Ei-niin-kivoja kuulumisia ja ruutuhameita

Meinasin pahoitella pitkää poissaoloa blogista, kunnes tajusin, että päivitin blogini maanantaina ja tänään on keskiviikko 😀 No, nämä pari päivää on tuntuneet ainakin viikolta ja ollut vähän kieltämättä raskas alku viikolle. Täällä on sairastettu ja stressattu, ja nyt ootellaan josko ensi viikko olisi vähän parempi. Tai tämä loppuviikko siis jo saisi olla kivempi.

Viime vkl vietettiin siskoni baby showereita pk-seudulla ja niitä valmistelin salaa muutaman viikon ihan tohkeissani. Kun sitten siskoni tuli paikalle kolmen jälkeen ihan pöllämystyneenä, olo oli erittäin iloinen ja onnellinen siitä, että saatiin järjestettyä jo toiset yllätysjuhlat hänelle tänä vuonna. En ymmärrä miten polttareiden jälkeen se meni taas lankaan. Oon myös onnellinen, että mun ja lankoni WhatsApp voi vihdoin muuttua normaaliks, koska se on aika pitkään näyttänyt lähinnä joltai sekavalta salasuhteelta. “Soitatko kun vaimo ei oo siinä vieressä..” Ehh. No, toisiksi isoin ylläri tais sitten olla se, että päikkäreiltä herännyt Dante heräsikin siellä baby showereilla sitten korkeessa kuumeessa. Aamulla ihan terveen oloinen poika oli ykskaks ihan punainen ja kuuma ja kuumemittari näytti 39. Danten päiväkodissa oli vaikka mitä tauteja liikkeellä edellisellä viikolla ja pidettiin se poissa sieltä just sen vuoksi, ettei toisi enteroa tai märkärupea tai oksennustautia vauvalle. No, näköjään siitä huolimatta se entero tarttui sitten häneenkin, nimittäin parin kuumeisen illan jälkeen hänelle ilmestyi käsiin, jalkoihin ja suupieliin niitä typeriä näppylöitä. Me otettiin heti miehen kanssa työnjaoksi se, että mä hoidan vauvan ja mies taaperon, ettei tauti leviä myös Myttyselle. No, helpommin sanottu kuin tehty, nimittäin onhan se helkkarin vaikeeta kipeälle 2-vuotiaalle sanoa, että sori, äiti ei nyt lohduta. Niinpä olin aika varma, että saan vielä itselleni ton taudin.

Maanantaina sitten tein meille miehen kanssa oikein valkosipulista avocado-pastaa ajatellen, että valkosipulihan on hyvä pitämään pöpöjä loitolla. Illalla oli vähän jotenkin hulju olo ja sitten hieman ennen nukkumaanmenoa alkoi maha kramppailemaan. Ihan järkyttäviä vatsakramppeja, jotka voimistui koko ajan ja ihan omituisia jo senkin takia, että ne tuntui ihan ylävatsalla. Kun sitten aamukahdelta halailin vessanpönttöä järkyttävän rajun oksennuksen jälkeen, olin varma, että enteron lisäksi meille oli muuttanut myös oksennustauti. Toista kertaa ei onneksi tarvinnut kylppäriin juosta, mutta aamuun asti mentiin ihan järkyttävän kovien ja lamauttavien kouristelevien kipujen kanssa. En uskaltanut juoda tai syödä mitään, sillä oon huomannut mulla noron/oksennustaudin menevän ohi nopeammin, jos en syö tai juo mitään. Mutta aamulla oli jo pakko vähän juoda vettä ja mehua ja se pysyi sisällä ja kohtauksetkin meni ohi pikkuhiljaa. Olo oli ihan normaali, mitä nyt taustalla toki uneton yö. Siinä yöllä kun en nukkunut, ehdin miettimään kaikkea mahdollista oksennustaudista noroon ja valkosipuliallergiasta hyvin erikoisiin entero-oireisiin. Kyselin Instagramissani kokemuksia moisesta, sillä hämmensi tämä kuumeeton järkyttävä kipukouristelu, joka ei kyllä paljoa hävinnyt synnytyssuppareille. Ja miten kuvioon sopii vielä oksennuskin ilman muita suolisto-oireita. Sain useammalta viestiä sappikiviin liittyen ja ensin taas hieman skeptisesti asiaan suhtauduttuani luin asiasta lisää. Päätin lähteä käymään miehen työpäivän jälkeen lääkärissä (en halunnut sinne aamusta raahautua kahden lapsen kanssa) ja sain ystäväni sinne seuraksi. Sattui vielä sopivasti paikalla olemaan yleiskirurgi, jolla erityisalana oli sappi ja sain hälle ajan. Oireiden ja tutkimuksen jälkeen hän oli sitä mieltä, että kyseessä oli sappikohtaus ja ohjasi ultraääneen kuvattavaksi.

