Kouluun mars!

Noniin, tänään alkaakin opiskelut virallisesti kun orientaatioviikko on taputeltu ja meikäläinen on taas pitkän tauon jälkeen opiskelija. Oon tässä jo elokuun aikana pitäny jonkun verran yhteyttä opintokoordinaattoriin ja yliopistolle ja hieman aloitellut prosessia sen suhteen, että pääsisin siirtymään maisteriin sitten jollain aikataululla. Orientaatioviikosta osa meni ihan ohi kun olin kipeenä, mutta onneksi ehkä tärkeimmät on jo hanskassa. 1 periodin kursseille on ilmoittauduttu ja tänään on ensimmäinen luento. Jaiks, jännittää 😀 Onneksi nää byrokraattiset kiemurat on sentään selvinneet ja nyt voi keskittyä opiskeluun, ainakin jotakuinkin.

Kauppiksessahan on kuusi eri opintosuuntaa ja se tuo tähän kandista maisteriin -prosessiin hieman erityispiirteitä. Yleensähän opintosuuntaa haetaan kauppiksessa vasta tokana opiskeluvuonna, tai siis toisen opintovuoden puolessavälissä. Mun tapauksessa kun mulla on jo kandin tutkinto ulkomailta, on prosessi hieman erilainen. Tampereen yliopistolla voi hakea muutosoikeutta, jolla hakee siis muutosta opiskeluoikeuteen, eli siirtymistä suoraan kandista maisteriin. Tämä vaatii käytännössä sitä, että omalla kandilla voi sen kandin suoritusmaassa hakea suoraan samanlaiseen maisteriin ja ettei täydentäviä opintoja tarvitse tehdä kuin enintään 60 opintopisteen verran. Sinänsä simppeliä, mutta, jotta voisin hakea juuri markkinoinnin maisteriohjelmaan, on mun ensin saatava hyväksyntä kyseiseen opintosuuntaan.

Opintosuuntaan hakeminen tapahtuu niin, että hakuvaiheeseen mennessä suoritettujen opintojen perusteella lasketaan vertailuluku (opintopisteet kerrattuna arvosanoilla ymmärtääkseni) ja vertailuluvun perusteella sitten jaetaan niitä opintosuunta-paikkoja. Mä haen opintosuuntaa jo ensimmäisen vuoden talvella, jolloin se lasketaan tänä syksynä suoritettujen opintojen perusteella vertailuluvun laskemalla (sama systeemi, mutta kerrotaan lisäksi kolmella). Tää ei tietty oo optimi, kun syksyllä syntyy vauva ja en pysty ihan 100% olemaan läsnä koulussa, mutta teen parhaani 🙂 Kun opintosuuntavalinnat on tehty, voin hakea muutosoikeutta yliopistolta ja siirtyä sitten maisteriopintoihin. Nyt olen opintokoordinaattorin kanssa käynyt läpi kurssejani ja niitä on hyväksytty korvaavuuksin jonkun verran tässä vaiheessa perusopintojen ja aineopintojen osalta. Viime viikolla tilasin mun opintosuoritusotteen oikiksesta, sillä siellä on mm. kieliopintoja ja muita opintoja, jotka voin vielä hyväksilukea tähän mun tutkintoon ja samaan syssyyn tilasin myös mun tutkinnon kurssien yksityiskohtaiset sisällöt mun Lontoon yliopistosta. Ollaan myös käyty läpi sitä, mitä täydentäviä kursseja mun on tehtävä, jos haen muutosoikeutta ja laskeskeltu tässä suunnitelma kasaan. Viime viikolla sain vihdoin itse selkeän ymmärryksen tilanteesta ja siitä, mitä kaikkea on tehtävä. Nyt aloitan tilastotieteen johdantokurssin, johdatuksen oikeusjärjestykseen ja laskentatoimen sekä taloustieteen perusteet. Osittain näitä kaikkia on sisältänyt mun kandikin, mutta koska mun kandi oli hyvin pitkälti markkinointi-orientoitunut, näille ei ole selkeitä korvaavuuksia, eli nämä joutuisin täydentelemään varmasti joka tapauksessa. Ollaan nyt opintokoordinaattorin kanssa laskeskelleet ja näyttäisi siltä, että korvattavaa tulee jonkun verran alle tuon 60 opintopisteen rajan, eli kunhan vaan pääsen markkinoinnin opintosuuntaan, voin sitten hakea muutosoikeutta ja toivoa sellaisen saavani. Sitä haetaan tiedekunnalta dekaanin päätöksellä sitten kun opintosuunta on tiedossa.

