31

28.8.1988. Silloin meikäläinen rääkäisi ensimmäisen kerran. 8 on selvästikin mun onnennumero ja tämän vuoksi ajattelin jakaa 8 random-faktaa itsestäni 🙂

1. Syön välillä (ainakin vähintään kerran viikossa) suklaamuroja maidolla aamupalaksi. Olen 31 vuotta tänään ja syön suklaamuroja päivän tärkeimmällä aterialla, kyllä. Jos saisin valita, mun ruokavalio olis muutenki hyvin pitkälti sellainen, mitä pienten lasten ruokavalio yleensä on ja voisin elää herkuilla. En oo koskaan ollut sokeridieetillä enkä mitenkään tietoisesti välttele sokereita. Tiedän toki, että nämä valinnat eivät ole pidemmän päälle hirveän hyviä tai edistä pitkää hyvää elämää, mutta se ei oo oikeen koskaan ajatuksena haitannut mua. Mä rakastan suklaamuroja (Tresorit, jotka sisältä valkoiset ja ulkoa ruskeat) ja syön niitä aamupalaksi halutessani. Myös tänään, syntymäpäivänäni, ne olivat mun valinta aamupalaksi. Lapselle kuitenkin syötän kaurapuuroa aamulla ja syön muroni salassa kun lapsi on päiväkodissa 😀 Lapsen saamat murot on myöskin jotain sokerittomia ja megatylsiä tattarimuroja, mitä mieheni syö aina. Epäreilu sokerihiiri-äiti tunnustautuu.

2. Inhoan sanaa “naama”. Tiedostan, että sen käyttö on nykyään lähes synonyymi kasvoille, mutta inhoan sitä silti. Mun mielestä naama on jotenkin negatiivissävyinen ja en koskaan puhu lapsen kasvoista naamana. Ne on kasvot tai korkeintaan nassu, jos jotain hassutellaan. Me väitellään tästä lähes päivittäin mieheni kanssa, sillä mies käyttää jatkuvasti sanaa naama ja oon pyytänyt, ettei sitä opeteta lapselle. Taitaa olla ihan hävitty taistelu, sillä huomasin monien käyttävän myös päiväkodissa naamaa. En osaa itsekään perustella, mutta mulle se ei vaan oo positiivinen sana ja käytän sitä itse asiassa tosi harvoin ite, eniten kun sanon vaikkapa “meen nyt kampaa naaman” tai jotain muuta typerää. Mulla on muitakin kummallisia inhokkeja sanoissa, mutta tää on sellainen, johon törmään päivittäin ja aina se ärsyttää 😀

3. Välttelen aika paljon sosiaalisia kontakteja, jos ne ei oo suunniteltuja. En tykkää törmätä johonkin tuttuun kaupungilla ja jäädä juttelemaan niitä näitä. En oikein myöskään osaa aina päättää, miten kohdata joku puolituttu. Moikkaanko ja jään juttelemaan vai moikkaanko ja jatkan vaan matkaa ilman kivuliaan awkwardia small talkia? Usein tekee mieli piiloutua jonnekin ja olla kohtaamatta koko ihmistä. Joissain asioissa oon tosi huono fyysisessä kohtaamisessa. Meen vaan jotenkin livenä tosi helposti lukkoon ihmisten kanssa. En oikein osaa selittää tätä piirrettä, koska tää on tietyllä tapaa tosi ristiriidassa mun persoonan kanssa. Toisaalta mä tykkään olla sosiaalinen ja nähdä ystäviä ja läheisiä ja tavata jopa uusiakin ihmisiä. Samalla mä meen kuitenkin jossain sosiaalisissa hetkissä ihan tosi lukkoon ja ahdistun. Tää on piirre, joka on tullut vuosi vuodelta vahvemmin esille.

