Mielipidemaanantai – Viisi epäsuosittua mielipidettä

Mielipidemaanantai… Tällä hetkellä onkin viisi erilaista asiaa mielessä, jotka kaikki herättää tunteita ja mielipiteen. Tietyllä tapaa ehkä hieman epäsuositunkin mielipiteen, mutta silläkin riskillä otin ja kirjoitin sen auki. Mun mielestä näistä voisi syntyä ihan mielenkiintoista keskustelua, mutta blogiin ei tulla julkaisemaan yhtäkään suoraan yksittäiseen henkilöön (minuun tai kehenkään yksittäiseen muuhunkaan) käyvää mielipidettä näiden tiimoilta, vaan kommenttiboksi tulee olemaan auki yleisellä tasolla näille ilmiöille ja ajatuksille 🙂

Mä oon myös viime aikoina saanut tosi paljon viestejä DM Instagramiin ja toivon, että ennemmän kommentoitte tänne, sillä instagramissa pitkien viestivastausten naputtaminen on aina hirveän hankalaa puhelimella näppiksen sijaan, joten keskustelu täällä on varmasti aktiivisempaa 🙂

1. Huumeidenkäytön dekriminalisointi

Mä oon hyvin huumevastainen ihminen, mikä ei liene jäänyt epäselväksi mun muutamista postauksista ja kauhistelen ja paheksun tällä hetkellä hyvinkin paljon sitä, kuinka arkea on kokaiinin käyttö ja yleisesti ottaen suhtautuminen huumeisiin monellakin tapaa. Tilanne toki vaihtelee paikkakunnittain ja elämäntilanteiden mukaan, mutta Katiskan “ansiosta” huumeet on olleet paljon tapetilla viime aikoina. Oon seurannut tuota Katiska-oikeudenkäyntiä ja mediassa oon kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka paljon asiassa mässäillään sikäli kokonaisuuden kannalta irrelevanteilla asioilla, kuten esim. Samu Haberin huumeidenkäytöllä. En väheksy mitään huumeisiin liittyvää, mutta tässä kyseisessä tapauksessa on mun mielestä kyse niin isoista asioista, että jonkun yksittäisen rokkistarban viivanuuskimisen ei pitäisi tässä rinnalla nousta hirveän isoksi asiaksi, vain koska hänen nimensä on jollain nauhalla ja koska hän on julkkis. Itse asiassa sehän tässä on avainasemassa, julkisuus. Jos olet julkisuuden henkilö, kaikella tekemiselläsi voidaan riepotella pitkin lehtiä, vaikka todellisuudessa osuus koko soppaan olisi hyvin vähäinen. Kun näyttöä ei muusta ole, ei voida kuin olettaa, että Haberin osuus koko sotkussa on tosiaan se oma käyttö. Ja mä oon itse asiassa sitä mieltä, että huumeidenkäytön kriminalisointi ei ole järkevää. Mun mielestä käytön ei pitäisi olla kriminalisoitua, vaan myymisen, välittämisen jne. toiminnan. Vähän niin kuin seksin myyminen parittajan välityksellä on (tietääkseni/muistaakseni) kriminalisoitu, ostaminen ei.

Jollakin tapaa tuntuu kohtuuttomalta, että vähäisestäkin huumeiden käytöstä voi saada peruuttamatonta jälkeä omaan elämään, vaikka kyseessä olisi kokeilu tai vaikka muutamakin. Tässäkin tapauksessa on ihminen tehnyt aika paljon kaikenlaista elämän varrella, paljon hyvää, mutta jää monille mieleen nyt tästä asiasta. En koe, että mikään yksittäinen omaan itseensä kohdistuva teko pitäisi olla sellainen, josta joutuu kantamaan julkista tai rekisterissä olevaa leimaa, mikä vaikuttaa hyvin pitkälti vähän kaikkeen. Huumeiden käytön suurin pelko tuntuu monesti olevan kiinnijäämisen pelko, mikä ei kuitenkaan estä huumeidenkäyttöä. Ei, en haluaisi nähdä heroiinia piikitettävän bussissa lasten silmien edessä tai kokaiinia vedettävän baarissa tarjottimelta alkoholijuomien rinnalla. En kuitenkaan usko, että käyttämisen kriminalisointi vaikuttaa tässä lainkaan. Mun mielestä vaan tällä hetkellä usein julkisessa keskustelussa lähes diilaamista enemmän paheksutaan käyttöä, missä on mun mielestä iso ajatusongelma. Rangaistuksen ja leimaantumisen ja rekisterimerkintöjen pelossa nykytilanne voi oikeasti vaikuttaa huonontavasti avun hakemiseen ja avuntarpeen ymmärtämiseen ja siihenkin, hakeutuuko joku esim. sairaalaan fyysisesti reagoidessaan johonkin.

En edelleenkään millään muotoa hyväksy huumeita, mutta mun mielestä huumeiden käytön kriminalisointi ei auta ketään. Jos huumeiden myynti olisi kriminalisoitua, mutta käyttö ei, olisi mun mielestä rangaistukset myös yksiselitteisempiä. Määrälaskurilla arvioiden olisi helppo vetää raja sille, missä menee yksittäisen käytön raja ja myynnin rankaiseminen voisi olla erittäin kovin rangaistuksin. Myyminen on aina jollakin tavalla organisoitunutta ja harkittua, käyttö voi usein olla impulsiivinen päähänpisto päihtyneessä tilassa ja asian myöntäminen, avun hakeminen ja asian kokonaisvaltainen arviointi olisi mun mielestä parempi lähtökohdista, jossa huumeidenkäyttö olisi ensisijaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon aluetta, ei oikeus- ja rangaistusinfran. Nyt voi olla, että apu jää hakematta tarpeeksi aikaisin, koska rangaistuksen pelko on voimakas. Ja sitten voi olla liian myöhäistä.

2. Lapset somessa ja sen seuraukset

Erään bloggaajan julkaistua taannoin tekstinsä aiheesta, sain suoranaisia vaatimuksia siitä, että kommentoisin asiaa. Täähän on siis lempikeppi, jolla bloggaajia lyödään jatkuvasti vedoten lakiin ja erinäisten tahojen mielipideilmaisuun. Oon kommentoinut asiaa jo aiemminkin ja en aio sinänsä itse asiaa kommentoida enempää. Näin olen sanonut jo aiemmin:

“Asian sääntely ei ole ajan tasalla ja toivoisin itse asiassa kovastikin ennakkotapausta asiassa. Haluaisin todella nähdä mihin lakiin pohjattaisiin esim. kielto siitä, että vanhempi saa julkaista kuvia lapsesta, jotka eivät ole loukkaavia tai muuten hyvän tavan vastaisia. Olisi huikeaa nähdä, kuinka oikeuskäytäntö yrittäisi toteuttaa tämän. Olisiko laki sama heille, joilla on FB:ssa 100 kaveria ja niille joilla on 10 000. Ja mihin tämä erotus sitten perustettaisiin? Lait on aika yksiselitteisiä ja yksioikoisia ja niitä ei tulkita jonkun henkilökohtaisen fiiliksen mukaan. Olisi hienoa saada asiassa ennakkotapaus, että kaikenlaiset oman elämänsä juristit, tuomarit ja oikeuden ylijumalat saisi ruotuun tässä vanhempien syyllistyksessä. Asialla on kiva mässäillä omien mieltymysten ja moraalien puolesta, mutta ne eivät ole minua velvoittava tai tuomitseva arvio sen enempää kuin vegaanin lihansyöjään kohdistuva halveksunta. Jos joku haluaa tuomita minut, niin on hyvä ja tuomitsee sitten kaikki nekin vanhemmat, jotka ovat antaneet luvan lapsilleen koulun luokkakuvaan, joka on laitettu jonkun kodin jääkaapin oveen. Mittasuhteet ovat ehkä eri, mutta oikeus yksityisyyteen on sama. Sitä paitsi, laki tuntee käsitteen ”yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen”, ei ”yksityisyyden myyminen” tms.

