2020 numeroina

Ja niin se vaan meni, taas yksi vuosi. Huomenna tarvii taas opetella käyttämään uutta numeroa vuosiluvun perässä, miettimään montako vuotta vanha sitä itse onkaan ja millainen vuosikokonaisuus tulee olemaan tämäkin alkava vuosi. 365 päivää tuntuu hirvittävän pitkältä omalla tavallaan, ja tavallaan niin lyhyeltä. Eihän siitä ole hetki kun seisoin terassillamme ihmettelemässä ilotulituksia ja nyt pitäisi valmistautua seuraavaan samanlaiseen hetkeen. Vuosi meni nopeasti. Toisaalta kun täytin vuoden tapahtumia ylös, niitä oli hurjasti. Nämäkö kaikki olivat tänä vuonna? Vuosihan oli hirvittävän lyhyt ja nopea. Aika on muuttuva käsite, tulkinnanvarainen, sillä eihän vuodesta 2011 ole kuin hetki ja samalla vuosi erossa lapsistani tuntuisi suorastaan mahdottoman pitkältä ajatukselta.

Tämä vuosi oli vähän kaikkea. Lyhyt ja ällistyttävän pitkä, raskas ja kuitenkin poikkeuksellisen ihana. Rakastan vuoden vaihtumista, sillä se antaa puhtaan sivun. Uuden kalenterin, hetken aikaa miettiä mennyttä vuotta, hetken nauttia positiivisista muistoista ja huokaista helpotuksesta unohtaen negatiiviset tai edes jotenkin laittaen ne sellaiseen pieneen lokeroon mielessä, jossa ne on nyt menneisyyttä. Ne on vuotta 2020. Luulen, että tämä päättyvä vuosi opetti meille kaikille, että siitä huolimatta kuinka ilolla 2020 otettiin vastaan “gonna be best year ever!” -iloitsemisin, oli se aikamoinen pyörremyrsky. Jokainen tänä vuonna todennäköisesti kuulee pienen äänen päässään, joka skeptisesti kommentoi jokaista “2021 on parempi!” -tyyppistä iloa. Ehkä 2020 lisäsi realismia, varovaisuutta ja jopa pessimistisyyttä monissa, mutta toisaalta ehkä se myös opetti laittamaan auki olevaa rotsia tuulisella kelillä kiinni ja pitämään kauluksista. Molemmissa puolensa, ehdottomasti.

Jokaisen vuoden sellainen henkinen merkitys yleensä tulee vahvemmin mieleen vasta myöhemmin, mutta numeraalisesti vuotta pystyy varmasti arvioimaan jo tänään. Muistan kun vuoden alussa päivittelin koronalukuja livenä hyvin paljon ja seurasin maailmanmenoa tosi silmä tarkkana. Lopetin sen, kun alkoi käymään liian ahdistavaksi, muttei ole mennyt varmaan päivääkään ilman, että silmään olisi osunut numeroita. Numeroita, jotka kuvasivat vuoden kehittymistä  koronan valossa. Mietin tätä vuotta numeroina yleisesti ottaen.

Vuosi 2020 oli numeroina…

384739847. Valvottua tuntia yöllä. Sinänsä merkillistä, sillä vuodessa on n. 4000 yötuntia, mutta jotenkin tässäkin onnistuimme ylitse odotusten. No ei, mutta vuosi sisälsi kyllä paljon paljon paljon unettomia tunteja yöllä erilaisissa vauvavuoden vaiheissa, hammaskivuissa ja harmeissa.

214 Instagram-kuvaa ja 190 blogipostausta. Ehkä mun kaikkien aikojen hiljaisin vuosi blogin puolella, varsinkin loppuvuoden osalta. En voisi sanoa, että luovuus olisi ollut hukassa, enemmänkin ehkä arki vei mukanaan ja mieheni palattua töihin, kotivanhemmuuden pääpaino jäi minulle ja vuorokauteen jäi ykskaks entistä vähemmän tunteja. Alkuvuonna tilanteeseen tulee onneksi pieni muutos ja mulla on hieman enemmän tunteja käytössäni ja alkuvuonna myös blogin osoite tulee muuttumaan. Kerron lisää siitä lähempänä. Ylipäätään IG storyt ovat olleet usein spontaanina julkaisualustana mulle jotenkin helppo ja mukava, ja todennäköisesti siellä tulee jatkumaan julkaiseminen samanlaisen spontaanin epäspontaanina.

