Saavuttamaton

Kaikessa viime päivien pyörityksessä mua on ehkä eniten naurattanut yksi tietty keskustelun / kommentoinnin osa. Jotenkin niin moneen asiaan vedetään aina Chanelin laukut. Ei siis pelkästään tässä asiassa vaan muutenkin. Ymmärtäisin sinänsä asian vetämisen tässä asiayhteydessä, jos mun uusi liiketoimintamuoto olisi yritys tuottaa luksuslaukkuja, mutta muuten en ihan näe niiden liittymistä asiaan. Silti ne on vedetty monesti mukaan keskusteluun viime päivinä. Ja sama ilmiö on ollut monessa asiassa. Kun mun toimia halutaan kritisoida, oli ne lasten kasvatukseen, pihan laittamiseen tai mun hampaisiin liittyviä, saadaan jotenkin aina aikaiseksi vetää keskusteluun mukaan Chanelin laukut. Ihmisiä hiertää kyseiset esineet jostain syystä ihan valtavasti ja ne tuntuvat saavan keskustelussa ihan hirveän paljon painoarvoa. Meillä on esimerkiksi iso auto, joka ei ole halpa ja saataisiin kyllä koko meidän perhe mahduttava iso auto viideosalla meidän nykyisen auton hinnasta. Se olisi rumempi, enemmän ajanut ja vanhempi, mutta ajaisi asiansa. Koskaan ei kuitenkaan yhdessäkään myllytyksessä ole vedetty keskusteluun meidän autoa, vaikka siinäkin on tavallaan peruselämää ajatellen vaikka kuinka paljon “turhia ominaisuuksia”, kuten ratinlämmitin. Ja ei, tarkoitukseni ei ole brassailla meidän autolla, meillä on ihan tavallisen tylsä perheauto, eikä mikään ökyauto, enkä koe itse meidän autoa mitenkään erikoiseksi tai erityiseksi. Mutta toisaalta, en koe mun laukkujakaan sen kummemmaksi asiaksi. Mun laukkukokoelma on useamman vuoden keräilyn tuotos ja se on mulle samaan aikaan samaa kuin monille muille harrastus ja taide. Käytän enimmäkseen laukkuja, joista ei tavan tallaaja osaisi päätellä merkkiä tai arvella hintaa, joten en ymmärrä laukkujen iskemistä status-brassailu -kategoriaan. Koen ne laukut myös hyviksi hankinnoiksi, sillä niiden jälleenmyyntiarvo on erittäin hyvä, yleensä jopa ostohintaa parempi ja ne palvelevat vuosia.

Oon huomannut tän negatiivisen suhtautumisen nimenomaan merkkilaukkuihin jo kauan ennen tätä. Joku siinä tuplaC:ssä hiertää erityisen paljon monia. Ehkä se on sellainen haave, joka tuntuu monista saavuttamattomalta, ja siksi se hiertää? Moni ei ymmärrä kyseistä harrastusta ja ehkä siksi ne hiertävät. Mutta no, en mä ymmärrä bikini fitnessiä, mutta ei mua kyllä hierrä lainkaan se, jos joku sitä harrastaa. Kaikkea ei tarvii ymmärtää. Mä en ymmärrä 20 000 €:n kelloa, mutta toisaalta, miks mun pitäisi? Mä en ymmärrä miksi joku maksaa taulusta tuhansia ja tuhansia, kun mun mielestä maailman kaunein taulu maksaa alle 1000 €. En ymmärrä, eikä mun tarvii. Esimerkkinäni käyttämä auto ei tietenkään ole arjessa yhtä “turha” kuin käsilaukku, mutta ihan hyvän auton saa jo kymppitonilla, ei siitä tarvii maksaa enempää. Jos maksaa enemmän, saa yleensä tiettyjä mukavuuksia ja “turhuuksia”. Sama pätee lähes kaikkeen. Grilliksi halvin merkki, jolla saa valmistettua ruokaa. Ja itse asiassa, miksi edes hankkia grilliä, kun joka kodissa on uuni? Ei oo kertaakaan kukaan kopauttanut nenäänsä siitä, että meillä on grilli, mutta mun laukut ärsyttää hirveän monia.

Ja samalla asiaan tuodaan aina sana “luksus”. Luksuslaukut, luksuslomat, luksusbloggaaja. Aiheesta vaihdellen olen joko liian tavallinen tavismamma pellon reunalta tai sitten olen luksusbloggaaja. Riippuu kumpi palvelee keskustelussa tarkoitusta enemmän. Molempiin sopii kuitenkin ne laukut. Joko lasketaan laukuilla yritysrahoituksen määrä tai sitten ihmetellään, mitä virkaa niillä on pellon keskellä. Mutta jotenkin, jotenkin ne laukut aina saadaan osaksi keskustelua. Se on musta jotenkin hassua.

Asia tuli tänään mieleen kun istuskelin terassilla keinutuolissa vauva sylissä nukkuen ja nautiskelin hetkestä. Ihanasta pihasta ja kivasta näköalasta, pihalla touhuavasta perheestä, kylmästä kokiksesta ja lämpimästä auringosta. Se oli ihana hetki. Mietin, että mun elämän luksusta on juuri nuo hetket. Huolettomat, ihanat, kauniit hetket arjessa.

Kielitoimiston sanakirja sanoo, että luksus = ylellisyys, loisto. Pienehkö sivistyssanakirja lisää: Sana on usein miedontunut merkitykseltään: luksukseksi saatetaan sanoa kaikkea tavanomaista merkittävästi hienompaa. Kirjoitetaan mainoskielessä usein “luxus” tai korvataan ilmaisulla “de luxe”.

Mulle ylellisyyttä, luksusta, on tosi moni asia. Luksusta on se, että juuri oman alani yrittäjänä voin tehdä töitä etänä kotoa ja pitää kahvitaukoni perheeni kanssa terassilla aikaa viettäen. Luksusta on oma ihana koti tai rauhallinen lounas yhdessä puolison kanssa, kun toinen lapsista nukkuu ja toinen leikkii itsenäisesti. Mä miellän luksukseksi, elämäni ylellisyydeksi, monen monta asiaa ja harvoin ajattelen luksukseksi laukkujen kaltaista materiaa. Mun olisi hirveän vaikea luopua vaikkapa takapihastamme, jonka miellän luksukseksi, mutta mulle ei olisi lainkaan vaikeaa luopua laukuistani. Tai toki harmittaisi, että vuosien keräily menisi hukkaan ja toki olen kiintynyt materia-omaisuuteemme, mutta se pätee yhtä lailla meidän K-tuoliin kuin vaikkapa lemppareimpaan kahvikuppiini ja parhaisiin farkkuihini. Onkin jotenkin erikoista, että kun minuun liittyviä asioita tulee muille mieleen, “luksuslaukut” keikkuvat listassa korkealla, mutta omassa elämässä niiden merkitys on hyvin vähäinen. Jos tekisin listaa kaikesta siitä, mistä olen kiitollinen, eivät laukut pääsisi kovin korkealle sillä listalla. Ehkä asiaa värittää se, mitä tuon somessani esille. Toisaalta laukkuni eivät ole pitkään aikaan olleet somessani kovin isossa roolissa. Paljon isommassa roolissa on arkeni. Mutta onko arkeni liian tavanomainen? Se ei ole ylellinen tai saavuttamattomissa, vaan se on ihan tavallinen? Ja siksi se ei herätä tunteita, mutta ne laukut, voi pojat ne laukut herättävät tunteita.

Olen kiitollinen monesta asiasta elämässä. Mun perheestä, meidän kodista, meidän läheisistä, meidän terveydestä, meidän taloudellisesta tilanteesta. Kun puhutaan luksuksesta, mä miellän sen johonkin ihan muunlaiseen elämään. Sanalla luksus on mun korvissa sellainen marmorin, kullan ja tavalliselle ihmiselle täysin saavuttamattomien asioiden kaiku. Luksus on mun mielestä se mitä oli Gossip Girlissä tai nykyisin varmaan Kardashianeilla. En ole oikein ikinä ymmärtänyt luksus-ajatuksen ylettämistä mun elämään, minuun ihmisenä tai bloggaajana. On varmasti asioita mun elämässä, jotka tuntuvat monille täysin saavuttamattomilta. Kun katson maailmaa, näen itse hurjan paljon saavuttamattomia asioita. En vaan oikein koskaan miellä niitä mitenkään ikäväksi. Osa on sellaisia, etten voisi ikinä saavuttaa, vaikka ehkä haluaisin. On kauniimpia taloja upeilla sisustuksilla ja tonteilla, ylellisempiä autoja ja upeampaa materiaa. Kiinnitän niihin loppujen lopuksi aika vähän huomiota. Ihastelen ja fiilistelen ja totean, että olispa kiva, mutta tää mitä mulla on, on aika mieletöntä sekin. Jos saisin muilta itselleni jotain, se ei olisi materiaa tai rahaa. Haluaisin olla taitavampi kokki ja leipuri, haluaisin osata laulaa, haluaisin löytää ilon urheiluun ja sitä kautta oman kropan voimistamiseen ja haluaisin olla taitava maalaamaan. Kadehdin taitoja. Niitä pidän saavuttamattomana.

