Kyllä tästä seuraa jotain hyvääkin

Oon tänää koko päivän yrittäny keksiä jotain keveetä aprillipilaa. Jotenki ei kuitenkaa ollu sellanen fiilis. En tiedä miks. Ei kai oo leikkisä olo. Tänään on jotenkin välillä käynyt mieli matalalla, mutta oon yrittänyt miettiä tätä koronakeissiä mahdollisimman monipuolisesti. Sen lisäksi, että se pelottaa, ahdistaa ja turhauttaa, olen yrittänyt miettiä mitä positiivisia pilkahduksia tällä voi olla lähitulevaisuudessa. Ja en todellakaan kuvittele, että nämä pilkahdukset jotenkin olisivat painavampia vaakakupissa kuin negatiiviset. Kyllä tässä on huoli koko maan turvallisuudesta, taloudesta ja tulevaisuudesta, mutta riisuttuna ihan tähän omaankin elämään on huolta omasta yrityksestä, tulevaisuudesta ja vaikka mistä. Mutta toisaalta, voi olla, että tällä pakotetulla eristäytymisellä on omat positiiviset puolensa.

– Luonnossa oleminen ja retkeily lasten kanssa todennäköisesti on tullut jäädäkseen. Toivottavasti ainakin. Me ollaan välillä liian kermaperseitä sään ja muun suhteen ja liian usein päätetään mennä yksi vanhemmista Danten kanssa Hoplopiin sen sijaan, että mentäis metsäretkelle ihmettelemään käpyjä ja keppejä koko porukalla. Nyt kun neljä seinää alkaa kaatumaan päälle, rakkaus luontoon ja ulkona olemiseen on noussut ihan uusiin ulottuvuuksiin, kun se on oikeastaan ainoa “pakopaikka” tällä hetkellä.

– Ne pienet asiat. Ehkä niitä osaa arvostaa ainakin taas hetken. Välillä esimerkiksi koko perheen kauppareissu on tuntunut ihan kaaoottiselta ja oon halunnut vaan mennä yksin kauppaan ja pyöriä siellä itekseni ilman lapsia 😀 Nyt mä kaipaan ihan hulluna sitä, että voidaan vaan mennä yhdessä koko perhe ja tehdä arkisia asioita yhdessä. Nyt kun hetkellisesti on menettänyt jotain, mikä on aina ollut itsestäänselvää, niin ehkä sitten valittaa vähemmän kaikesta ja nauttii siitä kaikesta, mitä arki yleensä on. Kahvitteluja kavereiden kanssa, lounashetkiä ja liikkumista Helsinkiin näkemään perhettä. Pääsee leffaan ja sulistelemaan. Ai että! Myös tietyllä tapaa tää antaa ehkä hyvän prioriteetti-listan sille, mitä nauttii tehdä ja mitä odottaa eniten.

– Arvostus tätä meidän kotia ja mun omaa perhettä kohtaan on ihan taivaissa. Tää elämä “eristyksissä” ei oo ees yhtään niin perseestä, koska nää mun tyypit on mun kanssa ja saadaan olla yhdessä.

– Tässä seuratessani uutisointia valtioneuvoston suhtautumisesta vaikuttajiin ja jopa sitä, että vaikuttajat on nyt nostettu median rinnalle kriittisiksi tekijöiksi, olen myös miettinyt tekeekö tämä hyvää tälle meidän alalle pitkässä juoksussa. Ehkä vihdoin voitais unohtaa se leimaaminen turhan työn tekijäksi ja ymmärtää, että teemme tärkeää työtä. Sekä vaikuttamalla ja tiedottamalla, että myös ihan tuomalla viihdesisältöä hetkiin, jolloin sitä ehkä aika moni kaipaa. Usein tuntuu, että vaikuttaminen alana ja markkinoinnin välineenä esitetään jotenkin lapsellisena ja turhana, mutta tällä hetkellä on ollut mielenkiintoista seurata sitä, miten tähän alaan suhtaudutaan. Meitä kohtaan esitetään toiveita ja vaatimuksiakin, koska me olemme tärkeitä ja meillä on tärkeä asema. Toivottavasti se muistetaan myös myöhemmin. Ylipäätään on ollut mahtavaa huomata nyt yhteisöllisyys ihmisissä ja erilaisten ammattien arvostaminen tässä tilanteessa ja suurimman osan ihmisistä mieletön tuki kaikessa tässä. Toivottavasti se yhteisöllisyys kestää tän kriisin loppuun ja jatkuu vielä sen jälkeenkin.

– Mun iho ei oo koskaan voinut niin hyvin kuin nyt. Nyt kun ollaan koko ajan kotona, niin mulla on “aikaa” tehdä naamioita, huolelliset putsaukset ja ihonhoitoa muutenkin harrastaa oikeesti tavallista paljon paremmalla pieteetillä. Ihohuokoset kiittää ja iho näyttää nuorentuneen viis vuotta tässä parissa viikossa 😀 Okei okei, on myös aika paljon ihania oikeita tuotteita, jotka oon saanut mm. Cocopandan brändilähettilyyden kautta kokeiluun, mutta eipä ne oikeat tuotteet auta kaapissa, jos arki on aina säntäilyä, eikä illalla jaksa silmänympärysrasvaa laittaa. Tiedättekö mitä tarkoitan? Jotenkin nyt kun ylimääräiset siirtymiset ja harrastukset ja muut on ollu pois päiväjärjestyksessä, on tullut keksittyä itselleen uusia rutiineja ja ne näkyy kyllä ihon hyvinvoinnissa tällä hetkellä. Tää nyt siis lähinnä yks esimerkki, mutta kun tuntuu, että koskaan ei oo aikaa kaikelle tällaiselle pienelle ja kyllä sitä aikaa nyt vaan on, kun sille tekee sen ajan.

– Tässä tylsyyksissäni oon löytänyt IG Livet ja nyt oon ihan koukussa. Jotenkin se on tuonut hirveesti uutta virtaa omaan arkeen ja some-tekemiseen, ja toivon, että sekin asia on tullut jäädäkseen ♥ Kohta mennään taas liven puolella ja oon koko päivän odottanut.

– Tää tekee hyvää mun kulutustottumuksille. Vaikka kuinka en haluaisi sitä myöntää, oon ajoittain heräteostostelija. Tykkään mennä pyörähtää kahville kaverin kaa ja samalla piipahdan jonnekin ja saatan tehdä heräteostoksia. Eipä tuu tehtyä täältä kotoa käsin. Myös kun asuu verkkareissa, niin ykskaks ei paljon kiinnosta vaateostoksetkaan. Lisäpuolena tässä on pieni huoli omasta taloudesta ja isompi huoli koko Suomen taloudesta ja yrittäjien jaksamisesta niin tuli tehtyä tossa tiliotteen perusteella pieni jako suomalaisiin ja kansainvälisiin yrityksiin ja isoihin ja pieniin yrityksiin ja totesin, että prosenttijakauma on aivan liian vääränlainen siinä. Jatkossa yritän muistaa hyvänäkin ajanjaksona, miten tärkeää on tukea suomalaista työtä.

– Uuden viihteen keksiminen arkeen. Ostin tässä juuri Domino-palikat meille miehen kanssa iltahupiks. Ollaan melkeen joka ilta pelattu mun siskojen, langon ja kaverin kanssa Menolippua ja eilen nauroin ihan kaksinkerroin vääränä kun mieheni pyöritteli mun hula-vannetta. Jotenkin tässä on ollut sekä pakko keksiä uusia juttuja viihdyttämään elämää että ihmisillä ja tutuilla aikaa tehdä juttuja yhdessä virtuaalisesti.

– Rokotusten puolestapuhujana toivon myös, että tää muistuttaa jengiä siitä kuinka tärkeää on rokottaa ohjelman mukaisesti. Jos meillä ei olisi rokotuksia, niin tuhkarokot ja muut pandemiat pyyhkis tätä maapalloa vuosittain ja tällaista elämä olisi enemmänkin. En nyt voi sanoa, että olisin jotenkin mielihyvissäni tästä tapahtuneesta täällä, päinvastoin, mutta kun meillä ei tosiaan ole elinikänämme ollut tällaista tilannetta, niin tuntuu että osa ihmisistä on myös hieman vieraantunut siitä, kuinka paljon tämäntyylisiä epidemioita on saatu kytkettyä rokotesuojalla.

– Nyt ei ehkä ole oikea aika puhua sairaanhoitajien ja terveydenalan ammattilaisten palkoista, sillä monella on huoli ja murhe omasta tilanteesta ja se ala on tällä hetkellä se, jolle ei välttämättä ihan heti oo tulossa yt-neuvotteluja ja lomautuksia, eli verrattain “heillä menee hyvin”. En nyt tiedä kuinka kivaa se työ tällä hetkellä on ja voiko asiaa ihan noin muotoilla, mutta tuollaista asennetta on paljon. Oon ollut jo pitkään sitä mieltä, että sairaanhoitajien ja monien muiden palkkaa pitäisi tarkistaa aika reteesti ylöspäin. Samalla se on kuitenkin kovin haasteellista, kun sairaanhoitajat eivät voi mennä jengillä lakkoon ja jättää ihmiset kuolemaan. Niinpä heidän arvonsa on jäänyt ehkä monille unohduksiin. Ajoittain minullekin. Jos joku ehdottaisi nyt tämän kaiken jälkeen, että jokaisen veroprosentti nousee vaikka 1-2%, ja tämä raha menee suoraan sairaanhoitajien liksoihin ja resurssien kasvattamiseen, maksaisin mielihyvin. Maksanhan kirkollisveroa ja tämän koen paaaaaljon tärkeämmäksi. Myös päiväkotihoitajien palkkojen nostoa voinee tässä jokainen lapsensa kotona pitävä tällä hetkellä suositella. Mä oon muutenkin sitä mieltä, että tekis hyvää tälle maalle, jos jokainen isi jäis kotiin lasten kanssa vaikka 3 kuukaudeksi ja näkisi millaista se on, niin voi olla, että kotiäitien ja päikkyhoitajien työtä arvostettais inasen enemmän. Mut nyt ei ehkä tarvii sitäkään tehdä, sillä uskon, että monessa kodissa päikkyhoitajat ovat olleet mielessä tässä viime aikoina.

