Imetysohjauksessa

Oon miettinyt paljon tätä vauvajuttujen ja muiden juttujen rajan vetämistä blogiin ja minkä verran jaksatte lukea vauvajutuista, mutta kun täällä tunnutaan aina olevan sitä mieltä, että nää on mielenkiintoisia ja näitä toivotaan, niin jatketaan hetki vauvajutuilla! Nimittäin meidän kokemukset aikanaan Danten kielijänneoperaation kanssa on auttaneet tosi monia (edelleen kiitän sitä Instagram-seuraajaani, joka koko refluksin aikanaan mulle edes mainitsi) mun seuraajia yhteydenotoista päätellen, niin nyt olis vähän siihen liittyen asiaa.

Me oltiin tänään Myttysen kanssa imetysohjaajalla ja lyhyesti vyöhyketerapiassa. Pakko sanoa, että mä en ihan ymmärrä, miksi koulutettuja imetysohjaajia ei ole sairaaloissa ja neuvoloissa. Jokainen hiton äiti pitäisi jokaisen lapsen kohdalla tarkistaa siellä sairaalassa imetyksen suhteen, koska imetys on niiiiiin valtava osa sitä vauva-arkea. Jos se menee pilalle, voi muistot koko vauvavuodesta olla kamalia. Jos taas imetys sattuu ja aiheuttaa vauvalle vaivoja, voi se vauvavuosi olla ihan tarpeettoman kuluttava. Mä tunnen todella monia, joille imetys on aiheuttanut ongelmia (erilaisia ongelmia laidasta laitaan), mutta aika harvan, joille se imetys on ollut syntymästä lopettamiseen ihan hunkydory-meininkiä.

Mun imetyshistoria Danten kanssa oli aika kivuton. Mulla ei oo koskaan menneet nännit verille tai imetys sattunut ensihetkiä lukuun ottamatta. Voimakas heruminen on lähes kivuliasta, mutta that’s it. Maitoa myös riittää yllin kyllin. Ja tähänhän jokainen hokee aina, että “oo onnellinen ku maitoa riittää”. Oisin, ellei se tulis vauvalle ku hitto paloletkusta. Eli silloinkin kun asiat on tavallaan “hyvin”, voi se syöminen olla vaikeaa.

Ensikertalaisena mulla ei ollut mitään havaintoa Danten kielijänteestä silloin kun D syntyi. Kun kolmen viikon paikkeilla meillä alkoi itkut syömisen jälkeen, niin kirjoittelin siitä mun sosiaalisen median kanaviin ja joku (maailman paras tyyppi!) silloin mulle kertoi refluksista. Mutta mun vauva ei puklannut, eihän se voinut olla siis refluksia? Asiasta kysyin myös neuvolassa ja silloin mulle reteesti todettiin, että refluksivauva ei kasva sitä huimaa vauhtia kuin D alkuun ja ei ainakaan nuku öitään (mitkä D nukkui vaan heräten tasan tissille). Vasta kun vein lapsen yksityiselle lääkärille about 6 viikon kohdalla, refluksidiagnoosi tuli ajankohtaiseksi ja sattuman kautta päädyimme lapsen refluksia paljon hoitavalle lääkärille ja sitä kautta löydettiin sekä kireä kielijänne, että huulijänne. Ne kun napsastiin, niin kaikki itku ruoan jälkeen loppui kuin seinään.

Nyt kun Myttynen syntyi, oli ihan selvää, että se kielijänne viedään näytille yksityiselle. Ensimmäisestä rääkäisystä siellä sairaalan salissa näimme miehen kanssa molemmat, että kielijänne on tiukka. Se oli niin tiukka, että se ylettyi kielen etuosaan asti ja kieli oli kuin käärmekieli. Tälle on ihan terminsä, herttakieli. Silti sairaalan lastenlääkärin mukaan “kieli yltää alahuuleen, ei ole tiukka kielijänne”. Ehh. Veimme Myttysen 9-päiväisenä yksityisen lääkärin vastaanotolle, joka totesi, että on niin tiukka, ettei jätä seurattavaksi, vaikka yleensä seurailee 1-2 -kuiseksi tilannetta. Naps ja kielijänne leikattu. Joka päivä sen jälkeen ollaan jumpattu kieltä ja venytetty sitä, ettei haava pääse kuroutumaan. Saatiin puhtaat paperit jälkitarkastuksen tehneeltä knk-lääkäriltä, ja oltiin helpottuneita.

Tästä kaikesta huolimatta maidon takaisinvirtailu jatkui ja Myttyskä nieleksi unissaan ja välillä pulautti vielä 2 tuntia syömisen jälkeen. Omituista, ajattelin. Kuitenkin 2vk ikäisenä hän oli ylittänyt syntymäpainonsa jo lähes 700 grammalla ja nyt 4vk neuvolassa painoa on jo 1,1kg enemmän. Eli hyvin on ruoka-aikaan oltu kotona. Pulautuksiakin tulee korkeintaan yksi päivään, vaikka äijämäisesti röyhtäilee ruoan jälkeen usein. Viime kerrasta viisastuneena osaan kuitenkin nähdä nuo oireet, joita refluksi, se silent refluksikin, aiheuttaa ja olenkin jo miettinyt, mistä tämä voi johtua. Tällä kertaa on ollut tosin helpompaa.Ollaan reagoitu jo viimeksi hyviksi havaituin keinoin, eli joka ruoan jälkeen pystyasentoa 20 minuuttia vähintään ja ollaan nostettu myös kehdon pääpuolta ylemmäs. Ei olla päästetty tilannetta äitymään ja ollaan annettu hänelle Gavisconia iltasyötöllä, kun edessä on ollut pidemmät unet. Nyt melkein kuukauden ikäinen Myttyskä ei ole vielä kertaakaan itkuhuutanut, ja enemmänkin vain parahdellut ja nieleksinyt syömisen jälkeen epämukavan näköisesti. Ollaan hallittu tilannetta, eikä annettu sen hallita meitä.

Meidän kielijänneleikkauksen jälkitarkistuksen piti olla imetysohjaajalla, mutta ohjaajan sairasloman vuoksi me päädyimme tosiaan toiselle lääkärille jälkitarkastukseen. Kävimme viime viikolla osteopaatilla ja saimme puhtaat paperit. Kielijänneleikkauksen jälkeen usein ohjataan osteopaatille katsomaan hieman noita jumeja. D ei aikanaan halunnut kääntää päätään kuin toiseen suuntaan, minkä yhdistin siihen, että hän tosiaan tuli pää vinossa jo syntyessään. Osteopaatti sai silloin tuota vaivaa helpotettua. Myttysen kohdalla tällaista en ollut huomannut, mutta kun lähete osteopaatille oli, mentiin. Kuulemma erittäin rento tyyppi, eikä mitään jumeja. Hyvä hyvä. Osteopaatinkin kanssa pohdittiin sitä, että refluksi voi johtua ihan vaan siitä, että mun tissit suihkuaa paineella ja vauvalla on vaikeaa hallita syömistä sen vuoksi. Olen pumpannut ennen syöttöä, olen tehnyt suihkutissihoitoa, olen yrittänyt omin avuin kaikkea. Hieman huolestutti kuitenkin se syy sille refluksille. Kaksi asiantuntijaa oli tutkinut suun ja napsaisun jälkeen jänteet ja kaikki oli kunnossa. Päivä päivältä enemmän vakuutuin, että ongelma oli imetyksessä. Tässä vajaassa kuukaudessa ollaan nähty pari epätoivonkin hetkeä, jolloin olen hormonihuuruissani miehelle ilmoittanut, että jumalauta mä alan tästä lähin vaan pumppaa maitoa pulloon, kun ei tästä tule mitään. Ja samaan aikaan oon nauttinut aivan älyttömästi niistä imetyskerroista, kun vauva on saanut syödä rauhassa ja ollut rinnalla pitkään ja hartaasti.

Tämän kaiken keskellä imetysohjaaja tuntui ehdottoman tärkeältä stepiltä. En halunnut lopettaa tai vähentää imetystä, mutta en halunnut myöskään elää siinä tilanteessa, että mun typerät daisarit aiheuttaa vauvalle refluksia. Onneksi Vauvantain ihana imetysohjaaja Silja otti meidät vastaan toipilaanakin ja pääsimme tänään aamulla imetysohjaukseen. Heti alkuun kun otin vauvan rinnalle, hän totesi, että on kapea imuote ja vauva on vähän väärin rinnalla. Jahas. Neuvolasta ja sairaalasta on kehuttu imuotetta leveäksi ja hyväksi ja munki mielestä se näytti hyvälle. Mutta mitäpä helvettiä minä asiasta tiedän 😀 Silja korjasi Myttyskää rinnalla, ohjasi hänen pään siihen tissille oikein ja kas! Hommahan toimi! Vielä kun tissi alkoi suihkuamaan, näytti hän miten sitä voimakastakin herumista voi hallita nipistäen ja vauva pääsi jatkamaan syömistä. Mä kuvittelin, että vauvalla oli leveä hampurilaisote rinnasta. Nojoo, hampurilainen se Mäkkärin juustokin on, mutta nyt puhutaan sellaisesta Megakerros-hampurilaisesta. Vauvan ote aukeni tuplaksi, leuka oli rinnassa ja nenä ei ollut enää hukuttautunut tonne rintaan. Vauva söi rauhassa. Röyhtäsi ruoan jälkeen, mutta oli melko rauhallinen heti syötyään normaalin kitinän sijaan. Ja nyt on syöty neljästi näillä ohjeilla ja kertaakaan ei ole tullut itkua tai harmia syötön jälkeen ja viimeiset pari syöttöä meni parahtamatta lainkaan.

Miten näin pienet asiat voi olla näin isoja?! 10 cm jätkä alemmas siinä sylissä, tissi isommin suuhun ja hartia alas. Siinä. En oo jumissa ja lapsi saa syödä rauhassa. Miksi tämä ei ole pakollinen osa kotiutumistarkistusta, kysynpä vaan. Silja vastasi jokaiseen mun kysymykseen, ohjasi ja neuvoi miten voin hallita tätä mun maidontuotantoa ja selitti ihan piirtäen maitorauhasten toiminnasta. Ja siinä ohessa teki vauvalle vyöhyketerapian, jonka jälkeen Myttynen oli rento ku mikä.

Mietin kotiin ajellessani, että on ihan käsittämätöntä miten paljon sairaalat rummuttaa imetysmyönteisyyttä ja jopa tietynlaista syyllistävää imetyspakotusta, mutta samaan aikaan siihen annetaan todella vajavaiset ohjeet. Mä sain selkeät ohjeet tänään alle viidessä minuutissa ja myös ohjeet, kuinka varmistua jatkossa itse, että ote on leveä. On normaalia, että vauva yrittää kaventaa otetta hallitakseen sitä suihkuavaa maitomäärää, mutta se päästää samalla masuun ilmaa, jonka takia se maito myös sitten seilaa siellä ruokatorvessa. En nyt voi sanoa, että tässä oli nää refluksioireet Myttysen osalta, mutta enpä ole bongannut tänään koko päivän aikana kertaakaan yhden yhtä takaisinvirtausta tai puklua. Ja äsken röyhtäytys meni täysin mukisematta ja kitisemättä.

