Miksi en valita?

Oon yrittänyt pysytellä positiivisena ja ottaa tän koko lähes Black Mirrorin kaltaisen korona-katastrofin vastaan ajatellen hyviä asioita ja pyrkien vaan tekemään mitä tahansa positiivista etten ahdistuisi. Kuitenkin valehtelisin jos väittäisin, ettei mun päässä risteile tuhansia ajatuksia päivän mittaan. Huoli on mielen päällä. Omasta ja läheisten terveydestä painavimpana. Paljon ihmiskohtaloja pohtivia ajatuksia ja surua monien ihmisten tilanteista. Paljon aivan pinnallisia ja typerän turhamaisia ajatuksia kuten sitä, että en nyt ehdi edes käyttämään Myttyskällä sen kivoja vaatteita, kun ei käydä missään. Niin turhia ajatuksia, että hätistelen ne itsekin pois mielestäni heti kun ne tulee. On paljon asioita, jotka harmittavat. Se, ettei pienet lapseni näe tätejään ja mummejaan pitkään aikaan Uudenmaan sulun vuoksi, ja ettei vanhempamme pääse näkemään pieniä lapsenlapsiaan. Se, että 2-vuotias ei ymmärrä tätä kaikkea vielä, vaikka yritämme selittää sen mahdollisimman iälle sopivalla tavalla mutta rehellisesti. Se, että vauvavuosi menee näkemättä kavereita ja kavereiden vauvoja, joista on tullut tärkeitä pikkuisia itsellekin. Se, että paras ystäväni ei pääse hetkeen Suomeen eikä voida nähdä ja se, että toinen rakas ystävä sai juuri vauvan, jota en pysty näkemään ihan vauvana, koska he asuvat toisella puolen Suomea. Mutta päivästä toiseen huomaan ihmeellisen puolen omissa ajatuksissani. En juuri valita. Ajoittain ahdistun ja turhaudun, mutten valita omaa kohtaloani.

Itse asiassa mulla on yllättävän vähän mielipiteitäkään tähän kaikkeen. Toimiko hallitus oikein, liian myöhään vai olisiko pitänyt ottaa Ruotsin malli? Pitäisikö laittaa raflat kiinni vai ei? Mulla ei oikeesti oo mielipidettä. Niin moni asia vaikuttaa. Ärsyttää kun superrikkaat ulkomailla asuvat suomalaiset arvostelevat Suomen toimintaa ja vaativat järeämpiä toimia. Ärsyttää kun ihmiset eivät tottele pyydettyä vaan säntäilevät pitkin laskettelukeskuksia ja mökkialueita. Ärsyttää kun muuten hyvin tienaavat valittavat vähenevistä tuloista. Ärsyttää, että tulot auttamatta tippuvat kaikilla ja rankkaa on. Ärsyttää ne, jotka vähättelee tilanteen taloudellista puolta ja ärsyttää ne, jotka maalaavat piruja seinille.

Eniten ärsytti itse asiassa eräässä FB-ryhmässä kun täysin faktaan perustumatta väitettiin ties mitä kaikkea siitä, miten Keski-Euroopassa on kaikki paremmin ja annettiin ymmärtää koko tilanteen olevan pääministerimme vika. Tytöteltiin meidän 34-vuotiasta pääministeriä. Tytöteltiin. Ja tytöttelijä itse oli about pääministerimme ikäinen naishenkilö. Kimpaannuin. Tilanne on kamalan vaikea, hallitus on mielestäni onnistunut tilanteessa yllättävänkin hyvin ja ennen kaikkea kaikkien kansanedustajien riveistä on noussut esiin kaunis 34-vuotias nainen, joka on omalla ulosannillaan ja tavallaan kommunikoida esiintynyt mielestäni todella hyvänä johtajana. En tiedä onko sukupuolten välisen tasa-arvon lasikattoja särjetty koskaan niin paljon kuin Suomen viimeisen vuoden poliittisessa historiassa. Meinasi oikeasti kasetti levitä, että tämän kaiken keskelläkin joku silti haluaa nähdä Sanna Marinissa vaan iän ja sukupuolen. Niin anti-SDP kuin olenkin, olen erittäin ilolla katsonut, miten kaunis ja nuori nainen johtaa tätä tilannetta niin hienosti, läpinäkyvästi ja rehdisti. En kommentoi hallituksen toimia, sillä en osaa itskeään muodostaa mielipidettäni, mutta tästä hallituksen esiintymisestä, tiedottamisesta ja kansalle kommunikoinnista saa pisteet niin presidentti kuin pääministerikin.

