No rauta. Aina rauta.

      

Varoitan heti alkuun, että jos joku tulee mulle huutelemaan muotisairaudesta, niin vastaus ei tule olemaan kaunis. Nimittäin nyt on niin suru puserossa ja ärsytys ja ketutus ja ihan kaikki, että ei todellakaan tarvii yhtään kenenkään idioottimaisuuksia kuunnella.

Oon kertonut mun raudanpuute-taistelusta blogissa ennenkin ja olen kirjoittanut ferritiinistä useampaankin otteeseen. Rauta on mulle enemmän kuin tuttu ja siltikin nähtävästi asia, jota en tule koskaan ajatelleeksi. Tuntuu, että meidän perheessä kaikki tiet johtavat Room… eikun rautaan.

Mullahan on lapsuudessa ollut raudanpuuteanemia, mutta aikuisuudessa raudanpuute ilman anemiaa, koska mun hemoglobiini on aina ollut hyvä. Mä oon aina ollut myös kuiva, koska en juo tarpeeksi. Se on aina ollut ihan mulle ominaista ja mun kieli on esimerkiksi sellainen, josta jokainen lääkäri toteaa aina, että “kuiva olet”. Mun arvot oli parikymppisenä jossain mittauksessa kuin nestahukkaisella 80-vuotiaalla mummolla. Hemoglobiini on senkin takia ihan typerä arvo kattoa, että jos kokeet vaativat paastoa, voi sekin jo vaikuttaa korkeampaan hemppaan. Oon koko ikäni kuullut siitä, miten hemoglobiini on erinomaisen hieno, eli ei voi olla raudanpuutetta. Silloinkin kun mun ferritiini oli 6 ja kaikki muut rautalöydökset paskoja muutenkin. Ei siinä. Jännä, että väsytti ja rytmihäiriöitä hakkasi ja oli levottomat jalat, jotka ei antaneet nukkua.

No, kaikesta tästä 30 vuoden historiasta huolimatta… Eipä oo tullut mieleeni lasten kohdalla ikinä. Danten kohdalla oon usein miettinyt, että täytyy tutkia sen rauta varuilta, kun tuntuvat jonkin verran olevan perinnöllisiä asioita. Mutta se on vähän jäänyt. Nyt hän oli allergiatutkimuksiinsa liittyen verikokeissa viime viikolla ja pyysin lisäämään testeihin raudan. Nippanappa yli viitearvon oli ferritiini, mutta lapsille rautalisää ei suositella yli 15 ferritiinissä, joten lähdetään nostamaan sitä hänen rautaansa sitten kaikin muin keinoin. Tyhjensin kaupasta vehnäleseitä ja kuivattua basilikaa ja ties mitä, minkä löysin olevan rautarikasta ja hän saa lähiajat leipoa äidin kanssa siemennäkkäreitä vähän joka toinen päivä, että saadaan noita sille elimistöönkin.

Mutta niin. Tästä kaikesta huolimatta, en vaan ikinä osaa ajatella asiaa.

Meillä alkoi mennä Adrianin unet tossa n. 1,5 kuukautta sitten ihan hirveiksi. Ihan hirveetä katastrofia yö yön perään. Joskus nukkuu ihan OK, useimmiten yöt menee ralliksi ja jossain vaiheessa otan mun kainaloon. Se ei riitä. Tarvii saada olla sammakkona maha mahaa vasten päälläni. Jos saan ujutettua viereeni nukkumaan, että itsekin saan nukuttua, en siltikään nuku. Lapsi pyörii unen läpi, poukkoilee unissaan, sätkii ja pyörii ja hyörii ja parahtelee ja mitä ikinä. Ei ole hampaita tällä hetkellä tulossa, ei ole mitään selittävää syytä. Ollaan remontoitu nukkumaanmenoa entisestään. 18.30 koko kämpästä valot himmeäksi, rauhallinen iltapala, erilliset kylvyt, joista Adrianin kylpy puolipimeässä ja rauhallisesti. On kokeiltu laventeliöljyt, unipussit ja googlasin ties kuinka paljon painopeittoja ja muita keinoja. Joskus kokeiltiin yöllä sitä, että sylistä laitettiin sänkyyn aina kun rauhottui, ja annettiin itkeäkin hetki. Tulos? Tunnin jatkamisen jälkeen kun vihdoin pääs mun syliin, niiskutti sellaista hirveetä itkun jälkeistä hapenottoa kaksi tuntia ja luettuani lasten kortisolitasojen pysymisestä yllä itketys-unikouluissa rauhoittumisen jälkeen, totesin, että ei vittu enää ikinä. Tätä lasta ei itketetä. Lapsi ei itkullaan kommunikoi muuta kuin, että jotain on pielessä. Jos lapsi “oppii” rauhoittumaan, se tarkoittaa sitä, että lapsi luopuu toivosta siitä, että joku lohduttaa. Ei käy mulle, en lähde mukaan. Pistäytymiset ja muut ei meillä toimi lainkaan, koska jos mä pistäydyn ja lähden valveilla, on aivan järkyttävä suruitku seurauksena. Ja kun ongelma ei ole sellainen, johon olisin nähnyt unikoululla ratkaisun. Nimittäin lapsella on silmät kiinni. Hän nukkuu. Hänet on vaikea saada hereillehereille kommunikoimaan. Hän itkee ja huutaa ja mesoaa ja rauhoittuu syliin. Hän suostuu menee pinnikseen ilman raivaria, on väsynyt, muttei yliväsynyt ja silti uni ei tule tuntiin. Tai puoleentoista. Ja on jo niin tuskaista se hänen olonsa, kun uni ei vaan tule. Ja vanhemmankin olo, kun istuu seurana ja lohtuna pimeässä huoneessa 1,5 h illasta.

On visuaaliset kortit nukkumaanmenon valmistelusta, saa kokea valtaa valkkaamalla pyjaman ja sadun, halitellaan paljon, ollaan rauhallisesti himmeässä ja pimeässä ja tehdään kaikki niin kuin “kuuluu”. Ja silti hän makaa 1,5 h ja silmät lurppaa ja sit alkaa taas jalkojen potkiminen ja parahtelu. MITÄ HELVETTIÄ TÄMÄ NYT ON?!

Epätoivoissani laitoin Instagramissa viestiä meidän maailman parhaimmalle imetysohjaajalle. Sattusko hän tietämään oikeesti hyviä uniosaajia? Ei sellaisia, jotka käy mulle läpi googlen listan asioista, jotka tiedän jo kaikki, vaan joku vauvakuiskaaja, joka tulee kertomaan miksi mun pieni on rikki.

Silja vastasi varsinaiseen kysymykseen, mutta samalla kysyi, onko lapselta mitattu rautaa? Selitti pitkästi raudasta, kun ei tiennyt mun taustasta raudan kanssa, mutta sen kysymyksen kohdalla mulle tuli sellanen fiilis, että hetkinen mitä…? Miten se tähän liittyy? Ja sitten Googleen haku unesta ja raudanpuutteesta ja melkein vyöryn lailla helpottava vastaussuma. Taaperoiän raudanpuute. Levottomat jalat. Hän ei saa unta tai nukuttua rauhassa, koska hänellä on levottomat jalat. Voi mun pieni ihana ihmiseni. I so so so so feel you! Istuin tuntitolkulla lukemassa. Viesti vakuutusyhtiön palveluun ja pyyntö soittoaikaan lääkärille. Lasten hematologille ja uniasiantuntijalle, jolla oltiin lapsen pitkittyneen keltaisuuden vuoksi yli vuosi sitten. Seuraavana päivänä hematologi soitti. Juteltiin pitkään. Kyseli paljon. Laittoi lähetteen paastotutkimuksiin. Sinne mentiin eilen. Katsottiin kun lapsen veri tippui ison neulan läpi isoon purkkiin samalla kun viihdytimme, että pysyisi aloillaan. Mun pienenpieni ihminen siinä verikokeessa särki melkein mun sydämen. Perusverenkuva tuli takaisin kaikki arvot vihreällä. Hemoglobiini hyvä. En tiedä mitä ajattelin ennen verikoetta, koska oli kahtiajakautuneet ajatukset. En minä halua raudanpuutetta mun lapselle, mutta en mä toisaalta enää tiedä mitä muuta voisi olla.

Koska jo ennen kuin puhuin hematologin kanssa, levottomat jalat selitti mulle niin paljon. Aamuyön muutaman syvän unen tunnin. Jatkuvan liikkeessä olon nukkuessaankin. Tarpeen heijaukselle nukahtamiseksi. Kiukuttelun päivällä kun väsyttää. Huonon painonnousun, vaikka syö hyvin ja pituutta tulee vaikka kuinka. Jopa affektikohtausten kytkeytyvyys raudanpuutteeseen osui silmään.

Kun eilen tuli ilmoitus, että lisää tutkimustuloksia on valmiina, avasin kädet täristen applikaation. Ferritiini oli valmis. Ei ollut vihreä, ei ollut punainen. Musta teksti. Alle 12 ug/l. Viitearvoina 6-60. Mitä tämä tarkoittaa, miksei tässä oo numeroa? No en itse asiassa tiedä vielä, enkä tiedä näkeekö edes lääkäri onko se 1 vai 11. Ei sillä ole väliä. Konsensus on vahva siinä, että alle 12 ug/l, on jo reipas raudanpuute ja oireiselle lapselle ruvetaan antamaan rautalisää. Tarkemmat tutkimukset ovat vielä valmistumatta, kuten transferriinin rautakeskittyminen, mutta ne tullee tässä pian myös.

Pieni helpotus. Hänellä on varmasti levottomat jalat, niin kuin mullakin kun ferritiini laskee jonnekin 30 tienoille. Kun joka ilta mies on saanut ravistella jalkoja ja hieroa niitä, että saisin nukahdettua. “Voi minun pieni ihana kulta, äiti on niiiiin pahoillaan” oli ensimmäinen ajatukseni.

Seuraava ajatus oli oikeastaan raivoisan punainen vitutus. Äidin raudanpuute raskausaikana vaikuttaa lapseen. Silti sitä ei oteta tosissaan vieläkään Suomessa. Lapsen raudanpuute on oikeasti tärkeä ja huono asia alle 3-vuotiaalla lapsella, koska aivot tarvitsevat rautaa kehittyäkseen ja aivot kehittyvät tässä iässä hurjaa tahtia. Erilaisten kliinisten tutkimusten tulos on se, että 12-15kk iässä ferritiini tippuu tosi nopeasti ja on tärkeää seuloa, ettei lapsilla ole raudanpuutetta.WHOn suositus on seuloa rauta 12-kuisilta lapsilta. USA:n lastenlääkäreiden näkemys on sama. Ja sitä ei silti seulota. Ei edes täällä meidän täydellisen hienon julkisen terveydenhuollon Suomessa. Ei edes lapsilta, joilla on oireita tai joilla on taakkana vanhempi, jolla on anemia- ja raudanpuutetausta. Ai että mulla kolisee tähän asiaan.

