5 x tämän perjantain parhaat

Tänään on ollut aivan ihana päivä! Niin paljon asioita, jotka hymyilyttää juuri nyt, että haluan jakaa arkeni parhaita paloja teidänkin kanssa.

1. Synnytystapa-arvio TAYSissa meni superhyvin

Mulla oli tänään synnytystapa-arvio TAYSissa kun viikkoja on 35+4. Edellinen synnytykseni meni vähän ei-niinku-Strömsössä ja imukuppiavusteisen synnytyksen vuoksi sain muistoksi siitä aika pitkän episiotomia-arven. Tää arpi on jännittänyt aika paljon, sillä arpikudos ei oikeastaan veny, vaan uudessa synnytyksessä riskinä voi olla se, ettei arpikudos veny ja sitten voi tiukassa paikassa (heh heh) käydä niin, että repeämiä tulee muualle, kun se arpikudos ei veny. Halusin synnytyslääkärin arvion tilanteesta, lantion koosta ja vähän kaikesta, ml. vauvan painoarviosta. Mikään pieni vauva siellä ei tälläkään kertaa majaile, koska painoarvion mukaan matkassa on nyt 2900 gr painava pikkuinen ja laskettuun aikaan on kuitenkin vielä kuukausi. Vauva liikuskeli kuulemma erittäin hyvin käyrillä, sykkeet oli erinomaiset ja hän on jo kipannut monta viikkoa sitten päänsä alas ja nyt pää on jo todella alhaalla ja kiinnittynyt. Ei mikään ihme, että olo on melkoisen tukala ajoittain. No, positiivista on kuitenkin se, että paikat on yllättävänkin kypsiä ja koska vauva on 11 päivää “isompi”, menen uudelleen TAYSiin kahden viikon päästä tsekkailemaan tilannetta.

Mulle osui aivan ihana lääkäri, joka oli todella hyvin kommunikoiva ja erittäin varman oloinen (stalkkasin, oli apulaisylilääkäri) ja loi mulle kyllä erittäin varman ja pelottoman fiiliksen, että hyvin tämä menee. En näin kaksivuotiaan aktiivisen lapsen äitinä haluaisi joutua sektioon, joten oli kiva kuulla, että hommat etenee, vauva on erittäin hyvin jo huudeilla ja kaikki kunnossa. Ja TAYSin henkilökunta vaikutti superhyvältä, niin odotan jopa melkeen innolla. Mun saama aika on joku opetusaika, että pääsen sitten kandien tutkittavaksi opettajan ohjaamana, mut mä totesin tänään kätilölle nauraen, että tulkoot vaikka koko osaston väki. Jotenkin ekan synnytyksen jälkeen ei enää pelota tai ujostuta yhtään mikään tai kukaan. Mulla oli viimeks niin positiivinen kokemus kaikista opiskelijoista, jotka mun synnytykseen osu, että oon kirjottanut toiveisiinikin, että opiskelijat on tervetulleita. Opiskelijoiden on opittava ja mikäs sen parempaa ku käytäntö.

2. Keittöremontti on 95 % valmis

Meidän keittiöremppa on 95% valmis (meikäläisen arvio). Enää uupuu sokkelit, pari listaa ja keittiön matto. Tänään laitettiin vetimet paikalleen ja viimeinen yksi kalustelevy ja muita pieniä juttuja, jotka vie yllättävän paljon aikaa. Mietittiin noita meidän vetimiä iäisyys, ja oon ihan supertyytyväinen, että löydettiin just nämä, koska ne todellakin miellyttää silmää. Nyt on kaikki olennaisin jo paikallaan ja ai vitsi mä olen tyytyväinen!! Keittiö on aivan ihana ja niiiiiin paljon parempi ku edellinen. Tilaa on vaikka kuinka paljon, mitään ei oo tungettu minnekään, mikään ei ärsytä ja kaikki miellyttää. Oon pelännyt, että tässä vaiheessa tulis sellainen “apua, en mä tykkääkään” -reaktio, mut päinvastoin! Jokaikinen asia saa vaan hymyn korviin. Mä rakastan meidän tasomateriaalia, meidän kaappien sävyä, meidän kodinkonevalintoja, tuota hanaa ja allasta ja ihan kaikkea. On niiiiiin ihanaa pyöriä tuolla keittiössä ja vaan nauttia kaikista pienistä yksityiskohdista.”Vitsi tää on ihan mahtava!” on lause, jota oon hokenu tänään useamman kerran. Vielä pitäisi tosin purkaa neljä laatikkoa keittiökamoja, mutta kyllä ne tosta paikalleen löytävät 🙂

(En malta odottaa, että pääsen esittelee teille meidän valintoja keittiöön, en ois ikinä osannu kuvitella, että keittiöremontti voi tehdä ihmisen näin onnelliseks)