Ajauduin hieman ohi aiheen. Mähän valitan vaikka ja mistä. Yleisesti ottaen siis. Huonosta asiakaspalvelusta tai hissienkäytöstä. Kyllä te tiedätte. Kimpaannun herkästi pienistäkin asioista arjessa (kuten tästä pääministerin tytöttelystä). Siksi ihmetyttää itseänikin, miksen oikeastaan valita nyt tästä tilanteesta ja sen mahdollisista seurauksista. Seuraan välillä maanisesti korona-tilannetta ja välillä taas vetäydyn kokonaan siitä irti ja en halua edes miettiä asiaa (vaikka se on kovin vaikeaa). Se maaninen seuraaminen on tietyllä tapaa avannut silmiä tän tilanteen kokonaisuudelle.

Tavallaan mielestäni kaikilla on oikeus valittaa ja tuntea pahaa mieltä. Ongelmien määrä on vakio ja ongelmat on kovin subjektiivisia. Se mikä tuntuu toiselle pieneltä, on toiselle valtava juttu. En siis halua vähätellä kenenkään ongelmia. Oma mieleni vaan toimii jotenkin käänteisesti. Siinä missä täydellisen onnellisessa arjessa mut saattaa suivaannuttaa jonkun kävelykykyisen hissinkäyttö, en koe kovin suuria negatiivisia tunteita tällaisen kriisin keskellä. Oon ennenkin kiinnittänyt erinäisissä tilanteissa huomiota siihen, miten toimin kriittisessä tilanteessa. Olen yllättänyt itseni niissä hetkissä. Olen yllätyksekseni yleensä rationaalinen, järjestelmällinen ja aika rauhallinenkin. Täysin vastakohta tälle arjen epärationaalisen malttamattomalle koheltajalle. Mitään kovin kamalaa mulle ei onneksi ole koskaan sattunut, mutta sellaisissa erinäisissä pienissä hetkissä olen löytänyt omia yllättäviä vahvuuksia.

Nyt on vähän sama tilanne. Oon käsitellyt tätä asiaa pääni sisällä. Istuin valvomassa mieheni kanssa yksi ilta Excel edessämme. Meidän työmme ovat hyvin erilaisia. Minä teen luovaa ja epävarmaa työtä, jonka korvaus on täysin kytköksissä omaan työpanokseen, luovuuteen ja onneenkin. Mieheni taas on valtion virkamies. Hän on turvallisessa ja hyvin jäykässäkin työympäristössä. Hän ei mieti töitä työpäivän jälkeen ja melko lailla tilanteessa kuin tilanteessa, hänen työpaikkansa on turvassa. Tämä on ollut tietoinenkin tasapaino elämässämme, sillä pienten lasten vanhempina kaipaamme molemmat turvallisuuden tunnetta. Seuratessani tätä korona-tilannetta, olin alkuun hetkittäin huolissani taloudestamme. Minun työni ovat hyvin riippuvaisia markkinoista ja talouskriisin ollessa käsillä, heijastuu se auttamatta työhöni. Monet bloggaajat ovat jo kertoneet ääneen sen, mitä olen itsekin ajatellut. Tämä tilanne tulee näkymään yritykseni lompakossa. Olen tottunut tienaamaan rahani itse ja en ole lainkaan tottunut olemaan jonkun toisen tienestien varassa, vaikka meillä yhteinen talous mieheni kanssa onkin.

“Mitä jos minun tuloni ovat kohta vaikka 0€?” Pieni pakokauhu hiipi ajatuksiini yksi päivä. Menomme on suhteutettu hyvin pitkälti tuloihimme, vaikka onneksi meillä on joitakin säästöjäkin, emmekä elä yli varojemme. Excel edessäni hahmotin tarkalleen perheemme välttämättömät menot ja totesin, että vaikka joutuisimme hieman säästötilin puolelta hakemaan vauhtia välillä, niin me selviämme tästä. Minun ei pitäisi ainakaan hetkeen joutua miettimään sitä, mistä saan lapsilleni ruokaa. Katsoessani tuota Exceliä tiedostan, että mun käsitykseen “välttämättömästä” kuuluu sellaisia asioita kuin vakuutukset, suoratoistopalvelut ja melko iso ruokabudjetti. Samaan aikaan tiedän, että vakuutukset eivät kaikille ole itsestäänselvästi mahdollinen hankinta ja joillekin rahan riittäminen niihin oikeasti olennaisiin tulee olemaan lähikuukausina todellinen haaste. Epävarmuus on järkyttävä. Mistä saada tuloja, miten pärjätä menojen kanssa? On yhdentekevää tippuvatko omat tuloni tuhansilla, tai kuinka monta prosenttikymmentä ne sitten tipahtavat. Olen niin onnekas, että yrittäjyydessäni ei ole valtavia kustannuksia kuten tilavuokria ja palkkakustannuksia. Minä en joudu nyt irtisanomaan tai lomauttamaan hyvää väkeä tai miettimään mistä kaivan vuokrarahat, sillä työtilani on kotini. Minulla on verrattain helppo tilanne. Toisin on monilla pienyrittäjillä, yksinhuoltaja-vanhemmilla ja niin monilla muilla. Minulla ei ole tällä hetkellä oikeutta valittaa tilannettani tai surkutella sitä. Tuloni tippuvat. Se on fakta. Minä pärjään. Sekin on fakta. Tällä on mentävä ja toivottava, että 2021 on parempi. Voi olla, että se on vielä huonompi. Kukapa tätäkään olisi ennustanut 2019? Ei auta kuin toivoa.

