Tavallinen

Mietin eilen ajellessani ruokakaupasta kotiin vaatimuksia, joita esitetään bloggaajaa kohtaan ja sitä, kuinka herkästi vaikuttajat saavat palautetta vaikka ja mistä. Kritiikkiä, perusteltua ja täysin perusteetonta, syytöksiä ja tuomitsemista tulee vähän väliä ties mistä pikkuasioilta tuntuvista asioista. Välillä bloggaajana tuntuu siltä, että pitäisi olla täydellinen ja toimia hyvänä esimerkkinä kaikessa. Pitäisi olla virheetön äiti, näyttää tietynlaiselta, käyttäytyä tietyllä tavalla, olla kiltti ja ystävällinen kaikille aina, huolehtia täydellisesti ympäristöstä ja vaikka tässä Korona-tilanteessa olla 100% täydellinen esimerkki “oikeanlaisesta” toimimisesta. Oli kyse käyttämästämme saippuasta tai valitsemastamme talosta, jotakin arvosteltavaa siitä löytyy.

Olen miettinyt usein sitä, miksi tämä sama asia ei toteudu monien muiden kohdalla. Hyvä esimerkki on kaupallisten yhteistöiden mainitseminen. Suurin osa tietämistäni ja tuntemistani ammattibloggaajista ovat hyvin tarkkoja siitä, että kaupallinen yhteistyö merkitään sellaiseksi. Se on ajoittain jopa puuduttavaa ja ärsyttävää sen puolesta, että kun teet vaikkapa  yhdeksän IG-storya putkeen samaan asiaan liittyen (vaikka asiakkaan kanssa olisi sovittu vain vaikkapa kolmesta), niin ei riitä, että laitat storyjen alkuun “kaupallinen sisältö alkaa tästä ja päättyy tähän” tyyppiset maininnat, vaan joka storyyn pitää laittaa erikseen se maininta, jos nyt kävisi niin, että joku ehtisi näkemään storyt vasta kolmannesta tai neljännestä ruudusta, kun ne ekat olisivat jo ehtineet poistumaan. Ja ei riitä edes se ilmiselvä maininta yläkulmassa, missä on paid partnership-logo. Välillä käy niin, että ei vaan muista laittaa vaikkapa viidenteen ruutuun sitä mainintaa ja sitten huomaa valmiiden storyjen kohdalla tämän tilanteen, ja joutuu postaamaan koko homman uusiksi siitä yhdestä ruudusta lähtien, sillä storyjahan ei pääse muuttamaan. Välillä sitä tulee oikeesti sellainen fiilis, että tekisi mieli repiä hiukset päästä noiden merkintöjen kanssa, kun ne pitää olla tietyllä tavalla tietyssä kohdassa ja jokaiselle voi käydä inhimillinen virhe niiden laittamisessa. No, anyway. Siitä huolimatta, että nää on vähän ärsyttäviä, kaikki tuntemani ammattibloggaajat ovat hyvin tarkkoja sisällön kanssa. Auta armias kun käy joku pieni inhimillinen kämmi, niin asia on samantien MENissä tai vähintäänkin ilkuttavana. Samaan aikaan erilaiset viihdemaailmasta tunnetut vaikuttajat jakavat julkeasti mainossisältöä, jota ei ole merkitty mitenkään ja lehdissä on testissä saatuja tuotteita, joiden testaamisesta on jopa maksettu, eikä missään ole mitään merkintöjä. Bloggaajat ovat joutuneet MENin hampaisiin mitä pikkuriikkisimmistä jutuista (tilanteista, joissa yhteistyö on merkitty, mutta se on ollut kuvan alla sen päällä olon sijaan tai mitä ikinä), mutta monet missit, urheilijat ja laulajat tekevät julkeasti yhteistöitä ilman minkään valtakunnan merkintää. Bloggaajan kaupallisen merkinnän epäselvyys tai puutos on aivan kamalaa ja hirveää, mutta monen muun kohdalla asialta suljetaan silmät.

Tämä nyt tällaisena ensimmäisenä mieleen tulleena esimerkkinä, sillä tämä asia oli taannoin pinnalla kun moni bloggaaja teki pro bono -näkyvyyttä suomalaisille yrityksille ja siitäkin saatiin aikaiseksi valituksia. Asiaan vielä haluaisin kommentoida sen verran, että ammattibloggaajalla ei ole mitään syytä piilotella kaupallisia yhteistöitään. Ainakin minulle kaupalliset yhteistyöni ovat ylpeyden aihe. Olen onnistunut kaupallistamaan mediani menestyksekkäästi ja olen ylpeä tuottamastani sisällöstä, myös siitä kaupallisesta. Se tuo paljon lisäarvoa alennuksin, arvonnoin ja rehellisin tuotearvioin mun seuraajille ja usein se inspiroi mua valtavasti. Ruokapuolella tulee mietittyä uusia ruokahaasteita, ja esim. eilinen monien mielestä supekiva IG live lähti ihan siitä huulinaamiosta, josta tein videota kaupalliseen yhteistyöhön. En kokisi mitään tarvetta piilotella yhteistöitä ja jos hamassa menneisyydessä niissä on ollut puutteellisia merkintöjä, on se johtunut myös selkeän ohjeistuksen puuttumisesta ja omasta tietämättömyydestä. Jos joku ei tykkää kaupallisista yhteistöistä ja skippaa siihen liittyvät sisällöt kaupallisuuden takia, se on jokaisen oma menetys, enkä siltikään koe kaupallisuutta mitenkään pakkopullaksi postausten keskellä tai jotenkin häpeälliseksi sisällöksi. Joten miksi ihmeessä en merkitsisi sitä?

