Kun kaikki muutos ei ole kivaa

Lasten saaminen on muuttanut mua ihan hirveästi ja tosi monella tavalla. Lapset ovat paras asia elämässäni, enkä osaisi enää olla ilman lapsiani. Suurimmaksi osin kaikki lasten mukana elämääni tullut on positiivista. Pari muutosta olen kuitenkin huomannut, joita en ihan fiilaa. En tiedä tunnistaako joku itsensä tästä, mutta itse huomaan nämä asiat tosi vahvasti arjessa ja olen kovasti yrittänyt niistä pyristellä eroon.

Meluherkkyys

Lasten saamisen myötä musta on tullut ihan todella meluherkkä. Vihaan sitä, kun vähän joka toinen käyttää itsestään termiä erityisherkkä vaikka mistä syistä,enkä fiilaa tällaista -herkkä termiä muutenkaan, mutta en äkkiseltään keksi muutakaan. Mulle on nykyään tosi raskasta jos on yli kaksi äänilähdettä samanaikaisesti. Esim. lapsi leikkuu jollain lelulla mistä lähtee ääni ja toisaalla soi musiikki tai on telkkari päällä ja joku puhuu mulle. Aivan mahdotonta. Mä olin ennen se ihminen, joka kukku yökerhossa aamuyöhön ja kävi henkeviä keskusteluja metelissä ja paukkeessa. Mitkään äänet eivät haitanneet. Paitsi hiljaisuus. Tein kouluhommiakin joku sarja taustalla pyörien, koska hiljaisuus oli musta tosi häiritsevää. Nyt tilanne onkin ykskaks aivan päinvastainen.

Mä en siis oo koskaan tykännyt siitä, että telkkari pyörii taustalla muuten vaan päällä. Meillä kotikotona oli niin ja inhoan sitä ja meillä ei oo ikinä telkkari päällä ellei sitä ihan oikeasti katsota. Taaperon puolen tunnin ruutuaika ja meidän vanhempien mahdollinen iltaleffa tai -sarja. Siinäpä se. Välillä sieltä saattaa soida musiikkia, mutta muuten se ei ole ikinä päällä, ellei sitä ihan kunnolla katsota. Musta se on ihan hirveetä taustameteliä, ja en kestä lainkaan. Toinen mikä ajaa mut hulluks, on pesukoneen linkoustoiminto. Kun pesukone jylisee ja samaan aikaan tapahtuu jotain ja Dante puhuu mulle, niin musta tuntuu, että mun aivot räjähtää. Mun mies on jo itse asiassa huomannut tän ja usein luo sellaiset puitteet, ettei ole mitään mökää. Välillä kerätään kaikki vähääkään ääntä pitävät lelut hetkeksi kokonaan pois. Vauvaa ja taaperoa ei vaimenneta, ja he eivät haittaa, mutta koko se äänten kakofonia, se pitää saada hiljaiseksi.

Musta tuntuu usein tosi jotenkin kamalalle, jos on useita äänilähteitä. En osaa selittää sitä. Jotenkin sellainen ahdistuksen ja stressin sekoitus. En viihdy esimerkiksi ravintolassa, jossa on kamala puheensorina ja samalla pitää yrittää kuulla mitä seuralainen sanoo. Musta tuntuu, että mä joudun keskittymään, pinnistelemään, että pysyn  mukana.

