Mielipidemaanantai – Lasten merkkivaatteet

Gugguu, Metsola, Kaiko, Mini Rodini, Pono, Mainio, Vimma… Monille pienten lasten vanhemmille tuttuja merkkejä pitkä lista. Yksi toivotuimpia mielipidemaanantai-postauksia on ollut postaus lastenvaatteista ja erityisesti merkkivaatteista lapsilla. En tiedä tarviiko mun tuoda kantaani näitä merkkejä kohtaan sen kummemmin esille, riittänee vilkaisu mun kuviin, että tietää mun käyttävän lapsilla paljon näitä ns. lasten “merkkivaatteita”. Mutta, näin eri droppien tippuessa vaatekauppoihin ja äitien höpöttäessä kauden väreistä ja nettikauppojen myydessä Loppuunmyytä useammassa tuotteessa kuin mistä löytyy oikeaa kokoa, tää on musta herkullinen aihe mielipidemaanantaiksi 🙂

Kun mä olin lapsi, mun vanhemmat puki mut aikaan nähden mun mielestä tosi kivasti (joo, silloin oli Mikki Hiiri-kollarit ja Turtles-farkut the thing), enkä oo koskaan hävennyt mun vaatteita jälkeenpäin kuvista. Varmaan 95% mun vaatteista oli kirpparilta, mitä silloin ysärin alussa pidettiin nolona, toisin kuin nyt. Uskon siis vahvasti siihen, että lapsen voi pukea kivasti ja ennen kaikkea siististi ja asiallisesti laittamatta satoja euroja palamaan ja käyttäen lähinnä second hand -vaatteita. Sen sanottuani on pakko tunnustautua itsekin monien hieman arvokkaampien merkkien faniksi ja poikiemme vaatevalikoima on yhdistelmä ketjuliikkeitä kuten H&M:ää ja Lindexiä, kirpparivaatteita ja merkkivaatteita. En kuulu siihen kerhoon, joka ei voisi pukea lapsilleen mitään muuta kuin tiettyjä merkkejä, mutten myöskään pidä millään lailla huonoina niitä merkkivaatteitakaan. Kaikki tykkää vähän eri jutuista ja mulla on näistä lasten merkkivaatteistakin omat suosikit ja inhokit.

Käytännöllisyys menee meillä lasten vaatteissa kaiken edelle. Vaatteita pitää pystyä käyttämään niin, että ne istuvat hyvin päälle ja lapsi voi temmeltää niissä. Meillä ei ole koskaan kielletty menemästä liukumäkeen jossain vaatteissa enkä näe mitään järkeä hankkia pienelle nappulalle “kaupassakäynti”-vaatteita yms. siistejä vaatteita, joissa ei ole edes tarkoitus käyttäytyä ikäisensä tavoin. Mutta, samaan syssyyn on myönnettävä, että meillä on osittain eri vaatteita päiväkodin leikkeihin ja päiväkodin ulkopuolelle. Mun mielestä ei ole päikkyhoitajien tehtävä vahtia sitä, että pikku-Pastakin paidalle ei mene mustikkakeittoa, jota ei heti pestä siitä paidalta pois, joten hempeimmät värit ja hankalimmin hoidettavat vaatteet ja ihan kaikista lemppareimmat vaatteet eivät mene päälle päiväkotiin. Mieheni on meistä selkeästi tarkempi sen suhteen, mitä hän laittaisi pojalle päälle minnekin. Oon useammin kuin kerran sanonut ääneen lauseen “ei niitä minnekään museoon säästellä, päälle vaan”. Mä en muutenkaan mitenkään tärise lastenvaatteiden perään. Jos tulee tahra, yritetään saada se pestyä pois. Huolletaan vaatteita ja pestään ne oikeaoppisesti, ei käytetä kuivausrumpua ja välillä poistetaan vaan tahra käsipesussa, eikä oteta turhia rummutuskertoja vaatteille. Kotona on kotivaatteet, joissa saa läträtä vesiväreillä ja mustikkamehulla, mutta ei meillä mikään katastrofi ole sekään, jos sille vaaleansiniselle uudelle merkkipaidalle menee mehua.

Mä en usko siihen, että alle 4-vuotiaalle lapselle on väliä onko hänen paitansa maksanut 1 € tai 50 € ja onko se sitä vai tätä merkkiä. Turha siis yhdenkään äidin väittää, että ostaisi tiettyjä vaatteita lasta varten, vaan kyllä ne hankinnat tehdään ihan itseään varten. Mä nautin siitä, että saan pukea lapseni söpöihin ja kauniisiin vaatteisiin ja tiedän 100 % tekeväni sen ihan itselleni.

  

Jollakin tapaa usein tuntuu siltä, että nykypäivänä lasten pukemisessa on vallalla tietynlainen merkkitietoisuus. Pitää olla sitä sun tätä merkkiä ja on kamalaa, jos sitä tiettyä vaatetta ei saakaan. Varmaan vähän joka toisella mukulalla tässä maassa on Gugguun tai Metsolan pipo. Niin on meilläkin. Lapsi ei välitä siitä, lukeeko merkissä mikä logo, mutta mä välitän. En sen takia, mitä se logo kertoo muille, vaan mitä se edustaa mulle.

Mun mielestä paras juttu tässä merkkivaate-villityksessä on se, että iso osa näistä merkeistä on suomalaisia ja nousseet pienestä tekijästä isoksi ja merkittäväksi yritykseksi, joka työllistää paljon ihmisiä, tekee eettisiä valintoja, valmistaa tuotteet Suomessa tai vähintäänkin Euroopassa ja näiden yritysten takana ei ole kiinalaisia hikipajoja. Musta on ihan mahtavaa aina kertoa Gugguun olevan suomalainen, kun ulkomailla ihaillaan Danten vaatteita. Ja kyllä, sitä tapahtuu. Oon vastannut ties kuinka monta kertaa hänen asusteiden merkistä kyselijöille nimenomaan ulkomailla. Gugguun tuplapallo-lippikset oli viime kesänä sellainen, että reissussa ei mennyt päivääkään, ettei joku kommentoinut niitä ihaillen tai kysynyt niistä. Kuinka mahtavaa on vastata siihen, että “Yes, it’s Gugguu, it’s Finnish childrens label / designer“. Huikeeta. Meidän lasten vaatteista paljon isompi prosenttimäärä on suomalaista kuin esimerkiksi mun vaatekaapista. Tää ei oo ollut ees selkeästi tietoinen asia, vaan kun mä nyt satun tykkäämään tosi paljon Kaikosta, Gugguusta, Metsolasta, Vimmasta ja Blaasta. Näistä suomalaisista “trendi”merkeistä oikeastaan vain Papu ei mulle iske, mutta oon kuullut merkistä vain hyvää, eli tässä on kyse vain siitä omasta mausta. Mitä tulee teknisiin tai kestäviin ulkoiluvaatteisiin, välikerrastoon yms. niin luotan tosi paljon Reimaan, jolla on mahtavat tekniset vaatteet. Mun lempimerkeistä oikeastaan vaan Polarn o Pyret on ruotsalainen, muut kotimaisia. Mä en ostaisi suomalaista vaan suomalaisuuden takia, jos olisi parempaa tarjolla. Mutta kun tarjolla on mun mielestä parasta JA se on lisäksi suomalaista, niin onhan tää mielettömän hienoa! Suomen talous ja ilmasto kiittää.

