Miehen ja naisen työt

Musta on aina mielenkiintoista seurata keskustelua siitä, miten miesten ja naisten pitäisi pystyä tekemään samat asiat ja melkeinpä haluta ja kantaa ylpeyttä siitä, että tekee asioita, joita pidetään toiselle sukupuolelle ominaisempina. Esimerkiksi jos nainen ei tiedä miten auton rengas vaihdetaan tai miten lamppu ripustetaan kattoon, on se jotenkin feminismin päälle tallomista ja miesvaltaan tipahtamista. Mä oon tosi eri mieltä tässä. Kukaan ei ole kaikkien alojen mestari ja jokaisella meillä on vahvat kiinnostuksen kohteemme. Mun mielestä sukupuoli-stereotypisointi on typerää vaan kun se tekee oletuksia ja yrittää tunkea ihmisiä muottiin. Mutta, jos ihminen itse valitsee sen tiety stereotypian mukaisen käyttäytymismallin ja viihtyy siinä tekemisessä, niin mielestäni hänellä on oikeus niin tehdä.

Meillä on kotona ihan selkeitä miehen ja naisen “kotitöitä”. Niitä ei ole jaettu sen perusteella, että “mies = pippeli = auton katsastukset” – mentaliteetilla, mutta näin yli 5 vuotta yhteiseloa elettyämme on ihan itsestäänselvää meille molemmille kumpi hoitaa ja mitä.

On paljon yhteisiä asioita. Yleissiisteys kotona, keittiön siivous iltaisin ja vastaavat asiat on ihan molmepien vastuulla yhtä lailla. Mutta sitten on selkeästi niitä asioita, joissa toinen kantaa päävastuun.

Mieheni hoitaa meidän autot. Minä sotken ja käytän autoja ihan yhtä paljon, mutta mies hoitaa sekä autojen siivouksen että kaikki huollot, katsastukset, vakuutusten kilpailuttamiset ja muut. Yksinkertaisesti koska hän rakastaa autoja ja mua ei vois vähempää kiinnostaa koko asia. Mieheni siivoaa ja imuroi autot sisältä, pesee ulkoa ja pitää huolen siitä, että huoltokirjat on ajan tasalla. Jos oon ihan rehellinen, hädin tuskin muistan meidän ykkösauton rekkaria, ja toisen automme rekkaria en ulkomuistista muista lainkaan. Mies hoitaa molempiin autoihin kesä- ja talvirenkaat, varastoi ne, jotka ei oo käytössä, täyttää kaikki tarvittavat nesteet, öljyt ja tarkistaa renkaiden ilmanpaineet. Oon itse asiassa tosi ylpeä, että edes tiedän tämän verran autojen ylläpidosta, koska rehellisesti sanottuna tuo on sellainen asia, joka ei voisi vähempää mua kiinnostaa. Jos autossa on joku valo palamassa, niin soitan ekana miehelle ja kysyn mitä teen.

Mä teen ostoslistat kauppaan ja kokkaan 95% meidän kotona tehtävästä ruoasta. Mies osaa tehdä ruokaa henkensä pitimiksi ja halutessaan, mutta pitää siitä aktiviteetista about yhtä paljon kuin minä auton renkaiden vaihdosta. Mä taas rakastan ruoanlaittoa, tykkään kokeilla uusia asioita ja tykkään viettää aikaa keittiössä. Miksi ihmeessä pakottaisin mieheni lieden äärelle, jos viihdyn siellä itse paljon paremmin? Miehen kokatessa hän kysyy multa vähintään pari ohjetta tai neuvoa tai mielipidettä ja tekee ruoan ohjetta pilkuntarkasti noudattaen. Hän on yhtä pihalla keittiövälineistä kuin minä akseliväleistä.

Olenko minä typerä bimbo,joka soittaa miehelleen öljyvalon palaessa? En. Ei ole miehenikään tyhmä, jos kysyy multa sadannen kerran lasagnen maustamisesta, kun yrittää tehdä sitä itse. Jokaisella meistä on vahvuutemme ja kenenkään meistä ei tarvitse tietää kaikesta kaikkea ja osata kaikkea. Nämä on ehkä sellaisia perinteisiä miehen ja naisen valintoja, jotka tuntuvat aiheuttavan aina kränää, että onpas konservatiivista. Jos tilanne olisi toisinpäin, eli mies kokkaisi ja minä hoitaisin autot, niin mikä muuttuisi? Modernit, feministit ja liberaalit olis ihan innoissaan, ja osa paheksuisi silti.

Meillä on hyvin selkeät työnjaot kotona. Mulle ei tulis mieleenikään yrittää laittaa kattolamppua kattoon, mieheni ei lähtisi itsekseen ostamaan meille uutta mattoa. Mies silittää, pyykkää ja imuroi, mä hoidan lapsen vaateinventaariot, ruoanlaiton, keittiön ylläpidon ja laskujen maksamisen.

Musta on aina mielenkiintoista seurata, miten jotkut tietyt “miehisenä” pidetyt asiat on jotenkin suuria voimaantumisen paikkoja, jotka jokaisen naisen pitäisi osata ja pystyä, jotta he ovat vapaita ja itsenäisiä. Pah! Ei mun tarvii osata vaihtaa öljyä autoon tai laittaa kattolamppua paikalleen. Jos mä jäisin ilman miestäni, pyytäisin isääni tai jotakin ystävää/tuttua. Ja jos sieltäkään ei löytyisi apuja, niin pyytäisin asiaan ammattilaista. Se, ettei halua tai ole kiinnostunut tietyistä kotitöistä tai arkielämän osa-alueista ei tarkoita mitään patriarkaalisen vallan alle hajoamista, vaan ihan sitä omaa valintaa. Sitä, johon meillä vapaina ja itsenäisinä naisina vuonna 2019 on mahdollisuus. Ja se on ihan yhtä hienoa ja tärkeää kuin se, että joku osaa laittaa sen kattolampun paikalleen.

Haluutteko kuulla jotain hauskaa? Mulla ei oo mitään käryä missä päin meidän sulakeboksi sijaitsee 😀 On mulla kutina siitä, missä se todennäköisesti on (sen perusteella mihin suuntaan mies on kadonnut aina välillä keittiörempan yhteydessä), mutta en oo sitä ikinä ees nähnyt. Ollaan kuitenkin kaksi vuotta asuttu tässä talossa.