– Tää on miehen lisäys. Meidän pihaan tulee vihdoin tramppa. (Tää on oikeesti ikuinen taistelu ollut. Mies on halunnut lapselle pihaan trampan, mä en oo halunnut, koska naapureilla on ja lapsi saa käydä siellä hyppimässä. Mies haluaa trampan, koska ei kehtaa ite mennä naapureille pomppimaan 😀 Nyt kun ollaan vältelty kontakteja ja ollaan oltu kotona jumissa, niin tramppa tossa pihalla ois ollut aika pop, siinä ois Dante saanut tappaa energioitaan aika tehokkaasti. Lankoni jopa tarjosi meille tramppaa Dantelle. Lupasi tuoda ja asentaa sen tohon pihalle jopa. No nyt vihdoin myönnyin tramppaan. Heti kun toi Uudenmaan eristys päättyy, niin meille tulee pihalle tramppa) Mä en oo ihan varma kumalle puolelle vaakaa tää nyt tipahtaa, mutta mies on onnellinen 😀

Onko teillä tullut jotain sellaisia positiivisia tulevaisuuden ajatuksia tän kaiken keskellä? Tai siis miten ajattelette, että tää vois vaikuttaa positiitivisesti lähitulevaisuudessa? 

56 thoughts on “Kyllä tästä seuraa jotain hyvääkin

  1. Miten itse olet toteuttanut tuota toivetta pysyä kotona? Sitä kun näytät itsekin peräänkuuluttavan. Peruitko esim. käynnit ripsihuollossa ja kampaajalla? Vai otitko tietoisen riskin saada tartunnan itse tai oireettomana tartuttaa muita, vaikka perheenjäseniäsi.

    1. Olen mielestäni oikein selvästi ilmaissut mielipiteeni tähän liittyen. En koe tarpeelliseksi perua 1-1 tapaamisia pienyrittäjien kanssa, joissa hygienia huomioitu. Sinä tuskin ylläpidät näiden yrittäjien tuloja sillä tasolla, että pärjäävät tilanteen yli? Kaikkien on tehtävä oma osansa.

      Ja edelleen, tarkoitus ei ole pysäyttää virusta, vaan hidastaa sitä ja siihen olen osallistunut vähentämällä sosiaaliset kontaktini jyrkästi ja usein olen 3-4 pv näkemättä yhtään ketään käymättä yhtään missään, joten jos haluat alkaa tässä syyttelemään siitä, että käyn kerran 2 kuussa kampaajalla ja kerran kuussa ripsihuollossa, niin etsi sille muu kanava 😊

      Sulla on jo niin pitkä kommenttihistoria tässä blogissa ja ei ikinä mitään positiivista, niin pitäskö ehkä miettiä sitä, kannattaako tänne tulla ärsyyntymään?

  2. Olisi ollut hyvä jos tässä olisi mainittu ketkä nuo muut kuvien henkilöt ovat, jotain toisia bloggaajia? osa täysin vieraita, ilmeisesti tämä on nyt joku bloggaajien yhteinen kampanja? kaikki eivät siitä tiedä siksi kannattaa mainita

  3. Hyvää listausta, mäkin oon miettinyt mitä positiivista tästä jää käteen! Motivoi kummasti tän tilanteen kanssa elämistä.
    Yllättävän vähän harmittaa peruuntuneet menot, matkat, tapahtumat jne. jotenkin sitä on ajautunut tälläseen korona-kuplaan, että tää nyt on vaan näin. Ja varmasti se että linjauksia on tullut pikkuhiljaa, niin ne ei saa mitään slaagia enää aikaiseksi. Jos tammikuussa olisi sanottu että sun kaikki reissusi on peruttu, et näe siskoas koko keväänä, et pääse enää sushibuffaan, sun kaikki tutut urheilumuodot lopetetaan, työsi teet tästä eteenpäin himassa ja itseasiassa sä pysyt siellä himassas muutenkin seuraavat 3 kuukautta, niin olihan sitä ollu haastavaa hyväksyä! Nyt nää on tän hetken arkea ja kun tietää että kaikkien parhaaksi tehtyjä toimia, niin sitä vaan elelee tätä aikakautta. Ja niin, ne omat posit:
    -aloitin taas juoksemisen syksyn jäljiltä
    -kotitreeni-valmennukseneenit osto oli alun pohdinnan jälkeen kevään paras päätös
    -ne livetreenit 😍😍
    -koti pysyy siistimpänä kun on aikaa siivota
    -on aikaa huoltaa ihoa
    -nousee prioriteetit ja tärkeät ihmiset tietoisuuteen erilailla: ketä ja mitä mulla on tullut ikävä
    -tää uus työmuoto on itseasiassa aika hauska, kissojen kanssa konttori 🤷🏻‍♀️
    -kotiruoan teko ja täten ulkona syönnin väheneminen
    -niiden heräteostosten väheneminen
    -vihdoin taas aikaa lukea kirjaa
    -toi luonnossa oleminen 😍😍

    Sitten kun taas arki palaa normiin, niin voi muistella tätä aikaa mitä se opetti ja jättää parhaat opit toivottavasti elämään 😊

  4. Halusin vaan sanoa että kiitos kun kirjoitat. Näinä aikoina huomaan kaipaavani aivoilleni ei-korona-aiheista virikettä, ja lähes päivittäin kurkkaan myös tänne. Luen kyllä koronaankin liittyvät jutut 🙂 mutta pidän siitä että pidät blogisi positiivisena ja suhtaudut koronaankin mielestäni nyt asiallisen fiksusti ja kiihkottomasti. Kiitos Anna!

    Ps. Käy ihmeessä jatkossakin kampaajalla ja ripsihuollossa ym. jos molemmat osapuolet on terveitä ja hygieniasta huolehditaan. Tuetaan yrityksiä myös näinä aikoina 🙂 itsekin varasin ajan hierojalle ensi viikolle.

  5. Mä ainakin arvostan tulevaisuudessa yhteistä aikaa rakkaan kumppanin kanssa vieläkin enemmän, kuin tähän saakka, sillä nyt meidät erottaa Uudenmaan raja 🙁 Samoin aikaan ystävien kanssa suhtautuu varmaan jatkossa hyvin eri tavalla, kunhan tämä kaikki on ohi. Asustelen siis tällä hetkellä yksin. Ja voin sanoa, että tämä yksin eristäytyminen on ollut kyllä aika yksinäistä ja surullista. Toki on videoyhteydet rakkaisiin, mutta ei se korvaa läsnäoloa, läheisyyttä, halauksia. En kyllä enää ikinä pidä mitään itsestäänselvyytenä.

  6. Itse olen ihan hämilläni siitä miten normaalisti elämä on jatkunut reissun peruuntumista lukuun ottamatta. Ehkä kertoo siitä että voisi normaalisti käydä ehkä enemmänkin kodin ulkopuolella 😄

    Ehkäpä tästä jää jatkossa käteen parempi suojautuminen myös muilta taudeilta. Ainakin alkuun kuuli paljon miten “kausi-influenssakin tappaa X ihmistä joka vuosi eikä sen takia panikoida!!1”,mutta jos riskiryhmät ja näiden kanssa asioivat muistaisivat influenssakaudellakin käsihygienian voivat nuokin kuolemat vähentyä. Samoin jos koteihin saa nyt taottua sen ettei lasta tuoda edes “ihan vähän nuhaisena” hoitoon säästyy moni perhe flunssa- ja norokierroksilta ja työnantajilta säästyy saikkupäiviä.

    Itse olen myös kiinnittänyt huomiota ostosten valnistusmaihin ja hankkinut lahjakortteja kotimaisiin pienyrityksiin tukeakseni niitä vaikean ajan yli.

  7. Nyt kun on vahvasti suositeltu välttämään kaikkia ei pakollisia kontakteja, niin koetko sukulaisten kanssa pelailun pakolliseksi? Toivottavasti pelailette netin välityksellä ja ymmärsin vain tekstistä teidän tapaavat face to face 😊

    Olis kyllä kieltämättä kiva tietää ketä muita bloggareita on tuossa kuvassa, olis mukava löytää uusia blogeja luettavaksi

    1. Bloggaajat on tägätty instagramissani samaan kuvaan, en tähän nyt ala listaamaan niitä, sieltä löytyy 🙂
      Ja kyseisessä kappaleessa on sana “virtuaalisesti”, joka lienee ihan helposti ymmärrettävissä oleva vastaus väärinymmärrykseesi 🙂

  8. haha mikäköhän miehillä on siinä hulavanteen pyörityksessä, kun itsekin just tällä viikolla omalle miehelle nauroin kyyneleet silmissä, kun hän yritti ”pyörittää” sellaista😀 enemmän se oli jostain syystä pompahtelua kuin pyörittämistä?

  9. Kiitos tästä rohkaisevasta postauksesta. Kyllä pienten asioiden merkitys on korostunut ja jos joskus asiat palaavat jotakuinkin ennalleen, sitä osaa arvostaa aivan eri tavoin! Voimia ja terveyttä sinne koko perheelle <3

  10. Kirjoitat että “Nyt ei ehkä ole oikea aika puhua sairaanhoitajien ja terveydenalan ammattilaisten palkoista…”,mutta onko sinulta mennyt ohi, että juuri nyt on se aika, kun niistä pitäisi puhua! 😂 Sairaanhoitajat työskentelevät nyt ilman voimassa olevaa työehtosopimusta.

    Tosi hienoa kyllä, että te vaikuttajat kerrotte faktatietoa koronasta. Hyvä kampanja!

    1. Niin, siis tarkoitin sitä, että sairaanhoitajien palkankorotukset/parempi palkkaustaso ei ehkä ole keskusteluna hedelmällisin silloin, kun monilta on elanto kokonaan lähdössä, mutta että tämä lienee jäävän muistoihin pidemmäksikin aikaa, toivottavasti ainakin.

      1. Nyt on juuri se aika nostaa palkkoja, poistaa ilmaiset kiky-tunnit ja saada hoitajille (ei vain sairaanhoitajille vaan esim myös labra- ja röntgenhoitajille) oma sopimus!! Aina siis aina löytyy tekosyitä, miksi hoitajia ei tarvitse tai pysty palkita. Olen sairaalassa töissä ja mun käteen jää verojen jälkeen 1800€ käteen ja siitä ei paljon jää laskujen jälkeen. Olen kiitollinen töistä, kun monelta ne viedään nyt pois, mutta meillä ei ole edes lakko-oikeutta. Mediassa syyllistetään hoitajia ja valehdellaan, että Tehy olisi kiristänyt koronalla vaikka tosiasiassa näin ei ole.

