuukaudella, joilta maksetaan korkeaa korvausta, mutta poistetaan minimaalinen kotihoidontuki, jotta ihmiset menee töihin pikaisesti. En mä nyt vaan tajua. Ja siis, huom. Mä en oikeesti usko, että edes Suomessa kukaan voi valtiotasolla pitää tätä hyvänä ideana. Ja tuskin tämä mihinkään johtaa. Mutta se on jo johtanut. Se on johtanut keskusteluun. Jonka on aloittaneet klikkiotsikoista elävät lehdet. Kun lukee jonkun iltalehden jutun tästä, siitä tulee väkisin sellainen fiilis, että jepjep, siellä ne kotiäidit saa hyvin massia vaan istumalla himassa.

“Tuki koostuu reilun 340 euron hoitorahasta ja enintään 180 euron hoitolisästä. Tuen määrä kasvaa, jos perheessä on useampia alle kouluikäisiä lapsia. Kotihoidontukea voi saada siihen asti, kunnes perheen nuorin lapsi täyttää kolme vuotta. Osa kunnista maksaa myös kotihoidon tuen kuntalisää.”
Suomeksi: Jos koko talous tienaa tosi tosi vähän, niin perhe saa tuon 180 euroa hoitolisää, joka nostaa potin yhteensä 520 euroon, josta maksetaan muuten sit kans verot. Että käteen jää joku 400 €. Tuen määrä kasvaa, jos kotona on muita lapsia, eli siis n. 100 e verran toisesta alle 3-vuotiaasta ja alle 70€ alle kouluikäisestä yli 3-vuotiaasta. Tukea voi saada kolmeen vuoteen asti, todellisuudessa todella harva käyttää sitä kolmeen vuoteen asti, vaan lapsi aloittaa varhaiskasvatuksen jo aiemmin. Jolloin tuki lopetetaan kokonaan, vaikka vanhemmalla olisi vain osa-aikaisesti töitä ja lapsi menisi osa-aikaisesti päivähoitoon.

En mä tiedä teistä, mut mulle toi lehtien muotoilu on jotenki sellainen kun se on jo näin ja näin paljon ja sit voi olla vielä enemmän ja kestää näin ja näin kauan ja siihenki voi saada ekstraa. Oikeen siis sataa rahaa taivaalta. Tätä on paljon nähtävissä nykypäivänä kaikessa uutisoinnissa ja lehtijutuissa. Koska sillä media elää. Klikeillä. Rahalla sen mukaan, mitä mainoksia näkee kuluttajat samalla kun lukevat totuutta muotoiltuna varsin tarkoituksenhakuiseksi. En mä keksi muita syitä, miksi isoilla lehdillä olisi tarkoituksenmukaista uutisoida ja kirjoittaa asioita sangen yksipuolisesti ja tietyin tarkoitusperin. Toisaalta kirjoittajan oma poliittinen näkemys ehkä vaikuttaa, tai lehden omistajien. Toisaalta vastakkainasettelu herättää tunteita, eli klikkejä, eli rahaa.

Mua jotenkin surettaa yhteiskunnallinen keskustelu tosi monessa asiassa ja erittäin vahva vallalla oleva vastakkainasettelu. Kotiäidit vs. uraäidit, lapsiperheet vs. veronmaksajat jne. Monessa tapauksessa joku on hyvinkin näitä molempia, mutta asioista ei keskustella me-hengessä, vaan toisiaan päin kiviä heitellen eri tiimeistä. Kun kattoo eilisiä tapahtumia Jenkeissä nii näkee, mitä seisoo tän tien päässä, kun kansa jakautuu kahtia sylkien vihaa toistensa päälle. Aivan sama pääseekö Biden presidentiksi asti tätä menoa ja aivan sama milloin ja miten ja kuinka naurettavaksi vastapuoli heittäytyy, sillä ongelma ei ole presidenttiehdokkaissa (pelkästään :D) vaan kansan jakautumisessa vastustajiksi toisilleen. Todellista valtaa ja vaikutusvaltaa ei voi saada sellaisessa tilanteessa. Tässäkin kotihoidontuen keskustelussa näkee, kuinka kotihoidontuella eläminen = kotona laiskottelua lapsen kanssa halien. Yäk. Loinen suorastaan. En tiedä ärsyttääkö mua asiassa eniten median tapa myydä yksipuolinen ajatus asiassa, ihmisten lammasmainan tapa niellä kaikki sanottu totena asioita kyseenalaistamatta vai se, että tähänkin on perkele käytetty sitä kallisarvoista verorahaa.