Yritin muistella tässä Danten alkuaikoja ja sitä, millainen imuote hänellä oli. Muistin vaan ja ainoastaan sen, että viimeksi me mentiin imetysohjaajalle heti kielijänneleikkausta seuraavana päivänä ja se imuote tarkistettiin. Ehkä kaikki oireet loppuivat viimeksi kuin seinään sen takia, että kielijänteen vapauduttua se suu alkoi toimimaan ihan eri tavalla JA samalla se imetysohjaaja viimeksi osasi katsoa sen homman kuntoon. Viimeksi oltiin Vaajakoskella Salla Joutsenella, joka oli osaava ja hyvä imetysohjaaja hänkin. Jos mun pitäisi nyt valita hänet 10 henkilön rivistä, en osaisi. En muista miltä hän näyttää ja vielä vähemmän muistan, mitä hän silloin teki ja näytti. On aivan liikaa vaatia yövalvomisesta väsynyttä äitiä muistamaan vielä 2,5 vuoden päästä, miten se imuote-homma toimikaan. Vaikka itseäni tästä tänään reteesti syyllistinkin. Kaikkea ei vaan voi muistaa, ei ainakaan vauva-arjen asioita, sillä väsymys, babybrain ja sellainen vauvakupla kulkee mukana vaikka olis kuinka hyvin nukkuva vauva.

En tiedä. Tiedän vaan sen, että tänään Myttynen on saanut syödä rauhassa ilman mitään yskimisiä ja mulla on paljon luottavaisempi olo tähän meidän imetystaipaleeseen. Tällä kertaa imetys on mulle vielä jotenkin hurjan paljon tärkeämpää kuin viimeksi. Viimeksi mua pelotti tietynlainen 24/7 sidoksissa olo vauvaan ja jos olisi ollut pakko valita, olisin ottanut vain pulloruokinnan pelkän imetyksen sijaan. Onneksi viimeksi meillä toimi yhdistelmä. Nyt jos olisi pakko valita, luopuisin vapaudestani imetyksen vuoksi. Ei mulla ole varsinaista tarvetta imettää yhtään sen pidempään kuin viimeksi, mutta olen jotenkin eri asenteella liikkeellä. Viimeksi se koko imetysasia tuntui tietyllä tapaa velvollisuudelta. “Näin minun kuuluu tehdä”. Nyt mä oikeesti nautin imetyksestä eri tavalla ja haluan imettää vauvaa mahdollisimman paljon, vaikka mun mielestä kenenkään ei kuulu tehdä yhtään mitään ja vauva kasvaa ihan yhtä hyvin vaikka korvikkeella. En tiedä onko tämä minun viimeinen lapseni ja senkin takia haluan ottaa kaiken ilon irti näistä kaikista vauvavuoden ulottuvuuksista. Olen ehkä vasta tällä kertaa päässyt kiinni tähän imetyksen ihmeellisyyteen. Viimeksi pukeuduin tavallisiin vaatteisiin ja pakkasin kaupungille mukaan pullon. Jos imetys ei ollut helppoa jossakin, niin annoin ihan mieluusti pullosta. Nyt taas mietin vaatteet sen mukaan, että voin imettää helposti missä vaan, vaikka mulla olis se pullo mukana enkä poistu kotoa ilman imetyssuojaa. Toivon, että tämän päivän opit ja tulokset enteilee sitä mitä luulen niiden enteilevän, eli rauhallisen imetyksen toteutumista meillä lähikuukausina. Katsotaan.

Mä suosittelen ehdottomasti kaikille imetysohjausta vauvan synnyttyä. Vaikka sitten olisi kuinka mones lapsi. Jokainen lapsi on erilainen ja jokainen imetystarina on erilainen. Ei ole yhtään huono idea pyytää siihen osaavan ammattilaisen apua. Se on kuin imetyksen valmentamista. Moni on varmasti valmis ottamaan salilla pt:n auttamaan treenaamisen alkuun. Miksi samaa ei tekisi imetyksen suhteen?

Mä oon muuten myös jotenki ennakkoluuloisesti suhtautunut imetysohjaukseen. Ensinnäkin jokin osa musta on varmaan ennen ajatellut, että eipä se nyt niin ihmeellistä voi olla se imettäminen, että se vaatisi jotain erityisosaamista. että kyllä sen nyt hitto jokainen äiti osaa. No, en mä osannu tehdä selkätaljaakaan oikein ilman ohjausta. Imetysohjaajilla on tieto kuinka lisätä maidontuotantoa, kuinka vähentää sitä, neuvoja ja vinkkejä oikeanlaisiin asentoihin ja kaikkea imetystietoa maan ja taivaan väliltä. Onkin todella turhauttavaa, että tää tieto on saatavilla, jos on itse aktiivinen ja hakeutuu osaavan imetysohjaajan luokse. Varsinkin kun vauva-ajan alussa on äiti vielä itsekin toipilas, väsynyt ja kaiken uuden ristiaallokossa niin, ettei välillä muista omaa nimeään.

No anyway, halusin kirjoittaa tästä ihan oman postauksen ja toivottavasti rohkaista tulevia ja tuoreita äitejä imetysklinikalle tai imetysohjaukseen 🙂

Onko seuraajieni joukossa muita apua ja neuvoja imetysohjauksesta löytäneitä? 

43 thoughts on “Imetysohjauksessa

  1. Vähän särähti lukiessa toi synnärin lastenlääkäreiden/neonatologien osaamisen vertaaminen yksityisen ihmeelliseen maailmaan, kun suurin osa sairaalalääkäreistä on nimenomaan myös niitä samoja yksityisen lääkäreitä, jotka tekee siellä ilta-aikoja/päiviä päivystysvapailla. Lisäksi synnärillä kotiinlähtötarkastuksia tekevät lääkärit on useimmiten vastasyntyneiden tehon lääkäreitä ja tutkivat päivittäin vauvojen imemistä ja siinä samalla niitä kielijänteitä. Harmittavaa, jos teidän kohdalla on ollut noin eriävät mielipiteet eri lääkäreiden kesken, mutta yleisesti ottaen julkisen vs yksityisen vertaaminen on hassua, koska tosiaan samat lääkärit pyörii molemmissa paikoissa.

    1. Jos haluat hieman tilanteesta kuvaa, niin liity FB:n vauvan kireä kielijänne – ryhmään ja tutustu hieman siihen, kuinka pohjattoman laadutonta on kielijänne-osaaminen julkisella terveydenhuollon puolella Suomessa. Siellä huomaa kuinka alidiagnosoitua tämä on synnäreillä/neuvolassa/julkisella. Mulle on yks hailee onko julkinen vai yksityinen, mutta jos lapsella on herttakieli ja lääkäri toteaa, ettei ole kireyttä, niin no… Ei vala muhun uskoa 😀 ja tää on aika monella mennyt niin, että pakko mennä yksityiselle asian tiimoilta.

      1. TP kommentti oli hyvä ja asiassa tulisi nähdä myös toinen puoli. Tämä kommentti ei ole osoitettu suoranaisesti teidän vauvaanne koskien, vaan ihan yleiseksi pohdinnaksi ja toisenkin näkökulman esiin tuomiseksi.

        Se miksi yksityisellä vaiva usein “hoituu julkista paremmin” selittyy myös muilla tekijöillä, kuin vain sillä että yksityislääkärit vain “ymmärtävät jänneongelmia paremmin”. Niin kuin TP tuossa kommentissaan sanoi, samat lääkärit usein työskentelevät sekä siellä yksityispuolella että sairaalassa.
        Vauvojen kieli- (ja huulijänteitä) katkovat suomessa useat eri erikoisalojen lääkärit, kuten korvalääkärit, neonatologit, foniatrit, lastenlääkärit ja hammaslääkärit jne. Toimenpideindikaatiot ja se kuka leikkaa ja kuka ei vaihtelee siis hyvinkin runsaasti ja yksityispuolella myös raha ratkaisee. On typerää väittää muuta, sillä toimenpiteenä jänteen katkaisu on lääkärille suht yksinkertainen (toki täytyy tietää mitä tekee) ja rahaa sen haastavuuteen ja nopeuteen nähden saa mukavasti. Lisäksi kun ihminen hakeutuu yksityspuolelle, on siellä työskentelevällä lääkärillä totta kai isompi paine miellyttää maksavaa asiakasta, jolloin yksinkertainen jänteen katkaisu (ilman vahvaa perustettakin) on mukava ja helppokin keino saada tyytyväisiä asiakkaita. Toimenpiteeseen liittyy lisäksi tutkitusti myös vahva placebo- eli lumevaikutus.

        Lisäksi noissa FB:n imetysryhmissä lähes _jokaiseen_ (imetys)vaivaan tarjotaan aina ensimmäiseksi ratkaisua jänteiden kireydestä. Tutkimusnäytön mukaan n. 4 %:lla imeväisistä on todellinen kireä kielijänne. Ja yhtäkkiä se löytyisikin lähes joka toiselta imeväiseltä? Eikös se ole hieman omituista, miksi evoluutio olisi luonut näin usealle imeväisille imetystä vaikeuttavan rakennepoikkevuuden? Ja ennen kuin tämä jänneasia oli kaikkien huulilla, ei katkaisuja tehty kuin todellisesti kireille jänteille, joita todennäköisesti olikin tuo nelisen prosenttia vastasyntyneistä. Muut pärjäsivät hyvin esimerkiksi hyvän imetysohjauksen avulla.

        Suomessa osa lääkäreistä katkaisee myös huulijänteitä, vaikka tutkimuksissa ei ole mitään näyttöä sen katkaisun hyödyistä. Lääketieteessä ei pitäisi yleensäkään tehdä toimenpiteitä, joilla ei ole tutkimusnäyttöä taustalla, tämä on myös eettisesti arveluttavaa. Usein huulijänne katkaistaan myös yhtä aikaa kielijänteen kanssa, jolloin on mahdotonta arvioida olisiko huulijännettä tarvinnut katkaista lainkaan. Tutkimukset ovat tähän mennessä osoittaneet vain, että kaikilla imeväisillä on huulijänne ja sen olomuoto vaihtelee lapsen iän mukana, eikä sen kireyden vaikutuksesta imetykseen ole näyttöä. Silti jotkut katkaisevat jännettä subjektiivisten kokemusten tai näkemysten pohjalta, minkä toki voi myös ymmärtää väsyneiden ja vauvan imetysvaikeuksista/refluksista/vatsavaivoista kärsivien vanhempien näkökulmasta (ja edelleen lääkäri saa helposti ja mukavasti asiantuntijan maineen ja rahat).

        Asian tutkiminen on myös haastavaa, sillä eettisesti olisi arveluttavaa järjestää tutkimus, jossa toiselta imeväisryhmältä katkaistaisiin jänne ja toiselta ei. Toisekseen kyllähän vanhemmat huomaisivat todennäköisesti, onko jännettä edes katkaistu.

        Tutkimustietoa kielijänteestä ja sen katkaisun hyödyistä kyllä löytyy, silloin kun jänne todellisuudessa on kireä. Myös näyttöä, että hyvällä imetysohjauksella on päästy yhtä hyvään tulokseen kuin pelkän jänteen katkaisulla löytyy. Joten asiaa ei toki tulisi ajatella vain jänteen näkökulmasta, vaan niin kuin mukavasti toitkin tässä postauksessa esille, myös imetysohjaus näyttelee tärkeää roolia, jos ongelma tosiaan imetyksessä on.