        1. Mä en ole kanssasi lainkaan eri mieltä hoitajien palkasta. Minä olen kirjoittanut jo kuukausia sitten asiasta, kauan ennen koronaa. Se mitä tarkoitan on se, etten usko tällä hetkellä palkkataistelun saavuttavan yhtä hyvän tuloksen kuin eri tilanteessa, eikä näin ollen ole välttämättä hedelmällinen tilanne tuolle, mutta saatan toki olla väärässä 🙂

  11. Hyvä postaus ja todella hyviä pointteja! Ja koskaan ei oo väärä aika puhua matalapalkkaisten, naisvaltaisten alojen työntekijöiden palkkojen korotuksista. Huomauttaisin kuitenkin, että “päikkyhoitajien” sijaan varhaiskasvatuksessa työskentelee sekä varhaiskasvatuksen lastenhoitajia että opettajia. Yksi iso tekijä heidän työhönsä kohdistuvan arvostuksen lisäämisessä olisi oikeutetun palkan lisäksi heistä oikeilla termeillä puhuminen. Varhaiskasvatuksen opettajaa ei imartele, kun hänestä puhutaan päikkyhoitajana, se ei ole heidän ammattinsa. Ja kyllä, luulisi että etenkin vanhempana tällä asialla on merkitystä, että tietää kuka lapsia päiväkodissa kasvattaa – ethän hammaslääkärin sijaan käy juurihoidossakaan hammashoitajatädillä?

    1. Siis kun sinä viet lapsesi päiväkotiin, sanotko sinä lapselle, että “te menette retkelle varhaskasvatuksen lastenhoitajien kanssa”? Tai kun päikyssä on uudet kasvot ja tulet kotiin ja kerrot miehelle, että “hei päikyssä on joku uusi varhaiskasvtauksen lastenhoitaja”? Tai kun kehut kaverille, että teidän lapsen ryhmässä on ihana tyyppi, niin sanotko sä tosiaan “Meidän varhaiskasvatuksen lastenhoitaja on ihan mieletön!” En siis tiedä miten sä puhut tästä ammattiryhmästä, mä en ainakaan jää tavamaan tuota sanamonsteria jatkuvasti, vaikka tiedän tasan tarkkaan ketä siellä on, millainen koulutus siihen vaaditaan. Sitäkin tärkeämpänä koen huomattavasti sen, kuinka raskasta se työ on, ihan sama mitä sitä ennen opiskelee.
      Anoppini on päikkyhoitaja eikä olisi tästä moksiskaan ja meidän päikyn hoitajat puhuvat toisistaan suuhun sopivin termein eikä se tunnu olevan mikään ongelma kellekään. En puhu mun tutusta ompelijamestarista koko tittelillä vaan ompelijana. Pelastaja on mun puheessa edelleen brankkari enkä käytä edes omasta miestäni hänen kolmiosaista työnimikettä vaan sanon upseeri. Ja ihan samalla tavalla me puhutaan muskariopesta ja kerhotädistä, vaikka heillä on myös koulutukset alla. Ja mulle on itse asiassa aivan sama kuka tekee mun juurihoidon, lääkäri vai hoitaja, jos tekee sen hyvin. Hammashoitajatädistä en puhuisi oman ikäisilleni sen takia, että se on pidempi sana kuin hammashoitaja, mutta viedessäni häntä hammastarkistukseen olen varmasti sanonut menevämme hammashoitajatädille. Enkä näe asiassa mitään ongelmaa. Pienen pientä turhaa muiden puolesta loukkaantumista nyt tässä havaitsen. Ja jos olet itse varhaiskasvatuksen lastenhoitaja ja sinua tämä häiritsee, niin olen kovin pahoillani.

      1. Noh, pointtina tässä oli vain ehkä avata tätä, että ei se ole yhtä ja samaa massaa ketkä siellä työskentelevät vaikka niin se varmaan osalle vanhemmista näyttäytyy ja pahoittelen, että tämä särähtää korvaani joka kerta. Etkä suinkaan ole ainoa, jolle tällä ei ole mitään merkitystä, mutta laadukkaan pedagogisen varhaiskasvatuksen toteutukseen vaaditaan muutakin kuin päikkyhoitajia, joten kyllä sillä on mielestäni merkitystä, että ihmiset tietävät, että päiväkodissa työskentelee myös opettajia. Mahtavaa, jos olet kartalla lapsesi päiväkodin työntekijöistä ja mm. siitä, kuka vastaa mistäkin. Opettajat käyvät tälläkin hetkellä isoja taisteluja päästäkseen muiden eri asteen opettajien kanssa samaan työehtosopimukseen ja samalle palkkatasolle, joten on sillä merkitystä että heidän ammattinsa tunnistetaan. Heidän osaamistaan ei arvosteta tarpeeksi, eikä sitä lisää se, ettei heidän ammattiaan edes tunnisteta tai ei vaivauduta tuomaan sitä esiin. Tämä olikin vain huomautus, sillä tuskin olet tullut edes ajatelleeksi tätä, miten puhut näistä ammattiryhmistä. Kommenttini ollut missään nimessä tarkoitus provosoida sinua, mutta näin taitaa useinkin käydä tahtomatta muillekin… Ja kyllä, olet vaikuttaja ja kuten totesit, on ammattisi tärkeä ja ihmiset lukevat mielipiteitäsi,joten siksi halusin vain tuoda tämän esiin. 🙂

        Ja vastauksena kenties hieman saivarteleviin kysymyksiisi, yleensä puhun lapselleni päiväkodin työntekijöistä heidän etunimillään (kuten oletettavasti sinäkin), koska lapsille tällä asialla ei liene merkitystä. Mutta aikuiselle miehelleni tai kavereilleni kyllä puhun esim. uudesta lastenhoitajasta tai eskariryhmän mukavasta opettajasta. Blogiasi lukee monet vanhemmat ja myös varhaiskasvatuksen työntekijät, joten siksi halusin vain ottaa tämän asian esiin.

        1. Mä luettelen kaikki ihmiset siellä päiväkodissa “hoitaja”-termin alle, sillä en ole kysellyt ja tiedustellut ketkä on opettajia ja ketkä hoitajia. Tiedän, että siellä on erilaisia koulutuksia ja osaamisia, mutten koe edes tarpeelliseksi tiedustella listaa kaikista päikyn aikuisista ja siitä, kuka on mitäkin. Lapseni ryhmässä on kaksi aikuista, enkä tiedä sitä edes heistä (osaan toki päätellä työnjaosta, mutta enpä ole nähnyt mustaa valkoisella). Ei oikeastaan kiinnosta se ero tai se, kumpi on pidemmälle opiskellut tai mitään muuta. Mielestäni he ovat molemmat erittäin arvokkaita ja tärkeitä lapseni arjessa ja ovat senkin vuoksi päikkyhoitajia, että ovat meille kaikki tärkeitä. Siksi termikin on sellainen “läheinen”, eikä etäiseltä tuntuvan virallinen. Lapselle he ovat kaikki päikkyhoitajia ja puhumme heistä kaikista samalla sanalla. Myös toisillemme. En edes tiedä kaikkia päiväkodin työntekijöitä nimeltä, vaikka he tosiaan kaikki ulkoilevat yhdessä. Oman ryhmämme hoitajat/opettajat/aikuiset tiedän nimeltä ja puhun miehelleni sillä nimellä. Mutta jos sanon vaikka äidilleni, että X (nimi) ja hän kysyy että kuka, niin vastaan, että “Danten päikkyhoitaja”. Danten päikyssä on yksi hieman vanhempi aikuinen (en tiedä hänen titteliään) ja häntä Dante kutsuu päikkymummiksi, koska hän yhdistää tämän naisen mummiinsa (ulkoisesti jotain samaa näköä) ja me puhumme päikkymummista ihan koko perhe kun tarkoitamme tätä naista.

          Mä en ihan ymmärrä tätä kuinka vahvoja tunteita tää herättää. Olen samaa mieltä siitä, että jokaisen opettajan pitäisi olla samassa kategoriassa, ovat he päikyssä tai ala-asteella tai lukiossa. Koen, että jokainen varhaiskasvattaja/päikkyhoitaja/whateverwewanttocallit ansaitsee paremman palkkauksen. Mulle on epätärkeää näiden ihmisten erottelu ikään kuin siihen, että opettaja on parempi kuin hoitaja -tyyppisesti. Sanothan sinäkin “vaikuttaja”. Sanothan sinäkin varmaan kassa kun tarkoitat kaupan alan ammattilaista riippumatta siitä mikä on hänen tittelinsä? Hän saattaa olla vuorovastaava tai vaikka kauppias itse. Sanon myös lanssikuski, vartija/stevari, pankkiaspa jne. Voihan vartijakin olla turvallisuusalan ammattilainen tai mitä ikinä. Nää nyt on sellaisia arjessa suuhunsopivia termiä ja niitä käytän myös blogissa, joka ei ole tieteellinen julkaisu, massamediaa tai kovin kirjakielinenkään. Sanon myös juristi erottelematta juristia, varatuomaria tai asianajajaa.

          Ja en suinkaan saivarrelut, vaan ihan tosissaan kysyin, että mitä sanoja sinä käytät ja tuskin itsekään käytät ihan tuota pitkää monsterisanaa. Sinä sanot uusi lastenhoitaja ja minä sanon uusi päikkyhoitaja, koska en itse asiassa välttämättä tiedä kyseisen henkilön ammatillisia tasoja, jos hän on eri ryhmässä mutta ulkona osallistuu myös minun lapseni silmällä pitämiseen.

          1. Vanhempana sinun kyllä tulisi ilman tiedusteluakin tietää, kuka on lapsesi ryhmän opettaja, sillä hän on vastuussa koko lapsesi kasvatuksesta siellä ja oletettavasti olet käynyt tärkeitä kasvatuskeskusteluita juuri hänen kanssaan. Todella harmillista ja jopa lain vastaistakin, jos näin ei ole. Toivottavasti lapsesi ryhmässä kuitenkin on pätevä opettaja. Tarkoitukseni ei myöskään ollut nostaa opettajaa paremmaksi kuin lastenhoitajaa, vaan yrittää vain selittää, että he todella tekevät tällä vuosikymmenellä eri työtehtäviä erilaisella vastuulla päiväkodissa ja ovat kaksi eri ammattia. Kuten sanoit, molemmat ovat yhtä tärkeitä ja arvokkaita.

