Räpeltäjäluonne

Jos eilen oli ihan sukkahuono päivä jostain syystä, niin tänään oli täys vastakohta. Sain paljon aikaiseksi, pää toimi ja sain vähän selkeyttä omiin ajatuksiin ja joihinkin sellaisiin keloihin, jotka on oikeesti vähän jopa ahdistanut päivittäin. Sain superhyviä uutisia työjuttuihin liityen ja muutenkin päivä ollut jotenkin tosi positiivissävyinen. Sellaista se kai on, mielialat vaihtelee tavallistakin enemmän kun koko ajan elää tosi samanlaisia päiviä ihan ku Päiväni Murmelina -leffassa. Tätä kirjoittaessa oon just kohta aloittamassa IG liveä, mutta palaan sitten jatkamaan postausta. Mua odottelee tuolla nimittäin se uusi värityskirja ja teroitetut kynät ja puolivalmis taulu, joista en osaa edes päättää, kumpaa toteutan tänään illalla. Katotaan mikä fiilis.

(Tästä tuli Danten suosikki koska sininen, mutta myös mun suosikki, kun se näyttää ihan vahingossa vähän karttapallolta 🙂 

(Toinen mun suosikeista, koska toi marmorointi on jotenki tosi makeen näköinen! 🙂 

Oon nyt tän kotoilun aikana turvautunut yllättävänkin paljon askarteluun. Oon halunnut maalailla ja koristella, tehdä kaikkea. Toki se on hauskaa ajanvietettä kolmevuotiaan kanssa, mutta toisaalta oon aika paljon tehnyt jotain värikästä silloinkin kun lapset on jo unilla. Maalannut tauluja, värittänyt, koristellut pääsiäismunia.. Joka päivään on liittynyt jotain tuollaista. Eilen tein valokuvakirjat netissä, joka nyt ei ehkä oo varsinaista askartelua, mut you know, virtuaaliversio scrap bookista?

Mä saan jotenki ihan hurjan paljon iloa maalailusta ja värittämisestä. En niinkään piirtämisestä, koska en ole siinä hyvä (kuten varmasti pääsitte juuri todistamaan IG Livessä), vaan värien käytöstä. Itse asiassa samasta syystä tykkään tehdä kakkuja. En niinkään sen leipomisen vuoksi, vaan koristelun. Tykkään käyttää värejä, tehdä kuvioita ja koristella asioita. Se on mun mielestä jotenkin ihan älyttömän rentouttavaa ja palkitsevaa. Yksi ilta sain inspiraation maalailla vähän illalla kun katottiin telkkaria ja vielä klo 2 liimailin kultaa kanvakseen ja fiilistelin. Kun vein valmiin taulun kuivumaan puoli kolmen aikaan, mua ei väsyttänyt yhtään. En käyny kierroksilla, en pohtinut mitään, olin vaan jotenkin erittäin rauhallinen. Mä olin täysin unohtunut siihen tekemiseen yli neljäksi tunniksi ja se tuntui aivan äärimmäisen puhdistavalta ja raikkaalta tunteelta.

Tässä karanteenin aikana on ollut monien varmasti pakko keksiä jotakin tekemistä, mikä pitää järjissään. Se on kaikilla varmasti erilaista. Joku kutoo, joku tanssii, joku piirtää, joku värittää. Joku maalaa, joku urheilee. Joku kokkaa, joku kuuraa. Mä huomaan, että mua rentouttaa tällä hetkellä nimenomaan sukeltaminen johonkin, missä en ajattele mitään. Jotenkin aivot on ylikuormituksella, kun ei ole samalla tapaa vapaa-ajan menoja ja haluan vaan hetkellisesti laittaa kaiken informaatiotulvan pois päältä. Pari päivää sitten sulkeuduin meidän varastoon ja siivosin sen lattiasta kattoon. Meni 3,5 tuntia. Kävin kaiken siellä läpi, siivosin ja siistin, heitin pois, järjestin ja laitoin uusille paikoille. Olo oli sen jälkeen kuin uudestisyntynyt. Mun mielestä siivoaminen on jotenkin tosi terapeuttista ja oikeesti tykkään siivota. Ja nyt kun mietin, niin ymmärrän, että mä tarviin tietynlaisia aktiviteetteja rentoutumiseen. Mulle on rentouttavaa jokin sellainen, mikä on yhdistelmä fyysistä ja ajattelua. Jos mä vaan istun katsomassa jotain, vaikkapa leffaa, mulle tulee helposti levottomuus olla paikallani niin pitkään ja alan miettimään sitä tarinaa ja sen osumista omaan elämään ja kaikkea muuta mahdollista. Toisaalta jos lähden vaikka lenkille yksin, niin maisemat eivät ole tarpeeksi pitääkseen mun ajatukset ruodussa, vaan alan kelailemaan omia juttuja. Mutta kun yhdistän fyysisen tekemisen siihen, että pitää oikeasti miettiä sitä itse tekemistä, niin se saa mut jotenkin unohtamaan kaiken muun. Kun mietin värejä, niiden sopimista ja samalla maalaan, irrottaudun tästä paikasta. Kun puristan kuorrutusta ja mietin kakun koristelun seuraavaa askelta, olen muualla. Kun siivoilen, nostelen ja järjestelen tavaroita, joudun miettimään sitä ja samalla ratkon ongelmaa (minne mä laitan tän, kuuluuko tähän toi jne.). En tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan? Mä oon just se tyyppi, joka haluaa kattoa tv-sarjaa juoksumatolla juosten ja joka kattoo leffaa samalla kun tekee banaanileipää, koska se ei vaan oo inspiroivaa leipomista.