3. Eka kunnon kotiruoka pariin viikkoon

Ollaan me jotain pientä siis kokattu tällä viikolla, mut aika paljon on ollut noutoruokaa tai jotain puolivalmista. Nyt kun keittiö oli vihdoin “valmis”ja uuni pesty ja kaikki vimpan päälle, niin mä päätin täyttää jo monta päivää vaivanneen lasagnehimoni ja samaan syssyyn leivoin mutakakunkin 😀 Lasagne on ihan mun bravuuriruokani ja jos saan itseäni kehua, niin mun kotitekoinen lasagne on parempaa ku mikään ravintolassa maistamani. Ainaki mun ja mieheni mielestä 😀 Dante on menossa jo unille ja mä ajattelin, että ekaa kertaa pariin viikkoon me voitas oikeesti istua rauhassa syömään ja kattoa vaikka jotain sarjaa. Niin paljon kuin tykkäänkin syödä ulkona, niin parin viikon keittiökaaoksen jälkeen on jotenkin ihan luksusta, kun keittiö on taas normaalissa käytössä ja pöydässä on omaa lemppariruokaa.

4. Eilinen rentoutumispäivä Helsingissä

Ai että teki hyvää. Kävin ripsihuollossa, kynsihuollossa ja ystävän kanssa lounaalla. Ripsistä ja kynsistä tuli täydelliset (niinkuin näillä tekijöillä aina!) ja olo oli jotenkin todella paljon freshimpi ja virkistyneempi sen jälkeen. Käytiin junaa odotellessa Danten kanssa vielä piipahtamassa parissa kaupassa ja sitten mentiin hyvillä mielin takaisin kotiin jatkamaan keittiön laittamista.

5. Pari uutta löytöä

Mä tykkään tosi paljon nilkkureista, mutta oon aina vähän vierastanut maihareita. Eilen kun kävimme Zarassa, bongasin tosi mielenkiintoisen näköiset maiharit, joita päätin sovittaa. Oon sellaisia kunnon maihareita ihaillut monilla mimmeillä, mutta esim. Dr. Martensit on mulle ihan no-no, liian isot ja painavat. Nää Zaran oli nätit, sirot ja nahkaiset, ja istu jalkaan ihan superhyvin! Niinpä nappasin ne mukaani. Sain myös ostettua H&M:n Studio-mallistosta haluamani nahkatakin, joka oli ainakin kuvissa aivan upea! Jo tänään tuli tilausvahvari siitä, niin sekin ehkä tulee jo ensi viikolla. Pääsen siis sovittelemaan, onko se munkin päällä yhtä ihana. Tosin, tän mahan kanssa mikään ei ole hyvä, eli katotaan 😀

Oliko teillä kiva perjantai? 

11 thoughts on “5 x tämän perjantain parhaat

  1. Täällä on vietetty perjantaita kuumeisen taaperon kanssa esikoisen kiipeillessä seinille ku ei päästä ulkoilemaan tai mitään muutakaan. 😂

    Mut mun molemmat kokemukset taysista on ihan superhyviä. Eka tuli sektiolla perätilan vuoksi, toinen syntyi alakautta, ja varsinkin tuossa toisessa synnytyksessä oli aivan superihanaa kun paikalla oli lähes koko ajan mun kanssa ihana kätilöopiskelija, jolla riitti aikaa mulle, kun toinen kätilö hoiti muitakin synnytyksiä. Oli koko ajan sellainen turvallinen ja luottavainen olo synnyttää 🙂

  2. Et ehkä kaipaa mielipidettä, mutta lohdutuksen sanoja kuitenkin. Tosi usein (vanhasta episiotomiasta/isommasta repeämästä huolimatta) toisessa synnytyksessä ommeltavan määrä vähenee ihan huomattavasti. Lisäksi mun kokemus on se, että usein se juuri antaa myöden mielummin siitä vanhasta arvesta kuin vierestä. Toki jokaisen kudos/synnytys/kaikki on oma uniikki juttunsa, mutta tässä kuitenkin mun jo useamman vuoden kokemus. Toivottavasti vältyt nyt episiotomialta ja ylipäätään repeämiltä. Ihanaa loppuodotusta! Ps. En malta odottaa, että näen teidän uuden keittiön!

  3. Olisiko tän lasagnen ohjetta mahdollista saada? Teen muuten edelleen sun ohjeella aina porkkanakakkua, tarkistin just ja oot sen kakkuohjeen postannut vuonna 2015 :D.

  4. Perjantai kului täällä vauvanhuoneen remontin kimpussa niin kuin muutama edellinen myös. Jaksan tehdä sitä vain viikonloppuisin joten tahti ei ole kovin kova. Mies auttaa vain vaativimmissa osioissa koska otin tämän omaksi projektikseni omalla tyylillä :).

