Liekehtivä ilotulitus ja aaltoileva meri

Siinä ne nyt on. Apua. En tiedä miks tuntuu niin pelottavalta laittaa kuvaa näistä tauluista blogiin. Varmaan senkin takia, että ite on ihan amatööri, joka sutii siveltimellä lähinnä koska se on hauskaa ja rentouttavaa ja ruudun toisella puolen on jengiä, joka on oikeesti erittäin lahjakasta tässä hommassa ja tekee tätä ihan ammatikseenkin. Toisaalta taiteessa ei voi mennä väärin, vaikka mielipide-eroja voikin olla. Mutta juu. Maalaus vei mennessään. Ensimmäistä tauluani maalailin viimeisilläni raskaana, mutta se oli ruma ja tallensin sen jonnekin varaston perukoille häpeämään. Mutta into maalaamiseen syttyi jo siis vajaa vuosi sitten, viime kesänä ja sen jälkeen kotiin on muuttanut monen monta väriä erilaisia akryylimaaleja, paljon erilaisia suteja ja siveltimiä ja ensimmäsiet tuotokset ovat seinillä roikkumassa.

Ennen kuin joku tuntee palavaa tarvetta esittää kritiikkiä asiaa kohtaan, niin en kuvittele olevani mikään artsy taiteilija, vaan tää on mulle vaan hauskaa ajanvietettä. Teen todennäköisesti kaiken väärin, mutta eipä kiinnosta. Teen tätä omaksi ilokseni, ihan niin kuin leivon kakkujakin omaksi iloksi, sillä mua ilahduttaa kaikki esteettinen tekeminen. Oon itse asiassa niin pihalla tästä, että mulla oli toi maalausteline huoneessani kaks viikkoa väärin asennettuna, kunnes hiffasin tänään, miten sen pitäisi olla. No anyway. Valitettavasti kuvissa taulut eivät oikein pääse oikeuksiinsa, sillä musta ne on livenä kauniimmat. Aloitin ensimmäisen taulun tuossa pari-kolme viikkoa sitten (?) kun yhtenä iltana teki mieli maalata. Levitin olkkarin matolle suoja-alustaksi jätesäkin ja aloin lätkimään värejä. Aamukahden jälkeen sain homman valmiiksi, kun en malttanut lopettaa aiemmin. Siitä tuli mun mielestä aika kiva, tai no, mun mielestä siitä tuli tosi ihana.

Ensimmäinen tauluni lähti ihan vaan muodostumaan itsekseen. Se oli Adrianille ja mietin vain tuota pientä myttyä sitä maalatessa. Se on sinänsä hauskaa, koska en suunnitellut yhtään, mutta ne kaksi asiaa, jotka näen itse taulussa, on mulle hyvin selkeitä. Ja kun kysyin siskoiltani ja ystävältä mitä he näkevät taulussa, he näkivät samat asiat. Mulla ei ollut varsinaista suunnitelmaa, ne vaan tapahtui. Mytyn taulussa näen meren, valkoisia isoja aaltojen vaahtopäitä ja kultaista auringonlaskun hiekkaa. Kullasta muodostuu sydän. Rakas pieni poikani sai nimekseen Adrian, jolla on vahva yhteys mereen, joten musta oli jotenkin mielenkiintoista, että paperille tallentui juuri jotain sellaista, joka muistuttaa mua merestä.

Tää on tehty pellavapohjalle, eli on hieman tasaisempi ja mattaisempi ja on livenä kirkkaampi väreiltään kuin näissä kuvissa. Tää on sikäli vielä kesken, että tuo kulta pitäisi kiinnittää vielä vernissalla, mutta sain vasta pari päivää sitten postissa oikean tuotteen siihen. Vein tämän taulun Mytyn huoneeseen heti kun se valmistui ja se sopi täydellisesti hänen huoneeseen tuolle paikalle, mihin se jäikin. Danten nähtyä taulun, halusi hän myös oman. Tartuin toki tuumasta toimeen ja Dantenkin seinällä on tällä hetkellä äitin maalaama taulu.  Se näyttää tältä:

En oikein tiennyt mitä tuohon kankaalle alkoi hahmottumaan, mutta tiesin, että lapsi toivoi sinistä. Ja vihreää. Lempivärejään. Niinpä otin kaikki eri siniset ja vihreeni kokeiluun ja hahmottelin. Tein pohjan ja jämähdin. Annoin sen muhia varmaan viikon, ja sitten yksi ilta inspis iski ja maalasin taas aamun pikkutunneille. Siitä tuli… sekava. En ensin oikein ollut varma tykkäänkö taulusta vai en. Päivän sitä katseltuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että se on musta hirveän kiva. Kokeilin tällä kertaa uusia tekniikoita, palettiveistä ja roiskeita. Tätä oli ilo tehdä! Mytyn taulun maalasin polvillani ja risti-istunnassa olkkarin lattialla taulun nojatessa rahiin, mutta tätä sain tehdä maalaustelineeseen kiinnitettynä, sillä kävin ostamassa telineen innostuttuani tästä maalaamishommasta todella.

