Miten määritellä rahan ja työn arvo?

Ahh, verotietoviikko. Raha-asiat nousee heti tapetille ja keskustellaan tuloista ja siitä kuinka paljon kenenkin tulisi tienata ja miten epäreilua on kun se ja tämä palkkaryhmä tienaa enemmän kuin tuo ja se ryhmä. En ees jaksa käydä läpi ajatuksiani tuosta verotieto-päivästä, koska vaikka siinä on paljon naurettavaa, on siinä paljon hyvääkin. Mutta kyllä mä haluaisin silti puhua rahasta, ja rahan arvosta.

Elääkö kukaan muu sellaisessa pään sisäisessä maailmassa, jossa on joko tosi kaukana menneessä tai jotenkin muuten vaan kuplassa? Mä huomaan välillä tekeväni niin. Ja myös huomaan, että mun kuva ja mielikuva palkasta ja rahasta on paikoittain jotenkin ihan vääränlainen tai siis jotenkin sitä vääristää moni asia.

Oottakaapas kun pääsen asiaan. Ensinnäkin, lyhyt ajatus tuohon tuloerokeskusteluun. Kyllä, on ihan jumalattoman paska juttu, että päiväkodin opettajat, sairaanhoitajat ja monet muut elämämme ja arkemme kannalta välttämättömät ammatit tienaavat luokattoman huonosti. Ja kyllä, se tuntuu epäreilulta, että somevaikuttajat tienaavat helposti 60 000+ vuodessa, kun sairaanhoitajista ei tietääkseni kukaan pääse tohon, ei ainakaan julkisella puolella. Tai ehkä joku super-esimies-asemassa johtotehtävissä hirveillä työajoilla. Saatan olla väärässä, mutta joka tapauksessa, keskiarvoisesti ei pyöritä tuossa. Ei toki some-vaikuttajienkaan ansioista, vaikka monilla ne alkaakin olla 6-numeroisia tuloja.

Ja kyllä, olen sitä mieltä, että tämä on ihan epäreilua. Mun, somevaikuttajan, mielestä monissa ammateissa tehdään paljon paljon “tärkeämpää” työtä itse työn konkretialla mitattuna. Jokainen veronmaksaja tekee tärkeää työtä hyvinvointiyhteiskunnan luomiseksi ja ylläpitämiseksi, mutta onhan toisten töiden arkivaikutus ehkä konkreettisesti elintärkeä ja toisten välillisesti tärkeä viihteenä ja kulttuurina. Tässä keskustelussa usein jäädään paheksumaan “liian korkeita” tuloja. Ikään kuin sellaisessa ajattelussa, että ne pitäisi madaltaa, että olis reilumpaa. Tai että tulot on liian korkeat työn “kuvaan” nähden. Sehän ei kiistattomasti pidä paikkaansa, jos siitä maksetaan sen verran mitä maksetaan. Ongelma on ehkä siinä, että tietty työ mielletään helpoksi ja yhteiskunnassamme mielletään, että raskaasta työstä kova korvaus. Luovuus ja luotu rahan arvo ei ole ihmisten mielissä tarpeeksi usein. Mä oon kokoamassa postausta ylipäätään siitä, miten rahaa menee ja tulee munkaltaisella yrittäjällä, mutta tässä halusin pohtia ihan eri asiaa. Nimittäin tää ajatus on hyvin suomalainen. Pois joltain, jotta olisi reilumpaa. Kun pitäisi pyrkiä saada enemmän niille, joilla on vähemmän. Etuoikeutetut eivät tule luopumaan taistelutta etuoikeuksistaan. Ja nykyisillä elintasokustannuksilla somevaikuttajien palkat ovat enemmän linjassa yhteiskunnan muutoksen kanssa kuin julkisen puolen “tärkeissä ammateissa”. Anteeksi lainausmerkit, inhoan termiä, vaikka toki omassakin ajatusmaailmassa sairaanhoitaja on yhteiskunnallisesti tärkeämpi kuin bloggaaja, sillä heidän työnsä on paljon dramaattisemmin vaikuttavaa. Ja toki keskusteluun vaikuttaa ihmisten mielikuvat siitä, mikä on ylipäätään turhaa. Harvoin mä oon nähnyt vertailua ammattikiekkoilijoiden ja roskakuskien palkoista, mutta sairaanhoitaja ja bloggaaja päätyy usein samaan keskusteluun.

Mutta niin. Huomaan itsekin ajattelevani vääristyneesti. Vaikka ajattelen eri tavalla eri tilanteissa. Ensinnäkin mä saatan ajatella, että 4000 €/kk -palkka on liian pieni. Kun todellisuudessa suomalaisen keskipalkka on n. 3500 €/kk. Jotenkin kun laskee elinkustannuksia, niin tuntuu, että 4000 -verot on jotenkin, no vähän? Tai siis jos mun pitäisi esittää palkkatoive, ei se alkaisi 4:ta pienemmällä numerolla. Lainanlyhennys tai vuokra on 1000 pintaan vähintään, auto, vakuutukset, laskut, ruoka, jne. Sitä ajatellessa ihmettelee miten joku pärjää 2000 eurolla. Toisaalta taas välillä tuntuu, että ihan naurettavaa että siitä tai tästä (turhaksi tai helpoksi mieltämästä) saa 5000 €/kk, hirvee liksa ja peilaa sitä johonki omaan käsitykseen tuntipalkasta jostain 14 vuoden takaa kaupan kassalta, mikä on viimeisin tuntipalkka-muisto, mitä mulla on. Mä en osaa sanoa mun tuntipalkkaa atm, ja vaikea sanoa kuukausipalkkaakaan. Vuositasolla on helpompi puhua, koska yrittäjänä siihen vaikuttaa niin moni asia.

Mutta niin. Ootte varmaan jokainen törmännyt niin keskusteluun some-vaikuttajien palkoista kuin erilaisten kampanjoiden hinnoista. “IG-kuvalla saa 3000€!” ja “Some-vaikuttajan vuosipalkka yli 100 000€!” tyyppiset aloitukset ja keskustelut on oikeesti tosi yleisiä ja keskustellaan hyvin usein nimenomaan yksittäisen kampanjan hinnoista tai kuvan tai minkä tahansa. Kellään ei oikein oo tarkkaa tietoa asiasta, kaikki hinnoittelee asiat vähän eri tavalla ja haitari on suuri. Mutta en kyllä tunne yhtäkään kamppista, missä yks blogipostaus + IG-kuva olis ollu viisnumeroinen. Kyllä se on siellä nelinumeroisuuden maltillisemmassa päässä yleensä. Vaikuttajia on niiiiiin erilaisia ja mikro- ja makrovaikuttajia ja asiantuntija-vaikuttajia, julkkisvaikuttajia, ammattibloggaajia jnejnejne. Seuraajamäärän lisäksi tavittavuuslukemat on olennaisempi asia ja ylipäätään jokaisella on omat myyntivalttinsa. On ihan typerää edes yrittää sanoa oikeaa hintaa yhtään millekään. Yksi vaikuttaja veloittaa 350 € IG-kokonaisuudesta, toinen ottaa numeron 1 siihen eteen, ja seuraajamäärä voi olla sama. Vaikuttajat on myös aika hyshys keskenään näistä asioista. Pakko esimerkiksi itse kiittää Alexaa, joka on vuosien varrella ollut mulle kollegana avoimin, tsemppaavin ja jotenkin avoimin tyyppi näissä jutuissa. Myös Nata aina mielellään jeesaa ja kertoo mielipidettä rehellisesti ilman mitään omaa lehmää ojassa, vaan maksimoiden koko alan hyötyä. Pakko sanoa, että siinä on muuten alamme pari pioneeria, jotka oikeasti tekevät paljon työtä tämän alan kehittämiseksi. Molempien kautta olen jossakin vaiheessa blogiuraani huomannut alihinnoitelleeni itseni jyrkästi monessakin hetkessä. Koska syyllistyn itsekin väärään tällä alalla vallitsevaan ajattelutapaan. Se on tullut hirveän kirkkaasti mieleen tässä viime viikkoina aloitettuani valokuvauksen.