Ultraäänen teki radiologi, joka oli sitä mieltä, että sappikiviä ei ole sappirakossa, mutta löydöksenä oli laajentuneet sappitiehyet maksassa ja hän suositteli sitten menemään takaisin lääkärille ja lähetteellä sitten verikokeisiin ja magneettikuviin. Tästäkin kyselin seuraajilta Instassa ja paljon tuntui olevan kokemuksia tällaisesta, varsinkin heillä, jotka ovat synnyttäneet pari lasta putkeen. Mitä asiaa nyt sitten olen tutkinut, niin nähtävästi ei ole mitenkään harvinaista, että 2-4 kk synnytyksestä tulee sappikohtaus, sillä raskaudet ja nopeat painonpudotukset raskauden jälkeen voivat aiheuttaa näitä ongelmia.

Verikokeiden tulokset tulivat tuossa alkuillasta ja niistä kävikin sitten heti ilmi, että ne on kaikki koholla. Etälääkäri soitteli noita tuloksia ja sain kehoituksen menemään sinne magneettiin mahdollisimman pian, että selvitetään mikä siellä on oikeesti tilanne. Perjantai-illaksi oli mulle varattu magneetti ja se nyt pidettiin, koska kuulemma seuraava askel on sitten gastroenterologi, joka osaa tehdä jatkohoito-suunnitelman magneetin löytöjen perusteella. Ja kun gastroja ei ollut töissä muutenkaan perjantaina tai heille ei ollut aikoja perjantaina, niin mennään siis sillä suunnitelmalla, että perjantaina magneetti, maanantaina sitten lääkärille aika tuloksia ja jatkoa pohtimaan. Hieman tässä ahdistaa se, että jos tulee uusi kipukohtaus, olen melko lailla hampaaton. Viimeksi se kesti lähes puoli vuorokautta ja oli oikeesti ihan infernaalisen kipeä. En tiedä miten sain imetettyä tuon pienen siinä välissä, koska kyljellään makuu oli ihan helvettiä. Muistan maanneeni keskellä yötä pohtien mitä kaikkea tuo voi olla ja pohtien sitä, pitäisikö olla imettämättä, ettei pieni saa mahaoireita vai imettää, että hän saisi kaikki mahdolliset hyödyt taistelussa jotain pöpöä vastaan. Huoh. Ja siis sainhan mä nyt sitten kipulääkettä tuohon kipuun. Litalginia (tms?), joka kuulemma oikeesti tehoaa ja helpottaa oloa, mutta siinäpä oli mukava sellainen “ei imetystä 14 tuntiin lääkkeen otosta”. Onneksi pakkasessa on maitoa vaikka kuinka paljon, mutta koska Mytty on alkanut ajoittain rinnalla kapinoimaan, niin yritän välttää pulloa kaikin mahdollisin keinoin, eli ei naurattaisi tuo pullolle siirtyminen lääkkeen takia. No, varmasti siinä kivun keskellä se tuntuu pienemmältä murheelta, jos kipu on vielä pahempaa kuin viimeksi.

