Ei enää

Huoh, korona. Joka tuutista Korona. On kaksjakoinen fiilis siitä, miten vaikuttajana ajattelen Koronan jatkuvasta uutisissa ja joka paikassa esiintymisestä. Tai edes ihmisenä mitä ajattelen siitä. Toisaalta hyvä, että sitä toitotetaan nyt joka paikasta, että jengi saa faktat tietoon ja käyttäytyy ja toimii sen mukaan. Ja hyvä jos vaikuttajat näyttää positiivista mallia. Toisaalta, jos on vielä ihmisiä, joilta tää on menny sen verran ohi, että ne bailaa Levillä ja jonottaa uuteen kauppakeskukseen isona rykelmänä, niin ei se tieto mee perille mitään kautta. Koska oikeesti, kukaan uutisia ja maailmanmenoa tai edes vaikuttajia seuraava ihminen ei ole voinut missata Koronaa. Ja tän takia vaikka otan vastaan Valtioneuvoston haasteen sille, että vaikuttajana viestin Koronasta oikein ja faktaa, niin pyrin minimoimaan Koronasta puhumisen mun medioissa ylipäätään.

Mä oon sellainen “uppoaja”. Kun kiinnostun jostain, haluan tietää asiasta kaiken. Googlaan näyttelijästä kaiken, luen jostain ilmiöstä kaiken. Upposin tähän koronaan ja tutkin kaikkea mahdollista. Aamulla avatessani kännykän katsoin Worldometerin live-tilaston ja mietin, missä maassa tilanne repee seuraavaksi. Miten onnistuneet maat käsitteli asiaa, montako mummoa on kuollut Italiassa, mitä tää tekee osake- ja rahastomarkkinoille ja kannattaako vaiko eikö kannata ottaa lyhennysvapaata, kun ei yrittäjänä edes tiedä miten tämä vaikuttaa lähikuukausien tuloihin. Musta tuntu, että eilen aamupäivällä mä olin oikeesti lähellä jotain ahdistuskohtausta, kun mulla pyöri tää vaan päässä.

Ei pelkästään ne itsekkäät ajatukset siitä, että onko tää Mytyn eka kesä ihan erakkokesä ja miten tää vaikuttaa omaan talouteen ja Suomen talouteen pitkässä juoksussa ja sitä kautta omaan elämään. Voiko tämä satuttaa jotakin läheistäni? Lapsiani? Minua tai miestäni? Mutta ei pelkästään tätä. Vaan oikeesti kun näin jokaisen uutisen asiasta, niin mun aivot alkaa laukkaamaan. Nään ilmoituksen FB siitä, että vähävaraisille perheille kuskataan koululounasta kotiin nyt. Ja olen iloinen. Kunnes alan miettimään kuinka monen päihdeongelmaisen perheen lapsen ainoa lämmin ruoka on kouluruoka ja päätyykö sekään nyt oikeaan mahaan. Oltuani viikon enimmäkseen kotona perheeni kanssa keskenämme, oma rakas puoliso alkoi nyppiä niin paljon, että saatiin riita aikaseksi siitä, kuka jätti lastenvaunut terassille ja kumman vika se oli, että ne kastui. Siis ihan turhasta. Meidän riita onneksi oli ohi kymmenessä minuutissa ja mentiin hyvillä mielin yhdessä ulkoilemaan. Siinä kävellessä mietin kuinka moni parisuhdeväkivallan uhri saa nyt kahta enemmän turpaan, kun ei tarvii olla töissä ja ihmisten ilmoilla mustelmitta ja kun pinna kiristyy kaikkialla. (Huom! Ettei tule väärinolettamia, niin parisuhdeväkivalta ei liity mun ja mieheni riitelyyn, vaan yleiseti ottaen mietin sitä kireää ilmapiiriä, mikä on nyt kaikessa.) Oon lähtenyt ihan kierroksille omissa ajatuksissani ja oikeesti voinut pahoin.