Mun hinnat on alakanttiin muista valokuvaajistakin, perus alihinnoittelu-ilmiö elämässäni nähtävästi. Mutta niin. Itseoppineena en voinut lähteä takki auki mätsäämään hintojani, mutta samalla tuli kyllä pohdittua poljenko koko alan hintoja. Totesin että en, sillä tasoeroakin on ja en ole opiskellut alaa päivääkään. Tarkistin juuri hieman hintojani kun tuli konkreettisesti kuukauden ajalta hieman esimerkkiä siitä, minkä verran mihinkin menee työaikaa ja muokkasin tarjoamaani selkeämmäksi ja hintojani sen mukaan. Mutta niin.

Otetaan kuvitteellinen tilanne. Sanoisin, että mun “kokoluokan” vaikuttajalla IG-kampanja (feed + storykuvat) asettuu jonnekin 350 – 1500 € välille. Tuo alareuna on ihan alakanttiin, ja siihen harva suostuu ilman lieventäviä tekijöitä (aloitteleva suomalainen yritys on esim. mulle yksi merkittävä tekijä hinnan miettimisessä), ja todellisuus asettuu jonnekin sinne välimaastoon. Mutta leikitään, että hinta on 500 €. YHDESTÄ IG-KUVASTA?! huutaa monen sielu just nyt. Älkää alkako ihan vielä laskee, että mitä jos niitä on 10 kuukaudessa + blogi. Mut siis pidetään nyt vaan se yks IG-kokonaisuus, jonka hypoteettinen hinta on 500 €. Ja vaikka yks blogipostaus insta-nostoineen, joka olis vaikka nyt 2000 €. Sekin asettuu ties mihin summiin ties kellä, elää vaikuttajillakin paljon vaatimusten mukaan. Mut otetaan nyt leikisti noi. Ei ne oo niin kaukana todellisuudesta kuitenkaan. Ja leikitään, että kaikki summat on nyt yrittäjän saamaa laskutettavaa tuloa, eli ei palkkaa.

No sitten mietitään sitä valokuvausta. Mä pidin just useamman kymmenen joulukuvausta hintaan 50 €/15 min. Sekin siis herättää varmasti ajatuksen, että 200 €/h, mikä on niin naurettava, että en lähde edes pureutumaan siihen, vaan palaan siihen siinä yrittäjän raha-postauksessani pian. Mutta niin. Päivässä on ollut yleensä minejä n. 8-12, ja osa niistä sisaruskuvia ja Helsingissä mulla oli täydet listat minikuvia ja kolme perhekuvausta viikonlopun aikana ja töitä sai tehdä oikeesti fyysisesti 9-18 pikkutauoin välissä. Sitä edelsi jo kuvaussopimusten lähettäminen, saapumisohjeet, asiakkaiden viesteihin ja tiedusteluihin vastaaminen ja yksityiskohtien sopiminen. Kuvauspäivän jälkeen on luvassa koneelle siirrettynä yli 1000 kuvaa, joista täytyy kasata koevedosgalleriat, lähettää asiakkaalle, laskuttaa asiakas ja sitten vielä viimeistellä asiakkaan valitsemat kuvat. Siinä silleen pähkinänkuoressa. Se 9 h päivä siellä kuvauksissa on vasta alku, admin ja jälkityöt vie enemmän aikaa. Minikuvauksen päivälaskutus on ollut about 500-1200 euroa, ja siellä yläpäässä on tosiaan isompaa kuvausta ennen ja jälkeen tai välissä tai miten vaan. No okei. Mieheni ensimmäinen kommentti oli hyvin postaukseen sopiva! Siis sähän voisit saada sen saman IG-kuvasta!” Niin. Niin voisin. Mutta kun ei se ole se IG-kuva, mikä maksaa sen verran.

Ensinnäkin, vaikuttajalla oma brändi vaikuttaa hintaan ja siihen, minkä verran kilpaillulla alalla saa töitä. Jotkut vaikuttajat tekevät töitä vähän kenen tahansa kanssa, toiset todella valikoivasti. Mulle on esim. tullut yhteydenotto eräältä luottopalvelulta varmaan kymmenisen kertaa tänä vuonna. Aika moni vaikuttaja on tehnyt ko. yhteistyön. Olen kerran vastannut ei-kiitos, loput on mennyt suoraan roskiin. Ei ole mun juttu, en koe oikeaksi mainostaa ko. konseptia. Moraalinen valinta. Teen myös brändillisiä valintoja. Ei sovi mulle, vesittää mun brändiä. Jos sanon elokuussa Huaweita maailman parhaaks puhelimeks, en mainostaisi syyskuussa Samsungia.

Mä haluan, että mun seuraajat voi luottaa mun suosituksiin ja mä olen luotettava teille. Toisaapäivänä kun kyselin pellava-päiväpeitto -vinkkejä, mä kysyin niitä ihan oikeasti sillä mielellä, että kävisin ostamassa. Eräs yrittäjä otti yhteyttä omasta tarjonnastaan ja kysyi haluaisinko tuotteen. Kerroin, että voisin ottaa sen nähtäväkseni ja palauttaa omin kustannuksin jos ei ole hyvä tai sitten pitää ja jakaa tietoa seuraajilleni, sillä moni teistä on saman ongelman äärellä. En sitoudu mihinkään kokeilematta tuotetta tai palvelua. Kieltäytymisiä, puolivalmiita neuvotteluja ja tutkimista on aika monia tunteja. Lisäksi mulla on periaate ei-kaupallisen sisällön ja kaupallisen sisällön määrästä. Joka postaus ei voi olla kaupallinen. Ei edes joka toinen. Oon tehnyt vuosien aikana satoja ja satoja sisältöjä ilman mitään korvausta. Tämäkin postaus on sellainen. 0 e tulotus minulle. Se on kaikki mulle tuota “brändin rakentamista”, joskaan ei ehkä aina tietoista. Ne pari Insta-kampanjaa ja pari blogipostausta kuussa voi olla koko sen kuun liikevaihto ja samalla täällä tapahtuu ihan jumalaton määrä admin-hommaa, mikä ei näy minnekään. Vastaan DM-viesteihin varmaan ainakin 8 tuntia joka viikko, niitä tulee tosi paljon, mikä on ihanaa, ootte ihan huikeita! Onko se mulle hupia? No onhan se kivaa, mutta kyllä se on osa tätä koko konsepti, pyrin aina vähintään reagoimaan.

Mutta niin. Joskus yhteistyö on hyvinkin vähätöinen. Asiakas ottaa yhteyttä, kysyy tarjousta, lähetät valmiiseen pohjaan muokatun tarjouksen ja mediakortin ja yhteistyö saattaa alkaa heti. Tuote tulee postissa tai sulla on se jo, kuvaat tuotteen (n.1-2h käsittelyineen helpoimmissa, joissain valmisteluja vaativissa useamman tunnin) ja kirjoitat tekstin. Ehkä käytät luonnoksen asiakkaalla ja sitten julkaisuun. Done. Laskua perään. Sama asiakas saattaa tilata lisää työtä ja siinä on vielä vähemmän adminia. Käytännössä siitä yhdestä kuvauksesta ja julkaisusta kilahtaa 500€. Siinä rinnalla 9h kykkimistä lasten kanssa yrittäen saada heidät väläyttämään hymyn kameraan, tuntuu aikamoisen työläältä. Ja voin muuten kuvitella, että siinä rinnalla 3 yön hommat sairaanhoitajana tuntuu vielä todella todella paljon raskaammalle. Mutta niin. Kun ei se ole koskaan niin, että se 500€ on se yks kampanja. Se on kaikki se “ilmainen” sisällöntuotto siinä ohessa. Se on kaikki muukin siinä. Se on myös ne hiljaiset kuukaudet ja epävarmat vuodet ja ne ajat, kun ei vaan ole kaupallisia yhteistöitä. Vaikka kampanjan jakaisi tunteihin ja laskisi tuntikorvauksen niihin, se olisi silti virheellinen, sillä niitä kaupallisia kampanjoita ei tulisi täysin kaupalliseen blogiin samalla tapaa. Tai ehkä tuliskin, ehkä seuraajat kävisivät lukemassa, vaikka joka päivä olisi kaupallista sisältöä, koska sisältö olisi silti mielenkiintoista, mutta no, itse en ole sellaista lähtenyt kokeilemaan enkä itse kokisi sitä mielekkääksi. Kukapa näitäkään ränttäyksiä sitten maksaisi? Ei kukaan. Se onkin sitten asia erikseen, menettäisikö kukaan mitään, jos näitä ei olisi.

