Huulitäytteet – One year later

Siitä on aika tasan vuosi, kun mulle laitettiin täytettä huuliin ja kirjoittelinkin toimenpiteestä täällä. Alun turvotuksen jälkeen muutos oli sangen maltillinen ja suurin osa olikin hyvin yllättyneitä kun kerroin toimenpiteestä. Rehellisesti sanottuna mä olin ite ylipäätään tosi yllättynyt siitä, että päädyin laittamaan huuliin täytettä ja vaikka tulos oli maltillinen, halusin siitä kirjoittaa kesällä.

Nyt kun melko varmasti kaikki huuliin pistetty aine on jo “poistunut”, ajattelin palata asiaan ja pohtia hieman omia kokemuksiani asian suhteen. Kerroin hieman syitä huulitäytteiden ottamiselle jo tuossa edellisessä postauksessa, joten kannattaa lukea se ennen kuin lukee tätä. Nyt en nimittäin viitsi turhaan käydä samoja asioita läpi, vaan enemmän kokemuspohjaisesti miettiä tätä toimenpidettä. Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen pidempiaikainen toimenpide, mitä mulle on tehty, vaan mulla on esimerkiksi microblading ja sekä ripsipidennykset että hiustuuhennokset mulla on olleet jo niin kauan kuin jaksan muistaa. Siinä missä oon ollut 100 % hurjan tyytyväinen mun kulmiin ja en osaisi kuvitella jättäväni ripsiä taas huoltamatta (kiitos mun ihanien tekijöiden!), niin en näe, että menisin uusimaan huulitäytteitä ihan lähiaikoina (vaikka nekin oli mun mielestä hyvin pistetty ja tekijä, jota voin suositella!). En sano, että se on täysin poissuljettua tulevaisuudessa ja vanhempana, jos ylähuuli alkaa karkaamaan näkyvistä kokonaan, mutta juuri nyt se ei tunnu mun jutulle.

pink (5 of 12).jpg

(Ennen huulitäytteitä)

(Heti toimenpiteen jälkeen)

(2vk toimenpiteestä, tää oli mulle ihan hirvee ku pelkäsin, että huulet jää noin töröks 😀 Vähän tän jälkeen ne oikeestaan asettuikin.)

(2-3kk huulitäytteistä)

(4kk huulitäytteistä)

(5kk huulitäytteistä)

(7kk huulitäytteistä)

 (12kk huulitäytteistä, eli tammikuu 2020)

Ensimmäisen parin viikon järkyttävän turvotuksen jälkeen mun huulet oli itse asiassa tosi kivat ja tykkäsin tuloksesta. Malli oli kaunis ja maltillinen. Raskauden loppuaikana kun about kaikki turposi, niin turposi huuletkin ja silloin ne oli ajoittain mun makuun mun kasvoihin liian isot. Mulla ei sinänsä oo mitään isoja huulia vastaan. Mun mielestä jokaisen kauneustoimenpiteen tärkein arvostelija on sen ottaja. Jos ottaja on tyytyväinen uuteen ulkomuotoonsa, niin se on tärkein asia. Omaan silmään joidenkin kauneustoimenpiteet eivät ole onnistuneita, mutta en sitä ikinä kellekään sanoisi. Toisaalta on paljon hyvin avoimesti kauneustoimenpiteistä puhuvia naisia, joille on tehty erilaisia pistoshoitoja ja muita toimenpiteitä ja he ovat mielestäni aivan upeita! En siis ole missään nimessä ehdoton asian suhteen. Mun mielestä esim. huulitäytteistään avoimesti kertonut Mailis Penttilä on aivan upea ja mun mielestä ei ole mitään vakiota siitä, mitkä on hyvänkokoiset huulet! Ihmiset on kauniita erilaisilla tavoilla ja mun mielipide kenenkään muun ulkonäöstä on aivan täysin irrelevantti, koska makuasioissa kaikilla on omat mieltymyksensä, eikä mikään ole oikeampi tai väärämpi.