Usein puhutaan merkkivaatteiden hinnasta. Onko järkeä ostaa lapselle 40 €:n pipo tai lähes 200 €:n haalari? Itse asiassa on. Antakaas kun selitän. Ensinnäkin, jos ostaa tuonhintaisia hankintoja, niitä tulee tehtyä paremmin harkiten ja vähemmissä määrin kuin jotain edullisia juttuja. Kalliimpia vaatteita tulee huollettua huolellisemmin, pestyä tarkemmin ja ehkä turhat pesutkin jää pois. Halutut ja himoitut lastenvaatteet ovat myös ihan järkyttävän hyvässä jälleenmyyntiarvossa ja lastenvaatteiden merkkikirppikset on tuhansien ihmisten käytössä Facessa. Kun yrität myydä eteenpäin hyvää mutta nimetöntä tuotetta, saat ehkä 10-20 % sen arvosta. Näiden merkkituotteiden kohdalla saa melkein omansa takaisin ja jälleenmyynti pyörii helposti 60-80% kohdalla. Vaatteiden elinkaari on pidempi kun ne on haluttuja myös käytettynä. Jotkut näistä vaatteista on niin haluttuja, että jälleenmyyntihinta on korkeampi kuin ostohinta. Jep, kuvitelkaa, lastenvaatteissa.

Välillä iteki hurahdan. Ostin vauvalle Canada Goosen käytetyn untuvapussin hihoilla FB-kirpparilta. Maksoin siitä ihan liikaa. Mutta se oli yksi harvoja hankintoja Myttyskälle. Mulla on sille ostaja jo heti kun se jää meillä pois käytöstä ja saan siitä omani takaisin. Kierrätystä parhaimmillaan, vaate on ikään kuin vuokralla. Oon myynyt ihan yksittäisiä lastenvaatteita pois, koska siskoltani on aina ollut kielto myydä mitään 😀 Ja mä luulen, että meidän lastenvaatteet pysyy hetken jos toisen vielä perhepiirissä.

Tästä on varmasti mielipide-eroja, mutta ite koen, että en maksa pelkästään merkistä ja suomalaisuudesta ja kivasta designista vaan ehdottomasti myös laadusta. Meillä on kaikki näiden merkkituotteiden vaatteet pysyneet tosi hyvänä. Dante on pitänyt kaikki vaatteet, nyt ne on Myttysellä käytössä ja kulkeutuu aina pieneksi jäätyään siskoni vauvalle. Just vein siskolle kasan vaatteita, jotka on ihan uudenveroisia, vaikka kaksi lasta on niitä jo pitänyt. Jopa konttausikäisen vaatteet on meillä huippuhyvässä kunnossa. Mallit, värit ja kuosit kestävät aikaa ja sopivat varmasti siskonikin lapsen jälkeen vielä useammalle kuin yhdelle muksulle. Mä tykkään yksinkertaisen klassisista vaatteista meidän pojilla ja esim. juuri Metsola, Gugguu ja Kaiko tekee tällaisia.

On tällä ilmiöllä tietenkin myös varjopuolensa. Ensiksi tulee mieleen tietynlainen hysteria materian ympärillä, mitä tuntuu olevan. Kun tulee uusi droppi ja edelläsi nettikaupan jonoon on 5000 ihmistä, on se vielä ihan OK, vaikka naurattaahan se. Mutta kun lapsimessuilla ryysätään vaunujen kaatuillessa rättien perässä, menee se yli mun tajunnan. Välillä tuntuu myös siltä, että näitä ostetaan yli varojen. On pakko saada tietty vaate, vaikka oma tulotaso ei välttämättä ole juuri sillä tasolla, että se sopii omaan hintahaitariin. Se on jotenkin surullista. Älkää nyt ymmärtäkö tätä väärin! Mun mielestä kaikilla on oikeus ostaa oman maun mukaisia vaatteita ja asusteita, itselleen ja lapsilleen.  Ja ymmärrän toki, että monissa perheissä joudutaan laskemaan jokainen euro tarkkaan muutenkin, eikä se tarkoita, että tietyn tulotason perheet eivät “saisi” käyttää jotain tiettyjä merkkejä. Tarkoitan enemmänkin sitä, että velkaannutaan jonkun tietyn materian takia, oli se sitten Chanelin laukku tai lasten merkkihaalari, vaikka on muutakin tarjolla. Erinäisiä tarinoita netissä seuranneenna oon paikoitellen ollut ihmeissäni tästä ilmiöstä ja sinänsä ymmärrän, miksi lasten merkkivaatteet saa vähän kritiikkiäkin osakseen. Toisaalta, palaan edelleen siihen laatuun ja sanontaan “köyhällä ei ole varaa halpaan”. Joten mun mielestä on hienoa, että kaikille on tarjolla sellaisia vaihtoehtoja, joissa voi maksaa piposta 40 €, käyttää sen koon ja myydä sen eteenpäin 30 €:lla. Kokonaiskustannukseksi tulee silloin 10 €, mihin hintaan laatua saa tuskin muualta kuin ehkä kirpparilta.

Tämän takia on musta turha mollata lasten merkkivaatteita mitenkään “rikkaiden statusleikkimiseksi”. Mun mielestä nää tuotteet ei myöskään oo millään lailla ylihinnoiteltuja. Vaatteiden ja asusteiden PITÄISI OLLA KALLIIMPIA MUUTENKIN. Juuri siitä syystä, että jäisi pois turhat hankinnat, niitä hoidettaisiin paremmin ja tehtäisiin fiksumpia valintoja. Niin kauan kun on halpaa muotia, niin kauan sitä myös ostetaan. Suomalaisen työn, materiaalien ja designin (eli taas työn) kuuluukin maksaa, että sen tekijät saavat työstään palkan, voivat maksaa työntekijöilleen kunnon palkkaa ja jotta laatu ja vastuullisuus voidaan pitää järkevänä. Monella merkillä olisi paikallaan ottaa mallia vaikkapa Kaikosta, joka ohjaa 7% tuotoistaan kehitysmaiden lasten ja naisten kouluttamiseen. Kaiko on sinänsä mahtava esimerkki, että yritys on ollut olemassa ihan vähän aikaa, mutta on aivan mahtava menestystarina. Muistan kun en ollut kuullutkaan koko yrityksestä ja he lähettivät Dantelle PR-samplena t-paidan ja housut. Ne samat housut on edelleen Myttysellä käytössä ja yhdet mun lempivaatteista.

