Hyvää joulua!

Edellinen postaukseni sisälsi valoja, koristeita ja jouluherkkuja, joten tuntuu melkein höpsöltä kirjoittaa heti perään tästä, mutta koen tämän silti tärkeäksi. Nimittäin tänään on jouluaatto, joka on varmasti monille ilon juhla. Toisaalta joulunaika on yksi stressaavimpia aikoja. Lahjat, ruoat, ystävät, läheiset jne.

Tämä vuosi on ollut ihan poikkeuksellinen ja se on entisestään varmasti lisännyt joulustressiä. On lasten odotuksia (lähinnä vanhempien omassa päässä suureksi osin), on omia odotuksia ja tavoitteita ja on järkyttävän paljon syyllisyyden, epäonnistumisen ja surun tunteita. Vuosi oli monille taloudellisesti kuormittava ja varmasti jättänyt myös henkisiä arpia sosiaalisiin suhteisiin ja perheisiin monellakin tapaa. Tänä vuonna ei välttämättä ole mahdollista järjestää sellaista joulua kuin edellisinä vuosina. Tai millaisesta haaveili. Enkä puhu nyt vain materiasta.

Perheet ja läheisyys on tänä jouluna tavallistakin enemmän esillä. Isot perhejoulut ja vierailut muiden luona voi olla mahdotonta järjestää ja yksinäisyys voi monilla painaa. Ja toki on paljon heitä, jotka ovat jo valmiiksi yksineläjiä, joille joulu on entisestään raskasta yksinäisyyden tunteen huipentuessa. Moni varsinkin terveydenhuollon ammattilainen on tänäkin jouluna töissä, eikä voi olla kotona perheen kanssa. Iso kiitos heille siitä, tänään se on todennäköisesti vieläkin raskaampaa, olla auttamassa muita pois oman perheen luota. Toisaalta perhejoulu voi jäädä toteutumatta altistusten tai karanteenien takia jo senkin vuoksi, että ottaa varman päälle tai on saanut tiedon altistumisesta. Kaikkea ei ole voinut välttää, esimerkiksi töissä käyvät ihmiset, joten jollain perhejoulu on voinut olla valinta palkkatyön ja perhejoulun väliltä. Aika monessa kodissa joulunalusaika on ollut tänä vuonna hyvin poikkeuksellinen. Se, mitä itse pidämme itsestäänselvyytenä voi olla se tavoitteiden ja haaveiden joulu aika monessa kodissa.

Joulu on somen tietyllä tapaa kulta-aikaa. On övereitä askarteluja, övereitä lahjoja, övereitä kattauksia. Övereitä kaikkia. On niin hienoa, kiiltävää, uutta ja kaunista. Somessa joulu näyttää helposti kaikilla yltäkylläiseltä, iloiselta, onnelliselta ja kauniilta. Mun mielestä somen ei tarvitse olla oman likapyykin pesutupa, mutta toisaalta some tällaisenaan voi tuoda älyttömän paljon painetta. Kun “kaikkien muiden” lasten joululahjakääreistä löytyy uudenkarheita kalliita leluja ja pöytä notkuu herkuista ja kauniista ruoista ja omassa perheessä on jouduttu kiristämään lompakonnaruja tänä vuonna poikkeuksellisen paljon, ei varmasti hymyilytä. Tulee epäonnistumisenkin fiiliksiä. Ja kun jokaikinen somekuva on kiiltoa ja koristetta ja kaunista, tuntuu se helposti siltä, että koko muu maailma elää tuollaista hetkeä ja tulee yksinolon ja syyllisyyden fiilis, jos se oma joulu ei olekaan ihan sellainen kuin haluaisi.

Mutta tiedättekö mitä? Joulu se on niiden kuvienkin takana. Siellä voi olla sokerihepulissa olevia lapsia, perheriitoja tai mitä tahansa. Jollain varmasti onkin maagisen taianomainen ja täydellinen joulu, mutta aika harvalla se on 100% sitä. Jollain menee joulu ihan pilalle, koska yksi ruoka kymmenen joukossa ei onnistu ja toisilla tapahtuu kotona sellaista, mitä muut eivät osaisi edes kuvitella. Some on vain kansikuva kirjaan, jonka sisältö ei näy muille. Siksi jokaista elämää, ja vaikkapa joulua, tulisi arvioida vain yksittäisenä, vertaamatta muihin.