Jotenkin itsensä näkee ehkä tietynnäköisenä ja mun omakuva on tällainen “kapeampihuulinen” enkä näe itseäni senkään takia ottamassa uudelleen täytettä. Lisäksi tiedostan asian riskit; täyttö voi mennä hieman pieleen, voi tulla reaktioita tai sitten tilanteelle sokeutuu ja päätyy muokkaamaan omaa ulkonäköään enemmän ja enemmän. En esim. vuosia sitten kokenut, että mun tukka on kovinkaan laitettu kiharoille. Nykyään kun tykkään loivemmasta lookista, niin se tukkatyyli tuntuu tosi kiharalta. Hetkessä asiat ei tunnu välttämättä samalta ja loppujen lopuksi saattaa vieraantua omakuvastaan? Tai näin mä ajattelen. Kun punnitsen riskejä, hintaa ja sitä, mitä mielestäni sain täytteistä, en tällä erää näe mitään syytä uusinnalle. Loppujen lopuksi en nimittäin huomannut merkittävää eroa itsekään. Kun hain esimerkkikuvia ajalta ennen huulitäytteitä, en enää nähnyt sitä “viivahuulta”, joka mua niin ahdisti ennen huulitäyttöä vaan näin oikein kauniit tavalliset huulet.

(11kk huulitäytteistä, huomaa tuon rohtumisen hyvin, kun pari päivää on huulirasva unohtunut)

Joitain positiivisia asioita näen kyllä huulitäytteissä. Nimittäin monta kuukautta mun muuten helposti rohtuvat huulet ei rohtuneet lainkaan ja nyt tää rohtuminen on taas ihan mahdotonta. Siinä hyaluronihappo oli kyllä aivan huippu! Täyte myös tasasi hieman tuota mun ylähuulen epäsymmetrisyyttä, sillä mun huuli on selkeästi korkeampi vasemmalta. Mutta, kun mietin omia kauneusihanteita vähän kaikessa, niin epäsymmetrisyys on mun mielestä itse asiassa viehättävää. Joten miksei tässäkin.

Jotenkin kun olen miettinyt sitä omaa “tarvetta” laittaa huulitäytettä, niin oon jälkeenpäin miettinyt paljon, mistä se johtui, kun nyt hädin tuskin noteeraan huuliani, saati saa asiasta jotain sen kummempaa pakkomiellettä itselleni. Jossain vaiheessa huulten täyttäminen pyöri mielessäni nonstop ja sitten ykskaks päätin ottaa täytettä, ja nyt koko asia ei vois vähempää kiinnostaa. Jotenkin sitä mietti paljon yhdessä vaiheessa ja tuli kova hinku tehdä asialle jotain. Jälkiviisaanakaan en löydä siitä elämäntilanteesta mitään, mikä olisi aiheuttanut tuota tarvetta. Ehkä oli joku vanhenemisen aiheuttama kriisi omassa päässä? Uusi elämäntilanne, äitiys ja erilainen elämä ehkä aiheutti jotain uusia ajatuksia myös omasta ulkonäöstä. Tai sitten mulla oli vaan tylsää ja uteliaisuus vei voiton. No, tulipahan kokeiltua, enkä koe sitä huonoksi asiaksi. Uteliaisuus on nyt nujerrettu, eikä juuri nyt tunnu olevan tarvetta tehdä tätä uudelleen 🙂

  

(10kk huulitäytteistä, epäsymmetrian huomaa tästä hyvin)

Musta erikoisinta tässä kaikessa on edelleen se, kuinka paljon kaikkia kauneustoimenpiteitä piilotellaan ja salaillaan. Sinänsä kukaan ei ole tilivelvollinen kellekään yhtään mistään, eli en vaadi vaikuttajilta asiassa avoimuutta, jos se ei itselle tunnu oikealle. Mutta jotenkin musta on hassua, että ripsiä voidaan liimata ja tukkaa värjätä, eikä sitä kukaan paheksu, mutta kun tehdään jotain muuta kauneushoitoa, niin ykskaks se on salattava asia. Oon miettinyt tätä paljon ja pohtinut, johtuuko se siitä, että täytyy myöntää olevansa “epätyytyväinen” johonkin luonnolliseen piirteeseensä, jos kertoo, että sitä paranteli hieman? Vai onko stigma kauneushoitojen ympärillä edelleen niin vahva, että siitä ei voi puhua? Mä itse oon halunnut olla tässä avoin monestakin syystä ja aion jatkossakin sitä olla. Tällä hetkellä mua ei kiinnosta mitkään uudet toimenpiteet. Kulmat käyn vahvistamassa jahka imetys loppuu ja kampaajalla jatkan käymistä. Ripsiäkin laitan jatkossakin, koska mä meikkaan nykyään ehkä 1-2 kertaa viikossa ja muuten meen kasvoöljyllä ja ripsipidennyksillä. Ne helpottaa ja nopeuttaa mun arkea.