Se, missä mun mielestä on erittäin tärkeää, ettei jaeta töitä ja kotitöitä, on tietyt yhteiselämän osa-alueet, joista molempien pitää olla tietoisia. Tärkeimpänä lapsiperheiden kohdalla lasten kasvatus. Se ei yksinkertaisesti saa jäädä toisen vanhemman vastuulle toisen ollessa perheessä kuin vierailija. Mun mielestä lapsille tasapainoisin tilanne on kaksi yksimielisen johdonmukaisesti toimivaa vanhempaa, jotka neuvottelevat keskenään asiat lasten korvien ulottumattomissa ja ohjaavat lapsia näiden yhteisesti sovittujen pelisääntöjen pohjalta. Ei pidä olla kasvattajaa ja viihdyttäjää, vaan kaksi vanhempaa. Mä en pidä siitäkään ratkaisusta, missä toinen vanhempi elättää perheen tuoden kaiken rahan ja toinen vanhempi sitten hoitaa kaiken lapsiin liittyvän ja on selkeästi vanhempana vahvempi. Mun mielestä lasten kasvatuksen pitäisi olla tasapuolinen jako, jossa molemmat osapuolet osaavat hoitaa kaikki toistensa tehtävät. On mulle tärkeää, että lapset saa tasapuolisen vanhemmuuden mallin kotoa ja kaksi yhtä rakasta, tärkeää ja osaavaa vanhempaa. Samalla mä koen tän pahan päivän varalle valmistautumisenakin tietyllä tapaa. Jos toiselle vanhemmista käy jotakin, ei toinen jää tyhjän päälle osaamatta mitään ihan liian löyhällä suhteella lapseen/lapsiin. Siinä mielessä olenkin aina hurjan ylpeä miehestäni, joka haluaa tietää kaiken lapsestamme ja osallistua kaikkeen mahdolliseen. En pidä sitä itsestäänselvyytenä. Minä oon ollut yrittämisen lomassa kotiäiti, joten olisi helppo heittää kaikki niskaani ja vedota töihin. Mutta mieheni on aidon kiinnostunut lapsemme elämän jokaisesta osa-alueesta.

Toinen ehdottomasti yhteinen asia on raha-asiat. Liian usein jompikumpi osapuoli luovuttaa koko taloudellisen tiedon ja ajan tasalla olemisen puolisolle. Liian usein se osapuoli on myös nainen. Vaikka nainen tietäisi perheen taloudellisen tilanteen ja saisi siihen vaikuttaa, usein vaurastuminen ja tulevaisuuden taloudelliset suunnitelmat on liiaksi miehen vastuulla. On toki tilanteita, joissa tämä menee toisinpäin, mutta enemmän ja enemmän huomaan kuinka pitkälti kukkaronnyörit on miesten käsissä. Meillä on yhteinen talous. Se ei ole musta mikään parisuhteen ainoa oikea standardi, vaan meille sopivin malli. Meillä on tieto toistemme rahankäytöstä ja useampi yhteinen tili. Koko elämä on yhteistä ja silloinkin kun jompikumpi maksaa ns. “omalta käyttötililtä” jotain yhteistä, ei se ole ikinä mikään sellainen “mun vuoro, sun vuoro” -juttu. Arjen talous, säästöt, pitkäaikaiset säästöt ja pitkälle menevät taloussuunnitelmat on yhteisiä ja niiden eteen tehdään yhdessä valintoja ja töitä. Tiedämme molemmat mikä on yhteinen tavoitteemme, mikä on rahatilanteemme juuri nyt, millainen tilanne on seuraavat kuukaudet ja mikä on pitkäaikainen suunnitelma. Tiedämme, mikä on meidän taloudellinen tavoitteemme ja unelmammekin lähivuosille ja samalla tiedämme molemmat, mistä olemme valmiita luopumaan ja missä määrin, jos tulee vaikeuksia. Mun mielestä raha-asiat on yksi yhteiselon tärkeimpiä asioita, ja molempien pitäisi olla niistä perillä. Aina kun asiata puhutaan, puhutaan uhkakuvista ja siitä, miten nainen jää rahattomaksi ja tyhjän päälle jos mies lähtee. Sekin on validi pointti toki, mutta mun mielestä ei pidä pelkästään varautua pahan varalle, vaan myös toimia ja työstää yhteistä arkea ja tulevaisuutta. Ja perheen taloudellinen tilanne on yksi molempien kulmakiviä.

Kolmas sellainen, missä mä koen erittäin tärkeäksi molempien tasavertaisen ja tasapuolisen osallistumisen on parisuhteen hoito. Fyysiset aloitteet, henkiset kommunikaatioväylän avaamiset, yhteiset tekemiset, treffi-illat ja pienet suloiset teot. Niitä pitää tulla molemmilta tasapuolisesti ja samoja asioitakin tietyllä tapaa. Jos vaikka seksielämä lepää vain sen varassa, että aina toinen tekee aloitteen, vinksauttaa se koko homman ihan persuksilleen. Jos taas vain toinen järjestää aina kivaa menoa, treffejä ja tekemistä, ei sekään ihan toimi. Molempia osapuolia pitäisi kiinnostaa toisen seura ja läheisyys samalla tavalla ja silloin molempien pitää tehdä töitä parisuhteen eteen tasapuolisesti. Pieniä ja isoja asioita. Milloin tarjoutuu hieromaan jalkoja väsyneelle puolisolle, milloin järjestää treffit ja milloin tekee jotain muuta.

Miten teillä menee? Onko selkeitä miehen ja naisen rooleja ja kotitöitä, vai ei? Ja mitkä asiat on selkeästi yhteisiä ja yhdessä tehtäviä? 

40 thoughts on “Miehen ja naisen työt

  1. Sun postaukset on kyllä tosi hyviä. Esimerkiksi mulla itelläni ei ole lapsia, mutta luen jokaisen lapsiin liittyvänkin postauksen mielenkiinnolla.

    Mä oon itse kasvanut niin, että äiti on käynyt töissä ja tienannut rahat ja isä ollut kotona lasten kanssa tekemässä ruokaa ja hoitamassa koirat, kodit jne.

    Mun mielestä kotityöt pitää jakaa tosiaan mielenkiinnon mukaan, eikä väkisin sillä tavalla miten yleisesti ajatellaan miesten ja naisten töiksi.

  2. Meillä taas minä olen se, joka kyselee mieheltä ruuan maustamiseen ja paistamiseen tarvittavat asiat. En ole yhtään kiinnostunut ruuan laitosta, kun taas mieheni tykkää kokeilla eri reseptejä ja maustaa ruokia ihmeellisellä intuitiolla, minun suolan ja pippurin sijaan. Mikään ei olekaan ihanempaa kun tulla töistä valmiiseen ruokapöytään. Toinen asia, minkä mies hoitaa lähes täysin on auto, sen hoitamisessa ja ajamisessakin olen valitettavasti aika uuno.