Eilen jotenkin kiristi ihan tosi paljon hermoja ja tuntui hirveä möykky rinnassa. Siis oli oikeasti fyysisesti huono olla. Jokaisen ajatuksen sain käännettyä negatiiviseksi. Sit tuli kakkulive. Ja mua jännitti se sikana ja meinas itkettää ennen sitä, että miksi ees lupasin tehdä sellaisen. Sitten se live alkoi. Ja kesti 45 minuuttia. Ja mä olin sen jälkeen hurjan hyvällä tuulella. Mies kysyi, että tuntuiko siltä, että ylitin itseni vai miksi olen niin iloinen. Ja mä mietin sitä hetken. Ja tajusin, että sen 45 minuuttia mä en kelannut yhtään koronaa. Mä en kelannut mitään ahdistavia keloja vaan mä vaan olin ja tein sitä, mistä tykkään. Ja mulla oli niin hyvä mieli. Sit avasin WhatsAppin ja erinäisissä ryhmächateissa oli kuolleiden lukumäärät siellä sun täällä ja ties mitä kaikkea “uutta tietoa koronasta” ja kaikesta muusta. Ja mä päätin, että nyt riittää.

Seuraan hallituksen viestejä ja tiedonantoja ja toimintaohjeita. Noudatan niitä parhaani mukaan. Teen omalta osaltani sen, minkä koen flattenthecurveksi hallitusten vaatimusten mukaiseksi. Mutta skippaan jatkossa joka paikasta tulevan informaatio-ylitulvan Koronaan liittyen. Pitäydyn harvoissa ryhmissä FB:ssa, muuten en selaa sitä. Skippaan korona-juttuja Instagramissa. Ainakin nyt hetken aikaa. Ja en kirjoita blogiini Koronasta tai siihen liittyvistä ilmiöistä mitään. Nostan (alkaen huomenna!) mun kanavissa suomalaisia pieniä yrityksiä ja yrittäjiä, joita voitte nyt tukea ja teen oman osani tässä, mutta en vaan jaksa 24/7 Koronaliveä. Ahdistaa liiaksi. Suutun ikäihmisille, kun luen yli 70-vuotiaiden ajatuksia siitä, miksi he eivät aio jäädä karanteeniin. Suutun, kun joku syyllistää siitä, että teen väärin, jos en täysin bunkkeroidu nyt kotiin. Suutun ja ahdistun vähän kaikesta. Enää en jaksa koko aika sitä ylitulvaa tunteita ja ahdistusta.

Eilisen kakkuliven jälkeen tosi moni laittoi viestiä siitä, miten ihanaa oli seurata sitä ja kuinka hetkeksi unohti tän kaiken. Ja se on sitä, mitä mä haluan tehdä mun medioilla just nyt. Mä haluan nyt etsiä positiivista sieltä, missä sitä on. Kaunista, mihin sitä voi nyt tehdä. Inspiroida johonkin kivaan ja jatkaa elämää aika pitkälti samanlaisena kuin aina, pienin muutoksin. Koronan ei tarvii olla mun elämän ykkösasia just nyt, eikä ainakaan mun somen.

Jos siis luette mun blogista ja Instasta kukista, kakuista, laukuista ja kynsilakoista jatkossa, niin se ei tarkoita, että mä en olisi kiinnostunut tai seuraisi. Että mä välttelisin rooliani vaikuttajana tässä. On hienoa, että moni vaikuttaja on ottanut omakseen roolinsa vaikuttajana ja informattion tuojana tässä asiassa. Iso peukku siitä! Mä vaan koen, että parempaa tietoa kuin se, mitä pystyn antamaan, saa muualtakin ja mä haluan omalta osaltani tuoda näihin päiviin positiivista mieltä ja hauskoja hetkiä. Niinpä mulla on ideoituna vaikka kuinka monta IG-liveä, oon kehittelemässä yhteistyötä hyvän mielen videoiden ympärille ja haluan käyttää nyt asemani vaikuttajana siihen, että Koronasta huolimatta, teen sitä mitä aina. Yritän löytää jotain kivaa, positiivista ja kaunista tästä hetkestä. Tilanne on mitä on, sen kanssa on nyt elettävä ja toivottava mahdollisimman nopeaa ja vähäuhrista selviytymistä.

Mun miehellä on jotenkin ihana tapa käsitellä tällasta. Se lukee aina tärkeimmät uutiset, asiantuntijoiden tiedotteet ja tutustuu faktoihin. Sit se jättää sen mielestään. Se ei ajattele asiaa ja menetä yöuniaan. Ja kun mä meen kierroksille ja oon sekoomispisteessä, se toteaa, että “Hei, Suomi on selvinny kuuden vuoden sodastakin, me selvitään tästäkin. Vähän aikaa tulee olee rankkaa, sit helpottaa”. Niin paljon kun mua välillä ärsyttääkin se, ettei toi suostu speksaa mitään vaan vastaa aina kaikkeen “no tarviiko tällä spekuloida, kun ei me tiedetä”, niin samalla mä rakastan ja arvostan miehessäni hänen kykyään sulkea hetkeksi pois kaikki muu ja olla hetkessä murehtimatta tulevaa hetkeä. Ja niin haluan yrittää tehdä blogissani.