Mä koen, että on Suomen brändin hienoimpia puolia se, että meillä arvostetaan vanhemmuutta ja kotivanhemmuutta ja meillä annetaan lapsille mahdollisuus kasvaa vanhempien kanssa kotona. Joidenkin mielestä tälle ei ole tarvetta ja he voivatkin viedä lapset ammattitaitoisille ja osaaville, joskin alipalkatuille, varhaiskasvattajille laadukkaaseen hoitoon. Mutta kyllä mä haluaisin ajatella, että lapsen oikeus olla kotona vanhemman kanssa on aika olennainen osa meidän arvovalintojamme. Eikä pelkästään arvosyistä. Lapsen kasvaminen tasapainoiseksi yhteiskunnan jäseneksi on nuoralla tanssimista välillä jo nyt ja tällaisten muutosten vaikutus terveyden puolella voi olla merkittävä. Se voi olla merkittävä tekijä myös äitien ja isien hyvinvoinnin kannalta ja se voi näkyä nopeastikin erilaisina ongelmina valtion lompakossa sote-puolella, opetuspuolella ja rikospuolella. Mun mielestä perheen ja lasten vaaliminen ei ole pois valtiolta, vaikka perhe ajatuksena tuntuukin nykypäivänä kovin konservatiiviselta, melkein vanhanaikaiselta ajatukselta. Oli kyseessä minkätahansalainen kokoonpano, perhe on yksikkö, jonka dynamiikka on aina ainutlaatuinen, ja jotenkin näen sen kuitenkin perustana valtion hyvinvoinnille. Tällaisena konservatiivisena oikeistolaisena yrittäjänä.

Meni niin tai näin tämä esitys kotihoidontuen poistamisesta, niin sen vahinko on musta jo siinä, kuinka asiasta keskustellaan ja millaista vastakkainasettelua se herättää. Siksi halusin kirjoittaa tästä. Vaikken todellakaan asiantuntija asiassa olekaan. Mutta ehkä näistä ajatuksista joku saa jotain irti.

Kuvituksena kotiäitiyden absoluuttinen ja kokonaisvaltainen todellisuus, lumenvalkoisessa hangessa kirmaaminen puhtaissa vaatteissa leikkien aamusta iltaan ilman huolta mistään. Yhtä hymyä, leikkiä ja hyvää mieltä 24/7, joten korkea aika lakata nauttimasta siitä ja mennä töihin! 

(Kuvituksena oikeesti mun todellinen asu n. 6 päivänä viikossa eli Icepeakin ulkokerrasto, Sorelin kengät ja Kari Traan välikerrasto ja kaksi kerrankin kameran eteen innolla hypännyttä muksua alkuviikon lumileikeistä 🙂

22 thoughts on ““Poistetaan kotihoidontuki, että meidän hyvinvointivaltio säilyy”

  1. 2019 kirjoitit : ”Myös tietyn tason ylittävässä kahden ansiotulon perheessä ei mielestäni välttämättä olisi tarvetta maksaa kotihoidontuen perusosaa, vaikka lapsi olisikin kotihoidossa.”

  2. En ole tarkemmin perehtynyt keskusteluun asian tiimoilta, mutta tuli vain tätä lukiessani mieleen, että tekeehän joku niiden kotiäitien ja -isien työt sillä aikaa kun he ovat perhevapailla = veronmaksajien määrä pysyy käytännössä samana. Itse olen naisvaltaisella alalla, mikä tarkoittaa sitä, että tasaisin väliajoin joku jää perhevapaalle. Tämä on usein onnenpotku esimerkiksi jollekin työelämäänsä aloittelevalle kun saa sen 1-2 vuoden sijaisuuden, jolla käynnistää uraansa. En siis myöskään ymmärrä tuota logiikkaa että jos perhevapaat lyhenevät se tarkottaisi suoraan sitä että veronmaksajien määrä lisääntyisi.

