Imetys laihduttaa… Nii vissii!

Alkuun iiiiso kiitos kaikille eiliseen kommentoineelle ja viestiä laittaneelle. Yritän huomenna vastata kommentteihinne! Nyt erääseen aiheeseen, josta oon halunnut hetken jo kirjoitella.

Oon aina kokenut, että Suomi on todella imetysmyönteinen yhteiskunta ja jopa imetykseen painostava monella tavalla, mutta nyt oon huomannut tässä tissilakosta avoimesti kirjoittaessani, että tämä ei ole ihan niin yksinkertainen asia. Oon nyt melko lailla kohta kaksi kuukautta pumpannut lapselle suuremman osa päivän maidoista kuin mitä hän on syönyt rinnalta. Oon ollut ajoittain ihan finaalissa tähän tissilakkoilijan temppuiluun, mutta enimmäkseen ollut positiivisin mielin asiasta ja katse on ollut suunnattuna Myttyskän puolivuotiaaksi tuloon, jolloin mietin tilannetta uudelleen. Oon saanut paljon tsemppauksia, mutta myös ihmeellisiä sellaisia “mikset vain luovuta?”-kysymyksiä asiaan liittyen, yksi oli ylitse muiden omalla tavallaan, koska se nauratti mua vaan niin paljon. Se ei siis ollut pahalla esitetty (kai?), mutta eräs seuraajani ihmetteli, että tosiaanko imetyksen mukanaan tuoma laihtuminen on tämän rubman arvoista. Ja sehän nauratti mua. Katsokaas kun mun typerä kroppani ei toimi niin.

Jokainenhan on varmaan kuullut sen lauseen, että “imetys sitten karistaa raskauskilot”. Se on ihan kiva. Tsemppaa raskaana olijaa painon kerääntyessä ja tekee imetyksen houkuttelevammaksi ehkä. Ja onhan siinä vissi järki takana, sillä oon nyt itekin päivittäin pumpannut ihan vähintään 500ml+ ja syöttänyt vauvan vielä yöllä 2-3 kertaa suoraan rinnalta, niin voisihan sitä kuvitella, että painoa vaan tipahtaa ja tipahtaa. Varsinkin kun oon syönyt täällä aika silleen “järkevästi”, en laihduttaen, mutta salaattia ja sushia on mennyt, aamupala on ollut tosi terveellinen ja muutenkin on tullut liikuttua ja mentyä. Ei oo vaakaa tässä lähettyvillä, mutta voisin vannoa, että painan ihan saman verran kuin kotoa lähtiessä.

Minä, 4,5kk postpartum. Tais olla pienempi maha rv20 viimeks.

Kaikkia imetys ei laihduta. On ollut meidän raskausryhmässä tosi lohduttavaa huomata, etten ole ainoa tämän asian kanssa, vaan meitä on monia. Mulla on nimittäin jo kaksi kertaa käynyt tää ihan sama juttu. Tuut synnäriltä kotiin ja oot käytännössä jättänyt kilot synnärille. Ekasta lapsesta painoin 3 viikon kohdalla saman verran kuin ennen raskaaksi tuloa ja Myttyskän kohdalla tulin kotiin kevyempänä, koska raskausaikana keräsin vain 6,5 kiloa toisella kertaa. Ekat päivät tuntui, että kilot oikeen humpsahti maidon mukana pois minusta, ja olinkin pari viikkoa synnytyksestä vaa’an mukaan -4kg alkupainosta. Enpä ole muuten enää vaan tasan siinä samassa lukemassa, kuin missä tulin raskaaksi. Give or take 2kg, minkä verran mun paino vaihtelee päivän aikana. Jep, päivän aikana. Tää on ihan naurettavaa, mutta eipä tule edes yllätyksenä.