Nimittäin oltiin hematologin puhelun jälkeen painokontrollissa. Taas. 250 gr tullut kolmessa kukkaudessa. Samaan aikaan pituutta lähes 4cm. Okei, ei huolestuttavaa, mutta kun tuo lapsi syö hyvin! Verrattuna veljeensä tai ylipäätään. Kun kerroin väsyneenä terkkarille tästä kaikesta hän totesi, että on hienoa, että me päästään yksityisellä tutkimaan asiaa. Naureskelin, että jepjep, menis varmaan aika kauan, että neuvolan kautta päästäis mihkään. “Ei neuvolan kautta pääsis ollenkaan, ei tollasia tutkimuksia annettais ottaa”. Jep.

Meidän lapsivakuutus maksaa about 400 € vuodessa. + 10% omavastuu kaikesta. Yksityinen lääkäri + labrat + kontrolliaika on n. 400 € ja tässä on vaan tosi spesifit labrat, mitkä otettiin ja kumppanuushinnalla. Meille jäi siis maksettavaa n. 40 €, mutta toki vakuutus maksaa. Kyllä tää alkaa yhä enemmän ja enemmän tuntua siltä, että myös terveysasioissa menee niin, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Onko varakkaiden tai keskihyvätuloisten etuoikeus lasten terveys? Suomessa 2020? Siinäpä mielenkiintoinen kysymys. Nimim. Mun elämäni paras sijoitus oli vauvavakuutukset. Mä kirjauduin Terveyshelppiin klo 21.30 suunnilleen ja alle 10 minuutin päästä oli hoitaja chatissa. Olin laittanut oireiksi Unihäiriön ja lisäselvitykseksi raudanpuute-epäilyn. Kaksi sanaa siis. Ensimmäinen vastaus oli “Tämä vaatii lääkärikäynnin, milloin ja mihin sopisi parhaiten?”. Kerroin haluamani lääkärin ja totesin, että haluan puhelinajan, koska on Helsingissä. Lääkäri soitti 12h myöhemmin. Erittäin ansioitunut, pätevä osaava lääkäri, joka tuntee lasten veritaudit ja unihäiriöt. 36 h yhteydenotosta olin labrassa ja maksoin poistuessani 23 € lääkärikäynnistä ja labrasta. Palvelu erinomaista jokaikisellä kohtaa tuota ketjua.

Mun harmi ja kysymys liittyykin tähän. Onko tämä ihan totta järkevää, että Suomessa ennaltaehkäisevä terveydenhuolto on niin turhana pidettyä, että sen sijaan, että seulottais ja tutkittais, aiheutetaan pahimmillaan vahinkoja, jotka vaativat aivan järkyttävän paljon resursseja tulevaisuudessa? Mitä se tekee fyysisen lapsen terveyden lisäksi henkiselle terveydelle? Vanhemmille ja perheelle? Jaksamiselle? Paljonko maksaa vanhempien sairaslomat valtiolle? Miten voidaan ylipäätään jättää tällaiset asiat väsyneille vanhemmille, joille ei tulisi asia edes mieleen saati, että väsymyksen keskellä pystyisi ajattelemaan outside the box? Onneksi oon tällainen joka suuntaan hölöttäjä, joka kysyi IMETYSOHJAAJALTA apua tilanteessa, jossa imetyksen päättymisestä on 9kk. Moni olisi muutenkin hiljaa tossa tilanteessa. Kertoisi ne uniohjaajat ja toteaisi että tsemppistä. Ja sitten JOS joskus selviäisi jotain, toteaisi “Mä silloin vähän mietin, että…”. Kiitos Luojalle Siljasta, joka ei ole se tyyppi. Vaan se, joka ehdotti tätä asiaa. Ihan rohkeasti tuli iholle ja ehdotti jotain, mitä en edes kysynyt. Ikuisesti kiitollinen. Sekä tuesta imetysaikana, että ennen kaikkea nyt.

Mä oon lukenut niin paljon ADHD:n ja raudanpuutteen suhteesta ja edelleenkään en tiedä mikä on muna ja mikä kana. Ei tunnu tietävän tutkijatkaan. Aiheuttaako tietyssä lapsuuden vaiheessa ollut raudanpuute tai anemia ADHD:ta vai mikä niiden kytkös on, kun niiden kytkös on kuitenkin selvä ja pahimmasta raudanpuutteesta kärsivät myös oireilevat ADHD:ta pahiten? Ihan tutkimustiedon valossa tämä on selvää. Miksi jumalauta yksi verikoe on niin kamala asia, että otetaan mieluummin se villi kortti, jolla vedetään sitten 9v kouluopintoja lisäresursseja vaatien ja ties mitä kaikkia riskejä sisältäen? Entä jos se rauta onkin niitä harvoja tapauksia, joissa on jostain pahemmasta kyse.

“No hän vaan on levoton nukkuja”. No vittu ei ole. Hampaat on joo vaikuttaneet levottomasti ja moni muu asia. Mutta meillä meni hyvin jo nukkumiset. Ja on vaiheittain mennyt hyvin. Maidot loppuivat yöltä ja parin yön jälkeen meni hyvin. Elämä hymyili. Ja sitten kolisi ja kovaa. Ai miksi? No koska kun lopetettiin yömaito, lopetettiin ylipäätään korvike lähes täysin. Tai siis, saa kaksi kertaa päivässä pullon halittelun ja sellaisen läheisyyden ja tuttipullon muodossa. Jäi tavaksi siitä yömaidosta poistumisen jälkeen kun aamupäivisin oli se ihana hetki kun sai sen pullonsa ja käpertyi kainaloon. Meidän korvikkeesa on 0,7mg rautaa per 100 ml. 3kk sitten sitä meni litra päivässä. Kevyesti. Yleensä enemmänkin. Nyt? No 2x vajaa 200 ml. Sanoisin, että noin 300ml tai alle. Siis raudansaanti tippui siitä 7mg:sta about 2:een. Neuvolassa ei ole mainittu sanaa rauta ikinä. Raudan imeytymistä heikentää maitotuotteet ja sitä tehostaa C-vitamiini. Raudan imeyttäminen kehoon on melkein tiedettä. Liika ei ole hyväksi, vaan on toksista. Liian vähän vaikuttaa aivan kaikkeen kehitykseen. Kroppa ottaa rautaa varovasti. Maitoa pitäisi välttää 2h ennen ja jälkeen, samaan aikaan pitäisi olla C-vitamiinia jne. Lihan rauta imeytyy paremmin kuin kasvisperäinen, mutta mitenkäs saat sitä tarpeeksi poskihampaattomalle lapselle, joka ei halua soseita, vaan haluaa syödä itse?

Mä avasin rautaisten ruoka-aineiden taulukon jo ennen ferritiini-vastausta. Naudanlihassa n. 4 mg per 100 gr. Kanassa 0,8mg/100 gr. Kuivatussa basilikassa 82,5 mg. Vehnäleseissä 20 mg. Kurpitsansiemenissä ja kikherneissä ja ties missä on enemmän kuin lihassa. Dantelle tyhjensin kaupan kuivatuista papuherkista ja kurpitsansiemeniä oon antanut liberaalisti pähkinöitä rakastavalle lapselle. Entä tää etuhampainen 1v3kk? Niin. No, kaupasta äkkiä kookos/kaurapohjaisia jugurtteja ja niiden joukkoon vehnälesettä ja kotitekoisia sämpylöitä kuivatulla basilikalla tulille.

Nyt odotellaan loput rautavastaukset ja sitten soitellaan hematologille ja tarvittaessa mennään käymään vielä lisätutkimuksissa. Ei tämä maailmanloppu ole, eikä vaarallista. Me saamme joskus nukuttua. Hän saa nukuttua levollisemmin. Hän saa kaiken tarvitsemansa.

Ja sitten se toinen asia. Viitearvot. Voisko nyt ihan jokaikiselle ihmiselle selittää, mitä tarkoittaa viitearvot? Ne arvot, joiden sisällä on hyvä lukema.  Ei, ei ole. Viitearvot on “ne alaraja- ja yläraja-arvot, joiden väliselle alueelle sijoittuu noin 95% terveiden henkilöiden tutkimustuloksista”(Terveyskirjasto). Eli siis terveiksi oletetut henkilöt monessa tapauksessa. Viitearvot on otanta kansan keskiarvosta, pelkistetysti sanoen. Kaikista annetuista arvoista kyseisen kansan 95% asettuu noihin viitteisiin. Ne eivät kerro yhtään mitään muuta kuin sen. Jos 30 % suomalaisista on D-vitamiinivajaisia (heitetty luku) tässä meidän pimeässä kotimaassamme ollessamme, niin se ei tarkoita, että D-vitamiinille asetettu viitearvo olisi kohdillaan tai suositus sen määrästä sopiva. Ihan pari vuotta sitten ferritiininkin viitearvo oli 10-150, vaikka konsensus alle 30 huonoudesta on olemassa. Verta vuotava nainen ei välttämättä voi lainkaan hyvin edes 30:n kohdalla. Vaan siellä olisi tarve olla jossain ainakin 70 tienoilla. Ja silti kun nainen menee lääkäriin, saa arvoksi 17 ja sitten kuulee lääkäriltä, että “tämähän on ihan hyvä, alle 80 hemoglobiinista vasta on raudanpuute ja tämä ferritiinikin on yli viitearvon 10”. Direct quote kuulkaa omasta historiastani tästä parin vuoden takaa. Pitää olla tietyntyyppinen itsekäs paskapää kuten minä, että alkaa vaatimaan siinä vaiheessa toista mielipidettä ja hoitoa. Hoitoa, jossa tiputetaan hivenainetta ja 2vk päästä rytmihäiriöt ja levottomat jalat ja järkyttävä uuvuttava väsymys on historiaa vaan. Että jepujee.

Rautaa ei pidä tankata yli tarpeen ja sillä on ikäviä vaikutuksia suolistolle. Mulla ei esim. mikään rautavalmiste oikein imeydy. Siks oon ollut omakustanteisesti kaksi kertaa maksamassa 700€ siitä, että saan rautaa suoneen. Edes vakuutus ei korvaa tuota, koska kyseessä on hivenaine, ja koska mulla on raudanpuute ilman anemiaa, kyseessä ei ole sairaus. Nää on yksinkertaisia, tutkittuja asioita, joista on kansainvälisesti tietoa ja tietoutta. Rautaan vaikuttaa foolihappo ja D-vitamiini ja K-vitamiini ja ties mikä kaikki. Anemia on yleistä kuin mikä. Miksi helkkarissa sitä ei tutkita?

Arvatkaa mikä olis ollut seuraava prosessi julkisella puolella? Ravitsemusterapeutti. Ilman siis mitään tietoa rautatilanteesta. Siellä oltais voitu arpoa sitten miten saatais toi lapsi vähän isommaks, että jos saatais vihdoin se 10kg rikki ennen kuin on 1,5v. Tuolla yli 80-senttisellä varrellaan.

