Questions Answers pt.2

Viime Q&A:ssa kehotin teitä kysymään jos vielä jotain tulee mieleen ja niitä kysymyksiähän tuli ihan hyvin 🙂 Tässä siis seuraava satsi vastauksia 🙂

Haluaisitko kertoa Danten synnytyksestä? Miten lähti etenemään? Mitä kivunlievityksiä sait? Kauan kesti?

Danten synnytys lähti oikeastaan siitä, että kävin lääkärissä kalvojen pyörityksessä n. 13 aikaan päivällä ja 16 aikaan alkoi melko säännölliset, joskin hyvin vähäkipuiset supistukset. Ne kovenivat iltaa kohti ja 23 aikaan mulle tuli sellainen olo, että tänään ehkä tulee lähtö. 2.30 käytiin kääntymässä käyrillä KYSissä ja 5 aamulla mentiin sitten jo aika kipeenä synnyttämään. Sairaalaan tullessa olin 3 cm auki ja sain jonku kipulääkkeen ja ilokaasua, jonka jälkeen sitten 10-11 aikaan epiduralin kun olin 4 cm auki. Siitä meni vain pari tuntia ja olin täydet 10 cm auki ja ponnistaminen aloitettiin joskus 13 aikaan, mutta Dante on saapunut maailmaan imukupin avustamana vasta 16.15. Hieman vinossa ollut pää ei oikein halunnut tulla ulos, joten ponnistusvaihe kesti iäisyyden. Sinä aikana sain vähän kaikkea mahdollista oksitosiinitipasta kohdun johonkin puudutukseen, mutta niistä on aika heikot mielikuvat 😀

Oletko ehtinyt muiden kiireiden keskellä auttamaan siskosi hääjärjestelyissä? Olisi kiva kuulla niistä jotain!

Olen. Siskoni on yksityinen ihminen ja haluaa sellaisena pysyä, joten en tule siskoni häistä kertoilemaan sen enempää. Erittäin onnellinen olen heidän puolestaan ja odotan innolla juhlapäivää 🙂

Olisi kiva kuulla miten avioliitto, ’aikuisuus’, vanhemmuus, maalle muutto; kukin näistä suurista ekämänmuutoksista on muuttanut persoonaasi. Olen lukenut blogiasi vuosikausia, enemmän ja vähemmän säännöllisesti. (On toki ollut pidempiäkin katkoja. ) Olet mielestäni aivan eri ihminen kuin silloin vuosia sitten. Miten itse näet nämä muutokset ja kasvamisen ihmisenä. Mikä näistä asioista on koulinut sinua mielestäsi eniten? Vai onko joku muu asia, joka on aiheuttanut muutosta persoonassasi?

Tietyllä tapaa persoona on varmasti monen asian summa ja näistä jokainen varmasti vaikuttaa. Sen verran haluan korjata, että vaikka asumme pellon reunalle, en koe asuvani “maalla”, se on mun mielestä vähän erilainen meininki. On kauhean vaikea sanoa mitään omasta persoonasta ja sen muuttumisesta, olen aina mielestäni ollut Anna ja mulla on tiettyjä persoonapiirteitä, jotka oon kantanu mukana jo vuosikausia. Toisaalta toki jokainen tällainen tärkeä elämänmuutos rakastumisesta äitiyteen on käänteentekeviä elämässä ja varmasti vaikuttavat aina ja joka päivä elämässä, mutta en mä oikein osaa ajatella persoonaa jotenkin sellaisena yhtenä osana, ja sen muutoksia mitenkään sen tarkemmin 🙂 Vaikea siis sanoa mitään tähän 🙂 Kiva kun oot ollu mukana vuosikausia! ♥

Mitä mieltä olet brittikuninkaallisista ja näitkö ketään heistä esim. ohimennen asuessasi Lontoossa? 

Mun mielestä brittimonarkia on tosi mielenkiintoinen ja tykkään seurata heidän juttuja. Vähän vanhoillinen ja ummehtunut, mut jotenki omalla tavallaan niin poikkeuksellinen ja sikäli mielenkiintoinen 🙂 Näin kuningattaren kahdesti, kerran ajoi saattueessa kotioveni edestä kun otettiin asukuvia 😀

Toivoisitko vielä asuvasi joskus ulkomailla tai haaveiletko esimerkiksi omasta lomakodista ulkomailla tai mökistä Suomessa?