Välillä mietin, että mikä järki on taloudellisesti kuvata vaikka lapsikuvia aamusta iltaan kun saman voisi saada “helpomminkin”. Niin. Onhan bloggaamisessakin lieveilmiöitä, mitä kuvaamisessa ei ole. Ja itse asiassa saan lasten kuvaamisesta suurta nautintoa. Saan sitä toki bloggaamisestakin ja moni kaupallinen yhteistyöni on minulle lemppareinta sisältöäni. Esimerkiksi yhteistyömme Visit Tampereen kanssa on ollut aivan mielettömän kiva mun mielestä! Asioita ei voi mitata ja arvioida niin yksioikoisesti. Elämä on kokemusten summa ja eri asioiden summa. Se voi olla, että joskus tilille kilahtaa tonni “helposti” ja joskus sen eteen saa kokea raataneensa henkisesti ja fyysisesti. Mä myös huomaan, että rahan arvo on hirveän häilyvä, ainakin itselläni. Oon tottunut maksamaan ripsihuolloista ja kampaajista ja vaikka mistä. Satoja euroja kauneudenhoitoon vuodessa. Tai no siis, varmaan tuhansia. Jos mietin rahaa erillisenä, niin joku minikuvauksen summa tuntuu ihan naurettavan pieneltä verrattuna vaikka toiseen laskutukseen. Samalla taas jos mietin asiakkaana olevaa perhettä, niin muutama kymppi voi oikeesti olla iso raha. Siitä kolmen tonnin keskipalkasta varsinkin. Mun päässä ei ole ikinä ajatusta siitä, että 100€ on 100€. Se on mulle väline johonkin. Se voi olla kampaajaan menevä raha tai sitten se, mitä joku perhe maksaa perhekuvista. Se on sellainen summa, mistä en lähde mihinkään yhteistyöhön tai sitten se voi olla sellainen summa, joka on asiakkailleni oikeasti iso satsaus arjesta. Tässä maailmanmenossa ei-välttämättömyydet voi tuntua tosi arvokkailta pienemmällä rahamäärällä kuin vaikka vielä viime vuonna.

Sama 100 € on mulle samanaikaisesti:

– asiakkaalle lähetettävä pikkulasku, jonka lähettämisen unohtaminen ei meinaisi hirveästi mitään

– normaalikorvaus kampaajalla, tai itse asiassa edullinen kampaajakäynti

– aivan hirveä hinta kun se on pankin hinnastossa uuden tilin avaamisesta

– keskisuuri kauppalasku perheen ruokaostoksista

– erittäin edullinen hammaslääkärireissu

– aivan järkyttävän suuri summa, jos sen hukkaa paperisena setelinä

Mitä siis on 100 e?

Rahan arvo on aina eri. En osaa enää paloitella sitä mitenkään. Mutta huomaan itsekin astuvani jatkuvasti kummalliseen suohon vertailussa siitä, onko mitään järkeä eri asioissa. Niinpä oon alkanut kattomaan arkea ja elämää vaan kokonaisuutena. Jos jää +merkkiseksi aina periodisesti asiaa tarkastellen, niin mennään sillä.

Välillä mietin, että 14 vuotta sitten ajatus siitä, että saisin päivästä 100 € olisi ollut ihan mieletön. Ja välillä mietin, mikä olisi sopiva hinta koko päivän kestävästä kuvauksesta ja 1000 € tuntuu vähäiselle. Kun olin aikanaan tuntityössä tai kuukausityössä, jossa palkan sai käytännössä jaettua tunnin hinnaksi, oli helpompi mieltää asiaa. Minä möin tunnin omaa aikaani jostakin hinnasta. Nyt en osaa itsekään laskea kokonaisuutta työtuntiani kohtaan, en edes tiedä paljonko teen työtunteja viikossa. Ehkä juuri siksi asioiden hahmottaminen on niin vaikeaa. Ja aina palaan siihen ajatukseen, että mun arvokkain valuutta on mun aika. Mä haluan, että se aika, jota en ole lasteni kanssa, on hyödynnetty mahdollisimman tehokkaasti. Sehän tarkoittaisi optimaaliseen rahalliseen tulokseen pääsemistä. Mikäs järki on siis käyttää aikaa minikuvauksiin? En mä ees tiedä, se tuntuu oikealle, vaikka tiedän, ettei siinä oo hirveesti järkeä taloudellisesti. Ja samaan aikaan 500 € yhteistyö on sellainen melko lailla minimi korvaus, kun taas 500 € perhekuvaus kuulostaa hirveän kalliille asiakastani ajatellen. Ehkä tästä olisi vaan tärkeintä vetää se ajatus, että mitään tuloja ei pitäisi ihan hirveästi vertailla? Jos ei sama ihminenkään osaa asettaa omalle työtunnilleen hintaa, kun siihen vaikuttaa niin moni asia? Osaako joku samaistua näihin ajatuksiin?

Rahalla on nykypäivänä valtava merkitys. Kaikki pyörii rahan ympärillä. Raha merkitsee valtavasti keskusteluissa, työpaikoissa, ajankäytöissä. Samalla raha itsessään on mulle arvoton. Kirjaimellisesti. En osaa antaa sille arvoa, sillä ei ole arvoa, se on arvoton. Ja samalla yhteiskunnassa yritetään antaa arvo kaikelle. Milloin viimeksi on tullut maattua sohvalla kuuntelemassa musiikkia ilman häiriötekijöitä? Otan kesken päivän aikaa ja käyn vaikkapa kampaajalla, mutta en mä mee koskaan makaamaan sohvalle luukuttaa musiikkia ja olemaan yksin. Minkä arvoinen se hetki olisi? 20€? 100€?

Rahakeskustelu on ollut vahvassa kasvussa viime vuosina. Sijoittamisesta, säästämisestä jne. puhutaan paljon. Suoritusyhteiskuntamme nauttii menestystarinoista, jotka saa numeroiksi. Mulla se aiheuttaa pientä vastareaktiota asiaan. Kaikki ei liity rahaan. Teen mun töitä siksi, että voin, siksi, että olen niissä ihan hyvä ja siksi, että nautin niistä. Ja saan niistä tarpeeksi elättääkseni perhettäni. Siinäpä se. Pitäisi siis lakata vertailemasta. Kuvauspäivää IG-kuvaan ja kaikkea muutakin. Ne on erilaisia, rakentuu eri asioista ja asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Ei siinä kuvaushetken hinnassa, ei IG-kampanjassa, ei edes tuntipalkassa. Sama tuntipalkka yhdessä paikassa voi olla iisiä ja mukavaa ja toisaalla työpaikkakiusaajan armoilla oloa. Aina kun tällainen ajatus tulee mieleen, yritän olla ajattelematta sitä. Lasken kuukauden päätteeks eri liiketoimintojen pohjalta kokonaisuuden, mikä on minkäkin niistä taloudellinen kokonaisuus ja mietin, kannattaako se. Jos taloudellisesti vastaus on nippanappa, mietin asiaa laajemmin. Mitä saan siitä, tuoko se hyvää johonkin muuhun, vaikuttaako se jotenkin niin, että jostain muusta hyöty on korkeampi tämän vuoksi? Ja sen pohjalta mietin eteenpäin. Elämän tarkoitus on mulla nimittäin vähäisesti sidottu rahaan ja enemmän siihen, mitä sillä saa. Hetkiä, kokemuksia, elämyksiä, mukavuutta arkeen ja turvallisuuden tunnetta. Tulevaisuuden näkymiä. Vaikka todellisuudessa viimeiseenkään ei raha vaikuta kuin vähän. Kukaan kun ei luvannut, miten huominen menee.

Ymmärsiköhän kukaan mitä tarkoitan? 

40 thoughts on “Miten määritellä rahan ja työn arvo?

  1. Ymmärsin pointtisi kyllä. Tuntuu silti jotenkin pahalta kun numerot lyödään naaman eteen ja tajuaa karun totuuden. Itse työskentelen hoitajana kolmessa vuorossa ja käteen jäävä osuus on naurettavan pieni. Tiedän että työsi on monipuolista ja sisältää enemmän mitä ulos näkyy, mutta nuo summat ovat aivan järkyttävän suuria. Toivoisin että joskus vielä meitä ns. normi duunareita arvostettaisiin enemmän ja se raha löytäisin tännekin enemmissä määrin.