Tää on niiiiiin hanurista kaikki just nyt, koska meillä on tälle viikolle niin paljon suunnitelmia. Huomenna ollaan menossa koko perhe Helsinkiin, ja illalla on yks superkiva tapahtuma, jota oon odottanut ja jonne olisi tarkoitus mennä miehen kanssa kaksin ja äitini hoitaisi sillä aikaa lähellä hotellissa Myttyä ja Dante olisi tädillä hoidossa. Huomenna on myös kampaaja, jolla olis tarkoitus poistaa toi törkeä tyvikasvu. Lisäksi viikonloppuna on nimijuhlat ja oon ihan hajalla jo siitäkin ajatuksesta, että ne peruuntuisi. Mihinkään ei pysty keskittymään ja mieltä painaa vielä tuo nukkumaton yökin, olen jotenkin hidas ja en saa mitään tehtyä. Yngh. Ja joo, nää on kaikki ihan mitättömiä juttuja verrattuna siihen, että terveys on ensisijaista, mutta kyllä se silti harmittaa, jos koko loppuviikko menee uusiksi jollain Acutan reissulla. Ja joka tapauksessa tiedän ajattelevani tätä koko ajan, joten niin tai näin, tää on mielessä ja varjostaa kaikkea tätä kivaa, mitä on suunniteltu. Tuntuu jotenkin tää tilanne sellaiselta, kuin olisi koko ajan liipaisimella, vaikka todellisuudessa voi mennä kuukausia tai vuosia ilman seuraavaa kipukohtausta eikä mihinkään välttämättä tule tulehdusta. Toivon vaan, että jos siellä on jotain huonosti, niin sappileikkaus voidaan tehdä tähystyksellä, koska 2-kuisen vauvan kanssa imettävänä äitinä avoleikkaus ei kiinnosta lainkaan. Mitä oon asiaa tutkinut, niin ymmärtääkseni jos sappirakko tulehtuu, täytyy se leikata avoleikkauksessa, eli siksikin haluan saada asian tutkittua mahdollisimman nopeasti. Tulee olemaan piiiiitkät viis päivää siihen maanantaihin.

Että sellaista. Pitäisi pakata Helsingin reissua varten ja kaivaa cocktail-kolttua kaapista ja samalla mietin, että pitäisikö olla varalta pakattuna joku rintapumppu-pullot-sairaalakamat kassi. Huoh. No, toivotaan, että kaikki menee hyvin ja jos on mentävä leikkaukseen, niin sen voi tehdä elektiivisesti päiväkirurgisella, eikä päivystyksessä.

  

Sellaista siis tänne. Mutta, pitkästä aikaa myös asukuvia, jotka kuvattiin viime viikolla, kun oli vielä lunta! En vaan oo ehtinyt niitä koneelle siirtämään.

Kuka tunnistaa ton “hameen”? Se ei nimittäin oo ihan uus kaapissa 😉

RIVER ISLAND mekko
SAMSOE SAMSOE neule
GUESS saappaat
CHANEL laukku
BURBERRY takki
NIMA1718 pipo

Ja koska kyselette usein Myttysen ja Danten vaatteista, niin Myttysellä on päällä Danten vanha haalari, joka oli jostain ulkomailta, merkistä ei tietoa, Gugguun pipo ja lapaset ja Balmuirin huivi.

Mitäs tykkäätte asusta? Ja saatte toki jättää teidän kertomuksia tähän aiheeseen liittyen muutenkin, niitä onkin paljon tullut Instassa ja on ollut tosi mielenkiintoista ja rauhoittavaa tietoa paljon. Terveisin: Tohtori Googlen avulla itselleen melkeinpä syövän jo diagnosoinut hermoheikko ääliö. 

29 thoughts on “Ei-niin-kivoja kuulumisia ja ruutuhameita

  1. Pakko tähän mainita, että tulehtuneenkin sappirakon voi leikata tähystyksessä ja niin useimmiten tehdäänki. Toki on aina riski, että leikkaus menee avoimeksi, mutta ei se mikään oletusarvo ole 🙂
    T. Leikkaussalissa hoitajana

    Ps. Toivottavasti loppuviikko menee valoisammin!