Mä en oo koskaan laskenut kaloreita ja en oikeesti osaa yhtään sanoa paljonko missäkin on kaloreita. En siis osaa sanoa paljonko imetys kuluttaa kaloreita tai paljonko kaloreita kulutan päivän mittaan. En tiedä eikä ees kiinnosta. Vaakakaan ei kerro kaikkea. Vaikka painan nyt yhtä paljon kuin ennen raskautta, musta tuntuu, että olen tuplasti isompi. Sellainen pullamainen kaikin puolin. Rehellisesti sanottuna musta tuntuu, että imetyksen aikana mulla on joku hormoni-epätasapaino, jonka aikana mun kroppa oikein magneetin lailla vetää itseensä kaiken rasvan ja muuttaa suunnilleen salaatinkin rasvaksi. Tuntuu, että imettäessä mun keho oikein tarttuu kiinni jokaiseen rasvahiukkaseen ja pitää niistä kiinni kuin talviunille aikova karhu. Mietin joskus, että varmaan tällekin on joku looginen selitys ja törmäsin esim. tähän blogikirjoitukseen asiasta. Olen siis ehkä kivikautinen?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minä 2013. Silloin mielestäni vähän “pehmeä”. Nyt omaan silmääni hieman aliravitun näköinen. Ja aivan liian ruskea. Apua, paljonkohan ihodamagea ehdinkään keräämään 🙁

Syön saman verran kuin ennenkin, itse asiassa ehkä jopa vähemmän ja terveellisemmin. Liikun joka päivä vähintään sen 10 000 askelta ja pyrin lenkkeilemään mahdollisimman usein. En oo vielä aloittanut täyspainoista liikkumista vaan antanut keholleni sen 4kk palautumisaikaa ennen kunnon urheilua. Mutta siitäkin huolimatta, sanoisin, että kaloreita tulee yhtä paljon tai vähemmän kuin ennen, kulutus on kovempaa, ja silti paino on kuin jämähtänyt samaan. Okei, vaikka syön pääsääntöisesti terveellisesti, niin mun tän hetkinen ruokavalio on välillä ihan mitä sattuu. Huomaan oikeesti esimerkiksi jäätelön vaikutuksen imetykseeni ihan samantien. En kestä bisseä, joten edes joku alkoholiton olut ei oo vaihtoehto maidon nostattamiseksi, mutta jo Danten aikana opin, että suklaa on mulla takuuvarma maidon lisääjä. Sitä parempi on vain jäätelö. Muutamana aamuna täällä 125 ml:n saaminen pulloon oli työlästä hommaa, mutta jos oon illalla mättänyt vähän jätskiä, niin hupskeikkaa, aamulla on ihan vaivatta parisataa milliä pullossa tosta noin vaan. Että paskat imetyksen mukanaan tuomasta laihtumisesta. Mulla imetysaika on kaikkea muuta. Varastoin kaiken veden itseeni kuin kameli, oon koko ajan turvoksissa ja näytän ajoittain siltä kuin olisin jollain viidennellä kuulla raskaana. Pöhö on aikamoinen välillä, ja välillä taas kroppa on ihan sellainen tuttu ja “normaali”. Illalla tekis mieli juoda iso lasi vettä ja mennä nukkumaan, mutta mun on pakko syödä illalla kunnon iltapala, muuten herään aamuneljältä ihan järkyttävään nälkään. Kun syön pari päivää vähähiilarista ruokaa, salaattia tai vaikka kasviskeittoa, niin saan tapella maitomäärän kanssa ihan heti.

Painan yhtä paljon kuin vuosi sitten, mutta tunnen itteni ainakin kymmenen kiloa painavammaksi ja jopa naama on ajoittain ihan turpea. Huhhei miten kiva. Hormonien ja jätski-illallisten kylkiäisenä tulee nää paskasti nukutut yöt, vauvan syöttämisineen ja pumppaamisineen. Väysmys ja huonot yöunet ei tunnetusti varsinaisesti laihduta.

