Mielipidemaanantai – Tasa-arvoinen vanhempainvapaa

Vanhempainvapaat ja tasa-arvoisuus. Ahh, yksi lempiaiheistani, jota liipattiin viime viikolla kommenttiosiossa kun keskustelu eksyi feminismiin. Vanhempainvapaa on itselleni tällä hetkellä erittäin ajankohtainen aihe, olenhan äitiyslomalla ja olemme juuri kalenteroineet hieman perhevapaidemme käyttöä miehen kanssa yleisestikin. Kuten olen jo kertonut useampaan otteeseen, mieheni on ollut vanhempainvapaalla ensimmäisestä lapsestamme ja tulee olemaan isyyslomiensa lisäksi vanhempainvapaalla tästä toisestakin 6kk. Eli enemmän kuin minä. Meillä on siis hyvinkin vahvasti tasapuolinen suhtautuminen vanhempainvapaisiin, mutta silti mä suhtaudun nihkeästi ajatukseen kiintiöitetystä 6+6+6 (tai oliko Vihreiden mallin mukaisesti 5+5+5) perhevapaisiin.

Eräs lukijani kommentoi viime viikolla näin: 

“Kun lastenhoitoa ei nähdä enää vain naisten hommana työelämässä miestenkin on helpompi jäädä perhevapaille. Isien työpaikoilla perhevapaisiin suhtautuminen voi olla vielä jopa negatiivista eikä isä välttämättä uskalla ottaa asiaa edes puheeksi, vaikka perhevapaa on käytännössä vain ilmoitusasia! Tasaisemmat perhevapaat vaikuttavat myös tasoittavammin urakehityksiin ja eläkkeisiin miehillä ja naisilla. Tasaisempi perhevapaiden jakautuminen vaikuttaisi varmasti myös erotilanteissa huoltajuuskiistoihin. Mikäli miehetkin käyttäisivät perhevapaita enemmän, olisi erotilanteessa konkreettista todistusaineistoa siitä että mieskin on kelpo vanhempi lapselleen. Tällä hetkellä alle 10% perhevapaista on miesten käyttämiä, joten ei ole ihme jos huoltajuus menee useammin äidille.”

Tämä kaikki on kiistattomasti totta. Siltikään en voi täysin kannattaa tasaiseksi pakotettua perhevapaata. Sinänsä 6+6+6 -malli on mun mielestä ajatuksena hyvä, joskin vain siltä osin, että vanhempainvapaa pitenisi hieman. Miksi en sitten kannata tätä tasamallia, vaikka kannattaisin vanhempainvapaan pidentämistä? Yksinkertaisesti siitä syystä, että yksilön ja perheiden vapaus valita heidän ratkaisunsa on mielestäni tärkeämpi kuin tasapuolisuuden pakottaminen. Kun kerta kyseessä ei ole velvollisuus jäädä kotiin, vaan ainoastaan allokoitu kiintiö, niin miksi näitä kiintiöitä edes tarvitsee korvamerkitä toiselle vanhemmalle? Tokihan se tavallaan toimii perheelle ehkä yhteisenä  motivaationa. Jos vaan äiti on vanhempainvapaalla, niin sitä on käytettävissä 12kk, mutta jos molemmat ovat vanhempainvapaalla vähintään 6 kk, niin sitten sitä vapaata onkin yhteensä käytettävissä 18kk. Mutta entä jos perheen tilanne on sellainen, että kaikki, mukaan lukien se äiti (jonka asemaa tällä kai niin kovasti yritetään parantaa) voi paremmin, jos hänellä onkin vapaassa käytössä se 18kk vanhempainvapaata? Hurja hyppy nykyisestä 10-11 kk:sta, joka olisi varmasti äärimmäisen tervetullut monessa perheessä.

Ajatellaan vaikka tilannetta, että perhe valitsee niin, että ensimmäiset 12kk äiti on perhevapaalla ja vasta sen jälkeen isä jää kotiin 6kk:ksi. Käykin yllättäen niin, että äiti onkin raskaana toisesta lapsesta jo ennen kuin olisi edes isän vuoro jäädä perhevapaille. Pahoinvoivan raskaana olevan äidin pitäisi palata töihin, vaikka se voisi olla sekä fyysisesti että henkisesti raskasta, ja vieläpä niin, ettei äiti edes haluaisi olla erossa lapsestaan 8-9 h päivässä. Samalla tilanne voi olla se, että isä on hyväpalkkaisella alalla ja äiti matalapalkkaisella alalla tai opiskelija. Vaikka Suomessa on hyvinkin avokätiset tuet perhevapaiden ajalla verrattuna muuhun maailmaan, niin auttamatta ne isän tulot pienenee huomattavasti perhevapaalla. Perheen tulotaso pienenee ja äidin on lähdettävä töihin. Toki juu ymmärtääkseni tässä ehdotetussa mallissa niitä perhevapaita voi käyttää 3-vuotiaaksi asti, eli äiti voisi periaatteessa olla välissä hoitovapaalla kotona ja isä voisi sitten myöhemmin käyttää sen perhevapaansa, mutta missä vaiheessa, jos äiti haluaisi olla myös toisen lapsen kanssa kotona mahdollisimman paljon eikä vapaita voi käyttää päällekkäin? Esimerkiksi tällaisessa tilanteessa voisi olla perheelle parempi, jos äiti saisi olla suoraan 18kk lapsen kanssa perhevapaalla ja sitten jäädä perhevapaalle suoraan toisesta lapsesta. Aika tönkköä, jos tällaisessa tilanteessa koko perhevapaa jää 12 kuukauden mittaiseksi, sen sijaan, että vapaalla valinnalla se voisi olla 18 kk. Toki perhe voisi haluta toimia toisin ja äiti saattaisi haluta palata välissä töihin. Avainasemassa tässä on mielestäni se, että jokainen perhe saisi itse vapaasti päättää omasta toiminnastaan sen suhteen, kumpi vanhempi on perhevapaalla ja missä vaiheessa. 

Mua kiusaa todella usein tämä keskustelu vanhempainvapaista ja siinä käytettävät termit syrjinnästä patriarkaalisuuteen ja vaikka mitä kaikkea mitä siinä keskustelussa nyt kuuleekaan. On toki fakta, että naiset käyttävät perhevapaita huomattavasti miehiä enemmän. Ja on varmasti faktaa sekin, että miesten perhevapaa-valintoihin on erilaisia vaikuttimia, ihan vaikka tuon lukijani kommentin esimerkin mukaisia pelkoja ja ajatuksia. Mutta samalla on muistettava, että aika monessa valinnassa on taustalla mitä moninaisempia tekijöitä, mitkä eivät mitenkään liity siihen, että “miehet olettaa naisten jäävän kotiin”, “miehet eivät halua jäädä kotiin“, “yleisesti edelleen pidetään vieraampana, että miehet jäävät kotiin” ynnä muita tämänkaltaisia juttuja.

Ensinnäkin, nykyisellään perhevapaat on äitiysloma (105 arkipäivää), isyysvapaa (54 arkipäivää) ja vanhempainvapaa (158 arkipäivää) sekä sitten hoitovapaa, jota en nyt laske tähän “perhevapaiden” määritelmään tässä. Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että perhevapaat kestävät lähes vuoden. Ne alkavat n. 6 vk ennen kuin vauva syntyy ja yhteen putkeen pidettynä kestävät n. siihen asti, että vauva on 10-11kk. Suunnilleen, nyt en ihan tarkkaa matikkaa jaksa asiasta tähän laskemaan. Helposti nuristaan siitä, että äitiysloma on kaksinkertaisesti pidempi kuin isyysloma. No oishan se aika absurdia pakottaa nainen olemaan töissä aivan viimeisilleen, eli sen alkaminen ennen vauvan syntymää on ymmärrettävää. Olis myös outoa varata isälle hirveesti vapaata ennen kuin lapsi on edes syntynyt. Mitä hän tekisi perhevapaalla ennen lapsen syntymää? Kannattelisi tulevan äidin vatsaa? Äitiyslomasta 30 päivää hujahtaa ennen syntymää, mikä jättää äidin n. 20 päivää miestä edelle äitiyslomien määrässä. Se lienee ihan sopiva aika fyysiseen toipumiseen synnytyksestä, jota miehen ei myöskään tarvitse käydä läpi. Tämän jälkeen vapaat on melko lailla tasavertaiset, sillä vanhempainvapaanhan voi pitää puoliksi tai kokonaan toinen vanhempi. Ei ole mitenkään kielletty sitä, että isä viettää enemmän perhevapaa-päiviä kuin äiti, eli se on mahdollista jo nykypäivänä. Nämä vapaat on loppujen lopuksi kaiken kaikkiaan aika lyhyitä (tai pitkiä, riippuu mihin vertaa) ja yhden lapsen kokemuksella 9-kuinen on vielä hurjan pieni ja pidempi perhevapaa palvelisi mielestäni perheitä paremmin. Mutta nämä nykyiset perhevapaat sentään jättävät perheelle valinnan mahdollisuuden. Eli vapaathan ovat jo nyt melko lailla tasaiset, jos ne vaan niin jakaa.