Lapsen vanhemmalla on lähtökohtaisesti oikeus päättää siitä, millaisia tietoja ja valokuvia omasta lapsestaan julkaisee. Huoltajalla ei ole lähtökohtaista vaitiolovelvollisuutta omaa lasta koskevista asioista (todettu jo kertaalleen KKO-ratkaisussa) ja vanhempien tulee toiminnallaan pyrkiä lapsille parhaaseen kaikin mahdollisin keinoin ja tämä tulkinta on jokaisen omissa käsissä. Oon kokenut tässä 12 vuoden bloggaamisen aikana tarpeeksi tietääkseni, että tiettyjä asioita olisi tapahtunut, jos lapseni eivät olisi olleet esillä millään muotoa ja me valitsimme sen polun, joka oli meidän lapsille meidän mielestämme paras. Kannattaisi tutustua KKO:2018:81 -ennakkotapaukseen, joka ei sinänsä koske tätä, mutta sivuaa tätä asiaa. Kyseisessä ennakkopäätöksessä on viitattu rikoslain 24. luvun 8§, joka menee näin:

Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen
Joka oikeudettomasti

1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai

2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville

esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon.

Olen tarkka siitä, mitä tietoja lapsistani tulee kanaviini, ja en julkaise heistä tietoa, joka on omiaan vahingoittamaan heitä. Jos he kuitenkin haluavat tehdä tulevaisuudessa asian eteen joitakin liikkeitä, niin heillä on siihen täysi oikeus ja olen valmis vastaamaan lapsilleni teoistani. Olen sen velkaa heille, en muille.

En aio ottaa tähän asiaan tämän enempää kantaa.”

Olen edelleen tästä samaa mieltä ja mua pöyristyttää jatkuvasti keskustelu, jota asian tiimoilta käydään. Jatkuvasti arvostellaan vaikuttajia, jotka ovat ottaneet lapsensa osaksi medioitaan ja julkista näkyvyyttään. Ollaan unohdettu yksi asia tässä kaikessa. Nimittäin jatkuvasti pohditaan, mitä negatiivisia seurauksia tällä voi olla. En kiistä, etteikö tällä voi olla jotain negatiivisiakin seurauksia, mutta musta on kummallista, että keskustelussa unohtuu jatkuvasti mahdolliset positiiviset asiat. Esimerkkeinä mainittakoot esimerkiksi taloudelliset aspektit ja perhearjen mahdollisuudet tilanteissa, joissa esim. toinen vanhemmista on vaikuttaja. En tarkoita materiaalisia hyötyjä kuten vaikkapa yhteistöin tulleita vaatteita ja leluja, vaan ihan muita asioita. Esimerkiksi sitä kun perheen toinen vanhempi on paikkakuntaan sidotussa työssä, jossa saattaa tulla nopeastikin lähtö muualle ja toinen vanhempi voi tehdä työtään ja vaikuttaa perheen talouteen muutosten keskellä kotoa käsin. Tarkoitan sitä, millainen rikkaus on lapselle saada viettää mahdollisimman paljon aikaa vanhempiensa kanssa ja mennä varhaiskasvatukseen hieman myöhemmin. Kun ei ole painetta siirtyä kodin ulkopuoliseen työhön, työ on joustavaa ja kotoa käsin tehtävää ja näin ollen koko perheen arki voidaan mitoittaa lapsen ehdoille, ilman suuria taloudellisia seurauksia. Harva kuitenkaan tienaa sen verran, että voi elättää nelihenkisen perheen yksillä tuloilla ilman sitä, että jatkuvasti pitää karsia. Elämyksistä, ruoasta, asuinpaikasta ja muista mahdollisuuksista. Taloudelliset huolet näkyvät lapsiperheiden arjessa.

Mun lapset saattavat olla minuun pettyneitä, kun ovat isompia. Toivottavasti eivät, mutta mahdollista se on. Mutta juuri nyt he saavat kasvaa onnellisessa perheessä, jossa voidaan viettää paljon aikaa yhdessä ja tehdä paljon mielenkiintoisia asioita ja kokea mahtavia juttuja. Minulla ei ole kiire laittaa lapsia varhaiskasvatuksen pariin, jotta pääsen töihin, eikä meidän tarvitse miettiä voimmeko mennä vaikka seikkailupuistoon vai onko se todella raskasta taloudellisesti perheellemme.

Mutta enkö voisi sitten olla vaikuttaja niin, että lapseni eivät näkyisi medioissani? Voisin. Minun vaikuttamiseni vaan sattuu olemaan sellaista, missä perheeni on isossa roolissa senkin vuoksi, että he ovat iso osa minun elämääni. En pystyisi jatkamaan tätä rajaten tästä kokonaan perheeni pois, koska vietän perheeni kanssa käytännössä kaiken aikani. Lapseni saavat sijoitustileilleen korvaukset kaikista mahdollisista kaupallisista kamppiksista, joissa he ovat esillä, joten en näe siinä lasteni käyttämistä yhtään erilaisena kuin vaikka mainosmalliksi tai näyttelijäksi lapsen viemistä. Olen myös tehnyt vahvan linjauksen siitä, mitä kerron ja en kerro lapsistani. Vaikka monista ehkä tuntuu, että tietää lapsistani kaiken, heistä itse asiassa tietää hyvin vähän, varsinkin esikoisesta. Jatkuvasti esikoisen rooli on pienempi ja pienempi julkaisuissani (tietenkin tästäkin on jo tehty se päätelmä, että rakastan häntä vähemmän :D), sillä hänen kasvaessa hänen persoonansa koko ajan muotoutuu ja se on hänen ihan omansa ja sitä vaalin ja pidän piilossa. Pieniä paloja sieltä täältä kerron välillä, mutta aina niin, että se ei ole noloa lapsen kannalta arvioiden.

Perhebloggaamisen hyviä puolia on niin paljon, että niistä voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan. Perhebloggaaminen, aito ja rehellinen perhearjesta jakaminen, tuo samaistuttavuutta monille ja arkipäiväistää asioita, jotka voivat tuntua hirveän vaikeilta. Se tuo konkreettista apua neuvoin ja ideoin, mutta samalla henkistä apua “muillakin on näin”. Se on musta todella tärkeää ja on vahvempaa kun sen kaiken voi henkilöidä johonkin ihmiseen. Imetyksen ollessa raskasta, lohduttavampaa on, että niin oli Mungo-Annallakin, kuin että “niin on monilla muillakin”. Perhebloggaaminen myös normalisoi perhe-elämää, josta näkyy kaikenlaisia osia, ei vain ääripäitä.