Toinen huono puoli, joka itselleni tulee mieleen on se, että lapset opetetaan “merkkitietoiseksi”. Se ei musta ole hyvä asia. Pienen lapsen ei tarvitse mielessään ajatella, että koska hänellä on merkkiä X, on hän parempi kuin ne, joilla ei ole. Mä en ainakaan ajattele niin, ihan sama kannanko kangaskassia vai Chanelia olallani, enkä todellakaan halua opettaa tuota mallia lapsilleni. Vaatteet eivät tee ihmistä niiden sisällä. Meillä ei itse asiassa lapsille edes puhuta vaatteiden merkeistä. Se on meidän pohille ihan se ja sama onko päällä Kappahlia vai Kenzoa. Vaatteista ei koskaan puhuta kalliina tai erityisen hienona tai mitenkään muutenkaan. “Ne siniset housut”, “se vihreä takki”. Niin meillä puhutaan. Ja Danten suosikki on siltikin se turistikojusta ostettu kamala koala-lippis Australiasta. Välillä lapsi saattaa kiinnittää huomiota siihen, että jollain on sama lippis kuin hänellä, mutta se on vähän sellainen “niinpä onkin” ja siitä sitten eteenpäin. Pyritään aina jatkossakin siihen. Lapsen ei tarvitse mitata kenenkään arvoa materian arvolla. Ja toivon, että tätä mentaliteettia noudattaa jokainen vanhempi. On hienoa opettaa lapselle rahan arvo ja se, ettei saa tuhota omaisuutta tai rikkoa tai muutakaan. Me ei ehkä vahdita sitä, tuleeko vahingossa jotain tahroja tai jos vaate kuluu leikissä liukumäessä. Mutta me silti korostetaan sitä, että omaisuutta pitää arvostaa ja sitä ei saa kohdella huonosti. Se vaan pätee ihan yhtä lailla siihen H&M:n alerekin teeppariin kuin siihen kalliimpaan merinoneuleeseen. Se Danten pandahaalari on hänelle rakas, koska se on pandahaalari, ei koska se on Mini Rodini. Mä tykkään siitä, koska se on älyttömän kestävä ja söpö ja menee sama koko jo toista talvea kivasti ja palvelee varmasti toisenkin lapsen ja tarvittaessa kolmannenkin. Asioista ei tarvitse tehdä numeroa lapsille. Mun lapset ei tiedä mun laukuista muuta kuin sen, ettei niihin saa koskea ilman lupaa. Eikä mun lapset tiedä minkämerkkisiä pipoja niillä on. Jos joku joskus kiusaa jotain sen takia, että sillä on väärä pipo tai haalari, se asenne on kotoisin vanhemmista ja se on aivan perseestä.

Musta tää merkkivaate-asia on tietyllä tapaa jopa hellyyttävä. Musta on jotenki käsittämätöntä, että tästäkin vanhempia arvostellaan. Miten se on keltään pois? Joillekin tämä on harrastus, toisille tapa tuoda päiviinsä hieman jotain esteettistä ja kivaa ja kolmansille vaan joku valinta, jonka tekee mainostuksen “uhrina”. Mä ostan nykyään paljon vähemmän vaatteita itselleni, mutta oon aktiivinen lastenvaatteiden FB-kirppareilla ja rrrrrakastan pukea mun muksuja. Ite vedän trikoissa ja teepparissa, mut muksut on tiptop. Ihan vaan koska ne on maailman ihanimpia ja ansaitsee parasta ja haluan pukea ne kivasti ja ottaa niistä tuhat kuvaa ja kattoa miten ne viipottaa tuolla pipon tupsut pomppien. Jos tää on jotenkin huonoa vanhemmuutta, niin sitten olen syyllinen.

Väitän kuitenkin, että jos samat kotimaisuusprosentit saataisiin nuorten aikuisten vaatteisiin ja muutenkin aikuisten muodissa toteutuisi tietyt lastenmuodin trendit (kemikaalittomuus, vastuullisuus, kotimaisuus, hinta ja laatu), niin se olisi kaikkien kannalta parempi. Merkkivaatteet eivät ketään pilaa, vanhempien asenne voi pilata. Toivotaan, että niin ei käy. Ja itse asiassa mikä mielenkiintoisinta, FB-kirppareiden ja vaateryhmien joukossa on yleensä mun mielestä kaikista jotenkin lämpimintä ja kivointa keskustelua ja yhteishenkeäkin ja harvoin siellä näkee mitään eriskummallisia asenneongelmia.

Mä nyt keskityn tässä puhumaan tosiaan näistä “keskitason” merkkivaatteista, vaikka onhan lapsillekin toki näitä Burberrya ja Ralph Laurenia ja mitä vielä kalliimpia merkkejä. Meillä ei niitä lapsilla ole, enkä usko, että juuri ikinä tulee, niin siihen mulla ei ole mielipidettä vaan ite miellään näiksi lasten merkkivaatteiksi tässä asiassa nimenomaan tämän postauksen hintaluokan tuotteet 🙂 

43 thoughts on “Mielipidemaanantai – Lasten merkkivaatteet

  1. Olis hyvä, että jokainen saa pukea lapsensa niin ettei joudu selittelemään valintojaan. Kunhan lapsella on puhtaat, siisti ja ehjät vaatteet, on ihan sama onko ne lindexin vai guccin.

    1. Juurikin tämä. Itse olen jättänyt muutaman kivan ja tarpeellisenkin vaatteen ostamatta, koska en jaksa perustella kaikille, miksi olen ostanut lapselle merkkivaatteen. Ainakin omassa lähipiirissä lasten merkkivaatteet ovat suorastaan saatanasta. Mitä halvempi vaate lapsella, sen parempi. Vaikka niitä olisi 10x enemmän määrällisesti, kuin vastaavia kalliimpia olisi. Ei vain istu mun järkeen.