        Jänteen kireyden arviointikaan ei ole yksinkertaista, eikä siihen ole yleisiä kansainvälisesti käytössä olevia kriteerejä. Kuvailemasi herttamaisuus ja kielen rajoittunut liike esimerkiksi ovat yleisesti ajateltuja katkaisukriteerejä. Täytyy myös muistaa, että kyseessä kuitenkin on toimenpide ja mikään toimenpide ei ole riskitön, minkä vuoksi katkaisua tulee aina harkita lääketieteellisesti hyöty vs. mahdolliset haitat näkökulmasta. Myös seuranta epäselvissä tapauksissa ei alkuvaiheessa ole vaaraksi tai lääkärin osaamattomuutta. Jänteen katkaisulla ei ole yleensä kiire vaan tilannetta voidaan myös aluksi seurata ja antaa alkuun esimerkiksi kunnollista imetysohjausta.
        Kielijänteen katkaisusta on kuitenkin raportoitu erilaisia haittoja, mm. verisuonen puhkeamista toimenpiteen yhteydessä, rakkulan muodostumista kielen alle, hermovaurioita, jänteen uudellen arpeutumista jne. Harvinaisia onneksi, mutta mahdollisia.

        Tämä ihan yleisenä kommenttina (ei sinuun kohdistaen, vaan lähinnä koska sinulla kuitenkin on näiden asioiden kanssa painivia lukijoita). Yhteenvetona kielijänteen katkaisusta on toki siis hyötyä niille imeväisille, joilla on todellinen kireä kielijänne. Huulijänteen katkaisusta ei ole olemassa tutkimusnäyttöä, jolloin sen katkaisua tekevät toimivat siis periaatteessa lääketieteen näkökulmasta eettisesti arveluttavasti.
        Lisäksi “perehtyneisyys” vain yksityislääkäreillä ei aina tosiaan tarkoita sitä, että he tosissaan olisivat jollain tavoin enemmän perillä asiasta. Joskus valitettavasti näkee myös sitä, että päätöstä ohjaa helpon toimenpiteen tuoma raha.

        1. Yritän vastata tähän mahdollisimman yleisesti, juurikin siitä syystä, että on todella tärkeää, että tämän lukevat lukevat myös minun vastauksen asiaan.

          Ensinnäkin, minä en väitä, että yksityisellä aina asiat hoituvat paremmin kuin julkisella. Jotkin asiat on sellaisia, joiden kanssa yksityisellä puolella on parempi osaaminen ja tietotaito ja asiat hoituvat nopeammin ja tehokkaammin, joskin kalliimmin. Se ei tee yhdestä parempaa kuin toisesta, vaan se kertoo siitä, että rahalla saa ja hevosella pääsee ja julkisella puolella on rajua resurssipulaa. Meillä on Suomessa hieno julkinen terveydenhuolto, joka tietyissä asioissa on varmaan maailman paras, mutta tiettyjen vaivojen ja toimenpiteiden osalta ei vaan yksinkertaisesti saa apua ongelmiin. Kuitenkaan tarkoitus ei ole verrata näitä kahta, vaan tuoda ilmi se erittäin monien kokema toteamus, että tässä nimenomaisessa asiassa saa apua paremmin yksityisellä.

          Mun mielestä vaarallisin osa kommenttiasi tulee tuossa kolmannessa kappaleessa. On erittäin vaarallista lähteä vihjaamaan, että yksityisen puolen lääkärit ovat jotenkin rahaorientoituneesti tekemässä toimenpiteitä, jotka ovat turhia. En tiedä yhtäkään suomalaista lääkäriä, joka syyllistyisi näin räikeän epäeettiseen toimintaan. Suomessa on kymmenkunta kielijänneasioihin erikoistunutta yksityisen puolen osaajaa. On suorastaan pöyristyttävää väittää edes tällä tasolla, että yksikään heistä leikkaisi vastasyntyneen tai pienen lapsen kielijännettä “turhaan” rahantekomielessä. Kyllä sitä yksityisen puolen lääkärinä tienaa ihan mukavasti ilman tuollaista. Samaan hengenvetoon korostat, että julkisella ja yksityisellä toimivat samat lääkärit, mutta onko he sitten rahanahneen epäeettisiä vain yksityisellä puolella? Ei se mene ihan niin ja suinkaan kaikki lääkärit eivät tee samoja asioita sekä yksityisellä että julkisella. Haluaisin myös itse asiassa nähdä tämän tutkimuksen lumevaikutuksesta kielijännekatkaisujen osalta 😀 Miten tarkalleen on lumevaikutusta se, että lapsen kieli liikkuu vapaammin vaikuttaen niin puheen kehitykseen kuin ruokailuun, imetykseen ja esim. kitalaen muotoutumiseen ja sitä kautta oikomishoitoihin? Olisin kiitollinen, jos linkkaisit tämän tutkimuksen placebo-vaikutuksesta.

          “Tutkimusnäytön mukaan n. 4 %:lla imeväisistä on todellinen kireä kielijänne.” Missä tämä tutkimus löytyy? Kiinnostaa nimittäin se, miten tämä on tutkittu? Onko siis isolta otannalta lapsia katsonut asiaan erikoistunut lääkäri kielijänteen kireyden? Mikä on todellinen kireä kielijänne? Onko se tietty mitta, tietty vaikutus kielen liikkumiseen ja onko tämä kuinka pitkäaikainen tutkimus, eli onko siinä tutkittu vielä vuosien päästä kielijänteen mahdollisia vaikutuksia? Tuo väitteesi FB-ryhmiin ja evoluutioon liittyen on hieman hassu. Sanot, että tutkitusti noin 4% on kireä kielijänne. Okei, jos ajatellaan FB-ryhmiä liittyen imetykseen, niin ketkä siellä kyselee apua? Ne, jotka tarvitsevat apua eli he, joilla on jotain ongelmia. Jos vaikka arvioidaan, että kaikkien imeväisikäisten vanhemmista n. 20 % on jossain FB-ryhmässä asiaan liittyen ja heistä noin puolet kysyvät siellä apua liittyen imetysongelmiin ja heistä noin puolella on kireä kielijänne ongelmana, niin kas, ollaan aika lähellä tuota 4%. Näissä ryhmissä tulee sellainen fiilis, että ongelma olisi jotenkin yleisempi kuin mitä se edes on, koska niissä jo ensioletus on se, että on jokin ongelma imetykseen liittyen. Eli vaikka näissä ryhmissä joka toisella imeväisellä olisi tämä ongelma, niin se otanta siellä on heistä, jotka ovat jotakin ongelmaa kokeneet, eli se otanta ei suinkaan ole koko kansakunta ja kaikki vauvat. On myös naurettavaa väittää, että “kielijänneasia on kaikkien huulilla”, sillä edelleen erittäin moni ei ole edes kuullut tästä, niin maallikot kuin ihan lääketieteen ammattilaiset. Tää on sama kun porukka väittää, että “ferritiini ja raudanpuute on trendi-ilmiö ja kaikkien huulilla, vaikka todellisuudessa moni ei vieläkään tiedä mikä hiton ferritiini. On myös naurettavaa verrata imetysohjausta ja kielijänteen katkaisua, kun kielijänne vaikuttaa niiiiiiin paljon kaikkeen muuhunkin, eikä vain imetykseen.

          Mitä tulee huulijänteeseen, niin tässäkin oiot nyt todella mutkat suoriksi. Kireä huulijänne kun vaikuttaa myös muihin asioihin kuin imetykseen, esim. harmpaiden harjauksen onnistumiseen ja oikomishoitojen tarpeeseen myöhemmin elämässä. En jaksa edes alkaa tästä sen kummemmin avautumaan, ennen kuin ollaan eksytty täysin raiteilta.

          Sinä pelkistät tämän koko kielijänneasian imetykseen liittyväksi. Mutta mites puheviat puhekehityksen ongelmat, ongelmat syömisen ja sormiruokailun kanssa, korkean kitalaen mukanaan tuomat ongelmat, oikomishoidot ja refluksin koko elämäksi vaivaa tuottavat ongelmat? Tämä asia ei liity pelkästään imetykseen vaan on erittäin paljon laajempi. Hienoa, jos se huomataan jo pienellä vauvalla, jolloin MYÖS se imetys saadaan onnistumaan eri tavalla. Se on ihan yks paskan hailee kuinka hyvä imetysohjaaja on, jos se kieli ei sieltä pääse liikkumaan mitenkään niin, että pääsee kitalakeen asti nousemaan tai lapsi ei pysty saamaan kieltä ulos suusta. On ihan rakenteellista mahdottomuutta silloin saada se imuote toimimaan.

          Meidän tapauksessa oli hyvä esimerkki, kun leikkaava lääkäri erikseen sanoi, että yleensä seuraa tilannetta 1-2 -kuiseksi, mutta koska tässä oli niin selkeä rakenteellisesti erittäin tiukka kielijänne, on turha seurata tuota asiaa. Myös osaavat ja ammattitaitoiset lääkärit (jotka sinä olet tässä käytännössä yleistänyt rahanahneiksi puoskareiksi, jotka tekevät toimenpiteitä vastoin omaa ammattietiikkaansa) ohjaavat AINA katkaisun jälkeen imetysohjaukseen ja antavat jälkihoito-ohjeet ja korostavat jälkitarkastuksen tärkeyttä, juuri jotta siitä ei tule komplikaatioita, kuten tuota arpeutumista.

          “Jänteen katkaisulla ei ole yleensä kiire”. Oletko sä joutunut seuraamaan pienen 4-kiloisen lapsen taistelua polttavan ruokatorven kanssa kun hänen on saatava ruokaa 3 tunnin välein maidon muodossa? Maidon joka korventaa sitä ruokatorvea joka ikisellä kerralla kulkiessaan ylös ja alas? Oletko kertaakaan joutunut kuuntelemaan sitä kipuhuutoa, joka voi kestää tunteja ja kun se itku ja huuto vielä itsessään tekee kipua jo muutenkin kuin liekeissä olevaan kroppaan? Oletko kertaakaan istunut itse olkkarin nurkassa kyhjöttäen oikeesti valmiina kävelemään ensimmäisen auton alle, ettei ikinä koskaan enää tarttisi nähdä sitä oman vauvan kärsimystä? Oletko koskaan itkenyt joka imetyksen jälkeen yhtä paljon kuin se vauva, koska se hänen kipunsa on käsinkosketeltavaa? Oletko joutunut lopettamaan imetystä ja kokemaan valtavan imetyspettymyksen ja sitä kautta synnytyksen jälkeistä masennusta, koska kireän kielijänteen takia imetys ei vaan ole onnistunut lukuisista imetysohjauksista ja muista huolimatta? Oletko istutunut ikinä 2h välein pumppaamassa lapselle pulloon ruokaa kuukausitolkulla yrittäen ylläpitää luonnollista maidontuloa? Kun koko vuorokausi menee joko pumppaessa tai syöttäessä? Pumppaaminen ja syöttö kun tuplaa sen ajan mitä ruokailuun menisi muutenkin. Olet sinänsä oikeassa, sillä ei ole tulipalokiire, koska vauva ei kuole siihen kireään kielijänteeseen. Hän vaan saattaa oppia niin väärin imuotteen, että sitä ei pystytä korjaamaan myöhemminkään. No, yksi imetys vessanpöntöstä alas, eipä tuo niin vaarallista ole. Mutta entä se äidin masennus tai perheen valvomat yöt ja sen vero mielenterveydelle? Onko ne vaarallisia? Ei nekään kyllä sinänsä ole niin vaarallisia, että ehkä olet oikeassa, ehkä sillä ei ole niin kova kiire. Paitsi että se toimenpiteestä palautuminen on helpompaa mitä pienempi on ja etsikkoaika tuolle leikkaukselle on hyvin lyhyt, eikä toimenpide välttämättä ole edes järkevä myöhemmin. Kielijännehän vaikuttaa vaan vauvan ruokailuun 8-12 kertaa päivässä, vauvan kasvuun, hyvinvointiin ja sitä kautta koko perheen hyvinvointiin. Joten kyllä mä näkisin, että sen tekeminen ennemmin kuin myöhemmin on aina parempi asia.