            Tämä herättää tunteita mm. sen vuoksi, että pätevistä varhaisen opettajista, sekä lastenhoitajista, on Suomessa jo huutava pula etenkin suurissa kaupungeissa. Alan arvostuksen puute ja sen huono pakkaus ei houkuttele. Pian tilanne on yhtä paha kuin Ruotsissa, jossa kuka tahansa jolla on kädet ja pää voi työskennellä päiväkodissa. Usein huomaan, että ihmisten (en tarkoita tällä sinua) asenne on se, että “ei paljoa kiinnosta kuka lastani hoitaa ja eihän siihen vaipanvaihtoon mitään kouluja tarvitse käydä”. Uskoisin, että siinä vaiheessa jokaista vastuullista vanhempaa tämä asia kiinnostaa hieman eri lailla, kun päiväkodin henkilökuntaa rekrytään suoraan kadulta. Vähintä mitä voimme tehdä, on osoittaa kiinnostusta heidän ammatillista osaamistaan kohtaan ja siihen mielestäni liittyy myös arvostava puhe. Kuten toisaalla kommentoit, opettajan kutsuminen päikkyhoitajaksi (tai lastenhoitajan mummoksi) ei ehkä ole haukkumista, mutta vähintäänkin hänen ammatillisuuttaan vähättelevää. Jos tarkoitus on osoittaa arvostusta ja tällaisella julkisella foorumilla puhua päiväkodin henkilöstöstä, niin sitten kannattaisi vaikka käyttää juuri sitä termiä väärinkäsitysten välttämiseksi. On niin helppo tahtomattaankin loukata toista. Ja ei, minä en ole loukkaantunut kommenteistasi, vaan yritän vain saada sinua ymmärtämään näkökulmani ja kenties näkemään merkityksesi ja vastuusi tämänkin asian esiin tuomisessa. Kiitos kuitenkin tärkeästä postauksesta ja mukavaa kevään jatkoa! 🙂

            1. Anteeksi, mutta luetko sä mun kommentteja ennen kuin vastaat? Ja sitten myös oletat, että on tehty jotain väärin ja tuomitset sen perusteella. Kommentissa lukee selkeästi: “osaan toki päätellä työnjaosta, mutta enpä ole nähnyt mustaa valkoisella”. Kyllä, olemme käyneet keskusteluja asiasta oman varhaiskasvattajan kanssa. Hauskaa sinänsä, että itse asiassa jopa päiväkodissa ihmiset käyttävät termiä “hoitaja”, mutta tällaisessa postauksessa se herättää hirveän älämölön. Jos olen kysynyt joskus jotain, että kenen kanssa / keneltä jne. niin henkilökunta itse on käyttänyt termejä “oma ryhmänhoitaja” jne. Tarkoitin tässä juuri sitä, että päiväkodissa käytetään kaikista termejä “henkilökunta, hoitajat, varhaiskasvattajat” jne. Ei siellä ikinä eritellä opettajia ja hoitajia erikseen, tai korosteta kenenkään asemaa. Ei minun tarvitse nähdä kuka on hoitaja ja kuka opettaja, vaan tiedän päiväkodin toimivan sääntöjen mukaisesti ja henkilökunnan vastaavan vaatimuksia (toisin kuin epäilet kommentissasi).

              Kyseessä ei varmasti ole mikään muu asia kuin tottuminen tiettyihin termeihin ja varhaiskasvatuksen opettaja tai varhaiskasvatuksen erityisopettaja nyt eivät satu olemaan puhekielisiä termejä, jotka sopisivast suuhun. Itsekin teet tuossa virheen ja kirjoitat “varhaisen opettaja”. Jos tälle olisi joku laajalle levinny helppo termi luokkaa vaka-ope tms. niin varmasti se vakiintuisi käyttöön. Päikkyyn myös liitetään sana hoitaja enemmän kuin opettaja, joka liitetään ajatuksena kouluun. Vähän sama kuin termi pelastaja on ollut pitkään olemassa, mutta edelleen suurin osa sanoo palomies, koska se on sen työn näyttävin osa. Mä joudun itsekin aina hokemaan mielessäni, että “pelastaja”, koska en halua ruokkia ajatusta paloMIEHistä vaan yhtä lailla pelastajissa pitäisi olla naisia ja inhoan kaikkia sukupuolittuneita termejä kuten lentoemäntää ja palomiestä. Ne vaan on niin vahvasti vielä käytössä ja tilalle tulleet lentohenkilökunta tai vastaavat eivät vaan istu vielä puhekielessä. Niinpä mäkin puhun brankkarista enkä pelastajasta, ja täten mitä? Väheksynkö sitäkin työtä rajaamalla sen vaan tulipalojen sammuttamiseen, vaikka he tekevät niin paljon muutakin?

              Mulla on myös vahva ymmärrys päiväkotien tilanteesta, sillä olen vierestä seurannut anoppini tilannetta. Hänellä ei ole lähihoitaja-koulutusta, mutta parin vuosikymmenen kokemus perhepäivähoitajana ja päikyissä ja hänelle on ajoittain vaikeaa saada edes sijaisuuksia, joten enpä usko, että olemme ihan vielä menossa noin katastrofaaliseen tilanteeseen.

              Ja mitä tulee termiin päikkymummu, niin lapsi alkoi käyttää sitä itse. Yritin korjata sitä hoitajan/opettajan nimellä (en tiedä kumpi hän on, sillä hän on tekemisissä lapsen ryhmän kanssa vain ulkoillessa), mutta kun lapsi puhui päikkymummusta kävin juttelemassa naisen kanssa ja pahoittelemassa tilannetta. Hän vain naureskeli, että hänestä on ihanaa olla päikkymummu, kun ei ole omia lapsenlapsia. Case closed, hän on päikkymummu meidän puheissa.

              Tämä ei ole mikään julkinen foorumi, tämä on minun päiväkirjamainen blogini. Jos se tulee yllätyksenä, niin pahoitteluni. Minä en kirjoita massamediaan, minä kirjoitan puhekielisesti omasta elämästäni. Käyttäen termejä gyne, brankkari ja päikkyhoitaja. En siis koe, että minulla on tässä vastuu käydä päikkyhenkilökunnan taistelua niistä titteleistä mitä heillä on ja miten heistä tulisi puhua. Mun vastuu on omalta osaltani aivan erilainen, tai niin minä koen. Kuten ehkä tässä kommentoinnissa on mennyt ohi aika pitkälti se, että julkisesti tässä minun blogissani minä tuon esiin tarvetta tarkistaa näiden ihmisten palkkaus ja korostan sitä, kuinka tärkeää on heidän työnsä. Se on minun vaikuttamista heidän tilanteen eteen. Ymmärtäisin tämän arvostelun, jos olisin käsitellyt alaa negatiivisesti, mutta päinvastoin, minähän nimenomaan aina korostan, kuinka tärkeä ala kyseessä on ja kuinka hyvää työtä “päikkyhoitajat” tekevät ja tulen jatkossakin käyttämään tuota minulle ominaista sanaa, jota käytän puhuessa läheisilleni.

              1. Huhhuh. Selvästikään sinä et lukenut kommenttiani ennen kipakkaa vastaustasi, toisin kuin minä. En ole olettanut mitään enkä tuominnut varsinkaan sinua, vaikka väkisin haluat niin ymmärtää ja provosoitua. Viittasin alussa lauseesesi “Mä luettelen kaikki ihmiset siellä päiväkodissa ”hoitaja”-termin alle, sillä en ole kysellyt ja tiedustellut ketkä on opettajia ja ketkä hoitajia.” ja mainitsin vain että sinunkin tulisi tietää, enkä väittänyt tai olettanut mitään. Ja pahoittelut tuosta ihan rehellisestä typosta jonka puhelimeni väärin korjasi, oletin ettet nyt siihen kuitenkaan puuttuisi kun itsekin kirjoittelet välillä väärin. Näköjään ihan mahdotonta yrittää antaa sinulle rakentavaa palautetta yhtään mistään, kun hyökkäät heti päälle olettamuksinesi. Mielestäni viestini oli ihan asiallinen ja uskoisin minulla alan ammattilaisena olevan tästä aiheesta hieman laajempi käsitys kun sinulla anoppisi kokemuksella. Brankkari on slangisana ja lempinimi tälle mainitsemallesi ammatille ja ne tarkoittavat samaa asiaa, mutta päikkyhoitaja ja opettaja eivät vaan ole sama asia. Piste.

                1. Mä en kimpaantunut, eikä vastaukseni ollut kipakka. Se, että se on pitkä, ei tee siitä kipakkaa. Et ole väittänyt tai olettanut mitään? “Todella harmillista ja jopa lain vastaistakin, jos näin ei ole. Toivottavasti lapsesi ryhmässä kuitenkin on pätevä opettaja.” Mitä tuo siis sitten on?

                  Ja tämähän se on. Ihmiset kirjoittlevat väärin, ihmiset sanovat asiat eri tavoin, lyhentelevät ja puhuvat puhekieltä. Mun puhekieleen ei vaan missään tilanteessa istu sana “varhaiskavatuksen opettaja” kun puhun läheisille, kavereille tai luonnollisesti myöskään seuraajille. En myöskään sano “tasavallan presidentti” tai “turvallisuusalan ammattilainen”.
                  Mikä sun palautteenannossa on siis rakentavaa? Et puhu yleisillä tasoilla, vaan syyllistät minua, kun yritän perustella miksi toimin kuten toimin. Otat jokaisen mun pitkän ja perustelevan vastauksen provosoitumisena ja hyökkäyksenä, kun minä vaan pitäydyn mielipiteessäni ja katsantokannassani, enkä suostu mukautumaan sinun näkemykseesi asiassa. Mistä lähtien pitkä perustelu ja vastaus on hyökkäys?
                  Varmasti sinulla on laajempi käsitys alan ammattilaisena. Minulla on oma käsitys aiheesta maallikkona ja palvelun käyttäjänä ja oman päikkymme päikkyhoitajat tuntevana ja alalla olleiden ihmisten kokemuksista jutelleena. Sun ammatillinen näkemys kun ei ole kaikkien varhaiskasvatuksen opettajien näkemys tai meidän maallikoiden näkemys asiasta. Ja valitettavasti, vaikka niin varmasti haluaisit, me emme ole kaikki velvoitettuja ajattelemaan kuten sinä, vaan me edelleen saamme käyttää suuhunsopivaa termiä, joka ei ole loukkaava, puhuessamme lastemme hoitajista ja opettajista. Jos alan puhumaan kaikista lapseni päikkyhenkilökunnan jäsenistä “päikkyopettajina” tai varhaiskasvatuksen opettajina, niin sitten joku tulee ulisemaan siitä, että “Kuka mä kuvittelen olevani, ihan samat hoitajat siellä munkin lasta hoitaa, ei siellä ole pelkästään opettajia ja ei voi lukea jotain ihmistä opettajaksi, jollei sillä ole koulutusta jnejnejne.” Ja se on jotenkin sitten sekin pois opettajien arvosta, jos hoitajistakin puhutaan opettajina. Ja sit täytyykin varmaan kaikesta päikkyyn liittyvästä puhua sanoin “varhaiskasvatuksen opettajat ja lastenhoitajat”. HUOH. Ei kiitos. Pitäydyn tästä, ja omalla vaikuttamisellani pyrin vaan tuomaan ilmi sen, että kyseinen ala on kaikkineen aliarvostettu ja kaipaa parempaa palkkausta ja parempaa arvostusta 🙂 Ja teen sen omin termein. Oikeaoppisiin termeihin on virallisemmat lähteet, sieltä varmasti löytyy sinulle sellaista tekstiä, jota on mukava lukea. Itse asiassa brankkari = brandman = palomies. Pelastajan osaamiseen kuuluu paljon enemmän kuin tulipalon sammuttaminen ja hänellä voi olla esimerkiksi sairaanhoitajan koulutus. Eikö tämä ole ihan sama asia, että jos kutsutaan pelastaja-sairaanhoitajaa brankkariksi, väheksytään hänen koulutusta tai arvostusta? Päiväkodin hoitaja ja opettaja eivät ole sama asia, siitä olemme samaa mieltä. Koulun opettaja ja erityisopettaja tai luokanopettaja ja kielten opettaja eivät ole samoja asioita. Silti puhekielessä puhutaan päikkyhoitajista ja opettajista sen kummemmin yksityiskohtiin menemättä. Se ei ole loukkaus, ellei itse pidä hoitajaa vähempiarvoisena kuin opettajaa. Niin kuin tunnut pitävän. Vaikka ainakin mulle hoitaja termi on paljon lämpimämpi ja arvokkaampi kuin opettaja. Hoitaja opettaa, hoivaa, auttaa, on tukena. Se ei ole huono sana ja itse asiassa tämän keskustelun jälkeen tulen entistä enemmän käyttämään sanaa hoitaja. Sillä se sana ansaitsee arvostusta, jota sillä ei ole, toisin kuin opettaja-sanalla, jolla on jo itsessään ihan eritasoinen arvostus. Kiitos siis silmien avaamisesta siltä osin.