Lontoo-äitini lempilause, motto ja WhatsApin se otsaketekstikin on “This too shall pass”. Maailmaa nähnyt syövän ja syöpää heti seuranneen MRSA-bakteerin selättänyt nainen on mun idoli aika monessa asiassa, ja hänen tapansa käsitellä kaikkea negatiivista on ottaa härkää sarvista, kohdata se, minkä voi, ja antaa muun tapahtua, eli sen mille ei voi mitään.

En ole uskonnollinen, ja ajatukseni Jumalan läsnäolostakin vaihtelee paljon, mutta tänään mun mielessä on pyörinyt paljon Tyyneysrukous.

“Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan.”

Olen tuntenut oloni ajoittain niin turhautuneeksi, avuttomaksi ja ahdistuneeksi tän Korona-kriisin keskellä, että stressinappula on ollut ihan kaakossa. Mutta en voi tehdä määrääni enempää ja kaiken stressaaminen on turhaa ja kuluttavaa. Niinpä hyväksyn tilanteen, enkä aja itseäni ahdistukseen miettimällä tulevaisuutta ja tämän vaikutuksia. What will be, will be, and it too, shall pass. 

Eli siis. Seuratkaa koronauutisia virallisista ja oikeista lähteistä (THL on hyvä, ite seuraan uutisia YLEn kanavilta ja medioista), totelkaa valtion määräyksiä, älkää stressatko liikaa ja yrittäkää nauttia arjesta 🙂 Niin mäkin! Tänään oon nauttinut ikkunoista kotiimme jatkuvasti kirkkaana paistavasta auringosta ja ihanista ystävistä, kakusta ja kukkatulvasta kotonamme. Ulkoilusta perheen kanssa, ilmapallojen puhaltamisesta ja täydellisesti onnistuneesta granolasta. Ensimmäisestä oman grillin grilliruoasta tänä keväänä. Seuraavaksi meen kuvaamaan seuraavaa Perjantain Parhaat -osaa, joka tulee tänään illemmalla! 🙂

28 thoughts on “Ei enää

  1. Ymmärrän pointin, eikä näitä ole tietenkään syytä koko ajan kelata, mutta: eihän tässä nyt suurin ongelma ole se, että joutuu pyörittelemään päässään korona-ajatuksia, vaan suurin ongelma on se virus. Jos nyt siihen itse tai lapset tai puoliso, kuolee niin ei silloinkaan ongelma ole siinä että “joudunpa nyt kelaamaan tätä puolison kuolemaa koko ajan” vaan se konkreettinen tapahtunut tragedia. Eli siis jos syyllistäminen tai mediainfo tms saa ihmiset käyttäytymään niin että kuolemien todennäköisyys vähenee, on se muutaman (ei kokoaikaisen!) ahdistuneen illan arvoista.

    1. Nyt meni kyllä pointti vähän kuitenkin ohi. Virus on se suurin ongelma, mut ketään ei palvele se, että ei pääse irrottautumaan hetkeksikään sen ongelman ymmärtämisestä ja stressaamisesta tai se, että koko ajan kelaa mahdollisia tulevaisuudenkuvia ja ahdistuu siitä.

      1. Täysin samaa mieltä Anna! Ja kaikkein vähiten itseasiassa haluan stressata sitä kuolenko itse tai joku läheiseni virukseen (mikä sinänsä on nykyisenkin tiedon valossa suhteellisen epätodennäköistä vaikka viruksen saisikin) koska tämä on asia joka ei ole millään tavalla käsissäni. Tai on juuri sen verran että omalta osaltaan huolehtii hygieniasta, pitää lapset kotona (meillä mahdollista) ja noudattaa suosituksia, mutta kun fakta on että silti sen viruksen voi saada (ja moni saakin). Ei sen etukäteinen vatvominen ja siitä ahdistuminen auta ketään. Kiitos siis että viet ajatukset välillä muillekin urille ja tuot jotain positiivista ja valoista tähän kevääseen! 🙂

  2. Samoja ajatuksia täällä! Ärsyyntymistä niihin kaikista rakkaimpiin, vaikka tietää että nyt vedettävä yhtä köyttä ja purtava kieltä kun tekisi mieli ärähtää. Odotan sun tulevia postauksia!! Kiitos kun järjestät meille blogin kautta hengähdystauon tähän tilanteeseen.

