Yrittäjä

Yrittäjä, minustako? 15 vuotta sitten lukiolaisena olisin sanonut, että ei missään nimessä! Vakaat tulot ja työntekijän turva olivat mielestäni erittäin hyviä asioita. Vielä 10 vuotta sitten saadessani ensimmäisen ehdotuksen osakkuudesta toisessa yrityksessä, kuulosti se korvaani lähes kirosanalta. En koskaan haaveillut omistamisesta, osakkuudesta tai yrittäjyydestä.

Ja tässä sitä ollaan, 31-vuotiaana yrittäjänä, jolla on jo yli 8 vuoden yrittäjyys takana. Niin toiminimenä kuin osakeyhtiöllä. Nykypäivänä yrittäjyys on mulle itsestäänselvyys ja valinta, josta haluan pitää kiinni. Tänään on Yrittäjänpäivä ja aihe kirvoitti minussa tietenkin ajatuksia tästä omasta yrittäjyydestä, työtulevaisuudesta ja ammatistani.

Törmäsin vähän aikaa sitten Linkedinissä ystäväni haastatteluun, jossa hän kertoi oman alansa asiantuntijana ajankohtaisia ja tärkeitä asioita. Olin hirvittävän ylpeä, sillä ystäväni on nuori menestyvä nainen, joka on tärkeässä työssä tekemässä tärkeitä asioita isolla vastuulla. On hienoa lukea tuollaisia juttuja ja usein ihastelenkin ystävieni uraan liittyviä edesottamuksia ja arvostan heidän osaamistaan korkealle. Siinä hetkessä niiden ajatusten keskellä ei voi kuin miettiä omaa tämänhetkistä työtilannetta ja sitä, mitä haluaa uralta ja työelämältä. Haluaisinko minäkin tehdä työtä, joka herättäisi ihmisissä kunnioitusta ja arvostusta ja onko se mitä nyt teen sellaista? Jälkimmäiseen vastaus tuntuu useammin olevan “ei” kuin “kyllä”, sillä niin usein bloggaamista pidetään turhana ja typeränäkin. En ole samaa mieltä asiasta sinänsä, ja olenkin sitä mieltä, että aloja ja töitä ei pitäisi arvottaa, vaan jokainen itsensä ja perheensä työllä elättävä hyvinvointivaltiomme eteen veroja maksava ihminen tekee arvokasta työtä. Mutta toisaalta en itsekään osaa olla ajattelematta, että toiset alat ovat toisia tärkeämpiä ja ennen kaikkea arvostan itse tiettyjä asioita, kuten älykkyyttä, innovatiivisuutta ja sinnikkyyttä. Olen aina ihan superylpeä ystävieni menestyksestä ja kannustan ja tsemppaan ja ihailenkin ystäviäni.

Mutta toisaalta… Arvostanko mä ihmisenä tai ystävänä yhtään enempää tai vähempää mun ystäviä, jotka tekevät mielenkiintoista ja hyvin palkattua asiantuntijatyötä kuin heitä jotka ovat työttömiä tällä hetkellä tai vaikka heitä, jotka tekevät jotakin luovaa ja mielenkiintoista, mutta ei välttämättä kovin älyllisesti vaativaa tai hyväpalkkaista työtä? No en. En oikeastaan useimmiten edes ajattele ystävieni ammatteja. En ajattele näkeväni verotiimin vetäjää, kasvusparraajaa, juristia, kotiäitiä tai vaikka lääkäriä. He on kaikki mulle samanlaisia rakkaita ihmisiä ja heidän tärkeimmät puolensa ihmisenä ja ystävänä eivät oikeastaan liity mitenkään töihin. Haluan siis ajatella, että näin myös ystäväni ajattelevat minusta. Olen Anna ja samanlainen Anna olin sitten bloggaaja tai jotakin muuta.