Mökkihaaveita ei oo koskaa ollut ja onneks miehelläkään ei enää ole, mutta ulkomailla asumisesta haaveillaan aina ajoittain ja lomakoti Kroatiassa on yksi sellaisia “jos meillä on joskus rahaa” -haave 🙂

Olisitko jäänyt Lontooseen jos olisit saanut sieltä huipputyön aikanaan?

En usko. Lontoon työkulttuuri ja työajat on aika brutaaleja ja se ei ole mun mielestä liian helppo paikka perheen kasvattamiselle, mikä oli kuitenkin jollain tasolla mulla haaveissa aina 🙂

Mitä tekisit nyt jos voittaisit lotossa?

Apua. Ostaisin kotimme ulos pankilta, lahjoittaisin osan perheelleni, laittaisin osan hyväntekeväisyyteen kotimaan lapsille, ostaisin ehkä jonku unelmien laukun ja matkan ja loput laittaisin rahastoihin lapsille 🙂

Mistä haet sisustusinspiraatiota?

En oikee mistään? Fiilistelen tiettyjä juttuja ja IGssa hyppii väkisin silmälle jotain, mut aika oman maun mukaan. Siihen varmasti vaikuttaa mitä näkee siellä sun täällä. Pinterestistä ajoittain etsin jotain inspiskuvia 🙂

Oletko ajatellut käydä joskus matkalla maassa jossa synnyit?

En juuri nyt. En usko, että on tarvetta, en koe, että paikalla on mulle mitään annettavaa 🙂

Minkälaisia urahaaveita?

Apua. Monimutkaisia. En itsekään tiedä, nyt haluan opiskella lisää ja katsoa sitten kun olen oikeasti aikuinen 😀

Mitä mieltä olet oravanpyörästä jossa ihmisten tulisi olla koko ajan työnteossa, eikä esimerkiksi äitejä arvosteta enää paljoa koska tulisi olla koko ajan yhteiskuntaa palvelemassa eli työssä?

Mun mielestä täysin typerää.Mun mielestä ihmisen elämän tarkoitus on olla onnellinen, voida hyvin ja elää innostavaa ja mielenkiintoista elämää. Työ on vain yksi osa tätä kaikkea, eikä koko ajan tarvii olla kiireinen ja hyödyllinen.

Koetko olevasi erityisherkkä tai väärin ymmärretty henkilö?

En. Itse asiassa inhoan koko konseptia erityisherkkä, ellei puhuta oikeesti kunnon diagnoosista, mitä esim. kosketus/ääniherkillä lapsilla on. Enkä varmaan oo väärin ymmärrettykään. Joitain ihmisiä hieron vastakarvaan tein mitä tein ja he haluavat ymmärtää väkisin väärin ja kärjistettynä kaiken sanomani, mutta eipä sille mitään voi 🙂

Saanko udella miksi et halua spinaalia? Odotan myös toista lastani ja synnytys lähestyy pikkuhiljaa… Spinaali käsittääkseni tehokas ja käytetty kivunlievitys esikoista seuraavissa synnytyksissä. Onko mulla mennyt jotain tärkeää infoa spinaalista ohi? Tsemppiä odotukseen viime metreille. Ja synnytykseen, huh! 👍

Vaikka tiedän, että lapsi ei synny imukupilla vetämällä vaan siihen tarvitaan äidin ponnistus, niin mulla jäi Danten synnytyksestä sellainen olo, etten tehnyt sitä aktiivisesti itse. Vähän sellainen fiilis, kun olisi kiivennyt kalliokielekkeelle, mutta joku ois antanu käden ja vetäny sen loppumatkan ylös. Nyt mä haluan kiivetä sen vuoren kokonaan itse. Ja spinaalissa on hyvin usein se “kiva”puoli, että se vie tunnon niin perusteellisesti, ettei tunne mitään. Toisaalta ihan kiva, kun ei satu, mutta toisaalta mä haluan tuntea synnytyksen aktiivisesti ja olla siinä todella läsnä. Opin ekastani sen, että siihen pahimpaankaan kipuun ei kuole, ja jollakin tavalla synnytyksessä on jotain eläimellisen voimaannuttavaa, jonka haluan tuntea, vaikkakin sitten hieman lievitettynä lääkkeellisin menetelmin tarvittaessa 🙂 Pelkään, että spinaali vetäisi ihan täysin tunnottomaksi ja jäisi harmittamaan.

Kerrotko pahimman lentokokemuksesi? 