Välillä menneinä päivinä on tehnyt mieli hankkia vaiennusnappula seinille hyppivään taaperoon ja välillä on meinannut oikeasti höyrytä aivan mahdottomasti siihen, millainen energiasyöppö meillä pyörii nurkissa. Kyltymättömän utelias, ajoittain järkyttävän uhmaileva ja erittäin ärsyttävä pieni ihminen, joka poukkoilee samojen seinien sisällä monen monta tuntia päivässä. Ai että on ajoittain ollut päiväkotia ikävä. Samalla tulee mieleen monien muiden tilanne. Yksin asuvien ihmisten, jotka on vangittu koteihinsa. Nuoria ja vanhoja, erilaisia elämäntyylejä edustavia. Heitä, joiden arjen intohimon kohteet on mahdottomia tällä hetkellä ja heitä, jotka joutuvat mökkihöperöitymään neljän seinän sisällä yksin. Minulla on sentään täällä kolme elämäni rakkainta ihmistä kanssani. Mulla menee ihan helvetin hyvin. Mun urheilukausi ei oo päättynyt liian aikaisin, työpaikka lähtenyt alta tai sosiaalinen arki muuttunut menevästä erakoitumiseksi. Itse asiassa mun elämässä on vaihtunut melko vähän. Enimmäkseen minä muutenkin vietän aikaani perheeni kanssa ja kotona. Ja sitä minä saan tehdä nytkin. Järjen vievä taapero tai tylsistyminen ilman kavereiden kanssa kahvittelua ei vaan yksinkertaisesti ole mitään verrattuna moniin muihin. Minulla on perhe, kaksi ihanaa lasta ja olen terve. Minun ei tarvitse siirtää vanhemmaksi tulon haaveita parilla vuodella eteenpäin tämän aiheuttaman talouskriisin vuoksi. Minun ei tarvitse laittaa vuosien perheyritystä kiinni ja valvoa öitä miettien tulonlähteitä. Edes mun arki ei loppujen lopuksi muutu ihan niiiin paljoa.

Sinänsä vihaan tällaista vertailua. Oon just se ihminen, jonka mielestä kaikki tunteet on sallittuja ja sellaiset “sillä ja tällä menee vielä huonommin” -tyyppiset kommentit on mun mielestä turhia. Tätä koko koronaakin voisi sitten huiskaista pois sillä, että jossain on nälänhätä ja tyttöjä ympärileikataan ja AIDS tappaa enemmän. On paljon huonompia ihmiskohtaloita kuin olla eurooppalainen, vaikka kuinka koronakriisin keskelläkin. Jokainen elämä on erilainen, siksi vertailu on turhaa. Mutta silti nyt vertailen. Mielessäni. Kaikenlaisiin kohtaloihin. En mieti kenellä menee nyt paremmin ja harmittele sitä. Tiedostan vaan sen, että vois mennä huonomminkin. Niin paljon huonommin. Toki vois mennä huonommin silloinkin kun jurputan huonosta asiakaspalvelusta, mutta jotenkin tällainen kriisi kirkastaa asiat ja näkee metsän puilta vähän paremmin. Valitsen ajatukseni tarkemmin. En jää miettimään sitä, miten pitkään en näe äitiäni, vaan mietin sitä, että onneksi saan olla tämän oman perheeni kanssa. En jää miettimään sitä montako tonnia tulee takkiin tämän takia, vaan mietin sitä, että olen ollut niin onnekas, että olen saanut säästettyä pahan päivän varalle. Nyt on se paha päivä.

Minulla on kiva koti ja ihana piha, mulla on säästöjä ja puolisollani palkkatulot jatkossakin. Meillä on ihanat lapset ja rakastamme toisiamme ja toistemme seuraa. Meillä on oikeus liikkua ja ulkoilla ja ympärillämme on ihania ulkoilumaastoja. Olemme nuoria, terveitä ja hyvinvoivia. Kesäkin on jo ihan nurkan takana. Me pärjäämme kyllä nämä viikot ja kuukaudetkin tarvittaessa näin. Ei se optimaalista ole, mutta ei läheskään aivan kamalaakaan.