    1. Niin, tarvii vielä kuitenkin muistuttaa, että kyseessä on yrittäjän saama korvaus, josta esim. 24% on ALV kuvausten tapauksessa ja muutenkin yrittäjän saamasta tarvii laskea about puolet pois. Tarkoitus ei siis ole verrata nyt työntekijän numeroihin, vaan siihen, että yrityslaskutuksessakin nuo on niin erilaisia tilanteita.
      Ja valitettavasti hoitajien palkat eivät muutu lainkaan, vaikka vaikuttajien palkkioille tapahtuisi mitään. Se on eri taistelu, eikä liity meidän tuloihin.

    2. Itse mietin tätä, että mitä se auttaa Annalle tai kenellekkään muulle vaikuttajalle asiasta valittaminen? Valittaa sana on ärsyttävä, mutta en keksinyt parempaakaan tähän tilanteeseen. Päivitellä asiaa ehkä?
      Tokihan asia voi harmittaa, mutta eihän kukaan vaikuttaja voi sairaanhoitajien palkkaa nostaa. Tuntuu, että tämä on taas tätä suomalaista ajattelutapaa, jossa maksetaan 100€, jotta naapuri ei saa 50€. Eihän se ole millään tavalla sairaanhoitajalta pois jos joku muu ansaitsee enemmän ja vieläpä täysin erillä alalla. Mikäli vaikuttajan asiakas haluaa tietyn kokoisen summan maksaa oman tuotteensa mainostamisesta, niin eihän tämä liity edelleenkään sairaanhoitajiin. Jos haluaa vaikuttaa asioihin, yrittäisin ainakin itse (ja suosittelisin muillekin) etsiä kanavan, jossa asioihin voidaan mahdollisesti vaikuttaa enkä purkaa asiaa eri alan työntekijöihin.

      En vain ymmärrä tätä, olisiko kenelläkään selitystä tähän asiaan? Onko tässä kyse siis katkeruudesta, valittamisen jälkeen tulevasta hyvästä mielestä vai mistä?

    3. Tässä on erona se, että sairaanhoitajan palkan maksaa kunta ja sitä kautta veronmaksajat. Se on arvokasta työtä, mutta ei tuota rahallisesti hyötyä palkan maksajalle. Bloggaajan palkkion maksaa yritys, joka maksa verot kunnalle ja valtiolle, samoin bloggaaja ja mitä isommat summat, sitä enempi verottaja vie ja näin ollen bloggaajan tulot kyllä hyödyttävät sitä kautta ihan kaikkia. Miten se on keltään pois, jos joku tienaa enemmän? Aina ihmettelen tätä suomalaista näkökulmaa, että kukaan ei saisi saada enempää kuin toinen.

    4. Huomioithan että yrittäjänä kaikki vapaat on miinusta tuloista, myös sairasloma ja vuosiloma. Lisäksi noista tuloista menee vielä kaikenlaiset maksut ja kulut mitä palkansaajana ei tarvitse edes ajatella.

      Esim. Työntekijän saama palkka on firmalle vähintään 2, 5-kertainen kuluerä kaikkien vakuutuksien ja kulujen kanssa. Kyse ei ole euro eurosta.

  2. Arvostan ja mielenkiinnolla luen blogiasi.
    Itsekin työskentelen sairaanhoitajana julkisella. Kuukausipalkka 2400e ilman lisiä.
    Ja lisäthän luonnollisestikin on korvausta ns epäedullisista työajoista (ilta,yö,vkpl)
    Ei aivan hirveästi hurraamista työn vaativuuteen nähden,mutta silti en mitään muuta työtä tekisi mielummin. Joka päivä töissä ja töistä lähtiessä on upea fiilis – palkasta huolimatta 🙂

    1. Olisi realistisempaa, jos sairaanhoitajat ja muut kertoisivat koko ansion, lisineen. Mutta usein halutaan kertoa se matalampi peruspalkka, mikä vääristää todellista kuukausiansiota.

      1. Läheskään kaikki hoitajat ei tee vuorotyötä. Mä oon terveydenhoitaja päiväduunissa, bruttopalkka 2600 euroa kuukaudessa eli käteen jää just 2000 e.

      2. Miksi pitäisi kertoa lisät? Ne on haittakorvauksia. Minä olen toimistotöissä ja kuukausipalkkani on 3800€. Jos tekisin yötöitä, saisin yötöistä haittalisää. Vääristääkö se sitten palkkakeskustelua, että minä en voi kertoa haittalisistä (koska en niitä saa). Ne on haittakorvauksia ja niitä saa melkein kaikki jotka tekee työnsä muuna aikana kuin virka-aikana. Niiden ja “kokonaisansion” vinkuminen palkkakeskusteluun ei ole järkevää, tunti- ja kuukausipalkasta keskusteleminen on.

  3. Kyllä sitä omaa alavalintaa on tullut mietittyä kerran ja kaksi. Itse sote-alalla, lastensuojelun puolella teen töitä lähiesimiehenä ja vastaan meidän osaston toiminnasta (= työt painottuu arkeen joten lisiä tulee vähemmän kuin ”perus duunarilla”, koska viikonloppuja ja yövuoroja teen vähän). Teen osa-aikaista työtä, koska lapset vielä pieniä ja opiskelen työn ohessa. Nämä kaikki on omia valintoja, mutta kyllä se pistää palkkapäivänä harmittamaan kun katsoo tilin saldoa ja miettii, että tämäkö on mun ”arvo”. Ja kuitenkin töissä on iso vastuu ja ollaan todella kiperien asioiden äärellä.

  4. Nämä on kyllä aina yhtä mielenkiintoisia postauksia missä konkreettisesti näkee numeroita edessään!
    Tulee sellaisia ajatuksia että vau jos mullakin alkaisi palkka joskus 4:lla, vitsi mitähän kaikkea olisikaan varaa tehdä ja kokea. Mutta samaan aikaan ne on just nimenomaan vaan vau-ajatuksia, koska niin ei tule tällä alalla ikinä käymään ja se on ihan ok 🙂 ei se luultavasti tule alkaa ees kolmosella ja jos tulee niin voin kuvitella miten onnessani tulisin olemaan – nyt tuuletin n. 100€ palkankorotusta vaikka kuinka pitkään, kun pääsin yli 2500€/kk (miinus verot) 😀

    Rahan arvo on itselleni sellanen että kunhan sillä pärjään, voin tehdä välillä kivoja juttuja tai maailma ei kaadu jos pitää yllättäen ostaa uusi imuri (niinkuin nyt :D), niin sitten olen tyytyväinen. Varmasti se on paljon sitä mihkä tottuu ja yllättäen jos olisikin enempi rahaa niin olisin taivaissa (ainakin hetkellisesti)! Vastaavasti jos ylemmiltä tuloilta tipahtaisi tänne mun palkkatasolle, niin saattaisi olla että elämä tuntuisi jonkun mielestä jotenkin kurjuudelta, vaikka itsestä se ei siltä tunnukaan 🙂

  5. Hyvä postaus. Yrittäjänä itse vertaan aina että rahan arvo on aina sama. Käyttökohde on vaan eri. Monikaan ei tule ajatelleeksi että esim 125e kampaamoon kerran kahdessa kuukaudessa on rahallisesti sama kuin käynti baarissa kaksi kertaa kuussa. Ero tulee vaan siinä mihin sen rahan laittaa. Kohde on eri, raha on sama.

  6. Olen sh ja kk palkka ilman kisiä 2500€ julkisella puolella. Lisäksi teen esimieheni sijaistusta tarpeen mukaan, jolloin minulle kuuluu päivittäiset asiat, työvuorosuunnittelu, kontakitien ottaminen, työhaastattelujen pitäminen… Jos sijaistuspätkä on alle 3vk, en saa sille ajalle erillistä sopimusta eli teen esim viikon ajan hänen töitään. Tästä lystistä saan joka kuukausi huimat 30€ extraa. Tämän lisäksi minulla on erääseen lääkkeeseen annosteluoikeus(annostelen, huolehdin että tätä mittaava verikoearvo ei pääse heittelemään ja jos heittelee selvitän miksi, määritän seuraavan kontrollipäivän…), joka on tullut tehtävänsiirtona minulle lääkäriltä. Tästä saan jopa 40€/kk lisää. Alkaa kyllä oikeasti tympiä tämä vastuu töissä. Alanvaihto kyllä mielessä. Ei miesvaltaisella alalla kukaan suostu näin huonoihin korvauksiin.