No anyway, tää kaupallisuus nyt yhtenä esimerkkinä. Yhdet maailman tunnetuimmista muusikoista ovat jossakin vaiheessa elämässään tehneet mitä käsittämättömimpiä juttuja huumeidenkäytöstä pahoinpitelyihin. Jopa meillä ihan Suomessa on julkisuuden henkilöitä, jotka ovat “jääneet kiinni” ties mistä. Koko kansan rakastama juontaja voi piestä vaimoaan, mutta silti olla ahh-niin-ihana. Bloggaaja käyttää lihatuotteita tai lentää ulkomaille, niin hän oikeastaan tuhoaa planeetan. Mmmmitä? On jotenkin käsittämätöntä, miten meidän pitäisi olla hyviä, oikeanlaisia ja osaavia niin monessa asiassa. Meidän pitäisi tietää kaikki kaikesta, ottaa jokainen poikkeus pääsääntöön ja pienmarginaali-ilmiö huomioon ja joka asiassa miettiä ihan kaikkea mahdollista, ettemme loukkaa ketään tai sano jotain, minkä joku voi tulkita loukkaavaksi. Mietin syitä siihen eilen ja koin ehkä pienen valaistumisen asiassa.

Ehkä meiltä ei vaaditakaan täydellisyyttä kaikessa. Ehkä meiltä vaaditaan täydellisyyttä siinä yhdessä tietyssä asiassa, joka on itselle tärkeä. Kelle se on tämä korona-eristys, kelle ilmastonmuutosta vastaan taistelu, kelle joku muu asia. Se oma prioriteetti on jokaiselle itselleen tärkeä ja siihen kiinnittää huomiota muidenkin tekemisessä. Niinpä kun joku vaikuttaja ei olekaan siinä odotusten mukaisella tasolla, siitä on omasta mielestä perusteltua antaa kritiikkiä. Harva seuraaja ehkä pohtii sitä meidän vaikuttajien kannalta. Tein tällaisen leikkimielisen kaavion asiasta, kun asia pyöri mielessäni. Jos siis ajatellaan, että seuraaja A:lle on tärkeää 1, 2 ja 3, muttei lainkaan tärkeää 4 ja 5, seuraajalle B on tärkää 2 ja 4, muttei lainkaan tärkeää 1,3 ja 5 ja seuraajalle C on tärkeää 3 ja 5, muttei lainkaan tärkeää mikään muu, niin bloggaajan pitää onnistua niissä kaikissa asioissa. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Joku, jolle ilmastonmuutos on mielessä hyvin tärkeä asia, kokee yhdentekeväksi miten bloggaaja käyttäytyy vaikkapa tietyssä tilanteessa, mutta se sama tilanne voi provosoida jotain toista ihmistä vahvasti. Tavallaan bloggaajana usein tuntuu siltä, että pitäisi olla täydellinen kaikessa. Seuraajat sitten turhautuvat ja muistuttavat, ettei tarvii olla täydellinen kaikessa, mutta kyllä tässä asiassa X pitäisi olla parempi. Mutta kun näitä asioita X on tuhat eri bloggaajan suuntaan.

Ja miksi juuri me bloggaajat olemme niin usein jonkun hampaissa? Kateuskortti vedetään pöytään tiuhaan ja muistan ikuisesti kun joskus 6 vuotta sitten yksi kaverini, joka ei liity alaan ollenkaan jutusteli aiheesta mun kanssa ja veti pöytään kateuskortin. Mä vastustin ajatusta ja totesin, että “nää kaikki eivät vaan voi olla mulle kateellisia, ei mun elämä oo niin kummallista!”ja hän totesi, että “Ei niin. Ne on kateellisia siitä, että sä oot tyytyväinen sun elämään”. Jäin pohtimaan sitä jo silloin ja nyt vein sen ajatuksissani pidemmälle. Ei ehkä niinkään se kateus siitä, että olen tyytyväinen elämääni, vaan se mun asema bloggaajana.

Nimittäin, verrattuna urheilijoihin ja muusikoihin, minähän olen sangen tavallinen. Minulla ei ole erityislahjoja, minä en ole mitattavan hyvä jossakin. Minä olen tavallinen. Ihan tuikitavallinen kotimamma jostain Lempäälän pellon reunalta. Olen ihan tavallinen kolmekymppinen perheellinen nainen, joten miten ihmeessä mä kuvittelen itseni niin kiinnostavaksi, että minä olen bloggaaja, jota kymmenet tuhannet seuraavat? Välillä jäätävässä vaatimusten ristipaineessa mulle tulee sellainen olo, etten voi tehdä mitään oikein ja välillä tekee mieli vaan turhautuneesti huutaa, että “hei mä oon vaan ihminen! tavallinen ihminen, mä en tee kaikkea täydellisesti!”Kyllä muutkin tyrivät, ja sanovat tyhmiä ja hassuja juttuja, muuttavat mieltään ja tekevät vaikka ja mitä. Se on ihmisyyttä. Mutta bloggaaja ei saa olla ihminen. Miksi kukaan seuraisi mitään niin puuduttavan tylsää kuin tavallinen ihminen? Ei mutta hetkinen, eniten tykätään nimenomaan tavallisuudesta, kosketuspinnasta, samaistuttavuudesta. Liika täydellisyyskään ei ole hyvästä, se ei ole aitoa. Siitäkin ruvetaan etsimään virheitä, jotka joku on vaan piilottanut. Tavallisuus ja samaistuttavuus kiinnostaa, mutta samalla se aiheuttaa kummallisen asetelman tähän tasapainoon seuraajan ja bloggaajan välille. Jos seuraaja on tavallinen ja bloggaaja on tavallinen, miksi toinen saa kaupallista korvausta siitä, että on niin tavallinen? Entä jos seuraaja on lahjakkaampi, älykkäämpi ja mielenkiintoisempi kuin bloggaaja, mutta seuraajaa ei tunne kukaan eikä häntä palkita hänen paremmuudestaan, mutta bloggaajalla on mielettömiä mahdollisuuksia, vaikka hän on niin monessa asiassa “huonompi”? Ei kyllähän sen bloggaajan pitäisi olla parempi, jotta olisi perusteltua se hänen asemansa.

