7 x esinetunnustuksia

Ajattelin lauantai-illan ratoksi listata muutaman tunnustuksen, tällä kertaa esineisiin ja tavaroihin liittyvän.

1. Mä en ole koskaan omistanut kahvikonetta, sellasta tavallista suodatinkahvi-konetta enkä näin 31-vuotiaana osaa keittää suodatinkahvia tavallisella kahvinkeittimellä. Siitäkin huolimatta, että olin kahvilassa töissä noin vuosikymmen takaperin ja keitin suodatinkahvia monta kertaa päivässä. Meillä on ollut yli viisi vuotta Nespresso-keitin ja viimeiset pari-kolme vuotta Chemex-kahvinkeitin, joita ollaan käytetty, mutta nyt uuteen keittiöömme muutti kahvinkeitin näiden lisäksi, sillä meillä on usein vieraita ja on vähän hankalaa keittää vaikka kahdeksalle hengelle kahvia yksittäisinä kuppeina tai Chemexillä, jossa menee tosi kauan. Tänään tajusin, etten osaa keittää kahvia tuollaisella tavallisella koneella, vaan piti kysyä mieheltä vinkit 😀

2. Hukkaan aika paljon kaikenlaista. Tällä hetkellä on hukassa yksi helmirannekoru (se mun suosikki, jossa on sellainen rusettikoriste helminauhassa), valkoinen uusi (perkeleen kallis) piponi, lemppareimmat nahkahanskani ja pahimpana; mieheni Myttysestä minulle ostama aivan ihana koru. Varmaan vaikka mitä kaikkea muutakin. Tuo jälkimmäinen mua harmittaa eniten, sillä se koru on ihana ja siinä oli miehelläni tosi kaunis ajatus. Olin hierojalla vähän aikaa sitten, otin korun pois ja nauroin vielä hierojalle, että se niin jää siihen lipastolle. No ei jäänyt, kun otin sen siitä ja yritin laittaa kaulaan, mutta kiireessä en saanu sitä paikalleen ja ajattelin, että mieheni sen voi laittaa hetken päästä. Kiire oli Myttysen luokse, kun olin ollut tunnin poissa ja oli kova ikävä. Laitoin korun mun Boyn sivutaskuun ajatuksena, että ei se sieltä mihinkään mene. Boyn sivut on auki pieneltä osalta, tai siellä on sellaiset pienet aukot ketjujen laattojen alla. No, kipitin poikieni luokse, sukelsin jotenkin siihen vauvakuplaan ja unohdin hetkeksi koko korun. Tarkemmin sanottuna kolmeksi päiväksi, jona aikana pyörin ties missä sen Boyn kanssa. Eipä ole enää se koru laukussa. Vitutuslevel TODELLA korkea. Ikimuistoisin kadonnut ja löytynyt keissi oli eräs korttikotelo, joka hukkui yksi kaunis päivä ja etsin sitä samanlaista Balenciagan lompakkoa aivan kaikkialta. Ei löytynyt. Noin kolme vuotta myöhemmin eräs mies otti yhteyttä ja palautti lompakon. Oli löytynyt hänellä jo kaksi vuotta olleessa autossa kun autoa pesi. Me oltiin koeajettu se auto joskus 2016 ja korttikotelo oli tippunut sinne. Ja muistanette mun Kappadokyan reissun passiepisodin?

Oon mielestäni aika huolellinen esineiden ja tavaroiden suhteen, mutta sit mulla on nää lahopäähetkeni. Mikään ei ärsytä niin paljon kuin se, että itse hukkaa jotain ja menettää itselleen jotakin arvokasta.

3. Oon katastrofaalisen huono pitämään tietokoneeni ja kännykkäni järjestyksessä. Puhelimessani on tällä hetkellä 40 000+kuvaa ja ties kuinka monta videota. Ne on viimeks järjestetty kunnolla joskus 2015. Kattokaas kun mulla on ollut Huawei jo joku viis vuotta ja malli vaan vaihtunut välissä. Oon saanut aina uuden puhelimen niin, että muisti on kasvanut, joten oon vaan kloonannut puhelimeni seuraavaan ja jatkanut elämää. Joka päivä tuo siivousprojekti käy paljon raskaammaksi, kun tota kuvanpaljoutta on. Mietin sellaista 1000-a-day – challengea, jolla siivoaisin joka päivä 1000 kuvaa puhelimessani. Kelatkaa, että siinäkin tapauksessa mulla menisi 40 päivää! 😀 Pelkkiin kuviin. Läppärini huusi tilantäyttymistä viimeiset pari kuukautta, kunnes otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin sen siivoamisen vähän aikaa sitten. Sain vapautettua n. 30 GB muistia ja vielä on ihan helvetillisen iso homma edessä. Tavoite olisi aloittaa 2020 niin, että mun tärkeimmät laitteet (läppäri ja kännykkä) ois vihdoin järjestyksessä.

