Viikonlopun viettoa

(Kuva torstailta kun luulin suppareiden perusteella ottavani viimeistä mahakuvaa) 

Heipsan!

Oon tehny pienen katoamistempun blogin ja somen puolelta, oman jaksamiseni vuoksi. Ollut aika raskas loppuviikko, niin en ole jaksanut paljon konetta availla tai someja seurailla. Oon ollut aika rikki ja hajalla pitkittyneen latenssivaiheen takia, kun mua on supistanut jo kohta neljä päivää, mutta vauvaa ei vielä kuulu.

*LUE TÄSTÄ ETEENPÄIN, JOS SYNNYTYSJUTUT EI ÄLLÖTÄ*

Mulla alko tiistai-illalla supistukset, jotka kuitenkin lopahtivat parin tunnin jälkeen. Keskiviikkoillalla niitä kesti jo pidempään ja hetken jopa mietin, että kohta saattaa olla lähtö sairaalaan. Eipä nekään tehneet muuta kuin pitivät hereillä. Torstaina aamulla mulla oli aika TAYSille joka tapauksessa ja siellä tutkittiin hieman vauvaa ja tilannetta. Tilanne todella kypsä synnytykselle ja vauvalla kaikki hyvin (kohdunsuu 3 cm auki tässä vaiheessa). En pystynyt ihan ymmärtämään, miten tuo voi olla muka auki 3cm, kun viimeksi samassa kohtaa huusin hoosiannaa ja vaadin epiduralia. No, vauvan kokoarvio oli 3,5 kg ja varattiin aika uudelleen tälle viikolle kontrolliin. Olin yllättynyt, että vauva on näinkin iso, sillä painoa mulle on tullut koko raskaudessa vain 6 kg ja sf-mittakin on melko pieni. Mutta no, ei kyllä Danten jälkeen pitäisi olla yllätys, että ihan pieni pikkuveli sieltä tuskin tulisi. Lähdin hyvillä mielin ja tutkimuksen jälkeen alkoikin taas säännölliset supistukset, joita tuli 5 minuutin välein. Siskoni oli tulossa meille muutenkin yöksi, joten ajattelin, että onpa sopiva aika mennä synnyttämään, kun on Dantellekin hoitaja.

Vaan niin vaan niitä supistuksia tuli säännöllisesti läpi yön, mutta ne eivät  vahvistuneet missään vaiheessa. Nämä eivät ole harjoitussupistuksia, mutta eivät ne ole kyllä niitä synnytyssupistuksiakin. 18 tuntia asiaa siedettyäni lähin käymään uudelleen TAYSilla kun vauvakin oli jotenkin hissuksiin ollut yöllä, enkä saanut liikelaskentaa pariin tuntiin onnistumaan. Sairaalassa tuomio, että tilanne ihan sama kuin torstaiaamulla, supistukset eivät ole tehneet mitään ja takaisin kotiin vaan, vauvakin alkoi nimittäin myllyttämään ihan olan takaa käyrillä.

Perjantai ja lauantai on mennyt näissä merkeissä. Supistaa AIVAN jatkuvasti, sellaisia kipeähköjä supistuksia, kun lause jää kesken, muttei sellaisia, että menis jo sairaalaan synnyttämään. Eilen yritin kävellä mahdollisimman paljon, kävin jopa kävelemässä portaita ja muutenkin kokeilin kaikkea, mitä suositellaan. Oon myös levännyt mahdollisimman paljon keräten voimia synnytykseen, aina kun vaan olen voinut. Edelleen säännölliset semikipeät supistukset 4-5 minuutin välein. Illalla aloin olla jo niin poikki valvottujen öiden ja tuntikausia kestäneiden supistusten jälkeen, että soitin taas TAYSiin. Totesivat, että yötä vasten ei tehdä mitään, mikä tilannetta jouduttaisi, mutta aamulla sinne käymään.