4. Rakastan juhlien järjestämistä ja kaikkea sellaista organisoimista. Yleensä omien synttäreideni järjestäminen on ollut aina vuoden yksi huippuhetkiä ja olenkin pitänyt paljon erilaisia teemajuhlia ystävilleni. Tänä vuonna skippasin koko homman ja synttäriohjelmaan kuuluu noutopizza ja sähkömiehen vierailu kotonamme. Yleensä synttärini on mulle erinomainen tekosyy nähdä kaikkia ystäviä, tehdä jotain kivaa, ilahduttaa ystäviäni ja läheisiäni jollain kivalla get-togetherilla ja nauttia kaikkien läheisten läsnäolosta. Nyt pitkällä raskaana, keittiöremontin keskellä ja kaiken uuden äärellä en jotenkin jaksanut järjestää yhtään mitään. Ekaa kertaa vuosiin. En edes leiponut kakkua (no okei, meillä ei ole keittiötä :D)! Tänä vuonna päätin laittaa synttäreihin muuten menevät rahat lasten hyväntekeväisyystyöhön. Aloin SOS-Lapsikylän lahjoittajaksi joku aika sitten IG-mainoksen inspiroimana ja ajattelin tänä vuonna ilahduttaa omien läheisten sijaan välillisesti edes vähän lapsia, joilla on isompiakin murheita kuin omien synttäreiden teema. Omien lasten myötä on Suomessa tapahtuva lapsityö noussut hirveän tärkeäksi asiaksi itelle ja tulee hyvä mieli kun voi osallistua johonkin, minkä näkee oikeasti tärkeäksi itsekin. Tuntuu toki itse asiassa vähän tyhjältä, ettei ole sellaista loppukesän hulabaloota juhlinnan muodossa, mutta samalla kuitenkin on tosi hyvä mieli, kun on voinut sillä tehdä jotain, mikä on itselle tärkeetä. Nää kaks asiaa ei sinänsä poissulkenu toisiaan, mutta halusin tehdä tänään jotain, mitä muistaisin positiivisin mielin vielä ensi vuonna kun mietin, mitä teinkään viime synttäreinäni.

5. Mä rakastan kaikkia päiväsattumia ja muita juttuja. Meillä on paljon suvussa kaikkia yhteensattumia päivämäärien osalta ja nyt salaa toivon, että toinen poikamme syntyy joko 19.9.2019, 21.9.2019, 29.9.2019 tai 9.10.2019. Oon aina tykännyt omasta syntymäpäivästäni, kun siinä on niin monta kasia, että nyt odotan mielenkiinnolla, mikä tulee toisen lapsemme synttäripäiväksi.

6. Tää on eka kesä vuosiin kun en oo ollut yhdessäkään huvipuistossa. Oon ihan vähän masentunut, etten oo päässy vuoristorataan. Tai siis, oltiin me siskon kanssa käymässä Köpiksen Tivolissa, joka oli tosi suloinen paikka vierailulle, mutta tuli melkein harmi kun ei päässyt kaikkiin niihin jänniin laitteisiin. Odotan ens kesältä sitä, että pääsen Särkänniemeen, Powerparkiin tai Lintsille. Jos säät on hyvät, niin haluan juhlia 32-vuotispäivääni jossain laitteissa, koska mä rrrrrrakastan huvipuistoja! Kovaa menevä vuoristorata on parasta mitä tiedän ja oon ollut joka ikinen kesä huvipuistossa vähintään kerran siitä asti kun olin lapsi.

7. Mä syön tosi vähän kakkuja tai makeita leivonnaisia, vaikka rakastan leipoa niitä. Saatan tehdä 100 macaronsia ja syödä yhden. Kokonaisesta kakusta saatan maistaa pari lusikallista. En juuri koskaan tilaa ravintolassa kakkua tai leivonnaisia. Rrrrrrakastan leipomista, mutta syön tosi vähän leipomuksiani 😀 Mun heikkous on tietyt jäätelöt, Arnoldsin donitsit ja marjapiirakat. Jälkkäreistä kaikki missä on passionhedelmää. Harvoin ees tilaan ravintolassa jälkkäriä.