4. Oon paperikalenterin ja paperimusitiinpanojen orja. Mulla on post-it lappuja ihan kaikkialla ja mulla on vuodelle aina kaksi paperikalenteria, yksi pöytäkalenteriksi to do -lista tyyppisesti ja muistiinpanoille ja yksi sellainen kalenteri. Mä oon se tyyppi, joka herran vuonna 2019 vastaa “mun täytyy tsekkaa mun kalenteri, se ei oo mulla tässä”, vaikka kännykkä ois näpeissä. En oo ikinä osannut siirtyä elektorniseen kalenteriin. Läppärin iCalia käytän kyllä jatkuvasti värikoodattuna, mut se on lähinnä sellaisten kaikista tärkeimpien menojen kirjaamiseen ja ne löytyy aina myös paperikalenterista.

5. Mun tän vuoden lempparein hankinta on… seksikkäästi jääkaappi. Tai siis kylmiö. Kysyin mieheltäni viime viikolla, mikä on hänen mielestään tän vuoden paras hankinta. Hän vastasi epäröimättä, että “Festivo”. Jep, samaa mieltä. Mä saan ihan käsittämätöntä nautintoa siitä, että jääkaappi on aina siisti ja siivottu ja auta armias, jos tonne jää joku tahra jostain, oon heti kuuraamassa sitä. Meidän jääkaappi ei oo ikinä enää täynnä, voidaan ostaa tonne aina litroittain mustikkamehua ja jugurttia valmiiks ja meidän hävikki on ihan nolla tällä hetkellä, kun kaikki ruoka näkyy selvästi. Mikään ei herätä mussa samanlaista materialistista onnea kuin viimeiseen asti mietitty tuote. Siksi rakastan mun Huawein puhelinta, meidän Festivo-jääkaappia ja meidän Cybexin Priameita. Jokaisen hankinnan ja esineen pitäisi herättää samanlaista nautintoa kuin vaikkapa noiden Priamien taittelu kasaan autoon tai jääkaapin avaaminen. Kun joka kerta useiden päivien käytön jälkeen huomaat iloitsevasi aidosti tuota tuotetta / esinettä.

6. Mun suosikkikuosi on tällä hetkellä yksi historian mun inhokkikuoseistani. Vielä kymmenisen vuotta sitten mä inhosin Louis Vuittonin Monogrammia ja pidin sitä ihan kamalana. Mun ekat Louis Vuitton -hankinnat oli niitä ruutukuosisia tuotteita, mutta viimeisen viiden vuoden aikana olen rakastunut tähän klassiseen ruskeaan kuosiin ihan hirveän paljon ja noita tuotteita on alkanut tulemaan ykskaks aika paljon. On avainkotelo, on clutch, on reppu, on pieni laukku, on weekenderi, on iso meikkipussi, on pieni meikkipussi… Niin sitä mieli muuttuu. Kuten mun Mulberryn huivi, mun mielestä tää Vuittonin klassikkokuvio menee ihan kaikenväristen asujen ja kaikenlaisten tyylien kanssa ja erityisesti tuo reppu on mun ehdoton suosikki. Mukaan mahtuu koko elämä ja kulkee mukavasti selässä.

(Haluaisitteko nähdä mun koko Monogram-perheeni?) 

7.Mulla on esineitä, joita tykkään pitää sisustusesineinä esillä, vaikka niiden funktio on jotain aivan muuta. Laukkuni on sisustusesineinä toimistossani ja meillä on roppakaupalla kynttilöitä, joita on hädin tuskin poltettu ikinä. Tykkään kyllä polttaa kynttilöitä, mutta jotenkin se aina jää. Mutta tykkään pitää niitä esillä.

Tunnistatteko jostain kohtaa itsenne? 

2 thoughts on “7 x esinetunnustuksia

  1. Täällä toinen paperikalenterien käyttäjä! Enkä vieläkään vuonna 2020 aio siirtyä niistä pois:D paperikalenteri on vaan ihan must, en osaisi käyttää puhelimen kalenteria mitenkään päin. Tunnistan itseni tuosta lauseesta myös, että “mulla ei oo nyt kalenteria tässä, tsekkaan kun pääsen kotiin”. Tähän asti on ollu kalenterit työasioille ja vapaa-ajan asioille erikseen, mutta ensi vuodelle löysin sellaisen johon saan hyvin yhdistettyä molemmat, eli jotain edistystä siis kun tulen pärjäämään sentään vain yhdellä fyysisellä kalenterilla tulevana vuonna 😀

  2. Täälläkin yksi paperikalenterin käyttäjä! Sain itse asiassa mieheltä tänä vuonna lahjaksi Vuittonin kalenterin kun olin puhunut että semmoinen olisi kätevä ja paljon helpommin mukana kulkeva kuin aiempi möhkäleeni.
    Ja Vuittonista puheen ollen, itsekin inhosin ennen monogram-kuosia, mutta nyt se on ihan lemppari. 😀 Kalenterikin piti tilata verkosta kun Helsingin liikkeestä olisi saanut heti mukaan vain damier azur -kuosia, ja halusin kalenterin nimenomaan monogramina!

Leave a Reply