Aamulla käytiinkin TAYSissa, missä oli tähän mennessä epämiellyttävin kätilö, joka käyrien jälkeen vieläpä tokaisi, että jaa, edelleen 3 cm auki ja kaulaakin on 2,5 cm. En tiedä mistä sitä kaulaa ykskaks olisi ilmestynyt 1,5 cm lisää, kun kaksi eri lääkäriä on tässä jo todennut, että sitä kaulaa on sentin verran, ollut jo tovin. Olin jo puhelimessa kysynyt mitä tälle tilanteelle voi tehdä, kun ei tätä jaksa kukaan tällaisena koko ajan, että koko ajan supistaa, mutta tilanne ei etene. Silloin oli puhelimen päässä hirveän mukava kätilö, joka totesi, että tulet aamulla ja juttelet lääkärin kanssa. Pyysin siis aamulla päästä juttusille lääkärin kanssa ja hetken tämän erittäin vähättelevän kätilön kanssa väännettyäni myös sain nähdä lääkäriä.

Lääkäri oli hurjan mukava ja oli ihmeissään, että olen uudelleensynnyttäjä, sillä tämä on kuulemma yleistä ensisynnytyksissä, mutta ei kyllä mitenkään täysin poikkeuksellista uudelleensynnyttäjilläkään. Lääkäri tutki tilanteen ja loi sentään huomattavasti paremman olon kuin tuo kätilö, joka sai mut suunnilleen ajattelemaan, että mun supistukset tilanteen jouduttamisen sijaan peruuttavat sitä. Lääkärin sisätutkimuksen aikana hän totesi, että ei siellä suinkaan kaulaa mitään 2-3 senttiä ole ja että paikat on ihan valmiina syntymiselle. Pyöritteli kalvoja ja todella vahvasti oli sitä mieltä, että kun on noin paljon supistanut ja paikat kypsyneet, niin tuolla pyörittämisellä saadaan synnytystä käynnistymään. Lähetti vielä kotiin ja muistutti tulla ajoissa, jos alkaa tapahtumaan, kun on tilanne niin pitkällä ja uudelleensynnyttäjällä voi loppuvaihe mennä rytinällä. Lääkäristä jäi hurjan hyvä mieli, toisin kuin siitä kätilöstä. Kovin vakuuttavalta hän vaikutti kalvoja pyörittäessä, että kyllä tämä pian käynnistyy, mutta kun ei tämä tunnu mitenkään tilanne muuttuvan vaan jatkuu samanlaisena.

En tiedä kauanko tätä vielä täytyy jaksaa, ennen kuin synnytystä käynnistellään, mutta oon ihan poikki ja lopussa tähän olemiseen ja supistamiseen. Toisaalta käynnistys tuntuu hirveän rajulta toimenpiteeltä, toisaalta taas en jaksa tällaistakaan ihan hirveän pitkään. Henkisesti oon tosi hajalla, koska oon toivonut, että vauva ei tule nyt alkavalla viikolla missään nimessä, sillä haluan päästä siskoni häihin, enkä olla juuri silloin synnyttämässä. Jokainen päivä on henkisestikin raskas, kun koko ajan mietin, että “jos vauva syntyy nyt, niin ehkä pääsisin häihin / ehkä pääsisin edes näkemään vihkimisen” ja “jos vauva syntyy sinä ja tänä päivänä, niin mulla jää oman siskoni häät väliin”. Se on tavallaan pieni asia, koska vauva päättää milloin hän syntyy ja hänen terveytensä ja hyvä olonsa on tärkeintä. Mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei tämä asia pyöri mielessä myös.

Nyt siis odotellaan ja kellotetaan supistuksia. En jotenkin osannut yhtään kuvitella, että tämä voisi mennä näin. Danten kanssa kaikki meni hirveän silleen “tavallisesti”; kevyitä supistuksia, kovempia, helkkarin kovia, synnytys ja that’s it. Tämä on jotain ihan muuta nyt.

Huoh.