Olen välillä miettinyt, että moni tuntuu pitävän mun elämässä jotakin aivan saavuttamattoman ylellisenä ja mun elämä on mun mielestä hyvin tavallista. Me jokainenhan elämme omanlaisessa kuplassamme ja näemme maailman oman kuplamme värittämänä. Jos mun elämä, joka on mulle tavallista (joskin ihanaa) on toiselle saavuttamattoman mieletöntä, niin onko sille, jonka elämää minä pidän saavuttamattomana, hänen elämänsä samanlaista kuin minun? Normaalia? Minä tiedän, että kaikkien elämä ei ole tällaista. Tiedän myös, että omani ei välttämättä jatku aina tällaisena. Voi tulla ylämäkiä, voi tulla alamäkiä. Tilanteet muuttuu. Tänään mun ei tarvinnut miettiä voinko ostaa Jätskiautosta ex tempore jäätelöä lapsen riemuksi. Joku päivä mun täytyy ehkä venyttää jokaista euroa riittämään perusruokaan. Kaikki on mahdollista tässä elämässä. En siis pidä elämääni millään lailla itsestäänselvyytenä, vaikka puhun siitä normaalina. Se on normaalia minulle, ja se varmasti näyttäytyy minulle erilaisena kuin kaikille muille. Heille, jotka seuraavat ihan läheltä tai heille, jotka luovat käsityksensä somen perusteella. Ehkä juuri se havainto siitä, kuinka eri tavalla muut näkevät elämäni, on saanut mut ymmärtämään sen, että jokainen mittaa asioita omalla mittarillaan ja siksi tulee tällaisia hassusti vedettyjä yhteyksiä, jossa joka toisesta asiasta päästään niihin luksuslaukkuihin. En tiedä.

Tai ehkä en pidä minulle saavuttamatonta materiaalista ja taloudellista ylellisyyttä mitenkään korkeassa arvossa, koska olen jo nyt ylittänyt sen, mitä lähtökohdistani ajattelin pystyväni saamaan. Se elämä, mitä elän nyt, on tuntunut täysin saavuttamattomalta joskus aiemmin. Harvoin vertaan itseäni ja tilannettani muihin ihmisiin. Vertaan sitä enemmänkin siihen, mitä olen joskus ajatellut, että elämä tulee olemaan, mitä elämä on ollut ja mitä toivon sen olevan. Omaan kehityskaareen. Ja olen erittäin tyytyväinen nykyhetkeen. En tiedä yhtään, millainen tulevaisuus on viiden vuoden päästä, se voi viedä kumpaan suuntaan vaan. Haaveita ja ideoita on, toivottavasti ne tuovat paljon hyvää. Aika näyttää. Mutta mikään tärkeä ei tunnu saavuttamattomalta.

62 thoughts on “Saavuttamaton

  1. Ihana postaus. Ihmiset käyttää rahaakin niin eri asioihin. Mun äidillä on paljon rahaa säästössä, mutta hänellä ei olekaan ripsienpidennyksiä, geelikynsiä tai hienointa autoa. Mutta hän laittaa rahansa asuntoihin. Toki monet ihmiset voivat nämäkin materiat hankkia vaikka jokaisen, mutta kuitenkin.

    Luulen, että laukuista kimpaannutaan koska ne on yleensä naisten harrastus. Ei ketään kiinnosta paljon rahaa miehet laittaa prätkiin tai sotapeleihin, mutta jos nainen ostaa kalliimman laukun, alkaa ihmettely. Tämän olen huomannut omassa piirissäni.

    1. Mä oon joskus jutellut erään toisen laukkuintoilijan kanssa, ja hänen miehensä keräilee kelloja ja sikareita. Kuulemma kukaan ei ikinä kummaksu tämän miehen valintoja, mutta tämä nainen saa viikottain puolustella laukkujaan. Pakko se on kai uskoa, että ihmiset edelleen ajattelee, että “naisten hömpötykset” 🙁

      1. Ehkä se on just toi puolustelu. Mun mies keräilee arvokelloja. Ei ikinä provosoidu tai selittele niistä kysyttäessä. Voisiko olla että naisten tyyli puolustella ja selitellä provosoi kritisoijia?

        1. Hmmm, en mä oikeastaan juuri koskaan provosoidu ja puolustele, vaan ennemminkin totean, että ne on mulle harrastus ja pidän niitä hyvänä sijoituskohteena. Mun mielestä ei ole mitään puolustauduttavaa tässä asiassa, siinä ei ole mitään hävettävää, miltä puolustautuisin, niin en puolustaudu, vaan perustelen. Ne, jotka näkevät toiminnan huonoksi ehkä sitten tulkitsevat sen puolusteluksi.

          1. No mä en näe sun toiminnassa mitään outoa. Itselläkin on aina ollut arvokkaita laukkuja. En silti odota että kukaan muu ymmärtää niihin rahan iskemistä, enkä siksi jaksaisi niiden hankintaa perustella. Jokainen käyttää rahansa haluamallaan tavalla, kunhan se on omaa. Se että tartut tähän laukkuasiaan yhden postauksen verran todennäköisesti toimii aivan toisin kuin tarkoitat. Se ei saa ihmisiä ymmärtämään, provosoi vaan lisää.
            Ylipäätään jokaiseen negatiiviseen kommenttiin tarttuminen on sinun oikeutesi, mutta se toimii sinua vastaan. Joskus kannattaa vaan antaa olla.

            1. En mä yritä saada ihmisiä ymmärtämään. Musta on mielenkiintoista pohtia ilmiöitä, ja sitä varten tämä blogi on. Ne, jotka eivät halua ymmärtää, eivät tule ymmärtämään, enkä minä sitä pysty muuttamaan. Mut siten on se pieni prosenttimäärä, jotka saavat uusia näkökulmia tästä ja se on musta hienoa.

              Mihin perustat ajatuksen siitä, että a) tartun jokaiseen negatiiviseen kommenttiin tai b) mihin statistiikkaan pohjaa se, että se toimii minua vastaan? Blogillani menee hyvin, yritykselläni menee ihan hyvin ja en koe, että tämä negatiivinen kommentointi vaikuttaa elämääni mitenkään minua vastaan. Olen saanut esimerkiksi tällä viikolla satakertaisesti positiivista tähän negatiiviseen nähden ja tämä negatiivinen myllyttäminen on herättänyt kymmeniä ellei satoja hiljaisia seuraajia kommentoimaan ihania tsemppaavia kommentteja. Joten en ihan ymmärrä mihin pohjaat tämän oletuksen, kun omat kokemukseni puhuvat päinvastaista. Jos antaisin riehujien riehua, mulle tulisi lyöty ja ahdistettu olo. Nyt pystyn voimaantumaan näistä hetkistä, sillä minulla on aina oikeus puolustautua. Ja se on meidän maailmassamme vapautta, jota kukaan ei voi minulta viedä.

  2. Veikkaan, että monelle pitkäaikaiselle lukijalle sun ensimmäisinä kalliina hankintoina on jäänyt mieleen nimenomaan nämä kalliimmat (luksus) laukut, ja monelle niihin perehtymättömälle, itseni mukaan lukien, yleisin mieleen tuleva merkki on ehkä Chanel. En itse tiedä paljon sellainen maksaa, mutta oletettavasti enemmän kun perus Kånken mikä monen selässä kulkee. Ja vuosia sitten kun asuit ympäri maailmaa, et varmaan vielä keräillyt design-huonekaluja eikä autokaan ollut silloin siinä elämäntilanteessa ajankohtainen, joten silloin mieleen omistamistasi arvokkaista esineistä on jäänyt nimenomaan laukut, tai ainakaan muuta niin kallista en muista sinun tuoneen silloin esiin. Ehkä jotain vaatteita, mutta jos ei niitä itse harrasta, eivät ne jää mieleen, mutta jokainen kyllä sen Chanelin tunnistaa. Itse miellän esim. nykyiset lastenvaununne myös aika luksusmerkiksi, ne maksavat uutena enemmän kuin meidän nykyinen, käytetty auto, mutta moni tuskin asiaa edes miettii, jos ei ole koskaan vaunujen hintoja vertaillut. Kun olet vuosien aikana usein esitellyt uusia merkkilaukkujasi blogissa, niin samalla on välittynyt vahvasti oma kiinnostuksesi ja intohimosi laukkujen keräilyä kohtaan. Siitä varmaan tämä “luksuslaukkuleima”, mikä monelle ehkä kohdallasi yhdistyy.

    Muuten mahtavia ajatuksia tulevaisuudesta ja haaveista, ja siitä luksuksesta. Kyllä ne arjen pienet asiat on oikeasti tärkeintä ja juuri sitä luksusta, ja ne on yleensä niitä ilmaisia juttuja.

    1. Tääkin on niin erikoinen ajatusmaailma, sillä meidän Cybexin vaunut eivät ole juuri sen arvokkaammat kuin laadukkaat Emmaljungat. Tai moni muu kilpailija ja taitavat olla edullisemmat kuin monet Bugaboot. Eli en ihan ymmärrä luksus-leiman lyömistä kulutushyödykkeisiin lainkaan tällä tavalla.