Sinänsä mielenkiintoista, että mun kuulo on edelleen oikein hyvä, eli sen suhteen ei ole muutoksia. Enemmänkin tuntuu siltä, että mun aistimaailma on jotenkin avaratunut ja mä kuulen aivan kaiken. Mä oon ite jotenkin liittänyt sen äidiksi tuloon ja sellaiseen älyttömään valppauteen, joka on koko ajan jotenkin läsnä. Kun olen toisella puolen taloa ja toisaalla tippuu jotain, kysyn heti “mitä kävi?”. “Muki tippu”. Tai jotain vastaavaa. Jotenkin sitä oppi Danten vauvavuonna olemaan koko ajan korvat höröllä ja silmät selässä, että ykskaks jotenkin keskittyi jokaiseen ääneen ja kun niitä äänilähteitä oli useita, tuntui siltä, että aivot menee solmuun. Pikkulapsiarjessa ääntä riittää ja tällä hetkellä meillä on bannattu kotikäytössä kaikki sellaiset äänekkäämmät lelut. Se tuntuu jotenkin siltä kuin uisi koko ajan valtameressä ja yrittäisi eri virtausten välistä löytää sen oikean, jonka avulla pääsee pinnalle. En osaa selittää tätä. Ehkä joku ymmärtää.

En tykkää tästä yhtään. Musta on tosi typerää, että musta tuntuu ponnistelulta puhua puhelimessa samaan aikaan kun jossain on kuulutus tai jos taustalla soi musiikkia. Puhelias taapero on myös ihan järkyttävä melunlähde, koko ajan on asiaa ja paljon ja suu käy koko ajan. Jokainen liike, ajatus ja toivomus pitää sanoa. Usein viidesti, jos siihen ei kukaan reagoi. Toivon, että jossain vaiheessa alan luottamaan siihen, että lapset eivät mene rikki ja mun aistit menee takaisin johonkin horrostilaan. Koska lapset tuskin pulisevat nonstop vuosia ja koska ennen se ei olis haitannut mua, mutta kun nyt on joku ihmeellinen vauhko tila, missä pitää kuulla kaikki.

Keskittymisen vaikeus

Mun on nykyään tosi vaikea keskittyä. Jotenkin usein tekeminen on tosi pirstaloitunutta pienten lasten kanssa. “Äitiiii”. “Wyäää”. Ja sitten mentiin. Jossain tarvitaan. Samalla kun leikkaat leipää, yks tekee toivomuslistaa ääneen joulupukille ens joulussa ja selostaa päikkykavereista ja kertoo runoa kaikkea samaan aikaan ja mies kysyy jotain ensi viikosta, pesukone pörrää, huithait ympäri on tuhat asiaa, mitkä pitää siivota ja sata mitkä pitää muistaa tehdä. Aivot käy koko ajan vähän kierroksilla ja koko ajan jotain pitäisi tehdä. Koko ajan myös jotain jää kesken. Ja sitten kun istut alas tekemään jotain kaikessa rauhassa, et enää pystykään siihen. Ihan saakelin ärsyttävää.

Monesti tuntuu, että jos istun alas tekemään jotain tiettyä vaikka tietokoneella, niin pompin välilehdeltä toiselle tehtävästä toiseen enkä saa keskityttyä mihinkään yhteen projektiin kunnolla. Koko ajan tuntuu siltä, että pitäis olla muualla ja tehdä muuta ja koko tekeminen on ihmeellistä pomppimista asiasta toiseen. Tätäkin kirjoittaessa oon laskenut matkabudjetin pitkälle Aussi-matkalle, käynyt rauhoittamassa vauvan pari (tuhatta) kertaa pinniksessä, tehnyt pakkauslistan huomiseksi ja katsonut meilit. Tää alkaa oikeesti olemaan naurettavaa, kun tuntuu, että koko ajan pitäisi olla tekemässä samalla jotain. Esim. leffaan ei pysty keskittymään kahden tunnin ajan vaan samalla pitää tehdä jotain muuta. Luulen, että tää johtuu siitä, että arki on pirstaloitunutta ja ajatukset myös, mikä sitten vaikeuttaa sitä yhteen asiaan syventymistä kunnolla ja tää on ehdottomasti asia, josta haluan oppia pois. Mä haluan pystyä uppoutumaan!

Kuten sanottua, mun ihanien poikien rinnalla nää asiat on ihan mitättömän pieniä ja oikeastaan vaatis multa vaan töitä, että pääsisin eroon näistä. Onko teillä jotain yllättäviä uusia piirteitä, jotka ootte huomanneet lasten saamisen jälkeen muuttuneen? 

