Vanha ja uusi

Täs on pariin otteeseen käynyt vyötärön ympärysmitta aika jännissä lukemissa vuosien varrella, joten kun sain taas tossa keväällä nahkahameeni pitkästä aikaa päälle, oli ensimmäinen ajatus, että ei taida jaksaa kolmatta kertaa tätä samaa rumbaa. Oon tyhjentänyt varastoon ja takas mun lempivaatteita niin monta kertaa, että ei ees naurata. Millon ei mahdu, millon on liian isot. Myydäkö vanhat vaatteet vai odottaa, että niihin mahtuu / niitä isompia tarvii vielä? Arghh. Sit katon tota miestä, jolla on kymmenettä vuotta ne samat farkut mut samat kaks lasta ku mulla. Jotenki vähän epäreilua. Mut niin, onneks lempihame mahtuu hyvin vielä päälle. Tää on jo niin vanha, etten enää ees muista. Sanoisin veikkauksena n. 2012, mutta  varmaks en tiedä. On kerran kavennettu vyötärö ompelijalla, koska mun vyötärö ja lantio on eriparia, ja jos joku on hyvä vyötäröltä, on se takuuvarmasti pieni lantiolta.

London, 2015 – Let me pose looking dreamy at the trash cans outside of the photo frame

Lempäälä 2020 – Virnistä ku hullu suunnaten katseen no, naapuritontin roskakatokseen miehelle ilmoittaen “Nonii, mun juna lähtee 8 minuutin päästä ja asemalle on 4 minuutin ajomatka, joten nappaa nyt nopee joku kuva.”
“Mikä sun suupieliä vaivaa, näytät ihan oudolta tässä!”
Kiitti, se on ihan hyvä nyt noin.

Jotenkin tänään kun puin tän hameen, tuli mieleen Lontoo-ajan asukuvat, joissa tätä oli paljon. Muistanette? Tämä, joku yläosa ja farkkupaita oli ihan mun lemppariyhdistelmä ja pidin sitä tosi paljon. Aikana siis kun pukeuduin muuhunkin ku trikoisiin. Tänään oli kerrankin oikeasti työmeno, eikä etäpalaveri pyjamahousuissa, joten jätin mun rakkaat trikoot kotiin ja puin sukkikset ja hameen. Manasin tätä asiaa jo siinä vaiheessa ku kiskoin sukkiksia jalkaan. Mukavaa tästä ei tule. Mut en mä voi ehkä ihan 32-vuotiaana vielä ihan aina käyttää vaan niitä trikoita. En tiedä syytänkö lapsia vai koronavuotta. Koronavuotta, koska ei oikeesti oo minne mennä yleensä. Ja huomaan, että lasten ja tän vuoden myötä mun pukeutumis”taito” on ihan jäissä. Siis ei vaan leikkaa enää yhtään, mitä yhdistää ja mihin. Etin tota Lontoo-kuvien harmaata paitaa ja mietin, että se olis ihana. Se ei löytyny ja olin ihan hukassa heti. Otin sit tänhetken lempineuleen ja totesin, että se leventää vyötäröltä noin 20 cm, mut ihan sama. Söpö se on silti.

Mut siis oikeesti, tuntuu, etten enää osaa yhdistää omalle kropalle sopivia vaatteita jotenkin kivasta ja ennakkoluulottomasti. Niiku joskus 2013-2015. Ei sinänsä ihme. Pue vauva, valites vaatteet 3-vuotiaalle, vaihda vaippa, pue uudelleen, vaihda 3v:n paita, jolle tippu jotain, huomaa olevas myöhässä, heitä päälle joku iso paita, leggarit, ja takki ja säntää ulos ja harjaa tukka ekoissa punasissa valoissa. Siinä mun tänhetkinen pukeminen aika pähkinänkuoressa 😀 Täytyy alkaa taas harjotella. Toisaalta kirjotin eilen Instassa Stadiumin myyälle sanat “tarvii varmaan ostaa ne siniset “farkuiks”, ennen ku loppuu”, joten ehkä peli on menetetty.