  7. Myönnän joskus sortuneen tuohon “miksi tuo ja tuo tienaa noin paljon” ajatteluun, vaikka tiedostankin kuinka tyhmää se on.

    Kun on itse tehnyt yli 12h päivän huonokuntoisten vanhusten palvelukodissa, seuranaan vaan joukko opiskelijoita sijaisina (koska flunssa-aalto), organisoinut ja päättänyt koko päivän kulun yksin, koska et voi nojautua päätösasioissa opiskelijoihin, soittanut pari ambulanssia päivän aikana, syönyt ruuat kylmänä, juonut pystykahvit, siivonnut ja pyykännyt, koska muistisairas unohti missä on wc,
    estänyt yhtä tukehtumasta ymymym. (joo tää on joku horrorpäivä, ei ihan normaali.. paitsi pienillä muutoksilla tää kuulostaa normipäivältä kotona kahden pienen pojan kanssa 😂😂 )
    Niin kotiin tullessa avaat ig:n ja joku kertoo tienanneensa just 3000€ kuvalla ja itse tiedät tienannees just 150€.. 😁 Tiedän, ei ole noin yksioikoista mutta ei siinä hetkessä sitä ehkä aina muista.. 🙈

    Mutta samalla just noina hetkinä on ihan parasta katella esim jonkun vaikuttajan lomakuvia tai muuten hyvänmielen somea ja pääsee itse siitä työtaakastaan eroon.

    Jokainen työ on tärkeää, eikä minunkaan mielestä palkkoja kannata verrata eri ammattien kesken. Eikä edes saman ammattikunnan koska eri kunnossa eri palkkataso, ootko yksityisellä vai kunnalla, onko henk.koht. lisiä ym..

    Näissä rahakeskusteluissa ja vertailuissa silti usein unohtuu se ettei ne oo niin yksoikosia… Ei voida vaan päättää, että tehääs noin tai näin vaan on tietyt budjetit ja systeemit mitä noudatetaan, esim lait 😁

    Saikohan tästä kommentista mitenkään kiinni mun ajatuksenjuoksusta… 😂

    1. Pari lisäystä tähän:
      1. Koulutusaste. Insinöörillä ja sairaanhoitajalla on yhtä pitkä koulutus, mutta sairaanhoitajan pitää elättää perheensä lämpimillä ajatuksilla.
      2. Työn vaativuus, vaikuttavuus ja vastuu. Paljonko maksaa yksi ylimääräinen tehohoitopäivä, infektio, ennenaikainen eläköityminen tai kärsimyksen täyteinen tunti? Mikä on hoitamisen arvo ja hinta yhteiskunnalle?
      3. Lisävastuut ja lisäkoulutukset. Eivät vaikuta hoitajan ansioon paria kymppiä enempää. Millään muulla alalla täydennyskoulutusta ei vaadita/ odoteta tehtävän omalla ajalla, omalla rahalla ja ilman kohennusta palkkatasoon.
      4. Säästöt. Jokainen hoitaja saa omasta palkkapussistaan osallistua vuosittain kunnan tai kuntayhtymän konkurssin välttämiseen. Hyvin lähellä yrittäjän riskejä, vaikka jakautuukin tuhansille hoitajille, joiden selkänahasta alijäämät revitään.

  8. Mun on pakko sanoa, että se 1000 EUR/yhteistyö kuulostaa kivalta jo. MUTTA yksikään työntekijä ei ymmärrä muutamaa asiaa: se ei varmasti yrittäjälle ole tullut taivaasta pompsahtamalla, vaan säkin esim olet tehnyt tätä duunia reilu 10 vuotta, tuosta summasta lähtee vielä verot ja vuositasolla taas maksamasi yel (joka minimissään muistaakseni 850 eur/vuosi). Sen lisäksi KAIKKI työhön tarvittavat tarvikkeet, kirjanpitäjä, yms yms jotka normaalisti olisivat työnantajan maksamia.
    Tärkein mun mielestä, minkä kaikki unohtaa, on se, että sairaslomista tai lomapäivistä ei makseta palkkaa tai ei ole mitään kesälomarahoja tai ylityökorvauksia. Tässä kohtaa ihmisten maailma sumenee. Jos yksityisyrittäjä on kuukauden lomalla kuten perusduunari, ei siltä ajalta ole tuloja, vaan se kuukausi on miinuksella. Sama koskee sairaslomia ja alasta riippuen juhlapyhiä.

  9. Itse olen sairaanhoitajana teho-osastolla töissä, peruspalkasta verojen jälkeen käteen jää 2020e. Joten vastaus kysymykseesi “miten joku voi pärjätä 2000e palkalla”, hyvin. Minulla on myös kaikkea, mitä sinulla (asuntolaina stadista, auto, lapsi, kaksi koiraa, ennen koronaa matkusteltiin useampi kerta vuodessa ja säästöönkin laitan rahaa joka kk). Eikä kumppanilleni jää juuri yhtään sen enempää käteen, kuin minullekaan. Erona toki, minä en elä kalliiden laukkujen maailmassa eikä se minun maailmani olisikaan 😀 Pointtini lienee siis se, että YLEENSÄ aikuinen ihminen osaa suhteuttaa omat menot omiin tuloihinsa. Mielestäni Suomessa pitäisi lopettaa palkoista hyssytteleminen ja alettava olemaan avoin palkkojen suhteen. Miksi nykypäivänä ei vieläkään voi avoimesti keskustella palkasta ja vertailla niitä?! Minua myös risoo työpaikkailmoitukset, joissa ei kerrota palkkaa, vaan mm. oman alan töissä hyvin usein ilmoitetaan vain “kvtes mukaan” tai “tes mukaan”. Ongelma näissä vielä on, että noissa kvtes ja tes on eri palkkatasoja ja vaikka kuinka googlettaa, niin silti tätä kyseistä tarkkaa tietoa ei netistä etsimällä löydä.

  10. Tämä on kyllä mielenkiintoinen aihe! Rahan arvo vaihtelee niin paljon ihmisen arvojen, menneisyyden ja nykyisyyden perusteella. Itse olen vasta valmistunut maisteri ja koronasta huolimatta sain heti oman alan töitä ja palkka on 2800e miinus verot. Itselle tämä on aivan järkyttävän suuri summa rahaa, ikinä aiemmin en ole saanut säännöllisesti näin paljon rahaa kuukaudessa. Mutta tähän myös vaikuttaa se, että viimeiset viisi vuotta olen ollut opiskelija, jolloin tulot ovat vaihdelleen 700e/kk – 1600e/kk riippuen siitä kuinka paljon olen tehnyt töitä. 700e ei jäänyt mitään käteen, mutta vuokran ja muut pakolliset menot sain maksettua ja ruokaakin ostin. 1600e/kk jäi jo rahaa säästöön, koska menot oli mitoitettu tuon 700e mukaan. Ja nyt kun palkasta käteen jäävä osuus on reilu 2000e, niin kyllä se tuntuu valtavalta summalta. Menot ei ole hirveästi noussut opiskeluvuosien menoista. Oma osuuteni vuokrasta on 400e, ruokaan yms. menee n. 300e/kk ja muihin laskuihin ehkä 100e/kk. Eli saan helposti 700e/kk säästöön ja silti käyttörahaa jää satoja euroja.

    On hauskaa ja avartavaa seurata, että minkälaisiin tuloihin ihmiset ovat tottuneet ja mitä ihmiset tarvitsevat. Kirjoitit että 3000e/kk on mielestäsi jo melko vähän kuukaudessa, mutta itselleni se olisi valtava summa. Itselläni on tietysti se tilanne, että asun pääkaupunkiseudun ulkopuolella ja vuokrat ovat inhimilliset, asun avopuolison kanssa eikä meillä ole lapsia. Tämä tilanne tekee sen, että pärjäisin hyvin vielä pienemmillä tuloillakin ja pystyisin elämään ihan mukavasti. Mutta tietysti se vaikuttaa, että opiskeluaikana ei todellakaan ollut varaa käydä kampaajalla kuin kerran vuodessa, ei todellakaan ripsienpidennyksiä tms. kuukausittaista huoltoa vaativaa, joten en osaa myöskään kaivata niitä eli siihen ei myöskään kulu rahaa.