    1. Eipä kuule välttämättä tee. Jäin äitiyslomalle ja firma jossa olen ei missään vaiheessa edes etsinyt minulle sijaista vaikka tiimi jossa olin töissä oli muutenkin ylityöllistetty. Että osa firmoista näkee asian säästämismahdollisuutena ja delegoi vaan työtehtävät eteenpäin.
      Enkä ole ainut, vaan ystävälläni oli ihan samanlainen tilanne kun hän jäi aikanaan äitiyslomalle

      1. Huh huh, täytyy siis myöntää että olen elänyt kuplassa tämän(kin) asian suhteen. Ei voi kun olla kiitollinen, että olen saanut työskennellä vastuullisissa yrityksissä.

    2. Mä olen ihmetellyt tätä asiaa myös, että oikeastaan olemalla kotiäiti /-isä tavallaan työllistät toisen ihmisen. Voi tosiaan olla, että jossain firmassa hommat vain delegoidaan eri tavalla, mutta pääasiallisesti tilalle palkataan sijainen. Itse siis mahdollistin joillekin työtä kuudeksi vuodeksi sen sijaan, että olisin ollut vain (vajaat) kaksi vuotta pois töistä. Nämä säästösuunnitelmat lasketaan aina jotenkin vain yhdestä suunnasta, eikä ajatella muita puolia ollenkaan. Jos nyt 10000 ihmistä on kotihoidontuella (todellako niin vähän), niin kyllä yli puolella on töissä sijainen, joka tuottaa verotuloja ja joka olisi todennäköisesti työtön, kun ei enää olisi sijaisuuksia, koska kaikki äidit olisikin töissä eikä kotona. Mun mielestä 10000 kotiäitiä /-isää on niin pieni luku, että todellakin katseet pitäisi kääntää siihen, että työttömät työllistyy, että kaikille löytyisi jonkun tasoinen työ jota pystyy tekemään. Enemmän olisin huolissani nuorista, jotka ei valmistu ammatteihin, koska ahdistaa niin paljon.

      Toiseksi mä en olisi pystynyt työntekoon, kun lapset oli vuoden ikäisiä. Kymmenet yöherätykset ja viideltä herätys töihin olisi ajanut mut pitkälle sairaslomalle. Eli säästin työnantajaakin, kun en edes yrittänyt töihin. Toisella tuplista oli korvakierre, jonka vuoksi olisi ollut yhden kevätkauden pääsääntöisesti lasta hoitamassa kotona, kun mieskin oli paljon ulkomailla. Mä olin silloin ihan loppu, vaikka sain olla kotona. Valkotakkiset olisi varmaan vieneet ja lapset huostaanotettu, jos olisin vielä töissä käynyt.

      1. Ja siis tää konsepti kai ajatuksenakin lähtee liikkeelle siitä, että tällä luodaan 10 000 uutta työpaikkaa 😀 Musta ois hienoa ensin luoda ne työpaikat ja sit kiristää ihmiset sinne töihin 😀 Ja siis kyllä tämä vanhempien jaksaminen on yksi tärkeä asia, mutta myös se henkinen puoli. Pakottamalla vaikka imettävä äiti eroon lapsesta töihin tällaisella aiheuttaa niin paljon henkisellä puolella, että kuinkahan motivoitunutta ja henkisesti jaksavaa porukkaa sitten töissä olis? Ja siis edelleen, miksi olisi ketään siirrettävä töihin, kun ei ole työpaikkoja nykyisinkään? 😀 Tässä käytetyllä retoriikalla voitaisiin ennemmin pakottaa opiskelijat töihin sitten opintojen ohella, poistamalla opintotuki? Yhdellä autetaan nuorta aikuista, toisella lasta välillisesti vanhemman kautta, eli missäpä ero? Enkä siis sano, että pois opiskelijoilta, vaan miksi just tää kotihoidontuki on nyt tää huikee keksintö, josta aloittaa 😀

  3. Aaaaaamen Anna! Loistava kirjoitus, allekirjoitan kaiken täysin. Juuri kaikki nämä samat asiat paasasin, kun näin uutisen kyseisestä typerääkin typerämmästä esityksestä. Edelleen myös valtava kiitos siitä, miten arvostat meitä vaka-ammattilaisia! <3 Kiitos, että äitinä tuot meidän alan ongelmakohtia esille.