Mä en oo koskaan ollut hirveen “joululojaali”. Perinteet narikkaan ja koko joulu oli vähän yhdentekevä ajoittain. Kerran vietettiin joulua itsenäisyyspäivänä ja oliko peräti samana “jouluna”kun kaksi mun ystävää (perheelleni hyvin tuttuja naamoja) ilmestyivät paikalle melko spontaanilla idealla ja pelasimme punaviini-hiprakassa Aliasta ja nauroimme ihan hirveästi. Ei ollut ihan täydellisiä hopeisia pähkinänsärkijöitä ja lahjakasaa kuusen alla, mutta oli hyvä seura ja hauska ilta. Ainiin, sitä vietettiin etupeltoon koska mä olin häippäsemässä jonneki reissuun joulun ajaksi. On tullut vietettyä jouluaatto Balilla uima-altaassa ja on tullut vietettyä jouluaatto ulkomailla useammin kuin kerran. Lasten myötä oon oppinut hirveeksi Jouluttajaksi. Toissavuosi meni vielä ulkomailla kun Dante pomppi tonttulakissa Australian rannalla, mutta sen jälkeen ollaan katsottu kalenteria aina sen mukaan, että lapset saisivat kokea perhejoulun kotona. Koska lapsille joulu on maaginen. Ja samalla se lasten joulu on keventänyt omaa ajatusta joulusta vähemmän täydelliseksi. Servetinrenkaat ja kattaukset ja muut tuntuu loppujen lopuksi aika vähäpätöiselle, eikä kalliille lahjoillekaan oo tarvetta. Mantelilla varustetun riisipuuron keitti eilen alle kolmella eurolla ja leffamajan sai kasattua kotoa löytyvistä patjoista ja tyynyistä.

Mä oon sellanen yksityiskohtien ihminen usein. Haluan kaiken vimpan päälle. Oon oppinut lapsiltani paljon. Ei se ole se tämä päivä. Se ei ole joulun juju. Joulun juju on mielikuvitusleikit talon katoilla viipottavista tonttulakeista ja kaikki se hauska odotus ja satuilu. Paperiaskartelut ja yhteinen aika. Onko se juuri tänään, huomenna tai ensi viikolla, ei ole niin justiinsa. Mä halusin jättää kodin siistiksi ja lähteä hieman spontaanistikin siskoni luokse viettämään joulua niin, että palattaisiin puhtaaseen kotiin. No, koti jäi pommiksi, viimeisen lahjan iskin pakettiin viisi minuuttia ennen lähtöä ja kotona odottaa joulusiivous joulun jälkeen. Mutta ei se haittaa. Ei mun suunnitelmat, niiden muuttuminen tai mikään muukaan, tee joulua. Joulun tekee oma hetkellinen rauha omassa mielessä. Eikä mua rehellisesti kiinnosta yksikään yksityiskohta tai kenellä on kauniimpi joulupöytä tai mikään muukaan. Toivon, että lapsillamme jää tästä päivästä positiivinen muisto. Se tekee sellaisen mullekin. Ja kaikki muu on merkityksetöntä.

Iloista ja positiivista, huoletonta ja stressitöntä joulun aikaa kaikille seuraajilleni, joulunviettonne tavasta riippumatta! ♥

4 thoughts on “Hyvää joulua!

  1. Kiitos tästä todella ihanasta teksistä. Oon jotenkin aivan monttu auki seurannut somen kimallusta. Järjelläni tajuan kuvion, mutta silti tunteet meinaa jyrätä ja tulee itelle epäonnistunut fiilis. Oon samaa mieltä, että somen tarkoitus ei ole olla mikään kaatopaikka ja likapyykki, mut sitä oon miettinyt, et eikö se voisi olla jotenkin kuitenkin paikka, jossa samaistua…tai miten sen nyt muotoilisin. Elämänmakuinen? Olisiko se se sana. Mielestäni sä olet onnistunut tässä. Sulla on valtavan upeita kuvia ja juttuja ja vaikka mitä,mut silti kerrot myös syvästi inhimillisiä juttuja ja rehellisen tuntuisesti kerrot myös epäonnistumisista jne. ❤

  2. Ihana kun kirjotit tästä. Ite just eilen havahduin ja tuli paha mieli, kun mulla on ollu niin ”hienot suunnitelmat” ja sit nipotin aattoaamuna mun lapselle ihan turhasta. Niin hölmöä multa raataa itseni ihan kiukkuseksi ja stressaantuneeksi joulua varten. Tykkään kyllä panostaa, mutta pitäis muistaa mikä on oikeesti tärkeää ja antaa lasten nauttia joulusta. No, tästä jatketaan paremmalla mielellä 😀 Ihanaa joulua teille!

Leave a Reply to Annika. Cancel reply