Mielipidemaanantai – Vanhemmuuden tasa-arvosta

Seurasin mielenkiinnolla viikonloppuna kommentteja kollegani Natan Instagram-kuvan puolella. Äitiyspakkauksesta lähti liikkeelle tämä juttu ja se sivusi aika tätä vanhempien eriarvoista asemaa yhteiskunnassamme. En ole asiasta oikeastaan sinänsä eri mieltä, mutta halusin myös hieman jakaa mun ja mieheni kokemuksia asiasta. En siis nähnyt asiaan liittyviä IG-storyja, joten en ole ihan varma, mitä kaikkea niissä oli.

Ensinnäkin, itse äitiyspakkaus-sanaan liittyen pari sanaa. Mä en oo ottanut kummallakaan kerralla äitiyspakkausta. Jo ensimmäisellä kerralla totesin, että en tulisi käyttäneeksi puoliakaan niistä vaatteista ja monet tarvikkeetkin oli sellaisia, joiden tilalle olisin hankkinut erilaiset. En koe tarpeelliseksi ottaa vastaan laatikkoa, jonka itse koen osittain tarpeettomaksi, koska näen, että sillä on parempiakin käyttökohteita. En oo koskaan luukuttanut tätä asiaa mitenkään isosti, koska mä en halua luoda kuvitelmaa siitä, että laatikossa olisi jotain vikaa tai se ei kelpaa mulle. Mä oon saanut pojille töitteni puolesta tosi ihania vaatelahjoituksia ja tykkään itse valita lasteni vaatteet, joten en vaan löydä äitiyspakkauksesta niitä juuri mun makuun olevia juttuja. Mitään vikaa siinä ei ole, päinvastoin. Makuasioita kuosien ja värien suhteen, ja ei vaan osu mun makuuni. Musta on kuitenkin erittäin hienoa, että Suomessa on jokaiselle perheelle mahdollisuus tällaiseen kattavaan pakettiin tarvikkeita. Äitiyspakkaus nimenä vaan on mun mielestä äärettömän huono, nimittäin sen tilalle keksisin ties kuinka monta hyvää nimeä, jotka eivät olisi sukupuolittuneita nimenomaan äidin saamaksi eduksi. Vauvapakkaus, alkupakkaus… Vanhempainpakkaus. On siellä joo siteitä ja jotain muutakin kai äidille, mut niin siellä on myös kondomeja, joita teknisesti ottaen käyttää oletettavasti päätoimisesti mies. Eli haaaa, se on Perhepakkaus. Kela, feel free to use this. Käsittämätöntä, että yleisöäänestyksen ja brändiuudistuksen seurauksenakaan tämä nimi ei ole muuttunut vaan on edelleen jämähtänyt ihan jonnekin takavuosien stereotyyppiseen nimeen.

(Haluan muuten tähän väliin todeta, että tällä postauksella en muuten tosiaan ota lainkaan kantaa Natan kommentteihin tai puhu Natasta, kun puhun joistakin asenteista, joihin olen törmannyt 🙂  

Laajemmin tämä asia sai mut pohtimaan niitä sukupuoli-kommentteja vanhemmuudessa. Niin. Jokainen meistä varmasti tietää sen, kuinka äiti voi viettää lapsen kanssa 90 % ajasta ja sen kerran kun äiti on jossain ilman vauvaa ja joku kuulee, että isä on lapsen kanssa, joku valopää menee ja kommentoi “Onpas kiva kun sun mies vahtii lapsia”. Jep jep, ne on senkin lapsia. Ihan yhteisiä mukuloita. Ei se vahdi MUN lapsia vaan omiaan. Kumma, ettei kukaan koskaan kommentoi miehelle, että onpas kiva kun sun vaimos hoitaa teidän lapset. Ihan munkin läheisistä moni on kommentoinut, miten omistautuva ja ihana mieheni isänä ja usein siinä on sellaista vertaamisen tyyliä. Tai tuntuu siltä, että koetaan, että mieheni tekee jotakin ihmeellistä, vaikka mä teen ihan saman määrän lasten kanssa, ellen enemmän, mutta ei kukaan mulle tuu sanomaan, kuinka hienoa se ja tämä on. Todellisuudessa ehkä verrataan sellaiseen keskiverto-tilanteeseen, jossa mies harvemmin on vanhempainvapaalla, mutta kummalta se silti kuulostaa. Kuinka montaa äitiä kehutaan vuolaasti siitä, että hän on 6kk vanhempainvapaalla?

Tää stereotyyppinen ajattelu istuu tosi vahvasti monissa ihmisissä, mutta rehellisesti sanottuna oon itse kokenut vanhemmuuden tästä huolimatta tosi tasa-arvoisena. Esimerkiksi päiväkodistamme tulee aina viesti molemmille vanhemmille ja tarvittaessa molempia meitä tavoitellaan. Kerran olen saanut kesken päivän puhelun päikystä ja minua ennen oli tavoiteltu miestä, mutta ei oltu saatu kiinni ja soittivat minulle. Ensisijaisesti soittivat miehelle, koska hän oli vienyt lapsen aamulla päikkyyn. Oon kokenut neuvolakäynnit, lääkärikäynnit ja muut tosi tasa-arvoisesti järjesteyiksi. Tästä on monilla erilaisiakin kokemuksia, mutta meidän neuvolassa ollaan oltu mielestäni ihan samanlaisia isää kohtaan kuin äitiä kohtaan. Suhde neuvolahoitajaan on ehkä hieman erilainen minulla, sillä olen ollut äitiysneuvolassa ja sitä kautta nähnyt hoitajaa useammin. Äitiysneuvola lienee ihan perusteltua, sillä mieheltä ei paljoa mittailla kohdun mittaa ja kuunnella sykkeitä. Mutta muutoin meillä ainakin neuvolasta on otettu yhteyttä ihan yhtä lailla molempiin tai siihen, joka on ajan varannut. Vauvauintipaikkamme hoitaa yhteydenpidon aina mieheeni, sillä hän on sen varannut. On hämmentävää kuulla ihan kummallisia kokemuksia tässä asiassa ja on surullista, että niin värittyneesti edelleen suhtaudutaan monissa paikoissa.

On mielenkiintoista huomata, että edelleen niin moni kokee, että äitiä pidetään vauvan ensisijaisena hoitajana ja isä on mukana melkeinpä statistin ominaisuudessa. Se on vahvassa ristiriidassa omien kokemusten ja mieheni kokemusten kanssa. Kysyin itse asiassa mieheltäni, onko hän koskaan kokenut tällaista asettelua. Hän ei ole kuulemma koskaan kokenut näin. Halusin myös tuoda tämän puolen ilmi, koska itsellä on ainakin hyvin positiivisia kokemuksia tästä suhtautumisesta vanhempiin samanarvoisina. Toki mieheni on ollut molemmista lapsistamme vanhempainvapaalla pitkiä aikoja ja päässyt osallistumaan neuvolakäynteihin ja muihin. Eli ei se aina mene niin, eikä tuota värittynyttä ja ummehtunutta ajattelua tarvitse pelätä jos äitinä haaveilee töihin paluusta ajoissa tai isänä haluaa olla pitkään lasten kanssa kotona. Kyllä me ollaan saatu lähes poikkeuksetta positiivisia ajatuksia asiaan liittyen.

Mitä tulee siihen äitien asemaan ensisijaisina hoitajina, niin mä jotenkin vierastan sellaista raivoisaa tasa-arvoista pakottamista vanhempien kesken. Mun mielestä jokainen perhe tekee omalle perheelleen sopivimman ratkaisun ja siihen mun mielestä tällä hetkellä on hyvin eväät yhteiskunnassamme. Toki erilaisten valintojen tuominen julkisuuteen ja ääneen on tärkeää, että se isien jääminen kotiin saadaan helpommaksi ja tietyllä tapaa jopa yleiseksi, eikä miehillä olisi niin isoa kynnystä jäädä kotiin. Ja tietyllä tapaa mä en koe mitenkään vääräksi sitä, että monesti puhutaan asioista aika äitivetoisesti kun puhutaan vauvoista. Äidit ja isät ovat ihan yhtä kykeneviä hoitamaan lasta ja pitämään lapsen elossa ja hyvinvoivana. Äidit ja isät kiintyvät lapsiin ihan samoissa määrin ja uskon vakaasti omastakin kokemuksesta siihen, että isä on lapsille aivan yhtä tärkeä hoitaja kuin äiti. Samaan aikaan kuitenkin fakta on se, että äidit jäävät enemmän ja useammin lasten kanssa kotiin miesten ollessa töissä, jolloin usein lapsen ja äidin suhde kehittyy vahvemmin. Tätä sanelee usein biologiset tekijät kuten imetys tai työelämän tekijät kuten se, että perheen taloudellisen tilanteen vuoksi on parempi, että isä jatkaa töissä ja äiti jää kotiin. Koska yleisemmin asiat menevät näin, on yleisempää, että äiti on lapselle jollakin tavalla “tärkeämpi” alkuvaiheessa. Imetystä miehet eivät pysty järjestämään vauvalle, mutta yhteiskunnan asenteita ja käytännön tilanteita pitäisi ehdottomasti saada hieman erilaiseksi. Mä en nää sinänsä järkeä pakottaa perheitä tiettyihin ratkaisuihin vaan esimerkiksi naisten ja miesten välisen tasa-arvon luominen työpaikkoihin ja koulutusvaiheisiin jo itsessään loisi sellaisen tilanteen, että monissa perheissä olisi nykyistä parempi mahdollisuus sille, että isä jäisi kotiin lasten kanssa jossakin vaiheessa.