  3. Hei jee, odotan jo kovasti kaikkia ihania tulevia postauksia kaikista “turhuuksista”, joilla ei ole mitään tämän hetken tilanteen kanssa tekemistä. Viruksesta saa lukea ihan riittävästi uutisten muodossa, niin blogeista on ihana lukea jotain kevyempää hattaraa ja ihailla kauniita kuvia!

  4. Olen miettinyt aivan samaa, kamala ahdistus myllännyt kehossa monta päivää. Luin kaiken mahdollisen koronasta ja ahdistun mutta heti kun keksin muuta tekemistä, tulen hyvin onnelliseksi kun edes hetkeksi unohtanut huolehtimisen. Mutta sitten taas haluaa kurkata ne uutiset, josko olisi jo vihdoin jotain hyviä uutisia – ja näin taas silmille pöllähtää kaikki kamaluus.

  5. Hyvä päätös, kiitos tästä! Itsellä oli ihan samanlainen olo eilen ja tänään poistinkin puhelimelta uutisapit ja laitoin somen kiinni suurimmaksi osaksi. Riittää hyvin, että tsekkaan Ylen uutiset kerran tai pari päivässä ja noudatan kaikkia virallisia ohjeistuksia. Muun ajan voin yrittää käyttää viimeisistä äitiyslomakuukausista ja keväästä nauttimiseen, sillä huolehtimalla aivoni puhki en auta itseäni enkä ketään muuta. ❤️ Kiitos siis tästä, pidetään sun somekanavat lukulistalla. 😊

  6. Moikka!

    Oon itse kokenut myös kamalaa korona-ahdistusta ja aion jatkossa seurata samaa linjaa kuin sinäkin, lukea tarpeellisen tiedon ja nyt kotona pysytellessäni keskittyä hyviin puoliin ja yrittää pitää hyvää energiaa yllä. Oiskin hirveen mielenkiintoista myös sulta kuulla mitä kaikkea ajanvietettä ja hyvää energiaa lisäävää tekemistä kotona voi tehdä? Uusia ideoita tarvitaan aina!

  7. Täysin samaa mieltä, kiva kun joku uskaltaa sanoa näin. Mua on alkanut tosi paljon, huolestuttamaan myös se suomen lieveilmiö, että aletaan nostamaan omissa kanavissa esille jotain yksittäisiä ihmisiä jotka on mielestään toiminut nyt koronasääntöjä vastaan ja sitten porukalla lynkataan tämä tyyppi. Käsittämätöntä toimintaa aikuisilta ihmisiltä. Virkistävää saada jotain muutakin sisältöä luettavaksi kuin korona. Sen osalta aion myös itse pidättäytyä vain ja ainoastaan virallisissa ja luotettavissa lähteissä ja unohtaa somehöpinät. Yhtään tätä tautia silti väheksymättä. 🙏

    1. Joo, tää on musta tän somevaikuttamisen korona-asiassa nyt huonoin puoli. Se vaikuttaminen on usein hirveän agressiivista ja syyllistävää, eikä kukaan edes yritä nähdä kuin oman kannan siinä asiassa, ymmärtämättä muiden vaikuttimia ja valintoja. Ja ei kaikkea tarviikaan ymmärtää, mutta toivois jotenkin vähän vähemmän päällehyökkäävää asennetta joiltain nyt 🙁

  8. Kiitos, olen myös hirmu ahdistunut koronasta, huomenna pidän täysin korona vapaan päivän. Olen töissä sädehoidossa, ei nyt tietenkään pahin paikka. Aion maanantaista eteen päin alkaa pitämään maskia naamalla töissä. Haluan suojata potilaat, mutta myös itseni.
    Eniten mua ahdistaa äitini, isäni ja äidin äitini. Äitini varsinkin joka on kahden jälkimmäisen omaishoita. He nyt saavat olla karanteenissa, mutta äitini on todella riippuvainen minusta ja siskostani ja nyt en tiedä miten kauan menee, että voidaan jälleen turvallisesti tavata.
    Sinun miehesi on sotilas, niinkuin omanikin, heidät on koulutettu elämään poikkeusolojen vallitessa, sodassa ja monessa muussa tilanteessa. Siksi he pysyvät rauhallisina ja jäärkevinä. Toivotaan, että kaikki noudattavat valtiovallan ohjeita ja tämä kaikki kaameus on ohi ainakin loppukesään mennessä, toivottavasti jo aikaisemminkin.