Mun eilinen gurmee-illallinen jääkaapin jämistä. Tää on siis päivällinen/illallinen, ei mikään “iltapala”, mutta tätä seurasi vielä onneksi jäätelö 😀 Tollanen annos mun on syötävä illalla, muuten herään maha kiljuen keskellä yötä.

Mutta, kuten vähän kaiken muun suhteen tässä vauvavuoden aikana, suhtaudun tähänkin vähän sellaisella “hälläväliä”-asenteella, koska tiedän kaiken olevan väliaikaista. Sitten kun imetys meillä päättyy, niin kroppani palautuu normaaliin tilaansa. Silloin jos herään yöllä nälkään, niin täytyy vähän miettiä omaa ruokavaliota uudelleen ja silloin mulla ei oo tekosyytä syödä illalliseksi puoli purkkia jäätelöä. Silloin mulla ei mee päivässä aikaa pumppailuun ja sen ajan voin käyttää vaikka urheiluun. Silloin mun on aika miettiä omaa kroppaani noin niinkuin esteettiseltä näkökannalta. Nyt ei vaan yksinkertaisesti ole sen aika, ja tämä vaihe on elämässäni hyvin lyhyt ja ohimenevä. En voi sanoa, että fiilistelisin yhtään tätä kivaa imetyksen/raskauden/hormonien tuomaa puolta kehossani, mutta ei tää myöskään kyllä haittaa mua ihan mitenkään hirveesti. Toki jos lähden vertaamaan kroppaani mun 24-vuotiaaseen lapsettoman nuoren naisen kroppaan, niin ei naurata, mutta omaan makuuni olin tuolloin liian hoikka, vaikka pidin itseäni tuolloin vähän “pehmeänä”. Tuolla tuonhetkisellä ajatusmaailmalla tämänhetkinen kroppani olisi varmaan manaatille sukua 24-vuotiaan minun silmissäni.

Nyt en edes ole tehnyt mitään kroppatavoitteita. En minä tiedä lakkoileeko tää pikkuapina vielä seuraavankin kuukauden, jonka jälkeen todennäköisesti huokaisen 6 kuukauden kohdalla syvään, isken korvikkeen tiskiin ja lopetan tän koko ruljanssin. Tai sitten tää pikkutyyppi jatkaa edelleen öisin tissillä syömistä, enkä vieläkään koe pumppaamista älyttömän vaativaksi ja jatkan tätä. Tai ehkä yksisarviset laskeutuvat pilvistä eteemme viikon päästä, kuiskivat haltia-kielellä Myttyselle tissilorun ja noituvat hänet palaamaan takaisin imetettäväksi ilman sen kummempia metkuja. Yksisarviset, teitä kaivataan, koska believe you me, KAIKKEA muuta oon kokeillut. Mutta niin, en tiedä imetänkö vielä kuukauden, kaksi vai kaksitoista. Katellaan. Ja katellaan tätä kropan tilannetta sitten joskus sen jälkeen. Annan itselleni ensin aikaa palata normaaliin tilaansa ja sitten teen toimintasuunnitelman. Tällä hetkellä painoindeksini on ihan normaalipainon yläreunoilla. Sikäli mulla ei siis ole mitään huolta, enkä koe minkäänlaista vihaa kroppaani kohtaan. Päinvastoin, miten siistiä on se, että kroppani muuttaa jäätelön äidinmaidoksi, tuoksi maailman parhaaksi elämäneliksiiriksi?! (Harmi, ettei se maistu samalla, vois varmaan jopa tää pikku lakkoilija vaan tyytyväisenä mussuttaa sitten sitä.) Mun mielestä jokaisella saa olla omat painotavoitteet. Ne eivät ole kenenkään muun, vaan ihan jokaisen meidän omia. Mä tiedän mikä on se mun paino, jossa viihdyn kaikista parhaiten. Siihen on n. 7 kiloa nyt tiputettavana. Voi olla, että imetyksen lopettamisen jälkeen kroppani tekee taas jotain ihan omiaan hormonien tasoittuessa, joten turha mun on nyt mitään suunnitella, kun en tiedä millainen savotta mulla on edessäni.

