Asua ja ajatuksia vaatekuvista blogeissa

Kohautin aikanaan postauksella, jolla otin kantaa ilmastomuutoksen herättämään keskusteluun ja siihen, miten bloggaajia syyllistetään milloin mistäkin. Olen edelleen sitä mieltä, että pienen ja piskuisen Suomen kaikkienkaan asukkaiden erittäin hienot ja vihreät teot eivät vaikuta isossa mittakaavassa, vaan ilmastonmuutos on saatava haltuun kansainvälisin poliittisin päätöksin, sanktioin, säännöin ja sopimuksin. Vaikka jokainen suomalainen lopettaisi lentämisen, lihansyönnin, autoilun ja pikamuodin kuluttamisen, olisi sen vaikutus maailman mittakaavassa erittäin pieni. En ole tässä asiassa mieltäni muuttanut, sillä en edelleenkään näe, että suomalaisten pienillä hyvillä teoilla on mitään muuta vaikutusta kuin korkeintaan brändiarvoa Suomelle ja parempaa mieltä heille, jotka saavat tyydytystä tietäen tekevänsä paremmin.

Kuitenkin olen miettinyt, miten tämä vaikuttaa minuun, miten minä voin vaikuttaa ja miten voin opettaa lapseni ja kasvattaa heidät niin, että he eivät potisi hirvittävää pelkoa ja masennusta maailman tulevaisuudesta, mutta samalla olisivat valveutuneita ja mielellään minua parempia ihmisiä. Olen myös miettinyt millainen ilo lapseni ovat minulle, ja kuinka toivon, että he saisivat kokea vanhemmuuden ilon sitten jonain päivänä. Ilman pelkoa siitä, että maapallo poksahtaa viimeistään heidän lastensa elinaikana. Onkin ollut hyvin ristiriitaista kokea valtavan vahvaa tunnetta siitä, että meidän yksittäiset tekomme eivät maailmaa pelasta, mutta samalla haluta tehdä jotakin. Miten löytää se kultainen keskitie sille, että en koe hirveitä omantunnon tuskia ja paskuutta ihmisenä, mutta samalla en joutuisi luopumaan ihan kaikesta mitä rakastan?

Nyt on paljon puhuttu pikamuodista ja nämä kuvat herättivät minut taas pohtimaan aihetta. Tosiasiahan on se, että asukuvat ovat olleet blogien suola ja sokeri niin kauan kun on blogattu. Samaan aikaan aina kun poden ahdistusta siitä, että ne on vähentyneet sen takia, että ei ole aikaa ja mahdollisuuksia kuvata, saan aina runsaasti viestejä, että enemmän kiinnostaa muutenkin se ja tämä ja tuo. Arki ja elämä yleensä. Ja samaan aikaan asukuvathan palvelevat omalla tavallaan pikamuodin menestystä ja kukoistamista ja omalta osaltaan vaikuttaa tosi radikaalisti ilmastonmuutokseen.

Tää on ehkä se asia, jossa oon ite pyrkinyt tosi aktiivisesti parempaan. Olen vähentänyt shoppailua ja heräteostosten tekemistä ja lähtenyt kaupoille lähinnä tarpeeseen. “Lapselle välikausihanskat, mulle oikeankokoiset imetysliivit” -tyyppisesti. En halua kiillotella turhaan kruunuani ja esittää parempaa kuin olen, joten en todellakaan voi sanoa shoppailevani vain tarpeeseen. Oon kuitenkin yrittänyt aktivoitua kirppistelyn kanssa (livenä ja FB:ssa), oon teettänyt ja korjannut asioita ompelijalla ja oon pyrkinyt vaan pysymään poissa kaupoilta. Myttysen vaatteista ja tarvikkeista 95% on Danten vanhoja. En ole ostanut yhden yhtä harsoa tällä kertaa ja vaatteista säilöin kaikki käytännöllisenä pitämäni vaatteet kokomerkinnöin varastossa toista lasta silmällä pitäen. Meiltä ne jatkavat sitten siskojeni lapsille aikanaan. Tuossa Myttynen nukkuu nytkin vieressäni Danten unipesässä, Danten vaatteissa Danten viltin alla. Dante on jo nyt hiffannut tän, mikä oli ihana huomata eilen kun hän sovitti yhtiä lenkkareitaan, jotka oli käynyt pieneksi. “Ne menee vauvalle” sanoi taaperoni. Niin menee. Nojoo, ei toi 2,5-v. ymmärrä mitään vielä oikeastaan mistään, mutta kuitenkin hyvä alku.