En tiedä, omalta osaltani oon halunnut olla tässä asiassa mahdollisimman avoin ja myös kertoa tämän puolen. Kokeilin, en kokenut asiaa mun elämääni mitenkään mullistavana, parantavana tai edes kovin paljoa muuttavana, joten en koe tarvetta tehdä uudelleen. There. Siinä missä asioista puhuminen ja paheksuttavuuden poistaminen asian ympäriltä joidenkin mielestä ehkä lisää näihin toimenpiteisiin hakeutumista “kynnyksen madaltuessa”, en ite välttämättä ajattele ihan niin. Ajattelen niin, että kun kerrotaan nämä kaikki puolet ja myös tällaiset tarinat, joissa kyseessä on kertaluontoinen kokeilu ilman jotain katastrofia ja pettymystä, ehkä sekin herättää uudenlaista ajattelua? Ehkä joku asiaa harkitseva tän jälkeen miettii silleen “ähh, en mä tarvikaan”, mikä on must tosi jees sekin. Mä oon ainakin jotenkin löytänyt “ilon” omaa kroppaani ja kasvojani kohtaan viime aikoina ihan uudella tavalla ja tykkään mun huulista just tällaisina kuin ne luonnostaan on.♥

Millaisia kokemuksia teillä on pistoshoidoista ja haluaisitteko asiaan enemmän avoimuutta vai onko ihan jokaisen oma asia, mistä ei tarvii puhua? 

11 thoughts on “Huulitäytteet – One year later

  1. Kiitos kun jaoit kokemuksesi!

    Itse pitkään haaveilin ylähuulen täytöstä. Pidän huulteni muodosta ja täyteläisyydestä, toisinaan kuitenkin ajattelen että ylähuuli voisi olla himppasen isompi. Tai olisi kiva, että ylähuuli ei katoaisi puhuessa ja nauraessa. 😀

    Arveluttaa juuri täyteaineiden hinta vs. pysyvyys. En ole ottanut täyteaineita ja en niistä tällä hetkellä haaveile.

  2. Mua jotenkin ällöttää ajatus piikistä huuleen. Mulla ei siis mitään hirveetä piikkipelkoa ole, mutta jotenkin ehkä sen takia kun huulet on niin pehmeät verrattuna vaikkapa johonkin pakaraan mihin vedetään rokote. Vähän sama inho kun hammaslääkärin puudusneula suussa, kyse on siitä mihin se piikki osuu enemmän kun piikistä itestään. Ihan siis tästä syystä en pystyisi ikinä mitään laittamaan, mutta kyseessä on siis täysin piikkiällötys 😀 MUTTA tulimpa vaan sanomaan sellaista kun että en tiiä tiedätkö ite, mutta sulle sopii punertava luomiväri ihan täydellisesti. Vihreäsilmäisenä oon huomannut tän vasta tänä vuonna, ja oon ihastunu niin täysin. Varsinkin tossa yhdessä kuvassa missä sulla on pinkkiä luomiväriä niin silmien väri on ihan tajuttoman kaunis!

  3. Sinulla on luonnostaan kauniit huulet jotka ei kaipaa täytettä. Huulia voi myös korostaa eri huulipunilla ja kynillä. Öljymäiset huulirasvat on tehokkaita

  4. Tosi kauniisti toteutettu huulien täyttö, itse en tosiaan olisi eroa koskaan huomannut. Yritinkin katsella edellisen postauksen kommenteista, että kerroitko koskaan paikkaa missä kävit? Itsekin haluaisin nimittäin hieman täytettä ylähuuleen, mutta juurikin silleen ettei tulisi liian näkyvää lopputulosta. Olisi kiva tietää, että missä paikassa kävit, kun lopputulos oli noin hyvä. Ymmärrän kyllä, jos et halua sitä kertoa.