          Mua kiinnostaisi ihan hirveästi tietää sun oma tausta, josta tämä kommentti kumpuaa. Oletko koskaan itse imettänyt? Oletko joutunut ikinä istumaan 10 kertaa päivässä imettämässä aivan älyttömän kipeää tekevän imetyksen läpi? Mä en oo joutunut, mutta lähipiirissäni on jouduttu tähän ja olen tätä saanut seurata autiopaikalta. Oletko joutunut kokemaan imetyspettymystä ja imetysongelmia? Nämä asiat avartavat hyvin paljon omaa katsantokantaa tähän liittyen.

          Jokaisella toimenpiteellä on omat riskinsä. Onneksi tässä kielijänneleikkauksessa ne ovat ihan minimaaliset. Siitä voidaankin sitten keskustella, millaisia riskejä on perheelle siinä, että tätä toimenpidettä ei tehdä silloin kun sitä tarvittaisiin.

          Mun mielestä on täysin kummallinen sun oletus siitä, että näitä toimenpiteitä tehdään jotenkin lukuisia määriä heille, joille niille ei ole oikeasti todellista tarvetta. Kuka helvetti haluaa venytellä 6 kertaa päivässä huutavan vauvan kieltä ylöspäin ja maksaa ittensä kipeäksi “turhasta toimenpiteestä”? Voi olla, että moni hakeutuu vastaanotolle kysyäkseen asiasta, ja pelko tästä on turha. Silloin siellä on se lääkäri, joka jättää toimenpiteen tekemättä. Koska toisin kuin tunnut kuvittelevan, niin näillä lääkäreillä on ammattitaitoa ja -etiikkaa siihen, että he eivät tee turhia toimenpiteitä pienille lapsille. Mutta sinä tunnut heidät laskevan rahanahneiksi puoskareiksi, mikä on mun mielestä todella vaarallista. Olen Suomen “kielijänneosaajista” ollut kolmen vastaanotolla. Kaikki kolme ovat olleet erittäin osaavia ja hyviä lääkäreitä, jotka ovat jokainen järjestään tehneet selväksi toimenpiteen mahdollisen vaikutuksen ja sen, että niitä toimenpiteitä ei tule tehdä turhaan. No, onhan paljon teitä/heitä, jotka kokevat/kokivat korvien putkituksen turhana ja edelleen väittävät kirkkain silmin, että raudanpuute ei vaikuta tietyllä tavoin.

          Ja mitä tulee perehtyneisyyteen, niin onhan se ihan selvää, että jos vaikka lastenlääkäri tarkistaa 12 vastasyntynyttä, katsoo hän heiltä todella monta eri asiaa siinä tarkistuksessa, joista kielijänne on yksi sadasta asiasta. Jos taas kielijänneasioihin erikoistunu lääkäri katsoo päivän aikana 20 kielijännettä läpi, on hänellä aika paljon vahvempi otanta ja perehtyneisyys asiaan jo ihan kokemuksenkin kautta ja varsinkin jos hän on vielä kouluttautunut erityisesti tähän asiaan. Se ei ole mikään yksityinen vs. julkinen -kilpailu, vaan ennemminkin vaan ihan kokemukseen perustuva jako, joka väkisin tulee ajan kanssa.

          1. Näin itse erikoishammaslääkärinä ja lääkärinä totean vain, että yksityinen on osittain bisnestä. Siinä työskennellään isojen, todella vaikutusvaltaisten organisaatioiden alla. Se on täysin päivänselvä asia, että julkisella puolella jotain alkavaa reikää jäädään seuraamaan kun taas yksityisellä tartutaan empimättä poraan. Yhtenä esimerkkinä. Näin se menee ja sinä et voi sitä kieltää sillä, ettet sitä itse halua uskoa.

            Toisekseen nyt pitää heti lopettaa nuo kauhukuvat kireän kielijänteen (saati sitten huulijänteen) aiheuttamista äärimmäisistä haitoista kehittyvässä purennassa. Voisin sanoa, että kireä kieli- tai huulijänne on syynä noin 0,001%:ssa purentavirheistä. Olen tavannut työssäni valtavasti aikuisia ja lapsia joilla on kireä kielijänne, mutta ei minkäänlaista purennallista haittaa tähän liittyen. Puhut ja paasaat nyt asiasta, josta sinulla ei ole minkäänlaista lääketieteellistä koulutusta tai kokemusta. Et ole lääkäri vaikka olisit lukenut aiheeseen liittyen duodecimin artikkelin netistä.
            Kielijänteen katkaisu on todellakin kiistelty asia lääketieteessä. Minkäänlaista pitkäaikaista näyttöä ei ole siitä, mitä ”katkotuille” kielille pitkäaikaisseurannassa tapahtuu. Lääkäreillä ei todellakaan ole minkäänlaista, siis ei minkäänlaista syytä kieltää tai sivuuttaa uutta hoitomuotoa tai menetelmää mikäli sen teho on tieteellisesti todistettu.
            Kaiken kertomasi perusteella on aika selvää että teidänkään pikkuinen ei hyötynyt kielijänneleikkauksesta. Sen sijaan hän hyötyi valtavasti imetysohjauksesta.
            Loppuun mainitsen vielä että myös omalta tytöltäni on leikattu kielijänne 6 viikon ikäisenä, eli en ole hullu kielijännevastainen lääkäri:D Ymmärrän siis todellakin että vauvansa eteen on valmis kokeilemaan kaikkea.

            1. Siis anteeksi mitä? Mikä ihme sinä olet kertomaan, että “Kaiken kertomasi perusteella on aika selvää että teidänkään pikkuinen ei hyötynyt kielijänneleikkauksesta.” Onko sulla siis mennyt täysin ohi se, että esikoisen KAIKKI refluksiongelmat ja itkut katosi täysin tuohon toimenpiteeseen ja imuotteeseen, joka muuttui sen seurauksena? Vai tarkoitatko Myttystä? Kyllä vaan oli silläkin todella hyvä hyöty. Jo ensi imetyksestä toimenpiteen jälkeen kieli liikkui suussa eri tavalla (kyllä, tunnen eron imettäessä), imetyksen alkuvaihe ei sattunut ja nyt saatiin imetysotekin toimimaan, kun se kieli tosiaan liikkuu. Imetysohjauksesta ei olisi ollut mitään hyötyä, jos kieli olisi jäänyt kupiksi eikä päässyt liikkumaan. Ja kyllä vaan kummasti se hänen 3 vk sitten käymä toimenpide on hieman isompi näyttö kuin yhden päivän näyttö imetysohjauksen jälkeen 😀 😀 Emme edes olisi päässeet imetysohjaukseen asti ilman sitä kielijänteen katkaisua, koska oltais jo täydessä pulloruokinnassa ilman sitä. Ne takaisinvirtauksen määrä, mikä hänellä oli ENNEN toimenpidettä oli hyvin eri kuin toimenpiteen jälkeen. Mutta kaipa sä, Myttystä koskaan näkemättä, tiedät paremmin kuin Myttystä hoitaneet kaksi asiaan perehtynyttä knk-lääkäriä ja imetysohjaaja 😀 😀

              Todella kummallinen hammaslääkäri olet, jos tulet tolla äänensävyllä kommentoimaan asiasta, josta on ihan tutkittua näyttöä (kieli- ja huulijänteet ja niiden vaikutus oikomishoitoihin) teilaten sen täysin ja samalla vielä arvioimaan mun lasten vaikutuksia heidän käymistään toimenpiteistä. Tämä kommentti ja sun todella vähättelevä ja erittäin absurdi tapa kommentoida (“Puhut ja paasaat nyt asiasta, josta sinulla ei ole minkäänlaista lääketieteellistä koulutusta tai kokemusta. Et ole lääkäri vaikka olisit lukenut aiheeseen liittyen duodecimin artikkelin netistä.”) on kyllä erinomaisen hyvä syy jättää kommentointi kanssasi tähän ja tämä jääkööt ensimmäiseksi ja viimeiseksi kommentiksesi asian tiimoilta mun blogissa, sillä en todellakaan hyväksy tällaista ylimielisen vähättelevää kommentointitapaa saati sun kuvitelmia siitä, että tiedät mun lasten toimenpiteistä yhtään mitään.

              Se, että sinä kävit hammaslääkiksen, ei tee sinusta vielä jumalaa tai meitä muita parempaa. Se voisi olla hyvä muistaa 🙂 Mutta olet toki varmasti omasta mielestäsi tämän alan asiantuntija hammaslääkärikoulutuksellasi. Minä taidan kuitenkin luottaa ennemmin oikeiden ammattilaisten näkemyksiin asiassa. Toivottavasti en ikinä eksy vastaanotollesi, jos empimättä poraat jotain, mitä ei tarttisi. Mä oon nimittäin ollut aika monella yksityisellä hammaslääkärillä, jotka ovat jättäneet tilanteita seurantaan eivätkä tehneet turhia toimenpiteitä. Nähtävästi VK_:n olettamia epäeettisiä lääkäreitä tosiaan löytyy, onneksi en ole sellaisten tuoleihin joutunut vielä. Ja toivottavasti en koskaan joudukaan.

              Jotain mitä ne ei näköjään hammaslääkärissä opeta, voisin neuvoa nyt.. Älä tee oletuksia toisten lasten terveydestä tai hyvinvoinnista ja mahdollisesti vaikuttaneista toimenpiteistä, jos sulla ei selvästikään ole MITÄÄN ymmärrystä tai tietoa asiasta, sillä he eivät ole potilaitasi, etkä ole heitä ikinä nähnyt tai tutkinut.

              1. Minä olen mielenkiinnolla seurannut keskusteluja eri palstoilla näistä kireistä jänteistä. Ihan vaan siis ihmetellyt, että miten eri lääkäreillä voi olla niin erilainen näkemys tästä asiasta. Vaikeaahan siinä on sitten vanhempien tietää kehen luottaa, kun moni varmaankin siinä vaiheessa kuulee koko asiasta ihan ensi kertaa. Niin kuin mekin viime vuonna. Meillä oli taaperolla todella kireä huulijänne, ja siitä keskusteltiin monien lääkärien ja hammaslääkäreiden kanssa sekä Suomessa, että täällä USA:ssa. Kaikilla oli jokseenkin erilainen näkemys asiaan. Ja jotenkin minusta on jännä, että asia kuumentaa selvästi jollakin tunteita oikein kunnolla. Me kaikkihan vaan haluamme vain lapsemme parasta.