Oon panostanut lasten uusissa tuotteissa suomalaisiin merkkeihin ja ostanut esimerkiksi Dantelle uusia kokoja uutena Gugguulta ja Reimalta. Näiden molempien vaatteet oon kokenut tosi kestäväksi ja laadukkaaksi, eli riittävät myös Myttyselle ja ne on  yleensä myös hyvin haluttuja jälleenmyynnissä. Lapset kasvavat niin nopeesti, etten oo esimerkiksi hankkinut kahta välikausihaalaria (yhtä päikkyyn, yhtä kotona käytettäväksi), vaan ollaan aina roudattu vaatteita eestaas päiväkotiin. Oon yrittänyt tehdä järkeviä hankintoja, vaikka ajoittain ne on olleet kalliimpia tai vaikeammin saatavilla.

Mut entäs omat vaatteet ja ristiriitaisuuttakin herättävä päivän asujen kuvaaminen? Niin, en voi sanoa, että olisin millään lailla malliesimerkki kulutuksesta. Far from it. Mutta oon yrittänyt tehdä tietoisia muutoksia siinäkin. Oon shoppailut vähemmän ja harkitummin, oon korjauttanut ompelijalla jotain vaatteita, jotka eivät ole enää istuneet ja huoltanut vaatteita pieteetillä. Oon myös miettinyt blogikulttuuria ja sitä, mitä mielikuvaa “myyn”. Nimittäin julkaisen vuodessa nykyisin ehkä about 50 asun kuvat. Ne on yleensä aina erilaisia, sillä tietoisesti jätän kuvaamatta sellaiset asut, jotka on nähty lähes samanlaisena aiemminkin. Ajattelen sen usein inspiraation kautta. Kuka haluaa nähdä saman tai lähes samanlaisen asun monta kertaa? Vaikka todellisuudessa saatan pukeutua tismalleen samaan asuun monen monta kertaa. Se ei vaan koskaan välity blogiin, mikä on ongelmallista, koska silloin välittyy nimenomaan mielikuva jatkuvasta kulutuksesta ja sen “haluttavuudesta”. Tietty mulla on monia asusteita ja vaatteitakin, joita on nähty jo vuosia blogissani, mutta harvemmin alleviivaan asiaa sen kummemmin. Pitäisi. Pitäisi kirjoittaa siitä, kuinka on käynyt viemässä ompelijalle 10 vuotta vanhan mekon ja hän on leventänyt mekkoa nykykropalle sopivammaksi. Pitäisi kirjoittaa siitä, miten usein kampaa neuleita kashmirharjalla. Eikä pelkästään siitä, kuinka nyt osti sitä ja tätä, vaikka ne uutuudet olisi kuinka ihania.

Kuten sanottu, en todellakaan ole täydellinen. Tässäkin asussa nähtävät mekko ja kengät on melko uusia hankintoja. Mekko on Zaran tämänhetkisestä mallistosta ja kengät on pari-kolme kk sitten ostettu. Olisin pärjännyt ilmankin. Kuten sanottua, olen parantanut tekemistäni, mutta en voi edelleenkään sanoa olevani tässä mitenkään erinomaisen hyvä. Edelleen teen ostoksia H&M:ssa ja Zarassa, vaikka ne ovatkin pikamuotia ns. pahimmillaan. Edelleen teen heräteostoksia. Oon kuitenkin pyrkinyt olemaan hehkuttamatta hankintojani sen kummemmin, olen tietoisesti jättänyt väliin erilaiset kissanristiäiset ja vaikuttajatapahtumat ja jotkut kaupalliset yhteistyöt ja niin edelleen. Oon teettänyt pojille vaatteita ja tarvikkeita (lakanat ja lämpöpussin yms.) paikallisella ompelijalla suomalaisista kankaista.  Mun mielestä ei pidä olettaa ja odottaa täydellistä muutosta joltakulta kylmiltään, vaan antaa muutokselle aikaa. Onnistumisen ja positiivisen kautta intoa tehdä paremmin todennäköisesti herää lisää.