Miksi kirjoitan tämän kaiken? No koska oon saanut tässä 3 vuoden aikana ehkä 50 viestiä (ellen enemmänkin) liittyen refluksi ja kielijänne-asioihin ja kuinka montaa perhettä tämä mun tiedottaminen on aikanaan auttanut. ADHD-viestejä on tullut vielä nopeampaa tahtia ihmisiltä, aikuisilta naisilta, joiden elämä on helpottunut suunnattomasti kun he ovat oivaltaneet hakea apua. Sellaisiltakin, jotka ovat työssään ADHD-nuorten parissa, mutta eivät ole osanneet ajatella omalle kohdalle sitä. Tää on jännä sokeus. Vyöllä 30 vuotta rautaongelmia, mutta tarviin imetysohjaajan ehdottamaan mahdollisuutta lapseni kohdalle. Mut ihan totta, kuka ajattelisi rautaa ja nukkumista lapsen kohalla ensimmäisenä, käpälää kattoon! Aika harvassa olettaisin, ellei ole asiantuntija. Ja väsynyt turhautunut äiti ei ole asiantuntija. Ei edes luettuaan tuhat ja yks artikkelia asiasta. Mun molemmat lapset on olleet keltaisia pitkään synnyttyään. Painoa tuli, vaippoja vaihtui, eivät olleet kuivia. Adrianin kohdalla otettiin verikokeita. “Joku entsyymi, joka vaikuttaa, menee ohi, kaikki kunnossa”.

Eilen väsyneillä silmillä tutkin tätä “entsyymiä” ja ei ollut yllätys, että sillä on kytkös raudanpuutteeseen. Ja hyytymiseen ja ties mihin. Ja on perinnöllinen. Mä kuitenkin kyselin kesällä ja syksyllä, miksi lapsella on kaks kertaa ollut korvalehdessä mustelman näköinen asia, joka ei ollut mustelma vaan näytti ihonalaiselta pieneltä verenvuodolta. Julkisella puolella “lapsille tulee herkästi mustelmia”. Yksityisellä puolella antoivat ohjeen tarkkailla paranemista: verenvuoto lähtee vaan pois, mustelma vaihtaa väriä sinisestä keltaiseen ja sitten poistuu. Lähti pois kokonaan. “Tarkkaile tuleeko vielä ja sitten lääkäriin.”Mulla ei ole ikinä tullut hyytymää kunnolla poistetun hampaan kuoppaan. Tämä johti aikanaan hirveeseen panacod-kuuriin jumalattomien kipujen vuoksi kun hermosto jäi auki ja tulehtui. Elämäni hirvein vuosi oli ehkä se. Vuodan verta vartti verikokeen jälkeen ja ekan raskauden aikana mun rintaan ilmestyi pienen pieniä veripurkaumia vaikka kuinka. Pääsin johonkin von Willebrandin tutkimukseen silloin ja todettiin, että turha tätä on kyllä ottaa, kun se on raskaana väärin kuitenkin. Eräällä perheenjäsenelläni on spontaaneja nenäverenvuotoja niin, että nenä suihkuaa. Mut hei, ei nyt turhaan tutkita tätä hyytymisasiaa kenessäkään. Ja sitten se jää omalle vastuulle ja arvatkaa vaan oonko tutkinut asiaa raskauksien välissä tai nyt? No, nyt saakeli käännän vaikka joka kiven tutkiakseni.

Niin. Kirjoitan tämän siksi, että ehkä joku saa tästä apua. Nimittäin mulla on täällä kaksi ihanaa pientä lasta, joilla toisella on ferritiini alle 12 ja toisella 16 ja meidän koko elämän prioriteettilistan ykköseksi nousi nyt molempiin raudan lataaminen. Ei, verikokeet eivät ole mukavia. Isompi istui viikko sitten 6 putelin verran paikallaan, kun ensin piti laskea kuinka monta testiä saa otettua yhdestä, kun ei voi ottaa enempää verta tuon painoisesta kuin tietty määrä. Toinen istui eilen sylissä neula suonessa ja lisäksi vielä tökittiin sormenpäätä, kun ei sitä verta tullut tarpeeksi kahteen putkeen. Niistä pienistä karkailevista suonista. Ei se ole mukavaa. Mutta on se nyt herrajumala aika paljon mukavampaa kuin komplikaatiot.

Ja hei arvatkaa mikä on surkuhupaisinta tässä kaikessa? Meidän isommalla on laktoosi-intoleranssi. “Tulos viittaa perinnölliseen laktoosi-intoleranssiin”. Ja kun aloin tutkimaan, niin ei mulle oltukaan tehty laktoosi-intoleranssi -testiä vaan se suljettiin pois aikanaan koska ei ole vatsaoireita. No en tiedä, onko perinyt keneltä, mutta arvatkaa myös mitä? Laktoosi-intoleranssi on yksi iso tekijä raudan huonolle imeytymiselle. Mut hei, ei se lapsi oo onneks allerginen millekään, kun se kasvaa nykään jo hyvin. Ja siksi ei ole ollut syytä mennä kahden vuoden aikana oireilusta huolimatta mihinkään tutkimuksiin. Ainakaan siis julkisen puolen mukaan.

Mulla loppu just nyt huumori.

Seuraavan kerran ku joku väheksyy yksityistä neuvolaa, yksityisiä imetysohjaajia tai yksityisiä lääkäreitä, niin ajatelkaa tätä kokonaisuutta. En syytä julkisen puolen terveydenhuoltoa. Minkäs teet näillä resursseilla kun esim. neuvola-th:n kädet on sidottuja. Sidottuja vaatimaan sokerirasitustestiä BMI 25:lla, muttei rautainfuusiota ferritiini 15:llä. Että sellaista. Jossain kohtaa tässä järjestelmässä on vitullisen iso virhe.

62 thoughts on “No rauta. Aina rauta.

  1. En tiennytkään, ettei lapsille suositella rautalisää, jos ferritiini on yli 15. Odotan esikoista ja minulla on matalat rauta-arvot, joten voi periytyä vauvallekin ilmeisesti. Olen myös kuullut tuosta, että vauvan uniongelmat voivat johtua raudanpuutteesta / äidin raskaudenaikaisesta raudanpuutteesta. Onnekseni minulla rautalisä imeytyy (syön Ferrodania 200 mg/pv tällä hetkellä), mutta arvot ovat raskauden aikana laskeneet ja olen käynyt yksityisellä verikokeessa seuraamassa tilannetta.

    Vauvavakuutukset meillä jäävät kyllä ottamatta, sillä meille on tarjottu vakuutuksia n. 700-900 euron vuosihinnalla. Tuo hinta tuntuu älyttömän kalliilta, ja ennemmin käyn sitten yksityisellä tuon verran omalla rahalla. Voihan olla, että rauta-asioihin ym. saisi paremman vastaanoton yksityisellä kuin julkisella, jossa tosiaan asia ei kiinnosta minunkaan kokemukseni mukaan ketään.

    Kiva, kun kirjoitat rauta-asiasta lasten näkökulmasta. Mainitsit myös D-vitamiinin. Oletko sitä tutkinut? Huomasin vain, että raskauden aikana D-vitamiinin tasokin oli romahtanut minulla, ja lisäsin annosta. Toivottavasti auttaa arvoihin!

  2. KIITOSKIITOSKIITOS kun kirjoitat tästä aiheesta!! oon niin samaa mieltä! Terkuin; 2v tyttösen äiti joka just kävi yksityisellä rautainfuusiossa

  3. Kyllä ja kyllä! Minä ja 2-4 -vuotiaat lapseni olemme kulkeneet pitkän ja kivisen tien saadaksemme apua ja ymmärrystä tähän “muoti-ilmiöön, joka meillä nyt sattuu olemaan riesanamme. Kaikille oikein hyvä hb ja ferrit luokkaa 10 ja oireet sen mukaiset! Havahduin asiaan itsekin (onneksi) levottomien jalkojen vuoksi, joka oli helppo meidän jokaisen kohdalla todeta. Ja kas, mihin kaikkeen rautatankkaus onkaan auttanut omalla kohdallani, mutta se on sitten jo tarina erikseen.

  4. Aamen. Siis samaistun sun tunteisiin niin vahvasti. Miten paljon oikeasti olisikaan ennaltaehkäistävissä yhdellä verikokeella.

    Minulla ferritiini mitattiin pari kuukautta sitten puolivahingossa ensimmäistä kertaa. Olen 25-vuotias. Ja rautavarastot täysin tyhjät. Mitään imeytymistä estävää ei ole vielä löydetty, joten voi olla, että olen ollut raudanpuutteinen syntymästäni asti. Aika monta asiaa elämän varrelta selittyisi kyllä. Mutta kun ei kukaan koskaan ole keksinyt tutkia ferritiiniä, kun hemoglobiini on niin hyvä. Sen sijaan kilpirauhasenvajaatoiminnat sun muut on tutkittu useaan otteeseen vuosien varrella.

    Nyt olen niin onnellinen ja helpottunut, kun vihdoin oireille löytyy näin “vaaraton” selitys. Raudanpuute ei toki ole vaaratonta, mutta se on hoidettavissa! Pahoin pelkään, ettei rauta suun kautta imeydy (sillä rauta aiheuttaa voimakkaita vatsaoireita), ja silloin suuntaan minäkin omakustanteisesti infuusioon. Tsemppiä poikien kanssa, onneksi teilläkin on nyt löytynyt selitys, joka on hoidettavissa!

  5. Eikä mä en kestä miten hyvään saumaan tää tuli!
    Omaan saman tyyppisen raudanpuutehistorian ja turhauduin kunnalliselta saatavaan ”apuun” kun viimeisimmän kerran lääkäri kertoi, ettei osaa hoitaa anemiaa ja kehoitti kysymään vaan apteekista. Tämä siis vastauksena siihen, että 15 vuoden kokemuksella osaan kertoa, ettei rautavalmisteet imeydy, aiheuttavat jäätävää vatsakipua eikä niistä näin ollen ole ollut apua.
    Ja koska oma anemia, epäilin myös tyttärellä jotain puutosta. Ei nuku, ei edes nyt 3 vuotiaana, tummat silmänaluset, kalpea, palelee, valittaa kipua nivelissä. Testailtiin hommelit joskus vuoden alkupuoliskolla, ja ferritiinin ollessa jotain huikeat 13-14, sanoi jälleen lääkäri, että eihän tämä ole homma eikä mikään. Kotiin vaan ja elämään normaalisti, lapsi nukkuu sitten aikuisena.
    Jäin silloin pohtimaan tuota yksityistä puolta, mutta en jotenkin saanut aikaiseksi hintojen vuoksi. OLIS PITÄNY! Nyt ehkä vihdoin hoidan homman maaliin, tämän postauksen innoittamana. KIITOS <3

  6. Voihan video 🙁 Hyvä kirjoitus ja kannanotto aiheeseen varastorauta. Kunnallisella ei pääse sitä hoidattamaan kukaan, oli arvo mikä tahansa. Toivotaan että pikkuisemman miehet oireet helpottaa ja tilanne rauhoittuu kun asiaa on nyt saatu eteenpäin. Onneksi teillä vakuutus. Tsemppiä!