  3. Meillä on hyvin saman tyylistä kuin teillä. Mies hoitaa auton ja laskut, minä ruoanlaiton ja suurimman osan siivouksesta. Nämäkin jakautuvat täysin mielenkiinnon mukaan. Mies hoitaa tiskikoneen ja muut tiskattavat lähes aina, joskus pyykkejä. Rahat ovat täysin yhteiset.

    Olen itse tällä hetkellä kotona lapsemme kanssa, joten luonnollisesti kellotan poikamme kanssa enemmän tunteja kuin mieheni. Olemme kuitenkin alusta asti halunneet kasvattaa lastamme yhdessä, joten huolehdimne siitä, että “pojat” saavat keskenään aikaa ja toisaalta touhuamme perheenä paljon. Kuten sinun miehesi, myös omani on ollut ihanan kiinnostunut lapsesta heti alusta asti. Neuvoloissa ihmeteltiin alkuun, kun olimme molemmat aina paikalla, ja osa ystävistä/sukulaisista hämmentyi kuinka perillä mieheni on lapsemme rutiineista tms.

    Tuosta olen ihan samaa mieltä, että usein ns perinteistä kotityöjakoa harrastavia katsotaan kieroon ja pidetään jotenkin ylikonservatiivisina ja vanhanaikaisina. Jos pariskunnan molemmat osapuolet yhdessätuumin jakavat työt ja ovat tyytyväisiä, mitäs se muille kuuluu. Itse koen olevani feministi, mutta monesti tuntuu, että muut “feministit” eivät ajattele samoin.

    1. Niin feministihän on ihminen, joka kokee kaikkien olevan samanarvoisia, sukupuoleen, ikään, ihonväriin jne. katsomatta.

      Jos koet, että esimerkiksi miehet ovat parempia/tärkeämpiä kuin naiset, olet sovinisti.

      1. Kyllä, tämä on terminologian alkuperäinen ajatus. Mutta valitettavasti mun mielestä liian usein nykyään näkee tilanteita, missä sanaa feminismi käytetään nimenomaan naisten asian ajamisena, ei todellisen tasa-arvon ajamisena. Esimerkiksi feministi saa pukeutua paitaan, jossa lukee “Future is female”, mitä jos mies pukisi paidan, jossa lukisi “Future is male”? Mun mielestä on jännä, että sovinisti = ruma termi, kun miehet alistaa naisia, mut feminismi = yhteistä tasa-arvoa. Termin merkitys on selkeästi muuttunut jo liian monille ja siksi olisi kiva, jos olisi jokin, mikä kuvaisi ihan todella aidosti täyttä tasa-arvoa sukupuolten välillä. Feminismi jo ihan vaan sananakin on female-sanaan niin vahvasti liitetty, että en koe sen olevan ihan täyttä tasa-arvoa ajava, vaan naisten asialla enemmän.

        1. Ajamalla naisten asemaa lähemmäs miehiä myös miesten tasa-arvo paranee.

          Kaikkea naisellista ja naisiin liittyvää on vähätelty ja pidetty vähempiarvoisena mikä näkyy edelleen naisvaltaisten alojen palkkauksessa (”hauskana” tietona et valtioneuvosto on aikoinaan päättänyt et naisille maksetaan vähemmän palkkaa samasta työstä, olikohan vuonna -47.) sekä naisten asiantuntijuuden vähättelynä. Naiset joutuvat tekemään enemmän töitä todistaakseen osaamisensa ja on tutkittu että miehet saavat naisia useammin palkankorotuspyyntönsä läpi työpaikoilla.

          Edelleen myös ajatellaan valitettavan paljon niin ettei mies voi jäädä pois töistä hoitamaan lastaan vaikka yllättäen naisilta se onnistuu vaikka olisi yrittäjä, suuryrityksen pomo tai parempituloinen.

          Kun lastenhoitoa ei nähdä enää vain naisten hommana työelämässä miestenkin on helpompi jäädä perhevapaille. Isien työpaikoilla perhevapaisiin suhtautuminen voi olla vielä jopa negatiivista eikä isä välttämättä uskalla ottaa asiaa edes puheeksi, vaikka perhevapaa on käytännössä vain ilmoitusasia! Tasaisemmat perhevapaat vaikuttavat myös tasoittavammin urakehityksiin ja eläkkeisiin miehillä ja naisilla. Tasaisempi perhevapaiden jakautuminen vaikuttaisi varmasti myös erotilanteissa huoltajuuskiistoihin. Mikäli miehetkin käyttäisivät perhevapaita enemmän, olisi erotilanteessa konkreettista todistusaineistoa siitä että mieskin on kelpo vanhempi lapselleen. Tällä hetkellä alle 10% perhevapaista on miesten käyttämiä, joten ei ole ihme jos huoltajuus menee useammin äidille.

          Naiseus nähdään myös usein edelleen heikkoutena ja naismaisesti käyttäytyvä mies on yleinen pilkan kohde. Miehien rooli ja mahdollinen lokero on paljon kapeampi kuin naisilla. Mikäli naiseutta ei arvostettaisi miehisyyttä ja miehisiä asioita alemmaksi, olisi miehilläkin enemmän vapautta ja tilaa olla muuta kuin stereotyyppisessä miehen roolissa.

        2. Anna, feminismi-liike perustettiin alunperin ajamaan nimenomaan naisten asiaa, sillä aiemmin naiset olivat niin kaukana mitä tuli tasa-arvoon miesten kanssa. Nyt kun naiset ovat (pohjoismaissa varsinkin) päässeet LÄHES samalle viivalle, voidaan alkaa hoitamaan myös muiden asioita. Tokihan ensin keskitytään niihin, joiden asiat eniten päin metsää. Feminismi ajaa mm. tasa-arvoa armeijaan, huoltajuuskiistoihin, stereotypioihin yms.

          Toki joka ryhmässä on ääriajattelijoita, mutta silti kannattaa pitää mielessä, että he ovat vain osa joukkoa.

          1. Ja no, et sä voi olla muuta kuin sovinisti tai feministi 😀 Eli joko ajat tasa-arvoa tai et.

            Ja no feminismi-sana käsitteenä ei ole mun mielestä se suurin ongelma tässä, vaan se, ettei nähtävästi vieläkään ihmiset tiedä mitä koko käsite tarkoittaa.