Mun mielestä isien vähäinen perhevapaiden käyttö ei liity niinkään siihen, onko ne vapaat allokoitu tietylle osapuolelle käytettäväksi, vaan vanhempainvapaiden ajoitukseen. Kun vanhempainvapaa isyyslomineen putkeen pidettynäkin päättyy kuitenkin ennen kuin lapsi on vuoden ikäinen, on hyvin tavallista, että äiti on enemmän lapsen kanssa kotona. Alkuun monilla jo imetys sanelee tämän asian. Ja aika harva äiti kai haluaa palata töihin lapsen ollessa 3 kk:n ikäinen. Kun koko (korvaukseltaan lähes palkkaan rinnastuva) perhevapaa osuu käytännössä ensimmäiseen vuoteen, on mielestäni hieman yksioikoista syyttää tilanteesta vain miesten työpaikkojen suhtautumista, yhteiskunnallista suhtautumista ja ties mitä, kun hyvin useinkin syy voi olla äidin halussa olla lapsen kanssa nämä kuukaudet. Toki en tiedä paljonko tässä 10/90% -jakaumassa on huomioitu hoitovapaalle jäämistä kotihoidontuella, sillä sekin on toki tavallaan perhevapaata. Hoitovapaalle jäämisen ongelma on vaan hoitovapaan aikainen todella pieni korvaus hoitovapaalla olevalle vanhemmalle. Harva perhe on tilanteessa, jossa on haluttavaa tai edes mahdollista, että isä jää hoitovapaalle äidin palatessa vuoden kohdalla töihin ja perheen talous jää vain yhden vanhemman palkan ja pienen kotihoidontuen varaan, vaan usein lapsi aloittaa silloin päivähoidon. Käsittääkseni Suomessa yleisin päivähoidon aloittamisen aika on juurikin 1 ja 2 ikävuoden välillä.

Uskon, että moni mies pitäisi mielellään perhevapaata enemmän kuin nyt. Mutta koska perhevapaa on niin aikaisessa vaiheessa lapsen elämää, on biologisestikin selvää miksi imetyksineen kaikkineen äiti pitää valtaosan perhevapaasta. Ja kun ottaa huomioon taloudelliset tekijät hoitovapaan osalta, on se ennestään selkeämpää. Meillä mies piti yhtä paljon vanhempainvapaata (ellei hieman enemmänkin?) ja tällä kertaa mies pitää enemmän vanhempainvapaata kuin minä. Me olemme kuitenkin niin poikkeuksellisessa tilanteessa, että minun ei tarvitse palata tiettyyn työhön tiettyyn paikkaan tiettyyn kellonaikaan, vaan voin tehdä työni lähes täysin kotoa valitsemanani aikana. Näin olen saatavilla vauvan imetystä ja läheisyyttä varten, mutta samalla minulla on työrauha pätkissä pitkin päivää isän hoitaessa vauvaa. Mieheni saa toki vähemmän tuloja vanhempainvapaalla kuin työssä ollessaan, mutta sitä tasoittaa minun saamani tulot. Tällainen tilanne on mahdollinen kuitenkin melko harvalle. Jos minun pitäisi palata työpaikalle pois kotoa ja vauvan luota kun vauva olisi 3kk vanha, ei tulisi kuuloonkaan, että mieheni olisi meistä se, joka jäisi vanhempainvapaalle. Ei sen takia, ettei hän haluaisi tai kehtaisi tai mitä ikinä, vaan koska minä en yksinkertaisesti suostuisi olemaan vauvasta erossa siinä vaiheessa niin pitkää pätkää. Haluan imettää enkä todellakaan pystyisi olemaan täysiä työpäiviä pois vauvan luota tämän ollessa niin pieni.

Kaiken tämän keskellä tuntuu musta jotenkin naiivilta ajatukselta, että miehet jäisivät hirveän paljon aktiivisemmin perhevapaalle, jos heille allokoitaisiin se 6 kk vapaaehtoista vanhempainvapaata. En oikein näe miten negatiivinen asenne työpaikalla muuttuisi yhtään asian suhteen, jos tämä perhevapaa ei olisi vieläkään lain sanelema pakko luokkaa asevelvollisuus, vaan edelleenkin vapaavalintainen. Toki sen ajoitus olisi parempi (yllä mainituistakin syistä), jos sen pitäisi lapsen ollessa 12-18kk, mutta tilanne voi hyvinkin olla sellainen, että silloin sitä vielä vähemmän nähtäisiin työpaikalla olennaiseksi, sillä asiaa todennäköisesti ihmeteltäisiin ihan yhtä lailla mm. “lapsihan olisi jo iso ja täysin sopiva päiväkotiin”ja asenne olisi aivan yhtä negatiivinen ellei negatiivisempikin.

Musta olisi mielenkiintoista nähdä tilastoa siitä, kuinka moni mies olisi halunnut jäädä kotiin esim. lapsen ollessa 6-kuinen, mutta on ollut äidin toive saada olla lapsen kanssa pidempään vapaalla. Entä kuinka moni on tehnyt tämän perhevapaiden valinnan tulojen ja taloudellisten tekijöiden kautta? Mun mielestä tässä keskustelussa asenne on hyvin pitkälti usein sellainen “miehet ei halua, naiset tippuvat työelämän kelkasta, koska naisten oletetaan ja miesten ei tarvii”. Musta se on liian yksinkertainen näkemys tähän asiaan. Sitä paitsi, lasten saaminen nyt perkele on epäreilua sukupuolia arvioiden. Miehen osallistuminen prosessiin on kuin heittäisi hieman yhtä ainesosaa kahden ainesosan kokonaisuuteen, samalla kun nainen antaa prosessin alkuunpanossa aivan tismalleen saman panoksen, mutta vatkaa sen reseptin, toimii uunina 9 kk ja kärsii kaikki sen fyysiset epämukavuudet sen 9kk aikana ja jälkeenkin ja vieläpä on ainoa sopiva vanhempi ruoan lähteeksi. Perseestähän se on ollut herätä yössä neljä-kuusi kertaa vessaan iskiaksen iskiessä joka herätyksellä ja nukkua välissä koiranunta kipuine ja epämukavuuksine samalla kun mies on nukkunut täysiä öitä syvästi tuhisten. Perseestä se on ollut tietää joka herätyksellä, että se mies saa sen ihan saman ihanan lapsen ihan tasapuolisesti lapsekseen, vaikka hänen panostus asiaan on olemattoman pieni verrattuna äidin panokseen raskausaikana. Raskaus ja imetys nyt vaan myös on sellaisia asioita, että ne jo sitovat äidin lapseen hyvin vahvasti ja vaikeuttavat sitä äidin irroittautumista lapsesta tämän ollessa hyvin pieni.

Oli syyt perhevapaiden epätasaiselle käytölle mitkä tahansa, en kannata kiintiöintiä ja allokointia perhevapaiden osalta. Pidempiä perhevapaita tavallaan voisin kannattaa ja uskoisin pidempien perhavapaiden jo itsessään luovan paremmat puitteet tässä asiassa sukupuolen väliselle tasa-arvoistumiselle, joka tapahtuisi omaehtoisesti ja ihmislähtöisesti. Mutta vaikka perhevapaiden pidentäminen 18-kuiseksi ei heilauttaisi niiden pitämisen prosenttisuhteita yhtään mihinkään suuntaan, en siltikään koe, että kiintiöpakottaminen tasa-arvoisuuden saavuttamiseksi olisi tärkeämpää kuin jokaisen perheen yksilöllinen vapaus valita. Vaikka meidän sukupolvemme kasvatus ja yhteiskunnallisesti vahvoilla oleva asenne varmasti jonkin verran edelleen vaikuttaa perheiden päätöksiin, haluan silti uskoa siihen, että jokaiselle perheelle on parasta päästä tekemään ne omat ratkaisut ja valinnat. Enemmän pitäisi pureutua esimerkiksi naisvaltaisten alojen palkkaukseen ja naisten ja miesten erilaisiin palkkakehityksiin, sillä kuten sanottua, usein myös taloudelliset syyt vaikuttavat perhevapaiden pitämiseen. Jos naista odottaa työpaikka, jonka palkalla elättää koko perheen sillä aikaa kun mies on hoitovapaalla, niin väittäisin isän jäämisen vanhempainvapaalle helpottuvan monilla.

Kaiken kaikkiaan mun mielestä näissä keskusteluissa niin vanhempainvapaasta, naisten heikosta palkkauksesta yms. sukupuolten välisestä epätasa-arvosta olisi hyvä heittää roskiin se yksinkertaisen tyhmä näkökanta siitä, että on miesten konsensus ja tavoite sortaa naisia, vaan myös hieman miettiä sitä, mitä naiset tekevät tilanteen auttamiseksi tai muuttamiseksi. Samaan aikaan kun huudetaan feminismiä, tasa-arvoa ja parempia palkkoja naisille, samoissa keskusteluissa tuhahdellaan “bloggaajabimboille, jotka tienaavat aivan liikaa turhalla työllä”. Tässä ollaan kuitenkin harvinaisen naisvaltaisella alalla, jolla menee hyvin ja se on aina kotiinpäin naisten asialle. Mä äänestäisin jokaisen naisvaltaisen alan parempien työehtojen, -olojen ja palkkauksen puolesta. Kätilöt, terveydenhoitajat, päiväkotien ja vanhainkotien henkilökunta, opettajat, sosiaalityöntekijät… Kaikki tekevät äärimmäisen tärkeää työtä aivan liian pienellä palkkauksella. Mä maksaisin jopa mielelläni lisää veroja, jos ne verorahat ohjattaisiin oikeasti siihen, eikä hassattaisi epäolennaisuuksiin. Ja vaikka juuri tässä postauksessa sanoin, että kannattaisin pidempiä perhevapaita, niin en ehkä kuitenkaan, sillä ymmärrän myös sen, että valtion kassa on rajallinen ja me ollaan jo muutenkin maailman kärkikastia (vaikka Pohjoismaisessa vertailussa emme sinällään loistakaan), joten on mun mielestä myös liikaa pyydetty vaatia yhteiskuntaa maksamaan oman lapsen kasvatuksesta isossa määrin vielä pidempään kuin nyt.

Mitä mieltä te olette tästä kaikesta? 