Minä en koe, että minulla on oikeutta valittaa juuri nyt. Tilanne on mitä on. Se ei ole kenenkään vika tai kenenkään syytä. Niin paljon kuin nyt ihmiset haluavatkin syyttää päättäjiä, en koe tätä heidän viakseen millään lailla. Ehkä on tehty vääriä ratkaisuja matkan varrella, mutta helppo sitä on nyt viisastella. Kukapa olisi tiennyt?  Elämä on arvaamatonta. Välillä elämä vaan tapahtuu. Joskus se palkitsee ja joskus se vie jotakin. Such is life. Nyt on tällainen vaihe. Voin vain tehdä parhaani ja toivoa, että seuraava vaihe on parempi. Viisastua. Ehkä oppia arvostamaan jotain itsestäänselvyytenä pitämiäni asioita. Nyt on aikaa leipoa esikoisen kanssa ja sylitellä kuopuksen kanssa. Nyt on aikaa hoitaa kotia ja pihaa. Kokeilla uusia ruokaohjeita. Nyt on hyvä hetki myös oppia arvostamaan mieheni työn tuomaa stabiliteettia, koska arjessa kiinnitän aivan liikaa huomiota vain hänen työnsä negatiivisiin puoliin. Nyt ei ole aika harmitella oman hyvätuloisuuteni vähenemistä tai joidenkin vapauksieni menettämistä. Nyt on enemmänkin se hetki, kun joka päivä on hyvä ottaa hetki kaikelle hyvälle. Count my blessings. Ainoa oikeasti kamala asia olisi menettää joku läheinen. Kaikki muu on toissijaista.

Välillä on hyvä muistaa olla ihan vaan kiitollinen. Jostain syystä se kiitollisuus korostuu mulle erityisesti sellaisina hetkinä, kun ajatuksiini pyrkii paljon tummia pilviä. Silti silloinkin se kaikki ilo, onni, rakkaus ja hyvyys elämässäni paistaa niiden tummimpienkin pilvien läpi. Ehkä minä sitten vaan olen sellainen hölmö ihminen, joka huomaa pienen tihkusateen täydellisen aurinkoisena päivänä ja valitan pikkujutuista kaiken ollessa hyvin. Mutta ehkä minä olen myös sen kääntöpuolena sellainen ihminen, joka arvostaa auringonsäteitä pahimman myrskynkin keskellä. Tai jopa tarvitsen ajoittaisen myrskyn muistaakseni sen auringon, joka aina niin kauniisti muuten paistaa.

(Kuvat ei liity ja liittyy. Päivän projektina on siivota tietokone, että viikonlopun aikana saa sommiteltua kuvakirjan!)

Kuvat: Lotta Polviander

22 thoughts on “Miksi en valita?

  1. Kiitos tästä tekstistä! Sai ajattelemisen aihetta. Odotan esikoistani syntyväksi Juhannuksen jälkeen. Olin äärettömän turhautunut, kun viimeinen yhteinen reissu ulkomaille ilman vauvaa peruuntui. Eikä ole edes tietoa saadaanko mitään takaisin, mutta se on onneksi vain rahaa. Tästä murheesta, kun pääsin yli tajusin et nyt joutuu baby showereita siirtää, onneksi meitä juhlijoita on sallittumäärä niin heti ku tilanne on parempi ja uskaltaa pienellä porukalla nähdä voidaan juhlia. Kirosin miten alkukesän tapahtumat menee meiltä nyt ohi ja seuraaviin pääsee vauvan kanssa. Oon ollut tuohtunut, kun lapsen isä ei pääse enää kaikkiin raskauteen ja vauvaan liittyviin käynteihin mukaan. Pahimpana tuli synnytysvalmennuksen peruuntuminen. Odotin et saan viettää elämäni parasta kesää ja nauttia raskaudesta, sekä ihanasta pienestä pojastani.
    Nyt kirjoittaessa tunnen hänen potkut ja lukiessa havahduin siihen et mulla on oikeesti kaikki hyvin. Saan odottaa esikoistani, joka on jo yksi syy olla kiitollinen. Esikoiseni on ollut hyvinvoiva ja raskaus sujunut ilman huolia vauvasta (jos omia hormooniryöppyjä ei lasketa). Meillä on miehen kanssa säästöjä millä voidaan elää jos käy super huonosti ja silti jää varaa turhiin asioihin kuten kampaajaan. Mulla on äärettömän monta syytä olla kiitollinen. Pitäisi keskittyä enemän niihin. Kiitos Anna silmiä avaavasta postauksesta! <3

  2. Esiintymiskyvyllä ei pitkälle pötkitä. Kun nykyisen suunnitelman mukaisesti korona ajetaan hitaasti suomen läpi, ehtii kyllä talous tuhoutua täydellisesti. Eivät ne valtion viratkaan ole erityisasemassa, kun rahaa ei ole, joutuvat kaikki kärsimään.Olisi siis kannattanut tuhota korona ihan alkumetreillä, mutta eikun meillä menee poliitikoilla lavasäteily ja esiintyminen priooriteissa etusijalle.