  5. Tuhannesti kiitoksia Anna myönteisestä suhtautumisesta opiskelijoihin!
    Mulla ekassa synnytyksessä episiotomia ja 40 ommelta; toisessa (4 v myöhemmin) ei repeämän repeämää. Hyvin se menee!

  6. Kiva postaus ja antoi paljon positiivista energiaa, kiitos!:)
    Peruskotiruokaa ei kyllä voita mikään, ja kun sitä ei ole vähään aikaa saanut, maistuu se aina vaan paremmalta <3
    Ihana kuulla, että nautit myös päivästäsi täällä Helsingissä!<3
    Ida Kotona kaupungissa -blogista

  7. Toivoisin myös reseptiä lasagnesta. Exä osas tehdä maailman parasta, ja se onkin ainoa asia jota siitä suhteesta kaipaan. Mutta kovasti sitä kaipaankin. Itse en ole koskaan tehnyt, voisi koittaa, jos olisi joku satavarma resepti. Jännittävää syksyä teille!

  8. Mää jo instan puolella kysyinki lasagnen ohjetta, joten kiva huomata että muutkin sen haluaa. 🙂 Malttamattomana odotan, jotta nään teidän keittiön. Meillä olis tarkotus myös keittiö rempata ja vähän muutakin sitten, kun ostetaan tää nykynen vuokrakämppä. 🙂

  9. Siis miten musta tuntuu, että kaikkialla muualla on vaikka mitä synnytykseen valmistautumista, paitsi KYSissä? Onko sulla samoja kokemuksia – nyt kun olet odottanut yhtä Kuopiossa ja toista Tampereella?

    Minä sain esikoiseni keväällä ja tosiaan ei ollut mitään synnäriin tutustumisia (ohjattiin katsomaan netistä videoita) ei synnytystapa-arviota (toki mulla oli radi, jonka vuoksi ramppasin Kysillä, mutta ei mun lantiota tai muuta sen tarkemmin ratsailtu ja vauvan koon vuoksihan siellä siis ramppasin. Omani oli kaikkien (hoitohenkilöiden) ihmeeksi pienikokoinen, vaikka radi mulla olikin).

    Ja mitä synnytykseen tulee… No, henkilöstö oli osittain erittäin ihanaa, osittain ok ja pari vähän ei-sydämellistäkin matkaani mahtui. Mullakin avustettiin imukupilla, mutta mulle ei kukaan varoitellut repeämistä eikä mua leikattu etukäteen myöskään. Tämän seurauksena toisen asteen repeämät ja todella kivulias kuukausi. Toki sektio olisi varmasti ollut kivuliaampi ja paraneminen hitaampaa.

    Anyway. Pointini, joka lähti rönsyämään, oli alunperin se, että oletko huomannut eroa Kuopion ja Tampereen välillä neuvolan yms kanssa? Koska musta oikeasti tuntuu, että täällä Kuopiossa mennään vähän säästöliekillä ja myös näissä tärkeissä asioissa vähän kitsastellaan.

    Ihanaa loppuodotusta teidän perheelle!

    1. No itse asiassa mun mielestä seuranta pelas Kuopiossa paremmin 😀 Esim. havahduin siihen vkl, että multa ei oo otettu lainkaan streptokokkinäytettä tällä kertaa, vaikka se pitäis ottaa 36 vk lääkärineuvola-käynnillä Pirkanmaalla, mutta mulla kun ton käynnin korvas tää synnytystapa-arvio, niin eipä oo kukaan mitään ilmotellu. Täytyy ite yrittää selvittää. Muutenkin tosi heikkoa on ollut paikoitellen, mä itse asiassa pyysin oman neuvolahoitajani vaihtoa, kun tuntui, että meidän kemiat ei kohtaa yhtään. Hän ei kuunnellut ollenkaan mitä sanoin. Viimeisimpänä just luin ihan raivoissani ja järkyttyneenä millainen lähete sinne TAYSiin oikein lähti, kun ei se ollut edes kirjoittanut edellisen synnytyksen historiaa siihen oikein 😀 Että niin. Ja siis sain vääntää tuosta synnytystapa-arviosta, koska mä halusin nimenomaan chekkaa ton arven tilanteen, mutta hän vaan hoki pelkopolista ja että sinne voi tehdä arvion, että synnytystapa-arvioon mennään vaan automaattisesti jos on 3 asteen repeemä, mulla oli 2. Silleen perkele mä en pelkää, mä haluan tietää että se mukula mahtuu, mun on ihan turha mennä keskustelee jonku ihmisen kanssa peloista, joita ei ole, kun mä haluan ihan osaavan synnytyslääkärin arvion siitä, että kaikki on OK alatiesynnytykseen eikä tuu mutkia matkaan. Ja siis saatettiin sen kanssa puhua vastaanotolla yhtä ja seuraavana päivänä mä saan viestin verkossa silleen “tästä ei ollakaan ehkä puhuttu”. Oli sellanen fiilis, että hittoako mä ees käyn siellä 😀
      En halunnut samaa hoitajaa meidän uudelle lapselle, joten vaihdoin kokonaan vastuupiiriä. Meillä siis vaihtui hoitaja ihan yllättäen alkuvuodesta, ja mä pääsin onneks takaisin samalle.