  4. Aamen! Ja ennenkuin voi edes ajatuksen tasolla ajatella kotihoidontuen poistamista asiat varhaiskasvatuksessa on korjattava. Paremmat palkat, paremmat mahdollisuudet kouluttautua. suhdeluvut yms yms. Alle 2v ei ainakaan TARVITSE varhaiskasvatusta ja mielestäni kotihoidontuki auttaa perheitä siinä että he voivat lapsen pitää kotona jos niin haluavat ja se on jatkossakin suotava. Toivottavasti myös muut lastenhoito vaihtoehdot yleistyisivät mm perhepäivähoito tai yksityinen hoitaja kotona sillä ne on hyviä vaihtoehtoja pienille😊

  5. Aamen tälle! Siis niin taivahan tosia pointteja ja aivan samoja ajatuksia, mitä itselle heräsi tästä työryhmän totaalisesta aivopierusta. Ois varmaan pitäny työllistää tähän työryhmään yksi laiska kotiäiti, jotta tähän ois saatu vähän laajempaa perspektiiviä. Kun tuntuu, että ainoat, jotka tajuaa tän kauaskantoisemmat taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset on juuri meitä kotiäitejä.

  6. Anna, puhut erittäin tärkeästä asiasta. Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Itse olen jo “mummo iässä”, ymmärrän ja tiedän mitä lapset oikeasti tarvitsevat. Äiti on oikea ja paras ihan pienen lapsen hoitaja. Ja rauhallinen, turvallinen ympäristö. Ei alle kolme vuotias tarvitse valtavia virikkeitä, isossa laumassa tai jotain “varhaiskasvatusta”.
    Jos perheessä tai vanhemmilla on vakavia ongelmia elämän hallinnassa, asia on muulla tavoin järjestettävä. lapsen etu kaiken edelle.

    1. Sinänsä ymmärrän näkemyksen, mutta esimerkiksi omista lapsista huomaan sen, että toinen on aikaisemmin “valmis”, lapsen kanssa aina kasvaneena hän kaipaa seuraa ja leikkiä eri tavalla ja viihtyy hyvin pienessä lapsiryhmässä, eli en näe ajatuksen tasolla ehtoa vakaville ongelmille perheessä syyksi viedä lapsi varhaiskasvatukseen, vaan ennemmin koen, että kaikilla lapsilla on se oma ikä, jolloin on valmis. Meillä siis kokeillaan nyt päiväkotia tavallaan minitunneilla kerhoja korvaamaan, mutta katsotaan miten se lähtee, kun mahdollisuus on jättää vielä kotiin kokonaankin. Aika näyttää, tämä on oma tulkintamme lapsistamme nyt. Mutta toki kaikilla on varmasti mielipide optimista ja sinänsä jos vanhemmille ja lapsille sopii tilanne, niin miksei olla 3 vuotta yhdessä.

  7. Tämä! Samoja mietin itsekin eilen, että enpä ole aiemmin lukenut mistään et äideille olisi ne 10 000 ylimääräistä työpaikkaa, saati siitä minne ne lapset sitten hoitoon, kun nytkin jonotetaan hoitopaikkoja. 🤣🙈 Rahasumma on mitätön, mitä saa kotihoidontuella ollessa ja esim. Meillä täällä Itä-Suomessa maksettiin yhdestä lapsesta 360-380e kuukaudessa hoitopaikasta, kun molemmat vanhemmat töissä. Jotenkin tuntuu, että taas mennään perse edellä puuhun sen sijaan, että otettaisiin kokonaiskuva huomioon ja mietittäisiin pidemmällä tähtäimellä…

    Laskin joskus, miten suuri säästö tulisi siitä, että lapsilisien leikkaus olisi jätetty aikoinaan tekemättä ja sen sijaan se olisi kohdistettu niille, joiden perheessä vuositulot ovat esimerkiksi alle 30K. Niille pienituloisillehan sekin tulonsiirto on tärkeä elämiseen, ei niinkään kaikille ja voitaisiin luopua koko lisästä pienituloisimpien hyväksi. 🤔 Tää onkin sit oma aiheensa, mutta tulipahan mieleen. 🤗😊 Hyvä postaus! 👍🏻