Omat työ- ja ura-ambitioni ovat tällä hetkellä ehkä yksi eniten aivokapasiteettiani kuormittavia tekijöitä. Mitä minä haluan tehdä seuraavat 35 vuotta, kuka ja mikä haluan olla ja millaisia erityispiirteitä näillä aloilla ja unelmilla on? Ja oon usein ihan hukassa omieni mietteideni kanssa. Toisaalta pidän ykkösprioriteettina elämässäni perhettäni ja lasteni hyvinvointia ja sitä, että olen mahdollisimman läsnäoleva ja energinen äiti. Toisaalta taas koen, että tämän prioriteetin toteutuminen ei tarkoita sitä, että minun tulisi tehdä jotakin duunia, josta saa palkkaa, jolla elättää lapset, vaan voin myös unelmoida ja toivoa työtä, joka tekee minun arjestani parempaa. Mutta mitä se sitten on? Sitä en oikein tiedä. Voisin lonkalta nimetä viitisen ammattia, jotka minua kiinnostavat. Niitä kaikkia yhdistää luovuus ja estetiikka, mutta valitettavasti myös epävarmat ja usein pienehkötkin tulot ja usein viikonloppujen “uhraaminen” työlle. Ne ovat myös kaikki ammatteja, joita kannattaisi tehdä yrittäjänä. Vaikka itse työn tekeminen voisi olla hirveän kivaa, haluan pitää elämässäni viikonloput vapaina perheelle ja perheen kanssa ajanvietolle. Toisaalta koen myös painetta pienten lasten vanhempana tienata tarpeeksi hyvin, että voisin tarjota lapsilleni tiettyjä asioita ja pahemmasta talousstressistä vapaan elämän. Ja tietyllä tapaa on vaikea luopua totutusta elämäntyylistä mitä tulee asumismuotoon, matkustamiseen tai vaikka kahden auton pitämiseen.

Työ on ehkä sellainen asia, missä mun on kaikista vaikeinta yksioikoisesti sanoa, mitä priorisoin ja millä lailla. Haluaisin työn, jossa viihtyisin, mutten oleta, että työ tekee minut onnelliseksi. Mun tavoitetila on tehdä töitä niin, ettei tunnu masentavalta tehdä töitä. Haluaisin työn, josta saisin hyvää korvausta ja jossa kokisin olevani hyvä. Haluaisin työn, joka vie tietyn ajan arjestani ja elämästäni, muttei tule liian hallitsevaksi osaksi arkeani, sillä prioriteettilistalla työ ja ura tulee vasta aika monen muun asian jälkeen. Niin, kaiketi priorisoin työssäni sitä, että teen sitä mahdollisimman hyvin, mahdollisimman hyvällä työintegriteetillä ja niin, että koen saavani siitä asianmukaista korvausta, joka on sopivassa suhteessa työmäärääni. Se, mitä se sitten on ja onko se arvokasta tai ylpeyttä herättävää tai pääseekö sillä rikkaaksi, on ehkä vähemmän tärkeää mulle.

Ja kun tätä kaikkea mietin, yrittäjyys on avainasemassa siihen, että juuri nyt, tämä on minun arkeni realismia. Kyllä, yrittäjyydessä on paljon huonojakin puolia. Blogiyrittäjyydessä ehkä kuitenkin vähemmän kuin monessa muussa. Tällä hetkellä yrittäjyys on mulle vapautta ja vapauden arvostan kaikista korkeimmalle. Olen hyvin hyvin harvoin sidottu mihinkään aikatauluihin tai pakottaviin aikoihin. Saan valita työpäiväni kestot ja milloin olen vapaalla. Yrittäjyys mahdollistaa taloudellisen itsenäisyyden ja taloudellisen menestymisen vaikka muuttaisimme tai elämäntilanteiden jatkuvasti muuttuessa. Yrittäjyys antaa minulle vapauden olla itsenäinen ja joustaa perheeni tarpeisiin, esimerkiksi juuri tämäntyyppisinä kausina, kun lapsi totuttelee päiväkotiin, toinen on tuloillaan ja elämässä kaikki isossa muutoksessa. Äitiyslomallakin yrittäjyys oli mulle tärkeetä, se oli iso pala minuutta ja persoonaa, joka piti minut minuna, eikä heittänyt äitiyden mullistuksiin ilman pienintä ankkuria.