Tämän asun mekko on tältä vuodelta, samaten kengät. Huivi on ollut käytössäni seitsemän vuotta ja takki on kaksi vuotta vanha. Laukkukin on pian 4 vuotta vanha. Kengät ovat tosiaan myös tältä vuodelta, mutta ne aiheuttavat silti minussa ilonpilkahduksen. Olen nimittäin vuosia katsonut sopivia maihareita tietyin tarkoin vaatimuksin. Mulle ei sovi Dr. Martensit ja monet monet muut maiharit olen jättänyt kaupan hyllyyn, koska ne eivät ole olleet täydellisiä. Nämä löytyivät Zarasta ja olivat aivan täydelliset! Sirot ja pehmeät, nahkaiset ja vetskarilla varustetut. Olen nyt käyttänyt näitä ihan nonstop pari kuukautta ja ne tuntuu edelleen maailman parhaalle hankinnalle. Ja siihen mä haluan pyrkiä mun ostoksilla tänä päivänä! Laadun on oltava vuosia kestävän lisäksi sellaista, että se kestää kovaakin käyttöä ja kulutusta. Mallin ja materiaalin on myös vastattava mun korkeahkojakin odotuksia. Jokaisen ostetun tuotteen pitää oikeasti tuottaa iloa pitkässä käytössä. Jos nämä toteutuvat, tuotteen hinta ei ole ongelma, vaikka se triplaantuisi. Jos oikeasti hankkii tuotteita, jotka kestävät aikaa ja tuottavat iloa vuosienkin päästä, niitä tuotteita ei tarvitse yhtä montaa kuin lyhytaikaista iloa tuottavia trendituotteita. Silloin sitä rahaa on käyttää siihen yhteen tuotteeseen enemmän. Hinta ja laatu tai vastuullisuus eivät aina kulje käsi kädessä, mutta harva oikeasti vastuullisesti tuotettu suomalainen tuote on halpa. Ja niihin tuotteisiin haluan jatkossa pystyä panostamaan. Tätäkin pohdin tänään, kun noukin eteisen vaatekaapista pois kesäisemmät takit ja kaivoin varastosta talvitakit. Mukaan lukien Burberryn talvitrenssini, jolle tulee nyt jo seitsemäs talvi käytössä. Ja se ei kalpene yhtään täysin uudelle takille.

Mun mielestä pikamuoti on ongelmallista monella tapaa ja siksi omakin pyrkimys on oppia koko ajan pois sen käytöstä. Tiedän mun heikkoudet, kuten Zaran, mutta yritän enemmän ja enemmän tehdä parempia valintoja ja jättää näitä huonoja valintoja tekemättä. Ja yritän varmasti jatkossa tuoda sitä myös enemmän ilmi blogissani juuri asujen osalta. Tänään heitin nimittäin piiiitkästä aikaa yhden vaatteen roskiin. Mun kotihousut kashmirista. Niissä oli haarovälissä jo 20 cm reikä ja ne oli kauttaaltaan aivan todella kauhtuneet, nyppääntyneet ja tahraiset. Oon käyttänyt niitä aina kotona ja viimeisen kuukauden oon kuluttanu niitä vielä entisestään puhki kotisohvalla kun oon asunut niissä koko palautumisajan. Mieheni on nauranut noille housuille koko ajan, koska voinette kuvitella miten härskiltä näyttää 20 cm tuuletusaukko persauksen kohdalla. Tänään kun olin laittamassa niitä pesuun, päätin säästää vettä ja heittää nuo vihdoin roskiin. Ne oli ehkä jo palvelleet tässä viiden vuoden aikana tarpeeksi. Ne on just niitä vaatteita ja valintoja, mitä blogeissa ei nää. Mä ostin ne aikanaan ihan ulkokäyttöön, kivoiksi kashmirverkkareiksi, joita pitää vaikka jopa korkkareiden kanssa. Kulumisen vuoksi jossain vaiheessa ne jäi kotivaatteeksi ja nyt niissä ei oikeesti ollut enää mitään pelastettavaa. Samalla kun julkaisen kuvia uudehkosta mekosta ja maihareista istun kotona samaan sarjaan kuuluvassa hupparissa, joka sekin alkaa olla parhaat vuotensa nähnyt.