17 thoughts on “Viikonlopun viettoa

  1. Mulla meni synnytys samalla lailla ja viikon jälkeen kun oltiin jo monta kertaa käyty sairaalassa sanoin että en täältä lähde ennenkuin lapsi syntyy. Olin saanut jo monta kertaa lääkkeitä kotiin ja kipupiikkejä sairaalassa että enää he eivät niitä suostuneet enempää antamaan. Sanoin että en pärjää enää kotona ja onneksi sitten ottivat sisään ja suostuivat käynnistämään. Onneksi koska vauvalla oli mahassa jo hätä, kakannut lapsiveteen ja veti sitä henkeen-> viikoksi vastasyntyneiden osastolle. Mulla oli tuolloin viikkoja jo 41+2 ja silti eivät olisi halunneet käynnistää . Jos oma jaksaminen alkaa loppua niin _vaadi_ käynnistystä! Tsemppiä 🙂

  2. Moi! Pakko nyt kirjoittaa kun kuulostaa niin tutulta! Vauva syntyi 4vkoa sitten ja täysin samalla tavalla. Kolmas synnytys. Ainakin viikon ajan oli joka yö vähintään pari tuntia napakoita supistuksia, joskus neljäkin tuntia tuli valvottua. Viimeisinä päivinä ennen synnytyksen varsinaista alkua (en edes tiedä mistä synnytys lasketaan alkaneeksi näissö tapauksissa), oli supistuksia myös päivisin, säännöllisiä ja koko ajan kipeytyviä. Sitten tuli yö jonka valvoin lähes kokonaan supistusten takia, ne olivat koko ajan juuri tuollaisia kun kuvailit, että ei vielä synnytyssupistuksia mutta ei missään nimessä enää mitään harkkasuppareitakaan. Ja nämäkin loppuivat aamulla! Olin niin rikki ja kyllästynyt ja väsynyt koko touhuun! Tuon yön jälkeen vaikka supistukset loppuivatkin, alkoi tulla verensekaista limatulppaa ja neljän aikaan päivällä alkoi supistukset uudelleen ja pikkuhiljaa kipeytyen. Vauva syntyi yöllä.
    Eli minäkin synnytin monta päivää, vaikka edelliset kaksi tulivat oppikirjamaisesti normaalien synnytyssupistusten siivittämänä.
    Tsemppiä Anna!

  3. Moikka Anna, tulin vaan kirjoittamaan tsempit. Itsellä toinen raskaus oli samanlaista, toki supistelin jo ennen puoltaväliä. Mulla kuitenkin oli samanlaista ja sit yks yö vaan heräsin siihen kun kuului naps ja meni vedet. Siitä alkoikin sitten ne supistukset joista tiesi että nyt lähdetään.😁
    Eka synnytys oli perinteinen, kuten sullanin Danten kohdalla.
    Koita jaksaa, voi olla että sun synnys on sit tosi nopea. Mulla kesti alle 5 tuntia. Jaksamisia 💕

  4. Tiedän niin tunteen! Mulla oli raskaus mennyt viikon yli lasketun, kun oli ihan samanlainen varma tunne että on menoa. Hengailin vuorokauden Taysin synnytysvastaanotolla odottamassa etenemistä, ja mullakin tilanne päätyi siihen että kaulaa oli kätilön mukaan tullut puoli senttiä lisää😅. Makasin viikon peiton alla itkemässä, kunnes synnytys lopulta käynnistettiin. Ensimmäinen lapsi meni viisi ja toinen lapsi neljä päivää yli (molemmat tuli omia aikojaan ja tiesin kun synnytys oli käynnissä), niin en ikinä olisi uskonut että kolmas synnytys menisi näin.

  5. Tsemppiä!
    Synnytin esikoiseni helmikuussa ja raskausmyrkytyksen vuoksi synnytys piti käynnistää rv 38+1. Paikat mulla oli suhteellisen kypsät (supistuksia oli ollut jo joulukuusta), joten käynnistys tehtiin ballonkilla. Synnytyksen kestoksi tuli 8h 11min, mikä oli omasta mielestäni aika vähän ensisynnyttäjäksi. Supistuksia piti toki vahvistaa ja ylläpitää oksitosiinilla, ja olivat kivuliaita. Mutta ei yhtään niin paha kokemus, kuin olin alkuun pelännyt!