    Nää kauneusjutut on tosi jänniä, miten joistakin ajattelee, että niitä tarvitsee tai niistä tykkää, mutta kun sitten kokeileekin niin huomaa, ettei tää ollutkaan mun juttu. Itse kokeilin viime vuonna kulmien laminointia, ja ajattelin että se on mun juttu 100% kun omia karvoja löytyy, mutta täytyy kyllä sanoa, että en jatkossa enää tule ottamaan. Ei kuitenkaan ollut se oma juttu. Sama kävi ripsienpidennysten kanssa, mutta ripsien taivutukseen jäin taas aivan koukkuun. Kivaa, että vaihtoehdot ovat monipuolistuneet tässä melkeinpä 2010-luvun aikana.

  5. Joku aika sitten kun etsin fillereiden komplikaatioista tietoa, näin tän youtubesta: https://youtu.be/yoF_Ez27-L0
    Vähän häiritsee et jos haluaisi vaikka huuliin muotoa, niin filleri saattaa aikaa myöden imigreitata ittensä tohon huulen ja nenän väliin.
    Ja toinen mikä ei houkuta on se fillerin päätyminen pieneen verisuoneen ja pieni paikallinen kuolio. Ei välttämättä dramaattisia seuraamuksia, mut ei varmasti kaunista pidemmällä tähtäimellä ihoa.
    Fillereihin liittyy liikaa kaikkia tämmösiä juttuja, että lähtisin siihen leikkiin.
    Kerran voisin kokeilla, mut noi pitkän aikavälin seuraamukset, nou thanks…

  6. Moi!

    Rohtuneisiin huuliin mun paras löytö on ollut apteekista saatava hunajahuulirasva, vihreässä putkilossa. En tiä toimiiko tietty samoin joka huulissa, mutta mä olin niin happy sen toimivuudesta että pakko jakaa 😊

    Ps. huulesi ovat nätit täytteillä ja ilman, minäkään en viivahuulta erota vaikka kuinka tihrustan 😊

    T. Saana

  7. Neula- ja leikkauskammoisena en voisi kuvitella itselleni huulitäytteitä, rintaimplantteja eikä edes microbladingia. Ripsien kestotaivutus onkin radikaalein minulle tehdyistä toimenpiteistä. 😊

    Olen kohta 50 v ja tässä asiassa ehkä huomaa sukupolvien välisen eron. Kannatan kyllä avoimuutta asiassa, mutta onhan tämä todella henkilökohtainen asia. Jokainen saa valita, kertooko asiasta vai ei.

    En siis tuomitse niitä, jotka näihin toimenpiteisiin päätyvät. Jostain syystä vain tuntuu vähän – paremman adjektiivin puuttuessa – surulliselta ja huolestuttavalta, jos jo kaksikymppisenä turvautuu useisiin eri kirurgisiin tai muihin toimenpiteisiin.

    Toivon, ettei oma teini-ikäinen tyttäreni koe niihin aikanaan tarvetta. Joskus mietin, miten nämä nuoret naiset mahtavat sitten pärjätä, kun alkaa olla ikää 15-20 vuotta enemmän. Tuleeko heistä samanlaisia kuin Madonnasta, Nicole Kidmanista jne? Välillä korpeaa, että Jenkeissä naisnäyttelijöiden pitää niin epätoivoisesti tavoitella nuorta ulkonäköä ja miehet saavat vanhentua aivan rauhassa.

    Toki kai edelleen aika harva naisista parantelee ulkonäköään kirurgisesti tms. tavalla ainakaan Suomessa. Osalla kokeilu voi jäädä yhteen kertaan, ja osa haluaa muuttaa paljonkin. Heille kauneus voi tarkoittaa todella isoja ripsiä, rintoja, rasvaimua jne. Mutta ei siinä mitään, jos on itse tyytyväinen!