            1. Kyllä mä tiedän, mitä tuo on alunperin tarkoittanut ja millä tarkoitusperin. Valitettavasti se on muuttunut aivan liikaa vuosien saatossa tarkoittamaan muuta kuin todellista sukupuolten välistä tasa-arvoa. Jopa kostomentaliteettia näkyy “meitä on sorrettu, nyt meidän aika olla vahvempia”. Siksi en ole feministi. Enkä ole kyllä sovinistikaan. Kannatan todellista tasa-arvoa ja yksilön vapautta. Ja minun näkemykseni feminismistä nykymuodossa on valitettavasti sellainen, että lipsutaan aivan liian usein, ei pelkästään ääriajattelijoiden toimesta, toisen sukupuolen nostamiseksi ja paikoitellen jopa miesvihan puolelle. Joten mulle feminismi nykypäivänä kattaa alleen liian laajan kirjon näkemyksiä, jotka eivät suinkaan kaikki tarkoita todellista tasa-arvoa.

              Kannattaa tutustua myös sovinismi-sanan alkuperään ja merkitykseen. Sovinismi kun ei ole millään lailla feminismin toinen puoli, ja ihminen voi hyvinkin olla olematta feministi olematta silti sovinisti.

          2. Jos feminismi ajaa tasa-arvoa, eikö se silloin pitäisi tarkoittaa myös sitä, että miehillä olisi yhtälainen vapaus valita mennäkkö armeijaan vaiko ei? Nythän miehillä ei ole vapautta valita – jos ei suostu edes siviilipalvelukseen niin vankeusrangaistus odottaa. Eli siviilipalveluskaan ei ole vaihtoehto vapaudelle. Että yhtälailla miehillä on epätasa-arvo ongelmia, joista harvemmin puhutaan. Siinä samassa miehet jäävät naisia vuoden jälkeen työelämässä, kun ovat kiinni 6kk-12kk armeijassa. Aloittavat opinnot myöhemmin, jolloin naisilla on etulyönti asema. Onhan tämäkin epätasa-arvoa, johon feminismi voisi puuttua ja auttaa epätasa-arvossa olevia.

            1. Kyllä, juuri näin – pitäisi olla vapaus valita. Ja feministit ovatkin ottaneet tähän asiaan kantaa, ja feminismi.

            2. Niin Nella, sitä asiaa tässä kokoajan yritetään ajaa eteenpäin. Armeijakysymys on vaikea, koska suurinosa miehistä kuitenkin sinne mielellään menee. Itse kävin armeijan mm. solidaarisista syistä.

              1. Tiedä lukeeko tätä enää kukaan, mutta..

                Roosa, meinasitko ensimmäisellä kommentillasi, että minä olen sovinisti/en ainakaan feministi? Viitsitkö vähän perusteella, kun itselle tuo ei aukea sitten yhtään.

                Olen sinänsä Annan kanssa samoilla linjoilla feminismi-sanan merkityksestä ja sen muuttumisesta, mutta kutsun itseäni silti feministiksi, sillä kannatan tasa-arvoa sukupuolten välillä. Uskon, että kaikilla tulisi olla yhtäläiset mahdollisuudet esim työurallaan sukupuoleen katsomatta. Olen kuitenkin myös sitä mieltä,että esim kaikki mies/naiskiintiöt yms tulisi heivata hiiteen. Kukin pyrkiköön elämässä eteenpäin niillä avuilla ja ominaisuuksilla mitä on, oli sukupuoli mikä hyvänsä. Esim. joihinkin ammatteihin, kuten palomies/poliisi, on hyvä olla tietyt fyysiset kriteerit. Jos vain murto-osa naisista ne täyttää, niin mitä sitten.

                Kuten tuolla kommenteissa mainittiin, naiset toki jäävät useammin lasten kanssa kotiin, mutta miksei tämä voisi johtua siitä “että he tekevät sen ihan mielellään”, kuten ilmeisesti pojat armeijan kohdalla? Varmasti vanhenpainvapaiden muokkaaminen (imo lisääminen, ei korvamerkkaaminen tietylle sukupuolelle, koska valinnanvapaus kuuluu perheelle) voisi hieman tasata äitien ja isien kotiin jäämistä. Mutta tapahtuisiko suurta muutosta? En usko. Veikkaan, että silti suurin osa äideistä haluaa jäädä kotiin isää enemmän. Sen taas uskon, että vapaaehtoisen armeijan kohdalla todella suuri joukko miehistä jättäisi menemättä lukemattomista syistä (koulu viivästyy, työt, parisuhde, vihaa ulkoilua/urheilua/aseita, you name it).

                Mielelläni kuulisin etenkin Roosan vastauksen kommenttiini.

  4. Me syödään miehen kanssa eri ruokia, sillä hän vetää kanaa ja riisiä lähes joka päivä, minä taas olen vegaani, joten kyhään omat sapuskani. Minä (töiden lisäksi) imuroin, pesen lattiat, pyykkään, hoidan tiskit, hoidan lemmikit, ja omat ruokani. Mies lähinnä käy töissä ja tekee omat ruokansa(en välitä edes koskea lihaan, ughhh). Sitten jos tulee jotain korjattavaa, enkä mä osaa fiksata – mies fiksaa. Mä tyhjennän lattiakaivon ja avaan pöntön jos se menee tukkoon.

    Mä olen tottunut siihen että aina on siistiä, joten mä olen se joka siivoo 😅 miestä taas ei siivoaminen kiinnosta, joten teen sen mielelläni.
    Olen perheestä jossa kasvatettu sillä kaavalla että tehdään just se mitä osataan ja jos ei osata – opetellaan. Tyyliin “jos joudut elämään yksin, sun pitää osata tehdä perus asiat”.