  2. Itselläni pisti silmään tuo kivun tuleminen avokadopastan jälkeen. Voisitko olla allerginen avokadolle? Järkyttävä kipu ylävatsalla muine oireineen kuulostaa aivan samalta kuin itselläni avokadon syömisen jälkeen (allergia puhkesi kerralla ja äkkiä vaikka aiemminkin olin syönyt avokadoa). Toivottavasti lääkärireissulta tulee hyviä uutisia

      1. Täällä myös yksi sappivaivainen! Minulla tietyt ruoat aiheuttavat kipukohtauksen ja listalla ensimmäisenä on oma entinen suosikkini: avokado. Toisena listalla tietyt pähkinät.

        Itselläni pysyy kurissa ihan ruokavaliolla, mutta harmillisesti monista asioista ei voi tietää sapen suhtautumista, ennen kuin menee ja syö – ja sitten mahdollisesti kärsii 😖

        Onneksi on nuo Litalginit, koska se sappikohtauksen kipu on järkyttävää..

  3. Nykyään lähes poikkeuksetta sappirakko lähdetään poistamaan tähystämällä. Toki aina on riski että joudutaan vaihtamaan kesken kaiken avoleikkaukseksi.
    T: Leikkaussalissa työskentelevä sairaanhoitaja

  4. Tuli mieleen, että kannattaa myös tarkistaa haimatulehdus, jos haiman arvoja ei tsekattu. Se ilmenee kovana kipuna juurikin ylävatsalla ja sen voi aiheuttaa mm sappikivet. Itsellä ollut, syy jäi tuntemattomaksi, mutta kovempaa kuin synnytyskipu!

  5. Mulla on sappi leikattu 23-vuotiaana (nyt olen 28) ja sitä edelsi juuri tuollaiset mahakipukohtaukset. Sappikivi löydöksenä mulla siis. Ystävälläni oli sappirakko ehtinyt tulehtumaan ja leikattiin myös melko pian löydöksestä. Kummallakin meillä tehtiin leikkaus tähystyksellä 😊 muutenkin sairaanhoitajana aika harvoin näkee enää avoleikkauksia tällaisissa, joten olisin huoleti ton suhteen. Tsemppiä, tiedän miten tuskaa toi on! ❤️

  6. Mulla oli muutama vuosi sitten kans sappikohtaus, täysin samalla kaavalla ja unettomalla yöllä. Ei oo uusiutunut sen jälkeen puoliksikaan noin pahana, jos kotona alkaa krampata niin menee ohi kun makaan ehkä tunnin tyyny selän alla siten, että selkä melko kaarella. Jos taas liikkeellä jossain ja krampit menee todella pahaksi niin 2 Litalginia nassuun ja puoli tuntia myöhemmin kaikki hyvin 🙂
    Tsemppiä!

  7. vaikka olisi tulehtunut sappirakko, ensisijaisesti aina leikataan tähystyksellä nykyisin, avoleikkaukseen edetään tarvittaessa, jos tähystys ei jostain syystä onnistu. leikkaus on useimmiten helppo ja ensimmäisiä mitä kirurgit opettelevat leikkaamaan. tsemppiä!

  8. Kuulostaa tutulta! Mulla oli pojan ollessa 1-3kk useamman kerran viikossa kovat vatsakivut. Mulla on jo vuosien ajan tullut kovia kipuja esim inkivääristä, avokadosta, runsaasta valkosipulista, sienistä. Raskauden jälkeen tuntui että kaikki ruoka aiheutti sappimaiset kivut. Ristiäisiä edeltävänä iltana itkin, etten enää jaksa kipua ja seuraavalla viikolla olin jo lääkärissä asian kanssa. Lopulta sappi ultrattiin, mutta mitään poikkeavaa ei löytynyt. Vatsakivut loppuivat ihan yhtäkkiä pojan ollessa noin 3kk.