Mulle vaatteet ja asut on aina ollut jonkin sortin itseni ilmaisemisen tapa. Imen vaikutteita kaikialta ja sitten yhdistelen miten tykkään. Värit, muodot jne. Tykkään vaatteista, koska tykkään haastaa itseäni yhdistelemään. Vähän niinku kukissa ja leipomuksissa ja maalaamisessakin. Se on yhdistelemistä, esteettistä ja visuaalista. En tykkää pukea samaa asua samanlaisena uudelleen, mutta toisaalta mulla on paljon sellaisia vaatteita kaapissa, joilla on jo aika paljon ikää. Siks musta oli hauska haaste, ku törmäsin Saran blogissa ajatukseen asuni iästä. Aloin pohtimaan sitä taas tänään.

Hame

Cristelle & Co. nahkahame on ehkä 8 vuotta vanha. Se on mun paras arvaus. Kellomallinen ohut nahkahame on ajaton ja on ollut vuosia mun lempivaate talvisin neuleen kanssa. Käytin paljon myös Lontoo-aikana ympäri vuoden.

Neule

Tosi epätyypillinen hankinta nykypäivänä mulle, koska en koskaan hanki akryylineuleita tai “kausivaatteita” nykyisin. Akryyliä sisältävä, pikkuisen villaa sisältävä napamittainen neule ei todellakaan ole ajaton ja klassinen, eikä tule kestämään vuosia. Mutta tämän väri ja nämä koristeelliset härpäkkeet puhutteli niin pahasti, että oli pakko ostaa tämä heräteostoksena. Tai pakkohan ei ole koskaan. Halusin. Sinne jäi H&M:n kassalle tästä euroja, kun lankesin. Toisaalta oon pitäny tätä joku 10 kertaa jo nyt, ja oon omistanut ehkä kuukauden verran.

Laukku

Mun koko kokoelman kirkkain jalokivi. Vasikannahkainen Boy joka on edelleen erinomaisessa kunnossa. Nahka on elänyt, kuten nahalle kuuluu, mutta muuten tämä on aivan kuin paketista kuorittu aikanaan. Ja niin paljon ollaan yhdessä koettu. 2014 tämä minulle muutti, eli on 6  vuotta jo ollut mulla. En vaihtaisi mihinkään, jos olisi pakko jättää vain yksi laukku, niin se olisi tämä.

Nilkkurit

Acnen Pistoleita ihailin aina muilla, mutta mulle ne ei toiminut. Kun tuli Coltit, korkeammalla varrella ja korkeammalla korolla, olin myyty. Oon melko varma, että nää on 2014 alkuvuodelta tai sitten ihan 2013 lopusta, mutta joka tapauksessa, siltä ajanjaksolta. Eli annan näille nyt sen 7 vuotta. Ihanan hyvässä kunnossa edelleen, ei yhtään hävetä laittaa jalkaan. Ja edelleen niiiin hyvät jalkaan, ettei toisia yhtä ihania nilkkureita ole. Mattainen nahka, paksu vetoketju ja tolppakorko ei mene koskaan “pois”, vaan nämä kestävät aikaa erinomaisesti.

Takki 

En voi sanoa olevani tässä asiassa edelläkävijä, mutta kerrankin en ole ihan perässähiihtäjä. Kun tämän ostin joskus 2014/2015, jouduin tilaamaan tän jostain ties mistä asti nettikaupasta, koska ei näitä vaan ollut. Viime vuodet näitä onkin ollut ihan jokaikisellä ketjuliikkeellä, koska Acnen Velocite on jo lähes ikoninen tuote, ja jokainen ketjukauppa tekee siitä nyt joka vuosi omia väriversioita. Yhtäkään näin ihanaa “teko”versiota en ole nähnyt. Tän karva on superpehmeä, mattainen kangas superkestävä ja aktiivisessakin käytössä tää on mulla edelleen kuin uusi. Ainakin viisi vuotta vanhana jo.