      Harva haluaa nähdä meidän vaikkapa huonekaluja, mutta saan jatkuvasti toiveita laukkukokoelman esittelystä ja se on sellainen asia, joka monia lukijoita kiinnostaa, niin toki ne tulee useammin esille blogissa, vaikka ne eivät itselle olisi se maailman tärkein asia 🙂

      1. Totta, kyllähän niitä kalliimpiakin aina löytyy, mutta monelle pienituloiselle jää esim. noiden vaunujen hinnan verran kuussa palkasta verojen jälkeen käteen. Siksi noinkin arvokkaiden vaunujen, myös niiden bugisten, osto on monelle mahdotonta, eikä niiden arvo säily käytössä yhtä hyvin kuin vaikka sen Chanelin tai design-huonekalun. Ja itse koen, että tällaisia käyttötavaroita ei ikinä kannata ostaa esim. lainalla tai osamaksulla, joten kyllähän tuollaisten vaunujen uutena ostaminen kirpaisee monen taloudessa aika paljon, ja siksi valtaosa päätyy edullisempaan merkkiin. Mutta kaikki on suhteellista.

        1. Mä jaksaisin todennäköisesti keskustella sun kanssa huomattavasti paremmin asioista, jos näistä meidän “keskusteluista” edes jokunen menisi hyvässä hengessä ja mukavasti, ei aina mun epäkohtia ja elämäntyyliä esille toden. Milloin arvostelun kohteena on sanavalinnat, milloin vaunut. Me emme asu kommunismissa ja jokainen varmasti tiedostaa, että toiselle 1500 € vaunut on OK, toiselle 150 € vauntu on OK. Elämäntilanteita on erilaisia ja en suoraan sanottuna jaksa asioista sun kanssa ihan hirveästi jutustella, koska jos olen rehellinen ja taustalla olisi tosielämässä ne keskustelut mitä sun kanssa on ollut, niin mä en kyllä jaksaisi puhua sun kanssa yhtäkään sekuntia meidän vaunuvalinnasta. Pahoittelen, jos tämä kuulostaa tylyltä, mutta vaikka olen bloggaaja, en ole pohjaton kaivo, johon voi tuomita kaiken mahdollisen ja sitten olettaa, että mua kiinnostaa keskustella tuloeroista, jos lähtökohta on tämä.

          1. Wau. En ymmärrä, miten sä sait tämänkin kommentin omissa silmissäsi näyttämään tuomitsevalta ja arvostelevalta? En ihan oikeasti tarkoittanut sitä sellaiseksi,vaan ihan mielestäni neutraaliin sävyyn vaan yritin selittää tätä ajatusmaailmaa, jota tuossa aiemmin pidit erikoisena – se, mikä sun mielestä ei voi olla luksusta koska on kulutushyödyke, voi sitä toiselle helposti olla. Vaunuvalintaa oletkin perustellut jo kokonaisen postauksen verran, enkä sitä tässä hakenutkaan takaa.

            1. Mä itse postauksessa selvensin, että se joka on mulle normi, ei muille ole sitä. Se, että lähdetään puimaan, kuinka monella on varaa siihen sun tähän meidän omaisuuteen, on jotenkin todella absurdia, koska onhan se nyt selvää, että kaikilla ei ole varaa kaikkeen. Ei mullakaan oo varaa Teslan maasturiin, mutta en mä näkisi omaksi toiminnakseni paheksua sitä jossain, koska mulla ei ole siihen varaa ja jollain on. Olen pahoillani, jos tuomitsen kommenttisi negatiivisemmaksi kuin se on tarkoitettu. Se on lyhyen kirjallisen viestinnän ongelma. Kaikki on suhteellista -tyyppiset kommentit varmasti vaikuttavat ja se tarve mulle korostaa minkä verran pienituloiselle jää käteen yms. En mä tarvii oppituntia siitä, mitä kukakin tienaa ja mihin pystyy, minä kyllä näen sen itsekin ja osaan ajatella asiaa niin. Ja kuten sanoin, mun suhtautumiseen sun kanssa keskusteluun vaikuttaa keskusteluhistoria ja sen takia varmasti suhtadun asiaan eri tavoin. Asiaan voisi vaikuttaa se, että ajoittain sanoisi jotain positiivisia asioita, niin ei jäisi niin negatiivinen fiilis.

              1. Hmm, taidat olla oikeassa tämän kirjallisen viestinnän suhteen,että väärinymmärryksiä tulee. Sama pätee siihen, että sun kommentit vaikuttaa usein myös todella ilkeiltä, vaikket niitä mitä ilmeisimmin sellaiseksi tarkoita. Ja yritin kyllä tuoda alussa positiivistakin esiin. Ei ole missään nimessä tarkoitus pitää sulle oppituntia, enkä pidä sua tyhmänä, mutta harmittavaa, jos konkreettisset esimerkit antaa sellaisen kuvan.

                1. No kyllä kai konkreettiset esimerkit antaa sellaisen kuvan, kun puhutaan kahden aikuisen tiedostavan ihmisen ajatustenvaihdosta, ei siinä tarvita samanlaisia konkreettisia selittäviä esimerkkejä kuin lapselle puhuttaessa.

  3. Olipa ihana teksti Anna — niin viisaita sanoja! Osaisivatpa kaikki nauttia siitä mitä kullakin tässä hetkessä on, eikä kurkkia toisen tontille ja katkeroitua siitä. 🙏🏼

  4. Siis! Pakko kommentoida kun mietin aina tätä 😀 Onko ylä- vai alamäet sitä kun menee huonosti? Koska ylämäkeenhän on paljon raskaampaa kulkea, alamäkeä voi vaan lasketella, mutta ylöspäin kulkeminen mielletään kuitenkin yleensä positiiviseksi. No, toivottavasti vältyt niiltä, kumpi nyt sitten onkaan se vähemmän toivottu suunta 🙂

    1. Hahah, mielenkiintoinen ajatus, en oo koskaan ajatellut itse asiassa sen kummemmin. Kyllä mä jotenkin oon aina ajatellut, että alamäet on huonoja ja ylämäet hyviä, ja kai se kuvastaakin hieman sitä tilannetta. Voit lasketella helposti johonkin, mistä on vaikeaa kavuta ylöspäin, tai sitten meet omilla vahvuuksillasi koko ajan parempaan paikkaan? En itse asiassa tiedä tarkalleen tätä teoriaa 😀

  5. Merkkilaukut on varmaan mainittu siksi, että ehkä pari sellaista myymällä saisit itsekin kasaan sen 10 000€ summan uuden yritysideasi kartoitukseen, jota nyt hait valtionapua. Kyse ei ole välttämättä kateudesta vaan siitä, että nyt keskellä kriisitilannetta monet kokevat, että apurahat pitäisi kohdentaa kriisistä ylös selviämiseen, niille jotka ovat ihan oikeasti akuutissa kriisitilanteessa.

    Moni ihminen joutuu nyt myymään omaisuuttaan pysyäkseen ylipäätään hengissä eikä sekään välttämättä riitä. Sinun ei tarvitsisi paljosta luopua, voisit nauttia edelleen hyvästä elintasostasi etkä silti tarvitsisi apurahaa yritysideasi eteenpäin viemiseen.

    En tarkoita sanojani pahalla. Toivon sinulle ja perheellesi aurinkoisia kevätpäiviä ja onnea ja menestystä kehitteillä olevalle yritysprojektillesi.

    1. Jos siis toinen yrittäjä haluaisi luoda uutta liiketoimintaa (mihin on kehotettu sitä rahoitusta hakemaan), niin käskisitkö sinä sitä yrittäjää myymään hyvän auton ja hankkimaan halvemman tilalle, että voisi kehittää sitä liiketoimintaa, jolla olisi potentiaalia työllistää ihmisiä? Epäilen vahvasti, että käskisit ketään myymään Volvon ja ostamaan Volkswagenin, jotta voisi kehittää osakeyhtiötä. Kun minä hain tätä rahoitusta, siitä ei puhuttu apurahana kriisistä selviämiseen vaan kehitysrahoituksena elinvoimaisille yrityksille, jolla luoda talodellista elvytystä pidemmälle aikavälille luoden työpaikkoja. Jos tämä olisi ollut kriisirahasto pelastamaan yrityksiä, olisin jättänyt hakematta. Mutta kun sitä hain yli kuukausi sitten, puhuttiin päättäjien tasolta aivan eri tavalla ja kriteerit olivat aivan eri. En ole hakenut apurahaa, vaan rahoitusta kehitykseen, jotta tämän tilanteen jälkeen voisin työllistää itseni lisäksi muitakin.
      En jaksa kommentoida enää tätä yritysrahoitusta yhtään tämän enempää kun sitä moni tuntuu kommentoivan edes tietämättä miten tämä BuFin rahoitus on kehittynyt viimeisen kuukauden aikana. Mutta pointtini on se, että en todellakaan usko, että muille OY-yrittäjille käskettäisiin myymään henkilökohtaista omaisuutta kuten vaikka auton, sähköpyörän tai taidemaalauksia kehityksen rahoittamiseksi, mutta laukuista jauhaa joka toinen arvostelija.