  9. En huomannut mitään juurikasvua, katsoin vain, että hyvät kuvat ja näytät kauniilta! Voimia, toivoa, energiaa, rauhaa ja onnea, että noi on jo ohi ja paranet pian! Äidit ovat supernaisia! Haleja mun lempibloggarille <3

  10. Hurjasti tsemppiä!! <3 ja tunnistin ja muistan hameen! 😀 apua miten nopeeta aika menee! (Bloggaajien vaatteista sen näköjään huomaa 😂)

  11. Ehkä tiesitkin, mutta lempääläläisenä sun erikoissairaanhoidon päivystys on Valkeakoskella. Lempäälässähän on myös aika laajasti auki oleva päivystys terveysasemalla, mutta aika herkästi lähettelevät sieltä eteenpäin. Ja ymmärsin, että käytät yksityisiä palveluita aika paljon. Mutta pointti oli se, että jos sulla tulee ongelmia asian kanssa nyt loppuviikosta, niin kannattaa pyytää suoraan lähete keskussairaalaan (Acutaan). Joillakin lääkäreillä on käsitys, että Valkeakoskella vielä tehdään päivystysleikkauksia jne., mutta ei tehdä. Toki tutkimukset ja lääkitseminen onnistuvat, mutta sama onnistuu terveysasemallakin. Yöaikaan kannattaa soittaa ambulanssi, jos kipukohtaus tulee. Voivat kuljettaa suoraan Acutaan lääkärin konsultaation perusteella. Tällä tiedolla voi ehkä säästää yhden kieppauksen, vaikka meillä hyvä hoito onkin, niin harmittaa välillä potilaiden puolesta jotka ylimääräisiä kieppauksia joutuvat tekemään ja päätyvät lopulta Acutaan 🙂

  12. Hei!

    Toivottavasti asia selviää nopeasti eikä uusia kipukohtauksia synny. <3 Saanko kysyä mitkä kaikki laboratorioarvot olivat koholla? ALAT, ASAT, GT, bilirubiini? Entä CRP tai leukosyytit?

    1. Saat toki 🙂 eli ALAT, AFOS, BIL ja CRP oli koholla, AMYL ja Leuk sit taas viiterajoissa. ASAT ei oo otettuna tai vaan tullu vielä?

  13. Tiedän tunteen tosta kohtauksesta, itse sain viimeisimmässä raskaudessa sappikivet puolessa välissä ja sappirakko leikattiin pois raskausviikolla 34. Kohtauksia tuli viikottain ja lopulta ne ei enää hellittänyt ollenkaan ja oli tukehduttanut myös maksaa. Tota litalgialääkettä ei saanut ottaa raskaana niin tilanne oli aika toivoton joka kerta.
    Onneksi leikkaus meni hyvin, joskin haavojen parantuminen pinkeen raskausmahan kanssa vei tavallista pitempään, mutta leikkaus oli lottovoitto koska kohtaukset loppuivat siihen 😅

  14. Tiedän niin mistä puhut. Mulle tuli ensimmäinen sappikohtaus kun vauva oli noin neljä viikkoa. Kipukohtaus oli kamala ja soitettiin jopa ambulanssi.

    Kohtauksia tuli muutamia lisää myöhemmin, vaikka olin tosi tarkkana syömisistä. Sappi oli ultrassa aivan kasassa supistuneena ja pääsin leikkausjonoon.

    Se huoli ja stressi tulevasta leikkauksesta tai kohtauksesta oli ihan kamalaa. Mietin miten pystyn hoitamaan vauvaa jos kohtaus tulee ja miten vauva pärjää leikkauspäivän. Pumppasin maitoa ihan hulluna pakkaseen ja lopulta leikkauspäivä sujui tosi hyvin. Kiviä ei sapesta koskaan löytynyt, eikä lääkäri osannut sanoa miksi sappi oli supistuneena. Itsekin luin että synnytys ja nopea painon putoaminen vaikuttaa monilla.