  7. Tosi hyviä pointteja tässä tekstissä! Mutta jos lapsi ei osaa nukahtaa itse omaan sänkyyn, ei siinä auta, vaikka rautavarastot olisivat täynnä – eli jos lapsi nukahtaa vaikka syliin, aikuisen viereen jne ja sitten nukkuvana siirretään omaan sänkyyn, niin hän havahtuessaan alkaa huutamaan. Toki on ehkä miellyttävämpi treenailla itsenäistä nukahtamista sitten, kun rautavarastot on täynnä ja mahdolliset levottomat jalat hoidettu 🙂

    1. Missä kohtaa näin luki? Lapsi nukahtaa sinne omaan sänkyyn itse. Pyörittyään ensin tunnin. Tai puoltoista. Tai vaan vartin. Lapsihan nimenomaan nukahtaa sinne pinnikseen.
      Kannattanee olla ensin varma mistä kommentoi, ennen kuin viisastelee itsestäänselvyyksistä, jotka tulee unikoulutuksissa ekana vastaan. Se, että lapselle kelpaa yöllä itkun läpi vain äidin päällä jalat masun alla nukkuminen ei liity siihen, miten ja missä nukahtaa. Itsenäinen nukahtaminen on kiitos vaan ollut hanskassa jo pitkään, eikä se liity mukavuuteen 🙄🙄🙄
      (Just tällaset kommentit on niiiiiiiin raivostuttavia😑)

      1. Miksi tähän kommenttiin piti vastata näin vihaisesti?

        Teksti antoi ymmärtää, ettei lapsi nukahda ‘itsenäisesti’, kun vanhemman pitää istua vieressä 1,5 h ja sen aikaa lapsi “makaa ja silmät lurppaa ja sit alkaa taas jalkojen potkiminen ja parahtelu”, jonka seurauksena otetaan vanhemman mahan päälle nukkumaan.

        1. Missäs niin lukee? 😀 lapsi saattaa nukahtaa 1,5h ja parahdella 1-5min välein turhautuneena. Vaikuttaa nukahtavan itsekseen sänkyyn ja sitten itkee ja kääntyy. Missään ei kai lue, että lapsi päätyy vanhemman mahan päälle nukahtamaan vaan rauhoittumaan kesken tämän itkevän riekkumisen yöllä, jolloin on unessa, silmät kiinni eikä hereillä. Joka ikinen ilta nukahtaa omaan sänkyyn eikä syliin. Jos on turhautumistaan ja näköjään kipuaankin siellä 1,5h möyrinyt, on yliväsymys sillä tasolla että huoneessa juoksemisen sijaan istun mieluummin paikalla ja lohdutan tuolista käsin sanoin rauhoittelemalla. En jätä yli väsynyttä lasta pyörimään itsekseen jos uni ei tule millään vaikka on kiltisti siellä sängyssä. Itsenäinen nukahtaminen oli ensimmäinen asia, joka opetettiin molemmille.

          Jos lähtee opastamaan tällaisissa itsestäänselvissä nukahtamisasioissa, olisi hyvä ymmärtää ensin lukemansa ja ymmärtää jättää omat oletukset pois. Just tuon kommentin tapaiset kommentit luo kuvaa, ettei kyse voi olla muusta kuin siitä, ettei vanhemmat jaksa opettaa itsenäistä nukkumista, koska on epämukavaa. Ne vähättelevät sitä, että syitä voi olla muitakin. Ja postauksesta se ei ole voinut jäädä epäselväksi. Joten siksi se saa minulta todella tympeän vastaanoton.

      2. Minäkin jäin kyllä tekstistä samaan käsitykseen kuin edellinen kommentoija, tuosta unikoulun osuudesta. Ehkä luimme sitten jotenkin huolimattomasti?

        1. Voi kyllä olla. Ellet sitten näytä kohtaa tekstissä, jossa on kyse kyvyttömyydestä nukahtaa muualle kuin syliin tai muusta pinnis/syli-kohdasta. Se, että lapsi itkee sängyssä yöllä unen läpi eikä rauhoitu syliinkään ellei pääse tiettyyn asentoon, on vain huolimattomassa tulkinnassa itsenäiseen nukahtamiseen liittyvää.

          1. Nyt kyllä sivullisena lukijana ärsyttää ihmisten kyvyttömyys ymmärtää lukemaansa tekstiä. Ei kyllä olis itselle tullut mieleenkään tulla kommentoimaan itsenäisestä nukahtamisesta ja sen taidottomuudesta. Voi hyvää päivää. Kun tota tekstiä luki, niin tuli oikeen paha mieli niin pojan kuin vanhempien vuoksi, kun näki että kaikkea on koitettu ja toisella silti nukkuminen on noin kovan työn ja tuskan takana. Toivottavasti olette nyt asian ytimessä ja saatte avun ongelmiinne!

          2. Pahoittelut, luin varmaan huolimattomasti, ymmärsin ilmeisesti jotain väärin. Ymmärsin niin tuosta kohdasta, jossa luki, että vanhemman pitää istua lapsen seurana ja lohtuna huoneessa 1,5h, jotta hän nukahtaa – tästä päättelin, että lapsen kanssa on oltava siellä huoneessa, jotta hän nukahtaa, eli ei nukahtaisi itse. Ja tätä mun väärinymmärrystä tuki tuo kirjoittamasi siitä, mitä ajattelet unikouluista, ja et lapsen täytyy päästä ihokontaktiin yöllä.

            Mulla ei ollut tosiaan mikään tarkoitus vähätellä rautanpuutosta, vaan ehdottoman hyvä, että siihen saatte apua ja sitä noilla arvoilla täytyykin saada! Olen vaan joitain kertoja lukenut täältä näistä teidän rikkonaisista öistä ja oma ajatukseni oli kerrankin kommentoida sillä ajatuksella, että ehkä saisitte jo aiemmin jotain apua, jos lasta auttaisi nukahtamaan illalla itse ja yöllä uudelleennukahtamaan itse. Rautavarastojen täyttyminen kun vie kuukausia, ja aika monella ei ole voimavaroja odottaa niin kauan. Ja toisaalta rautavarastojen täyttyminen ei takaa sitä, että lapsi alkaisi yhtäkkiä nukkua ilman minkäänlaista “unikoulutusta” rauhallisesti, vaan usein täytyy hieman uusia tapoja opettaa – ellei sitten rautavarastojen täyttymisen jälkeen lapsen ikä ala lähennellä kahta vuotta, jolloin jotkut levottomasti nukkuneet lapset alkavat nukkua vähän paremmin. En tarkoita, että sä tässä uskossa olisit, tämä oli lähinnä yleinen havaintoni asian tiimoilta ja pohjustaa toisaalta myös aiempaa kommenttiani.

            Ja tosiaan, olettehan te jo paljon tehneetkin ja ilmeisesti tilanne on unien suhteen ollut välillä parempana. Eli ei senkään puolesta ollut tarkoitus viisastella. Pitää jatkossa koettaa vähän paremmin pohjustaa näitä kommenttejani (ei sillä, että tänne kovin usein kommentoisin), tarkoitus kun oli hyvä, ja silloin itseäkin harmittaa saada paskaa niskaan. Joka tapauksessa tsemppiä ja paljon jaksamista teidän perheelle!

            1. A) Lapsen ei mun mielestä tarvitse päästä ihokontaktiin yöllä, tulkitset taas omiasi. Jos lapsi on levoton, rauhaton ja itkee, eikä rauhoitu pinnikseen vaan silmät kiinni unen läpi itkee aivan raasuna, niin en koe oikeaksi jättää häntä sinne itkemään, varsinkin jos hän rauhoittuu tiettyyn asentoon.

              B) Lapsen kanssa ei ole oltava huoneessa 1,5 h, mutta jos nukahtaminen kestää älyttömän kauan kun on jatkuvaa potkimista, sätkimistä, liikettä ja pyörimistä, niin lapsi turhautuu ja yliväsyy ja huoneessa saa juosta kääntämässä pinnojen välistä tai antamassa tuttia tai rauhoittelemassa tai mitä ikinä, jatkuvasti, joten siellä kyllä sitten istuu joku vanhempi seurana vaikka kirjan kanssa ja rauhoittelee sitä höyryämistä. Joskus nukahtaa vartissa, joskus 1,5h menee siinä pyöriessä. Joskus menee yö 3 herätyksellä, joskus 60:lla. Joskus nukkuu suht rauhallisesti suurimmaksi osin, joskus pyörii siinä mun vieressä / päälläkin aivan koko ajan unen läpi. Lapsi nukahtaa päiväunille useimmiten aivan täysin vaivatta pinnikseen unilelun ja tutin kanssa itsekseen, mutta illalla ei tule uni. Jos tutustut levottomiin jalkoihin ja raudanpuutteeseen, niin on aika selittävä yhteys näissä. Yöllä sylittelyssäkin saattaa riuhtoa pois ja vääntäytyä pois ja vääntäytyä mitä kummallisimpiin asentoihin, all the while silmät kiinni ja unessa. Kuvaavinta on oikeastaan tällainen tilanne nukahtamisvaiheessa. Hän kääntyy vatsalleen ja vetää jalat alleen, miten tykkää nukkua. On ihan rauhassa ja saattaa jopa “tuutulaulua” itselleen vähän metelöidä. On aivan hiljaa ja vaikuttaa nukahtaneen. Sitten alkaa liike ja itku ja kääntyy ja avaa silmät. Kääntyilee, pyörii, etsii uuden asennon. Taas nukahtamaisillaan, ja taas sama toistuu. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen.
              Jos vanhempi on paikalla, hyssytellään tuolista tai ojennetaan tuttia, ja lapsi kääntyy ja yrittää nukahtaa taas. Jos vanhempi ei ole huoneessa, niin videosta näkyy ihan sama meininki ja sitten kun siellä ei olekaan ketään ikään kuin toteamassa, että kaikki hyvin, nuku vaan, niin huhuilee perään. Vanhempi pistäytyy, lähtee ja toinen möyrää siellä taas. Ja sitten kun on tarpeeks kauan möyrännyt, niin alkaa olla niin yliväsynyt, että hermostuu jo itsekin siihen kaikkeen ja alkaa sellainen turhautunut kiukuttelu siellä sängyssä.