8. Mä oon tosi hyvä matikassa ja matikka on mulle helppoa. Mä vihaan matikkaa ja kaikkee siihen liittyvää ja mulle tulee hirvee vastareaktio, kun vastaan tulee yksikin matemaattinen kaava tai joku matikkaan liittyvä juttu, kuten kirjanpito. Vähän rankka koulujakso tulossa kun on taloustiedettä ja laskentatoimea ja tilastotiedettä 😀 Mulle tulee joku ihan käsittämätön ärsytys ja pakokauhu ja oon silleen “ei ei ei, en ymmärrä”, vaikka vähän syventyen ymmärrän erinomaisesti ja oon oikeesti aina ollut hyvä matikassa. Valitettavasti luontaista matikkapäätä vahvempaa on vain matikan mussa aiheuttama vastahakoinen reaktio. Kirjoitin matikan vaan koska sain vapautuksen lukiokurssista, jos lupasin matikanmaikalle, että kirjoitan matikan. Kuudes pakollinen lukion kurssi oli kolmena aamuna 8-10 ja mielestäni tein hyvän diilin. Kunnes tajusin, että mun on ihan totta kirjoitettava se ja se pilaa mun ylioppilastodistuksen kokonaan. Kaiken asenteesta kertoo se, että mun lukion matikan arvosanat on rivi seiskoja, mutta kirjoitin matikasta lähes täysien pisteiden L:n. Luin ylppäreihin kaks viikkoa. Koko muun lukioajan vaan ahdistuin matikasta 😀 Odotan kauhulla lasten kouluvuosia, jolloin pitää taas katsoa kohti MAOLia ja ehkä auttaakin niitä jälkeläisiään koulunkäynnissä. Ollaan sovittu, että mies hoitaa matikan ja hissan, minä kielet ja äikän 😀 Huom, meidän ensimmäinen lapsemme on 2 ja olen jo ehtinyt ahdistumaan yläasteen matikan kertaamisesta jo nyt 😀

Sellaista tällä kertaa. 31-vuotias kiittää ja kuittaa, odotan innolla taas tätä vuotta 🙂 Vanheneminen on ihanaa! En olisi ikinä voinut kuvitella, että olisin näin onnellinen ja onnekas, että eläisin juuri tätä elämää tämänikäisenä. 

Kuvat: Lotta Polviander

12 thoughts on “31

  1. IHANAT kuvat! Nämä on mun mielestä ehkä koko Mungolifen historian lemppareimmat kuvat, niin ihanan välitön, onnellinen fiilis ja kaunis tausta ja perhe <3

    Hyvää syntymäpäivää Anna! Kiitos, että jaksat jakaa elämääsi meille.

    P.s. Naama nyt vaan kuulostaa rumalta. Ainoa johon se sopii, on naimanaamat 😀

  2. Voin niiiin samaistua tuohon matikkaan. Välttelen matikkaa viimeisen asti, koska en halua edes yrittää. Iskee just tuo kuvailemasi ”en tajua, en ymmärrä” -fiilis. Vaikka osaisin, jos yrittäisin. Lukion lyhyen matikan kursseista 9 päästötodistuksessa ja en suostunut kirjoittamaan sitä matikanopen maanitteluista huolimatta.

  3. Hyvää synttäriä! Samaistuin moneen kohtaan mm. Numerot ja se etten voinut tänä kesänä mennä huvipuistoon koska sain tietää olevani raskaana 😊 ehkä ensi kesänä! Vihaan myös sanaa naama koska olen kosmetologi ja koulussa opetettiin ettei ikinä sanota kasvoista “naama”tai voiteesta “rasva” ja ne kiellot jäivät. voimaan.