Olen ehkä vanhanaikainen, mutta mä uskon myös tietynlaiseen biologiseen siteeseen äitien ja lasten välillä. 9 kk sydämet vierekkäin saman kropan sisällä on omiaan luomaan sellaisen suhteen, jonka lapsen isä ei vaan voi saada. Meidän lasten kokemuksilla mun on pakko sanoa, että mä aistin heidät ihan eri tavalla ja alusta asti olen kokenut, että mun suhde lapsiini on ollut hieman erilainen. Esimerkiksi kun en ole lasteni kanssa, mun on vaikea olla, kun taas mieheni pystyy helpommin sulkemaan isyytensä hetkeksi pois mielestä. Lapsi on 50 % ja 50 % vanhempiaan, ja tasa-arvoisessa rakastavassa perheessä molemmat vanhemmat ovat tasaisesti läsnä lapsen arjessa. Silti mä koen, että lasten kiintymys äitiin on alkuun erilaista ja muotoutuu pikkuhiljaa vauvan kasvaessa. Eikä siinä ole mun mielestä mitään väärää, eikä ole väärin puhua siitä. Raskaus, synnytys, imetys… Ne on kaikki äidin ja vauvan välisiä tapahtumia, joissa on fyysinen suhde äidillä ja vauvalla, eikä isä voi mitenkään päästä aloittamaan sitä yhteyden rakentamista samoista lähtökohdista, kun äiti on ottanut tunnepuolellakin varaslähdön. Osallistuva, läsnä oleva ja rakastava isä kyllä saa äidin kiinni pitkässä juoksussa, mutta äidin sisällä kasvanut vauva voi olla alkuun enemmän kiinni äidissä eikä tällaisen oletuksen tekeminen ole musta mitenkään väärin.

Mun mielestä tasapuolisuuden ja tasa-arvoisuuden luominen vanhemmuudessa palvelee kaikkia, koko perhettä. Vanhempia ja lapsia. Mutta mun mielestä tuntuu välillä kummalliselle, miten tässäkin asiassa samalla kun haetaan liberaalimpaa ja tasa-arvoisempaa maailmaa, tuomitaan tietyllä tapaa konservatiivinen ajattelu asiassa ja lyödään painetta perheisiin toimia tietyllä tavalla. Mun mielestä vanhemmuudessa kaikki oletukset on turhia ja kaikki omien toimintatapojen pakkosyöttämiset muille perheille, on se isoin ongelma. Koska jokainen tilanne on uniikki. Jopa samassa perheessä. Esikoiseni kanssa mä kaipasin jotain tietoa vapaudesta, sitoutumiskammoinen minä pelkäsi esim. täysimetystä, koska koin itseni mahdottoman tärkeäksi vauvalle ja en kestänyt sitä painetta. Kun elämä muuttui täysin, se kaikkien positiivisten tunteiden lisäksi ahdisti. Olin sitoutunut ja rakastunut esikoiseeni ensi sekunneista, mutta samalla hieman ahdisti. Tämän kuopuksemme kohdalla mä olin aivan hirveässä vauvakuplassa, enkä olisi malttanut olla sekuntiakaan erossa. Ehkä tilanteessa oli vähemmän muutosta, kun olin jo äiti, tai sitten hormonitasapaino oli erilainen tai tähtien asento. Who knows. Esikoiseni kohdalla olisin varmaan ihan hyvin voinut mennä kodin ulkopuolisiin töihin tämän ollessa 6kk, mutta nyt kuopuksen ollessa 8kk musta tuntuu ihan hirveelle olla poissa se 8 tuntia hänen luotaan. Itse asiassa musta tuntuu hirveelle olla pois ihan vaikka se neljäkin tuntia.

Musta välillä tuntuu, että usein halutaan luoda tässäkin asiassa tietynlainen miesvastainen salaliittoteoria, jossa ikään kuin yhteiskunta, miehet tai muut naiset pakottavat äidit tiettyyn muottiin. Itse en koe asiaa niin. Mun mielestä Suomessa on oikeasti todella hyvä vapaus valita, ja niin vaan on, että tosi moni perhee valitsee sen mukaan, mitä tilastot näyttävät. Mun mielestä tuntuu välillä jopa pahalta, että “perinteistä” vauvavuoden perhemallia pidetään jotenkin vääränä, antifeministisenä tai ummehtuneena.

Mulle vanhemmuuden tasa-arvoa on se, että vanhemmat yhdessä kommunikoivat keskenään sen, mikä on perheelle ja kaikille sen jäsenille parasta. Se ei ole asia, joka kuuluu kellekään muulle kuin perheelle. Omia ideologioita perheen toimivuudesta ei ole mitään syytä työntää toisille, eikä tässä asiassa pitäisi olla mitään syytä tuomita erilaisia valintoja. Se, että jollain tavalla on tehty vuosia, ei tee siitä tavasta parempaa kuin jostain uudesta, modernista vanhemmuuden muodosta. Mutta ei se tee siitä välttämättä huonompaakaan.

Koitteko te vauvavuonna vanhemmuudessanne muiden puolelta epätasa-arvoa?

40 thoughts on “Mielipidemaanantai – Vanhemmuuden tasa-arvosta

  1. Ainoa juttu minka huomauttaisin on etta silla etta isa on vauvan ensimmaisina kuukausina ja vuosina paljon vs. vahan kotona, on muuten loydetty olevan vaikutus (kaivan mielellani tutkimuksia esiin, mutta koska olen puhelimella niin en vanno onko naa mitattu korrelaationa, regressiona vai effektina) “vaikutus” lasten (enemman tyttojen, kuin poikien) mielenterveyteen, erityisesti teini-iassa. Eli tieteellisesti tasa-arvoisuus on lasten kannalta tietenkin toivottavaa. Omassa asuinmaassani isyysvapaata saa huimat 14 paivaa, mika nain kasvatuspsykologiaa opiskelleena on seka naurettavaa, etta aarimmaisen surullista – tietaen ne terveyshyodyt, mitka isien laheisyydella voi olla lapselle. Onneksi omalla miehella on mahdollisuus ottaa paljon palkallista lomaa, mutta suurimmalla osalla ei ole. Musta oli todella surullista katsoa kun yksi kavereista sai ensimmaisen lapsen ja 10 paivaa syntyman jalkeen meni takasin paiviin, joista oli aamukuudesta iltakahdeksaan poissa kotoa, koska se oli hanelle niin raskasta.

    1. Uskon ihan ilman tutkimuksiakin tähän, toisaalta yhtä lailla tärkeää on äidin läsnäolo. Jos molemmat eivät voi olla läsnä, niin sitten jokainen perhe valitsee sen, kumpi jää kotiin, mikä on musta hieno mahdollisuus. Oon ite joka päivä kiitollinen siitä, että molempien poikien vauvavuonna mieheni on voinut olla paljon kotona vanhempainvapaalla, sillä oma työ on joustavaa ja sallii tällaisen mahdollisuuden meille 🙂

    2. En halua millään tavalla kiistää, jos tällaisia tutkimuksia on, ja mielelläni niihin hiukan perehtyisin. Koska kuulostaa hiukan oudolta historian valossa, jos tuo olisi ihan noin, niin meillä nuorten naisten mielenterveysongelmien pitäisi olla vähenemään päin ja menneiden vuosikymmenten naissukupolvet pahasti ongelmaisia.
      Siksi herää kysymyksiä, onko rinnalla jotain muita tekijöitä ja onko oikeasti kyse yhteisen ajan määrästä vai mistä. En siis usko, etteikö yhteisellä ajalla olisi merkitystä, mutta yhteys mielenterveysongelmiin ei liene suoraviivaisesti suhteessa siihen, vaan isän ja tyttären keskinäinen suhde kokonaisuudessaan.

    1. Isyysvapaa on 9 viikkoa, äitiysloma muistaakseni noin 4kk, mikä musta täysin selitettävissä sillä, että äiti tosiaan synnyttää ja hänen pitää siitä toipua, ja viimeisillään raskaana on usein niin tukalaa, ettei mikään onnistu, edes työnteko, varsinkaan fyysisissä ammateissa. Vanhempainvapaahan on 6kk ja se on tasainen, miten sen vaan valitsee, kumpi tahansa voi pitää. Joten mä en kyllä ymmärrä tätä valitusta siitä, että isyysloma on 9 vk ja äitiysloma 4kk, kun se äiti tosiaan synnyttää, ja se luo jo oman tarpeen pidemmälle “vapaalle”. Se eka kuukaushan on vapaata jo ennen kuin se vauva on täällä, joten vauvan kanssa aikaa äidillä on n. kuukauden verran enemmän ja voin kahden synnytyksen kokemuksella kertoa, että niistä toipumisessa menee hetki.