Some ja blogit on monin tavoin hämäävää. Tätä lukiessa teille piirtyy kuva minusta näissä vaatteissa. Ei tässä mun tämänhetkisessä lookissa, jossa olen meikittä likainen tukka nutturalla kotisohvalla kauhtuneissa kotivaatteissa. Kumpikaan ei ole valetta, kumpikaan ei ole väärin. Kuvien mukaiselta näytin yksi toinen päivä, nyt näytän erille. Blogeissa ja somessa kuitenkin näkyy vain toinen puoli. Se puoli, joka saa helposti inhoamaan omaa vaatekaappia ja suuntaamaan turhillekin ostoksille. Se puoli, josta saa mielikuvan siitä, että bloggaajaa tai vaikuttajaa ei kiinnosta ja kaikki hänen tekemisensä on kulutusjuhlaa. Kaikilla meillä olisi varmasti petrattavaa ja kukaan meistä ei ole täydellinen. Minä vähiten. Mutta vaikka en usko, että maailmaa pelastetaan pienin teoin, niin siellä missä koen, että voin, haluan toimia mieluummin hyvin kuin huonosti. Vaikka blogit ruokkii helposti lisää kulutusta, mä en halua itse lopettaa kokonaan ostoksien tai asujen esittelyä. Toivon toki, että asujen osalta inspiroituminen tapahtuu juuri niin, että saa ideoita värien ja mallien yhdistelyyn ja käyttää hyväksi kaapista jo löytyviä juttuja eikä lähde etsimään jotakin juuri samantyyppistä kuin kuvissa. Loppujen lopuksi yhden mekon tai takin voi pukea niin monella eri tavoin, mutta niitä ei välttämättä tule edes ajatelleeksi. Ja sen takia mä iteki tykkään blogien asukuvista ja muista muotijutuista. Inspiroitumisen ei tarvitse johtaa ostoksiin vaan inspiroitumalla muista voi saada omista jutuista paljon enemmän irti.

Sellaisia ajatuksia täällä, miten teillä? 

MULBERRY huivi
ZARA takki
ZARA mekko
ZARA maiharit
LOUIS VUITTON laukku

15 thoughts on “Asua ja ajatuksia vaatekuvista blogeissa

  1. Arvostan ja pidän todella paljon blogissasi siitä, että esität mielipiteitäsi – ja teet sen syvällisesti ja perustellen muttet ns. anteeksipyydellen. Tätä on todella inspiroiva lukea ja itsekin herää/aktivoituu usein miettimään omia kantojaan asioihin. Toivon, että saadaan lukea näitä sinun kiinnostavia ja aitoja ajatuksiasi jatkossakin!

  2. Nuo kengät on kyllä aika täydelliset, olkoonkin uudet. Mää katoin mustia Timberlandeja, mutta en oo varma haluanko samaa mallia mustana mikä on jo ruskeana mulla. Haluaisin ehkä nimenomaan vähän sirommat kengät. Muistelin, että sulla oli joskus joku kiva malli Timberlandeista, mutta en löytäny niitä sitten kun yritin blogista ettiä. Onko nuo lämpimät eli meneekö myös talvella? Vastaako kokoaan? Ja mulla menee yleensä kengät monta vuotta, pyrin pitämään huolta ja ostamaan hieman laadukkaammat.
    Ja onko nuo nämä?
    https://www.zara.com/fi/en/flat-leather-ankle-boots-p16158001.html?v1=17019727&colorId=040#origin=shop-cart

  3. Hyvä postaus, kiitos siitä! Ihanaa, kun nuorille äideille käy kirppistuotteet. Nettikirpiksellä vauvan vaatteet vaihtavat omistajaa. Itse vein ompelijalle tunikoita, joista tuli puseroita.(Töissä kehuivat.) Myös kierrätys on mukava aihe, oletko tehnyt juttua siitä? Jos olet, se on mennyt ohi minulta. Olen samaa mieltä tuon ilmastonmuutoksen kanssa, mutta kierrätystä liputan. Ja odotamme sinun Mungokirppistä, kun taas ehdit sellaisen järjestämään.