    Autonrenkaan osaisin vaihtaa ja öljyt hoitaa (opetettu autokoulussa), mutta ei kiinnosta ja ei ole autoa 😁

  5. Meillä jaetaan kotityöt aikalailla 50/50 ilman mitään sukupuolijakoja. Ainoa mikä tulee mun kontolle on sukkien parien löytäminen pyykkinarulta, koska mieheni jäljiltä on AINA sukat päin persettä. XD
    Mieheni vanhemmat tosin ovat ihan eri juttu. Olimme lomalla meidän mökillään ja appiukkoni kertoi kuinka vajassa täytyy nikkaroida ja korjata asia X. Itse olin kiinnostunut oppimaan uutta ja kiinnostunut auttamaan rakentamisesta ja korjaamisesta. Mutta jako heidän silmissään erilainen. Appiukkoni nappasi mieheni vajaan nikkaroimaan ja anoppini nappasi minut pellolle nostamaan perunoita ja maa-artisokkia. Kerroin nolona anopilleni, että en tiedä edes miltä maa-artisokka näyttää, johon sain vastauksesti että “kyllähän hyvän vaimon täytyy nämä ruoka asiat tietää..”. Hänellä oli aamu yhdeksältä boston kakku uunissa, syksyverhot silitettynä ja isännän työhousut pestyinä. Tämä ok jos järjestely heille sopii. Enemmän ulkopuolisena mielipiteeni on, että mies tekee heteromaskuliiniset miesten työt ettei olisi mikki hiiri ja nainen palkitsee ja ravitsee miehen. Naisen työtä pellolla ja silityksiä ei siinä huushollissa pidetty yhtä tärkeänä kun miehen työtä.
    Onneksi on herran vuosi 2019 ja erilainen sukupolvi, jossa työt jakaantuvat mieltymyksien mukaan ja työt ovat saman arvoisia. 🙂

    1. Tässä muuten on tosi tärkee juttu, mitä en tajunnu postauksen laittaa! Tärkeintähän on nimenomaan se, että kaikkia tekemisiä ja töitä arvostetaan yhtä paljon! Eli ei arvosteta niitä miehisiä/miehen töitä enemmän kuin naisen tai toisinpäin! Sillä ei musta oo väliä MITÄ tekee, vaan MITEN ja että tasapuolisesti panostaa siihen yhteiseen elämään 🙂

  6. Itse ajattelen kanssa noin, ettei ole mitään väärää siinä, että mies rassaa autoja ja nainen vastaavasti vaikka häärää siellä keittiössä enemmän. Nyt kun olen itse vuoden elänyt sinkkuna pitkän parisuhteen jälkeen, olen kyllä “alistunut” tekemään myös niitä “miesten hommia”: leikkaamaan nurmikon, tsekkailemaan autosta juurikin ne öljyt ja lasinpesunesteet ja mikä tärkeintä – tappamaan hämähäkit!
    Kuitenkin tätä asiaa pohtiessani olen usein miettinyt, että miksi monesti tämä tuntuu menevän niin, että nykypäivän miehelle kuuluu edelleen ne autohommat yms miesten hommat ja lisäksi yhteisinä hommina ne pyykinpesut, siivoukset ja ruuanlaitot, jotka perinteisesti mielletään naisten hommiksi. Naiset puolestaan edelleenkin harvemmin osallistuvat niihin perinteisiin “miesten hommiin”. Kärjistetty esimerkki, mutta pointti tullee selväksi.

  7. Olen kasvanut melko perinteisessä perheessä, jossa oli miesten- ja naistentyöt, mutta viihdyin lapsena paljon isäni kanssa, joka harrastuksinaan rakensi, nikkaroi, hitsasi jne. Opin pienestä pitäen oikeastaan kaiken, mitä käsillään voi tehdä. Meillä siis minä remontoin eli laitan lattiat, kaakeloin, tapetoin, maalaan, laitan ne lamput kattoon ja vaihdan sulakkeet yms. Rakastan sitä, se on minun harrastukseni ja arjen vastapaino. Autoihin en koske, koska en ole koskaan perehtynyt niihin ja ne eivät juurikaan kiinnosta. Tämän lisäksi myös teen ruuat, siivoan, tiskaan ja hoidan pyykkihuollon. Mieheni yrittäjänä tekee 12 tuntisia päiviä ja tuntuisi hieman oudolta, jos en näitä kotonaollessani tekisi (teen siis töitä kotoa käsin) vaan odottaisin häntä pitkän työpäivän jälkeen tekemään nekin. Tosin tilanne olisi varmaan täysin toinen, jos en osaisi tai haluaisi tehdä niitä eli meillä tämä tilanne vain sattuu toimimaan nyt näin.Lapset on kaikki kasvatettu yhdessä ja parisuhteeseen molemmat panostavat yhtä paljon.

    Se, jos joku kuvittelee minun ”voimaantuvan” näistä töistä jotenkin feministisessä mielessä ei voisi olla enempää väärässä, mutta voimaannun kyllä siinä mielessä, että tuntuu ihanalta tehdä käsillään asioita. Tai jos joku kuvittelee minun näyttävän mieheltä, koska teen miesten juttuja, niin siinäkin mennään pahasti vikaan, koska olen äärimmäisen naisellisen näköinen. Olen saanut useissa tilanteissa feministitutuilta kuulla, miten olen alistettu nainen kun teen kotona aivan kaiken ja miehen ”ei tarvitse kuin tuoda rahat taloon” ja toisaalta samat ihmiset ovat todenneet miten hienoa on kun en tarvitse miestäni mihinkään. Eli niin tai näin, aina väärin päin. Ja sitä paitsi he ovat väärässä, tarvitsen miestäni: hän on paras ystäväni, rakastajani, lasteni isä ja tämän ihanan elämämme jakaja.

    1. No tämä on just se ongelma, että niin tai näin, aina väärin 😀 Ja en siis tarkoita, että joku joka tekee itselleen mieleisiä asioita tekisi niitä vääristä syistä, vaan tuntuu usein, että on sellainen mentaliteetti, että kyllä naisen pitää vaihtaa renkaat autoonsa, koska tasa-arvo. No mitä jos se mies vaihtaa ne renkaat ja nainen tekee illallisen sillä aikaa? Eikö silloin kaikki oo tyytyväisiä, jos he itse valitsevat tätä? Sitä tarkoitin siis tuolla “voimaantumisella”, että ikään kuin pitää todistaa itselleen tai jollekin, että kyllä minä perkele teen epämiellyttävätkin hommat, ettei tarvii miestä vaan pyytää.

  8. Meillä myös mies hoitaa autohommat, koska hänelle se on sydämen asia, että auto on priima-kunnossa.. itse tykkään taas enemmän häärätä keittiössä (oon enemmän kotonakin). Mies hoitaa tiskit, minä pyykit. Se, imuroi kumpi jaksaa mutta täytyy myöntää että en ole vielä kertaakaan itse mopannut 😀 mies hoitaa kaikki ns. likaiset hommat myös (vessat, viemärit jne)

  9. Riippuu täysin miten ja missä asuu, omakotitalossa varmasti on yhtä paljon “miesten” kuin “naisten” hommia ellei enemmänkin. Mutta kyllä osa miehistä pääsee helpolla jos satunnaisesti vaihtaa lampun tai katsastaa auton kerran vuodessa ja renkaat pari kertaa ja kaikki muu naisen vastuulla 😂 itse olen ollut yksinhuoltajana ja siinäkin välillä yhtä pelottavaa kuin vapauttavaa on kantaa kaikki vastuu, tekee tai on tekemättä esim jonkun asian kotona. Jos ei mitenkään laiminlyö lapsen turvallisuutta saa päättää kaikesta itse. Kun löysin uuden kumppanin oliki yhtäkkiä hirveän vaikeata vastaanottaa sitä kaikkea apua ja jakaa vastuuta ja tehdä päätökset yhdessä, mutta kyllä ennemmin näin vaikka välillä kaipaan sitä yksinhuoltajuutta ja vapautta mitä oli. Se ei tarkoita, että mieheni olisi pedantti ja kontrolloiva, mutta toki on yksi henkilö lisää jota huomioida,mikä vuosien yksinelon jälkeen onkin niin erilaista.

