Viihdyttävän sekopäinen sirkus nimeltä arki

Oon joka päivä istunut alas koneen äärelle ja halunnut kirjoittaa jotain kevyttä ja iloista. No, ei oo ollut hirveästi mielen päällä sellaista yleensä. Tai siis jokaiseen päivään mahtuu paljon positiivista, iloista ja hauskaa, mutta on ollut kyllä vähän raskas syksy kieltämättä. Sinänsä aivan ihana, mutta myös oikeasti voimavaroja kuluttava tosi reteestikin. Huonosti yönsä nukkuva hampaita tekevä 1-vuotias, jatkuvia muutoksia arkirytmiin kaiken maailman altistustietojen ja pikkunuhien vuoksi ja koko ajan uusia koronauutisia ja rajoituksia, jotka vaikuttavat paljon töihin ja elämäänkin. Jotenkin siitä lähtökohdasta mielessä on pyörinyt aika paljon kaikkea jotenkin turhan painavaa asiaa. Enkä sitten aina halua kirjoitella pelkästään jotain pohdintaa, vaan ihan myös muutakin. Mutta äsken, äsken mulla tuli mieleen postausaihe, joka ei ole painava tai synkistelevä 😀 Nimittäin… Ajelin tuossa äsken kotiin lasten kanssa ja hetkeksi pysähdyin miettimään, miltähän tilanne näytti ulospäin meidän autosta.

Jos joskus olet nähnyt ratissa ihmisen, joka heiluttaa päätä sivulta toiselle kieli ulkona, hän ei välttämättä olekaan seinähullu, vaan on hyvin mahdollista, että autossa on takapenkillä kaksi muksua, joiden kanssa äiti tai isi laulaa SutsiSatsaa ja tottelee sitä kieli ulos -osaa 😀

En koskaan ajatellut olevani tämä äiti, mutta jepjep, Smurffijengi menee ulkomuistista jo ja räpätään sitä autossa yhdessä. Tai heilutellaan päätä ja tehdään kaikkea muuta mitä noissa nyt tuleekaan käskynä. Kun on 10 min matkaa kotiin ja 1-v pitää pysyä hereillä, että ehtii syödä ja nukkua kunnon päikkärit, kaikki keinot ovat sallittuja. Lasten kanssa arjessa tapahtuu niin paljon pientä häsellystä koko ajan, että välillä ei muista millasta oli aika ennen 😀

Aika ennen sitä, kun joku tässä taloudessa juoksi huutaen

“Haluan isoa munaa, haluan isoa munaa!”

And nope, kyseessä ei ollut minä. Oli pääsiäinen ja oli Kinder Maxi. Get your head out of the dirty place people.

Jos joskus muuten kuulette jonkun lapsen sanovan “Isi ei antanut eilen kullin kuvia”, niin ei välttämättä tarvii huolestua. Voi olla, että isi on aina sanonut, että “Hyvää yötä, kauniita unia ja oman kullan kuvia” ja kun muksut on alkaneet puhumaan aiheesta “kullin kuvina” on isi ehkä lopettanut. Mikä on voinut aihettaa ison harmin siitä, että niitä ei enää saakaan. Niitä kuvia. Eikä välttämättä ihan joka kodissa pili pieni pyöri, mutta piiri voi olla vaikea sana. Ei ole ollut oma muksu, mutta on naurattanut.

Voi myös olla, että kodin tarvikeosasto on ihan normaali, mutta silti ravintolassa tulee tilattua suolaa ja pippeliä. Ja taas, en minä. Haluan korostaa. Vaikka joskus tilasinkin Blockfesteilla Kung Fu Panda -viiniä hyvin painokkaasti.

Oon välillä miettinyt, että jos mua nauhottais päivän ajan ja editois sen nauhan, niin vois kuulostaa vähän häiriintyneelle. “Älä nuole sitä karmia!”, “Miksi vessanraikastin on lattialla?!” ja “Ota pois veljen alkkarit päästä!” Jos me ollaanki jossai rinnakkaisulottuvuudessa, ja avaruusolioiden oma BB-show, nii sinänsä ymmärrän, miksei meitä oo vielä äänestetty ulos. Onhan tässä viihdettä ja varmaan kova jännitys joka päivä siitä, että saako ne tuota kotia koskaan siistiksi. Todellinen cliffhanger. Ainakin mulle, jokaikinen päivä.