      1. Just näin Anna! Tuo 4kk äitiysloma on mun ajatuksissa ennemminkin 4kk toipumisloma raskaudesta ja synnytyksestä. Vanhempainvapaat sen jälkeen onkin sitten enemmän vauvan hoitoa varten.
        Mua tympii yleinen keskustelu näiden vapaiden kiintiöimisestä, koska se kuvaa tilanteen kieroutumista ihan tavallisten perheiden keskuudessa. Nykyinen järjestelmä mahdollistaa tasa-arvoisen vapaiden jakamisen, mutta ei pakota siihen kiintiöillä. Ongelma on se, ettei perheillä ole halua tai taloudellista mahdollisuutta tehdä jakoa.
        Mä olin ite esikoisen kanssa vuoden kotona, enkä (erityisesti) imetyksen vuoksi olisi voinut työskennellä tuona aikana enkä myöskään ollut vauvasta yli kahta tuntia erossa. Sen jälkeen mieheni jäi kotiin seuraavaksi vuodeksi ja mä menin töihin. Samaan aikaan lopetin myös imetyksen. Perheemme taloudellinen tilanne mahdollistaa toisen jäämisen hoitovapaalle, mutta sen ei tarvitse olla juuri äiti. Matalapalkkaisilla naisilla tilanne voi toki olla täysin rahasta kiinni.
        Tasa-arvo perheissä toteutuu vain tekemällä asiat tasa-arvoisesti. En usko ulkoisiin pakotteisiin enkä myöskään vedä hernettä nenään “Ai sun MIES hoitaa teidän lasta kotona?!” kummasteluista. Kertoo enemmän kysyjän urpoudesta, enkä syyllisty siitä pätkän vertaa 😅

  2. Tää oli tosi hyvä teksti ja oon monesta samaa mieltä. Meillä myös on ihan molempien päätös, että minä äitinä haluaisin olla lapsen kanssa kotona niin kauan kun vain mahdollista. Mieheni työ on työajoiltaan hieman joustavampaa, palkka on parempi ja hänen jääminen töihin palvelee meitä molempia paremmin. Itse ehdottomasti odotan ja haluan olla kotona lapsen kanssa, ja tottakai myös toivon, että mieheni on sen verran mitä pystyy, sekä kun hänellä on paremmat lomat ja välillä työputkia, jossa tekee pidempää päivää niin vastavuoroisesti saa myös enemmän vapaita. Tuntuu pahalta, että meidän valintaamme pidetään pahana ja tasa-arvoa rikkovana, vaikka tämä on meidän molempien yhteinen tasa-arvoinen valinta

    1. Tämäpä juuri, ihan kummallista mun mielestä arvostelu tätä “perinteistä” mallia kohtaan, kun hyvin usein äiti itse haluaa valita näin ja on mun mielestä jopa äidin etuoikeus, että hän saa olla vauvan kanssa enemmän, näin halutessaan 🙂

  3. Olipa hyvä kirjoitus! Mä todellakin halusin olla vauvan kanssa kotona ensimmäisen vuoden, koska imetys. Ja halusin taukoa työelämästä. Mies oli sitten sen päälle vuoden hoitovapaalla. Sopi meille. Neuvolassa yms. on isä otettu tosi hyvin vastaan, monesti mies hoitaakin ne ilman mua. Eikä kukaan ole koskaan ihmetellyt.

  4. Kannatan mallia, jossa perheet saa itse päättää miten heille asiat toimii parhaiten. Itse olen äiti ja palkkatyössä. Saan lapsen kanssa kotona ollessa kaikki minulle kuuluvat tuet. Mieheni taas on yksityisyrittäjä, jonka tukia saadakseen olisi pitänyt nostaa yel sellaiselle tasolle, että lopputulos sen suhteen olisi ollut rahallisesti nolla. Todellisuudessa taloudellista tappiota olisi tullut rutkasti enemmän, koska hänen yritystään ei voi laittaa kuukausiksi tauolle ilman että koko toiminta kaatuu. Yrittäjyyden ansiosta hän pystyy kuitenkin työskentelemään kotoa ja valitsemaan itse työaikansa, joten hän on yhtä paljon läsnä lapsen elämässä kuin minäkin. Meille olisi taloudellisesti kestämätöntä ja ylipäätään elämän kannalta todella epäedullista, jos meidät pakotettaisiin johonkin muuhun malliin.

  5. “Mä en nää sinänsä järkeä pakottaa perheitä tiettyihin ratkaisuihin vaan esimerkiksi naisten ja miesten välisen tasa-arvon luominen työpaikkoihin ja koulutusvaiheisiin jo itsessään loisi sellaisen tilanteen, että monissa perheissä olisi nykyistä parempi mahdollisuus sille, että isä jäisi kotiin lasten kanssa jossakin vaiheessa.” Tämähän se ratkaisu tosiaan on!!! Ja vastustuksen rikkominen miesvaltaisilla aloilla, joissa ei mielestäni ole vielä kovin hyvä ilmapiiri isien kotiinjäämistä ajatellen. Ja voisi puheisiin vaihtaa senkin, että vaikka äiti käyttäisi kaiken vanhempainvapaan, mahdolliselle hoitovapaalle jäisikin isä.

    Upeeta kuulla hyvistä kokomuksista neuvoloissa yms! Mä toivoisin tähän vielä sellaista isiä kannustavaa puhetta, kliseisimpänä esimerkkinä se, että isät ei osaa valita vaatteita. Anteeksi nyt, mutta kaikki lasten vaatteet näyttää enemmän tai vähemmän pyjamilta enkä minäkään osaa aina jos koskaan valita “oikeita värejä”. Isien ja isyyden ylistys olis mun mielestä terkeä feministinen teko 🙂 enkä mä ihan ymmärrä miksei sitä metatyötä voi vaan keskustella auki ja sopia työnjako?

    Kaikille, joista tuntuu, että omaa valintaa aletaan pitää “vanhentuneena” sanoisin, että huoli pois! Aina kun “standardia” aletaan kyseenalaistaa, voi vanhan standardin mukaan elävät tuntea tulevansa haukutuiksi, mutta pää korkealla seiskää vain oman valinnan takana ja tukekaa yhdessä toinen toistenne perheitä kunkin valinnan kanssa! Tässä on kuitenkin aika pitkään ollut vaihe, kun sen standardin vastaisesti valinneita on kritisoitu, erityisesti mm. äitejä sanottu itsekkäiksi. Mä en sano, että on oikein alkaa kritisoimaan nyt toiseen suuntaan vaan nimenomaan, hyväksyä jokaisen perheen valinta sellaisenaan. Etenkin, jos lapsista kuitenkin huolehditaan ja rakastetaan.

    Tasapuolisesti kaikille tsemppiä arkeen <3

    1. Mun mies työskentelee hyvin miesvaltaisella alalla ja hän oli vuoden hoitovapaalla hoitamassa esikoistamme. Hän sai kuulla työtovereiltaan ja esimiehiltään pelkkää hypetystä ja kannustusta tästä “uroteosta” ja töihin palattuaan on saanut monet harmittelemaan, kun eivät itse tajunneet toimia samoin. En ole myöskään kuullut kenenkään tutun miehen saaneen mitään negatiivisia kommentteja isyys- tai hoitovapaiden pitämisestä. En siis usko tohon, että miesten vapaille jäämistä vastuttettaisiin yleisesti. Ehkä joillakin aloilla sitten on näin?

      Se mitä kuulee huomattavasti useammin on, ettei alle 40v naista kannata palkata mihinkään, koska nainen kuitenkin jää äitiyslomalle jossain vaiheessa. Miehen palkkaus ei tästä jää kiinni, vaikka sama oikeushan hänelläkin olisi olla hoitovapaalla yli 2v/lapsi 🙈

      1. Tää oli kiva kuulla! Mun tiedossa olevat kokemukset voi hyvin olla yksittäisiä tai firmakohtaisia ja sattumalta huonommasta päästä ☺️

  6. Miksi kaikille asioille pitää keksiä uusi nimike, aina vallitsevan trendin mukaan? Eikö asioiden historiallisella merkityksellä ole enää mitään arvoa.

    Olisiko oikein jos Kela kysyisi nykytrendin mukaan:
    Haluatteko a) äitiyspakkauksen b) isyyspakkauksen c) muunpakkauksen d) en halua kertoa raskaana olevan sukupuolta

    Äitiyspakkaus on äitiysavustus, jonka tarkoitus on/oli saada odottavat äidit terveyspalveluiden piiriin; terveyskeskukseen tai neuvolaan. Äitiyspakkauksen jättämättä ottaminen korvataan rahalla.

    Tuntuu ehkä oudolta tänään, mutta 30-40 luvulla asialla oli lapsi- ja äitikuolleisuuden kannalta iso merkitys. Äitiys on iso asia, ja siitä tulee olla ylpeä.