Danten taulustaa tuli itse asiassa hyvin pitkälti Dantelle sopiva. Sillä mulle taulu on ilotulitus. Räiskyvä, poksuva, iloinen ilotulitus. Mä rakastan ilotulituksia ja niin myös Dante tykkää niistä hirveästi. Vaikka kuopukseni on selkeästi perheemme tulinen turkinpippuri, niin esikoisessani on ajoittain pieni firecracker hänkin. Iloinen, innostuva, räiskyvä. Ihana. Muistatteko sen taulun, jonka Dante teki muovipussin läpi akryyliväreillä silloin joku kuukausi sitten? Se toimi mun inspiraationa värien suhteen. Ja vaikka ensireaktioltaan taidekriitikkoni 3v. ei ihan innostunut tästä (olisi pitänyt olla kokonaan sininen ilman muita värejä kuulemma), nyt hän on käynyt sitä tutkimassa pari päivää ja onnekseen sai sen tänään seinälleen. Ei se sinne ehkä ihan yhtä hyvin sovi kuin Adrianin taulu hänen huoneeseensa, mutta halusipa kuitenkin.

Maalaaminen on ihanaa puuhaa, mutta tajusin tässä juuri pienoisen ongelman. Kun käytät useamman tunnin taulun kimpussa, sille pitäisi keksiä joku kohde. Samalla en koe millään lailla olevani tarpeeksi hyvä tässä hommassa, että näitä tauluja voisin esimerkiksi myydä, ja ei meillä ihan liikaa oo seinäpintoja, minne sopii laittaa joku taulu. No, perheenjäsenet varautukoot taiteellisiin lahjoihin lähiaikoina 😀

Tykkään ihan hirveästi uppoutua maalailuun. Sormet maalissa ei tuu hiplailtua puhelinta tai mietittyä oikein mitään. Siinä vaan keskittyy, miettii seuraavaa kohtaa, seuraavaa väriä, seuraavaa muotoa. Mä oon yllättänyt itseni sillä, että oon tykännyt maalata tällaisia tosi kirkkaita tauluja enkä välttämättä ihan heti ala maalaamaan mitään kovin vaaleaa tai hempeää. Huomista silmällä pitäen tuossa odottaa jo kirkkaanpinkki ja violetti, sillä seuraavaksi ajattelin maalata omaan toimistooni jonkun väripilkun. Katsotaan, mitä siitä tulee.

Odotan innolla kesää, sillä sitten voin raahata valoisina iltoina mun telineen pihalle ja maalailla auringonlaskun aikana ulkona. Ai että, onpas ihana ajatus!

Multa on kyselty paljon välineistä. Osa mun akryylimaaleista on Sinellistä, sillä ostin jo joskus pari vuotta sitten sieltä maaleja, joilla maalasin Danten huoneen kirjainpalikat ja hänen oven kirjaimet. Ensimmäiset siveltimet ja palettiveitsen taisin ostaa Clasulta ja suurimman osan mun välineistä tällä hetkellä oon ostanut Arteljeesta Tampereella. Siellä on mahtava valikoima ja ihana asiakaspalvelu. Mielellään myös tukee paikallista kivijalkaliikettä, joten suosittelen sitä lämpimästi. Siellä on valtava valikoima kaikkea, ja ostin sieltä nyt kunnon siveltimet ja tarvikkeita. Lehtikullat oon ostanut netistä ja Sinellistä ja lisäks tykkään maalailla tolla sienellä. Oon leikannut ja repinyt paloja jostain isosta muhkean pehmoisesta pesusienestä. Mun maalit on akryyliä, koska ne tuntuu sopivan mulle hyvin käytössä.

Pohjia oon ostanut Arteljeesta ja Clasulta. Clasun pellavapohjat on tosi sileitä ja niihin menee vähemmän maalia, mutta jälki on myös sellainen mattaisempi mun mielestä, kun taas Arteljeesta ostamani puuvillapohjat ovat olleet karheampia. Niissä menee enemmän aikaa pohjustamiseen, mutta toisaalta jälki on jotenkin struktuurisempaa. Tykkään molemmista. Tuo maalausteline on muuten ihan huippu! Maksoi alle 40 €, siihen saa helposti isonkin taulun ja se taipuu helposti kasaan tosi pieneen tilaan kuin tripodi konsanaan. Omani on Arteljeesta, täältä löytyy siis se 🙂 Myttyskän taulu taitaa olla F30 kokoa, eli 73 x 92 cm ja Danten on mun mielestä F40 eli 81 x 100 cm. Saattavat olla myös F25 ja F30.