Yhteenlaskettu ikä: 26 vuotta. Pisteytys meni näin: Alle 3 vuotta – ei hyvä / 3-5 vuotta – ihan kohtuullinen / 5-10 vuotta – oikein hyvä / yli 10 vuotta – super / + 1 v, jos vaate on hankittu käytettynä.

Keskiarvo 5, eli jeee, “oikein hyvä”. Todellisuudessa mä saattaisin pitää päälläni keskiarvolla 1 olevaa asua, tai jos vaihtaisin tästä neuleen 7 vuotta vanhaan, niin nousis ropisten. Mutta se ei musta loppujen lopuksi oo oleellista. Nimittäin me jokainen muututaan, elämä ja kroppa muuttuu. Hankinnoissa täytyy huomioida niin paljon enemmän kuin ikä, vaikka sekin on mielenkiintoinen mittari. Nimittäin se kertoo jotain onnistumisesta, jos edelleen lähes 10 vuoden kohdalla joku vaate ilahduttaa.

Toisaalta täytyy myös muistaa, että teininä ja parikymppisenä muuttuu paljon ihmisenäkin. Olisi mun mielestä hullunkurista odottaa vaikka 24-vuotiaalta korkeaa keskiarvoa tässä, ja sitten taas 40-vuotiaana on todennäköisesti ollut jo löytänyt “oman tyylinsä”, mitä ikinä se onkaan, aika paljon paremmin. Toki jokaisen on hyvä miettiä hankintoja jo nuorena, varsinkin tänä päivänä kun tieto ja tiedostavuus on eri tasolla kuin esim. vaikka mun nuoruudessa 15 vuotta sitten. Mutta kyllä mä odotan 30-vuotiaalta itseltäni enemmän kuin 20-vuotiaalta itseltäni mitä tulee hankintoihin, varsinkin vaatteissa ja asusteissa. Mua ilahduttaa vaatteiden kestävyys monestakin syystä, mutta erityisesti, koska ne ovat kestäneet monenlaiset elämänjaksot. Luottovaatteita, ja syystäkin. Ei se silti tarkoita, ettenkö edelleen tekisi välillä heräteostoksia. Huomattavan paljon vähemmän kuin ennen toki.

Viimeisen 5-10 vuoden aikana oon oppinut tuntemaan oman kroppani, oman viihtymiseni ja oman mukavuuteni rajat tosi hyvin ja tiedän, mistä tykkään ja mistä en. On ihan eri juttu pukeutua tässä iässä kuin 10 vuotta sitten. Ainakin mulle. Hyviä materiaaleja peräänkuulutan yleensä hyvinkin vahvasti ja niihin mun mielestä kannattaa kaikkien panostaa, ja toisaalta itse annan usein painoarvoa myös esineen jälleenmyyntiarvolle. En esim. juuri koskaan kustomoi kirjaimia mun nahkatuotteisiin jne. ja lastenvaatteissakin tiedostan jälleenmyyntiarvon monilla merkeillä halpavaatteisiin verrattuna.

Näin lasten kanssa ei oikeesti ole edes aikaa. Seurata trendejä, huomata muita ihmisiä kadulla (tuolla pellon keskellä :D) tai edes käyskennellä kaupassa inspiroitumassa. Nykyään ostaminen on enemmänkin sellaista lempikauppojen uutuusvalikoiman selailu ajoittain tai sitten tietty asia mielessä koko netin päälleen kääntäminen. Jos vaate ei ole 10/10 ensikosketuksella, sen hinnalla ei ole väliä. Halpa ei vaikuta innostaen, päinvastoin yleensä. Jos taas jokin on aivan aivan aivan ihana, niin sitten tulee välillä joustettua. Niin kuin tämän neuleen kohdalla. Joka osui käsiin ja silmiin itse asiassa koska olin päivittämässä farkkuja. Kuusi vuotta vanhoja harmaita farkkuja, joissa oli kaks reikää jo aika härskisti, kun on sormet menneet läpi ohuesta kankaasta pukiessa 😀 Kävin ostamassa uuden koon, kun ne alkoi jo valua päältä. Persus on harjoitellut enemmän risti-istunnassa legojen kasaamista ku lentopallohyppyjä ja se näkyy farkuissa, joten oli ehkä korkea aika. Niin. Joskus ne H&M:nkin vaatteet voi olla niitä luottovaatteita vuodesta toiseen. Ne farkut on nimittäin kuluneet ohueksi käytössä ja pesussa.