Ymmärtääköhän kukaan, mitä tarkoitan?

Ison monipuolisen yleisön ristipaine on aika vahva, ja on tosi vaikeaa miellyttää kaikkia samanaikaisesti ja jatkuvasti. Aina astuu jonkun varpaille. Ja sitten tulee perinteinen “eikö sua yhtään kiinnosta…?” ja “mikset voisi tehdä …. paremmin?” Monet asiat ovat myös niin sanotusti suosittuun ja epäsuosittuun mielipiteeseen jakautuvia. Bloggaajana oot koko ajan sellaisessa tilanteessa, jossa seisot yksin omana itsenäsi kasvottoman joukon edessä. Kaikki loukkaukset, kritiikit ja arvostelut esitetään suoraan sulle, sinun persoonaan ja historiaan vedoten. Kiviä heittelevät ovat anonyymi kasvoton joukko, jonka ei tarvitse lainkaan seisoa sanomistensa takana. Jos minä sanon epäsuositun mielipiteen, mun täytyy seistä sen takana ja kestää kaikki sen mukanaan tuoma palaute. Rajukin sellainen. Usein on vaan helpompi olla vastaamatta tai vastata ympäripyöreästi, koska tietää, että siitä epäsuositusta mielipiteestä tulee vielä isompi paskamyrsky. Välillä tekisi mieli todeta, että “ei, mua ei tosiaan kiinnosta tämä asia, vaikka varmaan pitäisi”. Vähän jokaisella meistä on varmasti joku sellainen asia, joka nyt ei vaan ole itselle tärkeä, vaikka monille se olisikin. Mutta suurin osa meistä ei joudukaan seisomaan jokaisen mielipiteensä takana tuhatpäiselle yleisölle selittäen jokaisen ajatuksensa. Mulla ainakin on jotain sellaisia mielipiteitä, joita en pohjaa mihinkään enkä osaa itsekään selittää, miksi olen sitä mieltä mitä olen.

Esimerkiksi jo joku aika sitten juteltiin porukassa ja mä olin sitä mieltä, että lentokoneen ykkösluokkaan ei tarttis myydä paikkoja lapsille. Siitä rauhasta on joku maksanut ison rahan ja vaikka mulla on nää kaks kullannuppua, niin kyllä mä helvetti tiedän itekin, ettei näiden kullannuppujen kanssa lentäminen ole aina auvoista ja kun ei sitä käyttäytymistä voi ennustaa. Onko ne siellä ykkösluokassa enkeleitä vai demoneita, on ihan tähtien asennosta kiinni. Ja joo, ihan yhtä lailla se monilapsisen perheen äiti tai isi maksaa koko perheelle ne paikat sinne ykkösluokkaan, eli ymmärrän sen toisenkin puolen, mut tää nyt on mun täysin perusteeton mielipiteeni. Mun mielestä lentokoneessakin pitäisi saada olla sellainen rauhallinen työskentely/lepäämis/whatever-osasto, johon maksamalla pääsee eroon meluavista muksuista. Ei nyt lähdetä väittelemään siis tästä, mä voin tähän laittaa avainväittämät kuten “känniset mekkaloivat aikuiset”, “huonosti käyttäytyvät aikuiset” ymsyms. mut siis pointti onkin se, että mä nyt oon tässä asiassa tätä mieltä, enkä osaa itsekään sitä aukottomasti perusteella, mutta sellainen fiilis mulla on. Tästä saatiin mielenkiintoinen väittely aikaiseksi ja jopa mieheni on kanssani eri mieltä asiassa. No ei siinä, mielipide-eroja saa ja pitääkin olla ja se on ihan OK. Mutta jos minä esitän mielipiteen jostakin asiasta, niin sadat ja tuhanent tulkitsevat sen ittensä kautta. Tää ykkösluokka-esimerkki nyt oli ainoa sellainen pinnallinen esimerkki, joka tuli mieleen, joka ei toivottavasti herätä paskamyrskyä. (Ja varmasti silti jokunen ykkösluokassa lasten kanssa lentänyt otti nyt tästäkin nokkiinsa. Älkää, mulle on ihan OK jos joku siellä lentää, kun siihen kerta on lupa ja oikeus, mutta musta olis harvinaisen OK, jos joku lentoyhtiö rajaisi ykkösluokan lapsettomaksi alueeksi. Ja itse asiassa tästä toi väittely aikanaan alkoikin, että kun moni yritys ei voi tehdä tiettyjä ratkaisuja, koska ne herättäis hirveän brändikriisin, esim. jos tehtäis tällainen rajaus, vaikka sille olisi paljonkin kannatusta.)