Siis mulla ei oo ollu mitään pahaa, oikeesti. Tai siis pari kertaa kovempaa turbulenssia ja kerran Lontoossa poistettii joku matkustaja koneessa, ku se säpis jotai, mut ei oo ikinä ollu mitään pelottavaa tai ikävää 🙂

Kuulutko kirkkoon? 

Juu, kuulun, enkä aio erota. Sain köyhän perheen lapsena kirkon toiminnasta niin paljon, että haluan antaa takaisin 🙂

Onko kengänkoko kasvanut raskauksien myötä? 

Ei mun mielestä. Edelleen kengästä riippuen 39-40 🙂

Mikä on erilaista odotellessa ekaa ja toista? 

No mun kohalla vähän kaikki. Jotenki raskauteen ei pääse sisään samalla tapaa ja siitä ei ihan samalla tapaa “nauti” seuraamalla ja koko ajan tiedostamalla. On liian kiinni siinä toisessa lapsessa ja sen kanssa peuhaamisessa, että jotenkin pääsisi uppoomaan tähän raskaushuumaan. Toisaalta jotenkin tosi paljon helpompaa, kun ei jännitä samalla tapaa, luottaa kroppaan ja mieleen ja tietää mitä on tapahtumassa. Mulla on tässä raskaudessa esim. paino noussut puolet edellisestä, koska oon ollut paljon aktiivisempi ja rohkeampi tekemään. Lisäksi on muutenki koko raskaus menny vähän ohi, koska oon koko ajan ollu tekemässä jotain, enkä vaan laskemassa päiviä. Mut omalla tavallaan ihania molemmat. Toinen paljon syvempi kokemus, toinen jotenkin rennompi ja kivempi sen puolesta 🙂

Mitä kävi podcastille? Se oli mun lempipodcast, sulla on ihana ääni ja hyviä ajatuksia. 

Musta tuntuu, että heti siinä kun olin aloittanut, tosi moni muuki aloitti podcastin. Ja kun ne oli jotenki paljon järjestelmällisempiä kahden tai useamman podcastaajan vuoksi, niin tuntui vähän jotenki turhalta jatkaa, ku hyvää sisältöä tuli paljon järkevämmin ja järjestelmällisemmin. Ja itse asiassa, huomasin myös sen, että mä ite en tykkää kuunnella podcasteja 😀 En oo kuunnellu yhtäkään kavereiden podcastia. Mä oon musiikki/äänikirja -ihminen, en tykkää podcastien kuuntelusta. En myöskään siis siedä lainkaan esim. radiojuontajien höpöttelyä, niin sinänsä ei mikään ihme.

Seuraatko mitään urheilua telkkarista tai seuraatteko miehen kanssa mitään yhdessä? 

Lätkän MMt ja fudiksen MM/EM-kisat mä katon, muuten en juurikaan. Olympialaisista ehkä jotain. Mies ei juuri ikinä penkkiurheile, mun kaa saattaa kattoa lätkää. Tykkää urheilla, ei penkkiurheilla 😀 Yhdessä seurataan aina jotain sarjaa yks kerrallaan, mut nyt vähemmän ollaan ehitty tai kiinnostuttu mistää tietystä sarjasta. Viimeks ollaan katottu yhessä Bodyguard ja Sherlock Holmes.

Missä Meri menee, siis hän jonka kanssa asuit Ausseissa? 

Asuu Ausseissa kahden ihanan pienen tytön äitinä miehensä kanssa ♥

Minkä sivuaineen haluaisit kauppiksessa? 

Vaikee sanoa, kun toi mun kauppishomma on sillai vaiheessa, että täytyy kattoa miten se kasataan siihen maisterisiirtoon. Sit ku se on tehty ja lupa myönnetty, alan miettimään tarkemmin. Kiinnostaa oikeuteen ja vakuutuksiin liittyvät asiat, mutta en yhtään tiedä. Johtamisen puolelta paljon kiinnostavaa myös 🙂

Onko sulla jotain neuvoa oman yrityksen aloittamisesta? Mikä on hyvä aloitus markkinoinnille? 