Ennen kaikkea koen, että koko tämä “lainsäädäntö” ja ajatusmaailma lasten somessa näkymisestä on vähän jämähtänyttä menneisyyteen, aikaan ennen somea. Ei osata soveltaa ja ymmärtää asiaa nykypäivän mittapuilla. Some on osa arkea 2020 ihan joka paikassa, eikä yhtään samanlaista kuin vaikkapa meidän lapsuudessa. Meidän lapsuudessa somessa ollut lapsi olisi ollut harvinainen omituisuus, nyt ei. Tää keskustelu on mun mielestä ihan naurettavalla tasolla nykyhetkessä, kun jokaisen omilla moraaleilla sätitään muita, jotka tekee toisin kuin itse haluaisi tehtävän.

Kuva: Kotiliesi

3. Asioiden “normalisointi”

Oon törmännyt viime aikoina monenlaisiin “normalisointeihin”. Ensimmäisenä tulee mieleen menkkojen normalisointi. Myönnän, elin kuplassa, jossa en oo koskaan osannut hävetä menkkoja. Isäni ja mieheni ovat ostaneet kaupasta menkkasiteitä ja tamponeita ja kotona ei olla koskaan mitenkään pidetty epänormaalina kuukautisia. En oo koskaan hävennyt siteen rapistelua julkisessa vessassa sen enempää kuin vessassa käymistäkään. Julkisessa vessassa nyt kuuluu ties mitä ääniä ja kuukautissiteen avaaminen on niistä mun mielestä vähäisin ongelma 😀 Mutta no, opinpahan tässä, että tällaistakin on ja moni häpeää menkkoja jopa parisuhteessa ja arjessa. Okei, uutta mulle, mutta varmasti monille tosi raskasta ja ahdistavaa. Valistus ja “normalisointi” sinänsä siis osui ihan oikeaan osoitteeseen, sillä tämä oli mulle uutinen. Mutta ne keinot… Ne keinot. Niistä mä oon paikoitellen eri mieltä. En näe tarpeelliseksi juosta menkkapäivinä ilman suojia maratonia tai esitellä somessa verisiä sormia tai siteitä menkkojen normalisoimiseksi. Ymmärrän kyllä, että halutaan normalisoida asia ja tietyllä tapaa veriset kuukautissiteet tai lakanat sisältää shokeerausarvoa vielä nykymaailmassa, mutta en usko, että näillä tavoilla käännetään kenenkään päitä tai ajatuksia.

Lähtökohtaisesti modernit ihmiset, jotka näkevät tämän normalisoinnin tarpeen, ottavat asian vastaan muutenkin ja muillakin keinoin. Ja sitten se kaikista eniten asiaa vastaan oleva ryhmä ei tule ottamaan sitä vastaan shokkiarvollakaan ja asia voi jopa kääntyä päälaelleen. Usein tässä myös mun mielestä on liiallisen kiireen yritys. Se, että asia yritetään muuttaa salailusta menkkaisiin sormiin instagramissa ei muuta juuttuneita arvoja vuosien ajalta sekunneissa. Päivissä tai viikoissakaan. Muutos tulee pikkuhiljaa ja ihmisestä itsestään, ymmärryksen kautta. Voidaan kitkeä näkyvää rasismia, mutta piilorasismi on ja kukkii, eikä sitä pystytä mitenkään kitkemään shokeeraamalla tai pakottamalla. Muutos lähtee ihmisestä itsestään ja yhteiskunta muuttuu sen takia hitaasti. Jos joku vielä herran vuonna 2020 pitää menkkoja ällöttävänä, ei hän tule muuttamaan mieltään sen takia, että joku julkaisee kuvan verisestä tamponista. Ja agressiivinen vaatimus muuttaa kaikki näkyväksi voi olla ahdistavinta heille, jotka häpeilevät ja ahdistuvat. Tilanteesta tulee vielä ahdistavampi. Ahdistaa menkat ja ahdistaa se, ettei ne saisi ahdistaa.

Miksei mun mielestä niitä kuvia pitäisi julkaista, jos ne on kerta normaaleja ja miksi koen ne shokkiarvoksi? No ku en mä nyt varsinaisesti näe eroa siinä, julkaiseeko astmaatikko tai allergikko kuvia niistämästään räkäpallosta vai nainen menkoista. Kuukautisten normalisoiminen on mun mielestä sitä, että jostakin tehdään tavanomainen asia, jolta riisutaan kaikki shokkiarvo pois. En tarkoita, että asiaa pitäisi salailla, mutta en ymmärrä mikä on veren merkitys asiassa? En mä halua someen sen enempää moottoripyörällä kaatuneen ihmisen haavakuvaa, mistä paistaa luu läpi, kuin niitä menkkojakaan. Lähtökohtaisesti ymmärtääkseni menkkasiteet laitetaan roskiin ja sormet pestään, eikä kuljeta kaupungilla kädet veressä, joten miten se on normaalia verkossakaan? Kuukautiset on ainakin mulle kropan “jätettä” biologisessa mielessä, vaikka raskautuminen varmasti onkin pyhä asia, eikä mitenkään häpeällistä. Mun mielestä jokainen rapistelkoot oikein olan takaa kuukautissiteitä, jääkööt kotiin sairaslomalle kun on järkyttävät PMS-kivut ja puhukoot avoimesti kuukautisista. Hyvä hyvä. Oon iteki puhunu 3-vuotiaalle pojalleni asiasta jo ajatellen voivani vaikuttaa tulevaan sukupolveen miehiä. Mun mielestä esim. Instagramissa usein näkyvät mahanpullotus-kuvat tai kasvojen ihon reagoimiskuvat menkkojen aikaan on hyvä esimerkki normalisoimisesta, sillä ne turvonneet vatsat ja kasvot näkyy oikeassa elämässäkin kaikkialla. Ja jos puhutaan asian tavanomaiseksi tekemisestä, miksi sen ympärille pitää kerätä hirveä shokkihuomioarvo? Eihän se silloin ole tavanomaista? Tämä shokkiarvolla asioiden normalisointi on musta kummallista ja se pyrkimys näin nopeuttaa asian normalisoitumista ei mun mielestä ole kovin hedelmällistä (pun intended). En näe, että esim. homovastaista ihmistä sivistetään nykymaailman tilanteeseen pakkonäyttämällä homopornoa vaan pureutumalla virheellisiin käsityksiin Raamatusta, sairauksista ja ties mistä. Sivistämällä, ei shokeeraamalla. Vanhoillisesti ajattelevia ja heitä, jotka eivät kykene ennakkoluulottomuuteen, pitäisi kohdella mun mielestä tavallaan samalla tapaa kuin lapsia. Uskoa, halua ja tietoa ei voi pakottaa, siihen voi vaan ohjata, aloittamalla aaaaaivan alusta. Se, että Jumala loi miehen ja naisen, ei tarkoita, etteikö Hän olisi voinut yhtä lailla luoda miehen ja miehen. Lähestymistapa ei mun mielestä ole ihan tehokas näillä nännien ja menkkojen ja vaikka minkä normalisoinnilla tällä hetkellä.

(Kuva: Aston Martin mainos vuosien takaa. Seksualisoitu pylly.)