  4. “Olen edelleen sitä mieltä, että pienen ja piskuisen Suomen kaikkienkaan asukkaiden erittäin hienot ja vihreät teot eivät vaikuta isossa mittakaavassa”

    Tämähän on sinällään totta jos ketään muuta ei kiinnosta parantaa tapojaan, mutta toisaalta myös melko ongelmallinen ajatusmalli huomioon ottaen esimerkiksi sen, että yhden suomalaisen hiilijalanjälki vastaa kuutta intialaista, vaikka meidän ostamamme “Made in India” rytkymme menevät Intian hiilibudjettiin. Myös se isompi poliittinen päätös lähtee usein ruohonjuuritasolta – kun huomataan että kansa vaatii muutosta, sitä lähdetään toteuttamaan. Ei naisille suotu äänioikeutta tai orjuutta lakkautettu aikoinaan ihan vain siksi että politiikot yllättäen päättivät että hei, tämän voisi tehdä toisinkin, vaan muutos lähti vyörymään yksittäisistä ihmisistä ja ihmisjoukoista ylemmäs ja ylemmäs. “”It’s just one straw” said 7,7 billion people”

    ” Toivon toki, että asujen osalta inspiroituminen tapahtuu juuri niin, että saa ideoita värien ja mallien yhdistelyyn ja käyttää hyväksi kaapista jo löytyviä juttuja eikä lähde etsimään jotakin juuri samantyyppistä kuin kuvissa”

    Itse inspiroidun nimenomaan näin! Näen ihanan kokonaisuuden, ja pohdin miten saisin saman tyylisen kokonaisuuden aikaan oman kaapin sisällöllä. Ja tästä tulikin mieleeni, että voisi olla kiva postaus(sarja)idea esitellä esimerkiksi jokunen lempivaate (yläosa/alaosa/asuste) ja kasata sen ympärille useampi erilainen/eri tyylinen asu?

    1. Minustakin nuo eri asut samoista vaatekappaleista olisi kiinnostavin genre asukuvia. Tekstissä olikin, että kirjoittaja tietoisesti jättää kuvaamatta asut, jotka on nähty lähes samanlaisena aiemminkin. Minä ainakin haluaisin mieluusti nähdä vaikka vierekkäin vertailuna näitä lähes samoja tai eri tavoilla yhdisteltyjä vaatteita.

    2. Mäkin tykkäisin ihan hulluna tuosta, että valitaan vaikka yksi paita ja kootaan sen ympärille useampi eri asu. Itse olen todella huono yhdistelemään eri asioita ja monesti se menee niin, että joku tietty paita päätyy aina samojen farkkujen kanssa päälle, vaikka sopisi varmasti moneen muuhunkin. Mun mielikuvitus ei vaan taivu tähän ja vihaan vaatteiden sovittelua, minkä takia en jaksa kokeilla kymmentä eri vaihtoehtoa ja testailla.

      Mulle on kans todella vaikea hahmottaa värejä ja mikä sopii hyvin minkäkin kanssa, joten tällainen postaus auttaisi varmasti siinäkin, jos Annalla on vaan intoa ja aikaa joskus toteuttaa! 🙂

  5. Ei minkään maan yksittäinen kansalainen pysäytä ilmastonmuutosta, mutta kulutusvalinnat ohjaavat investointeja ja kierrätysmateriaalien saatavuus mahdollistaa niiden käytön. Etenkin korkean elintason maiden osalta koen, että ilmastoystävällinen elämä on hyvä valinta siksi, että meillä on varaa testailla ja kehittää niitä parempia toimintamalleja, kierrätysprosesseja ja tuotteita jotka on sitten helpompi vain ottaa käyttöön toisaalla. Ja onhan moni ympäristön kannalta hyvä valinta muutenkin fiksu tapa toimia.

    En näe asukuvien ‘pahuutta’, jos niiden ohella ei suoraan tuupata henkkamaukan alekoodia ja hoputeta ostamaan. Ei kauniisti pukeutuminen välttämättä ole epäekologista, turhat ja huonolastuiset hankinnat ovat. Jos pystyy esittelemään ja tarjoamaan parempia vaihtoehtoja, vaikkeivat luomuhampusta olisikaan virkattu, niin ei se väärin ole.