    1. Just näin itsekin ajattelen, että kaikissa tuissa on varmasti tarkastamisen sijaa, mutta näin yksoikoinen lähtökohta on ihan katastrofaalisen simppeliksi vedetty 😀

  8. Asiaa!!! Olen samaa kihissyt itsekseni, vaikkei kotihoidontuki omaan elämänvaiheeseeni liitytään. Kaiken muun järjettömyyden lisäksi tässä on mielestäni paha tasa-arvoriski: kaikissa perheissä ja parisuhteessa elämisen kuluja ei todellakaan jaeta tasan ja usein sillä kotihoidontuella “kituuttaa” nimenomaan äiti. Sen poisto ei todellakaan välttämättä lisää työelämämahdollisuuksia naisille vaan saattaa kurjuuttaa entisestään huonossa asemassa olevien äitien taloutta – äitien joilla ei välttämättä ole edes kielitaitoa tai koulutusta hakea ja saada töitä

  9. Aamen! Taisit sanoa kaiken tekstissä, mitä itsekin ajattelin. Minä en myöskään ymmärrä, kuin otsikoita kotihoidon tuen lopettamisesta, että missä tämän asian järki piilee. Itse olen reilu puoli vuotta ollut kotihoidon tuella 2 kertaa.
    Käteen taisi jäädä silloin kun oli 2 alle 3-vuotiasta, n. 330€.tästä oli siis maksettu verot. Koko aika päivähoito maksaa toisesta 330€/kk ja toisesta n. 150€kk.Sanotaanko, että ei tällä rahalla ihan huvin vuoksi kotona olla 😄

  10. Ainakin tämän lehtijutun https://www.nurmijarvenuutiset.fi/paikalliset/3214089 mukaan alle 3-vuotiaan kokopäivähoito maksoi kunnalle 1957 euroa kuukaudessa ja osa-aikainen hoito 1174 euroa kuukaudessa. Yli 3-vuotiaan kokoaikainen hoito maksoi 1118 euroa kuukaudessa ja osa-aikainen hoito 671 euroa kuukaudessa.

    Alle 3-vuotiaan lapsen kerroin on 1.75 ja yli 3-vuotiaan 1, joten ryhmässä alle kolmivuotias vie käytännössä kaksi paikkaa. Aikuisten ja lasten suhde on yli 3-vuotiailla yksi kasvattaja per seitsemän lasta ja alle 3-vuotiailla yksi kasvattaja per neljä lasta.

    Näitä samoja juttuja oli jo 2010-luvun alkupuolella jolloin sain ekan lapsen. Tuolloin Jyrki Katainen halusi pienten lasten äidit nopeasti takaisin työelämään. Juttu vuodelta 2012: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nain-lapsiperheita-yritetaan-kurittaa-milloin-mitakin-etuutta-halutaan-karsia/1884908#gs.plrnae

    1. Ohhoh, aikamoinen hinta! Oma arvioni pohjasi siihen, kun juttelin joskus perhepäivähoitajan kanssa, mutta onhan toi aikamoinen kuluerä 😀 Luulis, että äitien pitäminen kotona lasten kanssa, tai vaikka isien, olisi säästöerä tilanteessa, jossa töitä ei muutenkaan riitä kaikille 😀

  11. Jos valtio haluaisi mammat töihin, niin kannattaisi ehkä ensisjaisesti helpottaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Tällä hetkellä kaikki mallit nojaavat ajatukseen, että henkilö on binäärisesti joko töissä tai ei ole töissä, mutta kuitenkin todella moni pienten lasten vanhempi, jolla on vaan mahdollisuus tekee esim. lyhennettyä työaikaa tai vajaata viikkoa. Valitettavasti tämä mahdollisuus on useimiten vaan joko korkeasti koulutetuilla, erilaisilla itsetyöllistetyillä tai tekemällä osa-aikaisella sopimuksella (joiden kirjoittamisesta työntekijöille on muuten jostain syystä tehty aivan käsittämättömän hankalaa).