                Me päädyimme jänteen katkaisuun, sillä mieluummin teimme sen 6 sekuntia kestävän operaation, kuin että olisimme sitten voivotelleet jälkikäteen. Keskustelin myös Dr Ghaherin kanssa asiasta, joka on näitä asioita ehkäpä eniten tutkinut USA:ssa jollei jopa koko maailmassa, ja hänellä oli kyllä se näkemys, että myös kireästä huulijänteestä on haittaa. Sitä vaan ei ole tutkittu yhtä paljoa kuin huulijännettä. Kannattaa tutustua hänen sivuihin, siellä on ihan mieletön määrä tietoa tästä aiheesta, varsinkin kielijänteen tutkimuksista. Hän kouluttanut paljon lääkäreitä tähän aiheeseen. https://www.drghaheri.com/

                Mutta näin ylipäätään, minäkin suosittelen vertaistukiryhmiä facessa, niistä saa tosi paljon tietoa. Ja kannattaa tarkastaa myös huulijänne, sillä aika usein kireä huuli- ja kielijänne kulkee käsikädessä.

                Oma tarinamme kielijänteen kanssa löytyy täältä jos jotakuta kiinnostaa lukea. Toivottavasti ei haittaa,että jaan linkin tänne. http://www.paulagaston.com/viinilaaksonviemaa/taaperon-kirea-huulijanne

          2. Kiitos vastauksesta! Asiasta on valtavan mielenkiintoista keskustella.
            On toki omalla tavallaan vaarallinen väite, että lääkärin etiikkaan saattaisi olla vaikuttamassa yksityispuolella myös raha – ja bisnes. Lääkärisuhde perustuukin isoin osin luottamukseen, jolloin tällainen väite sitä horjuttaa.

            Mutta niin kuin olet allekin saanut kommenttia, niin jänneasiat eivät ole niin yksinkertaisia. Jos vanhemmat näyttävät lasta useammalle lääkärille (ja useamman eri erikoisalan lääkärille), saavat he hyvin erilaisia vastauksen. Kehen lääkäreistä vanhemmat luottavat? Hyvin usein mielummin siihen lääkäriin, joka on sitä mieltä että toimenpide tarvitaan. Miksi? Koska vanhempien usko ja toivo, juuri noiden taitavasti kuvailemiesi raskaiden vauva-aikojen ja vauvan erinäisten vaivojen vuoksi, nojaa siihen, että tällä toimenpiteellä ratkaisu tulee ja sitä kannattaa ainakin kokeilla. Lumevaikutuksesta mm.: https://www.liebertpub.com/doi/abs/10.1089/bfm.2011.0030

            Lisäksi kyseessä kuitenkin on selvästi lisääntyvä “ongelma”, joka ei selity sillä, että esiintyvyys voisi olla suhteessa niin jyrkästi kasvanut. Jänteiden katkaisut ovat hurjasti lisääntyneetkin ympäri maailman 2000-luvulla (esim. https://journals.sagepub.com/doi/abs/10.1177/0194599817690135).
            Esiintyvyydenkin suhteen löytyy katsaus mm. täältä https://jamanetwork.com/journals/jamaotolaryngology/article-abstract/2636595. Katsauksessa esiintyvyys vaihtelee 0.1-12%:iin täysin sen mukaan, miten kielijänteen kireyttä on arvioitu (kun luotettavaa yhdenmukaista menetelmää ei ole).

            Selkeästi kireän kielijänteen katkaisusta on tutkimusnäyttöä, niin kuin jo aikaisemmin sanoin. En itsekään siis ajattele, ettei kielijännettä missään tapauksessa kannattaisi katkaista (vaikka minun yksittäinen mielipiteeni ei asian suhteen olekaan tärkeä). Tämä oli mielenkiintoinen juttu imetysohjauksesta verraten jänteen katkaisuun (https://fn.bmj.com/content/99/3/F189.short), jossa ainoa merkitsevä ero ryhmien välillä oli itseluottamuksen kasvu imetyksen suhteen.

            Huulijännetoimenpiteistä löytyy toki myös julkaisuja, joissa on ollut ongelmana mm. pieni aineisto ja otanta, eikä näiden perusteella voida vielä tehdä suositusta huulijännetoimenpidettä puoltaen. Jos lääkäri siis katkaisee huulijänteitä, se perustuu hänen omaan ajatukseensa, ei tieteelliseen näyttöön taustalla. Tästä faktasta ei voida “riidellä”, kunnes on osoittaa jokin tutkimus, joka aukottomasti osoittaa huulijännekatkaisun edut tietyissä tilanteissa. Myös jännekatkaisun pitkäaikaisvaikutuksista löytyy hirmu vähän tietoa.

            Kireä kielijänne toki voi aiheuttaa imeväisiässä tyypillisimmin mm. imetyskipua ja huonon imuotteen, mikä taas osaltaan luonnollisesti lyhentää imetyksen kestoa tai siinä onnistumista. Isommilla lapsilla äännevirheet (tai niiden oppimattomuus) tosiaan voivat johtua jänteen kireydestä. Tutkimusnäyttö tämänkin suhteen on kuitenkin heikkoa, eikä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä suositella.

            Edelleen siis lääkärit jakautuvat myös asian suhteen, koska asia ei ole niin yksinkertainen tai aina niin lääketieteellinenkään. Meillä ei ole yksiselitteistä luokittelujärjestelmää, vaan toimenpide perustuu tutkijan subjektiiviseen arvioon. Tämä voi johtaa siihen, että lopulta vanhempien vastuulle tulee, tehdäänkö toimenpide vai ei, mikäli he saavat eri lääkäreiltä eriävän vastauksen.
            Jos kielijänne todellisuudessa on kireä, suurin osa asiasta yhtään ymmärtävistä lääkäreistä todennäköisesti katkaisisi sen. Epäselvissä tapauksissa vastauksia voi saada monia, koska me emme tutkimustenkaan perusteella voi aukottomasti sanoa,kannattaako jänteen katkaisu vai ei. Siksi osa sen katkaisee, osa välttämättä ei ja jää seuraamaan (koska imetysohjauskin voi tutkitusti riittää). Tämä ei siis aina perustu siihen, että toinen lääkäri olisi niin paljon paremmin perillä jänneasioista. Jälkihoitoasioitakin on jonkin verran tutkittu ja jälkihieromisella ym. ei valitettavasti myöskään ole osoitettua näyttöä siitä, että se todellisuudessa vähentäisi esim. uudelleenarpeutumista.

            Mutta kuten tunnereaktiosi osoitti, kyseessä on hyvin herkkä aihe ja asia. Kuitenkin asiaa täytyy myös tarkastella kylmästi tieteen näkökulmasta saadaksemme muutakin näkökulmaa, kuin että leikkaus on helppo, ongelmaton ja lääkäreiden kesken niin huonosti tunnettu ongelma.
            Väsyneen perheen ja äidin näkökulmasta mikä tahansa, mikä tuo apua ongelmiin on tervetullutta ja kaikki kivet halutaan totta kai kääntää. Tämä on täysin ymmärrettävää, enkä väheksy sitä, enkä tarkoita etteikö teidän lapsellanne olisi ollut kireä jänne. Hienoa, että olette saaneet apua ongelmiinne!

              1. Mua ei sinänsä kiinnostele miten kukin oman lapsensa tai itsensä kohdalla päättää asiat hoitaa ja kehen päättää luottaa ja kuinka kritiikittömästi tahtoo asioihin/ihmisiin/fb-ryhmiin uskoa, mutta ainut mikä ihmetyttää on tämä suhtautuminen lreihin kuin jumalasta seuraavana, että lääkärit olisivat eettisyydessään jotenkin muiden ihmisten yläpuolella, eikä heitä esimerkiksi raha-asiat kiinnostelisi tai ajan/vaivan säästö hoitoja päättäessään. Tai etteikö tähän ammattiryhmään mahtuisi niitä “mätiä” yksilöitä aivan kuten kaikkiin muihinkin ammattiryhmiin mahtuu. En ymmärrä miksi suomalaiset suhtautuvat esimerkiksi lääkäreihin jotenkin aivan erilailla kuin muihin ihmisiin, aivan kuten poliisitkin nähtiin olevan jotenkin poikkeavia yksilöitä, jotka eivät varmasti epäeettisyyteen sortuisi kuten muut kansalaiset.

                Toisaalta taas ongelmana voi olla, kuten monet lääkärit ovat itse tuoneet esiin, paine hoitaa potilasta potilaan toiveiden/odotusten mukaan. Eli sitä kuinka vaikea on lähteä joissain tilanteessa “realisoimaan” tai ehdottamaan/tutkimaan enää muuta vaihtoehtoa, jos potilas on tullut googlesta löydetyn diagnoosin ja hoidon kanssa vastaanottolle ja on täysin varma että tämä hänellä on jokin tietty sairaus/vaiva, vaikka oireet kävisivät tuhanteen muuhunkin vaivaan. Se, että potilas hyväksyisi ettei välttämättä olekaan kyse siitä mitä itse on päättänyt jo ennen vo:lle menemistä, voi olla hyvin vaikea saada lääkärin tätä näkemystä enää muutettua, ja tästä tulevasta paineesta toimia potilaan mukaan on ollut useita lääkäreitä julkisuudessa. En tarkoita tässä teidän lasta tai kenenkään muunkaan yksittäisen henkilön lapsen hoitoa ja asiaa vain noin yleisellä tasolla haluan nostaa keskusteluun tämänkin puolen.

            1. “Lisäksi kyseessä kuitenkin on selvästi lisääntyvä ”ongelma”, joka ei selity sillä, että esiintyvyys voisi olla suhteessa niin jyrkästi kasvanut”

              Vai voisiko olla, että nykyisin tuo osataan tutkia ja diagnosoida paremmin? Oma kielijänteeni todettiin vasta useamman vuoden puheterapian jälkeen kireäksi, mikä on varmasti viivästyttänyt puheen kehitystä.
              Samoin voisi suoraan todeta että mielenterveysongelmat tai naisten tarkkaavaisuushäiriöt ovat “lisääntyvä ongelma”, mutta osaltaan tuo lisäys johtuu asennemuutoksesta (avun hakemista ei tarvitse hävetä ja aina ei tarvitse pärjätä yksin) ja tiedon lisääntymisestä (tarkkaavaisuushäiriö ei ole yhtä kuin sienille hyppivä pikkupoika).

            2. Kiitos VK_ mainioista kirjoituksistasi ja perusteluistasi. Oli ilo lukea, vaikken kuulukaan millään tavalla kyseisen aiheen kohderyhmään. Harvoin näkee näin hyvää tekstiä kommentointikentissä.

    2. Kielijänneammattilaiset on KNK-lääkärit eli ei todellakaan lastenlääkärit ym. Sen takia niitä ei myöskään synnytyssairaalassa osata tunnistaa.

  2. Amen! Ennen vauvan syntymää ajattelin, että jos maitoa tulee niin ei imetyksessä voi olla ongelmia. Kunnes sain esikoisen. Maitoa kyllä tuli ja tulee vieläkin ylikaupalla. Ensimmäisen vuorokauden aikana vauvani oli saanut nännini niin huonoon kuntoon ja haavoille, että jokainen imetyskerta ensimmäisen 3 vkn aikana oli itkun kanssa. Kukaan ei ollut osastolla ollessaan viitsinyt tulla minua ohjaamaan kunnolla imetyksen kanssa. Edelleenkin imetyksessä on haastavuutta. Tissien runsaan koon vuoksi vauvani hukkuu niihin, kuin myös suihkuaviin tisseihin. Välillä imettäminen sattuu, välillä ei. Nyt aloin sinun kirjoituksen pohjalta miettimään imetysohjaajalla käyntiä, vaikka olen jo imettänyt 3 kk. Imetykseen kuuluu niin monta asiaa, jotta se olisi vauvalle ja äidille sujuvaa. Nyt täällä taistellaan rintaraivarien vuoksi, mutta se taitaa onneksi olla ohimenevä vaihe siinä missä muutkin vauvan osalta :).