Nojoo, takas aiheeseen. Entä jos mulla on mielipide, joka ei ole ihan yhtä kepeä kuin tämä ykkösluokka + lapset? Vaikkapa mielipide vaikutusmahdollisuuksista ilmastokriisiin tai vaikka mielipide sukupuolettomaan kasvatukseen tai vaikka ja mihin. Se on eittämättä ristiriidassa jonkun toisen mielipiteen kanssa. Yksi on mun kanssa samaa mieltä, toinen aivan eri mieltä. Se eri mieltä oleva on sitä mieltä, että mun pitäisi ajatella toisin. Jokaisesta mun ajatuksesta, mielipiteestä ja pohdinnasta tai toimesta on monia mielipiteitä ja sitä kautta myös usein vaatimuksia. Olisin parempi, jos X. Kun nämä kaikki vaatimukset pinotaan yhdeksi, tuntuu siltä, että mun pitäisi olla sen X:n lisäksi kaikki asiat A:n ja Ö:n väliltä. Eikä siihen pysty kukaan ihminen. Tavallinen ihminen.

Ja sitähän minä olen. Tavallinen ihminen, jota jokainen teistä on itse valinnut tulla lukemaan.

Halusin kirjoittaa tästä, koska halusin hieman herättää ajatuksia tästä. Tiedättehän lauseen “synnitön heittäkööt ensimmäisen kiven”. Usein erilaisissa tilanteissa, joissa arvostellaan bloggaajia, tämä lause tulee puolustajilta esille. Ja se jyrätään heti. Esimerkiksi jos arvostellaan vaikkapa bloggaajan lentomatkoja, heti aletaan perustelemaan sitä omaa kritiikkiä sillä, että itse ei lennä. Mutta onko itse täydellinen kaikessa muussakin? Niissäkin asioissa, jotka ei ole itselle tärkeitä, mutta mitkä joku muu kokee tärkeäksi? Onko joku ihan täysin synnitön? Kai heitäkin on, mutta väittäisin, että aika vähän. Se vaan usein ymmärretään kapeasti vain kyseistä aihetta koskevaksi. Seuraaja voi olla tässä lentämisessä se synnitön, mutta bloggaaja saattaa olla jossain toisessa asiassa synnitön, siinä missä seuraaja ei sitä olekaan.

Annetaanko kaikille rauha olla sellaisia kuin he ovat? Jos itse on täydellinen, mutta arvostelee muita epätäydellisyydesta, niin se on jo itsessään ristiriita, sillä tuskinpa on täydellisyyttä kritisoida muiden elämänvalintoja? Ja ehkä jokaiselle tekee hyvää muistaa, että kaikki me olemme eri asioissa parempia ja huonompia ja sekin tulkinta on tulkitsijasta kiinni.

Pahoittelut kuvien kierrättämisestä, nyt en tänään ehtinyt kameran varteen 🙁 

38 thoughts on “Tavallinen

  1. Ajattelen itse niin, että kaikki julkisuuden henkilöt kokevat asian samoin, eikä bloggaajat ole poikkeus. Samalla tavalla muut julkisuuden henkilöt saavat ties mistä kritiikkiä osakseen, mutta isoimmille staroille ei ehkä uskalleta mennä huutelemaan.Usein nämä huutelut tapahtuvat myös alustoilla, jonne on luotava jonkinlainen käyttäjätunnus -harva julkkis kun pitää blogia, jollei julkisuus keskity someen. Harva haluaa omalla naamalla huudella ja blogeissa on helpompi olla anonyymi, vaikka kerääntyyhän näistäkin kommenteista dataa. Bloggaaja on kuitenkin julkkiksiin verrattuna juuri tarpeeksi tavallinen, kuten itsekin sanoit, jolloin kommentoija kai ajattelee olevansa samalla levelillä. Mun mielestä on ihan hyvä kyseenalaistaa ihmisten somekäyttäytymistä, mutta tavallaan turhaa ottaa siitä liikaa murhetta omille harteille ja koittaa muuttaa muiden käytöstä. Varmasti vaatimukset ja kaikenlainen turhakin kritiikki uuvuttaa, mutta voisi olla helpompi muokata omaa ajattelumallia siihen suuntaan, että asiat menis toisesta korvasta ulos sen sijaan että hakis muutosta muista.

    1. Niin se voi toki olla, että sen näkee niin oman navan kautta, tosin tuntuu, että siinä missä julkkikset saa isojakin juttuja anteeksi, bloggaajissa tartutaan pikkujuttuihinkin. Ja siis en otakaan liikaa murhetta tai lähes lainkaan omille harteille ja nimenomaan asiat menee yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta välillä koko ilmiö pohdituttaa ja kun mielestäni kerrankin “oivalsin” jotain asiaan liittyen, halusin siitä kirjoittaa sillä ajatuksella, että ehkäpä se avaa silmiä jollekin siitä omasta pohdinnasta? En tiedä, en usko tämän mitään muuttavan, mutta joku saattaa saada tästä jonkin oivalluksen 🙂