    Äitiyttä ei pidä sotkea koskaan perhepolitiikkaan.

    Niin kauan kun muistan, on miehiä syytetty milloin mistäkin. On omituista että, vaikka tämänkin päivän päättäjissä ovat naiset erittäin hyvin edustettuna, ei konsensusta perhepoliittisista asioista saada aikaiseksi.

    Olen samaa mieltä siitä, että perheet ratkaiskoot itse toimintatapansa. Mutta kun siihen ratkaisuun liittyy aika usein talous. On laitettava vaakakuppiin oikea miehenmalli ja perheen taloudellinen tilanne.

    Onnellinen vaari x 3, kaksi kertaa synnyttämässä

    1. Onpas kummallinen kommentti, mutta ei yllätä, edellinekinkin oli samaa luokkaa.
      Ensinnäkin, mikä muu kuin äitiys liittyy perhepolitiikkaan?!

      Jouko on nyt myös ymmärtänyt jotakin väärin. NYKYPÄIVÄNÄ äitiyspakkaus ei ole äidin saama avustus, vaan vauvan saama avustus. Se vauva halutaan neuvolan ja terveyspalveluiden pariin ja valvontaan, sillä lapsen oikeudet ovat ensisijaisia. On naurettavaa, että pakkauksen nimi on “äitiyspakkaus” ikään kuin äitiys olisi tärkeämpää kuin isyys. Mitä jos äiti ei halua pakkauksen vaan haluaa rahan, jonka käyttää alkoholiin, ja vauva on ilman talvihaalaria ensimmäisen talven, mutta isä olisi ottanut pakkauksen, mutta ei voi sellaista lapselle saada. Miksi suomalainen äiti ja ulkomaalainen mies lapsen saadessaan saavat pakkauksen, muttei suomalainen isä ja ulkomaalainen äiti?

      Äitiyspakkaus oli tuskin ikinä lapsi- tai äitikuolleisuuden kannalta ratkaiseva asia, vaan se äitien saaminen terveyspalveluiden pariin. Sama on ratkaistu vanhemmuustukien sitomisella raskauden seurantaan, joten äitiyspakkauksella ei ole asiaan mitään väliä.

      Vitsailusi oli varmaan mielestäsi kovin fiksua, mutta kommenttiesi perusteella sinusta syntynyt kuva on kaikkea muuta kuin fiksu. Vaarin olisi hyvä herätä 2020-luvulle ja ymmärtää oman ajatusmaailman olevan todella ummehtunutta ja reikäistä kuin reikäjuusto.

      1. Äitiyspakkaus, joka se vielä ainakin viralliselta nimeltään on, kuuluu Kelassa nimenomaan ns. äitiysavustuksiin https://www.kela.fi/aitiysavustus. Ja kyllä, nimenomaan äitiyspakkaus toimi houkuttimena aikoinaan raskaanaolevien saamiseksi terveydenhuollon piiriin, koska SEKÄ äiti- että lapsikuolleisuus oli tuolloin suurta. Tutkimusten mukaan nimenomaan tämä pakkaus vaikutti osaltaan siihen, että äiti-ja lapsikuolleisuutta saatiin laskusuuntaan (ihmiset terveydenhuollon piiriin).

        1. Ja aika moni asia on muuttunut, et kai mieti naisten asemaa yhteiskunnassa nykypäivänä 70 vuotta vanhojen asioiden mukaan? Apua.

      2. “Miksi suomalainen äiti ja ulkomaalainen mies lapsen saadessaan saavat pakkauksen, muttei suomalainen isä ja ulkomaalainen äiti?”

        Pienenä sivuhuomautuksena, että kansalaisuudella ei ole väliä vaan sillä onko äiti vakuutettu Suomessa vai ei. Eli vakituisesti Suomessa asuva ulkomaalainen äiti voi saada pakkauksen samoin ehdoin kuin Suomessa vakituisesti asuva suomalainen äiti.

        1. Vastaavasti suomalainen äiti ei saa äitiyspakkausta, jos ei ole oleskellut Suomessa tiettyä aikaa raskaudesta 🙂

  7. Allekirjoitan tämän tekstisi kokonaan. Natan tekstiä en.

    Olen tasa-arvon kannattaja tietysti. Mielestäni jokaisen järkevän ihmisen mielessä ei ole tehdä arvo-eroa miehen ja naisen välille. Kumpikin voivat olla toista taitavampia, ihan missä asiassa vain.

    Vauvan kohdalla ajattelen, että vauvan hyvinvointi on prioriteetti ja sen jäljessä tulee kysymys siitä hoidetaanko lapsi 50/50 kahden vanhemman välillä. Vauva ei erota itseään äidistään ensimmäisinä elinkuukausina. On mielestäni julmaa vauvaa kohtaan pakottaa hänet tiettyyn muottiin, jotta vanhemmat pääsevät kokemaan tässä asiassa tasapäistämistä. Mielestäni vauvan ja äidin erottaminen ensimmäisinä elinkuukausina ei ole tasa-arvon hakemista, vaan halutaan osallistua vain sen verran kuin toinenkin.

    Isän suhde lapseen ei ole huono sen takia ettei isä pitäisi isyyslomaa. Jos se on huono se on ihan vain isän syytä, eikä minkään yhteiskunnan syytä.

    T. Äiti, jonka puoliso ei ole lastenvahti vaan isä. Isyysloman pitää jotta saa olla mahdollisimman paljon lapsen kanssa.

  8. Onko oletus aina se, että isä on edelleen kuvioissa lapsen syntymän jälkeen. Entäpä, jos on jäänyt yksin lapsensa kanssa? Kuinka häiriintynyt lapsesta tulee kun isä ei ole ollenkaan läsnä, saati pitämässä isyys/vanhenpainlomaa tai mitä ne ikinä ovatkaan?

    1. Mun mielestä tässä ei nyt yritetä väittää että lapsi kasvaa kieroon, jos molemmat vanhemmat eivät ole kuvioissa. Eihän ne vanhemmat välttämättä ole edes biologisia eikä tarvitse ollakaan.Ja yhtä hyvin äiti voi häipyä tai masentua niin, että isä jääkin yksin hoitamaan lasta. Tarkoitus kaiketi on herättää keskustelua siitä, miksi oletuksena ajatellaan, että äiti käyttää kaiken vapaan ja jää kotiin lasten kanssa heteronormatiivisessa perheyksikössä. Luin esim. että kela on myöntänyt suoraan äidille vanhempainvapaat vaikka ne oli haettu isälle, koska ”mieli voi muuttua ja sitten näin on helpompi jatkaa”. Tai että perään oli soitettu, että oletko äiti ihan varma että haluat antaa vapaat isälle.

      Voishan tätä laajentaa myös koskemaan kritiikkiä perheitä kohtaan, joissa lapset laitetaan päivähoitoon ”liian nuorina”, yleinen todellisuus just yksinhuoltajaperheissä, ei vain mitenkään voi jäädä kotiin. Ja toki vois ottaa huomioon naiset, joilla ei maito nouse tai raskauden jälkeisen masennuksen takia ne ensi kuukaudet ei ole sitä erityistä yhteyttä vauvan kanssa. Mutta joskus on ihan ok laittaa keskustelulle raamit, joissa pysytään.

  9. Kiva kuulla hyviä kokemuksia!

    Omalta kohdalta voin sanoo sen että mua ei suoraan sanottuna edes kiinnosta mennä töihin ja mielelläni pidän vuoden tauon 😄 Täähän on ainutlaatuinen mahdollisuus olla vauvan kanssa kotona ja katsoa kun oma lapsi kasvaa.

    ..ja mä oon ihan perus asiantuntijatyössä esimiehenä ja oma ura kiinnostaa mut ei onneks ole koko elämä. Kyllä ne työt odottaa.

    1. Mulla just tämä sama. Työuraa valmistumisen (kaksi korkeakoulututkintoa) takana yli 10 vuotta, asema vaativissa asiantuntijatehtävässä. Siksi olin aivan mielissäni kotona yli vuoden. Ja nyt toisaalta ihan yhtä mielissäni töissä, kun mies on kotona lapsen kanssa. Perheiden sisäisiä asioita 🙂

  10. Tärkeä aihe!
    En tiedä meneekö ohi keskustelun, mutta itse olen töissä ja arjessa tavannut vähän liian monta nuorta perhettä (jos siis kyseessä on heteropari ja ylipäätään on kaksi vanhempaa), jossa äiti hoitaa kaiken lapsen liittyvän (vaikka isä olisi perheen työtön ja kotona oleva). Hämmentää, miten edes neuvolassa, päiväkodissa tai terapioissa ei kysellä isän perään, eikä ajatella että jokin isään liittyvä voisi aiheuttaa vaikka lapsen oireilun.On vähän outoa, jos mikään taho ei edes tiedä lapsen isää kuin nimeltä, ja isä saa ryypätä ja pelata rauhassa 24/7.
    Jos lapsella on kaksi tai useampi vanhempaa, minusta kukaan heistä ei ole lapsenvahti eikä auttele toista, vaan kaikki ovat tasavertaisia vanhempia ellei jo ennen lapsihaaveita ole selvästi toisin sovittu!