48 thoughts on “Mielipidemaanantai – Tasa-arvoinen vanhempainvapaa

  1. Mun mielestä toi ois loistava juuri sen takia, että vapaiden määrä kasvaisi. 6+6+6 mallissahan se ”äidin” vapaa on pidempi kuin tällä hetkellä ja myös toisen vanhemman vapaa pidentyisi nykyisestä 3 kk, toki perhe saisi asetella näitä sitten haluamallaan tavalla, ihan kuten nytkin. Yksinhuoltaja saisi toivottavasti pitää koko pätkän. Uudessa mallissa kaikkien tilanne paranisi, huolimatta siitä kuka vapaan todellisuudessa pitää. Se vaikuttaako tämä toisen vanhemman kotiinjäämiseen, niin todennäköisesti vaatii suurempaa asennemuutosta, jonka toivon tulevan mahdollisimman pian. Ja voihan tossakin mallissa äiti olla ensin esim. 1,5 v kotona, josta osa hoitovapaata ja toinen vanhempi jäädä kotiin vaikka vuodeksi. Mutta siis loppujen lopuksi kotona olo tuottaisikin taloudellisesti enemmän vs nykyinen malli, jossa nopeammin tipahtaa kodinhoidontuelle. Eikä tuo yhtään rajoittaisi perheiden valinnanvapautta, koska perhe voisi tuossakin mallissa päättää käyttää vain toisen vanhemman osuuden, ihan niinkuin nytkin. En ihan ymmärrä tän mallin vastustamista ja tää poistaisi ainakin yhden argumentin, miksi isä ei voisi jäädä kotiin, koska usein sitä argumentoidaan parempien tulojen kautta ja mallihan kompensoisi juuri sitä. Valitettavasti uskon, että jos malli olisi 18kk perheen itse valittavissa, niin isät jäisi vielä vähemmän kotiin kun nyt, koska taloudellista kannustinta tähän ei olisi ja 1,5 v on varmaan aika keskiarvo, minkä äiti on kotona.

    1. Mutta kyllähän ne vapaat voisi vaan yksinkertaisesti kasvattaa 18kk:ksi niin, että vanhemmat saavat ihan itse valita, kuka pitää ja minkä verran. Ilman kiintiöpakotusta? Miksi yksinhuoltaja saisi pitää koko pätkän, mutta kahden vanhemman perheessä toinen ei saisi pitää koko vapaata? Ja kyllähän se rajoittaa perheiden valinnanvapautta. Molempien on pidettävä vähintään 6kk, jotta koko perhe saisi sen 18kk, versus se, että perhe saisi 18kk itselleen päätettäväksi.

      Mun mielestä on surullista, että isejä pitää väkisin taloudellisin kiintiöin kannustaa jäämään kotiin, kyllä sen kotiinjäämisen pitäisi olla asia, jota vanhempi haluaa, eikä tee taloudellisen porkkanan, pakon tai kiintiön sanelemana.

  2. Aamen! Juuri näin! Olen kanssasi samaa mieltä. Hyviä ajatuksia tuli lisää myös omaan ”pointtipankkiin”! 🙂 meillä ei olisi mahdollisuutta miehen pitää pitkiä lomia, tai saisi jäädä työttömäksi kotiin pidemmäksi aikaa, koska pyörittää yritystä. Jokainen perhe valitkoon itse.

    1. Juuri näin 🙂 Yrittäjillä tää tilanne on vielä entistä hankalampi. Terveisin yrittäjä, joka ei voi ottaa itelleen sijaista vanhempainvapaan ajalle 😀 §

  3. Kommentoin harvoin ja tää asia ei koske mua todennäköisesti vielä vähään aikaan, mutta tykkäsin tästä postauksesta hirveesti! Selitit asioita niin selvästi. Mukavaa viikkoa Anna 🙂

  4. Osasit pukea sanoiksi tuon, miksi äidin vapaan “kuuluu” olla pidempi kuin isän – kyllä siitä vaan aika iso siivu on rinnastettavissa sairaslomaan. Oli synnytys sitten alateitse tai sektiolla, niin toipuminen vie oman aikansa, eihän kukaan joudu suoraan leikkauksen jälkeenkään palaamaan töihin.

    Meillä mies on pitänyt pelkästään sen 9 viikkoa, joka oli hänelle korvamerkitty. Ei kuulemma olisi puolta vuotta vaikka olisi sellainen kiintiö.

  5. Todella hyvä postaus. Kiitos siitä! Mies yrittäjä ei voinut jäädä, koska pienyrittäjä, monen perheen elanto kyseessä. Todellakin perheet erilaisia. Vielä kun työhön paluu kaksosten jälkeen ei onnistunutkaan, huusivat yöt, muita lapsia, täytyi jäädä kotiin. Hyvä paikka meni, kun en ollut vakituinen. Pienellä paikkakunnalla ei töitä paljon. Onneksi se aika on ohi ja perhe selvisi järissään.

  6. Juuri näin, olen täysin samaa mieltä sun kanssa! Esimerkiksi meidän perheessä ei vaan olisi mitenkään mahdollista, että yrittäjä-mieheni jäisi kotiin 6kk ajaksi, vaikka haluaisi. Ja se taas ei olisi mielestäni mitenkään lapsen edun mukaista eikä tasa-arvoista lapsia kohtaan, että lapsi on laitettava 12kk ikäisenä päiväkotiin vain siksi että isä on yrittäjä, kun taas toisen perheen lapsi saa olla kotona 18kk kun vanhemmat eivät ole esim. yrittäjiä.

  7. 6+6+6 mallilla kustannukset kasvaisi arviolta noin 1,5 kertaisiksi, joka tulee työssäkäyvien maksettavaksi (veronkorotukset) . Tästä syystä en ehdotettua mallia kannata.

    Se mitä kannattaisin, on isän työnantajan osallisuutta: esimerkiksi monen äidin työnantaja maksaa täyden palkan 3-4kk äitiysvapaan alussa. Tällainen samanmittainen työnantajan kustannuksista tuleva isyysvapaa toisi entistä enempi tasa-arvoa työelämään. Jos tämä tulisi pakolliseksi esimerkiksi vanhempainvapaa jakson jälkeen: Monet vanhemmat joutuvat myös palaamaan töihin vanhempainvapaan jälkeen, koska kotihoidontuki on hyvin pieni ja mahdolliset (matalammatkin) palkat on enemmän koko talouteen. Jos “pakollinen” isän osuus tulisi tähän päälle, moni lapsi myös olisi pidempään kotihoidossa ja isät saisivat ilman rahahuolia jäädä kotiin edes joksikin aikaa.
    (Tämä vain oma näkemys ja varmasti monia laskennallisia tosiasioita uupuu tästä)

    1. No tämäpä juuri. Lastenhankinta on kuitenkin vapaaehtoista, eikä mitenkään kenenkään velvollisuus ja lapsiluku vaihtelee perheissä hurjan paljon. Jos ruvetaan maksamaan 18kk jokaisesta lapsesta, kasvattaako se myös lapsimääriä ja samalla sitä, että tietyissä perheissä ei haluta mennä takaisin töihin, kun voi olla kotona lasten kanssa pidempään paremmin taloudellisin turvin? Hienoahan se on, jos lapsimäärä saadaan nousuun, mutta tuntuu se musta hieman kyseenalaiselle, että noin pitkälti sitä sälytetään veronmaksajien maksettavaksi. Ja sanon tämän ihan ihmisenä, jolle ajatus kolmesta lapsesta ei ole täysin mahdoton millään lailla.

      Mä oon samaa mieltä isien työnantajan osuudesta sun kanssa, ja käsittääkseni Sipilä yrittikin aikanaan ehdottaa jotakin tiettyä rahakorvausta, jolla tasattaisiin näitä eroja ja näin parannettaisiin naisten työllistymistä, mutta nyt en ihan tarkalleen muista, miten se ehdotus meni ja oliko se oikeastaan kovin hyvä. Mutta mun mielestä tasaamalla työnantajien kuluja (äidin ja isän) edistettäisiin nimenomaan sitä nuorten naisten työllistymistäkin.

  8. En voisi paljoa olla eri mieltä kanssasi.

    Isät käyttävät vain 10% perhevapaista. Siis oikeasti onko niin, että iso osa isistä EI HALUA olla kotona oman lapsensa kanssa? Miten voi olla että on perheiden OMA VALINTA on se, että isät eivät hoida pientä lastaan? Vai voisiko olla kyse jostakin muusta, rakenteellisesta asiasta johon pystytään vaikuttamaan järjestelmää muokkaamalla?

    Ensinnäkin, isän on vielä edelleen vaikea perustella töissä oikeuttaan käyttää lakisääteistä oikeuttaan. Juuri viime viikolla mieheni työpaikalla kahvipöydässä päiviteltiin toisen työntekijän 6 kk perhevapaita. Kuulemma tuommoisen jälkeen voi miettiä tarviiko koko positiota edes olla, Töistä on myös vaikea olla poissa muutamia viikkoja tai kuukausia, koska monesti lyhyiden poissaolojen takia ei palkata sijaisia. Työt kaatuvat työkavereiden niskaan.

    Myös kotona ei voi puhua täysin vapaasta valinnasta. Monesti asenteet ohjaavat siihen, että äidin on vaikea ilmoittaa että töihin paluu tapahtuu sitten kun lapsi on esim vuoden (6+6). Edelleenkään ei isää voi “pakottaa” olemaan kotona, vaan ratkaisu on usein se että äiti jää kotiin tai lapsi laitetaan hoitoon. Usein naisella on myös ihan biologisista syistä kovempi tarve saada lapsia aiemmin, jolloin helposti tulee tehtyä lupauksia olla kotona hoitamassa ettei isän tarvitse. Vastaavasti isän on vaikea sanoa äidille, että nyt on isän vuoro olla kotona (sen jälkeen kun äiti on ensin hoitanut vaikeimman vauva-ajan).

    Edelleen haluan uskoa ettää isien 10% osuus perhevapaista johtuu enemmän järjestelmästä ja asenteista kuin siitä että isät eivät halua tai äidit eivät anna käyttää enempää.