4.Stereotypioiden ruokkiminen vastataistelussa

Tästä shokkiarvosta tuli mieleen vielä yksi vähän samaan liittyvä. Pride. Mun mielestä kaikin puolin hieno konsepti, jolle on syynsä. En vaan ymmärrä yhtä asiaa. Miksi Pridesta uutisoidaan aina niitä övereimpiä asuja ja juttuja? Jos peräjeeran Mara jo valmiiksi yhdistää vain ja ainoastaan hikisen nahkapukuisen homopornon homoseksuaalisuuteen, niin miksi ruokkia tätä stereotyyppistä oletusta? Kun homoseksuaalisuus ei tarkoita pakarasta avoimia nahkahousuja ja nahkapantoja yhtään sen enempää kuin lääkäritakkisia lääkäreitä, puku päällä töissä olevia juristeja tai haalarit päällä olevia duunareita? Millainen uutisarvo olisi 50 000 ihmisellä, jotka eivät eroa millään lailla stereotyyppisestä heteromielikuvasta? Musta se olisi jotenkin voimakasta, koska se ei olisi stereotypina ruokkimaa. Ihan sama kun usein näkee tällä hetkellä sitä naisten kroppa-valistusta, jossa normalisoidaan milloin rinnat, milloin pakarat, milloin seksuaalisuus, milloin mikäkin. Ei siinä mitään, naisen kropan itsemääräämisoikeus ja vapaus on erittäin tärkeä asia, mutta miksi se pitää tehdä miesten maailman antamalla stereotyyppisellä poseerauksella, joka on kuin kaikista seksualisoiduista viihteistä, mitä on ikinä ollut? “Olen omasta tahdostani ja voimastani seksikäs ja seksuaalinen…. juuri sillä kuvakartastolla, jonka miellän seksuaaliseksi miesten minulle syöttämillä seksi-stereotypioilla“. Okei. Ehkä mä en vaan ymmärrä jotain, mutta tää menee mulla jotenkin ihan ohi. Jotenkin mun mielestä usein vapauttavat ja normalisoivat ilmiöt ruokkivat stereotypoita entisestään omalla stereotyyppisellä kuvastollaan, jossa homomies on kuin saksalaisesta pornoleffasta ja nainen kuin no… amerikkalaisesta pornoleffasta. Kun seksuaalisia naisia on myös sellaisia, jotka eivät pukeudu miniminivaatteisiin pylly pitkänä poseeraten ja homomiehiäkin on vähän laidasta laitaan pukeutumistyyliltään eikä kaikkien vakituiseen vaatevalintaan kuulu nahkapanta.

Tää on musta myös tietyllä tapaa jotenkin hirveän kummallinen kehä. Jos Tinderissä joku kehuu silmiä profiilikuvassa, niin pahastuuko joku siitä? Onko se esineellistämistä? Jos puhutaan applikaatiosta, jossa tehdään kiinnostusvalinta ulkonäön perusteella, onko se jotenkin esineellistävää ja kamalaa kehua jotakin ruumiinosaa, esim. silmiä? On musta aivan eri asia tietenkin sanoa “Sulla on kauniit huulet” kuin “Sulla on ihan bloukkarihuulet”, joista toinen on musta selkeesti seksualisoiva. Mutta jos profiilikuvana tai yhtenä kuvista on pylly? Miksi sitten ei saisi kommentoida “Hyvä pylly!” Siinäkin on hyvin seksualisoivia tapoja kommentoida, mitä en tähän ala listailee. Mutta jos nimenomaan halutaan normalisoida joku ruumiinosa ja joku sitä kommentoi kuvasta, niin miksi sitä ei saisi tehdä? Koska se on seksualisoitu? Mitkä ruumiinosat on seksualisoituja ja mitkä ei? Silmät ei, huulet joo? Tissit joo, sääret ei? Entä jalkafetissi, onko silloin jalat seksualisoidut? Ja mitkä miesten ruumiinosat on seksualisoituja? Onko miehen pylly yhtä seksualisoitu kuin naisen? Entä tiukka treenattu yläkroppa? Saisiko sitä kommentoida paidattomassa miehen kuvassa? Jos naisella ja miehellä olisi paidattomat kuvat, olisiko OK kehua miehen rintalihaksia ja naisen rintoja?

Oon iteki ihan sekasin tässä viidakossa siitä, mikä on kenenkin seksualisoimaa ja miten. Siis naisten pyllyjen ei pitäisi olla seksualisoituja ja pitäisi ihan vapaasti saada esitellä stringeissä pyllyä, koska sitä ei pitäisi seksualisoida mitenkään? Kuka on seksualisoinut siinä tapauksessa miesten housujen sisällön kun samanaikaisesti dick picit on niin loukkaavia, ettei niitä saisi lähettää? Miehet itse ja sen takia he eivät saa lähettää niistä kuvia? Ja siis kaikkihan kumpuaa siitä, että patriarkaalinen yhteiskunta on seksualisoinut naisen kropassa tiettyjä asioita, koska miesvoittoinen viihdemaailma on vuosia toteuttanut sisältöä, jossa nainen on seksualisoitu tietyiltä osin. Pitkä tukka on seksikäs, hyvä pylly on seksikäs. Jnejnejne. Ajatusmaailman näiden takana ymmärrän kyllä ja mun mielestä jokainen kuvatkoot pyllyään instagramiin jos haluaa, mutta mun mielestä sitten ei saa paheksua neutraalia pylly-kommentointia sen enempää kuin silmienkään. Jos joku heittäisi Tinderissä kommentin: “Moi! Sulla on niin kauniit silmät, että haluaisin vaan tuijottaa niitä ikuisuuden” ei varmaan olisi kenestäkään ihan loukkaavan kamala? Entä jos pyllykuvaprofiiliin tulisi kommentti “Moi! Sulla on niin hyvä pylly, että haluaisin vaan tuijottaa sitä koko ajan!” Saisiko niin sanoa?

Koen siis ongelmalliseksi tässä kaikessa sen, että taistellaan tosi kovasti jotakin asiaa vastaan ja samalla itse tehdään juuri stereotypian mukaan.

Kuva: Money on the mind

5. Talous ja terveys

Näin viime viikolla kirjoituksen, otsikolla “Valtio valitsi talouden terveyden yli”. Liittyi vapaampiin matkustussuosituksiin korona-aikaan. Tää keskustelu on näkynyt pitkin vuotta. “Valitaan talouden ja terveyden väliltä”. Ja itse asiassa usein niin päin, että jonkun mukaan on valittu talous terveyden kustannuksella. Jotenkin täysin typerä ja yksinkertainen ajattelumaailma. Samaan aikaan kun suojellaan tiettyjen ryhmien fyysistä terveyttä nyt, talouden bussin alle heittäminen aiheuttaa itsessään hirveän määrän terveysmurheita. Henkisiä, psyykkisiä, ja fyysisiäkin. Kun asiat jäävät hoitamatta sairaanhoidon tilanteen takia. Kun henkiset ongelmat kärjistyvät nykytilanteessa tai kovemmissa rajoituksissa. Kun yritykset menevät konkkaan ja se vaikuttaa yrittäjän ja tämän perheen henkiseen hyvinvointiin ja sitä kautta terveyteen. Kun perhe ei pääse vastaanotolle, vaan on etävastaanotolla kuvien varassa, ja jokin kriittinen jää huomaamatta. Terveys ei ole yksioikoisesti fyysinen kuumeettomuus ja yskättömyys just nyt. Ja koska terveyteen vaikuttaa niin moni asia, mukaan lukien talous, olisi ihan typerää lähteä erottamaan näitä kahta toisistaan. Vähän sama kuin toteaisi, että sydän aivojen kustannuksella, mutta ei se sydänkään ihan pelitä ilman aivoja. Kun tällä hetkellä tehdään valintoja, kukaan ei tiedä todellisia seurauksia. Tulevaisuus näyttää.