  10. Mies hoitaa autoihin liittyvät asiat koska köh, no hän on autoasentaja ammatiltaan 😀 lisäksi hän hoitaa remontoinnit (nytkin tekee uusia saunan lauteita meille), avaa viemärit ja leikkaa nurmikon. (Minäkin osaan maalata ja tapetoida, mutta mieheltä se käy nopeammin niin minun roolini on pitää taapero poissa tieltä) . Mies hoitaa muutenkin kaikki taloon ja tonttiin liittyvät asiat. Hän osaa laittaa ruokaa mutta harvoin sitä tekee. Yleensä vain silloin jos itse olen pitkän päivän poissa töissä. Mies maksaa omat laskunsa enkä edes tiedä paljonko hänellä on rahaa.
    Minä käyn kaupassa ja teen ruuat. Siivoan koska mieheni siivousjälki ei tyydytä minua. Minä pesen pyykit koska mies ei lajittele pyykkejä vaan saattaa laittaa likaiset ja öljyiset työhaalarinsa minun valkoisten vaatteiden kanssa samaan pesuun(oh yes he did….) minä teen lumityöt.
    Minä huolehdin taaperomme vaatteista ja muista tavaroista. Että vaatteita on sopivasti ja oikean kokoisia. Minä teen hoitovuorovaraukset päiväkotiin.
    Minä maksan omat laskuni eikä mieheni edes tiedä paljonko minulla on rahaa.
    Ollaan oltu nyt 11v yhdessä, asuttu saman katon alla 6v. Nämä järjestelyt toimivat meillä. Emme ole koskaan käyneet mitään jakoa mitä kumpikin tekee, asiat ovat vaan muovautuneet näin vuosien saatossa ja lapsen tulon myötä 🙂

  11. Meillä on yhteiset rahat.Ainoa minusta toimiva tapa.Toki omat tilit ja lisäksi yhteinen tili mm.kauppaasiointiin.
    En hoida mtn autoon liittyvää.Meillä ei olla koskaan riidelty kotitöistä.Mies pesee ikkunat😊Keittiö on enemmän minun valtakunta,mutta yhtään en ole huolissani tulevasta jaksosta,kun en voi tehdä mitään(leikkaus n.6vkoa en voi seistä)Mies tekee hyvää ruokaa.Pikku proggikset uunin pesut,kylppärin/saunan räjäytykset höyrypesurilla teen ennakkoon leikkausta edeltävästi(Joulusiivousko😂)
    Muutenkin suosin parisuhteessa yhdessä tekemistä.Se kantaa pitkälle!

  12. Meillä kaikki ns kotitehtävät asettunut oikestaan keskustelematta uomiinsa. Mies hoitaa pääsääntöisesti oman autonsa, välillä käyn kyllä pesemässä sisältä ja ulkoa, ja tankkaan jos käytän. Yhdessä huolletaan prätkät. Minä hoidan enemmän asuntoon liittyviä huoltoasioita, koska asutaan minun omistamassa asunnossa. Lisäksi olen pidempään jo remontoinut täällä, niin hoidan ja maksan kaikki siihen liittyvät asiat. Mies auttaa tarvittaessa. Mies käy useammin kaupassa ja laittaa ruokaa, mutta tehdään näitä myös usein yhdessä. Välillä ruuan teen minä. Mies imuroi, minä siivoan vessat ja kylppärin ja pyyhin pölyt. Välillä siivoan kaiken. Raha asiat hoidetaan tahoillamme ja yhteiset asiat yhdessä. Talousasiat on molemmilla tiedossa ja itse olen aina ollut rahasta kiinnostuneempi osapuoli. Sanoisin, että aika 50-50 ja paljon tehdään yhdessä. Homma toimii, ja en oikein edes tiedä, mitä tarkotetaan naisten ja mitä miesten töillä ja miksi pitää ylipäänsä sukupuolen mukaan erotella.

  13. Olin nuoresta saakka lähes 10 v parisuhteessa ja siinä jako meni suurinpiirtein niin, että mies hoiti autoon liittyvät asiat. Minä hoidin pääasiassa kaiken siivoamisen (viikkosiivoukset + harvinaisemmat jääkaapin, uunin, saunan, ikkunoiden pesut jne), päivittäiset tavaroiden järjestelyt ym, kaupassa käynnit, ruokien suunnittelut, ruuanlaiton ja jälkien siivouksen, pyykit, kahden koiran ruokailut ja ulkoilutukset, laskujen maksamisen, lahjat ym suunnittelut. Tein myös pääasiassa lumityöt ja nurmikonleikkuut, mies myös joskus. Mies harrasti illat, ei siis istunut kotisohvalla. Kumpikin olimme kokopäivätyössä. Olin varsinkin nuorempana miellyttämisenhaluinen ja todella tarkka siisteydestä, enkä halunnut velvoittaa toista suorittamaan asioita sillä tasolla millä itse halusin niiden olevan. Tämä oli kieltämättä osasyy eroon, kävi minulle kuormittavaksi ja tätä tilannetta oli hankala purkaa kun oli vuosia jatkunut.

  14. Olipas hyvin kirjoitettu postaus ja pystyn samaistumaan koko tekstiin täysin. Meillä menee jako samalla tavalla kun teillä, eikä sitä ole mitenkään erikseen sovittu, vaan kumpikin tekee niitä asioita mistä tykkää ja missä on hyvä. Tämä on toiminut meillä hyvin. Taloudesta ollaan yhdessä kiinnostuneita ja talous on meilläkin yhteistä. Tästä huolimatta, minä olen meillä se, ketä kiinnostaa sijoitus- ja säästäminen enemmän, joten olen siitä enemmän perillä kun mieheni. Mutta koska talous on yhteistä ja säästöt ja unelmat yhteisiä, niin hoidan niitä mielellään kummankin puolesta ja mieheni tukena.