  6. Intian väkiluku on jo 1.33 miljardia, joten siinäpä potentiaalia jäteongelmaan hoitamiseksi. Jospa he toimisivat myös osaltaan saaste-ja jäteongelmiensa rajoittamiseksi. TV:ssä juuri tulleen dokumentin mukaan siellä kuulemma yksi ihminen nimetty miettimään asioita. Hänkin tosin peseytyy Pyhässä virrassa yms.

  7. Kiva ja rehellinen teksti. Sen verran muuten sanon tässä tiedoksi kaikille, jotka tätä lukee, että isossa osassa vaatekaupoista, mm. Hennesillä ja KappAhlissa on tekstiilikeräys, johon voi viedä kaikki vaatteet ja kodintekstiilit kierrätykseen, jos ne eivät enää kelpaa seuraavalle käyttäjälle. Liian huonokuntoiset, reikäiset, tahriintuneet. Eli ei kantsi heittää roskiin jos suinkin mahdollista laittaa kierrätykseen. 🙂

    Hieman kyseenalaista on se, että esim. HM antaa alekupongin siitä, että sinne vie säkillisen lumppua. Mutta olen itse käyttänyt sen usein alusvaatteisiin, sukkiin tms. mitä ei käytettynä viitsi ostaa tai sitten toki johonkin ajattomaan vaatteeseen. Jos joku tietää miten tämä tekstiilijäte jatkokäsitellään, niin kertokaa ihmeessä, siihen puoleen en ole perehtynyt.

    1. Valitettava tosiasia vaan on, että näihin keräyksiin viedyistä vaatteista vain marginaalinen määrä sopii jatkojalostukseen eli luonnonmateriaalit ja muuntokuidut. Esim. Pienikim määrä elastaania tekee materiaalin kierrättämisestä lähes mahdotonta. Loppuille käy niinkuin suurimmalle osalle tekstiilijätteestä – ne poltetaan. Ajatuksena äärimmäisen hyvä saada kuluttajat kierrättämään, mutta mielestäni harhaan johtavaa, koska kaikkia faktoja ei kerrota. Tällä tavalla saadaan myös kuluttuja helposti uskomaan, että on tehnyt hyvän teon ja “ostanut” itselleen puhtaan omatunnon, jotta voisi ostaa taas vähän lisää.

  8. Täydellisyyttä ympäristöystävällisissä valinnoissa on turha vaatia keneltäkään, mutta jospa kaikki tekisimme vähän sellaisia valintoja, niin jo niillä on merkitystä.

    Materiaa on kaikkialla aivan älyttömästi, enemmän kuin kukaan meistä tarvitsee. Siksi onkin parempi ostaa se yksi hyvä ja kestävä uusi vaate, kuin kymmenen sinnepäin olevaa.

    Tykkäsin mielipiteestäsi!

  9. Opiskelen Helsingin yliopistossa maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa, ja kuten meidän lihatieteen proffakin luennolla totesi, on Suomen pienuuteen vetoaminen ilmastoasioissa typerää. Perusyksikkö on kuitenkin sekä valtavassa Kiinassa että “pienessä ja piskuisessa” Suomessa se sama – yksittäinen ihminen. Joten siinä mielessä yksittäisellä suomalaisella ja yksittäisellä kiinalaisella on yhtäläiset mahdollisuudet vaikuttaa päästöjen vähentämiseen. Ja valitettavasti massojen muutos lähtee aina yksilöstä. Eikä Suomessa todellakaan olla päästöjen suhteen vihreitä – vuoden 2014 tilastojen mukaan esim keskiverto ruotsalainen tuottaa vain puolet suomalaisen tuottamasta hiilidioksidista. Keskiverto suomalainen tuotti vuonna 2014 vajaa 9 tonnia hiilidioksidia, ja sitten esim. kiinalainen 7,5 tonnia ja jenkki taas 16,5 tonnia. Paljon on meillä parantamisen varaa, eikä sitä parannusta tuolla asenteella tapahdu.

    1. Tilastot ovat itseasiassa muuttuneet vuodesta 2014 ja esimerkiksi vuoden 2017 tilastojen mukaan suomalaisten hiilijalanjälki on täsmälleen sama kuin Ruotsalaisten eli kymmenen tonnia. EU:n keskiarvon ollessa 7,2 tonnia. Suurimmat syyt pohjoismaiden suuriin hiilijalanjälkiin löytyvät asumisesta , liikenteestä ja ruokavaliosta. Suomessa lämmitetään taloja edelleen huomattavasti enemmän fossiilisilla polttoaineilla kuin esimerkiksi Ruotsissa, jossa on käytännössä jo luovuttu kokonaan öljylämmityksestä, joten en tiedä mikä ruotsalaisten kuormaa nostaa noin suureksi.