    1. Kiitos ja tsemppiä sinnekin! Tuntuu jotenkin niiiin pahalta ajatus siitä, että kesä menisi näin 🙁 Toivottavasti ei. Toivotaan parasta <3

  9. Kiitos vielä Anna siitä kakkuvideosta, se oli aivan ihana – teethän toistekin! Just tätä haluaisin enemmän <3

    1. Kiitos, kiva kuulla, että tykkäsit ja jo ehdottomasti teen uudelleenkin 🙂 En siis kakkua välttämättä, vaan jotain muuta 🙂

  10. Juuri näin! Ei se stressaaminen, pyörittely ja vauhkoominen tee kenellekään hyvää ja stressillä vaan alentaa omaa puolustuskykyään ja oikein kutsuu sen viruksen kehoonsa… Jos noudattaa ohjeita, sosiaalista kontaktia niin se on riittävä, sitten kannattaa vaan keskittyä asioihin mitä voi hallita. Koittaa tehdä asioita mistä nauttii ja ajatella muuta <3 Kamalia juttuja tapahtuu muutakin tässä maailmassa ja ainut mitä me voidaan tehdä on elää tässä, nyt ja valita itse ajatuksemme ja suhtautumisemme asioihin.

    Ja ennenkuin joku ärsyyntyy tästä – itse menetin 53v äitini vuosi sitten parissa päivässä influenssalle ja sen jälkitaudeille. Oon käynyt läpi sen kamalan kun läheisen menettää. Meidän äiti oli yksinhuoltaja ja isä ei meidän elämässä ole läsnä ollut lapsuuden jälkeen. Jäljellä on oikeastaan vain minä ja sisko. Mutta kaikesta selviää ja me ollaan kaikki vahvempia kuin uskoisikaan!

    Kertokaa ennemmin rakkaillenne että ne on rakkaita, soittakaa mummulle, arvostakaa kaikkia hetkiä mitä teillä ja läheisillä on tän pallon päällä koska me ei kukaan tiedetä kuinka kauan meillä on täällä aikaa 🙂

    1. Kiitos ja voi että, sulla on ollut rankka vuosi 🙁 Hienoa, että olet saanut asian noin hyvin käsiteltyä <3 Kiitos kommentistasi!

  11. Kiitos tästä tekstistä! Tää oli mulle jotenkin koko viikon maadoittavin lukukokemus, onnistuit jotenkin pukemaan sanoiksi samaan aikaan tän tilanteen ahdistavuuden, mutta myös sen alla piilevän tietyn tyyneyden ja luottamuksen elämään. Voitaisko me saada sun miehen viisauksia lisää?

    1. Haha, vitsi mua nauratti tää kommentti 😀 Lähinnä siis miehen viisaus -termi 😀 Ne kun on usein luokkaa “kaikilla ihmisillä on mielipide ja peräreikä” 😀 Mutta jos se jotain järkevää sanoo, niin voin kyllä tehdä jonkun koosteen 😀 😀

  12. Kiitos postauksesta! Itseäni on tässä koko casessa ahdistanut eniten se valtava disinformaation ja epäluulon määrä, joka saa välillä tuntemaan ettei tästä selvitäkään – ei virukseen vaan yhteiskunta romahtaa ihan siihen kun jengi päättää että juuri minusta tulee nyt korona-asiantuntija, ja (usein samat ihmiset) valittavat aina jostain valtiovallan tekemisestä. Ensin dissataan että se on vaan flunssa, sitten vaaditaan rajoja kiinni ja kohkataan että hallitus ei tee mitään, sitten aletaan valittaa totalitarismista. Ja sama jengi joka valitti että hallituksen pitäisi jo sulkea koulut laittaa feseen kuvia bileistä kavereiden kanssa – koulujen sulkemisen jälkeen.