Emme silti voi lähteä vaalimaan “korona-terveyttä” aivan kaiken muun hinnalla, sillä siihen terveyteen vaikuttaa se kaikki muu. Taloutta ja tulevaisuutta ajatteleva valtio, yhteiskunta ja ihminen ei ole rahanahne ja välinpitämätön, vaan nämä asiat käyvät käsi kädessä. Aina. Korona-aikaan on ollut käsittämätöntä nähdä niin paljon kommentointia, jossa yrittäjien tilanne on sellainen “voi-voi, se on vaan rahaa”. Ei, se ei ole vaan rahaa, vaan se on elinkeino, raha, jolla maksaa asuminen, ruoka ja kaikki muu välttämätön ja myös iso vaikuttava tekijä henkiseen ja myös fyysiseen hyvinvointiin. Erilaiset rajoitteet luovat erilaisia jännitteitä ja tilanteita perheisiin, työpaikoille ja vähän kaikkialle. Se vaikuttaa kansan terveyteen. Alkoholin ja päihteiden käyttö, väkivalta kodeissa, henkinen jaksaminen, jne. Voin kuvitella miten rankkaa on ollut elämä kolmen lapsen lapsiperheissä, joissa lapsilla on erilaiset tarpeet (vauva, päikkyläinen ja koululainen) ja vanhemman on pitänyt revetä etätyön, etäkoulun ja lastehoidon välille. Kuormitus on kovaa ja se näkyy kaikin puolin, myös terveydessä. Talouden ja terveyden erottaminen erillisiksi ja toisistaan irrallisiksi on yksinkertaisesti turhaa, sillä halusimme tai emme, talous vaikuttaa terveyteen. Nyt, lähitulevaisuudessa ja pitkällä aikavälillä.

Välillä tuntuu, että todellisuudentaju on ihan kadonnut. Samaan aikaan kun vaaditaan 18-kuista vanhempainvapaata vanhempien välille jaettavaksi, ei yksikään yritys tunnu arvokkaalta keskustelussa. Materia ei tee onnelliseksi, mutta rahahuolet tutkitustikin vaikuttavat terveyteen. Tää koko keskustelu asian tiimoilta on ihan kummallinen mun mielestä.

Mistä olette samaa mieltä? Mistä eri? 🙂 

34 thoughts on “Mielipidemaanantai – Viisi epäsuosittua mielipidettä

  1. Todella hyvä postaus 👌

    Portugalissa huumeiden dekriminalisointi on johtanut käytön romahtamiseen. Huumeiden vastaiseen sotaan käytetyt rahat on suoraan ohjattu huumeriippuvaisten auttamiseen.

    1. Portugalin malli on mielettömän hyvä ja varmasti sovellettavissa myös Suomeen. Itse entisenä, nyt jo yli 10 vuotta kuivilla olleena, opiaatti riippuvaisena koen nimenomaa tän portugalin mallin mahdollisena vastauksena tähän ongelmaan myös täällä suomessa. Se kun minimalisoi niitä kovien huumeiden käyttöön liittyviä lieveilmiöitä melko tehokkaasti.

  2. Huumeiden dekriminalisoinnista pari pointtia. Reilut kymmenen vuotta huumeiden käyttäjiä työssäni kohdanneena voin kertoa, että siinä vaiheessa kun joudutaan poliisin kanssa tekemisiin (jää merkintä, vaikka selviäisi sakoilla), ei ole kyse enää yksittäisistä käyttökerroista. Kyse on jo ihan jostain muusta.
    Vakiintunut käyttö ei koskaan kohdistu vain itseen. Huumeiden käyttö vaikuttaa sisaruksiin, vanhempiin, ystäviin, isovanhempiin. Se vaikuttaa naapureihin, joilta nyysitään fillarit tai kaupan myyjään, jonka työvuorolla yritetään ryöstää kassa. Se vaikuttaa serkkuun, jonka uudet kengät varastetaan ja myydään. Se vaikuttaa siihen tuntemattomaan rouvaan, jolle myydään olemattomia Muumi-mukeja netissä. Lista on loputon. Tiettyjen piirien satunnainen koksun käyttö on jotain ihan muuta kuin subunistien todellisuus.

    1. Mutta ne molemmat todellisuudet on olemassa ja samoin rakkaistavia. Ja saanko kysyä mielipidettäsi alalta, miten koet vankikoiden auttavan, kun ymmärtääkseni niissä on kova huumeongelma myös?

      1. En ottanut mitään kantaa vankiloihin. Vankiloissa kuitenkin on monipuolisesti päihdekuntoutusta tarjolla, eli hoito ei ole vastakohta rangaistukselle. Myöskään siviilissä. Päihdehoidon yksiköt eivät “ilmianna” käyttäjiä (pl. lastensuojelucaset), joten sanktioiden pelon vuoksi hoidon välttely lienee marginaalinen ongelma. Suurempi haaste on riippuvuussairauden luonne sinänsä, ja alhainen muutosmotivaatio osana em. problematiikkaa.
        Kyse on niin moniulotteisesta ongelmasta, että yhtä ainoaa ratkaisua ei varmasti ole olemassa. Jos olisi, sitä käytettäisiin globaalisti.

    2. Itse myös päihdetyötä tehneenä ja erityisesti niiden ”huono-osaisimpien” käyttäjien kanssa en voi kun ihmetellä miksi päihdetyötä tekevät olisivat tätä näkemystä vastaan. Kun tiedetään että sinne syvemmällä piireihin ajaudutaan nimenomaan myös sillä, että yhteiskunta sulkee ns ulos. Tämä on yksi muoto. Käytön kriminalisointi. ”Subunistin todellisuus” on joskus ollut joku aivan muu. En jaksa kirjoittaa romaania, koska oletan että jos päihdetyötä olet tehnyt, ymmärrät monet puolet asiasta, mutta sinulla tietystä saa olla oma näkemyksesi. Niitähän on monia, niin päihdetyötä tekevien keskuudessa, kuin muidenkin monia erilaisia. Mutta silti tämä kantaa herättää ihmetystä minussa. Että käytön kriminalisointi olisi millään lailla hyödyllistä ajatellen sitten inhimilliseltä, sosiaaliselta, yhteiskunnalliselta tai taloudelliselta kannalta asiaa.

        1. Itse asiassa en ottanut kantaa puolesta enkä vastaan. Toin esiin faktat hoidon ja rangaistuksen rinnakkaisuudesta sekä siitä, että säännöllinen käyttö ei ole koskaan vain “oma” asia.
          Huumeriippuvuus on niin kompleksinen kokonaisuus, että mulla ei ole kompetenssia ottaa faktana kantaa dekriminalisointiin. En ole tutkija, enkä tehnyt laajoja vertailuja kv. tutkimuksista.
          On hyvä tiedostaa, että “huumeiden käyttö” ei ole yksiselitteinen termi, vaan sen sisään mahtuu hyvin monenlaisia todellisuuksia ja siten myös monenlaisia ratkaisuja. Kriminalisoinnista puhuttaessa olisi myös hyvä avata käsite. Itselleni kriminalisointi tarkoittaa paljon muutakin kuin bloggaajan viittaaman vankeustuomion, ja usein seuraamukset pitävät sisällään hyvin vahvan tuen ja hoidollisen elementin.

          1. Hei Tiina2. Kyllä tutkimus taitaa hyvin voimakkaasti tukea sitä näkemystä, että huumerikoksissa rangaistuksesta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Miksi ylipäänsä pitäisi olla kriminalisointi, jos itsekin kannatat enemmän hoitoa? Ja jos seuraamukset mielessäsi pitävät sisällään vahvan tuen ja hoidollisen elementin? Ja mitähän nämä elementit muuten ovat?