    1. Kävin itse imetysohjaajalla kun lapsi oli 3 kk. Luulin, että osasin kun neuvolatätikin kehui, mutta ohjauskerran jälkeen aukeni kyllä ihan eri maailma. En ymmärrä miksei synnärillä voinut kunnolla neuvoa imetyksessä. Pari kätilöä siinä hätäisesti katsoi, että tissi on lapsen suussa ja sen jälkeen ei ketään kiinnostanut.

  3. Kiitos tosi valaisevasta ja perusteellisesta postauksista! Itsellä ei vielä ihan ajankohtainen asia, mutta tämän myötä sain kyllä kimmokkeen varata aikaa imetysohjaukseen, kun tulee tarvetta! Voisitko vielä kertoa, missä tämä mainitsemasi Silja pitää vastaanottoa? 🙂
    Kiitos vielä ja onnea teille vauva-arkeen!

  4. TYKS:ssä ainakin kiertää synnärillä useampi kätilö, joilla imetysohjaajan koulutus. Eli Turussa ainakin asia tosi hyvin! Meilläkin kävi antamassa vinkkejä ja ohjausta ennen kotiutumista.

  5. Meidän pienellä on ilmeisesti sitten todella vahva herttakieli , pää on aivan sydämen muotoinen, mutta kielijänne ei silti ole kireä. Tämä kielen muoto huomattiin kyllä heti, koska on siis niin selkeä. Mutta kieli todella hyvin liikkuva ja pitkälle ulostuleva jne. Useampi lääkäri tuon tarkistanut tässä ekan vuoden aikana, kun aina tähän kielen malliin kiinnitetty huomiota. Tätä herttakieli nimitystä kukaan ei ole maininnut, mutta se voi siis olla myös ilman kireää kielijännettäkin tuon mallinen.

  6. Meillä kaikilla lapsilla takaisinvirtaus on vaivannut enemmän tai vähemmän. Varsinkin ensimmäisten viikkojen aikana pukluja tai ihan vain pelkkää nieleskelyä on alkanut tulemaan aina pari minuuttia makuulle laitosta huolimatta päädyn kohottamisesta ja edeltävästä pystyssä pitämisestä. Yöt ovat olleet yhtä kanniskelua, kun lähinnä he olisivat nukkuneet vain olalla. Itkuja, kaarelle vetämistä ja rintaraivariakin on koettu. Lisäksi suihkutissit ovat taanneet sen, että masu on ylitäynnä maitoa, jota sitten puklailla. Kuopuksella myös kieli on sydämen muotoinen. Vauvoilla ruokatorven alasulkija on fysiologisesti löysä aiheuttaen tuon takaisinvirtauksen ja meidän vauvamme imuote vaikutti hyvältä, joten emme halunneet operaatioon kielen suhteen, vaikka se neuvolassa otettiin puheeksi. Itkut ja katkonaiset unet alkoivat meillä huomattavasti helpottaa noin 2 kk ikäisenä ilman, että teimme varsinaisesti muuta kuin suihkutissihoitoa. Maidonsakeuttajaa myös harkitsimme, mutta emme halunneet ottaa sitä sotkemaan vauvan muutenkin niin epäkypsää suolistoa, kun nyt ilmankin on pärjätty ja aika pian pääsemmekin aloittelemaan jo kiinteitä. Toivottavasti kiinteät korjaisi tuota pulauttelua, jota edelleenkin on paljonkin, mutta vauvaa se ei tunnu onneksi enää häiritsevän. Häiritsee lähinnä äitiä pyykin ja lattioiden pesun kautta.

  7. Mun tyttö syntyi alle kolmekilosena jonka takia meille tuli kätilö Naistenklinikalta käymään tsekkaamaan painon kolme päivää siitä kun päästiin kotiin. Niin tämä ihana kätilö kysyi miten synnytys sujuu johon vastasin ”en oikein tiiä, kai hyvin, ei oikein tuu maitoa, sattuu nänneihin, sattuu selkään..” ja hän anto vinkkejä asentoihin ja sit imetinkin kotona melkein aina makuultaan. Kaikilla toimii eri jutut, mulla toimi tää. Selkä sanoi hallelujah ja saatiin imemisote korjattua ettei imetys sattunut. Huom, naikkarilla sanoin että imetys sattuu niin tähän mulle vastas kätilö ”ei saa sattua!!”. Ookoo no auta sitten? Mutta pointti että se kätilö tai neuvolatäti joka sitten tulee ensimmäiselle neuvolakäynnille kotiin, voisi tosiaan tsekkaa sen. Tai olla imetysohjaaja. Mulla loppujen lopuksi siis maito nousi suht myöhään (synnytin ma aamuna niin vihdoin su aamuna olin silleen nytkö täältä tulee jotain) ja mä en oo koskaan kokenut suihkuavia rintoja tai herännyt yökkäri märkänä jne 😀 maito vaan väheni ja väheni ja siitä vauva raivosi. Siitäkin sai kyllä kuulla ”älä vielä luovuta”, ”älä osta korviketta kotiin niin et sit turvaudu siihen” ja blahblah. Hieman meni aiheen sivusta, mutta jokainen saa päättää miten tekee mutta tärkeää että saisi ohjeistusta imettämiseen 🙂

  8. Meiän sairaalassa, Satasairaala, on imetyspoliklinikka, jonne voi mennä ilmaiseksi koulutetun imetysohjaajan pakeille.
    Eli kyllä niitä on ja synnärillä sitä mainostettiin ja sai esitteet mukaan.

  9. Hei, onko vauvan bilirubiinit mitattu? Hän näyttää todella keltaiselta vielä ikäisekseen. Meidän pojan nyt 6kk keltaisuus pitkittyi ja onneksi se vihdoin huomattiin ja päästiin testeihin. Onneksi ei mitään vakavaa löytynyt mutta jos vauva vielä keltainen niin varmasti kannattaa käyttää verikokeissa. En sano tätä ilkeyttäni vaan koska itse olen kokenut saman ja olisin toivonut jonkun käskevän meidät testeihin aikaisemmin. Kaikkea hyvää teille! 🙂

    1. Mun molemmat pojat on ollu alussa kasvoista ja silmistä vähän kellakoita, johtuen äidinmaidon entsyymistä. Menee ohi itsekseen jossakin vaiheessa. Dantella taisi kestää n. 5 vk, eli eiköhän tälläkin pian katoa. Kyseessä on breast milk jaundice, (huom! Ei breast-feeding jaundice), joka on usein kaikilla saman äidin täysrintamaidolla kasvavilla vauvoilla 🙂 eli jos teillä oli kyse myös tästä, niin tiedät sitten varautua jos on enemmän lapsia 🙂 tää on harmiton ja vaaraton vauvalle ja menee yleensä itsekseen pois ekan 2-3kk aikana. Myttysellä väri voi vaihdella päivän mittaankin jonkin verran. Enimmäkseen kellakkuus on kasvoissa ja silmissä, ei kaikkialla kropassa. 6vk lääkärineuvolassa katsotaan uudelleen tilannetta 🙂

      Ja toki saa kysyä ja huolestua! Itsekin huolestuin, mutta kun poika kasvaa hurjaa kyytiä ja pissaa veden väristä pissaa ja on tosi jäntevä ja energinen valvomaan ja syömään, en ole huolissani eikä neuvolassakaan olla 🙂

      1. Hei ja kiitos vastauksesta! Ihanaa että olet itse niin tietoinen asiasta 🙂 äidinmaitokeltaisuus on itsellekin tuttua vaikka kummallakaan lapsilla sitä ei ole ollut. Kuopuksella tosiaan alkoi keltaisuus muutaman viikon ikäisenä ja 1kk lääkäri lähetti tutkimuksiin ja vauvalla ei ainostaan bilirubiinit reilusti koholla vaan myös kaikki muut sappi ja maksa-arvot. Nyt ollaan juostu puoli vuotta lastensairaalan tutkimuksissa, ultrassa yms. eikä mitään syytä maksa-arvoille ole löytynyt. Nyt vasta on normalisoitumassa 6 kuukauden iässä! Ja keltaisuus poistunut. Taitaa jäädä mysteeriksi nämä huonot maksa-arvot meillä, mutta tosiaan itseäni pelästytti tämä kovasti kun tosiaan kaikki muut arvot oli myös pielessä! Ja tosiaan jos vauva kasvaa ja pissa&kakka OK niin ei ole syytä huoleen. Hienoa että olet itsekin tietoinen asiasta, halusin vain kommentoida varuiksi, kun itselleni tärkeä aihe ❤️ Mukavaa viikkoa

        1. Joo ja pahimmillaan keltaisuus on just merkki vaikka mistä huonosta, joten siitä pitääkin olla tarkka. Usein äiti ei välttämättä edes itse huomaa sitä samalla tapaa 🙂 Just kyllä eilen juteltiin neuvolassa asiasta, mutta meillä ollut siis oikeestaan tokasta päivästä asti hieman kellakkuutta, mikä sit mitattiinkin sairaalassa ja bilirubiiniarvo oli hyvä, mutta sitä on just seurattu muilla tavoin, kun ei turhia verikokeitakaan haluta teettää. Jos ei ala vähenee 6-8 vk kohdalla, niin sitten täytyy meidänkin tutkia enemmän, mutta vielä en jaksa olla huolissani, kun osan päivästä tuo on ihan normaalinvärinen ja sitten ajoittain vähän kellertää. Mystistä. Mutta ei ole tullut edes kehotusta olla korvikkeella testiksi vähän aikaa, joten mennään tällä ja katsellaan 🙂 Kaikkea hyvää teille pienten kanssa jatkoon! 🙂

  10. Hienoa, että saitte avun mitä juuri tähän kohtaan tarvitsette; ehdottoman tärkeää 🙂

    Harmillista, kun teillä ei synnärillä tarkempaan käyty asiaa läpi. Kotiinlähtötilanteessa imetyksen tulisi sujua, tietenkin usein voi nykyisten hoitoaikojen kanssa olla niin, että tietyt ongelmat/haasteet tulevat vasta kotona esiin, jolloin ehdottoman tärkeää olisi saada osaavaa imetysohjausta neuvolasta tai synnytyssairaalan ilmaisilta imetyspoliklinikoilta.

    Melkein kaikki kätilöt ovat Suomessa kuitenkin saaneet imetysohjaajan koulutuksen; osa lisäksi toimii vielä imetyskouluttajana ja tietenkin käytännön työssä kaikki ovat sen kanssa tekemisissä, ketkä työskentelevät lapsivuode- tai synnytyssalissa kätilöinä. Myös terveydenhoitajat ovat suurimmilta osin nykypäivänä saaneet imetysohjaaja-koulutuksen.

    Kielijänteiden suhteen lääkäreissä on useaa ”kuppikuntaa”; niin julkisella kuin yksityisellä. Riippuen melkein ihan kuka sattuu vauvan kotiinlähtötilanteessa tarkastamaan… ja siinäkin usein voi olla, että kotiinlähtötilanteessa 1-3 (yleisimmin) ikäisen vauvan kanssa imetys on voinut sujua ihan hyvin siihen asti ja ongelmat tulevat esiin myöhemmin, milloin usein se privaattipuoli on ”helpoin” paikka hakeutua.