    Voisin kuvitella, että menoni tulevat nousemaan vuoden parin sisään, kun totun (toivottavasti) pysyvästi nousseeseen tulotasoon. Tämän jälkeen tulee sitten “kultainen häkki” -tilanne, jolloin tulotason on pysyttävänä korkeampana jotta voi pitää yllä totuttua tulotasoa (muistaakseni Nata kirjoitti tästä vähän aikaa sitten).

    Kiitos paljon mielenkiintoisesta postauksesta! Raha-asioista pitäisi puhua yleisesti vieläkin avoimemmin vaikka edistystä on jo tapahtunut!

    1. Tömäpä juuri. Ja itse asiassa sun kaa ihan samassa tulotilanteessa oleva voisi kokea oman samanlaisen palkkansa pieneksi. Esim. kahden teinin yh-äiti tai monessa muussa tilanteessa. Mä voin esimerkiksi sanoa, että meidän asuntolaina on laskettu maltilliseksi, mutta silti oma osuuteni asuntolainasta, auton lyhennyksistä ja kahden auton bensoista, lapsen päivähoidosta, kodin kiinteistä kuluista (jätehuolto, kiinteistövero jne.) ja vakuutuksista, puhelinlaskuista, kodin turvajärjestelmästä ja muista vastaavista on about 1500 €/kk. Lisäksi vielä tietenkin 4-henkisen perheen ruoat, joihin meillä on kyllä korkeahko budjetti, mutta silti. Ja toki voisimme asua pienemmässä kodissa, lyhentää vähemmän lainaa, ajaa pienemmällä ja halvemmalla autolla, syödä halvemmalla jne. Eli sepä se, mihin on tottunut. Ja kun mullakin on muistoissa se 18-v. kaupan kassan palkalla pärjääminen opintojen ohessa, niin samalla kun vaikka 3000€ tulot tuntuu välillä pieneltä, tuntuu ne myös isolta 😀 Mutta toisaalta, kaikki kallistuu koko ajan, eli vanhat ajatukset on ihan turhia.

  11. Hyvä kirjoitus jälleen kerran! Valitettava fakta on tosiaan se, että vaikka hyvätuloisten tuloja jollain tavalla pienennettäisiin, se ei tulisi vaikuttamaan millään tavalla muiden palkkoihin. On tosi harmillista, että esim. sosiaali-ja terveysalan hoitajilla(ja monella muulla alalla) on työhön nähden matalat palkat, mutta se ei ole ns. “hyvätuloisten” vika, vaan järjestelmän ja päättäjien, eli myös kuntien ja kaupunkien, niiden ollessa julkisen puolen työnantajana. Tämä asia olisi hyvä muistaa vaikkapa äänestystilanteissa.
    On myös mielenkiintoista, miten hyvätuloisia sheimataan tuloistaan, koska uskoisin suurimman osan nähneen todella paljon vaivaa tietyn tulotason saavuttamiseksi.
    Mielestäni on hyvä että avaat vähän vaikuttajan tulonlähteitä, koska niistä ei paljoa puhuta, kiitos siitä!

    1. Ja tässä tulee mielenkiintoinen ajatus. Mitä jos hyvätuloisten tuloja vähennettäisiin “jollain tavalla” (verojen lisäksi siis :D). Miten se vaikuttaisi? Jos mulla olis pienemmät omat tulot, niin mä iskeytyisin vaan siihen kategoriaan, jossa olisin vähemmän tienaava kuin mieheni ja ns. vapaa-aikarahaa mulle jäisi vähemmän. Toki meillä on yhteiset rahat, mutta en mä kehtaisi huonommin tienaavana laittaa samalla tavalla rahaa kaikkeen kivaan, jos kokisin tuovani perheeseen vähemmän. En mä sitten menis laittaa 150 e kampaajaan, 100 e kasvohoitoon tai 80 e kynsihuoltoon tai ravintolailtaan ystävieni kanssa. Mistä se raha olis pois? No melko pieni- / keskituloisilta aloilta. Nimittäin joku siellä tekee niitä kynsiä, hiuksia, kasvohoitoja, ruokaa ravintolassa, tarjoilee ja siivoaa kaikissa näissä paikoissa. Missään nimessä tavoitteen ei pitäisi olla vähentää vaikkapa aloilta X, Y ja Z vaan nostaa muilla aloilla. Ja samaan syssyyn voisi pohtia erinäisten isojen yritysten toimitusjohtajia, joiden tulot ovat 8-numeroisia. Miksei vaan sieltä sitten sulateta lisää ja kaikille samanverran? Ainiin, se on kommunismia 😀 Halutaanko me sitten siihenkään? Ongelmallisuus monien alojen palkkojen pienuudessa ei ole mitenkään kytköksissä tuoreeseen naisvaltaiseen vaikuttajayrittäjien alaan vaan sen juuret on niin historialliset, ettei mun mielestä pitäisi todellakaan käydä tällaisia keskusteluja. Ja siis en sano, että sinä niin olisit tehnyt, mutta kun koko ajatuskin on absurdi. Rahan kierrossa pitäminen luo enemmän töitä nimenomaan myös sinne pienipalkkaisille aloille.

  12. Mitä on 100e? Mulle 100e on lähes yhden kuukauden ruoat. Keskimäärin menee 120e / kk. 100 eurolla saan kuukauden bensan autoon. 100e maksaa 6kk lääkekuuri, jonka aloitin äskettäin. Keskimäärin 100e on se maaginen summa, jonka verran teen joka kuukausi aina tappiota. Opintojen ohella teen pieniä työvuoroja aina kun niitä sattuu olemaan ja siitä jää käteen 55e/kerta. Vuoroja on n. kerran kuussa, jos jakaa ne vuodelle. Tyhjästä on vaikea ryhtyä somevaikuttajaksi, joten ei niitä 500e korvauksia yhdestä instakuvasta kuka tahansa saa.

  13. Harva varmaan kuvittelee, että minkään alan tulotason alentaminen olisi realismia. Eri alojen palkkoja on sitä huolimatta syytä vertailla; palkat ja palkkiot kuvastavat työn arvostusta, mikä puolestaan kertoo paljon yhteiskunnassa vallitsevista arvoista. Ammattialojen arvostuksen tekeminen näkyväksi suhteessa muihin aloihin on ainoa keino käydä tätä keskustelua. Pidämmekö tärkeänä ihmisten henkiä pelastavaa työtä? Miksi kerskakulutuksen ihannointiin perustuva some-työ on arvokkaampaa kuin sairaalan laitoshuoltajan työ? Onko kahvilatyöntekijän oltava erityisen kiitollinen siitä, että suurituloinen asiakas armollisesti mahdollistaa hänen pienen palkkansa maksamisen?
    Onneksi maailman on luultavasti pakko muuttua. Maapallo ei kestä nykyistä kulutusta, minkä vuoksi myös ihmisen ja hänen valintojaan ohjaavien arvojen on pakko muuttua. Materian tilalle tulee muuta, jolloin rahan merkitys vaihdannan välineenä pienenee.

  14. Koskeeko alihinnoittelu myös blogiportaaleja? satunnaisena lukijana ihmetyttää miksi blogisi ei ole jollain muoti/naistenlehti alustalla? tai näin vieraana lukijana luulisi että maksavat hyvin? Suomessa suurimman osan palkat on se 2000e ja sillä tulisi pärjätä, ellei satu olemaan professori/IT alalla, lääkäri tms.