    1. Niin no, riippunee virasta 🙂 Jotkut virat on sellaisia, että kriisin keskellä niiden tarve ei ainakaan vähene. Tietyistä töistä voisin sanoa, että pitäisi olla aika erikoinen tilanne, että niistä pitäisi vähentää jengiä. Ja nää on tärkeysjärjestys-kysymyksiä; talous ja sitä kautta ihmisten hyvinvointi vai terveydenhuollon kantokyky ja ihmishenget. Mite olisit reagoinut, jos Suomi olisi laittanut jouluna rajat kiinni ennen kuin tänne olisi edes tullut koronaa? Niin se olis “tuhottu”, mutta miten täällä oltais reagoitu siihen, jos kaikki lennot ois peruttu ja todettu, että me varmistellaan, ettei korona tule. Että niin. En nyt keksi edes jälkiviisaana, mitä valtio olisi voinut tehdä isoissa linjoissa paremmin. Toki ohjeistukset kentillä yms. olisi voitu tehdä paremmin, mutta itse toimintasuunnitelma ja sen toteutus on ollut mun mielestä erittäin hyvää.

      1. Jos sitä rahaa ei ole niihin virkamiesten palkkoihin, niin ei siellä myöskään kovin kauaa moni hyväntekeväisyyttä ole harrastamassa. Virkamiehen statuksen saavuttamiseen ei ihmeitä vaadita, voit siis laskeutua jo meidän tavallisten kuolevaisten joukkoon takaisin.

        Mitä hallituksen toimintaan, tai pikemminkin toimimattomuuteen tulee, olisi riittänyt rajojen sulku ihan vain ensimmäisen tartunnan vahvistumisen jälkeen, helmikuussa. Vaan ei. Muualta Eurooppaa löytyy todellakin loistavia esimerkkejä siitä, miten asiat olisi voinut tehdä toisin tai millaiset toimenpiteet olisi olleet tarpeen ja jo paljon aiemmin. Edes testauksia ei ole nimeksikään suoritettu, iso osa niistäkin lähes turhaan. Mutta onhan heissä kuitenkin ollut kyse ns. paremmista ihmisistä. Tartuntatavasta tai leviämisestä ei väittämien mukaan osata juuri mitään sanoa, mutta kuitenkin voidaan ohjata ihmiset palaamaan normaaliin arkeen ja töihin jo heti yhden (1) oireettoman päivän jälkeen ?!?! huoletta. Myöskään samassa taloudessa oireilevan kanssa asuminen ja oleskelu ei aiheuta minkäänlaisia toimenpiteitä, vaan tässäkin voi huoletta mennä töihin entiseen tapaan. Sosiaalinen paine taas ei tätä hyväksy, saatikka oma moraali. Siinähän sitten painiskelet yöt sängyssä pyörien, että kieltäytyäkö töistä anoen parin viikon palkatonta vai noudattaa viranomaisten ja ministerien ohjeita, menemällä töihin tartuttamaan loputkin firmasta.

        Tuttuun tapaasi tämäKIN kommentti jää oletettavasti ”näkemättä päivänvaloa”, mutta pohdi edes hetki itseksesi asioita.

        1. No olisin aika huolestunut, jos Suomesta loppuisi rahat virkamiesten palkkoihin tämän seurauksena. Varsinkin tiettyjen virkamiesten. Kyllä mä oon aika 99,9% varma siitä, että täällä Suomessakin jatkuu kansanedustajien, rajavartijoiden, poliisin ja puolustusvoimien palkanmaksu. Voit ihan siellä keskenäsi veikkailla mihin tällaiseen ryhmään mieheni kuuluu. Kuten olen tuossa kirjoittanut, riippuu varmasti virasta. En voi sanoa 100-varmaksi tietenkään mitään, mutta tietyissä tilantessa irtisanominen ei ole niin yksinkertaista ja tiettyihin asioihin valtion budjetti nyt venyy ensisijaisesti ennen muuta. Niin se vaan menee. En mielestäni myöskään ole missään kohti sanonut olevani itse virkamies tai jotenkin tuonut esiin sitä, että virkamiehet olisivat jotenkin muita parempia. Satun nyt vaan olemaan kiitollinen mieheni hyvin turvallisesti työpaikasta, ja se, että sinä näet sen jotenkin itsesi yläpuolelle nostamisena, kertoo enemmän sinusta ja sinun äärimmäisen huonosta itsetunnosta.