Honestly mä en tiedä mitä mä ajattelin vanhemmuudesta ennen ku musta tuli äiti. En enää muista. Mutta jossain syvällä sisimmässäni mä ehkä ajattelin tällaisesta äidistä kuin itse olen vähemmän mairittelevin sanoin. Koska mä olen se äiti, joka pukee lapset ja pakkaa hoitokassit ja sit vääntäytyy vähän reikäsiin trikoisiin puolimatkalla autolle. Joskus 10 vuotta sitten elämä olis oikeesti ollut kriisin kourissa viime kuukauden kampaamokäyntien jälkeen ja nyt olin vähän silleen “no aivanpa sama, pipo tai nuttura on päässä anyway, kukaan ei välitä”. Ja itse asiassa ei välittänyt. Noi mun kaks aikasyöppöä ei edes huomannut. Mut toinen niistä muisti kyllä kerran huomata pohtia, miksei äidillä ole housuja, kun kuljin kotona pikkareissa ja t-paidassa. Oli erittäin palkitsevaa muistaa synnyttäneensä tuota viisasta pientä päätä aika monta tuntia ja kolme tuntia ponnistusvaiheessa kärvistellen, kun siellä niiden kahden korvan välissä leikkasi vastaus omasta takaa. “Äidillä on niin iso pylly, että sille ei mahdu enää housut!” Isänsä nauroi. Siis nauroi. Ei tarvii kauaa miettiä kenen perintöä on toi kuopuksen täydellinen itsesuojeluvaiston puuttuminen.

Ja sit ku pääsee tähän 3-4 vuoden ikään, missä puhetulva on loputon, itsesensuuri olematon ja kaikki kakka/pissa/jne. -jutut äärimmäisen kiinnostavia, niin voin muuten kertoa, että välillä ton aihepiirin ympärillä eletään aikamoista sirkusta täällä. Voin rehellisesti kertoa, että elämästä ei puutu säpinää, jos ottaa puolisokseen filtterittömän itsesuojeluvaistottoman ensimmäisen ajatuksensa laukojan ja saa pari lasta sen kanssa. Ei oikeesti käy aika tylsäks. Käviskin ees joskus.

Mitä äiti tekee? Otan kuvaa. Mä autan!!

2010 MINÄ: “LEGGINGS ARE NOT PANTS!”
2015 MINÄ: “Siis en jaksa tätä muotia, missä jengi pitää juoksuhousuja kaikkialla!”
2020 MINÄ: “Oumaigaad siis arvaa mitä, mä oon niiiiin innoissani! Löysin vahingossa trikoot, joissa on molemmilla puolilla vetskarilliset taskut, eikä isoja logoja, niin niitä voi pitää sukkisten sijaan pitkän neuleen kaa talvella!”

2015 MINÄ: “Hei voisiksä pliis lakata jättämästä sun sukkia kylppärin lattialle?”
2020 MINÄ: “Okei, missä ton hanskat on? Ainii, jääkaapissa!”

2010 MINÄ: “Siis en tykkää yhtään printeistä.”
2020 MINÄ: “Ahh, tää kukkamekko on täydellinen, ei yhtään erotu mikä on kuviota ja mikä on tahraa!”

2015 MINÄ: “Meidän lapset ei sitten koskaan syö evästä sohvalla!”
2020 MINÄ: “Vuoden paras hankinta oli kyllä se tekstiilipesuri… Älä koske siihen sohvaan mustikkaisilla sormilla!”

2010 MINÄ: “Jos ei lapsi syö, niin sit ei syö, ihan sama, ruoasta ei pidä tehdä ongelmaa, lasta ei musta istuteta ruokapöydässä jos ruoka ei maistu.”
2015 MINÄ: “Jos ei lapsi syö, niin sit ei syö, ihan sama, ruoasta ei pidä tehdä ongelmaa, lasta ei musta istuteta ruokapöydässä jos ruoka ei maistu.”
2020 MINÄ: “Istut siinä sitten siihen asti, että lautanen on tyhjä. Se on sitten pois leikkiajasta, mä en jaksa enää istua tässä ja ohjata haarukan suuhun laittamista minuutin välein.” 1h20 min myöhemmin päästiin leikkimään.

2010 MINÄ: “Meillä ei sit ikinä katota mitään niin turhaa ku Teletapit”.
2020 MINÄ: “Joo, LaaLaa, keltainen on LaaLaa!”

2010 MINÄ: “Kahvikupin lämmittäminen mikrossa kielii elämänhallinnan menetyksestä”
2020 MINÄ: Elämänhallinta menetetty, kahvi lämmitetty. Kerran käytin kahvii korvikemaitoa. Oli vähän SOS-tilanne.

Tiedätteö mikä tässä on parasta? Vesumiinien, nihujen ja uimureiden lisäksi? Se, että mä en ihan oikeesti oo hetkeekään miettinyt, millaiset teini-ikäiset mulla tulee olemaan tai millainen äiti mä sit oon. Eiköhän elämä näytä senki sitten.