              C) On vähättelevää tehdä niin huolimaton oletus, että OLETTAA, että lapsen itsenäinen nukahtaminen on se ongelma, se kun nyt tuppaa olemaan number 1 juttu uniongelmissa ja huonoissa unissa pienten kohdalla. Se oletus kertoo siitä, että olettaa, että on täysin sivuutettu kaikista yksinkertaisin vastus asiaan, lähestulkoot omasta miellyttävyyden/mukavuudenhalusta.
              Lapsi osaa nukahtaa itse, hän nukahtaa pinnikseen itse, hän nukahtaa sinne välillä itse niin, ettei siellä ole ketään huoneessa seurana, eikä rieku sitä yhtään. Se, että meillä on ollut rikkonaisia öitä, on ollut tähän asti helposti selitettävissä. On ollut refluksia ja yömaitoja ja ajoittain puhkeavia hampaita tai korvatulehduksia, mutta tämä on ollut jo ihan uudenlaatuista unihelvettiä, johon oletus jostain itsenäisestä nukkumisesta on kuin ehdottaisi lapsettomuudesta kärsivälle ratkaisuksi seksiä. Ehkä en sitten osannut painottaa tekstissäni tarpeeksi sitä, että on tässä nyt jo aika pitkälti kaikki kokeiltu ja pohdittu.
              Ja kiitos varoituksesta, mutta jätetäänkö se rautatilanteen korjaamisen jälkeinen aika ja sen murehtiminen siihen hetkeen tulevaisuudessa kun lasta ei häiritse enää tämä asia, niin sitten tilanne osataan varmasti arvioida siinä hetkessä? Ottaen huomioon, että hän ei nukahda sinne huoneeseen muutenkaan yleensä yksin, vaan nukkuvat veljen kanssa samassa huoneessa ja kyseessä on lapsi, jonka saa laskettua pinnikseen kiukutta, hän itse ottaa harsonsa ja tuttinsa ja ilmottaa “aaa-aa-aaa” ja asettelee pehmoleluaan viereensä eikä huuda, kun lähden huoneesta ja saatan viipyä, niin en näe tätä nyt ongelmallisena asiana lainkaan. On myös aivan eri asia tehdä vaikka pistäytymisunikoulua heräilevälle lapselle kuin unessa olevalle lapselle, joka on aivan unessa, ei herää herätysyrityksiinkään, mutta huutaa ja itkee ja möyryää koko kropalla. Lapsi, joka ei edes tajua unen läpi, että joku on pistäytymässä.

              En ymmärrä missä kohti sait paskaa niskaan, mutta vaikka kuinka luen ensimmäistä kommenttiasi uudelleen ja uudelleen, ei se ole mielestäni mitään muuta kuin viisasteleva ja vähättelevä, ja muotoilullaan myös sellainen, että voisi olettaa ongelman nyt johtuvan siitä, että vanhemmat eivät jaksa kokeilla unikoulua, kun se on epämiellyttävää. Tuollaiset oletukset ovat raivostuttavia, koska ne ruokkivat just sitä ajatusta, että “no, lapset nyt nukkuvat huonosti, jos vanhemmat eivät opeta nukkumaan oikein”. Kun aina asiat ei vaan mene niin. Ja jos jokin jää epäselväksi, niin asiat voi myös kysyä avoimella kysymyksellä “Osaako hän muuten nukahtaa itsenäisesti?” tjsp, jolloin ei tee ensin sitä oletusta.

          3. Ja vielä lisään: minun oli tarkoitus kirjoittaa ensimmäisessä kommentissani, että “…ESIM. jos lapsi siirretään nukkuvana omaan sänkyyn” – tuo esimerkiksi puuttui. En siis ymmärtänyt, että teillä nukahdettaisin syliin tai viereen, tarkoitin nuo lähinnä esimerkkeinä. Ymmärsin, että teillä pitää huoneessa olla läsnä sen x ajan ja lohdutella lasta, mistä ymmärsin, että näin hän yleensä nukahtaa – ja vanhempi samassa huoneessa ei ole itsenäistä nukahtamista. Mutta ilmeisesti näin siis ei ole 🙂 Halusin vaan selventää!

            1. Asian vierestä tämäkin, mutta jos kommentoija tulee viisastelemaan ”itsenäisestä nukahtamisesta” vaikka pienellä on todellinen terveyshuoli taustalla, tekee mieli lisätä että eiköhän noin ole usein, kun vauva heräilee. Siis että siihen on joku syy, joka ei itkettämällä ja pistäytymällä poistu? Tai sitten hänellä on täysin legitiimi syy kaivata vanhemman läheisyyttä. Yön 12 tuntia on pitkä aika olla erossa. Tiesitkö että tutkitusti ”unikoulutetut” ja muut lapset nukkuvat ihan yhtä hyvin lopulta eikä unta voi opettaa? Vauvat nukkuvat jo kohdussa. Jo valmiiksi rauhallinen vauva voi rauhoittua ”itsenäisesti” unille, mutta itkevä vauva ei — siihen ei kehittymättömät aivot vain kykene. Toki lapsi oppii hiljenemään kun kukaan ei nosta syliin eikä tule, mutta siinä ei ole kyse rauhoittumisen ja nukahtamisen oppimisesta vaan siitä, että lapsi lopettaa merkinantamisen heräämisestään ja lakkaa toimimasta kuten lapsen kuuluu, jotta energiaa säästyy eikä stressi lyö yli. En ehkä osaa selittää tätä täysin tieteellisesti, mutta taustatutkimusta ”unikoulujen” vaikutuksesta tulee koko ajan, ja se ei missään nimessä kannusta myöskään ns lempeisiin pistäytymiskouluihin. Sen vuoksi että tuo itsenäisen rauhoittumisen opetus ei vain toimi, lapsen elimistö ja aivot eivät ”opi”. Unikoulutus ja -kirjallisuus on myös tapa tehdä rahaa vanhempien väsymyksellä ja haavoittuvaisella tilanteella, pää sekoitetaan muka-tieteellisellä jargonilla uniassosiaatioiden merkityksestä jne.

              Hyvä että tutkitte ferritiinin!

  8. Itseä nykyään tän takia jopa huvittaa tuo Suomen ilmaisen terveydenhuollon järjetön hypetys.

    Hyväähän se on tietyissä asioissa mutta valitettavan monessa ollaan vielä lapsen kengissä.

    Tuijotetaan maanisesti viite-arvoja sen sijaan että kuulosteltaisiin ihmisen oloa ja ihmistä kokonaisuutena.

    Sain itse vääntää kilpirauhasen vajaatoimintadiagnoosin saamisesta ja sitä ennen minulle julkiselta tarjottiin masennuslääkkeitä ja lähetettä psykiatrille, vaikka oireinani olivat jäätävä väsymys,hiustenlähtö ja aivosumu. Niinkun wtf?

    “Mutta kuule kun on ihan viitteissä nää arvot”

    Niin, en saa tarkempia testejä tai koelääkitystä mutta masennuslääkkeet saisin, vaikka en ole pätkääkään masentunut?

    Noh, mistäpä muualtakaan sain vihdoin avun, kun yksityiseltä. Mittasi parit muutkin kokeet ja kappas, selvä tapaus, lääkkeet kouraan ja pari viikkoa niin oireet veks. En sitten ollutkaan masentunut, jännä juttu.

    Suomen julkinen terveydenhuolto ei valitettavasri osaa hoitaa käypä hoito-suositusten ja viite-arvojen ulkopuolelta eikä myöskään pystytä myöntämään tiettyjen ruoka-aineiden/vitamiininpuutteiden yhteyksiä sairauksiin tai näkemään potilasta yksilönä ja kokonaisuutena, joka ei välttämättä menekään ihan samojen raamien sisälle kuin toinen saman diagnoosin potilas.

    Onneksi pääsitte yksityiselle – koska kuten sanoit, neuvola ei olisi auttanut eteenpäin.

    Surettaa ja vituttaa suoraansanoen, että miten meilläkin on lipsuttu vähitellen tämmöseen jenkkimalliin, jossa vain raha ratkaisee.

    1. Julkisessa terveydenhuollossa on varmasti kehitettävää. Yksityisen sektorin perustehtävä on kuitenkin tuottaa voittoa omistajille, julkisen tehtävä on tuottaa terveyspalveluja koko väestölle. Tästä valtaisasta erosta toiminnan peruslogiikassa johtuvat monet erot toiminnassa. Tähän logiikkaan kannattaa tutustua ihan ajatuksen kanssa.
      Kovin usein hyvätuloiset kritisoivat veroja, käyttävät yksityisiä palveluja, voivottelevat eriarvoisuutta ja haukkuvat julkista sektoria. Eivät siis ymmärrä, mitä kustannusnousua vaikkapa hoitosuositusten äärimmäisen liberaali tulkinta tarkoittaisi.

      1. Mun mielestä hoitosuosituksia ei tarvitsisi liberaalisti tulkita vaan päivittää ne ajankohtaisen tiedon tasolle. Ihan silleen vähimmäisvaatimuksena. Ja kyllä se, että ennaltaehkäisevää hoitoa ei tehdä, vaikuttaa siihen, että saman asian hoitaminen ongelman muodostuessa on monin tavoin kalliimpaa. Eli ei tämä tämän hetken malli ole millään lailla kustannustehokas. Jo ihan arvioiden monien asioiden aiheuttamaa voimattomuutta tai infektioherkkyyttä, joka vaikuttaa sairaslomina. Puhumattakaan asioiden pitkäaikaisista vaikutuksista. Yksi parin kympin verikoe nyt voi vaikuttaa niin, että ei ole tarve satojen eurojen hoidoille ja sairaslomille on myöhemmin.
        Ihan esimerkkinä tämä ferritiinin asema vaikka WHO:n suosituksissa parhaana indikaattorina raudanpuutteelle ja alarajana pidetty 30. Suomessa edelleen hoitosuositus on hemppa ja viitearvo 10.

        1. Laitatko lähteen tuolle: “… se että ennaltaehkäisevää hoitoa ei tehdä, on monin tavoin kalliimpaa”.
          Ja en siis tarkoita yksittäisen potilaan näkökulmasta, vaan koko väestön. Enkä myöskään tarkoita yhtä sairautta/oirettaa, vaan kaikkien niiden tuhansien ja tuhansien oireiden ja sairauksien kirjoa, jota voitaisiin lukemattomalla määrällä testejä tutkia.

        2. Hoitosuositusten päivittäminen maksaa rahaa, joka sekin kaivetaan veronmaksajien pussista.

          Julkisen terveyspalvelujärjestelmän tehtävä on vaikuttaa siihen, että terveys jakautuu väestössä mahdollisimman oikeudenmukaisesti. Se tarkoittaa pahanlaatuisten tautien tarkkaa diagnostiikkaa, ja tehokasta hoitoa, mutta myös matalan riskin muutosten jättämistä toissijaiseksi.

          Kliiniseen päätökseen vaikuttaa nimittäin myös kustannusvaikuttavuus. Jos yhden potilaan lisätutkimus tai hoito on suhteessa liian kallis tilastolliseen hoitovaikutukseen verraten, fokus siirtyy tällaisesta potentiaalisesra löydöksestä pois päin.

          On poliittinen valinta, millainen veronkanto esim.preventioon halutaan kohdistaa. Siihen voi jokainen täysi- ikäinem vaikuttaa äänestämällä.

  9. Hyvä postaus ja tärkeästä aiheesta. Kiitos Anna!

    Itse olen myös kärsinyt tietämättäni raudanpuutteesta, tämä tuli esille vahingossa yksityisellä ottamassani verikoe-paketissa. Tästä vihdoin löytyi syy kovalle närästykselle ja rytmihäiriöille.