  6. Hei tsemppiä valtavasti! Itsellä myös yksi jäääätävän pitkä latenssivaihe synnytys takana. Ke iltana alkoi supistukset ja niitä tuli 3min-10min välein 4vrk. Välillä 30min-2h välit. Kolmen valvotun yön jälkeen soitin itkien klinikalle, että nyt tarvitaan apua ja unta, että jaksan. Kutsuivat käyrille ja 4cm aukiolosta pääsin saliin. Siellä epiduraalit ja kalvojen puhkaisut, oksitosiinit yms. jälkeen vauva syntyi 12h päästä saliin pääsystä. Oli se rankkaa ja pelottaa, että tulee uusi samanlainen maratonsynnytys vielä joskus.

  7. Mulla meni kolmannen synnytys noin… lähemmäksi viikko supistuksia ympäri vuorokauden, 10 minuutin välein mutta mitään ei tapahtunut, supistukset herätti aina unesta kun olin jo niin väsynyt että pilkin suppareiden välissä. Mentiin viikonlopun yli ja maanantaina ennen kasia soitin niin äreän puhelun synnärille ja vain ilmoitin että mä tulen nyt ja tälle asialle tehdään jotain. Kättärillä kätilö otti käyrille ja sen verran ronskisti fistasi alapään että sai limatulpan irtoamaan ilmoittaen samalla että tänään syntyy, halusit tai et…eli eikun käynnistelemään ja syntyihän se lopulta 😅 Mutta tässä toki oltiinkin menty jo lähes kaksi viikkoa yli lasketun ja kaksi muuta alle 4-vuotiasta kotona oli jo ihan liikaa handlata. Nyt vaan kovat tsempit loppurutistukseen,tuo kaikki unohtuu kun vauva lopulta saapuu maailmaan.

  8. Heippa! En tiedä, onko sattumaa, mutta kokeilla kannattaa aina. Mulla eka raskaus meni 2 viikkoa yli ja käynnistettiin. Toinen ja kolmas synnytys on käynnistynyt 1pv ennen ja 1pv jälkeen lasketun ajan, kun olen noin viikko-muutama pv ennen laskettuapäivää alkanut painella synnytystä käynnistäviä akupisteitä (löytyy googlettelemalla). Voit myös pyytää miestäsi painelemaan, jos itse tuntuu hankalalta. Tämän lisäksi perinteinen kolmen S:n tekniikka tehostamaan vaikutusta, niin TOIMII! 😉

  9. Moikka! Mulla kesti esikoisen synnytys aika tarkalleen 100h ja supistuksia tuli koko tän ajan vähintään vartin välein, välillä parin minuutin välein. Kolme kertaa käytiin sairaalassa. 😅 Eikä paljon joo tullu nukuttua.. Lopulta synnytys ei edenny ja laitettiin oksitosiinitippa (jonka jälkeen halusin epiduraalin ilokaasun kaveriksi), mutta se oli mun tilanteeseen kuitenkin hyvä ratkaisu.

    Ite sain supistuksiin kotona vauhtia kun mies hieroi mun selkää ja sai luonnollisen oksitosiinin virtaamaan. Olis pitäny sitäkin enemmän tajuta pyytää. 😁

  10. Oli pakko kommentoida, kun alkoi niiiin ärsyttää tuo kätilö! Synnytin toisen lapseni Taysissa alkuvuodesta, ja oon ihan varma, että mulla oli sama kätilö siinä kun mentiin näytille. Tosi ikävä ihminen, joka tuntui vähättelevän mun tuntemuksia. “Kauhean harvoin sulla supistelee” sanoi käyrän ottamisen jälkeen ja katto mua niin veemäisellä ilmeellä, että vieläkin v*tuttaa kun mietin sitä! 😀
    Toivottavasti ei ole tuo henkilö enää vastassa kun menet synnyttämään, pidän peukkuja! Kovasti tsemppiä, toivottavasti teillä on toinen pieni kohta sylissä! <3
    T. Se random lukija, joka kyseli sulta d-vitamiinista kun kakkahätä yllätti poikasi 😀

  11. Tsemppiä Anna! Itsellä esikoisen kanssa sain säännöllisiä supistuksia 3-5 min välein 4,5 vrk ennen syntymistä, supistukset eivät vain edistäneet synnytystä riittävästi. Kolmannen vuorokauden lopulla naps, ja vedet valahtivat, mutta tästäkin kesti vielä se 1,5 vrk. Olin poikki, niin poikki. Lohdutukseksi se, että kuulemma hidas alku pehmittää kudoksia hienosti ja pienentää riskiä repeämisistä. Itse selvisin yhdellä mustelmalla, halleluja!