    Olen logannut ulos facebookista, linkedinistä ja twitteristä. Luen Hesaria, mutta vaan kerran päivässä. Mielipiteitä voi olla, mutta nyt meillä on hallitus joka näyttää tekevän varsin fiksuja asioita, ja nyt tarttis vähän eforttia myös kansalaisilta. (En kyllä jaksa niitäkään jotka kohkaavat että kyllä mummojen pitäisi jäädä kotiin ja taas näin niitä rautakaupassa. Se ei auta ketään. Tää somesyyllistäminen josta myös kirjoitit on saanut ihan käsittämättömät mittasuhteet.)

    Keskityn töihin, remontointiin, perheeseen. Luotan vaaleilla valittuihin poliitikkoihin ja viranomaisiin. Tähän liittyy se, että myös itse tiedän keskivertokansalaista paremmin mitä siellä tehdään ja miten asiat toimivat. Jos ei tiedä, on helppo nillittää. Totta kai päätökset muuttuu kun tilanne elää, ja voi tulla virheitä. Mutta vähemmän pahasti siinä käy kuin jos kansalaiset alkaa sekoilemaan.

    Siteeraan vielä kaveriani ”from the trenches”, joka näpäytti taas yhtä besserwisseriä joka mielestään tiesi mitä pitäisi tehdä: ”Kuule, sun pitää nyt tajuta, että me osataan tää homma, ja jos me ei osata, niin you guys are fucked.”

    PS, Itse toivon sisustuspostauksia sulta, kaksi remonttia tässä päällekkän 😉

    1. Kiitos, täytyy tsempata sisustuspostausten kanssa, ne jää jotenki aina ajatuksen tasolle. Ja oon sun kanssa just samaa mieltä. Jotenkin tuntuu hirveän agressiiviselta tällä hetkellä tää tilanne, kun on kovaa vastakkainasettelua ja sellaista #staythefuckhome ja jos nyt joku menee kauppaan tai näkee vaikka kaveria omassa kotona, niin ollaan valmiita heittämään roviolle. Kyllä jokaisen nyt pitäisi keskittyä vaan siihen omaan tekemiseen eikä toisten vainoamiseen ja toisten asioiden vatvomiseen 🙂 Ja ite ainakin luotan, että hallitus tekee nyt sen minkä voi ja enempää ei voi vaatiakaan. Hyvin siellä tuntuu nyt homma kulkevan tilanteeseen nähden, niin ei voi kuin toivoa parasta.

      1. Mun on pakko ottaa kantaa sen verran, että ymmärrän kyllä ihmisten turhautumisen, jos edelleenkään joku ei pysy kotona. Yleensä inhoan moralisointia yli kaiken, mutta tässä sille on kaikki syy. Virus tarttuu ihmiskontakteissa. Tämä koskettaa kaikkia, joten kaikkien tulisi noudattaa sitä, että mitään sosiaalista näkemistä, jota ei ole pakko tehdä, ei tehdä. Moni tuntuu ajattelevan (en tarkoita, että sinä), että kyllä mä nyt voin kaveria/siskoa/serkkua/mummia/äitiä/kissan kaimaa nähdä. Vaan mitäs jos hän/sinä on oireeton kantaja ja tartuttaa toisenkin. Sitten on taas kaksi lisää tarttumassa sitä ympäriinsä ihan vaikka kaupassa, kun muuten olisi ollut yksi. Yksi voi tartuttaa 10-100 ihmistäkin eli määrä taas tuplaantuisi sillä, että “kyllähän minä nyt voin nähdä yhtä ihmistä”. Näin tämä juuri leviää. Ai että mua suututtaa, että silti edelleen ihmiset ajattelee, että mulla on oikeus tai ei mun rooli niin iso tässä ole. Siinä tapauksessa olisikin, ellei mahdollisesti asettais myös muita vaaraan. Joidenkin ihmisten itsekkyydellä ei ole rajaa. Kukaan ei voi varmaksi tietää, onko terve vai ei. Jokaisen ihmisen tekemisellä on nyt merkitystä. Eri alueilta se leviää myös juuri siksi, että eri alueidenkin ihmiset näkevät toisiaan, vaikka kyseessä olisi epidemia-alue, koska eihän mulla ole oireita :O Kainuussa ollaan otettu hallituksen linjaus vakavasti ja siellä tartuntoja 0.