Apua, mun on vaikea sanoa tälleen pääpiirteittäin mitään. Riippuu niin paljon liikeideasta, liiketoimintasuunnitelmasta ja kaikesta mahdollisesta. Jos haluaa yrittäjäksi, kannattaa olla hyvin vahva siinä alun suunnitteluvaiheessa, sillä se on tärkeää, että saa luotua itselleen hyvän rahallisen ja toiminnallisen suunnitelman. Myös on hyvä olla realisti ja tiedostaa riskit, mutta samalla luoda kannattavat ja hyvät tavoitteet. Kaiken kaikkiaan tosi vaikea sanoa, mutta hakisin tähän erilaista tukea ja neuvoja ja selvittäisin ehdottomasti myös erilaiset rahoitusmahdollisuudet 🙂

Mitä musiikkia tykkäät kuunnella? 

Vähä laidasta laitaan. Melodista tai popahtavaa rokkia, rokkia ja kaikkea muutakin. Mun suosikkibändejä on Biffy Clyro, Stone Sour, Mötley Crue, Poets of the Fall, Volbeat ja kuuntelen aika paljon täntyyppistä musaa. Aika paljon kuuntelen Spotifyn Daily Mixeja ja venäläistä musiikkia myös 🙂

Siinäpä ne, toivottavasti bongasin kaikki ja jokainen sai vastauksen kysymykseensä 🙂 

18 thoughts on “Questions Answers pt.2

  1. Sekoitatko nyt erityisherkän ja aistiyliherkän? Niillä kahdella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Puhut niistä kuitenkin samassa vastauksessa kysymykseen, jossa kysyttiin erityisherkkyydestä 🤔

  2. Jos sulla ei ole mitään lääkkeellistä kivunlievitystä vastaan niin suosittelen ehdottomasti kohdunkaulanpuudutetta 🙂 Mulla ei ole kumpikaan lapsi ollut mikään syöksysynnytys ja esikoisella sain epiduraalin ja lisäpotkua kahdesti. Kakkosella otin vain kohdunkaulanpuudutteen avautumisvaiheessa levätäkseni ja neiti syntyi 10 minuutin ponnistuksen jälkeen. Omissa synnytyksissäni ponnistusvaihe on ollut se ns. helpompi ja puudutteiden vaikutus jo poistunut.

  3. Pakko kommentoida tohon spinaalin asiaan. Sehän on juuri toisin päin että epiduraali vie kaiken tunteen. Spinaalin vaikutuskin on vain noin 1h, eikä tosiaan vie esim supistus tuntemuksia pois, toisin kuin epiduraalin kanssa monet jopa nukkuu. Nää tietysti yksilöllisiä, mutta kannattaa sitten salissa vielä keskustella kätilön kanssa mikä olis siihen tilanteeseen hyvä, kun haluat ettei viedä koko tunnetta pois.

    1. Kätilönä uskallan väittää toisin. Spinaali toki on ns. kertapaukku, mutta voi usein viedä paljon enemmänkin tunnetta kuin epi. Vie paremmin paineentunteen. Molemmat toki noin muuten aika yhtä tehokkaita. Mut epi jättää paremmin paineen ja vaikuttaa hitaammin. Etuna on se, että sinne jää letku selkään. Spinaali kannattaa ottaa vaan, jos kätilö arvioi, että loppu tulee menemään tosi nopeasti. Mut kuten joku yllä suositteli, jos kaipaa lääkkeellistä apua niin kohdunkaulanpuudute on hyvä uudelleensynnyttäjälle.

      Mut voi olla, että et kaipaa mitään puudutteita! Mulla on ihan samat ajatukset jos joskus menen toiste synyttämään, et haluaisin, etten kaipaisi epiä tmv. Haluaisin jotenkin ns. tuntea kaiken itse. Mutta aika näyttää menenkö koskaan uudelleen 😉

      Ihanaa tulevaa synnytystä! Sulla on ihanat ajatukset, kun tulevasta synnytyksestä kirjoitat.

    2. En tiedä kävikö mulla vaan tosi hyvä tuuri annostuksen suhteen tms, mutta mulla spinaali vein vain kaikki kivut pois, tunsin silti supistukset kevyenä kiristyksenä ja paineen tunteen / ponnistamisen tarpeen. Tunsin myös kun vauva liikkui ponnistaessa alaspäin, kun pää pullahti ulos ja kun kätilö auttoi loput lapsesta ulos. Verrattuna edelliseen synnytykseen, jossa ponnistusvaiheesta ei jäänyt oikein muuta muistikuvaa kuin pelko pyörtymisestä ja voimien loppumisesta, spinaalin kanssa pystyin keskittymään paremmin ponnistamiseen ja oli myös aika siistiä kurkata vauvan päätä kun se oli tullut ulos 🙂

  4. Tulipa hyvä fiilis tuosta vastauksesta kirkko-kysymykseen. Sai ajattelemaan sitä, kun nykypäivänä moni eroaa kirkosta kun ei välttämättä halua niin tukea sitä uskonnollista puolta, mutta kirkkohan tekee todella paljon hyvää juuri köyhemmille lapsiperheille. Ja tarjoaa muutenkin harrastusmahdollisuuksia. Sitä tuen itsekin oikein mielelläni.