    Haluan antaa vinkin teille kenellä rauta ei imeydy tai tavalliset rautatabletit ei sovi. Farmaseutti vinkkasi minulle uudenaikaisesta rautavalmisteesta joka ei aiheuta vatsavaivoja ja voidaan ottaa minkä tahansa ruuan kanssa. En tiedä saako täällä mainostaa merkkiä, mutta löytyy googlaamalla sukrosomiaalinen rauta.

    Toivottavasti suomessa tähän asiaan suhtauduttaisiin oikealla vakavuudella. Juuri esimerkiksi raskauksien aikainen raudanpuute on niin yleistä ja sen vaikutukset kauaskantoisia lapsia ajatellen.

  10. Lasten Multitabs Mini-monivitamiinissa on mukana rautaa. Tosin vain 40% päivätarpeesta, mutta ei ole siis varsinainen, “kielletty” rautalisä ja on kait parempi kuin ei mitään…

  11. Neuvolasta saatiin samantien lähete ferritiiniin pojalle ja itselleni, vaikka meilläkin on vakuutus ja mahdollisuus käyttää yksityisiä palveluita.Mutta oisko paikkakuntakohtaista? 🙂

  12. Mihin perustuu tuo, että lapsille ei suositella rautalisää, jos ferritiini yli 15? Meillä lasten raudanpuutteseen perehtynyt lääkäri määräsi rautalisän molemmille (3 ja 5 vee) lapsille arvoilla 25 ja 27. Pelkästä ravinnosta saatavan raudan avulla matalien arvojen nosto voi kestää vuosia. Kunnallisessa olisivat määränneet rautaa JOS arvo olisi ollut alle 20..

    1. Näin sanoi hematologi, että on Suomen hematologien linjaus ja onhan toki rautalisässä huonojakin puolia, varsinkin jos ajatellaan pieniä lapsia. Varmasti tapauskohtaista.

      https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/katsausartikkeli/pienentynyt-ferritiinipitoisuus-lapsellaniukat-rautavarastot-ilman-anemiaa/?public=b0931075e3d8a1019fad399a7d141afb
      Tuossa esim. aika asiaan perehtyneen ja ansioituneen työryhmän lähde. Toki jos ilman lisää ei nouse ja lähtee laskemaankin, asia erikseen ja varmasti tapauskohtaista ja lääkärikohtaistakin 🙂

  13. Hyvin vakavasti sairastaneena ja julkisella erinomaisesti hoidettuna näen punaista näistä julkinen vs. yksityinen -vertailuista. Samat lääkärit ne on julkisella ja yksityisellä töissä. Totta kai yksityinen määrää vaikka mitä testejä ja kokeita, koska kaikki on puhdasta tuloa firmalle ja lääkärille. Kummasti se julkisen sektorin hoito kelpaa jos tulee tarve vaikka tehohoidolle.

    Itse rauta-keskusteluun en siis ota kantaa, koska siihen mulla ei ole kompetenssia.

    1. Tämä!❤
      Yksityinen puoli ei hoida erityisairaanhoitoa ollenkaan, kerää helpot voitot juuri edellä luetun kaltaisilta asiakkailta…

    2. Itse olen myös hyvin vakavasti sairastaneena saanut hyvää hoitoa julkisella puolella. Tämä siis sairaalassa osastolla. Kaikki jälkihoito ja muu hoito akuttivaiheen jälkeen on ollut melko surkeaa ja vaihdoin omakustanteisesti yksityiselle ja johan alkoi tapahtua!

      Julkisella puolella kehottivat jo asennoitumaan eläkkeelle jäämiseen 28-vuotiaana, mutta yksityisellä laittoivat entistä ehompaan kuntoon alle vuodessa. Toki tämä vaati 1-2 käyntiä viikossa ja maksoi minulle lähes 20000€, mutta oli jokaisen sentin arvoista. Olen hyväpalkkaisessa työssä ja maksan joka kuukausi veroja yli 1000€, joten jotenkin sitä on elänyt toivossa, että yhteiskunta panostaisi edes vähän ihmisen auttamisessa takaisin työkykyiseksi, mutta ei…

      Lapset käyvät luonnollisesti yksityisessä neuvolassa ja oikeilla lastenlääkäreillä, jos jotain vaivaa on. Itse kävin myös raskausaikana kahden nuorimman lapsen kohdalla yksityisellä äitiysneuvolassa ja palvelu verrattuna julkiseen neuvolaan oli kyllä aivan eri maailmasta!

      Muutaman kerran olen vielä asioinut julkisella puolella ja ihan maailman simppeleimmän asian hoitaminen vaatii ajanvarauksen, puhelinkonsultaation (tai kaksi), käynnin hoitajalla, käynnin lääkärillä ja lopulta lääkäri laittaa lähetteen asiaan oikeasti perehtyneelle erikoislääkärille. Aikaa tässäkin rumbassa meni 10 viikkoa. Yksityisellä vastaava asia hoitui varaamalla ajan netistä itselleen sopivaan aikaan, itselle mieluisalla lääkärille ja hyvässä lykyssä asia on hoidossa saman päivän aikana! Argh!

      Eli kyllä tämä systeemi asettaa ihmiset hyvin eriarvoiseen asemaan!

      1. 🤣
        Yksityisellä toimii täsmälleen samat – oikeat!😂 – lääkärit, jos et ole sattunut huomaamaan. He sompailevat molemmin puolin, maksimoidakseen massit. Resursseja on vähennetty yleiseltä puolelta valitettavan runsaasti , siinä syy pallotteluun.

        1. Ei julkisessa neuvolassa pääse tapaamaan oikeaa lastenlääkäriä normaaleilla käynneillä. Vauvan tutkii joku yleislääkäri, joka sattuu sinä päivänä toiminaan neuvolalääkärinä. Jollain yleislääkärillä ei ole mitään erityistä pesiatrista tietämystä tai osaamista tai ainakin se on valovuosien päässä oikean lastenlääkärin osaamisesta.

          Oikealla lääkärillä tässä siis tarkoitan oikean alan lääkäriä, jota julkisella puolella ei meinaa päästä tapaamaan millään ja jos pääseekin, niin saat odottaa jopa kuukausia.

          Hauska juttu vielä julkiselta puolelta kun yritin onnettomuuden jälkeen päästä leukakirurgille. Ei kuulemma ollut kiireellistä ja laittoivat jonoon.Menin tämänkin asian hoitamaan yksityiselle noin puolen vuoden venailun jälkeen. Vaiva oli niin vakava, että julkisella puolella sekin sitten kiireellä jouduttiin leikkaamaan, mutta yksityisellä lähetteellä. Ilman tuota odottelua olisi ollut jopa mahdollista selvitä ilman leikkausta. Siinä olisi säästetty leikkauskustannukset ja minun kuuden viikon sairasloma, jos oikean alan lääkärille vain olisi päässyt silloin kun pyysin.

  14. Todella hyvä kirjoitus, Anna!

    Raudanpuutteella on tosiaan moninaisia seurauksia lapsille ja aikuisille. Omasta kokemuksesta tiedän, että raudalla on osuus myös hedelmällisyyteen liittyen. Toivoimme ja yritimme vauvaa vuosia, tässä kuitenkaan onnistumatta. Jostain luin, että alhainen ferritiini voi vaikuttaa asiaan. Koe otettiin ja alhainen lukema siellä oli. Yksityisellä lääkäri ohjeisti syömään lisärautaa + C-vitamiinia. Muutamassa kuukaudessa arvot saatiin kuntoon. Olimme käyneet lapsettomuushoidoissa jo ennen ferritiiniarvon korjaantumista, mutta kun ferritiini oli saatu ylös (tulos noin 100) jälkeen saimme vauvan hoitojen avulla. Ihmiskeho ja sen toiminta on ihmeellistä, ja moni asia voi olla ratkaistavissa. Voimia kovasti asioiden selvittelyyn!

  15. Sinun ansiostasi menin vihdoin tänä keväänä, parin vuoden väsyksissä rypemisen ja pohtimisen jälkeen,mittauttamaan ferritiini arvoni. Yksityistä kautta, koska halusin päätkösen jälkeen nopeasti testiin. Tuloksena matala ferritiini, 3kk rautaa tablettina, ei muutoksia olotilassa. Kontrollikäynti nyt syksyllä, ferritiini noussut, mutta lääkäri kehotti jatkamaan raudan syöntiä vielä useamman kuukauden. Noh, nyt hakeuduin julkiselle puolelle runsaiden kuukautisten, järkyttävän väsymyksen, rytmihäiriöiden jne vuoksi. Aika oli 2vko sitten ja kun kerroin tälle lääkärille miksi olen tullut, hänen ensimmäinen vastauksensa oli “hmmm, noh tämä ferritiini on nyt tämän hetken muotisairaus. Naiset lukevat siitä netistä ja haluavat testiin. Sinun arvosi on ihan hyvä. Väsymyksesi johtuu varmasti siitä, että sinulla on 3pientä lasta.” Ai saakeli, että vit****!! Että kyllä samaa mieltä olen kanssasi tästä julkisen tilanteesta!! Meillä myös lapsilla vakuutukset ja luojallr kiitos, että onkin! Aina päästy nopeasti ASIANMUKAISEEN hoitoon!! Hyvä, että puhut näistä asioista ja herätät keskustelua. Toivottavasti pienoinen saa tilanteeseensa pian hoidon! Ihanaa joulun aikaa sinne <3

  16. Toivottavasti tilanne helpottaa kun olette saaneet vastauksia, joskin yksityiseltä. Itse olen lapseni kanssa onneksi saanut hyvää hoitoa ja hän on monen erikoissairaanhoidon piirissä jo vaikka onkin “perusterve” 🙂 Olen hoikkana nuorena äitinä myös kuullut neuvolassa kommentteja nopeasta painonnoususta ihan raskauden loppuaikana 😀 eikö sokerirasitustesti tosin tehdä lähes kaikille odottaville äideille? Tietääkseni vain alle 25v normaalipainoiset eivät testata jos ei ole suvussa diabetesta. Vai riippuuko sairaanhoitopiiristä? Toki hoitaja voisi ilmaista asian paremmin ja selittää miksi testit otetaan eikä vaan kommentoida painoa.

  17. Kirjoitit: “ja luettuani lasten kortisolitasojen pysymisestä yllä itketys-unikouluissa rauhoittumisen jälkeen, totesin, että ei vittu enää ikinä. Tätä lasta ei itketetä. Lapsi ei itkullaan kommunikoi muuta kuin, että jotain on pielessä. Jos lapsi ”oppii” rauhoittumaan, se tarkoittaa sitä, että lapsi luopuu toivosta siitä, että joku lohduttaa. Ei käy mulle, en lähde mukaan”

    Hyvä päätös, Anna! <3

    Minua on itketetty lapsena, ja minusta tuli turvaton aikuinen, jolla on (ollut) paljon mielenterveysongelmia kuten unettomuutta, masennusta ja ahdistuneisuushäiriöitä.