      1. BiF on juuri nimenomaan myöntänyt että ovat myöntäneet rahoitusta monille hakijoille väärin perustein. Siksipä moni fiksu onkin rahan palauttanut toiveena että se menisi jollekin sitä oikeasti tarvitsevalle yrittäjälle. Sinä ostelet “extempore lapsille jätskiä jätskiautoista” kun tuntuu kivalle mutta ihan kuin et ymmärtäisi että jotkut yrittäjät keiden yritys on tilanteen vuoksi aivan jäissä miettivät tällä hetkellä millä saisivat ostettua lapselle edes leivän ja maidon puhumattakaan jätskeistä. Ehkä Luxus-elämä sinun kohdalla tarkoittaa, että et kykene näkemään asioita niiden osalta, keillä ei mene ihan yhtä hyvin kuin sinulla?

        1. Kuten sanottua, olen sanottavani sanonut tähän rahoitusasiaan.
          Tämä BiF:n rahoitus ei valitettavasti ollut yrityksille, jotka ovat sellaisessa taloudellisessa tilanteessa, että eivät voi ostaa lapsille leipää. Se olisi hyvä ymmärtää ennen raivoamista jossain blogissa.

          1. Anna, rahoituksen kanssa on tapahtunut virhe jota nyt puidaan mediassa ja päättävissä elimissä. Raha oli tarkoitettu juurikin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa oleville, mutta tuet kohdistettiin väärin. Tämä ei missään nimessä ole sinun virheesi ja olet tukea silloisin perustein saanut aivan oikeutetusti.

            Kuitenkin kriteerit muuttuivat jo ennen kuin ehdit tukea saada niin ettei alle 6 hlö työllistävät yritykset sitä voi hakea. Ja nyt myönnetty että myöntämisperusteetkin olleet epäonnistuneet.

            Ja toistan ettei tämä ole sinun virheesi ja tietenkin hait tukea ja sinulla oli siihen oikeus. Mutta perusteena ei enää oikein käy tämä ”tuki ei ollut tarkoitettu vaikeuksissa oleville firmoille”. Sillä nimenomaan sitähän se oli.

            Toivon tietenkin, että firmasi menestyy ja muutenkin kaikkea hyvää sinulle. Osa kommentoinnista ollut törkeää, eikä tämä BF:n ja päättävien tahojen virhe ole sinun syysi. Sinuna miettisin kuitenkin vielä kerran onko tuki nyt tullut oikeaan paikkaan.

            1. Aj, mä olen ainakin lukenut, että virheratkaisuilla tarkoitetaan aika monenlaisia tapauksia, ei juuri minun keissiäni, vaikka niin moni haluaisikin oikoa mutkat suoraksi asiassa. Siellä on kaikenlaisa liikevaihdotonta pöytälaatikkoyhtiötä ollut, joten en lähtisi nyt tästä oikomaan mutkaa, että tämä minun päätös olisi virheellisesti tehty. Asiaan tehdään tarkastus, hienoa. Jos nähdään virheen tapahtuneen, niin selvä homma. Jos tosiaan alusta asti on ollut tarkoituksena tukea ainoastaan kiipelissä olevia yrityksiä, eikä kehitystoimin mahdollistaa vakavaraisten yritysten laajentumista muitakin työllistäväksi, niin se virhe on tapahtunut ihan muiden tahojen viestinnässä kuin mun toiminnassa.

              Ihan hallituksen, ministerien ja päättäjien puheissa tästä alunperin puhuessa puhuttiin talouden pitkän aikavälin elvyttämisestä, elinkelpoisen yritysten tukemisessa ja uusien mahdollisuuksien lisäämisessä sekä globaalissa kilpailukyvyssä ja jos NYT tai SEN JÄLKEEN on tarkoitus muuttunut, niin se on aivan asia erikseen.
              Ottaen huomioon, etä hain tukea yli kuukausi sitten, selvitystyö on jo aloitettu ja siinä on potentiaalia työllistää ihmisiä jo toivottavasti melko piankin ja se on uusi liiketoiminta, jossa on potentiaalia, niin kyllä, uskon, että rahoitus on tullut juuri oikeaan paikkaan senhetkisillä kriteereillä. Se, että lisärahan tullessa jakoon on tarkennettu tarkoitusta, ei tarkoita, että jokin olisi tapahtunut väärin tarkoitusperin alun alkaen ja tilanteen muuttuessa asioita on tarkistettu ja täydennetty, mutta mun mielestä nyt mennään aivan liian yksioikoisiin johtopäätöksiin siitä, että erinäiset ihmiset myöntävät virheitä tapahtuneen. Se ei suinkaan tarkoita, että koko tämä asia olisi ollut virhe.

      2. Tällaisena maailmanaikana kehottaisin ilman muuta jokaista yrittäjää, jonka yritys selviäisi kriisin yli ilman valtion tukea, olemaan hakematta valtion tukea. Jokainen yrittäjä päättäköön itse, haluaako lähteä yritystään kehittämään tällaisena poikkeusaikana ja jos haluaa, niin omakustanteisesti vaikka omaisuutta myymällä sitten. Keskellä globaalia kriisiä valtion tuet pitäisi mielestäni kuitenkin kohdentaa niille yrittäjille, joiden elinkeino ja toimeentulo on koronan seurauksena kääntynyt pakkasen puolelle.

        Minä en ole käskenyt ketään myymään omaisuuttaan. Olen vain todennut, että sekin on mahdollista mikäli katsoo yrityksen kehittämisen nyt olevan tärkeää. Tunnen itse läheisesti kampaamoyrittäjän, joka on joutunut myymään omaisuuttaan saamansa valtion rahallisen tuen lisäksi, jotta saa perheensä pidettyä leivässä ja yrityksensä kasassa odottamassa pandemian hellittämistä. Hän ei kuitenkaan voi yritystoimintaansa harjoittaa etänä. En usko että hän olisi millään tavalla ainoa laatuaan näissä poikkeusoloissa.

        En ole siis yleisesti yritystukia vastaan, nyt vain on mielestäni täysin väärä ajankohta vastaanottaa niitä, jollei se ole oikeasti välttämätöntä.

        1. Mä taas nään tän pitkällisempänä asiana. Musta on tärkeää tukea yrityksiä kriisissä ja tässä hetkessä. Mutta talous ei nouse tästä heti uomiinsa kun ihmiset palaa töihin. Epävarmuuksia, lomautusten aiheuttamia menetyksiä ja sitä, ettei rahaa ole laittaa käyttöön. Mitä jos tässä hetkessä pystyy kehittämään palvelun, joka auttaa sitä kampaajayrittäjää sen hetken jälkeen kun hän palaa taas töihin? Nyt ei valtio pysty pelastamaan jokaista yritystä ja osa tosiaa tulee kaatumaan. Mutta mitä jos tulee uusia liiketoimintoja, joilla esimerkiksi nämä kärsineet yrittäjät pystyvät vähentämään reippaasti markkinointikulujaan toiminnan taas käynnistäessä ja saada uusia asiakkaita? Mitä jos tulee palveluja, joilla nämä yrittäjät pääsevät nopeammin nousuun ja nämä uudet liikemallit myös luo uusia työpaikkoja? Asioita ei pidä katsoa vain just nyt tässä hetkessä vaan myös siltä näkökulmalta, että taloudellinen nousu tämän jälkeen tulee ja siihen pitää päästä hyvin mukaan. Ja esimerkiksi mun yhden naisen yrityksessä, jossa on omalla tavallaan tehnyt tuhoa korona, en pysty lähtemään sijoittamaan tätä koko selvitys- ja kehitysprojektia yrityksen omista rahoista.

          Mutta voidaan ehdottomasti olla eri mieltä asiasta ja sekin kuuluu elämään 🙂

  6. Laukut taitavat olla sinun (oletan), eikä yrityksen, joten miksi sekoittaa nyt niitä keskenään. Mutta enivei… Erittäin hämäävää kirjoittaa ihmisten kateudesta, kun kyse ei ole siitä, mistä suurin osa ihmisistä puhuvat. Osa puhuu laukuista, eikä ymmärrä – jätetään ne sikseen. Sinuna vastaisin oleelliseen kysymykseen, että pärjäisikö yrityksesi ilman tätä nimenomaista tukea? Se, että näit yrityksesi tilaisuuden hakea tätä tukea, niin näyttää taas huonolta, kun ehtojakin on kiristetty jälkeenpäin. Mielestäni voisit ainakin myöntää, että ajoituksesi, mielestäsi tarpeelliselle, tuelle oli nyt huono.

    1. Niin, en itsekään ymmärrä, sillä OY:n varallisuus ja omani ovat irrallisia. Minä en ole kirjoittanut ihmisten kateudesta.