Pakko sanoa, että tää Tampereen yliopiston kanssa asioiminen on ihan yö ja päivä verrattuna mun kokemuksiin Kuopiossa. Vaikka vuoden alku on varmasti opintokoordinaattoreilla kiireistä aikaa, oon saanut tosi hyvin yhteydenottoihin vastauksia, muhun on pidetty yhteyttä ja asiat on selitetty juurta jaksain, pahoiteltu byrokratiakiemuroita ja oltu muutenkin ihan 10/10 mitä tulee yhteydenpitoon. Tilannehan on toki monimutkaisempi kuin vaikka toisen yliopiston suomalaisella kandilla opiskelemaan tuleminen ja sikäli oon varautunut aika vahvalla maltilla tän asian suhteen, mut vielä sitä ei ole lainkaan koeteltu. Joka tapauksessa, opiskelen sen mitä käsketään. Se nyt ei palvele ketään, että opiskelen samoja asioita uudelleen, mutta toki sitten aine- ja perusopintojen saralla täytyy katsoa, että tulee opiskeltua vielä tarvittavat kurssit, jotta pärjää maisteriopinnoissa.

Mun sellainen henkilökohtainen “tavoite” olisi valmistua maisteriksi 2022 keväällä. Siihen olisi nyt kolme vuotta ja vauva olisi tuolloin 2,5-vuotias. Haluan pitää myös toisen lapsen kotona ainakin 2-vuotiaaksi, jos mahdollista, ennen päikkyyn menoa, joten aikataulullisesti tää olisi sillai optimi, että valmistuisin samoihin aikoihin kuin lapsi olisi valmis päiväkotiin ja voisin alkaa miettiä omia uravalintoja niistä lähtökohdista.

En opiskele oikeastaan mitään tiettyä päämäärää varten. Musta on itse asiassa tosi kiva päästä pitkästä aikaa taas opiskelemaan ja oppimaan ja sikäli mä oon ihan sujut sen kanssa, että voi olla, että opinnot eivät olekaan valmiina vielä keväällä 2022, vaan niissä menisikin pidempään. Enhän tiedä millainen baby nr. 2 meille saapuu ja miten arki kahden lapsen kanssa lähtee rullaamaan ja millainen henkinen jaksamiseni on tämän kaiken keskellä. Toisaalta uskon vahvasti siihen, että opinnot tuovat äitiyden keskelle sellaista tietynlaista “minuuden” tunnetta ja sitä, että pääsen välillä irtautumaan äitiydestä siihen, että teen jotakin muutakin, mitä pidän mielenkiintoisena. Onneksi meillä on ihana tukiverkko, joka on valmis tarvittaessa auttamaan ja mieheni tukee hanketta ja on muutenkin erittäin osallistuva vanhempi lapsemme kanssa ja on valmis jäämään vanhempainvapaalle, että saan opintoja edistettyä. Kova into on joka tapauksessa, ainakin nyt, sillä oon jo nyt selannu hirveellä tohinalla oppimateriaaleja, ilmoittautunut kursseille ja nyt vaan toivon, että vauva ei oo hirveesti etuajassa, sillä 1 periodin luennot jatkuu just about mun laskettuun aikaan asti ja sit tokan periodin kurssini pystyn käymään verkkokursseina. Eli tässä on ihan hyvät mahdollisuudet menestyä sitten siinä opintosuunnan haussa 🙂