      1. Tää on tosi jännä, ku oon kuullu tällasta enemmänki, vaikka sitten toisinpäin en oo koskaan kuullu haukuttavan merkittömiä vaatteita juurikaan. Itelle ei tulis mieleenikään kommentoida kenenkään valintaa kyllä suuntaan eikä toiseen negatiivisesti 🙂

  2. Mä rakastan miettiä mun pikkusen asuja. Kaikki vaatteet oon saanut eikä merkillä ole väliä, meidän käytön jälkeen laitan ne taas eteenpäin. Toivotaan ettei merkkiuskolliset ala koskaan sorsimaan meidän merkitöntä vaatetusta. Se ei kuitenkaan muuttaisi omaa käsitystäni pojan vaatteista vaan saa jatkossakin kulkea käytetyssä 😃

    1. Mä oon itse asiassa huomannut paljon useammin sitä merkillisten sorsimista kuin merkittömien, mikä on mun mielestä vähän omituista. Mutta eihän sillä oo väliä käytetyt vai ei, kunhan on omaan makuun 🙂

  3. Mä en oo oikeestaan ite mitään mieltä merkkivaatteista, ainoo et tykkään niistä just tuon jälleenmyyntiarvon takia, ja kun meillä on kolme tyttöä keillä vaatteita kierrättää ja ne kestää😊 mutta mulla on kaveri, jonka täyty lapset pukea merkkivaatteisiin, mutta sitten kaupassa ostettiin vaan halvinta mahdollista, mikä on musta outoa et tavallaan vaatteet menee ruuan edelle🤔 esimerkiksi weetabixejä heillä ei syödä, koska ne on niin kalliita 🤷‍♀️

  4. Mulla on niin onnekas tilanne, että siskoni on ompelija, joten alusta asti hän on tehnyt lapselleni vaatteita. Parasta on, kun saa valita kankaat ja mallin yhdessä lapsen kanssa ja saa uniikkeja, ihania, käytännöllisiä ja kestäviä vaatteita lapselle. Halpaahan tämäkään ei ole (taitaa monesti olla jopa kalliimpaa kuin nuo merkkivaatteet) mutta saapahan just sitä mitä tahtoo. 😊
    Lisäksi meillä hankitaan tarpeen mukaan vaatetta kirppiksiltä ja kaupoista.

  5. Mä taidan olla vaan liian laiska mihinkään merkkivaatteiden hommaamiseen… En jaksaisi päivystää fb-kirppareilla/odotella jotain droppeja/miettiä mikä asu näyttäisi hyvältä. Ollaan kyllä saatu melkein kaikki lapsen vaatteet käytettynä mun siskolta tai lahjaksi muilta, että siinäkin mielessä ollaan päästy helpolla.

    Ymmärrän sen, että merkkivaatteet on usein varmastikin tuotettu eettisemmin, mikä on hieno juttu, mutta silti itseä kirpaisisi laittaa niin paljon rahaa lapsen vaatteisiin (en laita omiinikaan paljon). Ja taas tulee esiin laiskuus, kun en jaksaisi alkaa myymään niitä pieneksi jääneitä kuteita.

    Se on muuten kyllä ihan huvittavaa, että tuntuu että jos ihminen laittaa lapsestaan paljon hienosti muokattuja kuvia instaan, niin niillä lapsilla on aina kaikilla samat vaatteet, tai ainakin mun silmään näyttävät ihan samoilta.

  6. Minusta ykkösjuttu noissa vaatteissa on ehdottomasti kotimaisuus ja että ne on tuotettu lähellä! Haluan itsellenikin mahdollisimman vähän hikipajoissa tuotettua vaatetta, joten siksi myös lapsille.

  7. Todella hyvä kirjoitus, Anna 🙂 Olen erittäin samoilla linjoilla! Ennen lapsen syntymää ajattelin, että mä en sitten varmasti mihinkään merkkihulluuteen lähde mukaan. Etsin vaatteita käytettyinä kirppiksiltä, siis ihan tavallisilta itsepalvelu- ja muilta kirppiksiltä, en miltään kalliilta lastenvaatekirpuilta. No kuinkas kävikään. Sattumalta sieltä löytyi eräät aivan sairaan laadukkaat ja kauniit pöksyt. Ne vain erotti niistä perusmerkittömistä ja ketjulumpuista heti. Oli pakko alkaa googlata, ja tajusinpa sitten, että kyllä mä taidankin alkaa harrastaa pienessä määrin sitä merkkihulluutta 😀 Varsinkin, kun monissa omista lempparilastenvaatemerkeistä se merkkijuttu on oikeasti myös ihan joka suhteessa potenssiin x laadukkaampi valinta kuin joku ketjuliikkeen huonolaatuinen karmeissa oloissa ommeltu rytky. Olen etsinyt merkkivaatetta ennen kaikkea käytettynä, ja koonnut aivan varmasti paljon toimivamman, mietitymmän ja sitä kautta pienemmän vaatekaapin vauvalle kuin mitä jos olisin vain ostellut huonolaatuisia merkittömiä. Välillä ostan uutenakin näitä omia lempparimerkkejä, ja koen kyllä, että ne ovat aivan ehdottomasti sen rahansa väärtejä. Ne kestävät, tuovat minulle esteetikkona todella paljon iloa (ja on kyllä hauskaa, kun aina ihastellaan sitä, kuinka kauniisti olen vauvan pukenut, joten taitaa kauniisti puettu vauva herättää ihastusta muissakin ihmisissä :)), saan niistä jälleenmyytynä varmasti hyvin rahaa takaisinkin, ja EETTISYYS. Ihmiset eivät tunnu ihan ymmärtävän, että joku ihminen tekee vaatteet, ei ole mitään tehdasta, mistä ne vain pullahtaisivat ulos. Halparytkyt ovat liian halpoja, ja voitot revitään ihan sieltä ompelijan selkänahasta… Sitä voi jokainen miettiä, vaatetehdasta, jossa ompelijat ovat käytännössä vankeina ja kun hyppivät liikaa itsemurhiin, laitettiin ikkunoiden alle pelastuskankaat, ja ei kun takaisin töihin. Tietenkään kenenkään ei kannata elää yli varojensa lastenvaatteiden takia, ja käytettyä kannattaa aina suosia. Mutta jos on pakottava tarve ostaa uutta, niin ehdottomasti eettinen ja laadukas merkkivaate, jos suinkin mahdollista. Muutaman kerran olen haksahtanut uusiin ketjurytkyihin kun olen tarvinnut kerralla ison määrän uutta vaatekokoa, ja sitä olen kyllä katunut… Laatu on huono, eikä jälleenmyyntiarvoa ole nimeksikään, vaikka vaate olisi aivan vähän käytetty. Aikuisilla monet hienompina pidetytkään merkit eivät ole hintansa ja maineensa väärtejä enää nykyään, onneksi lapsille on todella kauniita ja laadukkaita merkkivaatteita.