      Yritykseni pärjäisi ilman tätä nimenomaista tukea. Mutta tässä tilanteessa yritykselläni ei olisi mahdollisuutta kasvaa ja kehittyä niin, että siihen tulisi liiketoimintaa, joka voisi työllistää myös muita. Ja puhun suorasta työllistämisestä, en välillisestä. Se, että ehtoja on kiristetty eteenpäin, ei ole asia, jota olisin voinut ennustaa hakiessani tätä rahoitusta yli kuukausi sitten. Kun rahoitusta hain yli kuukausi sitten, puhuttiin päättäjien tasolta aivan eri tavalla ja kriteerit olivat aivan eri. Minun hakiessa oli puhe talouden pitkän aikavälin elvyttämisestä luoden uusia liiketoimintoja jo elinkelpoisiin vakvaraisiin yrityksiin, jotta saataisiin luotua työpaikkoja ihmisille.
      En jaksa kommentoida enää tätä yritysrahoitusta yhtään tämän enempää kun sitä moni tuntuu kommentoivan edes tietämättä miten tämä BuFin rahoitus on kehittynyt viimeisen kuukauden aikana. Pärjäämättä jääminen ei myöskään ollut kriteeri rahoituksen saamiselle, vaan päinvastoin.

  7. Tosi hyvä postaus. Ja hyvä, että jaksat pysyä asiallisena,napakkana ja seisot sanojesi ja tekojesi takana, vaikka tulee ärsyttäviä ja ilkeitä kommentteja.
    Ihanaa kevättä koko perheelle!

  8. Uskon, että nämä kommentit ylipäätänsä tulee kateudesta. Se, että jollakulla on varaa maksaa tuhansia euroja laukuista tai vastaavasta “turhuudesta”, on toisille jostain syystä kovin iso pala.
    Ylipäätänsäkin välillä tuntuu, että ei saisi menestyä yrittäjänä tai työntekijänä ja tienata keskivertoa huomattavasti paremmin. Ihan kuin se olisi pienempituloisemmilta jotenkin pois. Kuitenkin isommista tuloista maksetaan isommat verot, josta hyöytyy koko kansa. Jokaisesta ostosta maksetaan veroa, josta hyyötyy kaikki.

    Eiköhän meistä jokainen joskus kadehdi jotain mitä toisella on, tämä on aika luonnollista. Se, että onko se pahantahtoista, on sitten toinen asia. Itse viimeksi kadehdin, kun ystäväni sai Chanelin mieheltään lahjaksi. “Oih, saisinpa minäkin/raaskisimpa minäkin”. Kuitenkin, olen vallan tyytyväinen muutamiin omistamiini (Chanelia halvempiin) merkkilaukkuihin ja laitan rahani tällä hetkellä muuhun. Olemme keskivertoa paremmin toimeentulevia nykyään ja on mahdollisuus valita, mihin rahaa käyttää. Siltikin moisen tunteen tilanne herätti. Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta valita rahankäytön kohteita, joten voin ymmärtää, että silloin toisen rahankäyttö voi tuntua itsestä kurjemmalta.
    Muistan myös teini-iän tunteet, kun muilla oli hienompia ja parempia vaatteita ja tavaroita, kuin itsellä. Sama tunne varmasti jatkuu aikuisiällä, jos ei tulotaso ja sen kautta tuomat mahdollisuudet kasva siitä, mitä se on ollut aiemmin.

    Selkeästi netissä joidenkin mielestä saa haukkua ja sanoa, mitä sylki suuhun tuo. Ihan sama mitä tekisit. Olisi kiva, että netissä kaikki kommentointi olisi oikealla nimellä ja ksavoilla – varmaan aika paljon vähemmän saisit ikävää kommentointia.

    Nauti laukuistasi, jokaisen niistä olet ansainnut! 🙂

  9. Jäin miettimään, että mistä johtuu että sinä saat aina eniten kuraa julkisuudessa kaikista Suomen bloggaajista. On olemassa sinua menestyneempiä suomalaisia bloggaajia, joidan seuraaja- ja lukijamäärät ovat suurempia ja he ovat erittäin näkyville somessa. Ehkä heidän asenteessaan on jotain erilaista kuin sinun asenteessa?

    1. Jos näytät mulle yhdenkin toisen bloggaajan, joka näissä lukija/seuraajamäärissä tarttuu pelotta erittäin epäsuosittuihin mielipiteisiin eikä mukaile suosittua linjaa ja uskaltaa myös seistä tekemistensä takana alistumatta siihen kiusausvyöryyn, joka näistä mielipiteistä tulee, niin sitten voidaan pohtia asiaa. On turha verrata omenaa parsakaaliin, vaikka ne molemmat hevi-osastolta löytyy. En nimittäin äkkiseltään keksi kuinka moni bloggaaja lisäkseni on puhunut niin monesta tulenarasta aiheesta suoraan. Mun asenne on myös se, että mä en ala höpöttelee pehmeitä, kiittelemään ja olemaan parempi ihminen, jos joku käyttäytyy hyökkäävästi. Asiattomaan vastaan samalla tapaa takaisin, suoran hyökkäävään myös. En ole uskovainen, en käännä toista poskea, koska mulla ois posket loppunu jo 2008.

      1. Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta ehkä hieman vähemmän tunnepitoinen lähestymistapa saamaasi kritiikkiä kohtaan voisi auttaa? Tuntuu, että nyt enemmän lisäät vettä myllyyn, kuin yrittäisit rauhoittaa tilannetta. Ymmärrän, että asiaton kritiikki satuttaa ja se on toki väärin, mutta suhtaudut usein kovin hyökkäävästi saamaasi kritiikkiin ja monesti suhtautumisesi vain lietsoo lisää negatiivista kommentointia. Tällainen kuva minulle on jäänyt.

        Mainitakseni Hannan ja Metin, jotka hoitivat erittäin rauhallisesti ja asiallisesti saamansa kritiikin heidän yhteen podcastiin liittyen. Tai miten Alexa kommentoi tällä viikolla saamaansa kritiikkiä ja vielä päätti palauttaa saamansa tuet. Ja jos jonkun esimerkin, joka kirjoittaa vaikeista ja tunteitakin herättävissä asioista, niin pupulandian Jenni. En muista hänen joutuneen vastaavaan pyöritykseen.

        Tarkoitukseni ei ollut vertailla sinua muihin, mutta kun pyysit esimerkkiä, niin nuo tulivat mieleeni. Jokainen toki on erilainen, mutta yhdistäviäkin asioita löytyy. Itse koen, että ihmisenä yritän kehittyä ja yritän olla toistamatta samoja virheitä uudestaan ja uudestaan. Siksi jäin vaan tänään miettimään, että voisitko tehdä jotain, vaikka ihan pientäkin asiaa toisin, jotta jatkossa välttyisit noin suurelta pyöritykseltä?

        Toivon sinulle kaikkea hyvää tämän kohun keskelle ja aurinkoista viikonloppua!

        1. Ymmärrän sun pointin, mutta se ei oo mulle ominainen tapa tehdä asioita. Sellainen rauhallinen ja loppuun pohtiva, joka pilkun viilaava lähestymistapa on niin ristiriidassa oman persoonani kanssa, että jos lähtisin tekemään asioita niin, niin olisin itselleni epäaito ja mulle se omana itsenäni pysyminen on kaikki kaikessa.

          En ota kantaa kollegojen kirjoituksiin tai käsittelyihin, sillä en tunne osaa heistä tarpeeksi, en ole tarpeeksi perillä heidän tuotannosta ja sisällöstä ja en osaa sanoa mitä mielipiteitä he ovat kertoneet julkisuuteen ja kuinka todellisia ne ovat olleet ja millaisia tunteita on ollut kulissien takana. Musta on kummallista vertailla tässä erilaisia sisällöntuottajia, sillä toiset näyttävät itsestään enemmän tai vähemmän kuin toiset ja ihmiset toimii ylipäätään elämässä eri tavoin ja haluan itse nähdä, että jokaiselle ihmiselle on täällä silti sija toimia itselleen sopivalla tavalla. Mitä nyt juuri näiden nimenomaisten kollegojen sisältöjä tunnen, niin en kyllä muista, että olisivat kovin paljoa käsitelleet asioita niin, että olisivat edustaneet jotakin epäsuosittua mielipidettä.

          Omalta osaltani pyrin jatkuvasti itsekin kehittymään. En kuitenkaan koe, että tietyissä asioissa on kehittymisen paikka. Esimerkiksi tällaisessa myllyssä mä voimaannun siitä vapaudesta, että saan vastata kuten tuntuu itsestäni hyvälle. Kukaan ei voi sitä estää. Ja se on minulle sellainen tapa, jolla voin käsitellä tämän asian. Jos alkaisin myötäilemään ja hyväksymään ja antamaan ihmisten tehdä mitä lystää vaan hymistellen takaisin, mä kokisin voimattomuutta, vaikka muille se ehkä toisi voimaantumista. Joten pitäydyn näissä tunne-elämän työkaluissa, jotka tuntuvat itselläni toimivan 🙂

          Ja mitä tulee sitten yleisesti ottaen omaan kehittymiseen, niin toivon esimerkiksi, että uudet tuulet mun yrityksen toiminnassa ja uudet projektit sekä tämä uusi liiketoimintamalli vie mua hieman kauemmaksi tästä nykyisestä yrityksen toiminnasta ja tuo elämään positiivisia asioita ja erilaista, vähemmän minuun itseeni keskittyvää, toimimista.