Vähän koulu myös jännittää. Jotenkin vähän tuntuu hassulta ajatus mennä luennoille kaikkien niiden tuoreiden nuorten opiskelijoiden joukkoon tällaisena kuluneena vanhana tätinä 😀 Muistan vielä omat ensimmäiset yliopisto-opinnot oikiksessa ja kuinka nuori sitä olikaan fuksina koulua aloittaessaan silloin 19-kesäisenä. Silloin jos viereeni olisi osunut kaltaiseni kummajainen, 31-vuotias pitkällä raskaana oleva äiti-ihminen, olisin varmaan hieman ihmetellyt häntä. Se nyt ei toisaalta kerro mistään muusta kuin 19-vuotiaan Annan ahdasmielisyydestä jotain. Toisaalta mä sain kyllä tästä heimon vanhimman tittelistä jo esimakua Lontoossa, kun suurin osa mun koulukavereista oli sen 6 vuotta nuorempia kuin minä. Yksi rakkaimmista koulukavereistani kysyi multa joskus ekan vuoden aikana “Oliko vaikeaa tulla taloudellisesti riippumattomaksi vanhemmista?” ja mä muistan vähän joutuneeni raapimaan päätäni, koska en 24-vuotiaana enää muistanut, miltä se tuntuikaan, sillä muutin omilleni 18-vuotiaana ja olin taloudellisesti riippumaton vanhemmistani jo silloin. En ajattele ikäeroa mitenkään sellaisena asiana, joka vaikuttaisi omaan opiskelufiilikseen negatiivisesti, varsinkin kun tuntuu, että nykysin kakskymppiset on ihan mielettömän kypsiä ja jotenkin tosi “aikuisia”, ainakin verrattuna siihen, mitä muistelen mun itseni olleen joskus 12 vuotta sitten. En usko siis, että on mitään sellasta “olemme aivan eri maailmoista”-fiilistä sinällään, mutta onhan tää mun arki omakotitalon ja pihan hoitamisineen, keittiöremppoineen ja lapsineen täällä pellon keskellä todennäköisesti hieman erilaista kuin suoraan lukiosta yliopistonsa aloittavilla.

Toisaalta, en tiedä onko asiat kuitenkaan loppujen lopuksi niin erilaisia. Kanssaopiskelijat valmistautuu ehkä fuksirientoihin samalla ku meikäläinen shoppailee vaippoja, mutta enpä mä ollut kovin innokas opiskelijariennoissa juoksija silloin 12 vuotta sittenkään. Ja eri ihmiset tekee eri ikäisinä eri asioita. Siinä missä mä janosin seikkailuja, matkustamista ja kaikkea jännittävää 18-vuotiaana, moni ei sitä halua ja monella fuksilla on varmasti jo omistusasuntoa tai sen suunnitelmaa ja mua huomattavasti “aikuisempaa” tietoa sijoittamisesta ja urasuunnittelusta ja vaikka mistä. Ehkä ajattelen kaikista 18-22 -vuotiaista jotenkin stereotyyppisesti mielessäni, koska toivoisin, että kaikki hieman kokisivat maailmaa ja tekisivät kaikkea sitoutumatonta ja huoletonta nuorena. Se oli ihanaa aikaa ja toivon sitä aina kaikille ja jotenkin mä aina suhtaudun varoen ajatukseen nuorena sitoutumisesta ja kaikesta sellaisesta vakavasta. Sitoutumaan ja huolimaan ehtii sitten myöhemminkin. Mutta tiedän jo ihan tästä meidän sisaruskolmikosta, että kaikki on erilaisia. Mun siskoni on esimerkiksi ollut aina ihan erilainen ja hänelle mun kaltainen “nuoruus” olisi varmaan ihan hirveetä 😀 Mä taas en olisi osannut kuvitellakaan meneväni naimisiin 22-vuotiaana, kuten hän. Ja silti se tuntuu hirveän oikealta ratkaisulta siskolleni. Mun täytyy siis lakata ajattelemasta itseäni jotenkin mummo-opiskelijana ja suunnattava ekalle luennolle mieli avoimena valmiina kohtaamaan kaikki uuden opiskelun mukanaan tuomat asiat mahdollisimman positiivisena ja rikastuttavana kokemuksena.

Apua, osaankohan mä mitään siellä 😀 Onko muita “tätejä” aloittamassa opintoja nyt?

19 thoughts on “Kouluun mars!