  8. Haha, tuli mieleen tossa kun mainitsit, että ei puhuta lapsille merkkivaatteita jne… 😄 Kun mun poika oli pieni, tietysti puin sen mukaan, mitä itse tykkäsin – oli se sit merkkivaatteita tms. En myöskään ikinä koskaan ole pojan kuullen mollannut itseäni tai ketään toista vaatteiden vuoksi.
    Auta armias ku tuli se ekaluokka! Noi pikkuset ei käytä muuta ku Adidasta, eli “Addua”. Addu sitä, Addu tätä. Mä kuljin kolmannella luokalla vielä jotkut Simba-leggarit jalassa, eikä silloin mietitty, että mikä on cool ja mikä ei! Mut nyt sä et tunnu olevan yhtään mitään ekalla luokallakaan, ellei sulla ole sitä “Addua”. Veikkaan somen vaikutusta – tietysti. Nää on näitä hetkiä ku mietin, että some saatanasta.
    Luojan kiitos, että se oppi pojalle on mennyt pienenä perille, eikä hänkään määrittele ketään vaatteiden perusteella!

    1. Kyllä mä luulen, että muksut puhuvat tosta sitten tietysti tietynikäisenä, mut toivon, että osataan tehdä mielenkiintoisemmaksi muut asiat, eli vaikka näitä aiheita tulisikin eteen, osaisi sivuuttaa ja keskittyä mielekkäämpään 🙂 Ja kyllä, olen itse ns. “rytky”alalla, mutta silti olen sitä mieltä, että lasten elämässä pitäisi kaiken muun olla olennaisempaa kuin vaatteiden tai materian 🙂

  9. Huh, jaksaispa sitä itsekin kytätä näitä kirppareilta ja netistä. Mä oon hankkinu oman lapseni lähes kaikki vaatteet käytettynä tai ne on saatu lahjaksi, mutta en jotenkin ite ymmärrä tätä 40€ pipojen ostoa. Siis joo, onhan niillä jälleenmyyntiarvoa mutta meillä ei olis säilytystilaa säästää muutenkaan vaatteita kauheasti seuraaville, eikä mulla energiaa kaupitella ja postitella niitä ihmisille ympäriinsä. Jotenkin itse pääsee helpommalla kun voi laittaa ne pieneksi jääneet vaatteet kiertoon esim lähipiiriin eikä siinä taloudellisesti häviä juuri mitään. Toki toi vaatteiden ostelu ja myyminen on joillekin harrastus, mutta itse en jaksaisi. 😀

    1. Niin, kulleki omansa 🙂 Meidän 40 € pipot on kolmella käyttäjällä vähintään ja ne kestää sitä aikaa ja käyttöä ja on myyntikuntoisia todennäköisesti vielä senki jälkeen vähintään puoleen hintaan 🙂 Ja jostainhan sunkin on ne vaatteet hankittava käytettynä ja halunnet, että ne on laadukkaita ja kivannäköisiä?

  10. Itsellä on 13v. ja 6v. tytöt ja en ole noihin merkkijuttuihin lähtenyt ihan taloudellisen tilanteen takia. Mutta olisihan nuo ihan tosi söpöjä! Molemmille olen ostanut usein kirppareilta vaatetta (koska saa halvemmalla ja tietty kierrätys) sekä myös uutena.

    Vanhempi tyttö ostaa nyt vaatteita myös New Yorkerista ja järkyttävää, kun kaikissa vissiin pesumerkinnässä 30 asteen hellävarainen pesu. No ei lähtenyt jostain vaatteesta nyt tahra (pesin normi 30), joten laitan seuraavaksi tahranpoistoainetta ja 40 asteeseen. Ja siltikin nuo NY:n yms. rievut nukkaantuu, vaikka pesisi ohjeiden mukaan, onneksi nukanpoistaja tietty auttaa.

    H&M:n pari uutta paitaa joutui heittämään yhdessä vaiheessa niiden omaan kierrätykseen, kun kyynerpäiden kohdalle tuli reiät vanhemmalla lapsella. Kait koulussa olivat jatkuvasti kyynerpäät pöydällä tms.? Toppasormikkaissa kaikissa hajonneet ne kiristysnauhat saumasta, joten menneet rumaksi,kun näkyy vanuvuori. Muutamalta eri merkiltä tullut kokeiltua ja kaikki hajonneet samalla tavalla. Kengät on myös hyvä jos kestävät yhden talven/tai kevään ja syksyn, sitten joutaa roskiin. Turha vissiin toivoa, että kohta mitään voisi kierrättää 😔 joko vaatteet hajoaa tai niihin tulee tahra, mitä et saa millään aineella pois.
    Nuoremmalle onneksi käy vielä kuomat ja ne pysyvätkin hyvänä seuraavillekin.

    Ja mitä aiempi oli kirjoittanut noista addujen housuista, niin käydessäni Helsingissä yhdessä lastenvaateliikkeessä, niin myyjä kertoi isän etsineen kolmiraitaisia verkkareita lapselleen, johon myyjä esitteli kaksiraitaisia, mutta ne ei käyneet kun lapsi sanoi, että pitää olla se kolme. Itse 90-luvulla lapsuuden viettäneenä kuljin siskon vanhoissa vaatteissa ja juurikin niissä Mikki Hiiri-collareissa yms. eikä meillä ollut tarkkaa.

    Mutta tulipas pitkä avautuminen vaatteiden huonosta laadusta, ugh! 😅

    1. “niin myyjä kertoi isän etsineen kolmiraitaisia verkkareita lapselleen, johon myyjä esitteli kaksiraitaisia, mutta ne ei käyneet kun lapsi sanoi, että pitää olla se kolme. Itse 90-luvulla lapsuuden viettäneenä kuljin siskon vanhoissa vaatteissa ja juurikin niissä Mikki Hiiri-collareissa yms. eikä meillä ollut tarkkaa”

      Kyllä näin 90-luvulla syntyneenä muistan miten jo ala-asteella nolotti liikuntatunneilla kun “kaikilla muilla” oli Adidaksen kolmiraitaverkkarit ja itsellä merkittömät kaksiraitaiset. Ja ala-asteen alussa nimenomaan nuo Disney-collarit olivat se “the juttu”. Äitinikin on muistellut pukeutumistrendejä omasta nuoruudestaan 60-70 -luvuilla, ja kyllä silloinkin valtaosa nuorisosta pukeutui saman tyylisesti. Eli ei tämä nyt mikään ihan uusi ilmiö ole. 😛

      1. Mulla oli lapsena ysärillä Robin Hoodista ostetut kaksiraitavetkkarit. Ei nolottanut 🙂 en myöskään muista kokeneeni mitään merkkivaatepainetta mistään suunnasta. Jälkeenpäin aikuisena selvittelin netistä että minkä näköiset oikein on miss sixty -farkut. Siksipä luulenkin, että nämä vaatepaineet on jokaisen omassa päässä. Oma ala- ja yläaste oli kuitenkin sellaisia normi kokoisia, 300-400 oppilasta. Kaupunkina Lappeenranta.