Tällä kertaa osasin odottaa tätä, eikä tää tullu mulle pätkääkään yllätyksenä tai järkytyksenä. Sen takia halusin kirjoittaa tästä nyt, koska monelle tämä varmasti tulee yllätyksenä, eikä niin miellyttävänä sellaisena. Varsinkin kun joka paikassa hoetaan, että “imetys sitten laihduttaa”. Ei aina. Ja sekin on ihan OK. Koska jokainen meistä on yksilö ja jokaisen meistä kroppa toimii ainutlaatuisesti.

Onks muita kivikautisia? 😀

15 thoughts on “Imetys laihduttaa… Nii vissii!

  1. Täällä bingo!
    Mullekin on aina hoettu että imetys laihduttaa mutta paskan marjat. Mun kroppa pitää jokaisesta rasvasta kiinni kynsin ja hampain. Meillä neiti täyttää ensi viikolla 7kk ja ei syö tissistä kun enää muutaman kerran päivässä niin nyt rupee huomaan että pikku hiljaa alkaa se oma kroppa kuoriutuun takas esille, kun kehon ei tarvitse pitää kynsin hampain kaikesta kiinni.
    Mulla kans oli just niin että jos söin liian vähän niin heti rupes maidon tulo hiipumaan.
    Oon kans koittanut miettiä että tää on vaan vaihe eikä imetystä viitti lopettaa laihtumisen takia, mutta kyllä sitä omaa kroppaa on ikävä!

  2. Hep! Kuulostaa niin tutulta esikoisen imetyksen aikana. Mulla oli jotenkin suuret kuvitelmat siitä, että imetys laiduttaa mutta pah, ei minun kohdalla. Tai no ekan 1-2kk paino tippu reippaasti, jonka jälkeen se lähti nousuun vaikka imetin enemmän, söin tarkemmin ja liikuin. Harmitti pirusti, kun muut äitikaverit kertoivat päässeensä omaan painoon tai jotku jopa alikin, ja itsellä oli edelleen n.+8-10kg. Imetys loppui noin 7kk iässä vauvan hampaiden ja oman fiiliksen vuoksi.

    En tiiä oliko silläkin joku vaikutus, kun imettämisestä oli kulunut noin vajaa vuosi, niin älysin mennä lääkäriin ja siellä epäiltiin kilpirauhasen vajaatoiminta tms. Ultrassa selvisikin, että minun kilppari oli ollut tulehtuneena (ilmeisesti heti synnytyksen jälkeen tulehtunut), mutta se oli lähtenyt itsekseen paranemaan. Verikoeissa arvot oli viitearvojen sisällä, hieman kuitenkin siellä ns. Vajaatoiminnan päässä.

    Nyt odotan toista ja mietityttää paljon miten nyt käy. Nyt on ainakin ehkä realistisemmat kuvat imetyksen vaikutuksesta painoon.

    Ihan huippua, että tuot näitäkun puolia imetyksestä esiin. Ja muutenkin iso kiitos aidosta sisällöstä. Oon seurannut sinua ihan alkuajoilta ja minusta blogin ja instan sisältö on vaan parantunyt ns. aitouden ja realistisuuden myötä👌🏼 tälläisiä esikuvia tarvitaan enemmän.

    1. Mulla oli kans kilpirauhasen tulehdus imetysaikana (ekalla kerralla, tokalla ei ainakaan vielä), joka sattumalta huomattiin. Olin kyllä turpean näköinen kun näin jälkikäteen oon kattonu kuvia.. En ees tienny että semmoinen tulehdus voi yhtäkkiä vaan tulla ja mennä.