            Merkinnät rikosrekisterissä ja esimerkiksi sakoista tullut ulosottokierre voivat jo itsessään olla syrjäyttäviä ja stigmatisoivia. Lisäksi rikosoikeudessa kun on sellainen periaate, että rangaistavuuden edellytys on se, että rikoksella olisi uhri ja jotain oikeushyvää olisi loukattu. Huumausainerikoksissa urhi on esim. “yhteiskunta”, ja voi vain miettiä, miten yhteiskuntarauhaa rajoittaa jokin harmiton pilvenpössyttely. Enemmän olisin huolissani laillisesta päihteestämme alkoholista.

            Olisin myös eri mieltä siitä, että vakiintunut käyttö vaikuttaa aina muihin ihmisiin negatiivisesti. Itse tunnen esimerkiksi paljon ihmisiä, jotka käyttävät vaikkapa psykedeelejä parantaviin ja hengellisiin tarkoituksiin. Käytöstä ei taatusti ole haittaa kenellekään, he eivät tee oheisrikoksia, eivät ole aggressiivisia tai vahingoita lähipiiriään mitenkään. Päinvastoin, he kokevat, että he pystyvät työstämään itseään ja kipukohtiaan hyvin voimallisella tasolla. Ja silti joutuu olemaan kuset sukassa esimerkiksi lasun tai rikosoikeudellisten seuraamusten pelossa. Vaikka nämä ihmiset handlaavat työt, perheet ja verot erinomaisesti. Ei tunnu oikein oikeudenmukaiselta saati järkevältä. Psilosybiini voi auttaa hoitoresistenttiin masennukseen, MDMA:sta on saatu loistavia tuloksia PTSD:n hoidossa. Ihanko todella näiltä ihmisiltä pitäisi kieltää heidän mahdollisuutensa paranemiseen ja täydemmän, paremman elämän elämiseen, vain koska “huumet on pahoja, koska minä sanon niin!!!1!!11”?

            Tunnen kyllä esimerkiksi mielenterveyshoitajia jotka ovat tehneet töitä päihteidenkäyttäjien kanssa, ja ovat sitä mieltä että rangaistuksia vaan nisteille, joo. Kuitenkin tässä asiassa on enemmän sävyjä, ja fakta on se, että sinne kuiluun syöksymisessä oma osansa on stigmalla ja ns. “huonoihin porukoihin” ajautumisella, jota käytön kriminalisointi entisestään vaikuttaa. Ennen kriminalisointia käyttö on ollut sosiaalisesti kontrolloidumpaa joten ongelmakäyttöä on ollut vähemmän (lue tästä esimerkiksi Jaakko Hämeen-anttilan huumehistorian kirjasta, jonka nimeä en nyt saa päähäni…). Kriminalisointi on ollut siis virhe alun alkaenkin, ja kriminalisoinnissa on painaneet poliittiset syyt enemmän kuin mitkään järkisyyt (Nixon ja sota huumeita vastaan, vastakulttuurin kitkeminen jne.) Nyt kun on tälle tielle lähdetty, on sosiaalinen kontrolli vaikea palauttaa ja tietenkään dekriminalisointi ei ole yksinkertainen kysymys, mutta tarpeellinen se olisi joka tapauksessa.

            Suosittelen myös harmaan sävyjen ja nyanssien näkemistä pelkkien yksiselitteisten huonojen puolten näkemisen sijaan!

  3. Kaikesta muusta oon täysin samaa mieltä, paitsi tuosta lasten näkymisestä somessa. Tämä oli selvä vastine Irene Naakan ja Marja Kihlströmin ajatuksille ja oon niin samaa mieltä sun kanssa, en vaan olisi itse osannut paremmin muotoilla sitä. Just tuo asioiden normalisointi. Onhan vessassa käyminenkin kaikille normaalia, mutta ei kai sitäkään tarvitse johonkin someen tunkea? Vai ajatteleeko joku että nainen ei käy koskaan kakkosella? 😀 Myös tuo pyllykuvien esittely ja loukkaantuminen jos niihin tulee jotakin kommenttia. Ihan naurettavaa. Tuntuu, että tällaiset shokkiulostulot liittyvät niin vahvasti feminismiin, että unohtuu ihan kokonaan sen perimmäinen tarkoitus. Tosiaan ainoa, mistä olin eri mieltä, on tuo lapset somessa. Mun käsittääkseni siitä on joitakin ennakkotapauksia ainakin ulkomailta, kun aikuiset lapset ovat haastaneet vanhempiaan tai isovanhempiaan oikeuteen,jotka ovat julkaisseet heistä kuvia. Se on totta, että kuvat eivät saa olla loukkaavia, mutta siinäkin on mielestäni vaikeaa vetää raja. Omasta mielestäni esim vaippakuvat, pottakuvat yms ovat lasta loukkaavia. Samoin esim kuvat, joissa lapsi on sairaana, mutta silti näitä näkee kokoajan. Mutta tosiaan minä en ole mikään tuomari ja tämä on minun mielipiteeni, vanhemmat tekevät lapsiaan koskevat päätökset itse.

  4. Ihanaa, et joku muukin ajattelee näitä! Hyvin puettu ajatukset sanoiksi. Seuraan samaa vaikuttajaa, joka oli pyllykuvan takana ja julkaisi tästä tinder-pylly-keskustelusta somessaan. Mulla nousi ihan samat ajatukset mieleen ku sulla! Ihmettelin sitä äläkkää, kyseessä kuitenkin seksikäs poseeraus ja.. No, paljas perse. Miksei saisi kehua, kun sellainen kuva oli tinderiin valittu…? Eri juttu, ellei ole seksikkäitä kuvia, vaan vaatteet päällä. Silloin pitäisin pyllyn kommentoimista outona ja nolonakin. 🙂

    1. En oikeastaan puhu kenestäkään tietystä vaikuttajasta, vaan tätä pyllyasiaa on tietääkseni enemmänkin jaettu IG, itse ainakin nähnyt useammassa yhteydessä tämänkaltaista ajattelua.

  5. Mikä vika hikisissä nahkapuvuissa ja homopornossa? Tai pakaroista avoimissa nahkahousuissa? Pride-liike on aina ollut kink-positiivinen ja näen sen, että sitä alettaisin muokkaamaan enemmän cisheteroille sopivammaksi”niin siitä olisi pitkällä aikajuoksulla enemmän haittaa kuin hyötyä. Pridea ei juhlita niin, että helmiään puristelevilla tädeillä olisi varmasti mahdollismman mukavaa, vaan mukana on myös liikkeen historian juhlimista ja juuri sitä “me hyväksymme intressisi, jotka muu yhteiskuntaa tuomitsee”. Se on tärkeä osa liikettä. Isoin argumentti tähän on että “no mutta siellähän on lapsiakin ja ne voi nähdä” mutta lapset eivät skandalisoidu näin vähästä ja heille voi helposti selittää, mistä on kysymys menemättä seksuaalisiin yksityiskohtiin. historialähtöisesti on hyvä keino! olen käyttänyt esim “heidän päivä pukeutua erikoisiin asuihin” pienellä ripauksella “aikjuisten juttuja, ei tarvitse vielä kokonaan ymmärtää” ja ei ole ollut mitään ongelmia, itse asiassa mielenkiinto on loppunut nopeasti 😀 Toivoisin itse että sen sijaan että bannataan kink-puvut pridesta (ois ihan tylsää 🙁 ) että ne vanhemmat, jotka ovat tästä huolissaan eivät ottaisi lapsiaan mukaan ennen kun he ovat tarpeeksi vanhoja ymmärtämään ja että järjestettäisiin enemmän lapsille suunnattuja pride-tapahtumia! Toivoisin myös että näistä kink- asujutuista uutisoitaisiin järkevämmin ja kyllä, aina ne rajan ylittäjät pääsee uutisiin ja sillä aina lietsotaan homopaniikkia valitettavasti.

    t. homo joka skandalisoitui itsekin priden nahkahomo kink- asuista mutta opiskeli sitten vähän queer-historiaa ja muutti kantansa täysin!