  15. Ähh, siirryttäisiinpä puhumaan vaan töistä. Jokainen saa tehdä niitä töitä mistä tykkää ja missä on hyvä. 🙂 Nimike naisten ja miesten työt lähinnä raivostuttaa. Muistan pienenä miten hävetti kavereille kertoa maatilan töistä, traktorilla ajamisesta ja konehommista kun ne aina luokiteltiin kavereiden kesken miesten töiksi. Meillä kotona ne oli vaan töitä, joita jokaisen oli pakko tehdä. Jaottelua tehtiin ainoastaan ilmaistun kiinnostuksen mukaan. Kotikasvatus on opettanut itsenäisyyteen: haluan itse pystyä tekemään kaikkia oman elämän tehtäviä. Ehkä se on voimaantumista tai sitten oman elämän ylläpitoa haluamallaan tavalla.

  16. Postauksessasi ei vielä käynyt ilmi kumpi teillä siivoaa esim. vessan, imuroi ja pesee lattiat? liian usein jää naisten harteille siivous ja pyykkäys yhä, ehkä moni viihtyykin mieluummin sinkkuina/etäsuhteessa/tapailussa kuin että palvelisi toista. Tietysti muunkinlaisia suhteita on, mutta moni elää vielä sillä tavoin että toinen tekee yksin kaiken

    1. Meillä kaikki kotihommat hoituvat ilman työstä sopimista ja jakamista, se joka ehtii, tekee. Yleensä hommat jakautuu näinpäin kuin luettelin. Mies imuroi ja pesee lattiat huomattavasti useammin ja siivoaa märkätilat ja vessankin 🙂

  17. Meidän perheessä minä olen se auto-asiantuntija: kun autoon syttyy vikavalo tai auto käyttäytyy oudosti, soittaa mies minulle että mitä pitää tehdä. Tai jos auto on ahtaassa paikassa pysäköity, ajovuoro siirtyy välittömästi minulle. On se toki ihan loogista, olen itse autoalalta töissä, joten osaamista varmasti on enemmän. En silti ole tässä asiassa erityisen ylpeä, eikä musta ole erityisen hienoa olla ”miesten töissä” miestä parempi. Koen itseasiassa aika tarpeelliseksi korostaa naisellisuutta ja yritän ainakin olla yleensä lady.

    Miehen mielestä kyllä kaikki kotityöt ruuanlaitosta pyykinpesuun kuuluu naiselle. Tässä olemme 10 vuoden aikana käyneet pitkän opintomatkan että vaikka hänen äiti jäikin hänen synnyttyä kotiin ja on tehnyt kaiken poikansa puolesta niin minä en ole hänen äiti enkä aio yksin huolehtia yhteisestä kodista. Hyvin hän on oppinut, nykyään imuroi pyytämättä, siivoaa keittiön oma-aloitteisesti ja tekee ruokaa enemmän kun minä. Mutta kyllä se vaati muutaman ”I am NOT your mother”-keskustelun 😀

  18. No jotkut on ylpeästi tyhmiä ja kädettömiä. Itse mielummin opettelen tekemään mahdollisimman monenlaisia asioita, liittyy se sitten autoihin tai ruuanlaittooon.

    1. Viittaatko siihen, että olen tyhmä tai kädetön? Kyllä veikkaan että oppisin 6 merkin mittaisen rekkarin tai missä päin meidän megamittavanvaltavaa lukaaliamme sulakeboksi sijaitsee. Enpä vaan oo kokenu tarpeelliseks. Mä opettelen mieluummin mahdollisimman monenlaisia MUA KIINNOSTAVIA asioita, kun jotain mikä on täysin epäkiinnostavaa ja epäolennaista. Säki voisit vaikka jonku auto-nippelitiedon sijaan opetella käytöstapoja vähän lisää 🙂 Tai kirjoittamaan oikein sanan “mielUUmmin”.

    2. Ei herran jestas. Tyhmä ja kädetön, kun tekee sitä mikä kiinnostaa?

      Sinkkuna hoidin kaiken itse. Silloin en varmaan ollut tyhmä enkä kädetön.

      Entisessä suhteessani mies hoiti tietokonehommat ja minä ompelukonehommat, koska sitä kiinnosti tekniikka ja mua ompelu. Kumpikin kokkasi. Olin varmaan sillon kädetön, koska yhyy, en osannut korjata tietokonettani.

      Nykyisessä suhteessani mies hoitaa kodin, ruokaostokset ja kokkauksen. Minä hoidan remontit (teen tai ostan), kiinteistöasiat ja harvemmin tahtuvat siivoukset kuten ikkunanpesut. Molemmat hoitaa omat autonsa. Kumpi nyt on kädetön? Varmaan molemmat ja minä se vaan tyhmenen päivä päivältä.

      Noh, voin kertoa, että osaan edelleen käydä kaupassa, siivota kämpän (viemäreitä myöten) ja kokata, mutta minä en niitä tee, koska mies on vaatinut tämän työnjaon tämmöiseksi (koska hän on kotimiehenä ja omien sanojensa mukaan prinssipuoliso). Mullehan tämä passaa oikein hyvin, sillä minä käyn töissä ja sieltä on aivan mahtava tulla valmiiseen pöytään.

      Vai tyhmiä ja kädettömiä. Keksisit edes nerokkaampia loukkauksia. Tuolla nolasit vain itsesti.

  19. Meilläkin oli avioliitossa suurin piirtein samanlainen työnjako. Mutta nyt, eronneena kolmen lapsen äitinä olen todella “voimaantunut”, kun osaan itse hoitaa lähes kaiken. Kyllä, osaan soittaa myös ammattilaiselle, mutta nopeammin sen lampun saan itse kattoon. Samalla annan lapsille esimerkin, että sukupuoli ei määritä sitä, mitä ihminen voi tehdä. Ja kyllä 35-vuotiaana olisin tuntenut itseni aika noloksi, jos olisi pitänyt soitella isää ja tuttavamiehiä avuksi “miesten töihin”. Aikuisen ihmisen. Nyt pidän vanhaa itseäni aika epäitsenäisenä ja riippuvaisena.

    1. No, mun isä soittaa 55-vuotiaana multa apua tietyissä jutuissa. En kyllä koe häntä tai itseäni epäitsenäiseksi tai riippuvaiseksi 🙂 Ja kyllä mä lampun vaihdan anyday, uutta kattolamppua sokeripaloineen kaikkineen en laita kattoon. Jos tarvii, pyydän isiä ja leivon pullaa. Win-win. En mielestäni myöskään sanonut sukupuolen määrittävän, vaan puhuin yleisesti miesten ja naisten töinä pidetyistä jutuista.