    Tsemppiä Anna kovasti! Toivottavasti saat selvyyden maanantaina. Muistan miten huoli vaivasi ja varjosti kivojakin asioita päivittäin, kun vaan pelkäsin kohtausta.

  15. Multa leikattiin sappikivet muutama vuosi sitten. Mun mielestä paras pika-apu siihen kipukohtaukseen oli kylmän pitäminen siinä ylävatsalla. Mä pidin pientä vesipulloo jemmassa jääkaapissa niin se oli nopeesti käytettävissä ja pysy pitempään kylmänä kun kostee pyyhe, eikä kastellu sänkyä jos sattu nukahtamaan se vatsan päällä. Ei se kokonaan sitä kipua pois vieny, mutta helpotti vähän oloo kuitenkin.

  16. Kokemusta löytyy sappikohtauksista, kärsin niistä koko kevään ja viime kesän aina elokuun alkuun saakka (silloin olin sappirakon poistoleikkauksessa). Huh, ne oli käsittämättömän hirveää tuskaa. Litalgin onneksi pelasti useamman kerran sitten kun siihen reseptin sain, mutta opin, että se pitää ottaa ajoissa eli heti jos alkoi tuntua mahdollisia oireita. Pari kertaa kun otin sen kipujen ollessa jo pahoja, se ei enää juurikaan vaikuttanut. Mulla oli myös maksa-arvot koholla, aluksi vaan jonkinverran, mutta pahimmillaan sitten jo ihan pilvissä sairaalassa ennen leikkausta. Mun sappirakko siis tulehtui, mutta kyllä se silti tähystysleikkauksessa multa poistettiin, kun olin ensin ollut sairaalassa noin 4-5 päivää ja saanut suoraan suoneen antibioottia, joka ilmeisesti hieman lievitti tulehdusta ja laski ainakin kuumeen 39 -> 37,4. Ja mulla oli myös häikkää sappitiehyissäkin ja sappirakosta oli itseasiassa lähtenyt liikkeelle yks sappikivi sinne, joka jouduttiin poistamaan erillisessä toimenpiteessä leikkausta edeltävänä päivänä.

    Tosi paljon tsemppiä sulle! <3 Toivottavasti tutkimukset etenee nopeasti ja toivottavasti kohtaus ei uusiudu pian 🙂 Hyvällä tuurillahan voi mennä kuukausia ilman oireita, etenkin jos huomioi asian ruokavaliossaan. Ja niin hyvin kuin mahdollista niin kannattaa koittaa olla stressaamatta asiasta, koska mulla ainakin selkeästi myös stressi edesauttoi kohtauksen tuloa. Ensimmäinen lääkäri ei sitä uskonut, mutta sairaalassa mulle sanottiin, että voi olla mahdollista, muutkin potilaat on joskus sanoneet samaa ja oma sukulaiseni kellä myös on ollut sappivaivoja on saanut sappikohtauksia nimenomaan psyykkisesti raskaissa tilanteissa, kuten mm. läheisen hautajaisissa. Helpommin sanottu kuin tehty tottakai se, ettei pelkäisi uutta kohtausta, ymmärrän sen. En itsekään muista kokeneeni mitään yhtä kivuliasta kuin ne kohtaukset ja etenkin ensimmäisen tullessa pelkäsin oikeasti kuolevani johonkin tyyliin sydänkohtaukseen, niin voimakasta kipua se oli ja oli kaikin puolin huono olo ja tuskanhiki ja jopa hengittäminen yms sattui 🙁

  17. Tuttu juttu… eka sappikohtaus tuli ihan loppuraskaudessa ja vauvan ollessa 6-viikkoinen sitten alkoi kohtausten määrä tihentyä. Litalginia en syönyt kun imetin… elin kuivalla riisillä ja kanalla sekä vedellä 7 viikkoa ennen kuin pääsin leikkaukseen. Raskauskilot tippuivat kyllä vauhdilla mutta mitään muuta hyvää ei sappikivitaudissa ollutkaan. 7 v sitten juuri joulun alla sain peruutuspaikan leikkaukseen ja itse leikkaus meni hienosti päiväkirurgisessa ja kivut jäivät leikkauspöydälle. Tsemppiä!