    1. Jos jokin asia on suuren osan mielestä epämiellyttävää ja vastenmielistä, niin miksi sitä pitäisi hieroskella naamaan? Jokainen nauttikoon homopornoistaan ja kinkyistään ihan rauhassa yksityisesti (kunhan on konsensuaalista), mutta miksi ihmeessä se pitäisi normalisoida päivänvaloon..? Joillekin tuntuu olevan kovin vaikea ymmärtää, että normien rikkominen pelkän normien rikkomisen takia ei ole mitenkään hienoa tai tavoiteltavaa. Kun mennään yhteen ääripäähän, niin voi enemmistöltä sietokyky loppua katselemaan vastenmielisyyksiä (ja tämä ei ole mikään pikkuporvarillisuudesta tuleva “skandalisoituminen” vaan mielestäni ihan terve ja normaali reaktio) ja siitä seurata backlashia. Miksi enemmistö pitäisi laittaa sietämään sitä sun tätä marginaalisen perverssivähemmistön mielenoikkujen mukaan?

  6. Tossa asioiden normalisoinnissa oli hyviä pointteja! Etenkin menkkajutut kolahti. Itse kuulun just siihen ryhmään, että varsinki nuorempana on tullu häpeiltyä vaikka mitä menkkoihin liittyvää ja voin kertoo et tollasilla veren levittelyllä ja muilla vastaavilla jutuilla ei todellakaan saa häpeilyä pois… 😀

    Sitten tämä korona-ajan vastakkain asettelu talouden ja terveyden välillä. Jakaa kyllä kansaa hyvin ja välillä saa facepalmaa ihan kunnolla kun lukee keskustelua aiheesta. Olis kiva tietää onko kommenttien laittajilla minkäänlaista kosketuspintaa aiheeseen oikeesti. Omalla kohdalla alkaa todellakin rassaamaan epätietoisuu tulevaisuudesta, kiitos näiden hyvin kireiden matkustusrajoitusten takia. Lento/matkailuala ottaa tässä hittiä kovaa ja kuinka ihanaa, että meidän talouden kumpikin osapuoli on samalla alalla. Tässä lomautettuna maaliskuusta lähtien ja kyllähän se kaikenlaista murhetta aiheuttaa. Henkinen terveys on todellakin ollut koetuksella.

  7. Musta kuukautisaktivismi on kiinnostavaa! En ajattele, että se muuttaisi mitään kenenkään (henkisesti) vanhan patun ajattelussa, mutta mieti, mikä voimaantumisen kokemus niille mimmeille tulee, jotka kulkevat tuolla pokkana veritahrat esillä. Siis ällöähän se on, tietysti, kuukautiset on samankaltainen kehon erite kuin kakkakin, joka useimmissa meissä herättää luontaisesti halun katsoa muualle ja pysytellä kaukana, jos on kyse jonkun muun kuin omista eritteistä. Asia, mikä yleensä ihmisyhteisössä kuin yhteisössä on jotenkin yksityinen, muista erillään suoritettava asia. Mistä nyt voi ehkä puhua, koska luonnollinen asia, mutta mitä ei esitellä, näytetä, ellei siihen ole joku ihan poikkeuksellinen syy.

    Mutta tuollainen aktivismin ja rajan ylittämisen kokemus, kun sen on kerran tehnyt, niin mitä kaikkea sen jälkeen uskaltaakaan tehdä. En siis ajattele, että aktivismia tehtäisiin jotta muutettaisiin maailmaa (vaikka aktivisti itse saattaakin ajatella niin), vaan jotta muutettaisiin omaa itseä – ja sitä kautta hieman epäsuoremmin myös maailmaa, koska jokainen meistä taas vaikuttaa omaan lähiympäristöönsä niin kovin monin tavoin.

  8. Muuten todella hyviä pointteja, jotka allekirjoitan, mutta haluaisin tämän nostaa: “Siis naisten pyllyjen ei pitäisi olla seksualisoituja ja pitäisi ihan vapaasti saada esitellä stringeissä pyllyä, koska sitä ei pitäisi seksualisoida mitenkään? Kuka on seksualisoinut siinä tapauksessa miesten housujen sisällön kun samanaikaisesti dick picit on niin loukkaavia, ettei niitä saisi lähettää? “Siinä on vissi ero, että kulkeeko joku bikineissä tai postaa stringipyllykuvan julkisesti vaikka instagramiin, kuin siinä, että joku laittaa sukuelimestään henkilökohtaisesti toiselle kuvan.

  9. Kiitos Anna, sinun mielipiteitäsi on oikeasti ihan todella mielenkiintoista lukea! Argumentoit asioita todella hyvin, mikä tekee tekstistä ihan oikeasti lukijalle ajatuksia herättävää. Mielestäni sanoitit tässä omia ajatuksiani todella vahvasti, jäin jopa pohtimaan tuota “lapset somessa” -aihetta kun en ole osannut muodostaa siitä mitään mielipidettä aikaisemmin. Sehän on oikeasti ihan totta, että elämme nyt tämänkaltaista aikakautta, jossa sosiaalinen media on uusi normi. Samalla mietin, että se yksi kuva Instagramissa ei kerro kyllä yksilöstä paljoakaan, että tässäkin varmaan paljon vaikuttaa se, millä laajuudella lapsen asioita jakaa. Jos esimerkiksi kaikki kotialbumit löytyvät käytännössä Instagramin story-historiasta niin en tiedä miten siihen pitäisi taas suhtautua. Vaikea asia!

  10. Siis pääasiassa olen samaa mieltä kaikesta, mutta tuo Aston Martinin mainos on oksettava! Siis täysin vastenmielinen!

    ”You know you’re not the first but do you really care?” Ja vieressä naisen paljaat pakarat? Ja alla osoite käytettyjen autojen verkkokauppaan? Siis mitä?!

    1. Niin ja mainoshan on feikki. Selviää ihan vaan katsomassa mainosta hetken pidempään. “Pre owed” OK… 😀 Mutta vakavasti puhuen, brändille erittäin haitallista levittää tällaista.

  11. “Jos profiilikuvana tai yhtenä kuvista on pylly? Miksi sitten ei saisi kommentoida ”Hyvä pylly!” Siinäkin on hyvin seksualisoivia tapoja kommentoida, mitä en tähän ala listailee. Mutta jos nimenomaan halutaan normalisoida joku ruumiinosa ja joku sitä kommentoi kuvasta, niin miksi sitä ei saisi tehdä? ”

    Tämä! On melkoisen tekopyhää julkaista puolialastomia kuvia (mikä muu motiivi voi olla kuin kerätä huomiota kauniilla ja /tai seksikkäillä ostoksilla?), mutta sitten niitä ei saisi kommentoida…. Huoh.