27 thoughts on “Kun kaikki muutos ei ole kivaa

  1. No siis aivan nuo kaikki samat! Lisäksi lentopelko tuli lasten myötä. Varmaan liittyy menettämisen pelkoon ja yleisesti hallinnan menettämiseen, vaikka en niitä mitenkään ajattele tietoisesti. Ja huh miten olenkaan ennen reissanut enkä pelännyt mitään. Hieman ärsyttävää, mutta en tiedä miten tuota työstäisin. Mutta tuohon ääniherkkyyteen vielä pakko sanoa, että älyttömintä itselläni on kun olen saattanut vahingossa vähän ärsyyntyneesti joskus sanoa esim. televisiolle ”sshhh!!”, kun kotona volume alkaa nousta ja meteli monesta suunnasta alkaa ärsyttää 😂🙈 hassua miten mies ei yhtään häiriinny äänistä, ei haittaa lasten pillit ja hälytysajoneuvot huutamassa… Itselleni nuo on ihan liikaa, varsinkin samanaikaisesti!

  2. Siis kuulostaa niin tutulta! Mulla on aivan sama, ja tämä meluherkkyys ja keskittymisvaikeudet tuli vasta lapsen saannin jälkeen. Et ole yksin! 😀

  3. Apua, ihan kuin omasta suusta tuo meluherkkyys asia. Siis ihan täysin. Ja se on todella rasittavaa. Mun mies ei ymmärrä tätä yhtään kun mä sanon et nyt äänet pois kaikista vekottimista, että nyt alkaa ahdistaa ja ärsytystasot nousee liikaa. Mun on pakko linkata tämä mun miehelle että just tältä musta tuntuu, ja mä en ole hullu koska joku muukin kokee samoin! Mistähän tämä johtuu, olisi hauska tutkia lisää nyt kun tiedän etten ole ongelman kanssa yksin! Mulla on hiljaisuudessa tinnittävät korvat, ja oon miettinyt omassa päässäni että voisikohan tämä liittyä siihen jotenkin… Onko sulla? 😀

  4. Kyllä, ja kyllä… melua ei jaksa kuunnella enää. Jos olen esim keittiössä yksikseen tekemässä ruokaa, usein kuuntelen vaimeasti radiota samalla. Mutta, jos se taapero tai joku muu tulee siihen juttelemaan, on radio jo pakko sulkea. Ja autossakin sama juttu, yksin voi radiota kuunnella mutta seurassa ei. Ja jostain bongasin “vitsin” joka voi olla tottakin; jos liikenteessä haluaa nähdä kunnolla, niin silloin täytyy radio sulkea 😂 onko se sit keskittymisestä johtuvaa…

    Sitten mitä Kati tuossa kommentoi niin osaltaan ehkä hiukan lentopelkoakin mutta mulla on tullut ihan selkeästi veden/hukkumisen pelko esiin äitiyden myötä, siis että lapsille käy jotain. Hyvä jos hiekkarannalle uskaltaa niitten kanssa! Mies saakin useimmiten uittaa lapset ja itse pysyttelen pois näköpiiristä etten vauhkoile 😂🙈

    Keskittyminen sujuu apukeinojen kanssa eli listoja siitä ja tästä ja tuosta. Ja sitten se että jokaiseen päivään on määrätty se ykkösprioriteetin tehtävä, ja kun päivässä koittaa se hyvä hetki niin ainakin tämä yksi homma alta pois ja mahdollisimman äkkiä.

    Aurinkoista kesää!