    Mulla myös ollut aina anemia, ja luulen että myös ADD (ei diaganosoitu, mutta testit viittaa vahvasti siihen). Uskon kanssa että näillä voisi olla yhteys

    1. Mun mielestä jokainen tekee miten parhaaksi näkee nää unikoulu-asiat, mutta koska meillä ei ole ongelmaa itsenäisen nukahtamisen kanssa, vaan lapsen itku yöllä ja pyöriminen turhautuneena ennen nukahtamista on selkeästi sidonnaista hyvin vahvasti siihen, että on kipua/epämiellyttävää tunnetta, niin mun mielestä olisi jotenkin tosi raskasta jättää hänet yksin sen asian kanssa :/ Varsinkin luettuani tuon tutkimuksen siitä, miten self-soothing ei itse asiassa ole self-soothing vaan luovutus, lapsen kortisolitasojen valossa. Niinpä jos meillä tulee uudelleen tarve harjoitella lisää itsenäistä nukahtamista, niin se tehdään itkettämättä.

        1. En enää muista sitä kyseistä tutkimusta, jota luin aamun pikkutunteina, mutta tässä on joitain linkkejä:
          https://childrensmd.org/browse-by-age-group/newborn-infants/stress-cortisol-and-getting-your-baby-to-sleep/
          ja tässä mielenkiintoinen näkemys https://www.laleche.org.uk/letting-babies-cry-facts-behind-studies/

          En arvostele mitään valintaa, miten tämän haluaa hoitaa, mutta mulle riski tuosta lapsen turhasta stressistä ei ole sen arvoinen asia, että tekisin niin. Mä koen, että varsinkin meidän tilanteessa kyse ei edes ole vanhemman kaipuusta, vaan tietystä fyysisestä asennosta, niin en näe mitään syytä lisätä hänen vaikeaa oloaan. Nää tutkimuksetkin on sikäli hankalia, koska kaikki vaikuttaa kaikkeen. Huonosti nukkuva äiti voi masentua ja se näkyy lapsen arjessa huomattavasti rajummin kuin tottumisvaiheen kortisolit yöheräilyissä, eli sinänsä en itsekään tiedä, mikä olisi paras. Kukaan siitä rikki lopullisesti mene kuitenkaan, eli en sinänsä koe, että mikään vaihtoehto olisi radikaalisti huono.

          Me ollaan aikanaan opetettu Dante aika pienenä nukahtamaan omaan sänkyyn itsenäisesti niin, että noudatettiin Pull Up – Put Down metodia, eli lohdutettiin sylissä, mutta laskettiin sänkyyn ennen kuin nukahti. Ekana iltana toistin sen ehkä tuhat kertaa, tokana jo paljon vähemmän ja viikossa hän nukahti sillä, että jätti sänkyyn nukkumaan ja sinne jäi. Adrian on osannut myös nukahtaa itse tosi hyvin omaan sänkyyn, mutta reagoi tosi tosi vahvasti hampaisiin ja nyt selkeesti on jotain, mikä ei anna nukahtaa ja nukkuminen on hirveän levotonta. Ja on ihan sama yritänkö siirtää päältäni tietystä asennosta kainalooni eli läheisyyteeni vai pinniksen, sama reaktio, eli ns. unihygienia ei tunnu olevan ongelma, vaan jokin muu. Sikäli siis itketys tuntuu ihan turhalle ja uskon, että kun häiritsevät tekijät poistuvat, niin ei ole edes tarvetta itketykselle tai unikoululle. Meillä ongelma ei oikeastaan useimmiten ole nukahtaminen, vaan se yön ralli jonnekin aamu4 asti, kun pyörii tuskaisesti unissaan :/ Jos tilanne olisi selkeästi se, ettei saa nukuttua itsenäisesti, saattaisin ajatella eri tavalla ja myös niin, että pieni stressikortisoli opettaa myös elämässä tärkeää asiaa, eli sitä, että kaikkea ei voi saada. Juuri nyt se tuntuu avuntarpeessa olevan pikkuisen heitteille jättämiseltä.

  18. Raudanpuute vaikuttaa raskaudessa lapseen, jos äidillä raudanpuute. On ns. perinnöllinen. Ilona Ritola on perehtynyt mm. lapsien raudanpuutteeseen siinä, missä aikuistenkin.
    Mitä tulee julkiseen, tai edes yksityiseenkin, hoitoon raudanpuutteesta; siitä “vaietaan”. Muistaakseni vasta vuosi, kaksi, sitten, alaviiteraja nostettiin kympistä kolmeenkymppiin. Silloin pahimman “buumin” aikaan, lääkäreitä ohjeistettiin ylemmältä taholta olla ottamatta kantaa asiaan – ja itse sain kokea tämän myös ja ihan yksityinen huone kertoi, että eivät saa puhua, mikä vahvisti näitä “huhuja”.
    Raudanpuutteen hoidossa pitää aina muistaa se, että kun/jos on raudanpuute, sitä ei enää ruokavaliolla korjata. Ja se, että SYY pitää AINA selvittää ensin. Kannettu vesi ei kaivossa pysy.
    Koska raudanpuute ei korjaannu ruokavaliolla ja jos äiti kärsii raudanpuutteesta, voivat lapset olla VUOSIA raudanpuutteisia. Tähän voi lapsilla kytkeytyä levottomuudet, väsymys, oppimisvaikeus, yms.
    Omasta kokemuksesta ja luettuani erilaisia ohjeistuksia (myös Duodecim), B12-vitamiinin ja D-vitamiinin puutokset voivat aiheuttaa samanlaisia oireita, kuin raudanpuute, joten ei kannata vain ja ainoastaan raudanpuutteeseen keskittyä, kun oireiden taustalla voi olla nippu hivenaineiden puutoksia. Tätä pitää epäillä, jos on vähänkään ongelmia imeytymisen kanssa. Pitkäaikainen B12-vitamiinin puutos voi aiheuttaa pysyviä oireita, joten sen(kään) kanssa ei ole leikkimistä.

    1. Voi kuule, että olis ihanaa, jos raudanpuutetta tutkittais; itelleni tk:n yleislekuri sano, et jatkuva anemia voi johtua huonosta ruokavaliosta tai syövästä, mutta ei hänen mukaan tarvetta tehdä mitään xD. Että näin xD.

  19. Samoja kokemuksia täälläkin. Kahdessa peräkkäisessä raskaudessa matalat hemoglobiinit eikä rauta imeydy. Kaksi vuotta kärsin lamauttavista oireista allergisten, korvakierteisten refluksikkolasten kanssa. Sitten löytyi taaperolla ferritiini 6 ja äidille 14. Ei ihme, jos alkaa pää seota! Omien kokemusten myötä on avautunut tämä maailma, jossa terveydenhuolto ei huomioi äitien tai pienten lasten vaivoja, kun on kyse oireista jotka eivät vaadi välitöntä hoitoa. Toivottavasti saatte raudat nousuun!

      1. Onpa hieno uutinen!! Tuleeko pojille oireita kun ovat hoidossa mummolassa? Vai onko allergia kuitenkin niin lievä että ei?

        1. Eivät oikeastaan ole mummolassa olleet paria tuntia enempää kerrallaan, kun yleensä mummi käy meillä. Enemmän tilaa ja oma piha, niin helpompi niin. Mutta meidän perheen / vanhempieni koirat ovat käyneet vanhempieni kanssa välillä parin yön reissuja ja olen mielestäni huomannut selkeästi poskien helottavan välillä sen jälkeen, mutta en tiedä, voi olla jotain muutakin. Me käytettiin isommalla lähes päivittäin ihotautilääkärin ohjeilla rasvoja ja saatiin usein pidettyä punoitus poissa, mutta röpelöisyys pysyi poskissa. Kesällä kun Benji oli kuukauden hoidossa, katosi kaikki. Toisaalta oli myös kesä ja lämpimämpi/kosteampi ilma, jonka mä aina yhdistin hänen poskien paranemiseen, koska aurinkolomilla oli aina iho loistavassa kunnossa. Toisaalta, eipä ollut koiraakaan siellä. En osaa sanoa siis yhtään, mikä on yhteys, mikä ärsyttää itseänikin. Tiedän vaan, että ei oo kummallakaan ollut oireita enää alkusyksyn jälkeen käytännössä lainkaan. Lapsilla kuitenkin hyvin vahvasti vain yhdessä paikassa tuo ihottuma, eli poskissa, nenästä varpaisiin täydellinen iho. Ja molemmat myös rakastaa koiria, eli koko asia ärsyttää, mutta toisaalta kun samaan aikaan toisella alettiin epäilemään astmaa ja toisella alkoi posket helottaa, oli pakko miettiä asioita laajemmin. Jotenkin oon itse päätellyt, että sama koti pölyineen ja hilseineen on liikaa, mutta eivät oireile lyhyemmissä kontakteissa. En tiedä voiko edes olla näin.
          Ja samalla on pakko todeta, että koira viihtyy mummolassa erittäin hyvin eikä tunnu tänne kaipailevan ja vuorostaan anoppini tuntuu viihtyvän hyvin koiraäitinä, joten eipä siinä kai hirveästi häviä kukaan muu kuin tietyllä tapaa minä, kun on ikävä omaa koiraa. Luulen, että kesä-aikaan Benji viettää enemmän aikaa meilläkin, ja seuraillaan sitten tilannetta uudelleen.

      2. Oo, oletteko joutuneet luopumaan koirasta? 🙁 Minulta on mennyt tämä ihan ohi; oletko kertonut aiheesta tarkemmin jossain postauksessa? Kiinnostaisi kuulla lisää!

        1. Koira asustaa suurimman osan ajasta tällä hetkellä anoppilassa 15 minuutin päässä, joten ei siitä ole luovuttu. Olen siitä maininnut siellä sun täällä, enkä koe asiassa sen tarkemman postauksen ajankohdaksi nykyhetkeä, kun en itsekään tiedä vielä miten tilanne etenee.

          1. Hienoa, että vihdoin myönnät ettei koira enää asu teillä. Varmaan tuntui hyvältä lynkata ja haukkua syksyllä useampikin kommentoija, jotka olivat huolissaan kun koirasta ei ollut näkynyt tai kuulunut pihaustakaan blogissa ja sen vuoksi kysyivät, asuuko se enää teillä. Valehtelu on sulle näköjään siedettävämpi vaihtoehto kuin myöntää reilusti lukijoidesi huomiot todeksi.

            Grow some balls, woman.

            1. Mun ei tarvii kasvattaa ballseja naisena ollakseni jotenkin parempi ihmisenä, jos olisin miesmäisempi. Kummallinen ajatusmaailma 😀
              Enkä ole ketään lynkannu tai haukkunut, jos ovat kyselleet koirasta. Huolissaan tuskin kenenkään tarvitsee olla tuntemattoman ihmisen koirasta muutenkaan. Blogissa on viimeksi syyskuussa kysytty Benjistä, jolloin Benji asui meillä. Lokakuun puolessavälissä kerroin Instagramissani Benjin kuulumisia ja vasta viime ajat Benji on asustellut anoppilassa. Oon jo jouluna 2019 ottanut kantaa siihen, etten jaksa vastailla Benjistä kysyviin vittuileviin kysymyksiin, joita teillä eräillä on tarvetta ihan hirveästi aina esittää.
              Otetaan siis vielä kerran, koska ne sun mentaaliballsit on varmaan sun käsien tiellä niin, ettet pysty käyttämään puhelinta ja Instagramia tai sitten aivosolut on paenneet niihin, ja kyseinen taito on toki vaativa.