  2. Hei Anna, En ole alasi ammattilainen mutta oma pohdintani; bloggaaja on lähempänä yleisöään, hänelle on helpompi avautua ja lukijoiden esittää vaatimuksia kun muille ei niin helposti lähestyttäville julkkiksille. bloggaaja on yleisönsä keskuudessa henkilökohtaisempi, “tunnetumpi” (vaikka olisikin vain lukijan kokemus, ei totuus) ja häneen on helpompi heijastaa näitä “vaatimuksia”. Ymmärtääkseni siks myös esim kaupalliset yhteistyöt on niin toimiva konsepti bloggaajien keskuudessa, yleisö luottaa mainostajaan, jonka he “tuntevat”. Mielestäni erilaisille mielipiteille on aina tilaa, kaikkia ei voi aina miellyttää eikä kaikilla ole kykyä suodattaa erilaisia mielipiteitä. Mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että tietyt asiat ei ole mielipidekysymyksiä. esimerkiksi korona suositusten noudattaminen ei ole mielipidekysymys. Ymmärrän, että olet tehnyt oman pohdintasi mikä sinun mielestäsi on riittävää eristäytymistä. Mitä en voi ymmärtää on miksi jakaa oma toimintatapasi tuhansille lukijoille, ottaa riski että kannustat omalta puoleltasi toimintaan joka ei tässä tilanteessa ole kannattavaa. Tämä koronatilanne on meidän kaikkien yhteinen ongelma ja olis parempi mitä enemmän ihmisiä kannustetaan pysymään kotona ja eristäytymään. Jos mietitään että tekin olette vain yksi perhe, ei teidän toimintanne koko koronatilannetta yksinään räjäyty. Mutta vaikuttajana sulla on kumminki mahdollisuus saada äänesi kuuluviin myös tälläisessä tilanteessa. Siksi en ymmärrä miksi koit tarpeelliseksi jakaa julkisesti “oman linjasi” noudattaa ohjeita, esim tavata vielä tuttavaperheitä vaikka se ei ole tilanteessa suositeltavaa. Halusit tai et, toimit kuitenkin esimerkkinä ja vaikuttajana ainakin osalle lukijoistasi.

    1. Kommenttisi alkuosasta olemmekin melko lailla samaa mieltä, mutta tässä korona-asiassa olen aivan eri mieltä. Ensinnäkin, minä en ole tehnyt vastoin määräyksiä. Olemme nähneet alle 10 hengen ryhmänä ja sitä koskee hallituksen suositus välttää ei-välttämättömiä kontakteja. Se, miksi kerron tästä suoraan on hyvin yksinkertaista. Mulle tärkeää on pystyä olemaan rehellinen kaikessa, missä vaan voin. Joissain asioissa en voi olla rehellinen tai avoin (on sopimussalaisuuksia tai sitten on mietittävä jonkun yksityishenkilön/tapahtuman tms. yksityisyyttä). Mutta musta olisi todella tekopyhää ja typerää olla epärehellinen tässä asiassa ja esittää, että olemme eristäytyneet täysin kotiin, vaikka tosiasiassa käymme tarvittaessa ruokakaupassa ja näemme hyvin rajattua ihmisryhmää ja olen käynyt vaikkapa ripsihuollossa. Se, että olen esimerkki, ei tarkoita, että minun kaltaisesti pitää kaikkien tehdä. Esimerkkiä olo ei tarkoita sitä, että toisen ihmisen toiminta voidaan sälyttää minun harteille. Tää on vähän sama kuin jos joku vaikuttaja tupakoisi, ei se olisi hänen vika, jos seuraajat alkaisivat tupakoimaan. Kuluttajalla ja tässä tapauksessa seuraajalla, on myös oma vastuu asioissa. Mä koen erittäin tärkeäksi olla rehellinen aina kun voin ja siksi mun mielestä on tässäkin tapauksessa niin tehtävä. Ennen kaikkea mä en näe toiminnassani mitään salailtavaa, koska se on täysin linjassa määräysten kanssa, enkä siis ymmärrä miksi salailisin jotain sellaista, mitä ei tarvitse hävetä. Meidän ratkaisu (pieni piiri ihmisiä ja yksinyrittäjien toiminnan tukeminen) on niin raju vähennys meidän normaalista sosiaalisesta kanssakäymisestä, että jos nyt kaikki mun seuraajat inspiroituisivat tästä ja tekisivät näin, THL:n ja valtion korona-tavoitteet täyttyisivät. Jos olet lukenut mallinnuksia, teemme “liikaa” mallinnuksiin nähden. Hienoa jos joku toimii kaikkien suositusten mukaisesti eikä näe yhtään ketään tänä aikana, mutta flattenthecurve-tavoite ei ole tietääkseni R0, sillä se on mahdoton tässä tilanteessa.

              1. Kun koko ajan muistuttaa, että toimii ohjeiden mukaan ja tapaa alle kymmenen hengen ryhmissä, tuntuu vaan jännälle, että niin pienen porukan laskee väärin. That’s it. Mulle ihan sama onko niitä viisi vai viisitoista. Sitä rajaa ei ole asetettu lapsen 3-vuotissynttäreitä ajatellen vaan _pakollisia_ tilaisuuksia, esim. hautajaisia. 3-vuotias nyt ei kaipaa edes niitä vieraita, se on aikuisen projisointia.
                Ja se sylivauvakin on ihminen siinä missä muut 😊

                1. Kyllä, sylivauva on toki ihminen. Ei ollut laskuissani mukana, kun ei ole vieras joka syö tai edes tarvitsee istumapaikan. Annathan anteeksi tällaisen inhimillisen laskuvirheen? Ja näytäthän lähteen, jossa on kielletty näkemästä 10 hlön porukalla omassa kotona, jos kerta tällainen “raja on asetettu”. Myös kaipaisin lähdettä sille, jossa valtiovalta (et sinä) on arvottanut hautajaiset tärkeämmäksi tilaisuudeksi. Ja tuntuu hassulta, että asia on sulle “ihan sama”, yet väännät siitä 2vk myöhemmin kolmen kommentin verran, mut hyvä juttu, et asia on sulle siis kuitenkin ihan sama. Mukavaa koronakotoilua, toivottavasti pipo vähän löystyy ettei ihan noin kovin raskaaksi käy tuo muiden kyttääminen.