  11. Miksi äidillä olisi etuoikeus viettää enemmän vapaata lapsen kanssa kuin isällä? Ymmärrän biologisen puolen: synnytyksestä toipumisen ja alun intensiivisen imetyksen, mutta kyllä silti vanhempainvapaan voisi ihan hyvin jakaa puoliksi. Eikä perhevapaauudistus, jossa on kummallekin omat slotit ja lisäksi vapaasti jaettava slotti, sodi mitenkään sitä vastaan, etteikö perhe itse saisi päättää. Jos isä ei halua jäädä kotiin, niin sitten jää isän osuus käyttämättä.

    Mun mielestä on ihan fine valita “perinteisen mallin mukaan”, mutta kannattaa valintaa tehdessä muistaa ne asiat, mitkä tämän valinnan taustalla vaikuttavat. Koska naiset jää yleensä kotiin, se tuntuu luonnollisemmalta valinnalta ja ajaa valitsemaan näin tulevaisuudessakin.

    Se, että naiset ovat pidempään hoitamassa lapsia, heijastuu niin ura- kuin palkkakehitykseen. Samalla alallakin työskentelevillä naisilla on pienemmät ansiot kuin miehillä, mikä usein selittyy pidemmällä lastenhoitoajalla. Näin ollen ratkaisu ei ole kouluttaa naisia miesvaltaisille aloille, vaan nimenomaan tasa-arvoistaa lastenhoitovastuuta perheissä. Ja ilman isille osoitettuja kiintiöitä se ei ole mahdollista.

    1. Mun mielestä on täysin väärin, että esim. moni yrittäjäperhe saisi silloin olla vähemmän kotona kuin moni muu perhe. Jos siis esim 6+6+6 malli toteutuu, moni yrittäjä on tilanteessa, ettei vaan voi olla edes sitä 6kk poissa. Silloin on aika surullista, että toiset lapset saa pitää vanhemman kotona 12kk ja toiset saa 18kk. Vaikka olisi halua olla lapsen kanssa kotona 18kk asti. Mun mielestä naisten tasa-arvoa työpaikoilla pitää pystyä edistämään eri keinoin kuin sillä, että lapset laitetaan eriarvoiseen asemaan ja pakotetaan naisia töihin, vaikka he haluaisivat olla kotona lapsen kanssa. Vanhempainvapaan voi jo nyt valita puoliksi tai vaikka isävoittoiseksi. Harva niin tekee, mutta niin voi tehdä.

      Jos 6+6+6 mallista äänestetään, äänestän ehdottomasti vastaan ja lobbaan sen äänestämistä vastaan, sillä se on ihan typerä monelta eri kannalta. Jos halutaan pidentää vanhempainvapaa 18-kuiseksi, niin hienoa, silloin antaa jokaisen perheen valita oma valintansa. Mutta se, että pakotetaan joku ottaman se 6kk, tai muuten toinenkaan ei sitä saa, on typerää holhoamista ja aivan väkisin asioiden kiintiöittämistä tilanteissa, joissa sitä ei tarvitse tehdä. Ennestään myös lisää oletusta siitä, että vanhempainvapaa on joku loma. Kotiäitiyttä ei vieläkään arvosteta lainkaan, vaikka se on helvetillisen rankkaa hommaa. Ihan samalla tapaa kuin koti-isyys. Kyllä se naisten ansioiden epätasa-arvo pitää saada ihan eri tavalla hanskaan kuin pakottamalla pidempiä vapaita. Sitten käy vaan niin, että ne miehet, jotka eivät halua tai voi jäädä kotiin eivät tee sitä jatkossakaan, äidit on kotona 12kk ja sitten se miehen 6kk jää vaan käyttämättä. Se ei edistä yhtään mitään muuta kuin eriarvoisuutta kahden työntekijän perheen ja yrittäjäperheiden tai vaikka yksinhuoltaja-perheiden välille. On aivan naurettavaa lähteä kiintiöittämään vanhempainvapaita ja sillä tavalla tasaamaan työmarkkinoita. Ihan ku ensin imurois pöydän alta ja sitten rätillä alkais pyyhmikään muruja pöydältä. Ei näin. Ensin työmarkkinat kuntoon ja tasa-arvoiseksi, sitten katsomaan miten se vaikuttaa perhevapaisiin ja jos se ei edelleenkään vaikuta vapaisiin tasapäistävästi, niin sitten täytyy tutkia miksi. Edelleen ties kuinka moni nainen itse palkkaisi työtehtävään mieluummin miehen, koska miestä pidetään parempana. Edelleen naiset pyytää liian vähän palkankorotuksia, liian pientä palkkatoivetta ja edelleen opot kouluissa tarjoaa tytöille huonopalkkaisia hoiva-alan töitä ja pojille hyväpalkkaisia spesialisti-hommia. Tämä rakenteellinen epäkohta on niin syvällä meissä, ettei se kyllä kiintiöitetyillä perhelomilla muutu pätkääkään.

      On ihan naurettavaa pakottaa aikuisia ihmisiä johonkin, jos heillä on oikeus se valita. Perhevapaauudistuksen toinen ongelma on sen ihan järkyttävä kustannus valtiolle. 18kk vanhempainvapaa on liian pitkä. Jos perheessä on 3 lasta, valtio on silloin velvollinen maksamaan perhevapaata 4,5 vuodesta poissaolosta työelämästä. Ei tätä voi sälyttää valtion kannettavaksi. Tämänhetkinen vanhempainvapaan pituus on mielestäni enemmän kuin riittävä varsinkin kun on mahdollisuus hoitovapaaseen sen jälkeen.

      Pahoitteluni, jos olen hyvin kärkäs tässä mielipiteessä, mutta mikään mua ei ärsytä tässä maassa niin paljon kuin holhoava asenne aikuisia ihmisiä kohtaan. On hyvä muuttaa yhteiskuntaa lain ja säännöksin ja vaatien miehiltä tiettyjä asioita, mutta on tässä nykyisessä markkinatilanteessa myös peiliinkatsomisen paikka jokaisella naisella, joka valittaa bloggaajien ansioista, naisen saamasta ylennyksestä ja kaikesta siitä, mitä naiset tekevät inhottavasti toisilleen työelämässä. Mä tunnen ihan henkilökohtaisesti useamman tapauksen, joka on mieluummin ylentänyt miehen kuin naisen omaksi alaiseksi, jottei tule kilpailua ja on helpompi edetä. Jos vaaditaan yhteiskunnalta kollektiivista osallistumista siihen, että naisten asema muuttuu, on monella naisella ensin paikka hieman miettiä sitä omaa asennetta.

      Ja huom. meillä on mies ollut enemmän vanhempainvapaalla kuin minä, eli ei olla valittu “perinteisellä” tapaa, mutta jos mun ois pitänyt mennä töihin kodin ulkopuolelle, niin ehdottomasti olisin ollut se, joka olisi jäänyt kotiin ja mieheni olisi sen sallinut niin minulle kuin vauvallemme, sillä vaikka mies viettää hurjan paljon aikaa lasten kanssa, vauva selkeästi kaipaa minua tosi paljon enemmän ja eri tavalla. Imetyksen lopettamisen jälkeenkin. Vastasit itsekin kysymykseen siitä, miksi äidillä on etuoikeus. Koska synnytyksestä toipuminen ja imetys. Äidin vapaa ei olekaan kuin n. 2,5k pidempi ja siitä 1kk on pidettävä ennen synnytystä, joten en nyt näe tätä kovinkaan etuoikeutena, sillä tämän 1,5kk lapsen kanssa vietetyn ajan jälkeen valinta on vanhempien välinen valinta. Koen sen etuoikeutena olla lapsen kanssa kotona ja hienoa, jos iso osa miehistä sen oikeuden vaimoilleen tai lastensa äideille suo kantaen perheen taloudellisen taakan. Tämän äidin etuoikeuden puolesta puhuu myös erittäin vahvasti kaikki lapsiin liittyvät tutkimukset, joissa äidin asema lapsille on kiistaton lapsen oman hyvinvoinnin kannalta.

      1. Kommenttisi ei ollut yhtään kärkäs, päin vastoin, mukava lukea perusteluita omasta mielipiteestä poikkeavalle mielipiteelle. Tuo on kyllä tosi hyvä pointti, että yrittäjät ovat epäreilussa asemassa perhevapaiden suhteen – niin on nyt, ja niin tulisi olemaan perhevapaauudistuksen myötä. Todella toivoisin, että yrittäjille mahdollistettaisiin samanlaiset perhevapaat kuin palkansaajillekin niin nyt kuin tulevaisuudessakin.