  1. Tsemppiä uuteen alkuun! Hienoa, että jaksat aina mennä eteenpäin oli tilanne mikä tahansa. 😊 Itse olen opiskellut kaikki opinnot ulkomailla ja pääsin Turun kauppikseen syksyllä, mutta veri veti kuitenkin lopulta taas ulkomaille vastaavaan maisteritutkintoon. Kauppis on varmasti haastava, mutta opettava kokemus ja avaa paljon uusia ovia.Mielenkiinnolla seuraan sun opintoja 😊

  2. Tsemppiä opintoihin! Hyvin sinne nuorten sekaan sujahtaa, tällänen meikäläinenkin, nelikymppinenkin täti 😀

  3. Tsemppiä opiskeluun ja innolla odotan postauksia opiskelun etenemisestä ja perhe-elämän yhdistämisestä.

    Voisitko tehdä postauksen teidän välikausi- ja talvivaate valinnoista D:lle? Mitkä olet kokenut hybäksi ja mitkä ei niin tarpeelliseksi? Lisäksi, mitkä matkarattaat teillä on käytössä?

  4. Ai että miten ihana fiilis tuli tosta tekstistä ja ikävä UTA:lle 🙂 Otin paperit ulos nyt keväällä kauppatieteistä, ulkomailla asuminen viivästytti sitä reilusti 😀 Vaikka omien opintojen aloituksesta on ikuisuus, niin muistan kyllä niin hyvin noi alkuaikojen fiilikset. Olin opintoja aloittaessani 25v, mutta mun kanssa samaan aikaan aloitti myös nuorempia ja useampi reippaasti vanhempi myös. Joten tuskin olet ainoa “täti-ihminen” 🙂 Nauti syksystä ja opintojen aloituksesta, tsemppiä!

  5. Kyllä on tätejä, en ole enää itse raskaana mutta 2 muksua on ja talo pellonreunalla ja ikää reilu 30. Kuulosti niin tutulta teksti, itse lähden orientoitumaan torstaina! Myös aiempi tutkinto pohjalla ja sen hyväksilukuja toivottavasti tiedossa.

    Tsemppiä koulunpenkille! 🙂 ja synnytyslaitokselle 😀

  6. Hei, pidin itseäni liian vanhana, kun kolmekymppisenä mietin uudelleenkouluttautumista, enkä hirvennyt aloittaa. Vanhenin kymmenen vuotta ja menin kouluun, enkä tuntenut itseäni yhtään liian vanhaksi. Onnea opiskeluun.

  7. Tsemppiä opintoihin 🙂
    Itse kun aloitin opinnot 10 vuotta sitten suoraan lukiosta tulleena, löysin yhden parhaimmista ystävistäni hänen ollessa lähes 7 vuotta vanhempi ja jo yhden aiemman tutkinnon takataskuun hankkineena. Hän oli tullut avoimin mielin meidän nuorten joukkoon ja se ehdottomasti kannatti!
    Oma äitini lähti tekemään amk-tutkintoa, kun minä aloitin 2. luokan koulussa ja ehkä hänellä oli se “äiti-maine” porukassa, mutta he pitävät edelleen yhteyttä tänäkin päivänä opiskelukavereiden kanssa!

  8. Hurjasti tsemppiä opintoihin!
    Mulla vähän samankaltainen tarina. Päätin vuosi sitten rykäistä kolmenkympinkriisissäni viisi vuotta tauolla olleet opinnot loppuun, kun lapsi nro. 3 aloitti päiväkodissa! Aloitin samassa hullunmyllyssä vielä uuden työn ja voin sanoa, etten muista keväästä juuri mitään.
    Nyt päätin rauhoittaa syksyn pelkälle koululle (ja suurperheen arjelle kolmen lapsen harrastuksineen yms 🤣) ja valmistun loppuvuodesta kauppatieteiden maisteriksi, Vaasasta tosin.
    Eli kaikki on mahdollista! Mä asun Espoossa, tein pääaineen Vaasaan ja sivuaineen Joensuuhun ja maisterivaiheen suoritan reilu vuodessa. Kriteerit vähän toisenlaiset kun aikana ennen lapsia ja tehokkuus on jotain aivan eri luokkaa. Valmista tulee, kun on pakko.
    Muista myös, että elämässä on paljon muutakin kuin se opiskelu.