                  1. Mulla ei kiristä pipo yhtään 😄. Mulla ei pakka hajoa omien lasten kanssa kotona ollenkaan, eikä mun lapsillakaan vaikka ohjeita noudatetaankin. Kyllä se taitaa ihan jollain muulla hajota ihan vaan jos mietit näitä sun vaiheita Uudenmaan rajan aukaisemisen jälkeen. 😊 Mulle on siis sama onko sulla vieraita 5 vai 15, koska molemmat on tarpeetonta ja kertoo arjensietokyvyttömyydestä.

                    1. Meillä on kiitos oikein mukava arki ❤️ Sitä me kaipaammekin tässä tilanteessa, sitä meidän ihanaa arkea, johon kuuluu harrastukset ja ihmiset ja yhdessä tekeminen. Voi toki joillekin olla vieras konsepti. Kerrotko vielä mitä vaiheita mulla on ollut siis tämän Uudenmaan rajan aukaisemisen jälkeen? 😂 Mielenkiintoinen ristiriita kyllä sulla se, että ei kiinnosta yhtään mun jutut ja leimaat sen arjensietämättömyydeks, mutta silti sun on pakko ittes pakottaa osaksi mun arkeani mielipiteines🤔

                    2. Jokainen tekee niinkuin oikeaksi näkee. Itse yksineläjänä en ole kuukauteen nähnyt läheisiäni. En halua ottaa riskiä että tartuttaisin heidät. Onhan se raskasta kun ei tiedä milloin seuraavan kerran nähdään tai milloin seuraavan kerran olen kosketusetäisyydellä. Puoli vuottakin on loppujen lopuksi lyhyt aika, jos vaakakupissa on läheisten elämä.

                    3. Niin, jokainen toki näkee asian niin kuin itse sen oikeaksi näkee. Me olemme kaikki todenneet, että autoilun riski on korkeampi, sillä emme kukaan ole riskiryhmää emmekä ole missään vaiheessa kokeneet, että vaakakupissa on läheisten elämä, vaan ainoastaan terveydenhuollon kantokyky.

                    4. Eli siis 3- vuotias kaipasi synttäreilleen aikuisia ja puolivuotiaita vauvoja? 😳 Kai sä nyt Anna tajuat että kaikki tajuaa että siellä synttäreillä oli enemmän porukkaa kuin 10 ihmistä. Ja jos tosiaan kokoonpano oli sama kun Adrianin puolivuotissynttäreillä (itsehän mainostat että näette juuri näiden kaveriperheiden kesken) niin ihanko oikeasti väität että juhlat oli Dantea varten? Onko puolivuotiaat hänen ystäviään?

                    5. Sun ei tarvii uskoo mua, mut mun ei todellakaan tarvii jankata päivätolkulla ihmisen kanssa, jolle on “ihan sama”. 🙂 Danten synttäreilllä oli meidän perhe mukaan laskettuna 10 hlöä.
                      Mukavaa loppuelämää sinulle.

  3. Luulen, että ymmärtäväisyys ja armollisuus kasvaisi kommentoijien taholta, jos toisit inhimillisyytesi ja erehtyväisyytesi esille myös niissä keisseissä, joista olet kritiikkiä saanut ja soisit mielipiteenvapauden myös eri mieltä oleville kommentoijillesi. Jos joku on sitä mieltä, että lennät liikaa tai rikot korona-kotonaolosuosituksia tai että huulesi näyttivät täytön jälkeen ankkahuulilta – fuck it, anna kommentoijan sitten olla sitä mieltä. Vänkääminen ja vääntäminen, viimeisen sanan saaminen, mustalle listalle kommentoijan laittaminen… Kaikki tämä on ihan turhaa mielipidrvaikuttamisen kannalta, syö sinun energiaasi ja saa aikaan juuri niitä pahaa puhuvia keskustelupalstoja. Anna ihmisten puhua ja keskity hyvään työhösi täydellä energialla 🙂

    1. Tässä on mun mielestä tosi kummallinen ajatusmaailma. Saako olla eri mieltä asiasta? Joo, saa. Mutta sitä ei tarvitse tehdä törkeästi. Jo omassa kommentissasi kaadut tähän. Ensinnäkään, kenenkään mielipiteellä ei ole väliä kun puhutaan toisen ihmisen ulkonäöstä. Jos nyt kuitenkin on PAKKO asiasta kommentoida, niin onko mielestäsi eroa kommenteilla:
      “Mielestäni huulesi olivat kauniimman malliset ennen täytteitä”
      VAI
      “Huulesi näyttävät ihan ankkahuulilta täytteiden jälkeen”.
      Ja sama pätee korona-asiaan ja lentämiseen. Asiat voi ilmaista esim niin, että toteaa “olen täysin eri mieltä siitä millä syin yksilön tulisi tässä tilanteessa lentää / miten toimia”. Ei syyllistäen ja haukkuen, niin kuin useimmiten nämä kommentit esitetään.
      Mä en ihan ymmärrä tätä asennetta “anna ihmisten puhua”. Joo, antaa ihmisten jauhaa jossain keskustelupalstoilla, mutta kyllä mulla on oikeus kuratoida mun omaa mediasisältöä. Toi on vähän ku sanois lapsille, että “no, antaa niiden kiusata”. Ehh, en oo ihan samaa mieltä.
      Mä en vänkää ja väännä, mä pidän puoleni ja seison kantani takana. Laitan kommentoijan mustalle listalle siinä vaiheessa kun en enää jaksa kommentoijan jankkaamista ja en halua nähdä hänen kommenttejaan lainkaan. Se ei vie multa mitään energiaa, vaan päinvastoin musta tuntuisi tosi pahalta ja lyödyltä, jos en saisi edes puolustautua hyökkäyksiä vastaan. Mutta kai me jokainen ajatellaan nämäkin asiat eri tavoin 🙂