              2. Ja vielä siis tarkennan, että toki saat omassa puheessasi ja kirjoituksessasi käyttää mistä vaan ihan mitä termejä tahansa,ethän näköjään välitä siitä mitä lukijasi sinusta ajattelee. Mutta jos kutsut varhaiskasvatuksen opettajia päikkyhoitajiksi, kyllä se vaan heidän ammatillisuuttaan vähättelee vaikka tätä miten vääntäisi. Vaikka itse et tätä halua ymmärtää, niin asia on kuitenkin näin etkä sinä omine mielipiteinesi voi tätä muuttaa. Valitettavasti.

                1. Ei, vaan sinä alennat hoitajat opettajien alapuolelle tässä keskustelussa ja juuri tällä keskustelulla osoitat sen, että on jotenkin OK olla sitä mieltä, että hoitaja-sana alentaa jonkun muun arvoa. Hoitaja on arvokas. Lähihoitaja, sairaanhoitaja, vanhustenhoitaja tai päikkyhoitaja. Et varmaan loukkaantuisi, jos opettajia kutsuttaisiin lehtoreiksi tai tohtoreiksi? Sehän olisi “ylempiarvoinen”. Ja juuri tällä vänkäämisellä olet nyt asettanut hoitajat alempiarvoiseksi kuin opettajat. Itse en suostu siihen ajatukseen ja jatkossa käytän hoitaja-sanaa kaikessa positiivisessa, sillä nimenomaan niin monet hoitajat ansaitseva arvostusta. Palkan muodossa ja sen muodossa, että heidän titteliään ei kohdella näin, että sen käyttö olisi alentavaa. Toivottavasti joku päivä jokainen hoitaja-tittelillä oleva saisi arvostusta ja mahdollisuuden olla ylpeä ammatistaan ja tittelistään. Sillä heidän tekemä työ on armottoman tärkeää.
                  Ihan mikä tahansa päivä ottaisin mieluummin lapselleni hoivaavan, leikkisän ja lämpimän hoitajan kuin raudanlujan ammattitaitoisen opettajan, jos olisi pakko valittaa. Onneksi meidän lapsella on ihana lämmin opettaja ja ihana lämmin hoitaja, eikä meille kellekään ole mitään väliä sillä, mitä ammattinimikkeessä lukee, kunhan he saisivat oikeanlaisen palkkauksen ja työehdot omaan mittaamattoman arvokkaaseen työhönsä.

                  1. Ai sittenkin, jos lapsellasi olisi kehityksessään haasteita, joiden kanssa tarvitaan nimenomaan opettajan osaamista ja ammattitaitoa? Näitä lapsia on koko ajan enenevissä määrin. Ja kyllä, olet oikeassa että nimenomaan pedagogisen osaamisen suhteen arvostan opettajia enemmän, tottakai. He ovat perehtyneet ja kouluttautuneet juuri siksi, että jokainen lapsi,joka viettää päiväkodissa suuren osan ajastaan, saisi henkilökohtaisesti tarvitsemaansa tukea elämän tärkeimpien vuosien kehitykseen ja mahdollisimman hyvät sosiaaliset taidot ja eväät koulutielle. Lastenhoitajat ovat työssään myös äärettömän tärkeitä ja osaavia, mutta heillä ei ole pedagogista vastuuta siitä, mitä lapsi päiväkodissa oppii,joten tässä nyt puhutaan eri asiasta. Kukaan tuntemani pätevä varhaiskasvatuksen opettaja ei kuitenkaan koe, että “hoitaja” kuvaisi parhaiten heidän ammatti-identiteettiään, vaikka hoitoa ja hoivaa työhön lasten kanssa kuuluukin. Siitä tässä on kysymys.

                    1. Kyllä, mutta miksi se termi hoitaja on alentava, eikä yhtä tärkeä, mutta kuvailussaan vaan väärä? Koska sinä asetat toisen toista paremmaksi ja arvokkaammaksi. Saisinko siis käyttää hoitajasta termiä opettaja vai pitäisikö minun käyttää aina yhdistelmää “varhaiskasvatuksen opettajat ja lastenhoitajat”? Koska enhän voisi sanoa varhaiskasvatuksen opettajaa vain opettajaksi, sillä opettajia on eri asteissa erilaisia.

                    2. Mikset vain käyttäisi yleisesti päiväkodin henkilökunnasta vaikkapa termiä varhaiskasvatuksen/päiväkodin työntekijät tai henkilökunta, niin kuin aiemmin ehdotin. 🤷🏼 Enkä ole väittänyt hoitaja-termin olevan alentava (alentavia termejä ovat mielestäni mm. haukkumasanat), vaan nimenomaan opettajan ammatillisuutta ja pedagogista erityisosaamistaan vähättelevä, sillä hoitajuus ei ole osa heidän ammatillista identiteettiään eivätkä he ole koulutukseltaan hoitajia eivätkä toimi hoitajan työtehtävissä. Myös lastenhoitajat ovat työssään ylpeydellä juuri lastenhoitajia,eivätkä mitään muuta,elleivät he sitten hyppää opettajan saappaisiin ja tee hänelle kuuluvia työtehtäviä. Mutta käytä toki mitä termiä itse haluat, harva vaan saattaisi arvata että sinun mielestäsi juuri tämä hoitaja-termi on kaikista paras ja arvostetuin. Alkuperäisestä tekstistäsi vaan saa sen kuvan, että et toivo päiväkodissa työskenteleville opettajille lisää arvostusta, vaan pelkästään hoitajille, tai et tiedä, että siellä myös sellaisia työskentelee.

                    3. Siis minun pitäisi tavallisessa arkipuheessa käyttää yksittäisestä ihmisestä sanaa varhaiskasvatuksen työntekijä? Esim. lauseessa “meidän omat hoitajat ei ollu enää paikalla, se vaaleatukkainen päikkyhoitaja kertoi Danten syömiset” puhuessani miehelle mun pitäis sanoa “meidän oma varhaiskasvatuksen henkilökunta ei enää ollut paikalla, se vaaleatukkainen varhaiskasvatuksen työntekijä kertoi Danten syömiset?
                      On eri asia jankata tätä asiaa jossain merkittävällä yhteiskunnallisen keskustelun foorumilla kuin täällä arkisen blogin puhekielisessä postauksessa, jossa koko tuo asia on sivulauseessa. Harmi, että tärkeän asian (koko varhaiskasvatuksen henkilökunnan palkkauksen nostaminen) sijaan niin paljon ääntä ja tilaa vie tällainen toisen ylettäminen paremmaksi kuin toisen, samalla varmistaen sen, että itse asiasta ei puhuta.

                    4. Oivoi, saivarreltavaa sinulla kyllä riittää. Ehkä saatoin jopa arkisen puheesi sijaan tarkoittaa sitä, mitä sinä täällä internetissä tuhansien luettavaksi julkaiset. Esim. tuossa alkuperäisessä tekstissäsi olisi tämän päikkyhoitajia-termin voinut vaikka korvata sanalla päiväkodin henkilökunta, joka kattaa sekä lastenhoitajat ja opettajat ilman väärinymmärryksen vaaraa. Kysy toki vielä, jos joku jäi pointissani epäselväksi.

                    5. Sinulle on tainnut jäädä epäselväksi tämän blogin ilmaisutyyli ja minkä tyyppisellä foorumilla nyt kirjoitat. Kirjoitan seuraajilleni samalla tapaa kuin ystävilleni jutellessa. Syytät mua kipakkuudesta ja provosoitumisesta, mutta kyllä tää sun puolelta alkaa tuntua paljon hyökkäävämmältä. Eiköhän tämä siis ollut tässä.

                    6. Sopiiko sinulle Anna siis, jos nykykoulutuksesi suorittaneena sinusta puhuttaisiin esim. vaatemyyjänä?

                    7. Ei se minua mitenkään häiritsisi, vaikka erittäin harhaanjohtavaa se olisi, mun koulutus kun ei koskenut myyntiä tai vaatteiden myymistä eikä nykyinen työ siihen liity myöskään. Mutta toisaalta mun koulutuksesta puhutaan usein muotimarkkinointina vaikka opiskelin muodin johtamista, eikä se häiritse mua pätkääkään. Jos taas minusta puhuttaisiin vaikka instagrammaajana, ei sekään mua häiritsis lainkaan, vaikka olen sisällöntuottaja useissa medioissa.