    Usein myös sanotaan että perhevapaiden jakoa ei voi yhteiskunnan taholta ohjata, koska perheiden olosuhteet ovat erilaisia. Mies on yrittäjä, naisella on pieni palkka jne. Kuitenkin naisyrittäjät pitävät äitiyslomia ja 6+6+6 toisi ratkaisuja myös rahakysymykseen. Tuntuu, että aina löytyy joku selitys miksi mies ei voi jäädä kotiin. Tuntuu todella kummalliseselta, kun ottaa huomioon että nykyään naiset ovat työelämässä mukana siinä missä miehetkin.

    Omalta kohdaltani voin sanoa, että perheemme isän vanhempainvapaat jäivät lyhyemmiksi kuin oikeastaan kumpikaan meistä olisi halunnut. Mies ei uskaltanut olla töistä pidempään poissa asenneilmapiirin takia. Minulla taas oli hötky töihin jo aiemmin, mutta ei keinoja “pakottaa” toista, varsinkin kun oma tarve saada lapsia oli alunperinkin vahvempi kuin miehen. Molempien lasten kanssa mieheni oli kotona noin 3 kk, mikä on toki rutkasti enemmän kuin suomalaiset miehet keskimäärin. Perheellemme isän keskimääräistä pidempi perhevapaa on ollut hieno asia. Lapset luottavat isään, heillä on kaksi tasavertaista vanhempaa. Mieheni osaa pakata esim viikonloppureissun kamppeet ilman että minun tarvitsee nähdä asiasta vaivaa. Lasten vauva-ja taaperoaikana parisuhde voi paremmin, kun kumpikin ymmärtää minkälaista on olla koko päivä kotona tai käydä töissä. Ei tullut riideltyä siitä miksi toinen valittaa, vaikka vai luuhaa päivät pitkät kotona eikä siitä miksi työpäivän jälkeenkin voi kaivata omaa aikaa vaikka on saanut hörppiä kahvia rauhassa omalla työpisteellä.

    Eli summa summarum: On kaikille parasta jos isien osuus perhevapaista kasvaa. Ei ehkä puoleen, mutta lähemmäksi 50% kuin 10%. Itse en oikein keksi miten tähän voi muuten vaikuttaa kuin kiintiöimällä vapaita.

    1. Iso osa isistä voi haluta olla kotona lasten kanssa, mutta samassa perheessä myös äidit haluavat olla kotona lastensa kanssa ja isät ovat antaneet äideille siihen mahdollisuuden. Mikä tässä on jotenkin niin hirveän hankalaa ymmärtää? Lähes kaikki tuntemani isät olisivat halunneet olla lastensa kanssa enemmän kotona, mutta eivät ole halunneet evätä tätä mahdollisuutta puolisoiltaan ja olleet valmiita menemään ensimmäisenä töihin.

      Lakisääteistä oikeuttaan ei tarvitse perustella töissä mitenkään. Sen kun ilmoittaa määräajassa töissä ja that’s it. Sitä ei voi evätä ja sitä ei voi kieltää. Se, mitä ihmiset päivittelevät kahvipöydässä, on ihan toissijaista 😀 Kyllähän ihmiset päivittelevät ihan mitä sattuu ihan mistä tahansa, ei nyt ihan siihen pidä rinnastaa kaikkea. Jos työntekijöiden työt kaadetaan muiden niskaan tai positioita ruvetaan poistamaan vanhempainvapaiden takia, on ongelmat siellä työpaikalla ja niitä pitää ratkoa. Se on kuitenkin aivan eri asia, onko näin oikeasti vai onko se jotain kahvipöytä-juoruilua. Ja pliiiiis selitä mulle, miten tää kaikki esimerkissäsi poistuisi sillä, että isällä olisi edelleenkin VAPAAEHTOINEN mahdollisuus olla se 6kk vanhempainvapaalla, mutta 12-18 kk ikäisen lapsen kohdalla? Yritys ja ne kahvikaveritko olis silleen “Joo, no kato ku Virtasen perheellä ei muuten olis ku se 12kk, niin kyllähän se pitää nyt sen 6kk, että sen vaimo menee nyt töihin ja Virtanen jää kotiin” ja sit mielellään tekis ne Virtasenki työt (jotka kasattas heille, kun sijaisia ei palkata). Vai palkkaisko firma niitä sijaisia tässä mallissa? Miehillähän on nytkin mahdollisuus ottaa se 6kk, niin miten tämä nähdään jotenkin käänteentekeväksi, että kun se sama oikeus on edelleenkin vain oikeus, eikä velvollisuus, niin asenteet muuttuisi? Sitä paitsi, kyllähän se sama isä voisi ottaa sen 6kk silloinkin kun vanhempainvapaa olisi sen 18 kk, mutta ei-kiintiöitetty. Eihän sitä mikään estäisi.

      Musta on kummallista, että isät halutaan väkisin jäämään kotiin lapsen kanssa kikkailemalla kiintiöillä niin, että isä jäisi kotiin taloudellisen porkkanan takia, eikä aidon halun vuoksi.

      Summa summarum: On SINUN mielestäsi parasta kaikille, jos isien osuus perhevapaista kasvaa, perustuen sinun omaan kokemukseesi. Meillä mies on ollut enemmän vanhempainvapaalla ja tulee olemaan, ja olen silti eri mieltä asiasta, täysin. Koska mun mielestä tämän pitää kummuta omasta halusta ja perheen omasta tarpeesta, ei valtion holhoavasta kiintiöstä. Ja kyllä meilläkin isän vanhempainvapaa on ollut mahtavaa isän ja lapsen suhteelle, mutta en koe, että heidän suhteensa olisi yhtään huonompi ilman, tai että mieheni ei osaisi pakata viikonloppukamoja ilman vanhempainvapaata 😀

    2. Olen aika lailla samoilla linjoilla, että miesten 10% pitäisi nousta, lähes keinolla millä hyvänsä.
      Sekä lasten luottamuksen, että myös yleisen asenneilmapiirin vuoksi.

      Itse työskentelen melko modernilla IT-alalla, jossa isien vanhempainvapaat ovat olleet ilmoitusasia. Mutta voi kuulkaa, meneppä kysymään jostain perinteiseltä “äijien työpaikalta”, miten asiat on. Olen kuullut, että jossain ei meinata uskaltaa olla edes saikulla, kun pomo suuttuu. Niin uskaltaako tuommoisella alalla miehet edes haaveilla kotiin jäämisestä perhevapaille. Ei taida. Tämän olisi muututtava.

      Uusi malli voisi nostaa miesten pitämien vapaiden osuutta. Vapaaehtoisuuden takia se ei välttämättä pure kaikille aloille , mutta jostain se olisi lähdettävä. Kun yhteiskunta pikkuhiljaa kasvaa uuteen normaaliin, jossa isät hoitavat lapsia kotona siinä missä äiditkin, muutosta voisi alkaa tapahtua laajemmin.

      Mielestäni uudessa mallissa on kyse isien kannustamisesta kotiin jäämiseen, ja siten uuden normaalin luomisesta. Se ei varmasti ole täydellinen, eikä palvele kaikkia yhtä hyvin, mutta on askel oikeaan suuntaan. Systeemiä pitää kehittää jatkuvasti kohti parempaa ja oikeudenmukaisempaa järjestelmää.

  9. Työskentelen projektiluonteisessa asiantuntijaorganisaatiossa, ja ainakin minun työpaikallani on miesten isyysvapaat järjestetty valitettavan huonosti. Kun vapaata on yleensä vain se 6 viikkoa (koska usein 3 viikkoa on jo käytetty äitiysvapaiden kanssa samaan aikaan) ei työnantaja viitsi palkata sijaista noin lyhyeksi aikaa. Valitettavasti usein se tarkoittaa sitä että isät tekevät kuitenkin jonkin verran palkkatöitä isyyslomalla ollessaan, käytännössä ilman palkkaa. Jos isälle varattu osuus olisi vähintään 6 kuukautta, voisivat työantajat olla innokkaampia palkkaamaan sijaisen myös isyysloman ajaksi.

      1. Toki, mutta se tarkoittaisi sitä että äidin olisi palattava töihin vauvan ollessa 3 kuukautta. Ja kuten itsekin mainitsit tekstissäsi, harvalla on mahdollista tehdä työt valitsemaansa aikaan ja samalla jatkaa imetystä.

  10. Usein siis käytetään 3 viikkoa kun vauva syntyy, mikä on hyvä juttu sekin. Jos isä käyttää 6 kk, niin äidille jää nykymallissa vain 4 kk äitiysloma. Tämä yhtälö taas ei varmaan kovinkaan monessa perheessä toimi ollenkaan, joten lopputulos on kommentoijan kertoma tilanne jossa isyysvapailla ollaan sen verran että sijaisjärjestelyt eivät toimi.

    1. Niin, tästä päästään siihen, että yleisesti ottaen pidempi vanhempainvapaa olisi parempi, mutta voiko sitä sälyttää yhteiskunnan maksettavaksi? Ja miksei sitä voi siinä tapauksessa pidentää yksinkertaisesti vapaavalintaisena vaan pakko allokoida, jolloin perheet juuri joutuvat epätasa-arvoiseen asemaan monessa esimerkissä. Esim. kommenteissa jo mainitut yrittäjäperheet. En mä vieläkään näe, miten vapaaehtoinen kiintiö muuttaa mitään miesten puolella, mutta tekee tuosta vaan epätasa-arvoisen perheille, joissa isä tai äiti ei voi pitää 6kk, jolloin perheellä on käytettävissä vähemmän vapaata kuin muilla.

      1. Siis miten EI voi? Miten yrittäjä-äidit voivat ylipäätänsä hankkia lapsia? Joskus voi olla helpompi, että toinen vanhempi pitää kaikki vapaat mutta lapsen tai yhteiskunnan kannalta tämä ei välttämättä ole optimi.