      Mut mä oon kyllä myös toivonut, että mun ei tarvii ylimääräsiä ravauksia käydä neuvolassa, varsinkaan alkuun, kun on vaan 2,5 vuotta ikäero, eli kaikki tuoreessa muistissa. Nyt tosin jouduin kysymään viikolla 35, että pitäskö mun hei jossai vaiheessa tulla 😀 Mulla on tässä raskaudessa otettu kerran sf-mitta 😀 Mutta joo, en nyt näe kovin kummosta laatueroa palvelussa ja luulen, että jos meille kolmas vielä joskus tulee, niin mennään yksityisen neuvolan kautta jopa. Jotenkin vähän epävarmuustekijöitä turhan paljon tässä. Varsinkin kun sitten TAYSista on vaan hyvii kokemuksii, sieltä tuli se aika lähetteen perusteella kai kolmessa päivässä ja nyt kun lääkäri käski tulemaan uudelleen 2 viikon päästä, kysyin vielä, että meenkö neuvolaan vai äpolille, ja se oli silleen “niin no kai sä neuvolaankin voit mennä, mutta kyllä saat tännekin ehdottomasti tulla!” Valitsin mieluusti tuon vaihtoehdon vaikka TAYS kauempana onkin.

      Mutta toisaalta Kuopiossa kävi niin, että mun th lopetti neuvolassa ja sit kukaa ei kaipaillu mua ja yritin soittaa sille th:lle monasti ja aina vaan meni vastaajaan ja sit soitin jo jossai vaiheessa ihan yleiseen neuvolanumeroon silleen “pitäs varmaan mennä rakenneultraan ja sen jälkeen tulla sinne” ja ne oli silleen “jah, sun hoitaja on lopettanu eikös tää uus oo soitellu” 😀 No ei ollu ei. Ja neuvolassa musta tuntu vauvan kanssa, että kukaan hoitaja tai lääkäri ei kuunnellu tai ottanu tosissaan esim. sen Danten refluksin suhteen ja sit ku mentiin yksityiselle, niin alko tapahtuu. Niin vähän epäilen, että me käytetään noita julkisia palveluja ihan hirveesti, kun on jäänyt tosi sellainen hutiloitu fiilis. Ihan esimerkkinä myös kun täällä Dante sai aikaistettuna vesirokko-rokotteen ja mentiin sitten johonkin toiseen rokotteeseen, niin hoitaja oli valmistellut mitään kyselemättä vesirokkorokotteen ja kun sitä oltiin jo pistämässä olin silleen “hetkinen, mikä tää on?” ja jouduin vääntää, että kyllä tämä on jo annettu. Ja sit ne siellä tutki ja totes, että ok, 6kk on välissä, saa antaa uuden, vaikka vahvistus yleensä annetaan vasta 6-vuotiaana. Ja siis se mitä mulle sanottiin oli “kun nää on niin kalliita ja tää on tässä jo valmisteltu, niin jos mä nyt vaan pistän tän, niin ei mee roskiin”. Oli vähän sellanen “mun lapseen ette pistä mitään säästösyistä” -fiilis, mutta tarkistin vielä ite, että saa laittaa tolla välillä ne. Jotenki tuntuu, että kommunikaatio ei ihan pelaa neuvolassa ja resurssit ei taida riittää, koska en oo kyllä kertaakaan kokenut, että olis mitenkään yksilöllistä se palvelu. Meillä oli ihana neuvolath mun loppuraskauden ja Danten alkuajan ennen tänne muuttoa, mutta sekin vaihtui sit tyyliin ku D oli 2kk. Et sanotaanko näin, että en ole kummastakaan kovin vaikuttunut.

      Synnytyskokemus mulla oli KYSissä ihan 10/10 ja en epäile yhtään etteikö TAYSissa olisi myös. Siihen luotan kyllä, siihen osaamiseen ja toivon, että siellä osataan kans kommunikoida yhtä hyvin ku KYSissa, harmi, että sulla oli negatiivisia kokemuksia eikä asiassa kommunikoitu tarpeeks :/

Leave a Reply