Ihastuin heti valmistuttua Myttyskän tauluun, mutta en ollut ensin varma tykkäänkö Danten taulusta. Nyt oon ihastunut siihen ja se on näistä kahdesta mun suosikki.

Kumpi on enemmän teidän mieleen? Ja mitä te näätte näissä? Musta on aina hullun mielenkiintoista miten eri tavalla ihmiset näkee abstraktit asiat, joten mielelläni kuulen, mitä näätte näissä, jos mitään? 🙂 

Huomenna maalailen IG Liven aikana ja vastailen samalla teidän rutto vai kolera -kysymyksiin klo 20.30! 🙂 

25 thoughts on “Liekehtivä ilotulitus ja aaltoileva meri

  1. Kuulostaa kyllä ihanalta ajanviettotavalta! Varsinkin stressaavien aikojen keskellä on erittäin tärkeää, että voi unohtaa muut asiat edes hetkeksi. Kultainen väri viimeistelee taulut jotenkin tosi kivasti 🙂

  2. Tykkään tuosta Myttyskän taulusta inasen enemmän, toki molemmat kauniita 🙂

    Oon alkanu itse maalaamaan kans tässä hetkittäin ja musta on ihana ajatella, että tuli siitä minkälainen teos tahansa niin se on kaunis omalla tavallaan. Abstraktia taidetta ei voi oikein arvostella 😀

    Ja mitä kysymykseen tulee niin itse en näe abstraktissa taiteessa kuvioita tai tarinoita. Nään vaan, että tykkäänkö siitä vai en. 🙂

  3. Täytyy teksti palata lukemaan vähän paremmilla aivoilla, mutta todella kauniita kuvia. Itse olen haaveillut vastaavasta, mutta en ole saanut aikaan. Ehkä nyt tämän myötä viimein aktivoidun tässäkin asiassa.

  4. Näistähän tuli valtavan hienot! Mun silmään erityisesti iskee tuo kokonaan sininen. Näen siinä sen sydämen ja kun kallistan päätä toiseen suuntaan, niin näen joutsenen <3

  5. Näähän on niin upeita! 😍 Itse en varmaa osais nähdä yhtään mitään konkreettista kummassakaan mutta nyt kun sanoit, että mytyn taulussa on vaahtopäitä tms ni näen saman 😂 mut Danten taulussa en nää mitää 🤣 mut siis ihan super hienoja molemmat! Oot kyllä taitava!

    Mua kyllä vähän pelotti sun laukkujen puolesta. Liian lähellä maaleja, ainakin ois mun käytössä 🤭

  6. Aivan ihanat taulut!! <3 Vaikka itse olen musta/valko/harmaa- tai vaihtoehtoisesti pinkki/violetti-ihminen, nuo ovat TODELLA kauniit ja voisin ottaa niistä kumman tahansa jopa seinilleni! Näen tauluissa juurikin kuvailemiasi asioita;Adrianin taulussa ensimmäisenä silmiin pisti kultainen sydän meressä (tuli jotenkin kreikkalainen fiilis…omituinen määritelmä, mutta pelkästään positiivinen) ja Danten taulu on selvästi ilotulitus metsän keskeltä 🙂 Harmonisuutensa takia omaa silmää miellyttää enemmän Adrianin taulu, vaikka molemmat ovat mielestäni erittäin kauniita.

    Mielestäni taide – etenkin kuvataide – on fiilispohjainen asia, jolloin eri asiat miellyttävät erilaisia ihmisiä. Minulle tuli näistä tauluista hyvä fiilis!