  5. Mulla ei ole lapsia ja ihan sama homma. Jos oon stressaantuneempi niin meluherkkyys vaan pahenee ja keskittyminen huononee. Mulla on kans telkkari usein kiinni tai vähintään äänet pois, mainokset on varsinkin jotain niin hirveää🤯

  6. Et ole ainoa! Täällä on aivan sama juttu! Ahdistun melusta, varsinkin jos äänilähteitä on useampi. Esim. möykkäävä telkkari, taaperon autoleikeistä aiheutuva pärinä ja höpötys ja siihen päälle vielä puolison sepustus ensi viikon suunnitelmista on jotain mihin en vain pysty! 😀 Ajoittain on myös todella pahoja keskittymisvaikeuksia. Saatan aloittaa siivouksen ja hetken kuluttua löydän itseni jostain aivan muualta.

  7. Kuulostaa niin tutulta. Opettajana samat “ongelmat” alkoi työn myötä ja itseäkin oikein ärsytti kun kotona ei saanut arkena olla mitään ylimääräisiä ääniä. Tällä hetkellä kotona lasten kanssa ja meluherkkyys ja keskittymiskyvyn heikentyminen on ottaneet ihan uuden levelin. Taustamelu pitää aina yrittää minimoida. Miten lapsen äänet, etenkin yhtään epäilyttävät, voikin kuulla omakotitalon toiseen kerrokseenkin ulkoa. 😅

  8. Mulla on myös lasten myötä tullut nämä kaksi samaa piirrettä… Ahdistuksen lisäksi, melu on alkanut aiheuttamaan ihan fyysistä kipua korvissa, mikä tietysti lisää ahdistusta ja vaikuttaa esimerkiksi omien tunteiden säätelyyn… Luulen, että osatekijänä on myös keskittymisen vaikeus. Koska on vaikea keskittyä yhteen asiaan suotuisissakin olosuhteissa, on extra vaikeaa keskittyä vaikka keskusteluun kun ympärillä on hälyä. Toisaalta olen miettinyt onko mun kuulossa tapahtunut heikentymistä, koska olen töissäkin keskimääräistä meluisassa ympäristössä eikä omat pojat ole kaikista hiljaisemmat 😅
    Keskittymistä on pätkinyt pian kuusi vuotta lapset ja lähes tulkoon mitään ei saa heidän kanssaan tehtyä alusta loppuun keskeytyksettä. Aivot on jo niin tottunut siihen, että luon itse niitä keskeytyksiä silloin, kun olisi mahdollisuus työskennellä rauhassa.

  9. MULLA ON IHAN SAMA TON MELUN SUHTEEN JA MULLA EI OO LAPSIA!!!
    Oon tavallaan ihan onnellinen et kuulin et jollain muulla on toi sama!! Tuntuu että kukaan ei ymmärrä mua siinä. Oon 39, ei siis lapsia ja ennen tykkäsin jos oli ääniä yms mut nyt en kertakaikiaan pysty keskittymään jos esim. tv on päällä ja joku sanoo mulle sanankin!! Saan päänsäryn ja tuntuu etä kekittyminen hajoaa tuhanteen osaan!
    En tiedä mitä asialle vois tehdä koska se on todella hankalaa ja väillä tunnen että yritän tahalleen olla ilkeä kun pyydän ihmisiä esim sulkemaan radion autossa jos puhutaan matkalla tms.

    Mukavaa kesää sulle!

  10. Apua mulla on tullu jo nyt raskusaikana tuota meluherkkyyttä, toivottavasti ei ainakaan yhtään enää pahene lapsen syntymän myötä! Ennen oli aina vähintään telkkari tai musiikit taustalla ja hiljaisuus jopa vähän ahdisti. Nyt sammutan aina turhat äänet, jopa musiikin kuuntelu on jääny tosi vähälle. Tuntuu kuormittavalta käydä esim kyläilemässä jossa on useampi aikuinen ja lapsi yhtäaikaa meluamassa +muut äänet. Tää on oikeesti aika kauheeta ja jännittää, miten suhtaudun sitte oman lapsen meluamiseen. En halua olla mikään hyssyttelijämutsi ja kyllähän maailmaan ääntä pitäs mahtua.