        Jos yhteiskunta maksaa vanhempainvapaasta korvausta, niin yhteiskunnalla on kai vapaus määritellä millä edellytyksillä korvaukset maksetaan. Ja tosiaan, tässä on taloudellinen porkkana sille että isät käyttävät vähintään sen 6 kk. Usein kun päivitellään, että isä ei voi pitää koska taloudellisesti ei ole kannattavaa. 6+6+6 malli tekisi isien kotoilusta kannattavaa myös taloudellisesti, mutta mallia ei voi kannattaa koska osalle perheistä on vaan helpompaa että äiti hoitaa? Ja ihan takuulla 6+6+6 malli auttaisi siihen että isät jäävät kotiin, kun siihen on usean tuhannen euron taloudellinen porkkana ja 6 kk pakottaa jo työnantajankin miettimään sijaisjärjestelyitä.

        Kerropa minulle vielä tilanteet, joinen vanhempi ei oikeasti voi pitää vanhempainvapaata. Yrittäjäesimerkki kumottu äitiyrittäjillä. Tulojen tippumiseen auttaa 6+6+6 malli. Onkos muita tapauksia?

        1. Ei voi on ehkä huonosti ilmaistu, koska toki lakisääteisesti voiSI, mutta ei välttämättä ole mahdollista käytännössä. Esimerkiksi tilanteessa, jos vaikkapa isä on yrittäjä, jonka henkilökohtaista panosta ilman yritys kaatuu sen puolen vuoden aikana, eikä sen yrityksen toimintaa voida laittaa tauolle tai ottaa siihen sijaista. Voipi olla myös niin, että äiti on töissä siinä yrityksessä myös, työntekijänä.

          Yhteiskunnalla on toki vapaus määritellä millä edellytyksellä korvaukset maksetaan. Jossain sukupuolitasa-arvoa pakottavassa systeemissä, missä isejä “pakotetaan” taloudellisin houkutuksin jäämään kotiin yli äitien, näen vaan hurjasti ongelmia. Ja minähän saan niitä siinä nähdä 😀
          Näet asian hieman yksioikoisesti ja simppelisti, jos sinun mielestäsi tuo järjestely on itsestään selvästi kannattavaa perheille. Jos esimerkiksi isä tienaa 5000 €/kk ja äiti 1800 €/ kk, niin isän vanhempainraha on 3000 € – verot ja äidin palkka 1800 € siihen päälle. Tuo on 4800 €, kun taas isän palkka + kotihoidontuki olisi 5300 € /kk. Äidin ollessa matalapalkkaisella alalla tai opiskelija, tämä malli ei ole millään lailla itsestään selvästi taloudellisesti kannattavampi perheelle. Ja vaikka olisikin taloudellisesti kannattavampi kuin nykytilanteessa, niin mä edelleen kyseenalaista, miksi juuri sitä isän kotiin jäämistä pitää tukea erityisin kiintiöin ja perhettä “rangaista”, jos vanhempien yhteisellä päätöksellä pidetään parempana sitä, että äiti on kotona lapsen kanssa? Kyse ei ole siitä, että asia on HELPOMPAA, vaan perheet saattavat näin haluta, ja se voi liittyä mitä moninaisimpiin asioihin siinä perhedynamiikassa.

          Mä koen, että lapsen kanssa kotona olo on etuoikeus, ei velvollisuus. Sen lapsen kun jokainen voi työntää hoitoon halutessaan, mutta mahdollisuus kotona oloon lapsen kanssa on poikkeuksellisen mahtava tilanne. En siis ymmärrä, miksi tätä pitää pakottaa erilaiseksi kiintiöin.

          Ja miten ihmeessä sä olet kumonnut yrittäjäesimerkin äitiyrittäjällä? En ymmärrä lainkaan 😀 Toki mitä sanoin yllä yrittäjästä ja yrityksen toiminnan päättymisestä lapsensaamisen myötä pätee yhtä lailla naisyrittäjään, mutta perheenlisäyksen hankkimista suunnitellessa tämä on varmasti huomioitu ja yrittäjä-äitiähän ei kukaan pakota jäämään kotiin. Siinä on ihan sama typeryys yrittäjä-äidin kohdalla, että tilanteesssa kiintiöttömällä vanhempainvapaalla se ei-yrittäjä isä voisi pitää vaikka koko 18 kk sitä vapaata ja äiti tehdä yrittäjänä töitä samalla kun isä hoitaa lasta. Ihan samalla tavalla tässä kiintiöitys toimii perhettä vastaan, jos äidin on pidettävä se 6kk väkisin. En siis ymmärrä miten tämä sinun teorisointisi nyt “kumoaa” yrittäjäesimerkin.

          Muita tapauksia voi olla vaikka tietyt toisen vanhemmat fyysiset haasteet, jotka eivät tee mahdolliseksi jäädä kotiin lapsen kanssa. Tai vaikka mitä kaikkia tilanteita tulee mieleen, missä toinen vanhemmista ei pysty käyttämään sitä 6kk jaksoaan. Esimerkiksi vanhemman ollessa esimerkiksi ammattiurheilija.

          Ennen kaikkea pointti tässä on asenteellinen. “Jotta saadaan isät kotiin ja yhteiskunnan asenteita muutettua, annetaan niille perheille, joissa isit on vähintään 6kk kotona 18kk vanhempainvapaa, mutta muille perheille vain 12kk.” Mun mielestä tää on ihan käsittämätöntä vapauden rajoittamista, eriarvoisuuden lisäämistä ja aivan typerää holhoamista. Vanhempainvapaiden pitäisi olla jokaiselle perheelle samat ja asenteellinen ongelma on juuri tässä, kun jo väkisin halutaan tehdä muutoksia sukupuolisyistä. Kaikki sukupuolikiintiöt on mun mielestä todella typeriä kaikin puolin.

          1. Laskelma kannattavuudesta ei kyllä ole ihan oikein. Isän vanhempainraha olisi 3500 e – verot (70% palkasta), äidin palkan kanssa yhteensä 5300 e. Verot huomioon ottaen isän vanhempainrahakaudella perheellä jäisi enemmän rahaa käyttöön (1800 e palkasta ei mene juurikaan veroa, lisäksi isän veroprosentti pienenee työtulojen vähentyessä).

            1. Ihan Kelan laskurilla on laskettu 60 000 € vuositulojen mukaan toi 3000€ ja se oli hieman alle sen 3000 €. Päiväsumma oli 117 € ja totahan maksetaan 25 arkipäivältä. En lähtis huutelemaan tarkkuutta toisiin esimerkkeihin omalla mutulla, sillä “Vanhempainpäiväraha on suuruudeltaan yleensä NOIN 70 % tuloistasi. Prosenttiosuus riippuu kuitenkin tulojesi määrästä” (Lähde: KELA, caps toimituksen huomio 🙂

              1. Myös tämä olisi hyvä huomioida:
                “Vanhempainpäivärahan ennakonpidätys on yleensä sama kuin palkkasi veroprosentti.

                Jos et hae muutosverokorttia etuutta varten, ennakonpidätys toimitetaan seuraavasti

                Jos palkkasi veroprosentti on alle 25 %, vanhempainpäiväraha verotetaan 25 %:n mukaan.
                Jos saat vähimmäismääräistä vanhempainpäivärahaa, veroprosentti on 20 %.”

                Leikkimielinen laskutoimitus. (ilman mitään vähennyksiä ym. tietoina mun syntymävuosi, kunta ja uskonto)
                60 000 € vuodessa yleensä tienaava mies. Koko vuoden töissä ollessa veroprosentti on 28,5 %.
                60 000 € vuodessa yleensä tienaava mies. 6kk töissä / 6 kk vanhempainvapaalla, veroprosentti molempiin 26 %, myös siis etuuksiin.
                Töissä rahaa jää käteen kuussa n. 3250 (huomioiden TYEL) + äidin kotihoidontuki 255 € = 3505 €
                Vanhempainvapaalla rahaa jää käteen kuussa n. 2180 € + äidin palkka 1500 € käteen verojen ja TYELin jälkeen = 3680 €.

                Verot huomioon ottaen tässä on tosiaan erona on vajaa 200 € kuussa nopealla mutkat suoriksi -laskutoimituksella, eli voisi periaatteessa olla kannattavampaa, mutta melko vähäisesti joka tapauksessa.

          2. En nyt jaksa liikaa enää vastailla pitkään kommenttiketjuun. Mutta ihan mielenkiinnosta: oletko tutustunut Ruotsin malliin? Se on monen tutkimuksen mukaan tosi hyvä koko perheen hyvinvointia ajatellen. Jokainen peilaa näitä asioita omista lähtökohdista ja asenteistaan käsin, mutta kannattaa yrittää lukea tutkimustietoa ja vertailla eri malleja avoimin mielin.