    Kieltämättä joko juuri laitetut tai muuten vain överiksi täytetyt huulet eivät näytä kivoilta omaan silmääni, mutta en kyllä menisi sanomaan siitä päin naamaa kenellekään. Tämä on niin kaksipiippuinen juttu. Kaikki toimenpiteet ovat kunkin oma asia eikä siinä sinällään ole mitään pahaa, jos haluaa kohentaa jotain ulkonäössä olevaa asiaa. Toisaalta liiallinen ulkonäkökeskeisyys ei ole mielestäni hyvä asia. Mutta ehkä nykyään asenne on se, että jos jokin asia ulkonäössä häiritsee, voi sen korjata.

    Mutta kiitos sinulle, että nostit asian esille. Tämäkin varmasti poikii paljon keskustelua kommenteissa, ja on mielenkiintoista seurata sitä.

  8. Mulla myös harkinnassa ko toimenpide, olisi tosiaan kiva kuulla missä kävit – lopputulos näyttää onnistuneelta 😊

  9. Jotenkin tunnistin itseni tosi hyvin tuosta, miten johonkin asiaan tulee yhtäkkiä kiinnitettyä hirveästi huomiota, ja siitä tulee hirveä ongelma ja “pakkomielle”. Moni asia, mistä olen vuosien varrella kriiseillyt, ei hetkauta tänä päivänä suuntaan eikä toiseen eikä käy edes mielessä. Jotenkin tuntuu, että moni asia vaatii sen, että pitää kokeilla tehdä asialle jotain vain huomatakseen ettei se olekaan oma juttu tai ettei sillä olekaan väliä.

  10. Itselläni on rintaimplantit, joista en ole kertonut juuri kellekkään. Lopputulos on luultavasti hyvinkin maltillinen, koska en ole koskaan saanut kommentteja rinnoistani ja avoimesti on kuulteni arvosteltu “kaikenmaailman silari-bimbot”. Juurikin tuo ennakkoasenne on vaikuttanut siihen, etten koe mieluisaksi kertoa leikkauksesta juuri kellekkään. Aina ajatellaan, että kauneustoimenpiteet ja -kirurgia on hyvin räikeää ja unohdetaan se tosiasia, että parhaiten onnistuneita toimenpiteitä ei edes huomaa. Ihmiset hämmästyisi jos tietäisi miten monella ihan tavallisella tallaajalla on rinnat operoitu.

    Testasin myös huulien täyttämistä pari vuotta sitten, olin tyytyväinen maltilliseen lopputulokseen mutta olen kanssasi samoilla linjoilla etten tässä hetkessä näe nyt syytä tehdä toimenpidettä uudelleen.

    1. Kyllä minä olen ainakin tietoinen siitä, että todella moni “tavallinen tallaaja” on kaikkea muuta kuin luomu. Rintaimplanttien lisäksi myös naamaa muokataan mitä erilaisimmilla menetelmillä. Yhä harvemmin näkee luonnollisia naisia ilman tekoripsiä, lisäkkeitä ym ym. Jotenkin se on musta tosi surullista, että paine ulkonäön muokkaamiseen on niin kova meillä naisilla. Toivoisinkin,että mediassa olisi enemmän esillä luonnollisuus ja itsensä hyväksyminen ilman kauneusoperaatioita. Ihmisiä, jotka näyttäisivät esimerkillään että oikea kauneus tulee sisältä, kauniista luonteesta. Meidän ei tarvitse olla kopioita hollywoodista, pornoelokuvista tai muotilehtien sivuilta. Saa tottakai olla jos haluaa, mutta välillä tuntuu siltä että joka paikassa varsinkin nuoria naisia aivopestään näyttämään joltain instabeibeltä (joka on kaukana luonnollisesta).

      Jokainen voi itse ajatella minkälaisessa kulttuurissa haluaisi oman tyttärensä kasvavan ja minkälaista esimerkkiä haluaisi heille näyttää. Oon varmaan tosi vanhanaikainen mielipiteeni kanssa, mutta onneksi tähän maailmaan näkemyksiä mahtuu. Tärkeintä loppupeleissä on itsensä ja muiden ihmisten rakastaminen ja kunnioittaminen… Vaikka ne toisen ihmisen valinnat eivät omilta tuntuisikaan.

Leave a Reply