12. Labratestiä, sekä verikokeita, että koronatestejä. Rauta-asioita seurattiin ja muutenkin terveyspuolella on tapahtunut paljon. Rauta on ensimmäistä kertaa alkanut imeytymään ja muutenki terveysasiat on tänä vuonna edenneet. Sain tietää olevani laktoosi-intolerantti sattumalta ja moni ajoittain pohdituttanut asia on tänä vuonna selvinnyt. Samalla tuntuu, että jokainen pieni yskä/nuha on noussut jotenkin huomionarvoiseksi ja nenää on tökitty useemmin ku muuten viiden vuoden aikana.

6. Kuusi kuukautta ADHD-lääkkeiden kokeiluja ja annoksen testailua. Vuotta eniten mullistanut asia, jopa koronaa enemmän. ADHD-diagnoosi, sen mukanaan tuoma terapia ja lääkitys on olleet vuoden tärkein muutos itselleni, sillä olen tänä vuonna oppinut itsestäni kuin koskaan aiemmin ja osannut nauttia ja keskittyä positiiviseen aivan eri tavalla kuin ennen. Olen onnellinen ja onnekas, että olen saanut superhyvää hoitoa ja että mulle löytyi ihana terapeutti! Tämä vuosi olisi ollut hyvin erilainen ilman tuota loppukevään mukanaan tuonutta ymmärrystä ja itsestä oppimista.

0. Kymmenistä vauvavuoden väsymyksessä ja kaikessa korona-arjen mökkihöperöitymisessä syntyneistä riidoista ja kinaamisista huolimatta 0 avioeroa. On ollut useitakin hetkiä, kun on tehnyt mieli heittää puolisoa sormuksilla päähän, todeta, että I’m out ja ajaa niin pitkälle ku bensatankilla pääsee. Siitä huolimatta aina on saanut laskettua kymmeneen, sataan tai vaikka tuhanteen ja taottua molempien päähän ymmärrystä siitä, kuinka poikkeuksellisen kuormittavakin tämä vuosi on ollut. We made it! Me selvittiin vauvavuodesta koronavuonna, eikä kumpikaan vihata vielä toisiamme, joten ainakin tämä koettelemus vahvisti meitä.

-12. Vaaka näyttää about 12 kiloa vähemmän kuin vuoden alkaessa. Osittain tietoisesti, osittain muuttuneen elämänrytmin- ja tyylin sanelemana ja toki koska vuosi alkoi 3kk synnytyksen jälkeen, eli ei ehkä ihan “normaalista” tilanteesta.  Olen omassa “optimipainossani”, mutta ennen kaikkea on ollut ilo nukkua sikeää unta ja voida paremmin ja tasapainoisemmin.

2. Ulkomaanmatkaa. Yksi ennen koronaa ja yksi Viroon kesällä. Siinäpä ne. Poikkeuksellisen hiljainen vuosi, mutta yllättävänkin vahva sielunrauha asian suhteen. Matkakuume ei ole nostanut päätään, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus useinkin tänä vuonna.

104. Valokuvausasiakkaan kuvagalleriaa. 3kk jatkunut valokuvaus-liiketoiminta on tuonut mielettömiä kokemuksia ja on ilo jatkaa sitä ensi vuonna.

13. Valmista taulua ja 2 vaiheessa olevaa luonnosta. Maalaaminenkin on jäänyt nyt syksyllä vähemmälle, kun aikaa ei ole juuri ollut, mutta odotan innolla ensi vuodelta omaa aikaa ja aikaa maalata ja leipoa ja tehdä kaikkea sitä, mistä tykkään.