    2. Mä yritän ite koko ajan vähentää ketjuliikkeistä ostamista ja järkevöittää omaa vaatteiden kulutusta ja siksi toivon osaavani sitten aikanaan opettaa sen lapsillekin. Toki lapset kasvaa hurjaa vauhtia, joten mitään superkalliita hankintoja näillekään ei ole järkevää tehdä. Jännä nähdä mistä pikkuherrojen vaatteet on sitten joskus 🙂

  11. Olen joskus itsekin ajatellut ettei lasten merkkivaatteissa ole mitään järkeä, mutta nyt kun olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota omien vaatteideni laatuun, on todella huomattava ero mm. nyppyyntymisessä ja muodon pysymisessä jos vertaa ns. halpavaateketjun ja vaikkapa nyt useiden postauksessa mainittujen merkkien välillä. Lisäksi ainakin Nosh ja ulkovaatepuolella Didriksson valmistavat ns. “jatkettavia” lastenvaatteita, joissa resorin pituudella tai purettavilla saumoilla saadaan sama vaate isonnettua koolla-parilla. Eli loppujen lopuksi ne 30-40e housut, jotka käännettävien resoreiden ansiosta menevät vielä pari-kolme seuraavaakin kokoa ja pysyvät lisäksi hyvänä seuraavallekin käyttäjälle eivät tule sen kalliimmaksi kuin ostaa joka koossa kympin housut, jotka ovat yhden käyttäjän jäljiltä nyppyyntyneet ja venähtäneet.

    1. Nää jatkettavat vaatteet onki ihan parhaita! Esim. Gugguun ja Kaikon housuissa on nilkoissa säätövaraa kääntämällä ja Gugguussa on myös napit, jos täytyy vähän kaventaa vyötäröltä yms. Musta tuntuu, että me ollaan joissain vaatteissa menty aina yhen koon yli, tyyliin 74, 86, 98 yms. kun saa tota säätövaraa niin hyvin 🙂

  12. Pakko nyt kyllä tulla vähän huutelemaan laadusta, kyllä aika iso osa näistä kalliimmistakin merkeistä on vauvanvaatteissa sitä ihan samaa puuvilla-elastaanipurkkaa, jonka saa parilla vahinkokuivausrummutuksella pilalle. Epäilisin, että laatuero ei olisi yhtään niin komea, jos niitä halpavaatteita huoltaisi samalla rakkaudella jonka on valmis panostamaan siihen useamman kympin bodyyn.

    Itse en vauvalle osta kalliita vaatteita, en vaan jaksa asua kodinhoitohuoneessa hinkkaamassa tahroja, joten lähtökohtaisesti hankin vaatteita jotka ovat lähellä elinkaarensa päätä. Sillon ne voi vaan tunkea pyykkikoriin, pestä, kuivausrummuttaa ja nostella takaisin koriin. Sitten on ne muutamat kyläilyvaatteet, jotka nyrkkipyykkään käyttöjen välillä ja pistän pieneksi jäätyä eteenpäin. Muut menee autonpesuräteiksi.

    Ymmärrän kyllä pukemisen ilon, mutta omat voimavarat ei siihen riitä näin pikkulapsiarjessa.

    1. “kyllä aika iso osa näistä kalliimmistakin merkeistä on vauvanvaatteissa sitä ihan samaa puuvilla-elastaanipurkkaa”

      Vaikka materiaalilapun sisältö olisi sama, voi laadussa silti olla iso ero. Laadukkaammassa materiaalissa käytetään usein kuidultaan pidempää puuvillaa, jolloin se ei esimerkiksi nyppyynny samalla tavalla. Usein (toki hieman merkistäkin riippuen) kalliimpi hinta kompensoi myös korkeampia valmistuskustannuksia, eli vaatteen ompelija saa työstään elämiseen riittävän palkan.

      Itse huollan vaatteitani samalla tavalla niiden hinnasta riippumatta, mutta kyllä silti huomaa melko nopeasti eron halpaketjuvaatteen ja kalliimmaan kotimaisen/Eurooppalaisen merkin välillä. Toki niistä pikamuotiketjuistakin voi tehdä laadukkaita löytöjä, mutta vaatii yleensä hieman eri tavalla perehtymistä kun taas tietyistä merkeistä voi jo lähtökohtaisesti luottaa tasaisen hyvään laatuun.

      1. Mulla kiinnostaisi tämä vaatteiden huoltaminen. Miten käytännösaä teet sen? Olen itse tosi huono siinä. Pesen, kuivaan narulla ja viikkaan kaappiin. Se siitä. Eli miten kannattaisi?

        1. Suosin nykyään itse luonnonmateriaaleja, ja käytännössä koko homma lähtee jo ostotilanteessa siitä, että tutkin materiaalilapun, pesuohjeet ja kankaan näppituntuman. Käytön aikainen huolto toki vaihtelee hieman vaatteesta riippuen ja sisältää toki myös pesuun liittyviä asioita, mutta mm.

          -Vältän turhaa pesemistä ja ensisijaisesti tuuletan ellei vaate oikeasti vaadi pesua (erityisesti alaosat harvoin vaativat pesua heti yhden tai edes muutaman käytön jälkeen ja villavaatteet menevät pitkäänkin ihan tuulettamalla)
          -Säilytän vaatteet vältästi henkareissa tai viikattuna hyllyssä. Ne vaatteet, jotka eivät ole kauden kapselivaatekaapissa mukana säilön pystyviikattuna koreissa
          -Puhdistan mahdolliset tahrat vaatteista heti, ja pyrin pesemään likaiset vaatteet mahdollisimman pian ettei lika pinty kankaaseen
          -Pestessä luonnollisesti lajittelen vaatteet materiaalin ja värin mukaan, ja pesen tekstiilit niille sopivassa lämpötilassa materiaalin ja likaisuusasteen mukaan. Vähintään printtikuvioidut vaatteet käännän pesuun nurinpäin.
          -Käytän pesussa zeoliititonta, hajusteetonta ja mahdollisimman luonnonmukaista pesuainetta. Huuhteluaineen olen korvannut etikalla. Käytän pesuainetta vain sen verran kuin tarvitse, liika pesuaine voi jättää vaatteisiin pesuainejäämiä.
          – Pyrin tyhjentämään koneen heti kuin mahdollista, ja vaatteesta riippuen joko ripustan sen muotoiltuna kuivumaan (neuleille tasokuivaus) tai nakkaan rumpuun. Myös rummun tyhjennän mahdollisimman pian rypistymisen välttämiseksi ja suosin “kaappikuivaksi” kuivaamista.

          Neuleisiin Anna on tehnyt hyvät huolto-ohjeet joskus aiemmin, suosittelen vilkaisemaan! 🙂 Niissäkin käytännössä ensisijaisesti tuuletus ja “paikallispesu”, pesu materiaalille sopivilla aineilla ja tavalla (hienopesu/käsinpesu), tasokuivaus, nukanpoisto (itse pitäisi vielä hommata neulekampa).