    2. Olen kyllä samaa mieltä näistä ammattinimikkeiden oikeasta käytöstä. Itse olen sairaanhoitaja ja koen sen suurena loukkauksena, jos joku sanoo minua “hoitsuksi”. Aivan samalla tavalla myös Anna sinä olet loukkaantunut, kun sinua on kutsuttu “blogistiksi”. Mielestäni lastentarhanopettajilla/lastentarhanhoitajilla on oikeus loukkaantua “päikkyhoitaja” sanasta. Eivät myöskään kassatyöntekijät halua, että heitä kutsutaan “kassatädeiksi”. Kaikilla on oma ammattiylpeytensä ja sitä on hyvä kunnioittaa käyttämällä oikeita ammattinimikkeitä. 😊

      1. Mun mielestä hoitsu ja hoitaja on aivan eri asia sanoina. Enkä kyllä ymmärrä, miten kassatäti tähän liittyy, kun ei tässä kukaan sano päikkytäti. Loukkaisiko myös kassanhoitaja mielestäsi sanana?

  12. Juuri nyt on paras aika puhua sairaanhoitajien palkoista ja niiden korottamisesta. Näinhän miehetkin toimii omilla aloillaan. Ilman sairaanhoitajia ja sairaanhoidon ammattilaisia ei pärjätä, mutta ilman kynsihuoltajia sekä meikkaajia kukaan ei kuole. Samoin kotimaisen ruuan tuotanto on tärkeää, jotta huoltovarmuus turvataan. Toivottavasti tämä kriisi avaa monen silmät huomaamaan mikä elämässä on tärkeää. Onko se hyvin laitetut kynnet vai rakkaat ihmiset ympärillä ja lämmin koti? Toivottavasti moni huomaisi myös sen oman itsekkyyden mitä on ollut ennen kriisiä. Kriisi tuo monesta ihmisestä esille puolia mitä ei ennen ole ollut. Todellinen minä paljastuu niin hyvässä kuin pahassaki.Ystävällisyys ja toisen huomioiminen on se mikä luo hyvää mieltä ympärille.

    1. No me olemme tästä varmasti eri mieltä 🙂
      Ensinnäkin, miehiäkin on sairaanhoitajina. Toiseksi, mä en usko, että sairaanhoitajat saavat taakseen samanlaista tukea just nyt tällä hetkellä juin kriisin laannuttua ja muidenkin saadessa elämää raiteilleen. En osaa kuvitella kovin monen pienyrittäjän nyt tukevan innoissaan sairaanhoitajille isompaa palkkaa, kun täyttelee konkurssipapereita eikä tiedä millä maksaa ruoan ensi kuussa. Mä olen jo aikoja sitten kirjoittanut siitä, että sairaanhoitajat ansaitsevat parempaa palkkaa, eli siitä en ole eri mieltä, että sellainen tarvitaan, ajoitusta vaan pidän huonona nyt tämän asian ajamiselle.

      Se, että kukaan ei kuole ilman kynsihuoltajia ja meikkaasia, ei tee heistä turhia tai heidän ammattinimikkeistään turhia. Ja tuo sun asettama kysymys on ihan typerä. Vaikka itsekin tykkään käydä ripsihuoltajalla ja kampaajalla, niin tiedän jokaisen sekunnin siellä huollossa, että tärkeintä mun elämässä on perhe, rakkaat ihmiset, koti ja terveys. Ei meidän täydy tällaisen kriisin takia unohtaa meidän intohimojen kohteita, harrastuksia ja pieniä ilonaiheita arjessa. Ja esimerkiksi kynsihuoltajista tällä tavalla puhuminen on musta jotenkin törkeetä. Kyseessä on veronsa maksavat yrittäjät, jotka osallistuvat hyvinvointivaltiomme ylläpitoon.
      Mitä tarkoitat itsekkyydellä? Syötkö sinä vain kaurapuuroa ja salaattia ja annat kaikki rahasi hyväntekeväisyyteen kulkien kahdessa vaatekokonaisuudessa harrastamatta mitään? Kommentistasi saa sellaisen kuvan, että jos käy kynsihuolloissa, on itsekäs, ehkä et sitä tarkoittanut.

      Peräänkuulutat ystävällisyyttä ja toisten huomioimista, mutta oma kommenttisi on pelkkää erilaisten ihmisten tuomitsemista. Aika erikoista.

      1. Monelle ihmiselle tulee eteen tilanne lähikuukausien aikana missä joutuu oikeasti miettimään mitä sillä kukkarossa olevalla rahalla voi ostaa. Joillakin se raha menee ruokaan ja pakollisiin lääkkeisiin, toisilla on rahaa sekä mahdollisuus käydä kampaajalla sekä kynsihuollossa. Sen tämä kriisi on jo opettanut, että rahalla ei saa ostettua sydämen sivistystä eikä kykyä empatiaan.
        Jokainen määrittelee itse elämänarvonsa ja sen miten suhtautuu toisiin ihmisiin. Kaikille ei ole tärkeää itsensä esille tuominen tai laten juominen kahvilassa.Silti se ei tee ihmisestä tyhmää tai vähemmän arvostettavaa. Itse arvostan niitä ihmisiä, jotka uskaltaa poiketa valtavirrasta ja tehdä omannäköisiä ratkaisuja sekä uskaltavat olla välittämättä mikä on muodikasta. Se on sitä oikeanlaista rohkeutta ja hyvää itsetuntoa.
        Uusi käsilaukku tai huulipuna voi jollekin olla se hetken onni, mutta toiset arvostaa jotain muita asioita. Vaatii suurta uskallusta olla oma itsensä eikä tehdä asioita sen takia kun muutkin tekee.
        Se pisti silmään kommentteja lukiessa, että puolustat todella kärkkäästi omia mielipiteitäsi etkä arvosta toisenlaisia näkökantoja. Tulkitsinko asian oikein vai ymmärsinkö jotain väärin?

        1. Musta tää sun kommentti on hirveen hauska 😀 Silleen surullisella tavalla. Siis ensin kirjoitat, että jokainen määrittelee itse elämänarvonsa ja miten suhtautuu toisiin ihmisiin, sitten lyöt heti seuraavissa lauseissa tietyt asiat “itsensä esille tuomiseksi” ja suoranaisesti isket ihmiset, jotka “tuo itsensä esille” tai “juo lattea kahvilassa” valtavirrassa pyöriviksi, jotka tekee asiat vain koska se on muodikasta? Ja että he tekevät niin oikeanlaisen rohkeuden ja hyvän itsetunnon puutteessa. Ihan mielenkiinnosta, mitä on itsensä esille tuominen? Tuoko pääministerimme itseään esiin antamalla tietoa telkkarissa meikattuna? Vai koskeeko tämä vain tiettyjä asioita?

          Yhdessä asiassa olet oikeassa. Uusi käsilaukku tai huulipuna voi tosiaan olla sen hetken onni. Tämän jälkeen kommenttisi meneekin ihan metsään, koska se, että arvostaa sitä käsilaukkua tai huulipunaa, ei poissulje sitä, etteikö voisi myös arvostaa vaikka kuinka paljon kaikkia muita asioita. Ne käsilaukut, huulipunat ja kynsihuollot eivät ole varmastikaan koko elämän sisältö, vaikka ne sinun mielesi köyhyydessä voivat sellaisina näyttäytyä.

          Vaatii suurta uskallusta tosiaan olla oma itsensä ja tehdä asioita sen takia, että itse niin haluaa ja näkee oikeaksi. Kiitos, seison siis ylpeästi sen takana, että juuri niin minä teen. Mun tukkatyyliä, meikkiä ja kynsiä on yritetty muokata kaltaistesi kommentoijien toiveista jo vuosia ja en ole siihen koskaan sortunut vaan tehnyt niin kuin haluan. Käyn ripsihuollossa, vaikken käy missään, ihan vaan omaksi nautinnokseni. Ja toimin nyt yrittäjien eduksi siinä mittakaavassa mikä minusta tuntuu oikealta enkä taivu joidenkin kommentoijien vaatimuksiin siitä, miten minun pitäisi käyttäytyä.

          Puolustan toki kärkkäästi omia mielipiteitäni. Ne eroavat mielipiteet kun niin usein esitellään näinkin asialliseksi naamioidusti, mutta viesti kulkee kyllä erittäin tuomitsevana ja jopa loukkaavana läpi. Arvostan kylläkin toisenlaisia näkökantoja, silloin kun ne ei teilaa muiden toimintatapoja. Eli tulkitsit asian väärin ja ymmärsit jotain väärin.

          Yhdestä asiasta olen kanssasi 100 % samaa mieltä. “Sen tämä kriisi on jo opettanut, että rahalla ei saa ostettua sydämen sivistystä eikä kykyä empatiaan.” Sydämen sivistystä ei nimittäin ole tuomita omastaan eroavat elämäntyylit jotenkin huonoksi itsetunnoksi tai pelkuruudeksi, joka lienee rohkeuden vastakohta.

          Hyvää jatkoa.

          1. Tämä keskustelu kanssasi on mielenkiintoista psykologisesta näkökulmasta. Meistä jokainen muodostaa ihmisistä erilaisia käsityksiä ja jokainen peilaa niitä oman kokemuspohjansa mukaan. Huomaan, että on turha käyttää aikaa keskusteluun kanssasi, koska suutut kaikesta mistä olet erimieltä. Mistä se johtuu niin sitäkin olis mielenkiintoista pohtia, mutta jätettäköön se tähän. Mukavaa päivän jatkoa!

            1. Minä en taas näe mitään mielenkiintoista, mistään kulmasta, tässä keskustelussa kanssasi. Tämä on vain taas yksi esimerkki anonyymistä blogikeskustelijasta, joka nostaa ahh-niiin-valaistuneet omat toimintatapansa tyhmien pinnallisuuksien yläpuolelle ja pitää itseään sen vuoksi parempana ihmisenä.
              Newsflash, en ole myöskään lainkaan suuttunut. En ainakaan siitä, että joku on eri mieltä. Monet, sydämeltään sivistyneet sinua lainatakseni, kun osaavat olla eri mieltä asettamatta itseään korkeammalle kuin muita. En koe mitenkään hedelmälliseksi tai rikastuttavaksi tämänkaltaista keskustelua kanssasi, sillä itsensä nostaminen paremmaksi on niin epämiellyttävän vahvaa näissä kommenteissa.
              Sen sijaan, että pohdit miksi minä suutun jostain, mistä en suutu, niin kannattaisi miettiä mistä paisunut mielikuva omasta paremmuudesta on sinulle tullut ja miksi sinulle on niin tärkeää korostaa sitä muiden elämäntyylien yli jopa anonyymissä keskustelussa.
              Mukavaa päivänjatkoa myös sinulle.

  13. Siis mitä ihmettä? Mielestäni luin hyväntuulista ja optimistista postausta, mutta ehkä mun sisälukutaito sitte on huono, ku nää muut kommentoijat tuntuu lukeneen jotaki todella pöyristyttävää ja saatanallista.