    1. “Suomessa suurimman osan palkat on se 2000e ja sillä tulisi pärjätä, ellei satu olemaan professori/IT alalla, lääkäri tms.”
      Onpa erikoinen ajatus. Miten niin “tulisi” pärjätä? Kuka sen määrää. Olen kahden teini-ikäisen yh. Tuosta summasta menee siis vielä vero. Helsingissä asuminen on todella kallista, lisäksi lasten harrastukset ruokalasku kahden nuoren miehen taloudessa tms. Autoa meillä ei ole, koska siihen ei ole varaa. Ja kyllä tässä pärjäillään, mutta loputon sentin venyttäminen syö voimia. Absurdia sanoa, että kaikkien “pitäisi pärjätä” tietyllä summalla.

  15. Ottakaahan huomioon että palkkataso korreloi myös hyvin usein koulutuksen pituuden kanssa. Jos 6+ vuotta yliopistossa opiskelleilla palkka olisi lähtökohtaisesti aina jotain 2300e niin riittäisikö akateemisille aloille opiskelijoita? Ei. Olisiko opettajia, Di-insinöörejä, lääkäreitä ym. riittävästi? Ei. Monikaan ei haluaisi kituuttaa vuosikausia opiskelijana silmissään muutaman tonnin kuukausipalkka.

    Siihen mennessä kun lukiosta yhtäaikaa päässeistä henkilöistä opettaja valmistuu, on sairaanhoitajakaveri jo tienannut 3 vuoden ajan 2400e/kk = 90 000e. Ja se ammattikoulun käynyt laitoskeittäjä 6 vuoden ajan vaikkapa 2300e/kk = 165 600e, jolloin tämä opettaja vasta aloittaa työuraansa. Kaikki on suhteellista.

    1. Voi kun palkka vielä useammin korreloisi koulutuksen suhteen. Olen 3 aineen aineenope perusasteella ja erkkaopintoja päälle eli 6-7 v. opinnot. Nettopalkka 2000 e, veroprossa 20 ja opetusvelvollisuus täyttyy eli päätoiminen ope olen.
      Ei se minun palkkaani nosta vaikka joku saakin yksityisellä puolella somehommista ties mitä palkkoja,sen tajuan. Keskustelua käydäänkin kai enemmän filosofisella tasolla: kuinka olemme tällaiseen maailmaan päätyneet.

      Vaihdan alaa, ja juurikin palkan takia. Olen pidetty ja hyvä ope, työnantaja kehuu ja vanhemmat myös. Vastuut vaan lisääntyy,oppilasaines tulee haastavammaksi jne ja olen kyllästynyt olemaan k*sitolppana. Isommalla palkalla ainakin itse jaksaisin epämukavuutta enemmän. Kyllä se palkka motivoi kovapalkkaisiakin ja sillä perustellaan vastuita ym, joten en ymmärrä miksi opettajien/hoitajien pitäisi myhistä tyytyväisinä että “lämmittää kun saa hoitaa ja opettaa ihmisiä”.

      1. Fiina, ihmettelen nettopalkkaasi. Miten se voi tuolla veroprosentillasi olla 2000 e/kk, kun OVTES:n mukainen peruskoulun aineenopettajan tehtäväkohtainen bruttopalkka on noin 2900 e/kk? Olen itsekin opettaja ja vastuun ja vaatimusten kasvusta täysin samaa mieltä. Mutta kyllä mulle jää kuussa käteen enemmän, vaikkei olisi ylitunteja tms. Onko sun hinnoittelutunnus varmasti oikea?

    2. Todella erikoinen esimerkki siinä mielessä, että vaikka 4,5v kätilön koulutuksellani tienaan vaikka ihan saman verran kuin vuoden vähemmän opiskellut sairaanhoitajakaverini. Ja noin muutenkin, insinöörikin opiskelee vähemmän aikaa kuin itse opiskelin. Nojoo. Tässä lähinnä tarkoitan, että sun esimerkki ontuu aika pahasti 😅 Amiksen käynyt hitsari varmasti tienaa enemmän kuin sh.

      1. Ymmärräthän että esimerkkini oli yleisellä tasolla: pääsääntöisesti enemmän kouluja käyneet tienaavat enemmän kuin vähemmän kouluja käyneet. En puhunut juuri sinusta kätilöyksilönä, vaan yleisellä tasolla. Jos myös luet tekstini uudestaan, puhuin di-insinööreistä, en insinööreistä.

        Amiksen käynyt hitsari saattaa tienata enemmän kuin sairaanhoitaja, toisaalta taas sairaanhoitaja saattaa tienata enemmän kuin joku toinen sairaanhoitaja.

  16. Mun on nyt pakko nostaa tähän se, mikä näistä kateus-ja-helppo-raha ajatuksista helposti unohtuu.

    Siitä, että on ottanut tosi timanttisia pyllykuvia someen ei jää pidemmän päälle mitenkään hirveästi käteen tulevaisuutta ajatellen, ellei henkilö kaukonäköisesti sijoita ja säästä edes osaa tienesteistään. Vaikka arkisesta perusduunista tienaa per kk vähemmän, meno tasaantuu kyllä jos katsantokannaksi ottaa vaikkapa 20 vuotta. Lisäksi somehommista ei niin vaan jäädä vaikka 10 vuodeksi perhevapaille ja palata sitten sorvin ääreen pienin osaamispäivityksin, joko siirryt perhebloggaajaksi (ja toivot että seuraajia kiinnostaa) tai katselet, kuinka vuosien brändityö viilenee kuin sammuva hiillos. Vaikka työsuhteisen työntekijän tulokehitys on usein maltillisempaa, on se yleinen stressittömyys ja tieto siitä, että palkka tulee ja sairaslomatkin turvattu tuo aika ihmeellistä mielenrauhaa sitten kuitenkin.

    Puhumattakaan siitä, että someduunissa olet jollain tasolla aina töissä. Itse en henkilökohtaisesti olisi valmis vaihtamaan yksityisyyttäni tonnin palkankorotukseen, varsinkin jos se tonnin palkankorotus ei edes ole mikään varma diili, vaan riippuu vahvasti siitä miten innolla jaksat pitää itseäsi pinnalla ja pysyt kärryillä siitä, mikä on just nyt se sisältö mitä sun seuraajat janoaa…ja sen lisäksi löydät ne yhteistyötahot, jotka sitten konkreettisesti maksavat sulle korvausta siitä, että pääsevät hyötymään sun rakentamasta henkilöbrändistä —- ja vielä ovat sellasia, että haluat niiden kanssa mitään yhteistyötä tehdä.

    Ja ihan toisena noottina – ihan hemmetin väsynyttä toi insinöörit vastaan sairaanhoitajat palkkakeskustelu. Ei ne kunnalla duunissa olevat insinööritkään mitenkään rahassa kylve, ja ne yksityisen puolen insinöörit jotka kylpee rahassa on useimiten kouluttautuneet eteenpäin aika roimasti. TEKin keskipalkkataulukkojen kaivelu ja sen perusteella palkkatasa-arvon vaatiminen on todella omituista logiikkaa. Korkeakouluista valmistuu sillä kuuluisalla “samanmittaisella koulutuksella” aika kattava valikoima eritavoin palkattuja ja arvostettuja ammattilaisia.

    En itse ole hoitoalalla, mutta soteammattilaisina työskentelevien kavereiden juttujen perusteella se suurin ongelma on se, että eipä tunnu ne sairaanhoitajat arvostavan itsekään sitä osaamistaan kovin korkealle. Jos palkattomia ylitöitä ja kaikkea mahdollista ei-suoranaisesti siihen omaan osaamisen liittyvää tehdään sillä kuuluisalla lämpimällä sydämellä, niin miksipä työnantajat maksaisivat yhtään enempää?

    Teknisen alan hyvät palkat ja ehdot ovat pitkän ja sitkeän työn tulos (jota toki nykyinen digitalisaation kehitys on roimasti helpottanut). Uskon kuitenkin, että naisvaltaisten alojen isot liitot pystyisivät ihan hyvin pakottamaan palkkoja ylös, _jos vaan työntekijät oikeasti lopettaisivat sen talkootyön ja yleisen moraalijeesustelun_. Jos kunnilta löytyy niitä euroja ties mihin kolmipäisinä syntyneisiin teknologiahankintoihin, niin kyllä niitä sairaanhoitajien palkkoihinkin saadaan, kunhan motivointi on kunnossa. Ja se, ettei kunta saa toteutettua lakisääteisiä palveluitaan, koska työntekijöitä ei nykypalkoilla saa, lienisi aika hyvä motivaattori.