            Suosittelen lukemaan: http://www.stat.fi/tietotrendit/blogit/2019/perhevapaauudistus-tavoittelee-hyvinvointia-ruotsin-malliin/

  11. Mä en ihan satavarmaksi osaa kommentoida koska omia lapsia ei ole vielä, joten lait sun muut säädökset ei ole täysin tuttuja, mutta sivusta seuranneena Saksassa vaikuttaa olevan ainakin itseä miellyttävä systeemi. Oma työkaveri on ollut muutamaan kertaan vanhempainvapaalla täällä, ja suuri mä en osan siitä yhtä aikaa vaimonsa kanssa. Piti siis suoraan syntymästä 3kk,toiset 3kk lapsen ollessa 9kk-1v ja vielä 1kk päiväkotiin tutustuttamisen aikana, jolloin lapsen äiti oli jo palannut töihin. Mun käsittääkseni Saksassa on siis yhteensä 3v jonka vanhemmat saavat jakaa keskenään vaikka tasan, tai vain toiselle vanhemmalle. “palkan” tietääkseni maksaa valtio ja se pohjautuu työnantajan maksamaan palkkaan muttei ole 100% siitä. Itsestä kuulostaa ihanalta se, että etenkin ensimmäiset pari kk vanhemmat saavat yhdessä totutella vauva-arkeen, ja molemmat saavat sopivasti lepoa yms. Suomen systeemistä oon valitettavan pihalla, sillä viimeiset 4v on tullut asuttua ulkomailla 😄

    1. Tavallaan ajatuksena kuulostaa ihanalta, mutta kuulostaa se mun korvaan vähän järkyttävä pitkältä vanhempainvapaalta, jos yhteiskunta laitetaan maksamaan joka lapsen kohdalla 3 vuoden korvaus, joka on lähes palkkaan rinnastuva. Jos perheessä on vaikkapa 3 lasta, niin onhan se aikamoista, jos yhteiskunta on velvollinen kustantamaan tätä 9 vuotta sitten. Mutta ajatuksena se, että ajoittain saisi pitää vapaata yhdessä, kuulostaa kyllä hurjan hyvältä ja juuri se, että perhe voi itse valita kuka pitää ja miten 🙂

      1. Joo siis missään nimessä ei oo pakko pitää koko 3v,äitiysloma yksinään on muistaakseni 6vko ennen laskettua aikaa ja 6kk jälkeen! 3v maksimi yhteensä vanhempainvapaissa! Epätarkasti ilmaistu ensimmäisessä kommentissa! Kalliiksihan se silti tulee yhteiskunnalle jos pitää täydet 3v. Tosin moni jättää yhden vuoden lapsen ekan luokan ajaksi, joka siis myös on mahdollista. Tosin täällä on edelleen melkeen oletus ettei äidit palaa 100% työelämään lasten saannin jälkeen joka tuntuu itsestä aika järkyttävältä 🤔ainakin omien kavereiden äideistä lähes kukaan ei tee enempää kuin “minijobin” verran eli maksimiansiot on 450e kuussa ja työtunnit n 10-15 🤷‍♀️

        1. Hei,
          Ei todellakaan ole täällä Saksassa mitään 3v maksettua vanhempainvapaata:D 12 kk ajalta saa maksettuna n. 65% nettopalkasta, jos vain toinen vanhempi jää kotiin . Jos taas molemmat vanhemmat jäävät kotiin vähintään 2 kk ajaksi (esim 12 kk ja 2 kk) niin saa yhteensä 14 kk maksettua vanhempainvapaata. Sen jälkeen ei sitten saakaan mitään tukia (vrt. kotihoidontuki ). Ja täällähän isät siis eivät tosiaan jää kotiin perinteisesti. On helppo sanoa, että asia on vain lakisääteinen ilmoitusluontoinen juttu kun täällä asenneilmapiiri on se, että mies_ei_jää_kotiin. Siinä on yksilön aika vaikea lähteä vaatimaan lakisääteisiä oikeuksiaan kun työnantaja uhkaa tehdä urakehityksen erittäin vaikeaksi. Eli ehdottomasti poliittisia “pakotteita” ja kannustimia lisää sekä tänne Saksaan että Suomeenkin,jotta vanhempainvapaat saataisiin tasa-arvoisemmin jaettua ja sitä kautta mm naisten urakehitys saavuttaisi saman tason miesten kanssa. Tämä asia kun ei vaikuta vain perheisiin, vaan esimerkiksi lapsettomien naisten asemaan työnhaussa.

  12. Todella hyvä kirjoitus ja olet ajatellut asiaa monelta kantilta! Näen jo punaista, kun ajattelen edes tätä uutta ehdotettua mallia. Kirjoituksessasi mainitsit, että tosiaan kaikilla on erilaisia tilanteita perheessä. Suututtaa ja melkein katkerasti sekä kärjistettynä ajattelen, että tämmöisiä ehdotuksia tekevät vain omalta kannalta asian näkevät, lapsettomat äärifeministit..vaikka asia ei tietenkään ole niin. Oman perheeni tilanne kuitenkin on. sellainen, että mies on yrittäjä ja tienaa 4 x enemmän kuin minä kuukaudessa. Itse olen ammaltiltani lähihoitaja ja työskentelin päiväkodissa lastenhoitajana Tuntuisi todella pahalta, mennä hoitamaan muiden lapsia töihin, kun tietäisin , että itse olisin niin aikaisessa vaiheessa pois lapseni luota monta tuntia päivässä. Imetystä ei kuitenkaan voi isä hoitaa. Halusin imettää ja se ei ollut miesten tai “sorretun” kotiäidin mielipide! Taloudellisestakaan siinä ei olisi mitään järkeä.. joutuisimme minun palkalla käyttämään kuitenkin säästöjä, kun tosiaan on autot, asuntolainat, vakuutukset ja muitakin kuluja,mitä minun palkallani ei makseta. Miksi haluaisimme vaihtaa tämän hetkisen tilanteen, missä voimme matkustella ja elää ns. kärvistelemättä, siihen, että joutuisin menemään töihin ja tuomaan leivän pöytään, vain sen takia, että se on “tasa-arvoa”! Mielestäni siinä viedään tosiaan naisenkin vapaus valita, että haluaa olla kotona. Eikö kuitenkin tasa-arvo asia pitäisi tulla myös perheen sisällä esillä: mies vahtii lapsia, että nainen pääsee omiin menoihin, hoitaa kotia ja vastaa kasvatuksesta.Tiedän, että se ei ole itsestäänselvää, mutta tarviiko siitä silloin kaikkien kärsiä ja yhteiskunnallisesta tasolta tällä tavalla puuttua! Olemme myös saamassa toisen lapsen maaliskuussa ja on ollut ihanaa, että olen voinut kärsiä kotona alkuraskauden pahoinvoinnit. Valitettavasti sekin on biologiaan kirjoitettu juttu, että mies ei niistäkään voi kärsiä..vaikka osa näistä päättäjistä yrittäisi senkin jotenkin muuttaa. Oma toive olisi olla seuraavankin kanssa mahdollisimman pitkään ja miettiä myös siltä kannalta mikä on oman perheen kannalta paras ratkaisu.

    Lyhyesti kuitenkin, kiitos taas hyvästä kirjoituksesta!

    1. Kiitos kommentistasi 🙂 Olen ihan samaa mieltä, jokaisen perheen pitäisi saada päättää omat perhevapaansa ilman kiintiöitä, oli se perhevapaan pituus sitten nykyinen tai pidempi. Ja perhevapaiden ei pitäisi luoda eriarvoisuutta perheisiin ihan vaan sen takia, että toisia “palkitaan” tai “rangaistaan” (miten sen nyt kattoo) siitä, että molemmat vanhemmat on olleet kotona tietyn ajan 🙂

  13. Kannatan vahvasti 5+5+5- mallia (tai 6+6+6, mutta kustannukset tässä kasvavat jo niin suuriksi, joten tuskin toteutunee).

    Mitenköhän tämän osaisi muotoilla oikein.Mielestäni tällaisen mallin käyttöönotto parantaisi pitkällä ajanjaksolla synnytysiässä olevien naisten työmarkkinoita. Nykyisinkin perheillä on mahdollisuus jakaa vapaat, mutta koska perheet eivät pääsääntöisesti näin toimi, on hyvä, että valtion puolelta tulee siihen ns. kannustin.

    Tietenkään kaikki ratkaisut eivät toimi kaikissa perheissä, sillä perheitä on erilaisia. Esimerkiksi yrittäjäperheissä pakotettu kiintiö voi olla ns. rasite, mutta kun kukaan ei käske sitä pakotettua kiintiötä pitämään. On aina mahdollista, että äiti (tai isä) olisi sen 5+5 (tai 6+6) kotona, jonka jälkeen hän jatkaa hoitovapaalle, jolloin toinen vanhempi ei käytä vapaita laisinkaan.

    Isien töissä olemista perustellaan yleensä aina sillä, että naisella on niin pieni palkka ja rahat loppuu jos isä jää vapaalle. Yleisesti ottaen, jos isälle kiintiöidään 5kk “pakkokiintiö”, niin jos miettii perheen kokonaistuloja niin isä saisi tällöin ansiosidonnaiseen perustuvan päivärahan. Suomessa on käytössä myös progressiivinen verotus. Veroprosentti alkaa nousta melko voimakkaasti siinä vaiheessa kun vuositulot rikkoo sen 20 000e. Jos isä onkin töissä normaalilla palkalla vain puolet vuodesta (+päivärahat) on verotettava osuus suhteessa paljon pienempi. Tällöin myös se naisen puolen vuoden palkka alkaa jäämään etenevissä määrin käteen. Perheen kokonaistulot voivat siis olla suuremmat kuin tilanteessa, jossa vain toinen on kotona. Tätä on vaikea selittää, mutta esimerkiksi Väestöliitto on julkaissut tutkimuksen “Vanhempainvapaan jakaminen: vaikutukset perheen talouteen”(google löytää), jossa näitä eri skenaarioita mietitään perheen kokonaistulojen kannalta nykyisessä mallissa.

    Joku itki vauvapalstalla joskus, että hän (nainen) on ollut neljän lapsen kanssa kotona, ja hänen palkkansa on niin pieni verrattuna mieheen, että ei miehen olisi kannattavaa jäädä lapsen kanssa kotiin. Olisiko miehen ja naisen palkkaerot niin suuret, jos vapaat olisikin jaettu tasavertaisesti vahempien kesken? Tuskin.

    Välillä myös itketään sen puoleen, että äitillä ei ole työpaikkaa mihin palata. Olisko niitä vakituisia töitä paremmin tarjolla lisääntymiskykyisille naisille, jos työnantajalle olisi yhtä iso riski palkata kolmikymppinen mies tai nainen…? Voisi olla.