  5. Olis kiva kuulla mistä venäläisistä bändeistä tykkäät? Et jos sais jotain vinkkejä ☺️ Mulle tuttuja on vain Mumintroll ja Kino.

  6. Hei, tsemiä synnytykseen! Mulla oli esikoisen kohdalla epiduraali, jonka ansiosta en just tuntenut ponnistusvaiheessa yhtään mitään ja se ärsytti. Ponnistusvaihe kesti silloin mulla yli tunnin. Toisen lapsen synnytyksessä en ehtinyt saada epiduraalia ja mulle laitettiin kohdunkaulan puudute, joka ei jostain syystä auttanut ollenkaan ja synnytin ns. luomusti. Olihan se hurja kokemus, mutta ehdottomasti hyvä noin, miten se meni! Muistan vain, että himmailin siinä ponnistusvaiheessa itse, enkä uskaltanut ponnistaa täysiä, kun kaikki tuntui koko ajan. Tyttö syntyi kuitenkin hurjalla vauhdilla ja ponnistusajaksi merkittiin 1 minuutti. Olihan se ihan toista, kuin esikoisen kohdalla ollut yli tunti.

    Näin jälkikäteen jos saisin valita uudelleen, menisin ehdottomasti ilman epiduraalia. Sitä on ihan eritavalla tilanteen päällä ja aktiivisena, kun on se tunto tallella. Vaikka sinällään hirveästi sitä synnytystä ei voi etukäteen suunnitella, sehän menee sitten sillä tavalla, kuin menee.

  7. Moikka,

    Luen sun ja Hanna Väyrysen blogeja. That’s it. Tykkään teidän meiningistä. Se siitä, asiaan 😁

    Mulla on kolme poikaa ja ekan kanssa oli epiduraali. Lapsivedet meni aika varhaisessa vaiheessa ja 4cm kohdalla kivut oli niin jäätävät,et se oli otettava.

    Toinen ja kolmas on olleet luomuja ja menneet nopsasti ja hyvin. Ovat olleet tosi isoja vauvoja, mutta kätilö totesi, että edes kaksikiloinen vauva ei tule ulos, jos on ns. huonot supistukset ja/tai väärä tarjonta. Eli se iso koko ei tosiaan oo välttämättä se, mikä se pahin paikka. Mut ero kakkosen ja kolmosen välillä oli mulla semmonen, että tokan kohdalla jäin jotenkin loukkuun siihen kipuun. Jännitin ja kiristelin leukojani.Vauva tavallaan vei ja minä vikisin. Kolmannen kanssa lueskelin ekaa kertaa aktiivisesta synnytyksestä ja vaikka molemmat luomuja, niin tässä kolmannessa olin enemmän “messissä”. Heittäydyin, annoin supistusten tulla, otin ne vastaan, pidin leuan ja suun auki, liikutin kroppaani niiden mukana jne. Aivan kreisiä touhuahan se on. Ja juuri niin kuin kirjoitit, sellaista brutaalia, elämänmakuista, en tiedä millä sanalla sen naulaisin. Ja jos tarvii jotain puudutetta ni sit tarvii, mut se ei estä aktiivista synnyttämistä.

    Tsemppiä kaikkeen jatkoon. Kyllä se rakkaus riittää ❤️ Se laajenee ja kasvaa ja lopulta sitä on aivan päästään pyörällä kaikesta siitä hyvästä mitä on saanut.