          Kenkiä huollan mm. vaihtelemalla käytössä olevaa paria jotta kengät pääsevät käyttöjen välissä kuivumaan kunnolla. Pyyhin lian pinnalta mahdollisimman pian, säilytän ilmavasti hyllyillä/telineessä ja teen kausittain tarpeelliset kausihuollot (erityisesti siis nahkakenkien putsaus,rasvaus ja lankkaus). Laukkuja tulee huollettua vähemmän, mutta nekin pyrin pyyhkimään puhtaaksi aika ajoin, ja rasvaamaan ajoittain nahkaosat kuivumisen ja halkeilun välttämiseksi.

    2. Itse asiassa vaikka vaate olisi puuvilla/elastaani-sekoitusta, niin siinäkin on valtavia laatueroja kuitenkin 🙂 Enkä sano, että aina kallein on paras, koska usein se ei ole niin, mutta aina välillä on 🙂 Mä en muista koskaan seisseeni hinkkaamassa tahroja, vaan se vie ehkä sen 5-10 min päivässä korkeintaan. Joko heti tahran tultua tai sitten ennen pesuun laittamista.

      Mutta eihän kaikkien missään nimessä tarviikaan tykätä tästä tai “harrastaa” lastenvaatteita 🙂

  13. Ei tulis mieleenikään käyttää aikaa lastenvaatetrendien perässä juoksemiseen. En myöskään jaksa panostaa kirpparilla myyntiin. Mut kaikilla huvinsa! Onnekkaana olemme saaneet lapselle suurimman osan vaatteista käytettynä kavereilt a ja sukulaisilta. Ne on olleet laadultaan ja merkeiltään tosi kirjavia, mutta ihan hyviä pääasiassa. Semmoset mitä nyt ihan rumina pidän oon laittanut saman tien eteenpäin. Ihan muutamia ollaan ostettu itse kirpparilta ja uutena. Lisäksi lapsi on saanut isovanhemmilta lahjaksi joitakin suomalaisten laadukkaampien merkkien vaatteita. Joitain tosi laadukkaita pienten tekijöiden villavaatteita esim, ja sit just tuota Papua.
    Papu on musta tosi kivan oloinen merkki, tykkään myös tyylistä ja ne meillä olevat vaatteet on kyllä ehdottomasti parempaa laatua kun mitkään perusmerkit. Siis paksumpaa, ei nyppäänny helposti jne. Jotkut ns. paremmat merkit voi kyllä olla ihan samaa tasoa kun henkkamaukka, vaikka hinnassa on nolla perässä..
    Jos nyt tulee tarve ostaa jotain vaatetta lapselle, aion kyllä suosia Papua ja vastaavia. Koska kotimaisuus, laatu, kestävä kehitys jne.

  14. Moikka!

    Ihania vaatteita ja suloinen poika!

    Sitä mietin, että miten lapset saa pukeutumaan noin somasti. Okei, toki niin, ettei osta kuin vain todella nättejä vaatteita. Mutta kun mä yritän tehdä niin. Mutta silti meidän kaapissa on jonkin verran (saatuja, tosin myönnän, että kirpparilla oon välillä myöntynyt lapsen pyyntöihin) Ryhmä Hauta ynnä muuta. Ja niihin rytkyihin lapset sitten haluaa pukeutua. Kesällä yksi bloggaaja oli että “tänä kesänä olen halunnut pukea lapset hiekan värisiin kokonaisuuksiin” ja mä olin ihan että no niin mäki, mutta tuolla ne nyt vetää joku muodoton lippalakki päässä Reiman uv-asussa toista viikkoa 🙈😁 Ja oman mausteensa on tuonut vielä yhden lapsen rajoittuneisuus sen kanssa, miltä vaate tuntuu. Kohta kuusi vuotta äitiyttä takana ja olen monessa kohdin antanut periksi. Kunhan niillä on jotain päällä. Sit ku mennään kylään ym. Niin olen yleensä tiukempi. Ja sit silleen vähän salakavalasti välillä laitan sivuun rytkyjä. Mut tässä on silti ristiriita, koska sehän on ihan ihanaa, et lapsi ite päättää ja kulkee just semmosissa releissä, mitkä tuntuu hyvältä. Yksi aamu keskimmäinen niiskautti, kun yritin tarjota jotain harmaata paitaa, että “ei sitä, jos laitan sen niin sit kukaan ei ihaile, että vau mikä paita!” Ja niin lähti pieni Batman päiväkotiin.

    Sit tosta kotimaisuudesta, että mua ärsyttää, että niitä ei oikeesti tehä Suomessa 😭 Omin on sellainen kiva merkki, mikä myös valmistetaan Suomessa. On niitä joitain muitakin. Harmittaa, että niin moni noista on siirtynyt vähintään Viroon. Toki siitä on vielä matkaa hikimajoihin, mut olis mahtavaa, että enemmän myös tehtäisiin Suomessa. Toki bisnes on bisnestä, eipä siinä. Reimasta tykkään kans hirveesti, mut niiden eettisyys ei vissiin ihan päätä huimaa. Se on todella harmi.

    Tällaisia mietteitä 🤗

    1. Mä oon mielessäni ihmetellyt tätä samaa. Haluaisin pukea ihanan nelivuotiaan tyttöni harmonisen värisiin asukokonaisuuksiin, mutta hän haluaa vaan pukea päälleen päivästä toiseen yhtä ja samaa Frozen-mekkoa tai Ryhmä hau-paitaa. Ja on niissä vaatteissa niin onnellinen ja tyytyväinen itseensä. Niinpä siis annan hänen pukeutua niin, vaikka omiin silmiin se välillä vähän sattuukin..:)

    2. Meille ostettiin alkuun alusvaatteet ja sukat just h&m m, koska sieltä toinen tytöistä sai poneja ja toinen tykkäsi Minni hiirestä, kaikki muut vaatteet oli hillittyjä ilman printtejä.
      Sitten hiukan isompana päiväkotiin ne ihanat printtivaatteet joista lapset tykkäsi ja joita oli myös kavereilla, kotona ei niitä käytetty.
      Nyt ovat jo koululaisia ja juurikin legginsseissä addu ja nike pro, niken jumpaksesi, jalassa Niken tennarit, myös filan ja leviksen yli-isot hupparit käy.. sinne jäi ne simppelit ja kauniit vaatteet joita lapsena käyttivät 😀