  18. Mä sain ensimmäisen sappikohtauksen viime kesänä. Kipu kesti viikon verran. Olin päivystyksessä pariin otteeseen saamassa kipulääkettä ja antibioottia suoneen. Viikon kuluttua helpotti ja päädyttiin suunniteltuun leikkaukseen elokuussa. Leikkaus tehtiin tähystämällä maanantaina ja torstaina olin jo töissä. Toki teen toimistotyötä, mutta mitään kipuja ei tuolloin enää ollut. Eikä sen jälkeenkään ollut. Eli tähystysleikkauksesta ainakin voi toipua tosi nopeasti.

  19. Sappikivi voi olla myös sappitiehyissä, ja aiheuttaa intrahepaattisen sappistaasin, joka sinulla ilmeisesti on todettu. Tiehytkivi todetaan juurikin magneettisia. Mikäli tiehytkivi todetaan, sappitiet tulee tähystää (toimenpide on ERCP). Ymmärrän hyvin syyt, miksi haluat käyttää yksityistä, mutta jos CRP on yhtään reilummin koholla ja vatsa kipeä, tässä asiassa kyllä oikeasti kannattaisi harkita julkista puolta. Ongelmasi kuulostaa tekstin perusteella oikeasti hyvin akuutilta, julkisella tällaiset ongelmat hoidetaan oikeasti rivakasti ja ERCP:tä tekevät vain harvat ja osaavat.Toivottavasti paranet:)

    1. Kiitos, pidän tämän mielessä 🙂 tällä hetkellä CRP oli “vain” ja tuskin tämän rivakammin olisin päässyt magneettiin julkisella, kun se on jo huomenna, eikä nyt ole kipuja. Leukosyytit oli nimittäin kuitenkin OK. Jahka magneettitiedot on, niin sitten katsotaan. Epäakuuttina en mene päivystykseen viemään aikaa joltain, jolla tilanne päällä, mutta toki tilanteen perkelöityessä ensimmäinen osoite on päivystys 🙂

  20. Minulla sappikohtaukset alkoivat toisen raskauden aikana. Avocado on kiellettyjen listalle täällä (sisältää jotain tietynlaista rasvaa) koska aiheuttaa välittömän sappikohtauksen, johon litalgin kyllä onneksi yleensä aina auttaa. Raskausaikana tuli kaikesta muustakin tosi rasvaisesta, nykyään kestää paremmin ja tulee ehkä kerran vuodessa jos sitäkään. Litalgin on mukana nykyään silti aina sillä vaikka sitä aniharvoin tarvii on se ainut apu kun kohtaus tulee. Mullakin tulee ensin vannemainen kipu ylävatsaan ja sitten alkaa oksentaminen. Litalginissa on ollu usein nykyään apteekissa toimitusongelmia, pari kertaa on ollu aikamoinen stressi kun sitä ei oo ollu pitkään aikaan saatavilla.. Toivottavasti apu löytyy, se kohtaus in iham hirveä. Synnytän paljon mieluummin.

  21. Hame näyttää niin tutulta! Hassua että mun elämä on about samanlaista kuin 8v sitten kun aloin lukea tätä (mitä nyt opiskelen eri juttuja ja eri paikkakunnalla, hommannut koiran) mutta sä oot tässä välissä ollut maailmanympärysmatkalla, opiskellut Lontoossa, asunut Helsingissä ja Lempäälässä ainakin, tavannut miehen ja mennyt naimisiin, pari koiraa, kaksi lasta… Tyylikin on vaihtunut vähän 😄 aika rientää…

Leave a Reply