  3. Mulla taas kävi esikoisen kanssa niin, että imetys laihdutti alussa nopeasti raskauskilot pois, koska niitä tuli vain vajaa 10kg. Mutta sitten kun lopetin tuon ihan samanlaisen pumppaus+yöllä rinnalta -menetelmän meidän lakkoilijan kanssa n. 7kk ikäisenä niin pamahti lähes yhdessä yössä n. 4kg takaisin. Ja ne kilot oli tiukassa! Kaikkea en saanut tiputettua ennen kun aloin odottaa toista. Katsotaan kuinka käy nyt kun toukokuinen saapumassa maailmaan. Nyt osaan jo varautua, että se imetyksen lopettaminen tuo niitä kiloja varmaan taas takaisin.

  4. Tsemppiä Anna rintalakkoilijan kanssa! Mulla on takana vuoden imetystaival esikoisen kanssa, ja se sisälsi mm. rintaraivarilakkoilut 2-6kk ikäsenä. Tuon ajan imetys onnistui “normaalisti tissi suuhun ja senkus imet”-tyylillä vain öisin ja päivät oli yhtä säätöä. Aluksi vauva söi vain jos kävelin samalla, sitten piti olla harhauttavia ääniä (tv, vesihanan kohina jne), sitten täysi hiljaisuus ja lopulta meni vain makuuasennossa makuuhuoneessa tietyssä asennossa. Ja luonnollisesti toinen tissi oli välillä totaalikiellossa. Voisin siis sanoa, että melkosen kaukana oltiin mun imetysmielikuvista ja semmosesta seesteisestä äiti-lapsiajasta. 6kk kohdalla homma alko sitte sujua ilman ylimäärästä sekoilua, mutta en siitä imetyksestä erityisemmin oppinu nauttimaan. Erona moniin muihin lakkoilijoihin oli se, että lapsi ei suostunut syömään koko ekan vuoden aikana pisaraakaan maitoa pullosta tai mukista, eli pelkällä tissisekoilulla mentiin. Tän tarinan pointtina on siis vaan kertoa, että et oo tosiaankaa ainut, jolla imetykseen liittyy haasteita ja toisaalta se, että pulloruokinta ei välttämättä oo näiden lakkojen/raivareiden syy, niinku usein kuulee sanottavan. Meidän kohdalla perimmäinen syy taisi olla mun tulvivat ja suihkuavat rinnat, joista vauva sai maitoa aivan liian kovalla paineella(?). Yritä olla stressaamatta sen imetyksen kestoajan kanssa, vaan iloitse siitä, että pullolla saatte vauvan syötettyä ja pidettyä tyytyväisenä. 🙂

  5. Loistava postaus, kiitos tästä. 👍

    Itselläni oli samanlaista. Synnytyksen jälkeen kilot putos mukavasti, mutta sitten paino pysyi tiukasti samassa +4-6 kilossa koko imetyksen ajan (8-12kk). Imetyksen loputtua palasi kovan työn jälkeen normaaliin painoon. Itsestään ei lähtenyt sittenkään. Viimeisen kerran jälkeen kyllä todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta, jonka takia sitten jäi muutama kilo ihan pysyvästikin. Ikääkin on sen verran, ettei enää tartte parikymppiseltä näyttääkään.

    Sulla on synnytyksestä vasta vähän aikaa, joten armoa kropan palautumiselle! Ehtii pudottaa myöhemminkin, jos siltä tuntuu.

  6. Kyllä, täälläkin yksi kivikautinen! 😂 Kroppani palautuikin kun _lopetin_ imetyksen 1v kohdilla, oli kyllä surkeeta näyttää kuin olisi 5llä kuulla vuoden ajan mutta minkäs teet, imetys oli mulle tärkeämpi kuin kropan palautuminen. Ja olen siis normaalipainoinen myöskin.

    Ps. Auttaisko Myttystä huijaaminen rintakumilla? Jos erehtyis luulemaan tissiä pulloksi?