  11. Mulla on myös samanlaists meluherkkyyttä, mutta se on tainnut tulla vain vanhenemisen myötä (ei lapsia) 😀

  12. Ihan vaan iän myötä tullut,ei ole lapsia edes. Häly missävaan nykyään saa ärsyyntymiskynnyksen heti tappiin,en jaksa edes enää isoja kaveriporukka tapaamisia. Itseä tämä ei haittaa,mutta osa ystävistä ei voi käsittää,miten muka äänet ja häly voi ärsyttää. Kun on joutunut olosuhteiden pakosta sietämään/olemaan hälyssä,on väsynyt ja vaatii toipumista täydessä hiljaisuudessa.Usein myös sosiaalinen kiintiö on tällöin täynnä,eikä halua edes puhelimessa puhua kenenkään kanssa saati sitten tavata.

  13. Kuulostaaa niiiiin tutulta! Ja kuuluu varmaan näihin ruuhkavuosiin. Mutta yks suositus, josta oli apua mulle varsinkin työelämään paluussa ja pirstaleisten ajatusten kasaankokoamisessa oli Anna Perhon Antisäätäjä -kirja. Kannattaa kokeilla jos ei ole vielä tullut luettua. Koin että ainakin mun äitiaivoille tuosta kirjasta oli paljon hyötyä ja auttoi siihen, että sain töissä langat tiukemmin käsiin.Tokikaan tää kirja nyt ei ole varmasti mikään ratkaisu mihinkään, kunhan tuli vaan mieleen 😁 Tsemppiä ja armollisuutta pikkulapsiaikaan ❤️

  14. Moikka Anna! Mulla olis toivepostausehdotus: jaksaisitko kirjoittaa yksinäisyyden tunteesta ja sinkkuudesta? Tietenkään aihe ei sinua nyt henkilökohtaisesti koske, mutta uskon, että meissä lukijoissa on muitakin, jotka eivät ole yrityksistä huolimatta sitä toista puoliskoa löytäneet ja haave perheestä hiipuu päivä päivältä, kun pettymykset lyövät kerta toisensa jälkeen maahan. Olisi tosi ihana lukea kannustavia sanojasi tämän suhteen ja omia ajatuksiasi ajalta, kun et ollut vielä miestäsi tavannut ja perhe oli kaukaisempi ajatus! 🙂 Ihanaa kesän odotusta sinulle ja perheellesi!

  15. Mie kans vihaan taustamelua.

    Jos ei vielä ole käytössä niin suosittelen pesukoneen alle kumitassuja, ne hieman pehmentää sitä saakelin linkousmeteliä + 2 väliovea kiinni sen lisäksi 😀 Miksei kodinhoitohuoneet vois olla vaikka äänieristettyjä 😀

    Tsemppiä!

  16. Meluherkkyydestä tunnistan myös itseni. En ole itse katsonut, mutta Netflixin vauva-dokumentissa ilmeisesti käsiteltiin tätä jotenkin? Ainakin kaverini sanoi että siinä puhuttiin jonkun aivoalueen herkistyvän moninkertaisesti lasten saamisen yhteydessä, liittyen erityisesti vauvan itkun tunnistamiseen ja kuulemiseen. Olen sitten miettinyt että ehkä nyt tunnistan ja kuulen kaikki äänet paremmin ja aivot ei osaa enää erotella mihin huomio kannattaa oikeasti ohjata, vaan kaikki ääni ns. vaatii huomiota ja siksi tällaiset tilanteet tuntuu stressaavammilta kuin ennen.