  8. Kiitos postauksesta!:) Oli mielenkiintoista lukea ajatuksiasi, vastaukset tuntuivat aidoilta <3 Tän postauksen kuvat sai myös hyvälle mielelle 🙂
    Ihanaa viikonloppua teidän perheelle!:)
    Ida Kotona kaupungissa -blogista

  9. Kiva postaus!:) Ainoastaan vähän särähti toi erityisherkkyydestä puhuminen. Itse kun olen erityisherkkä ja siitä myös “kärsinyt” koko elämäni pikku tytöstä asti, ja lukenut asiaa käsittelevät kirjat yms.niin tuntui ettei sinulla oikein ole tietoa asiasta kun noin kärkkäästi sen ilmaiset. Olen törmännyt ajoittain tähän samaan ilmiöön; jos itsellä ei ole kokemusta tai ymmärrystä jostakin asiasta, saattaa helposti tulla vähätelleeksi koko asian. Esim. Ihminen joka ei ole kokenut masennusta, voisi sanoa ettei ymmärrä masennusta sairautena. Erityisherkkyyshän ei ole sairaus eikä diagnosoitava asia vaan synnynnäinen ominaisuus joka näyttäytyy ihmisillä hyvin eritavalla. Pääpiirteissään se on “asioiden voimakasta kokemista” ja myös esimerkiksi sitä että tarvitsee paljon palautumista muun maailman meluista. Erityisherkkä ei välttämättä ole introvertti mutta voi myös usein olla sitä. Toivon, että ihmiset ymmärtävät toistensa erilaisuuden ja sitä myös kunnioittavat!

    1. Tää on jännä ilmiö. Mun mielestä tää erityisherkkyys on ns. muotia tänä päivänä.. harmillisesti, koska siitä tosiaan monet jopa kärsivät.
      Oon itsekkin aika herkkä, monella tapaa, mut en halua luokitella itseäni mihinkään muottiin. Itsensä ymmärtämimen, tunteminen ja kuunteleminen riittää. Herkkyyden voi kääntää vahvuudeksi, mutta tässä erityisherkkyydessä korvaani särähtää lähinnä ajatukset: “koen vahvemmin kuin kaikki muut”ja “tunnen elämän ja ihmisyyden kirjon tunteet erilaisemmin ja voimakkaamminkuin muut” ym., tavallaan tapa nostaa itseään jalustalle herkkyydellä. Kaikki me tunnetaan, mut eri tavoilla 😀 Ja eiköhän joka ikinen ihminen koe koko oman elämänsä kirjon tunteita 😀
      Joissain kirjotuksissa jopa lytätty muiden tapaa tuntea “kovemmin”, koska itse tuntee “herkemmin”.
      hmm.

      1. Totta tuokin, että se voi myös kuulostaa itsensä erityisyyttä korostavalta. Sinänsä varmaan turhaakin luokitella ihmisiä tiettyihin kategorioihin, itseäni vain helpotti joskus kun ihmettelin miksi koen kaiken niin raskaasti ja kuormitun ihmisistä ja melusta yms.että sain jonkinlaista käsitystä juurikin itsestäni ja siitä että tälläinen ominaisuus on ihan ok. Koska usein koin muut ihmiset enemmän normaaleiksi ja olisin halunnut “pysyä menossa mukana”.. mutta toisaalta olen myös huomannut että kaikissa ihmisissä on jotain samoja ominaisuuksia ja se vain vaihtelee ihmisten välillä miten kukakin asiat kokee ja tuntee. Nykyään ehkä muutenki liikaa analysoidaan ja luokitellaan ihmisiä olemaan jotain “erityistä”.

  10. Itselleni tunsin ilokaasun olevan todella hyva kivunlievitys 🙂 toki sita ei kokoaika voi hengitella. Itsella mies auttoi ja sanoi milloin hengittaa sita sisaan (naki ruudulta milloin supistukset vahvistuivat).
    Tsemppia loppuraskauteen!

  11. Moikka! Joku täällä suositteli kohdunkaulanpuudutetta ja ajattelin kertoa oman kokemukseni. Ekassa synnytyksessä toimi loistavasti ja poisti terävimmän kivun. Kahdessa seuraavassa kivut ja supistukset voimistuivat niin että vauva kirjaimelliesti putkahti pihalle kovien tuskien kera. En voi suositella kenellekkään…

  12. Tuo kivunlievitysasia jäi pohdituttamaan. Minulla on kaksi synnytystä takana, joista toisessa on ollut epiduraali ja toisessa spinaali. Molemmissa kuitenkin vaikutus on lakannut ennen ponnistusvaihetta (epiduraalia ei annettu enää kun ponnistusvaihe alkoi lähentyä) ja spinaali nyt on kerta rykäys. Eli ponnistuksissa olen kyllä tuntenut ihan tarpeeksi. Eli kivunlievitykset oli lähinnä viimeisiin avaaviin supistuksiin, ei ponnistusvaihetta varten.

Leave a Reply