  9. Oon niin odottanut tätä postausta. Nyt se tuli. 🙂 Kiitos.

    Minulla on kyllä kaikki mennyt Itä-Suomen yliopiston kanssa loistavasti. Edellinen tutkinto ja täydentävät avoimen opinnot on sieltä, ja ei mitään ongelmaa ikinä. Edellinen tutkinto on ihan toiselta alalta (luonnontieteellinen, eli ei mitään yhteistä) ja se ei olut mikään ongelma. Ilmoittivat, että suoritat nämä ja nämä 60 op täydentäviä ja olet hakukelpoinen, tervetuloa. Aloitan nyt kuitenkin toisessa yliopistossa kauppatieteellisen maisteriohjelmassa. Ennemminkin joudun nyt nykyisen yliopiston kanssa selvittämään, mitä luetaan hyväksi ja mitä joudun täydentämään, mutta uskon senkin selviävän. Ja todellakin oon täti-ihminen. 😀 Sun ikään vielä yli kymmenen vuotta lisää. Eli melkeen mummoikäinen jo. No, mutta avoimin mielin lähden ja ihan varmasti kaikki on nuorempia.

    Kertoilehan lisää opinnoista ja perheen yhteensovittamisesta.

  10. Täällä yksi täti! Oon kolmekymppinen kahden lapsen äiti ja aloitan ensi viikolla yliopistolla ekaa kertaa ikinä. Alla on jo ammattikorkeakoulututkinto, mutta siitä on jo 7 vuotta aikaa.. Todellakin jännitää kuinka opinnot lähtee sujumaan kun arki on nyt hyvin erilaista kuin silloin nuorempana 😀 onnea ja koulumenestystä sinulle! Jään innolla odottelemaan kuulumisia ja vinkkejä opiskelujen ja arjen yhdistelyyn. Dantelle mukavaa päikyn alkua!

  11. Mä aloitin viime vuonna uudet opinnot Tampereella näin 3-kymppisenä ja tällä hetkellä oon raskaana. 😊
    Ihanaa, että oot saanut apua opintoihin. Meidän laitos on tällä hetkellä niin sekaisin, että raivostuttaa. Ei ala opinnot vielä, kun ei ole kurssit edes selvillä. Harmittaa siksi, että jään lokakuussa äitiyslomalle, niin oisin halunnut saada sitä ennen vielä kursseja kasaan, mutta ei onnistu suunnitellusti, kun kurssit alkaa niin reilusti myöhässä!

  12. Olen myös opiskellut ja ollut harrastuksissa kolmekymppisenä 18-26- vuotiaiden kanssa, ja kyllä siellä tuli “kivoja” kommentteja, esim “en kyllä enää kolmekymppisenä harrastaisi tätä”, “siis ei kai tässä nyt vielä mitään kolmekymppisiä olla,”X (50-v) on sellainen hassu täti, sehän on joku viisikymppinen”, “kyllä iän näkee kasvoista” jne jne. Osaa ne nuoret siis ajatella ja olla täysiä kusipäitä (ei sillä olin itsekin), jo 3 vuotta on tuossa iässä paljon.

    1. Mutta siis, eihän elämänvalintoja pissisten mielipiteiden perusteella tehdä, ja nykyäänhän nuo samat kommentoijat on itse yhtä vanhoja kurppia kuin minä tuolloin…

  13. Ihania kuvia ja tosi mielenkiintoinen postaus! odotan innolla lisää postauksia koulunkäynnistä 🙂 Kiitos kun jaksat jakaa meidän iloksi!

    Mukavaa päivän jatkoa!

  14. Toivottavasti saat hyväksiluettua. Helsingin yliopistolla ei onnistu millään vaikka kurssin tentti olisi sisältänyt saman kirjankin. Näin kävi itselleni kun yritin hyväksilukea ulkomailta suoritettuja opintoja sinne.Kiva että myös palvelu toimii Tamperella, se ei todellakaan ole itsestäänselvyys enää. Ja kyllä siinä on myös hyvät puolensa olla vanhempi opiskelija, mutta bileissä ja riennoissa ei jaksa samaan tapaan juosta enää kolmekymppisenä ja etenkään äiti ihmisenä. Itselläni alkaa nyt myös maisteriopinnot Aallossa ja sielläkin ihmiset ovat 5 vuotta nuorempia suurin osa vaikka itse olen vielä parinkympin loppupuolella. On muitakin keinoja kehittää itseään kuin opiskelu, mutta työelämässä en koe saavani läheskään samaa mitä yliopistolla joten roikutaan tässä nyt vielä pari vuotta lisää alanvaihdoksen kanssa. Tsemppiä sinnekin opintoihin!