              A) En ole valehdellut, koska kukaan meistäkään ei vielä tiedä pidemmällä aikavälillä Benjin tilannetta.

              B) En ole valehdellut, koska olen jo syksyllä useaan otteeseen kertonut Benjin olevan anopilla hoidossa, silloin kun se oli hoidossa siellä.

              C) Mun ei tarvitse valehdella, eikä sen tarvitse olla siedettävä vaihtoehto, kun siedettävä vaihtoehto on tehdä asiat meidän perheelle parhaalla tavalla ja kertoa niistä juuri ne asiat, jotka on mun mielestä sellaisia, jotka haluan jakaa. Tässä asiassa ei vaan ollut mitään kerrottavaa, kun tilanne ei ollut meillekään selvää.

              D) Jos mä en käsittele täällä aivan kaikkea, se ei tarkoita, että kaltaistesi kyylien mielipiteet painaisivat mulle yhtään. Usein asioissa voi olla muita vaikuttavia tekijöitä. Tämänkaltaisessakin asiassa voisi olla kyseessä jonkun läheiseni terveys (ei kuulu sulle!), mun terveys (ei kuulu sulle!) tai vaikka se, ettei anoppini haluaisi asiasta julkista (ei kuulu sulle!), mitä moninaisimmista syistä, mitkä voi olla hänen henkilökohtaisia, sosiaalisia tai vaikka villinä esimerkkinä entiseen vuokrasopimukseen liittyviä (ei edelleenkään kuulu sulle!). Usko mua kun sanon, mua ei kiinnosta Benjin paskan vertaa kaltaisesi läyhääjien mielipiteet mun tekemisistä tässä elämässä, ne on mulle edelleenkin ihan samanarvoisia kuin ennenkin. Te nettikiusaajat ja läyhääjät ootte tän työn ainoa negatiivinen puoli, jonka kestän kyllä ihan mielelläni tietäen, ettei kukaan oikeasti onnellista ja sisältörikasta elämää viettävä ihminen käytä aikaansa nettiläyhäämiseen. Nettikiusaajat ovat mun silmissä alhaista saastaa, joten usko mua rakas Mentaalipallinainen kun sanon, että teidän mielipiteet mun elämänvalinnoista tai ylipäätään mistään muustakaan, ei todellakaan vaikuta mun tekemisiin tai sanomisiin. Sanon ja kirjoitan mitä haluan ja en sano tai en kirjoita mitä en halua syistä, jotka kumpuavat minusta itsestäni ja minun elämästäni eivätkä todellakaan liity teihin mitenkään.

              E) Jos Benjin tämänhetkinen sijainti on hänen lopullinen osoitteensa, asia voi olla myös niin kipeä, ettei se todellakaan ole sellainen, jota haluaa vielä myöntää itselleen, jota pystyy käsitellä kunnolla vielä ja ainakaan kertoa ajatuksia siitä, ennen kuin ne on käsitellyt kunnolla. Mutta eihän tällainen oikeus käsitellä oman elämän tunteita ole teille ballseilla varustetuille supernaisille (ainoana supevoimananne paskanjauhaminen jossai netin syövereissä) mitenkään mieleentuleva seikka, sillä ettehän te anna ihmisille oikeutta kertoa eroistaan, suruistaan, raskauksistaan tai vaikka mistä elämän mullistavista asioista ilman sitä, että puututte niihin.

              F) Jos minä tekisin jotakin laitonta, rikollista, kauhistuttavaa tai epämiellyttävää, niin minulla voisikin olla jotakin “myönnettävää”, mutta pää nyt pois sieltä persuksista (sijaitsee niiden sun pallien vieressä, jos et muuten löydä) sen kuvitelmas kanssa, että mulla olisi jotakin myönnettävää Sinulle arvon Mentaalipallinainen tai kenellekään muullekaan, jos teen perhettäni ja lemmikkiäni koskevia päätöksiä kaikkien hyvinvointi punniten.

              There. Nyt tais tulla kaikki, mitä mulla on sanottavaa asiaan 🙂

              Ja ei. Mä en vastannut tähän, koska turhautuisin tai raivostuisin. Tai nojoo, kyllä mua turhauttaa, että sun kaltaisia ihmisiä on olemassa, mutta asian kanssa on elettävä niin kuin on elettävä kadulle heitettävien tupakantumppien kans. Hetkellistä epämiellyttävyyttä, mutta hyvin pikaisesti ohimenevä. Mä vastasin tähän, että voit copypastee tän jonneki kauhisteltavaksi ja mä voin todeta, että tulipahan sanottua ihan suoraan mielipiteeni tähänkin asiaan. Koska jos mä tekisin sen mitä yleensä, eli heittäisin tän roskiin, niin sitten sieltä tultas taas itkemään, kuinka “MÄ EN KESTÄ TOTUUTTA!”
              Totuuden mä kestän kyllä hienosti, tietyntyyppiset ihmiset huonommin.

  20. Amen! Erittäin ajankohtainen aihe täälläkin. Omaa raudanpuutetta hoidettu (tai no “hoidettu”, aika omalla vastuulla ollut), v. 2018 lähtien. Eilen pyysin omalle 8-kuiselle yksityiseltä rauta-arvojen tarkistuksen kun oma ferritiini pysyi alle 30 koko raskausajan rautalisästä huolimatta. Esikoinen 4,5v on oireillut koko pienen ikänsä mm. juurikin huonoilla unilla ja niukalla kasvulla. Myös vilkkauden kanssa on haasteita. Pyysin rautalabrat refluksiasioiden hoidon yhteydessä. Ferritiini 18 tosin oli kokeneen lastenlääkärin mielestä “loistava”, joten lääkäreidenkin tietämyksen tasossa on paljon eroja. Kyllähän se pistää miettimään ja turhauttaa, miksi oi miksi ei tätä asiaa ole kukaan lääkäri ottanut esille. Hyvä että sinä vaikuttajana lisäät tietoisuutta aiheesta.

  21. Kärsin itse parasta aikaa raudanpuutteesta (hemppa matalahko, punasolumarkkerit pielessä ja ferritiini tais olla jotai 5,9). En pysty herkän vatsan vuoksi syömään useimpia rautavalmisteita, mutta pakko kehua että viimein löysin mahdollisesti toimivan. Aika vasta on tullut markkinoille semmoinen kun Sideral forte, jossa on sukrosomiaalista rautaa ja jonka pitäisi imeytyä huomattavasti paremmin kuin muut raudat. Tuo on tähän mennessä ensimmäinen valmiste, jota voin syödä ja jonka avulla rytmihäiriöt, väsymys sun muut on kunnolla helpottaneet 🙂 Jännityksellä odotan, näkyykö verikokeissakin edistystä. Ainoa miinus on korkea hinta, mutta valinnanvaraa ei ole, jos tästä joskus meinaa “parantua”…

  22. Ihmettelen kovasti, jos vanha sanonta, rautaa, maksaa ja vitamiineja ei ole enää käytössä. Se oli ennen mantra nimeltä RaMaVit.

  23. No tää ei nyt koske ferritiiniä mutta koskee julkista terveydenhuoltoa. Olen ylipainoinen ja ahdistunut tunnesyöminen on lähtenyt lapasesta tämän vuoden aikana. Kun herään yöllä niin menen syömään jne. No, päätin että pakko toimia, veriarvoista kolesteroli, sokerit ovat erittäin hyvät, ei ole kohonnutta verenpainetta, selkäongelmia ja rakastan liikkumista. Mutta silti painoa on kertynyt liikaa. Kuulin että ravitsemusterapeutit osaavat auttaa näissä asioissa, kysyin hyvinvointikeskuksesta ja vastaus oli että koska minulla ei ole diabetestä, verenpainetta, kolesteroli, sydän tai muita ongelmia niin ei onnistu. Työterveys antoi lähetteen liikuntaneuvojalle joka sanoi liikkumiseni olevan hyvällä tolalla ja suositteli ravitsemusterapeuttia. En kuitenkaan saa lähetettä koska minulla ei ole edellä mainittuja sairauksia mutta jos sellaisia tulee niin sitten pääsen 😮 Itse ajattelen että eikö ongelmaa voisi ennaltaehkäistä, motivaatiota löytyy mutta kaipaan myös apua. Ehkäpä suuntaan yksityiselle.

  24. Moi!

    Tosi tylsää, että teidän neuvolassa noin ja sama kokemus kaverilla että ferritiinikoetta piti vaatia. Mut taas lähetettiin vaikka tietämättömänä aattelin äitiysneuvolasta, että tuskin ne mulla on kovin huonot (alle 10 tais olla arvo) ja nytkin vielä seuraillaan vaikka en enää äitiysneuvolan asiakas olekaan.

    En ole terveydenhuollon ammattilainen ja siksi osaan huonosti selittää tän, mutta kun puhuimme lääkäriläheiseni kanssa näistä huonoista rauta-arvoistani, hän kertoi jostain entsyymistä jota elimistö joillain ihmisillä erittää ja se heikentää rauhan imeytymistä. Tämä entsyymi ilmeisesti erittyy sen mukaan miten paljon saa rautaa, ja kotikonsteina tätä voi kiertää ottamalla rautavalmistetta joka toinen päivä, niin entsyymitasot ehtii laskea aina ennen seuraavaa annosta.

    Kokeilen tällä hetkellä itselleni kotikonstina tätä ja otan rautani keskellä yötä (mahd kauan maitovalmisteista) kun alle vuosikkaan kanssa kuitenkin kuppaan öisin ja lisäksi siis vain joka toinen yö tupla-annoksen. Itseasiassa neuvolassa sanottiin että näin voi olla mahallekin parempi.

    Lapselle tuo konsti, että yöllä ottaa ei oikein toimi 😅 Mut tsemppiä!

  25. Siis miks täällä ei julkaista kommentteja jossa kerrotaan että kunnalliselta saanut myös Apua ferritiiniin? 😅

    1. En löydä sun tiedoilla mitään poistettua kommenttia? Aiheeseen liittyviä kommentteja on kyllä muita julkaistu.

  26. Miksi se haittaa, jos lapsi pyörii ja hyörii unissaan? Jos hän kuitenkin on niin umpiunessa, ettei herää edes herättämällä tai tiedosta, käykö joku hänen huoneessaan. Jotenkin hämmennyin tästä nyt.

  27. Kiitos että kirjoitit asiasta. Sain tästä vähän lisäpontta, ja sain oman 4v. labratesteihin (ihan julkisen kautta). Ja siellähän oli matala ferritiini. Lääkäri suositteli rautapitoista ruokavaliota, ja nyt yritän miettiä miten se toteutetaan…

Leave a Reply