          Kommenttisi on täynnä agressiivista inhoa minua ja vähän kaikkia kohtaan, myös hallitusta. Et kuitenkaan pysty edes pysymään faktoissa. Ensinnäkin, Suomessa vahvistui ensimmäinen korona-tartunta tammikuussa. Toiseksi, rajojen sulkemiseksi tarvitaan ihan erityilaatuinen tilanne, että sen voi lain puolesta tehdä. Valtioneuvosto voi päättää rajanylityspaikan sulkemisesta määräajaksi tai toistaiseksi, jos sulkeminen on välttämätöntä vakavan yleiselle järjestykselle, kansalliselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle aiheutuvan uhan torjumiseksi. Eipä se yksi tartunta vaan ole vielä sellainen uhka. Ja toiseksi, ei olisi mennyt kansallekaan läpi siinä vaiheessa Finnairin ja matkatoimistojen romauttaminen “varmuuden vuoksi”, kun kaikilla oli hiihtolomat ja kevätmatkat suunnitteilla. Onneksi meidän oikeuksia ei voida rajoittaa pohjautuen siihen, että on potentiaalinen uhka, vaan ns. imminent threat on ainoa syy rajoittaa meidän perustuslaillisia vapauksia. Sitä paitsi rajojen lyöminen kiinni siinä vaiheessa ei olisi auttanut. Suomalaisilla on lain takaama oikeus palata kotimaahan. Suomalaisia on paljon maailmalla ja tilanteen edetessä kaikkialla, olisi Suomeen palannut Suomen kansalaiset. Olikos näitä palaajia arvioiden mukaan 200 000? Kyllä se korona olisi tänne saapunut silti. Ainoa tapa välttää korona kokonaan, olisi ollut jos Suomi olisi täysin irrallinen osa maailmasta, joka ei ole tekemisissä muiden maiden kanssa lainkaan. Antaisitko vielä toki esimerkkejä siitä, minkä maan esimerkin mukaan meidän pitäisi toimia? En kyllä äkkiseltään Euroopasta löydä yhtäkään loistavaa esimerkkiä, joka olisi onnistunut paremmin kuin Suomi. Ehkä ainoa, joka itselleni tulee mieleen on Malta, joka ainakin vielä lukujen valossa on tehnyt jotain oikein. Toisaalta Maltalla myös on alle puoli miljoonaa asukast.

          Mä en ymmärrä myöskään takertumista testaamattomuuteen. Resurssit ei riitä, ei rahapuolella, ei testaajapuolella. Täysin turhaa testata tuhansia ja tuhansia ihmisiä, jotta saadaan kuolinprosenttia per testatut paperilla pienemmäksi. Vakavaoireiset hakeutuvat sairaalaan ja muut sairastavat kaikki hengitystieoireet kotonaan. Testaamisen puolesta ei puhu edes tartuttaminen kun kaikki on muutenkin määrätty kotiin ja oireiset karanteenimaisiin olosuhteisiin JA virus alkaa leviämään ennen ensimmäistäkään oiretta. Että en nyt näe miljardin heittämistä tähän mitenkään perusteltuna saati sen vaatiman terveydenhuollon henkilökunnan sitomista tähän testailuun.

          Suomessa on myös hyvin avoimesti ja suoraan selitetty, että tarkoitus ei ole pysäyttää virusta. Tarkoitus on kärsiä se läpi, mutta hidastettuna, jotta terveydenhuoltomme sen kestää. Siksi yhdessä THL:n kanssa luodaan mallinnuksia ja laskelmia ja päätetään toimet. Jos siis esim. vaikka mulla olis korona, niin ei mua tarviikaan eristää perheeni luota. Perheeni saa sen minulta ja jos mieheni kävisi töissä, saisi joku häneltä sen, jos hän olisi oireeton. Mutta kun ihmiset eivät keräänny isoihin tapahtumiin, eivät pyöri kauppakeskuksissa ja hoplopeissa ja kouluissa, tauti etenee hitaammin ja R0-luku pysyy pienempänä, jolloin tapahtuu se toivottu flattenthecurve-tavoite. Sen takia nämä säännöt nyt on sellaiset kuin on. Tässä vaiheessa ei ole tarkoituksenmukaistakaan, että kaikki lukittautuvat kolmeksi viikoksi koteihin ilman oikeutta poistua sieltä minnekään.