  7. Mä taidan kallistua Danten taulun puoleen, koska näen siinä kauniin kultaisen sulan ja sulat on mun mieleen! Siinä on myös pikkasen enempi väriä ja itse olen värien ystävä.
    Vitsit muistan kun lapseni maalailin myös erinäisiä tauluja, olematta siinä yhtään hyvä, mutta sehän oli oikeesti tosi ihanaa ajanvietettä! Tiedä vaikka tästä tulis kotipuuhastelua itsellekin 😊

  8. Hienoja töitä! Tuo Danten maalaus todellinen vau mun silmään! Useat sävyt tuovat teokseen syvyyttä 🙂 Itse olen 8-v lähtien maalannut (ja piirtänyt aina) esittäviä töitä, mutta nyt juuri viime viikkoina innostunut abstraktista! Se on niin koukuttavaa ja osaltaan myös haastavaa, että koska sen “hinkkaamisen” lopettaa, ettei sitä tiettyä ja jo toimivaa kohtaa vahingossa pilaa, kun sutkuttaa maalia vielä vähän..:D

  9. Minulla tulee Adrianin taulusta mieleen talvi, kirpsakka ja kuulas pakkaspäivä.

    Danten taulu tuo mieleen kevään ja alkukesän taitteen.

  10. Tosi ihania tauluja! Danten taulu on ehkä enemmän mun mieleen kun se on värikkäämpi 🙂 Adrianin taulussa näen kyllä meren ja sydämen, mutta koska se sydän on hieman epäsymmetrinen niin musta se näyttää myös siltä kun vanhempi pitää vauvaa sylissään!

  11. Nämä on aivan ihania! <3 Ottaisin todellakin tuollaiset vaikkapa työhuoneeseen ja vaan tuijotella niitä töiden ohessa. 🙂

  12. Kaunista värien käyttöä ja mielikuvituksen lentoa. Mytyn kuva on ehkä enemmän mieleeni. Näen molemmissa viljoja ja sulkia. 😀

  13. Jos abstraktit jutut kiinnostaa, niin kannattaa tutustua pouring medium -tekniikkaan. On tosi rentouttavaa ja saa näyttäviä juttuja tehtyjä. Myös kuivapastellit on aloittelijallekin mukavia ja helppoja.

  14. Danten taulu on kuin kuva meren pohjalta. Melkein näen kaloja uimassa tuon kullanhohtoisen heinäkasvin ympärillä…😁🐬🌿🐠

  15. Molemmat on aivan ihanat, vaikka sininen ei ehkä omiin lempiväreihin kuulukaan 🙂 Danten taulu miellyttää silmää ehkä enemmän tuon iloisuutensa vuoksi 🙂
    Itse voi vaan haaveilla että osais tuollaista, minä jos alkaisin maalata niin valmista taulua katsoessa tulis varmaan vaan itku 😂

  16. Tuo Mytyn taulu varsinkin on mukavan harmoninen, vaikka siihen olet saanut myös vahvoja kontrasteja. Minäkin näin siinä ensin meren ja sydämen, mutta joutsenkommentin jälkeen palasin taulun pariin ja nyt näen siinä pingviinipariskunnan. 😀 Selät toisiaan vasten. Vasemman puoleisella on nokka taivasta kohti ja vatsa on tuo sydämen vasen kaari. Oikean puoleinen pingviini pitää päätä alaspäin, pää on siis tuo sydämen oikean puoleinen kaari. Nyt en saa niitä pingviinejä silmistäni pois. 🙂

    Hauskaa, miten erilaisia asioita ihmissilmä näkee muodoissa ja väreissä, vaikka katselisi vain abstraktia taidetta ilman, että yrittäisi niissä nähdä mitään.

    On hienoa, miten rohkeasti laitat töitäsi myös tänne nettiin,varsinkin tämän viime aikaisen tukikirjoittelun myötä. Uskallat upeesti olla oma itsesi ja tuot mahtavasti esille, että miten voi tehdä omaksi ilokseen ja tuoda tekemisestä saamaansa iloa esille. Ei haittaa kokemuksen vähyys, omaksi iloksi tekeminen tai vaikka tekisi välillä “väärin”, pääasia että uskaltaa kokeilla ja saa tekemisestä iloa 🙂

  17. Värit Myttyskän taulussa ovat enemmän mieleeni. Näen siinä ehkä kultaisena kimaltavaa heinää ja Danten taulusta tulee mieleen viidakko eli kasvillisuus aiheessa pysytään 🙂

  18. Katoin just sun maalaus / rutto vai kolera liven ja oli ihan super kivan positiivinen piristys tähän kurjaan päivään, kiitos!
    Ihania tauluja 💖 tosi inspiroivaa, et laitat näitä tänne, oon itekin haaveillut samasta harrastuksesta, mutten oo kehdannut aloittaa. Mut nyt taidan kokeilla kun on lomautuskin edessä 😅

  19. Aivan ihanat taulut.. ihanat sävyt, rytmit. Olet todella lahjakas. Ostaisin varmaan, jos olisivat myynnissä.

  20. Aivan ihania! Tykkään ite just ton tyylisistä tauluista, ni kyllä mä maksaisin noista todellakin 🤩

Leave a Reply