    Ihania hetkiä vauvan kanssa teille jatkoon!

  11. Moikka.

    Olipa mukava lukea tämä teksti. Tykkäsin tästä siksikin, että tässä huomaa mun mielestä mukavasti sen, että vaikka olet määrätietoisen oloinen ihminen ja sulla on paljon vankkojakin mielipiteitä, olet kuitenkin myös valmis muuttamaan ja joustamaan niitä. Et roiku jossain ajatuksessa, vaan menet eteenpäin. Viittaan tässä esimerkiksi tuohon pukeutumisjuttuun ja muualla kuin kotona imettämiseen jne. Muistan jo kun sait Danten, että pohdin, miksi sulle on se itsenäisyys ym. niin tärkeää, kun kuitenkin kaikista teksteistä huokui se, että et malta lähteä ja halusi olla kiintästi vauvan lähellä. Mä siis tajuan, että sulla oli se ajatus, mut se sun läheisyys ja jotenkin ehkä kypsyys heittäytyä siihen vauvaelämään oli vain niin käsinkosketeltavaa ❤️

  12. En tiedä muista sairaaloista, mutta Seinäjoella toimii imetyspoliklinikka, jonne saa varata ajan. Ensimmäinen käynti on ilmainen.
    Meille varattiin aika kätilön ehdotuksesta viikon päähän kotiutumisesta, sillä mulla ei ollut maito vielä noussut kunnolla sektion takia kotiutuessa. Tyttö sai pullosta lisäruokaa ja haluttiin varmistaa, että imuote on hyvä.
    Sain jo osastolla hyvää ohjausta ja imetyspolilla oli tosi ihana ja asiantunteva kätilö, joka eka katsoi, miten imetän, antoi ohjeet, miten voin korjata asennon paremmaksi ja ohjasi erilaisia imetysasentoja. Lisäksi tehtiin syöttöpunnitus ja hän tarkasti tyttömme yleisvointia.
    Muutenkin en voi muuta kuin kiittää Seinäjoen synnytysosastoa ja naistenosastoa, sekä lastenosastoa! Aivan ihania kätilöitä, sairaanhoitajia ja lääkäreitä( meillä alku ei ollut helppo raskausmyrkytyksen, synnytyksen jälkeen uudelleen aktivoituneen raskausmyrkytyksen, kohtutulehduksen ja vauvan kolmen viikon iässä sairastumisen alkavaan keuhkokuumeeseen).

  13. Joo, ehdottomasti kaikille synnyttäneille äideille lapsiluvusta huolimatta kunnon imetysohjausta heti synnärillä. Mulla on yks lapsi, mutta oon paljon perehtynyt imetykseen ja ollaan käyty imetysohjauksessa useamman kerran.. Just kattelin yhtä neljän lapsen äitiä, kun se imetti nuorimmaistaan – ja siinä imetystilanteessa oli imetysasennosta lähtien kaikki “pielessä”. Aika hassua, että tyyppi on neljä kertaa päästetty synnäriltä niin, ettei koskaan kukaan kätilö oo puuttunut siihen imetykseen.

    Lueskelin tuolta ryhmästä sun tekstiä, ja mietin, että aivan satavarmasti saatte avun imetysohjauksesta. Toivoinkin itekseni, että saatte nopeesti ajan. Hyvä että näin oli!

  14. Hei, kiitos ihanista vauva aiheista postauksista! Olen itse raskaana ja näitä on aivan ihana lukea. Kiinnostaisko sinua tehdä postausta joskus näistä vauvan vaatteista, mistä ostat vaatteita yleensä ja esitellä niitä? Nämäkin kuvissa olevat asut ovat aivan ihania <3 Mistä tuon ensimmäisen ja toisen kuvan puvut on ostettu? Joissa on nuo korvat hupussa 🙂

  15. Kiitos tästä postauksesta. Esikoinen on syntymässä ihan pian ja nämä asiat ehdottomasti kiinnostavat.

    Vaikka luotankin kunnalliseen terveydenhuoltoon esimerkiksi synnytyksen osalta, olen silti valmis hankkimaan lisätietoa myös muualta, kuten vaikka imetysohjaajalta.

    Siksi on ihanaa että kirjoitat näistä, jotta osaa vaikka itse tarpeen tullen hakea sitä apua.

  16. Näin ulkomailla asuessa ilman imetyksneuvontamahdollisuutta kysyisin, että voisitko jakaa ne vinkit leveään suun otteeseen/asentoon? Täällä meille myös sanottiin, että on OK, mutta itsestä tuntuu, että on sitä parempiakin otteita nähty, mutta en saa vauvaa avaamaan suuta isommaksi.

  17. Kiitos tärkeän aiheen nostamisesta esiin, vaikka siitä tulisikin sanomista kommenttiboksissa.Näyttää tosiaan olevan, niinkuin kirjoitat, ainakin oman tuttavapiirin otannan perusteella, että sairaalassa imetysohjaus on jokseenkin vähäistä ja välttämättä neuvolakaan ei ohjata aina oikein. Tämä taas jättää naisen liian usein asian kanssa yksin ja seinät kaatuu päälle viimeistään siinä vaiheessa kun mies painuu takaisin töihin sen 18 päivän lakisääteisen jälkeen ja huomaatkin olevasi päivät yksin.

    Isyysvapaaseen on tässä vaiheessa usein kuukausia aikaa, mitä pitäisi ehdottomasti varhentaa. Onhan vauvan etu että syötöt eivät kaadu pelkästään naiselle vaan molemmat ovat läsnä syntymän jälkeisinä kuukausina. Tämä Kun vähentäisi naisten synnytyksen jälkeisen masennuksen riskiä merkittävästi, huomauttaisin ex-terveydenhuollon ammattilaisena, mikä on meillä Suomessa erityinen ongelma.

    Osin Kelan ensimmäisen ”vapaan” korvamerkintä äidille johtuu juuri imetyskeskeisyydestä ja kyse on aina pohjimmillaan ideologisesta valinnasta. Ei ole siis äidin syy, jos homma ei toimi.

    Toinen juttu mikä pitää paikkansa on lääkäreiden tason vaihtelu.Nykyään julkisella on iso lääkäripula ja parhaiden karkaaminen yksityiselle pitäisi saada politiikan puolella kuriin, että niitä hyviä lääkäreitä riittää meillekin, joille yksityinen ei ole vaihtoehto. Olen siis täysin samaa mieltä tässäkin asiasta.

    Sitten imetykseen. Odotan ensimmäistä lastani ja haluaisin tuoda keskusteluun myös uudenlaisen näkökulman, sukupuolten tasa-arvon, vaikka se aiheuttaisikin närää. Eli käytännön syistä, työhönpaluun ja tasa-arvon sekä uniongelmista kärsineenä en itse aio/voi imettää, tämä voi olla lapsen kannalta myös erinomainen juttu. Lapsihan voi olla ihokontaktissa muuten paljon paitsi imetettäessä myös isällään (tai kenen tahansa muun sylissä, ”lapsen kasvattaa koko kylä”) ja saa alusta asti turvaa myös miehestä/anopista/hoitajista eri lailla mistä on paljon hyötyä esim. mun kohdalla tulevia työhön liittyviä ulkomaanmatkoja ajatellen, joita pelkään jo nyt.

    Kun kärsin myös alhaisesta kipukynnyksestä ja lapsuudesta johtuvasta ahdistus- ja unihäiriöstä, joista puhun avoimesti pullo on ainut järjissä pitävä vaihtoehto jo raskautta suunniteltaessa ja sitä ennen. Tätä päätöstä, kun olen sen selkeästi sanonut ilman tunnekuormaa ovat kunnioittaneet yllätyksekseni kaikki suomalaisista lääkäreistä neuvolaa ja miestä myöten jopa anoppi. Puolisoni toki tukee eikä painosta mihinkään.

    Ainoa paikka, jossa olen saanut asiassa kritiikkiä on ollut täällä somessa ja synnyttäneiltä äitikavereilta. Nämä ihmiset onkin sitten menneet nopeasti vaihtoon elämässäni jonkun aikaa suu apposen ammollani kuunneltuani kivikautisia näkemyksiä äitiydestä ja hyvä niin. Me äidit kun ollaan kaikki käsittääkseni täysin kokemus- ja ajatusmaailmaltamme erilaisia.

    Se on tosiaan noin kun sanot, että ketään ei saa hommaan pakottaa. kiitän että tuot tämän esiin aikana, jolloin myös imetysfanaattisuus lähentelee uskonnon asemaa.

    Asia jota vähemmän pohditaan on epämieluisan imetyksen vaikutukset lapseen jos siis kokee homman oudoksi tai muuten ei omaan elämäntilanteeseen sopivaksi em. syistä.

    Kyllä lapsi aistii sen jos imetys ei ole äidille mieleinen juttu. Jos imetyksen 24/7 vaativuus tulee yllätyksenä ja se kuluttaa pahimmassa tapauksessa myös henkiset voimavarat loppuun, jotka voisi käyttää lapsen kanssableikkimiseen ja bondaamiseen päivisin kun mies on syöttänyt lapsen öisin ja on itse virkeä – silloin vauvavuosi ei mene muuten käsittääkseni myöskään hormonien puolesta sumussa, sic – äidin ahdistus siirtyy kiintymyssuhteessa pahimmillaan häneen. Tätä juttua kannattaisi minusta pohtia enemmän.

    Nämä vauriot kiintymussuhteessa kun ovat paljon pitkäjänteisempi ongelma kuin rikkoutuneet rinnat, imuote ja maidon määrä, vaikka en siis millään tavalla väheksy imetyksen ongelmia,tässä juuri tuon esille niitä päin vastoin.

    Toivon vain että ihmiset pohtisivat imetyksen henkistä puolta enemmän ja päättäisivät mikä kullekin naiselle/perheelle oikeasti sopii. Eivätkä uskoisi näin sote-ammattilaisena propagandaa, jota tulee joka tuutista, vaan kannustan naisia tekemään rohkeasti oman valinnan asiassa.

    Imetys ei todellakaan ole meille kaikille se ideaali vaihtoehto. Eihän antibiootitkaan ole luonnollisia mutta ne vaan kummasti pelastavat henkiä.

    Jotenkin koin tuon neuvolan imetykseen kannustamisen näin feministinä itse kamalan kivikautisena ja suppeana ja se lähinnä kauhistutti ja huvittikin. Se kun ei ottanut ikäänkuin lainkaan huomioon sitä että 1) äidillä saattaa olla työ, johon ei voi palata jos imettää 2) lapsentahtisuus ei aina tarkoita äidintahtisuutta, äidit ovat hyvin erilaisia 3) Mies saattaa myös haluta osallistua myös ensi kuukausina lapsen syöttöihin, tukea äitiä tällä tavoin yöunessa ja psyykkisessä jaksamisessa.