    Mainitsit postauksessasi myös pointin “nainen voi olla jo uudestaan raskaana, jolloin olisi parempi olla kotona”. Nykyisin Suomessa on meneillään tämä pienten ikäerojen buumi. Kuitenkin maailman terveysjärjestö WHO:n suositus on odottaa jopa kaksi vuotta edellisen lapsen syntymästä seuraavan yrittämiseen (WHO 2007), jolloin lasten välinen ikäero olisi vähintään 2 vuotta ja 9 kuukautta. Myös Yhdysvalloissa virallinen perhesuunnittelun tavoite on vähentää alle kahden vuoden syntymävälejä (Healthy People 2020.). Jos katsotaan, että lyhyet ikäerot eivät ole hyväksi, on tällaiset räätälöidyt kiintiöt myös omiaan vaikuttamaan ihmisten käyttäytymiseen, ts. pieni ikäero ei ole hyväksi -> uusi vanhempainvapaamalli ei myöskään tue pieniä ikäeroja -> osa ihmisistä saattaa optimoida vapaat ja lapset siten, että ikäero kasvaa.

    Tämä ehdotettu 5+5+5-mallihan jakaa hyvin vahvasti kansan kahtia. Etenkin matalasti koulutettu väestö on mallia vastaan, kun taas yleisesti ottaen korkeastikoulutetut ovat mallin puolesta. Sikäli asia on ironinen, koska korkeastikoulutetuissa perheissä vapaat jaetaan lähtökohtaisesti tasaisemmin vanhempien kesken. Mutta itse koen mahdollisen uudistuksen parantavan pitkässä juoksussa etenkin naisten työmarkkina-asemaa (, ja sitä mukaa sitä syntyvyyttä).

    1. Mä en näe, miten tämä mielestäsi parantaa naisten työllistymistä ja työmarkkina-olosuhteita, kun tämä mahdollistaa äitien pidemmän poissaolon kuin nyt. Vaikka isä pitäisi sen 6kk vapaata, äiti voi pitää edelleen sen 12kk ja todennäköisesti äidit tulisivat jatkossakin pitämään miehiä tuplasti pidemmät vapaat, eli jos joku asenteellisesti palkkaa ihmisiä, niin kyllä se mies on edelleen haluttavampi kuin nainen.

      Mun mielestä on hassua asennoitua silleen “ei sitä pakotettua kiintiötä tarvii pitää, esim. yrittäjien”. Ei tarviikaan, mutta on todella epäreilua, että tilanteissa, joissa toisen vanhemman jääminen kotona on haastavaa tai elinkeinon romuttavaa, ollaan sitten silleen “voi voi, muut perheet saa 6kk enemmän etuuksia”. Kyllä etuuksien pitäisi olla tasa-arvoisia eikä riippuvaisia tällaisista kiintiöistä.

      Mitä tulee tuloihin, niin en ymmärrä lainkaan tuota logiikkaa, ehkä voisit hieman selittää sitä paremmin? Miten päin tahansa tuota nimittäin kääntelee, niin tulos on aina erilainen eri lähtökohdista riippuen miehen ja naisen palkkauksesta eri tilanteissa. Niinpä on ihan abrusdia yrittää laittaa tätä muottiin, kun toisille tämä olisi taloudellinen kannustin ja toisille ei, ja juuri sen takia kaikilla pitäisi olla vapaus valita perheenä näitä asioita, jos halutaan puhua oikeasti tasa-arvoisista ratkaisuista.

      Vähän tylysti ilmaistu tuo “itki palstalla” -osuus, mutta enemmän siinä häiritsee vielä tuo yksioikoisuus kommentissasi. Jos joku on ollut kotona neljän lapsen kanssa, on se toki voinut vaikuttaa hänen palkkakehitykseensä. Mutta, ei välttämättä. “Olisiko miehen ja naisen palkkaerot niin suuret, jos vapaat olisikin jaettu tasavertaisesti vahempien kesken? Tuskin.” Tämä on sinun oletuksesi. Mitä jos tämän naisen mies on sydänkirurgi ammatiltaan tienaten n. 7000 €/kk ja tämä nainen on ompelija, joka on tienannut vaikkapa 1900 €/kk. Vaikka hän kuinka tekisi töitä, niin hän ei tulisi pääsemään kovin kummoisille palkoille koulutuksellaan ja osaamisellaan, verrattuna mieheensä. Moni myös esimerkiksi julkisella puolella sosiaali- ja terveysalalla töissä oleva nainen tienaa todella vähän verrattuna miehiin, jotka tekevät töitä yksityisellä sektorilla, jossa palkkakehitys on ihan erilaista kuin julkisella puolella. Usein valitettavasti nämä pienet palkat ja hitaat palkkakehitykset on naisvaltaisilla aloilla. Mutta lyhyesti; vaikka molemmat olisivat tehneet töitä 5 vuotta, olisi miehen palkka todennäköisesti huomattavasti korkeampi, jopa tilanteessa, jos nainen ja mies tekisi samaa työtä. Ja tämä on se epäkohta, mihin pitäisi eniten puuttua.

      Mitä tulee vakituisten työpaikkojen tarjoamiseen naisille, jotka ovat hedelmällisessä iässä, niin asiahan ei saisi vaikuttaa millään lailla palkkausvaiheessa. Jos työilmoituksessa tarjotaan vakituista paikkaa, ei sitä voida laittaa määräaikaiseksi vain koska paras hakija on 28-vuotias nainen. Määräaikaisuuksia on tällä hetkellä valtavasti niin miehillä kuin naisilla tarjolla, ja se johtuu ihan muista asioista. En näe mitenkään, että 6 kk:n kiintiön lisääminen miehen vanhempainvapaaseen muuttaa määräaikaisuuksien ongelmaa mihinkään suuntaan, se kun harvemmin millään lailla liittyy tähän.

      Mun mielestä tämä ikäero-keskustelu on asiassa hyvin irrelevantti ja suhtaudun siihen vieläkin skeptisemmin kuin tähän 6+6+6 -malliin, sillä täytyy muistaa WHO:n suosituksen (joka on jo 12v. vanha) olevan koko maailmaa yleisesti koskeva. Meillä Suomessa raskauksien ja lasten seuranta neuvoloissa on erittäin hyvällä tasolla, samaten perheiden saama tuki. Meillä on myös JO NYT erittäin hyvä ja perheitä tukeva perhevapaiden malli ja esimerkiksi työpaikkojen mahdollisuudet vapaiden, raskauksien ynnämuiden suhteen on hyvin rajalliset. Tämä ei suinkaan ole maailmanlaajuista. Meillä on myös erinomainen, lähes ilmainen terveydenhuolto odottajille ja synnyttäjille yms. Riskit, komplikaatiot, synnytyksenjälkeiset stressit ja henkiset ongelmat yms. on Suomessa hieman eri kantimissa kuin monessa monessa paikassa ja siksi näin yleismaailmallinen suositus on mun mielestä otettava Suomessa vastaan with a grain of salt. Varsinkin kun pieni ikäero voi tukea lapsia elämässä hyvin eri tavoin, mahdollistaa äidin täysmääräisen paluun rakentamaan uraa ja vaikkä mitä kaikkea muuta positiivista. Tää on vähän sama ku ottaa Suomessa esille WHO:n suositus 2 vuoden täysimetyksestä, mikä on ihan hippasen eri asia täällä Suomessa puhtaan veden maassa kuin aikka Afrikassa. Ja täytyy myös muistaa, että vaikka meillä olisi tarvetta lisätä syntyvyyttä, syntyvyyden säännöstely todella monessa maailmakolkassa olisi hyvin tarpeellista ja ylikansoittumista tapahtuu monilla alueilla. Tällä kaikella on vaikutusta näihin “suosituksiin” ja miten ne esitetään.

      1. Kyllähän noita uutisointeja on välillä näkynyt, että mies on saanut viran vaikka nainen on ollut pätevämpi. Ja nämähän koskevat vain julkista sektoria, jossa ymmärtääkseni virkaan valitun nimi pitää julkaista.

        Yritin tuolla tulologiikalla viitata tuohon Väestöliiton tekemään tutkimukseen, jossa tutkitaan miten eri tilanteissa olevien vanhempien kannattaisi jakaa vanhempainvapaat, jotta perheen nettorahallinenhyöty olisi mahdollisimman suuri. Siinä on siis erilaisia palkkayhdistelmiä, esimerkiksi mies tienaa mediaanin verran ja nainen mediaanin verran ja sen jälkeen laskelmia siitä mitä käy jos toinen pitää kaikki vapaat, tai toinen pitää 1/3 ja toinen 2/3 tai toisinpäin. Ja skenaarioita on erilaisia, esimerkiksi toinen tienaa ylimmän desiilin verran ja toinen mediaanin tai toinen tienaa alimman desiilin verran ja toinen määrän x. Noissa väestöliiton esittämissä skenaarioissa useimmassa tilanteessa oli kannattavinta jakaa vanhempainvapaat, jakotapa saattoi vaihdella verraten tilanteeseen jossa vain toinen vanhempi (äiti) pitäisi kaikki vapaat.

        Tästä uudesta vanhempainvapaasta puhuttaessa muistetaan aina mainita älyttömät tuloerot. Vedit itsekin esiin kortin “sydänkirurgi mies tienaa 7000 €/kk ja nainen on ompelija, joka on tienannut vaikkapa 1900 €/kk”. Tilastokeskuksen 6/2019 julkaiseman tilaston mukaan esimerkiksi yksityisellä sektorilla miesten mediaaniansio oli 3 710 ja naisten 2 903 euroa. Tarvitseeko siis aina vetää mukaan keskusteluun täysin ääripäät?