        Itse kyllä näen, että perhevapaauudistus on nimenomaan sitä, että ensin puhdistetaan ne murut pöydältä siinä mielessä, että poliittisia päätöksiä tarvitaan, jotta miehet alkavat käyttää perhevapaita enemmän. Nykyisin vanhempainvapaan jakaminen on tosiaan mahdollista, samoin kuin kodinhoidontuen, mutta esim jälkimmäisen käyttäjistä 95% on naisia. Myöskin vanhempainvapaa käytetään huomattavan naisvoittoisesti. Tämä ei mielestäni ole millään tapaa tasa-arvoista, ja poliittisilla päätöksillä on ohjattava siihen suuntaan, että miehet alkavat käyttää vapaita enemmän. Muutos ei tapahdu nykymallilla kovinkaan nopeasti, eikä myöskään muut palkkaeroihin johtavat seikat ole nopeasti taklattavissa. Perhevapaauudistus on ainut keino saada muutosta aikaan järkevässä ajassa, saada kulut tasaantumaan molempien vanhempien työnantajille ja parantaa naisten asemaa urakehityksessä.

        Itse näen, että muutos täytyy nimenomaan hoitaa yhteiskunnan tasolta, eikä niin, että jokainen nainen “katsoo peiliin”. On varmasti monia syitä sille, miksi naisten asema on heikompi työelämässä, mutta lastenhoidon epätasainen jakautuminen on yksi suurimmista. Ja se johtaa ehkä osaltaan myös muihin lieveilmiöihin yksilötasolla, kuten epävarmuuteen omasta osaamisesta, kunnianhimojen vähättelyyn jne.

        En nyt ota kantaa siihen, että mikä malli olisi parhas – tai no, 6+6+6 olisi hyvä, mutta se taitaa olla liian kallis, joten esim 5+5+5 olisi hyvä. Mutta edelleen, yrittäjille pitäisi ehdottomasti olla samanlaiset mahdollisuudet vapaisiin kuin palkansaajillekin.

        En ole ihan vakuuttunut siitä, että äidin asema olisi kiistaton lapsen hyvinvoinnin kannalta – tutkimukset käsittääkseni tukevat sitä, että lapsi tarvitsee yhden turvallisen aikuisen, johon muodostaa kiintymyssuhde, ja tämän ei tarvitse olla biologinen äiti. Siitä olen samaa mieleltä, että apsen kanssa kotona oleminen on hieno asia ja suuri etuoikeus – ja sitä suuremmalla syyllä se pitäisi mahdollistaa molemmille vanhemmille. Ei ole oikein, että naiset saavat kuoria kermat päältä ja päättää ensin, miten paljon vapaata käyttävät, ja miehen rooliksi jää toimiminen maksumiehenä, joka hyvällä tuurilla saa käyttää vanhempainvapaan rippeet.

        1. Pahoitteluni, että en vastannut tähän viikolla, olen ollut hurjan kiireinen. Olen niin monella osalla eri mieltä, etten koe hirveän hedelmälliseksi jatkaa tätä keskustelua, oikeus molempiin mielipiteisiin kun on. Ensinnäkin yrittäjillä on oikeus samanlaisiin perhevapaisiin teoriassa jo nyt, mutta käytännössä niiden toteutuminen on usein mahdotonta ja tällaisen 6+6+6 jaon tuominen vain lisäisi ongelmaa.

          En ymmärrä miten nais/mies-tasa-arvoasian ajaminen tässä asiassa on niin paljon tärkeämpää kuin hyvinvointi. Sillä lapsen hyvinvointi tapahtuu niin, että perhe itse ottaa kaikki tilanteeseen vaikuttavat tekijät huomioon ja tekee vaalinnan vanhempainvapaalle jäävästä vanhemmasta. On ihan typerää, että lapsen pitäisi olla kotona 6kk isän kanssa, jos isä ei halua olla kotona lainkaan samalla kun äiti on töissä, vaikka haluaisi olla kotona. Tai toisinpäin. Usein myös kotihoidontuelle jää nainen eikä mies, sillä silloin perheen taloudellinen kokonaistilanne on parempi, siitä syystä, että isä usein tienaa paremmin. Tähän vaikuttaa monet asiat, isoimpana toki se, että naisilla ja miehillä on eri palkka samassakin työssä ja että naisvaltaisten alojen palkka on niin huonoa verrattain. Mutta useammin myös on tilanne, että mies on vanhempi kuin nainen ja pidemmällä työelämässä jo senkin takia.

          Me ollaan selkeästi eri mieltä tasa-arvon perimmäisessä asiassa. Se, että vapaita käytetään epätasaisesti ei ole mun mielestä epätasa-arvoa. Se, että niitä voisi käyttää vain tietyin kiintiöin, jotka olisivat epäreiluja, olisi epätasa-arvoista. Mun mielestä jos on puitteet tasa-arvolle, niin tilanne on poliittisesti tasa-arvoinen, mutta ihmisten valinnat luovat epätasaiset tilastot ja ulkoisten vaikuttimien muuttamisella voitaisiin saavuttaa tasaisempi tilasto, vaikka se ei edelleenkään olisi 50-50, sillä ihmisten valinnat vaikuttavat tilanteeseen.

          Kuluja voisi tasata molemmille työnantajille ihan suorin kulutasauksin vähemmän vanhempainvapaalla olevan työpaikalle osoitetuin kuluin, eikä pakottamalla vanhempia jäämään kotiin kiintiöin. Tätä ehdotti hyvin pienimuotoisesti Sipilän hallitus jo joitakin vuosia sitten. Ketään ei pakoteta hankkimaan lapsia ja kuilu miesten ja naisten välisessä työelämässä on ihan sama lapsettomillakin naisilla. Sen alkutekijät on jossain ihan muualla kuin lapsissa. Sitä paitsi muistelisin nähneeni jopa tutkimuksen, jossa näytettiin mies-esimiesten ja nais-esimiesten suhtautumista vanhempainvapaisiin ja naisten suhtautuminen oli nuivempaa. En valitettavasti muista missä olisin tämän nähnyt ja oliko kyseessä ihan oikea tutkimus, mutta fakta on se, että epätasa-arvo työpaikoilla on paljon syvempi asia kuin perhevapaiden epätasainen jakaantuminen. Mun mielestä tärkeämpää olisi työstää näitä tekijöitä, eikä pakottaa perheitä kiintiöillä ratkaisuihin, jotka eivät ole kenellekään hyväksi.

          Mä näen 5+5+5 ihan yhtä kestämättömänä ratkaisuna kuin 6+6+6. Mun mielestä nykymallissa ei ole mitään vikaa tai ongelmaa, jos saadaan muita asioita muutettua niin, että miesten olisi helpompi jäädä kotiin, esim. jos puolisot tienaisivat yhtä paljon. Ja mun mielestä on tässä tilanteessa ihan naurettavaa odottaa, että valtio korvaa äitiysloman päälle 15kk vanhempainvapaata, eli per lapsi olisi valtiolla maksettavana about 1,5 vuotta per lapsi. Kolmilapsisessa perheessä tämä tarkoittaisi 4,5 vuotta tukea. Ei valtio ole velvollinen maksamaan tällaisia summia siitä, että toiset lisääntyvät.

          Tutkimusasiassakin olemme ihan eri sivulla. Yksi turvallinen aikuinen on erittäin tärkeä asia kiintymyssuhteen kannalta, mutta on kiistatonta tutkimusnäyttöä siitä, millainen rooli on biologisella äidillä ja mitä äitiys tekee naisen aivoille, ja miten se manifestoituu lapsi-äiti -suhteessa. Mun mielestä tässä tasa-arvoasiassa ei pitäisi mennä ihan niin kauas, että ruvetaan kyseenalaistamaan biologiaa. Mun mielestä viimeinen lauseesi on jotenkin kauhean naisvihainen. En tunne yhtään perhettä, jossa mies olisi maksumiehenä maksamassa naisen vapaita, vaan paljon perheitä, joissa miehet kantavat ylpeydellä vastuun kodin taloudesta samalla kun nainen huolehtii tämän miehen lapsista ja tarjoaa näille lapsille parhaan mahdollisen hoidon. En ymmärrä tätä vihamielisyyttä asiaa kohtaan ja pakkojakoa tilanteessa, jossa sille lapselle on parasta olla kotona sen vanhemman kanssa, joka haluaa olla hänen kanssaan kotona.

          1. Joo, ollaan tosiaan varsin eri sivuilla tässä asiassa! Mutta kiitokset kun olet jaksanut vastata, minulle tämä on – erimielisyydestämme huolimatta – avannut sitä toista näkökulmaa tasa-arvoon. Ja ei ole tosiaan tarvetta lähteä mihinkään juupas-eipäs -väittelyyn, mutta avaan vielä vähän muutamaa pointtia.

            “En ymmärrä miten nais/mies-tasa-arvoasian ajaminen tässä asiassa on niin paljon tärkeämpää kuin hyvinvointi. Sillä lapsen hyvinvointi tapahtuu niin, että perhe itse ottaa kaikki tilanteeseen vaikuttavat tekijät huomioon ja tekee vaalinnan vanhempainvapaalle jäävästä vanhemmasta. On ihan typerää, että lapsen pitäisi olla kotona 6kk isän kanssa, jos isä ei halua olla kotona lainkaan samalla kun äiti on töissä, vaikka haluaisi olla kotona”

            – Ei tietenkään kenenkään tarvisi olla vastentahtoisesti kotona. Esim 5+5+5 -mallissa voi äiti käyttää ekat 10kk, ja jos isää ei naposta jäädä kotiin, jää vikat 5kk käyttämättä. Ei siis ole pakko jäädä himaan, jos ei halua.