    1. Jos on julkaistu kuva, jossa pylly on keskiössä, voi aivan hyvin kommentoida ”hyvä pylly”. Sen sijaan EI voi kommentoida ”lääh puuh upea sexypeppu haluun panna sitä uhhh”. Ensimmäinen kommentti ei ole seksualisoiva, jälkimmäinen on. Peppu ei ole sukupuolielin, vaan kehon suurin lihas.

  12. No nyt olen kanssasi täysin samaa mieltä. Etenkin tää korona sekoilu on lähtenyt aivan täysin lapasesta ja siitä on tullut joku ihme pätemisen ja tuomitsemisen väline varsinkin henkilöille joilla on mahdollisuus ja varaa tehdä töitä kotoa käsin tai pitää jotain vapaata. Tuntuu tosiaan että maailma on mennyt aivan sekaisin kaikista näistä mielipiteiden ilmaisun tarpeista ja toisen, “vastapuolen” mielipiteen tuomitsemisen tarpeesta. Ja sit tää mielensäpahoitus kulttuuri ja toxinen positiivisuus. Maalaisjärki on jotenki vaan haihtunut jonnekkin ja ihmiset on jakaantunu eri leireihin pauhaamaan niitä omia mielipiteitään uskoen niiden edustavan jotain yhtä ainutta ultimaattista totuutta.

  13. Muutoin samaa mieltä ja hyvää tekstiä, mutta tuo lapset somessa. Lapsen oikeus yksityisyyteen menee mielestäni heittämällä kaiken positiivisen hyödyn ohitse. Kun tässä asiassa ei ole vain sitä kahta ääripäätä; että joko toinen vanhemmista on sometyöläinen ja lapset näkyvästi somessa, jolloin rahaa riittää, yhteistöillä saadaan ilmaiseksi reissuja ja lapset eivät joudu olemaan lainkaan päiväkodissa – tai sitten se, että kun molemmat vanhemmat ovat kodin ulkopuolella töissä, niin rahaa ei ole, lapset joutuvat päiväkotiin alle vuoden ikäisenä ja ikinä ei päästä reissuun. Lapset voivat olla mukana vanhemman somessa myös anonyymeinä, kasvottomina. Kodin ulkopuolella työskentelevä vanhempi voi tehdä mahdollisuuksien mukaan osa-aikaista työtä pitääkseen lapsia enemmän kotona jne. Vaihtoehtoja lasten jatkuvalle ja täydelle somenäkyvydelle mielestäni on.

    Oon tykännyt seurata perheblogeja, mutta nyt kun kokoajan herää enemmän keskustelua lasten oikeudesta yksityisyyteen, oma ajatusmaailma on muuttunut. Onhan se oikeasti vähän karmivaa, että tiedän tuntemattomien ihmisten lapsista henkilökohtaisia asioita ja tunnistaisin heidät kadulla. Siltikin, joskus blogeja selailen, koska muu sisältö saattaa olla mielenkiintoista.

    Hyvä kun uskallat vielä kirjoitella mielipidepostauksia, tää on juuri sitä hyvää sisältöä mitä monet varmasti tykkää selailla.

    1. Samaa mieltä. Ennen ajattelin että perheblogien etu on tiedon ja vertaistuen jakaminen. Ja tavallaan se onkin. Mutta lapsen oikeus yksityisyyteen menee kyllä sen edelle, että minä tiedän miten joku blogilapsi on opetettu kuivaksi ja minkä ikäisenä. Tietoa ja kokemuksia on kuitenkin mahdollista saada ja jakaa anonyymisti tai ainakin niin, että lapsi ei ole tunnistettavissa.

      Sara Parikan instaa selaamalla tulee ainakin sellainen tunne, että hän onnistuu tekemään perheasioista kiinnostuneille sisältöä, vaikka ei lastensa kasvoja paljasta. En ole sen enempää kyllä hänen someihinsa perehtynyt, mutta tällainen vaikutelma syntyy feediä selaamalla.

      Mutta kyllä lapsen kasvot ja persoonan
      paljastavia perheblogeja varmasti tulee olemaan jatkossakin, kysyntää tällaiselle sisällölle varmasti on. Ja kyllä minuakin kiinnostaa ja olen utelias. Mutta ei tässä auta muu kuin äänestää jaloillaan ja lakata antamasta klikkauksia sellaisille sivustoille ja tileille, joiden toiminta ei ole oman arvomaailman mukaista. Kyllä h&m:lläkin on kivoja vaatteita tai tavaroita, mutta silti hillitsen itseni enkä eettisistä syistä niitä osta. Toivottavasti saan itsekuria hyödyntää sitä periaatetta myös tässä asiassa jatkossa.

  14. Mä koen kans ton ekan tosi tärkeänä, ja luulin alussa kun aloin lukea että olisit vastakkaista mieltä. Mun mielestä toi on itseasiassa ihan ”suosittu” mielipide, mutta tästä hyvin ehkä huomaakin, että elän pitkälti varmasti omassa ”vasemmistokuplassani” missä ko. näkemys erittäin kannatettu. 🙂

  15. Mä joskus kommentoin jotain sun metoo-kirjoitusta ja hain kommentillani juurikin takaa tuota, mitä kirjoitit tuossa kohdassa 4 “Stereotypioiden ruokkiminen vastataistelussa”. En vain osannut pukea ajatuksiani noin hyvin sanoiksi.
    Sama koskee kohtaa 3. Kuukautiset ovat normaali asia, mutta edelleen koen, että se on erite siinä, missä räkä, sylki, kakka, pissa ja valkovuoto. Mun mielestä naisten, jotka eivät häpeile rapistelua, pitäisi rapistella kovemmin, jotta se kuuluu varmasti viereiseen koppiin. Näyttää, että “tässä ei ole mitään hävettävää”. Sen sijaan mun mielestä olisi outoa, jos sieltä kopista tultais verinen side kädessä, sormet veressä, ja lätkästäis se kaikkien nähtäville tyylillä “tää on ihan normaalia”. Mitä sillä opetetaan? Että kun sulla on menkat, sä et ole, etkä osaa olla, hygieeninen? Oh tsiisus.

    Eri mieltä olen lasten näkymisessä somessa ja siitä olen täysin samaa mieltä kommentoijan “joo” kanssa. Ymmärrän täysin sen, että on vaikea ns. pitää lapsi/lapset sosiaalisesta mediasta poissa, kun koko elämä pyörii heidän ympärillään ja kanssa, mutta senkin voi tehdä niin, että lapsen koko anonyymiys säilyy.
    Mun korvaan toi kuulostaa siltä, että “sori lapsi, mä myin sun anonyymiyden, jotta meillä olis tasokkaampi elämä, enkä mä osannut tehdä sitä toisella tapaa”.
    Mun mielestä lapsi somessa on täysin eri asia, kuin että lapsi olisi esim. vaatemallina. Kun mä meen Lindexille, H&M:lle tai mihin tahansa vaateliikkeeseen, jossa esillä lapsivaatemalleja, mä en tiedä heidän nimiään, ikiään, asuinmaitaan, asuinpaikkakuntiaan, syntymäaikoja, vanhempia, päiväkoteja, kouluja, päivärytmejä, … mitään siis heidän henkilökohtaisesta elämästään (poikkeuksia tietenkin ehkä lukuunottamatta). He ovat siis täysin anonyymeja.

        1. Ja tämä sama ajatus nostetaan esiin kuukausittain ja minä oon siihen vastannut jo kyllästymiseen asti, enkä aio vastata siihen enää uudelleen 🙂

Leave a Reply