          Kiitos kommentistasi ja mukavaa kesää myös sinulle! 🙂

  10. Moi!
    Uskon, että termiä luxus- (jotain) käytetään keltaisessa lehdistössä klikkausten takia ja provosoimaan lukijoita. Luksus sanana on jo lähes kirosana suomalaisille. Tälläisen otsikon nähdessään suurella osaa suomalaisista nousee jo karvat pystyyn ja on iha sama heille mitä itse uutinen pitää sisällään.. Näin minä sen ajattelisin. Ja ihan sama mulla, luxuselämästä tulee mieleen jotain iha muuta kuin merkkilaukut yms. Kuten sanoit, jotain tavoittelematonta tms. Toisaalta omassa elämässä voin käyttää “arjen luksusta”-termiä esim kampaajakäynnistä. 😀 tälläisiä aatoksia täältä:)

    1. Tämäpä. Taannoin kirjoitettu juttu Iltasanomissakin olisi ollut juttuna ihan täysin fine, mutta otsikkoon piti tunkea “Luksusbloggaaja”, joka asenneellisti koko jutun heti. Ja jengin mediakriittisyys on tasoa nolla.

      Ja samoin teen itekin, just eilen istuin auringossa vauva sylissä kokis kädessä ja pohdin, että ahhhh mitä luksusta 🙂 Että sikäli ton sanan käyttö on itelläki varsin liberaalia usein.

  11. Varmaan jos tekisit jotain autokokoelmapostauksia täällä tai toisit esille jatkuvasti teidän Teslaa niin jengi tarttuiskin siihen. Chanel on myös helppo nostaa siitä, että koska sun henk koht varat on ainakin osittain lähtöisin sun firmasta, niin olisit voinut nostaa yhden chanelin verran vähemmän palkkaa ja tsadaa sulla olis ollut rahaa tehä omat selvitykses.

    1. Ei meillä oo autokokoelmaa tai Teslaa, niin paha tehdä. Mutta on toi meidän auto silti “turhan kallis” ja asian ajaisi paljon halvempikin. Ihan yhtä lailla ne varat siihen autoon on osittain mun firmasta, eikä kukaan huuda sen perään, että se auto pitäisi myydä tai ois pitänyt nostaa vähemmän palkkaa ja ostaaa eri auto. Eli miksi ne Chanelit?

      Mä nostan itselleni palkkaa sen verran, minkä koen sopivaksi. Itse asiassa koko selvitysprojektin arvioitu hinta on lähemmäs 20 000, joten tsadaaa, yks Chanel vähemmän ei ois silti johtanut juurikaan eroon tässä tilanteessa. Lisäksi sun oletus siitä, että olen nostanut palkkaa Chanelein on nimenomaan sitä, oletus. Sä et voi tietää mahdollisista lahjoista, perinnöistä ja muista, eli teet oletuksen ja sen perusteella omat tuomiosi. Se on musta kummallista. Lisäksi, käskisitkö toista yrittäjää myymään kesämökkinsä, jotta hän voisi kehittää yritystä niin, että olisi mahdollisuuksia palkata muita ihmisiä työntekijöiksi? Epäilenpä vahvasti.

      1. Läppä kuinka oot aina niiiin keskitulonen, kun pitää olla, mutta sitten kuitenkin ”yhtään brassailematta” selität teidän auton kalliudesta.

        Hmm, nythän sä itse teet oletuksia vahvasti ja se on musta kummallista (huomaatko ees ite, miten puhut koko aika ristiin?) itseasiassa mun mielestä, jos ihminen nostelee yrityksestään vaikka osinkoja ja niillä ostaa mökin, niin ehdottomasti pitäs olla nostamatta ne osingot/myydä mökkinsä jos haluaa kehittää liiketoimintaansa ja saada isompia voittoja. Ja sun käyttämä verbi on vähän hakoteillä. Enhän mä ole ketään käskenyt, enkä voi. Oon puhunut mun mielipiteestä.

        Mua vaan naurattaa tää sun asenne. Kampin kauppakeskuksen hissinkäyttäjät on velvollisia kertomaan sairashistoriansa sulle, jotta saa käyttää hissejä. Tukien (jopa opintotuen) nostajat on saatanasta. Mutta heti kun sä nostat tukia ni se onkin ok tai jos joku kysyy mitä sun firma tekee niin sun ei tarvi vastaa. Ei sun tarviikaan, mut ei myöskään kampin hissien käyttäjät ole velvollisia kertomaan sulle miksi niitä käyttävät. Ja mä olen tuskastellut ihan samalla tavalla vaunujen kanssa siellä, et tiedän kyllä mistä puhut, mutta ei kukaan silti ole mulle velvollinen kertomaan miksi niitä hissejä käyttää😊 ihanaa kesää!

        1. Tää jääkööt sun viimeiseksi kommentiksi, kun et pysty keskustelemaan vääristelemättä ja raivoamatta.
          Ensinnäkin, mä en nostele osinkoja, joilla ostan laukkuja. Jos sun mielestä on OK vaatia ihmistä, joka rahoittaa elämäänsä palkallaan, palauttamaan tai myymään omaisuutta kehittääkseen liiketoimintaansa sellaiseksi, että siihen voi työllistää muitakin, niin sitten tämänhän pitäisi myös päteä niin, että jos jäät työttömäksi, niin sun pitää ensin myydä kaikki muu paitsi välttämätön ja sitten vasta voisit hakea ansiosidonnaista. Kyllä toi sun muotoilu “ehdottomasti pitäis” kuulostaa hyvinkin käskevältä, mutta en lähde väittelemään semantiikasta.

          Kampin kauppakeskuksen hissinkäyttäjät eivät ole velvollisia kertomaan yhtään mitään. Jos he eivät halua joutua ihmettelyn kohteeksi siitä, miksi he käyttävät tietylle ihmisryhmälle varattua hissiä näyttäessään ihan liikuntakykyiseltä käyttämään liukuportaita, voi asian kuitata ihan vaikka sanomalla “tiedän, että hissi on tarkoitettu ensisijaisesti lastenvaunujen kanssa liikkuville, mutta minulla on tarve käyttää hissiä enkä voi kävellä seuraaville asti”. Se kertoo siitä, että tiedostaa asian, mutta ymmärtää toimivansa niin, mikä näyttää ulospäin vaan tietämättömältä tai törkeältä. En ole ikinä sanonut missään yhteydessä, että tukien nostajat, varsinkaan opintotuen, on saatanasta. Mun ei todellakaan tarvitse avata mun oy:n toimintaa lynkkaavassa nettikeskustelussa, jossa on päällä mahtava asenne, jolla yritetään sabotoida kaikki mahdollinen. Se ei todellakaan ole millään lailla minun velvollisuuteni. Mä en ole koskaan vaatinut ketään kertomaan yhtään mitään, mutta sitten ei tarvitse pahastua, jos muut olettavat, että sille hissinkäytölle ei ole mitään järkevää syytä.

          On täysin kummallista (ja sun asennemaailmasta kertovaa) vetää johonkin yritysrahoitus-asiaan Kamppien hissinkäyttö tai mun laukut. Se kertoo nimenomaan siitä asenteellisesta suhtautumisesta asiaan. Sen sijaan, että odottaisit ja näkisit, mihin tämä rahoitus on haettu, tuomitset sen jo nyt ja vedät keskusteluun kaiken mahdollisen “tuomittavan” minussa, minkä keksit. Sen takia on parempi, että minä lähden nauttimaan tuosta elämäsä, joka on ihanaa, ja mihin sinäkin siis kehoitat ja sinä teet samoin ja emme jatka asiasta keskustelua 🙂

  12. Muakin huvittaa niiden laukkujen esiin nostaminen joka tilanteessa! Toi autoesimerkki on hyvä, harvemmin autot kenenkään mieltä painaa niin kuin kalliimmat laukut. 😊 Itsehän oon sitä mieltä, et laukkuun on niin paljon kivempi laittaa ylimääräiset rahat. Meillä ajetaan ikälopulla autolla, mut kaapista löytyy useita ihania laukkuja mm. Diorilta, koska ne on enemmän “hintansa väärti”. Saan niistä iloa päivittäin. Kaikkeen ei voi kuitenkaan sijoittaa tai rahat ei riittäis. 😊 Veikkaan, et tää ihmetyttää ihmisiä, vaik ei sitä ole kukaan tullut sanomaan. Jotenkin on hyväksyttävämpää ostaa arvokkaat autot, talot ja telkkarit, mutta 2000e laukkuun on älytön ajatus, vaikka sehän on ihan pikkuraha esim asunnon oston rinnalla.

    Joku nosti esiin lastenvaunut. Täytyy myöntää, et meille hankittiin Cybexin matkarattaat, ku niin ihastuin teidän Priameihin. 😂😂

    Ihanaa kevättä sinne pellon reunalle!