      1. Sen lampun saa kattoon sokeripaloineen vartissa, huomattavasti nopeammin kuin leipoo pullat 😉 Ihan vaan vinkki. Ja juu, toki puolin ja toisin on kiva auttaa ja ottaa apua vastaan, mutta kyllä elämä helpottui, kun tajusi, ettei ole pakko odotella apua, ei ole pakko olla toisten armoilla. Se on kai se suurin juttu, se tieto, että osaa ja pystyy. Minullakin isä olisi varmasti tullut rakentamaan mulle terassin, jos olisin pyytänyt. Mutta tein itse ja kutsuin vanhempani vain juhlistamaan uutta terassia. Ja ne aamukahvit itse tehdyllä terassilla, ne maistuu aika hyvältä.

        1. Mä en edelleenkään koe, että on pakko odotella apua. Mä voin ihan googlata miten joku asia tapahtuu ja tehdä sen ohjeiden mukaisesti. Mä VALITSEN olla tekemättä joitain asioita, ja en ymmärrä, miksei se on kaltaisillesi ihmisille joku ongelma. Mulla on se tieto, että mä osaan ja pystyn, jos haluan. Oon vaihtanu renkaan pilkkopimeässä tienreunassa vuokra-autoon, mut se ei tarkoita, että haluaisin vaihtaa autoni renkaita kahdesti vuodessa. Hienoa, että sä nautit sun itsetehdystä terassista. Mä nautin miehen vahaamasta terassista ja siitä, että sillä aikaa kun hän vahasi sitä, minä tein jotain itseäni paljon miellyttävämpää toimintaa 🙂 Mun ei tarvii tehdä itse nauttiakseni jostain. Nautin ravintolaillallisesta, jonkun muun tekemästä kasvohoidosta ja jonkun toisen siivoamasta autosta ihan yhtä lailla, ei mun tarvii tehdä kaikkea ja osallistua kaikkeen. Ja ihan sama kauanko lampun ripustamiseen menee verrattuna pullien tekoon. Kyllä mä tiedän, että sen lampun saa kattoon vaikka viidessä minuutissa (ihan vaan vinkki ;), kun olen sitä aika useasti seurannut vierestä mieheni tai isäni tekemänä. Mutta mä voin mielelläni tehdä vaikka tunnin niitä pullia, koska nautin siitä tekemisestä. En nauti ruuvarin pyörittelystä.

          Musta on hauskaa, että selkeestikään mulle ei olis sekuntiakaan ongelma se, että sä tykkäät tehdä itse ja voimaannut siitä, että osat ja pystyt itse. Miksi kaltaisillesi ihmisille on sitten ongelma se, että joku valitsee olla tekemättä samoja asioita?

  20. Mielestäni ainut tärkeä asia, mikä kummankin pitää tarvittaessa osata on raha-asioiden hoito.
    Vaikka toinen tällä hetkellä pääosin ne hoitaisikin, niin kummallakin pitää olla ymmärrys mihin rahaa menee ja miten laskut maksetaan.

    Meillä minä hoidan autoon liittyvät asiat, koska auto on minun. Hoidan raha-asiat ja muut “viralliset” jutut, koska tykkään siitä.

    Kumpikin tekee ruokaa ja siivoaa, minä hoidan ehkä enemmän pyykit, mutta mieskin sitä tekee. Molemmat ovat aika teknisiä ihmisiä, mutta mies tekee tietyt asiat koska vain osaa ne paremmin. Viimeksi itse selvitin rikkoontuneen laitteen vian ja etsin korjausohjeet ja mies korjasi. Pääosin siis yhteistyöllä meillä mennään.

  21. “Miehen kokatessa hän kysyy multa vähintään pari ohjetta tai neuvoa tai mielipidettä ja tekee ruoan ohjetta pilkuntarkasti noudattaen”

    Tutun kuuloista! 😀 Miehen bravuuri on munakokkeli, kaikkeen muuhun tarvitsee tarkat ohjeet. Itse nautin kokkailusta ja kokeilemisesta, ja harvoin onnistun noudattamaan kirjallista ohjettakaan pilkulleen (ellei nyt puhuta leivonnasta tms missä niillä mitoilla on oikeasti merkitystä muuhunkin kuin makuun). Keittokirjat toimivat lähinnä inspiraationa.
    Itse taas inhoan “likaisia” töitä, kuten vaikkapa se renkaiden vaihtaminen. Osaisin kyllä, mutta likaisten renkaiden lääppiminen ja varastosta/varastioon kantaminen ei voisi vähempää kiinnostaa! 😀 Puita hakkaisin ihan mielelläni, mutta olemme todenneet ettei näin kömpelöä toheloa voi päästää heilumaan kirveen kanssa.
    Ainakin näissä hommissa on jonkin verran nähtävissä tuota “valittua osaamattomutta”. Miksi lähtisin varta vasten raahaamaan painavia renkaita ja tuhertamaan renkaiden kanssa ulos kylmään jos voin ennemmin jäädä sisälle lämpimään koristelemaan itse tehtyä piirasta, mikä on satakertaisesti mielenkiintoisempaa? 😀

    Ihan kotitöitä olen alkuun tehnyt miestä enemmän. En siksi mitä haarovälistä löytyy, vaan ennemminkin siksi että olin itse asunut omillani jo useamman vuoden yhteen muuttaessamme, ja mies muutti suoraan vanhempiensa luota missä ei ollut joutunut juurikaan osallistumaan kotitöihin. Tuntui helpommalta ja nopeammalta tehdä itse kuin opettaa toista. Nykyisin mieskin osallistuu ja tällä hetkellä imuroi ja tyhjentelee tiskikonetta useammin kuin minä. 😀

    Raha-asioissa pitäisi antaa miehellekin enemmän koppia. Budjetit ja suunnitelmat on toki laadittu yhdessä, mutta käytännössä minä pyöritän kaiken rahaliikenteen, hoidan kilpailutukset ym. Toki ihan käytännön syistä kun mies ei osaa suomea tai ruotsia eli sopimusehdot, laskut ja verkkopankit ovat yleensä melkoista hepreaa, mutta olen kyllä joskus miettinyt (ja sanonutkin), että jos minulle sattuisi jotakin olisi noiden asioiden opettelussa yllätystilanteessa oma hommansa…

Leave a Reply