      1. Olet monesti todennut olevasi vähän kontrollifriikki ja että toivoisit pääseväsi kontrollin tarpeen tunteesta eroon.

        Toivottavasti huomaat tässä vastauksessasi tuon kontrolloinnin pakkomielteen ilmentyvän jälleen: yrität vaikuttaa anonyymien seuraajiesi kommenttien kieliasuun, sanelet millaiset kommenttien aloitukset ovat sallittuja ja mitkä taas eivät. Se on Anna täysin turhaa, et koskaan pysty kontrolloimaan kaikkia ja kaikkea. Höllää, niin voit itse paremmin. Jos olet ystävällinen, ymmärtäväinen ja joustava myös eriäville mielipiteille, todennäköisesti niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ole sinä kriittisiä ääniä vahvempi, kypsempi, fiksumpi – onhan tämä kuitenkin sinun blogisi ja käytöksesi sinun käyntikorttisi ulospäin.

        Kontrollifriikkiys kuormittaa valtavasti aivoja ja koko elämää. Koska olet itsekin toivonut pystyväsi hölläämään, ota tämä kommentti ystävällisenä muistutuksena oman hyvinvointisi etusijalle asettamisesta.

        1. Nimetön: Toki kaikilla on joo mielipiteen vapaus, mutta myös mietin, miksi kaikesta pitäisi sitten sanoa? Eikö olisi joskus hyvä pitää jotkin mielipiteet itsellään etenkin ne asiattomat, jotka koskevat esim. toisen ulkonäköä? If you don’t have something nice to say, don’t say anything at all. En tavallaan tiedä, voiko esim. toisen ulkonäköön kohdistuvasta “kritiikistä” olla eri mieltä, sillä ajattelen sellaisten kommenttien olevan jo lähtökohtaisesti asiattomia. Lisäksi: Toki sitten halutessaan jokainen päättää, mitä haluaa sanoa, mutta toki myös vastapuolella on aina oikeus puolustautua.

  4. Tosi hyvä postaus, tässä oli paljon asioita mitä itsekin on miettinyt ja tuo IG stoorien mahdottomuus muokkauksen osalta on ärsyttävää. Nämä ohjeistukset ovat myös tarkentuneet ja hioutuneet vuosien mittaan tosi paljon, että miten ne yhteistyöt tulisi merkitä, mutta samojen sääntöjen tulisi koskea myös julkkiksia, lehtiä jne – ei pelkästään somevaikuttajia ja bloggaajia. Hyviä mietteitä, mukava olisi lukea enemmänkin tällaista sisältöä! 🤗👍🏻

    1. Kiitos, tosi kiva kuulla 🙂 Aika paljon näitä pohdiskelevia postauksia mä laitankin, mutta yritän tällä hetkellä keskittyä mahdollisimman positiiviseen sisältöön 🙂

  5. Tosi hyvä kirjoitus. Olen usein aivan pöyristynyt kun luen noita kommentteja. En vaan tajua mikä tarve ihmisellä on siihen että huomauttaa jostakin virheestä tai ”väärästä” tavasta toimia…ehkä se tuo jotakin tyydytystä kun kokee olevansa vähän parempi ihminen siinä asiassa. Aurinkoista kevättä sulle ja kiitos kun teet ylipäätään blogia, se tuo niin paljon iloa!

  6. Mä ajattelen sen myös just niin, että toisten sellaisia valintoja on helppo kritisoida ja itseään pönkittää ylös, missä itse toimii “täydellisesti” (<-onko ees mahdollista). Ja samalla unohtaa ne omat puutteensa.
    Tää koronakeissi on oikein nostanut esiin sen missä yhtä arvostellaan kun lapsi on koulussa vaikka toinen vanhempi olisi kotona, yhtä siitä että käy kampaajalla ja toista siitä ettei käytä yrittäjien palveluja, yks tekee väärin kun tilaa ruoat kaupasta kotiin vaikka on terve ja vois ite käydä kaupassa eikä pitkittää oikeesti kauppa-apua tarvitsevien tilauksia tämän myötä, toinen tapaa liikaa ihmisiä kun ei nääkkään pelkkää omaa puolisoaan ja mitä vielä. Kaikki tehdään jonkun toisen mielestä jotain väärin. Ja sempä vuoksi mainitsemasi synnitön heittäköön ensimmäisen kiven (mun eksä muuten tässä vaiheessa aina demostroi heittävänsä sen kiven 🤦🏻‍♀️) on myös mun lempisanontoja.
    Mä nään että jokainen pitäköön huolen omasta tontistaan ja jos voi mennä puhtaalla omalla tunnolla illalla nukkuun niin fine. Ja jos ei voi, niin en minä sillekään mahda muiden puolesta mitään.