200. Syötyä Pätkis Crunchia. Ainakin. Kiitos Fazer, jatketaan ensi vuonna 😀

1. Pieni suuri unelma, joka toteutui tänä vuonna. Kun sain syliini Daisy-pesukarhun, tuntui, että mun sydän vähän vyörysi yli onnesta. Pesukarhut ovat jo muutaman vuoden aiheuttaneet mussa suuren suurta iloa, ja kattelen usein pesukarhu-videoita. Daisy-pesukarhun paijaaminen oli yksi vuoden ehdottomasti ikimuistoisimpia hetkiä.

5. Uintia Suomen luonnossa. Tämä on viisi kertaa enemmän kuin edellisten 10 vuoden aikana.

16. Uutta kahvikuppia taloudessamme. Okei, mä alan ymmärtää, miks mun miehen mielestä mulla on pieni astia-addiktio. Toisaalta, se rikko tänä vuonna niitä ainakin 4. Veikkaan, että osan tarkoituksella.

1. Uusi perheenjäsen. Siskoni 11-kuinen poika on ehkä söpöin asia, mitä tapahtui tänä vuonna. Pikkuinen sinisilmäinen pullaposki teki minusta tädin 11 kuukautta sitten ja on aivan älyttömän ihana pieni ihminen ♥

1000. Tapettua ruukkukukkaa. Ainakin. Mun kesällä aloittama projekti “viherkasveista kotona sisäilman takia ja opettamassa esikoiselle huolenpitoa ja tuomassa henkistä hyvää oloa, koska kukkien hoidosta saa hyvää mieltä”päättyy siihen, että meidän kotona on 0 viherkasvia. Ens vuonna en ees yritä.

0. tehtyä macaronia tänä vuonna. Avainasemassa siihen, että tuo ylempi 0 mahdollistui, väittäisin 😀

0. ruohonleikkauskertaa. Kiitos Roope-robottiruohonleikkuri. Avainasemassa siihen, että tuo ylin 0 mahdollistui, väittäisin 😀

38. Minuuteissa oma ennätys vanteen pyörittämisessä. Olen erityisen ylpeä.

366. Päivää, joina tunsin itseni rakastetuksi, joina tunsin rakastavani. Joina tunsin onnea, iloa ja hyvää. 366 päivää, joita en yhtäkään vaihtaisi, koska niihin jokaiseen on kuulunut mun perhe, ja niihin jokaikiseen on kuulunut mun pienet pojat ja heidän kanssaan halaaminen ja läheisyys. 2020 en ollut nimittäin kertaakaan vuorokautta erossa lapsistani ja jokaikinen päivä he ovat tuoneet minulle onnea ja iloa. 2020 varmisti siinäkin yhden ekstrapäivän, eli ei kai se kovin huono voinut olla siis 🙂

Mitä numeroita teillä jäi erityisesti mieleen tältä vuodelta?

4 thoughts on “2020 numeroina

  1. Siis tämä “kymmenistä vauvavuoden väsymyksessä ja kaikessa korona-arjen mökkihöperöitymisessä syntyneistä riidoista ja kinaamisista huolimatta 0 avioeroa” kuvaa niin myös meidän vuotta 2020. Mies on ollut koko vuoden meidän kanssa kotona mikä on maailman ihanin asia ❤. Välillä kuitenkin tuntuu että voisin tunkea se pysyvästi asumaan autotalliin.
    Muita lukuja 1 kertaa lakatut sormen kynnet, 4 kertaa tavattu maailman rakkainta isomummoa, 1krt käyty kasvohoidossa.

  2. 1 aloitettu puutarhuri koulu, joten uskallan kommentoida tuota viherkasvi asiaa. One word, liikakastelu. Kannattaa tutustua mullattomiin kasvualustoihin, niitä on tosi vaikea ylikastella ja juuret saa hyvin happea. Ihanaa uutta vuotta Annalle ja muille !

  3. Heei, oliko tarkoituksella Strictly Stylen Hannan kuva tuossa kuvakollaasissa postauksen alussa? 😀

    Tämä oli kiva postaus ja olipa suloisia kuvia perheestänne! 🙂

Leave a Reply