            “Usein myös kotihoidontuelle jää nainen eikä mies, sillä silloin perheen taloudellinen kokonaistilanne on parempi, siitä syystä, että isä usein tienaa paremmin. Tähän vaikuttaa monet asiat, isoimpana toki se, että naisilla ja miehillä on eri palkka samassakin työssä ja että naisvaltaisten alojen palkka on niin huonoa verrattain.”

            – Se, että naiset tienaavat miehiä huonommin samoissa töissä johtuu osittain lastenhoidon kasaantumisesta naisille. En näe, että tätä epäkohtaa voidaan korjata mitenkään muuten, kuin poliittisin päätöksin lastenhoitovastuun ja -kustannusten tasaamisena molemmille vanhemmille.

            “Mun mielestä jos on puitteet tasa-arvolle, niin tilanne on poliittisesti tasa-arvoinen, mutta ihmisten valinnat luovat epätasaiset tilastot ja ulkoisten vaikuttimien muuttamisella voitaisiin saavuttaa tasaisempi tilasto, vaikka se ei edelleenkään olisi 50-50, sillä ihmisten valinnat vaikuttavat tilanteeseen. ”

            – Juuri noin – kun poliittisin päätöksin saadaan ihmiset valitsemaan tietyllä tavalla, alkaa asenneympäristökin pikkuhiljaa muuttua. Ihmiset pitivät turvavöitäkin hullutteluna, kunnes niistä tuli pakollisia – ja nyt on hullu, jos ei turvavyötä käytä. Kun enemmän ja enemmän miehiä alkaa pitää vanhempainvapaita, siitä alkaa muodostua uusi normaali.

            “Yksi turvallinen aikuinen on erittäin tärkeä asia kiintymyssuhteen kannalta, mutta on kiistatonta tutkimusnäyttöä siitä, millainen rooli on biologisella äidillä ja mitä äitiys tekee naisen aivoille, ja miten se manifestoituu lapsi-äiti -suhteessa. ”

            Totta kai biologisella äidillä on suuri merkitys, silloin kun hoivaaja on biologinen äiti. Mutta yhtä hyvin se voisi olla ei-biologinen äiti tai vaikka isovanhempi. Äiti voi olla pienelle imeväiselle “korvaamaton” ruokinnan eli imetyksen vuoksi, mutta isä on aivan yhtä tärkeä vanhempi pienelle vauvalle kuin äitikin.

            “Mun mielestä viimeinen lauseesi on jotenkin kauhean naisvihainen. En tunne yhtään perhettä, jossa mies olisi maksumiehenä maksamassa naisen vapaita, vaan paljon perheitä, joissa miehet kantavat ylpeydellä vastuun kodin taloudesta samalla kun nainen huolehtii tämän miehen lapsista ja tarjoaa näille lapsille parhaan mahdollisen hoidon. ”

            Pahoittelut, en tarkoittanut kommenttiani mitenkään vihamielisenä! Se oli kärjistys siitä, että minusta se ei saisi mennä niin, että nainen päättää, kuinka paljon vapaata pitää, ja mies saa sitten pitää vanhempainvapaata, jos hänelle sitä sattuu jäämään. Minulla on monia miespuolisia ystäviä, jotka ovat suorastaan suuttuneet, kun vaimot ovat vain ilmoittaneet, että haluavat jäädä vuodeksi lapsen kanssa kotiin – ihan samalla tavalla nuo miehetkin olisivat halunneet jäädä lasta pidemmäksi aikaa kotiin hoitamaan.

          2. Hei Anna!

            En nyt ymmärrä miksi vastustat perhevapaauudistusta noin voimakkaasti? Jos 6+6+6 malli toteutuisi olisi äidillä käytettävissä 12kk äitiys- ja vanhempainvapaata vaikkei isä käyttäisi päivääkään itselleen kiintiöityjä vapaita. Nykyisin käytettävissä on 10kk joten miksi haluat lobata perhevapaauudistusta vastaan kun äiti voisi siinä olla pidempään kotona? Ja eihän mallissa ketään olla pakottamassa kotiin, vapaiden käyttö on vapaaehtoista kuten nytkin.

            Muissa Pohjoismaissa on tutkittu, että kiintiöittämällä vapaita miesten osuus vapaiden käytössä lisääntyy. Ja Suomenkin kontekstissa on käynyt ilmi että ansiosidonnainen isyysvapaa on lisännyt isien kotona oloa. Ilman kiintiöitä asiat eivät muutu normaaleiksi kuten toinen kommentoija mainitsi turvavyöstä hyvänä esimerkkinä.

            En ymmärrä myöskään valittamista että ihmisiä pakotetaan johonkin perhevapaissa. Vapaiden käyttö on täysin vapaaehtoista eikä ketään pakoteta perhevapaille. Yhteiskunta ohjaa kyllä ihmisiä tiettyyn suuntaan tukemalla rahallisesti tiettyjä valintoja. Yhteiskunta velvoittaa ihmisiä myös hakemaan töitä tai opiskelemaan tarpeeksi opintopisteitä, jotta tiettyjä sosiaaliturvan lajeja voi saada, miksi perhevapaat olisi poikkeus.

            Ja yhteiskunnan rakenteellisiin ongelmiin perhevapaat nimenomaan liittyvät vahvasti laajalla skaalalla. Tällä hetkellä kaikki nuoret naiset kärsivät työmarkkinoilla siitä että naiset käyttävät suurimman osan perhevapaista. Työmarkkinoilla on paljon rakenteellista ongelmaa, mutta perhevapaita tasaamalla moneen asiaan olisi helpompi tarttua ja muuttaa sitä

            1. Jos et ymmärrä näiden eriarvoistavaa vaikutusta kiintiöiden kautta, niin en mä oikein voi auttaa sua ymmärtämään. Vapaiden käyttö on vapaaehtoista, mutta toinen lapsi saa 18kk ja toinen 12kk, koska kaikkien vanhempien ei oo mahollista pitää vapaata, esim. yrittäjien. Kiintiöittämällä luodaan eriarvoisuus ja mahdollisuudet lapsille, pakottamalla sukupuolierojen kaventamista. Lasten pitäisi olla samalla viivalla, kaikilla oikeus samaan aikaan vanhemman hoidossa, kumman tahansa vanhemman. Se 18kk ei vaan ole kaikille perheille mahdollista tietyllä jaolla, mutta olisi mahdollista, jos sen saisi pitää vain toinen vanhempi. Puhumattakaan esim. Yh-tilanteista. Lisäksi 18kk on mun mielestä sietämättömän korkea vaatimus yhteiskunnalle lisääntymisen maksumiehenä.
              Miksi lapsettomien veronmaksajien rahaa maksettaisiin 6 vuotta (!), jos perhe haluaisi 4 lasta? Kestämätöntä taloudellisesti, eriarvoistavaa lapsen aseman kannalta, sillä ei joista toisin kuin vapaavalintaisuus. Rakenneongelmat ja sukupuolien tasa-arvo pitäisi hoitaa muutoin kuin pakottamalla JA mun mielestä on naiivia ja tyhmää pyrkiä pakottamaan 50-50 tasajako. Joku mies tykkää pinkistä, toinen sinisestä. Yksilöitä. Jos mittaustulos näyttää, että 70% naisista tykkää pinkistä, 30% miehistä, niin so be it. Ehkä yhteiskunta on opettanut näin, mutta kyllä mies saa tykätä pinkistä silti. Luomalla parempaa ja avoimempaa yhteiskuntaa, meidän poikalapsista ehkä jo 45% tykkää pinkistä. Tai sit edelleen vaan 30%. Mielenkiinnon kohteita tai vaikka hoivaviettiä ei voi pakottaa 50-50. Meitä on samojen vanhempien kasvattamana kolme tyttöä ja meidän hoivavietit on aivan erilaisia. Yksi meistä varmaan olisi onnellisimmillaan kotiäitinä, toista se kauhistuttaisi. Ei ole sidottua se sukupuoleen. Mun mielestä (huom. Tämä on mun mielipide) nykyisessä sukupuolineutraaliutta hakevassa yhteiskunnassa sukupuoleistetaan vielä enemmän. Ihmisten luonteenpiirteitä yhdistetään tiettyyn sukupuoleen tai mieltymystä. Nainen joka haluaa olla kotona, on sukka. Mies rohkea. Nainen, joka haluaa olla töissä eikä kotona, on rohkea ja moderni, kotiäiti on konservatiivinen uhri. Missä on ihmisen vapaus haluta eri asioita riippumatta siitä, mitä on haarovälissä? Kaipaan lapsiani valtavasti kun en ole heidän kanssaan, haluan olla heidän kanssaan aina ja koko ajan. Mieheni on vanhempainvapaalla ja minä tuon leivän pöytään tässä tilanteessa. En ole patriarkaatin uhri, vaan mulla on vapaus. Vapaus valita. Tasa-arvon ajajat puristavat paikoitellen sokeasti yhteiskuntaa muottiin, jossa vapaus valita viedään pois.