  15. Ihania suunnitelmia. Paljon tsemppiä opintoihin! Mulla on kans hirmuinen hinku opiskelemaan, toivottavasti sitten ens haussa tärppäisi! Oli opiskelu sitten vaikka “vain” omaksi iloksi tai sitten tavoitteellisempaa, ei se taatusti mene hukkaan! 🙂

  16. Täällä tätiopiskelija myös, moi! Joskin opinnot jo puolessa välissä ja nyt tuli vauva kuvioihin. Olin siinä uskossa että kaikki vauvathan juo tuttipullosta ja nukkuu päiväunet itsenäisesti pinniksessä, mutta ehei! Vauvani on pieni rakas tissitakiainen ja pitää huolen että äiti on poissa silmistä max tunnin, joten multa on nyt luennot ja kaikki jääneet. Toisaalta oon nauttinut ihan vaan kotoilusta poitsun kanssa, stressiäkin on ollut tässäkin riittämiin mm. koliikin kanssa, niin en jaksanut ajatella mitään koulujuttuja etänäkään. Ja sitten kun yrität orientoitua suorittamaan jotain etänä ja kysyt kurssin opettajilta mahdollisuudesta suorittaa etänä, niin puolet ei vastaa?! Saimaan AMK:n aikuisopinnot ovat olleet osittain pettymys itselle. Mutta tsemppiä opintoihin, kiva että Tampereella osataan kommunikoida paremmin. Muista olla myös armollinen itsellesi kaiken opiskelun ja perhearjen pyörittämisen keskellä 🙂

  17. Samansuuntaisia suunnitelmia täällä! Täytän ensi keväänä 30 ja tässä tämän kesän aikana on vahvistunut päätös, että haluan vaihtaa kokonaan alaa. Tuntuu että samanlaisia ajatuksia on useammallakin kaveripiirissäni, liekö sitten jotain kolmen kympin kriisiä ilmassa? Se on tietysti eri asia, kuka oikeasti toteuttaa haaveensa. Mulla olisi edessä noin viiden vuoden opinnot jos (ja kun!) pääsen sisään, ja perheenlisäystä on myöskin suunnitteilla varmaan noin parin vuoden päästä, mikäli se onnistuu. Mielenkiinnolla jään siis odottamaan postauksiasi perhe-elämän ja opiskelun yhdistämisestä. 🙂 Tämän kesän aikana olen alkanut jo pänttäämään ensi kevään pääsykokeita varten ja osallistunut abikurssille kertauksen vuoksi. Kovasti on ollut mielessä tuolla 18-19-vuotiaiden keskellä, että oltiinko me noin hyvin käyttäytyviä ja fiksuja nuoria silloin aikoinaan 😀 (muutama poikkeus tälläkin kurssilla toki on, mutta pääpiirteittäin) Tsemppiä sulle opintoihin!

  18. Hyvää lukuvuoden alkua sinne! Itse aloitin opiskelemaan viime vuonna, 24-vuotiaana naimisissa olevana, muutamassa eri maassa asuneena pienen lapsen äitinä. Samaistun moneen kohtaan pohdinnoissasi 🙂 Se on toisaalta tosi rikastuttavaa, että opiskelijoita on eri ikäisiä! Ja oman kokemuksen perusteella koen, että matkustamisesta ja perheen perustamisesta ja kaikenlaisesta elämänkokemuksesta saa uutta näkökulmaa opiskeltaviin asioihin. Ja toisaalta taas 19-vuotiailla on ihan uusia ideoita ja näkökulmia joita ei itselle tulisi mieleenkään. Kaikki tuo oman tarinansa mukanaan ja parhaimmillaan yhdessä oppiminen avartaa kaikkien maailmankuvaa taas pikkuisen enemmän… 🙂

Leave a Reply