  14. Vastaat hirvittävän kärkkäästi ja rumasti moniin viesteihin. Miksi?

    Mitä tulee tuohon, millä nimellä ketäkin kutsutaan, niin kyllä sillä on merkitystä. Se, millä nimellä asioita ja ihmisiä kutsumme, ohjaa meidän ajatuksia. Vai miltä kuulostaa debiili, imbesilli ja idiootti? Herättää toisenlaisia ajatuksia kuin kehitysvammainen.

    1. Missä kohtaa olen vastannut rumasti asialliseen viestiin, jossa minua ei syyllistetä tai tuomita? Ehkä tulkinta on omassa mielessäsi vain, koska yksikään näistä kommenteista ennen tätä ei oo herättänyt mussa edes ärsytystä.

      Ja sitten olennaiseen. Siis miten joku voi yhdistää sanan idiootti tarkoittamaan kehitysvammaista?! Missä maailmassa sä elät?! On piiiiikkuisen eri asia puhua professorista opettajana, lehtorista opena tai varhaiskasvattajasta päikkyhoitajana kuin nykypäivänä puhua kehitysvammaisesta imbesillinä, vaikka niin on joskus tehtykin 🤦‍♀️ käsittääkseni toisin kuin näitä sun esimerkkejä, päikkyhoitajaksi ei haukuta ketään 🤦‍♀️

  15. No esimerkiksi nyt taas tämäkin kommentti. Etkö oikeasti huomaa tavassasi vastata mitään kärkästä tyyliä? Sanot, ette ole edes ärsyyntynyt mistään kommenteista ja silti me lukijat voidaan vastauksestasi lähes kuulla tihentyneen sykkeesi ja korvissa suhisevan veren.

    Elän samassa maailmassa kuin sinä, emmekä itse asiassa elä edes kovin erinäköistä elämää!

    Ei päikkytäti ole samanlainen haukkumasana kuin kehitysvammaa ennen kuvannut sana idiootti. Mutta siitä huolimatta kutsumalla varhaiskasvatuksen opettajaa päikkytädiksi saadaan mukavasti alennettua korkeasti koulutetun asemaa.

    Mukavaa kevättä sulle ja perheellesi joka tapauksessa!

    1. Anteeksi, pitikö tämän kommentin tulla tiettyyn kommenttiin? Vaikea kommentoida mitä voit tarkoittaa, kun tämä ei tullut mihinkään tiettyyn kommenttiin. Ja en ole vastannut kärkkäästi tai suuttuen tai ärsyyntyen mihinkään. Olen vastannut suoraan ja napakasti, kaunistelematta tai nuoleskelematta ketään. Jos kuulet tiheentynyttä sykettä tai kohisevaa verta, niin suosittelen pientä terveydenhuollon puolella vierailua. Ei ole ihan normaalia sellainen 😀 Tai jos kuvittelet sellaista mulla olevan, niin et voisi olla enempää väärässä. Yksikään anonyymi kommentti ei voi aiheuttaa minussa noin voimakkaita tunteita. Mä oon blogannut kohta 12 vuotta ja oon saanut kilokaupalla roskaa näiden vuosien aikana. Suoranaisia toiveita siitä, että lapsilleni kävisi huonosti ja mitä ikinä. Edes ne kommentit eivät ole aiheuttaneet minussa mainitsemiasi tapahtumia. Minä en suutu kommentteihin tai ahdistu niistä tai koe oikeastaan mitään sen kummempia negatiivisia tunteita. Kaikista hurjimmat kommentit herättää mussa sääliä, sillä niillä ihmisillä on selkeästi mielenterveydellisiä ongelmia. Tällaiset arvostelevat/syyttelevät/tuomitsevat kommentit jätän täysin omaan arvoonsa ja vastaan niihin ihan ilman sen kummempia tunteita. Anonyyminä jätetyt arvostelut eivät todellakaan hetkauta minua. Jos ne hetkauttaisivat, en pystyisi tekemään tätä työtä.

      En siis ymmärrä miksi vedit keskusteluun verrokiksi idiootti-sanan, joka on selkeä haukkumasana, mitä päikkyhoitaja ei ole. En kutsu ketään päikkytädiksi. Sen sijaan, että jankattaisiin siitä, että päikkyhoitaja alentaa korkeasti koulutetun asemaa, voitaisiin ehkä keskittyä ennemmin siihen, että siellä päikyssä arvokasta työtä tekee niin hoitajat kuin opettajat, ja siihen väliin kiilan vetäminen vaan korostaa sitä, että toiset ovat parempia ja arvokkaampia kuin toiset. Sen sijaan, että tulkittaisiin vaikkapa päikkyhoitaja-sana opettajasta puhuttaessa loukkaavaksi tai alentavaksi, voisi tehdä pienen asennemuutoksen ja todeta, että hyvällä ja tärkeällä sanalla puhuttaessa ei voida alentaa ketään.

      Vähän niinkuin Johnny Galecki, jota kohtaan esitettiin vuosia “homohuhuja” vastasi kun selvisi hänen olevan hetero ja häneltä kysyttiin miksei hän oikonut huhuja. “Why defend yourself against something that isn’t offending?” Tällä kommentoinnilla tässä korostetaan nyt sitä, että “päikkyhoitaja” on vähempiarvoinen kuin opettaja, jos kerta kyseinen sana on loukkaus opettajia kohtaan. Mun mielestä aika erikoista. Toki kokemus ja koulutus saa näkyä palkassa, niin kuin se näkyy monilla aloilla, mutta puhekielinen ilmaisu päikkyhoitajasta ei vaan yksinkertaisesti ole haukku ketään kohtaan.

      1. Jos ei ole väliä millä ammattinimikkeellä ketäkin kutsuu, miksi sä saat aina raivarit kun sua kutsutaan bloggariksi? 😅

          1. Paitsi kommenteissa pauhasit kerran taas eri mieltä olevalle ihmiselle. Taisi olla se ilmastopostaus, jonka myöhemmin kenties häpeissäsi tai peloissasi poistit. Aloit ehkä miettimään seurauksia. Joka tapauksessa,rupesit ojentamaan kommentoijaa kun hän ei käyttänyt oikeaa termiä. Mossa ei sen jälkeen ilmeisesti halunnut tehdä yhteistyötä kanssasi 🙂

            1. En ole koskaan raivonnut bloggariksi kutsumista, sillä se on täysin oikea termi. Bloggaaja ja bloggari on molemmat päteviä termejä. Blogisti-termistä en välitä, mutten siitäkään pahastu. Kerran toki olen siitä ärsyyntynyt blogihistoriani aikana, mutten itse sanasta vaan asiayhteydestä, jossa sitä käytettiin ihan tarkoituksella haukkuna. Ja en nyt kyllä äkkiseltään muista mihin postaukseen tämä irrelevantti tilanne liittyi, mutten ymmärrä miksi se olisi liittynyt ilmastopostaukseen. En ole koskaan hävennyt kyseistä postausta, enkä ihan ymmärrä mitä siitä pitäisi pelätä? Se on ollut jo pitkään piilotettuna, kun sinne tuli trafiikkia ja erikoisia kommentteja hyvin kyseenaiselta sivustolta. Todennäköisesti samalta, josta itse tänne löysit, kun kerta näin tarkkaan muistat postauksen kommentit. Postaus oli jo vuoden päivät ollut julki sen piilottaessani, joten en ihan ymmärrä mitä seurauksia siitä siinä vaiheessa olisi. Mossan liittymistä tähän en ymmärrä. Kyseinen yhteistyökumppani oli oikein kiva yhteistyö, mutta kuten suurin osa blogiyhteistöistä, sekin jatkui vain tietyn kampanjan laajuuden verran. Joko sulta loppi folio vai laitanko lisää tulemaan? 🙂

  16. Moi Anna! Oon itse vastavalmistunut varhaiskasvatuksen opettaja ja tää ammattinimike-keskustelu kyllä herätti myös mussa ja opiskelukavereiden keskuudessa tunteita ja ajatuksia. En oo ikinä aiemmin jaksanu nähdä vaivaa ja kommentoida mitään sun postausta, mutta nyt oli rutkasti ylimäärästä aikaa ja yritän tuoda nyt mahdollisimman tarkasti ja ymmärrettävästi mun ajatuksia esiin. Täältä pesee siis mun piiiiitkä kommentti ja analyyttinen näkemys asiaan sekä myös kritiikkiä sun kirjoitustyyliä kohtaan:

    Ton sun lauseen “Myös päiväkotihoitajien palkkojen nostoa voinee tässä jokainen lapsensa kotona pitävä tällä hetkellä suositella” voi munkin mielestä tulkita vaan niin, että tarkotat tässä ainoostaan lastenhoitajia, kun kerta tiedät mistä puhut eli kun tiedät että meitä molempia päiväkodista löytyy. Päikkyhoitaja tai päiväkotihoitaja terminä sulkee ulos täysin meidät varhaiskasvatuksen opettajat, koska se ei yksinkertaisesti tarkota näitä molempia ammatteja ja jos se sun mukaan tarkottaa, niin se on mun mielestä tosi harhaanjohtavaa. Tässä on siis selkee asiavirhe joka myös mun mielestä onkin ihan aiheellista korjata, kun tuntuu ettei oikeesti ihmiset tiedä, että meitä opettajiakin päiväkodissa työskentelee ja varsinkin, jos myös opettajille sitä arvostusta lisää halutaan eikä pelkästään mainitsemillesi hoitajille. Rautalangasta: Jos puhut hoitajista, tottakai lukija saa kuvan että tarkotat pelkkiä hoitajia, kun tietää että siellä on myös muitakin ammattilaisia. Jos puhutaan sairaalakontekstissa vaikka sairaanhoitajista, niin silloin tarkotetaan pelkkiä sairaanhoitajia eikä myös lääkäreitä. Mutta niin kuin sä itsekin totesit hyvin tietäväsi että myös meitä opettajia “päikyssä” työskentelee, niin sillä perusteella tää pelkkien hoitajien mainitseminen ja samalla opettajien mainitsematta jättäminen antaa kyllä ainakin mulle sellasen käsityksen, ettet juurikaan arvosta mun ammattia sen mainitsemisen vertaa, jos kuitenkin tiedät sen olemassaolosta. Ja jos käytät jostain asiasta (varhaiskasvatuksen opettaja) jotain väärää/epätarkkaa sanaa (päiväkotihoitaja) ja samalla oletat että kaikki ymmärtää mitä sä sillä sun omassa mielessäsi tarkotat ja oletat ettei siihen kukaan kiinnitä huomiota (ja kun näin puhuu kaikki muutkin) niin se on tavallaan lukijan aliarviointia. Mutta täähän onkin vaan sun päiväkirjamaista ajatuksenvirtaa, joten lukijasta viis.