  4. Paljon onnea! 🙂 Ja kuvat ovat aivan super ihania!!
    Itse yritän ensi vuonna samaa “mitään järjestämättömyyttä” ensimmäistä kertaa ikinä – pitäähän sekin kokea kypsässä 34 vuoden iässä 😀

  5. Paljon onnea! Kun odotin esikoista niin toivoin hartaasti että hän syntyisi 28.8 kun oma synttärini on 27.7 ja siskoni 26.6.. no esikoinen päätti vielä odotuttaa pari päivää mutta aika hauska että sulla on noin monta kasia. 🙂

  6. Lämpimät onnittelut sinulle!<3 Olen sua tasan kymmenen päivää vanha, onkohan 18.8.1988 melkein tuollainen päiväsattuma, hmm? 😉
    Ihanaa synttärikuukauden loppua ja tuokoon tuleva vuosi sinulle paljon hyviä hetkiä ja kokemuksia <3
    Ida Kotona kuapungissa -blogista

  7. Paljon onnea ja kiitos hauskasta faktakirjoituksesta! 🙂 Oliko sulla pitkä vai lyhyt matikka? Pitkästä matikasta L on kyllä aika huikee saavutus 🙂 Mulla oli lyhyt matikka ja inhosin kanssa matikkaa, mutta kirjoitin sen siksi, että ei ois tarvinnut lukea reaaliin. En oikeastaan lukenut kirjoituksiin ollenkaan ja matikasta tulikin sitten vaan B, mutta olin ihan tyytyväinen kun pääsin läpi lukematta lainkaan 🙂 Myöhemmällä iällä suhtauduin sitten opiskeluihin vähän eri asenteella 🙂

  8. Tuntui tutulta tuo puolituttujen ja tuttujen tapaaminen kadulla tms. Koen sen myös jotenkin väkinäiseksi tilaanteeksi. Koitan olla näkemättä, jos mahdollista. Koen olevani erityisherkkä, tämä jo kertoo siitä. Iän myötä se vain on minulla korostunut. Olen jo 60+ ja nyt vasta olen tutustunut siihen mitä erityisherkkyys on. Se selittää monta asiaa lapsuudessa ja menneisyydessä. Se on kuitenkin lahja, mutta sitä eivät kaikki ymmärrä.

  9. Hyviä pointteja! Ja mun mielestä on ok jos äitinä sanoo, ettei erityisemmin pidä muista lapsista.:) mulla on kaksi siskoa. Yhdellä on kaksi lasta. Mun lapseton sisko ei pidä lapsista yhtään, mutta rakastaa yli kaiken siskon lapsia. Lapsenia omaavan siskon mielipidettä en ees tiä 😮 Mää taas oon kans lapseton ja mun mielestä lapset on ihania!! Alan vaistomaisesti aina hymyileen, kun nään lapsen ja siskon lapsien kanssa voisin viettää aikaa ikuisuuksiin! En tiä mitään parempaa ku saada lapsi nauraan (tuttu tai tuntematon lapsi) tai se kun tuttujen lapset juoksee kädet ojossa kohti ja huutaa sun nimee! Sori lähti laukalle 😀 mutta siis kaikki on erilaisia ja se on ihan fine! 🙂

  10. Tykkään lapsista, mutta en halua omia. Teen itseasiassa työtä, jossa tapaan myös lapsia eli olen eri ikäisten lasten kanssa tekemisissä päivittäin ja pidän työstäni paljon. Ikäni lähentelee jo 4-kymppiä ja olen ollut parisuhteessa lähes 10 vuotta, mutta haluamme viettää elämämme kahdestaan tehden aikuisten juttuja. Käymme lähes joka ilta harrastamassa yhdessä tai erikseen, viikonloppuisin teatterissa/oopperassa/konsertissa ja lomilla matkustamme ulkomailla. Nautin siitä vapauden tunteesta, kun en ole vastuussa kenestäkään eikä kukaan ole riippuvainen minusta.

Leave a Reply