Kertokaa teidän hauskimpia “Lapsen suusta” -juttuja! Ne on aina yhtä hauskoja! 😀

18 thoughts on “Viihdyttävän sekopäinen sirkus nimeltä arki

  1. Mä kävin kampaajalla ja värjäsin hiukset vaaleasta tummanruskeaksi. Kysyin onko mitään erikoista äidissä niin nelivuotias vaan katseli hetken pää kallellaan ja ihmetteli miksi äidin hiukset on auki. Ei lapset huomaisi vaikka ajelisin pääni kaljuksi 😄

    Hei hiuksista tuli mieleen, että ootko koskaan kuullut tai kokeillut suoravärejä? Mä oon jo muutaman vuoden laittanut vain Elumen-suoraväriä ja raitoja. Mun tavoite on aina tuhka ja kylmä sävy ja sit raidoilla tuodaan vaaleutta. En nyt tietenkään osaa sanoa sitä kemiallista hommelia suoravärien takana, mut ne ei kuluta silleen hiusta vaan itseasiassa hoitaa sitä. Niillä ei pysty varsinaisesti vaalentamaan, mutta tummempaan päin voi mennä. Tai just kylmään. Tää juttu on ollut mulle tosi huippu,koska mä aina aiemmin värjäsin vaaleaksi ja yritin kylmää ja aina se taittui viimeistään parin viikon päästä kellertäväksi.

    1. Itse en ollut lapsena tunnistanut äitiä, kun hän oli kampaajalla hiukset värjättyään tullut minua hakemaan. Olin vain istunut hoitajan sylissä ja kieltäytynyt lähtemästä vieraan matkaan.. Äitiä ei siinä vaiheessa naurattanut, myöhemmin kyllä!

  2. Autossa keksin illalla hätäpäissäni lasten matkaviihdykkeeksi leikin jossa huudetaan HEP! kun nähdään jouluvalot. 4v ja 2v innostuivat ja jaksoivat pimeässä autossa katsella jouluvaloja eikä kukaan itkenyt tai karjunut vaikka matka kestikin. Olin tyytyväinen itseeni ja kekseliäisyyteeni. Kunnes 4v huokaa ihastuksissaan: “äiti kato kuinka paljon kauniita heppejä”…

  3. Tää postaus oli kyllä niiiiin mukavaa luettavaa 🤣❤️ Kiitos!!
    Mä ajattelin, että musta ei sit tuu sellasta burn out -mutsia, joka kulkee nutturassa ja kotivaatteet päällä, mut lapsen synnyttyä mä olin just se burn out -mutsin näköinen meikkaamattomana, tukka likaisena ja silmät turvoksissa valvomisesta.

  4. Poikamme on 4-vee ja aina välillä (!) kiinnostavaa on kakka/pissa/pippeli – jutut. Juuri hetki sitten leikittiin dinoilla ja hän kysyi, että voiko pyllyä syödä? No entäs pippeliä? Pissaa? Kakkaa? Vastailin siinä suht asiallisesti perehtymättä aikuismaailman eri fetisseihin 😉 Eli että vaikka pylly on iso lihas, niin ei noita mitään kuitenkaan voi syödä. Seuraava kysymys olikin sitten, että oletko sinä äiti syönyt pippeliä 🤣 Siinä vaiheessa meni pokka ja yritin kovasti vaihtaa aihetta toiseen… Lapset ❤️

  5. Ihana, tätä oli (ja sun tekstejä on ylipäänsä) mukava lukea, koska osaat pukea huumorin sanoiksi – ja sulla on tosi hyvä huumorintaju!

  6. Tää tuli tarpeeseen sillä meillä käytiin juuri 20 minuutin keskustelun meidän 1v8kk herran kanssa potalla siitä kuinka käsiä ei uiteta pissapotassa, pingviiniä ei saa laittaa pissapottaan uimaan, Pipsa Possu joulukalenteria ei laiteta pissapottaan uimaan eikä nallea varsinkaan tungeta haarojen välistä pissapottaan uimaan, äiti ei halua pissassa uinutta pingviiniä naamalle, kuten ei myöskään halua pissakäsiä naamalle.

  7. Kiva postaus! 🙂 Noi vetoketjutaskulliset trikoot kiinnitti välittömästi tämän taskufanin huomion, satutko muistamaan mistä löytyi? 🙂

    1. Itselläni on Scandi Nomad Trail Tights (saa ainakin Sportamoresta) ja niissä on molemmin puolin syvät vetoketjuttomat taskut ja vetoketjulliset taskut. Voisin asua niissä 24/7!

  8. Tytön kanssa puhuttiin naimisiinmenosta. Hän katsoi mun ja miehen hääkuvaa ja totesi: äiti sulla on niin kaunis naimismekko päällä 😀

  9. Noi pissa/kakkajutut on vaan yksinkertaisesti vastustamattomia myöskin mun 6- ja 4-vuotiaiden poikieni mielestä.

    Kerran oli puhetta horoskoopeista. Kyselin siinä sitten, että mahtaako esikoinen tietää, mikä hän on horoskoopiltaan. “-Pieru”, oli vastaus. Ok, äitihän on kauris ja isi oinas. Myöhemmin sama tuli puheeksi kuopuksen kanssa. Hän on kuulemma pyllyreikä.

  10. Aivan ihana postaus, jonka aikana nauroin ääneen – siis sen takia, miten hauskasti oli kirjoitettu ja kuinka voin nähdä sieluni silmillä nuo tilanteet! 😀 Kiitos Anna, tämä piristi tätä synkkääkin synkempää päivää! Terveisin Grinch joka yrittää etsiä jostain joulumieltä..

Leave a Reply