    3. Kiitoksia 🙂 <3

      No siis, ensinnäkin meillä on määrä X vaatteita Deelle ja niiden joukosta hän saa itse valita. En oikeen käy vaatekaupoilla lapsen kanssa, vaan jos tilaan kotiin, saa sovitusvaiheessa sanoa, jos ei tykkää (tykkää tosin yleensä kaikesta :D) ja hyvin harvoin kaupoilla saatetaan olla yhdessä. Muutama sellainen vaate on, jotka ei oo mun suosikkeja, mut lapsi tykkää, niin saa niitä kyllä aina pitää. Mä luulen, että meillä on vielä a) niin nuori lapsi, ettei oikein ole vielä kiinnostunut siitä pukeutumisesta tietyllä tavalla ja b) se ei ehi miettii vaatteitaan kun keskittyy muuhun 😀 Välillä silläkin on tosi vahvasti mielipiteikkäitä hetkiä pukeutumisensa suhteen, mut tosi vaihdellen kiinnostaa. Kengät ja pipot on sen juttu. Me ei koskaan estetä lasta valitsemasta vaatteita tai varsinaisesti pueta. Yhdessä valkataan tai sitten tarjotaan nämä vai nuo -hengessä. Musta lapsen kuuluukin saada tuoda esille omaa luovuutta ja persoonaansa pukeutumisessa, mutta samalla on tiettyjä vaatteita tiettyihin asioihin. Esim. tuohan kulkisi Superman-puvussaan ympäri vuorokauden jos saisi. Ollaan selitetty, että se on juhlavaate, että sen voi laittaa vaan tiettyihin juhliin, ja se selitys on hyvin mennyt läpi onneksi 🙂

      Kiitti muuten tosta Omin-vinkistä 🙂 Täytyy tutustua 🙂

      1. Mulla on 2 vuotias poika, taitaa olla joitakin kuukausia nuorempi kuin Dante, ja annan yleensä aamulla hänen valita kahdesta paidasta kumpi laitetaan. Joka kerta päälle päätyy Ryhmä Hauta ja voi sitä harmitusta jos kaikki Ryhmä Hau -paidat on likaisia. Tällainen “merkkitietoinen” meillä. ;D

  15. Hyvä kirjoitus, joka herätti ajatuksia näin 4kk vauvan äitinä. Ajattelin ennen, että en todellakaan osta mitään kallista vauvalle, mutta liityttyäni fb-kirpparille, jossa näitä merkkivaatteita myydään, tajusin, että todentotta jälleenmyyntiarvo on todella hyvä. Ja olen myös huomannut, että laatu halvemmissa voi olla huonoa ja vaatteet venyä mallittomiksi. En toki kaikkea osta merkkinä eikä meilläkään ole tarkoitus puhua merkeistä, kun lapsi kasvaa. Tärkeintä on se, että vaatteet kestävät useamman pesun ja käytön ja toki onhan tuo esteettisyys asia, josta itsekin tykkään.

  16. Täällä myös syyskuussa syntynyt lapsi perheessä. Pienelle en ostanut merkkejä (jos newbietä ei lasketa, mielestäni ei koska ei ole ns. kallis merkki). Juurikin siksi, että eihän se vauva niistä ymmärrä. Isompia kokoja olen ostanut varastoon ja käytettynä joitain mini rodineja, gugguuta sekä alesta mm. pomp de luxia (johon tykästyin kovasti). Lisäksi myös jotain Ralph Laurenia ja Burberryä käytettynä. Mutta mielestäni on ollut ihan järkevää,koska kestävät pesuja mielestäni paremmin sekä myös aikaa. Jos käytettynä hinnat ovat olleet luokkaa uudet collarit niin miksi ei.. ja kunto priimaa! Meillä siis käytettynä eri merkkejä.. Reimaa myös haalareissa. Tykkään myös esteettisyydestä ja kivan vaatekaapin rakennus tuottaa itselle iloa. Lastenvaatteista jo nyt olen myös saanut hyvin rahaa takaisinkinpäin vaikkei merkkejä meillä vielä ole edes käytetty,

  17. Muistan aikanaan kun poikani oli ala-asteen loppupuolella ja kulki mummonsa vanhoissa Kuomissa. Mun silmiä särki katsoa niitä, mutta kun yritin ehdottaa että voitasko ostaa jotkut vähän tyylikkäämmät kengät, hän huokaisi ja sanoi: “Äiti hei, mä en ole muodikas.”
    No ei siinä, hän jatkoi Kuomissa talssimistaan tyytyväisenä ja mun piti vaan hyväksyä tämä 🥴

  18. Hyvä kirjoitus! Täällä odotellaan maltamattomana esikoisen syntymää toukokuun alkuun ja vaatehankinnat kovinkin ajankohtaisia. Ensin ajattelin itse, että en mitään merkkivaatteita lapselle osta, mutta tarkemmin asiaa tutkittuani olen kanssa ihastunut juurikin näihin suomalaisiin merkkeihin. Ovat ainakin vähän eettisempiä valintoja ja tosiaan aikanaan voi myydä eteenpäin.

    Onneksi meillä ei oikein ole ihan lähipiirissä sellaisia ihmisiä, joille nämä lasten vähän kalliimmat vaatteet voisi olla “ongelma”. Eiköhän sitä jokainen saa pukea lapsensa ihan itse ja panostaa pukeutumiseen sen verran, kuin haluaa. Toki en ymmärrä sitä, että esim. pukeutumisen (oman tai lasten) takia velkaannutaan tai eletään tonnikalalla ja makaronilla. On mullakin kavereita, jotka on hankkineet lapsia jo nuorena ja opiskeluaikana ja ei heillä varmaan olisi ollutkaan mahdollisuutta pukea lasta kalliimpiin vaatteisiin. Mutta kun itse on ensin hankkinut kunnollisen työpaikan ja on oikeasti varaa vähän panostaa niihin vaatteisiin, niin ei sen pitäisi olla keneltäkään pois 🙂

  19. Itse odotan esikoista ja käytettynä oon ostanut hänelle vimman bodyn ja gugguun pöksyt. Hinta ei ole todellakaan ollut paha, kunto kuin uusi ja jos myyn esikoisen jäljiltä pois samassa kunnossa saan sen mun käyttämän rahan varmasti takaisin. Vaikkei työttömänä ja nuorena lastenvaatteisiin oo varaa hirveesti laittaa nään sen vaan viksumpana et maksan käytetyistä Gugguun housuista 14e ja myyn pois 12e hintaan. Ei paljoa housuille jää hintaa eikä jää nurkkiin pyörimään. Myytyjen vaatteiden summalla saa sitten lisää vaatteita. Vaikken rahoissani ole en näe mitään syytä miksen voisi käytettynä ostaa hyväkuntoisia vaatteita lapselleni maksamalla vähän enemän. Ennemmin hankin muutamat mitkä on kovassa käytössä kuin kasan vaatteita mitä en puoliakaan kerkeä käyttämään ja myyn pilkkahintaan pois.

Leave a Reply