    1. Kiitoksia! <3 Ja tämäpä juuri, on paljon hyväksyttävämpää käyttää rahat seinätaiteeseen, mökkiin, autoon tai osakkeisiin, kuin vaikkapa merkkilaukkuihin. Kummallinen logiikka.

  13. Mä en ole koskaan haaveillut kalliista laukuista tai vaikkapa kelloista. Välillä olen ollut niinkin hyvätuloinen, että näihin olisi ollut varaa. Mutta pystyn kuitenkin ymmärtämään sen, että joillekin nämä ovat niitä must juttuja, eikä se liity mun elämään mitenkään. Mulle must juttu on esim se, että minulla on oltava kissa… Rakastan kissoja ja oikeastaan kaikkia eläimiä. Jos minulla olisi mahdollisuus, perustaisin jonkun ison kissahoitolan tulevaisuudessa 🙂

    Asiasta toiseen. Sä olet nyt viime aikoina joutunut aikamoisen ryöpytyksen kohteeksi ja olet kovasti joutunut puolustelemaan täällä itseäsi. Nyt puolustelet jo sitä, miksi keräilet laukkuja. Tuo pikkulapsiaika kaikessa ihanuudessaan on kuitenkin rankkaa aikaa ja se vie niin äidiltä kuin isältä voimia. Ja nyt on vielä päällä tämä korona-aika, joka tuo epävarmuutta varmasti jokaisen elämään. Voin kuvitella, että sulla on nyt paljon paineita tms? Kaikesta päätellen osaat rentoutua perheen kesken ja nautit hetkistä. Silti mun on pakko kysyä, miten voit oikeasti tämän kaiken keskellä? Onhan ihmiset sun lähellä muistaneet pitää SUN jaksamisesta huolta? Mukavaa kevättä ja haleja sinne!!

    1. Kiitos kysymyksestä, olipas se ihana! 🙂 <3 Arvostan hurjasti, tuntuu että aika harva ihan läheisistäkään on tätä tajunnut edes kysyä. Kiitos, oikeasti. Kihosi kyyneleet silmiin, että joku täysin tuntematon kysyy tätä ihan vilpittömästi näin.

      Mulle kuuluu kiitos hyvää. En tiedä katsoitko mun liven, mutta siellä hieman käsittelin tätä asiaa. En tiedä tarkalleen olenko tikittävä aikapommi, jossa räjähtää joku päivä joku patoutunut määrä pahaa oloa, johon en ole kosketuksissa vai olenko vaan sellainen ihminen, joka osaa oikeasti sheikata harteiltaan asiat pois. Kaiken tän ryöpytyksen keskellä mä oikeasti istuin todella onnellisena eilen vauva sylissä ja pohdin miten ihanaa elämä on. Mun mies on ihana, tukeva ja rakastava puoliso, joka venyy ihan mahdottoman hienosti meidän arjessa. Mun lapset on.. ei sille oo ees sanaa. Perhe on aina ollut mulle iso voimavara, niin se oma perhe johon synnyin kuin myös nyt tämä, jonka rakensin. Mun on ihan hirveän vaikeaa pitää kiinni mistään pahasta, kun aamu alkaa sillä, että taapero singahtaa syliin halimaan. Oikeesti, tänään se juoksi mun makkarin ovelta ja tykinkuulana syöksyi syliin halimaan. Ei olisi voinut paljon paremmin päivä alkaa.

      Mulla on tapana laittaa asioita sellaisiin tärkeyslokeroihin mielessäni. Tuntemattomien ihmisten mielipiteet ja paha olo, jota minuun puretaan, saa mielessäni hyvin pienen paikan, vaikka sitä olisi ajoittain paljon ja todella törkeää. Mutta ne pienet hetket saattavat saada suhteettomankin ison paikan sieltä. Se kahvikuppi, jonka mies tuonut käteen heti aamusta, aamulla hymyilevänä herännyt vauva tai viereisestä huoneesta kuuluva lapsen nauru.

      Koronaan liittyen mulla on ihan hyvä mieli. Vähän ahdistaa tilanteen pitkittyminen, mutta ollaan löydetty oma tapa toimia tässä tilanteessa ja se tuntuu olevan koko perheelle ihan hyvä ratkaisu. Tähän rahoitusjupakkaan liittyen mieli on myös aika selkeä. Oon saanut ihan mielettömän paljon tukea ja tsemppiä ja nämä pienet askeleet, mitä olen ottanut, ovat näyttäneet positiivisilta. Jollakin tapaa koen myös tietynlaista kontrollintunnetta asiassa, sillä pystyn itse päättämään mitä projektille teen. Saan motivaatiota siitä, että minuun ei uskota, sillä se vie paineita pois. Olen jo nyt epäonnistunut epäilijöiden silmissä, joten saan tehdä asiaa melko paineettomasti. Ja onneksi tämä 12 vuotta on koulinut aika hyvin siihen, missä filtteri menee. Jos moni mun pitkäaikaisista positiivisista seuraajista ykskaks nyt reagoisi asiaan asiallisen negatiivisesti, vaikuttaisi se paljon enemmän kuin näiden tiettyjen läyhääjien palaute. Mun elämässä eri ihmisillä ja eri ihmisryhmillä on erilainen painoarvo siihen, miten reagoin reaktioihin. Eilen sain parilta ystävältä (jotka ovat töissä rahoitukseen ja yrittäjyyteen liittyvissä töissä) hyyyyvin lyhyttä viestiä, joka oli positiivinen. Sen painoarvo oli huomattavasti kovempi kuin vaikka sadan nettiläyhääjän jutut.

      Kuten sanoin, en osaa tarkkaan itsekään sanoa, osaanko mä käsitellä tällaiset asiat jotenkin poikkeuksellisen hyvin vai olenko tosi huono käsittelemään niitä, mutta se tuntuu toimivan mulle. On osattava nähdä metsä puilta ja ihana elämä joltain pieniltä vastoinkäymisiltä. Siihen aina pyrin 🙂

      Tätä kirjoittaessa Dante koputti ikkunaan pihalta ja vilkutti hymyillen. Kyllä tää mun elämä on isosti plussalla. Koetteleva ajanjakso varmasti kaikille, myös mulle ja vie henkisiä resursseja tavallista enemmän, mutta onneksi niitä akkuja oli ladattuna ennen tämän kaiken alkamista 🙂

      Kiitos siis tästä kysymyksestä, se oli mulle hurjan tärkeä! <3

  14. Minusta jokainen menestynyt (rahallisesti) ihminen saa rahoillaan tehdä mitä lystää. Ostakoon vaikka kultaista vessapaperia jos siltä tuntuu näin asia kärjistäen. Kuitenkin, jos tällainen henkilö haluaa välttää muiden ihmisten kateudesta tai muusta syystä johtuvan vihan ryöppyämisen omaan niskaan kannattaa miettiä tuoko julki miten aktiivisesti sitä, että käyttää kullattua vessapaperia normaalin sijasta ja pitää sitä täysin normaalina asiana. Koska varmasti tietää itsekin, että asia ei ole ole normaali ja jokapäiväistä tavallista elämää suurimman osan mielestä. Jos kuitenkin päättää asiasta tehdä julkisen vaikkapa blogissaan , kannattaa sitten vaan näiden kateellisten ym ihmisten kommenttien antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos sen sijaan, että jatkuvasti höyryää asiasta kaikissa mahdollisissa medioissa.

    Ja juu, olen itsekin hyvin toimeentuleva ja omistan kalliita asioita. Jos ja kun nämä asiat tulevat ilmi sellaiselle ihmiselle, joka niistä on kateellinen ja mielensä niistä pahoittaa en kuitenkaan hiero asiaa ns. heidän naamaansa vaan olen kommentoimatta koko juttua. Näin itse pääsen helpoimmalla ja suosittelen sinulle samaa, ellet tosiaan halua, että tätä keskustelua käydään täällä vähän väliä. Mitään keskustelua ei ole jos et itse kommentoi. Tai, ehkä jossain palstoilla juu muttei ne siellä kauaa jaksa läyhätä kun eivät saa sinua provosoitua “puolustamaan” itseäsi.

    1. Mä en tule ikinä ymmärtämään lähtökohtaa elämiseen, jossa mennään muiden ihmisten tapojen ehdoilla ja ajatellen sitä, mitä muut minusta nyt ajattelevat. Se, että sinä näet jonkun höyryämisenä, ei tarkoita, että se höyryttäisi mua lainkaan. Yleensä vastaukseni, kiukkuisen kuuloisetkin sellaiset, ovat yleensä lakonisen tylsistyneitä, enimmilläänkin vaan silmiä pyörittelevän turhautuneita ja sellaisia, joissa mua oikeasti säälittää jonkun tyhmyys tai naurattaa jonkun naiivius.

      Mitä tulee keskustelun lopettamiseen, niin en näe sille tarvetta. En minä kirjoittanut tätäkään postausta lopettaakseni luksuslaukuista puhumista tai edes tuodakseni ilmi sen, että näin tekevät ovat mun mielestä vaan hieman yksinkertaisia ihmisiä. Minä kirjoitin tämän havaintona maailmanmenosta, ja se, jatkuuko se vai ei, ei vaikuta sinänsä mun elämääni lainkaan.