Mulle on tosi ärsyttävää aina olla esimerkiksi ripsihuollossa, kun mun pitää olla silmät kiinni puolitoista tuntia ja olla paikallaan. Jollen nuku, niin on jotenki tosi vaikee vaan olla paikallaan ja onneks mun vakkari-ripsihuoltaja onkin sellainen, jonka kanssa höpistään yleensä koko aika. Tosin pikkulapsiarjessa se vajaa pari tuntia päikkäriaikaa tulee käytettyä aika usein 😀 Muuten mä rävellän jotain viltin reunaa tai raaputan kynsilakkaa tai jotain muuta. Tää on tavallaan sellainen asia, josta haluaisin oppia pois ja vaan olla paikallaan ja olla ajattelematta mitään, mut jotenkin se on tosi haastavaa. Siks on ihanaa räpeltää jotain kultakoristeita tauluun tai pääsiäismunaan tai vaikka sekoitella maaleja ja töpötellä niitä puhtaalle kanvakselle. Siinä on itse asiassa jotain samaa odottamatonta ja kontrolloimatonta kuin vaikka IG liveissä. You never know where you will end up. Kontrollitarpeiselle ihmiselle jotenkin tosi vapauttavaa vaan katsoa, mihin tilanne johtaa. Niin maalauksen kuin IG Liven kohdalla.

Tallensin ton liven (joka lähti ihan käsistä :D), niin se on nähtävillä seuraavan 24h mun instassa! 🙂

(Kuvituksena mun pääsiäisaskarteluja, marmorimaalattuja ja kullattuja pääsiäismunakoristeita 🙂

2 thoughts on “Räpeltäjäluonne

  1. Mä tunnistan tästä itseni myös! Ymmärrän siis mitä tarkoitat. Mulle on myös hankalaa rentoutua niin että vaan pysähtyy paikalleen ja on miettimättä mitään. Aina tulee kotona jotain puuhailtua nyt kun on aikaa, ja on jotenkin paljon levottomampi olo jos ei ole tehnyt mitään sohvalla makoilun lisäksi. Siivoaminen, kaappien järjestely ja kaikki tollanen on tosi rentouttavaa ja jotenkin puhdistavaa touhua. Saa oman pään ja ajatukset myös samalla järjestykseen. En ole itse leipoja, piirtäjä tai askartelija, mutta rakastan myös värittämistä ja tuota värien suunnittelua ja niiden kanssa leikkimistä. Telkkaria katellessa hyvin usein on värityskirja samalla sylissä tai joku muu homma, esim. Joku tavaroiden lajittelu (ellei oo joku sarja mihin pitää tosissaan keskittyä). Alkoi itseäkin vähän tämän postauksen myötä houkuttelemaan tuo maalaaminen 🙂 piirtämisestä tykkäsin myös joskus nuorena, ehkäpä annan sillekin taas mahdollisuuden vaikka oonkin siinä näin aikuisiällä ihan luokattoman huono 😀 Mun mies aina ihmettelee tätä ja pyörittelee päätään kun mä heilun koko ajan tekemässä jotain ja aloitan kaikenlaisia sisustus -ja organisointiprojekteja, sille kun sellainen ei oo millään tavalla nautinnollista. Itse en ihan äkkiä keksi montaa palkitsevammalta tuntuvaa asiaa kuin vaikka jonkun kauhukaapin saaminen järjestykseen tai olkkarin sisustuksen freesaus 😀

Leave a Reply