    Eivät kaikki miehet vain painu takaisin töihin ja tienaamaan vaikka meilläkin tämä vaihtoehto olisi se taloudellisesti kannattavin. Hän ymmärtää, että rahaa tärkeämpää on se että minä jaksan hänen lapsensa äitinä, ja jää siksi kotiin heti pakollisen äitiyslomani päälle 5 kk:ksi – auttamaan minua. Tämä oli meille itsestäänselvää, ja se on meidän yhteisen lapsemme etu, mutta olen ollut hämmentynyt miten harvalle se nykypäivänä edelleen on. Osasyy on täysimetys, vauvan lykkääminen syntymän jälkeen äidille ja ajatus siitä että vauvan ja äidin välillä on jokin pyhä ja symbioottinen yhteys joka ei voi syntyä pulloruokkivan miehen ja lapsen välille. Tai että pullo jotenkin vahingoittaisi lasta. Kumpikaan ei pidä paikkaansa.

    Kyse on enemmän asenteista ja kulttuurisista tavoista ja suomalaisessa yhteiskunnassa vastuu lapsesta on ollut pääosin perinteisesti naisella.

    Mun piti sekä neuvolassa että sairaalassa ohjeistaa tätejä puhumaan suoraan sekä minulle että myös miehelle. Se oli koomista. Hänhän se fiksuna ja koulutettuna ihmisenä kantaa 50% vastuuta meidän vauvan hyvinvoinnista, en pelkästään minä 😉 Tämä vähän huvitti, vaikka ymmärränkin että joskus 50-luvulla neuvola on varmasti perustettu lähinnä naisten tukemiseksi. Se on nykyään käsittääkseni olemassa kuitenkin koko perhettä varten – koko perheen hyvinvoinnin vuoksi.

    Pointtini on, ennen kuin homma karkaa saarnan puolelle, että lapsi tosiaan kasvaa myös korvikkeella ja saa kaiken vastustuskyvyn siitä, jos rinnan syöttäminen tuntuu yksinkertaisesti äidistä vastenmieliseltä. Siitä ei siis tartte tuntea mitään syyllisyyttä ja asiasta voi sanoa häpeilemättä neuvolassa – päin vastoin voi ajatella että edistää näin vaikka tasa-arvoa jakamalla hoivaa ja kiintymyssuhdetta noina vauvalle tuiki tärkeinä alkuaikoina myös puolison suuntaan. Mä en raaskisi pitää vauvaa alussa vain itselläni, kun projektiin on osallistunut yhtä lailla myös mies. Haluan, että lapseni kasvaa kunnioittamaan ja turvaamaan molempiin osapuoliin varsinkin tuota psykologista puolta, eli myöhempiä ihmissuhteita elämässä ajatellen.

    Kaikkea hyvää sinulle.
    Kiitän että puhut tästä asiasta – ennakkoluulottomasta ja häpeävapaasta pulloruokinnasta myös välillä niin avoimesti, sillä se auttaa ja helpottaa todella montaa naista! Hienoa on myös jos kokee imetyksen itselleen täysin luontevaksi asiaksi. Hatunnosto myös tasapuolisesti näille naisille.

    1. Imetys on todellakin jokaisen äidin valinta. Itse ennen esikoisen syntymää ajattelin, että jos imetys ei onnistu tms, menen hyvillä mielin pulloruokintaan. MUTTA: Naisen hormonit on ihmeellisiä. Jostain syystä siitä imetyksestä tuli kaikista ennakoajatuksista huolimatta maailman tärkein asia ja ns. taistelin homman kuntoon 4vk aikana, vaikka alku oli todella raastavaa. Uskon tämän johtuvan nimenomaan hormoneista, jotka lisää halua imettää. Ennen kun ei ollut korviketta ja lapsi olisi kuollut ilman imetystä -> keholla on ollut pointti draivata naisen halua imettää. Mitään ideologista syytä itselläni ei imetykseen todellakaan ollut ja lopetin sen hyvillä mielin omasta päätöksestä lapsen ollessa 8kk ja syödessä jo hyvin kiinteitä. Tuossa alussa vaan keho/mieli/hormonit ns. pakotti haluamaan imetystä ja se oli tuon ajan oikein kivaa (mitään hurmiota en tosin tuntenut).

      Suosittelen ettei siis tee mitään ennakkopäätöksiä suuntaan tai toiseen ennen lapsen syntymää. Itse olen joutunut niistä kaikki heittämään romukoppaan. Meillä esim ei todellakaan nukuta perhepedissä, vaikka pohdin sen olevan mahdollista. Kukaan – minä,lapsi tai mies – ei pystytty nukkumaan vaan kaikki olivat valveilla. Jokainen lapsi ja vanhempi on erilainen ja dynamiikan näkee vasta kun lapsi on tuotu kotiin.

  18. Tampereella on runsaastikin koulutettuja imetysohjaajia neuvoloissa ja sairaalassa. Oli Taysin synnärillä 2018 ja on edelleen, meidän neuvolan terkkarit on kaikki käyneet imetysohjaajakoulutuksen ja lisäksi avointa imetysohjausta on saatavilla Perheiden talolla. Eli kyllä niitä on neuvoloissa ja sairaaloissa, vaikka ilmeisesti sun kohdalle ei yhtäkään imetysohjaajaa sattunutkaan.

  19. Tää ei liity itse tekstiin, mutta eihän ensimmäisen kuvan pinnis ole Myttysen nukkumapaikka? Pehmolelut ja reunapehmusteet aiheuttavat tukehtumisvaaran.

    1. Huoh. Mä ihan totta toivon, että näitä kommentteja ei syydettäis jatkuvasti ihmisille. Näin 31-v. toisen lapsen äiti ehkä osaa nukuttaa lapsen turvallisesti 🙂
      Sori, tarkoitit ehkä hyvää, mut että mä en jaksa tällaisia kommentteja vuodesta toiseen ja kuvasta toiseen! Ei, Myttynen ei nuku pehmolelujen keskellä valvomatta. Kyllä, pinnis on Myttysen nukkumapaikka päivällä. Reunapehmuste, joka on sidottu kauttaaltaan reunaan kiinni EI ole tukehtumisvaara vauvalle, joka ei vielä liiku saati käänny sängyssä, joka on muutenkin helevetin iso tolle mytylle. Myöskään tavalliset unipesät ja unipussit ja kapalot eivät ole vaarallisia vauvoille, jotka eivät osaa kääntyä. Asioita voi käyttää oikein tai väärin, ne itsessään eivät ole vaarallisia.

      1. Varmasti edellinen kommentoija tarkoitti hyvää, mutta Anna – voin samaistua tuohon sun ajatukseen ja tunteeseen.

        Meillä on nyt viisi lasta. Kun neljäs syntyi, hän oli muutamat ensimmäiset kuukaudet todella läheisyydenkaipuinen. Toki vauvat normaalisti tykkäävätkin läheisyydestä, mutta hän siis hermostui heti joutuessaan äidin sylistä pois. Tämä helpotti aikanaan totta kai.

        Mutta kyllä otti aivoon kuunnella hyvää tarkoittavia neuvoja, kuten: “No nythän se ei itke, kun sille juttelee”. Tai pitää sylissä. Niin.

        Teki mieli sanoa, että ihanko totta – aivan kuin jutteleminen tai sylittely ei näin neljännen kohdalla tulisi mieleenkään – että kiitos vain kovasti, kokeiltu on, mutta se ei ole ratkaisu niihin hetkiin jolloin en voi jutella tai sylitellä, kun ei kukaan voi joka ikinen hetki tehdä niin.

        Näin viidennen kohdalla sietäisin tätä varmaan vielä vähemmän. Neuvot sinänsä ovat tervetulleita, mutta tosiaan sitä jo useamman vauva-ajan eläneenä kyllä melko varmasti tulee kokeilleeksi ihan aluksi ne kaikista itsestäänselvimmät konstit. 🙂

  20. Hei,

    Meillä kyllä neuvolasta löytyy imetysohjaaja ja sinne päästiin kun lapsen paino alussa hieman junnasi paikallaan. Tämä siis Espoossa. Viitaten alun kommenttiisi siitä miksei neuvolassa ole.

  21. Kireän kielijänteen leikkaaminen on turhaa ja sitä tehdään vaan yksityisillä koska ne haluaa rahaa.

    Mun serkulla oli kireä kielijänne. Sen leikkaamista viivästettiin ja viivästettiin.
    Hänellä on puhevika. Ja käynyt tietenkin puheterapeutilla. Ja sit vasta 9 vuotiaana se leikattiin. Ja ei. Puhevika on edelleen eikä korjaannukkaan enää, koska nyt on liian myöhäistä enää opetella puhumista ”uudelleen”. Näin meni ja säästettiin.. joku vois kysyä että miten meni Nimeltä Mainitsematon yliopisto sairaala noin niinku omasta mielestä!?!
    Ja se puheterapeutilla käyminen hän ei tietenkään maksa mitään yhteiskunnalle, koska se menee eri kassasta eikä sairauskassasta.
    Kyllä julkinen sairaanhoito on niin luokattoman surkea että..
    Itse kävin kivun takia julkisella puolella ihan sairaalassa.Tutkivat ultralla ym..eivät löytäneet mitään.
    Illalla kivut oli niin kovat etten pystynyt enää olemaan Ja menin yksityiselle puolelle. Munasarjakystä oli puhjennut ja nestettä oli vatsaontelossa. Siitä suoraan ambulanssilla sairaalaan leikkaukseen.
    En varmaan olisi enää edes hengissä ilman tuota yksityisen käyntiä.
    Ja tästä minulla siis on mustaa valkoisella ja ultraääni valokuvat ku toisessa nähdään ja toisessa ei..

    1. Mitäpä jos tuo olisi leikattu 9-päiväisenä eikä 9-vuotiaana? Ois voinu olla kaikkea muuta kuin turha 🙁 ton toimenpiteen etsikkoaika on 4kk ja siks viivyttely on tyhmää :/ toki myöhemminkin tehtynä auttaa, mut helpompi toipuminen ja imetyskin hyötyy nuorena leikattuna.

  22. Esikoisen kielijännettä kommentoitiin synnärillä kireähköksi, itse en asiasta silloin mitään tiennyt enkä ottanut asiaan kantaa, kielijännettä jäätiin seurailemaan.

    Imetysongelmia tuli, silloin etsiydyin nettiin ja fb-ryhmiin ja sieltä löytyikin tuttu termi, kireä kielijänne. Varattiin aika Tampereen spesialistille, joka kuitenkin sanoi, että ei leikkausta vaativa. Epäili rankan synnytyksen olevan nyt ongelmana, lähete osteopaatille sekä Vauvantaille imetysohjaukseen.

    Imetysohjaus Vauvantailla auttoi, olin erittäin helpottunut. Ohjaaja vain oli edelleen sitä mieltä, että kyllähän tämä herttamainen kieli on. Kävimme sitten vielä hakemassa toisen spesialistin mielipiteen, joka ei myöskään jännettä leikannut.

    Lopulta meidän kohdalla osteopaatti ja imetysohjaus auttoi. Vauvalla oli kovasti jumeja ja se vaikutti imetykseen. Imetysohjauksen vinkit taas auttoivat oikean asennon löytämiseen ja sitä kautta imuotteen paranemiseen. Neuvolassa ja synnärillä sanoivat asennon ja imuotteen olevan ok, mutta kyllä siitä sitten korjattavaa löytyi. Hyvin tärkeäksi koin myös Vauvantain tsemppauksen, että meidän ongelmat saadaan kyllä ratkaistua. Neuvolan imetysohjaajat lähinnä voivottelivat tai lukivat painettujen lehtisten vinkkejä imetykseen (kuulemma imetysohjauskoulutuksen saaneet, kun asiasta neuvolassa kysyin tämän yksityisellä käynnin jälkeen…).

Leave a Reply