    1. Niin. Voisipa mennä lakkoon.

      Itse odotan kunnon hoitajakriisiä ja toivon, että se on suht lähellä. Tällaisenaan hoitoala ei enää kauaa kiinnosta. Kunpa niin kävisi!

    2. Tuossa on kyllä perää, tavallaan työntekijät ovat osittain itse myös alihinnoitelleet itseään kun töitä tehdään talkootöinä ilman korvausta. Ja ketä se auttaa? Työnantajaa tietenkin.

      Sanoisin myös omalta alaltani että ihmisillä on kumma kiinnostus valittaa, mutta sitten ei kuitenkaan ole kiinnostusta nähdä vaivaa opetella esim. perustyölainsäädäntöä ja viedä niitä ristiriitaisia tapauksia eteenpäin. Ei se ole kuin työnantajan etua jos saa kohdella työntekijöitä miten sattuu.

      Ja tuosta someduunista, monet todellakin unohtavat että peruskustannusten lisäksi noista palkkioista menee vielä muut yrittäjän kustannukset ja lomaakin jos haluaa pitää niin tulot ovat nollat ellei silloinkin tee myös töitä 🙂

    3. Lakkoilu on käytännössä estetty lainsäädännöllä (esim.hätätyövelvoite). Ja poikkeuslain vallitessa hoitaja käy töissä rangaistuksen uhalla. On myös klassinen vääristymä, ettei hoitaja tuota mitään. Kyllä tuottaa, ja sille voidaan laskea myös hintalappu. Lähes kaikki terveydenhuollon toimet voidaan arvioida kustannusvaikuttavuudeltaan.

      Yksi valtaisa vääristymä ajattelussa on myös se, että hoitaja vaan lekottelee, kun rukkaset tippuu kädestä työajalla. Käytännöasä osaamisen päivittäminen tapahtuu työajan ulkopuolella, koska työajan sisällä ei todellakaan ehdi paneutua.

      Sitten on vielä nämä sairauslomat ja työterveyshuolto. Ainakaan jälkimmäistä ei kannata kadehtia hetkeäkään, koska yrittäjä saa taatusti ostettua erinomaista palvelua, kun vaan osaa neuvotella. Miten todennäköistä on, että hoitajat ravaa jossain lääkärissä vaan sen takia, että se olisi maksutonta? Lakisääteinen työterveyshuolto on niin minimaalinen, että siitä ei todellakaan kannata tuntea minkäänlaista kateutta. Eli käytännössä hoitaja saa soitella ihan sinne tavalliseen terveyskeskukseen, kuten kuka tahansa pienituloinen, jolla ei nappulat riitä yksityisten käyttöön.

  17. En pode kateutta, mutta ihmettelen kyllä joidenkin bloggaajien sun muiden influensserien tuloja. Sinun blogisi on monipuolinen, siinä on paljon ihan elämää, 10 vuotta vanhoja vaatteita (mikä aina ilahduttaa) tms. Ja teet muitakin töitä. Sen sijaan jotkut blogit ja somekanavat ovat pelkkää uuden krääsän mainostamista ja tyyppien tulot hipovat pilviä. Ja he saavat lisäksi huikean taloudellisen hyödyn tavarana sekä palveluina. Mielestäni yltiöpäiseen kuluttamiseen rohkaiseminen on nykyaikana vain tympeää ja kyllähän se ärsyttää, että joku tienaa sen avulla kamalasti.

  18. Minä saan kirjastovirkailijana noin 2050 euroa miinus verot. Tähän tulisi lisät päälle, mutta olen lähikirjastossa ja meillä ei tehdä iltaa tai viikonloppuja, joten ei lisiäkään. Työ vaatii fyysisiä voimia, kun kirjalaatikoita pitää pakata ja purkaa ja kirjoja kanniskella, välillä myös siirrellä huonekaluja, kun järjestetään tapahtumia ym. Työ vaatii rautaisia asiakaspalvelutaitoja ja lehmän hermoja: kirjastossa voi tapahtua ihan mitä vain, ihmiset voivat käyttäytyä todella kummallisesti, kysyä ja vaatia mitä ihmeellisimpiä asioita. Päivittäin joutuu komentamaan riehuvia lapsia, auttamaan vanhuksia tietokoneongelmissa, setvimään kirjastoon unohtuneiden arvoesineiden kohtaloa (olen selvittänyt kymmenien lompakkojen, iPhonejen ja läppärien omistajia) – ja tähän päälle se varsinainen kirjastotyö eli esim. tietopalvelu: jos joku kysyy kirjallisuutta Kymenjokilaakson historiasta tai arabiankielistä opasta ihmisen anatomiasta, niin minähän etsin. Olisi ihanaa, kun työaikaa riittäisi myös esim. lukupiirien ja satutuntien järjestämiselle, mutta enimmäkseen tällaiset toteutetaan nykyään joko vapaaehtoisvoimin tai ostopalveluna, koska kirjastolaisilla ei riitä enää aikaa sellaiseen. Aikaa ei ole myöskään uusiin kirjoihin tutustumiseen – se on kaikki tehtävä vapaa-ajalla. Koko tänä vuonna minulla ei ole ollut yhtäkään etäpäivää, vaikka joillain muilla kirjastotyöntekijöillä kyllä on. Rakastan kaikesta huolimatta työtäni, eniten ehkä sen takia että työyhteistö on niin mahtava, kirjastolaiset ovat lempeitä ja huumorintajuisia ihmisiä, joilla on arvot kunnossa. Mutta toivoisin kyllä, että palkka olisi parempi. Kirjasto on yhteiskuntarauhalle tosi tärkeä paikka, sillä se on ainoa paikka, minne voi tulla vaikka ei olisi rahaa, missä voi käydä vessassa, lämmitellä, käyttää tietokonetta, lukea sanomalehdet jne.

  19. Mä olen nähnyt jos minkälaista palkkaa mun palkanlaskijan uran aikana.

    Mun mielestä kyse ei ole enää rahasta vaan asenteista. Nykyaikana 1h tätä työtä ei ole enää sama kuin 1h tuota työtä. 8h työpäivät ei ole enää normaalia, koska työ on rasittavampaa varsinkin henkisesti eri toimistoaloilla.

    Mun uran alussa mun tiimi halusi torpata mun esimiehen ja johtajan ehdottaman ensimmäisen palkankorotukseni. Miksi? Koska mä en ollut tehnyt 5v talossa ennen sitä. Nyt myöhemmin olen tajunnut että se oli mun johdon yritys saada mut jäämään kun kaikki muut oli jo lähestymässä eläkeikää.

    Sun kommentit rahankäytöstä oli myös tärkeitä tähän keskusteluun, jos “hyvätuloisten” palkkoja halutaan vähentää niin se on pois ravintoloilta, kampaamoista, kaupoista jne. Tämä ei ole oikea ratkaisu pitkällä aikavälillä. Mikä varsinkin näyttää unohtuvan kun kommentoidaan somehenkilöiden tuloja, on kaikki muut kulut sekä sesonkimaiset tulot. Vaikka saisi 3000e/kuva niin voi olla että seuraava vapaapäivä onkin vasta ensi kuun puolella. Ei viikonloppuvapaita, iltavapaita eikä varsinkaan palkallista vuosilomaa tai sairaslomaa. Kaikki miinusta kun taas palkallisena nämä eivät ole edes murheita vaan totuttuja käytäntöjä.

    Mä olen 10v uran aikana nähnyt jos kenen palkkoja ja toivoisin muiltakin sellaista neutraalia asennetta että mikä on MINUN arvo eikä aina vain verrata kollegaan. Kaikilla on eri osaamiset, taustat ja kokemukset, joten palkkakaan ei voi olla täysin sama. Me ei enää olla sillä tuotantolinjalla tekemässä samaa robottityötä kuin oli joskus 30-40v sitten.

  20. Blondin pohdintaa… Mainostuloissa puhutaan aina isoista rahoista. Tämähän näkyy kaikkialla, mitä isommat mainostulot, sitä isommat palkkiot. Ehkä huono esimerkki näin blogimaailmassa, mutta esim. NHL-pelaajien palkat. Mistä ne tulee? No seuralta. Mistä se seura saa valtavasti tuloja? Mainonnasta (toki lipputulot jne.)

Leave a Reply