    Jaksa vielä, nyt ei oo pitkä matka enää.

    Terkuin
    Jenki

  12. Moi! Itsellä takana yksi synnytys, jossa latenssivaihe kesti melkein viikon. Mulle lupailtiin käynnistystä tietylle päivälle, jos ei vielä etene ja auta armias kun sattui semmone v-mäinen lääkäri silloin ottaa vastaan ja sanomaan et ei tätä vielä käynnistetä, kotia odottamaan.. Sain hermoromahduksen ja ihana kätilö, jonka luona olin käynyt jo useita kertoja näytillä hommas mut osastolle.. Osastolla oli vuorossa tosi symppis lastenlääkäri joka sanoi et tehdään just niinkuin haluat, kyllä äiti tietää – sanoin et voitas ballonkia kokeilla, jos passaa. Sehän sit laitettiin ja eteni taas senttejä hyvin pian ja supistukset loppu kun seinään. Kaikki synnytyssalit oli täynnä, joten sanottiin et tänään ei tehdä mitään sen enempää.. Itkin ja itkin ja sit katsoin kätilön antamaa herutushierontalappua. Kokeilin lypsää maitoa ja sen jälkeen se oli menoa sit. En kerinnyt saliin asti kun olin täysin auki.. Tsemppiä hirmusti, on toi hermoja raastavaa, mut pian sen sit unohtaa. <3

  13. Mulla oli tuollaista kakkoskierroksella viikolta 25. Melkein päivittäin. Käynnistettiin rv38 kun pää oli jo totaalisen levällään (ylläri, kun ei ollu nukkunu käytännössä lainkaan enää yli kahteen kuukauteen). Tsemp! Toivottavasti pääsette pian tositoimiin!

  14. Hei, halusin vain tulla esittämään toiveen että jossain kohtaa kun jaksat ja muistat niin laita palautetta siitä svo:n kätilöstä. Heti tuli mieleen että onkohan sama henkilö kuin omalla kohdalla. Hirveän töykeä ja vähättelee äidin tuntemuksia. Annoin itse palautetta ja ei se käytös muuten muutu.

  15. Apua, minä jo aattelin et toisen kanssa pääsisi ehkä helpommalla ! mulla nimittäin eka oli tuollainen, viikon verran supisti joka päivä vähintään 8h. Alkoi edellisenä lauantaina. Kävin aina näytillä kun verenpaineetkin olivat korkeat ja niitä seurattiin, ja eikun takaisin vain, elin sen viikon oikeastaan jumppapallolla ja lämpöisessä suihkussa sekä kauratyynyn kanssa. Öisin hellitti aina ja sain nukuttua muutamia tunteja, mutta nojatuolissa pystyasennossa 😀 Perjantaina tilanne kiihtyi ja supisti pe-su 13-16h h putkeen, myös yöllä. En oikeastaan nukkunut koko viikonloppuna kuin pieniä torkahduksia supistusten välissä. Muistan sen niin selkeästi, kun VIHDOIN sunnuntaina klo 18.00 mentiin synnärin ovista sisälle ja pääsin saliin n. klo 19.00. Onneksi ehdin saamaan epiduraalin, voi luoja miten hyvältä kivuton olo tuntui kun viikon olin kärvistellyt supistusten kanssa.
    Tilanne etenikin sitten vauhdilla kun lapsivedet puhkaistiin ja laitettiin edistävää lääkettä, lopulta tyttö oli ulkona 01.00.
    Tsemppiä!! synnytys voi tosiaan sitten mennä lopussa hyvin nopeasti:)

Leave a Reply