    Jos työelämässä olisi enemmän joustoa, voisivat vanhemmat paremmin tehdä sen verran töitä kun sen hetkiseen elämäntilanteeseen sopii. Pikkulapsiperheessä ne elämäntilanteet kun tuppaavan muuttumaan, ja burnoutin partaalla keikkuvat vanhemmat tuskin ovat ihan parasta lapsilleen tai edes sille työnantajalle. Jos työnantajat voisivat helpommin tarjota tilapäisiä joustoja, vapaita ja työajan muutoksia niin kynnys palata töihin aiemmin olisi varmasti matalampi. Nykytilanteessa työnantajan on monesti helpompi vain sanoa ei, kun lähteä laskemaan ja viikkaamaan erilaisia byrokraattisia origameja, että osittainen työaika tai työtehtävien tilapäinen muutos saadaan menemään laillisesti ja palkanmaksu kohdilleen.

    Kotihoidon tuen poistaminen iskisi myös ikävästi niihin, joilla tarkoituksena on pyrkiä lasten osalta pieniin ikäeroihin. Aika monessa perheessä tämä tuntuu olevan tavoitteena, ja töihin paluu puoleksi vuodeksi ei useimiten ole kaiken sen vaivan arvoista…mutta jollain nyt kuitenkin pitäisi myös elää. Kotihoidon tuki ei varmasti riitä kenellekkään kaikkiin menoihin, mutta varsinkin tiukemmalla budjetilla eläville on varmasti ihan tärkeä raha.

    1. Kyllä, ja tässä tarttis myös huomioida se, että jos se työn määrä pienesti palkatulla alalla on vaikka 700 €/kk tienestillä, niin motiivi lähteä uudelleenjärjestämään arkea on vähän heikko, jos ero ei ole valtava. Tai siis lähinnä jos on tehty hirveän hankalaksi sekä byrokratian kannalta ja töiden kannalta, niin on korkeampi kynnys tehdä. Esim. opiskelijoiden palkkaraja opintotuelle on tosi matala, ja monelle sen hahmottaminenkin on niin työläs asia, että sitten ei oikein osaa hahmottaa kokonaisuutta ja sitä, että voi kuitenkin tehdä töitä samalla.

      Ja oon ihan samaa mieltä, muistan kun mieheni oli osittaisella vanhempainvapaalla, koska jousti työnantajaan päin työpaikan muuttumisen myötä ja pitikin vähemmän vapaata kuin alunperin oli tarkoitus. Tää vaikutti lomiin ja ei olisi vaikuttanut, jos olisi joku pikkuero ollut asiassa. Ja moni työ on nytkin pystynyt siirtymään etäilyyn, jossa joustaminen sekin voisi helpottaa montaa perhettä.

      Ja kyllä, auttamatta muutos toisi taloudellista taakkaa moneen perheeseen, jossa ajatus on vaikkapa 2 vuoden ikäero, jonka jälkeen “kun lapset on tehty” täyspäiväinen paluu työelämään ja esim. talous on mitoitettu niin, että perhe pärjää sen reilun vuoden kotihoidontuella ja toisen palkalla, ja siinä voikin tuntua aika raskaalta taakalta tuollaisen poistaminen.

      Taloudellisia negatiivisuuksia tässä on musta paljon, mutta suurin on silti mun mielestä arvojen puolella ja nimenomaan siinä lasten oikeudessa kotihoitoon. Ketään ei toki pakoteta töihin, mutta välillisesti tavallaan kyllä ja myös arvopoliittinen viesti on sellainen, että näin tulisi tehdä. Heti sen perään, että ensin on syyllistetty vanhempia kiintymyssuhteiden luomisesta ja liian aikaisin varhaiskasvatukseen palaamisesta.

  12. Kotihoidontuki on alunperin ollut ideana hyvä ja toimiva, mutta nykyään jotkut perheet laittavat ne rahat täysin muuhun ei lapsiin vaan viinaan, lentolippuihin jne. Tiedän sellaisia perheitä jotka säästävät kotihoidontuet “turhuuksiin”. Tuossa voi olla yksi syy kritisoida ko.tukea, kaikilla se ei mene tarpeeseen.

Leave a Reply