  15. “Ymmärrän sun pointin, mutta se ei oo mulle ominainen tapa tehdä asioita. Sellainen rauhallinen ja loppuun pohtiva, joka pilkun viilaava lähestymistapa on niin ristiriidassa oman persoonani kanssa, että jos lähtisin tekemään asioita niin, niin olisin itselleni epäaito ja mulle se omana itsenäni pysyminen on kaikki kaikessa.” Mitä sä lopunviimein voitat tolla, kun alennut samalle tasolle tai vielä alemmas? Muuta kuin sen että porukka nauraa ympäri nettiä sulle. Tuollainen raivoajan rooli antaa aihetta ihmisten tulla vielä lisää häiritsemään. Aina voi laskea kymmeneen, sulkea koneen ja lähteä vaikka ulkoilmaan. Niinkuin moni muukin tekee, menee vaan päivä pilalle jos jää vääntämään kilpaa kommenttiosiassa vaikka olisi kuinka tempperamenttinen persoona. Aika äkkiä ihmisten mieleen jämähtää tämän keissin jälkeen toinenlainen kuva susta.

    1. Se, että alennun, on vain sun mielipide asiassa. Se, miten sä tulkitset asian. Mulle alentumista olis ottaa paska vastaan vastaamatta mitään. Ihmiset on erilaisia ja sinäkin voisit vaikka hyväksyä sen, että ihmiset on erilaisia ja se on ihan OK. Mä oon laskenut ajoittain sataan ja sen sadan jälkeen kommentti on ollut vielä tulisempi. Jos joku kuvittelee mun vastausten olevan harkitsemattomia reagointeja, niin se on sitten sitä omaa tulkintaa 🙂

      Opetelkaa nyt ihan totta kollektiviisesti kirjoittamaan temperamenttinen oikein, niin ei hierrä silmää niin pahasti tuo. Mulla ei mee päivä yhtään enempää pilalle jostain typerästä kommentista kuin siitä, että edelleen jengi kirjoittaa temperamenttisen kahdella p-kirjaimella. Jos sun päivä menee pilalle mun kommenttiboksia lukemalla, niin älä lue. Mun päivä ei mee, joten mikäs tässä 🙂

  16. “Jos antaisin riehujien riehua, mulle tulisi lyöty ja ahdistettu olo. Nyt pystyn voimaantumaan näistä hetkistä, sillä minulla on aina oikeus puolustautua. Ja se on meidän maailmassamme vapautta, jota kukaan ei voi minulta viedä”

    Toivottavasti tää pätee ainoastaan meihin kommentin antajiin. Aika pelottavaa jos sä kotonaski heität raivoajan roolin riitatilanteissa haluat päästä niskan päälle väkisin. Tempperamenttiset on yleensä aika liekeissä ku suuttuvat.

    1. TemPPeramenttisista en tiedä. Sun ei tarvii myöskään toivoa mitään mun kotielämään tai miettiä, onko se pelottavaa vai ei. Se kun ei sulle kuulu lainkaan 🙂

  17. Mielenkiintoista, sanoisin. Näissä keskusteluissa käy ilmi ns. kulttuurierot, mitä me suomalaiset edustamme ja mitä esim. muuta perimää omaavat ihmiset edustavat. Kateus ja vaatimattomuus ovat erittäin suomalainen luonteenpiirre. Oikeastaan mitä varakkaampi on, sen köyhemmältä näyttää ulospäin.
    Faktaa löytyy rahamaailmasta. Tietysti sillä että elättää itsensä tai perheensä tonnilla kuukaudessa tai että ei tarvitse miettiä pätkääkään rahaa on merkitystä. Olen onneksi elänyt molemmat vaiheet, joten osaan arvostaa nyt saavutettua tilaani ja olemaan arvostelematta kumpaakaan.

    1. Niin, voi toki olla, että koska en ole umpisuomalainen, en siksi näe tiettyjä asioita samalla tavalla kuin moni suomalainen. En toisaalta myöskään ymmärrä, miksi se olisi ainoa oikea tapa 🙂

  18. Oikaiskaa, jos olen väärässä. Tarkoitus ei ole kadehtia tai muuta. Vaan se tuki mitä Anna sai on lainaa. Pitäisi ainakin olla. Tässä vaan ei mennyt senttiäkään alkuperäistä yrityksen rahaa kehittämiseen. (monia närkästyttää se, että itse joutuis kaiken maksamaan, jotta yritys pysyis edes pystyssä) Kun voittoa syntyy -> tulee myös maksettua laina pois ehkä korkoineen, mutta saa vielä ilmaista “palkankorotusta” kaupan päälle.

    1. En täysin ymmärrä nyt logiikkaa kysymyksessä, mutta jotta rahoituksen saa, piti sitoutua käyttämään yrityksen omaa rahaa vähintään 20%, eli vähintään 2500€. Jos siis käytän selvitystyöhön vain 10t, joudun palauttamaan 2,5t. Todellisuudessa siihen menee todennäköisesti enemmän kuin 12,5t.

      1. Aa, kysyin poikaystävältä niin tosiaan olin puoliksi oikeassa. BuFi tukee nimenomaan ettei pidemmän päälle mene mikään konkkaan ja yrityksien tavoitteena on monen tuhannen tulot tukirahoilla tämän korona-aikana. Eikä näitä rahoja mene kenenkään taskuun eikä palkankorotukseen. Pahoittelen avautumistani. Hyvää kesän alkua❣️

  19. Johtuisikohan Chanelien mukaan veto siitä että sinä itse jatkuvasti tietyllä tavoin korostat (ehkä joidenkin mielestä ärsytät) Chaneleilla ihmisiä? aina jos on laukuista kyse kuvaat ekana Chanelit, Chanelit ovat jatkuvasti näkyvässä roolissa blogissasi ja korostetusti aina. Lisäksi jotkut lukijat ovat saattaneet lopettaa lukemisen jo aiemmin ja ajattelevat sinua chanel-tyyppinä. Hyvä että sinulla on muitakin mielenkiinnonkohteita, mutta jos joku satunnainen lukija katsoo blogiasi vaikka viiden sekunnin ajan näkee vain laukun. Lukijoissa voi toisinaan olla paljon niitäkin jotka pikaisesti selaavat vain kuvat läpi lukematta juttuja ajatuksen kanssa.

  20. Olen lyhyen elämäni aikana oppinut sen, että naisille pitää puhua asioita joita naiset haluavat kuulla…

    Omasta, miehen näkökulmasta, laukut ovat vain laukkuja. Ne ovat samalla tavalla statussymboleja kuin kellot, tai ihan mikä tahansa tuote, jolle on laitettu iso hintalappu. Tuote johon kaikilla ei ole varaa, eikä tarvitsekaan olla.

    En kuulu blogisi kohderyhmään, sillä en tarvitse yleensä niitä tuotteita joiden avulla rahoitat yhtiösi toimintaa. Luen erilaisia blogeja ihan vain mielenkiinnosta; missä maailma makaa.

    Iso osa blogeista on ulkokultaisia, minkä blogien kirjoittajatkin osittain myöntävät. Ei ole harhaa, jos lukijat saavat virheellisen kuvan blogien kirjoittajista, sisällöntuottajista. On olemassa sanonta;”Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt”. Tämä pätee isoon osaan ns. somevaikuttajista hyvin, luulisin.

    Mielestäni tässä on ongelmallista, siis mielestäni, että sisällön tuottajat käyttävät sisällössään omaa henkilökohtaista omaisuuttaan, tai tuotteita jotka muuttuvat omaksi henkilökohtaiseksi omaisuudeksi, kun yritys on niitä hyväksikäyttänyt voiton tavoittelussa (osakeyhtiön ainoa tehtävä on lain mukaan tuottaa voittoa omistajalle/omistajille). Lukijan on vaikea hahmottaa; mikä on yrityksen ja mikä henkilökohtaista omaisuutta. Yleensä kun osakeyhtiössä näitä ei voi keskenään sekoittaa.

    Siksi monien, myös minun, on vaikea hahmottaa sisällöntuottajien yksityisyyden ja yrittäjyyden rajoja. On vaikea tietää, milloin sisällöntuottaja esittelee valokuvissaan omaa omaisuuttaan, ja milloin yrityksen. Mainostettavat tuotteet kun piiloitetaan usein yksityiselämän sekaan, yhteistyön merkeissä.

  21. Noin 30 vuotta sitten mieheni osti meidän autoomme 1000mk maksavat pölykapselit. Suutuin kovin ja seuraavana päivänä ostin mieleiseni n. 1000mk maksavan laukun. Noh, mykkäkoulua kesti aikansa.. auto meni vaihtoon vuoden sisällä. Laukkua käytin varmaan 15 vuotta ja sen sai siskontyttöni perintönä. Hyvä kirjoitus ja elämäni eka kommentointi..

  22. Ennen kaikkea muista, ettei
    tärkein mukaan otettava ole
    Guccin laukku eikä ranskalaiset
    farkut, vaan avoin mieli.

Leave a Reply