  17. Niin helpottavaa kuulla, että muillakin on samaa! Mulle on nimenomaan tullut nuo kaksi asiaa äitiyden myötä ja pitkään ajattelin, että olen varmaan ainoa maailmassa joka ei jaksa nauttia tällaisesta yhtään. En jaksa sitä meteliä ja erityisesti inhoan juuri tuota jatkuvien keskeytysten sarjaa niin, ettei niin pientä asiaa olekaan, että siihen pystyisi edes viisi minuuttia rauhassa keskittyä. Iltaan mennessä pinna on usein jo kireällä kuin viulunkieli. Itse olin 1,5 vuotta lasten kanssa kotona ja suunnilleen hypin riemusta, kun pääsin palaamaan takaisin töihin. Se ilon määrä, kun sai vaikkapa syödä ja käydä vessassa ihan rauhassa. Töihin palaamisen myötä nautin kotona olemisestakin enemmän. Nyt tämä korona-aika ja etätyöskentely on taas nostanut saman ahdistuksen pintaan kuin mitä oli äitiyslomallakin. Odotan vaan, että tämä loppuisi pian.

  18. Onpa kiva kuulla että jollakin on juuri samat ongelmat, ja nimenomaan ilmaantunut äidiksi tulon jälkeen. IHAN SAMA täällä.

  19. Muutoksesta puheenollen, oletko ollut aina, ennen lapsiakin, sitä mieltä että otat koko perheen kasvoineen, nimineen osaksi blogia?
    Oliko se miehellesi yhtä selvää, sekä hänen oma osallisuutensa kuin että lapsenne ovat osa blogityötäsi? Huolimatta asiantuntijoiden päinvastaisista ajatuksista, lapsista somessa (lapsen oikeus yksityisyyteensä) saati vanhempien ansaintaan liittyen? Tämä on mielenkiintoinen aihe ja nousi mieleen nyt kun pitkäaikaisten, laillasi päätyökseen bloggaavien Alexan ja Lindan raskaudet isosti uutisoitiin ip-lehdissä. 🤔

  20. APUA, ihan kun suoraan mun suusta. Näiden mainitsemiesi lisäksi pelkään vähintään viikottain, että menetän jonkun mun rakkaista lapsista. Kurkin ikkunasta kuin mielipuoli, jos pojat on skeittaamassa tai kotiintuloajasta on kulunut jo 30 sekuntia.. Oon aatellu, että oon vaan ihan superherkkä yhtäkkiä.
    Alkoi kaikki tämä aikalailla heti äidiksi tultua ja jatkuu edelleen.
    NIIIIIN ärsyttävää!!
    Ja tosiaan, mulla lapset jo 11, 9 ja 6. Todella toivon, että tää jossain vaiheessa menis ohi, tai edes helpottaisi.
    Voimia meille!

  21. Samoja ärsytyksiä ilmestynyt omaankin elämään lapsen myötä. Olen hankkinut kotikäyttöön kuulosuojaimet ja selittänyt lapselle juurtajaksain, että äidillä on vähän liian hyvä kuulo ja rajallinen kyky hallita omaa stressiä, niin siksi välillä käytän näitä. Hän on ollut tämän kanssa ihan fine ja välillä lainaakin niitä, jos vaikkapa vatkaan kermaa tms. Joskus olen myös tosissaan miettinyt, että pitäiskö teettää sellaiset omiin korviin sopivat tulpat (normaalit sattuu korvakäytävään), niin voisi ulkoisesti huomaamattomasti kuulla vähän vähemmän 😀

    Näiden oireiden lisäksi myös kapasiteettini kuunnella kovin pitkiä monologeja on huomattavasti heikentynyt. Siis ennen olin mielestäni todella hyvä kuuntelija mutta nykyään mikä tahansa pieni asia kaappaa huomioni ja en kuule enää mitään. Tämä voi tapahtua myös lauseen ensimmäisen sanan kohdalla ja monta kertaa peräkkäin, mikä on todella noloa. Savolaisen puolison kanssa tämä on suhteellisen suuri ongelma, sillä tarinointi on lähes aina mallia pitkää ja polveilevaa jaarittelua. Vai johtuukohan tämä sittenkin siitä puolisosta…:D