              Mitä jos nainen tykkää teestä ja mies kahvista? Olisko se millään lailla järkevää pakottaa mies juomaan joka toinen aamu teetä ja nainen kahvia? Kumpikaan ei haluaisi tilannetta. Kiintiövapaissa lapsi kärsii sen tasa-arvon eriarvoisesti, JUST koska se on vapaaehtoista. Vanhempi, joka ei halua tai voi nyt jäädä kotiin, ei jää sittenkään, mutta se haluava ja voiva vanhempi ei voi jäädä, vaikka toisessa perheessä vanhemmat on 18kk.

              Jos haluttais, voitais laittaa ei-vanhempainvapaalla olevan työnantaja maksamaan määrä X. Sipilä ehdotti. Voitaisiin tukea yrityksiä eri keinoin ja tasata tulonmenetyksiä. On paljon erilaisia keinoja. Pakot ja kiintiöt ei muuta maailman epäkohtia, ihmisten valinnat muuttavat. Ihmisten passivoiminen säännöin vie aktiivisen halun muuttua.

              Esim. isä saa pitää 3vk vapaata äidin kanssa päällekkäin, 6vk myöhemmin ennen kuin lapsi on 2v, muuten sen menettää. Ennen tämä meni niin, että ensin oltiin kotona 3 vk ja sitten vanhempainvapaan jälkeen sai käyttää isäkuukauden siihen perään. Päivien määrä on pysynyt samana, mutta oikeus käyttää vapautettiin pidemmälle lapsen elämässä. Tämä nosti sen käyttöä selkeästi. Syitä en toki tiedä, mutta epäilen, että näin saa joustoa ja vapauden valita milloin tämän käyttää. Esim. Imetyksen loppuminen tai sopiva rako töissä. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että edelleen 55% jättää tän käyttämättä. Ja tää on se isommalla korvauksella oleva vapaa, vanhempainvapaa on pienempi.
              55% ei edelleenkään käytä tuota lainkaan. On oikeus kaiken kaikkiaan käyttää 54 päivää, mutta vaan 18 heti vauvan synnyttyä. Muuttuisiko isyysvapaiden tilastot, jos ei olisi kolmen vk rajoitusta? Jos nyt jää käyttämättä 6vk sitten myöhemmin, niin tulisiko se käytettyä jos sen saisi käyttää vapaammin? Vaikka heti rankan synnytyksen jälkeen äidin tarvitessa eniten apua? Tai koliikkikuukausina vanhempien vuorotellessa heijaajaa ja nukkujaa. Ketä tämä 3vk jaottelu palvelee? Palvelisiko tilanne paremmin, jos nämä voisi käyttää haluamallaan tavalla? Mikä olisi perheen hyvinvoinnin kannalta parempi. Niin, kukaan ei varmaan tiedä, mutta mä en vaan ymmärrä miten tää tasa-arvoasian sokea puskeminen auttaa jos viedään valinnanvapaus. Mikä saa ihmiset kuvittelemaan, että isät käyttää yhtään enempää vapaita kuin nyt, kun oikeus siihen on, ja niitä käyttää 1-3%. Ainoa asia, minkä näen vaikuttavan, olisi se, että vanhempainvapaa voisi miehellä ajoittua siihen, kun vauva olisi isompi (ei imetystä yms.) Sama vapaus olisi jos vanhempainvapaa vaan pidennettäis 18kk:ks (mun mielestä taloudellisesti kestämätöntä). Tämä ehdotus 6+6+6 on vähän sellainen, että rankaistaan niitä perheitä lyhyemmällä vapaalla, jotka ei tuohon taivu syystä tai toisesta. Ja sen rangaistuksen kantaa lapset.

              En ymmärrä miksi olisi itsearvoisen tärkeää saada miesten prosenttiosuutta kasvamaan. Itse näen tärkeämpänä koko perheen ja lasten hyvinvointia. Mitä tulee naisten asemaan työmarkkinoilla, niin tämä ei ole ainoa tapa tasata. Eikä tämän mun mielestä pidä olla se oikea tapa tasata sitä asiaa.

  12. Mun mielestä näiden valintojen tuominen perheiden tasolle ja neppailu sillä kuinka monta kuukautta kumpikin vanhemmista saa tai haluaa pitää on ihan täyttä vatulointia niin kauan kun perhevapaiden kulut menee voittopuolisesti naisvaltaisten alojen pussista. Perheiden vapaan valinnan painottaminen ei ole kovin relevanttia tilanteessa, jossa koko loppu osa järjestelmää kallistaa vaakaa siihen suuntaan, että niin monille äidin töistä jäänti on se kokonaistaloudellisesti ainoa mahdollinen tai paras ratkaisu.

    Perhevapaiden epätasa-arvoinen jakautuminen näkyy ihan suoraan naisvaltaisten (pien)yritysten kasvunäkymissä. Kehittymiseen käytettävissä olevat varat sulavat helposti sijaisiin, perehdytyksiin ja ihan siihen, että on pakko pitää puskuria siltä varalta jos joku jääkin perhevapaille. Vaikka suora taloudellinen vaikutus, kuten äitiysrahat, toki kompensoidaan valtion puolesta, niin tilanteeseen liittyvät välilliset kulut kyllä rasittavat yritystä ihan täydellä painollaan.

    Jos koko taloudellinen riski sijaisista, poissaolojen pituuksista ja osaamisen happanemisesta kolmen vuoden poissaolon aikana häilyy vain synnytysikäisiä naisia työllistävien yllä on ihan turha syyllistää perheitä siitä, jos pätkä-silppu-matalapalkka putkessa oleva äiti mielummin jää pyyhkimään räkänokkia kotiin ja mies sitten tekee täyspainoista uraa ja pitää katon pesueen päällä ja metvarit leivällä. Helppo siinä on miehen työnantajan olla reipas ja kannustava niille satunnaisille jotka jäävät töistä pois, kun edelleenkin puhutaan muutamista prosenteista isistä, jotka pitävät kaikki edes nykyseilläään isille korvamerkityt vapaat.

    Olen itse hyvinkin vapaasti perheen sisällä jaettavien vapaiden kannattaja, mutta jotta tämä järjestelmä olis edes auttavan reilu, pitäisi työnantajille tulevien kulujen ja riskien olla ensin paremmin tasattu. Tällöin mies- ja naisvaltaiset alat olisivat enemmän samalla viivalla myös uramahdollisuuksien tarjoamisessa, ja tämän myötä myös perheissä olisi useammin tarpeen ihan oikeasti neuvotella perhevapaiden jakamisesta. Tällä hetkellä kun aika monen työelämään tympääntyneen naisen halu jäädä vuosiksi kotiin saattaa kummuta aika paljon muistakin syistä, kuin siitä, että se lapsehoito olisi se suurin kutsumus.

  13. Tuosta yksityiskohdasta, jossa puhuttiin ettei valtio voi maksaa kotiin jäävälle 1,5 v ajan ja jos olisi 3 lasta niin 4,5v ajan, niin tulee mieleen että ei päivähoitokaan kokonaiskustannuksineen valtiolle edullista ole. Vielä kun on subjektiivinen oikeus kaikkien viedä milloin ja missä tilanteessa vaan. Yhä yleistyy tapa, että kotona olevalle äidille maksetaan vanhempainvapaakorvausta ja isompi lapsi hoidossa, eikä hoitomaksu kata kokonaiskustannuksia.
    Kokonaisuuksia on kaiken kaikkiaan näin isoissa asioissa vaikea hahmottaa.

    1. Ei tietenkään, mutta merkittävästi halvemmaksi se tulee 🙂 Mä en ite kannata tätä subjektiivista oikeutta, mun mielestä esim. Lempäälässä ollut 20 h rajoitus on ollut tosi hyvä. Se, että vanhempainvapaata maksettaisiin pitkää aikaa, ei myöskään vähennä päivähoidon kustannuksia lainkaan seuraavien lasten kohdalla, jos on edelleen subjektiivinen oikeus, mutta myös pitkä vapaa.

  14. Totta, mielestäni jos mennään siihen, että maksetaan pitkä vapaa ansiosidonnaiseen verrattavine korvauksineen, on tätä subjektiivista päivähoito-oikeutta todella mietittävä. Olis kiva tarjoilla kaikille rusinat pullasta, kaikkihan me halutaan etuja ja löytyy kyllä argumentteja siihen, on vaan niin tylsää todeta että rahat ei riitä.
    Tarkennan edellisen viestini loppua että itseni mukaan lukien isojen kokonaisuuksien hahmottaminen vaikeaa, koska tässä asiassa monta puolta ja huomioitavaa seikkaa.

Leave a Reply