  7. Multa imetys taas vie kaiken syömäni energian tai siltä tuntuu. Syön nyt enemmän ruokaa ja herkkuja (silti koko ajan nälkä ja jano), mitä ennen raskautta ja painan kuitenkin 3 kiloa vähemmän.Kehot on kaikki erilaisia. Mun veikkaus (täysin kuulopuheisiin perustuen) on 50/50, about puolella imetys vie kilot ja puolella ne pysyy tiukasti kiinni, kunnes imetys on ohi.

  8. Oiskohan tossa kyse siitä että saat liian vähän energiaa sit kulutukseen nähden? Ehkä sen takia sun kroppa ei uskalla luopua ylimääräisestä, koska on semmosessa “säästöliekki” tilassa. Itse laihduin imettäessä vähän liikaakin, mutta olo oli mitä mainioin ja todellakin söin paljon ruokaa ja tosi energiapitoista (rasvainen ruoka maistu hyvin!). Mulle ei maitotuotteet oikein uponnu silloin ainakaa suurissa määrin, jotenki tuntu vastenmieliseltä..

  9. Bingo täälläkin!
    Keräsin itse asiassa muutaman kilonkin imetysaikana. Nyt 6kk imetyksen lopetuksesta ja painan vähemmän mitä raskaaksi tullessani.
    Tästä olis vaan tosiaankin ollut kiva tietää etukäteen 😅 Olo oli tosi kamala ja mulla vielä tosi tiukka imetysdieetti, josta huolimatta ei paino muuta kuin noussut.

  10. Itse en ole kivikautinen, mutta kommentoin silti. Esikoisen raskausaikana painoni nousi 30 kg. Ekaan neuvolaan mennessä paino oli noussut jonkun 6-7 kg ja perse levisi silmissä. Kärsin pahoinvoinnista, joten ihan en herkuttelemalla niitä kiloja kerännyt. Lopussa kertyi paljon nestettä pahimmillaan kilon päivätahtia. Paino putosi lähtölukemiin synnytyksen jälkeen puolessa vuodessa. Olen siis jotenkin päinvastainen otus, eli keräsin raskausaikana järkyn määrän painoa, mutta luojan kiitos ne lähtivät imettämällä. Iholleni tämä painorääkki ei ollut suopea ja se harmittaa, mutta minkäs teet.

  11. Hei, tulin vaan sanomaan että tsemppiä tuohon pullorumbaan! Tiedän mitä tuo pumppaushomma on kun pumppasin kaikki maidot esikoiselle 1-8 kk ikäisenä. Ei suostunut refluksin takia syömään rintaa enää 1 kk jälkeen.

    Käytin pelkästään niitä emma-kerääjäpumppuja ja leikkasin imetysrintsikoihin semmoset kolot joilla pumput pysyi kiinni jotta sain kädet vapaaksi 😁 Se oli kätevää ja toimi hyvin, kun mulla kerran tuli maitoa niihinkin. Ei alkanut maidon tulo vähentyä, vaikka ”valuttelin” aika usein vasta kun heruminen lähti itestään käyntiin. Meillä yöt meni niin että kun vauva heräs, niin vauvan isä alkoi antamaan pullosta rintamaitoa ja mä aloin ”valuttelemaan” yöllä samaan aikaan seuraavaa satsia ja pesemään pulloja ym.

    Meillä aika nopeesti kävi niin että kun ei päivällä kelvannut niin sitten ei enää yölläkään kelvannut 🙁 Mutta kauheinta tuossa oli se, että kun yritin antaa rintaa niin vauva alkoi huutaa täyttä kurkkua aina. Tuli kauhea riittämättömyyden tunne ja suoraan sanoen viimeisenä muutamana kuukautena en enää edes halunnut tarjota kun siitä tuli itelle niin paha mieli. Tiedät varmasti sen tunteen, kun lapsi hymyilee maitoa suupielissä kun saa äidiltä maitoa rinnasta? Sitten kääntyy maistamaan lisää ja huomaa että toinen nauttii? No se on ihan kauhea tunne kun niin ei käy, vaan rakkain pieni päinvastoin itkee ja huutaa, tiedät kyllä varmasti. 😩

    Pointti oli vaan se että tee tuota tarjoamista ja pumppailua vaan sen verran kuin se tuntuu itestä hyvältä ❤️ Mulla lähti semmonen kauhee paino pois harteilta kun hyväksyin sen, että mun ei tarvi tarjota rintaa jos se ei tunnu musta hyvältä. Hyväksyin ite, että vaan pullo käy ihan hyvin ja sehän oli kuitenki pumpattua.