  22. Samaistun, paitsi että mulla ei ole lapsia 😀 (nainen 26v)
    Siis voin vannoa että auton radio tai tv plus joku toinen äänilähde KIPEYTTÄÄ mun korvat jostain syystä.
    En tiedä miten se olisi mahdollista, mutta ikävältä tuntuu silti.
    Äänekäs astianpesukone, pesukoneen linkous, kaikki tällanen on ihan nono, valitsen aina hiljasimmat laitteet.
    Yleensä sekin tapahtuu että oon jonkun kanssa katsomassa TVtä/autossa radio päällä ja se ääni on mulle AIVAN liian kovaa, kun toiselle se ilmeisesti on nautittava normaali taso.
    Oon ajatellut että tää littyy siihen että oon lapsesta asti soittanut viulua ja pianoa ja harrastan myös klassita laulua, joten mun kuulo/tarkkaavaisuus ääniin on varmaan aika hyvin kehittynyt. Oon myös lukenut tutkimuksia joissa muusikoilla aivojen EEG vaste odottamattomaan/odotetusta poikkeavaan ääniärsykkeeseen on isompi kuin verrokkiryhmällä, eli oletan että tää ääniyliherkkyys on mun aivojen sähkökemiallinen ominaisuus jolle en nyt mitään voi, mutta ei se kyllä mua stressaa myöskään.

    Keskittyminen/uppoutuminen on aina silloin vaikeata kun elämässä on joku tavallaan “jatkuva” stressinaiheuttaja (esim opinnäytetyö, rahahuolet, asuntohuolet) tai just monta vaativaa asiaa yhtäaikaa. Vaikka ne ois kivojakin asioita. Samaistun sun blogissa välillä siihen että innostun kaikenlaisesta, yhtäkkiä onkin lautasella kaikenlaista kivaa ja sitten meen sellasella “best effort” meiningillä. Vaikka parhaiten oon saanut keskityttyä sillon kun ei oo mitään mullistavaa elämässä, kaikki on “hyvin” ja ei oo liian montaa huomiota vaativaa asiaa arjessa samaan aikaan vaan jopa vähän tylsää ja väljät aikataulut.

    En osaa auttaa pohdinnoissa lapsiin liittyen xD Aivojen suhteen uskon use it or lose it periaatteeseen, varsinkin kun aivojen massa muutenkin vähenee vanhetessa. Eli jos haluaa keskittyä kannattaisi sitä (itsenikin) alkaa säännöllisesti treenata. Oon huomannut instrumenttien soittamisen ja lukemisen matalan kynnyksen uppoutumisharjoituksiksi, ja toivon että sellainen auttaa saavuttamaan ns. flow tilan muissakin tekemisissä. Tyyliin “ok nyt tuli tällainen ajatus mieleen, palataampa nyt tähän kirjaan/kappaleeseen” x10000 niin kyllä se siitä kai haha

  23. Itselläni on myös ääniherkkyyttä, mutten yhdistäisi sitä lasten saamisen myötä tapahtuneeseen elämänmuutokseen, vaan lapsuudesta johtuviin asioihin. Opin lapsena kuuntelemaan pienimmätkin äänet, varsinkin ennen nukkumaanmenoa varmistaakseni, että kaikki on edes suhteellisen hyvin. Tai sitten vain yleensä herkkyyteeni.
    Se jatkuva kakofonia on kyllä tuskallista ja jos joutuu asumaan sellaisessa yhteisössä, missä joku nukkuu tv auki! Repii kyllä hermoja ja ärsyttää jatkuvasti valittaa samasta asiasta, mutta minkäs teet.
    Päivällä melu ei häiritse ja tykkään kun musiikki on koko ajan päällä, mutta öisin kyllä asia on ihan toinen.

  24. Meluherkkyys voi liittyä myös stressiin. Olen huomannut, että nuoruuden jälkeen en enää ‘kuule’ jos en kuuntele. Jos toinen puhuu jotain enkä saa täysin keskityttyä sen juttuun niin joudun kohta miettimään että niin puhuikohan joku mulle jotain? Ärsyynnyn, jos haluaisin kuunnella uutisia mutta joku puhuu mulle jotain enkä ‘kuule’ kummastakaan mitään.

Leave a Reply