    Ja mitä tulee bloggaajien loan saantiin, niin uskon kanssa että se voi olla osittain sitä että ootte helpommin lähestyttävissä ja usein vastaatte myös niihin paska kommentteihin, se loan heittäjä saa juuri sitä huomiota mitä haluaa. Julkkisten dissaus taas jossakin Iltalehden kommenttiboxissa voi olla turhauttavaa, kun ei se julkkis siihen sulle ikinä mitään takas vastaa. Joskin silti sitä näyttää tapahtuvan ja just sanoin ystävälleni että tsiisus ois kauheeta olla tunnettu ihminen jos kaikki “pikku” erheeni ja puutteeni ruodittais julkisesti: koska niitähän riittää 😅
    Samassa keskustelussa kuulin ystäväni törmänneen NELJÄTOISTA SIVUISEEN keskusteluun Marinin ja Kulmunin ihojen erosta ja mistä se johtuu että toinen on parempi (se iho?!?) kuin toinen. Että MITÄ V*TTUA mä kysyn vaan. Kuka on se ihminen joka alentuu ruotimaan toisten ulkonäköä julkisesti ja MIKSI?! Miten se voi olla kenellekään edes kiinnostavaa?!
    Noh, maailmassa on monia asioita joita en ymmärrä ja jossain menee raja mitä ees haluan ymmärtää.
    Tsemppiä sinne ristituleen, minä tykkään tyylistäsi olla just sä.

    1. Varmaan vauva palstan keskustelu tuo? Minäkin luin sitä ja minusta kyllä on kiinnostavaa analysoida ihojen eroja, kun esim itsellä ongelma iho ja haluaisin samanlaisen ihon kuin Marinilla. Minusta on ihan ok puhua julkkisten ulkonäöstä jos ei siis mene haukkumislinjalle. Jos olisin itse julkisuudessa niin tiedän kyllä mistä ulkonäön virheistä minua kommentoitaisiin, ei se kommentointi haittaisi niinkään (jos kyse olisi vain neutraalista havainnoista!) koska isompi ongelma itselleni on ne virheet eikä se että muutkin ne huomaa.

      1. On eri asia ihastella Marinin kaunista ihoa, kuin vertailla sitä jonkun toisen (ei niin kauniiseen) ihoon. Naisten vertailu toisiinsa on ällöttävää.

  7. Mielestäni tavoitit tässä postauksessa jotain olennaista: tuon ajatuksen, että kukaan ei vaadi bloggaaja olemaan täydellinen, mutta että eri ihmisille niin eri asta ovat tärkeitä, että lopputuloksena olisi pakko olla täydellinen, jotta kaikkia voisi miellyttää.
    Tämä koronatilanne on myös hyvä esimerkki siitä, että oikeassa elämässä on mahdotonta olla täydellinen: esimerkiksi vanhusten yksinäisyydestä ollaan yleisesti huolissaan ja nyt heidät on tarkoitus teljetä loppuvuodeksi eristyksiin. Olisiko siis parempi käydä kuitenkin moikkaamassa sitä omaa mummoa terveyden sosiaalisten aspektien edistämiseksi vai huollammeko vain fyysistä terveyttä ja jätämme näkemättä?
    Hyviä pointteja ja mielenkiintoisa pohdintaa siis postauksessa!

  8. Moikka Anna! Tämä ei nyt liity postaukseen, mutta haluan vain isosti kiittää sinua ihanista ja piristävistä IG-liveistä! Niitä on ollut aivan ihana ja rentouttava seurata ja tällaista yksin asuvaa ne ovat todella piristäneet. Ihan kuin ystävän kanssa juttelisi 🙂 Tosi ihanaa, jos ehdit tehdä niitä vielä lisää. Ihan kaikki höpöttely/kakkujenkoristelu/leipomis ym. teemat on parhaita!

  9. Tosi oivaltava teksti, uskon ja allekirjoitan, että monia varmaan ärsyttää nimenomaan se bloggaajien tavallisuus, jonka he ovat onnistuneet kääntämään bisnekseksi! Olen muuten sun kanssa ihan samaa mieltä tosta lentokoneasiasta, vaikka en sitä osaa perustella itsekään 😀 Esittelen nykyään kavereillekin kaikki tommoset asiat etuliitteellä “sarjassa epäsuositut mielipiteeni” -> tulee vähemmän sanomista, kun itsekin huomautan, että mielipiteeni on epäsuosittu!

  10. Niin, ymmärrän sua kyllä. Ja juuri sen takia en ole koskaan halunnut julkisuuden henkilöksi tai bloggaajaksi/vaikuttajaksi. En ikinä pystyisi avata elämääni ja kotiani… En välttämättä edes ajatuksiani koko maailmalle rahaa vastaan. Te olette kyllä rohkeaa porukkaa ja kiva kun sinäkin kirjoitat. En vaadi täydellisyyttä keneltäkään, koska täydellisyys on tylsää. Monesti seuraan blogeja ihan vain niiden viihdearvon takia, kun joidenkin elämä näyttää olevan ihan sekopäistä. Enkä tarkoita nyt sinua 🙂 Käsittelet blogissasi monesti aika arkojakin aiheita, juuri sellaisia, jotka herättävät tunteita suuntaan ja toiseen. Onko mikään ihme, että olet aina tulilinjalla….Muista, että seuraajissasi on paljon hyväntahtoisia ihmisiä, jotka aidosti haluavat sinulle pelkkää hyvää. Mielipiteitä saa tietenkin olla ja kyllä niistäkin voi kiistellä, kunhan muistetaan molemminpuoleinen kunnioitus 🙂

  11. Siis voi hyvää päivää, jos teillä ei ole mitään kommentoitavaa niin älkää kommentoiko. Anna nyt on sen verran fiksu ettei varmasti riskeeraa kenenkään terveyttä.

    Annalle ihanaa viikkoa 😊

  12. Hyvä teksti.
    Aivan järkyttäviä kommentteja täällä mm miten ihmiset jaksaa jankata jostain teillä olleesta henkilömäärästä?!
    Kaikkea hyvää ja jaksamista sinulle ja teidän perheelle <3 kiitos hyvästä blogista.

Leave a Reply