        Huh, meni näköjään tunteisiin 😀 Kiitos inspiroivasta blogista! <3

        1. Niin, no tämähän on siis monien näkemys. Toiset pohjaa omansa esim. THLn mallinnukseen, jossa tavoitteena on, että kaikki vähentää viidenneksen ja 5-15 -vuotiaat -50% sosiaalista kanssakäymistään, niin sitten saadaan käyrä tarpeeksi taittumaan. Eli siis pointtini on, että tälle on hallituksen ja THLn näkemykset kerrottu, ja ne eivät ole vielä tarpeeksi spesifeitä tai tarpeeksi sitovia. Esim. kielletty on yli 10 hlön tapaamiset. En koe tarpeelliseksi kertoa tai valistaa itse muita asettumalla tämän skaalan kumpaankaan kohtaan, sillä mitään sitovia määräyksiä ei ole, yrittäjät miettivät asiaa eri tavoin kuin työssäkäyvät jne. Eri maatkin tekee erilaiset toiminta-arviot, esim. Ruotsi. Niin paljon vaikuttaa se, miltä kannalta asiaa ajattelee. Siksi en tuomitse ketään, joka tekee toisin kuin minä. Ja siksi koen tuon aggressiivisen asenteen monilla menevän ihan yli.

          1. Menee varmasti yli sen takia, että kyse on ihmisten terveydestä. Vaikka jollain ei ole huolta juuri omistaan, niin monella muulla on ja tää välinpitämättömyys viime viikkoina on ollut jotain ihan järkyttävää. Hallitus on antanut selvän ohjeen, että kaikkea sosiaalista tapaamista on vältettävä; en ymmärrä, mikä tässä on vaikeaa, kohta saadaan tätä menoa ulkonaliikkumiskielto, enkä edes ihmettele. Luulis nyt että ne ketkä THL:n mallitusta katsoo, olis sen verran perillä asioista, ettei tänne haluta samaa tilannetta kun Italiassa ja Espanjassa, ja tällä hetkellähän me tullaan tasan perässä. Menee hieman tunteisiin, kun omia läheisiä Espanjassa ja tiedän tasan, että juuri tämä välinpitämättömyys aiheutti sen, koska “kyllä minä voin nähdä”. No nyt onneks tuleekin selviä ohjeita ilmeisesti ja kaikki liikennöinti pääkaupunkiseudulta esimerkiksi toivottavasti lopetetaan, koska sieltä se leviää tällä hetkellä kulovalkean tavoin. Yrittäjien on pakko pitää paikkoja auki, kunnes käsketään sulkemaan, sen ymmärtää, mutta tässä tarkotinkin nimenomaan niitä tapaamisia, jotka me itse voidaan valita.

            Anteeksi sylkäisy sun blogiin 😀 😀 Omat läheiset kun kyseessä, niin väkisin herättää tunteita. Nyt lopetan, aurinkoa teidän päiviin <3 Onneks on kevät!

  13. Oho, menikö livessä tosiaan 45 minuuttia? Oli kyllä niin kivaa katsottavaa että meni täysin ajantaju! 😀 Tee ihmeessä lisääkin livejä, oli kiva seurata!

  14. Niin paras postaus. Katson Yle tarjonnan kerran päivässä, se on kattava ja riittää. Useisiin blogeihin korona on luikerrellut ja nyt ne bloggaajat, jotka normi arjessa valittavat, kun on niin kiire työn ja lasten kanssa, ovatkin nyt kädettömiä, kun ei ole tekemistä ja ei ole kiire. Kumpi parempi, kiire vai ei? Siivotkaa, tuulettakaa, lajitelkaa, uffittakaa ja juokaa kahvi kuumana.

  15. En ymmärrä, miksi Suomi toimii WHO:n ohjeita vastaan ja vetää omaa linjaansa. Minussa epäluottamusta herättää eniten se, että Suomen päättäjät eivät sopeudu yleiseurooppalaiseen linjaan ja WHO:n ohjeisiin.

    Täytyy vain toivoa, että Suomessa ruvettiin toimimaan ajoissa ja että testien pieni määrä ei romahduta terveydenhuoltoa. WHO on korostanut kerta toisensa jälkeen ahkeran testauksen välttämättömyyttä, kun samaan aikaan THL:n viranomainen on asettunut avoimesti WHO:n linjaa vastaan ja todennut, ettei ymmärrä testien tekemisen järkevyyttä.

    Esimerkiksi Saksassa testataan aivan hirvittävästi, Suomessa ei juuri ollenkaan.

Leave a Reply