          Kiitos vaan, mutta mulla ei ole
          a) tapana poistaa kommentteja, jotka eivät ole asiattomia. Omasi ei sitä ole. Se on agressiivinen ja töykeä, mutta ei asiaton. Se on harhaanjohtava ja ennen kaikkea kommenttina hyvin surullinen, sillä se puhuu omasta pahasta olostasi. Asetat kaikki itsesi yläpuolelle ja voit pahoin sen alla. Virkamies on itsensä korottamista jalustalle, on ns. parempia ihmisiä jne. Kannattaa tutkia omaa suhtautumista ja miettiä mistä se johtuu, ehkä hakea apuakin siihen.
          b) tarvetta pohtia itsekseni yhtään mitään. En ole tehnyt mitään väärää, joten en koe minkäänlaista tarvetta itsetutkiskelulle.

          Voi hyvin! Toivottavasti arkesi muuttuu hieman iloisemmaksi ja vähemmän ahdistuneeksi, sellainen kuva kommentistasi tulee.

          1. Itseäni rasittavat tässä koronakriisissä eniten nimimerkin Kuvottavaa kaltaiset henkilöt, jotka sylkevät vihaansa pitkin nettiä ja tietävät jälkiviisaina, miten valtiovallan olisi pitänyt hoitaa asiat. Uutisia voi halutessaan vältellä, mutta näitä kommentteja ei, niitä rävähtää milloin mistäkin. En voi ymmärtää, että tässä tilanteessa jotkut ovat muita ihmisiä kohtaan ilkeitä ja aggressiivisia. Kaupunginosaryhmässämme on kerrottu, että jotkut aikuiset esim. tönivät nuoria, jotka ovat ulkona ja huutavat törkeyksiä hiekkalaatikolla leikkiville lapsille. Surullista, että joissain kansalaisissa kriisi saa aikaan tuollaista ilkeyttä.

  3. Kiitos. Ollaan Briteissä ja sain tietää että armeijassa oleva mieheni on ainakin vielä viikon kiinni tukikohdassa, Emme ole nähneet toisiamme viikkoon. Itkuhan siinä tuli kun toinen oli jo saanut luvan lähteä kotiin ja sitten käskettiin takaisin. Tiedän että mökkihöperyys ärsyrtää mutta kun joudumme molemmat käymään töissä normaalisti mutta ei saada nähdä toisiamme on hankala sympatisoida niitä joita puolison naama nyppii.

  4. Mäkin olen lievittänyt omaa ahistusta ja lohduttautunut sillä ajatuksella, että loppujen lopuksi ollaan todella etuoikeutettuja tässä tilanteessa. En tiedä onko ok verrata sodan aikaisia asioita tähän päivään. Omat isovanhempamme ovat lähteneet sotaan ja jättäneet perheet ilman varmuutta, että tulee ikinä näkemään heitä enää. Perheet ovat lähteneet evakkoon sodan aikana ja joutuneet jättämään kaiken ja sen jälkeen rakentanut kaiken alusta, joka on vaikuttanut seuraavien sukupolvien kasvatukseen.
    Saamme olla kotona turvassa perheen kanssa, saamme toistaiseksi käydä kaupassa (ja muut välttämättömyydet). Voimme olla yhteydessä ystäviin, sukulaisiin ja läheisiin. Voimme supportaa localia woltilla. Voimme katsoa netflixiä ja olla. Voimme urheilla jos siltä tuntuu.
    Loppujen lopuksi mullakaan ei ole kauheeta muutosta arkeen, mutta soputumista uusien asioiden toteuttamiseen toki.
    Tsemppiä ihan hirveesti sulle tähän kaikkeen ja sekin lohduttaa, että olemme kaikki tässä yhdessä ja se on jopa liikuttavaa. Parasta on kyl interwebs, kun koko maailma on koti-arestissa ja kuvat/videot on toinen toistaan hauskempia. <3

  5. Hyviä kommentteja pääministeristä. Ainoa mitä en ymmärrä on kaunis-sanan runsas käyttö, ulkonäkö kun ei pitäisi liittyä hoidettavaan virkaan mitenkään

    1. Olen käyttänyt sanaa “kaunis” kahdesti tuossa kohtaa. Kaksi kertaa = runsas? No en tiedä, olemme sitten hieman eri mieltä siitä, mikä on runsas, mutta oli ihan tietoinen tarve allekirjoittaa tuota, koska edelleen on NIIIIIIIIN paljon ajatusta siitä, että kaunis/huoliteltu/näyttävä/meikattu/jne. nuori nainen ei voi olla vakavasti otettava johtaja tai uskottava työssään. Eli kyllä ihan tarkoituksella allekirjoitin tuota ulkonäköä. Vaikka sen ei pitäisi mitenkään liittyä virkaan (siitä olen samaa mieltä kanssasi!), se valitettavasti yhä edelleen liittyy ja monet naiset kokevat, että vähemmällä meikillä / tylsemmillä vaatteilla yms. on uskottavampi monessa työtehtävässä. Mielestäni on hienoa, että Sanna Marin nuorena ja erittäin kauniina naisena rikkoo tätä käsitystä 🙂

    2. Samaa mietin minäkin. Jos olisi kyse miehestä en näkisi että hänen kohdallaa nostettaisiin esiin kuinka komea hän on, peräti kahdesti. Minusta kauneuden korostaminen tekee vain karhunpalveluksen. Naisena itse toivon että ulkonäköni, niin vaatetukseni kuin naamani, jätetään ulkopuolelle kun puhutaan ammattitaidostani.