Vapauden lisäksi nautin siitä, että saan tehdä juuri sellaista työtä, jonka miellän itselleni mielekkääksi. Esteettistä, luovaa ja alati muuttuvaa. Pääsen toteuttamaan intohimojani ja intohimojeni muuttuessa niitä uusia intohimoja sitten. Mulle työtä on niin kauneus kuin sisustus, matkustaminen kuin ruoanlaittokin. Aika siistiä.

Se, mikä mua kiusaa yrittäjyydessä, on itse asiassa sen suomenkielinen termi. Yrittäjä. Mitä me tarkalleen ottaen yritämme? Yrittäjyys terminä herättää mussa jotenkin aina vastareaktion. En minä yritä tehdä mitään, minä teen. No, se ei ole ehkä kovin suuri murhe, mutta jotenkin se aina hiertää minua kummasti 😀

Ehkä suurempi sellainen henkinen kompastuskivi mulle yrittäjyydessä on se, etten vieläkään uskalla luottaa yrittäjyyteen ja sen jatkumiseen. Mä olen pyörittänyt yritystäni jo useita vuosia, ihan mukavin liikevaihdoin ja -voitoin. Olen elättänyt itseni yrittäjänä jo vuosia. Ja silti musta usein tuntuu, että jokainen uusi yhteistyö, jokainen uusi tulonlähde yrittäjänä, on jollakin lailla tuuria, arpapeliä ja onnenkantamoinenkin. Yksin yrittäessä palautetta ei vaan saa samalla tavalla, onnistumiset on helppo puhua onnenkantamoiseksi eikä onnistumiseksi ja muutenkin huomaan aivan liian usein ajattelevani vähätellen omaa yrittäjyyttäni. Mietin jatkuvasti tulevaisuutta sillä näkökulmalla, että kyllä tämä vielä päättyy ja sitten pitää miettiä jotain muuta. En tietyllä tapaa osaa luottaa yrittäjyyteen vieläkään, vaan jostain syystä usein mietin, että tämä on vain väliaikaista ja olen kiitollinen siitä, että olen näin onnekas. Ehkä se johtuu siitä, että minulla ei ole ketään viisasta ja kaikentietävää esimiestä, joka johdattelisi ja kertoisi ja takaisi, että asiat onnistuvat. Minä teen omalla rahalla, omalla riskillä, eikä minulla ole samanlaista turvaa kuin monella työntekijällä. Toisaalta, monella työntekijällä ei ole mahdollisuuksia, joita mulla on. Samalla kun yrittäjyydessä on paljon pelkoja ja epävarmuuksia, on siinä paljon onnistumisia ja menestymismahdollisuuksia. Ne voisi vaan ehkä aktiivisemmin uskaltaa ymmärtää omaksi menestymiseksi, omaksi onnistumiseksi. Ja ehkä myös luottaa. Siihen, että tämä kaikki ei olekaan vain onnenkantamoinen ja minulle annettua, vaan myös omalla työllä tehtyä ja rakennettua.

Yrittäjyys ja äitiys on ollut mun elämässä erittäin toimiva ja ihana yhdistelmä. En kuitenkaan uskaltaisi ehkä samalla tavalla toimia yrittäjänä, jos mieheni ei olisi virassa oleva työntekijä. Se tuo minulle sen tasapainottavan turvan, jonka vielä tarvitsen yrittäjänä. Ehkäpä tarvitsen sitä turvaa aina, menestyäkseni tässä ajoittain niin turvattomalta tuntuvassa yrittäjyydessä. Oli niin tai näin, juuri nyt en osaisi kuvitella olevani mitään muuta kuin yrittäjä. Sekin saattaa muuttua, mutta tänään menen juhlimaan iloisena siitä, että otin tämän riskin ja olen katsonut tätä korttia jo kahdeksan vuotta.

Pahoitteluni kuvien kierrätyksestä, mun oli tarkoitus pitää vapaapäivä tänään, mutta en näköjään malttanut. Kameraan en kuitenkaan tarttunut tällä kertaa, vaikka yrittäjyydestä halusinkin kirjoitella 🙂 

2 thoughts on “Yrittäjä

Leave a Reply