        Mutta joo, yhdyn siihen että naiset ovat usein niillä pienipalkkaisilla sosiaali- ja terveyspuolen aloilla. Miksi he sitten sinne hakeutuvat, siihen en osaa vastata. Riippuu varmasti alasta, miten nuo palkat jakautuu. Olen itse opiskellut miesvaltaisen koulutuksen ja kyllä meidän vuosikurssista tuntuu juurikin ne naiset rokkaavan työelämässä, mutta kaikilla aloilla tilanne ei varmastikaan ole sama.

        Mutta yleisesti aihe vanhempainvapaat on tosiaan paljon mielipiteitä herättävä, ja kommenttia tulee suuntaan jos toiseenkin. Osittain ymmärrän mitä haet ajatuksillasi takaa, mutta osittain en. Erilaiset mielipiteet ovat rikkaus, joten yritetään hyväksyä myös omasta mielipiteestämme eroavat kommentit.

        1. Mutta siis tiedätkö sinä, että jonkun viran on saanut mies juuri sen takia, että ei voi synnyttää, vai onko hän voinut olla sopivampi kyseiseen virkaan joistain muista syistä, vaikka ansioluettelon/koulutuksen mukaan nainen olisi paperilla pätevämpi? Toki sukupuolisyrjintää on, mutta en lähtisi yksioikoisesti vetämään viivaa synnytykseen, vaan moneen muuhun asiaan, jotka vaikuttaa.

          Tulologiikkaa en kyseenalaista, kyseenalaistan sen, että monille tuo ei ole mitenkään käytännön tasolla mahdollista, esim. juurikin esimerkkinä mainitsemilleni ammatiurheilijoille, yrittäjille ja ties mille kaikille ryhmille. Ja jos puhutaan tasa-arvosta, niin se jommankumman vanhemman kotona viettämän ajan ei pitäisi olla riippuvaista siitä, kuka sen viettää, vaan sen pitäisi olla kaikille lapsille ja vanhemmille sama. Eli niin kuin nyt, ei väliä kuka sen pitää, se päivämäärä, joka sallitaan on joka perheelle sama.

          Ääripäät vedin mukaan keskusteluun juuri siitä syystä, että tällaisia kiintiöpäätöksiä tasa-arvon nimissä ei voida tehdä mediaanien mukaan, vaan juurikin muistaa se jokaisen perheen eri tilanne ja vapaus, joka on musta tärkeintä, ja oli sitten kyseessä yrittäjä, mediaania tienaava työntekijä tai työtön, niin hänellä pitäisi olla samanmittainen oikeus olla kotona lapsen kanssa, jonka ei pitäisi pohjautua siihen, miten vanhemmat jakavat sen vapaan keskenään, jos se päätös tehdään perheessä. Ja kun näitä ääripäitä nyt sattuu olemaan myös aika paljon.

          Tuo onkin toinen mielenkiintoinen keskustelu ihan kokonaisuutena, eli miksi naiset hakeutuvat näille aloille miehiä herkemmin? Motivoiko miehiä raha enemmän? Onko naisilla hoivavietti? Tehdäänkö jo peruskoulussa sellaisia ohjauksia, jotka saa naiset hakeutumaan näille aloille? Onko nämä alat huonosti edustettuja? Miljoona kysymystä, mutta oli tilanne mikä tahansa, putkarimies tienaa todennäköisesti enemmän kuin lastenhoitaja tai vanhusten työssä oleva. Mun mielestä myös tämä keskustelu on hyvin mielenkiintoinen, ja ihan samoin voin sanoa, että ymmärrän logiikkaa tässä ja toisaalta sitten taas en. Sanoin sen postauksessakin. Mutta tosiaan, erilaisia mielipiteitä saa ja pitää olla, ja kiitos, kun osaat niistä keskustella asiallisesti. Blogissa on vaan hirveän vaikea käydä keskutelua asiasta kovin kattavasti :/

          Ja mitä tulee tähän asiaan, niin eihän kukaan tiedä tähän varman oikeeta vastausta, sillä mielipiteet tulevat eri lähtökohdista. Omani tulevat hyvin vahvalta yrittäjätaustalta ja siitä, että näen suomalaisen hyvinvointivaltion yhtenä tärkeimmistä asioista tietyn vapauden ja ylimääräisen holhouksen vähentämisen. Joku enemmän vasemmalla oleva ajattelee varmasti toisin.

  14. WHO ei suosittele 2 vuoden täysimetystä, vaan kiinteitä ruokia tulisi tarjota 6 kk ikäisestä lähtien. Imetystä suositellaan kyllä 2 vuoden ikäiseksi asti, koskien myös länsimaita. Esimerkiksi Kanadassa kansallinen imetyssuositus on 2 vuotiaaksi asti. Suomen oma imetyssuositus on asetettu vain vuoden ikäiseksi, tai perheen halutessa, pidempäänkin. Tähän on vaikuttanut se, ettei äideille asetettaisi turhia paineita, kun nykyiseenkin suositukseen pääsee harmillisen harva äiti. Onneksi monissa piireissä, erityisesti korkeakoulutettujen joukossa imeytetään nykyään yhä pidempään. Imetyksen hyödytön eivät lopu siihen vuoden ikään!

    1. Väärä termi tuli vahingossa, imetystä tarkoitin, ei täysimetystä. Imetyksen hyödyistä yli vuoden kohdalla en ala kiistelemään, jokainen valitsee imettääkö viikon, vuoden vai vaikka kolme mun puolesta 🙂

  15. Olen kanssasi pitkälti samaa mieltä, erilaiset perhetilanteet huomioon ottaminen ja vapaus valita olisi tasa-arvoista perheiden ja lasten välillä. Toivoisin, että päättäjät ottaisivat enemmän huomioon sen mikä on lapselle parasta. Aina puhutaan tavoitteesta työllistää äitejä ja edistää heidän uraansa, mutta mikä on lasten parhaaksi? Päätöksissä pitäisi nojautua enemmän tutkimustuloksiin siitä, mikä on lasten etujen mukaista, sillä lasten hyvinvointi vaikuttaa vahvasti yhteiskuntaan tulevaisuudessa ja maksaa varmasti itsensä takaisin. On esimerkiksi tutkittu että lapselle kotona oleminen 3 vuotiaaksi on (tietyt kriteerit täyttyen) tämän kehityksen kannalta parempi.Mitä aikaisemmin lapsi joutuu päiväkotiin, sitä haitallisempaa lapsen kehitykselle. Kuten tekstissä ja kommenteissa toit esille, niin lapset joutuisivat lähtökohtaisesti eriarvoiseen asemaan jos perheet eivät saisi samoja määriä vanhempainvapaakuukausia vapaasti valittavakseen. Hyvä kirjoitus! 🙂

    1. Kiitos 🙂 Ja juuri tämä on musta niin kummallista, että asiassa hirveästi penätään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa, vaikka mun mielestä sen ei pitäisi olla tämän keskustelun kulmakivi laisinkaan, vaan nimenomaan se lasten ja perheiden yksilöllinen hyvinvointi ja miten siihen voidaan vaikuttaa 🙂

  16. Ite ajattelen työelämään siirtyvien lastenhankinnan kustannusten kannalta 6+6+6 (tai 5+5+5) olisi parempi. Tällöin lapsen hankinnan kustannukset eivät kasautuisi naisvaltaisille aloille (esim hoitoala). Samalla “pakotettu malli” tasaisi hakijoiden tilannetta rekrytoidessa n.30v lapsetonta naista vs. n. 30v lapsetonta miestä (koska lastenhankinnastahan ei saa myöskään kysyä/ on muutenkin iso tabu vielä työelämässä moneööa) koska riskit olisivat lähes yhtä suuret tulevalle vanheimpain vapaalle.

    Toki näihin kustannusnäkökulmiinhan on esitetty muitakin ihan pätevän oloisia ratkaisuja. Itse uskon kyllä vielä siihenkin että vaikka kuinka haluaisi että miehet pitäisivät isyyden vapaasta tahdostaa ja perheet päättäisivät itse näin ei kuitenkaan käy meidän tietynlaisen normiston vuoksi. Esim jos miettii tilannetta että koko työyhteisön kulttuuri on miesvaltainen ja urakeskeinen niin siinä voi vaatia yksilöltä vähän erillaista pokkaa pitää juuri sellaiset vapaat kun itse haluaisi, jos joka tilanteessa joutuu perustelemaan valintaansa työpaikalla.Kiintiöittäminen pakottaa näitä normeja muuttumaan.

  17. Niin yhdyn tähän.
    Meillä ei ole toistaiseksi lapsia. Jos jonain päivänä on, niin minä naisena tulen pitämään kaikki ”sallitut” vapaat ja mieheni todennäköisesti ei yhtään. Ja tämä on meille aivan fine. Mieheni on yksityisyrittäjä alalla jossa hänen täytyy työsuoritus tehdä oikeasti työpaikalla. Hänen ei olisi mahdollista jäädä kotiin, sillä tältä ajalta hän menettäisi kaikki asiakkuutensa ja joutuisi aloittamaan uudestaan asiakkaiden ”kalastelun” palattuaan töihin. Tämä olisi hänen yirtyksellensä niin iso tappio, ettei hänen olisi mitään järkeä jäädä kotiin (ellen itse vetäisi tajutonta kk liksaa).
    Ehdottomasti perheillä pitäisi olla x-määrä ”vanhempainvapaata”, jonka saavat pitää kuten haluavat. Tilanteet ja perheet voivat olla hyvinkin erilaisia.
    Jossain tapauksessa taas voi olla hyvinkin järkevää, että isä jää kotiin pidemmmäksikin aikaa.

  18. Kiitos kovasti tasa-arvoaiheen esiin nostamisesta. Minusta on hyvä, että vanhenpainvapaista käydään asiallista keskustelua. Tuo huoltajuuskiistaan liittyvä huomio oli hyvä pointti, en ollutkaan ajatellut aihetta tuolta kannalta aikaisemmin.

Leave a Reply