Mun vaatefilosofia ei oo millään lailla hirveen ehdoton. Nostan hattua kaikille niille, jotka ostavat vain käytettyä tai vain kotimaista. Hienoa työtä, oikeesti. Mä oon liian laiska ja liian huono ja tykkään tehdä välillä “huonoja” hankintoja, jotka on kuitenki mulle hyviä ja toimivia. Tärkeintä on kai jatkuvasti tehdä pientä ajatustyötä miksi ja miten shoppailee ja ajatella sitä kokonaisuutena, josta voi antaa itselleen jonkin arvosanan. Ite en vieläkään kolkuttele kiitettävää, mutta kyllä mä oon tässä pikkuhiljaa parempaan päin mennyt.

Pitäs ehkä madaltaa kynnystä näihin asukuva-juttuihin. 2 minuuttia on vallan hyvä. Ehdin junaankin.

Asuja on turha verrata keskenään, kun lämpötilatkin on aika eri. Vaikka nuo on tammikuulta nuo Lontoon kuvatkin. Oli vissiin lämmin talvi siellä silloin. Vertauskuvia vihaan sinänsä laittaa, en tarvii visuaalista muistutusta itsestäni kuusi vuotta nuorempana, ruskettuneena ja hyvin nukkuneena, mutta toisaalta, olen 6 vuoden verran viisaampi (köhh…) ja  perheen verran rikkaampi ♥ Mutta mitä tykkäätte tästä uudemmasta asusta?

Okei, sen verran vertaan, että vaikka välillä tää oma tukka tuntuu ihan ohuelta ja lyhyeltä, onpas se muuten terveen ja pitkän näköinen. Siis kakshaaraisista huolimatta 😀  I swear to God toi mun tukka on peilistä katottaessa ihan tummanruskea ja sit valossa ulkona on ihan tollanen kupari. En jummarra miten.

4 thoughts on “Vanha ja uusi

  1. Vaikka onkin H&M ja mulla kans akryyli kieltolistalla, niin on vain ihan mielettömän kaunis tuo neule; väri ja kuvio, neuleen malli ja ihan kaikki.

    Mä niin tunnistan tuon pukeutumishaasteen pikkulapsiarjessa. Oon ite ihmetellyt asuvalintojani mm. jouluisissa valokuvissa siltä ajalta, kun meidän tytöt oli ihan pieniä. Oon ollut täysin hukassa. Itseasiassa ihan vasta nyt olen alkanut piristyä pukeutumisen suhteen. Meidän lapset on nyt 8 ja 11 ja tänä vuonna ollaan jätetty lapset jopa keskenään kotiin esim. ruokakauppareissujen ajaksi. Outoa, kun yhtäkkiä on sitä ns. siimaa ja aikaa jopa miettiä, millaista settiä pukee päälle. Tietty helppo sporttisuus ja yksinkertaisuus on kyllä hiipinyt isommaksi osaksi omaa pukeutumista, mutta välillä on kiva tunnistaa peilistä jotain häivähdystä samasta tyylistä, mitä on käyttänyt ennen lapsia 🙂

  2. Hauska nähdä vanhempi asukuva nostettuna postaukseen! Löysin aiemmin syksyllä oman vanhan tyyli-inspis leikekirjan (silloin vielä paperilla eikä Pinterestissä!) ehkä jostain vuodelta 2013 ja siellä oli paljon sun asuja messissä 😄 Kiva että noin monet lempparivaatteet ja -asusteet on kestäneet aikaa!

  3. Ihana hyvänmielen postaus 🙂 pakko sanoa, että mä pidän jopa enemmän tästä uudesta yhdistelmästä, toi neule ja hame yhdistelmä on hurjan kaunis, ja asusteetkin ihan täydelliset tähän!

Leave a Reply