  6. Taisit itse kirjoittaa vielä ihan muutama päivä sitten siitä, että viet lapset flunssaoireista huolimatta päiväkotiin ja lähdet itse koronasta huolimatta kauppakeskukseen shoppailemaan.Tämä on juuri se, millä me saadaan Suomeen uusi Italia.

    1. Nyt olet kyllä lukenut jotain eri blogia tai sitten vihalasit on niin syvällä päässä, ettei enää nää lukemaansa oikein 🙂 Me ei viedä flunssaoireista lasta muutenkaan päikkyyn, saati koronan aikaan. Dee jäi kotiin jo ennen ku päikyt “laitettiin kiinni”. Kirjoitin toki jossakin vaiheessa ennen päikkyjen kiinni laittoa pohdintaa siitä, missä vaiheessa oireeton lapsi pitäisi jättää viemättä päiväkotiin, mutta kun ne päikytki on ollu jo hetken kiinni, niin en ehkä puhuisi muutamasta päivästä. En myöskään tiedä mitä miellät kauppakeskuksessa shoppailuksi, ite kun oon käynyt nämä pari viikkoa ruokakaupassa ja noutoruoan hakemassa. Toki kun esim. Cittarin kyljessä on pari muutakin kauppaa, niin jos lasket sen kauppakeskukseksi, niin sitten voisi varmaan teknisesti ottaen sanoa, että olen ollut kauppakeskuksessa shoppailemassa.

  7. Kaiken muun kestää, eristäytymisen ja sen ettei näe kavereita jne, mutta se ottaa todella koville kun ei näe lapsenlasta :(. Keski-Suomessa siis ainakin vältettävä ihan kaikkia kontakteja kaikkien muiden kanssa paitsi jotka asuu saman katon alla, ei väliä onko sukulaisia vai ketä. Ja en todella itse kuulu riskiryhmään, vielä pariinkymmeneen vuoteen :). No, eilen tulikin tieto että rajoitukset jatkuvat näillä näkymin sinne 13.5 saakka, itku meinasi päästä. Mutta pakko vaan nyt sopeutua ja kestää, onneksi on edes ne videopuhelut ym.

  8. Kovasti nyt kritisoin tuota pääministeriarviotasi. Kommentoit hänen olevan kaunis ja nuori ja pätevä. Se vetää hiukan mattoa alta naisten uskottavuudelta.
    Et tuonut esiin mitään oikeaa yksityiskohtaa hänen työnsä näkökulmasta, mutta sorruit ikävästi ulkonäköseikkojen korostamiseen.Näistä jutuista meidän naisten pitää päästä eroon. Olkoon kuinka kaunis tai nuori, kuka tahansa.
    Hyvällä meiningillä : )

    1. No itse taas olen eri mieltä asiasta. Nuoruuttaan ja kauneuttaan kun usein käytetään syinä sille, ettei hän voi olla pätevä ja osaava. Juuri siksi alleviivaan pääministerimme olevan kaunis nuori äiti, koska nämä sanat samassa lauseessa pääministeriyden kanssa edelleen hiertävät niin monia. Ja olen kyllä erittäin selkeästi ilmaissut sen, mihin olen tyytyväinen. Mm. tässäki postauksessa kirjoitan: “hallituksen esiintymisestä, tiedottamisesta ja kansalle kommunikoinnista saa pisteet niin presidentti kuin pääministerikin.” Kyseinen koko kappale ja asiaan kimpaantuminen on nimenomaan saanut alkunsa keskustelussa, missä naureskeltiin Marinille, että on niin nuori ja varmaan vaan huulipunat mielessä. Tytöteltiin ja pätevyyttä väheksyttiin. Tuollaista ei olisi ollut, jos hän olisi keski-ikäinen mies. Erityisesti kauniit naiset joutuvat usein erittäin ison suurennuslasin alle, koska “hiukset ja äly ei viihdy samassa päässä” ynnä muuta yhtä fiksua ja usein meikkaaminen ja laitettu olemus on joillekin ikään kuin merkki siitä, että naisen päähän ei mahdu muuta kuin meikit.

Leave a Reply