      Olen samaa mieltä kanssasi (tai professorisi kanssa) siitä, että logiikka ei ihan päde sen väitteen suhteen, että suomalaisten teoilla ei olisi maailman mittakaavassa suurta merkitystä.
      On toki totta, että viisi miljoona ihmistä kuluttaa vähän (olivatpa he suomalaisia tai eivät), jos heidän päästöjään verrataan miljardeihin muihin ihmisiin, mutta emme kuitenkaan voi globaalissa maailmassa ajatella, että jokin tietty väestö olisi vapautettu vastuusta ja väestö koostuu aina yksilöistä.

      Se, mistä olen eri mieltä onkin sitten se, että jokaikinen meistä jättää jälkeensä hiilijalanjäljen –kuka isomman kuka pienemmän, mutta se koostuu meillä kaikilla eri asioista, joten emme voi tuomita toisiamme kun emme oikeasti tiedä mistä kunkin jalanjälki muodostuu. Esimerkiksi jos minulla on pieni maalämmöllä lämmitettävä asunto Rovaniemellä, ostan kaikki vaatteeni kirpputoreilta tai muuten jo useampaan kertaan ostettuina, enkä syö lihaa, mutta samaan aikaan lennän useamman kerran viikossa Helsinkiin töihin, niin hiilijalanjälkeni voi olla itseasiassa suurempi kuin ihmisen, joka asuu etelämpänä samankaltaisessa talossa, ei käytä autoa kuin satunnaisesti, ei juuri lentele, mutta syö lihaa ja ostaa uusia vaatteita tms.

      Minä en ainakaan voi ihmisestä päällepäin sanoa mikä hänen hiilijalanjälkensä on suhteutettuna vaikka sinuu tai minuun, joten en lähtisi ketään syyttelemäänkään. Harva meistä elää kuten opettaa eli Suomessa alle promille ilmastoahdistuneista elää kuitenkaan kuten esimerkiksi Pentti Linkola, mutta suuri osa meistä kuitenkin katsoo oikeudekseen tuomita muita. Sitä kutsutaan viherpesuksi ja oman egon pönkittämiseksi.

      1. En tiedä kirjoitinko epäselvästi, mutta tarkoitus oli kritisoida tuota “Suomi on niin pieni maa” – argumenttia, johon törmää todella usein ilmastoasioista puhuttaessa. Tottakai kaikilla hiilijalanjälki koostuu eri asioista enkä kommentissani ottanut lainkaan kantaa Annan, sinun tai minun hiilijalanjäljen suuruuteen, vaan siihen, miten siihen omaan hiilijalanjälkeen suhtautuu. Että onko sillä mitään väliä, kun miljoonat ihmiset ympäri maailmaa saastuttaa kuitenkin. En ole kanssasi mitenkään eri mieltä mistään mitä kirjoitit 🙂

    2. Minä ainakin haluan ihan itseni takia tehdä jotain, vaikutti tai ei. Nurinkurista, että Suomessa ostellaan Aasian halpamaissa tehtyjä vaatteita kun halvalla saa, ja sitten taivastellaan, mikseivät ne siellä mieti ympäristöasioita. Itse koen, että jos ostan halpisvaatteen, olen nimenomaan edesauttamassa ympäristön tuhoamista noissa maissa. Olen päässyt piristysshoppailusta kokonaan eroon ja “kuratoinut” vaatevarastoni toimivaksi, niin ettei tarvitse ostaa uutta. Näin olen saanut paljon lisää aikaa tehdä oikeasti kivoja juttuja, muistan millaisia vaatteita omistan ja siivoaminen sujuu nopeammin, kun kotiin ei enää kerry turhaa roinaa. Lapsille olen aina ostanut kierrätettyjä vaatteita, koska niistä ovat varmasti useiden pesujen myötä poistuneet kaikki viimeistelykemikaalit (tai näin ainakin oletan).

Leave a Reply