    Nyt meillä on toinenkin 5,5 kk ikäinen poika ja tuntuu ihanalta kun oon saanut tuntea sen kun vauva nostaa päätä rinnalta ja hymyilee maito suupielissä ja sitte kääntyy takaisin imemään lisää. Nyt antaa tosin merkkejä siitä että lopettaa rinnan syömisen kokonaan, ei vaan
    suostu enää juomaan pelkkää maitoa. Ei huuda eikä raivoa, mutta kääntää pään aina pois, haluaa vaan kiinteitä. Kohta siirrytään varmasti korvikkeeseen vaikka nokkamukista ruuan kanssa, jos ei maito muuten kelpaa. Teilläkin on jo nyt hyvä ja pitkä imetystaival tämän jälkimmäisenkin kanssa ❤️ kivaa reissua 😊

  12. Minä laihduin ekassa imetyksessä tosi paljon (olin jo ennestään hoikka). Paino palasi vanhaan, kun lopetin ihmetyksen. Tokan lapsen kohdalla en laihtunut yhtään, vaikka rintaruokin samalla tavalla kuin ekaa 😀 En tajua logiikkaa.

  13. Siis joo sama homma, kaikki vaan hoki et imetys sit laihduttaa, esikoisen kanssa meni imetys vatuiks joten en tienny kunnolla mitä odottaa toisen kanssa, no eipä ainakaan laihduttanut ja jatkuva nälkä. Koko ajan ois voinu mussuttaa jotain. No imetys loppui ku aloin odottaa kolmatta ja painoki lähti tasaantuu, nyt painoa on itseasiassa about saman verran ku ihan alkuraskaudessa ellei pikkusen vähemmän ja viikkoja nyt on kuitenki jo 17. Ja se turvotus minkä imetys aiheutti nii on kans poissa. On se jännä se naisen keho.

  14. Imetystä ei oo pakko kokonaan lopettaa, vaikka ottaisit jossain vaiheessa korvikkeen rinnalle. Esim jos Mytty öisin syö niin voit antaa hänen syödä jatkossakin jos niin haluat.

    Mä imetän edelleen 13kk ikäistä lastani, mutta vaan kerran päivässä. Ei kelpaa enää muulloin. 😀 Korkeintaan pari sekuntia saattaa imaista ja sit jatkaa touhuja, eli ei nälkäänsä juo rintamaitoa. Mut aamuisin vielä maistuu pidemmät hörpyt unenpöpperössä, rauhaksiin heräillessä ja läheisyyttä tankatessa.

    Otin tavoitteeksi imettää vuoden, ettei tarvitsisi missään vaiheessa antaa korviketta ja nyt ku on sen yli menty niin on ehkä omaa saamattomuutta ettei oo lopetettu. Lapsi itse vähensi imetyskerrat about heti kun täytti sen 1v. Toisaalta oon myös tykänny pitää tätä jollain tavalla yllä mm. vasta-aineiden takia. Esim viime viikolla mulla oli joku noro tms. niin imetin/yritin imettää häntä useammin, edes niitä muutamia tippoja, ettei hän sairastuisi.. Vielä ei ole sairastunut, vaikka mieheni sai sen pöpön..

    Sen oon päättänyt, että tandemina en halua imettää enkä 2-vuotiasta. Ja just itseasiassa plussasin pari päivää sitten et eiköhän tää meidän imetysmatka kohta jo pääty.. 🙂

Leave a Reply