    Mua voi tuttu perhe aivan hyvin kutsua vaikka päikkyopeksi, jos se tuntuu suuhun sopivammalta. En tietenkään pahastuis siitä. Mutta sit jos oon esittäytyny esim jollekin lapsen isälle ryhmän opettajana ja se silti tietoisesti haluaa jatkuvasti oikaisujenkin jälkeen kutsua mua hoitajaksi, niin tästä mulla olis kyllä oikeus loukkaantua. Ei sen takia, että mua kutsutaan mun työkaverin ammattinimellä ja että en muka arvostaisi sen työtä tai haluisin asettaa itteni sen yläpuolelle, vaan siks että mun mielestä kuuluu ihan kohteliaaseen käytökseen nähdä sen verran vaivaa, että kutsuu ihan kaikkia ja kaikkien alojen ammattilaisia niillä nimillä joita ne itsestään toivoo käytettävän, eikä sillä nimellä mikä omaan suuhun tuntuu sopivalta ja mistä ite tykkää. Enkä viittaa nyt siihen miten sä kerrot teidän puhuvan sun lapsen päiväkodin työntekijöistä, kaikki termit on yhtä hyviä jos ne on sen kyseisen työntekijän mielestä tietysti ok mutta näin ei mun mielestä voi yleistää ja yleisessä puheessa muut ei näitä lempinimityksiä välttämättä ymmärrä tai sitä, että sä “luettelet kaikki ihmiset siellä päiväkodissa ”hoitaja”-termin alle” ja samalla tarkotat kaikkia muitakin, se on mun mielestä tosi ristiriitasta. Ja sekotan vielä vähän pakkaa, että pian kentällä meitä työskentelee opettajien ja lastenhoitajien lisäksi vielä varhaiskasvatuksen sosionomeja. Jos ei jaksa nähdä vaivaa ja opetella, kuka on kukin (minkä hyvin ymmärrän) ja haluaa meitä yhteisesti jollain nimikkeellä kutsua, niin mä myös suosittelisin käyttämään jotain sellaista sanaa, mikä ei sulje ketään pois tai tarkoita jotain ihan muuta, vaikkapa päiväkodin työntekijä.

    Sit vielä tää lause “Ihan mikä tahansa päivä ottaisin mieluummin lapselleni hoivaavan, leikkisän ja lämpimän hoitajan kuin raudanlujan ammattitaitoisen opettajan” herättää kyllä hämmennystä, että miksi. Pelkästään tämän yhden keskustelun perusteella fiilispohjaltako toteat näin? Tästä lauseesta nimittäin saa hieman sellasen kuvan, että sä tosiaan haluat vähätellä mun ammattia ja osaamista tai et oikeesti tiedä siitä mitään tai mitä päiväkodissa oikeesti tehdään (oletan sun tietävän jos oot ollut yhtään kiinnostuneena mukana lapsesi päiväkotielämässä) ja jos tiedät, niin siinä tapauksessa ei vois ehkä olettaa sun olevan kiinnostunu lapsesi parhaasta. Ja se perustelu, että käytät tätä hoitaja-termiä kuvaamaan myös opettajaa siks että se on lyhyempi ja et arkipuheessa jaksa sanoa tai kirjoittaa molempia, niin mun mielestä kertoo kylläkin just sun viitseliäisyydestä, vaikka se toisaalta hieman vesittyy kyllä näillä sun pitkillä ja perusteellisilla vastauksilla mitä täällä näkee. Hämmentävää. Kaikki ammattilaiset haluaa puolustaa oman ammattinsa arvostusta ja niillä on siihen oikeus ja mun ammatin kohdalla se arvostus on yleisesti niin surkeeta että alkuun olis hyvä jos sen olemassaolo olis edes ihmisten tiedossa ja just siinä arkipuheessa, vaikka sä totesitkin että et koe sitä tarpeelliseksi. Mutta me ammattilaiset koetaan. Meidän ammattia ei tunnisteta vaikka melkein kaikki jossain vaiheessa elämää meidän kanssa yhteistyötä tekeekin. Me ei haeta tällä sitä, että meidät nostetaan jalustalle lastenhoitajiin nähden, vaan sitä että meidän työnkuva erillisenä ammattina lastenhoitajien rinnalla tunnistetaan. Ei oo olemassa mitään yleistä päiväkotityötä, vaan meillä on siellä omat erilliset työtehtävät ja vastuualueet. Siks kaikkien listaaminen saman sanan alle on myös mun mielestä ihan selvää vähättelyä, jos kerran tietää meidän ammattien eron, ja tää on oikeesti suuressa ristiriidassa sen kanssa, että toivot meille lisää arvostusta. Näytä se omilla teoillsi! Kaikenlaiset tarhantädittelyt on kyllä juurtunu niin syvälle tähän maahan jo vuosikymmenten ajan ja siks ne tuntuu monille tutuilta käyttää, mutta tällä vuosikymmenellä missään päiväkodissa ei enää sais vallita mikään kaikki-tekee-kaikkea-kulttuuri ja just se on mun mielestä arvostusta, että eri ammatit ja osaamiset tunnustetaan. Varmaan tiedät, että ihan mahdollisesti myös sun lapsen opettajat ja hoitajat lukee tässä eristyksissä aikansa kuluksi näitä sun juttuja mikäli joskus ovat vaikka iltapäivälehtien nettisivuja selannu ja sut sieltä tunnistanu? Uskoisin, että ne on tästä myös ihan samaa mieltä mun kanssa. Kiva että toivot niiden työlle lisää arvostusta, mutta tässä on yks esimerkki millä päästä alkuun sen sijaan että jatkossakin “luettelee kaikki ihmiset siellä päiväkodissa ”hoitaja”-termin alle” koska ei koe muuta tarpeelliseksi. Joten tässä ihan selkeä pyyntö jonka varmasti voi allekirjottaa kaikki muutkin varhaiskasvatuksen opettajat: Puhu meistä varhaiskasvatuksenkin opettajista ammattiryhmänä opettajina, älä hoitajina, koska sitä me ei vaan olla vaan ne on meidän työkavereita. Arvostaisimme tätä. Hoitajista sä jo osaatkin puhua oikealla nimellä etkä esim. tarhantätinä, hienoa koska sitäkin näkee. Mutta jos et viitsi tai halua nähdä tän asian tärkeyttä meille opettajille, niin fine, näkemyksesi ja arvostuksesi tulee selväksi juurikin näin.

    Sori pitkästä kommentista, mutta tän tyyppinen pitkä, kriittinen ja jaaritteleva viesti tuntu jotenkin sopivan tänne sun blogiin. 😉 En oikeestaan oota mitään vastausta tähän tai sun tarkentavia kysymyksiä, mun mielestä tässä ei oo yhtään mitään epäselvää enkä aio palata tänne enää. Hyvää jatkoa!

    1. Apua. Et tule kuulemma takaisin, eli et näe tätä, mutta kommentoinpa kuitenkin. Olen kaiken sanottavani asiaan sanonut, eikä tää kilometripitkä viesti mitenkään mielipidettäni muuta. Just juttelin useammankin vaka-opettajan kanssa instassa ja heitä nauratti tää vääntö, joten sikäli pidän kummallisena että koet oikeudeksesi puhua me-muodossa ikään kuin kaikkien vaka-opettajien äänenä. Sitä kun et ole, vaikka varmasti intoa ja ammattiylpeyttä vastavalmistuneena on ja se on hienoa! Niitä kaivataan alalle!

      Pari huomautusta: Ensinnäkin, lapseni hoitajat (kyllä, myös ne opettajat yhtä lailla hoitavat 2-vuotiasta opettamisen lomassa) tietävät kyllä ammattini ja blogini ihan ilman iltapäivälehtiä.

      Toiseksi, mulla ei ole mitään ongelmaa jutella yhdenkään lapseni päikyn vaka-opettajan kanssa, jos heillä on ongelma valitsemani sanan kanssa ja toivonkin heidän ottavan siinä tapauksessa yhteyttä suoraan tai päikyn johtajan kautta. Uskoisin myös, että suurinta osaa varhaiskasvatuksen ammattilaisista kiinnostaa tällaista typerää semantiikkaväittelyä enemmän se, että on ihmisiä, vaikuttajia, jotka haluavat mielellään ajaa heidän asiaansa paremman palkkauksen suhteen.

      Hyvää jatkoa siis sinullekin! (kuitenkin tulit lukemaan vastauksen :))

    2. Lapseton lukija tässä hei. Tiedän kyllä, että päiväkodissa työskentelee henkilökuntaa hyvin erilaisilla taustoilla, koska sellaisia ihmisiä löytyy myös omasta lähipiiristä ((varhais)kasvatustieteiden kandidaatti/maisteri, sosionomi, lähihoitaja, talouskoulun käynyt, ja kaikki päiväkodissa/iltapäiväkerhossa tai eskarissa töissä). Mä käsitin kuitenkin Annan käyttämällä “päikkyhoitaja”-termillä nämä kaikki eri variaatiot, ketään tai kenenkään koulutusta yhtään väheksymättä. Kaikki heistä ovat myös omasta mielestäni alipalkattuja. Tämä siis näin “maallikon”, (joita uskoisin suurimman osan Annan lukijoista olevan), näkökulmasta.

      Voisin heijastella tätä omaankin työhön. Toimin tällä hetkellä myymäläpäällikköharjoittelijana. En todellakaan loukkaantuisi, jos joku puhuisi koko henkilökunnasta itseni mukaan lukien kaupan täteinä ja setinä, vaikka joukkoon mahtuu porukkaa neljällä eri työnimikkeellä, toisilla alaisia on 0 ja toisilla 25. Jotkut pitävät välivuotta lukion jälkeen, joillakin on kenties tradenomin tai kauppatieteiden maisterin koulutus. Kaupan tätejä ja setiä tässä silti ollaan.

      Kaikesta sitä voi öyhöttää ja saada aivosuonensa pullistumaan, mutta helpommalla pääsisi jos jättäisi välistä. Kestämistä Anna näiden kommentoijien kanssa ja tsemppiä kevääseen koko perheelle. Nautitaan niistä ihanista asioista, joita meillä tässä tilanteessa on. <3

  17. Moikka! Hei tuli tuosta Menolipusta mieleen, että missä sitä voi pelata etänä? Kuulostais erittäin hyvältä aktiviteetilta nimittäin nyt tällaisessa tilanteessa! Yritin googlailla, mut en vielä ainakaan löytänyt. 🙂

Leave a Reply